Kuntoutus on määritelty ihmisen tai ihmisten

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Kuntoutus on määritelty ihmisen tai ihmisten"

Transkriptio

1 Kehitysvammaisuus Matti Koivikko ja Ilona Autti-Rämö Mitä on kehitysvammaisen hyvä kuntoutus? Kehitysvammaisen tasavertainen mukautuminen yhteiskuntaan edellyttää niiden tekijöiden tunnistamista, jotka rajoittavat hänen mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskunnan toimintaan ja nauttia elämästään. Nämä tekijät eivät ole muutettavissa kehitysvammaista kuntouttamalla vaan edellyttävät yhteiskunnalta poikkeavuuden parempaa hyväksyntää, kuntoutuksen toteuttamista osana kehitysvammaisen arkea ilman poikkeavuutta korostavaa rasitetta sekä helpompia ja monipuolisempia osallistumismahdollisuuksia. Kuntoutus on määritelty ihmisen tai ihmisten ja ympäristön väliseksi muutosprosessiksi, jonka tavoitteena on toimintakyvyn, itsenäisen selviytymisen, hyvinvoinnin ja työkyvyn edistäminen. Kuntoutus on täten suunnitelmallista monialaista toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa hallitsemaan elämäntilanteensa (Valtioneuvoston kuntoutusselonteko 2002). Kuntoutus auttaa löytämään sellaiset voimavarat, joiden käyttöönotto ilman ulkopuolista apua on vaikeaa mutta jotka auttavat ihmistä toteuttamaan omat mahdollisuutensa ja saavuttamaan niiden puitteissa mahdollisimman hyvän tasapainon ja itsenäisyyden. Kehitysvammaisuuden määrittely perustuu tilastolliseen ajatteluun»älykkyydestä», ja sen tarkoituksena on auttaa löytämään apua tarvitsevat henkilöt. Lainsäädännöllä on pyritty varmistamaan kehitysvammaisten erityisasema niin opetuksen, kuntoutuksen kuin vammaispalvelujen osalta. Lait eivät kuitenkaan määritä erilaisten tukea ja apua antavien toimenpiteiden tarkkaa sisältöä, vaan nämä on suunniteltava yksilöllisesti. Oireiden ja ongelmien vaihtelu kehitysvammaisten joukossa on suurta, eikä ole olemassa erityistä kehitysvammaisen kuntoutusta. Duodecim 2006;122: Käsitteenä kehitysvammaisuus kuvaa yleisen selviytymisen vaikeutta. Kehitysvammaisen itsenäiseen selviytymiseen vaikuttavien tekijöiden (taulukko 1) ja arjessa kohdattavien asioiden (taulukko 2) keskinäinen painoarvo vaihtelee yksilöllisesti. Kehitysvammaisuus ulottuu lievästä syvään, ja erot itsenäisen toiminnan mahdollisuuksissa ovat suuret. Vaikka lievästi kehitysvammaiselle laajakin omatoimisuus ja itsenäisyys ovat mahdollisia, esiintyy tässäkin ryhmässä osalla huomattavia vaikeuksia, esimerkkinä autismikirjon ja kommunikaatiohäiriöiden lievät muodot. Liitännäisvammat ovat myös yleisiä ja vaikuttavat niin kuntoutustarpeiden arviointiin kuin kuntoutuksen sisältöön ja toteuttamiseen. Erityisesti aistivammat voivat kehitysvammaisilla vaikuttaa toimintakykyyn tavallista enemmän ja niiden toteaminen on keskimääräistä vaikeampaa. Kehitysvammaisuus ei tarkoita, ettei ihminen olisi oppimiskykyinen. Kehitysvammainen tarvitsee kuitenkin laaja-alaisesti enemmän ohjausta ja tukea kuin muut. Toiminnan vaikeuksien alueelta on tunnistettava ne alueet, joissa edistyminen on hyvän elämän kannalta tärkeintä kehitysvammaiselle itselleen. Toisen ihmisen»hyvästä elämästä» päättäminen on eettisesti ja ammatillisesti äärimmäisen vaikea tehtävä. Yli 1907

2 Taulukko 1. Kehitysvammaisen itsenäiseen selviytymiseen merkittävimmin vaikuttavat kehityksen osa-alueet. Poikkeavien oireiden esiintyvyys ja vaikeusaste vaihtelevat eri oireyhtymittäin mutta myös samassa oireyhtymässä. Poikkeavat aistitoiminnot kuulovamma näkövamma Heikot vuorovaikutustaidot puheen kehityksen viivästyneisyys tai vaihtoehtoisen kommunikaation tarve sosiaalisten taitojen poikkeavuus leikin kehittymisen hitaus sisäisen kielen poikkeavuus Poikkeava kyky sopeutua ympäristöön erilaisten ärsykkeiden yliherkkä tai heikko aistiminen kontaktista vetäytyminen Poikkeava käyttäytyminen lyhytjänteisyys, keskittymisen ja toiminnan suunnittelemisen vaikeus poikkeavat kiinnostuksen kohteet Heikko oppimiskyky merkityksellisten tavoitteiden omakohtaisen asettamisen vaikeus Motorisen kehityksen viivästyneisyys karkeamotorinen poikkeavuus hienomotorinen kömpelyys vaikeus käyttää opittua taitoa hitaus mitoitetut kuntoutusponnistukset viestittävät, että kehitysvammaista ei ole hyväksytty itsenään. Toisaalta on epäoikeudenmukaista olettaa, että kehitysvammaisuuteen sinänsä kuuluvat tietyt rajoitukset ja toimintaa haittaavat seikat. Kuntoutuksen periaatteet ja menetelmät Taulukko 2. WHO:n toimintakykyluokituksen (International Classification of Function, ICF) mukaiset suorituksen ja osallistumisen tasot. Oppiminen ja tiedon soveltaminen Yleisluonteiset tehtävät ja vaatimukset Kommunikointi Liikkuminen Itsestä huolehtiminen Kotielämä Ihmisten välinen vuorovaikutus ja ihmissuhteet Keskeiset elämänalueet Yhteisöllinen, sosiaalinen ja kansalaiselämä Kehitysvammaisen kuntoutus on moniulotteinen kokonaisuus. Sen suunnittelu on vaativaa ja toteutus haastavaa. Se ei ole yksittäisten oireita»poistavien» toimenpiteiden sarja. Kuntoutus on nähtävä arkeen sujuvasti liittyvänä, yksilön mahdollisuudet ja rajoitukset huomioivana kokonaisuutena. Yksilöllisten ohjeiden ja arkisen harjoittelun suunnitteluun ja toteutukseen tarvitaan yleensä moniammatillista yhteistyötä (Heiskala 2000). Mitä sitten on kehitysvammaisen hyvä kuntoutus? Ehdoiksi voidaan asettaa toimivuus ja toteuttamiskelpoisuus kehitysvammaisen ja hänen perheensä arjessa kotona, päiväkodissa, koulussa ja työelämässä. Kuntoutusta suunniteltaessa yksilön selviytymiseen vaikuttavat osatekijät voidaan parhaiten hahmottaa WHO:n toimintakykyluokituksen ICF:n (International Classification of Function, WHO 2004) avulla (kuva). Arjesta selviytymiseen kuuluu aina monia asioita, ja kuntoutuksessa pyritään osatekijöitä harjoittamalla parantamaan kokonaisuutta. Yksilön vahvuuksien tunnistaminen on tärkeää, sillä heikkojen toimintojen vahvistaminen perustuu vahvuuksien hyödyntämiseen (Marois ja Ivanoff 2005). Lasten kuntoutusta ei voida rajata kasvatuksesta ja opetuksesta erilliseksi toiminnaksi, vaan nämä yhdessä tukevat meneillään olevaa kehitystä. Aikuisten kuntoutuksen päämäärät liittyvät enemmän jokapäiväisistä toiminnoista selviytymiseen, käyttämättömien voimavarojen tunnistamiseen ja joskus myös unohtuneiden taitojen uudelleen löytämiseen. Aikuisuuteen siirtyminen on suunniteltava ajoissa. Perheissä saatetaan painottaa»koulumaisen» päiväohjelman jatkumista eikä pyritä aidosti siirtymään aikuisuuteen ja muuntuvaan toimintakenttään (Kraemer ja Blacher 2001). Kuntoutuksen kohdistaminen oireisiin ja liitännäisvammoihin ilman kehitysvammaisuuden vaikeusasteen ja muun kokonaisuuden huomioimista ja hyväksymistä johtaa herkästi ylimitoitettuun kuntoutukseen, kuten huonosti perustellun yksilökuntoutuksen jatkamiseen. Kaiken kuntoutuksen perusta on oma motivaatio muutokseen ja toimintaan sekä aktiivinen ja toistuva 1908 M. Koivikko ja I. Autti-Rämö

3 YMPÄRISTÖ Harrastusmahdollisuudet, erityisopetus yms. YKSILÖ Oma motivaatio RUUMIIN TASO Trisomia TOIMINTA Erilainen oppimiskyky, erityisvaikeudet OSALLISTUMINEN Sovellettu toiminta Kehitysvamma, aistivammat, rakenneviat Erilaisuuden korostuminen iän myötä Yksinäisyys, lihavuus Lääketieteellisen seurannan ja hoidon tarve Kyvyttömyys havaita muutos itsessään Suoriutumisen heikkeneminen Kuva. Downin oireyhtymään liittyvien erityisongelmien hahmottaminen WHO:n toimintakykyluokituksen (International Classification of Function, ICF) avulla. Mitä on kehitysvammaisen hyvä kuntoutus? harjoittelu arkitilanteissa, jotta uudet opittavissa olevat taidot voivat siirtyä omaan ympäristöön ja arjen tilanteisiin. Uuden oppimisen perusta on riittävä toisto. Yksilöterapioiden mahdollisuuksista vaikuttaa yksinään vammaisten lasten toimintakykyyn on puutteellisesti tutkimustietoa (Heiskala 2000). Kehitysvammaisen kuntoutus perustuukin ensisijaisesti yhteisön kykyyn siirtää kuntoutustoimenpiteet osaksi arkea, kuten ICF korostaa (WHO 2004). Tähän liittyvät realististen tavoitteiden asettaminen ja yksilön hyväksyminen omana itsenään. Kehitysvammaisten kuntoutuksessa yksittäinen menetelmä ja terapia on aina vain kokonaisuuden osa. Paitsi interventio sinänsä myös lisääntynyt huomio, oppimista tukeva positiivinen ilmapiiri, spontaani kypsyminen ja erityisesti tekemällä oppiminen tukevat edistymistä. Runsas spesifisten taitojen harjoittelu voi johtaa mekaaniseen oppimiseen, joka ei kuitenkaan ole siirrettävissä uuteen, taidon soveltamista ja ongelmienratkaisukykyä edellyttävään tilanteeseen ja ympäristöön (Herrgård ja Renko 2000). Monimutkainen, vaikeasti hahmotettava ympäristö voi myös heikentää motivaatiota ja saattaa aiheuttaa pelkoa (vrt. aistiyliherkkyys) sekä johtaa tehtävien ja tilanteiden välttämiseen ja haitallisiin käytösmalleihin (Baranek 2002). Ongelmalähtöinen opetus ja ongelmanratkaisuun motivoivat tehtävät näyttävät parhailta valinnoilta myös kehitysvammaisen kuntoutuksessa (Mukaddes ym. 2004). Kommunikaatio on moniulotteisempi käsite kuin pelkkä puheen tuotto, joskin puheilmaisu on yhteisössä toimimisen kannalta tärkeä ominaisuus. Ongelmia voi esiintyä muiden ihmisten seuraan hakeutumisessa, aloitteellisuudessa, ryhmässä toimimisessa yms. asioissa, jotka edellyttävät kommunikaatiota kontaktin ottoa ja toisen kuuntelemista. Kommunikaatio onkin osa sosiaalista kyvykkyyttä ja yhteydessä myös käytökseen ja arjen toimintamalleihin (Bielecki ja Swender 2004). Kehitysvammainen hakeutuu tavanomaista vähemmän tai poikkeavalla tavalla kontaktiin muiden kanssa, ja tämä korostuu autismissa. Erilaisten tilanteiden hahmottaminen saattaa olla vaikeaa, eikä ympäristökään ole aina vastaanottava. Onkin tunnistettava paitsi kehitysvammaisen omakohtaisesti kokemat ongelmat (Jordan 2005) myös yleiset kommunikaatiokykyyn vaikuttavat tekijät (arkuus, pelko) ja spesifiset ongelmat (dysfasia, autismi, näkö- ja kuulovamma jne.). Ongelmat kommunikaatiossa ja sosiaalisissa taidoissa voivat johtaa eristäytymiseen, alisuoriutumiseen ja käytöshäiriöihin. 1909

4 Kehitysvammaisten kuntoutuksessa on oleellista, että kommunikaatioon vaikuttavat tekijät huomioidaan kokonaisuutena (Goldstein 2002). Onkin arvioitu, että arjen tilanteisiin liittyvät harjoitukset ovat kehitysvammaisille parhaat (Abbeduto ja Boudreau 2004). Sosiaalisten taitojen paraneminen (lapsilla leikkitaidot) avaa tietä myös muihin, spesifisempiin taitoihin (Goldstein 2002). Aistiyliherkkyys yhdistetään kehitysvammaisilla erityisesti autismin oirekirjoon. Kuitenkin myös monet muut henkilöt kärsivät erilaisista aistimuksista, kuten vaatteiden aiheuttamasta kutinasta, räikeistä valoista tai poikkeavista äänistä. Myös voimakkaat maut ja hajut häiritsevät eriasteisesti kaikkia ihmisiä. Autismin yhteydessä aistiyliherkkyys on erityisen tärkeä huomioida, koska se saattaa lisätä elinpiirin rajautumista. Aistiyliherkkyyden ohella esiintyy myös poikkeavaa ärsykkeiden ja kivun sietoa tai näiden kokemusten hakemista. On epäselvää, millä mekanismilla nämä ilmiöt syntyvät, mutta luultavasti taustalla on monimutkainen tuntoärsykkeen käsittelymekanismin häiriö (Baranek 2002). Siksi on parasta pyrkiä kokonaisuuksien hoitoon (Lallo ja Vuokniemi 2004). Motoriikka. Kehitysvammaan liittyy usein merkittävä kömpelyys, joka painottuu hienomotoriikkaan mutta vaikuttaa usein myös karkeaan motoriikkaan. Lihakset saattavat olla hypotoniset, nivelet yliliikkuvat ja ryhti kumara. Kyseessä ei ole aivojen motoristen rakenteiden vauriosta johtuva liikuntavamma kuten CP-oireyhtymässä eikä lihasheikkous kuten neuropatioissa, vaan motoriset vaikeudet liittyvät muulla tavalla asentoa ylläpitävien ja liikettä tuottavien hermostorakenteiden, keskushermoston sisäisen viestinnän sekä motorisen ohjelmoinnin erityisongelmiin. Yleinen liikkumisen vähyys heikentää fyysistä suorituskykyä ja lihasvoimaa, mikä vaikuttaa herkästi lapsen ja nuoren kokonaismotoriikkaan samoin kuin ylipaino. Fysioterapian osuus kehitysvammaisen kuntoutuksessa painottuu imeväisikään ja varhaislapsuuteen, jolloin oireiden syy ja ennuste ovat usein vielä epäselviä. Itsenäisesti liikkumaan oppineen lapsen fysioterapiassa tärkein tehtävä on tukea arkiliikunnan lisäämistä sekä myöhemmin tarvittaessa auttaa löytämään lapselle ja perheelle sopivin liikunnallinen harrastus. Toiminnalliset, selkeään päämäärään pyrkivät harjoitukset parantavat itsenäisyyttä ja selviytymiskykyä (Putten ym. 2005). Lihasvoimien harjoittaminen vaikuttaa edullisesti myös kehitysvammaisten kokonaismotoriikkaan. Kehitysvammaisen lihasvoimaa ja motorista suoritusta vahvistava harjoitus on parhaiten toteutettavissa lapsen toimintaedellytykset huomioivan liikuntaharrastuksen avulla. Vähäinenkin itsenäisen selviytymisen paraneminen voi olla kehitysvammaisen kannalta merkityksellinen ja siksi tavoittelemisen arvoinen asia. Liikunnalliset harrastukset mahdollistavat myös maailmankuvan laajenemisen kodin ulkopuolelle ja laajentavat elämänkokemuksia. Oppimisvaikeudet. Kehitysvammaisuus on aikoinaan määritelty älykkyyden ja oppimisvaikeuksien pohjalta. Erityisopetus on järjestetty maassamme mm. kansainvälisten vertailujen valossa korkeatasoisesti. Opetukseen on liittynyt myös kuntoutuksellinen näkökulma; opetuksen ohella on pyritty korjaamaan tai korvaamaan vammasta aiheutuvaa haittaa (Hautamäki ym. 2001). Päämääränä on ollut»parantaa oppilaan ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen edellytyksiä ja auttaa oppilasta mahdollisimman itsenäiseen elämään». Nämä tavoitteet on sovitettu oppilaan yksilöllisiin edellytyksiin. y d i n a s i a t Kehitysvammaisuus on moniulotteinen käsite, ja yksilöiden väliset erot niin kehitysvammaisuuden etiologian, oireiden kuin avun tarpeen suhteen ovat suuret. Käytännössä kehitysvammaisuuteen liittyy ennen kaikkea vaikeus selviytyä arjen haasteista itsenäisesti. Yksilön hyväksyvä ja häntä tukeva kasvatus, opetus ja kuntoutus vahvistavat omien taitojen käyttöönottoa M. Koivikko ja I. Autti-Rämö

5 Mitä on kehitysvammaisen hyvä kuntoutus? Erityisopetuksessa on otettu käyttöön käsite koulutettavuus. Sillä tarkoitetaan yksilön mahdollisuuksia omaksua elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja (Hautamäki ym. 2001) eli lapsen mahdollisuuksia, tarvetta ja kapasiteettia omaksua opetusta ja muuta ohjausta. Käsite opetettavuus tarkastelee tehtävää opetuksen ja opetettavan asian näkökulmasta. Koulutettavuus ja opetettavuus ovat pohjana, kun opetuksessa lain mukaisesti annetaan»elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja» (Perusopetuslaki /628 2 ). Käsite kuntoutettavuus täydentää kokonaisuuden, eikä kuntoutusta tule irrottaa erityisopetuksen tavoitteiden asettamisesta tai toteutuksesta. Lääkäri toimii näitä asioita suunnittelevan ja järjestävän työryhmän yhtenä jäsenenä. Esimerkkejä kiistanalaisista kuntoutusmuodoista. Fasilitaatiossa toinen henkilö tukee suoritusta ja tekee sen mahdolliseksi. Menetelmä on kiistanalainen, koska avustava henkilö, fasilitoija, voi ääritilanteissa tahattomasti täysin ohjata suoritusta (Saloviita 2005). Jotta fasilitaatiolla olisi yksilölle merkitystä, tulee tuen ajan mittaan vähentyä, jolloin kuntoutuja pystyy toimimaan itse subjektina, ei objektina. Intensiivinen käyttäytymisterapia (early intensive behavioral intervention, EIBI, Lovaas-menetelmä) on herättänyt paljon keskustelua. Tutkimuksissa on todettu suoritusten ja testitulosten paranemista, mutta raporteissa ei ole tuotu riittävästi esille niitä toimintoja, joissa muutosta ei tapahdu tai terapian intensiivisyydestä koituu haittaa (Shea 2004). Menetelmä ei perustu riittävästi yksilölliseen arviointiin eikä ole sisällytettävissä normaaliin arkeen. Laitos vai palveluasuminen? Kehitysvammahuollossa on esitetty päämääräksi pitkäaikaisen hoidon järjestämistä siten, ettei kukaan asuisi laitoksessa. Tutkimukset (Duvdevany ja Arar 2004) osoittavat kuitenkin, että päiväohjelman sisältö ja innostavuus eivät riipu»laitoskoosta» vaan arjen sisällöstä ja sen suunnittelusta. Kehitysvammaisuuden yhteydessä sosiaaliset taidot ja sosiaalinen verkosto ovat niin rajoittuneet, ettei yksinäisyyttä, pitkästymistä ja näistä aiheutuvaa ahdistumista ja käytöshäiriöitä voida välttää ilman ulkopuolista apua.»laitoskoosta» puhuttaessa ei riittävästi pohdita, asetetaanko etusijalle hoidon sisältö vai hoidon antopaikka. Vapaavalintainen elinympäristö on parempi kuin tarkkaan strukturoitu (Duvdevany ja Arar 2004), ja tavallisia arkielämän valintoja tulee voida tehdä myös laitosympäristössä. Myös laitoksessa arjen on maistuttava elämältä. Kuntoutuksen järjestäminen Kirjallisuus antaa vain niukasti tietoa kuntoutuksen järjestämisen tueksi (Goldstein 2002). Kuntoutuksen keskeiseksi päämääräksi on asettava päivittäisistä toiminnoista selviytyminen ja toteutus on liitettävä osaksi arkea (Heiskala 2000). Kehitysvammaisen kuntoutusta suunniteltaessa on tärkeää tunnistaa ne alueet (taulukot 1 ja 2), jotka aiheuttavat ongelmia ja joissa edistyminen tuo asianomaiselle itselleen eniten hyötyä. Suunnitelmia ei pidä perustaa yleiseen toiveeseen»normaalista»,»terveestä» tai»terveemmästä» lapsesta, vaan jokainen tulee hyväksyä omana itsenään (Downin oireyhtymään liittyvien lääketieteellisten ongelmien hyvä hoito: Käypä hoito suositus 2004). ICF:n mukainen ajattelutapa korostaa sitä, että fyysisten rajoitteiden ehkäisemisen ohella myös toimintaa ja osallistumista parantavat toimenpiteet otetaan huomioon. Yksilön toimintaa ja osallistumista ei voida parantaa muuttamatta lapsen, nuoren ja aikuisen arkista toimintaympäristöä. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen osalta suosituksena on tehdä yleinen (kuntakohtainen tai alueellinen) suunnitelma, jonka puitteissa laaditaan yksilöllinen suunnitelma tukitoimista kutakin lasta ja perhettä varten (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005). Tukitoimien piiriin kuuluvat kaikki jokapäiväisiin toimintoihin liittyvät asiat. Tämä laaja ja vaihteleva tukitoimien kokonaisuus (taulukko 3) toteutetaan valtaosin kotipaikkakunnalla. Suomessa yksilöterapioiden rooli on korostunut, vaikka tutkimukset puoltavat kuntoutuksen toteuttamista arkielämässä (Baranek 2002, Goldstein 2002). Yhteisössä toteutettava kuntoutus edellyttää laajaa moniammatillista ja osin tieteidenvälistä yhteistyötä ja osaamista. Yhteistyö on tehtäväjaon kannalta ongelmallis 1911

6 Taulukko 3. Kehitysvammaisen kuntoutuksen kokoaminen ja liittäminen muihin tukitoimiin. Laatijat (yhteystiedot) Lapsen henkilötiedot ja perheen yhteystiedot Perusasiat: Perhe mukana kaikissa vaiheissa Moniammatillinen suunnittelu Yksilö ja yhteisökuntoutus, eri toimijoiden yhteistyö Vanhempien ja lapsen elämään aktiivisesti osallistuvien aikuisten ohjaus Suunnittelu: Kunnan toimialojen horisontaalinen yhteistyö Vertikaalinen, konsultoiva yhteistyö: erikoissairaanhoito, erityishuoltopiiri Kokoaminen merkitsee seuraavien osa-alueiden yhdistämistä: Varhaiskasvatussuunnitelma (alle kouluikäisillä) Opetussuunnitelma (HOJKS) (kouluikäisillä) Palvelusuunnitelma Kuntoutussuunnitelma (Kansaneläkelaitoksen suunnitelma yhtenä osana) Suunnitelman sisältö: Kuvaus valmiuksista, vahvuuksista ja erityistarpeista Ongelman kuvaus, diagnoosi Kuvaus ympäristön olosuhteista ja kehittämistarpeista Pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteet Seurannan ja arvioinnin periaatteet Päivittäiset arkitoiminnot: Asuminen, kuljetukset, päivähoito, koulu, työ Ravinto, vaatetus, peseytyminen, WC-toiminnat Yksilöllisen kuntoutuksen toteutuminen: Terapiat: ongelma, tavoite, kuka, missä, paljonko Kuntoutuksen tavoitteiden sisällyttäminen päivähoitoon, kouluun, asumiseen yms. Apuvälineet Muut seikat: Tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut palvelut, kommunikointitavat Apuvälineet ja erityismateriaalit Oikeusturva-asiat (holhous yms.) Palveluohjaus Seuranta Suunnitelma laaditaan kirjallisena. Siten voidaan turvata jatkuvuus ja vastuukysymykset, jotka muuten jäävät helposti huomioimatta. ta, etenkin kun kyse on aina yksilöllisistä tilanteista. Avohoidossa toimivan lääkärin tehtävänä on ennen muuta koota ja arvioida kokonaisuutta, jolloin ensisijaisena kriteerinä on toimivuus arjessa. Lastenneurologiset ja erityishuollon kuntoutustyöryhmät tarjoavat ammattitaitoaan diagnostiikkaan, ennusteen määrittämiseen ja spesifisten yksilöllisten kuntoutustoimenpiteiden yksilöllisen vaikuttavuuden arviointiin. Päivähoidon, opetuksen ja työelämän ammattilaisten tehtävänä on muokata niin toimintaa kuin toimintaympäristöä siten, että lapsen, nuoren ja aikuisen on mahdollista paitsi toteuttaa itseään myös harjoitella uusia, elämässä iloa ja itsenäisyyttä tuovia taitoja. Kirjallisuutta Abbeduto L, Boudreau D. Theoretical influences on research on language development and intervention in individuals with mental retardation. Ment Retard Dev Disabil Res Rev 2004;10: Baranek GT. Efficacy of sensory and motor interventions for children with autism. J Autism Dev Disord 2002;32: Bielecki J, Swender SL The assessment of social functioning in individuals with mental retardation: a review. Behav Modif 2004;28: Downin oireyhtymään liittyvien lääketieteellisten ongelmien hyvä hoito [verkkoversio]. Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Kehitysvammalääkärit Finlands läkare för utvecklingsstörda ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2004 [päivitetty ]. www. kaypahoito.fi Duvdevany I, Arar E. Leisure activities, friendships, and quality of life of persons with intellectual disability: faster homes vs. community resedential settings. International Journal of Rehabilitation Research 2004;27: Goldstein H. Communication intervention for children with autism: a review of treatment efficacy. J Autism Dev Disord 2002;32: Hautamäki J, Lahtinen U, Moberg S, Tuunainen K, Erityispedagogiikan perusteet. Helsinki: WSOY, Herrgård E, Renko R. Lapsen neurologisen kehityksen seuranta milloin on syytä huoleen? Duodecim 2000;116: Heiskala H. Miksi vaikeavammaisia lapsia kuntoutetaan? Duodecim 2000; 116: Jordan R. Managing autism and Asperger s syndrome in current educational provision. Pediatr Rehabil 2005;8: Kraemer BR, Blacher J. Transition for young adults with severe mental retardation: school preparation, parent expectations, and family involvement. Ment Retard 2001;39: Lallo K, Vuokniemi H. STAR -hankkeen esiselvitys. STAR = Seudullinen Toiminta Autistien ja haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten palvelujen Resursoinnille. Lappeenranta, Marois R, Ivanoff J. Capacity limits of information processing in the brain. Trends Cogn Sci 2005;9: Mukaddes NM, Kaynak FN, Kinali G, Besikci H, Issever H. Psychoeducational treatment of children with autism and reactive attachment disorder. Autism 2004;8: Putten A van der, Vlaskamp C, Reynders K, Nakken H. Children with profound intellectual and multiple disabilities: the effects of functional movement activities. Clin Rehabil 2005;19: Saloviita, T. Fasilitaatio ja erehtymisen inhimillisyys. Ketju 2005;41(2):46. Shea V. A perspective on the research literature related to early intensive behavioral intervention (Lovaas) for young children with autism. Autism 2004;8: Valtioneuvoston kuntoutusselonteko eduskunnalle Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:6. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Stakes oppaita 56, toinen tarkistettu painos WHO ICF: Toimintakyvyn, toiminnanrajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus, Helsinki: WHO/STAKES, MATTI KOIVIKKO, dosentti Tampereen yliopisto, lastenklinikka Tampere ILONA AUTTI-RÄMÖ, dosentti FinOHTA / Stakes PL 220, Helsinki 1912

LAPSEN JA NUOREN HYVÄ KUNTOUTUS

LAPSEN JA NUOREN HYVÄ KUNTOUTUS LAPSEN JA NUOREN HYVÄ KUNTOUTUS 7.4.2015 Kiviranta T, Sätilä H, Suhonen-Polvi H, Kilpinen-Loisa P, Mäenpää H Sisällysluettelo 1. Taustaa 2. Lapsen ja nuoren kehityksen tukemisen ja kuntoutumisen yleisiä

Lisätiedot

ASPERGER-HENKILÖIDEN MÄÄRÄ JA ASIAK- KUUS UUDENMAAN KUNTIEN NÄKÖKULMASTA

ASPERGER-HENKILÖIDEN MÄÄRÄ JA ASIAK- KUUS UUDENMAAN KUNTIEN NÄKÖKULMASTA ASPERGER-HENKILÖIDEN MÄÄRÄ JA ASIAK- KUUS UUDENMAAN KUNTIEN NÄKÖKULMASTA Johanna Sinkkonen Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi

Lisätiedot

Hyvä kuntoutumiskäytäntö

Hyvä kuntoutumiskäytäntö Hyvä kuntoutumiskäytäntö Invalidiliiton kuntoutuspalvelut 1. Johdanto 5 2. Käsitteet 6 2.1 Toimintakyky 6 2.2 Kuntoutumistarve 6 2.3 Kuntoutusjärjestelmä 7 2.4 Kuntoutuminen 7 3. Asiakkaan näkökulma hyvässä

Lisätiedot

AUTISMI Mitä se on? Tietoa autismista

AUTISMI Mitä se on? Tietoa autismista AUTISMI Mitä se on? Tietoa autismista LUKIJALLE Olemme kolme sairaanhoitajaopiskelijaa Seinäjoen Ammattikorkeakoulusta Sosiaali- ja terveysalan yksiköstä. Valmistumme joulukuussa 2009 hoitotyön koulutusohjelmasta.

Lisätiedot

POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan keskus

POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan keskus POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan keskus Eveliina Hannonen Leila Ryynänen MIEKKII OLIN VUOROTELLEN TEKEMÄSSÄ, SE OLI HYVÄ KOKEMUS. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten osallisuus

Lisätiedot

Joka päivä ittesä kuntouttaminen on kova työ

Joka päivä ittesä kuntouttaminen on kova työ Joka päivä ittesä kuntouttaminen on kova työ Etnografinen tutkimus mielenterveyskuntoutujan arjessa oppimisesta Katja Pihlaja Pro gradu tutkielma Kasvatustieteiden laitos/ erityispedagogiikan yksikkö Jyväskylän

Lisätiedot

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi

Lisätiedot

SELVITYS SUPERILAISISTA VAMMAISPALVELUISSA

SELVITYS SUPERILAISISTA VAMMAISPALVELUISSA Eettisesti toimien, itsenäisyyttä tukien SELVITYS SUPERILAISISTA VAMMAISPALVELUISSA SISÄLLYS JOHDANTO... 4 1 SUPERILAISET VAMMAISPALVELUISSA... 6 2 VAMMAISUUDEN MÄÄRITTELY... 7 3 VAMMAISPALVELUTYÖN ETIIKKA...

Lisätiedot

Hyvä kuntoutuskäytäntö

Hyvä kuntoutuskäytäntö Hyvä kuntoutuskäytäntö Invalidiliiton sitoumus erityisesti vaikeasti vammaisten asiakkaiden kuntoutuspalvelujen laadun jatkuvaksi parantamiseksi Invalidiliitto ry Invalidiliiton julkaisuja, 1998 ISBN 952-9615-41-8

Lisätiedot

-HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA

-HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA -HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA Nina Hemmilä & Titta Husgafvel Opinnäytetyö, syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön. Opetushallitus

Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön. Opetushallitus Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön Opetushallitus Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön 2007 Yhteistyöryhmässä ovat olleet mukana: Krisse Hannén (Utbildningsstyrelsen), Martti Hellström (Auroran koulu,

Lisätiedot

Keravan perusopetuksen opetussuunnitelma Yleinen osa

Keravan perusopetuksen opetussuunnitelma Yleinen osa Keravan perusopetuksen opetussuunnitelma Yleinen osa Keravan perusopetuksen opetussuunnitelma 2004 (Koulutuslautakunta 23.3. 2004 / 29) Keravan perusopetussuunnitelma 2011 Muuttuneet ja täydennetyt luvut

Lisätiedot

ELÄMÄ UUSIKSI. Sopeutuminen sairastumisen tai vammautumisen aiheuttamaan. elämänmuutokseen

ELÄMÄ UUSIKSI. Sopeutuminen sairastumisen tai vammautumisen aiheuttamaan. elämänmuutokseen ELÄMÄ UUSIKSI Sopeutuminen sairastumisen tai vammautumisen aiheuttamaan elämänmuutokseen Jaana Kääntä Pro gradu -tutkielma Sosiaalityö Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Jyväskylän yliopisto Kevät 2012

Lisätiedot

Asiakaslähtöisen sähköpyörätuolien ja - mopojen käytön seurannan tekijät

Asiakaslähtöisen sähköpyörätuolien ja - mopojen käytön seurannan tekijät Pia Yli-Kankahila Asiakaslähtöisen sähköpyörätuolien ja - mopojen käytön seurannan tekijät Metropolia Ammattikorkeakoulu Fysioterapeutti YAMK Kuntoutuksen koulutusohjelma Opinnäytetyö 28.1.2013 Tiivistelmä

Lisätiedot

opiskelijan arvioijana

opiskelijan arvioijana Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana Heljä Hätönen www.ohjaan.fi Tämän teoksen kopioiminen on tekijänoikeuslain (404/61, muut. 712/96) ja valokuvalain (495/6, muut. 446/95) mukaisesti kielletty lukuun

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11 LAATUSUOSITUS HYVÄN IKÄÄNTYMISEN TURVAAMISEKSI JA PALVELUJEN PARANTAMISEKSI

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11 LAATUSUOSITUS HYVÄN IKÄÄNTYMISEN TURVAAMISEKSI JA PALVELUJEN PARANTAMISEKSI Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11 LAATUSUOSITUS HYVÄN IKÄÄNTYMISEN TURVAAMISEKSI JA PALVELUJEN PARANTAMISEKSI Helsinki 2013 Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen

Lisätiedot

Hakala Heidi & Huttunen Marika Moniammatillinen yhteistyö lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukena

Hakala Heidi & Huttunen Marika Moniammatillinen yhteistyö lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukena Hakala Heidi & Huttunen Marika Moniammatillinen yhteistyö lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukena Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA Luokanopettajan koulutus Huhtikuu

Lisätiedot

LASTEN NEUROKOGNITIIVISET HÄIRIÖT JA OPPIMISVAIKEUDET

LASTEN NEUROKOGNITIIVISET HÄIRIÖT JA OPPIMISVAIKEUDET LASTEN NEUROKOGNITIIVISET HÄIRIÖT JA OPPIMISVAIKEUDET Niilo Mäki Instituutti Jyväskylä Isot aivot Otsalohko Päälaenlohko Takaraivolohko Ohimolohko Pikkuaivot Liitemateriaalia Niilo Mäki Instituutin oppimisvaikeuksia

Lisätiedot

Psykososiaalisen työympäristön arvioiminen

Psykososiaalisen työympäristön arvioiminen Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 36 Sinikka Soini, TuATTL Jussi Vahtera,TuATTL Marjut Joki, TuATTL Jukka Aaltonen, Tutsp Liisa Bifeldt, Tutsp Seija Lähteenmäki, Tutsp Antero Utriainen, Tutsp Psykososiaalisen

Lisätiedot

ŝƚŝ ŽŶŬƐ ƚžŝ ŶLJƚ ƐĞ ŵăɛğŷŷƶɛ D/ d ͲŬƵŶƚŽƵƚƵƐ ƉĞƌŚĞĞů Ğ Ɛŝů ŽŝŶ ŬƵŶ ǀĂŶŚĞŵƉŝ ƐĂŝƌĂƐƚĂĂ Päivi ĂůƚŽŶĞŶ ƚžŝŵ

ŝƚŝ ŽŶŬƐ ƚžŝ ŶLJƚ ƐĞ ŵăɛğŷŷƶɛ D/ d ͲŬƵŶƚŽƵƚƵƐ ƉĞƌŚĞĞů Ğ Ɛŝů ŽŝŶ ŬƵŶ ǀĂŶŚĞŵƉŝ ƐĂŝƌĂƐƚĂĂ Päivi ĂůƚŽŶĞŶ ƚžŝŵ Päivi MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITON LASTEN JA NUORTEN KUNTOUTUSSÄÄTIÖ Äiti, onks toi nyt se masennus? MIETE-kuntoutus perheelle, silloin kun vanhempi sairastaa Päivi Aaltonen (toim.) Mannerheimin Lastensuojeluliiton

Lisätiedot

Ennakointidialogit perhekuntoutuksessa I osa. Asiakkaiden kokemuksia Tulevaisuuden muistelu- ja seurantapalavereista. Niina Remsu (toim.

Ennakointidialogit perhekuntoutuksessa I osa. Asiakkaiden kokemuksia Tulevaisuuden muistelu- ja seurantapalavereista. Niina Remsu (toim. Ennakointidialogit perhekuntoutuksessa I osa Asiakkaiden kokemuksia Tulevaisuuden muistelu- ja seurantapalavereista Niina Remsu (toim.) MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITON LASTEN JA NUORTEN KUNTOUTUSSÄÄTIÖ

Lisätiedot

MITÄ ON NUORISOALAN EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaali

MITÄ ON NUORISOALAN EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaali MITÄ ON NUORISOALAN EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaali Mitä on nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaali 2. uudistettu painos Toimittajat:

Lisätiedot

OPS osa 2 6. OPISKELUN YLEINEN TUKI 6.1. KODIN JA KOULUN VÄLINEN YHTEISTYÖ

OPS osa 2 6. OPISKELUN YLEINEN TUKI 6.1. KODIN JA KOULUN VÄLINEN YHTEISTYÖ OPS osa 2 6. OPISKELUN YLEINEN TUKI 6.1. KODIN JA KOULUN VÄLINEN YHTEISTYÖ Huoltajilla on ensisijainen kasvatusvastuu lapsesta ja nuoresta. Koulu vastaa oppilaan kasvatuksesta ja oppimisesta koulu-yhteisön

Lisätiedot

Ilo kasvaa liikkuen. Varhaiskasvatuksen uusi liikkumis- ja hyvinvointiohjelma. Ohjelma-asiakirja

Ilo kasvaa liikkuen. Varhaiskasvatuksen uusi liikkumis- ja hyvinvointiohjelma. Ohjelma-asiakirja Ilo kasvaa liikkuen Varhaiskasvatuksen uusi liikkumis- ja hyvinvointiohjelma Ohjelma-asiakirja Ilo kasvaa liikkuen Varhaiskasvatuksen uusi liikkumis- ja hyvinvointiohjelma Ohjelma-asiakirja Tutkimusmatkalla

Lisätiedot

Se on niinku yks semmonen perustekijöistä 7-LUOKKALAISTEN KÄSITYKSIÄ MIELENTERVEYDESTÄ JA KUVAUS HEIDÄN MIELENTERVEYSOSAAMISESTAAN INTERVENTION

Se on niinku yks semmonen perustekijöistä 7-LUOKKALAISTEN KÄSITYKSIÄ MIELENTERVEYDESTÄ JA KUVAUS HEIDÄN MIELENTERVEYSOSAAMISESTAAN INTERVENTION Se on niinku yks semmonen perustekijöistä 7-LUOKKALAISTEN KÄSITYKSIÄ MIELENTERVEYDESTÄ JA KUVAUS HEIDÄN MIELENTERVEYSOSAAMISESTAAN INTERVENTION JÄLKEEN Anne-Mari Tuominiemi Terveyskasvatuksen pro gradu

Lisätiedot

PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2004

PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2004 PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2004 Oppivelvollisille tarkoitetun perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteet Lisäopetuksen

Lisätiedot

Jotta jokaisella olisi hyvä

Jotta jokaisella olisi hyvä Jotta jokaisella olisi hyvä Voimavaroja vahvistava vanhustenkeskus METROPOLIA AMMATTIKORKEAKOULUN JULKAISUJA SARJA C: ARTIKKELIT 1 Toimittaneet Elisa Mäkinen ja Marianne Roivas Elisa Mäkinen ja Marianne

Lisätiedot

OPPIMISEN, KOULUNKÄYNNIN TUEN JA OPPILASHUOLLON KÄSIKIRJA ESI- JA PERUSOPETUKSESSA

OPPIMISEN, KOULUNKÄYNNIN TUEN JA OPPILASHUOLLON KÄSIKIRJA ESI- JA PERUSOPETUKSESSA OPPIMISEN, KOULUNKÄYNNIN TUEN JA OPPILASHUOLLON KÄSIKIRJA ESI- JA PERUSOPETUKSESSA OPPIMISEN, KOULUNKÄYNNIN TUEN JA OPPILASHUOLLON KÄSIKIRJA ESI- JA PERUSOPETUKSESSA Naantalin kaupunki Naantali 2013 NAANTALIN

Lisätiedot

Joka sadas meistä on autismin kirjolla. tietoa ikääntymisestä autismin kirjolla sosiaali- ja terveysalalle

Joka sadas meistä on autismin kirjolla. tietoa ikääntymisestä autismin kirjolla sosiaali- ja terveysalalle Joka sadas meistä on autismin kirjolla tietoa ikääntymisestä autismin kirjolla sosiaali- ja terveysalalle Joka sadas meistä on autismin kirjolla Miksi puhutaan autismin kirjosta? Autismin kirjon diagnoosit

Lisätiedot

AINA VAAN LUOTTAA ITTEES JA SEISOA TUKEVIN JALOIN LUOKAN EDESSÄ.

AINA VAAN LUOTTAA ITTEES JA SEISOA TUKEVIN JALOIN LUOKAN EDESSÄ. AINA VAAN LUOTTAA ITTEES JA SEISOA TUKEVIN JALOIN LUOKAN EDESSÄ. Narratiivinen monitapaustutkimus luokanopettajien luokanhallinnasta osana pedagogista ajattelua ja toimintaa. Pro gradu- tutkielma Marjo

Lisätiedot