Lennä lehteni maailmalle

Transkriptio

1 Leila Heinonen Lennä lehteni maailmalle runoja

2 Lennä lehteni maailmalle Leila Heinonen Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN Kansan Sivistysrahaston tuella

3 Sisällys Rakkaus 7 Kevät 21 Kesä 29 Syksy 35 Usko 43 Suru 53 Elämä 61 5

4 6

5 Rakkaus 7

6 8

7 Rakkauden sumuiset vuoret Sinun silmäsi kauniit katsoi minun sieluni syvyyksiin. Kuin vesien virtaavan kuulin nousin aalloille harjanteen. Me katsoimme tähtiä kauan vain toisiimme kietoutuen. Loiski aaltojen laineet yhteen ja riuttoihin rantaveen. Nyt vuorien harjalla kuljen sinun kanssasi rakkaimpain. Tämä koskien kuohuiksi muuttui käymme pyörteisiin syvänteen. Kuin sumussa vuorien kuljen tämä untako olla voi? Milloin laantuvat laineet rantaan ja löydämme suvanteen Me olimme kaksi nuorta alkumatkalla elämään. Oli silmäsi syvät kuin meri minut ottivat omakseen. Siitä kauan on vuosia mennyt kun silmies lumoihin jäin. Nyt purtemme lipuvat hiljaa kohti satamaan viimeiseen. 9

8 Rakkauden ruusut Me kaksin kuljimme kauan elon tiemme yhteisen. Lapset saatoimme rakkaudella kodin syliin lämpöiseen. Maa kasvatti viljaisat pellot, karja hakoja laiduntaa. Savusaunan tuoksusta illoin rannan viileyteen uinahtaa. Me yhdessä töitä teimme hyväksi yhteisen isänmaan. On rakkaus syvällä meissä kuin juuret mullassa maan. Nyt kätemme yhteen liitän tästä kaikesta kiittää saan. Olet vieläkin vierelläni, ruusut rakkauden kukkia saa. 10

9 Muistelo Nyt muistelen nuoruuden aikaa, kun silmiesi lumoihin jäin. Ne olivat syvät kuin meri, ja syli lämmin kesäinen yö. Nuo rakkauden ruusut kukki, koko yhteisen elämäntien. Nyt kuljemme sumuihin vuoren, yhä ylemmäs tiemme vain vie. Siellä liljat ja ruusut kukkii, tarhassa muistojen maan. Käsi kädessä kanssasi kuljen, kesäiltaan hämärtyvään. Me liitymme muistojen ketjuun, joka helminä kimmeltää. Sukupolvet liittyvät yhteen, muisto kaunis jää päälle maan. 11

10 Aika Lumihiutaleet kukkivat puiden oksilla. Aika jättää jälkensä kirjoittamattomille lehdille. Käännä katseesi uuteen aamuun, ruusut kukkivat avaamattomien ovien takana. 12

11 Lapsen uni Hiljaa laskeutuu illan rauha aurinko silmänsä sammuttaa. Linnun laulun lempeä sointu uneen lapsosen tuudittaa. Nouset siiville siniseen laivaan näet kauniin satumaan. Leikit kanssa keijujen pienten kukkien keskellä ihmemaan. Äiti valvoo vierellä pienen katsoo lastansa nukkuvaa. Hellällä äänellä hiljaa kuiskaa: rakastan sinua ainiaan. 13

12 Muisto Minä muistan lapsuuden kauniin, kun nurmella leikkiä sain. Oli äitini kädet niin hellät, kun ne ohjasi oikeaan päin. Minä muistan sen hellän katseen, jonka äitini silmissä näin. Se hyväili minua illoin ja muistoissa jälkeenkin päin. Nyt muistoihin kiirehdin jälleen ja lapsuuden leikkien luo. Näen kehtoni keinuvan siellä ja äitini vierellä sen. 14

13 Nuoruuden rakkaus Rakkaani kaivattuni nuoruuteni hurma. Unien kaukainen muisto kuin liekehtivät syksyn punaiset lehdet, varjoina kuutamo yöstä. Luoksesi saavun vuosien sylistä Pakenen harmaasta arjesta tuulen siivillä lennän, pilven valkoisella laivalla auringonlaskuun, luoksesi merten taa. Odotat minua katetun pöydän äärellä meren rannalla. Kuljemme yhdessä käsikkäin hiekkaa varpaissa. Avaamme oven muistojen puutarhaan Palaamme elämän alkulähteille ikuiseen nuoruuteen rakkauden syliin. 15

14 Odotan sinua Kaivattuni kaukaa saapuu sinisten vuorten yli. Tuulen sylissä merten takaa vaahtopäisten aaltojen harjalla. Matka on pitkä elämän mitta. Kaipausten kutsumana sydänten sillalta, kesäillan tuoksujen hunnussa. Rakkaani saapuu kaukaa odotan sinua. Vaikka hiukseni ovat jo harmaat askel on lyhyt ja vaivalloinen. Kun saavut puen ylleni kukkamekon. Sievät kengät jaloissa kuljen sinua kohti. Laitat kukkia hiuksiini kosketat hellästi. Tanssimme ikuisuuksien sillalle sylikkäin tähtien sumuun. 16

15 Kadotettu rakkaus Kurotan kaukaisuuteen, kohti jotain, jonka menetin kauan sitten kohtaamatta sitä koskaan. Rakkautta, josta kuulin puhuttavan kuin puutarhasta, jonka täyttää ruusujen tuoksut ja pienet kellot soittavat purojen pintavesissä. Rakastuneet sulautuvat yhteen kuin auringonsäteet vedenpinnan hopeiseen kalvoon. Oliko kaikki kuvitelmaa? Kukkien haihtuvat tuoksut ja auringon säteiden kauneus jäätyvän veden pinnalla. Rakkauden kaipuu, nouseva tunne unien kätketyistä kaivoista. Näinkö sen jossain vain ohikiitävän hetken? Viimeisen auringon säteen kadotessa pimenevien vuorien taa. 17

16 Ruusut, ilon tuojat Vaaleanpunaisena helmeilevä viini kristallimaljassa, ruusun terälehdillä höystetty, kuin aamuinen raikkaus puutarhassa. Ilon tuoja hienoissa hoveissa, rakkauden viesti tyhjiltä sydämiltä. Töllin nuhruisen orren alla vanhuksen himmentyneet silmät, koukkuinen olemus työn painama. Kupissa kylmennyt kahvi pöydälle läikkynyt. Ruusut kukkivat ikkunan alla. 18