Sata esinettä, sata kuvaa

Transkriptio

1 Sata esinettä, sata kuvaa Vuosisata Lapin maakuntamuseon kokoelmissa NÄYTTELYN AINEISTOLISTAUS A r k t i k u m Pohjoisranta Rovaniemi

2 NÄYTTELYN TAUSTAA 100 esinettä, 100 kuvaa -näyttely kertoo Rovaniemen ja rovaniemeläisten historiaa Lapin maakuntamuseon kokoelmia avaamalla. Kaikki esillä olevat aineistot ovat Lapin maakuntamuseon kokoelmiin aikojen saatossa tulleita lahjoituksia. Näyttely on osa Suomi100 -juhlavuoden ohjelmistoa. MIKSI? Suomen 100-vuotisjuhlavuonna on jännittävää tarkastella myös Rovaniemen historiaa itsenäisyyden ajalta. Lapin maakuntamuseo tarttui haasteeseen hiukan syvemmästä näkökulmasta kuin vain kertomalla kaupungin yleisestä historiasta. Päätettiin tehdä kokoelmanäyttely, joka nostaa esille museossa tallessa olevia esineitä, valokuvia ja arkistoa. Samalla peilattiin museon toimintaa mitä kokoelmasta löytyy vuosilta ja miksi? Millaisen kuvan museon kokoelma antaa tuosta ajasta? Ja mikä tärkeintä: mitä sieltä ei löydy? Mitkä ovat ns. kokoelman mustat aukot, jotka voivat jäädä ammottavina kohtina seuraavillekin sukupolville? Näyttelyssä nousevat esille myös ihmisten tarinat. Halusimme kertoa rovaniemeläisistä; yksilöistä ja perheistä, joiden aineistoa kokoelmat sisältävät. Keitä he olivat? Millaista elämää he Rovaniemellä elivät? Miksi juuri heidän aineistoaan säilytetään museossa? Tarinat ja muistelut ovat osa vuonna 2000 järjestetystä Muistoja Rovaniemeltä muistitiedon keruuprojektista ja keväällä 2016 pidetyistä yhteisistä muistelutilaisuuksista. KETKÄ? Tämä näyttely on Lapin maakuntamuseon omaa tuotantoa, tekijät: Tuija Alariesto, amanuenssi (näyttelyt) Suvi Harju, kuva-arkistonhoitaja Ami Kallo, opas-valvoja Hannu Kotivuori, museonjohtaja, arkeologi Hanna Kyläniemi, amanuenssi (esineet) Asko Leskinen, opas-valvoja Heidi Pelkonen, amanuenssi (maakunnallinen työ ja arkisto) Teijo Rovanperä, museomestari Jukka Suvilehto, valokuvaaja Museoavustajat: Timo Naukkarinen, Outi Gross, Anne Mustonen, Jarmo Ranttila, Tiina Syväniemi Näyttelyn kuvat ja tekstit: Lapin maakuntamuseo 2

3 Johdanto: 1917 Venäjällä kuohui. Keisari syöstiin valtaistuimeltaan ja valtakunta natisi liitoksistaan. Venäjän alainen autonominen Suomi ajautui emämaansa mukana poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin. Bolševikkikommunistien kaapattua vallan Pietarissa Suomi julistautui itsenäiseksi joulukuussa Pian tämän jälkeen sisäpoliittiset ja ideologiset ristiriidat kärjistyivät verinen sisällissota alkoi pian itsenäistymisjulistuksen jälkeen. Suomi tarpoi itsenäisyytensä ensi askeleet nälkäisenä, työttömyyden runtelemana ja inflaation kourissa. Rovaniemen kirkonkylä oli vilkas ja kasvava taajaväkinen yhdyskunta, liikenteen ja kaupan keskus. Metsä- ja karjatalouden kehityksen tuomalla varallisuudella oli rakennettu näyttäviä rakennuksia, sähköisiä katuvaloja, perustettu kouluja, parannettu terveys- ja sosiaalihuollon palveluita. Monipuolinen seura- ja yhdistystoiminta vilkastutti kulttuurielämää. Laajan kunnan syrjäkylillä elettiin vielä kuitenkin vaatimattomampaa maalaiselämää. Aune Irja Annikki Hakanen ( ) Aune syntyi Hakasen perheen esikoisena Hänen isänsä oli asianajaja Vilho Hakanen ja äitinsä Helmi Hakanen os. Widell. Vanhemmat muuttivat Rovaniemelle Torniosta vuonna Perheen mansardikattoinen kotitalo sijaitsi Kansankadulla, missä Aunekin leikki ja kasvoi. Perheeseen syntyivät myös pikkusiskot Eila (1913) ja Maija (1916). Rovaniemeläinen harrastelijavalokuvaaja Iikka Paavalniemi on ikuistanut Aunen valokuviinsa laivaretkellä Lainaalla yhdessä muun perheen kanssa. Aune sairastui loppuvuodesta 1916 epidemiana levinneeseen tulirokkoon, josta tuli hänelle kohtalokas. Tulirokon hoitoon ei tuolloin ollut tehokasta lääkitystä, sillä penisilliini tuli yleiseen käyttöön vasta vuonna Jopa puolet tulirokkoon sairastuneista lapsista menehtyi. Perheen suureksi murheeksi Aune kuoli Rovaniemellä kuusivuotiaana. Perhe säilytti hänen kenkänsä sukupolvien yli rakkaana muistona kiharapäisestä esikoistytöstä - ja lahjoittivat kengät myöhemmin Lapin maakuntamuseoon. Kuva: Aune Hakanen neljävuotiaana. Kuvaamo W. Dufva. KENGÄT pikkuvitriinissä Kuusivuotiaan Aune Hakasen nahkakengät vuodelta

4 Hanna Suokas, os. Kouri ( ) Hanna oli pankinjohtaja Pekka Aabrami Juhonpoika ja Amanda Kourin tytär. Hän kävi Rovaniemellä yhteiskoulua vuosina ja oli ensimmäisiä sieltä päästötodistuksen saaneita. Tämän jälkeen hän opiskeli Helsingissä lyhyen aikaa, mutta palasi pian takaisin Rovaniemelle, jossa työskenteli mm. pankkivirkailijana. Vuonna 1941 hän avioitui Aleksanteri Suokkaan kanssa ja muutti Helsinkiin. Museon kokoelmissa on myös Kourin perheen valokuvia, joiden aiheina perhekuvien lisäksi on 1900-luvun alun Rovaniemeä ja nuorison vapaa-ajanviettoa. Museon kokoelmissa oleva laaja asiakirja-aineisto sisältää runsaasti Hannan kirjeenvaihtoa. Hän kirjoitteli eri paikkakunnilla asuvien ystäviensä, perheenjäsentensä ja tuttaviensa kanssa varsin ahkerasti. Kirjeistö alkaa vuodesta 1911 ja ulottuu 1970-luvun alkuun. Ystäväpiiriin kuuluivat mm. myöhemmin uskonnon lehtorina ja pappina Rovaniemellä tunnetuksi tullut Aarne Tuovinen sekä mahdollisesti valokuvaajat Lyyli ja Hanna Autti. Aineiston on lahjoittanut museoon Olli Kivinen. Seinällä on ote Hanna Kourin kirjeenvaihdosta: Viirinkylä, jouluk. 5 p Suomen itsenäistymisen aattona Aarne kirjoittaa Hannalle työstään opettajana Viirinkylässä, jossa lapset ovat kilttejä joskin hyvin laiskoja. Ankaruudella saanen kuitenkin heidät ahkerimmiksi. Aarne pitää itsenäisestä elämästään, mutta kokee välillä yksinäisyyttä. Iltaisin luettu Topeliuksen Lehtisiä mietekirjastani on herättänyt hänet pohtimaan rakkauden itsekkyyttä: Olemme kaikessa niin valmiit pyytämään palkkaa siinä, missä meidän olisi pitänyt antaa rakkautta. Esim. juuri avioliitoissa saadessani niitä lähemmin tarkastella olen nähnyt niin paljon itsensä kieltämättömyyttä ja varmaan ennen avioliittoa on vannottua rakkautta, joka ei pyydä mitään takaisin. Helluntain viettoa vuonna Kemijoen rannassa jäidenlähtöä katselemassa Hanna Kouri (toinen vasemmalta), vieressä Anna Mylläri. Kuvaaja tuntematon. 4

5 1910-LUKU Suuri osa suomalaisista asui maalla ja sai elantonsa maanviljelystä. Toisaalta kaupungeissa etenkin tehdaspaikkakunnilla työväestön huonot olosuhteet herättivät kansaa kapinaan. Maaseuduilla ihmisten välejä hiersivät erilaiset omistus- ja työsuhteet. Tilattomat (torpparit, lampuodit ja mäkitupalaiset) ja ilman maata olevat maatyöläiset eli loiset eivät olleet tyytyväisiä tilanteeseen, jossa vuokrasopimukset ja päivätöiden määrät olivat kovin epämääräisiä. Lopulta eduskunta hyväksyi vuonna 1918 ns. torpparilain eli lain vuokra-alueiden lunastamisesta. Lain seurauksena noin tilatonta sai oikeuden lunastaa vuokraviljelmänsä omakseen. Tämä laajensi pienviljelijäluokkaa ja eheytti sisällissodan rikkomaa kansaa. Maanomistuskysymykset puhuttivat myös Rovaniemellä. Kasvavan ja kehittyvän taajaväkisen yhdyskunnan alueella tilalliset pitivät puoliaan maanomistustensa suhteen, kun taas tilattomien mäkitupalaisten hökkelikylää nousi hallitsemattomasti radan taakse ja Sahanperälle. Kirkonkylän alue kehittyi, mutta slummimaiset mökkikylät jäivät oman onnensa nojaan. Maanomistusoloihin kiteytyi moni asia, niin vuosittaisten markkinoiden järjestäminen kuin torin paikka. Ajatusta Rovaniemen kauppalan perustamisesta vietiin eteenpäin koko vuosikymmenen ajan. Neuvottelut kauppalan synnystä jäivät kuitenkin monista eri syistä tuloksettomiksi. Viljankorjuu käynnissä Maantiekadun (nyk. Valtakadun) varren pelloilla. Kuva: Juho Hagberg. 5

6 Keltainen vitriini Keskivitikan perhe Keskivitikan tila sijaitsi Saarenkylässä, Vitikanpäässä. Tilalla asuivat maanviljelijä Juho Kaarle ( ) ja Susanna Gustaava o.s. Korkalovitikka ( ), jotka oli vihitty Rovaniemellä Heillä oli seitsemän lasta. Keskivitikan perhe asui varsin lähellä kirkonkylää, Ounasjoen suiston vastakkaisella puolella. Tilalla elettiin 1900-luvun alussa maanviljelystä, johon karjanhoito ja niittytyöt kuuluivat kiinteänä osana. Niittytöissä kuljetettiin mukana piimää leileissä ja tuohikorissa muita eväitä. Talonemäntä Susanna käytti pyhäpäivisin ja juhlissa silkkisiä päällyspuseroita sekä hienoja silkkihuiveja. Juhon ja Sannan tyttäristä Anni Josefiina (s. 1898) meni naimisiin ylitorniolaisen konemestari Yrjö Virtasen kanssa, ja pariskunta muutti Kemiin. Pariskunnalle syntyi Lahjaniminen tyttö. Anni ja Yrjö Virtanen muuttivat vanhuudenpäivikseen Rovaniemelle. He rakensivat 1950-luvulla talon Keskivitikan tilasta lohkotulle maalle (Vitikanpääntie 68). Taloa on sittemmin käytetty kesäasuntona, koska kaikki perilliset asuvat muualla. Keskivitikan perheen aineistoa on säilynyt kesäasunnossa yli sukupolvien. Vuonna 2012 Saksassa asuva Anni ja Yrjö Virtasen tyttärentytär Leena Wertwein lahjoitti museoon erilaisia esineitä ja arkistoaineistoa. maalattu kukkakuvioinen kapioarkku v (Yliruokasen talo): Morsiusarkku, joka on ollut käytössä Yliruokasen talossa. Lahjoittajan mukaan kyse on talossa vanhastaan olleesta arkusta. Teksti kulunut, ei varmaa tietoa kenelle arkku alun perin on kuulunut. Arkun taidokkaat koristeet on maalannut rovaniemeläinen maalari Henrik Körkö. Arkku edustaa todella upeaa 1800-luvun käsityötaitoa, ja vanhat kapio- tai morsiusarkut olivat vielä yleisesti käytössä 1900-luvun alussa. Kaksi villaraanua luvun vaihteesta: Raanut olivat yleisiä käyttötekstiilejä esim. peittona sängyssä tai reessä. Raanut ovat osittain värjäämätöntä lampaanvillaa ja väriraidat ovat kapeita, sillä ostolangat tai värjäysvärit olivat arvokkaita. Raanut ovat kotikutoisia. Tuohikoppa (kori) 1800-luvun lopusta (Keskivitikan perhe): Ulkopuolelta tervattu, metallisankainen kori on ollut käytössä vaikkapa eväiden kuljetukseen heinätöihin (Keskivitikka). Kori on hiukan erikoisempaa mallia. Museon kokoelmissa ei ole toista vastaanlaista koria. Puuleili vuosiluku 1887 (Keskivitikan perhe): Leileissä kuljetettiin mukana juotavaa esimerkiksi heinätöissä. Tällaisissa leileissä oli usein mukana piimää, sillä hapatettu maitotuote säilyi paremmin. Leili voitiin upottaa kylmään hetteeseen tai lähteeseen heinäniityn lähellä, että juotava säilyi hyvänä ja viileänä. Kuparinen iso kahvipannu 1900-luvun alusta: 20 litranvetoinen, kuparinen suuri kahvipannu, joka on ollut käytössä alun perin Kansantalon kahvilassa. Tällaisia pannuja oli käytössä myös esim. savotoilla ja talkoissa, missä keitettiin kahvia suurelle joukolle ihmisiä. keltaisen vitriinin esineet 6

7 KUVA: Sigurd Bernström virkapuvussaan. Kuvaaja tuntematon. Sigurd Bernström ( ) Työ rautateillä toi Sigurd Bernströmin 1920-luvun puolivälissä muutamaksi kuukaudeksi Rovaniemelle. Nuori mies oli valmistunut Helsingin rautatiekursseilta virkamieheksi vuonna Ennen Rovaniemen työjaksoa hän oli toiminut Savon ja Pohjanmaan radoilla eri asemilla. Liikkuminen työn perässä oli tyypillistä niille rautatieläisille, joilla ei ollut vakinaista virkaa. Uusi työmääräys tarkoitti usein myös paikkakunnan vaihdosta. Sigurd syntyi Dragsfjärdissä (nyk. Kemiönsaari) Varsinais-Suomessa, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kokkolassa. Äidinkieleltään hän oli ruotsinkielinen, mutta puhui hyvää suomea. Hän toimi rautateillä vuodesta 1922 alkaen, aluksi harjoittelijana. Vuonna 1926 hänet nimitettiin linjasähköttäjäksi, aluksi Savon radalle, myöhemmin Pohjanmaan radalle. Vakinaisen viran hän sai vuonna 1933 Kilpuan pysäkiltä Oulaisista. Siellä hän yleni 1940-luvulla ensin asemamestariksi ja sitten kirjuriksi. Vuonna 1948 hän sai asemapäällikön viran Aavasaksalta ja muutti perheineen sinne. Syksyllä 1953 hän lähti asemapäälliköksi Kruununkylään (nyk. Kruunupyy) Pohjanmaalle, jossa ehti työskennellä vain kuukauden ennen siirtoa asemapäälliköksi Tikkurilaan. Siellä hän toimi eläköitymiseensä 1967 saakka. Valokuva-albumin on lahjoittanut museolle Sigurdin poika Hannu Bernström vuonna Etelä-Suomessa asuva Hannu kertoo kokevansa Aavasaksan kotiseudukseen, sanonnasta rautatieläisten lapset eivät ole mistään kotoisin huolimatta. Arkistoaineisto: Sigurd Bernströmille kuulunut postikorttialbumi Sigurdin Rovaniemen pestin tarkkaa ajankohtaa ei ole tiedossa, mutta se sijoittuu vuosien välille. Täällä työskennellessään Sigurd ystävystyi huolitsija Otto Rytkösen kanssa, joka kuljetti junan Rovaniemelle tuomia tavaroita muualle Lappiin. Rytkönen antoi ystävälleen lahjaksi Rovaniemi-aiheisen postikorttialbumin, kun Sigurd lähti Rovaniemeltä seuraavaan asemapaikkaansa. 7

8 Hellin Ruokanen ( ) Jo väsymys saapui tuli luokseni armias uni Tuli autuas tummuus tuli rauha kaivattuni Hellin Ruokanen tunnettiin Rovaniemellä valokuvausliike Uuden Sähkövalokuvaamon omistajana. Hän perusti liikkeen (1929) postimies Heikki Poikelan kanssa. Myöhemmin hän omisti liikkeen yksin. Hellinin perheeseen kuului hänen äitinsä Tilda ja kaksi sisarusta Saimi (s.1897) ja Selma (s.1899). Lasten isä Eetu (k. 1907) jätti perheensä ja lähti Amerikkaan luvulla naisten määrä yrittäjinä kasvoi, mutta perhe-elämän ja naisen palkkatyön yhdistäminen ei luonnistunut. Hellin eli naimattomana ja hän oli yksi niistä naisista, jotka löysivät taloudellisen vapauden valokuvauksesta luvulla valokuvaamoalalla työskennelleistä reilusti yli puolet Hellin Ruokasen (oikealla) ystäväpiiriä. Kuvaaja tuntematon. oli naisia. Valokuvaus oli arvostettu ja kunniallinen käsityöammatti, jossa oli mahdollisuus toteuttaa taiteellisuutta. Muita tunnettuja naisvalokuvaajia Rovaniemellä olivat Auttin sisarukset Lyyli ja Hanna. Hellinin valokuvia on lahjoittanut museolle hänen sisarenpoikansa, joka kuvaili tätiään seuraavasti: Pieni, hauras, pehmeästi lespaava taiteilija: valokuvasi, piirsi, maalasi, soitti kitaraa ja mandoliinia, lauloi ja kirjoitti haaveellisia, hirmuisen synkkiä runoja sekä piti ympärillään samanhenkisten neitokaisten sisaruspiiriä joukkoon mahtui tummakulmainen nuorimieskin. Hellin Ruokanen. Kuvaaja tuntematon. 8

9 KUVA yllä: Hellin Ruokanen. Kuvaaja tuntematon. KUVA vasemmalla: Hellinin äiti Tilda oli Hirvaan metsäkoulun emäntä. Tilda hämmentelee pataa oppilaiden kuoriessa perunoita. Hellinin kaksi sisarusta olivat ammatiltaan farmaseutteja. Kuvaaja tuntematon. KUVA oikealla: Uusi Sähkövalokuvaamo sijaitsi nykyisen Inapolun kohdalla Poikeloiden omistamassa kiinteistössä. Kuvaaja tuntematon. 9

10 Aapi Niskan perhe KUVA: Aapi Niskan perhe 1917 Hakalan talon pihalla. Kuvaaja tuntematon. Abraham (Aapi) Niska (s.1881) oli kahteen kertaan naimisissa; ensin Iida Emilia Katajamaan (s.1876) kanssa. He saivat neljä tyttöä: Aili (s.1905), Hilja (s.1906), Aino (s.1908) ja Liisa (s.1911). Vaimon kuoltua, Aapi avioitui (1912) vaimonsa ystävän ja liikekumppanin, Iida Maria Saaren (s.1876, kutsuttiin nimellä Maiju) kanssa. He saivat kolme lasta, joista vain Elli-tytär eli aikuiseksi. Perheeseen kuului lisäksi Iida Marian ottopoika Aarne Tuovinen, jonka vanhemmat olivat muuttaneet Amerikkaan. Niskanperän Hakalan talon isäntä Abraham (Aapi) Niska oli tosiuskovainen ja toimelias yrittäjä. Aapia veljineen pidettiin raikulipoikina, jotka rellestivät humalassa, kunnes uskoon herääminen muuttivat heitä. Herran sanasta tuli heille elämäntapa. Aapi kuului vaimonsa Maijun kanssa Rovaniemen seudulla valtasuuntauksena olleeseen vanhoillislestadiolaisuuteen. He osallistuivat Rauhanyhdistyksen toimintaan ja kulkivat kesäseuroissa ympäri maata. Maanviljely eli murroskautta ja tehostui huomattavasti lannoitteiden, koneellistumisen ja yleisen tietämyksen myötä. Aapin veli Arvid kokeili omistamallaan Niskalan tilalla jopa vehnän viljelyä 1930-luvun loppupuolen hellekesien innoittamana. Muuten Rovaniemen seudulla viljeltiin pääasiassa ohraa ja kauraa. Varsinaisesti Aapi keskittyi karjanpitoon. Myöhemmin lehmistä luovuttiin, ja tilalla siirryttiin perunan ja myyntiheinän viljelyyn. Vaimonsa Maijun kannustamana Aapi perusti vuonna 1921 kauppaliikkeen ja pirttikahvilan. Tämä Abraham Niskan sekatavarakauppa toimi Maantiekadulla. Maailmanlaajuinen lama iski 1930-luvulla myös Aapin liiketoimiin. Liike ajautui konkurssiin ja pakkohuutokaupattiin Aapi menetti lisäksi Hakalan ja Mäkitalon tilat. Alkoi tyttärien aika liiketoiminnassa. Uusi kauppa perustettiin 1935 nimellä Sekatavara- ja leipomoliike T:mi A. Niska (myöhemmin A. Niska & kumppanit ) ja liikkeen johtoon astui vanhin tytär Aili. Museon kokoelmissa on yli valokuvaa, jotka kuuluivat aikanaan Aapin ja Maijun tyttärelle, Elli Niskalle. Elli oli kuvien lahjoittajan isoäidin sisar. 10

11 KUVA yllä: Aapi Niska rakensi Hakalan talon. Rakennuksessa oli myös Niskanperän koulu, jossa opettajana toimi Eevi Kutila. Kuvaaja tuntematon. KUVA yllä: Niskan kauppa 30-luvun lopulta. Aili (kuvassa oikealla) teki yhdessä siskonsa Hiljan kanssa pitkän elämänuran kaupan liiketoimintaa pyörittäessä. KUVA oikealla: A. Niskan kauppa oli toiminnassa aina 1960-luvun lopulle asti. Kuvaaja tuntematon. 11

12 Sisällissota (kartio näyttelytilassa) Levottomat vuodet Rovaniemellä ja Lapissa oli kasvavaa poliittista liikehdintää 1917 loppukesästä lähtien. Lapissa työväestö lakkoili metsä- ja uittotyömailla ja Rovaniemelläkin pidettiin työväenkokouksia. Järjestystä ylläpitämään perustettiin joukkoja sekä punaisten että valkoisten toimesta. Suomen sisällissota oli monien yhteiskunnallisten tekijöiden summa. I maailmansota ( ) järisytti vanhoja valtarakenteita Euroopassa ja Venäjällä. Entiset valtaa pitäneet tahot hajosivat sodan myllerryksessä, ja monien muiden maiden tapaan Suomeenkin syntyi Venäjän vallankumouksen myötä valtatyhjiö, jota pyrkivät täyttämään niin työväenliikkeen kuin porvariston järjestyskaartit. Vallasta käytiin ankaraa vääntöä. Rikollisuus oli korkealla, anarkia ja pelko lisääntyivät kaduilla. Sisällissodan taustalla vaikuttivat myös yhteiskunnalliset muutokset luvun lopulla alkanut teollinen vallankumous oli tuonut mukanaan uudentyyppistä vaurautta myös pohjoiseen. Kaupungistuminen ja elintason nousu olivat merkkejä uudesta, paremmasta ajasta. Valitettavasti kaikki eivät päässeet tästä osalliseksi, vaan asiat menivät joidenkin kohdalla entistä huonompaan suuntaan. Siinä missä toiset rikastuivat, toiset köyhtyivät. Käytännössä ihmiset alkoivat 1900-luvun alun kehityksen myötä eriarvoistua. Sisällissodan leimahtaminen ilmiliekkeihin oli sekä taloudellisen että poliittisen kriisin kärjistymisen seurausta. Kansa oli jakautunut kahteen lähes saman vahvuiseen poliittiseen leiriin: omistavan kansanosan puolella oleviin porvareihin (eli valkoisiin) ja työväestön etuja ajaviin sosialisteihin (eli punaisiin). Rovaniemen vallankumous Rovaniemen Työväen järjestyskaarti perustettiin Vastapuoli ei jäänyt odottamaan, vaan perustettiin Rovaniemen suojeluskunta. Suurlakon alkaessa sosialistit perustivat työväenneuvoston, joka suunnitteli Rovaniemen vallankumouksen. Punaliput liehuivat työväentalon (Renkaan) katolla vuonna Kuvaaja tuntematon. 12

13 Ensimmäiset valkoisten sankarihautajaiset pidettiin Rovaniemellä , kun Torniossa kaatunut Toivo Koivula haudattiin. Kuvaaja Iikka Paavalniemi järjestyskaarti valloitti ensimmäisenä poliisilaitoksen ja pidätti nimismiehen. Seuraavaksi vallattiin puhelinkeskus, lennätinlaitos, postitoimisto ja rautatieasema. Järjestyskaartilaiset tekivät myös kotietsintöjä suojeluskuntalaisten koteihin. Valta siirtyi pahemmitta väkivallatta työväenneuvostolle. Valtakunnallisesti suurlakko päätettiin lopettaa , kun eduskunta hyväksyi lakkolaisten vaatimukset. Rovaniemellä petyttiin, kun maanlaajuinen vallankumous ei tapahtunutkaan. Rovaniemen sosialistit päättivät jatkaa vallankumousta. Poliisikunta erotettiin ja sen tilalle tuli työväen miliisi. Uudeksi nimismieheksi valittiin Heikki Marttila. Kotietsinnöistä tuli julkisempaa ja ne tehtiin yhteistyössä venäläissotilaiden kanssa. Valta vaihtuu Valkoisen armeijan päämajasta tuli toimintakäsky Rovaniemen suojeluskuntalaisille, jotka välikohtauksitta valloittivat puhelin- ja lennätinyhteydet, miliisilaitoksen ja rautatieaseman 50 miehen voimin. Aseellinen yhteenotto tapahtui työväentalolla 24 punakaartilaisen puolustauduttua suojeluskuntalaisten hyökätessä. Yhteenoton on arveltu kestäneen kymmenisen minuuttia ja se päättyi valkoisten peräännyttyä. Taistelussa haavoittui yksi suojeluskuntalainen. Seuraavana aamuna Rovaniemen suojeluskunta sai ison asekuorman Kemistä, jolloin punakaartilaiset päättivät jättää Rovaniemen taistelutta ja lähteä kohti Kemiä. Rovaniemen vallankumous oli päättynyt. Verinen loppu Rovaniemellä teloitettiin keväällä 1918 arviolta punavankia. Teloitukset tapahtuivat Ounaskosken jäällä, lähellä Lainaansaarta ja III hautausmaan muurin ulkopuolella. Piirilääkärin kuolemansyytilaston mukaan 63 rovaniemeläistä menetti henkensä sisällissodan takia. 13

14 ESPANJANTAUTI Voi, miksi niin paljon surua täällä maailmassa Ensimmäinen maailmansota vaikeutti siviilien elämää. Kauppasuhteet katkesivat, elintarvikkeiden saanti vaikeutui, hinnat nousivat, työttömyys, nälkä ja puute olivat tuttuja. Suomessa elintarvikehallitus joutui hankkimaan kansalle syömäviljaa lainarahalla. Vuosina maassa riehui harvinaisen tappava influenssa, espanjantauti. Epidemiaan kuoli noin suomalaista. Lapissa kokonaiset kylät lamaantuivat työikäisen väestön sairastuessa ja menehtyessä tähän espanjan ruttoon erityisesti vuosina Virus iski hanakasti keuhkoihin, mistä syystä sairastunut saattoi kuolla rajuun keuhkokuumeeseen vain muutamassa päivässä. Vuonna 1919 Rovaniemelle perustettiinkin kulkutautisairaala (myöh. kuumesairaala). Levottomuudet, puute ja espanjantauti koskettivat myös Hanna Kourin tuttavapiiriä (seuraavat otteet ovat Hannan kirjeenvaihdosta): "Rovaniemen neitosia vappuna 1918". Kuvassa Niska, Saastamoinen, Mylläri, Halvari, Häggman ja Paavalniemi. (etunimet eivät ole tiedossa). Kuvaaja tuntematon. Mallusjoella En tahdo päästä eroon tuosta espanjantaudista. Kun en edes kuolekaan. Nyt minulla on niin tavattoman vaikea yskä, enkä ymmärrä, millä saisin sen pois. Olen niin väsynyt kaikkeen, en jaksa enää ajatella mitään, enkä toivoa elämältä mitään. Sinä naurat ehkä minua, mutta älä naura ja ihmettele jos toivonkin kuolemaa. Onhan nyt nykyaikana niin monta tärkeää ihmistä kuollut joilta odotettiin vielä paljon. ja jotka ehkä olisivat voineet vielä enemmän. Monta kertaa ajattelen, miksi en minä saa olla heidän tilallaan taikka niin, jonkun heistä. Eihän minun elämälläni ole suuriakaan tarkoituksia. Ei minua kukaan kaipaa elän tai kuolen. Oulussa Vatsa naukuu, kun on alituinen nälkä. Aamulla heti ei maistu aina sama ruoka: perunoita ja kastiketta, sillä muuta ei ole (ei puuroja, kuten joskus ennen, eikä liioin nykyään kananmuniakaan saa). Tahdotko koettaa pitää minun puoliani nyt tulevan sokerinjakelun aikana, sillä minulla ei ole ollut pitkiin aikoihin muruakaan, Saat maksaa aina 80 mk:aan kilosta kovaa sokeria (ja 60 mk hienoa eli 50:- riittää). Toijalassa Rakas, rakas Hanna! Luin lehdestä, että siskosi mies on kuollut. Voi, miksi niin paljon surua täällä maailmassa, tulee väkisinkin huudahtaneeksi, kun näkee niin monen tutun kuoleman, kun minäkin nykyään. Oi, miten mielelläni kuolisinkaan heidän edestään, varsinkin terveitten ja sellaisten, joita täällä tarvittaisiin niin kipeesti. Ihmettelevät varmaan, mistä tämä, sillä kirjoitinhan sinulle, että nyt tahtoisin elää. Niin kyllä toisaalta, mutta kun oikein ajattelee tätä elämää, niin kyllä se on niin turhaa, kaikki niin yhtäkaikki. Eikä minusta kuitenkaan ihmistä enään tule. Vasta äsken juuri syljin taas ysköksen mukana verta. Luulen, että on vaan ajan kysymys, milloin tulee enempi. Et usko, miten toisinaan saatan olla katkera ja kadehtia terveitä ihmisiä. Toisinaan, niin kuin esim. nyt, voin ottaa asian aivan tyynesti jopa leikin kannalta. 14

15 Vihreä vitriini 1920-LUKU 1920-luvun suomalaisista suurin osa sai elantonsa edelleen maataloudesta. Kaupungistuminen alkoi näkyä, kun ihmiset muuttivat työn perässä kaupunkeihin. Kello määritti yhä enemmän päivänkulkua. Kahdeksan tunnin työaikalaki oli säädetty jo 1917, mutta yleistä lomaoikeutta ei ollut. Vuosikymmen oli järjestötoiminnan aikaa. Perustettiin urheiluseuroja, nuorisoseuroja, harrastajateattereita ja yhdistyksiä. Suojeluskunta-aate eli vahvana. Tiedonkulku alkoi kehittyä. Perustettiin sanomalehtiä ja koteihin hankittiin radioita. Gramofonikuume valtasi koko Suomen 1920-luvun lopulla; huippuhittejä myytiin parhaimmillaan lähes kappaletta. Vilkastuneen kaupankäynnin myötä rahatalous alkoi tulla myös maaseudulle. Rovaniemi kasvoi väestöltään ja kaupoista sai ennennäkemättömiä tavaroita. Kauppalapyrkimykset jatkuivat koko vuosikymmenen ja viimein Rovaniemen kauppala perustettiin Yleinen oppivelvollisuuslaki astui voimaan Lain myötä Rovaniemelle perustettiin 24 koulupiiriä huolehtimaan opetuksen järjestämisestä. Se oli koko vuosikymmenen suurimpia haasteita. Puutavarayhtiö Kemi Oy hankki Rovaniemen ensimmäisen kuorma-auton Muutaman vuoden kuluttua teillä huristeli lähes 60 autoa ja useita autoliikkeitä oli perustettu. Vuonna 1920 solmitun Tarton rauhan myötä Petsamo tuli osaksi Suomea, mikä osaltaan vilkastutti pohjoiseen suuntautuvaa matkailua etenkin 1930-luvulle tultaessa. KUVA ylhäällä: Hakasten perhe. Helmi ja Vilho Hakanen lastensa kanssa: vasemmalla Erkki, keskellä Eila ja oikealla Maija. Kuvaaja tuntematon. Hakasten perhe Vilho Tuomo Hakanen ( ) oli asioitsija / asianajaja, joka oli kotoisin Vaasasta, mutta hän aloitti uransa Torniossa Hän avioitui Helmi Annan (o.s. Widell) kanssa Torniossa 1910, josta he muuttivat Rovaniemelle seuraavana vuonna. Perheellä oli Kansankadulla iso puinen kotitalo (noin vuodelta 1911). Perheen esikoistytär Aune kuoli jo vuonna Muut lapset Eila, Maija ja Erkki kävivät Rovaniemen yhteiskoulua (oppikoulua) vuosina He olivat ahkeria piirtäjiä ja kasvinkerääjiä luku oli kaikkiaan Hakasen perheelle hyvää aikaa. Vuonna 1929 Vilho ja Helmi rakennuttivat myös huvilan Norvajärven Lismaniemelle. Huvila oli yksi ensimmäisistä järven rannalla. Laman vuoksi Vilho muutti Helsinkiin 1931 ja perhe siirtyi perässä seuraavana vuonna. Kotitalo Kansankadulla oli menetetty vararikon seurauksena, ja siitä tuli sittemmin Kunnallisklubin talo. Se sijaitsi samalla paikalla kuin nykyinen Rovaniemen kunnallisklubi ry:n kerrostalo (Kansankatu 8). Helsinkiin muuton jälkeen Vilho kuoli yllättäen vuonna Helmi jäi asumaan Helsinkiin, mutta kävi lasten kanssa joka kesä Norvajärven huvilalla. Suvun seuraavat polvet ovat jatkaneet traditiota. Huvila on edelleen saman suvun omistuksessa. Perheen myytyä talon Rovaniemen kirkonkylästä osa esineistöstä vietiin Lismaniemen huvilalle, jossa ne säilyivät tallessa vuosikymmeniä eteenpäin. Huvilan nykyinen omistaja Outi Teittinen lahjoitti osan huvilan esineistöstä museoon. 15

16 Vihreä vitriini Tapion perhe Matti Edward Tapio ( ) ja Greta Lisa o.s. Hummastenniemi ( ) vihittiin vuonna Matti oli rovaniemeläinen seppä ja puukkotehtailija, kotoisin uudistilalta Ounasjoen varrelta. Hän perusti Rovaniemelle noin vuonna 1902 maalaissepän pajan, joka menestyi ja kehittyi tunnetuksi koneelliseksi takomoksi ja valmisti mm. uittotyövälineitä. Greta Lisa oli syntynyt Siikajoella ja muuttanut ensin Ouluun ja sieltä Rovaniemelle. Perheeseen syntyi kolme lasta: Paavo Matias ( ), Maria Elisabeth ( ) ja Antti Johannes ( ). Greta Lisa sai avioliiton ensimmäisinä vuosina mieheltään lahjaksi ompelukoneen, jolla hän vuosikymmeniä valmisti perheelleen vaatteita. Greta Lisa ompeli paitsi omat vaatteensa myös lastensa vaatteet ja muita perheen käyttötekstiileitä. Hän oli taitava käsityöntekijä ja käytti laadukkaita kankaita vaatteiden valmistamiseen. Greta Lisan tekstiileistä on säilynyt useita erilaisia vaatteita luvuilta. Lisäksi on säilynyt Maria-tyttären vaatteita. Perheen naiset pukeutuivat ajan tyylin mukaisesti vaaleisiin tai valkoisiin kesävaatteisiin, sillä Rovaniemen kirkonkylässä seurattiin tarkasti muotia ja uusimpia käsityötekniikoita. Huolellisen naisen tunnusmerkki oli myös se, että Greta Lisalla oli piironginlaatikossa aina varalla itse ommellut uudet pitsialushousut sekä nenäliina vierailuja ja lääkärikäyntejä varten. Tytär Maria kävi Rovaniemellä käsityökoulun Myöhemmin hän KUVA: Maria Tapio. Kuvaaja tuntematon. valmistui opettajaksi Raahen seminaarista ja avioitui vuonna 1944 Aate Rimpiläisen kanssa. Heidän tyttärensä Maija-Liisa Karhumaa lahjoitti huolella ja rakkaudella säilytetyt äitinsä ja isoäitinsä tekstiilit museon kokoelmiin (2011 ja 2014). 16

17 Metallinen kasvinkeräyssäiliö luvulta (Hakanen): Hakasen perheen lasten Eilan ja Maijan, sekä myöhemmin myös Erkki-pikkuveljen, koulutehtäviin kuului Rovaniemellä 1920-luvullakin kasvienkerääminen herbaariota varten. Tällaista metallista säiliötä kuljetettiin olalla mukana kasviretkillä. Säiliössä kasvit pysyivät ehjinä. Kasvisäiliöitä oli ainakin kaikilla varakkaampien perheiden lapsilla, jotka kävivät tuohon aikaan vielä yksityistä yhteiskoulua. Maija Hakasen herbaario 1920-luku (Hakanen): Hakasen perheen lapset keräsivät koulutehtävänään omat herbaariot, joista museon kokoelmissa on sekä Maijan että Eilan keräämät kokonaisuudet. Maijan herbaariossa on yli 100 kasvia, joista suurin osa on säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa. Kaikki kasvit ovat Rovaniemen alueelta 1920-luvun lopun eri vuosilta. Maija oli Rovaniemen yhteiskoulussa vuosina Apina-lelu 1920-luvulta: Paperinarusta ja nahkasta valmistettu pieni apina on kuulunut Hakasen perheen lapsille. Muistissa ei enää ole tarkempaa tietoa kenelle heistä alun perin ehkäpä Erkille, joka oli syntynyt vuonna Apinalla ovat sitten leikkineet perheen huvilalla Norvajärven Lismanniemellä myös seuraavat sukupolvet ennen kuin apina muutti museoon. Lasten koulupiirustuksia Hakasen perheen lapset Eila, Maija ja Erkki kävivät Rovaniemen yhteiskoulua vuosina Lasten kuvataidetunneilla tekemiä töitä on säilynyt lähes 300 kpl ja ne kuvastavat hyvin aikansa kuvataidekasvatuksen opetusta. Esillä on Maijan ja Eilan luontoaiheisia vesivärimaalauksia. Suuri ruusukuvioinen penkkiryijy 1920-luvulta Täysnukkaisen suuren ryijyn on omistanut Viola Kuistio o.s. Kariniemi. Tällaista korkeaa ryijyä käytettiin 1900-luvun alussa modernien kotien sisustuksessa kokonaan uudella tavalla: penkin peitteenä. Tämä vaikutti myös ryijyn muotoon; jugend-kauden ryijy on muodoltaan pitkä ja kapea. Lisäksi käyttö näkyy myös ryijyn nukissa, jotka ovat kuluneet alaosasta penkin kohdalta. 17 Naisen vaatteet (Tapion perhe / Greta Liisa Tapio) Greta Lisan ( ) itsensä ompelemat vaatteet, jotka edustavat luvun vaatemuotia. Valkoinen ja beige olivat tuolloin suosittuja värejä. Greta Lisalla on vielä 1900-luvun alun muodin tapaan pitkä nilkkoihin asti ulottuva hame luvun muodissa helmat alkoivat jo hiukan lyhentyä ja vyötärölinja laskeutua lantiolle. Erityisen hieno on Greta Lisan valkoinen lähes pitsimäistä puuvillaa oleva esiliina, jollaisia naisihmiset pitivät sekä kotitöissä että myös juhlissa, jos olivat pitopuolella. Greta Lisa oli usein mukana pitoemäntänä erilaisissa juhlissa. Tytön vaatteet (Tapion perhe / Maria Tapio) Marian vaatteet ovat kauniit, kevyet ja muodinmukaisesti valkoiset. Mekon alla on kokopitkä kirjottu puuvillainen alusmekkokin. Kaikki vaatteet ovat äidin Greta Lisan valmistamia. Kankaat ovat laadukkaita ostokankaita, joita luvuilla saatiin jo helpostikin tilattua esimerkiksi Oulusta tai jopa Helsingistä asti, jos Rovaniemen kauppaliikkeissä ei ollut mieluista kangasta saatavilla. Rautatien tuloa vuonna 1909 helpotti ja nopeutti myös muodin seuraamista Rovaniemellä. Pitsialushousut (Tapion perhe / Greta Lisa Tapio) Nämä naisten uudet käyttämättömät alushousut olivat Greta Lisalla aina piirongin laatikossa säilössä sitä varten, että piti lähteä käymään lääkärissä tai yökylässä sukulaisten luona. Jokaisella huolellisella naisella oli itse tehtyjä käyttämättömiä alusvaatteita sekä pitsireunaisia puuvillanenäliinoja tällaisten tilanteiden varalle. (Greta Liisa Tapio) Pesuvati ja -kannu (Keskivitikka) 1920-luvulla Rovaniemellä suurin osa taloista oli edelleen kantoveden varassa. Kasvojen ja käsien pesua varten oli olemassa oma pesuvati ja kannu, joita usein pidettiin tätä käyttöä varten tarkoitetussa pesukomuutissa eli kaapissa. Pesuvatien ja kannujen yhdistelmiä myytiin Rovaniemenkin kaupoissa sekä posliinisina että peltisinä. Nämä jugend-henkiset vati ja kannu ovat olleet käytössä Keskivitikan talossa. Vihreän vitriinin esineet

18 Seinällä vitriinien välissä: Muotokuva: Hugo Richard Sandbergin ( ) muotokuva Öljyvärimaalaus legendaarista Hugo Richard Sandbergista on tehty vuonna Se on siinä mielessä erityinen, että Sandbergista otetut valokuvat ovat yleensä aina edestäpäin kuvattuja, mutta maalauksessa näkyy sivuprofiili. Metsäpäällikkö H. R. Sandberg oli jäänyt vuonna 1914 eläkkeelle Kemiyhtiön palveluksesta, asui jonkin aikaa Pöykkölässä ja muutti sitten vuonna 1924 viimeisiksi elinvuosiksiin Etelä-Suomeen. Sandbergin eli Lapin Leivän isän varjo tai valvova silmä oli silti monessa asiassa vaikuttamassa Rovaniemen elämään vielä 1920-luvun aikana. Olihan Ukko-Samperi ollut mukana päättämässä monista tärkeistä asioista ja vuonna 1925 hän mm. omisti Peräpohjolassa 25 tilaa, yhteensä 4750 hehtaaria. Muotokuvan on lahjoittanut museoon Sandbergin jälkeläiset. Muistelus vihreän vitriinin vasemmalla puolella: Lapsuutemme 1920-luvun Rovaniemellä Lapsuutemme uima- ja onkiranta oli Sahanrannassa, aivan Arktikumin tuntumassa. Siellä pujotettiin pajunvarpuun ahvenet ja särjensintit, harrastettiin tukkipuomeilla ja tukkien päällä juoksemista ja nostettiin uimasta palatessa sahausjätteistä olalle jokin pitkä riuku, jonka päässä roikotettiin kuivumassa märkiä uimahousuja. Rannalla näki höyryäviä pyykkipatoja ja tervalle tuoksuvia jokiveneitä. Samaan rantaan nousi jatkosodan aikana saksalaisten sotavankileiri. Talvella luisteltiin Nurmeksilla Saarenkylän pudakselle asti, jos sattui olemaan peilikirkas jää, tai harjoiteltiin pistoraiteen penkereltä mäkihyppyjä. Rovaniemeläinen mies, s KUVA: Pyykinpesua joen rannassa 1910-luvulla. Kuvaaja Iikka Paavalniemi. 18

19 KUVA: Yrjö, Jorma ja Erkki Autti suksineen Konttisen kisojen jälkeen v Kuva: Rovaniemen valokuvaamo. Esine vitriinissä kuvan edessä: TERMOSPULLO 1926 Teräksinen termospullo on Konttisen hiihdoista saatu toinen palkinto mäenlaskusta. KEMI OY:n metsäosasto järjesti rovaniemeläisille pojille hiihto- ja mäenlaskukilpailut ensim mäisen kerran vuonna Kisat saivat nimensä siitä, että ne pidettiin Kemi Oy:n toi mitalon Konttisen rannassa. Mäenlasku suoritettiin jokitörmällä. Vuonna 1947 kisoi hin tuli myös tyttöjen omat sarjat. Konttisen kisat järjestetään edelleen vuosittain. Termospullon on lahjoittanut museoon Kyllikki Haantie vuonna

20 Sininen vitriini 1930-LUKU 1930-luvun Suomi oli edelleen köyhä maatalousvaltainen maa; ¾ kansasta asui maaseudulla. Sisävessa ja vesijohto puuttuivat 90 % talouksista luvun alussa Suomeen iski voimallisesti maailmanlaajuinen lama. Työttömyys nousi jopa yli 20 %, tuli konkursseja, inflaatiota ja pakkohuutokauppoja. Lama helpotti vuosikymmenen puolivälissä, mutta pian Suomea kohtasi uusi katastrofi. Neuvostoliitto hyökkäsi maahan marraskuun 30. päivänä Syttyi 105 päivää kestänyt talvisota. Vuosikymmeneen mahtui toki myös talouskasvua ja sen tuomaa uskoa tulevaisuuteen. Yhteiskunta alkoi huolehtia vähävaraisimmista kansalaisista ja 1937 perustettiin Kansaneläkelaitos (alkujaan eläkelaitos). Rovaniemen kauppalan synty 1929 jätti maalaiskunnan oman onnensa nojaan. Talouslama kriisiytti maalaiskunnan kassan. Kunnan varat olivat niin vähissä, ettei se pystynyt hankkimaan edes arkkuja kuolleille köyhille. Paha taloustilanne johti siihen, että valtio otti kunnan valvontaansa ja veroäyri nostettiin kerralla 9,20:sta 16,80:een. Tilanne ei ollut kauppalan puolella sen parempi: Rovaniemellä pakkohuutokaupattiin 1934 yhteensä 235 tilaa. Suurin ponnistus 30-luvun aikana kauppalalle oli sähkölaitoksen rakentaminen. Tämä kallis urakka vei resursseja siinä määriin, että vesijohto- ja viemäriverkoston rakentaminen jäi vähemmälle huomiolle arkkitehti Oiva Kallio sai tehtäväksi laatia kauppalalle asemakaavan, joka valmistui Kaavasta riideltiin ja sitä muokattiin koko vuosikymmenen ajan. Lopulta sisäasiainministeriö hyväksyi uuden asemakaavan tosin vasta Pojan vaatteet Polvihousut ja pikkutakki (perhe Tillman: Lars (Lasse) Tillmanin vaatteet n. vuodelta 1936) Miehen frakkipuku Perhe Tillman: nimismies Paavo Tillmanin frakki. Ruskea ryijy Pulkkaa vetävää poroa ja koiria kuvaava ryijy on 1930-luvulta Lapista. Se on kuulunut Aili ja Hemming Sunilalle, jotka matkustivat pohjoisessa aina Petsamossa saakka erityisesti 1930-luvun Lapin matkailun kultakautena. He ovat hankkineet ryijyn näiltä Lapin matkoiltaan. Sittemmin ryijy on kuulunut Ailin ja Hemmingin tyttärelle Ritva Sunilalle, joka toimi Rovaniemellä lääkärinä. Pohjanhovin nojatuoli Yksi alkuperäisen vuonna 1936 rakennetun hotelli Pohjanhovin aulassa olleista nahkanojatuoleista, jolla on vuosien aikana istuneet useat merkittävät hotellivieraat vuosina Pohjanh-ovi oli moderni funkkistyylinen hotelli, joka hallitsi Rovaniemen kauppalan jokirantaa. Lapin matkailu eli Petsamoon johtavan Jäämerentien valmistumisen jälkeen 1930-luvulla kultakautta. Rovaniemellä oli useita erilaisia majoitusliikkeitä, joista hienoin oli legendaarinen Pohjanhovi. Lasihyllyt: Poronkellot Koskenkylästä (Eelis ja Signe Kestilä ) Kello (pöytäkello) KUVA: Hotelli Pohjanhovin vastuunalainen hoitaja Sigrid Sandell Karttunen istumassa hotellin nojatuolissa. Kuva: Sigrid Karttusen albumi. sinisen vitriinin esineet 20

21 KUVA: Lasse Tillman. Kuvaaja tuntematon. Heidän poikansa Lasse (Lars Erik) syntyi vuonna Lasse kaatui vain 19-vuotiaana jatkosodassa vuonna Paavon ja Berthan tytär Inga-Liisa on lahjoittanut monipuolisesti perheensä aineistoa museoon useassa erässä vuosien aikana. Aineistoa on lahjoittanut myös Eila Tillman. Kokonaisuudessa on useita vaatteita (esim. Paavon frakki ja Lassen vaatteet 1930-luvulta), virka-asuja, sisustustekstiilejä ja huonekaluja. Osa niistä on ollut käytössä jo pappilassa 1800-luvulla. Tillmanien perhe Paavo Tillman ( ) syntyi Rovaniemellä pappisperheeseen. Hänen isoisänsä Karl Filip ( ) aloitti Tillmanien pitkän pappisajan, kun hän toimi Rovaniemellä sijaiskirkkoherrana. Varsinaiseksi kirkkoherraksi hänet valittiin 1870, ja hänen poikansa Elis ( ) jatkoi isänsä työtä Rovaniemen kirkkoherrana Tillmanit asuivat Viirinkankaalla sijainneessa pappilassa, jota kutsuttiin Kerttulaksi. Tila oli perustettu Korkaloon, nykyisen Harjulammen eteläpuolelle vuonna Pappila oli komea hirsipytinki, jossa oli kaksi kerrosta, 13 huonetta ja iso ullakko. Se oli siis myös Paavon lapsuudenkoti, sillä hän oli Eliksen ja Olga Maria Charlottan o.s. Fellman ( ) poika. Kerttula tuhoutui Lapin sodassa syksyllä 1944, mutta Viirinkankaalla on edelleen Pappilantie. Paavosta ei tullut pappia, vaan hän toimi Rovaniemen maalaiskunnan nimismiehenä vuosina Paavon puoliso oli Bertha Irene o.s. Gerlach ( ). Eelis ja Signe Kestilä Juho Eelis Kestilä ( ) ja Signe Agneta o.s. Karjalainen ( ) menivät naimisiin vuonna He asuivat Rovaniemen maalaiskunnan Koskenkylässä, josta Eelis oli kotoisin. Signe puolestaan oli tullut alun perin Kuusamosta Rovaniemelle piikatytöksi. Pariskunnalla oli neljä lasta. Eelis osallistui jatkosotaan, mutta hänet kotiutettiin 1943 Rovaniemellä. Signe toimi sodan aikana lottana. Eelis oli kirvesmies, joka toimi myös paliskunnan poroisäntänä, koulun johtokunnan jäsenenä, metsästysseuran puheenjohtajana ja paliskunnan uskottuna miehenä vahingonarvioinnissa. Hänen harrastuksiaan olivat metsästys ja kalastus. Poronhoito oli luvuilla yleinen elinkeino Rovaniemellä. Lähimmät erotusaidat olivat heti Ounasvaaran puolella Kemijokea. Eeliksen omistamien porojen kelloja on säilynyt muistoina hänen lapsillaan. Kellot ja myös muuta Eeliksen esineistöä lahjoitti museoon (2006) Anneli Kestilä. 21

22 1930-luvun seinämä KUVA: Helmi Konttijärvi. Kuvaaja tuntematon. Helmi Konttijärvi ( ) Reipas Helmi ajoi parikymppisenä kilpaa poroilla ja hevosilla. Palkintodiplomit olivat Helmille niin tärkeitä, että hän otti ne mukaansa evakkomatkalle. Sen ansiosta ne ovat säilyneet. Elämäntyönsä Helmi teki TVL:n sihteerinä Rovaniemellä. Sota-aikana hän toimi muonituslottana, mihin liittyen museon kokoelmissa on kaksi Helmille kuulunutta lotan hihamerkkiä. Museon kokoelmissa on myös Helmistä valokuvia kansakoulu- ja lotta-ajoilta. Aineistot on lahjoittanut museolle Helmin veli Oiva Konttijärvi vuonna Erkki Konttijärvi ( ) Erkki Konttijärvi valmistui Suomenlinnan poliisikoulusta Valmistuttuaan hän tuli töihin Rovaniemen poliisilaitokselle, jossa toimi ylikonstaapelina eläkeikäänsä asti Poliisit olivat tulleet Rovaniemen katukuvaan vuonna 1891, jolloin ensimmäiset neljä konstaapelia palkattiin. Väkiluvun kasvu, markkinoiden ja metsätyömiesten ajoittain tuomat levottomuudet nostivat Rovaniemen Suomen rikostilastojen kärkisijoille ja 1930-luvuilla. Varsinkin kieltolain aika ( ) - jolloin pelkästään alkoholin hallussapito oli rangaistavaa - oli poliiseille työntäyteistä aikaa. Valokuva- ja esinelahjoituksen museolle on tehnyt Erkin poika Oiva Konttijärvi vuonna Esineet pikkuvitriinissä: Poliisimerkit Erkki Konttijärven poliisimerkit, jotka olleet käytössä ennen v Merkeissä on vanha Oulun vaakuna, joka oli käytössä Rovaniemelläkin Poliisin tunnuksena ennen Lapin läänin perustamista Esillä on kaksi Helmi Konttijärven hevos- ja porokisadiplomia: Rovaniemen Hevosystävät ry:n hevoskilpa-ajojen IV palkinto Suomen Poronjalostusyhdistyksen porokilpailujen III palkinto KUVA: Rovaniemen poliisilaitoksen edustalla vasemmalta komisario Skog, konstaapelit Schroderus ja Erkki Konttijärvi ja etsivä Ollakka. Kuvaaja tuntematon. 22

23 Murhapoltto Rovaniemelläkin oli poliittisesti levotonta 1930-luvulla. Kesäkuussa 1930 kommunisteja kuulusteltiin ja suoritettiin pidätyksiä. Lapuan liikkeen järjestämään talonpoikaismarssiin otti osaa 32 rovaniemeläistä Samaan aikaan Rovaniemellä syttyi tulipalo, jossa tuhoutui useita rakennuksia. Tämä myöhemmin ns. murhapolttona tunnettu tapaus johti useiden henkilöiden pidätykseen ja pisimmillään jopa kahdeksan vuoden kuristushuonerangaistuksiin. Oikeuskäsittelyt tapahtuivat kiihtyneessä ilmapiirissä, ja tuomioita jaettiin vaikka syytetyt kiistivät osuutensa tapahtumiin. Muistelus: Murhapolttokesä Se oli kaunis kesäyö, kun äiti herätti meidät lapset yöllä. Isä oli lähtenyt sammutustöihin auttamaan. Kauhia huuto siinä kadulla ikkunan alla, kun ihmisiä yöpaitasillaan juoksi sinne Kittiläntielle päin ja huusi: Pakoon, pakoon, bensiinisäiliöt räjähtää ja koko Rovaniemi palaa! Kirkonkellot soi ja veturit vihelsi. Meitä oli neljä lasta siinä ja kotiapulainen. Ei muuta kuin kotoa pois, ei ollut aikaa edes laittaa vaatteita päälle. Me mentiin sitten sinne missä Iivonen asui. Siellä oli naapureita, naisia ja lapsia sulloutuneina keittiöön ja kamariin. Siellä oli kova hälinä, itku ja parku ja kaikki pelkäsi ja mahoton huhu kun ulkona ihmiset pakeni pois täältä. Ja pelottavaahan se oli katsoa sinne missä ne makasiinit roihusivat Esko Laurin haastattelu KUVA yllä: v Kuvaaja tuntematon. KUVA oikealla: Rakennusten raunioita murhapolton jäljiltä. Tapion talo onnistuttiin pelastamaan tuholta. Molempien kuvien kuvaaja tuntematon. Seinällä oleva taulu: Talonpoikaismarssi-taulu vuoden 1930 tapahtumista. Talonpoikaismarssi oli oikeistolaisen Lapuan liikkeen kannattajien Helsingissä 7. heinäkuuta 1930 järjestämä joukkotapahtuma. Siihen osallistui marssijaa. Talonpoikaismarssia on pidetty Lapuan liikkeen merkittävänä voimannäytteenä. 23

24 Muurolan parantola Tuberkuloosi vei suomalaisia hautaan luvuilla noin yhden henkilön tunnissa, mikä tarkoitti noin henkilöä vuodessa. Erityisesti parhaassa työiässä olleiden vuotiaiden keuhkotauti aiheutti perheissä surua ja koko yhteiskunnassa suurta huolta. Keuhkotautisia pelättiin ja kartettiin. Kansalaisia valistettiin terveiden elämäntapojen ja puhtauden merkityksestä. Tuberkuloosia vastaan taisteltiin vuosikymmeniä, ja parantoloita varten alettiin myöntää valtionavustuksia 1920-luvulta lähtien. Kansaa valistettiin kehotuksin: Spytta inte på golvet Älä sylje lattialle ; piti sylkeä erillisiin sylkykuppeihin luvulla aloitettiin tuberkuliinikokeet, basillitutkimukset ja röntgen-joukkotarkastukset. Suomalaiset lapset alettiin rokottaa 1939 tuberkuloosia vastaan ja 1940 laajamittainen rokotusohjelma kattoi lähes kaikki suomalaiset. Rokotusten ja lääkityksen kehityksen myötä tuberkuloosi saatiin aisoihin ja nykyään tautia tavataan muutama sata tartuntaa vuodessa. KUVA yllä: Muurolan tuberkuloosiparantola. Kuvaaja tuntematon. KUVA alla: Potilaita Muurolan tuberkuloosiparantolassa. Kuvaaja tuntematon. Esine pikkuvitriinissä: Muurolan tuberkuloosiparantolan sylkykuppi 24

25 Musta vitriini 1940-LUKU Sota, elintarvikepula ja säännöstely olivat arkea toisen maailmansodan keskellä eläville ihmisille. Kotitalousjärjestöt olivat jo aiemmin antaneet neuvontaa perheille ja erityisesti naisille, joten valmiudet selvitä vaikeista sota-ajoista olivat paikoin jopa erittäin hyvät. Mutta koska ihminen ei elä ainoastaan kapeasta leivästä, sota-aikana viihteen merkitys korostui. Julkisia huveja, kuten tanssien järjestämistä rajoitettiin. Ihmiset silti juhlivat ja nauttivat viihteestä, joskus salaa ja piilossa, mutta usein myös osallistumalla Valtion tiedotuslaitoksen viihdytysosaston järjestämiin tilaisuuksiin. Musiikilla ja elokuvilla oli ankeina aikoina suuri merkitys. Toisen maailmansodan aikana menehtyi suomalaista sotilasta, loukkaantuneita oli noin Lisäksi sodan seurauksena menehtyi noin siviiliä tai sotilasta. Suomalaista yhteiskuntaa rasitti sodan jälkeen sotakorvausten maksu. Vuosien välisenä aikana korvauksiin meni 1/6 koko valtion budjetista ja ¼ metalliteollisuuden jalostusarvosta. Tämä hidasti sekä jälleenrakennuksen alkuvaihetta että yleistä yhteiskunnallista kehitystä. Lisäksi Suomessa oli yli luovutetuilta alueilta tullutta henkilöä. Kotinsa menettäneen siirtoväen asutuskysymyksen myötä laadittiin uusi maanhankintalaki, joka pirstoi suurtilat, edisti pienviljelystä ja vahvisti maatalousvaltaisuutta Suomessa. II maailmansodan jälkeen alettiin tehdä lapsia ja heitä syntyi paljon. Suuret ikäluokat eli yli lasta vuodessa - syntyivät vuosien välisenä aikana. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Suomessa syntyi lasta vuonna Tätä vähemmän lapsia syntyi viimeksi 1860-luvun nälkävuosina. Rovaniemen kauppalan arkea väritti 1940-luvun alusta lähtien Saksan armeijan läsnäolo. Saksalaisaika toi alueelle hyvinvointia ja vaurautta sekä maiden vuokraustoiminnan että kaupankäynnin kautta. Toisaalta levottomuus lisääntyi, alkoholinkäyttö kasvoi ja rikoksia kirjattiin enemmän kuin koskaan. Rovaniemi tuhoutui syksyllä Julkiset rakennukset räjäytettiin ja kodit paloivat tuhkaksi, jäljelle jäivät valtavat rauniot ja tuhkaa. naisen umpitakki (ns. lapintakki) Tämä Inga Liisa Tillmanille kuulunut takki on 1900-luvun alkupuolella Rovaniemen alueella käytössä olleen työtakin mallinen. Tällaisia umpitakeiksi kutsuttuja vaatteita käyttivät erityisesti miehet poronhoitotöissä. Takki ei siis ole saamelainen. Takin käyttäjän Inga Liisan oman kertoman mukaan nämä takit olivat toisen maailmasodan aikana rovaniemeläisten nuorten pukeutumismuotia. Tätä takkia käytettiin siis arkisena talvitakkina ei matkailubisneksessä eikä juhlissa (esim. penkkareissa). (Perhe Tillman / Inga-Liisa Tillman) Seinävaate on paperinarusta ja villalankahapsuista tehty pula-ajan seinätekstiili LAPSEN Osoitelappu (Erkki Lilja) Puisia lehmien kaulakilkuroita evakkomatkalta v (Pikkupeura) Nukkekodin kalusteet (Maija-Liisa Fest o.s. Huhtanen) Räsynukke Runoilija ja kirjastonhoitaja Aune Mäkiselle, o.s. Vitikka ( ) kuulunut kotitekoinen räsynukke. Aune asui lapsuutensa Tapionkylässä. Hän sairastui luutuberkuloosiiin 4-vuotiaana. Huopa Lumppuvillasta tehty sota-aikainen huopa mustan vitriinin esineet 25

26 Maija-Liisa Huhtala (myöh. Fest) (s. 1929) Maija-Liisa syntyi vuonna 1929 Rovaniemellä. Hänen isänsä oli ollut töissä rautateillä, mutta kuoli jatkosodanaikana Maija-Liisa asui äitinsä ja sisarustensa kanssa 1940-luvulla lähellä 1934 rakennettua rautatieasemaa, joka sijaitsi nykyisen Lappiatalon kohdalla. Maija-Liisa ja hänen 7-vuotias pikkuveljensä olivat mukana Saksan armeijan ja kenraalieversti Eduart Dietlin järjestämässä joulujuhlassa Juhlaan oli kutsuttu suuri määrä rovaniemeläisiä lapsia, ja siellä oli tarjolla herkkuja ja lahjoja. Sota-aikaisen puutteen keskellä se oli mieleen jäävä elämys. Maija-Liisa sai juhlassa lahjaksi puiset nukkekodin kalusteet ja pikkuveli puisen leikkiauton. Lapin sodan syttyessä syyskuussa 1944 perhe joutui lähtemään evakkoon pois Rovaniemeltä. Leikkiauto ja paljon muutakin tuhoutui lokakuussa, kun kotitalo ja koko Rovaniemi tuhoutui saksalaisten toimesta. Mikään seikka ei ole lapsuudesta unohtunut. Maija-Liisalle nukkekodin kalusteet olivat tärkeät, ja niillä on leikkinyt myöhemmin tyttärensä Sinikka. Kalusteissa oli alun perin 4 tuolia, mutta yksi on päässyt häviämään. Maija-Liisa lahjoitti esineet museoon vuonna Lauri Snellman ( ) Lauri oli Kemiyhtiön metsäpäällikön Aarne Snellmanin ( ) ja vaimonsa Lillin o.s. Vuorio ( ) esikoispoika. Lauri syntyi ja varttui Rovaniemellä Konttisen kartanossa. Hän oli matemaattisesti lahjakas, pääsi ylioppilaaksi 1941 ja lähti opiskelemaan insinööriksi, mutta joutui rintamalle jatkosotaan. Kun Lauri oli käymässä lomalla kotonaan Rovaniemellä, hän otatti itsestään valokuvan. Kun 21-vuotias Lauri sitten kaatui Ihantalassa kesäkuussa 1944, teetätti äiti valokuvan perusteella muotokuvan sankarivainajasta. Taulu on ollut esillä ensin äidin seinällä ja sitten Laurin veljen kotona viime vuosiin asti. Laurin aineistoa ovat lahjoittaneet museoon (2012 ja 2016) hänen veljensä Erkki Snellmanin perilliset, jotka ovat vaalineet sodassa kaatuneen setänsä muistoa. Muotokuva vitriinissä: Lauri Snellmanin muotokuva 26

27 Erkki Lilja (s. 1939) Erkki Olavi Lilja syntyi Rovaniemellä, Hätelän talossa. Hänen isänsä Olavi Petter Lilja oli kotoisin Kiuruvedeltä ja muuttanut Rovaniemelle ennen talvisotaa. Äiti Helmi Kristiina (o.s. Rautajoki) oli kotoisin Tapionkylästä. Erkki oli perheen ainoa lapsi. Vaikka Erkki oli pieni poika, hän muistaa sota-ajasta pommitukset ja evakkomatkan Ruotsiin. Matka Rovaniemeltä taittui täpötäydessä junassa Tornion kautta Haaparannalle. Erkki joutui matkustamaan yläritsillä eli tavarahyllyllä. Junavaunun ilma oli niin sakeaa, että hän aprikoi: Jos olisi hypännyt alas, olisi leijunut kuin höyhen. Vaunussa oli paljon lapsia, vaippoja vaihdettiin ja oksennuksen haju lemusi ilmassa. Lähtiessä äiti oli ripustanut narulenkillä pahvisen osoitekilkuran Erkin kaulaan. Haaparannalla äiti sitoi vielä noin metrin mittaisen narun yhdistämään häntä ja poikaa. Erkki kun oli utelias ja vilkas, ja olisi voinut eksyä ihmettelemään suurta maailmaa. Ruotsista Erkki muistaa täisaunan. Suomalaiset naiset päivittelivät alastomina seisoessaan, kun ruotsalaissotilaat tuijottivat kylpijöitä. Erkin ja äidin evakkopaikka oli kansakoulu nimeltä Persviikken, josta isä Olavi nouti perheensä Kiuruvedelle vuodenvaihteessa Koulupojasta lähtien Erkin työpaikkana oli Lapin tiepiiri. Sieltä hän jäi täysin palvelleena tiesuunnittelijana ja -perinnehenkilönä eläkkeelle vuonna Erkki on naimisissa Marketan (o.s. Suikki) kanssa ja heillä on pojat Jyrki Johannes ja Olavi Petter. Erkki lahjoitti evakkomatkalla kaulassaan roikkuneen osoitelapun museoon vuonna Evakkolehmiä Övertorneåssa syksyllä Kuvaaja tuntematon. Evakkoperhe Meltauslainen perhe oli Ruotsissa evakossa , jossa perheenjäseniä oli sijoitettu eri paikkakunnille. Isä oli Umeån seudulla. Vanhin poika oli rintamalla, toinen poika perheen hevosen kanssa Ålvbyssä ja kolmas lehmiä hoitamassa Lillträskissä. Nuoremmat lapset olivat äidin kanssa Flarkenissa ja Gammelbyssa. Perheenjäsenet kirjoittivat ahkerasti toisilleen evakkotalven aikana, säilyneitä kirjeitä on lähes 70 kpl. Kirjeenvaihto alkaa lokakuun lopulta Perheenjäsenet kertovat toisilleen oloistaan evakkopaikoissa, joihin kaikki ovat pääosin tyytyväisiä. Myös tuttavien ja kotiseudun kuulumisia vaihdetaan. Syksyllä erityistä huolta aiheuttaa epätietoisuus rintamalla olevan pojan olinpaikasta ja kohtalosta. Onneksi marraskuun lopulla pojan rintamalta kodin raunioille Meltaukseen lähettämä kirje viimeinkin tavoittaa äidin ja huoli helpottaa. 27

28 Uutiset poltetusta kotiseudusta huolestuttavat varsinkin vanhempia. He pohtivat, pääsevätkö enää kotipaikassa elämän alkuun, kun karjaa ja omaisuutta on tuhoutunut niin paljon. Huoli kotieläimistä on kirjeissä jatkuvasta läsnä: vaikka perheen hevonen ja lehmät ovat evakossa mukana, on lampaat ja kissat jouduttu jättämään kotiin. Koirankin isä joutui lopettamaan evakkomatkalla. Joulukuussa 17-vuotias poika palaa Meltaukseen hevosen kanssa. Vuoden 1945 kirjeenvaihto Ruotsin ja Meltauksen välillä käsittelee, kuinka hän kotipuolessa järjestelee asioita. Viimeinen kirje on hänen isälle kotoa kirjoittama kirje. Kirjeet on lahjoittanut museolle vuonna 2004 perheen tytär, joka oli evakkotalven aikaan 7-vuotias. Lahjoittaja haluaa perheensä pysyvän anonyyminä. Arkistoaineisto: evakkoperheen kirjeenvaihtoa Flarken Sisar kirjoittaa toiselle paikkakunnalla evakossa olevalle veljelleen kuulumisia. Kuten useissa muissakin perheenjäsenten välisissä kirjeissä, myös tässä pohditaan perheen eläinten kohtaloa ja vointia. Alan kirjoittaa taas pitkästä aikaa. Saan mainita että terveenä olemme olleet mutta olen ollut viikon tässä lähellä, puolen kilometrin päässä sairaalasta kurkun tähden. Onko sinun tarvinnut olla sairaalassa? No onko sulla lehmät terveenä ja onko yhtään tapettu. --- Ranssikin se on välille nukkunut. Isä sanoi niin myös että Kaunikin ja Toukon he kerkesivät Eemelin kanssa tappaa, lampaat olivat kaikki jättäneet eloon. Hän kuvailee myös evakkopaikkansa olosuhteita. Evakoille on tehty röntgenkuvauksia tuberkuloosin varalta. Oikein hyvä täällä on olla ruokaa saa aivan tarpeeksi. Siellä etelässähän ei ole tarpeeksi ruokaakaan. Kauppa on niin lähellä että ei oleko joku askel. Met olemme teatterissa, kerran meille on näytetty elokuvia mutta satuin olemaan justiin silloin sairaalassa, pianoa meille on soitettu kolme kertaa ja meillä on ollut useita kertoja juhlia, eilenkin illalla oli ja pianoa soitettiin kauan aikaa. --- Meitä on rönkätty kaksi eri kertaa. 5 viikkoa tulee huomenna kun on tultu tähän paikkaan, kaksi kertaa on saunottu, tänä iltana toinen kerta, on oikein hauska kun on saanut käydä saunassa. Täällä on oikein hauska vaikka ei saa käydä missään. Sikforss Vastauksessaan veli kertoo olleensa terveenä ja voineensa hyvin. Myös hän on ollut terveystutkimuksissa. Alan vastaamaan kirjeestäsi, jonka sain eilen, ja josta näin että terveenä olette olleet. Terveenä minäkin olen ollut, vaikkakin sairaalassa, elikkä ei tämä sairaala ole kuin kansakoulu. Meitä on tällä koululla toistasataa henkeä. --- Eilen oli kolmannet kurkku kokeet ja sanottiin, että jos on kolmet puhtaat kokeet niin pääsee pois. Ei täällä työt rasita ja syyvä saapi niin paljonko jaksaa. Poika on huolehtinut perheen omien lisäksi muidenkin lehmistä. Lehemät on vielä kaikki elossa. Sano Emmille, että Korja poiki Mäntymaassa. Kyllä se Enna olis ees saanu lähtiä omia lehmiä hoitamaan. On ollut kovat hommat kun on pitänyt huoltaa 8 lehmää. 28

29 toinen maailmansota (toinen kartio näyttelytilassa) Neuvostoliiton ja Saksan välisen hyökkäämättömyyssopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi määriteltiin itäisen valtiomahdin etupiiriin. Saavuttaakseen päämääränsä Neuvostoliitto hyökkäsi ilman sodanjulistusta Suomeen 30. marraskuuta Syttyi 105 päivää kestänyt talvisota. Puna-armeijan tavoitteena oli vallata Suomi kolmessa viikossa. Pohjoisessa puolustusta varten organisoitiin Lapin Ryhmä, joka kenraalimajuri K. M. Walleniuksen johdolla pysäytti Petsamon, Pelkosenniemen ja Sallan suunnalta maahan tunkeutuneet vihollisvoimat. Suomalaisten rinnalla taisteli ruotsalaisen vapaaehtoisjoukko. Venäläiset tekivät Rovaniemelle useita ilmapommituksia, joissa kuoli 25 ja haavoittui 70 asukasta. Talvisota päättyi Moskovan rauhassa Suomi menetti 10 % maa-alastaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Välirauhan aikana autokolonnat kuljettivat tarvikkeita Petsamosta Jäämerentietä Suomeen ja Ruotsiin. Saksan vallattua Norjan kesäkuussa 1940 Lapin geopoliittinen asema muuttui. Uusi mahtitekijä tarvitsi joukoilleen kauttakulkuyhteyden Jäämerelle Suomen ja Ruotsin kautta. Vastaavasti Neuvostoliitto huolsi rautateitse joukkojaan Porkkalan vuokra-alueella Etelä-Suomessa. Kesän korvalla 1941 Suomi liittyi Saksan johtamaan koalitioon ja mobilisoi armeijansa hyökkäysvalmiuteen. Saksan armeija hyökkäsi Neuvostoliittoon Suomen osalta jatkosota alkoi kolme päivää myöhemmin, kun Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Suomen kaupunkeja. Vuoden 1942 alusta alkaen Pohjois-Suomen sotatoimialueesta vastasivat saksalaiset, joilla oli tällä alueella enimmillään noin sotilasta. Yksin esikuntakeskuksena toimineen Rovaniemen kauppalan alueella oli jatkuvasti noin saksalaista. Pohjois-Suomi II maailmansodan kurimuksessa Pitkän asemasotavaiheen jälkeen punaarmeijan laajamittainen hyökkäys kesällä 1944 pakotti Suomen lopulta irrottautumaan sodasta. Aselepo solmittiin 4. syyskuuta. Erillisrauhan ehdot olivat raskaat, Suomen tuli maksaa sotakorvaukset, asuttaa luovutetuilta alueilta evakuoidut yli asukasta ja internoida tai ajaa saksalaisjoukot maasta. Odotettavissa olevien sotatoimien jaloista evakuoitiin Lapin väestö, henkilöä, Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. Venäläisten johtaman valvontakomission painostaessa suomalaiset joukot olivat lokakuun alussa pakotettuja todellisiin sotatoimiin saksalaisten karkottamiseksi. Norjaan suunnitelmallisesti vetäytyneet saksalaiset tuhosivat Lapin perusteellisesti. Lapin sota jatkui aktiivisena marras-joulukuuhun asti. Se päättyi lopullisesti vasta viimeisten saksalaisten poistuessa Kilpisjärvellä Suomen alueelta. Rovaniemellä elettiin vuosien ajan rinnakkain asevelimaa Saksan sotaväen kanssa. Lapissa oli yli saksalaista, kauppalassa heitä oli lähestulkoon saman verran kuin varsinaisia asukkaita. Saksalaisaika toi mukanaan työmahdollisuuksia, kaupankäynti vilkastui ja kauppalan infrastruktuuria rakennettiin parakkirakentamisen ohella. KUVA: Lumipukuinen Helmi Konttijärvi talvisodan aikaan kotitalonsa (Koski- ja Pohjolankadun) kulmalla. Kuvaaja tuntematon. 29

30 Muistelus: Rottasota Kauppalassa ei ollut rottia 1930-luvulla, koska täällä ei ollut niille edellytyksiä sikiämiseen. Ensimmäiset rotat saapuivat Rovaniemelle saksalaisten tavarakuormien mukana. Rotille avautui erinomaiset lisääntymismarkkinat Rovaniemellä, jonne saksalaisten parakkeja pystytettiin vieri viereen. Koloja, käytäviä, reikiä ja ruokapaikkoja rottien turvallista elämistä varten muodostui kaikkialle sinne, missä sotilaat asuivat. Rottien salamannopeaa lisääntymistä edisti myös asuntojen nurkilla olevat tunkiot. Pian rottia vilisti tuhansittain kauppalassa. Niistä tuli ongelma. Elukoita ruvettiin pyytämään liskuilla, ansoilla ja jopa pyssyilläkin. Rotat vain lisääntyivät. Kauppalan tuhossa paloi tuhansia siimahäntiä, mutta eivät kaikki. Evakosta paluun jälkeen rottien hyvinvointi jatkui. Puutteellinen viemärilaitos merkitsi edelleen sitä, että talojen pihalla oli tunkioita, rotille mieluisia paikkoja. Joskus 1940-luvun lopulla käynnistyi kauppalassa yleinen rottasota. Asukkaat saivat ilmaiseksi apteekista vihreää tahnaa, jota levitettiin ruokapalojen päälle. Yleisiä myrkytyksiä tapahtui toistuvasti. Se tehosi. Rottien hävitystä edesauttoi ratkaisevasti viemäröinti ja jätehuolloin kehitys. Rovaniemeläinen mies, s l Kailan perhe Kailan perheeseen kuului isä Viljo ( ) ja äiti Liisa ( , o.s. Wegelius) ja lapset: Tapani (s. 1936), Panu (s. 1939) ja Anna-Liisa (Anu, s. 1942). He asuivat jatkosodan aikana Rovaniemen Veitikantiellä, kaksikerroksisessa, rapatussa funkistalossa. Välirauhan aikanakin lapsien mielessä pyörivät sota ja pommitukset. Kotitalon ympäristössä oli pommikuoppia ja rikkonaiset rakennukset kiinnostivat lapsia. Läheisessä KUVA: Perheen isä oli is-päällikkönä Rovaniemellä. Oli harvinaista, että perhe sai olla yhdessä sota-aikana. Kuvassa on Viljon sylissä Panu Kaila. Kuva: Viljo ja Liisa Kailan albumi. sirpalesuojassa kuoli talvisodan pommituksessa kuusi henkilöä, joista kaksi oli lapsia. Tapani taas kulkee talon ympärillä pieni ämpäri kädessä ja kerää siihen lasinpalasia sanoen: Tämänkin on Molotohvi särkenyt. Kumma, kun ei tuo sota ota haihtuakseen Tapanin ajatusmaailmasta. Aina hän vielä leikkii pommittamista (heittää kivellä omia rakennelmiaan) ja on kovasti kiinnostunut rikkinäisistä taloista ja pomminsirpaleista, joita hänellä on kokoelma. Mutta eipä lehdissä enää näekään muuta kuin sotakuvia ja lehtiä Tapani katselee ja leikkelee kuvat. Liisa-äidillä oli huoli ja pelko tulevaisuudesta, kun sota näytti lähenevän Saksan vallattua Norjan. Usein tuntuu niin vaikealta olla äiti tällaisena aikana. Ei tosiaan voi tietää, mihin ja mitä varten vaalii pienoisiaan. Missään kohti ei ole varmuutta. Sodan uhka on yhä olemassa, saa olla aina valmistautunut siihen, että yks' kaks' saa napata lapset mukaan ja mennä jonnekin, ties mihin. Lapsillakin on 30

31 omat kaasunaamarinsa. Enimmäkseen en mieti näitä asioita, elän kuin tietäisin edessä olevan sarjan rauhallisia vuosia. Olemme ostaneet tontin, olemme ostaneet uuden astiakaapin ja uskomme, että saamme ne pitää. Kun rakennuslaina järjestyisi, rakentaisimme oman talonkin, iki-oman kodin pikku pojille. Pelko muuttui todellisuudeksi kesäkuussa 1941 jatkosodan alkaessa. Lapset vietiin turvaan kolmeen otteeseen kaupungin ulkopuolelle, mutta sodan pitkittyessä pommituksiinkin totuttiin. Nyt ovat meidän pojatkin saaneet olla jo kahdessa pommituksessa. Ensimmäinen tuli yllättäen kello viisi aamulla ja pommit putosivat melko etäälle, eivät pojat edes heränneet. Toinen sattui noin kello 20. Pojat jo nukkuivat, mutta kun rupesi kovaa paukkumaan, kiskoimme heidät sängyistään ja lennätimme kellariin. Panu ei ollut milläänsäkään, sanoi vain "enkelit varjelee", mutta Tapani vapisi pelosta. Ryssä on taas pitkästä aikaa "onnellistuttanut" rovaniemeläiset lentolehtisillään ja pommeillaan. Panu ilmoitti viime kellarimatkan jälkeen, että kun tulee seuraava hälyytys, niin lastenhuone nukkuu. Pommitukset ja haavoittuneiden kuvat sanomalehdissä saivat Tapanin pelkäämään sotaan joutumista aikuisena. Ehtimiseen kyselee hän nyt jotain ammattia, jonka harjoittajana hän välttyisi sotaan lähdöstä, sillä hän pelkää haavoittuvansa nähtyään jonkun kuvan, joka esitti leikkausta kenttäsairaalassa. Ei auta, vaikka vakuutan, ettei ehkä tulekaan sotaa hänen kasvettuaan aikamieheksi. Syyskuun alun aselevon jälkeen pelättiin venäläisten valloittavan Suomen ja Kailan perhe mietti, missä olisi parhainta asua. Heillä oli ollut tarkoitus rakentaa oma talo Rovaniemelle, mutta Lapin sota muutti suunnitelmat. Nyländer kirjoitti, että kaikki on palanut maan tasalle. Huonekalut, muut esineet ja vaatteet. Sota on sotaa. Kailan perhe ei enää palannut Rovaniemelle. KUVA: Sota oli kaikkialla arjessa läsnä ja lapset ottivat mallia näkemästään. Sota näkyi lasten leikeissä. Kuvassa on Panu ja Tapani Kaila, takana on Liisa Kaila. Kuva: Viljo ja Liisa Kailan albumi. 31

32 Rovaniemen kauppala Kuva: Reino Sarvola. Jälleenrakennus Lapin sodan päätyttyä 1945 alkoi evakuoitujen paluu kotiseuduille. Paluu Rovaniemelle oli rankkaa, sillä jopa 90 % rakennuskannasta oli tuhottu, mukaan lukien tiet, puhelinlinjat ja muut elämän edellytykset. Räjähteitä oli kylvetty Lappiin arviolta 1,3 miljoonaa kappaletta. Rovaniemen kauppalassa lunastettiin yksityismaita Lex Rovaniemi -poikkeuslailla. Maanhankintalain nojalla asutettiin mm. siirtolaisia ja rintamamiehiä. Lapissa lunastukset koskivat pääasiassa valtion maita. Korvauslain avulla puolestaan myönnettiin kaikkialla Suomessa jälleenrakennuslainoja, joista peräti 61 % suuntautui Rovaniemelle. Lisäksi ulkomaista apua saatiin mm. Ruotsista, kveekareilta ja YK:lta. Marshall-apua Yhdysvalloista Suomeen ei Neuvostoliitto hyväksynyt. Rakennustoiminta oli alkuun hidasta, mutta vilkastui vuodesta 1948 lähtien, kun tarvikepula hellitti. Aluksi asuttiin väliaikaisparakeissa ja tuholta säästyneissä kellareissa. Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema Poronsarvi-asemakaava määritti Rovaniemen kaupunkikuvan kehitystä ja yhdyskuntasuunnittelua. Alueliitosten myötä kasvanut kauppalan pinta-ala antoi lisää suunnitteluvaraa. Valtion ja kunnan rakennustyömailla tarvittiin runsaasti työntekijöitä. Sota- ja evakkoajan kärsimykset kokeneelta väestöltä vaadittiin sitkeyttä ja vahvaa uskoa tulevaan. Elettiin niin fyysisen kuin henkisen jälleenrakennuksen aikaa. Varsinainen jälleenrakennusvaihe päättyi 1953 tai viimeistään Rovaniemen saatua kaupunkioikeudet Sodan arvet ja kokemukset jäivät elämään ihmisissä. 32

33 Näkymä hotelli Pohjanhovin rakennustelineiltä Kuvaaja tuntematon. Amerikan Kveekareiden Avustusjärjestön apu Kveekarit on maailmanlaajuinen protestanttinen järjestö, joka tunnetaan parhaiten aktiivisesta avustustyöstään hädänalaisilla alueilla. Ensimmäiset kveekareiden kenttätyöntekijät saapuivat Rovaniemelle marraskuussa Järjestö jakoi mm. lahjoitusvaroilla hankittua ruokaa ja vitamiineja sekä Amerikasta lahjoitettuja vaatteita. Ruoan jako tapahtui pääosin kouluruokailun kautta. Lisäksi lapsille perustettiin päiväkoteja ja kesäsiirtoloita. Kveekarit järjestivät myös kansainvälisiä työleirejä, joihin osallistuneet vapaaehtoiset auttoivat jälleenrakennustyössä. Arkistoaineistot: Kiitosadressi amerikkalaiselle kveekarijärjestölle Rovaniemeläisten opettajien kveekareille (American Friends Service Committee) 1946 antama kiitosadressi, jossa kiitetään järjestön antamasta avusta. Adressin on lahjoittanut museoon ohiolainen Nancy Foster Neumann, joka osallistui kveekareiden avustustöihin Lapissa. Siirtoväen palaamislupa Evakuoinnin rajatoimiston Torniossa myöntämä paluulupa Ruotsissa evakossa olleille Bertha ja Inga-Liisa Tillmannille. Bertha oli nimismies Paavo Tillmanin vaimo ja Inga-Liisa heidän tyttärensä. Rovaniemen kunnan Alakorkalon kylästä siirtynyt nimismiehen rouva Tilman, Berta, joka on ollut sijoitettuna Ruotsissa, oikeutetaan palaamaan kotipaikalleen sekä viemään mukanaan seuraavat perheeseensä kuuluvat aikuiset henkilöt ja lapset: tytär Inga Liisa. Kveekareita lähdössä Rovaniemeltä Auttin työleirille kesäkuussa Kuva: Sirkka Suonisen vieraskirja. 33

34 Näkymä Ounasvaaralta ennen v Kuvaaja Iikka Paavalniemi. Musta pöytävitriini: OUNASVAARAN HIIHTOMAJAN VIERASKIRJAT Vuonna 1949 valmistunut Ounasvaaran maja oli vuosikymmenten ajan paikkakuntalaisten ja matkailijoiden suosima ympärivuotinen käyntipaikka. Talvisin majalla nautittu Viri-kaakao kruunasi hiihtoretken. Kesäisin siellä järjestettiin tansseja ja juhannusjuhlat. Vilkkaimpina vuosina majalla vieraili jopa henkilöä. Museon kokoelmissa on majan vieraskirjoja vuosilta Ne on lahjoittanut Ounasvaaran Hiihtoseura, joka perustettiin vuonna 1927 ensimmäisten Ounasvaaran kisojen jälkeen. Näyttelyssä on esillä vieraskirjat vuosilta 1953, 1949 ja Rovaniemeläisillä oli tapana käydä potturetkellä Ounasvaaralla 1920-luvulla. Kuvaaja tuntematon. Esine pikkuvitriinissä: KULLENUOTAN LAUDUKSET Nämä puiset suuren laudukset ovat tiettävästi viimeisestä vedetystä lohinuotasta. Kemijoki oli aikoinaan Pohjanlahden tuottoisin ja rikkain lohijoki, jonka kalastusoike uksista ja verotuksista käytiin oikeustaisteluja yli 700 vuotta. Lopullinen kuolinisku lo hestukselle oli Isohaaran voimalaitoksen rakentaminen vuonna 1948, mikä sulki lohel ta nousun Kemijokeen. Samalla katosi kokonainen vanha pyyntikulttuuri. Laudukset on lahjoittanut museoon Arvo Ruonaniemi vuonna

35 1950-LUKU Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat kasvoivat lapsuus- ja nuoruusvuosiaan jälleenrakennuksen aikaan. Vuonna 1952 saatiin maksettua Suomen viimeiset sotakorvaukset. Ne toivat töitä ja kehittivät teollisuutta, vaikka toisaalta vastikkeeton vienti hidasti elintason nousua. Siirtoväestön huolto oli suuri kysymys, jota hoiti Kansanhuolto. Myös rintamalla olleiden miesten asuttaminen puhutti edelleen paljon tuli huoltoapulaki entisen köyhäinhoitolain tilalle. Näin yhteiskunnan heikko-osaisimmatkin pääsivät turvatumman elämän piiriin. Kaupungistuminen alkoi lisääntyä. Samalla perinteinen maatalousvaltainen ajatusmaailma muuttui vähitellen. Vähitellen tuli kodinkoneita helpottamaan erityisesti naisten vastuulla olevia kotitöitä. Keittiö sähköistyi ja tomunimijä eli pölynimuri ilmestyi joihinkin koteihin. Siirtyminen omavaraistaloudesta kohti kulutusyhteiskuntaa tapahtui kohtalaisen nopeasti, joskin alueellisia eroja oli runsaasti. Rovaniemeläisten elämää 1950-luvulla sävytti voimakas kehitys ja rakentaminen sekä erityisesti kaupunkikuvan muutos. Uutta, modernia arkkitehtuuria ilmestyi kauppalan keskustaan, ja rakennustöitä tehtiin kaikkialla. Metsätyöt tarjosivat edelleen töitä niin pientilallisille kuin kulkumiehillekin. Savotoilla talvisin puurtavat jätkät ja tukkilaiset tulivat erityisesti keväisin savotoiden loputtua Rovaniemelle huvittelemaan. Uiton alku jokien vapauduttua jäistä toi vuosittain toivottua lisätyötä ja tienestiä tuhansille ihmisille. Vuosikymmenen kuluessa Rovaniemi vahvisti paikkaansa koulutuspaikkakuntana. Perustettiin monia kouluja ja korkeamman asteen oppilaitoksia, kuten Rovaniemen yleinen ammattikoulu, Rovaniemen Yhteislyseo, Lapin kansakorkeakoulu ja kotitalousopisto. Ihmisten muuttaessa maaseudulta keskuksiin myös Rovaniemen kauppalan aluetta laajennettiin liittämällä siihen Korkalovaara ja Karvonranta Rovaniemeläiset hankkivat kulutustavaransa vuonna 1958 avatusta Sokos-hallista. Esineet (kapea pystyvitriini): Sekatavarakaupan myyntituotteita luvulla Rovaniemellä oli useita pieniä sekatavarakauppoja, joista ostettiin peruselintarvikkeita ja pikkutarvikkeita, erityisesti naisten kotona tekemiin käsitöihin ja vaatteiden korjaamiseen tarvittavia nappeja, lankoja ja neuloja. Useat perheet saivat tuloja pitämällä kauppaa kotitalonsa yhdessä huoneessa, esimerkiksi Lenne ja Aino Niska toiminimellä V. Heikkinen Niskanperällä. Marjanpoimurit Nämä kaksi erilaista metallista marjanpoimuria ovat olleet käytössä Rovaniemen seudulla puolukka- ja mustikkametsissä erityisesti 1960-luvulla. Marjanpoimureita on ollut myös puisia sekä teollisesti valmistettuja että kotitekoisia. Vaneritynnyri Vaneritynnyriä on käytetty Mikkosen perheessä puolukoiden säilömiseen kellariin talven ajaksi. Puolukat ovat olleet yksi käytetyimmistä marjoista, koska ne on ollut helppo säilöä kuukausien ajaksi myös ilman pakastinta. Pilkkivapoja Marjastuksen lisäksi myös kalastus oli vielä luvuilla hyvin yleistä rovaniemeläisissä perheissä. Talvella käytiin pilkillä, ja erilaisia pilkkejä on museon kokoelmissa useita. Osa pilkeistä on kokonaan kotitekoisia, osassa on teollinen kelaosa ja osa on taas täysin ostotavaraa. siniharmaan vitriinin esineet 35

36 Iskukoukkuja Ruokaa saatiin pöytään talven aikana myös kalastamalla jään alta haukia iskukoukuilla. Koukut ja langat ovat olleet ostotavaraa ja loppuosa pyydyksestä kotitekoista. Nämä iskukoukut ovat kuuluneet Pullinrannassa asuneelle maanviljelijälle ja poromiehelle Heino Alapullille ( ). Eino Sokeron Suomen Rakennustyöläisten Liiton jäsenkirja vuodelta 1959 Kirvesmiehen työkalupakki Työkaluja luvulta (Eino Sokero) Eino Sokero ( ) Eino Petter Sokero ja hänen vaimonsa Helka Sokero ( ) olivat molemmat syntyneet Laatokan Karjalassa ja lähteneet Suojärveltä sotaa pakoon. He olivat vuoden verran Jyväskylässä ja muuttivat Rovaniemelle vuonna Eino oli ollut jo välirauhan aikaan töissä pohjoisessa, Petsamon Liinahamarissa. Pohjoisessa oli tuohon aikaan hiukan korkeampi ansiotaso kuin muualla maassa. Perheessä oli Rovaniemelle muuttaessa kaksi lasta ja kaksi syntyi myöhemmin. Aluksi Sokerot asuivat maalaiskunnan Karvonrannalla, josta oli hankala koulumatka. Silloin tiedettiin, että Viirinkankaalle tulee oma koulu. Alueella oli asemakaava, vaikka siellä ei ollut vielä katujakaan. Sokerot hankkivat tontin osoitteesta Kanervikkotie 5 (nykyisin 13) ja rakensivat talon vuonna Rakentaminen oli syksyyn asti kokopäiväistä. Talkootöillä valettiin pohja, puu- Eino Sokero. Kuvaaja tuntematon. työt tehtiin itse ja ammattimies palkattiin sähkötöihin. Kun Eino sai urakkatöistä lisää pohjarahoja, palkattiin maalari maalaamaan ja tapetoimaan huoneita. Eino liittyi Suomen Rakennustyöläisten Liittoon (nyk. Rakennusliitto) Sodan jälkeen Eino kiersi mm. voimalaitoksilla kirvesmiehenä. Hän oli Neuvostoliiton puolella rakentamassa Rajakosken voimalaitosta Kymmenen vuotta myöhemmin hän oli rakentamassa myös Tuloman voimalaitosta Rakentamista riitti myös ympäri Lappia, hän oli tekemässä mm. Kilpisjärven ja Vuotson matkailumajoja. Ennen eläkkeelle jäämistään Eino työskenteli toistakymmentä vuotta Rovaniemellä. Einon kirvesmiehen työkalut on lahjoittanut museoon vuonna 2014 hänen tyttärensä Leena Sokero. Lahjoitus sisältää myös muuta Einolle ja Helkalle kuulunutta aineistoa. 36

37 Armas Lind ( ) Armas Valdemar Lind syntyi Rovaniemen Asemieskadulla olleessa Suhosen parturitalossa. Isä Tauno Lind jätti perheen vuonna 1925 ja muutti Kanadaan. Äiti Mari joutui lähtemään takaisin kotikyläänsä Kalajoelle Armaan ja hänen pikkuveljensä Veikon kanssa. Lindin veljeksistä tuli siellä pian orpoja, sillä äiti kuoli tuberkuloosiin vuonna Veljekset joutuivat huutolaisiksi, joiden koti vaihtui vuosittain Kalajoen eri taloissa. Elämä oli rankkaa työntekoa ja selkäsaunoja. Armas karkasi huutolaiskodistaan 12-vuotiaana ja onnistui pestautumaan rengiksi Tyngän kylällä. Sodan jälkeen Armas liittyi kommunistipuolueeseen. Hän muutti asumaan Rovaniemelle ja rakensi itse talonsa Korkalovaaran kupeeseen. Armas työskenteli Rovaniemen kaupungin palveluksessa luvuilla Lindin perhe, kuten myös monet muutkin rovaniemeläiset, hankki lisää ruokaa kalastamalla ja marjastamalla ahkerasti. Kesällä ongittiin ja talvella pilkittiin tai pyydettiin koukuilla mateita. Marjanpoimureitakin löytyi käyttöön useita. Armas lahjoitti ensimmäiset esineet museoon vuonna 1975, heti museon perustamisen jälkeen. Viimeisen lahjoituksen hän teki vuonna 1998, vähän ennen kuolemaansa. Armas oli museon kokoelmien suuri tukija ja runsaskätinen esinelahjoittaja. Lahjoitukset sisältävät mm. maalöytöjä Rovaniemen alueelta, mutta erityisesti niissä on hyvä otos arkista käyttöesineistöä luvuilta Ounaskosken koulun tontilla, kaupungin vesijohtomiehiä ruokalakämppänsä edessä Ensimmäinen vas. Armas Lind, joka pystytti jakokaappeja. Kuvaaja tuntematon. 37

38 1960-LUKU Suomi alkoi todella siirtyä maa- ja metsätalousvaltaisesta yhteiskunnasta kohti modernia palvelu- ja kulutusyhteiskuntaa 1960-luvulla. Samalla koneellistuminen ja tekninen kehitys aiheuttivat yhteiskunnallisen murroksen, minkä seurauksena työttömyys kasvoi. Suuret ikäluokat olivat kasvaneet aikuisiksi, väkeä oli paljon ja ihmiset muuttivat maaseuduilta töiden perässä kaupunkeihin ja erityisesti Ruotsiin. Vuosikymmenen puoliväliin tultaessa jälleenrakennusaikana tehokkaasti asutettu maaseutu oli monin paikoin jo käytännössä autioitumassa Rovaniemi muuttui kaupungiksi. Sitä juhlistettiin ilotulituksin ja arvokkain puhein. Uusi kaupunki jatkoi kasvuaan koko vuosikymmenen. E4-tie siltoineen vuonna 1967 muutti kaupunkikuvaa voimakkaasti. Kaupungistumisen myötä Rovaniemellekin alkoi nousta kerrostaloja ja vuonna 1966 rakennettiin Korkalovaaraan Rovaniemen ensimmäinen lähiö. Uusi elementtitekniikka mahdollisti nopean rakentamisen, mutta samalla lähiöistä muodostui arkkitehtonisesti yksitoikkoisiakin alueita. Kehityksestä huolimatta rovaniemeläiset asuivat edelleen ahtaasti, ja sodan jälkeen rakennetuilla erilaisilla alivuokralaisasunnoilla oli käyttöä. Sähkömankeli ja pyykinpesukone tekivät vasta tuloaan joka kodin varusteiksi. Vuonna 1964 Rovaniemellä alkoi näkyä televisionkanava TV 1, joka avasi näkymän maailman tapahtumiin. Kerrostalojen noustessa hippiaate ja -muoti villitsi nuoria, jotka tahtoivat erottautua nuorisokulttuurillaan. Nuoria villitsivät pop- ja beatmusiikin maailmantähdet, erityisesti Beatles. Lenne ja Aino Niskan perhe Lenne ( ) ja Aino (o.s. Heikkisen, ) Niskan molempien sukujuuret ovat Niskanperällä. He menivät naimisiin vuonna 1956 ja rakensivat oman talonsa Niskanperälle osoitteeseen Heikkisentie 6. Aino oli pitänyt sekatavarakauppaa jo lapsuuden kotitalossaan. Hänen veljensä Viljo Heikkinen oli perustanut kaupan 1930-luvun puolivälissä. Viljon kaaduttua sodassa kaupan pitämistä jatkoi ensin hänen veljensä Uuno ja sitten sisarensa Aino toiminimellä V. Heikkinen. Ainon mentyä naimisiin Lennen kanssa hän jatkoi kaupan pitämistä myös Heikkisentie 6:ssa. Kauppa oli yhdessä huoneessa, eteisen vasemmalla puolella. Siellä myytiin ruokatavaraa ja tarve-esineitä (esim. nappeja, solkia, lankoja). Aino piti kauppaa aina luvun vaihteeseen saakka, jolloin pienimuotoinen kotimyymälä ei enää kannattanut. Entisestä kauppatilasta kunnostettiin 1970-luvulla perheen keittiö. Perheeseen syntyi kaksi lasta Pirjo (1956) ja Pertti (1960). Lastenrattaat ja lelut ovat kuuluneet heille ja säilyneet kotitalon vintillä. Pirjo on lahjoittanut leluja, muuta esineistöä ja myös äitinsä kaupan myyntituotteita museon kokoelmiin (2012 ja 2013). KUVA vitriinin kyljessä: Sahanperän ränsistynyt asuinrakennus Kuvaaja Aatto Aho. 38

39 Esineet: Sähköhella Tämä pieni sähköhella on ollut käytössä piharakennuksen vuokrahuoneessa Saarenkylässä 1970-luvulle saakka. Rovaniemellä oli paljon taloja, joiden piharakennuksissa oli pieniä asuinhuoneita vuokrakäytössä. Kun sähkölaitteet alkoivat tulla yleisempään käyttöön luvuilla, varustettiin usein ahtaat vuokrahuoneet pienillä sähköhelloilla tai pöydällä pidettävillä liesillä. Mustat hääkengät Rauha Viirin käytössä olleet hääkengät juhannuksena Viimeiset ostokortit Valtion yleisostokortilla saattoi hankkia erilaisia edelleen säännöstelyn alla olleita tarvikkeita. Säännöstely päättyi vuonna 1954, jolloin vapautettiin helmikuun alussa sokeri ja maaliskuun 1. päivänä lopulta myös kauan odotettu kahvi. Esillä olevat voimassa olleet ostokortit ovat kuuluneet rovaniemeläiselle Komulaisen perheelle. Erilaisia arkisia keittiötavaroita: maustepurkkeja, peltirasioita ja astioita (Eevi Kutila) Pyykkisaavi ja -lauta Vesikelkka Vesikelkkaa tarvittiin vesisaavien kuljettamiseen. Kelkalla voitiin vetää myös polttopuita, kuljettaa lapsia tai laskea mäkeä Pesuvati ja shampoopullo Vesipostin avain Avainta tarvittiin, kun haettiin vettä yleisestä vesipostista Ämmänlänget Puiset ämmänlänget joilla on kannettu vesisaaveja ergonomisemmin (Rovaniemen kotitalousoppilaitoksen RKO opetusvälineistöä) Vauvan vaatteet narulla Rovaniemen kotitalousoppilaitoksen lastenkodin vauvan vaatteita, jotka oppilaat ovat käsin ommelleet 0-1-vuotiaille lastenkodin asukkaille. Rovaniemen kotitalousopistossa oli oma lastenkoti vuosina Lastenhoidon opetus kuului osana kotitaloudellista opetusta ja sen osuus emäntäkoulun opetuksessa oli huomattava. Lastenkoti sijaitsi opettajien asuinrakennuksessa. Lastenkodissa oli kymmenkunta 0-1-vuotiasta vauvaa. Lapset tulivat suoraan synnytyslaitokselta ja vuoden täytettyään heidät sijoitettiin useimmiten perheisiin. Terveyssisar vastasi lastenkodin toiminnasta. Lisäksi oli lastenhoitaja ja oppilaat. Oppilaat hoitivat lapsia kolmessa vuorossa, pesivät lasten vaatteet, tekivät ruuat, siivosivat sekä ompelivat ja parsivat vaatteita. Lastenkoti ei saanut määrärahoja erityistarpeita varten ja talous oli tiukoilla. * * * * * * * * * * * * * Lastenrattaat 1960-luvun alkupuoli (Lenne ja Aino Niska) Leluja iso nalle ja peltinen nosturi (Lenne ja Aino Niska) Matkaradio1960-luvulta (Lenne ja Aino Niska) Rauhanmerkki-kaulakoru v Rauhanmerkki kuului asiaan 1960-luvulla myös rovaniemeläisellä nuorisolla, joka seurasi tiukasti ajan erilaisia ilmiöitä. Tämä merkki on kuulunut Ulla Etolle, joka sai merkin lahjaksi poikaystävältään. Merkki on itse tehty ja automaalilla maalattu. lasikuution esineet luvut 39

40 lasikuution esineet luvut Sähkömankeli Sähkömankeli oli edistyksellinen sähköinen kodinkone, joka helpotti naisten arkitöitä. Sähkömankeli muistetaan myös yhtenä ensimmäisistä hankituista sähkölaitteista. Osittain syy voi olla myös siinä, että mankelit olivat hyvin pitkäikäisiä laitteita, joita käytettiin useita vuosikymmeniä. Naisen anorakit ja toppahame (design by Saara Hirvisalo) Väritelevisio Tämä väritelevisio oli yksi ensimmäisiä Rovaniemellä 1970-luvun alussa. Väriteleviota tarvittiin tuolloin tosin vain osan ohjelmien katseluun, sillä iso osa ohjelmista lähettiin edelleen mustavalkoisena. Aikakauslehtiä Viikon tv-ohjelma -lehtinen vuodelta 1976 Värillisiä lähetetyt ohjelmat on merkitty punaisella väri-tekstillä. Vuoden 1976 lopulla Rovaniemellä näkyi kaksi tv-kanavaa. Kotitalouksiin vesi haettiin usein yleisistä kaivoista. Kuvan kaivo sijaitsi Uittomiehentien ja Kairatien risteyksessä. Kuvaaja: Lauri Alanärä. Muistelus: Vesihuolto ei vielä oikein pelannut Monilla perheillä ei ollut omaa kaivoa, vaan vesi jouduttiin hakemaan kauempaa lähteistä tai vesiposteista. Lähteitä oli kauppalan alueella ainakin Palkisentiellä (18 ja 23) ja Kairatiellä nykyisen kuljetusliikkeen varikon tietämillä. Pallokentällä oli oikein katettu vedennoutopaikka. Vesi oli kyllä arvossaan, kun sen joutui itse vesikelkalla saaveissa kotiin vetämään tai ämpäreissä kantamaan. Joissain taloissa tuli kylmävesi pihaan letkuilla. Toisaalta kauppalan alueella Valde Taskila toi pyykkivedet 200 litran saaveissa moneen taloon. Tämä helpotti pyykkihuoltoa ja erityisesti naisten elämää huomattavasti. Pyykinpesu oli rankkaa varsinkin talvella, jolloin pyykit pestiin siinä keittiössä ja vietiin kylmälle ullakolle kuivumaan. Lopuksi ne jäätyneet koppurat tuotiin sisälle loppukuivatukseen. Kovin harvoissa taloissa oli vesivessa. Pihoilla oli huussit. Suoranaista luksusta oli se, että uusissa kerrostaloissa tuli vesi hanasta sisälle, oli sisävessa ja asunnoissa oli usein myös amme, jonka saattoi täyttää hanasta lämpimällä vedellä! 1950-luvun muistelutilaisuudessa keväällä 2016 yhdessä muisteltua 40

41 Väkijoukko katsoo muotinäytöstä ikkunan takaa Kuvaaja: Pauli Laalo. Muistelus: Paljon, paljon lapsia Meitä lapsiahan oli niin paljon, koulussakin aivan mahdottomasti! Me saatiin lahjoituksina monoja ja suksia ja kaikenlaisia muita urheiluvälineitä. Kyllä meistä huolehdittiin oikein hyvin. Lapset kulki aikuisten töissä mukana. Minäkin olin usein siellä Lapinmaan kansanravintolassa, kun äiti oli siellä tarjoilijana. Kauhian kova puheensorina oli ja niin sakea tupakansavu, ettei vastapäistä seinää nähnyt. Ja aikuiset aina jututti meitä lapsia. Muistelutilaisuudessa yhdessä muisteltua Muistelus: Hurjat leikit Kemijoen ranta oli mieluinen paikka vaikka mille leikeille. Sitä mentiin sinne koko porukka leikkimään. Kemijoki oli silloin villi ja vapaa, laski ja nousi vuodenaikojen mukaan, ja jäidenlähtö oli suuri nähtävyys. Lapsille mieluista oli mennä kahlaamaan jokeen ja laskea virran mukana Hilmanrantaan. Kyllä siihen virkavaltakin koitti puuttua, että kovin oli hurjan näköistä hommaa, kun me pojat siellä uitiin pitkiäkin matkoja veneitten perässä. Yksi leikki oli sellainen, että isommat pojat pisti pikkupojat sukeltamaan kranaatteja sieltä joesta! Ahkiomaantien alue oli keväisin tulvan aikaan kuin saari. Joskus kaupungin miehet joutuivat hakemaan lapset veneellä kouluun. Yhtenä kesänä vettä oli niin paljon, että siinä sitä vaan uitiin Ahkiomaantiellä! Muistelutilaisuudessa yhdessä muisteltua Rovaniemen kotitalousopiston lastenkoti 1960-luvulla. Kuvaaja: Aimo A. Tuomi. 41

42 Ylen lähetykset alkoivat näkyä Rovaniemellä Kun ei ollut omaa televisiota, sitä katsottiin vaikka näyteikkunasta. Kuvaaja: Lauri Alanärä. Muistelus: Porukalla katsottiin vaikkei ymmärretty Ne oli ne televisiot niin harvinaisia, että jos sellainen oli, sitä mentiin isolla porukalla katsomaan. Asemieskadullakin asui yksi mies, jonka ei tarvinnut varmaan kolmeen talveen tehdä lumitöitä, kun aina oli niitä auttajia siinä pyörimässä kunhan sai katsoa televisiota! Sehän oli niin hienoa se television katsominen, ja täällä katsottiin Ruotsin kanavia jos ei muuta näkynyt. Ja niitä piti katsoa, vaikka ei mitään edes ymmärretty! Kerrankin tuli sellainen dramaattinen elokuva kuin Härmelin, Lumikko, ja sitä ihmeteltiin. Seuraavana päivänä piti käydä kysymässä ruotsia osaavilta naapureilta, että mitä siinä elokuvassa oikein tapahtui Muistelutilaisuudessa yhdessä muisteltua Muistelus: Ostamista piti harkita pitkään Se television ostaminen oli iso juttu. Niitä myytiin joka liikkeessä, joka vain vähänkin myi semmosta. Yötä myöten asennettiin niitä antenneja, että ne televisiot olisi näkyneet kunnolla. Ja sitten alkoi se kaupanteko. Pistettiin televisioita vierekkäin ja vahtattiin sitä kuvaa, että onko se hyvä ja missä on parempi ja paljonko maksaa. Sitä kaupantekoa harkittiin pitkään, ainakin viikko, ennen kuin lopulta tehtiin päätös. Muistelutilaisuudessa yhdessä muisteltua Televisiokurssi vuonna Kuvaaja: Lauri Alanärä. 42

43 Valtiovierailut Muistelus: ARVOVIERAITA Rovaniemellä kävi paljon valtiovieraita. Nehän tuli Suomeen ja kävivät Helsingissä ja sitten täällä Rovaniemellä. Täällä kävivät Persian shaahi, Tito ja Brežnev ja vuonna 1969 USA:n silloinen varapresidentti Lyndon B. Johnson. Amerikan varapresidentti Lyndon B. Johnsonia oli vastassa valtavasti autoja ja ihmisiä lentokentällä, siellä olivat mustat mersut rivissä odottamassa. Hän näki, että täällä on niin paljon porukkaa, että pitääpä tervehtiä näitä. No oli jo Johnsoni nousemassa Välitalon mersun konepellille, kun Välitalo kivahti tiukkaan sävyyn, että kengät pois!. Siinä Amerikan varapresidentti sitten nousi sukkasillaan siihen konepellille kättä huiskuttelemaan. Mies muisteli 1960-luvun Rovaniemeä KUVAT ylhäältä alas: Persian (nykyisen Iranin) shaahin, Mohammad Reza Pahlavin ja shaahitar Farah Pahlavin vierailu Rovaniemellä Kuvaaja: Pauli Laalo. Yhdysvaltojen varapresidentti Lyndon B. Johnson vierailulla Rovaniemellä Kuvaaja: Lauri Alanärä. Jugoslavian presidentti Josip Broz Tito valtiovierailulla Rovaniemellä Kuvaaja: Pauli Laalo. Neuvostoliiton presidentti Leonid Brezhnev vierailulla Rovaniemellä syyskuussa Kuvaaja: Pauli Laalo. 43

44 Rovaniemi kaupungiksi Arkistoaineisto: Rovaniemen kaupungin perustamiskirja v Alkuperäinen asiakirja oli pitkään kaupunginjohtajan virkahuoneen seinällä. Katajarannan koulun 6. luokan Ounas-lehdessä oleva kirjoitus vuodelta 1960: Rovaniemi muuttuu kaupungiksi Oli uuden vuoden aatto. Kävin ostamassa kaksi rakettia. Lähdin yhentoista aikana kauppalaan. Otin ne raketit mukaan. Kello oli jo kaksitoista, kun oltiin kaupalassa. Me ammuimme ensimmäisen raketin vanhan torin aukialla. Toinen raketti epäonnistui ja lenti lumihankeen ja sammui. Sitten alkoi rakettien jyske ja pauke, kun Rovaniemi muuttui kaupungiksi. Viimmeinen raketti oli iso. Se valaisi koko kaupungin. Siellä oli torvisoittokunta soittamassa, sielä juhlittiin, kun Rovaniemi muuttui kaupungiksi. Minä lähdin vasta kahden aikaan kotia. Kirj. Mauri Mattola KUVAT ylhäältä alas: Ilotulitus Rovaniemen kaupungiksi tulon kunniaksi Kuvaaja: Lauri Alanärä. Paljon väkeä oli kuuntelemassa kaupunginjohtajan juhlapuhetta Kuvaaja: Lauri Alanärä. Ensimmäinen Rovaniemen kaupunkilainen. Kuvaaja: Lauri Alanärä. 44

45 Ikkunavitriini Asepuku USAn armeijan uniformu 1950-luvun alusta (Teuvo Juho Turtiainen) (Turtiaisen suomalainen sotilasarvo oli majuri; valokuvassa majuri Turtiainen suomalaisessa uniformussa 1950-luvun lopulla Rovaniemellä) KUVA: Majuri Teuvo Turtiainen. Kuvaaja tuntematon. Teuvo Turtiainen ( ) Muuruvedellä syntyneen Teuvo Juho Turtiaisen sotilasura liittyy läheisesti Suomessa vuonna 1945 paljastuneeseen laajaan asekätkentään. Se suunniteltiin ja toteutettiin pelätyn Neuvostoliiton miehityksen varalta. Teuvo komennettiin jatkosodan jälkeen Pohjolan suojeluskuntapiirin 2. yleisesikuntaupseeriksi, ja hän muodosti salaisen kätkentäryhmän sotilaspiirin esikuntaan ja Rovaniemen kotiuttamiskeskukseen, joka sijaitsi Hirvaan Metsäkoululla. Teuvo Turtiainen ja Olavi Alakulppi olivat mukana kaikilla asekätkentämatkoilla Rovaniemen ympäristössä. Joulukuun puolivälissä 1944 he siirtyivät Kemiin, jossa suunniteltiin pataljoonan kokoamista, mutta suunnitelmaa ei toteutettu. Keväällä 1945 osa aseista kätkettiin Kemissä uudelleen. Asekätkennän paljastuttua Teuvo pakeni Ruotsiin syksyllä Hän oli mukana ns. Marttisen miehissä, upseerijoukossa, joka jatkoi pakomatkaansa edelleen Yhdysval- toihin joulukuun loppupäivinä Ensin hän teki vuoden verran töitä mm. rakennustyömailla New Yorkissa. Tämän jälkeen hän ja muut Marttisen miehet pääsivät Yhdysvaltain armeijaan sotamiehiksi vuoden 1947 lopussa. Muiden tavoin Teuvo Turtiainen yleni sotilasarvoissa nopeasti. Hän toimi talvisotataidon ohjaajana Arktisen sodankäynnin koulussa (Arctic Indoctrination School), joka sijaitsi Big Deltan erämaavaruskunnassa Alaskassa. Hänet ylennettiin kapteeniksi Teuvo palveli jonkin aikaa vielä kapteenina New Yorkin osavaltiossa sijaitsevassa reservin yksikössä, kunnes palasi Suomeen Hän muutti ensin Lapualle Vakuutus Oy Pohjolan palvelukseen, mutta sai omasta pyynnöstään siirron Rovaniemelle jo kolme vuotta myöhemmin. Teuvo teki töitä ensin Vakuutus Oy Pohjolassa ja sitten Imatran Voima Oy:ssä. Eläkkeelle jäätyään hän toimi aktiivisesti reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöissä. Teuvolla oli useita Suomen sodissa ja USA:n armeijassa myönnettyjä kunniamerkkejä, joita ei kuitenkaan kaikkia ole asepuvun kunniamerkkinauhoissa mukana. Asepuvun on lahjoittanut museoon Kimmo ja Kaisu Turtiainen vuonna

46 Nuorisokulttuuri Rovaniemen nuorison tärkein ajanviettopaikka oli pitkään Koskikadulla. Sodan jälkeen nuoriso puhui Koskikadun uitosta, jolloin maleksittiin kahden elokuvateatterin väliä nykyisen Lordi-aukion paikalla olleelta Kinolta Koskikatua alas Kino Inarille luvun sukupolvi puhui kulmille menemisestä, jolloin Koskikadulla piti kulkea sen pohjoislaitaa tai muuten oli aivan maalta kotoisin. Kulumassa oli tapana istuskella Koskikadun kauppojen ikkunalaudoilla. Autoilun yleistyessä alkoi kortteliralli, jota yritettiin hillitä kieltämällä ajo yöaikaan. Koskikatu oli hetken jopa kävelykatuna v. 1978, mutta kokeilusta luovuttiin. Vasta 1991 Jaakonkadun ja Rovakadun osuus muuttui kävelykaduksi ja kortteliralli siirtyi ylä- ja ala huruksi. Kävelykatua jatkettiin v ja nuorison kortteliralli vaihtoi jälleen paikkaansa. Mellakka Kiirastorstain iltana v.1968 nuoriso alkoi tekemisen puutteen vuoksi liikehtiä levottomasti Koskikadulla. Huvilupalainsäädäntö esti julkisen huvittelun rukouspäivien aattoina, eikä ravintoloihin päässyt. Pääsiäislauantaina nuoret saivat tarpeekseen nuorta oli pakkaantunut Koskikadun ja Maakuntakadun kulmalle. Kuului huutoja: Alas rukouslauantai!. Turhautuneet nuoret alkoivat kivittää ikkunoita ja poliisiautoja. Myös roskalaatikoita sytytettiin tuleen. Poliisit puuttuivat tilanteeseen ja joutuivat hajottamaan väkijoukon vyörytystaktiikalla. KUVAT ylhäältä alas: Vuoden 1968 mellakka. Kuvaaja: Lauri Alanärä. Wigwam Keskusurheilukentällä Kuvaaja: Pauli Laalo. Nuorisoa lorvailemassa Sammon edustalla 1970-l. Kuvaaja: Pauli Laalo. Ruotsalainen bändi The Violents villitsi nuorisoa Kuvaaja: Lauri Alanärä. 46

47 Muistelus: Koskikadun uitto Nuoret käveli ympyrää siinä Valsalta Rovakatua pitkin ja Koskikadulla, semmosta vaeltamista. Siinä kateltiin että kenellä on uusi auto ja kuka kenenkin kanssa on. Kauppiaathan kyllästy siihen niin että jotkut tervasivat ikkunalaudat, ettei niillä voinut enää istua. Ne joilla oli auto, ajoivat sitä pillurallia siinä oli sitä ajokorttia tai ei. Katteltiin että ketä kaikkia siellä kadulla istuskelee ja kävelee. Ajettiin sitä Toto-baarin, Sammon, Polarin, Pohjanhovin ympyrää siinä. Muistelutilaisuudessa yhdessä muisteltua Muistelus: Valsa Valsallahan siinä pyörittiin, ja kyllä siellä kävi niitä esiintyjiä. Kun The Renegades kävi, niin siitä puhuttiin varmana kaksi kuukautta ennen ja kaksi kuukautta jälkeen. Dannyn keikka oli aivan mahtava! Valsalla oli kaikenlaista, alakerrassa urheiltiin, nosteltiin painoja, ja yläkerrassa tanssittiin. Muistelutilaisuudessa yhdessä muisteltua Muistelus: Nuorisolle oli urheilua joka lähtöön Nuorisolle oli tarjolla painonnostoa Työväentalolla ja Valistustalolla, ja oli noita urheiluseuroja vaikka kuinka. Että jos urheilla halusi, siihen oli kyllä mahdollisuus. Muistelutilaisuudessa yhdessä muisteltua KUVA: Eevi Kutila. Kuvaaja tuntematon. Eevi Kutila ( ) Eevi Sofia Kutila syntyi Rovaniemellä kauppiasperheeseen. Hänen isänsä Johan Kutila ( ) syntyi Raahessa ja muutti Rovaniemelle kauppa-apulaiseksi. Johan avioitui vuonna 1887 rovaniemeläisen Johanna Sofia Löfgrenin ( ) kanssa, jonka isä oli Rovaniemelle vuonna 1840 muuttanut seppä, ja joka myöhemmin perusti useita eri yrityksiä ja myös kauppaliikkeen vuonna 1877 Saarenkylään. Johan eteni apulaisesta kauppiaaksi, ja hänen ja Sofian (kuten Eevin äitiä kutsuttiin) perheeseen syntyi kahdeksan lasta. Eevi kuului nuorten neitojen ryhmään, jossa oli kauppiaiden, pankkiirien, pappien ja opettajien lapsia. Hänen ystäviään olivat mm. Auttin tytöt ja Hanna Kouri. He viettivät vilkasta yhdistys- ja seuraelämää. Eevi kävi ystävättäriensä tavoin Rovaniemen yhteiskoulua ja pääsi myöhemmin ylioppilaaksi. Eevi osallistui sisällissotaan valkoisten puolella ja oli perustamassa myös Rovaniemen Lotta Svärd yhdistystä vuonna Eevi opiskeli Sortavalan seminaarissa hospitanttina, eli hänet oli Kouluhallitus kutsunut ylioppilaspohjalta oppilaaksi opettajankoulutusseminaariin. Tämän jälkeen Eevi palasi Rovaniemelle ja opettajaksi ensin Ylikylän ylempään kansakouluun ja sieltä vastaperustettuun Niskanperän kouluun syksyllä Eevi asui, kuten tuolloin 47

48 oli tavallista, koulurakennuksessa olevassa opettajan asunnossa. Hän oli tunnollinen opettaja, oikea kansankynttilä, joka piti villitkin pojat kurissa. Eevi oli opettajana Niskanperällä aina eläkkeelle jäämiseensä saakka Eevi eli itsellisen naisen elämää. Hänen kuoltuaan perikunta päätti luovuttaa jäämistön suurelta osin museoon (1985 ja 1986). Eevin kokoelma sisältää 1800 esinettä ja laajasti kirjoja, arkistoaineistoa ja valokuvia. Kokoelman merkitys on sen laajuudessa. Erityisesti arkisia käyttötavaroita, mm. Eevin keittiön välineistöä luvuilta, on runsaasti. Design by Saara Hirvisalo Alun perin rovaniemeläinen, nykyään Somerolla asuva tekstiilitaiteilija, Saara Hirvisalo (o.s. Kähkönen) suunnitteli uransa aikana lukuisia kankaita suomalaiselle kangasteollisuudelle. Hän toimi Tikkurilan Silkin taiteellisena pääsuunnittelijana vuosina Sen jälkeen hän toimi vapaana taiteilijana muun muassa Finlaysonille, Tampellalle ja Porin Puuvillalle. Vuonna 1967 Hirvisalolle myönnettiin Rovaniemen kaupungin taiteilija- ja kulttuuripalkinto. Saara Hirvisalon veljen Esko Kähkösen vaimo Kaija oli innokas hankkimaan Saaran suunnittelemia kankaita erityisesti 1960-luvulla. Kaija ompeli kankaista perheelleen erilaisia käyttövaatteita ja kodin tekstiileitä. Hän myös teetätti itselleen ompelijalla iltaja coctailpukuja. Kaija lahjoitti kokoelman vaatteitaan museoon vuonna Lauri ja Irma Alanärä valokuvauslaboratoriossa Foto-Alanärä sijaitsi koko ajan Rovakatu 14:ssa, joka oli Alanärän oma kiinteistö. Studio oli yläkerrassa, liiketila oli katutasossa ja laboratorio kellarissa. Lauri asui yläkerrassa äitinsä kanssa. Kuvaaja Foto Alanärä. Lauri Alanärä ( ) Rovaniemeläinen Lauri Alanärä menetti sodassa isänsä ja kotinsa. Uusi koti rakennettiin vuosina osoitteeseen Rovakatu 14. Valokuvaamisen hän aloitti harrastuksenaan sotien jälkeen. Vähitellen harrastuksesta tuli ammatti, ja 1950-luvun lopulla hän perusti valokuvausliike Foto Alanärän. Myöhemmin Alanärä oli osakkaana valokuvausalan tarvikeliike Foto Polarissa. Alanärä teki henkilökuvauksia, kuvausmatkoja, tuote- ja firmakuvauksia. Erityisesti hän oli dokumentaristi, joka tallensi aktiivisesti Rovaniemen tapahtumia ja näkymiä vuosikymmenten ajan. Hänen tiedettiin ole- 48

49 van aina paikalla kameransa kanssa, kun jotain tapahtui kun hän ajoi vauhtikisoissa autonsa kyljelleen, täytyi tilanteesta ottaa valokuva. Itseoppinut valokuvaaja eli ajan hermoilla hankkien uusimmat laitteet ja tietämyksen. Esimerkiksi digitaalikuvaukseen hänellä oli valmiudet jo 1990-luvun alussa. Alanärää on kuvattu seuraavasti: Hän oli jonkinlainen sekoitus taiteilijaa, liikemiestä ja boheemia. Kuitenkin hän oli arkistojensa ja siisteyden suhteen hyvin tarkka. Piha saattoi olla sotkuinen, mutta laboratoriossa piti olla siistiä. Lauri Alanärän yli valokuvaa saatiin museon kokoelmiin vuonna Lahjoitukseen kuuluu myös laaja arkisto- ja esinekokoelma. Pienteollisuustalo 1964, Asemieskatu 2. Kuvaaja Lauri Alanärä. Muistelus: Piekkari eli pienteollisuustalo Käsityöläiset ja käsityöammatit olivat sodan jälkeisinä vuosikymmeninä aikaan arvossaan. Pienteollisuustalo rakennettiin käsityöläisten tarpeisiin ja niiden ehdolla. Siellä työskenteli noin kolmisenkymmentä käsityöläistä. Käsityöläisiä tarvittiin, kun ei ollut tavaroita kaupassa, vaan kaikki piti tehdä itse. Jos tarvitsi vaikka tolppakengät, niin ne tilattiin täältä paikalliselta pajalta, ei niitä kaupasta noin vaan ostettu. Markkinat kasvoi nopeammin kuin tavaroita oli saatavilla, tarpeeseen niitä tavaroita valmistettiin. Se oli se kisällikoulutus vielä silloin voimissan. Mestarit kouluttivat näitä oppipoikia eli kisällejä ja tehtiin niitä mestarinäyttötutkintoja. Siinä meni erikoistumisessa vuosia. Myöhemmin tämä käsityöläisyyteen liittyvä perinne alkoi muuttua kun tuli ammattikoulutus. Ammattikoulutuksen alkaminen helpotti sitä, että saatiin nopeasti niitä koulutettuja ihmisiä eri tehtäviin eri aloille. Mutta oli siinä omat haasteensakin, tännekin kun tuli oppilaita kaupunkiin tuolta syrjäkyliltä niin aika monesti ne keskeyttivät sen opiskelun. Ne vierastivat tätä kaupunkielämää sen verran. Mutta toisaalta sitten saattoivat perustaa vaikka oman yrityksen sinne kyliin ja ympäri Lappia. Mies muisteli 1960-luvun Rovaniemeä 49

50 Muistelus: Koko kylä osallistui Melkein kaikki rovaniemeläiset osallistuivat noihin isoihin tapahtumiin. Esimerkiksi Ounasvaaran talvikisoja ja Vauhtikisoja mentiin katsomaan isolla porukalla. Ja juhannuksena tietysti oltiin Ounasvaaralla. Juhannusjuhlat oli valtava tapahtuma. Nehän alkoi niillä vauhtikisoilla, juhlimista jatkettiin Ounasvaaralla ja jatkettiin vielä tukkilaiskisoilla. Nekin oli todella suosittuja tapahtumia, 1960-luvulla saattoi henkeäkin olla katsomassa. Se oli hurjaa, kun vauhtikisojen aikaan ne autot ajoivat niin lujaa ihan tuossa kaupungin keskustan tuntumassa. Bensa kärysi ja haisi pahalle! Aluksi ajettiin niitä sorateitä pitkin, hiekka vaan pöllysi. Mutta sitten ne vauhdit alkoivat nousta niin korkeiksi, että kisat piti lopettaa. Ounasvaara oli tärkeä paikka, talvella käytiin hiihtomajalla ahkerasti ja kesällä siellä tanssilavalla oli melkein joka ilta joku tanssiilta. Muistelutilaisuudessa yhdessä muisteltua KUVAT ylhäältä alas: Rovaniemen juhannusjuhliin kuuluivat vauhtikisat, yleisurheilun Juhannuskisat, tukkilaiskisat ja juhannusjuhla Ounasvaaralla. Kuvassa juhlijoita Ounasvaaralla v Kuvaaja Matti Aho. Ounasvaaran vauhtikisat juhannuksena Etummainen kilpa-ajaja on Uno Lamminen. Näitä katukisoja järjestettiin vuosina Kuvaaja Lauri Alanärä. Tukkilaiskisoja järjestettiin vuodesta 1938 eteenpäin Ounaskoskella, kunnes ne jouduttiin lopettamaan veden nousun takia. Kuva on Jokikisoista v Kuvaaja Matti Aho. 50

51 Pirttikoski Pirttikoski oli yksi monista Kemijoen voimalaitoksista. Pirttikosken rakentamisella vuosina oli alueelle mullistava vaikutus. Muutaman talon kylästä kasvoi parissa vuodessa neljäntuhannen asukkaan yhteisö. Suuri osa työmiehistä toi perheensä mukanaan. Osa tulijoista oli kulkijoita, jotka jäivät vain hetkeksi töihin. Kiihkeän rakentamisen aikana rahaa liikkui ja sen myötä syntyi kauppoja, baareja, parturi ja huoltamo. Kylällä oli jopa oma poliisikin, sillä työmiesten alkoholinkäyttö oli varsin reipasta ja tappeluita oli usein. Meno saattoi muuttua hurjaksi Tangeriksi kutsutulla poikamiesparakkialueella. Paikalliset asukkaat olivat toisaalta tyytyväisiä saatuaan työtä voimalaitokselta, toisaalta ympäristön muutokset ottivat koville. Rakentamisvaiheen jälkeen töiden loputtua moni lähti uusien töiden perässä Ruotsiin. KUVAT ylhäältä alas: Pirttikoskella lapsia oli paljon. Koulurakennus oli täyteen ahdettu ja koulua jouduttiin käymään myös parakissa ja läheisissä taloissa. Kuvassa II luokka v Kuvaaja Lauri Alanärä. Martti Liskon myymälä oli Pirttikosken suurin kauppa. Parhaaseen aikaan myymälässä oli myös baari, leipomo ja työntekijöitä oli jopa 60 henkilöä. Kuvaaja Lauri Alanärä. Kinnusen baari oli yksi suosituimmista Pirttikoskella. Baarin yhteydessä oli huoltamo autokorjaamoineen ja kukkakauppa. Kuvaaja Lauri Alanärä. 51

52 luvut 1970-LUKU Vuonna 1970 astui Suomessa voimaan kaikkia työntekijöitä koskeva viisipäiväinen ja 40 tuntinen työviikko, mikä tarkoitti vapaaajan lisääntymistä ja vauhditti mökkeilyn syntyä sekä yksityisautojen määrää. Myös koulunkäynti vakiintui viisipäiväiseksi ja koulujen kesälomat lyhenivät. Kaikkia Suomen lapsia ja nuoria koskeva joukko-opetuksen peruskoulu-uudistus aloitettiin Lapissa Se pidensi lasten ja nuorten peruskoulutusaikaa sekä laajensi ammatillista koulutusta. Asuinalueiden kokonaisvaltaisempi suunnittelu ja rakentaminen yleistyivät, jolloin rakennusliikkeet kykenivät toteuttamaan vapaammin omia aluekohtaisia rakennussuunnitelmiaan luvulla bakteeripelko herätti jopa ylihuolehtimaan hygieniasta ja allergiat lisääntyivät. Kansanterveyslain 1972 pohjalta kuntiin perustettiin terveyskeskuksia ja lääkärien määrä lisääntyi. Rovaniemellä Ounasrinteen asuinalue alkoi rakentua Kaupungin ja maalaiskunnan yhteinen terveyskeskus sijoitettiin vanhan keskussairaalan tiloihin Rovaniemen kaupunkimaisemaan valmistui Alvar Aallon suunnittelema Lappia-talo Muutkin maakunnalliset instituutiot keskittyivät Rovaniemelle kuten Lapin urheiluopisto (1972), Lapin maakuntamuseo (1975), Lapin alueteatteri (1975) ja Lapin korkeakoulu (1979). Lapin musiikkiopisto oli perustettu jo Vapaa-aikaa kului yhä enemmän television parissa etenkin TV 2:n aloittaessa ohjelmistotarjonnan Rovaniemellä Näyttelijä Vesa-Matti Loirin sketsihahmo Uuno Turhapuro viihdytti suomalaisia ensimmäisen kerran Spede Show:ssa Ruotsalaisen Abban Eurovision laulukilpailujen Waterloo-voittokappale 1974 kohahdutti maailmalla. Rovaniemeläiset seurasivat edelleen aktiivisesti erityisesti talviurheilua ja kansainvälisissäkin kisoissa menestyviä mäkihyppääjiään. Ensimmäiset kilparavit järjestettiin Mäntyvaarassa LUKU Suomessa elettiin nousukautta ja työpaikoilla otettiin käyttöön mikrotietokoneita. Commodore 64 ja C-kasetteja pyörittävät korvalappustereot olivat monissa kodeissa etenkin lasten ja nuorten suosikkilahjatoive. NMT-verkko mahdollisti ensimmäiset matkapuhelimet luvun Suomessa asuntorakentamisessa rivi- ja paritalojen määrä lisääntyi ja keittiökalustus oli näyttävää kodinkoneiden koon ja määrän lisääntyessä. Tuotevalikoimat alkoivat monipuolistua kaupoissa 1980-luvun kuluessa. Vaatemuodissa suosittiin suoria linjoja, olkatoppauksia, kiiltoa ja räikeitä neonvärejä. Televisiossa viihdyttivät muun muassa amerikkalaiset poliisisarjat sekä suomalaisten sketsiohjelmien Velipuolikuun ja Hymyhuulten näyttelijäkokoonpanot. Globalisaation lippulaiva McDonald s avasi Suomessa ensimmäisen hampurilaispaikkansa Tampereella Ruokakulttuuri alkoi muuttua pikaruokaravintoloiden yleistymisen myötä. Hampurilaiset ja pitsat yleistyivät perinteisten ruokien rinnalla. Ympäristöasioihin alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ounasjoki suojeltiin erityslailla Keväällä 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus säikäytti maailman. Radioaktiivista laskeumaa pelättiin ja lapsia varoiteltiin syömästä lun- 52

53 ta. Vain pari vuotta onnettomuuden jälkeen havahduttiin Kuolan valtaisaan saasteongelmaan. Rovaniemen kulttuurielämä vilkastui entisestään ja kaupunkia rakennettiin erityisesti matkailijoiden tarpeisiin. Napapiirille alkoi kohota Joulupukin pajakylä rakennuksineen. Rovaniemen Unicef-työryhmä järjesti ensimmäisen joulujuhlan Pöykkölän asuinaluetta rakennettiin 1980-luvun alussa. Alvar Aallon suunnittelema kaupungintalo valmistui 1988 ja Jätkänkynttilän silta avattiin liikenteelle Toton Konditoria lokakuussa Kuvaaja Timo Sparf. Esineet: Ovenkahva Konditoria Toton messinkinen rinkilänmuotoinen ovenkahva Tarjoilijan takki Konditoria Toton tarjoilijan työasu Neljä ruusupeltipurkkia Käytetty mausteiden säilyttämiseen Toton konditorian keittiössä Konditoria Toton kakunkoristeita ja leivosmuotteja Taulu: Lapin paulan ja sittemmin Pub Tupsun seinässä ollut karikatyyri asiakkaista v (takana merkintä Eino Kotkankallio) Kattokoristeet eli lapinpaulat (tupsut) Kolme esimerkkiä pubin katossa roikkuneista koristeista. Pub Tupsu ja Konditoria Toto-vitriinin esineet T-paita Piston mainospaita 1990-luvulta 53

54 KUVA: Sofi Kallioniemi Kemikali-Sairashoitaja-Sidostarvike -liikkeessään Kuvaaja: Lauri Alanärä. Maria Sofia Kallioniemi ( ) Korkalon kylässä syntynyt Sofi valmistui farmaseutiksi vuonna 1921 ja työskenteli ammatissaan kunnes perusti vuonna 1947 Kemikalio- Sairaanhoito- ja Sidostarvikeliikkeen Rovaniemelle. Tällaista liikettä ei sodan jälkeen ollut muualla Lapissa ja se menestyi hyvin. Sofi oli kekseliäs ja yrittäjähenkinen. Hän mm. patentoi kehittelemänsä hevosen hankisuojat, joista tuli jäljitelty menestystuote. Työteliäs Sofi hoiti päivisin liikettään, minkä jälkeen saattoi vielä yötä myöten valmistaa papiljotteja liikkeeseensä myytäväksi. Sofi Kallioniemelle kuuluneita asiakirjoja on lahjoittanut museolle Raili Korte vuonna Esillä näyttelyssä on Sofin liikkeelle myönnetty Yksityisyritteliäisyyden viikon näyteikkunakilpailun 1. palkinto vuodelta Arkistoaineisto: PALKINTODIPLOMI Sofi Kallioniemen Kemikali-Sairashoitaja-Sidostarvike -liikkeen saama näyteikkunakilpailun palkintodiplomi v

55 Joulumatkailu Napapiirin joulumatkailu alkoi, kun Rooseveltin maja rakennettiin Yhdysvaltojen presidentin puolison Eleanor Rooseveltin vierailun kunniaksi v Matkailijat alkoivat pysähtyä majalla, ostivat matkamuistoja ja lähettivät postikortin napapiirin erikoisleimalla. Majan viereen rakennettiin v uusi Napapiirin maja, jota vuodesta 1985 lähtien alettiin kutsua Joulupukin Pajakyläksi. Vuonna 1970 Napapiirin kävijämäärä ylitti rajan. Vuodesta 1985 lähtien joulupukki on vastaanottanut jo yli 17 miljoonaa kirjettä noin 200 eri maasta. KUVA: Joulupukin konttorissa oli puhelin- ja kirjepalvelutoimisto vuodesta 1976 alkaen. Kuvaaja: Pauli Laalo. SantaPark Kuvaaja Jukka Suvilehto. UNICEF-joulujuhlat Rovaniemen UNICEF-työryhmä järjesti vuosina LAPPIA-talolla näyttäviä joulujuhlia. Juhlista tuli yksi Rovaniemen nykyisen joulumatkailun lähtölaukauksista. Joulupäivänä vuonna 1984 nimittäin Rovaniemelle laskeutui myös ensimmäistä kertaa yliäänikone Concorde, joka lennätti 98 brittituristia tutustumaan joulupukkiin. Osa esiintyjien tonttulakeista, Elsa Montell-Saanion julisteet ja myös UNICEF-työryhmän kokousaineistot ovat nykyään museon kokoelmissa. Lahjoituksen tekivät Marja-Leena Nenonen ja Kati Kemppainen vuonna Esineet pikkuvitriinissä: Tonttulakki Unicefin joulujuhlan 1984 tonttulakki (Lappiatalo) Koristetaulu Marja-Liisa Pitkärannan piirroksen perusteella tehty taulu, jonka mallina ollut todellinen Napapiirin pääposti 1980-luvun lopulla 55

56 Seinällä oleva taulu: Rauhanjuna v taulu (Taiteilijoiden rauhanjuna v. 1982) Suomalaiset taiteilijat organisoivat vuonna 1982 rauhanjunan vastalauseena kiihtyvälle kansainväliselle asevarustelulle. Juna kolkutteli parilla kymmenellä paikkakunnalla Suomessa mukanaan eri alojen taitelijoita (noin 200 hlöä). Kohdepaikkakunnilla pidettiin konsertteja ja järjestettiin keskustelutilaisuuksia ja muita taidetapahtumia. Rovaniemelle saapui yli sata taiteilijaa, jotka esiintyivät eri konserteissa. Rovaniemen uimahalliin tehtiin suurehko seinämaalaus päivän aikana. Lapin taidetoimikunta organisoi asiaa Rovaniemen osalta. Toimisto toimi ns. päämajana ja taukopaikkana, jossa ihmiset kävivät kahvittelemassa. Vieraskirjaksi laitettiin pahvi seinään, johon nimmareita alkoi kertyä. Siinä on iso määrä suomalaisten 1980-luvubn alun taiteilijoiden nimmareita. Myöhemmin pahvi kehystettiin ja se oli esillä taidetoimikunnan seinällä. Taulu jäi pääsihteeri Kari Laineelle, joka lahjoitti eläkkeelle jäämisensä jälkeen taulun museoon (vuonna 2016) LUKU 1990-luvun alkuvuosina Suomi ajautui syvään lamaan ja pankkikriisiin, tuloerot jyrkkenivät, konkurssit, köyhyys, häädöt ja työttömyys kasvoivat rajusti. Neuvostoliiton hajoaminen katkaisi Suomea hyödyttäneen kahdenvälisen kaupankäynnin. Informaatioteknologian läpimurron kärjessä Nokia nousi maailman suurimmaksi matkapuhelinyhtiöksi. Kännykästä tuli käyttötavara, jokamiehen viestiväline. Monikulttuurisuus, ihmisoikeudet, seksuaalinen monimuotoisuus, tasa-arvo ja turvapaikanhakijat olivat yleisiä puheenaiheita. Ilmastonmuutoksen syihin, ympäristötuhoihin ja -suojeluun otettiin kantaa aikaisempaa vahvemmin. Havahduttiin pohtimaan vaate- ja sisustusteollisuuden ekologisuutta ja eettisyyttä. YYA-sopimuksesta luovuttiin ja Suomesta tuli EU:n jäsenmaa Kerros- ja rivitalotuotanto saivat uutta puhtia, vaikka omakotitalot edelleen viehättivät suomalaisia. Individualismi sai jalansijaa - yksilölliset toiveet ja tarpeet korostuivat. Rovaniemellä järjestettiin Napapiirin asuntomessut Rovaniemen vanhaa rakennuskantaa purettiin uudisrakentamisen tieltä. Esineet vitriinissä: Ryijy Suomen matkailijayhdistys 100 vuotta ( ) juhlaryijy Urheilutekstiilit Jouko Törmäsen verkkapuku Lake Placidin talviolympialaisista v 1980, jossa Törmänen voitti mäkihypyssä suurmäen kultaa. Törmäsen mitali oli Lake Placidin kisojen ainoa Suomen kultamitali. (mäkihyppääjä Jouko Jokkeri Törmänen ). Tuotepakkauksia Erilaisia 1980-luvun ja 1990-luvun alun elintarvikepakkauksia Rovaniemen kaupoista (originaaleja). 56

57 2000-LUKU Vuosituhannen vaihtumista odoteltiin jännittyneinä. Pelättiin erityisesti tietotekniikkaan ja lentoliikenteeseen liittyviä ongelmia. Vuosituhat vaihtui juhlavasti ja Suomeen valittiin ensimmäinen naispuolinen presidentti, Tarja Halonen. Suomi tuli tunnetuksi korkean teknologian, tasa-arvon, koulujen hyvien oppimistulosten, vähäisten tuloerojen ja vahvan demokratian maana. Maailman huomio kohdistui New Yorkin terrori-iskuun ja sitä seuranneen toisen Persianlahden sodan vaiheisiin luvun alkuvuodet olivat kännyköiden, internetin, laajakaistaverkon ja viihde-elektroniikan yleistymisen aikaa. Vuoden 2008 finanssikriisi iski Suomessa voimakkaasti kuluttajien kukkaroihin. Rovaniemellä on kokoonsa nähden runsaasti hotelleja, ravintoloita ja baareja, sillä kaupungissa vierailee vuosittain satoja tuhansia turisteja. Baarit ovat myös paikallisesti tärkeitä kokoontumispaikkoja. Populaarimusiikin alueella Rovaniemen teki valtakunnallisesti tunnetuksi esimerkiksi Tulenkantajat -yhtyeen Rollofunk-kappale, Antti Tuiskun laulajauran menestykseen siivittänyt Idols-kilpailu ja Lordi-yhtyeen 2006 saavuttama Eurovision laulukilpailun voitto. Myös Rovaniemen kaupunginorkesteri kohosi klassisen musiikin airuena aikaisempaa tunnetummaksi. Rovaniemen keskustan kaupunkikuva koki suuren muutoksen, kun kauppakeskukset Revontuli ja Rinteenkulma valmistuivat keskustaan vuosina 2007 ja LUKU Lähihistorian hahmottaminen osana historiallista jatkumoa on vaikeaa. Yksilön ja yhteiskunnan haasteet ovat muuttuneet jatkuvasti sadan vuoden kuluessa. Myös elintaso ja -ikä on noussut huomattavasti. Nyt laadukas terveydenhoito, elintarviketuotanto, sähkö ja puhdas vesi lisäävät hyvinvointia. Suomen osalta haittapuolena voidaan pitää ns. huoltovajetta eli yli 65-vuotiaiden osuuden kasvua suhteessa työikäisiin. Kokonaisuudessa maapallon nopea väestönkasvu, ravinnon saanti, saasteet ja ilmastonmuutos ovat ihmiskunnan suurimpia haasteita. Älyllisenä, biologisena ja sosiaalisena olentona ihminen kehittyy hitaasti. Tähän tosiasiaan nopea kaupungistuminen, teknistyminen ja informaation räjähdysmäinen kasvu sopii huonosti. Elämä on jatkuvaa valintojen tekemistä ja aikataulutusta. Rovaniemi elää muun Suomen tavoin taloudellisesti vaikeaa aikaa, mutta tarjoaa asukkaille runsaasti liikunta- ja kulttuuriharrastuksia. Matkailuala, kauppa ja Lapin yliopisto ovat tällä hetkellä merkittävimpiä työllistäjiä ja elämysten tarjoajia. Rovaniemi houkuttelee opiskelijoita, mutta paljon nuoria aikuisia muuttaa myös kaupungista muualle ja työllisyystilanne on heikentynyt. Euroopan pakolaiskriisin seurauksena myös Rovaniemelle saapui etenkin syksyllä 2015 paljon turvapaikanhakijoita, joita majoitettiin mm. Apukkaan, Muurolaan, Pöykkölään ja Korkalovaaraan. 57

58 KUVAT ylhäältä alas: Pro Ounasvaara Wanhat markkinat Talviuinnin MM Lordin konsertti Kuvat: Jukka Suvilehto. 58