Rehuksi tarkoitetun kuivaherneen
|
|
- Aleksi Manninen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 2011 Rehuksi tarkoitetun kuivaherneen viljelyohjeet Alituotantokasvien tuotannon kehittäminen -hanke Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011
2 REHUKSI TARKOITETUN KUIVAHERNEEN VILJELY- OHJEET Alituotantokasvien tuotannon kehittäminen -hanke Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry Viialankatu Huittinen
3 ISBN (painettu) ISBN (verkkojulkaisu) Copyright: Satafood Kehittämisyhdistys ry, Marketta Saastamoinen Kansikuva: Boreal Kasvinjalostus Oy/arkisto Julkaisuvuosi: 2011 Painopaikka: Huittinen 3
4 Sisällysluettelo Kuivaherne rehukasvina... 5 Herneen morfologia ja viljelyssä olevat hernetyypit... 5 Herneen typen sidonta... 6 Herneen laatu... 9 rehukasvina... 9 Herneen valkuaispitoisuus ja aminohappokoostumus... 9 Herneen sisältämät haitalliset aineet Herneen viljely Maa ja sen valinta Viljelykierto Herneen esikasviarvo Kylvösiemen Lajikkeet Lajikkeiden viljelyominaisuudet Lajikkeiden laatu Kylvö Lannoitus Seosviljely Rikkakasvien torjunta Tuhohyönteisten torjunta Lintujen torjunta Kasvitaudit Herneen korjuu Kiitokset Kirjallisuus
5 Kuivaherne rehukasvina Herneen morfologia ja viljelyssä olevat hernetyypit maissa esim. Englannissa jalostettiin myös täysin lehdettömiä hernelajikkeita, joissa myös korvakkeet ovat muuttuneet hyvin pieniksi. Täysin lehdetön hernelajike on esim. englantilainen Filby. Herneestä tunnetaan myös täysin kärhetön päätelehdykkäinen tyyppi. Perinteiset viljellyt herneet Suomessa ovat olleet pitkävartisia, lehdellisiä joko valkokukkaisia vihreätai keltasiemenisiä ruokaherneitä (Pisum sativum ssp. sativum) tai punakukkaisia, ruskeasiemenisiä rehuherneitä (Pisum sativum ssp. arvense). Punakukkaisten herneiden siemenissä on parkkihappoja eli tanniineita, minkä vuoksi ne ovat kitkeriä. Vanhat suomalaiset hernelajikkeet ovat kasvuajaltaan varsin myöhäisiä. Myöhemmin 1970-luvulta lähtien kasvinjalostus on tuonut kauppaan lyhytkasvuisempia paremmin leikkuupuintiin soveltuvia lajikkeita luvun alussa kauppaan tulivat ensimmäiset puolilehdettömät eli afila-tyypin hernelajikkeet. Niissä lehdykät ovat muuttuneet monihaaraisiksi kärhiksi. Joissakin muissa Kuva 1. Herne. 1. Juuri, 2. Kukka, 3. Emi ja heteet, 4. Palko siemenineen, 5. Siemen (Soveri & Ulvinen & Kalliola 1956, 21.) Kuva 2. Lehdellisiä herneitä. Valkokukkainen herne on ruokaherne ja punakukkainen rehuherne.(kuva Osmo Ulvinen) 5
6 ilmakehän typpeä. Ilmakehässä typpi, N 2, esiintyy kahden typpiatomin kolmoissidoksella yhteen sitoutuneena typpimolekyylinä, N Ξ N. Sidos on erittäin luja ja sen rikkomiseen vaaditaan paljon energiaa. Lannoitetehtaassa typpilannoitteiden typpi otetaan ilmakehästä. Typpimolekyylin rikkomiseen typpiatomeiksi tarvitaan paljon energiaa ja korkeita ilmanpaineita. Palkokasveissa tämän typpimolekyylin hajottamisen suorittaa nitrogenaasi-entsyymi, joka sitoo typpimolekyylin ja muuttaa sen ammoniakiksi, jolloin typpi on kasville Kuva 3.Puolilehdetön eli afila-tyypin herne käyttökelpoisessa muodossa (Kuva (Kuva: Finnfood) 6). Kemiallinen reaktio on seuraava: Kuva 4. Vihreitä herneitä. Kuva 5. Keltaisia herneitä. Herneen typen sidonta Herne (Pisum sativum L.) on perinteisesti Suomessa viljelyssä olevan kasvilaji. Herne on kotoisin Välimeren alueelta. Herne kuuluu palkokasvien heimoon (Fabaceae). Se pystyy sitomaan juurinystyröissä elävien Rhizobium leguminosarum bakteerien avulla symbioottisesti N2 + 8H+ + 8e ATP = 2NH3 + H2 + 16ADP + 16 Pi. Reaktiossa yhdestä typpimolekyylistä muodostuu kaksi ammoniakkimolekyyliä. Reaktio vaatii paljon energiaa kuljettavaa fosforia (ATP:ta eli adenosiinitrifosfaattia). Nitrogenaasi entsyymi sisältää paljon rautaa (Fe), rikkiä (S) ja yhden molybdeeniatomin (Mo). Entsyymin aktiiviset typensidontaan osallistuvat kemialliset osat on kuvattu kuvassa 7. Nitrogenaasi entsyymi on Rhizobium-bakteerin syntetisoima. Herneen biologinen typensidonta vaatii siis rautaa, rikkiä ja molybdeeniä, joita nitrogenaasi entsyymi sisältää. Lisäksi herneen kasvupaikan maan on oltava riittävän huokoinen, jotta juurilla on ilmaa, josta typpi otetaan. Liiallinen vesi ja maan tiivistyminen estävät juurien ilman saannin ja typensidonnan. Typen sidonnan suorittaa nitrogenaasi entsyymi, joka on Rhizobium -bakteerin syntetisoima. Kasvin juuret tunnistavat Rhizobium bakteerin juurien pin- 6
7 nalla olevien lektiini -proteiinien nekasvin syntetisoimia. avulla. Lektiini proteiinit ovat her- Typen, N 2, sidonnan suorittavat molekyylin keskellä olevat molybdeenia ja rautaa sisältävät MoFe proteiiniosat Energian siirtäjinä ATPmolekyylistä toimivat molekyylin päissä olevat rautaa sisältävät Fe-proteiiniosat Kuva 6. Palkokasvien typpeä sitova nitrogenaasi entsyymi ( (Molecule of the Month by David S. Goodsell). Palkokasvin juurinystyröistä löytyy punainen väriaine, joka on leghemoglobiinia, ihmisen ja muiden eläinten hemoglobiinia muistuttava yhdiste, joka sitoo happea juurinystyräbakteerien käyttöön. Bakteeri tarvitsee happea elääkseen, mutta typensidonnan vapaa hapen läsnäolo kuitenkin estää. Leghemoglobiini on osittain palkokasvin osittain bakteerin syntetisoima yhdiste. Biologisen typensidonnan syntymiseen tarvitaan siten sekä kasvin että bakteerin tuottamia kemiallisia komponentteja. Herne on edullinen viljelykasvi lannoituksen suhteen, koska se pärjää ilman typpilannoitusta ja jättää maahan typpeä myös seuraavalle kasvukaudelle maahan sitomansa typen muodossa sekä herneen typpirikkaiden varsien ja juurien muodossa, joten hernettä viljelemällä voi säästää lannoituskustannuksissa kahtena vuonna peräkkäin. Lannoituskustannus on nykyään viljan viljelyssä suurin yksittäinen kustannus. 7
8 Kuva 7. Palkokasvien typpeä sitovan nitrogenaasi entsyymin typen sidontaan aktiivisesti osallistuvat kemialliset rakenneosat ( 8
9 Herneen proteiinin aminohappojen sulavuus on hyvä. Kelta- ja vihreäsiemenisten herneiden aminohappojen sulavuus on vaihdellut rikkipitoisten aminohappojen (metioniini ja kystiini) 78.3 %:sta glutamiiniha- pon 90.5 %:iin kanadalaisissa 10 hernelajikkeessa (Igbasan et al. Herneen laatu 1997). Ruskeasiemenisten punakukkaisten hernelajikkeiden lysiinin, rehukasvina treoniinin ja rikkipitoisten aminohappojen (metioniini ja kystiini) sulavuudet ovat olleet vastaavasti Herneen valkuaispitoisuus ja aminohappokoostumus 71.9 %, 72.4 % ja 64.0 %. Ruskeasiemenisten punakukkaisten herneiden proteiinin sulavuus on sel- Typpeä sitovat palkokasvit ovat valkuaiskasveja. Valkuaisaineet västi alhaisempi kuin valkokukkaisten herneiden, mikä johtuu tannii- ovat runsaasti typpeä sisältäviä yhdisteitä. Palkokasveilla ei ole nien proteiinin sulavuutta estävästä puutetta typestä, koska ne pystyvät vaikutuksesta. Keltasiemenisten sitomaan ilmakehän vapaata typpeä. Monet maapallon tärkeimmis- ollut vielä vihreäsiemenisiä herneitä herneiden proteiinin sulavuus on tä ja runsaasti käytetyistä valkuaisrehukasveista ovat palkokasveja siemenisten herneiden näennäinen parempi. Kelta-, vihreä- ja ruskea- kuten soija ja maapähkinä. proteiinin sulavuus (apparent protein digestibility) on ollut 76.7 %, 71.5 % ja 60.1 % vastaavassa järjestyksessä 10 päivän ikäisillä koirasbroilereilla määritettynä (Igbasan & Gunter 1996). Herneen valkuaispitoisuus on noin % kuiva-aineesta. Herneen valkuainen on laadultaan hyvää. Erityisesti siinä on paljon lysiini aminohappoa, yli 7 % valkuaisesta (Taulukko 1). Lysiiniä on liian vähän viljojen valkuaisessa. Herneen valkuaisessa on sen sijaan liian vähän rikkipitoisia aminohappoja, kystiiniä ja metioniinia. Herne joka tapauksessa soveltuu hyvin aminohappokoostumukseltaan täydentämään viljan valkuaista rehuseoksiin. Herneen lysiinipitoisuus on jopa korkeampi kuin soijan. Herne soveltuu hyvin etenkin sikojen, munituskanojen, broilereiden ja lypsykarjan rehuksi. Erityisen hyvä herne valkuaislähteenä on lihasioille, joiden rehussa ei saa olla paljon rasvaa. Herneen rasvapitoisuus on vain noin 1 % kuiva-aineesta. Herneellä pystytään korvaamaan ulkomaista soijaa. Herneen soijaa alhaisempi valkuaispitoisuus kuitenkin aiheuttaa sen, että hernettä rehuseokseen tarvitaan enemmän kuin soijaa. 9
10 Taulukko 1. Herneen valkuaisen aminohappokoostumus. 1 Saastamoinen FAO/WHO Aminohappo Herneen valkuainen FAO/WHO:n suositus ihmisravinnossa Aminohappoa 1 g/kg Aminohappoa 2 g/kg treoniini valiini metioniini ja kystiini yhteensä isoleusiini leusiini fenylalaniini ja tyrosiini yhteensä lysiini tryptofaani histidiini 2.5 Herneen sisältämät haitalliset aineet Liukenematon kuitu Herneen siemenkuori sisältää paljon liukenematonta kuitua. Valkokukkaisten herneiden kuoriminen ei kuitenkaan ole parantanut päivän ikäisten broilereiden kasvua kuorimattomaan hernerehuun verrattuna (Brenes et al. 1993). Ruskeasiemenisen rehuherneen autoklavointi tai herneen kuorinta on kuitenkin merkittävästi parantanut metabolisoituvaa energiaa (21 %:sta 30 %:iin) ja näennäistä proteiinin sulavuutta broilereilla (Brenes et al. 1993). Herneen kuorinta on lisännyt kuitenkin tärkkelyksen sulavuutta ja energia-arvoa (TME) aikuisilla kalkkunoilla (Longstaff & McNab 1987). Punakukkaisten herneiden kuorinnalla on vaikutusta, koska se poistaa herneen kuoriosassa olevia tanniineita. Tanniinit Herneen sisältämistä haitallisista aineista tärkein ryhmä ovat tanniinit. Tanniineja esiintyy enemmän ainoastaan punakukkaisten herneiden siemenissä. Tanniinipitoisuutta pystytään alentamaan kuorimalla herne. Valkokukkaisissa herneissä tanniinien pitoisuus on hyvin pieni ja niillä ei ole merkitystä ruokinnassa. Tanniinit ovat haitallisia yhdisteitä alentaen yksimahaisten eläinten kasvua alentamalla proteiinin sulavuutta. Naudoille tanniinit ovat hyödyllisiä, koska ne estävät valkuaisen liiallista sulamista pötsissä, 10
11 jolloin valkuainen on paremmin eläimen hyödynnettävissä. Lisäksi Lektiinit ja saponiinit tanniinit estävät naudoilla puhallustautia. Trypsiini-inhibiittorit Joissakin hernelajikkeissa saattaa olla trypsiini-inhibiittoreita, jotka alentavat proteiinien sulavuutta. Kirjallisuustietojen perusteella Progreta ja Maro lajikkeissa on korkea trypsiini-inhibiittoripitoisuus (Bond et al. 1989), joten ne eivät ole hyviä lajikkeita rehukäytössä. Toisaalta näitä lajikkeita ei viljellä Suomessa. Fytiinihappo Viljojen ja palkokasvien siemenissä esiintyy fytiinihappoa, joka sisältää paljon fosforia. Fytiinihappo esiintyy yleensä kivennäisiin kelatoituneina eli sitoutuneina suoloina fytaatteina. Yksimahaiset eläimet eivät yleensä pysty käyttämään hyväkseen fytiinihapon fosforia ja saattavat kärsiä kivennäisaineiden kuten raudan, magnesiumin, kalsiumin ja sinkin puutteesta. Herneen fytiinihapon fosforista kuitenkin 37 % on liukoista eläimen hyväksi käyttökelpoista fosforia, kun taas esim. maissin fytiinihapon fosfori on täysin sulamatonta (Pallauf et al. 1994). Fytiinihapon vaikutusta voidaan vähentää käyttämällä rehussa fytaasi-entsyymiä. Fytaasientsyymilisäyksellä hernerehuun ( U/kg) on voitu lisätä fosforin, kalsiumin, magnesiumin ja sinkin hyväksi käyttöä kiloisilla porsailla. Lektiinit ovat proteiineja, jotka pystyvät sitomaan glykoproteiinien sokereita. Ne sitovat veren punasoluja sitomalla ne glykoproteiineihin (Huisman et al. 1990). Lektiinit sitoutuvat samalla tavalla ruuansulatuskanavan limakalvoille tuhoten epiteelisoluja ja estäen ravinteiden imeytymistä. Satunnaisesti lektiinit aiheuttavat alentunutta painoa (Huisman 1995). Kahdeksaa hernelajiketta koskeneessa tutkimuksessa on kuitenkin voitu todeta, että herneen lektiinipitoisuus on vain 1/10 soijan lektiinipitoisuudesta (Valdebouze et al. 1980). Saponiinit ovat monimutkaisia yhdisteitä, joissa sokeri on kytkeytynyt steroidiin tai triterpenoidiin. Saponiineilla on detergenttimäisiä ominaisuuksia ja nillä on hemolyyttisiä ominaisuuksia, jos niitä on inkuboitu yhdessä erytrosyyttien kanssa. Ne saattavat kiinnittyä erytrosyytin pinnalla olevaan kolesterolimolekyyliin, minkä vuoksi niillä uskotaan olevan veren kolesterolia laskevia vaikutuksia. Eri palkokasvien saponiinien kyky hajottaa veren punasoluja on erilainen. Herneen saponiinit on voitu jakaa 7 ryhmään, kun taas papujen ja soijapavun saponiinit on voitu jakaa ainoastaan 6 ryhmään (Khalil & El- Adawy 1994). Nykyisten valkokukkaisten hernelajikkeiden ei ole havaittu vaikuttavan haitallisesti sikojen, kanojen ja broilereiden rehukomponenttina. 11
12 Herneen viljely Maa ja sen valinta Herne on typpiomavarainen kasvi, joten se ei tarvitse typpirikasta maaperää. Typensitojakasvit kasvavat luonnostaan laihoilla joutomailla pioneerikasveina eli ne valtaavat kasvualustakseen ensimmäisenä alueita, joilla muut kasvit eivät kasva maan heikon ravinne- erityisesti typpipitoisuuden takia. Hernettä voi kasvattaa hyvin jäykilläkin savi- ja hiesumailla, joilla vilja ei kasva hyvin. Multa- ja turv la hernettä ei voi kasvattaa, koska se ei tuleennu ja jatkaa kukintaansa pitkälle syksyyn. Maan ph:n on oltava melko korkea, noin 6 tai sen yli. Hernettä voi kasvattaa hyvinkin jäykillä savimailla, joilla viljan kasvattaminen on vaikeaa. Viljelykierto Herneen viljelyssä on noudatettava viljelykiertoa. Herne on altis maalevintäisille lakastumis- ja tyvitaudeille, joissa herneen juuren tyvi tummuu ja mätänee estäen kasvin juurien toiminnan ja veden ja ravinteiden oton. Samalla peltolohkolla hernettä voi viljellä vain joka 4-5 vuosi. Tyvitautien suhteen viljat ovat huonoja esikasveja, mutta yleensä tilalla ei ole juuri muita esikasveja tarjolla. Kaalikasvit, myös rypsi ja rapsi vähentävät tyvitauteja. Ne kuitenkin lisäävät maassa pahkahometta. Viljatilalla sopiva viljelykierto on esim. vilja vilja rypsi/rapsi vilja vilja herne/härkäpapu. Tässä kierrossa rypsi vähentää maan tyvitautien määrää ja vilja puolestaan pahkahomeen määrää. Sekä rypsi että herne vähentävät seuraavan vuoden lannoitustarvetta. Herneen esikasviarvo Herneen esikasviarvo on hyvä. Herne ilmakehän typpeä sitovana kasvina sitoo typpeä jopa 100 kg/ha vuodessa. Herneen jälkeen viljojen N-lannoitusta voi vähentää kg/ha. Saattaapa vilja kasvaa herneen jälkeen ilman N- lannoitustakin. Silloin ainakin vältytään liialliselta lakoutumiselta, mikä saattaa tapahtua, jos esikasvin maahan jättämää typpimäärää ei oteta huomioon. Kylvösiemen Herneen siemen on iso. Tanniinittomien valkokukkaisten herneiden siemen on vihreä tai keltainen (Kuvat 4 ja 5). Tanniineja sisältävien punakukkaisten rehuherneiden siemen on tasaisen ruskea tai marmoroitu ruskean kirjava. Herneen tuhannen siemenen paino vaihtelee g. Kylvö tehdään riittävän syvään, noin 6-8 cm syvyyteen, jotta siemen itäisi hyvin. Kylvösiemenen tulisi olla hyvin itävää. Heikosti itävä herne jää usein harvaksi, vaikka kylvömäärä olisikin laskettu ja kylvössä olisi käytetty suurempaa siemenmäärää. Heikosti itävän siemenen itävyyttä voidaan saada nousemaan kylvösiemenen 12
13 peittauksella. Herneen peittaukseen käy Tirama 50. Peittaaminen vyöhykkeellä saakka. Sunna- voi viljellä aina kolmannella viljely- vähentää siemenlevintäisten kasvitautien esiintymistä kasvustossa. Pohjois-Pohjanmaan alueella. Karihernettä viljellään lähinnä rehuksi ta ja Rokka ovat seuraavaksi aikaisimmat hernelajikkeet. Perttu, Sohvi ja Brutus ovat myöhäisimmät Lajikkeet hernelajikkeet. Lajikkeiden viljelyominaisuudet Kuivan rehuherneen viljelyyn soveltuvat kuivan ruokaherneen viljelyyn soveltuvat ruokahernelajikkeet. Tämän hetkisessä kasvilajikeluettelossa on sekä lehdellisiä että puolilehdettömiä, vihreä- ja keltasiemenisiä hernelajikkeita. Vuonna 2011 Suomen kasvilajikeluettelossa ovat seuraavat hernelajikkeet: Antti, Brutus, Hulda, Julia, Karita, Nitouche, Perttu, Pika, Rokka, Saara, Sohvi, Stok, Sunna ja Zekon (Anon 2011). EU:n peltokasvien lajikeluettelosta ovat poistuneet Pika, Saara, Scorpio ja Tiina. Perttu on merkitty lajikeluettelosta poistuvaksi joulukuussa vuonna 2012 Suomessa ruokaherneeksi viljellään pääasiallisesti vihreäsiemenisiä herneitä. Sen sijaan joissakin muissa maissa esim. Ruotsissa on ruokaherneeksi käytetty pääasiallisesti keltasiemenistä hernettä. Rehuksi käy sekä vihreä- että keltasiemeninen herne. Keltasiemenisen herneen valkuaisen sulavuus on kuitenkin parempi kuin vihreäsiemenisen. Herneen viljelyssä tärkein asia on viljelyvarmuus. Viljelyvarmuuteen vaikuttavat kasvuaika, varren lujuus ja sadon stabiilius. Aikaisimmat hernelajikkeet ovat vihreäsiemeninen Pika ja keltasiemeninen Sunna (Taulukko 2). Aikaisimpia lajikkeita Erityisen tärkeä ominaisuus on herneen kestävyys lakoutumista vastaan. Puolilehdettömät, puolikorkeat hernelajikkeet ovat yleensä vahvavartisempia ja pysyvät paremmin pystyssä sateisina kesinä kuin lehdelliset lajikkeet. Lehdellisten herneidenkin varren lujuudessa on eroja. Jotkin lajikkeet pysyvät paremmin pystyssä kuin toiset. Sama koskee myös puolilehdettömiä herneitä. Scorpio ja Sohvi ovat lehdellisiä lajikkeita (Tauluko 2). Scorpio on kuitenkin poistettu Suomen kasvilajikeluettelosta vuonna Lehdellisiä lajikkeita voi viljellä lähinnä seoskasvustoina viljojen kanssa ja myös luomuviljelyssä, jossa rikkakasvien torjuntaaineiden käyttö on kiellettyä. Lehdelliset lajikkeet varjostavat enemmän maata ja kilpailevat siksi paremmin rikkakasveja vastaan. Vahvavartisimmat hernelajikkeet tällä hetkellä ovat Karita ja Rokka (Taulukko 2, Kuva 8). Heikkovartisimmat lajikkeet ovat Sohvi ja Julia. Varren lujuuden lisäksi myös varren pituudella on merkitystä. Hyvin pitkävartiset herneet lakoutuvat helposti ja niitä on vaikea puida. Hyvin lyhytvartiset herneet puolestaan ovat poudanarkoja ja kärsivät kuivuudesta poutajaksoina. Kaikki nykyiset hernelajikkeet ovat puolikorkeita. Lyhytkasvuisin keskimäärin 44 cm pitkä on Pika (Taulukko 2). Seuraavaksi lyhin on Sunna 50 cm pitkä. Pitkävartisimpia ovat Antti 90 13
14 cm ja Hulda 80 cm. Myös Julia, Perttu, Stock, Zekon ja Brutus ovat selvästi Karitaa pidempiä (Taulukko 2). Erityisesti rehuksi viljeltävältä hernelajikkeelta vaaditaan myös satoisuutta. Satoisin lajike on Perttu, joka on myös melko pitkävartinen (Taulukko 2, Kuva 9). Perttu on 18 % Karitaa satoisampi. Karitaa satoisampia ovat olleet myös Zekon, Nitouche, Brutus ja Antti, jotka ovat kuitenkin Karitaa myöhäisempiä. Uudemmista lajikkeista etenkin Antti on ollut 9 % Karitaa satoisampi. Aikaisten lajikkeiden Sunnan ja Pikan sato on jäänyt yli 10 % Karitaa heikommaksi. Ne ovat kuitenkin 4-5 päivää aikaisempia kuin Karita, mikä joinakin viileinä ja sateisina vuosina saattaa käytännössä merkitä kahtakin viikkoa. Hiukan Karitaa lujavartisemman Rokan satoisuus on jäänyt noin 5 % Karitaa heikommaksi. suhteessa muihin lajikkeisiin. Myös Rokka on menestynyt paremmin karkeilla kivennäismailla kuin savimailla. Erityisesti Stok, Hulda, Zekon, Nitouche, Brutus ja Antti ovat menestyneet Karitaa paremmin savimailla kuin karkeilla kivennäismailla. Herneen satoisuus keskimäärin on ollut hyvin erilainen eri vuosina (Taulukko 5). Hyvinä lämpiminä ja melko kuivina vuosina 2001 ja 2002 herneen satoisuus on ollut paljon korkeampi kuin sateisina ja viileämpinä vuosina 2003 ja Matalin keskimääräinen satotaso oli kuitenkin kuumana hellekesänä 2010, jolloin kova kuumuus lopetti kukinnan nopeasti. Hyvien ja huonojen vuosien välinen satoero on ollut 2600 kg/ha. Lajikkeiden reaktiossa huonoihin ja hyviin vuosiin ei näy suuria eroja. Tosin koetuloksia ei ole kaikkein aikaisimmista hernelajikkeista, Pikasta ja Sunnasta. Hernelajikkeiden satoisuus I ja II viljelyvyöhykkeillä ei poikkea paljon toisistaan (Taulukko 3), tosin herneen keskimääräinen satoisuus lajikekokeissa on ollut II viljelyvyöhykkeellä parempi kuin I viljelyvyöhykkeellä.. Viljelyvyöhykkeeltä III onkin vain neljä koetulosta. Rokka on ollut III viljelyvyöhykkeellä Karitaa satoisampi. On kuitenkin aivan selvää, että huonoina vuosina ainoastaan aikaiset lajikkeet menestyvät pohjoisemmilla alueilla. Hernelajikkeiden menestymisessä eri maalajeilla on eroja. Karkeilla kivennäismailla virallisissa lajikekokeissa herneen sato keskimäärin on ollut suurempi kuin savimailla (Taulukko 4). Erityisesti Karita on menestynyt muita lajikkeita paremmin karkeilla kivennäismailla Herneen satoisuuteen, tuleentumiseen ja tasalaatuisuuteen vaikuttaa myös kukinnan kesto. Aikaisempina vuosikymmeninä viljellyillä pitkävartisilla hernelajikkeilla oli hyvin pitkä kukinnan kestoaika, minkä vuoksi ne myös tuleentuivat myöhään. Nykyisin viljelyssä olevien hernelajikkeiden kukinnan kesto on lyhyt, keskimäärin päivään (Taulukko 2). Lajikkeiden välillä kukinnan kestossa on siis maksimissaan 1 viikko. Kukinnan kesto ei näytä vaikuttavan suuresti lajikkeiden väliseen satotasoeroon, mutta jonkin verran sillä on vaikutusta.. Kukinnan kestoon vaikuttavat luonnollisesti myös sääolosuhteet. Helteisinä jaksoina herneen kukinta loppuu nopeasti, mikä joskus poutivissa olosuhteissa saattaa vaikut- 14
15 taa myös satotasoa laskevasti. Toisaalta märät, sateiset olosuhteet Karitan valkuaispitoisuuden suh- Uutuuslajikkeena Rokka voittaa sekä maan korkea humuspitoisuus teen. Muuten Rokan viljelyominaisuudet ovat Karitan kaltaiset. ja typpilannoitus pidentävät herneen kukintaa, niin että herne jatkaa kasvuaan eikä aloita tuleentumisprosessia. Silloin herneen puinti voi vaikeutua tai estyä kokonaan. Lajikkeiden laatu Hernelajikkeiden tuhannen siemenen paino vaihtelee Sohvin 210 grammasta Rokan 276 ja Karitan 274 grammaan (Taulukko 2, Kuva 10). Suomalaisilla hernelajikkeilla on keskimäärin pienempi siemenkoko kuin ulkomaisilla lajikkeilla. Siemenen koolla sinänsä ei ole merkitystä hernettä rehuna käytettäessä. Huonoina sateisina vuosina isosiemeninen herne saattaa kuivua huonommin ja siitä saattaa olla vaikeampi saada hyvin itävää kylvösiementä. Siemenen koko vaikuttaa luonnollisesti myös käytettävän kylvösiemenen määrään ja siten siemenkustannuksiin. Hernelajikkeiden valkuaispitoisuuksissa esiintyy suuria eroja (Taulukko 2, Kuva 11). Hernelajikkeiden valkuaispitoisuus vaihtelee Zekonin keskimäärin 20.8 prosentista Sohvin 26.5 %:iin. Lajikkeiden valkuaispitoisuusero on siis yli 6 %- yksikköä. Karitan valkuaispitoisuus on ollut keskimäärin 23,3 %. Sohvin valkuaispitoisuus on korkein keskimäärin 26.5 %. Karitaa korkeampi valkuaispitoisuus on ollut Julialla, Pertulla, Rokalla, Huldalla ja Saaralla.. Muilla lajikkeilla on alhaisempi valkuaispitoisuus. Erityisen matala valkuaispitoisuus on Zekonilla. Myös Antin valkuaispitoisuus on matalampi kuin Karitan. Ruokaherneeksi hernettä viljeltäessä myös keitto-ominaisuudet ja virheettömän herneen osuus sadosta ovat tärkeitä ominaisuuksia. Rehuksi hernettä viljeltäessä näillä ominaisuuksilla ei ole juuri mitään merkitystä. Virheettömän herneen suhteen Stok, Nitouche ja Antti ovat olleet tilastollisesti merkitsevästi Karitaa heikompia(taulukko 2). 15
16 Taulukko 2. Hernelajikkeiden viljely- ja laatuominaisuudet virallisissa lajikekokeissa vuosina poikkeamina mittarilajikkeeseen Karita (Kangas ym. 2010) Lajike Kokeita Sato Sato Kasvu- Lako- Pituus 1000 Val- Kukinnan Keitto Virhee- Jalostaja/ kg/ha sl aika, pv % cm s. p. g kuais- kesto, pv 60 tön Edustaja kpl % min herne- Suomessa % % Swalöf-Weibull Ab/ Maatalous- Kesko Karita, mittari Sunna * -5*** +20* -13*** -42*** ** Boreal Kasvinjalostus Oy Pika 1* *** -4*** +21*** -19*** -61*** ** +3.9* -3.2 Boreal Kasvinjalostus Oy Tiina 1* *** 0 +47*** -3* -69*** *** +4.6* +0.4 Boreal Kasvinjalostus Oy Julia Dansk Planteforedling AS/Oy Fennia TraidingAb Rokka Swalöf-Weibull Ab/ Maatalous- Kesko Scorpio 2* *** -8*** Cebeco Zaden/S.G. Nieminen Oy Perttu *** +3*** +37** +9* -53*** +1.7*** +6*** -19.4* +1.6 Boreal Kasvinjalostus Oy Stok * +18*** +7-20* *** Toft Plantbreeding/ Hja-Maatalous Hulda * *** -33*** * Boreal Kasvinjalostus Oy Zekon *** +21*** +9-57*** -2.5*** ** -1.1 Selgen AS Nitouche *** +11* ** DLF-Trifolium/ Oy Fennia Traiding Ab Brutus * DLF-Trifolium/ Oy Fennia Traiding Ab Sohvi * +47*** -2-64*** +3.2*** +4** Boreal Kasvinjostus Oy Saara 2* ** +25*** +1-58*** +0.6* +5*** Boreal Kasvinjalostus Oy Antti *** +10* +27*** -31*** *** * Swalöf-Weibull Ab/ Maatalous- Kesko 1 Tulokset vuosilta (Kangas ym. 2003) 2 Tulokset vuosilta (Kangas ym. 2002) * Lajikkeen omistaja poistanut lajikkeen lajikeluettelosta 16
17 Kuva 8. Hernelajikkeiden lako-% virallisissa lajikekokeissa vuosina (1994) Kuva 9. Hernelajikkeiden satoisuus ja kasvuaika virallisissa lajikekokeissa vuosina (1994)
18 Taulukko 3. Hernelajikkeiden satoisuus eri viljelyvyöhykkeillä vuosina (Kangas ym. 2010). Lajike Kokeita Sato Kokeita Sato Kokeita Sato kpl vyöhyke I kpl vyöhyke II kpl vyöhyke III 1 Karita, mittari = = =100 Sunna * - - Pika ** 9 67** - - Tiina * 14 75** 1 97 Julia Rokka Scorpio Perttu ** 4 125* - - Stok Hulda Zekon * Nitouche Brutus Sohvi Saara Antti Tulokset vuosilta (Kangas ym 2003) 2 Tulokset vuosilta (Kangas ym. 2002) Taulukko 4. Hernelajikkeiden satoisuus eri maalajeilla vuosina (Kangas ym. 2010). Lajike Kokeita Karkeat kivennäismaat Kokeita Savimaat kpl Sato, kg/ha kpl Sato, kg/ha Karita, mittari = =100 Sunna * Pika *** Tiina ** Julia Rokka Scorpio * Perttu *** Stok Hulda Zekon Nitouche Brutus Sohvi Saara Antti Tulokset vuosilta (Kangas ym 2003) 2 Tulokset vuosilta (Kangas ym. 2002) 18
19 Taulukko 5. Hernelajikkeiden satoisuus eri vuosina virallisissa lajikekokeissa parivertailulla laskettuina (Kangas ym. 2002, Kangas ym. 2003, Kangas ym. 2005, Kangas ym. 2010) Lajike Karita, mittari Kokeita kpl Vuosi =100 Kokeita kpl Vuosi =100 Kokeita kpl Vuosi =100 Kokeita kpl =100 Vuosi Kokeita kpl Vuosi Kokei ta kpl =100 Vuosi Kokeita kpl =100 Vuosi Kokei ta kpl =100 Vuosi Kokei ta kpl =100 Vuosi Kokeita kpl Vuosi =100 Sunna Pika Tiina * 6 63* Julia Rokka Scorpio Perttu Stok Hulda * * Zekon * 5 112* Nitouche * Brutus ** ** Sohvi Antti * 1 Tulokset laskettu suoravertailulla. 19
20 Kuva 10. Hernelajikkeiden tuhannen siemenen painot virallisissa lajikekokeissa vuosina Kuva 11. Hernelajikkeiden valkuaispitoisuus, % kuiva-aineesta, virallisissa lajikekokeissa vuosina
21 Kylvö Ennen kylvöä pelto pitää tasata hyvin ja irtokivet on kerättävä pois, koska lakoutuessaan herne voi mennä ihan maahan kiinni ja irtokivet estävät sen puinnin. Herneelle sopiva kylvösiemenmäärä on 120 itävää siementä/m 2. Kylvösiemenmäärä lasketaan seuraavalla kaavalla: tuhannen siemenen paino, g x kylvötiheys (120) = kylvömäärä, kg/ha itävyys-% Herneen kylvön voi tehdä myös suorakylvönä, jos pelto on edellisen vuoden jäljeltä tasainen ja kivetön. Herne tarvitsee isosiemenisenä kasvina riittävästi kosteutta itääkseen. Sen vuoksi kylvö on tehtävä riittävän syvään, noin 3-7cm syvyyteen maan kosteudesta ja maalajista riippuen. Lannoitus Herne ei tarvitse muuta typpilannoitusta kuin starttitypen. Lannoitukseen voi siis käyttää mahdollisimman vähätyppistä lannoitetta. Nykyisessä lannoitevalikoimassa ei kuitenkaan ole kovin hyvin sopivaa Y-lannoitetta herneelle. Aikaisemmin markkinoilla ollut PK-lannoite on jäänyt pois. Lannoitukseen voi käyttää Puutarhan PK lannoitetta (3-5-20), Puutarhan Y2 (6-5-20) tai kaliumsuolan (0-0-50) ja fosforiravinteen (1-9-0) seosta. Myös jotkin perunan lannoitteet vähätyppisinä saattavat soveltua herneen viljelyyn. Fosfaattia tulee antaa EU:n ympäristöehtojen mukaisesti. Herneelle lähinnä soveltuva vähätyppinen yleislannoite on YaraMila Pellon Y6 ( ). Perunan lannoitteista herneelle soveltuu esim. YaraMila Perunan Y1 (8-5-19), Perunan kalsium Y1 (6-3-15). Niissä kaikissa on kuitenkin turhan korkea typpipitoisuus herneelle, mikä saattaa estää herneen oman typensidonnan muodostumisen. Herneen typensidonnan kannalta maan molybdeeni- ja rikkipitoisuuksien on oltava riittävän hyvät, koska nitrogenaasi-entsyymi sisältää sekä molybdeenia että rikkiä. Seosviljely Herne soveltuu parhaiten viljelyyn seoksina viljojen kanssa, jolloin sen lakoutuminen vähenee huomattavasti. Toinen etu on se, että seoksena viljellyn herneen satoon ei vähäisemmän lakoutumisen myötä tule niin paljon savea ja muuta haitallista materiaalia, mikä on tärkeää etenkin ruokahernetuotannossa. Parhaat tukiviljat herneelle ovat 21
22 suunnilleen samaa kasvuaikaluokkaa olevat mahdollisimman lujakortiset vehnä- ja ohralajikkeet. Useimmat kauralajikkeet rehevälehdistöisinä varjostavat liikaa hernekasvustoa, jolloin kaurasta tulee kyllä hyvä sato, mutta herneen osuus jää pieneksi. Sopiva tukiviljan osuus on esim itävää siementä viljaa/m 2, jolloin vastaavan määrän herneen siementä voi vähentää kylvössä. Rikkakasvien torjunta Herneen rikkakasvit on torjuttava herneen taimivaiheella (5-6 cm) ollessa. Pidemmällä kasvussa oleva herne (10-15 cm korkea) käpristyy ja saattaa vioittua rikkakasvihävitteistä. Herneelle sopivia rikkakasvihävitteitä ovat Basagran, Fenix ja Senkor. Pillikkeen saa hävitettyä Basagranin ja MCPA:n seoksella tai Basagran MCPA.lla. Hernekasvustosta voi hävittää hukkakauran ja juolavehnän esim. Fusilade Max, Agil- tai Targa Super ruiskutuksilla. Juolavehnä ruiskutetaan 4-6 lehtiasteella ja hukkakaura orasasteella. Taulukossa 8 on Kasvinsuojeluseuraan tekemä kooste rikkakasvien seurannasta ja ruiskutuksista herne- ja härkäpapukasvustoissa. Tuhohyönteisten torjunta Hernettä vaivaavista tuhohyönteisistä tärkeimmät ovat taimivaiheessa esiintyvä hernekärsäkäs (Kuva 12) ja myöhemmin hernekääriäisen (Kuva 13) toukka (hernemato)(kuva 14), joka syö kehittyviä siemeniä. Hernekärsäkäs esiintyy taimivaiheessa. Se syö herneen lehtiin lovia. Hernekärsäkäs kannattaa torjua, mikäli se näyttää tekevän paljon lovia lehtien reunoihin, jolloin se heikentää taimivaiheessa herneen kehitystä. Herneen myöhemmässä kehitysvaiheessa hernekärsäkästä ei enää esiinny. Hernekärsäkäsruiskutuksen voi tehdä samaan aikaan rikkakasviruiskutuksen kanssa. Hernekääriäisen toukka syö herneitä herneen palossa. Se haittaa etenkin ruokahernetuotantoa, koska ruokaherneessä ei saa olla paljon vioittuneita siemeniä Mikäli hernettä viljellään rehukäyttöön, ei hernekääriäisen vioituksella ole suurta merkitystä. Ruokahernetuotannossa hernekääriäisruiskutukset ovat tarpeen. Hernekärsäkkään ja hernekääriäisen esiintymistä voidaan seurata kelta-ansalla ja hernekääriäisen esiintymistä myös feromonipyydyksillä. Kelta-ansa on liimapyydys, johon hyönteiset takertuvat. Ansaan takertuu muitakin hyönteisiä. Kelta-ansoja myy Biotus Oy Jokioisilla. 22
23 Kuva 13. Hernekääriäinen (kuva: Kuva 12. Hernekärsäkäs (kuva: Kuva 14. Hernekääriäisen toukka (kuva: Hernekirvoja (Kuva 15) ja herneripsiäisiä (Kuva 16) esiintyy harvemmin. Hernekirvat ovat vihreitä noin 3 mm mittaisia kirvoja, jotka aiheuttavat imentävioituksia. Hernekirvoja esiintyy harvoin ja torjunta on tarpeen vain, jos niitä esiintyy kukintaaikaan. Torjunta kannattaa suorittaa, jos 10 %:ssa versoista esiintyy 5 tai useampia kirvoja. Herneripsiäinen on musta noin 2 mm pitkä hyönteinen. Se esiintyy useammin sokeriherneissä kuin peltoherneissä. Tuhohyönteisten torjuntaa soveltuvat tuhohyönteisten torjunta-aineet kuten Mavrik, Sumi Alpha 5 FW, Decis 25 EC, Kestac 50 EC, Fastac 50. Taulukossa 8 on Kasvinsuojeluseuran tekemä kaavio herneen ja härkäpavun tuhohyönteisten seurannasta ja torjunnasta kasvin eri kehitysvaiheissa. 23
24 Kuva 15. Hernekirvoja (kuva: Kuva 16. Herneripsiäisiä. (kuva: Lintujen torjunta Tuhohyönteisiä pahempi uhka herneen viljelyssä ovat tuleentumisvaiheessa herneitä syövät linnut: kyyhkyt, kesykyyhkyt eli pulut, naakat ja joskus myös varikset. Kyyhkysparvet tulevat tuleentumisvaiheessa olevaan hernekasvuston päälle ja syövät ja likaavat sen hyvin nopeasti. Mitä pystympi kasvusto on, sitä vähemmän linnut pystyvät sitä tuhoamaan. Hyvin pystyssä pysyvä puolilehdetön hernekasvusto estää lintujen laskeutumisen kasvustoon. Lakoutunut kasvusto on hyvin altis lintujen tuholle. Mitä aikaisempi herne on, sitä aikaisemmin linnut tulevat kasvustoon. Eräs mahdollisuus lintujen torjuntaan, on kylvää aikaista helposti lakoutuvaa hernettä viljelyksen ympärille, jolloin linnut syövät sitä ennemmin kuin varsinaista viljelystä. Kasvitaudit Herneessä esiintyy useita kasvitauteja, joista pahimmat ovat lakastumistauti ja tyvitaudit. Lakastumis- ja tyvitaudeissa herneen juuren tyvi ja juuret tummuvat ja kuolevat, jolloin kasvi ei saa vettä ja se kärsii veden ja ravinteiden puutteesta. Lakastumistaudin ja tyvitautien aiheuttajasienet elävät maaperässä pitkään, minkä vuoksi samalla lohkolla voi viljellä hernettä 24
25 vain 3-7 vuoden välein (lakastumistaudissa kin lisäävät pahkahometta. Sopiva vain joka 5-7 vuonna). viljelykierto tavalliselle viljatilalle Kasvinsuojeluseura on tehnyt hyvät voisi olla esim. vilja - vilja rypsi taulukot herneen kasvitaudeista: eri vilja vilja - herne. Viljoista kaura kasvilajien esikasvivaikutuksesta ei ole altis tyvitaudille. Rypsi pitää herneen kasvitauteihin (Taulukko kurissa tyvitautia ja vilja puolestaan 6), herneen kasvitautien leviämisestä pahkahometta. Rypsi ja herne ovat ja viljelykierrossa huomioon myös viljalle hyviä esikasveja ja ottamisesta (Taulukko 7) sekä kasvitautien, vähentävät viljan lannoitustarvetta kasvituholaisten ja rikka- ja samalla lisäävät viljan satoa olet- kasvien tarkkailusta herneen eri taen, että lannoitus on sopiva ja kehitysvaiheissa (Taulukko 8) vilja ei lakoudu herneen jälkeen. ( useura/tasapaino/opmateriaali/opindex1.html). Lakastumis- ja tyvitautien lisäksi muita maalevintäisiä herneen kasvitauteja ovat laikkutaudit ja pahkahome. Pahkahome on kuitenkin erityisen paha rypsillä ja rapsilla, joten herneen jälkeen ei kannata viljellä rypsiä tai rapsia samalla lohkolla. Myös kasvijäte levittää herneen kasvitauteja lähinnä herneen tyvitautia, laikkutautia, pahkahometta ja herneen lehtihometta. Siemenlevintäisiä ovat herneen tyvitaudit, laikkutaudit ja herneen lehtihome. Ilmalevinteisiä ovat laikkutaudit, harmaahome ja pahkahome. Lakastumis- ja tyvitauteihin (Fusarium-sienet) auttaa parhaiten viljelykierto. Herneen tyvitauteja puhdistavat kaalikasvit (myös rypsi ja rapsi), porkkana ja sipuli. Viljat ovat tyvitautien isäntäkasveja. Pelkästään viljan ja herneen viljely lisää tyvitauteja. Rypsi tai rapsi viljan jälkeen viljeltynä puhdistavat maata tyvitaudeista. Rypsi ja rapsi kuiten- Siemenlevintäisiä kasvitauteja voi torjua parhaiten peittaamalla kylvösiemenen. Herneelle soveltuva peittausaine on Tirama 50. Tirama 50 käsiteltäessä on suojauduttava hyvin, koska se on hyvin myrkyllinen. Herneen korjuu Herne on sitä helpompaa puida, mitä vähemmän se on lakoutunut. Herneen puinnissa ei kannata vitkastella etenkin, jos haluaa herneestä ruokahernekelpoista. Pitkäaikaiset sateen pilaavat hernesadon, jolloin herneeseen tulee tummuneita kohtia, pilkkuja ja kokonaan pilaantuneita herneitä. Hyvä ruokaherne on täyteläistä, vihreätä vailla vioituksia. Rehuksi kelpaa heikkokuntoisempikin hernesato. Kotimaisen herneen sadossa ei ole toistaiseksi todettu haitallisia hometoksiineja, joita saattaa esiintyä viljojen sadossa. 25
26 Taulukko 6. Tärkeimpien kasvitautien isäntäkasvit (Herne sekä härkäpapu ja pensaspapu) Copyright Kasvinsuojeluseura Designed by: Jani Hyytiäinen Kasvit Kasvitaudit Tyvitauti (Fusarium) Harmaahome Pahkahome Kaalikasvit puhdistava ylläpitävä isäntä Porkkana puhdistava ylläpitävä isäntä Sipuli puhdistava (isäntä) puhdistava Purjo ylläpitävä puhdistava puhdistava Herne, papu isäntä isäntä isäntä Selleri, palsternakka isäntä puhdistava isäntä Peruna ylläpitävä ylläpitävä isäntä Viljat isäntä puhdistava puhdistava Heinät (isäntä) puhdistava puhdistava Apilat ylläpitävä ylläpitävä isäntä Kumina ylläpitävä isäntä isäntä Sokeri- ja punajuurikas ylläpitävä puhdistava puhdistava Kurkku, kurpitsa isäntä isäntä isäntä Salaatti puhdistava isäntä isäntä Hunajakukka puhdistava isäntä isäntä Rikkakasvit puhdistava? isäntä isäntä Copyright Kasvinsuojeluseura Designed by: Jani Hyytiäinen 26
27 Taulukko 7. Kasvitautien leviäminen herneen viljelyssä Copyright Kasvinsuojeluseura Designed by: Jani Hyytiäinen Tauti Leviämistiet Levintäetäisyys Herneen tyvitaudit Herneen lakastumistauti Maa Kasvijäte Siemen Ilma XXX XXX XX O lähi satohaitta XXX O O O Laikkutaudit XXX XXX XXX XXX lähi Harmaahome O X O X lohkolla Pahkahome XX XX O X lohkolla O XXX X O lähi Merkitys Kiertoaika vuosia 3-4 maan mukana satohaitta 5-7 ja este satoja laatuhaitta satoja laatuhaitta satohaitta Herneenlehtihome satohaitta X = merkitys XX = merkittävä merkittävä XXX = erittäin Leviämisominaisuudet: O = ei leviä vähäinen Lohkolla = lohkon sisällä tai Lähi = joitakin metrejä mm. Levintäetäisyydet: yhtenäisesti samaa kasvia vesiroiskeiden mukana kasvavalla pellolla
28 Taulukko 8. Herneen, härkäpavun ja pensaspavun kehitysasteen mukainen havainnointi ja torjunta-aikacopyright Kasvinsuojeluseura Designed by: Jani Hyytiäinen Kasvintuhoo-ja Herneen lehtihome Kasvuaste Tyvitaudit Laikkutaudit Rikkayrtit Juovaherne-kärsikäs Luteet Hukkakaura Juolavehnä Harmaahome Hernekääriäi-nen 28
29 Hernekirva Tarkkailu ja havaintojen tekoaika Torjunta-aika 0 = Kuiva siemen, 09 = verso läpäisee maanpinnan, 1 = lehtien kehittyminen (10 suomumaiset suojuslehdet avautuneet = kuusilehtiaste; 6 lehteä avautunut korvakkeineen, lehdettömissä kärhi ja sen korvakkeet...) 3 = pääverson pituuskasvu 5 = kukinnon muodostuminen 6 = kukinta 7 = palkojen muodostuminen 8 = palkojen tuleentuminen Copyright Kasvinsuojeluseura Designed by: Jani Hyytiäinen 29
30 Kiitokset Nämä viljelyohjeet on laadittu Satakunnan TE-keskuksen rahoittaman Kotimaisen rehuvalkuaistuotannon kehittäminen hankkeen ja Satakunnan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten myöntämän Alituotantokasvien tuotannon kehittäminen hankeen rahoitusten avulla. Ohjeiden laadintaa on rahoitettu EU:n alueellisesta maaseutuohjelmasta (ALMA) EMOTR-T sekä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Yritysrahoitusosuutta ovat maksaneet Lännen Tehtaat Oyj, Suomen Rehu Oy sekä Raisio Oyj. Kiitokset Kasvinsuojeluseuralle luvasta käyttää herneen ja härkäpavun kasvitautien ja tuholaisten seurantakaavioita viljelyohjeissa. Kirjallisuus Anon Kasvilajikeluettelo Suomen Kasvilajiketiedote 2011:2, 60 s. Evira, ISSN Bond, D. A., Smith, D. B., Huisman, J., Poel, T. F. B. van-der & Liener I. E Possibilities for the reduction of antinutritional factors In grain legumes by breeding. Recent advances of research in antinutritional factors in legume seeds. Proceedings of the First International Workshop on 'Antinutritional Factors (ANF) in Legume Seeds', November 1988, Wageningen, Netherlands. 1989, pp Brenes, A., Rotter, B. A., Marquardt, R. R. & Guenter, W The nutritional value of raw, autoclaved and dehulled peas (Pisum sativum L.) in chicken diets as affected by enzyme supplementation. Canadian Journal of Animal Science 73: Huisman, J Aspects of antinutritional factors (ANFs) in relation to nutrition and pollution. Poultry Adviser 28: Huisman, J., Poel, A. F. B. van-der, Leeuwen, P. van, & Verstegen, M. W. A Comparison of growth, nitrogen metabolism and organ weights in piglets and rats fed on diets containing Phaseolus vulgaris beans. British Journal of Nutrition 64: Igbasan, F. A. & Guenter, W The enhancement of the nutritive value of peas for broiler chickens: an evaluation of micronization and dehulling processes. Poultry- Science 75: Igbasan, F. A., Guenter, W. & Slominski, B. A Field peas: chemical composition and energy and amino acid availabilities for poultry. Canadian Journal of Animal Science 77:
31 Pallauf, J., Rimbach, G., Pippig, S., Schindler, B., Hohler, D. & Most, E Dietary effect of phytogenic phytase and an addition of microbial phytase to a diet based on field beans, wheat, peas and barley on the utilization of phosphorus, calcium, magnesium, zinc and pro- Kangas, A., Laine, A., Niskanen, tein in piglets. Zeitschrift fur- M., Salo, Y., Vuorinen, M., Jauhiainen, L. & Mäkelä, L Virallis Ernährungswissenschaft 33: 128- ten lajikekokeiden tulokset MTT:n selvityksiä 2: 281 s Kangas, A., Laine, A., Niskanen, M., Salo, Y., Vuorinen, M., Jauhiainen, L. & Mäkelä, L Virallisten lajikekokeiden tulokset MTT:n selvityksiä 29: 235 s. ISBN Kangas, A., Laine, A., Niskanen, M., Salo, Y., Vuorinen, M., Jauhiainen, L. & Nikander, H Virallisten lajikekokeiden tulokset MTT:n selvityksiä 83: 193 s. ISBN Kangas, A., Laine, A., Niskanen, M., Salo, Y., Vuorinen, M., Jauhiainen, L. & Nikander, H Virallisten lajikekokeiden tulokset : Results of official variety trials. MTT Kasvu 13: 174 s, Tampereen yliopistopaino. ISBN Khalil, A. H., El-Adawy, T. A Isolation, identification and toxicity of saponin from different legumes. Food Chemistry 50: Longstaff, M. & McNab, J. M Digestion of starch and fibre carbohydrates in peas by adult cockerels. British Poultry Science 28: Saastamoinen, M Ärtsorternas proteinhalt och aminosyrasammansättning. Trindsädesodling. Växtodling 23. Föredrag hållna vid NJFseminarium 175, Uppsala oktober 1990, Sektion II Växtodling, p Institutionen för växtodlingslära, Sveriges lantbruksuniversitet, ISSN , ISBN Valdebouze, P., Bergeron, E., Gaborit, T. & Delort-Laval, J Content and distribution of trypsin inhibitors and hemagglutinins antinutritional factors. In some legume seeds Includes broadbeans, peas, lupine, soybeans. Canadian Journal of Plant Science 60:
Satafood kotimaisen valkuaistuotannon edistäjänä Härkäpapu - varteenotettava vaihtoehto viljakiertoon pellonpiennarpäivä 11.8.2009
Satafood kotimaisen valkuaistuotannon edistäjänä Härkäpapu - varteenotettava vaihtoehto viljakiertoon pellonpiennarpäivä 11.8.2009 Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 1 Satafoodin hankkeet
LisätiedotMuokkaus ja kylvö. Löydät valikoimastamme maan parhaat kylvösiemenet aina viljanviljelystä nurmikasveihin sekä öljy- ja valkuaiskasveille.
Rehuherneen viljely Kasvulohkon valinta Herneen viljely onnistuu parhaiten ilmavilla, hyvärakenteisilla hietasavilla, jäykillä savikoilla ja hienoilla hiedoilla. Runsasmultaisia maita tulee välttää johtuen
LisätiedotAjankohtaista herneen ja härkäpavun viljelystä. Antti Laine
Ajankohtaista herneen ja härkäpavun viljelystä Antti Laine 27.09.2013 Kotimaista valkuaista herneestä KOVA-herne hanke 2002-04 1.Viljelytekniikkaa, 2. herneen käyttöä ruokinnassa lypsykarjalla, sioilla,
LisätiedotValkuais- ja palkokasvit viljelyssä ja -kierrossa. Heikki Ajosenpää ProAgria Länsi-Suomi Raisio 13.3.2015
Valkuais- ja palkokasvit viljelyssä ja -kierrossa Heikki Ajosenpää ProAgria Länsi-Suomi Raisio 13.3.2015 Sisältö 1. Valkuais- ja palkokasvit termistö 2. Herne ja härkäpapu 3. Viljelykierron merkitys maanviljelyssä
LisätiedotHerneen ja härkäpavun mahdollisuudet. Kasvua Pellosta, Joensuu Tero Tolvanen ProAgria
Herneen ja härkäpavun mahdollisuudet Kasvua Pellosta, Joensuu 25.1.2017 Tero Tolvanen ProAgria Herne ja härkäpapu tuovat valkuaisomavaraisuutta ja huoltovarmuutta Rypsi 2 000 kg/ha 440 kg raakavalkuaista
LisätiedotMaltaan viljely käytännössä. Hannu Mäkipää ProAgria Pohjois-Savo
Maltaan viljely käytännössä Hannu Mäkipää ProAgria Pohjois-Savo 13.12.2017 Analyysejä vuosittain Miten viljelen mallasohraa Mallasohraa voidaan viljellä viljelyvyöhykkeillä I-III Kaksitahoisten mallasohralajikkeiden
LisätiedotPOLARTOP BOR BOR VILJELYRATKAISU ENTSYYMIMALLASOHRA. Tiedä mitä kylvät.
ENTSYYMIMALLASOHRA BOR Boreal Kasvinjalostus Oy www.boreal.fi Lajike-edustaja: Peltosiemen Oy Polartop on satoisa monitahoinen entsyymimallas- ja rehuohra. Sen korrenlujuus on hyvä eri maalajeilla ja viljelyolosuhteissa.
LisätiedotAMARETTO Ammattilaisen kevätvehnä
Ammattilaisen kevätvehnä Amaretto on myöhäinen, huippusatoisa lajike, jolle suositellaan jaettua typpilannoitusta, jotta valkuainen saadaan myllykelpoiseksi. Sakoluku ei ole korkea, mutta melko kestävä.
LisätiedotHankkeen tuloksia vuodelta 2009 Tuotanto tasapainoon alituotantokasvien tuotannon kehittämispäivä Huittisten kaupungintalon valtuustosali 10.2.
Hankkeen tuloksia vuodelta 2009 Tuotanto tasapainoon alituotantokasvien tuotannon kehittämispäivä Huittisten kaupungintalon valtuustosali 10.2.2009 Marketta Saastamoinen Alituotantokasvien tuotannon kehittäminen
LisätiedotÖljypellava Matti mäkelä Elixi Oil Oy
Öljypellava Matti mäkelä Elixi Oil Oy Elixi oil oy Elixi Oil Oy on vuonna 1993 Somerolle perustettu öljypellavan viljelyttämiseen ja jalostamiseen erikoistunut yritys. Yritys kehittää, valmistaa ja markkinoi
LisätiedotViljelyohjelmalla lisää puhtia
Knowledge grows Viljelyohjelmalla lisää puhtia Juho Urkko K-maatalous Viljelen kauraa A. Eläinten rehuksi kun täytyy B. Huonoilla lohkoilla, minne ei ohraa / vehnää voi kylvää C. Kannattavana viljelykasvina
LisätiedotRehuherneen viljely Etelä-Pohjanmaalla
Rehuherneen viljely Etelä-Pohjanmaalla Herneen viljely-seminaari,seinäjoki 6.2.2019 Monipuolisuutta Viljelykiertoon- hanke Noora Laitila Rehuherneen viljely Etelä-Pohjanmaalla Kokemuksia kasvukaudelta
LisätiedotViljelykierto ja viherlannoitus sokerijuurikkaalla. Hyvä maan rakenne -seminaari 3.2.2010
Viljelykierto ja viherlannoitus sokerijuurikkaalla Hyvä maan rakenne -seminaari 3.2.2010 SjT 2010 Yksipuolisen viljelykierron yleistymisen syyt Maatalouden rakennemuutos Tuotannon muuttuminen tehokkaammaksi
LisätiedotMyllyvehnän lannoitus 5.10 2009 AK
Myllyvehnän lannoitus Vehnän valkuaispitoisuuteen vaikuttavat mm. Lajike Annettu typpilannoitus kg/ha Lannoituksen ajoitus Satotaso Maalaji Kasvukausi Eri lajiketyyppien sadot ja valkuaispitoisuudet Seuraavissa
LisätiedotKasvuohjelma SSO, Salo 07.02.2011 Martti Yli-Kleemola puh. 010 76 83453 martti.yli-kleemola@agrimarket.fi
Kasvuohjelma SSO, Salo 07.02.2011 Martti Yli-Kleemola puh. 010 76 83453 martti.yli-kleemola@agrimarket.fi Viljelijöiden työkaluna käytettävissä 24 h vrk, 7 pv viikossa Velotuksetta, osoitteissa: www.agrimarket.fi
LisätiedotLisälannoitus kasvukaudella
Lisälannoitus kasvukaudella Kuivina kasvukausina typen hyötysuhde jää alhaiseksi. Rehevinä kasvukausina typenpuute voi rajoittaa satoa ja valkuaista. Liika typpi altistaa laolle. Yleisen kasvukunnon kannalta
LisätiedotBOREALIN LAJIKKEET 2016
BOREALIN LAJIKKEET 2016 Hankkijan siementuottajapäivä 9.2.2016 Leena Pietilä 7.4. 12.4. 17.4. 22.4. 27.4. 2.5. 7.5. 12.5. 17.5. 22.5. 27.5. 1.6. 6.6. 11.6. 16.6. 21.6. 26.6. 1.7. 6.7. 11.7. 16.7. 21.7.
LisätiedotKotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa
Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa Siipikarjan terveys päivät Ikaalisten kylpylä 22.3.2012 Erja Koivunen 1 Soijarouheelle vaihtoehtoisia valkuaisen lähteitä siipikarjan ruokinnassa Rypsirouhe
LisätiedotPahkahomeen monet isäntäkasvit Asko Hannukkala Kasvinsuojelupäivä Hämeenlinna
Pahkahomeen monet isäntäkasvit Asko Hannukkala Kasvinsuojelupäivä Hämeenlinna 16.01.2018 Luonnonvarakeskus Pahkahometta voi esiintyä miltei kaikilla kaksisirkkaisilla kasvilajeilla Pahkahome on yksi moniisäntäisimpiä
LisätiedotViljelyvarmuutta herneelle. Tero Tolvanen Luomuasiantuntija ProAgria Pohjois-Karjala
Viljelyvarmuutta herneelle Tero Tolvanen Luomuasiantuntija ProAgria Pohjois-Karjala Herne on valkuaisomavaraisuutta Rypsi 1 500 kg/ha 330 kg raakavalkuaista Typpilannoitus noin 100 kg/ha Herne 3 000 kg/ha
LisätiedotGluteenittomalle tattarille on kysyntää!
Gluteenittomalle tattarille on kysyntää! Pohjois-Pirkanmaan Tattariosuuskunta Puheenjohtaja Juha Anttila Maatalousmuseo Sarka 16.10.2018 Tietoa osuuskunnasta Perustettu vuonna 2003 Osuuskunnan tarkoituksena
LisätiedotKokemuksia aluskasvien käytöstä Raha-hankkeen tiloilta
Kokemuksia aluskasvien käytöstä Raha-hankkeen tiloilta Alus- ja kerääjäkasveilla ravinteet talteen Kari Koppelmäki 11.11.2014 Miksi? USGS/NASA Landsat program 3 Kokemuksia typen huuhtoutumisesta 640 kg
LisätiedotKotimaiset palkokasvit ruokana ja rehuna
Kotimaiset palkokasvit ruokana ja rehuna Kaisa Kuoppala Erikoistutkija Luonnonvarakeskus (Luke) Papuilta, Jokioisten Martat, 16.3.2016 YK:n yleiskokouksen nimeämä, FAO:n organisoima http://iyp2016.org/
LisätiedotViljelyvarmuutta integroidusta kasvinsuojelusta. Marja Jalli & Sanni Junnila MTT Viljaseminaari Pajulahti Nastola 24.3.2014
Viljelyvarmuutta integroidusta kasvinsuojelusta Marja Jalli & Sanni Junnila MTT Viljaseminaari Pajulahti Nastola 24.3.2014 IPM, yleiset periaatteet, direktiivi 2009/128 EY IPM integroitu kasvinsuojelu
LisätiedotLuomukasvinviljelyn erikoiskasvit
Luomuviljelyn peruskurssi Luomukasvinviljelyn erikoiskasvit LUTUNEN Luomututkimuksen ja neuvonnan yhteishanke Kuvat: Kaija Hinkkanen 2 Herne Kuva: Kaija Hinkkanen Kasvupaikkavaatimukset Hyvärakenteinen
LisätiedotLUOMUUN SOVELTUVAT LAJIKKEET
LUOMUUN SOVELTUVAT LAJIKKEET Boreal Kasvinjalostus Oy Timo Lötjönen, Luonnonvarakeskus, Ruukki 14.12.2017 1 LUOMUTUOTANTO Luomuala kasvussa Luomulajikejalostusta vähän Käytetyt lajikkeet pääosin tavanomaisista
LisätiedotAlus- ja kerääjäkasvit pellon kasvukuntoa parantamaan. VYR viljelijäseminaari 27.1.2014 Hannu Känkänen
Alus- ja kerääjäkasvit pellon kasvukuntoa parantamaan VYR viljelijäseminaari 27.1.2014 Hannu Känkänen Alus- ja kerääjäkasvit ovat sovitettavissa viljelyyn Kerääjäkasvi Kerää maasta typpeä estäen huuhtoutumista
LisätiedotMALLASOHRALAJIKKEITA LUOMUVILJELYYN
MALLASOHRALAJIKKEITA LUOMUVILJELYYN VIKING MALT, LAHTI 31.1.2013 REINO AIKASALO BOREAL KASVINJALOSTUS OY PANIMOLABORATORION OHRAKOMITEAN SUOSITTELEMAT MALLASOHRALAJIKKEET Lajike Hyväksytty Harbinger BOR
LisätiedotVILJELYRATKAISU. Boreal Kasvinjalostus Oy Lajike-edustajat: Peltosiemen Oy, Raisio Oyj
BOR VILJELYRATKAISU Boreal Kasvinjalostus Oy www.boreal.fi Lajike-edustajat: Peltosiemen Oy, Raisio Oyj PEPPI BOR Aikainen ja satoisa uutuuskaura Peppi on laatua lujassa korressa. Se on parhaimmillaan
LisätiedotVINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN
VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN Vilja-alan yhteistyöryhmä Helmikuu 2011 Opas päivitetty huhtikuussa 2013 1 VEHNÄMARKKINAT SUOMESSA Vehnän kylvöala on viimeisen viiden vuoden aikana ollut n. 225
LisätiedotRaHa-hanke. Kerääjäkasvin avulla kasvipeitteisyyttä ja ravinteet talteen. Luomupäivä 14.11.2012 Tampere
RaHa-hanke Kerääjäkasvin avulla kasvipeitteisyyttä ja ravinteet talteen Luomupäivä 14.11.2012 Tampere 13.11.2012 RaHa-hanke Tavoitteena edistää vesiensuojelun ja ympäristön kannalta kestäviä viljelymenetelmiä
LisätiedotHärkäpapu-uutuuksien viljelykokemuksia Martti Yli-Kleemola puh Louhi BOR Kontu BOR
Härkäpapu-uutuuksien viljelykokemuksia Martti Yli-Kleemola martti.y-k@netti.fi puh. 0400-121539 Louhi BOR Kontu BOR Parikkalalaisesta Tyrjän kylän maatiaiskannasta valittu Hankkijan Mikko laskettiin kauppaan
LisätiedotKASVINJALOSTUKSEN MAHDOLLISUUDET VAIKUTTAA SUOMEN VALKUAISOMAVARAISUUTEEN. Merja Veteläinen Boreal Kasvinjalostus Oy
KASVINJALOSTUKSEN MAHDOLLISUUDET VAIKUTTAA SUOMEN VALKUAISOMAVARAISUUTEEN Merja Veteläinen Boreal Kasvinjalostus Oy ESITYKSEN SISÄLTÖ Johdanto Viljojen jalostus Valkuaiskasvien jalostus Yhteenveto KASVINJALOSTUS
LisätiedotKevätrypsin viljely. Reijo Käki Luomuneuvoja ProAgria Kymenlaakso
Kevätrypsin viljely Reijo Käki Luomuneuvoja ProAgria Kymenlaakso 30.11.2009 Rypsi kukassa Kuva Reijo Käki 2 2009 Reijo Käki Kevätrypsin viljely Luomurypsi Rypsi on elintarvikeöljyn ja eläinten valkuaisrehun
LisätiedotHERNEKÖ SUOMEN MAISSI?
HERNEKÖ SUOMEN MAISSI? HERNE LYPSYLEHMIEN RUOKINNASSA Tohtorikoulutettava Laura Puhakka Pro Agria Maitovalmennus 4.9.2014 TÄSSÄ ESITYKSESSÄ HERNE REHUKASVINA KUIVATTU HERNEEN SIEMEN HERNE KOKOVILJASÄILÖREHUNA
LisätiedotAvomaan vihannesviljely
Avomaan vihannesviljely 1 I. Vihannesten ryhmittely markkinointikestävyyden mukaan 1.TUOREVIHANNEKSET suhteellisen nopeasti pilaantuvia suuri haihdutuspinta nopea hengitys, vähän vararavintoa, korjataan
LisätiedotAKSELI BOR. Akseli nostaa aikaisen kauran sadot täysin uudelle tasolle ja haastaa sadontuottokyvyllään jopa myöhäisiä kauroja. Kasvuaikaryhmässään
CHARMAY FAIRYTALE SALOME SW MAGNIFIC MIRELLA SEVERI PIONEER Ylivoimainen MAXIMUS kaurasadontuottaja Akseli nostaa aikaisen kauran sadot täysin uudelle tasolle ja haastaa sadontuottokyvyllään jopa myöhäisiä
LisätiedotPalkokasvien, herneen, härkäpavun, sini- ja valkolupiinin sekä soijan kemiallinen laatu Suomen oloissa viljeltynä
Palkokasvien, herneen, härkäpavun, sini- ja valkolupiinin sekä soijan kemiallinen laatu Suomen oloissa viljeltynä Marketta Saastamoinen 1) ja Merja Eurola 2) 1 Satafood Kehittämisyhdistys ry, Viialankatu
LisätiedotGluteenittoman tattarin viljely
Gluteenittoman tattarin viljely Markku Vitikainen, Keskisen Mylly Oy SATAFOOD - Gluteenittomasta viljelykierrosta erikoistumisvaihtoehto tiloille-hanke, Huittinen 10.3.2017 Tietoa osuuskunnasta Perustettu
LisätiedotKAURALAJIKKEEN VALINTA
KAURALAJIKKEEN VALINTA Puhdas kaura tilaisuus, Ruovesi 21.11.2017 Leena Pietilä KAURA NOSTEESSA - UUDET HAASTEET Lisääntynyt teollisuuskäyttö Laatukauran vienti Kilpailukyky viljelijän taloudessa Markkina
LisätiedotSinimailasen viljely viljelijän kokemuksia
Tehoa kotoiseen valkuaisruokintaan ja laiduntamiseen seminaari 20-21.2.2013 Leppävirta Sinimailasen viljely viljelijän kokemuksia Antti Ilomäki Ilomäen tila Jämsä 20.2.2013 Tausta Palkokasvien viljelyä
LisätiedotPetri Lintukangas Rapsi.fi- projekti
Petri Lintukangas Rapsi.fi- projekti MTK:n ja SLC:n Öljykasvijaoston sekä Elintarviketeollisuusliiton (ETL) Öljynpuristamoyhdistyksen projektin tavoitteena on kotimaisen rapsin ja rypsin tuotannon lisääminen
LisätiedotVALKUAISKASVIT MAITOTILALLA Mikkeli 23.03.2010, Savonlinna 24.03.2010 Härkäpavun viljelykokemuksia Martti Yli-Kleemola
VALKUAISKASVIT MAITOTILALLA Mikkeli 23.03.2010, Savonlinna 24.03.2010 Härkäpavun viljelykokemuksia Martti Yli-Kleemola martti.yli-kleemola@agrimarket.fi puh. 010 76 83453 Kasvuohjelma - avain kannattavaan
LisätiedotKehitystä rehuviljan tuotantoon Greening Effect. Miika Hartikainen, MTT Ruukki
Kehitystä rehuviljan tuotantoon Greening Effect Miika Hartikainen, MTT Ruukki Kokeen taustaa Tarkoitus selvittää kasvitautiaineiden mahdollista pidentävää vaikutusta eri ohralajikkeiden kasvuaikaan, Greening
LisätiedotJäävuorisalaatin sekä kukka- ja parsakaalin viljely. Veikko Hintikainen Projektipäällikkö MTT Mikkeli 12.4.2011
Jäävuorisalaatin sekä kukka- ja n viljely Veikko Hintikainen Projektipäällikkö MTT Mikkeli Sisältö Viljelyn edellytykset Tuotannon suunnittelu Jäävuorisalaattilajikkeita Kukkakaalilajikkeita Parsakaalilajikkeita
LisätiedotKokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä
Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä Timo Lötjönen MTT Ruukki timo.lotjonen@mtt.fi google haku: mtt ruukki Miksi palkokasveja tai valkuaiskasveja kannattaisi
LisätiedotMiksi palkokasveja kannattaa viljellä palkokasvien monet hyödyt
Miksi palkokasveja kannattaa viljellä palkokasvien monet hyödyt Tutkija Pentti Seuri, Luonnonvarakeskus Palkokasveista on moneksi: ruokaa, rehua, viherlannoitusta ja maanparannusta -työpaja Aika: 12.12.2016
LisätiedotKotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa
Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa Tutkimustuloksia Luomuinfo Suomen maatalousmuseo Sarka 25.4.2012 Erja Koivunen 1 Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa Potentiaalisia kotimaisia
LisätiedotPeter Fritzén/ ProAgria-Suomen Talousseura/ 11.3.2010
Peter Fritzén/ ProAgria-Suomen Talousseura/ 11.3.2010 Miksi öljykasvien keskisadot ovat käytännön viljelyssä jäänet kauas niiden satopotentiaalista Yksi selittävä tekijä voi olla viljelytekniikan hallinta
LisätiedotPalkokasvien viljelyn pullonkaulat viljelyn haasteita
Palkokasvien viljelyn pullonkaulat viljelyn haasteita Erkki Vihonen, luomukasvintuotannon asiantuntija. ProAgria Etelä-Pohjanmaa ja Luomuliitto 12.12.2016 Hämeenlinna Sisältö Tilastoja Markkinat ja kannustimet
LisätiedotHÄRKÄPAPU, HERNE, VIRNA JA LUPIINI SÄILÖREHUSSA
1 (67) VALITSE KOHDE. - VALITSE KOHDE. VALITSE KOHDE. HÄRKÄPAPU, HERNE, VIRNA JA LUPIINI SÄILÖREHUSSA Viljelykoe Kauralan tilalla T E K I J Ä / T : Anne-Maria Pennanen 2 (67) SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU
LisätiedotÖLJYKASVIEN TUOTANTO
20.2.2017 ÖLJYKASVIEN OIKEILLA PANOKSILLA LISÄÄ Rypsin KANNATTAVUUTTA viljely kannattaa! TUOTANTO 1.Rypsin tuet ovat edelleen hyvät Joensuu 25.1.2016? Asko Seppänen Viljelijän Berner asko.seppanen@berner.fi
LisätiedotValkuaisomavaraisuus ja yhteistyö. Luomupäivät 12.11.2013 Anssi Laamanen
Valkuaisomavaraisuus ja yhteistyö Luomupäivät 12.11.2013 Anssi Laamanen Sisältö Kannattavan luomumaidontuotannon perusedellytykset luomulypsykarjatilalla Peltoviljelyn suunnittelu Herneen ja härkäpavun
LisätiedotMTT Ajankohtaiset kuulumiset, mm. uudet valkuaiskasvit
POHJOIS-SUOMEN NURMITOIMIKUNNAN TALVISEMINAARI 2014 MTT Ajankohtaiset kuulumiset, mm. uudet valkuaiskasvit Erkki Joki-Tokola MTT Ruukki Ajankohtaista 1 MTT Agrifood Research Finland 1/16/2014 2 Ajankohtaista
LisätiedotKasvintuotanto kannattaa
Kasvintuotanto kannattaa Loppuseminaari Havaintokoetoiminnan satoa vuosilta 2011-2013 Pirjo Kivijärvi ja Kari Narinen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Mikkeli Puh. 040 828 8254 pirjo.kivijarvi@mtt.fi Havaintokoetoiminta
LisätiedotTUOVA Tuottavaa valkuaista hanke
TUOVA Tuottavaa valkuaista hanke Alue Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi Toteuttajat LUKE, PETLA, Ruralia instituutti ja ProAgria E-P Rahoittajana ELY-keskukset E-P ja Keski-Suomi ETSIMME TILOJA, jotka olisivat
LisätiedotLöytyykö keinoja valkuaisomavaraisuuden lisäämiseksi? Alituotantokasvien viljelypäivä Ilmo Aronen, Raisioagro Oy
Löytyykö keinoja valkuaisomavaraisuuden lisäämiseksi? Alituotantokasvien viljelypäivä 14.3.2012 Ilmo Aronen, Raisioagro Oy Kaikki eläimet tarvitsevat lisävalkuaista Lisävalkuaisella tarkoitetaan rehuvalkuaista,
LisätiedotKuminan kasvinsuojelua
Kuminan kasvinsuojelua - mitä on IPM viljely - kuminan perustaminen hernekasvustoon - rikkakasvitorjunnasta - Bernerin tutkimuskokeista - kasvit.fi uusi suunnittelutyökalu Lepaa 08.03.2014 Lasse Matikainen
LisätiedotKehitystä rehuviljan tuotantoon Greening Effect. Miika Hartikainen, Essi Saarinen, Raija Suomela
Kehitystä rehuviljan tuotantoon Greening Effect Miika Hartikainen, Essi Saarinen, Raija Suomela Kokeen taustaa Tarkoitus selvittää kasvitautiaineiden vaikutusta eri ohralajikkeiden kasvuaikaan, Greening
LisätiedotUudet lajikkeet lupaavat satoisuutta ja laatua
Liite 19.3.2007 64. vuosikerta Numero 1 Sivu 10 Uudet lajikkeet lupaavat satoisuutta ja laatua Arjo Kangas, MTT Kasvilajikkeiden luetteloon hyväksyttiin tämän vuoden tammikuussa 16 uutta lajiketta. Luetteloon
LisätiedotTUTKIMUSTULOKSIA FINOLA-SIEMENHAMPUN (FIN-314) VILJELYKOKEESTA MTT:N POHJOIS-SAVON TUTKIMUSASEMALLA
TUTKIMUSTULOKSIA FINOLA-SIEMENHAMPUN (FIN-314) VILJELYKOKEESTA MTT:N POHJOIS-SAVON TUTKIMUSASEMALLA 3.6.2002 MTT, POHJOIS-SAVON TUTKIMUSASEMA KIRSI JÄRVENRANTA & PERTTU VIRKAJÄRVI TAUSTA Maa- ja elintarviketalouden
LisätiedotNURMIKASVIT JA REHUVILJAT VALKUAISEN LÄHTEENÄ. Sotkamo Mika Isolahti
NURMIKASVIT JA REHUVILJAT VALKUAISEN LÄHTEENÄ Sotkamo 19.2.2019 Mika Isolahti NURMET VALKUAISEN LÄHTEENÄ? Nurmi on energian lähde D-arvo NDF INDF Onko mahdollista saada korkea sato ja valkuaispitoisuus
LisätiedotInnovatiivisia rehukasveja nautakarjatiloille
Innovatiivisia rehukasveja nautakarjatiloille Essi Saarinen, Perttu Virkajärvi, Arto Huuskonen, Maarit Hyrkäs, Markku Niskanen, Maiju Pesonen ja Raija Suomela MTT Miksi vilja ja nurmi eivät riitä? Viljelykierron
LisätiedotVuoroviljely näyttää voimansa. Kalajoki Anne Rahkonen, Perunantutkimuslaitos
Vuoroviljely näyttää voimansa Kalajoki 29.11.2018 Anne Rahkonen, Perunantutkimuslaitos Jatkuvan perunanviljelyn riesoja Kasvintuhoojat & kasvinvuorotus Leviämisominaisuudet: O = ei leviä, X = merkitys
LisätiedotLUOMUUN SOVELTUVAT LAJIKKEET
LUOMUUN SOVELTUVAT LAJIKKEET Leena Pietilä Boreal Kasvinjalostus Oy VYR Luomuseminaari, Salo 28.11.2017 LUOMUTUOTANTO Luomuala kasvussa Luomulajikejalostusta vähän Käytetyt lajikkeet pääosin tavanomaisista
Lisätiedot18.11.2015 SANEERAUSKASVIT 2016
SANEERAUSKASVIT 2016 SANEERAUSKASVIT TAUSTAA JA KOKEMUKSIA VIHANNEKSET, PERUNA Varhaisviljelyssä pelto pitkään mustana sadonkorjuun jälkeen. Rikkakasvit pääsevät vapaasti kasvamaan ja siementämään jos
LisätiedotUudet kasvilajikkeet tuovat pelloille satoisuutta ja laatua
Liite 9.3.2009 66. vuosikerta Numero 1 Sivu 3 Uudet kasvilajikkeet tuovat pelloille satoisuutta ja laatua Martti Vuorinen, Yrjö Salo, Antti Laine, Markku Niskanen ja Arjo Kangas, MTT Kasvilajikeluetteloon
LisätiedotKasvitautien kirjoa onko aihetta huoleen?
Kasvitautien kirjoa onko aihetta huoleen? Asko Hannukkala, Erja Huusela-Veistola & Noora Pietikäinen MTT Kasvintuotannontutkimus Kuminasta kilpailukykyä -seminaarit 25.3.2014 Jokioinen, 27.3.2014 Ilmajoki
LisätiedotHamppu viljelykiertokasvina
Hamppu viljelykiertokasvina Noora Norokytö, Hyötyhamppuhanke Turun ammattikorkeakoulu Yleistä hampusta Tuulipölytteinen lyhyen päivän kasvi Luontaisesti yksineuvoinen (öljyhamppu), jalostuksella kaksineuvoinen
LisätiedotKuminalajikkeiden erot kahden satovuodoen jälkeen
Kuminalajikkeiden erot kahden satovuodoen jälkeen Marjo Keskitalo ja Arjo Kangas MTT Kasvintuotannon tutkimus Kuminaseminaari Lepaa (7.3) Ylivoimainen kuminaketju -hanke Kesto 2010 2013 Agropolis Oy, MTT
LisätiedotBroilerivehnän viljelypäivä 2.2.2012 Essi Tuomola
Hankeaika 10.10.2007-31.12.2012 Yhteistyössä: Siipikarjan tuottajat Broilerivehnän viljelypäivä 2.2.2012 Essi Tuomola Broilerin rehustuksen koostumus Valkuaisaineet Aminohapot Vehnän rehuarvo broilerille
LisätiedotUUDET LAJIKKEET ERI KÄYTTÖTARKOITUKSIIN
UUDET LAJIKKEET ERI KÄYTTÖTARKOITUKSIIN Sadonkorjuu 2013 -seminaari Lahti 4.10.2013 Satu Pura KAURAUUTUUS: AKSELI BOR Satoisin aikainen kaura kaikilla maalajeilla ja kaikilla viljelyvyöhykkeillä Korkea
LisätiedotKauralajikkeet lajikekokeiden valossa
Kauralajikkeet lajikekokeiden valossa Antti Laine Viljely- ja käyttöarvo kokeet - viljelyarvoselvitys lajikkeen hakemiseksi kasvilajikeluetteloon (Maa- ja metsä-talousministeriön päätös 51/2004) - satoisuus
LisätiedotSRV- sulava raakavalkuainen eri nurmirehuissa
SRV- sulava raakavalkuainen eri nurmirehuissa S-rehu 13-17 % suositus Rehuherne 18-24 % Härkäpapu säilörehu 22-26 % Virna 16-22 % Sinimailanen 16-23 % Apilasäilörehu ja laidun 14-17 % Eläinten tarpeet
LisätiedotProteiinia ja kuitua Muutakin kuin papupataa Palkokasvien käyttö elintarvikkeena
Proteiinia ja kuitua Muutakin kuin papupataa Palkokasvien käyttö elintarvikkeena 30.5.2018 Erikoistutkija Susanna Rokka Luonnonvarakeskus Suomalaiset ravitsemussuositukset Tutkimusten mukaan runsas kasvisten
LisätiedotValkuaisomavaraisuutta palkokasveja viljelemällä
Valkuaisomavaraisuutta palkokasveja viljelemällä 12.12.2012 Arja Nykänen Erikoistutkija arja.nykanen@mtt.fi p. 040 7739169 Sisältö Palkokasvien hyödyt ja haasteet Kasviesittelyt: Monivuotiset nurmipalkokasvit
LisätiedotBiomassan jalostus uudet liiketoimintamahdollisuudet ja kestävyys
Biomassan jalostus uudet liiketoimintamahdollisuudet ja kestävyys BioRefine innovaatioita ja liiketoimintaa 27.11.2012 Ilmo Aronen, T&K-johtaja, Raisioagro Oy Taustaa Uusiutuvien energialähteiden käytön
LisätiedotKuminan kasvinsuojelu
Kuminan kasvinsuojelu Lepaa 26.02.2011 Lasse Matikainen Kasvinsuojelu ja Puutarhanhoito Vuonna 2010 kuminalla teimme edelleen paljon koetoimintaa, ja erityisesti rikkakasvitutkimusta. Saunakukkaohjelma
LisätiedotVINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN
VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN Vilja-alan yhteistyöryhmä Helmikuu 2011 1 VEHNÄMARKKINAT SUOMESSA Vehnän kylvöala on viime vuosina ollut n. 210 000 ha, tästä alasta kevätvehnää 189 000 ha (89
LisätiedotRikinpuute AK
Rikkilannoitus Rikinpuute Rikin puutosoireet näkyvät ensimmäisenä nuorimmissa lehdissä. Ne ovat normaalia vaaleampia vähentyneen lehtivihreän muodostumisen takia. Rikin puute vaikeuttaa kasvin typen ottoa.
LisätiedotKäytettävissä olevat nurmi- ja valkuiskasvilajit ja -lajikkeet
Käytettävissä olevat nurmi- ja valkuiskasvilajit ja -lajikkeet Pudasjärvi 12.1.211 Arjo Kangas Markku Niskanen Virallisten lajikekokeiden koepaikat Timotei (Pleum pratense) Eniten viljelty nurmiheinä Suomessa
LisätiedotHerne säilörehun raaka-aineena
Herne säilörehun raaka-aineena Kaisa Kuoppala, Luke Jokioinen Katariina Manni, HAMK Mustiala Marketta Rinne, Luke Jokioinen 2 Etunimi Sukunimi Uusvanha herne Herne on perinteinen kasvi, jonka viljely osataan
LisätiedotICOPP hanke Uusien luomuvalkuaisrehujen sulavuus sioilla: Sinisimpukkajauho Mustasotilaskärpäsen toukkajauho
ICOPP hanke Uusien luomuvalkuaisrehujen sulavuus sioilla: Sinisimpukkajauho Mustasotilaskärpäsen toukkajauho Tiina Kortelainen, Mikko Tuori, Hilkka Siljander-Rasi, Kirsi Partanen, MTT Kotieläintuotannon
LisätiedotRehumaissin viljelyohjeet
Rehumaissin viljelyohjeet MAISSI Maissi reagoi päivän pituuteen. Kasvu nopeutuu vasta päivien lyhetessä heinäkuun puolivälissä. Maissin tärkein osa on tähkä, tavoite maito/taikinatuleentuminen Activate
LisätiedotKAURALAJIKKEET KESKI-POHJANMAALLE
KAURALAJIKKEET KESKI-POHJANMAALLE Elintarvikekauran viljely Toholampi 26.4.2017 Leena Pietilä Boreal Kasvinjalostus Oy ELINTARVIKELAATUISEN KAURAN KYSYNTÄ KASVAA Käytettävissä yhteensä Vienti Käyttö teollisuudessa
LisätiedotRypsi luomuviljelyssä tuloksia ja haasteita
Rypsi luomuviljelyssä tuloksia ja haasteita Miia Kuisma tutkija MTT Kasvintuotannon tutkimus 3.3.2011 1 3.3.2011 M. Kuisma: Rypsi luomuviljelyssä Sisältö Rypsinviljelyn kehitys Suomessa Rypsin rooli luomutuotannossa
LisätiedotKuminalajikkeiden erot kahden satovuoden jälkeen: Jokioinen & Ylistaro
Kuminalajikkeiden erot kahden satovuoden jälkeen: Jokioinen & Ylistaro Marjo Keskitalo ja Markku Niskanen MTT Kasvintuotannon tutkimus KUMINAN SATOVAIHTELUIDEN JÄLJILLÄ -seminaari 23.11.2011 Hyvinkää,
LisätiedotSatoisat lajikkeet tarvitsevat riittävästi ravinteita tuottaakseen runsaan ja hyvälaatuisen sadon!
Satoisat lajikkeet tarvitsevat riittävästi ravinteita tuottaakseen runsaan ja hyvälaatuisen sadon! Hyvinkää 17.3.2011 Raimo Kauppila Kotkaniemen tutkimusasema Yara Suomi Oy Tasapainoinen lannoitus Viljelykasville
LisätiedotTasapainoinen lannoitus. 2/2012 A Kerminen
Tasapainoinen lannoitus viljat ja öljykasvit 2/2012 A Kerminen Typpi lisää satoa ja valkuaista 9000 8000 7000 6000 5000 Kevätvehnän typpilannoitus sato ja valkuais-% 14 13 12 11 Typen puutteessa kasvi
LisätiedotKylvö suoraan vai suojaan?
Kylvö suoraan vai suojaan? Uusilla perustamistavoilla sopeudutaan muuttuviin tuotanto-oloihin Hannu Känkänen ja Marjo Keskitalo MTT Kasvintuotannon tutkimus KUMINASTA KILPAILUKYKYÄ Kymmenellä askeleella
LisätiedotAvaimet öljykasvisatojen nousuun kasvinsuojelutoimenpiteet
Avaimet öljykasvisatojen nousuun kasvinsuojelutoimenpiteet Asko Hannukkala, Pauliina Laitinen, Erja Huusela-Veistola, Arjo Kangas & Pirjo Peltonen-Sainio MTT, Kasvintuotannon tutkimus Rypsinostehanke 2007-2009
LisätiedotLAJIKEVALINNALLA PAREMPAAN KANNATTAVUUTEEN
LAJIKEVALINNALLA PAREMPAAN KANNATTAVUUTEEN Alituotantokasvipäivä, Huittinen 2.3.2011 Boreal / Satu Pura BOREALIN RUIS-, ÖLJY- JA PALKOKASVIEN LAJIKEUUTUUDET Syysruis Reetta BOR Evolo BOR (hybridi) Kevätrypsi
LisätiedotYmpäristökorvausjärjestelmän hyödyntäminen
Ympäristökorvausjärjestelmän hyödyntäminen Vihreästä kasvipeitteisyydestä hyötyä viljelijälle ja ympäristölle Kari Koppelmäki 7-9.10.2014 Ympäristökorvausjärjestelmä kasvinviljelytilan näkökulmasta Ravinteiden
LisätiedotLuomukanapäivä Loimaa. 19.11.2011 Ulla Maija Leskinen Puh. 040-5045591 luomukotieläinasiantuntija
Luomukanapäivä Loimaa 19.11.2011 Ulla Maija Leskinen Puh. 040-5045591 luomukotieläinasiantuntija Luomukanatilan viljelykierto Vilja / herne + aluskasvi tai Ruisvehnä/h-papu Vilja ( kaura) + viherlannoitusnurmi
LisätiedotMikä on muuttunut? MTT
Petri Lintukangas Rypsi Rapsi Mikä on muuttunut? Lähde; MTT / Peltonen-Sainio, Jauhiainen, Venäläinen 2009 Kirpoilla on yleensä vain yksi sukupolvi kasvukaudessa. Aikuiset talvehtivat kasvijätteessä tai
LisätiedotKasvinsuojeluaineet ja niiden valinta lohkolle
Kasvinsuojeluaineet ja niiden valinta lohkolle Torjuntakynnykset Torjunnan taloudellinen kynnysarvo saavutetaan, kun rikkakasvien, kasvitautien tai tuholaisten vuoksi on odotettavissa olevien satotappioiden
LisätiedotPalkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa
Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa Kaisa Kuoppala, Timo Lötjönen, Essi Saarinen, Arto Huuskonen, Marketta Rinne MTT Asiantuntijaluentopäivä Mustialassa 27.9.2013 Esityksen kuvat: MTT/Kaisa
LisätiedotMaissin viljelyn perusvaatimukset
Maissin viljelyn perusvaatimukset Essi Tahvola ProAgria Pohjois-Savo Maissi (Zea mays L.) on C4-kasvi kaukaisilta mailta Sopeutunut lyhyeen päivän pituuteen ja matalaan CO 2 pitoisuuteen Yöttömät yöt sekoittavat
LisätiedotBiologinen typensidonta
Biologinen typensidonta Tutkija Pentti Seuri, Luke Mikkeli 15.1.2018 Mikkeli / webinaari Palkokasvit kykenevät biologiseen typensidontaan Ilmakehässä on runsaasti typpeä (78 %), mutta vain harvat kasvit
LisätiedotViljan rehuarvo sikojen uudessa rehuarvojärjestelmässä. Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus
Viljan rehuarvo sikojen uudessa rehuarvojärjestelmässä Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus 12.11.2013 Sika on laarista kotoisin Sika saa viljasta tavanomaisilla ruokinnoilla Noin 80 %
Lisätiedot