JY:n lausunto raporttiin Gaudeamus igitur ylioppilastutkinnon kehittäminen.

Transkriptio

1 498/ /2017 JY:n lausunto raporttiin Gaudeamus igitur ylioppilastutkinnon kehittäminen. 1. Tutkinnon rakenne ja vähimmäisvaatimukset 1.1 Työryhmä ehdotti, että tutkintoon osallistuvan on suoritettava äidinkielessä ja kirjallisuudessa järjestettävä koe sekä kolme koetta tai koeparia seuraavista: - Matematiikka - Toinen kotimainen kieli - Vieras kieli - Kaksi reaaliaineen koetta tai yksi reaaliaineen koe ja yksi vieraan kielen koe Tutkintoon osallistuva voi lisäksi suorittaa yhden tai useamman kokeen edellä mainituista kokeista. Selkiyttää kokeen rakennetta ja ohjailee hieman enemmän kokelaan valintoja kuin nykyinen malli. Oppimäärään kuuluu tällä hetkellä yli 10 reaaliainetta, joten tällä esityksellä mahdollistetaan useammassa reaaliaineissa oleva näyttö perustutkintoon. 2 Tutkinto ja oppiainerajat 2.1 Työryhmä ehdotti, että kaikkiin kokeisiin laaditaan oppiainerajat ylittäviä tehtäviä. Tehtävien laadinnassa otetaan huomioon myös aihekokonaisuudet. Kaikissa reaaliaineiden kokeissa ja jossain määrin myös äidinkielen kokeissa on jo nyt oppiainerajat ylittäviä tehtäviä. Ehdotus muuttaisi siis lähinnä vieraiden kielten ja matematiikan kokeita. Ehdotus on hyvin linjassa opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen ja oppiaineiden integroinnin tavoitteiden kanssa ja palkitsee useiden aineiden opiskelusta lukiossa. Eri oppiaineiden osaamisen kokonaisuuksien yhdistelemistä vaativat tehtävät valmistavat myös korkeakouluopintoihin.

2 Toimiakseen uudistus vaatii yo-kokeen tehtävien laadinnassa ja niiden arvioinnissa yhteistyötä eri aineiden edustajien välillä, eivätkä oppiainerajat ylittävät tehtävät eivät voi olla itsetarkoitus. Ehdotus voi olla vaikea toteuttaa, mikäli esimerkiksi reaaliaineiden kokeiden suoritusaika lyhennetään 4 tuntiin, jolloin omaan oppiaineeseen liittyviä tehtäviä on vähennettävä nykyisestä. Mikäli oppiainerajat ylittävät tehtävät olisivat pakollisia, kokelaat joutuisivat eriarvoiseen asemaan, sillä menestys tehtävissä olisi riippuvainen oppiainevalinnoista ja koulun mahdollisuuksista tarjota esimerkiksi syventäviä kursseja. 2.2 Työryhmä ehdotti, että tulevaisuudessa kokeiden tausta-aineistoihin voisi sisältyä myös materiaalia eri kielillä. Korkeakouluopinnoissa suoritetaan opintoja myös vieraalla kielellä ja siinä mielessä ehdotus on yliopiston näkökulmasta kannatettava. Näemme kuitenkin, että ehdotus asettaa kokelaat eriarvoiseen asemaan. Kielitaito nousee kokeessa oppiainekohtaista osaamista arvioitaessa väliintulevaksi muuttujaksi, jonka vaikutusta on arviointia tehtäessä vaikea vakioida. Emme myöskään usko, että uudistus johtaa aidosti monikielisyyteen aineistojen valinnassa, vaan se käytännössä vahvistaa vain englannin kielen asemaa. 2.3 Työryhmä ehdotti, että kokeiden laadinnassa vahvistetaan edelleen tavoitteiden mukaista osaamista yksittäisten sisältöjen sijaan. Noudattaa lukion opetussuunnitelmaa, nykyistä oppimiskäsitystä ja mittaa kykyä soveltaa hankittua tietoa. Valmistaa myös korkeakouluopintoihin, joissa tulee hallita laajoja kokonaisuuksia. Toisaalta nykyisessäkin kokeessa soveltavat tehtävät ovat jo yleisiä lähes kaikissa kokeissa. 3. Tutkinnon valmistuminen ja kokeeseen ilmoittautuminen 3.1 Työryhmä ehdotti, että ylioppilastutkinnon valmistumista koskevia säännöksiä täsmennetään siten, että niistä selkeästi ilmenee, että ylioppilastutkinnon suorittaminen edellyttää lukion oppimäärän suorittamista tai muiden lukiolain 18 a :n mukaisten edellytysten täyttymistä.

3 Lukion oppimäärän suorittaminen edellyttää laajaa ja monipuolista osaamista, joten ehdotus vahvistaa ylioppilaskokeen asemaa lukion päättökokeena sekä selkiyttää korkeakoulukelpoisuuden sisältöä. 3.2 Työryhmä ehdotti, että kokelaat eivät enää sitovasti valitse kokeita pakollisiksi tai ylimääräisiksi ilmoittautumisen yhteydessä. Tutkinto muodostuu muutoin nykyisen kaltaisella tavalla. Selkiyttää ja yksinkertaistaa koekokonaisuutta, jossa ennalta pakollisiksi tai valinnaisiksi kokeeksi nimeäminen on voinut aiheuttaa sekaannuksia. Lisää myös kokelaiden vapausasteita ja vähentää epäonnistumisen pelkoa kokeessa, kun asiaa ei tarvitse päättää etukäteen. 3.3 Työryhmä ehdotti, että kokelaan ilmoittautumista eritasoisiin kokeisiin samassa tutkintoaineessa ei rajoiteta. Kokelaan tutkintoon voidaan kuitenkin sisällyttää vain yksi koe samassa oppiaineessa. Muista kokeista kokelas saa erillistodistuksen. Vastan ehdotusta. Antaa kokelaalle enemmän valinnanvapautta, voi kannustaa kokeilemaan taitojaan myös pitkien oppimäärien kokeissa. Opiskelijavalinnoissa voidaan huomioida eniten pisteitä tuottava suoritus riippumatta siitä, sisältyykö se yo-tutkintoon. Toisaalta voi johtaa siihen, että kokelas kokeilee molempien oppimäärien kokeita, jolloin suoritukset kielissä ja matematiikassa lisääntyvät ja voivat hidastaa tutkinnon valmistumista.

4 3.4 Työryhmä ehdotti, että saamen vieraan kielen kokeen tilalle kokelas voi valita myös saamen äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen. Tällöin saamen kielen osaamista voi osoittaa aiempaa joustavammin. Lisää joustavuutta ja antaa saamen kielen kokeeseen osallistujille samanlaisen mahdollisuuden kuin esimerkiksi suomea ja ruotsia toisena kielenä opiskeleville, jotka voivat valita, osallistuvatko S2 / R2 kokeeseen vai äidinkielen kokeeseen. 4 Tutkintoon osallistumisoikeus ja erilliset kokeet 4.1 Työryhmä ehdotti, että erillisinä kokeina suoritetut hyväksytyt kokeet voidaan lukea hyväksi ylioppilastutkintoon kolmen vuoden ajan erillisen kokeen hyväksymisajankohdasta. Vähentää mahdollista tarvetta aloittaa tutkinto alusta, lisää joustavuutta järjestelmään. Toisaalta voi aiheuttaa tutkinnon suorittamisaikojen pitenemistä. 4.2 Työryhmä ehdotti, että koulutuksen järjestäjä voisi periä kokelaalta maksun, mikäli kokelas ei olisi kyseisen koulutuksen järjestäjän opiskelija ja joka uusii tutkintoonsa sisältyvän kokeen ylioppilastutkinnon tultua suoritetuksi, täydentää tutkintoaan tai suorittaa erillisen ylioppilastutkintoon kuuluvan kokeen koulutuksen järjestäjän oppilaitoksessa.

5 Joustavoittaa tutkinnon täydentämistä myöhemmin, myös tilanteissa, joissa tutkinnon suorittaja on esimerkiksi vaihtanut paikkakuntaa. On kohtuullista, että kokeen suorittaja osallistuu alustavan arvostelun ja kokeen järjestelyn kustannuksiin. Maksun tulisi kuitenkin olla kohtuullinen. 4.3 Työryhmä ehdotti, että lukion oppimäärää suorittavalla kokelaalla tulee olla puolet lukion oppimäärästä tai kirjoitettavan oppiaineen pakolliset kurssit opiskeltuna voidakseen osallistua tutkinnon kokeisiin. Rehtori varmistaa kokelaan oikeuden osallistua tutkintoon. Korostaa opiskelun merkitystä kokeessa suoriutumisen kannalta. Koska koe on päättökoe, tulee vähintään pakollisten kurssien suorittamista edellyttää. Vähentänee niiden kokelaiden määrää, jotka kokeilevat onneaan ja käytännössä joutuvat suorittamaan kokeen useaan kertaan. 5 Uusiminen, täydentäminen ja kompensaatio 5.1 Työryhmä ehdotti, hylättyjä kokeita voisi uusia nykyisen kahden kerran sijaan kolme kertaa. Lisää kokeen ja YTL:n kustannuksia, mutta toisaalta parantaa kokelaiden oikeusturvaa ja vähentää mahdollisesti myös osallistumiseen liittyviä suorituspaineita. 5.2 Työryhmä ehdotti, että hyväksytyn kokeen voisi uusia jatkossa nykyisen yhden koekerran sijaan kaksi kertaa.

6 Helpottaa kokeeseen liittyvää epäonnistumisen pelkoa. Lisäuusimismahdollisuuden merkitys korostuu siirryttäessä korkeakouluissa entistä enemmän yo-todistuspohjaiseen opiskelijavalintaan, jolloin kunkin oppiaineen yhdenkin arvosanatason erolla voi olla kokelaan toivoman opiskelupaikan saamisen kannalta ratkaiseva vaikutus. 5.3 Työryhmä ehdotti, että tutkinnon tultua hylätyksi, hylättyyn tutkintoon sisältyneet hyväksytyt kokeet voidaan sisällyttää aloitettavaan uuteen tutkintoon kolmen vuoden ajan aiemmin suoritetun kokeen hyväksymisen ajankohdasta. On kokelaan etu; vähentää tarvetta aloittaa koko kokeen suoritus alusta. 5.4 Työryhmä ehdotti, että hylätyn kokeen kompensaatiomahdollisuus poistetaan samalla, kun uusimismahdollisuuksia lisätään edellä esitetyllä tavoin. Kompensaatiomahdollisuuden poistaminen edellyttäisi uusimismahdollisuuksien lisäämistä ehkä enemmänkin kuin työryhmä ehdottaa. Kompensaatiomahdollisuuden poisto voisi kannustaa parempiin suorituksiin ja nostaa esille sen, että myös ylioppilaskokeeseen osallistuminen on oppimistilanne. Toisaalta poistaminen saattaa joissain tapauksissa johtaa tarpeettomaan välivuoteen, mikä ei toki ole kokelaan eikä yhteiskunnan etu. 6 Kokeiden rakenne ja aikataulu 6.1 Työryhmä ehdotti, että koepäivien aikatauluja tiivistetään ottaen huomioon kokelaiden riittävä palautuminen, kokelasmäärät eri päivinä, eri kokeiden tyypilliset yhdistelmät ja järjestelyjen vaikutus kokelaiden jaksamiselle.

7 Aikataulujen tiivistäminen niin, että se ei kasvattaisi kokelaiden suoriutumispaineita ja stressiä, on vaikeaa. Ylioppilastutkinnon arvosanojen painoarvon lisääminen korkeakoulujen opiskelijavalinnassa korostaa entisestään sen tärkeyttä, että kokelaille taataan mahdollisuus palautumiseen kokeiden välillä. Tiivis aikataulu johtaa yhä pidempään hajauttamiseen ja venyttää tutkinnon suorittamista. Väljemmässä aikataulussa koe on mahdollista suorittaa jopa yhdellä kertaa. Myös mikäli kokeen rakennetta muutetaan kohdan 1.1. ehdotuksen mukaiseksi, järkevän tiivistämistavan löytyminen on entistä vaikeampaa. Tällöin on haastavaa arvioida sitä, minkälaisia yhdistelmiä kokelaat kulloinkin kirjoittavat. Kokeiden ajoitusvalintoihin vaikuttanevat osaltaan myös muut korkeakoulujen opiskelijavalintaan suunnitteilla olevat uudistukset, kuten yliopistojen yhteiset pisteytyssuositukset, joiden sisällöistä saati vaikutuksista ei ole vielä tietoa. 6.2 Työryhmä ehdotti, että kokeiden pituus lyhennetään neljään tuntiin. Äidinkielen koe muutetaan yksipäiväiseksi. Kokeiden rakenne, sisältö ja laajuus mitoitetaan uuteen kestoon. Kokeiden lyhentäminen neljään tuntiin voi olla perusteltua vieraiden kielten ja suomi ja ruotsi toisena kielenä kokeiden osalta, mutta muissa aineissa reaaliaineissa, matematiikassa ja erityisesti äidinkielessä lyhentäminen ei vastaa kokeen tavoitteita ja vesittää osaltaan digitaalisen kokeen tarjoamat mahdollisuudet lisätä, laajentaa ja monipuolistaa aineistoja. Matematiikassa digitaalinen ympäristö itse asiassa hidastaa kokeen suorittamista, kun käytössä olevat työvälineet ovat hankalammin käytettäviä kuin paperikokeessa. Kun reaaliaineiden kokeissa tavoitteena on nimenomaan tiedon rakentaminen, synteesien tekeminen ja soveltavien tutkimustehtävien lisääminen, lyhyempi koeaika tekee niiden sisällyttämisen kokeeseen hankalaksi. Vaikka kirjoittaminen sinänsä nopeutuu, uudenlaisten, runsaiden aineistojen käyttö kokeessa syö sen ajansäästön. Erityisen pulmallista koeajan lyhentäminen on äidinkielen kokeessa, mikäli koe muutetaan samalla yksipäiväiseksi. Periaatteessa äidinkielen kokeen yksipäiväisyys voisi olla mahdollinen ratkaisu, mutta nelituntisena koe ei mittaa sitä, mitä sen on tarkoitus mitata. Kokeen lyhentäminen tekisi käytännössä monimuotoisten aineistojen käytön, kriittisen lukutaidon tehtävien ja ennen muuta aineistojen pohjalta tehtävän pitkän kirjoitustehtävän käyttämisen erityisen hankalaksi. Koeajan näin radikaali lyhentäminen kapeuttaisi koetta ja käytännössä kiire lisäisi kokeen suorittamiseen liittyvää stressiä. Lisäksi kirjoittamisen ja lukemisen taidot ovat keskeisiä taitoja myös korkeakouluopintojen kannalta, ja on tarkoituksenmukaista, että äidinkielen koe mittaa jatkossakin kykyä lukea kriittisesti ja kirjoittaa laajahko, synteesiin ja omaan ajatteluun perustuva teksti monimuotoisten aineistojen pohjalta. On odotettavissa, että perusopetuksen opetussuunnitelman

8 perusteissa korostuva ajatus kielitietoisesta opetuksesta vahvistuu myös lukiokoulutuksessa. Juuri laaja-alaisessa tekstitaidon kokeessa on luontevaa arvioida tämäntyyppisen lähestymistavan tuottamaa osaamista. Esitetyillä muutoksilla olisi laaja-alaisia seurannaisvaikutuksia korkeakoulujen opiskelijavalintaan: nykymuotoisen äidinkielen kokeen merkitys on suuri monien alojen opiskelijavalinnassa. Tämä on mahdollista, koska yo-kokeessa mitataan sekä aineiston käytön ja tulkinnan taitoja että laajan tekstin kirjoittamistaitoja tämänkaltaisia monilukutaitoja ei uuden ehdotuksen mukaisessa kokeessa ole mahdollista mitata. Kokeen uusista sisällöistä tai muodoista ei ole esitetty konkretiaa eikä näin ollen käy ilmi, että mikä on se tapa, jolla haluttu ja esim. korkeakouluopintojen vaatima tietotaito olisi jatkossa tarkoitus osoittaa. 7 Digitaalisuuden mahdollisuudet 7.1 Työryhmä ehdotti, että tutkintoa kehitetään kohden avoimia digitaalisia oppimisympäristöjä, joissa on mahdollisuus hyödyntää monipuolisesti taustamateriaaleja. Osa kokeesta voi hyödyntää internetyhteyttä. Tämä tukee edellä olevaa ajatusta oppiainerajat ylittävistä tehtävänasetteluista. Avoimet ympäristöt lisäisivät ylioppilaskokeen autenttisuutta ja tarjoaisivat nykyistä paremmat mahdollisuudet esimerkiksi tiedon hankintaan ja valintaan. Ongelmanratkaisukyvyn ja tiedon soveltamiskyvyn mittaaminen vastaa enemmän sitä osaamista, mitä korkeakouluopinnoissa ja työelämässä tarvitaan. Toisaalta on huomattava, että uudistus tuo mukanaan tilanteen, jossa ylioppilaskoe ei enää välttämättä kerro yksittäisen kokelaan osaamistasosta. Tämä tuottaa hankaluuksia esimerkiksi kokeen käytössä korkeakoulujen opiskelijavalintakriteerinä. Uudistus vaatii myös kokeen rakenteiden ja tehtävätyyppien uudistamista jälleen kerran. Ehdotus on mielestäni kannatettava, mutta sitä on pidettävä pidemmän ajan tavoitteena. 7.2 Työryhmä ehdotti, että opettajien ja opiskelijoiden tutustuminen ylioppilastutkintotehtävien tyyppisiin digitaalisiin tehtäviin mahdollistetaan hyödyntäen vanhoja koetehtäviä. Tekijänoikeudellisia haasteita voidaan ratkaista erillissopimuksin, tehtävien laatimisen keinoin ja tarvittaessa selvittämällä viranomaistyönä lainsäädännön antamat mahdollisuudet ja rajoitteet.

9 Asia on kompleksinen. Vähintään tehtävätyyppeihin pitää pystyä tutustumaan, koska tehtäviin vastaaminen on taito muiden taitojen joukossa. Myös tutkinnon läpinäkyvyyden ja avoimuuden kannalta tehtävien julkaiseminen on kannatettavaa. Toisaalta asiaan liittyy erityisesti digitaalisessa kokeessa hankalia tekijänoikeudellisia kysymyksiä. Mikäli lainsäädäntöä muutetaan tai selkiytetään tältä osin, ehdotus olisi ehkä mahdollinen. Toisaalta esimerkiksi vieraiden kielten kokeissa ei olisi mahdollista rakentaa ns. tehtäväpankkeja, jotka olisivat kielten kokeiden kannalta hyödyllisiä, mikäli käytetyt tehtävät julkistettaisiin. 8 Suullinen koe 8.1 Työryhmä ehdotti, suullisen kielitaidon koe otetaan osaksi vieraiden kielten ja toisen kotimaisen kielen kokeita. Kehittyvää teknologiaa hyödynnetään kokeen toteutuksessa. Käyttöönottoa testataan ja uudistuksen vaikutuksia arvioidaan kokelaiden, opettajien, koulujen, koulutuksen järjestäjien ja ylioppilastutkintolautakunnan kannalta ennen toimeenpanoa. Suullisen kokeen lisääminen monipuolistaa koetta ja tekee siitä paremmin lukion opetussuunnitelmaa vastaavan vastaa paremmin myös kielitaidon yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Jotta koe mittaisi opiskelijan autenttista kielitaitoa mahdollisimman luotettavasti, puollan huolellista valmistelua. 9 Valmistava arvostelu 9.1 Työryhmä ehdotti, valmistavassa arvostelussa opettaja korjaa oman oppilaitoksen koesuoritusten lisäksi myös muiden oppilaitosten koesuorituksia. Läpinäkyvyyden lisääminen on sinänsä hyvä asia; tasapuolinen ja oikeudenmukainen arviointi on varmistettava. Ehdotusta puoltaisi täten se, että nimettömien, muista oppilaitoksista peräisin olevien suoritusten arviointi toisi opettajille lisää kokemusta eritasoisista suorituksista ja valtakunnallisesta tasosta tähän tosin muutama muun oppilaitoksen suoritus ei vielä tosin riittäisi. Ehdotus kuitenkin asettaa kokelaat eriarvoiseen asemaan opettajan palautteenantomahdollisuuden osalta ja lisää myös jonkin verran kustannuksia oppilaitoksissa.

10 Opettajien (ja sensoreidenkin) arviointiosaamisen kehittämisen kannalta parempi vaihtoehto olisi se, että kaikki arvioisivat muutamat samat, satunnaisesti valitut suoritukset, joiden avulla arvioijat saisivat palautetta oman arviointilinjauksensa suhteesta valtakunnalliseen tasoon. Käytäntö edistäisi myös arvioinnin tasalaatuisuuden varmentamista. 10 Osiopankki ja adaptiiviset kokeet Kantanne asiaan perusteluineen Osiopankkien laatiminen olisi pitkällä tähtäimellä mahdollista erityisesti vieraiden kielten kokeissa ja niiden etu olisi eri vuosien vertailtavuus tietyissä kriittisissä kohdissa. Osiopankkien rakentaminen vaatii aikaa, tutkimustyötä ja laajoja aineistoja. Adaptiivisten kokeiden laatiminen on kannatettava ajatus, mutta sekin edellyttäisi resursseja pitkäjänteiseen kehittämistyöhön, kokeiluihin ja tutkimukseen. Adaptiivisiin kokeisiin siirtyminen virtaviivaistaisi kielten ja matematiikan ylioppilaskokeita, sillä se tekisi lyhyen ja pitkän oppimäärän mukaiset kokeet tarpeettomiksi eikä kokelaan tarvitsisi ennalta valita, kumman kokeen hän suorittaa. Adaptiivinen koe mukautuisi hänen taitotasoonsa ja ikään kuin valitsisi hänen puolestaan, kumman oppimäärän mukaiseen taitotasoon hänen suorituksensa riittää. Tässä vaiheessa ehdotus herättää kysymyksen siitä, miten määritellään, missä menee raja esim. pitkän ja lyhyen matematiikan kokeen välillä. Tätä täytyy pohtia myös valintapisteytyksen kannalta. 11 Ryhmäkoe Kantanne asiaan perusteluineen Tärkein asia pohdittavaksi on se, mitä taitoja ryhmäkokeella haluttaisiin selvittää ja onko ylioppilaskoe paras konteksti niiden taitojen esille saamiseen ja arviointiin. Kokeiden laatiminen, toteuttaminen ja ennen muuta arvioiminen olisi sekä kallista että vaativaa. Ryhmäkokeesta tulisi helposti keinotekoinen ja sen järjestäminen niin, ettei taitojen näyttämiseen ja arvioimiseen vaikuttaisi moni muukin seikka, on vaikeaa. 12 Ylioppilastutkinto ja koulutusvienti Kantanne asiaan perusteluineen Suomalainen ylioppilaskoe on laadittu suomalaisen lukion päättökokeeksi ja siinä mielessä se ei ole sellaisenaan siirrettävissä muihin maihin. Kokeessa arvioidaan tietysti myös yleisiä akateemisia taitoja, joten jonkinlainen ylioppilaskokeen malli tai räätälöitävissä oleva tehtävätyypistö voisi olla myös koulutusvientituote. Vientituotteeksi sopisi ennemminkin kehittämisosaaminen (arviointi- ja koejärjestelmäosaaminen), jota on YTL:n tehtävänlaatijoiden ja arvioijien työskentelyn sekä Suomessa alalla työskentelevien tutkijoiden työn yhteydessä syntynyt. 13 Ehdotusten kustannusvaikutukset Kantanne asiaan perusteluineen

11 Yo-kokeen tulee pysyä ajassa ja mitata sitä, mitä opetussuunnitelmassa on tavoitteeksi asetettu. Kustannuksia tulee ja niiden tulee pysyä kohtuullisina kaikille osapuolille. Raportissa kustannusvaikutukset on otettu huomioon niin hyvin kuin tällä hetkellä on mahdollista. Muuta, mitä haluatte asiasta lausua. Ylioppilastutkinnon kehittäminen on tärkeää, jotta tutkinnon arvosanoja voidaan hyödyntää entistä paremmin korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa.