teksti ja kuvat Teija Tuisku

Transkriptio

1 teksti ja kuvat Teija Tuisku Vuokot tulevat puutarhaan Valko- ja keltavuokot ovat helppohoitoisia ja hyvin leviäviä puutarhakasveja. Niiden kukinta on runsasta ja kiihkeää. Puutarhaan klassikko levittäytyy tyylikkäästi uudistuneena. Tutustu erikoismuotoihin ja uusiin lajikkeisiin. Villivuokot viihtyvät puutarhassa, kun niille löytyy sopiva kasvupaikka. Hämy- ja valkovuokkomättäät leviävät rintamana puiden ja pensaiden alla. 20 Kotipuutarha 3/2015 Kotipuutarha 3/

2 Muunnoksia syntyy luonnossa Luonnossa valkovuokko viihtyy parhaiten lehtipuiden katveessa. Mättäitä tapaa myös kosteissa, puolivarjoisissa paikoissa, joissa puusto on havuvaltaista. Laji on rauhoitettu Pohjois-Suomessa. Bowles Purple -lajike on valkovuokon lähes roosa muunnos. Se on nimetty englantilaisen kasvitieteilijä Edward Augustus Bowlesin mukaan. Erilaisia värimuotoja on löydetty Suomenkin luonnosta. Vitivalkoisen Alba Plena -valkovuokon kukat ovat lähes samankokoiset kuin tavallisen valkovuokon, mutta hyvin tiheästi kerrannaiset. Alba Plena on kestävä Etelä-Suomessa tai otollisella kasvupaikalla pohjoisemmassa. Hyvä tietää Valkovuokko (A. nemorosa) ja keltavuokko (A. ranunculoides) kuuluvat leinikkikasvien (Ranunculaceae), sukuun jossa on noin 120 ruohovartista, matalahkoa lajia. Suurin osa lajeista kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla. Vuokoilla on kauniit, sormiliuskaiset lehdet ja kuin bonuksena lehden kolme erillistä lehdykkää ovat myös liuskottuneet. Molemmat lajit muodostavat laajoja kasvustoja, mutta keltavuokon kukat ovat pienemmät. Myöhempään kukkiva keltavuokko on myös maaperän suhteen vaativampi. Se viihtyy rehevissä lehdoissa, kun valkovuokolle kelpaavat tuoreiden lehtojen lisäksi tavalliset mustikkametsiköt. Valkovuokko on meille suomalaisille kuin sinikello eli englanninsinililja (Hyacinthoides nonscripta) briteille. Hiirenkorvalla olevien puiden juurella kukkiva vuokkomeri kuuluu mielikuvaan keväisestä luonnosta. Valkovuokko kestää maljakossa vain pienen hetken, mutta siitä huolimatta se on monelle myös ainoa oikea äitienpäiväkukka. Vuokot ansaitsevat paikan valokeilassa, sillä suvun keväällä kukkivien muotojen parissa tapahtuu koko ajan. Tarjolla on useita erikoismuotoja. Myös luonnonvaraisia lajin edustajia soisi näkyvän puutarhassa entistä enemmän, sillä vähään tyytyväiset vuokot leviävät myös sellaisissa kasvupaikoissa, joissa muut lajit eivät menesty. Kun istutat vuokkomättään otolliseen kohtaan puutarhassa, huomaat, että pienestä alusta kasvaa helposti näyttävä kukkameri. Sievät, selvärajaiset kasvustot ovat kevätvuokkoja parhaimmillaan. Vuokon kukkaa onkin verrattu Tuhkimon tarinaan; se ilmestyy toukokuun alussa kuin tyhjästä, tapetoi maan kuukauden päivät ja on tipotiessään lehtineen päivineen keskikesään mennessä. Onneksi satu jatkuu. Seuraavana keväänä kukkaan puhkeaa samainen, mutta hitusen reunoiltaan laajentunut vuokkosaareke. Hidas mutta varma leviäminen on ohuen juurakon ansiota. Se tekee vuokoista yhden parhaista kukkivista maanpeittokasveista. Vuokkoja puutarhaan Tyylipuhdasta kasvutapaa kannattaa hyödyntää puutarhassa. Yksinkertaisuudessaan neuvo kuuluu: osta taimia puutarhaliikkeestä tai kaiva omasta tai naapurin tarhasta ohuita juurakonpaloja ja istuta niitä sinne tänne, odottele rauhassa. Parahimmillaan vuokoille riittää noin 20 senttiä paksu kasvualusta, koska juurakko kasvaa maan pinnan tuntumassa. Luonnossa vuokot kasvavat kalkkipitoisilla lehtomailla, mutta puutarhassa ne viihtyvät niin kukkapenkissä, kivikkojen multataskuissa kuin sammaloituneella nurmikolla, kuten Anita Nordmanin puutarhassa, jossa suurin osa jutun kasveista on kuvattu. Huippuyhdistelmiä syntyy, kun istutat vuokkoja myöhään nousevien perennojen lomaan. Aikaiset vuokot kukittavat esimerkiksi pionipenkin ennen kuin perennojen varret nousevat. Aikainen kasvurytmi ei ole luonnossa sattumaa. Vuokot ovat kukkeimmillaan tismalleen silloin, kun puiden ja pensaiden silmut vasta pullistelevat. Lehdetön oksisto luo vuokoille sopivan hajavalon. Myöhemmin puista variseva 22 Kotipuutarha 3/2015 Kotipuutarha 3/

3 Kerrannaisilla terälehdillä koreileva A. nemorosa f. pleniflora on yksi lukuisista kotimaan luonnosta löytyneistä valkovuokon muodoista. Vuokkokokoelman parhaimmistoa lehtikate muuttuu vuokkojen arvostamaksi humuspitoiseksi mullaksi. Luontoa kannattaa matkia puutarhassa ja istuttaa juurenpalasia lehtipuiden alustoille, jossa ne saavat luonnollisen humuslisän. Kukkapenkissä lapiollinen ravinteikasta lehtikompostia kerran vuodessa on vuokkomättäälle mieleen. Muotojen kirjo Suomessa kasvaa kaikkiaan kuusi luonnonvaraista vuokkolajia. Valkovuokko on ylivoimaisesti yleisin, ja sitä esiintyy laajasti Etelä-Suomessa. Toiseksi yleisintä keltavuokkoa tavataan vain maamme eteläisimmässä osissa. Keltavuokko onkin sisartaan sirompi ja hitaampi leviämään ja siksi rauhoitettu. Onneksi keltavuokon leviäminen ei ole pelkän juurakon varassa. Kaikkien vuokkojen apureina ahertavat nimittäin muurahaiset, jotka kuljettavat niiden siemeniä lähitienoille. Niitä houkuttaa kantopuuhiin vuokkojen siemenen öljypitoinen lisäke. Sekä valko- että keltavuokot sopivat puutarhaan sellaisenaan, kuten myös niiden risteymä ternivuokko. Se on selvästi isompikukkainen kuin vanhempansa ja väriltään hailakan keltainen. Kantalajien lisäksi markkinoilla on kymmeniä punertavia, sinertäviä, vihertäviä sekä kerrannaiskukkaisia vuokkolajikkeita, joista useimmat polveutuvat kestävästä valkovuokosta. Kaikki keväiset vuokkomme kasvavat noin 15 sentin korkuisiksi. Vaaleansininen hämyvuokko Robinsoniana on kenties tunnetuin luonnon aikaansaama värimuunnos, mutta oletko kuullut Monstrosa-lajikkeesta? Kerroksellinen valkovihreä jaloste on tavalliseen valkovuokkoon verrattuna jopa mystinen. Lähes hilpeän tunnelman luovat myös modernit vuokkolajikkeet Green Dream ja Green Fingers. Jälkimmäisen kukkaan jalostaja on loihtinut vihertävän tupsun. Vuokkojen suosio on kasvamassa ja harrastajat etsivät kiihkeästi uusia muunnoksia ja lajikkeita puutarhaan. Erikoisimmat muodot ovat vielä jalostamatta. Löydä oma suosikkisi laajenevasta valikoimasta ja kokeile herkkää klassikkoa puutarhakasvina tupsuilla tai ilman! Kuva: Ella Räty Kuva: Nro 4 Ella Räty 1 Tanskan luonnosta löydetyllä Hildalajikkeella on puhtaanvalkoiset, puolikerrannaiset kukat. Kun 20 senttiä korkeaksi kasvava Hilda viihtyy kasvupaikassaan, se leviää upeaksi kukkamatoksi valkovuokkojen tapaan. Kukat saavat vanhetessaan vaaleanpunaisen sävyn. Anita Nordmanin Hilda -taimi on vasta muutaman vuoden ikäinen, joten aika näyttää, miten lajike viihtyy kasvupaikallaan. 2 Kerrannaiskukkainen keltavuokko Flore Pleno kukkii pidempään kuin yksinkertainen luonnonvarainen laji. Lajike on myös hiukan korkeampi ja sen kukka on suurempi kuin luonnonlajilla. 3 Valkovuokkojen väri- ja muotomuunnokset ovat joko luonnostaan syntyneitä tai jalostajien aikaansaannoksia. Luonnosta on löytynyt lukemattomia sinisävyisiä valkovuokkoja, joita nimitetään hämyvuokoiksi. Anitan kevättarhassa kasvaa vieretysten kaksi eri sinisävyistä hämyvuokkoa ja kaunis kerrannaiskukkainen Alba Plena. 4 Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa kasvava kukka on saanut nimen A. nemorosa f. plenifolia. Se muistuttaa viljelymuotoa Bracteata Pleniflora. Nimi kertoo kerrannaiskukasta, jonka alla on valko-vihreäkirjavat ylälehdet. Erikoisuuksia voi metsästää Englannista, missä Avondale Nursery ylläpitää noin 70 valkovuokkomuodon kansallista kokoelmaa. Taimiston uutuuksiin sisältyy Helsinki-lajikenimen saanut valkovuokko, jonka terälehdissä on vihreitä läikkiä. 5 Hennonkeltainen ternivuokko (A. x lipsiensis) on valko- ja keltavuokon risteymä ja ulkoasultaan aika tarkkaan vanhempiensa välimuoto. Ternivuokko on steriili, joten sitä lisätään kasvullisesti juurakoiden paloista. Ternivuokko on kasvanut Anitan puutarhassa viitisen vuotta, ja se on yksi tarhurin suosikkivuokoista. Ternivuokon väri muistuttaa kellanvalkoista ternimaitoa, josta se on saanut suomenkielisen nimensä. 6 Villinnäköistä valkovuokkoa, Monstrosaa Anita kehuu vuolaasti, sillä sisupussi on selvinnyt hänen tarhassaan kovistakin siirto-operaatioista. Avondale Nursery ja muut Iso-Britannian kansalliset kasvilajikokoelmat löytyvät osoitteesta Sivustoa pitää yllä Plant Heritage, NCC- PG (National Council for the Conservation of Plants and Gardens) 24 Kotipuutarha 3/2015 Kotipuutarha 3/

4 Luonnonvarainen keltavuokko (A. ranunculoides) on rauhoitettu. Voit hankkia sen taimikaupasta tai jakotaimena ystäviltä. Keltaja valkovuokkomattoja, löytyy Ahvenanmaan lehdoista. Green Dream, vihreävalkoinen lajike kasvaa ja leviää kuin unelma Anitan puutarhassa. Suomessa lajikkeesta on käytetty nimeä viherhämyvuokko, joka eittämättä kuvaa vuokon ulkonäköä hyvin. Kestotilaaja! Esittelimme Anita Nordmanin koko puutarhan numerossa 4/2014 s Löydät sen lehtiarkistosta, Juurenpalasta syntyy kukkiva saareke Istutin ensimmäisen vuokkoni 1990-luvulla ison pihakiven ja katajan väliin. Muutaman vuoden kuluttua siitä laajensimme pihaa ja kyseinen kivi siirettiin kaivurilla parin metrin päähän. Flore Pleno -keltavuokkoa ei tämän koommin näkynyt, ja luulin sen kuolleen. Olin siinä uskossa 20 vuotta, kunnes samalta paikalta poistettiin kaksi isoa katajaa. Ihmetys oli suuri, kun seuraavana keväänä paikalle ilmaantui vuosikymmeniä sitten kadonnut keltavuokko! Kuopaisin vuokon siltä seisomalta turvaan ja kuljetin lähimetsikköön, jossa se on siitä lähtien kukkinut. Kun ensimmäinen vuokkoni piileskeli maan uumenissa, sain kasviystävältäni muutaman juurakon. Yksi niistä oli iki-ihana Green Dream, jonka pienestä juurenpalasta kasvoi muutamassa vuodessa rehevä tupas. Tämän innoittamana toivotin muutkin vuokot tervetulleiksi puutarhaani. Suuri osa keväällä kukkivista vuokoistani on peräisin Kauppilan tai Vakka-Taimen valikoimista. Myös Türin ja Latvian kukkamarkkinat ovat vuokkoharrastajan aarreaittoja. Vuosien varrella olen seurannut vuokkojen kasvua ja leviämistä, ja havaintoni mukaan noin kymmenessä vuodessa pienestä alusta kasvaa lähes metrin levyinen pyöreänsoikea saareke. Arvostan vuokoissa niiden sinnikkyyttä ja kykyä lisääntyä pienestä palasta. Sitkeydessään lähes keltavuokon veroiseksi on osoittautunut myös Monstrosa. Unohdin tyystin vuokon kasvupaikan ja istutin sen päälle muita perennoja. Itsepintainen Monstrosa tunki lehtiään itseään vahvempien kasvien lomasta, ja sain pelastettua hauskan lajikkeen toisaalle. Asuinpaikkamme Ib-vyöhykkeellä on otollinen vuokoille, eikä menetyksiä ole tullut, kun keltavuokkokin heräsi henkiin. Kukkalämpäreet päinvastoin laajenevat tasaisesti, kun niille löytyy sopiva kasvupaikan. Siirtoja teen silloin tällöin, kun huomaan ettei kasvu kerta kaikkiaan lähde käyntiin. Vuokkoja kasvaa siellä täällä pitkin puutarhaa: perennapenkissä, pensaiden alla ja metsän siimeksessä. Metsikkö on ehkäpä paras paikka valon suhteen. Siellä on luonnostaan sopiva kasvupohja, johon annan lehtien ja karikkeen kerääntyä kaikessa rauhassa. Tämän lisäksi vuokkoni saavat hiukan kalkkia ja pussikakkaa, kuten pihan useimmat muutkin perennat. Pidän vuokoista kaiketi siksi, että ne kukkivat keväällä, joka on lempivuodenaikani. Kukat ovat kieltämättä siroja, mutta lähes yhtä kauniita ovat niiden sormiliuskaiset lehdet. Vaikka erikoiset kukat ja värit miellyttävät, olen viimeaikoina ihastellut vaaleankeltaista ternivuokkoa. Onkohan tämän vuokon suomenkielinen nimi saanut alkunsa ternimaidon kellertävästä väristä? Vuokkoharrastaja Anita Nordmanin puutarhassa kasvaa yli 10 keltaja valkovuokkolajiketta ja muunnosta. 26 Kotipuutarha 3/2015 Kotipuutarha 3/

5 Tupsuja ja värimuunnoksia 1 Valkovuokko Green Finger on maailmalla tunnettu lajikkeena, jonka eri kannoissa komeilee toinen toistaan komeampi vihertävä tupsu kukan keskellä. Suomen taimimyymälöissä on myynnissä hillittytupsuinen Green Finger, joka löytyy myös Anitan puutarhasta. Lajike kasvaa ja leviää muiden vuokkojen tapaan, kun kasvupaikka on otollinen. 2 Hämyvuokot ovat luonnosta löytyneistä sinertäviä valkovuokkoja. Niistä on olemassa kymmeniä nimettyjä lajikkeita, joissa kukan sinisyyden aste vaihtelee vaaleasta hyvinkin tummaan. Anitan nimetön hämyvuokko muistuttaa kovasti siniveristä Royal Blue -lajiketta. 3 Hämyvuokko Robinsoniana on levinnyt Anitan puutarhassa laajalti pensaiden aluskasviksi. Sinertävät terälehdet seuraavat valoa, kuten vuokoilla on tapana. Aikaisin aamulla tai pilvipoudalla kukat eivät tahdo avautua, vaan nuokuttavat päätään kainosti. Lajike on nimetty irlantilaisen kasviasiantuntija Willian Robinsonin mukaan. 4 Kentish Pink -nimi johtaa Brittein saarille, missä valkovuokon muunnos on saanut nimensä. Kaunottaren terälehdet ovat huikean pitkät, ja lajike näyttää loistokkaalta, kun vaaleanpunainen kukkameri kylpee hajavalossa. Lajike on Anitan uusimpia vuokkohankintoja, ja aika näyttää miten laaja kasvusto siitä tulee. 28 Kotipuutarha 3/2015