Eduskunnalle. KIRJALLINEN KYSYMYS 692/2004 vp. Peliongelmaisten hoitaminen

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 692/2004 vp Peliongelmaisten hoitaminen Eduskunnalle Peliongelmaisten asiat ovat nousseet yhteiskunnalliseen keskusteluun viime vuosina. Alkoholiongelman kaltaisesta peliriippuvuudesta on tullut sosiaalinen ongelma lisääntyvän pelitarjonnan ja ihmisten taloudellisen aseman parantumisen myötä. Pelaamisesta haetaan elämään eniten jännitystä ja riskinottoa. Toiseksi tärkein syy pelaamiseen on seuran ja ajanvietteen etsiminen. Kolmantena tulee pelaaminen rahan vuoksi. Osa rahapelejä pelaavista ajautuu peliriippuvuuteen, ja pelaaminen alkaa olla pakonomaista, yleensä korvike tyydyttää muita tarpeita ja on apu yksinäisyyteen. Nämä henkilöt tarvitsevat hoitoa ja pelikierteen katkaisua ammattiavun turvin. A-klinikat ja mielenterveystoimistot tarjoavat apua peliriippuvaisille. Peliriippuvaisille on järjestetty myös palveleva puhelin. Peliriippuvaisten omaiset kokevat tämänhetkisen järjestelyn riittämättömäksi. Lisäksi he ovat esittäneet peliautomaattien siirtämistä pelihalleihin pois mm. kauppakeskusten aulatiloista, joissa esimerkiksi alaikäiset voivat niitä käyttää. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Tarjoavatko kunnat peliriippuvaisille riittävässä määrin hoitoa ja kuntoutusta ja onko peliautomaatteja mahdollista keskittää valvoittuihin pelihalleihin tai vastaaviin pisteisiin pois kauppakeskuksista? Helsingissä 16 päivänä syyskuuta 2004 Säde Tahvanainen /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Säde Tahvanaisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 692/2004 vp: Tarjoavatko kunnat peliriippuvaisille riittävässä määrin hoitoa ja kuntoutusta ja onko peliautomaatteja mahdollista keskittää valvottuihin pelihalleihin tai vastaaviin pisteisiin pois kauppakeskuksista? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomessa on varsin kattava verkosto, josta voi hakea apua ja tukea pelaamisesta johtuviin ongelmiin. Palveluja pystytään antamaan julkisella sektorilla ja yleishyödyllisten yhteisöjen ylläpitämissä avo- tai laitosyksiköissä. Muutama yksityinen hoitolaitoskin vastaanottaa peliongelmaisia ja -riippuvaisia asiakkaita. Apua haetaan yleisimmin A-klinikoilta, mielenterveystoimistoista, kriisikeskuksista, sosiaalitoimistoista ja terveyskeskuksista, seurakuntien diakoniatyöntekijöiltä, laitoshoidosta sekä vertaisryhmistä (GA-ryhmät). Syyskuussa 2004 on avattu valtakunnallinen auttava puhelin peliongelmaisille, Peluuri. Hoito on pääosin tapahtunut päihdehuollon erityispalveluissa. Satunnaisesti hoitoon on hakeuduttu myös psykiatrian poliklinikoille ja mielenterveystoimistoihin. Hoidon rahoituksessa ei ole ollut merkittäviä ongelmia. Hoitoon on päässyt kuntien rahoituksella. Näyttäisi siltä, että hoitoon hakeutumisen kohdalla on ongelmana, että peliongelmia piilotellaan hyvin pitkään ja hoitoon hakeudutaan vasta kun ollaan jo akuutin hoidon tarpeessa ja ongelmat ovat kasautuneet. Hoitojärjestelmän ongelmana tai haasteena ei ole tällä hetkellä hoidon puute, vaan pikemminkin palvelujärjestelmän kyky tunnistaa ajoissa henkilön peliongelma tai kyky tunnistaa muiden ongelmien seasta rahapelaamiseen liittyvät ongelmat. Raha-automaattiyhdistyksellä on omia valvottuja pelisaleja 51 kappaletta, joissa on peliautomaatteja noin Valtaosa Raha-automaattiyhdistyksen pelitoiminnasta perustuu peliautomaattien hajasijoittamiseen. Hajasijoitettuja automaatteja on maassamme tällä hetkellä noin kappaletta. Automaatteja sijoitetaan kahviloihin, huolto-asemille, kauppoihin ja kauppakeskuksiin. Automaattien määrä on väkilukuun suhteutettuna eurooppalaista keskitasoa. Poikkeavaa suhteessa muuhun Eurooppaan on automaattien hajasijoittaminen. RAY:n pelitoiminta perustuu suurelta osin yrittäjien kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön. Pelitoiminta on yrittäjän omaan liiketoimintaan nähden kuitenkin oheistoimintaa. Pelejä sijoitetaan vain paikkoihin, joissa pelaamista pystytään valvomaan. Yrittäjän edellytetään huolehtivan myös pelipisteen valvonnasta. Valvonnan toimivuutta seurataan systemaattisesti ja valvonnan puute johtaa pelien poistamiseen. Hajasijoittamisen perusteluna on ollut se, että keskittämällä automaattien pelaaminen vain erillisiin pelisaleihin pelaaminen houkuttelee vain jo muutenkin paljon pelaavaa väestönosaa. Oletuksena on, että hajasijoituksen kautta tavoitetaan paremmin maltillisesti ja vähän pelaavia henkilöitä. Kesäkuussa 2004 toimintansa aloittaneen rahapelifoorumin on vielä tämän syksyn kuluessa 2

3 Ministerin vastaus KK 692/2004 vp Säde Tahvanainen /sd linjattava monelta osin suomalaisen rahapelaamisen lähitulevaisuutta. Osana tätä linjaustyötä pohditaan myös Raha-automaattiyhdistyksen automaattien hajasijoittamiseen liittyviä hyötyjä ja haittoja. Rahapelifoorumi myös selvittää ja arvioi laaja-alaisesti rahapelitoiminnan sosiaalisia seurausvaikutuksia ja haittoja. Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2004 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 692/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Säde Tahvanainen /sd: Erbjuder kommunerna spelberoende personer vård och rehabilitering i tillräcklig utsträckning och är det möjligt att koncentrera spelautomaterna till övervakade spelhallar eller motsvarande ställen bort från köpcentren? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I Finland finns ett rätt täckande nätverk, hos vilket man kan söka hjälp och stöd för problem som beror på spelande. Service kan ges inom den offentliga sektorn och hos öppenvårds- och anstaltsenheter som upprätthålls av allmännyttiga samfund. Också några privata vårdanstalter tar emot klienter med spelproblem och spelberoende. Hjälp söks oftast hos A-klinikerna, mentalvårdsbyråerna, kriscentralerna, socialbyråerna och hälsovårdscentralerna, församlingarnas diakoniarbetare, anstaltsvården samt hos grupper med personer i samma situation (GA-grupper). I september 2004 öppnades en riksomfattande hjälptelefon för personer med spelproblem, Peluuri. Vården har i huvudsak ägt rum inom missbrukarvårdens specialtjänster. Personer med spelproblem har också sporadisk sökt vård hos psykiatriska polikliniker och mentalvårdsbyråer. Det har inte funnits några betydande problem i fråga om finansieringen av vården. Klienterna har fått vård med kommunal finansiering. Det förefaller som om problemet med att söka vård är att spelproblemet väldigt länge döljs och att människor söker vård först när de redan är i behov av akut vård och problemen har hopat sig. Problemet med eller utmaningen för vårdsystemet är för närvarande inte bristen på vård, utan gäller snarare servicesystemets förmåga att i tid identifiera en persons spelproblem eller dess förmåga att bland andra problem identifiera de problem som hänger samman med spelande om pengar. Penningautomatföreningen har 51 egna övervakade spelsalar, där det finns ca spelautomater. Största delen av Penningautomatföreningens spelverksamhet bygger på att spelautomaterna sprids ut. För närvarande finns det ca spelautomater utspridda över landet. Automater placeras ut på caféer, bensinstationer, i affärer och köpcenter. Relaterat till folkmängden ligger antalet automater på europeisk genomsnittsnivå. Avvikande i förhållande till övriga Europa är att automaterna sprids ut. PAF:s spelverksamhet bygger i stor utsträckning på det samarbete som bedrivs med företagare. Spelverksamheten är ändå verksamhet som ordnas vid sidan om företagarens egen affärsverksamhet. Spelen placeras ut endast på sådana ställen där det går att övervaka spelandet. Företagaren förutsätts sköta om också övervakningen av spelstället. Det sker en systematisk uppföljning av hur övervakningen fungerar och bristande övervakning leder till att spelen avlägsnas. Motiveringen för att sprida ut spelautomaterna har varit att en koncentration av automatspelandet till särskilda spelsalar gör att spelandet endast lockar den del av befolkningen som också annars spelar mycket. Antagandet är att man ge- 4

5 Ministerns svar KK 692/2004 vp Säde Tahvanainen /sd nom att sprida ut apparaterna bättre når personer som spelar måttligt eller lite. Det forum för penningspel som inledde sin verksamhet i juni 2004 skall ännu under höstens lopp i många avseenden utstaka det finska penningspelandets närmaste framtid. Som en del av detta arbete dryftas också för- och nackdelarna med att sprida ut Penningautomatföreningens automater. Forumet för penningspel gör också en omfattande utredning och bedömning av penningspelverksamhetens sociala konsekvenser och nackdelar. Helsingfors den 11 oktober 2004 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 5