/VM/TRs. Niin minä neitonen Sinulle laulan

Transkriptio

1 Niin minä neitonen Sinulle laulan 1

2 Sininen ja valkoinen Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien? Tai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen. Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen. Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen. Valkoinen on hanki, valkoiset on yö kesien. Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen. Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen. Lämmön tunsin kuitenkin, lujuudessa graniitin. Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi. Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden. Sininen on taivas 2

3 Suvivalssi Suvituuli kun oksissa soittaa, linnut ilmoille laulunsa suo. Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan, kesä kaiken sen tullessaan tuo. Tää valssi näin meille kun kaikaa, on päivämme onnellinen. Ja luonto on puhjennut kukkaan, kun alkaa tää tie yhteinen. Näin valssi kun soi, sinut rakkahin vierellein toi. Kun kanssas löysin onnenmaan, en pois mä tahdokaan. Oi rakkaani mun, nyt en lähdekään luotasi sun. Tää päivä meidät yhdistää, sun luokses nyt mä jään. Sulle syömmeni nyt tahdon antaa, olen luonasi onnellinen. Tie elämän käy taivaan rantaan, kun yhdessä kuljemme sen. Ei huomista päivää voi tietää, se ilon vai surunko tuo. Mutt kanssasi elämän tiellä, me kestämme minkä se suo. Näin valssi... 3

4 Niin minä neitonen Niin minä neitonen sinulle laulan Kuin omalle kullalleni Niin minä neitonen sinulle laulan Kuin omalle kullalleni Jos olis valtaa niin kuin on mieli Niin ottaisin omakseni Jos olis valtaa niin kuin on mieli Niin ottaisin omakseni Kullalleni minä laulelen Ja kellekkäs minä muille Kullalleni minä laulelen Ja kellekkäs minä muille En minä laula kallioille Enkä metsän puille En minä laula kallioille Enkä metsän puille 4

5 Heili Karjalasta Kauas maailmaan, läksin kulkemaan, kuljin iloisina ja huoletonna vaan. Jouduin karjalaan, kuinkas sattuikaan, lemmenpiston sydämeeni sain. Hei, Karjalasta heilin minä löysin, löysin heilin niin pienen herttaisen. Hän kohta minut sitoi lemmen köysin, sitoi hurmahan iäisehen. Tunne outo rinnassani, on kuin paino povellani, ja kuitenkin niin onnellinen oon. Hei, Karjalasta heilin minä löysin, vaivuin hurmahan iäisehen. Vaan en saanutkaan, tuonne onnelaan, jäädä - täytyi jälleen rientää kauas pois. Mutta rinnassain, yks on aatos vain, jospa Karjalaan taas päästä vois. Hei, Karjalasta heilin... Ja mä tiedän sen, immyt armainen, oottaa siellä Karjalan mailla ystävää. Jok ei konsanaan luovu aarteestaan, vaan sen sydämessään säilyttää. Hei, Karjalasta heilin... 5

6 Satumaa Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa missä onnen kaukorantaan laine liplattaa. Missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan, siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan. Oi, jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois. Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan. Ain aatoksin mi kauas entää sinne käydä saan. Lennä laulu sinne missä siintää satumaa, sinne, missä oma armain mua odottaa. Lennä laulu sinne lailla linnun liitävän, kerro, että aatoksissain on vain yksin hän. Oi, jospa kerran 6

7 Pieni polku Pieni polku metsän halki vie alla vanhain lehmusten. Mulle ollut on se onnen tie kesäöisten retkien. Monta kertaa siel tyttöni kanssa kuljin loisteessa kultaisen kuun. Pieni polku vei mun onnelaan, rakkauden haaveiluun. Syksyn tullen, tuota muistelin, soides myrskyn vimmaisen. Yksin ollen mietin kyynelin. ero liekö ainainen. Mutta aurinko nousi taas jälleen, kevät koitti taas kukkasineen. Pieni polku hänet mulle toi halki vuokkokenttien. 7

8 Saimaanrannan laulu Muistan kuin taikaa, kaunista aikaa, kun suvituulet Saimaalla soi. Kauneimmat hetket, kesäiset retket, muistoissa aina säilyä voi. Syksy ja myrsky vastaan kun lyö, mielessä silloin on suviyö. Muistan kuin taikaa, kaunista aikaa, kun suvituulet Saimaalla soi. Auringon raita kultaili maita välkkyen laineet Saimaalla löi. Siinteli saaret, vaarojen kaaret. Vehmaina rannat viheriöi. Nyt Saimaanrannan laulu kun soi, muistojen silmin nähdä sen voi. Auringon raita kultaili maita välkkyen laineet Saimaalla löi. Rannalta sieltä, haaveiden tieltä niin moni muistot kauneimmat sai. Sieltä myös varmaan ystävän armaan kesäisen kauniit muistot on kai. Jos vaikka kauas matkamme vei, sininen Saimaa unhoitu ei. Rannalta sieltä, haaveiden tieltä niin moni muistot kauneimmat sai. 8

9 Kotkan poikii Rannalla istuimme, haitari soi, aalto löi liplattaen. Mistä mä haaveilin, muistaa en voi, olin vain onnellinen. Varmaa on, että mun haaveeni nuo, täyttyneet milloinkaan ei. Kuinka nyt kaipaankaan ystävän luo, kohtalo kauas kun vei. Kotkan poikii ilman siipii, maailman myrkyt keinuttaa. Taakse jäivät, nuoruuspäivät, takaisin ei niitä saa. Laulut tuulen, nuo vain kuulen, enkä tiedä kauniimpaa. Hiljainen haitari muistoja vaan, pöytään soi yksinäiseen. Muuten en tässä mä istuisikaan, ellen ois muukalainen. Ystävä seuraani hetkeksi jää, vaikka oot tuntematon. Kerran mun purjeeni tummuneet nää, olleet myös valkeat on. Kotkan poikii... Ystävä, kuuntele kumppaninain, aivan kuin mainingit sois. Yössä kuin laivat me kohtaamme vain, kunnes taas liu umme pois. Kenties mä sullekin kertoa saan, särkyneet toiveeni mun. Kauaksi siivet ei kantaneetkaan, poikasen haavoitetun. Kotkan poikii... 9

10 Paratiisi Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin. Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu. Sinä sanoit, menkäämme maalle meidän landelle. Tiesin nyt juttu tää onnistuu. Perille kun saavuttiin, kukat kukki, tuoksui niin. Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa. Heti rantaan kuljettiin, kaikki kuteet riisuttiin. Oli tunnelma niin huumaavaa. Oi jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman. Tämän maailmani pallon valtavan. Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee. Kun sun vierelläsi näin olla saan. Varret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin. Meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin. Pientä huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun vain. Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain. Oi jos sulle... 10

11 Tämä taivas tämä maa Tääl on pelloiksi kuokittu soita, täällä korpia raivattu on. Tätä kansaa ei vastukset voita, se on sitkeä taipumaton. Aina uudestaan kyntää ja kylvää se maan, pistää pettua leipään jos tarvitaan. Kunnes kerran sen uurastus palkkansa saa, sadon kultaisen kantaa maa. Tämä taivas, tämä maa, sillä arvoa on pysyvää. Tämä taivas, tämä maa, sukupolvelta toiselle jää. Talvet pitkät on ankarat täällä, pellot peittelee hanki ja jää. Töitä tehtävä on joka säällä, vaikka kylmääkin ois, pimeää. Kevään tullen kun aurinko yön alistaa, silloin versovat ruohot ja kukkii maa. Silloin pohjolan valkeat yöt lumoaa, valon voimia ihminen saa. Tämä taivas... Synnyinlahjaksi saatu on voimaa, mistä muualla puutetta on. Joka Suomea köyhäksi soimaa, sisu sille on tuntematon. Vaikka taipuisi, taitu ei kuitenkaan, katajaista se on, ja se kestää vaan. Kiven harmajan kautta se tien puhkaisee, ajat vaikeatkin hallitsee. Tämä taivas... 11

12 Vanha kulkuri Jos katsot papinkirjaa, siinä kyllä sanotaan. Oon vanha enkä lähteä sais enää kulkemaan. Vaan minkäs teet kun kevät saa luonnon heräämään ja vanhan reissumiehen jalat nousee itsestään. On maantiellä kultaisen lämmin päivä kesäinen. Kulkuri vanha taas nuortuu, mieli on onnellinen. Jos vaeltaa vain saisin onnellinen olisin, mut jäljilleni toimittaa ne varmaan poliisin. On himpunverran hassu jo ukko vanhuuttaan ja kun vain silmä välttää karkaa hän taas kotoaan. On maantiellä... Mä syrjäpolkuin kautta koetan pakoon köpittää. Ei kukaan tiedä mitä mulle merkitseepi tää. Kun seikkailusta toiseen, tie mittaamaton vei, niin vanhanakaan minua se irti päästä ei. On maantiellä... On nuoruus poissa, askel ei niin kevyt enää lie. Vaan kumman kiihkon mieleen saa taas aurinkoinen tie. Jos ymmärrätte hieman, mun mennä antakaa ja kulkea niin kauas kun vain jalat kannattaa. On maantiellä... 12

13 Jätkän humppa Korkealla kunnahalla hongat huminoi. Kirves paukkaa, puuta haukkaa, pokasaha soi. Jätkä siellä, päänsä hiellä leivän saada voi, mutt' huilatessaan unelmoi: Hei, hoi! Sä jätkän oma kulta. Oi oi! Sun lempesi on tulta. Voi, voi! jos suukon saan mä sulta, Ai, ai! Se kuumeen mieheen loi. Huhtikuussa virransuussa jätkä tekee näin, puut hän uittaa, tilit kuittaa aina eeltäpäin. Lauantaina kääntää aina paidan nurinpäin, kun kylille käy viheltäin: Hei, hoi!... Jätkän tyttö, syömmen syttö, sorjin päällä maan, syksyn tullen kai jo sulle kihlat ostetaan. Sitten näitä meidän häitä viikko tanssitaan ja kuorossa näin lauletaan: Hei, hoi!... 13

14 Nikkelimarkka Kyllä minä maksan sen nikkelimarkan, jonka minä olen sulta lainannut. Olethan jo varmaankin ollut sitä vailla, ja kauankin markkaasi kaivannut. Ainahan on maksettava, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu. Mutta sinä itse milloinka sä maksat, surut, jotka mulle olet tuottanut. Kaihoni kalvaa, jonka minä sain, kun olen sinun sanoihisi luottanut. Ainahan on maksettava, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu. Karjalan kunnailla Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, Käki kukkuu siellä ja kevät on Vie sinne mun kaipuuni pohjaton. Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös Ja kaskies sauhut ja uinuvat yös Ja synkkäin metsies aarniopuut, Ja siintävät salmes ja vuonojes suut. Siell' usein matkani määrätöin Läpi metsien kulki ja näreikköin, Minä seisoin vaaroilla paljain päin, Missä Karjalan kauniin eessäni näin. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, Käki kukkuu siellä ja kevät on Vie sinne mun kaipuuni pohjaton! 14

15 Lapin jenkka Se vain tuntee, ken Lappiin on kulkeutunut, mitä aiemmin ollut on vailla, portti kaupungin kunhan on sulkeutunut tenho outo on pohjolan mailla. Siellä lompolo kirkkaana kiiltää, siellä tunturi pilviä viiltää. Se on sellainen seutu ja sellainen maa jota ei voi unhoittaa. Revontulta sen taivaalla lamppuina on kun on talvi ja päivä on yötä, kun on kaira taas jalkaisin kulkematon kun on nietosta nietosten myötä, Riekon jalka kun jättävi merkin, sitä jäljennä ei käsi herkin. Se on sellainen seutu ja sellainen maa jota ei voi unhoittaa. Sävel hento ei milloinkaan viihtyä voi siellä missä on tunturit tummat, koski pauhaa ja korpien kuuset ne soi omat sinfoniansa niin kummat. Suden joiku on konsertti siellä, missä frakki on varmasti tiellä. Se on sellainen seutu ja sellainen maa jota ei voi unhoittaa. Se on keltaisen kullan ja vihreän maa Se on toiveitten kehto ja hauta: Jätkä jäntevä palkkansa voimalla saa mutta heikkoa luonto ei auta. Seillä katsotaan mies eikä nuttu, reilu jätkä on kaikille tuttu. Se on sellainen seutu ja sellainen maa jota ei voi unhoittaa. 15

16 Synnyinmaan laulu On maista kaikista sittenkin tää synnynmaa kaikkein rakkahin. Vie minne tiesi, sen tuttu liesi on lämpöisin. Voi kuinka kaunihit järvet sen. Ja kosket kuohuissa pauhaten! Sen pilven välkky, ja lähteen läikky ja taivas sen! Ja vaarat korkeat, kuusikot ja koivumetsät ja kalliot. Sen pohjanpalot, sen tähteinvalot ja kuutamot. Mä lemmin kieltä ja kansaa sen, ja heikot voimani uhraten, teen työtä siellä, mä intomiellä ja riemuiten. 16