KILPAVENEILY 2/08. Mukana menossa mm: Euroopanmestari Juha-Pekka Manninen, Safiro Racing Team, vauhtia Saimaalla

Transkriptio

1 KILPAVENEILY 2/08 Mukana menossa mm: Euroopanmestari Juha-Pekka Manninen, Safiro Racing Team, vauhtia Saimaalla

2 KILPAVENEILY - vaativa urheilulaji Kilpaveneilyn harrastaminen on vaativa laji. Kilpailija joutuu tekemään kovia ponnistuksia fyysisellä, teknisellä ja taloudellisella tasolla. Se on pitkäjännitteinen laji ja on oltava aikaa ja sitkeyttä. Kaluston saattaminen kilpailukuntoon vie runsaasti aikaa, työskentelyä ympäri vuoden ja pitää myös hallita veneja moottoritekniikkaa. Sääntöjen tuntemus on sekin tärkeää. Venekilpailijalla on oltava kovasti kiinnostusta ja joskus vastoinkäymisistä huolimatta on vain jatkettava kilpailemista. Varsinainen kilpaileminen on vain murtoosa kaikesta siitä ajasta mitä vuoden aikana toimintaan uhrataan. Sponsoreiden löytäminen ja kustannuksien peittäminen on sekin kovaa työtä. Lajin harrastaminen on kallista puhaa ja toivottavaa on että venekilpailijat saisivat enemmän ulkopuolista rahallista tukea sillä omat palkkatulot eivät riitä kaikkien kulujen peittämiseen. Venekilpailijat joutuvat itse kustantamaan kaikki MM, EM ja PM matkat. Esimerkiksi yleisurheilussa tilanne on toisin siellä liitot maksavat kulut. Veneurheilussa kaikki kulut kaatuvat kilpailijoiden omaan niskaan. Veikkausvaroja jaetaan nykyisin myös muualle kuin urheilulle. Kulttuuri- ja nuorisotoiminta saa varoista huomattavan osan. Keskusjärjestöjen olisi painettava enemmän päälle jotta tuet saataisiin nousuun. Moottoriveneseurojen rahalliset tuet kilpailijoille ovat pienet. Varakkaammat seurat pystyvät avustamaan kilpailijoita stipendeillä mutta rahasummat ovat hyvin vaatimattomat. Suomi on kansainvälisellä venekilpailijatasolla hyvin korkealla ja näyttöä on tullut mihin suomalainen veneurheilija pystyy sekä rata- että offshorearvokisoissa. Muutosta olisi saatava aikaan, rahoituksen suhteen, muuten Suomen hyvä kilpaveneilytaso voi luisua alamäkeen. Tulevaisuuden näkymät ovat tällä hetkellä hyvät. Nuoria hyviä kilpailijoita on tulossa mutta kysymys herää kuinka kauan kaikki jaksavat ilman rahallista tukea. Toivottavasti kaikki osapuolet heräävät ja tukevat Suomen kilpaveneilyä yhä enemmän tulevaisuudessa jotta hyvä taso voidaan ylläpitää. Olli Lampinen Kilpaveneily 2/2008 Kolmas vuosikerta Julkaisija: Dragon Boat Racing Team Ry Jan-Erik Hägglund puh Mainosmyynti: Lähettiympyrä Oy Päätoimittaja: Jan-Erik Hägglund Toimituskunta: Jan-Erik Hägglund Jyrki Perokorpi Olli Lampinen Ulkoasu ja taitto: Jari Nenonen Painopaikka: Skandinavia Offset Oy, Porvoo 2008 Ilmestyy 2 kertaa vuodessa Kilpaveneily-lehti postitetaan Suomen Veneilyliiton toimesta lisenssin haltijoille. Painos: 1500 kpl Kannessa: Ylhäällä: Tommy ja Miia Olin Kuva keskellä: B-24 Jyrki Perokorpi / Teemu Koskelainen, B-78 Lauri Lampén / Esa Luukkonen Alakuva: Euroopanmestari Juha- Pekka Manninen Kuvat: Jan Lundmark ja Jukka Haapiainen 2 KILPAVENEILY

3 Kalkkiranta - Vauhdikas Offshore kisa Kalkkirannan Kievari Offshore Race järjestettiin Sipoon Kalkkirannassa. Kilpailuun oli ilmoittautunut 19 venekuntaa, ja mukana oli koko maan parhaimmisto sekä Ruotsista Sven Bengtsson / Marie Bengtsson luokassa Off 3/C joka myös oli PM-kilpailu. Kilpailun järjestelyt oli jo aloitettu ennen vuodenvaihdetta. Järjestäjiä oli mukana kilpailuissa peräti 120 henkilöä. Kilpailunjohtajana toimi Timo Suomi, turvallisuuspäällikkönä Oscar Wiik, kilpailun sihteerinä Ville Kova keli vaati kuitenkin veronsa, ja toisen kierroksen lopussa Johnssonin veneen moottorista repesi evä ja hän oli pakotettu keskeyttämään kärkipaikalta. Bengtssonin ja Kaksosen kamppailessa ykkössijasta kolmanneksi nousi Kimmo Kylmäkoski / Leena Einistö Argo Cat venellään. Kärkikaksikon kisa jatkui huikean tasaisena maaliin asti, ja voitto ratkesi vasta loppusuoralla, kun Bengtssonit puristivat vastatuuliosuudella ohi Kaksosten ja repi selkeän 4 sekunnin eron. kerhoa edusti 3 venekuntaa, joista parhaiten pärjäsi, teknisistä ongelmista huolimatta, Jyrki Perokorpi / Teemu Koskelainen. Koneen lämpenemisen takia he joutuivat hiljentämään vautia loppukierroksilla, ja jopa sammuttamaan konetta muutaman kerran, jotta kone kestäisi maaliin saakka. Maaliin saakka he pääsivät kunniotettavasti toisena. Voittajaksi ajoivat Lauri Lampen / Esa Lukkonen joilla tekniikka myös alkoi reistailla viimeisellä kierroksella. PoMo:n Seppo Reinikainen / Juha Pirhonen ajoivat kolmanneksi. PoMo: n kolmas venekunta Rolf Hägglund / Tom Vuorihovi joutuivat polttoaine häriön takia keskeyttämään mitallisijalta. Vakiokoneiden V-150 luokassa ratkaisu venyi aivan maaliviivalle asti. Ingå Båtklubbin Joakim Nyberg / Peter Sundström vetivät tässä pitemmän korren, ja voitti luokan vajaan sekunnin turvin ennen Mika Sinkkonen / Dan Lundmark. Kolmanneksi maaliviivan ylitti PoMo:n Jaije Hägglund / Pasi Lehtonen. Lampinen, ratapäällikkönä Benjamin Mansner, katsatuspäällikkönä Hans- Erik Johansson ja varikkopäällikkönä toimi Peter Wickholm. Kilpailun järjestelyt menivät erinomaisen hyvin ja yleisöä paikalla oli n. 500 henkilöä. Kilpailu muodostui hyvin jännittäväksi ja vaudikkaaksi. Navakassa tuulessa ajetut kisat laittoivat kuljettajat ja kaluston koville, ja reilu kolmannes veneistä joutui keskeyttämään kisan kalustorikon vuoksi. Suurimmat 2 litraset veneet, ajoivat Kalkkirannassa Suomen Mestaruuspisteistä, Pohjoismaisen Mestaruuden lisäksi. Parhaimman lähdön otti Marcus Johnsson / Antti Laine Twister venellään. Johnsson ampaisi keltarunkosella venellään heti kärkipaikalle, ja piti sijoituksensa kahden ensimmäisen kierroksen ajan. Johnssonin vanavedessä ajoivat tasaisesti Kari ja Nanna Kaksonen, sekä Ruotsalaiset Sven ja Marie Bengtsson. Karmaisevan tiukka kilpailu! Bengtssoneille voitto tuntui hienolta. Kaksoset olivat vähän pettyneitä hävittyään tiukan kilpailun, kun voitto oli jo käden ulottuvilla, mutta niin vain Bengtssonit puristivat loppusuoralla ohitse, voittoon. Mutta SM-osakilpailun voitto lämmitti sentään Kaksosia vähäisen. Ja huomenna tämä tuntuu varmasti jo paremmalta, Kari Kaksonen tuumi. 1,3 litraisissa ajettiin myös tiukka kisa SM-pisteistä. Porvoon Moottorivene- Kilpalujen jälkeen järjestettiin Kalkkirannan Kievarissa illanvieton, jossa tanssimusiikista huolehti Repholmsbandet. Kultasepänliike Olle Andersson oli lahjoittanut kilpailuihin kaksi kunniapalkintoa. Ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta järjestelytoiminnasta palkinnot luovutettiin Jan-Erik Hägglundille ja Ville Lampiselle. Teksti: Olli Lampinen/Jaije Hägglund Kuvat: Jussi Valtonen 3 KILPAVENEILY

4 Lahti Water & Rock GP VESIJUHLA JA SUURMENESTYS Lahden Vesijärvellä kaasuteltu Formula 1 veneiden MM-osakilpailu näyttää vallanneen paikkansa suomalaisen juhlakansan sydämissä. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ajettu F1-veneiden MM-osakilpailu oli suurmenestys. Pitkästä aikaa Suomeen rantautunut vesisirkus houkutteli paikalle yhteensä ihmistä. Edellisen kerran kisattiin Helsingissä viisi vuotta sitten. - Juhlakansa näytti ottaneen vauhdin, veden ja festaritunnelman ympärille kootun kesätapahtuman heti omakseen. Voiko ihmistä olla väärässä, promoottori Kalle Keskinen kysyy. Viikonlopun aikana Lahdessa seurattiin moottoriveneilyn kuninkuusluokan kauden kolmatta osakilpailua ja illat juhlittiin rock-hengessä. Yhdysvaltalaisen Dion lisäksi lavalla villitsivät muun muassa Apulanta, Ari Koivunen Remu & Hurriganes sekä The Rasmus. Yleisömenestys yllätti myös kisan järjestäjät. Lahti GP:n promoottori Kalle Keskinen oli ennen viikonloppua arvioinut yleisötavoitteeksi rohkeasti noin vierailijaa. Tulostavoitteen ylitys miellyttää Keskistä erityisesti siksi, että Suomessa uusien tapahtumien kanssa on usein synnytysvaikeuksia. Kilpailu on kovaa Olemme pienessä maassa, mutta täällä järjestetään joka viikonloppu jos jonkinlaista kesätapahtumaa. - Kilpailu on kovaa ja siksi yleisön houkuttelemiseksi paikalle vaaditaan kova paketti. Onneksi Lahdessa saimme aikaan heti kiinnostavan Water & Rock kattauksen. Etenkin Formula 1 -veneiden suosio oli kiva yllätys, Keskinen summaa. - Ennen viikonloppua totta kai hirvitti, saapuuko yleisöä paikalle ollenkaan. Jännittäminen onneksi kuuluu asiaan, kun tapahtuman budjetissa puhutaan miljoonista. Kyllä se sydäntä hiveli, kun sitten sunnuntaina näki rannat ääriään myöten täynnä maksavaa yleisöä. Kyllä kannatti, promoottori iloitsee. Kalle Keskinen povaakin tapahtumalle pitkää ikää. Lähiaikoina päätettävä Lahti GP:n jatko näyttää todennäköiseltä. Mielessä siintääkin jo tapahtuman kasvattaminen. - Formula 1 -veneiden vahvuus on siinä, että kaikki tapahtuu nenän edessä ja vieläpä kaupungin keskustassa. Ei tarvitse siis rämpiä metsikössä nauttiakseen moottoriurheilun huumasta. Tämän perusasetelman ympärille on hyvä rakentaa yleisöä kiinnostava, kasvava tapahtuma. Seliölle kehuja kilpakumppaneilta Suomalaisten kyky järjestää suuria ja hohdokkaita tapahtumia todistettiin jälleen myös Lahdessa. Formula 1 -veneiden hallitsevalle maailmanmestarille Sami Seliölle sateli kisan jälkeen kiitoksia kilpakumppaneiltaan onnistuneista kisajärjestelyistä. - F1-venekaravaani on seilannut maailman seitsemällä merellä ja joukkoon on mahtunut jos jonkinlaista kisapaikkaa. Suomalainen säntillisyys on kyllä silmiinpistävää siinä joukossa. Kisakumppanit osasivat kyllä todella arvostaa, kun kerrankin kaikki oli järjestetty kitkattomasti. Lahdessa saatiin aikaan näyttävät puitteet, jotka myös toimivat, Seliö kehuu. - Suomessa oli hieno kilpailla myös siksi, että täällä rata oli hiottu mahdollisimman viihdyttäväksi. Lahdessa pidettiin huolta, että veneet ovat koko ajan näkyvillä ja ohituspaikkoja riittää. Lisäksi suomalainen makeavetinen järvi loi omat ulottuvuutensa veneen säätöihin, kun normaalisti ajamme merellä, kilpaveneilijä jatkaa. Erityisesti Seliötä miellytti kotiyleisön vahva tuki. Kisapäivänä rannat olivat ääriään myöten täynnä suomalaista tukemaan saapuneita moottoriurheilufaneja. Teksti: Juha Nurmi Kuvat: Juha Nurmi ja Jukka Haapiainen 4 KILPAVENEILY

5 Landen Offshore Racing 2008 Kausi 2008 alkoi pari viikkoa ennen ensimmäistä SM osakilpailua parilla testillä Särkisalossa. Kone saatiin siis pari vikkoa ennen kisojen alkua kasaan ja käytiin ajamassa sekä todettiin, että vauhtia oli jopa saatu hieman lisää edellisvuodesta. Eipä siis muuta kun odottamaan ensimmäistä kisaa. Kalkkirantaan saavuttiin perjantaina ja käytiin ajamassa reitti kertaalleen läpi sekä testattiin muutamia potkureita. Hyvältä näytti ja ei muuta kun lauantain kisaa odottamaan. Lauantai aamulla keli näytti hyvältä, kevyttä tuulta ja pieni aallokko, siis täysillä mennään. Startti läheni ja kaikki näytti hyvältä, vihreä lippu nousi ja mitä mitä, kaikki muut katosi horisonttiin. Mikään ei enään toiminut... Joo päästiin puolitoista kierrosta ja kas kummaa, kone leikkasi kiinni ja taas reikiä koneen kyljessä. Kolme edellistä kisaa ja aina sama juttu. Siihen loppu pelleilyt XR2: sen kanssa. Imatralla ajettiin kaksi SM-osakilpailua lauantaina ja sunnnuntaina. Nyt oltiin tehty ihan pieniä muutoksia Kalkkirannan jälkeen... Juhannus meni siinä, että asennettiin uusi kone veneen perään eikä se enään ollut XR2 vaan Mercury 200XS. Harvinainen juhannus, mutta kannatti. Imatralla käytiin perjantaina testaamassa käytännössä ensimmäistä kertaa konetta ja toimihan se. Voimaa oli XR:ään verrattuna aika paljon enemmän ja rajoittaja tuli tutuksi. Koko ajan summeri soi ja ajo oli sitä että 5 sek kaasu pohjassa ja sitten piti aina nostaa, ettei kone tiputtanut itse kierroksia. Lauantain kisa oli mahtava alusta asti. Ajoimme neljä venettä aivan rinnakkain ja johtovene vaihtui vähän väliä. Johnsson pääsi kärkeen, jonka jälkeen ajoimme Kylmäkosken kanssa rinnakkain kisan melkein loppuun. Pääsimme ohi Kylmäkoskesta viimeisellä kieroksella ja saimme juuri ja juuri pidettyä kakkossijan maaliin. Sunnuntain kisa oli käsikirjoitukseltaan lähes samanlainen, mutta nyt Kaksonen pääsi heti alusta kärkeen ja piti ykkössijan loppuun asti. Me taistelimme Johnssonin kanssa koko loppukisan ja tulimme taas niukasti toisina maaliin. Varsin hyvä eka kisa uudella moottorilla. Kiitos Kimmo Kylmäkoskelle, jolta saatiin ostettua potkuri, jolla pystyi ajamaan kisaa. Omat kun oli kaikki liian pieniä. Kotkan kisa oli neljäs SM-osakilpailu. Kotkaan saavuttiin jälleen perjantaina ja käytiin ajamassa reitti läpi. Meillä oli tarkoitus ennen Kotkaa saada toiset perävälitykset, mutta ne saapuivat vasta perjantaina, joten emme kerenneet vaihtaa niitä kisaan. Eli ei uutta Imatran jälkeen. Kisa alkoi ja vihreä lippu nousi. Päästiin kärkeen ja ajettin Kaksosen kanssa alku rinnakkain Johnssonin ja Kylmäkosken ollessa aivan perässä. Ajoimme Karin kanssa peräkkäin kisan loppuun asti tyynessä kelissä. Kari voitti ja me olimme taas toisia. Marcus tuli kolmanneksi ja Kimmo oli neljäs eli tämäkin kisa meni ihan hyvin meidän osalta. Nyt pysyttiin jo vauhdissa mukana. Viides kisa ajettin kotivesillä Förbyssä. Nyt oli saatu uudet välitykset ja voin sanoa, että näin lujaa ei olla koskaan ajettu. Vauhti tuntui uskomattomalta, mutta kuinkas kävikään. Kaksi päivää ennen kisaa ilmasuutin hajosi ja armoton ajojahti uuden löytymiseksi alkoi. Onneksi sellainen löytyi Espoosta. Suuri kiitos siis Jyrille, joka lainasi omasta koneestaan suuttimen. Saatiin vehkeet läjään perjantai-iltana ja odotukset oli kovat. Lauantai aamuna jouduttiin vielä vaihtamaan yhden suuttimen o-rengas, koska se vuoti. No itse kisaan tuuli oli kevyttä, mutta ulkona oli jonkun verran aallokkoa, joka kuitenkin ihan täysiä ajettavaa. Ajettiin Karin ja Marcuksen kanssa tasoissa pari kierrosta, mutta jäätiin kisassa kuitenkin kolmanneksi. Jotain ihme vikaa koneessa vielä oli. Se ei edes tyynillä osuuksilla kiertänyt niin kun olisi pitänyt. Ei auttanut, kun ruveta selvittämään vikaa. Kuudes kisa olisi ollut Helsingissä, mutta se peruttiin jostain syystä. Päätettiin vielä mennä porukalla Uppsalaan Ruotsiin ajamaan yksi kisa, kun tuntui että kotimaassa kisat loppuivat vähän aikaisin. Saa nähdä kuinka siellä käy. Terveisin Ilkka Landen ja Jussi Myllymäki Kuvat: Jukka Haapiainen ja Jussi Valtonen 5 KILPAVENEILY

6 Pitkä viikonloppu Imatralla Imatran 60 Racessa ajettiin arvokilpailuja kolmen päivän edestä Imatralla ajettiin Elokuun alussa Imatran kaupungin 60 vuotis syntymäpäivien kunniaksi yksi Suomen kilpailukesän kansainvälisimmistä kilpailuista ja kilpailijamääriltään suurin kilpailu. Kilpailuun osallistuvien luokkien määrän takia kilpailuviikonloppu täytyi venyttää kolmipäiväiseksi, jotta kaikki oli mahdollista ajattaa läpi kunnialla. T 400 luokan Euroopan mestaruuskilpailu, F 2000-luokan pohjoismaiden mestaruussarja, GT 15-luokan Pohjoismaiden mestaruuskilpailu ja vielä kansalliset luokat SJ 15 ja O 250 päälle takasivat sen, että kilpailuviikonloppuna oli paljon nähtävää, mutta vaati paljon organisaatiolta. Taisto Kainulaisen Varpasaaressa sijaitseva kalastuspuisto toimi jo perinteisesti kilpailun varikkoalueena ja viime vuoden tapaan järjestävänä seurana toimi Helsinkiläinen Veneurheilijat Ry. Taisto oli tehnyt miehen työn kerätessään rahoituksen kilpailulle, jonka maksujen suuruus ei jäänyt normaalin SM-kilpailun tasolle, ei lähellekään, siitä pitivät etenkin Formula 2000-veneet huolen. Varikkoalueen ja kilpailupaikan puitteet olivat kunnossa, mutta perjantain ja lauantain sateinen sää verotti hieman katsojia ja vaikeutti kilpailutoimintaa. Sää kuitenkin selkeytyi sunnuntaiksi, jonka kilpailuerät ja palkintojenjako saatiin kokea lämpimässä säässä. Kolme pitkää päivää Kolmipäiväinen kilpailuviikonloppu herätti ristiriitaisia ajatuksia kuljettajien keskuudessa. Monessa mielessä oli hyvä, että kerrankin ei kuljettajilla ollut kauheaa kiirettä koko kilpailun ajan, vaan välillä pystyi oikeasti seuraamaan muitakin kisoja. Toisaalta, arvokilpailun ollessa kyseessä, seurasi kisajännitys kuitenkin läpi koko viikonlopun, joten vaikka aikataulun ollessa löysä, ei kiireen takia kilpailu tuntunut rankalta, oli se kuitenkin henkisesti yhtä rankkaa, ellei jopa rankempaa, kuin kireämpi aikatauluisessa kilpailussa. Jos kuljettajille kolmipäiväinen kisaviikonloppu oli normaalia rauhallisempi verrattuna kaksipäiväiseen, sitä se ei ollut kilpailun järjestäjäorganisaatiolle, eniten kiirettä piti tietenkin kilpailun johtajana toimineella Milla Sohlströmillä, jonka piti olla jokaisessa jutussa mukana. Milla kommentoikin kilpailun jälkeen, ettei aio tehdä seuraavalla viikolla yhtään mitään. Ja sen kyllä ymmärtää, kolmen arvokilpailun ja kansallisten luokkien pyörittäminen ilman kunnollisia taukoja kävis kenen tahansa voimille. kilpailun- Kansainvälinen johtaja Kovan haasteen alla ollut organisaatio onnistui mallikkaasti, ja kilpailijoiden kautta ei minkäänlaisia ongelmia syntynyt muutaman kaadon ja yhden veneen romuttamisen lisäksi, joten kilpailu sujui läpi varsin kitkattomasti. Milla Sohlströmista on kasvanut suomelle oikein maailmanluokan kilpailunjohtaja, joka on kielitaitoinen, tuntee säännöt ja uskaltaa tehdä päätöksiä kansainvälisissä kilpailuissakin. Imatran Vuoksella kilpailemisesta on syntynyt jo perinne, järjestäjäseurat ja ihmiset ovat vuosien saatossa vaihtuneet, mutta kilpailu pysyy. Näillä näkymin Vuoksella kilpaillaan jälleen ensi vuonna, mutta kukaan ei vielä tiedä, milloin ja millä mestaruusarvolla. Teksti: Juha-Pekka Manninen Kuvat: Jukka Haapiainen ja Mika Niinisaari EM- ja PM-mestari Mikki Forss 6 KILPAVENEILY

7 Racing Team Lehtonen kokeilee O 250 luokkaa O 250 luokka puraisi tänä kesänä Riku Lehtosta veneleirillä Forssassa, jonka järjesti Pertti Pappa Virnala vanha O 250 tekijä. Rikulla on 7 vuoden kokemus kilpaveneillä ajamisesta, joka lähti liikkeelle Hirvensalmen veneilyseuran järjestämästä veneleiristä. Saavutuksiin kuuluu SJ 15 luokan SM hopea ja kultamitalleja, T 400 luokan SM kulta ja hopea mitalleja, EM pronssia ja hopeaa. Riku kertoo nyt uudesta innostuksestaan luokasta O 250. T 400 luokan lisäksi tänä kesänä kokeilin uutta luokkaa O 250, joka oli minulle tuttu ennestään vain omien kisojen ohella katsotuista eristä ja puheista luokasta. Tietoni oli siinä että sitä ajetaan speedway tyyliin, moottorit ovat vapaa viritteisiä 250-kuutioisia koneita ja bensan korvikkeena käytetään metanolia. Luokasta on paljon puheita ja näyttöä että se on todella vaarallinen. Osa syy siihen varmaan on että veneessä ei ole turvaohjaamoa ja sitä ajetaan makuulleen. Luokka on siis maailmanlaajuinen, veneet ovat hydro tyyppisiä ja koneet 250 cc vapaaviritteisiä. Polttoaineena käytetään metanolia, joka tuo oman hajun touhuun. Koneiden huippukierrokset ovat yli rpm ja huippunopeudet ovat yli 140 km/h. Veneen, moottorin ja kuljettajan yhteispaino pitää olla vähintään 190 kg. Pertti Pappa Virnala siis tarjosi minulle Forssassa mahdollisuuden päästä kokeilemaan vanhaa venettään, jolla on ajanut kilpaa jo vuosia. Mutta nyt oli hommannut uuden veneen ja koneen. Tallissa oli siis yksi vene ilman kuskia. Otin tietysti tilaisuuden vastaan ja lähin kokeilemaan. Itse kokeilu meni teknisiin murheisiin pääsin noin 300 m ajamaan kun kone hyytyi ja vikaa ei ehditty paikallistaa. Pakko myöntää että siinä 300 m ajassa yllätyin veneen kiihtyvyyten ja jouduin hölläämään kaasua. Pappa oli sanonut jo aikasemmin että ihme on jos uskallan vetää täysillä ekan kierroksen. Jouduimme siis sopimaan uuden harjoitusajan, koska kiinnostus päästä kokeilemaan kunnolla oli kova. Kävin viellä kaksi kertaa Pyhäjärvellä kokeilemassa kalustoa ja kaikki kerrat päätyi teknisiin ongelmiin. Pappa kuitenkin ehdotti että hän tuo veneen Hirvensalmella järjestettäviin ratamooriveneiden SM-osakilpailuun ja suostuin. Kilpailuun tullessa emme ollut ratkaiseet varmasti teknisiä murheita, joten oli arvoitus pääsenkö laiturista liikkeelle. Harjoitukset ja ensimmäinen erä menikin teknisiin murheisiin, mutta toiseen erään kone saatiin toimimaan ja vika löytyikin sytytysennakosta. Vanhassa veneessä riittikin potkua ja ajoin erän toisena maaliin. Kolmannen erän jouduin jättämään väliin, oman T 400 luokan veneen murheiden takia. Neljäs erä mentiinkin taas vauhdilla ja maaliviivan ylitin toisena. Lopputuloksissa olin siis 3 ja olin yllättynyt koska ennen kisaa olin päässyt ajamaan vain 300 m! Riku Lehtonen EM-hopeaa T 400 Ensi kaudella suuntana siis O 250 luokka ja uudet kuviot. Nyt keskitytään viellä luokkaan T 400 ja PM-kilpailuihin, jotka ajetaan Ruotsissa Sinne Suomea lähtee edustamaan EM kisoissa Imatralla ajaneet Euroopan viiden nopeimman luokkaan kuuluvat suomalaiset: Euroopan mestari Juha-Pekka Manninen, hopea mitallisti Riku Lehtonen, pronssi mitallisti Sandra Roms ja viidenneksi sijoittunut Ville Mäkinen. Kiitos vielä Pertti Virnalalle kaudella saadusta avusta, sponsoreille, tekniselle tuelle, Uponor suomi Oy:lle ja Otavan vene ja Pienkone huollolle. Samoin kaikille muille ketkä ovat tukeneet kaudella Terveisin Riku Lehtonen 7 KILPAVENEILY

8 Kerhoesittelyjä: 100 VUOTTA KILPAVE- NEILYÄ KOTKASSA Lyhyt historiikki Vuosi 2008 on juhlavuosi Kotkan Pursiseuran historiassa. Tänä vuonna seura täyttää nimittäin 120 vuotta ja samalla tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Kotkassa järjestettiin ensimmäiset moottoriveneiden nopeuskilpailut. Tähän kilpailuun osallistui 16 venettä ja reitin pituus oli 18 mpk. Voiton vei vene nimeltään Kotka Cellulosafabrik I keskinopeudella 7 solmua. Innostus moottoriveneurheilua kohtaan kasvoi nopeasti, kilpailuja järjestettiin kolmeneljä kertaa kesässä. Vuonna 1905 oli seuran veneluettelossa kaksi moottorivenettä, 1907 lukumäärä oli 14. Sotavuosien jälkeen perustettiin seuraan moottorivenejaosto ja seura liittyi 1951 Suomen Moottoriveneliittoon, jolloin se sai oikeudet järjestää yleisiä liiton kilpailuohjelmaan kuuluvia nopeuskilpailuja. Alkuvuosina kilpailut pidettiin Varissaaren edustalla. Tämä paikka oli kuitenkin suojaton avoimen meren äärellä ja kilpaileminen vaikeaa aallokon vuoksi. Myöskään taloudellisesti eivät kilpailut olleet tuottoisia, sillä yleisön pääsy saareen oli hankalaa. Maapenkereen valmistuttua Norssaareen 1952 siirrettin kilpailut Keisarinsatamaan, jossa penger tarjosi suojaa tuulilta ja samalla yleisölle hyvät katselupaikat. Ensimmäiset kilpailut Kalarannassa pidettiin 1955 ja tästä saivat alkunsa jokakeväiset Kalarannan ajot. Paikka oli suojainen ja runsaslukuisen yleisön oli hyvä seurata tapahtumia rantalaiturilta. Kilpailu oli ensimmäisen kerran kansainvälinen v. 1962, kun C-luokan kilpaveneet kisasivat pohjoismaiden mestaruudesta. Ruotsalaiset vierailijat veivät mestaruuden mukanaan. Suomen 8 KILPAVENEILY joukkueen paras oli seuramme jäsen Tapio Piispanen. Kalarannan vakiovieras oli Stig-Olof Fagerström, joka osallistui kaikkiin 10:een kilpailuun vuosina Kotkan Pursiseuran ajajista mainittakoon Tapio Piispanen C-luokassa ja Esko Nuuttila sekä Jaakko Kiiski 3 R luokassa. Jaakko Kiiski voitti SM-kultaa vuosina 1955 ja 1957, vuonna 1960 hän sai omakseen 1910 lahjoitetun kiertopalkinnon Carlhamns Flaggpunsch voitettuaan sen 12 kertaa peräkkäin. Ruotsinsalmen ajot on avomeriolosuhteissa ajettava offshorekilpailu, joka käytiin ensimmäisen kerran v. 1971, mukana oli tuolloin 26 kilpailijaa. Ajojen ympärille syntyi 1972 Ruotsinsalmi Racing Team, samana vuonna Moottoriveneliitto myönsi kilpailulle parhaan kilpailun tunnustuksen. Tiimiin kuului v jo 23 venekuntaa. Nopeasti tulivat myös kuvaan mukaan kansainväliset arvokilpailut. Maailmanmestaruustasolla on ajettu 2 kertaa, v ja 1988, euroopanmestaruusarvo on ollut 14 kertaa, PM muutaman kerran ja SM-luokkia yleensä vuosittain. Keisarinsataman ajot käytiin ratakilpailuna viidesti vuosina Paikka oli hyvä ja ajajat pitivät siitä, mutta valitettavasti yleisö ei löytänyt tietä kisapaikalle. Vuosina 1991 ja 2000 ovat ohjelmassa olleet myös vesijetit pitämällä omat SM-kilpailunsa Kotkassa. Vaikka onkin aiheena moottorivenekilpailut, on syytä mainita purjehduspuolelta luvun alkupuolen Kotka International Regatat, joissa maxiveneet kilpailivat Suursaaren ympäri kiertävällä radalla. Kesällä 2008 Kotkan Pursiseura järjestää merenkulun SM-kilpailut Kotkassa. Seuran hallitus 2008 Kommodori on Pentti Välipakka, varakommodori Martti Laisi ja muut halliltuksen jäsenet Timo Jalkanen, Jari Karppanen, Pekka Kotila, Johanna Kärkkäinen, Matti Markkanen ja Mikko Teinola. Jäseniä seurassa vuoden 2007 lopussa oli 762. Kotkan Pursiseuran kerhotilat sijaitsevat Sapokan venesatamassa Meriniemen kiinteistössä, jonka seura omistaa. Kiinteistössä toimii myös ravintola Meriniemi. Haapasaaren Pitkäluodossa on saaritukikohta, joka tarjoaa suojaisen sataman n. 30:lle

9 veneelle.hirsirakennuksessa on tupa ja sauna, joka lämpiää ahkerasti koko veneilykauden. Kilpailukomitea Kilpailunjohtaja Martti Laisi Kilpailun sihteeri Vesa Juusti Kilpailun varajohtaja Petri Kupiainen Katsastuspäällikkö Kalevi Niemi Turvallisuuspäällikkö Mikko Teinola Ajanottopäällikkö Teuvo Luostarinen Tuomaristo Seppo Suomalainen, Olavi Mäkelä Ajajat ja parhaat saavutukset Parhaat saavutukset sijoittuvat vuosiin 1976, jolloin Esa Nuuttila-Olli Nuuttila ajoivat Euroopan mestareiksi H-luokassa ja 1977, jolloin samaan ylsivät Jukka Huhtanen- Matti Valtonen myös H-luokassa PM 1. Esa ja Olli Nuuttila E- luokka, PM 2. Juha ja Antero Rinne E-luokka 1975 PM 2. Jukka Huhtanen-Matti Valtonen H-luokka 1978 SM 1. Jukka Huhtanen-Matti Valkonen H-luokka 1981 SM 1. Jarmo Vesa-Pekka Vestman luokka 3A 1982 MM 3. Jarmo Vesa-Pekka Vestman luokka 3A 1989 EM 3. Pekka Rasi-Mika Rasi luokka 3B 1998 MM 3. Veli Koskela-Jarno Lankila luokka 3B 1999 EM 2. Veli Koskela-Mikko Ruuska luokka 3B Vuodesta 2007 lähtien on KPS:aa edustanut pari Jari Hovi-Timo Martikainen V 150 luokassa. Ruotsinsalmen ajot 2008 Satavuotisen kilpailukauden kunniaksi ajettiin 38. Ruotsinsalmen ajot Kotkassa meripäivälauantaina. Mukaan ilmoittautuneesta 16 venekunnasta reitin kiersi 12 venettä ilman keskeytyksiä. Luokittain veneet jakautuivat 3B 4 venettä, 3C 4 venettä, V venettä ja jokamiesluokassa 1 vene. Kierroksia ajettiin 7 ja reitin kokonaispituusdeksi tuli 52,5 mpk. Loistava helteinen sää suosi tapahtumaa. Startissa kärkeen ampaisi 3C luokan pari Kari ja Nanna Kaksonen, perässään Ilkka Landen ja Marcus Johnsson sekä Kimmo Kylmäkoski. Tämä järjestys säilyi koko kisan ajan ja maaliin ehti ensimmäisenä Kaksoset päivän nopeimpina keskinopeus 72 solmua. Ensimmäisen ja neljännen ero maalissa oli 3,5 min. Tasainen oli myös 3 B luokan kilpailu, siinä voiton vei Tapio Tiihonen, toisena Lind, kolmas Reinikainen ja neljäs Perokorpi, voittajan ja neljännen ero vajaa 3 min. Vähän enemmän eroa tuli V 150 luokassa, voittaja Sinkkonen-Lundmark, kakkonen Nyberg-Sundström ja kolmas Katajainen-Simola, eroa 6,5 min. Jokamiesluokan vei nimiinsä Vuorihovi-Lehtonen. Tulevaisuuden näkymät Kilpailuiden ja kilpailijoiden määrät ovat vuosien myötä huomattavasti vähentyneet siitä mitä ne olivat. Uskon kuitenkin, että määrätietoisella työllä voimme vaikuttaa positiivisesti kilpaveneilyn tulevaisuuteen. Nuorten mukaan saaminen ja heidän innostamisensa sekä tukemisensa on välttämätöntä suunnan muuttamiseksi. SJ 15 luokan suosio antaa uskoa veneurheilun tulevaisuuteen. Esikuvia tarvitaan myös ja sellaisena on nyt tuore F1- maailmanmestari Sami Seliö, joka onkin antanut tukensa nuorille veneurheilijoille. Seppo Suomalainen Kotkan Pursiseura 9 KILPAVENEILY

10 Kitö-ajot ja Marino Swing Cup 2008 Perinteiset Kitö-ajot ajettiin jälleen lauantaina Sipoon saaristossa. Osanottajia oli tänä vuonna kaiken kaikkiaan 71 ja hyvän sään johdosta yli 100 yleisövenettä oli löytänyt paikan päälle. Kisat jaettiin 17 eri luokkiin (pienin luokka alle 4 hv ja isoin yli 100 hv) ja 9 eri lähtöön. Yksi Kitö-ajojen lähdöistä oli myös Marino Swing Cupin toinen osakilpailu. Ensimmäinen Cup-osakilpailu ajettiin Kalkkirannassa ja päätöskilpailu Svartbäckissä Tämän vuoden Kitö-ajot oli täynnä dramatiikkaa ja jännitystä. 4 hv:n junnuluokassa kiertopalkinnossa kiinni oleva Tim Blomqvist TBR Racing Teamistä joutui valitettavasti antautumaan vanhalle Kitö-ajot ketulle Kaffe Karlssonille. Toisessa junnuluokassa (6 hv) Sebastian Sederholm voitti Speedrace-veneellään Henry Salmisen joutuessa keskeyttämään pienen sukelluksen seurauksena. Luokassa 15 hv urheiluveneet koettiin kisan pelottavin hetki kun Henrik Strandin TG-Special kovassa vastatuulessa lähti lentoon noin 5 metrin korkeuteen. Vene palasi onneksi oikealle kölille mutta koneen kiinnityksen rikkoontumisen takia Henrik joutui lopulta keskeyttämään. Lars-Johan Lundmark otti helpon voiton vanhalla JT 250 kalustollaan. Marino Swing Cup -luokassa mukana oli yhteensä 9 Swing-venettä. Kalkkirannassa voittanut Kristian Torkel ja kakkosena tullut Johan Wahlman olivat selviä ennakkosuosikkeja mutta myös Mikael Wareliuksesta odotettiin paljon. Lähdössä kuitenkin kaikki meni pieleen kun järjestäjät joutuivat diskaamaan kolme venettä (Kristian Torkel mukaan luettuna) selvän varaslähdön takia. Tämän jälkeen Wahlman otti vakuuttavan voiton Wareliuksen ollessa toinen ja Marcus Eriksson kolmas (Wareliuksen vanhalla kalustolla). Marino Swing Cupin päätöskilpailussa Svartbäckissä kakkosena tullut Torkel nousi vielä Cupissa toiseksi mutta päivän sankariksi ja Marino Swing Cup 2008 voittajaksi kruunattiin kuitenkin Johan Wahlman 70 luvun Marino Swingillä ja terästetyllä Selva 25 kisakoneella. Kitö-ajojen suurin luokka oli 25 hv perheveneet jossa osallistujia oli jopa 11 kpl. Eero Heininen oli koonnut koko Batmax-ryhmänsä ja suunnistanut kohti Kitöä. Luokan voitti kuitenkin ylivoimaisesti Mikael Lindholm punaisella T 400S kalustollaan. Luokissa perheveneet 40 hv ja 50 hv Marino Swing -veneet olivat vihdoinkin saaneet kunnon vastuksen Jimmy Nymanin Yamarinistä. Vene kulki yli 50 solmua ja ainoastaan Riki Carlssonin Marino Swing ylsi samoihin vauhteihin. Molemmat lähdöt olivat yhtä tiukkoja ja lopulta Jimmy ja Riki voittivat molemmat yhden. Lähdöt hämmensi myös Marino Swing kuskien näyttävät uloslennot mutkissa seurauksena punainen lippu ja uusintalähtö. 70 hv urheiluveneissä mukana oli 4 Argo 16 venettä ja yksi TG-Marin 5000 joten tunnelma oli kuin 90-luvun (1 litran) offikisoissa. Koko päivän nopeimman ajan ajoi viime vuoden ja tämän vuoden voittaja Christoffer Andersson punaisella Argolla ja Yamaha 70 CES koneella. Nopeutta yli 60 solmua. Viimeisissä ja isoimmissa luokissa virallisista offshorekilpailuista mukana olivat mm. ensimmäistä kertaa Jan- Erik Jaije Hägglund / Jyrki Perokorpi luokasta 3B ja Mika Sinkkonen luokasta V-150. Näin rauhallisesta kyydistä offikuskit saavat harvoin nauttia. Palkintojenjako pidettin poikkeuksellisesti Svartbäcks Segelsällskapetin paviljongilla myöhemmin illalla jossa Jimmy Nyman sai kiertopalkinnon parhaasta ajosta ja Magnus Cederholm erikoisimmasta kalustosta (TG-Marin 5000 / Johnson 70). Järjestäjät Rainer Brander ja Dan Lundmark saivat myös plakaatin Suomen Veneilyliitosta hyvästä työstä veneurheilun hyväksi. Kaiken kaikkiaan 53 Kitö-ajoista tuli onnistunut kilpailu ja huhut kertovat että ensi vuonna nähdään Kitö-ajojen lisäksi myös muita jokamieskilpailuja. Näyttää siltä että eletään taas kyläkisojen aikaa.. Dan Lundmark Z-77 Kuvat: Dan Lundmark ja Jussi Alanko Rami Koivuniemi 11v BatMax kuljettaja Kittilästä. 10 KILPAVENEILY

11 Kitö-ajot 2008 Tulokset: 4 hv 1) Kaffe Karlsson ) Tim Blomqvist ) Roni Salminen ) Tommi Haapa ) Lucas Långstedt hv 1) Sebastian Sederholm ) Mats Lundmark Henry Salminen DNF 8 hv 1) Thomas Mårtensson hv perhe 1) Thomas Mårtensson ) Alex Lindroos ) Emil Lindberg ) Camilla Granqvist hv urheilu 1) Henrik Strand ) Lars-Johan Lundmark hv perhe 1) Alex Lindroos ) Casper Sundberg ) Rasmus Lundmark Max och Kim Blomberg - DNF 15 hv urheilu 1) Lars-Johan Lundmark ) Roni Salminen Henrik Strand - DNF 25 hv perhe 1) Johan Granberg ) Erik Fagerroos ) Henri Wallen ) Johny Wallen hv Marino Swing 1) Johan Wahlman ) Mikael Warelius ) Marcus Ericsson ) Kai Sundqvist Juho Vanhanen - DNF Gustav Nordenswan - DNF Kristian Torkel - DSQ Robin Carlsson - DSQ Sebastian Remy - DSQ 25 hv urheilu 1) Mikael Lindholm ) Max Malmberg ) Rami Heininen ) Roni Salminen ) Petteri Lepistö ) Tom Hynynen ) Christoffer Rask ) Nikolaus Laine ) Timo?? ) Erkki Pesonen Petri Salminen - DNF 30 hv urheilu 1) Mikael Lindholm hv perhe 1) Jimmy Nyman ) Rickard Carlsson ) Johan Wahlman ) Marcus Strandberg ) Henri Ericsson ) Göran Tallberg hv urheilu 1) Kim Ekström ) Otto Soini hv perhe 1) Rickard Carlsson ) Jimmy Nyman ) Juho Vanhanen ) Dan Lundmark ) Tom Malmberg ) Thomas Ekström ) Stefan Melander hv urheilu 1) Christoffer Andersson ) Jimmy Nyman ) Magnus Sederholm ) Max Levander, Jonas Pihlström Tommy Olin - DNF < 100 hv 1) Eero Heininen ) Jan-Erik Hägglund, Jyrki Perokorpi > 100 hv 1) Mika Sinkkonen ) Jan-Erik Hägglund, Jyrki Perokorpi Marino Swing Cup 2008 Lopputulokset: 1) Johan Wahlman, Selva 42 p 2) Kristian Torkel, Yamaha 27 p 3) Mikael Warelius, Tohatsu 22 p 4) Kai Sundquist, Tohatsu 17 p 5) Juho Vanhanen, Tohatsu 16 p 6) Marcus Ericsson, Mercury 13 p 7) Gustaf Nordenswan, Tohatsu 13 p 8) Robin Carlsson, Yamaha 8 p 9) Petri Salminen, Yamaha 6 p 10) Max Malmberg, Yamaha 4 p 11) Johan Granberg, Yamaha 2 p 12) Sebastian Remy, Selva 0 p Swing-cupin voittaja Johan Wahlman Vauhdissa Jaije Hägglumd ja Jyrki Perokorpi 11 KILPAVENEILY

12 T 400 Euroopan mestaruudesta kilpailtiin Imatralla Juha-Pekka Manninen saalisti kolmannen Euroopanmestaruuden! Juha-Pekka Mannisen kotikaupunki Imatran toimi vuoden 2008 T 400 luokan Euroopanmestaruus kilpailun kilpailualueena, eikä Manninen jättänyt käyttämättä tilaisuutta juhlia Euroopan mestaruutta kotivesillä hyväkseen. Toiseksi kovatasoisessa kilpailussa sijoittui Riku Lehtonen ja kolmanneksi Sandra Roms, joten kilpailu oli suomalaisten hallintaa. Ensimmäinen ulkomaalainen kuljettaja oli Ruotsin mestari Philip Björk, joka oli loppupisteissä neljäs, muutama piste viidenneksi sijoittunutta Ville Mäkistä parempana. Kolmipäiväisenä kilpailuviikonloppuna kelit vaihtelivat pitkin viikonloppua. Perjantaina ja lauantaina ajot käytiin sateisessa ja muutenkin epävakaassa säässä, sunnuntaina keli kirkastui ja välillä oli jopa todella kuuma. Puuskittainen tuuli kiusasi kilpailijoita pitkin viikonloppua. Manninen oli luokkansa nopein aikaajoissa, sekä voitti kaksi erää ja oli lopuissa kahdessa toinen. Manninen myös ajoi viikonlopun nopeimman eräajan, joten nopeimmasta kuljettajasta ei liene jäänyt epäselvyyttä. Taistelu oli kuitenkin tiukkaa hyvän kisan ajaneen Riku Lehtosen kanssa, sillä Lehtonen onnistui ohittamaan Mannisen ensimmäisessä erässä Mannisen moottorin nikotellessa koko erän ajan. Manninen 12 KILPAVENEILY mokasi poijulla Lehtosen painostaessa takana, ja se riitti Lehtoselle. Seuraaviin eriin oli Mannisen koneongelmat korjattu ja säätöjä muutenkin rukattu parempaan päin, jonka seurauksena Manninen voittikin seuraavina ajetut erät 2 ja 3. Roms haastaa Lehtosen Riku Lehtonen ja Sandra Roms kävivät kovan taistelun kilpailun toisesta sijasta. Roms tuli taisteluun kakkossijasta ihan puskista mukaan tosissaan kolmannen erän lähdössä, jolloin hän ohitti Lehtosen ja tuli toisena maaliin. Kun Romsin onnistuessa viimeisen erän lähdössä kakkospaikalta täydellisesti, pääsi hän jopa Mannisen ohi lähtökiihdytyksessä. Mannisen varmistellessa mestaruuttaan, sai Roms ajaa erän voittoon ilman suurempaa taistelua. Lehtonen ja Roms päätyivät loppupisteissä tasatulokseen, joten hopeamitali ratkaistiin eräajan perusteella. Eräaikavertailun jälkeen hopeamitali ojennettiin Lehtoselle, joka oli ajanut voittamansa erän alle sekunnin nopeammin kuin pronssille jätetty Roms. Taistelu neljännestä sijasta käytiin Ville Mäkisen ja Ruotsin ykkösnyrkin Philip Björkin välillä. Ennen viimeistä erää johti Mäkinen Björkiä, mutta meidän suomalaisten kannalta valitettavasti niin ei ollut viimeisen erän jälkeen: Björk ajoi itsensä viimeisen erän kolmanneksi, josta saadut pisteet riittivät viemään neljännen tilan Mäkisen nenän edestä. Ensimmäisessä erässä tapahtui kilpailuviikonlopun ainut suurempi onnettomuus Tuomas Niinisaaren romuttaessa veneensä kirjaimellisesti lunastuskuntoon. Niinisaaren vene lähti ensimmäisen kierroksen puolessa Tuomas Niinisaaren kaadon jälkiä

13 välissä aallosta lentoon täydestä vauhdista tippuen kyljelleen alas ja siitä pyörien vähän joka suuntaan. Tuomas selvisi romurallistaan säikähdyksellä ja eniten onnettomuudesta jäi kaivelemaan se, ettei päässyt ajelemaan loppukilpailussa mukana. Kilpailussa mukana oli myös heikommalla Yamaha moottorilla ajavia kuljettajia, ei pelkästään suomalaisia vaan yksi jopa Puolasta asti. On hienoa nähdä, että kilpailuintoa löytyy, vaikka kalustolla ei taisteltaisiinkaan arvokilpailun voitosta heikomman moottorin takia. Kilpailukokemus on aina tärkeää jatkoa ajatellessa. Puolalainen Marcin Szymczyk vei Best of the rest paras muista tittelin, hieman Saija Hurria parempana. Mikki Forss voitti F 2000 luokan kilpailun Lauantaina kilpailussa oli mukana myös isot Formula 2000 luokan katamaraanit, jotka taistelivat Pohjoismaiden mestaruuspisteistä. Aika-ajojen nopein oli Ruotsalainen Erik Stark ennen viime kauden mestaria Ugis Grossia. Stark myös voitti ensimmäisen spinttikilpailun Grossin nenän edestä. Toisessa spinttikilpailussa voittajaksi T 400 EM-lähtö nousi suomen Mikki Forss, eikä hän jättänyt voittosaldoaan siihen. Voitto ratkaisevassa pitkässä kilpailussa toi Forssille myös koko kilpailun voiton. Toiseksi loppupisteissä sijoittui Erik Stark ja kolmanneksi Johan Österberg. Kilpailun voitto nosti Mikki Forssin F 2000-luokan pohjoismaiden mestaruussarjan johtoon. Junioriluokassa GT 15, jossa käytetään 15 hevosvoimaisia nelitahtimoottoreita, kilpailtiin Pohjoismaiden mestaruudesta viikonlopun aikana. Ruotsalaiset veivät kaksi ensimmäistä sijaa Sebastian Rothmanin viedessä voiton ja Linnea Lagerkvistin sijoittuessa toiseksi. Kolmannesi sijoittui suomen Lars- Johan Lundmark. Viikonlopun aikana ajettiin myös kansallisissa luokissa kilpaa. Kansallisen junioriluokan SJ 15 kuljettajat ajoivat viikonlopun aikana kaksi kilpailua. Molempien kilpailujen nopein oli Filip Roms, ensimmäisen kilpailun toinen oli Risto Lindström ja toisen kilpailun hopeamies oli Anton Nyholm. Vapaaviritteisessä hydroluokassa O 250 paras kuljettaja oli Teuvo Putkonen ennen Esa Rytköstä. Teksti: Juha-Pekka Manninen Kuvat: Jukka Haapiainen ja EM-palkintopalli oli suomalaisia täynnä. Juha-Pekka Manninen kunniakierroksella Kuljetus MIKKO SIMOLA Kiilletie Vantaa Puh KILPAVENEILY

14 Kausi 2008 Tuukka Lehtonen Kaudella 2008 uutena kuskina luokassa SJ 15 aloitti espoolainen Tuukka Lehtonen 11v. Tuukan kokemukset veneilystä ennen kautta olivat lähinnä varikolla pyöriminen isoveljen harrastaessa rataveneilyä ensin SJ 15 sitten T 400S ja viimeisimpänä T 400- luokissa. Innostus ajamiseen oli kyllä jo olemassa vuosien ajan, mutta mekaanikkoisä ei ollut valmis ottamaan toista venettä kuvioon mukaan ennen kuin tällä kaudella. Mökkijärvellä harjoittelua oli kuitenkin ollut mahdollista harrastaa jo edellisinä kesinä ja ensimmäinen kisakokemus tuli Tammisaaresta kesällä 2007, missä Tuukka ajoi lainaveneellä. Meno oli niin huimaa, että vauhtia piti kesken kisan pudottaa, että kalusto saatiin palautettua ehjänä omistajalleen. Kausi 2008 alkoi toukokuun lopulla Helsingissä junnuleirillä ja ensimmäisellä kilpailulla. Onnetar ei suosinut lähtöjärjestystä arvottaessa vaan Tuukka lähti ensimmäiseen erään viimeiseltä paikalta. Lähtö kaiken lisäksi epäonnistui ja vene sai pahasti siipeensä, mutta maaliin Tuukka tuli kuudentena, mikä oikeutti paalupaikkaan toiseen erään lähdettäessä. Toinen erä sujui ensimmäisen erän lähdön veneelle aiheuttamista vaurioista huolimatta hyvin ja vasta viimeisellä kierroksella taidolla ja kokemuksella Nyholmin Anton ohitti Tuukan ja voitti erän. Toinen sija erässä oli kuitenkin myös Tuukan omasta mielestä huolimatta niin hyvä, 14 KILPAVENEILY että huolimatta siitä että erävoitto meni Antonille, tuli Tuukka tuulettaen rantaan. Kolmanteen erään venettä taas korjattiin ja erän tuloksena oli neljäs sija, mikä määräsi lopputuloksissa Tuukalla sijan neljä. Viimeiseen erään venettä ei enää saatu riittävän hyvään kuntoon ja turhien riskien välttämiseksi erä jätettiin ajamatta. Neljäs sija ensimmäisestä kisasta ylitti kuitenkin tiimin odotukset. Seuraava kilpailu SJ 15 luokassa ajettiin Lahdessa, missä toinen kilpaluokka olikin Formula ykköset. Keli ei juniorikuskeja suosinut vaan harjoitukset jouduttiin keskeyttämään ja itsekin kisakin typistyi yhden erän mittaiseksi Sami Seliö junior cupin o s a k i l p a i l u k s i satama-altaassa. Altaan reunat aiheuttivat yhdessä lyhyen radan kanssa radalle aallokon, joka koitui ensin Tuukan ja sitten Kalle Viipon kohtaloksi. Molemmat pojat kaatoivat veneensä ja Tuukan vene saatiin vielä takaisin radalle, mutta pistesijoille ei esityksellä päästy. Tapahtumana, kokemuksena ja paikkana Lahden kisat oli kuitenkin juniorikuskeille merkittävä ja huomiota kuskit saivatkin osakseen jopa UIM:n ylimmän johtajan Raffaelle Chiullin muodossa. Lahden jälkeen kausi jatkui Forssan harjoitusleirillä, missä pojat pääsivät harjoittelemaan kilpaa ajamista yhdessä. Paikalla oli viisi innokasta kuskia ja parin päivän ajan oli taas leiri pystyssä ja ajokokemusta karttui. Heinäkuun viides päivä oli vuorossa Tammisaaren osakilpailu, jossa sijoitus oli neljäs. Mahdollisuudet palkintopallille olivat jo olemassa, mutta ehkä Lahden kaato vaikutti vielä niin, että kaasujalka hellitti turhankin helposti. Tästä oli kuitenkin hyvä jatkaa Hirvensalmelle heinäkuun lopulla, missä kauden tavoite eli palkintopallipaikka sitten saavutettiin. Kauden viimeiset kilpailut käytiin Imatralla, missä järjestettiin kaksi yhden päivän kilpailua. Keli oli kuten usein Suomessa epävakaa, välillä oli puuskittaista tuulta ja välillä sadekuuroja. Ensimmäisen päivän kilpailu sujui Tuukalta hyvin ja sijoituksena oli jo toisen kerran palkintopallipaikka eli kolmas sija. Hirvensalmen ja Imatran kilpailujen kolmannet sijat antoivat mahdollisuuden yrittää jopa SM-pronssia ja sitä sitten Tuukka lähti hakemaan viimeisestä kisasta. Yrittäminen meni kuitenkin ehkä liiankin pitkälle ja kilpailun toinen erä päättyi Tuukan kohdalta radan takasuoran poijuihin ja viimeinen erä kaatoon. Liian tiukka poijulla kääntö Vuoksen virtaavassa vedessä, hallitsevan suomenmestarin hiostaessa takana, oli liikaa ja uimareissu siitä sitten seurasi. Kaudelta lähdettiin hakemaan kokemusta ja sitä varmasti saatiin. Myös rajoja päästiin kokeilemaan moneenkin otteeseen. Näillä kokemuksilla on hyvä lähteä odottamaan ensi kautta 2009, jolta tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin SM-mitali. Erityinen kiitos kaudesta tukijoille, maailmanmestari Seliölle, Upo:lle ja Scanasian Projects Oy:lle. Teksti ja kuvat: Pirjo Lehtonen

15 # 94 Lars-Johan Lundmark, MM 6 ja PM 3 Kesän kilpailut meni täydellisen hienosti TBR Boat Racing Teamin juniorikasvatilla, Lars-Johanilla. SJ 15 kausi jäi kesken mutta hyvää harjoitusta saimme pohjalle ennen GT 15 luokan MM ja PM kilpailuja. SJ 15 luokasta jätimme nyt hyvästit osittain epäselvien sääntötulkintojen takia joten kiitämme kaikkia näistä vuosista ( ) ja erityisesti Sami Seliö joka mahdollisti osallistumisen SJ 15 luokkaan lainaamalla konetta meille näinä vuosina. Kesän arvokisat alkoivat Sipoon mestaruus kisoista, Kitö-ajoista, jossa Lars-Johan ajoi JT 250 veneellä 15 hv luokan voittoon tiukan kilpailun jälkeen Henrik Strandin kanssa. Huippunopeus radalla nousi hienossa kilpailussa lähes 40 solmuun. Ruotsin Östhammarissa järjestettiin GT 15 luokan ensimmäiset MM-kilpailut. Luokkaa on ajettu 3 vuotta mutta tänä vuonna luokka tuli viralliseksi UIM: ssä jolloin myös T 15 vaihtui GT 15 luokaksi. 15 venettä oli lähtöviivalla kolmesta eri maasta, Ruotsi, Suomi ja Englanti. Koska Lars-Johan ajoi numerolla # 4 olimme ensimmäisenä veneenä aikaajoissa. Aika-ajot meni täydellisesti ja sijoitus viides. Jännitystä oli kerrakseen kun kymmenen veneen jälkeen oli vielä kärkiaika. Kilpailuerät olivat tasaväkisiä josta aika-ajot jo antoi viitettä kun viiden ensimmäisen veneen aika oli sekunnin sisällä. Ensimmäisen erän sijoitus 5, toinen erä 9, kolmas erä 7, neljäs erä 5. Loppusijoitus 6 oli mahtava niin kovatasoisessa kilpailussa.jossa sijoitukset vaihtuivat puolin toisin ja veneet vällillä päällekkäin kun yritys oli kovaa päästä poijulla ohi. Maailmanmestariksi ajoi Douglas Matton (Ruotsi) kolmella erävoitolla, toiseksi ajoi Sebastian Rothman (Ruotsi) ja kolmanneksi Johan Björk (Ruotsi). Onnea heille vielä kerran. PM-kilpailuun Imatralle ei saapunut kun viisi venekuntaa mutta hyvä niin koska tämä oli luokan ensiesittely Suomessa. Melkein tyynellä koskella saimme nostettua sijoitusta voittamalla Johan Björk joka ajoi MM:ssä kolmanneksi. Kilpailussa yleisö sai nähdä joitakin hyviä ohituksia ja yrityksiä mutta rata oli ehkä aavistuksen liian pitkä ja erot veneiden välillä kasvoivat jo toisella kierroksella liian suuriksi saavuttaa. PM-lopputulokset olivat, 1. Sebastian Rothman (Ruotsi), 2. Linnea Lagerkvist (Ruotsi) ja 3. Lars-Johan Lundmark (Suomi). Onnea myös heille vielä kerran. GT 15 luokkaan oli suuri kiinnostus SJ 15 ajajilla sekä heidän vanhemmilla koska askel T 400 luokkaan on aika suuri. Luokan MM-kilpailut ajetaan ensi vuonna Suomessa joten kaikki mukaan niin että saadaan hyvä kisa aikaiseksi. Lars-Johan ajaa vielä syksyllä yhden kilpailun GT 15 luokassa jotta saamme kokeilla joitakin säätöjä ja potkureita ensi kesää varten. Sen jälkeen punttisalille ja salibandya pelaamaan niin että kunto on kova ensi kaudeksi. Ensi kaudeksi on tiedossa jo kaksi kilpailua johon osallistumme, GT 15 luokan MM-kilpailut Suomessa ja JT 250 luokan MM-kilpailut Virossa, Tallinnassa. Hyvää Syksyä kaikille, TBR Boat Racing Team Dick Lundmark Kuvat: Dick Lundmark ja Jukka Haapiainen 15 KILPAVENEILY

16 SISKO JA SEN VELI SANDRA ROMS SJ15-luokkaan vuonna 2003, 13 vuotiaana. Saavutukset Luokka SJ-15: 2003 SM SM SM 1 Luokka T400: 2006 SM SM EM 3 FILIP ROMS SJ15-luokkaan vuonna 2006, 12 vuotiaana. Saavutukset, luokka SJ15: 2006 SM SM 1, sami seliö cup SM 1, sami selio cup 1 Suunnitelmissa siirtyä seuraavaan luokkaan kaudella Sandran kausi Sandra on T400-luokan ainoa naiskuljettaja. Jo junnuaikoina poikien oli pakko hyväksyä, että joku tyttö voi jättää heidät lähdössä kuin nallit kalliolle tai yllättää reippaalla ohituksella. Vuosien varrella tähän on totuttu, eikä siinäkään enää ujostella, jos Sandra pitää heittää kilpailun jälkeen laiturilta. Sandra on nyt 18-vuotias, ja takanaan hänellä on jo kuusi vuotta kilpaveneilyä. Ensimmäisellä kaudellaan T400:n ohjaimissa vuonna 2006 Sandra saavutti SM-sarjan neljännen sijan rajusta kaatumisesta ja ilmalennosta huolimatta. Toiselle kaudelle mentiin silti hyvin mielin, haastajan roolista. Mennyt Tuoreena EM-mitalistina on helppo hymyillä. 16 KILPAVENEILY talvi 2008 oli mitalijahdin merkeissä toimelias ja kevättalvella oli kauden suunnittelu pitkällä ja kilpailukaluston virittäminen käynnissä. Olihan tulevalla kaudella tarkoitus kilpailla jopa EM-mitalista. Sarjan ensimmäinen kilpailu ajettiin perinteikkäässä NJK:n kotisatamassa Lauttasaaressa, jossa Sandra sijoittui neljänneksi. Kun näytti siltä, että seuraava T400-kisa käytäisiin vasta Hirvensalmella heinäkuussa, veneen ja kaluston virittämiselle jäi päiviä. Sillä aikaa samassa Sa ro-kilpatiimissä ajava veli, Filip kiersi tiimin ja kaluston kanssa parissakin kisassa taistelemassa omista SM-pisteistään SJ15-luokassa. Paineet loppukesälle Hirvensalmen kisoihin oli yhden väliin jääneen kisan ansiosta kertynyt paljon saatavaa, mikä lisäsi jännitettä joka tiimissä. Sandra ja vene olivat kuitenkin hyvässä iskussa, ja jo kahdessa ensimmäsessä lähdössä hän jättikin kovia nimiä taakseen. Kun kolmannesta lähdöstä tuli vielä neljäs sija, osakilpailuvoittoon johtaneeseen urakkaan voitiin olla tyytyväisiä. Sandran mielestä Hirvensalmen kisat olivat koko tiimille erittäin hyvää harjoitusta EM-kisoja varten. Kauden kruunaus Imatralla, EM-lähdön rivissä oli toistakymmentä venettä kun T400-luokan ensimmäiseen lähtöön valmistauduttiin. Viikonlopun kestäneissä kisoissa koettiin yksi kova kaatuminen ja Sandrankin vene sai siipeensä. Euroopan mestaruus ratkesi vasta viimeisessä lähdössä. Sandra ajoi erän voittajaksi ja päätti kautensa EM-pronssiin. Sandran ja Filipin tiimistä löytyy isän, Marcus Romsin (vas.) ja Tony Sohlströmin (oik.) lisäksi päämekaanikko Markku Karhi.

17 Imatran EM-kilpailujen viimeinen lähtö meni Sandralla aivan nappiin ja hän piti johtopaikkansa ruutulipulle asti. Kuvat: JUKKA HAAPIAINEN ja TEAM SAFIRO Teksti, kuvankäsittely ja taitto: PENTTI NYHOLM Tohinaa kääntöpoijulla. Filipin kausi Vuoden 2008 rataveneiden SM-kausi alkoi vauhdikkaasti Lauttasaaren kupeessa, Koivusaaressa. Merellä ajettu kilpailu oli heti kauden alkaessa vaativammasta päästä. Hyvien lähtöjen ansiosta hän voitti viikonlopun neljästä lähdöstä kolme ja nappasi siten voittosijan. SJ15-luokan seuraava kilpailu ajettiin varsin suuren venetapahtuman yhteydessä, Lahdessa F1-rataveneiden MM-osakilpailuissa. Seurakaveri Anton Nyholm vei voiton uudella veneellään ja kilpailun toinen sija muutti Filipin tiimeineen haastajaksi seuraavaan kilpailuun. Lahden kisat antoivat kansainvälisyytensä ja mediasirkuksen myötä lisää kipinää paitsi Filipin, myös monen muun junioriharrastajan mieleen. Lahden kisoissa kilpaili hallitseva F1- maailmanmestari Sami Seliö. Huippuajajien tapaaminen, sekä F1-kilpailun näkeminen on kotimaassamme varsin harvinaista. Kohti mestaruutta. Filip vauhdissa Imatralla. Kohti mestaruutta Heinäkuun alussa kisattiin Tammisaaren SM -osakilpailussa, jossa Filip noukki lisää pisteitä kakkostilallaan. Parhaasta pisteasemasta oli hyvä jatkaa kohti loppukuussa ajettavia kisoja. Hirvensalmen kisat olivat toiseksi viimeiset ennen kauden päätöstä. Kalusto ja kuljettajat joutuivat kokemaan varsin vaihtelevia olosuhteita ja kaatumisiltakaan ei vältytty. Filipin mielestä ajaminen sujui kuitenkin hyvin. Ensimmäisessä lähdössä jäin kakkoseksi mutta sitten en enää päästänyt ketään ohitseni, tokaisi Filip ja voitti kaikista neljästä lähdöstä kolme. Se tukevoitti otetta SM-pokaaliin. Viimeinen kausi SJ15:n ratissa päättyi hyvin! Kauden päätös Sateisessa säässä Imatralla ajettiin peräkkäin kaksi SJ15-luokan SM-osakilpailua. Dramaattisessa kisassa ajettiin viimeisistä saatavilla olevista pisteistä ja joko kova yrittäminen tai vaihteleva keli sai aikaan kaatumisiakin. Filip ajoi kuitenkin varmoin ottein jo lauantaina ensimmäisessä osakilpailussa ja löi tiskiin kolme erävoittoa. Toisessa osakilpailussa hän saavutti kaksi erävoittoa ja yhden kolmannen sijan. Näin Filip ja Sa ro-tiimi sinetöi hyvän päätöksen SJ15- kaudelleen, Suomen Mestarina KILPAVENEILY

18 Vauhtia Saimaalla 3B-luokan MM-kilpailut käytiin Imatralla heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Veneitä Imatralle saapui kahdeksan, joista yhtä käytti kilpailujen aikana kaksi miehistöä. Tämä erikoisuus nähtiin, kun lainaveneellä kilpailukokemusta hakemassa olleet virolaiskaksikot Jaanus Mill ja Urmas Laanemets, sekä Aivar ja Ivar Kommisaar tutustuivat Saimaan veteen. Ruotsista mukana olivat siskokset Rolf ja Linda Hultberg. Ensimmäisessä erässä kärkeen ampaisi kilpailun ainoa ennakkosuosikkipari Tapio Tiihonen ja Kauko Kaartinen. Jo ensimmäisessä käännöksessä oli selvää, että Tiihosen nopeusylivoima muihin nähden oli huikea. Niinpä muut joutuivat vain seuraamaan Tiihosen peräsuihkun etenimistä ruotsalaisten johdolla. Näytti että kysymys on vain siitä kestääkö Tiihonsen paketti kasassa maaliin asti. Ensimmäisen kierroksen vaihtuessa toiseksi alkoi koko kilpailujen dramaattisimmat hetket. Suurin osa veneistä ajoi maalipoijun ulkopuolelta välttääkseen kivikkoisen rannan vierestä ajamista. Tapahtuma toistui vaihtelevasti yhdestä kerrasta joka kierrokseen kilpailijosta riippuen. Kun polemiikki rannalla oli kilpailun jälkeen saatu selvitettyä, osoittautui että kaksi venettä koko porukasta oli ajanut reitin oikein: toisena maaliin tullut ruotsalaispari Hultberg ja yksirunkoisella Aerolla ajaneet Rolf Hägglund ja Tom Vuorihovi. Kolmanneksi julistettiin Jyrki Perokorpi ja Teemu Koskelainen, jotka olivat ajaneet kyseisen poijun väärin vain kerran. Neljäs ja viimeinen hyväksytysti ajanut venekunta oli virolaispari Jaanus Mill ja Urmas Laanemets. Kaikki muut Niklas ja Linda Hultberg ylittävät maalilinjan maailmanmestareina venekunnat hylättiin. Ensimmäisen erän tulokset tarkoittivat sitä, että Hultbergillä oli parhaimmat mahdollisuudet MM-kultaan. Tiihonen ei pystyisi saamaan 400 pisteen eroa kiinni pelkästään omalla ajolla. Toisessa erässä palattiin normaaliin päiväjärjestykseen. Tiihonen lähti heti lähtökiihdytyksessä kärkeen, ja otti oman paikkansa. Muutaman suoran jälkeen olikin aika höllätä ja keskittyä maaliin pääsyyn. Toisena lähdöstä ajoivat ruotsalaiset Hultbergit, joilla seuraavana tulleisiin oli yhtä turvallinen kuin Tiihosen johtopaikka. Kolmannesta sijasta käytiin kova taistelu Perokorven ja Sulho Lindin välillä. Alusta kärkeen pääsi Perokorpi, joka piti kolmatta sijaa ensimmäisen kierroksen ajan. Toisella kierroksella Lind meni väkisin ohi, eikä Perokorpi pystynyt kampeamaan itseään millään takaisi palkintopallisijalle. Viidenneksi erässä ajoi Seppo Reinikainen, joka ei saanut veneeseensä lisänopeutta ensimmäisestä erästä. Kolmanteen erään lähdettäessä Hultbergin johto oli vankka; menettääkseen MM-kullan piti hänen jäädä kuudennelle sijalle eli käytännössä keskeyttää ja Tiihosen voittaa erä. Jälkimmäinen ehto toteutuisi erittäin todennäköisesti, mutta ensimmäinen vaikutti kovin epätodennäköiseltä. Kolmannen erän lähtö oli kopio kahdesta edellisestä. Tiihonen otti heti kärkipaikan ja Hultbergit ajoivat toisena. Toisella suoralla Tiihosella oli jo yli parinkymmenen sekunnin ero Hultbergiin eli Tiihosen vauhti oli murhaavaa. Kolmantena tuli Perokorpi ja aivan hänen kannassaan Reinikainen ja Lind. Kilpailu meni kahden kärjen osalta käsikirjoituksen mukaan. Tiihonen voitti odotetusti ja Hultbergit olivat toisia, mikä merkitsi MM-kullan menemistä alustavasti Ruotsiin ja Tiihonen tuli hopealle. Perokorpi ratkaisi MM-pronssin pitämällä kolmostilan ja häntä hurjasti ahdistelleet Lindin ja Reinikaisen takanaan. Niin sanotussa viimeisessä erässä eli katsastuksessa ei ilmennyt yllätyksiä. Kärkikolmikon moottoreita purettiin, eikä niistä ilmennyt yllätyksiä. Niinpä Hultbergit veivät yllätysmestaruuden. Tapio Tiihonen tuli toiseksi ja Jyrki Perokorpi sai pronssia. Teksti: Lauri Lampén Kuvat: Jussi Valtonen ja Jaije Hägglund 18 KILPAVENEILY Vuoden 2008 paras yksirunkovene Rolf Hägglund / Tom Vuorihovi

19 Luokan 1,3 ensikertalaiset Jyrki Perokorpi ja Teemu Koskelainen MM-pronssille Nyberg-Sundström V 150 SM kultaa Inkoolaiset Joakim Nyberg / Peter Sundström Z-30 jotka edustavat Inkoon Venekerhoa aloittivat kilpailemisen viime vuonna luokassa V 150. Parivaljakko ajoi viime vuonna 3 kertaa kilpaa.kalkkirannassa tuli voitto, Paraisilla kolmassija ja Airistolla keskeyttäminen moottorivian takia. Uuden Vuoden aattona 2007 ajettiin kauden viimeinen testiajo jäähileessä Inkoon edustalla ja kone toimi taas hyvin. Yhteispisteissä vuonna 2008 Nyberg / Sundström saavuttivat Suomen Mestaruuden luokassa V 150. Saavutus oli erinomainen jos ottaa huomioon että tiimi on vasta toista vuotta mukana kilpailutoiminnassa. Kaikki tämän vuoden kilpailut menivät hyvin. Tiimi haluaa esittää parhaat kiitokset kaikille sponsoreille ja kilpailujenjärjestäjille. Inkoolaiset haluavat myös kiittää kaikkia kilpailijoita joista ovat saaneet, harrastuksen myötä, uusia hyviä ja mukavia tuttavia. Teksti: Team Z-30 Kuva: Jussi Valtonen Tänä vuonna oli 5 starttia ja kaikissa menestyminen oli hyvä. -Kalkkirannan Kievari Offshore Race , ykkössija -Imatralla Saimaa Race , oli kaksi lähtöä, sijoitus ykkönen ja kakkonen -Kotkassa Ruotsinsalmen Ajot , toinen -Särkisalossa Förby Race , toinen 19 KILPAVENEILY

20 Offshore V 50 / J Offshore V 50 on pienin ajettava offshore luokka jonka tunnus on J. Luokka on saavuttanut valtavan suosion Ruotsissa ja Norjassa, jossa kummassakin maissa löytyy noin 20 venekuntaa. Viime kesänä saatiin ensimmäinen suomalaiskalusto kisoihin mukaan, kun sisarukset Tommy ja Miia Olin osallistuivat Argo 16 / Yamaha 50 kalustolla Kalkkirannan Kievari Offshore Race kilpailuun. Säännöt lyhykäisyydessä: Veneenä käy melkein kaikki V-pohjaiset yksirunkoveneet. Suosituimmat ovat Dallapieta, Argo, Piraya ja Aero. Veneen pituus pitää olla vähintään 4,15 m ja enintään 5,70 m. Leveys pitää olla vähintään 1,40 m. Veneen paino on oltava vähintään 300 kg, johon lisätään miehistön yhteispainot vähintään 150 kg. Kalusto miehistöineen on painettava vähintään 450 kg, maaliin tullessa. Kuljettajan on oltava vähintään 15 vuotta, mutta kartturiksi riittää 13 vuoden ikä. Yläikärajaa ei ole! Vene- ja kone-säännöt ovat vastaavat kuin isommassa V 150 luokassa. Koneen pitää olla alkuperäinen vakiokone, jota ei saa viilata ja työstää. Potkuri on vapaa ja vaihteistoa saa muokata ja rakentaa lisävedenoton. Potkuriakselin on oltava vähitään 25 mm v-pohjan alla. Ajon aikana säädettävä hissi, ei ole sallittu. Samoin sähköinen lisä-bensapumppu on kielletty. Veneessä ei saa olla ns. ilmavoitelua. Kaudelle 2009, näyttää V 50 luokkaan tulevan Suomeenkin useampi kalusto. Kausi alkaa tuttuun tapaan taas Kalkkirannassa kesäkuun alussa. Lisätietoja saa Suomen Veneilyliitosta. Teksti: Jaije Hägglund Kuvat: Offshoreracing.se 20 KILPAVENEILY