Seksuaaliterveysanamneesi

Transkriptio

1 Seksuaaliterveysanamneesi Seksuaaliterveysanamneesi on rakentunut vuosien saatossa Nuorten Avoimien Ovien vastaanotoilla yrityksen, erehdyksen ja hyvien käytäntöjen kautta testaamalla ja kokeilemalla. Anamneesia on kehitetty muun muassa nuorille tehtyjen kyselyjen ja potilaspapereista tehtyjen analyysien perusteella. Anamneesi rakentuu olemassa olevien mallien, kuten seksuaalisuuden portaat ideologian mukaan, mutta myös käytännön työstä nousseiden ajatusten ja kokemusten kautta. Seksuaaliterveysanamneesi toimii nuoren ja ammattilaisen vuorovaikutuksen välineenä. Sen avulla aikuinen voi arvioida nuoren tuen, tiedon ja suojelun tarvetta. Se antaa myös mahdollisuuden tarjota nuorelle välineitä arvioidakseen hänen omia seksuaalisia valmiuksiaan biologian, tunteen ja järjen tasolla. Seksuaaliterveysanamneesin avulla voidaan selvittää nuoren hyvinvoinnin, terveyden ja erityisesti seksuaaliterveyden tilaa ja tarjota hänelle hänen omaan kehitykseensä sopivaa tukea, tietoa ja tarvittavaa hoitoa. Se antaa mahdollisuuden kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka vaikuttavat nuoren kasvuun ja kehitykseen suotuisasti ja toisaalta puututaan niihin seikkoihin, joilla on päinvastainen vaikutus. Hyvän kohtaamisen työväline Seksuaaliterveysanamneesin avulla nuorta on helppo voimavaraistaa, koska sen avulla saadaan tietoa kokonaisvaltaisesti nuoren elämästä. Positiivisen palautteen antaminen ja toisaalta tukeminen hankalissa tai vaikeissa asioissa on tärkeää nuoren itsetunnon tukemisen kannalta. Jokaisessa tapaamisessa tulisi nostaa esiin ja korostaa positiivisia asioista nuoren elämästä, koska ne voivat olla seikkoja, jotka tukevat nuorta kasvu- ja itsenäistymisprosessia. Seksuaaliterveysanamneesin avulla nuoren hyvinvointia lähestytään kokonaisvaltaisesti. Anamneesi rakentuu kuudesta eri aiheosiota. Anamneesi on vapaasti käytettävissä ja muokattavissa omia tarpeita vastaavaksi. Jos vastaanoton aikana ja anamneesiä tehdessä työntekijällä herää huoli nuoresta, on asiaan puututtava ja huoli ilmaistava. Jos viranomainen saa tietää lastensuojelutarpeessa olevasta lapsesta, on hänen tehtävä lastensuojeluilmoitus. >>Lastensuojelulaki luku 5 25 Yleisanamneesi Yleisanamneesissa käydään läpi nuoren ihmissuhteita sekä elämäntilannetta. Ensimmäiseksi selvitetään, miksi asiakas on tullut vastaanotolle. Ajan vastaanotolle on voinut varata joku muu kuin nuori itse. Tällöin nuoren motiivi vastaanottokäynnille on aivan eri kuin ajan varanneella henkilöllä. Nuorelle kannattaa painottaa vastaanoton aluksi, että terveydenhuoltoalan ammattilaisia sitoo vaitiolovelvollisuus. Vaikka lainsäädännössä alle 18 vuotiasta pidetään alaikäisenä, on yli 12-vuotiaan mielipidettä kunnioitettava hoitopäätöksiä tehtäessä. Terveydenhuoltoalan ammattilaisella on kuitenkin ilmoitusvelvollisuus, jos asiakkaan tilanteeseen liittyy lastensuojelukysymyksiä. Siksi luottamuksellisuus ei ole täysin ehdoton. Ammattilaisen on tehtävä ilmoitus sosiaaliviranomaisille tilanteessa, jossa epäillään olevan lastensuojelun tarvetta (esimerkiksi epäily seksuaalisesta kaltoinkohtelusta).

2 Nuoren tärkeät ihmissuhteet selvitetään. Lisäksi selvitetään, onko hänellä ketään turvallista aikuista, jonka kanssa keskustella erilaisista kehitykseen liittyvistä asioista tai kenelle kertoa ongelmista. Nuorelta kysytään myös, tietävätkö vanhemmat vastaanottokäynnistä. Kehotamme asiakkaita kertomaan kotona vastaanotolla käynnistä tai ehkäisyn aloituksesta, jotta vanhemmat voisivat olla nuoren tukena. Ammattilainen ei saa ilman nuoren lupaa kertoa vanhemmille vastaanotoilla käydyistä keskusteluista. >>Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Yleisanamneesissa kartoitetaan myös koulunkäyntiä, työssä käyntiä, harrastuksia ja yleisesti ottaen nuoren ihmisen elämän tärkeitä ja iloa tuottavia asioita. Nuoren liikunta- ja ruokailutottumukset selvitetään ja niistä keskustellaan tarvittaessa. Asiakkaalta kysytään onko hänellä uni- tai nukahtamisvaikeuksia ja kokeeko hän itsensä väsyneeksi. Nuorelta kanssa keskustellaan onko seurustelu tällä hetkellä ajankohtainen asia nuoren elämässä. Jos nuori seurustelee, niin pyydämme nuorta arvioimaan seurustelun vakaavuutta ja miltä seurusteleminen tuntuu. On hyvä muistaa, että nuoren seurustelukumppani voi olla myös samaa sukupuolta ja on hyvä puhua esimerkiksi kumppanista. Kun nuoren kanssa keskustellaan seurustelusta, selvitetään samalla kumppanin ikä, seurustelun kesto ja se, mihin seurustelu perustuu. Jos se perustuu ystävyyden pelisääntöihin, niin silloin suhde on usein turvallisella pohjalla. Seurustelu voi perustua myös moneen muuhun asiaan, esimerkiksi seksiin, jolloin se voi olla pikemminkin hyväksikäyttösuhde. Erityisen tarkkaan käydään läpi sellaiset tilanteet, kun kumppanusten ikäero on suuri ja toinen heistä on alle 16 vuotias. Tällöin myös vanhempien tietoisuus seurustelusta on tärkeää. > Suojaikäraja Yleisanamneesia tehdessä rakennetaan perustaa luottamukselle ja osoitetaan nuorelle, että hänestä ollaan aidosti kiinnostuneita kokonaisuutena. Samalla madalletaan kynnystä keskustella hyvin henkilökohtaisista ja intiimeistä asioista. Terveystilanne Terveystilanteen kartoittaminen lähtee nuoren omasta kokemuksesta. Tämän lisäksi selvitetään mahdolliset krooniset sairaudet, niihin käytettävät lääkitykset ja lääkärintarkastukset, toimenpiteet ja leikkaukset. Samalla selvitetään, onko ehkäisyn aloittamiselle mitään vasta-aiheita tai mitään muuta huomioitavaa ehkäisyn aloituksessa (esimerkiksi anoreksia, bulimia, epilepsia, migreeni, korkea verenpaine, merkittävä ylipaino, onko nuorelta tutkittu koskaan veren hyytymistekijöitä). Mittaamme jokaisella käynnillä verenpaineen sekä punnitsemme asiakkaan ja laskemme painoindeksin. Mielialakyselyn avulla kartoitetaan nuoren psyykkistä tilaa. Mikäli nuori kertoo jotain näistä ilmenevän, asiaa on tarpeellista selvitellä tarkemmin. Myös perheenjäsenten ja lähisukulaisten terveystilanne selvitetään. Nuoren hoidon kannalta on oleellista tietää, onko esimerkiksi e-pillereiden aloittajan vanhemmilla ehkäisyn valintaan vaikuttavia sairauksia.

3 Riskikäyttäytymistä arvioitaessa kysytään asenteet päihteisiin ja huumeisiin ja niiden mahdollinen kokeilu/käyttö. Mitä varhemmin nuoren päihde- tai huumekokeiluihin päästään puuttumaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä nuori ei muutu kokeilijasta käyttäjäksi. Nämä tiedot on tärkeä kirjata tarkasti potilaspapereihin, jotta voidaan jatkossa seurata terveystottumuksien kehitystä ja antaa tukea hyvien elämäntapojen edistämiseksi. Parhaimmillaan päästään vaikuttamaan nuoren elämäntilanteeseen jo siinä vaiheessa, kun hänen asenteensa alkaa muuttua positiiviseksi päihteitä kohtaan. Tätä vaihetta ei voi tunnistaa kysymättä. Riskikäyttäytymisessä arvioidaan myös nuoren mahdollista itsetuhoisuutta (esimerkiksi viiltely), masentuneisuutta, väkivaltaisuutta ja sosiaalisia ongelmia. Riskikäyttäytyminen on usein nähtävissä kaikilla elämän osa-alueilla, jolloin niihin liittyy erilaisia ongelmia. Keho ja kehitys Sekä tytöiltä että pojilta arvioidaan murrosiän aikataulu ja se missä vaiheessa kasvuaan nuori on. Yhtä tärkeää kuin kysyä tytöiltä kuukautisten alkamisikää sekä kuukautisten säännöllisyyttä, on muistaa kysyä pojilta milloin siemensyöksyt ovat alkaneet. Minkälaisia ajatuksia tai tunteita asia herätti? Nuorelta kysytään, onko hänellä nyt tai joskus aiemmin ollut mitään gynekologisia tai urologisia vaivoja ja kerrotaan, mitkä ovat vaihtoehdot hoitopaikkojen suhteen, koska nuoret eivät välttämättä sitä tiedä. Kuukautisvaivat, kuten runsaat tai epäsäännölliset vuodot ja kuukautiskivut, ovat melko yleisiä. Tällöin nuorta ohjataan kipulääkkeiden käytössä. Jos herää epäily seksitautien mahdollisuudesta, otetaan nuorelta seksitautitestit vastaanotolla mahdollisuuksien mukaan. Muuten hänet ohjataan testeihin omalle terveysasemalle tai sukupuolitautien klinikalle. Aiemmat mahdolliset lääkärintarkastukset, näytteiden otot ja tutkimukset selvitetään. On myös hyvä kysyä, millainen kokemus lääkärissäkäynti on ollut. Samalla voidaan kertoa, mitä lääkärissä yleensä tapahtuu ja miten näytteitä otetaan. Tällainen tieto usein vähentää jännittämistä lääkärikäynnillä. Kehokokemus ja identiteetti Kehollisuudesta keskustellessa saadaan käsitys, millaisena nuori itse kokee oman kehityksensä. Ympärillämme oleva yhteiskunta ja erilaiset mediat antavat mallia siitä, millaisia naisen ja miehen vartaloiden tulisi olla. On tärkeää antaa realistinen kuva siitä, miten kehitys etenee ja miten nuoren keskeneräisyys on hyvä ja arvokas asia. Omaan kehoon tutustuminen ja kehon piirteiden tunnistaminen auttavat nuorta hahmottamaan itseään ja antaa tietoa oman kehon toiminnasta. Käsitys omista sukupuolielimistä ja niiden toiminnan tunnistaminen osoittavat nuoren kehonkuvan hahmottamista ja keskustelussa näistä puhuminen antaa aikuiselle ammattilaiselle mahdollisuuden vahvistaa nuoren normaaliutta.

4 Oletko pohtinut tai onko sinulle jotain epäselvää sukupuoli- tai seksuaali-identiteettiisi liittyen? Tämä kysymys antaa nuorelle mahdollisuuden kertoa omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoliidentiteetistään. Nuori on voinut tulla vastaanotolle, tunnustellakseen, onko se sellainen paikka, jossa asiasta uskaltaa ja voi puhua. Hän on ehkä kokenut tarvetta puhumiseen omaan seksuaaliseen suuntautumiseen liittyen, mutta ei ole uskaltanut kertoa asiasta vielä kenellekään. Tämän vuoksi nuorelle tulee antaa mahdollisuus kertoa itse omasta kokemuksestaan. Silloin on myös tärkeää antaa hänelle tunne ja viesti siitä, että hän on tärkeä ja arvokas yksilö juuri sellaisena kuin on. Itsetyydytys on yksi keino opetella oman kehon tuntemuksia, reaktioita ja sitä, mikä tuntuu hyvältä. Se on myös turvallinen ja luonnollinen tapa kokea seksuaalista nautintoa. Nuorelta voi tiedustella, onko itsetyydytys hänelle tuttu asia ja mitä mieltä hän on siitä. Samalla nuorelle voi normalisoida itsetyydytystä, siitä ei tule kantaa huonoa omaa tuntoa. Toisaalta se ei myöskään ole asia, jota on pakko tehdä. Hyvin harvoin itsetyydytyksestä tulee riippuvaiseksi tai siitä tulee pakonomainen toiminto. Jos itsetyydytyksestä muodostuu hallitseva asia nuoren elämässä tai jos nuori kokee asian ongelmaksi, niin asiaa kannattaa pohtia nuoren kanssa. Tarvittaessa nuori voidaan ohjata seksuaaliterapeutille. Kun terveydenhoitaja/lääkäri aktiivisesti esittää kysymyksiä, hän samalla antaa nuorelle luvan ja mahdollisuuden puhua mieltä askarruttavista aiheista. Tämä on hyvä kohta normalisoida kehoon, sukupuolielimiin ja murrosikään liittyviä myyttejä ja käsityksiä sekä palauttaa nuori realiteetteihin. Seksianamneesi Jos nuori on aloittanut yhdynnät, voidaan kysyä minkä ikäisenä hän ensimmäisen yhdynnän koki ja minkälaiset muistot siitä jäi? Montako yhdyntäkumppania on ollut? Nauttiiko hän yhdynnöistä ja tapahtuvatko ne hänen omasta halustaan? Nuoren kanssa on tärkeää keskustella siitä, miksi nuori on yhdynnässä ja miten se sujuu. Liittyykö yhdyntään ongelmia? Nuorelle on hyvä antaa asiallista tietoa sekä oikaista myyttejä ja mielikuvia, joita esimerkiksi pornossa luodaan. Jos nuorella on useita yhdyntäkumppaneita ilman asianmukaista ehkäisyä, nuoren kanssa tulee yhdessä pohtia tilanteeseen selitystä: mitä nuori käyttäytymisellään tai toiminnallaan tavoittelee. Miksi hän ottaa riskejä? Yhtä tärkeää, kuin se, miltä seksi tuntuu, on taito pitää oikeuksistaan kiinni seksiin liittyen. Osaako kieltäytyä seksistä, jos sitä ei halua? Tapahtuuko seksuaalisia tekoja omasta halusta, vai esimerkiksi ainoastaan toista miellyttääkseen? Myös suojaikärajasta on hyvä keskustella, jos kyseessä on alle 16-vuotias nuori. Seksuaalisesta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta tulee myös kysyä aktiivisesti. Se osoittaa nuorelle, että vastaanotto on paikka, jossa sellaisestakin asiasta voi puhua ja asia pystytään ottamaan vastaan. Kysymysten avulla saadaan tietoa siitä, liittyykö nuoren seksuaaliterveyteen erityisiä riskejä. Koska seksuaalisuus on hyvin henkilökohtaista aluetta, on nuorelle hyvä kertoa, mistä asioista puhutaan ja miksi. Nuoren on tärkeää ymmärtää mitä kysymyksillä kartoitetaan ja miksi niitä kysytään.

5 Ehkäisy Jokaiselta nuorelta on syytä tarkistaa raskauden ja seksitautien ehkäisyyn liittyviä tietoja, taitoja, sekä asenteita. Jos yhdyntöjä on jo ollut, aiemmin käytetyt ehkäisymenetelmät, sekä niihin liittyvät kysymykset tulee selvittää. Nuorelle, jolla yhdyntöjä ei ole ollut, on myös hyvä selvittää ehkäisymenetelmiin ja niiden hankkimiseen liittyviä periaatteita ja käytäntöjä. Myös erilaisia myyttejä sekä uskomuksia hormonaaliseen ehkäisyyn liittyen on syytä oikaista. Ehkäisysuunnitelmassa huomioidaan nuoren oma suunnitelma, kerrotaan ammattilaisen näkökulmasta mahdollisista vaihtoehdoista ja yhdessä nuoren kanssa valitaan nuorelle sopivin menetelmä. Samalla tehdään myös seurantasuunnitelma, jolloin voidaan seksuaaliterveydentilan seuranta järjestää parhaiten. Hormonaalisen ehkäisyn aloittamiseen liittyy paljon kysymyksiä ja huomioitavia asioita, esimerkiksi perussairauksiin ja vasta-aiheisiin liittyen.