KEINUSAAREN KULTTUURIYMPÄRISTÖT 2017

Transkriptio

1 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki KEINUSAAREN KULTTUURIYMPÄRISTÖT 2017 KRUUNUN, TEOLLISUUDEN JA KULTTUURIN MAISEMIA JA KERROSTUMIA Kulttuuriympäristöpalvelut Jari Heiskanen ja Anna Lyyra-Seppänen

2 Kulttuuriympäristöpalvelut SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO KRUUNUN, TEOLLISUUDEN JA KULTTUURIN MAISEMIA JA KERROSTUMIA Saari kaupungin kupeessa Kruunun vartiossa Liikenteen virrassa Kerroksellinen tehdasympäristö Historiallinen puistoympäristö Kulttuurin saareke YHTEENVETO Hallinnon, teollisuuden ja kulttuurin linnakkeet kaupungin historiallisella portilla Keinusaaren ajallisia kerrostumia Liiteosat LÄHTEET Raportin valokuvat: Jari Heiskanen ja Anna Lyyra-Seppänen/Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen &Luoto Oy

3 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 1 (29) HÄMEENLINNAN KAUPUNKI KEINUSAAREN KULTTUURIYMPÄRISTÖT JOHDANTO Hämeenlinnan Keinusaaren kulttuuriympäristöjä käsittelevä selvitys laadittiin keväällä Työn tilaajana oli alueen omistaja, Hämeenlinnan kaupunki, Maankäytön suunnittelun arkkitehdit Leena Roppola ja Niklas Lähteenmäki. Työ käsittää entisten kruunumakasiinien, verkatehtaan ja kenkätehtaan kiinteistöt sekä Pinellan puiston. Nykyisin historialliset kiinteistöt ja niiden 2007 ja 2010 valmistuneet uudisrakennukset ovat pääosin kulttuuri- ja opetustiloina. Teollisuusrakennuksiin, vanhaan tekokuitutehtaaseen ja kutomoon sulautetuissa uudistiloissa toimivat kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy (Vanajasali), elokuvateatteri ja Hämeenlinnan teatteri. Kaava-alueen rajauksen muodostavat Vanajavesi, Viipurintie, Keinusaarentie ja Paasikiventie. Historiallisesta Keinusaaresta työn ulkopuolelle jäävät entiset lääninsairaalan, nykyisen terveyskeskuksen rakennukset. Työn tekivät Kulttuuriympäristöpalvelut :n tutkijat Jari Heiskanen (FM), Anna Lyyra-Seppänen (FM). Selvitys on tehty suunnitteilla olevan asemakaavamuutoksen taustaksi. Kaavamuutoksella osoitetaan kulttuuri ja kongressikeskukselle lisää rakennusoikeutta, joka mahdollistaisi toiminnan kannalta tarpeellisen lisärakennuksen, ns. paviljongin rakentamisen. Kaavaluonnoksen mukaan uudisosa sijoittuisi Verkatehtaan eteläjulkisivuun, 1940-luvulla rakennetun verkatehtaan teollisuusrakennuksen yhteyteen, Vanajaveden rantaan. Kaava-alueen rajaus (punainen katkoviiva) ja Keinusaaren rakennukset (punainen rasteri).

4 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 2 (29) Keinusaaren kaava-alue on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY-2010) sekä osa kansallista kaupunkipuistoa (2001). Hämeenlinnan keskustan rakennushistorillisessa selvityksessä vuodelta 2014 Keinusaari on keskeinen osa ja 1800-luvun kaupunkisuunnittelua, muodostaen kaupunkiakselin yhteydessä olevan portin historialliseen ruutukaavakaupunkiin. Alueen julkinen rakentaminen sisältää kerrostumia 1800-luvulta aina nykypäivään saakka. (Hämeenlinnan rakennushistoriallinen selvitys 2014, Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen&Luoto Oy.) Selvityksessä inventoidaan, analysoidaan ja arvioidaan Verkatehtaan alueen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä, arvoja, säilyneisyyttä, muutoskestävyyttä ja herkkyyttä alueelle ominaisen, historiallisia kerrostumia sisältävän rakentamisen näkökulmasta. Raportti käsittää alueen yleiskuvauksen, jota tukevat runsaalla kartta- ja valokuva-aineistolla varustetut liiteaineistot, joissa on esitelty Keinusaaren aluekehitys, kohteet ja huomioitavat ominaispiirteet. Rakennettujen ympäristöjen kulttuurihistoriallisia arvoja, säilyneisyyttä ja muutoskestävyyttä on arvioitu kohdekorttien ja ominaispiirteiden liitteissä. Työ perustuu maasto- ja arkistotyöhön sekä kirjallisiin lähteisiin. Maastotöissä on keskitytty julkisivuihin, sisätiloista on tarkastettu vain keskeiset, etukäteen säilyneiksi tiedetyt tilat. Vanhat, hallimaiset tuotantotilat ovat muutettu luvulla pääosin pienemmiksi opetus-, toimisto- ja varastotiloiksi. Kruunun, teollisuuden ja kulttuurin maisemia ja kerrostumia Liite 1. Keinusaari, aluekehitys Liite 2. Keinusaari, kohdekortit Liite 3. Keinusaari, ominaispiirteitä

5 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 3 (29) 2 KRUUNUN, TEOLLISUUDEN JA KULTTUURIN MAISEMIA JA KERROSTUMIA 2.1 Saari kaupungin kupeessa Keinusaaren alueeseen liittyy monipuolisesti Hämeenlinnan kaupungin rakentumisesta ja kehityksestä kertovia ilmiöitä ja arvoja. Alueen rakennushistoria muodostaa kiinnostavan kaaren 1700-luvun sotilasvarustuksista 2000-luvun kulttuurikeskukseen. Seuraavassa esitetään keskeiset alueen historiaan kuuluvat ilmiöt ja niiden näkyminen nykymaisemassa. Keinusaaren alue kuului pitkään Hätilän sotilasvirkatalon maihin ja oli osa Vanajan pitäjää. Vanhoissa kartoissa Keinusaari tunnetaan Mahliamäen tai Mahlianmäen nimellä sekä ruotsiksi nimellä Gungholm. Nimien syntyperästä ei ole tietoja, mutta oletettavasti Keinusaari viittaa alueella olleeseen keinu- ja tapaamispaikkaan. Kustavilaisella ajalla Hämeenlinnan kaupungin paikka muutettiin kuningas Kustaa III:n päätöksellä vuonna 1776 linnan ympäristöstä nykyiselle paikalleen Niementaustanmäelle. Linnoituspäällikkö Axel Magnus von Arbinin laatima kaupungin uusi asemakaava vahvistettiin vuonna 1778 ja se oli voimassa Hämeenlinnan paloon 1831 saakka. Kaupunkilaiset anoivat lupaa myös uudelle sillalle kaupunkikeskuksesta suoraan Vanajaveden yli Mahliamäelle, helpottamaan pääsyä Yliselle Viipurintielle. Silta valmistui vuonna Sillanpääasemaksi Keinusaareen rakennettiin skanssi eli pieni puolustusvarustus, joka sijaitsi tulevan kruununmakasiinin kohdalla Viipurintien molemmin puolin. Keinusaari liitettiin Hämeenlinnan kaupunkiin osana Hätilän maiden isojakoa, pitkällisen kiistelyn jälkeen vuonna Myöhemmin, vasta 1910-luvulla, kaupungin rajaksi tuli rautatiealue. Rajavedon riitaisuudesta Keinusaaren ja rautatien seudun kaupunginosa sai nimen Kiistala. Keinusaaren alue oli veden ja soisen kosteikon ympäröimä, ja erityisesti kevättulvien aikaan alue eristyi saareksi. Kivikkoinen maasto kohosi verraten korkealle Vanajavedestä. Mäen laki oli kalliota, mutta ranta matalaa vesijättöä luvun alussa Keinusaari oli osittain viljelykäytössä, peltoalue sijaitsi alueen lakikohdan itä- ja kaakkoispuolella. NÄKYVYYS NYKYMAISEMASSA Viipurintien linja Siltayhteys Matalat rannat Uudempi teollisuustontti noudattaa vanhan peltoalueen rajaa

6 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 4 (29) Ote Axel Magnus von Arbinin asemakaavasta Keinusaareen ei vielä ole siltaa. Niemen keskusta kohoaa kallioisena, ja ympäristö on alavaa kosteikkoa. Kuva: Hämeenlinnan kaupunki/lydia. Ote Wileniuksen asemakaavasta Keinusaareen on jo rakennettu lääninsairaala ja kruunun-makasiinit. Aluetta rajaa suurehko peltoaukea idässä. Kuva: Hämeenlinnan kaupunki/lydia.

7 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 5 (29) Hjalmar Munsterhjelmin maalaus Hämeenlinnasta Maisema on kuvattu pohjoisesta. Etualalla kasarmirakennuksia, keskellä Hämeen keskiaikainen linna ja taaempana vasemmalla Keinusaari, jossa näkyvät kruunun rakennukset sekä vaalea tornimainen puurakennus, oletettavasti Pinellan puistossa toiminut kesäravintola. Keinusaarta ympäröi matala ranta-alue. Kuva: Hämeenlinnan taidemuseo/anna Lyyra-Seppänen. 2.2 Kruunun vartiossa Keinusaaren historiaa leimaa kruunun eli valtionhallinnon pitkäaikainen läsnäolo. Valtion toimintoja alueella ovat olleet 1700-uvulta lähtien tullihallinto, puolustus ja verotus sekä ja 1800-luvulta lähtien hoitolaitos- ja terveydenhuoltotoiminta. Ylinen Viipurintie on keskiajalta periytyvä tieyhteys, joka yhdisti Hämeen ja Viipurin linnat. Tietä käyttivät niin sotaväki, rahvas kuin virkamiehetkin. Kyseessä oli sotilaallisesti merkittävä maantiereitti Hämeestä kohti Savoa ja Karjalaa. Kun Hämeenlinnan kaupunki oli siirretty nykyiselle paikalleen 1770-luvulla, muodostui uuden sillan kautta tieyhteys kaupungista itään Yliselle Viipurintielle. Tämä aiheutti puolustusvartion ja varustusten rakentamisen tarpeen Keinusaareen. Vastaava varustus oli kaupungin länsipuolella, missä kaupunkiin saavuttiin Turun maantieltä. Keinusaaressa sijaitsi myös tulliportti. Pikkutullit eli maan sisäisten kaupunkitullien periminen lopetettiin 1800-luvun alussa, minkä jälkeen tullivartiolle ei enää ollut

8 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 6 (29) tarvetta. Kasarmikaupunkina Hämeenlinnan sisääntulokohdat pidettiin kuitenkin edelleen valvottuina. Hämeenlinnan lääninsairaala perustettiin vuonna 1839, ja sen empiretyyliset rakennukset nousivat Keinusaaren pohjoisosaan vuosina Valtionkonttorissa Carl Ludvig Engelin johdolla suunnitellut rakennukset muodostavat edelleen eheän kokonaisuuden, edustaen aikansa tyypillistä valtiollista rakentamista. Keinusaaren empirekokonaisuuden merkitystä vahvistaa yhteys Hämeenlinnan historialliseen asemakaavaan. Von Arbinin asemakaavan luoman kaupunkirakenteen tuhouduttua Hämeenlinnan palossa 1831 intendentinkonttorin johtaja C. L. Engel laati uuden empireihanteita noudattavan asemakaavan, joka vahvistettiin vuonna Engelin Hämeenlinnan asemakaavaa pidetään yhtenä merkittävimmistä empirekauden kaupunkikaavoista. Sen tunnusomaisia piirteitä ovat suorakulmainen ruutukaava ja kortteleita erottavat vehreät palokujat. Viipurintien eteläpuolelle perustettiin 1830-luvulla kruununmakasiini veroviljan keruuta ja varastointia varten luvun alkupuolella huomattava osa veroista maksettiin viljana. Makasiinirakennuksista vanhin on rakennettu on 1820-luvulla. Parolannummella tarkk ampujapataljoonan kuormastorakennuksena palvellut hirsirakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna Hirsimakasiinissa erityistä on hirsirakennukseksi kookas mittakaava sekä järeä punamultalaudoitus hirsirungon päällä luvulla taidemuseon muutostöiden yhteydessä hirsimakasiinin eteläiseen päätyyn rakennettiin asunto (3 huonetta ja keittiö) taidemuseon vahtimestarin käyttöön. Vuonna 1838 tontille valmistui valtion intendentinkonttorissa C. L. Engelin johdolla suunniteltu kivirakenteinen makasiini (piirustukset C. L. Engel ja Anton Wilhelm Arppe 1837), joka toimi kruununjyvästönä vuoteen 1925 saakka ja tämän jälkeen puolustushallinnon käytössä. Viimeksi rakennuksessa toimi armeijan nahkaverstas. Engelin makasiinia vastapäätä rakennettiin vuonna 1852 punatiilinen viljamakasiini, suunnittelijana valtionarkkitehti Ernst Bernhard Lohrmann. Kruununmakasiinin tontilla oli myös pohjoinen makasiinirakennus Viipurintien varressa. Tiensuuntainen, pitkänomainen tiilimakasiini täydensi makasiinirakennusten muodostamaa suorakulmaista pihapiiriä. Pohjoinen makasiini purettiin 1940-luvun lopulla. Toisen maailmansodan jälkeen tuli ajankohtaiseksi Viipurin taidemuseon kokoelman uudelleen sijoittaminen. Neuvottelujen jälkeen päädyttiin Hämeenlinnaan, ja tarkoitusta varten osoitettiin Engelin kruununmakasiini. Vuonna 1952 sisätiloiltaan saneeratussa rakennuksessa avattiin Hämeenlinnan taidemuseo. Muutostyöt suunnitteli kaupunginarkkitehti Olavi Sahlberg, keskeisimpänä aulasta toiseen kerrokseen johtava elegantti portaikko ikkunoineen. Kokonaisuuteen kuului näyttävä, kaareva ulkoporras, joka taas oli osa Viipurintien varteen rakennettua, sittemmin purettua matalaa liikerakennusta. Taidemuseo peruskorjattiin vuonna Lohrmannin makasiini oli ollut kylmillään varastokäytössä, mutta Henna ja Pentti Niemistön nykytaiteen kokoelman tultua Hämeenlinnan taidemuseolle rakennus saneerattiin museotilaksi vuonna 1997, arkkitehtinä Hannu Kiiskilä.

9 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 7 (29) NÄKYVYYS NYKYMAISEMASSA Keinusaaren alueen myöhempi identiteetti julkisten palveluiden keskittymänä (Verkatehtaan kulttuurikeskus, teatteri, Yleisradio, oppilaitokset ja muut kulttuurilaitokset sekä terveyskeskus) on luonteva historiallinen jatkumo. Alueella on perustellut edellytykset kehittyä kulttuuri- ja hyvinvointipalveluiden kaupunginosaksi. Julkisten palveluiden keskittymä jatkunut 1800-luvulta tähän päivään C. L. Engelin suunnittelemien empirerakennusten arvokas kokonaisuus Viipurintien molemmin puolin: Kruununmakasiinin ja lääninsairaalan rakennusten muodostama ajallisesti ja kaupunkikuvallisesti yhtenäinen kerrostuma Piirteiltään hyvin säilyneet makasiinirakennukset: Selkeä ja levollinen empirearkkitehtuuri, jossa piirteitä hallinto-, sotilas- ja sairaala-arkkitehtuurista. Rakennusten suorakulmainen sijoittelu korostaa julkista pihapiiriä Makasiinien saneeraus taidemuseoksi kertoo toisen maailmansodan jälkeisestä kulttuuripanostuksesta Ote Hämeenlinnan kaupungin asemakaavasta linnoituksineen vuonna Idässä ja lännessä sisääntuloväyliä varustavat skanssit täydensivät linnan ja varuskuntakaupungin puolustusta. Lähde: Koskinen Pekka, Hämeen linnan linnoittaminen kustavilaisella ajalla

10 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 8 (29) Intendentinkonttorissa C. L. Engelin johdolla suunniteltu vartiorakennus oli Hämeenlinnan ensimmäisiä empirerakennuksia. Se valmistui vuonna 1837, mutta purettiin seuraavalla vuosikymmenellä uuden kruununmakasiinin paikalta. Pieni vahtikoppi säilyi Viipurintien varressa 1900-luvulle. Lähde: Hämeenlinnan kaupunki/lydia.

11 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 9 (29) 2.3 Liikenteen virrassa Keinusaaren alue on koko historiansa ajan ollut merkittävä sisääntuloväylä kaupunkiin ja eräänlaisessa porttiasemassa suhteessa Hämeenlinnan kaupunkikeskustaan. Koska säännölliseen ruutukaavaan perustuvassa kantakaupungissa näkymät kortteleiden keskellä ovat verraten sulkeutuneita, korostuvat kaupungin sisääntulokohdat eli portit maisemallisina ja liikenteellisinä polttopisteinä. Lännessä vastaava sisääntulokohta on vanhan Turun maantien päätepisteessä Pikkutorilla. Keinusaaren kohdalla Vanajaveden yli on ollut siltayhteys 1700-luvulta alkaen. Ensimmäinen tunnettu silta oli matala, kiviarkkuihin tukeutuvia puusilta joka valmistui vuonna Puinen Pitkäsilta rakennettiin vuonna Vuonna 1909 puusillan tilalle rakennettiin rautarakenteinen kaarisilta, jonka rautaosat tilattiin Saksasta. Samalla pidennettiin graniittisia siltaholveja kummallakin rannalla. Kapeahkon sillan välityskyky joutui koetukselle mm. kasvavan autoliikenteen ja Verkatehtaan lisääntyvän työtekijäjoukon vuoksi. Rautasiltaa jouduttiin pian leventämään, ja ajorata asfaltoitiin Viipurintien yhteydessä vuonna Toisen maailmansodan jälkeen sillan liikennemäärät kasvoivat tuhansiin ajoneuvoihin vuorokaudessa. Vuonna 1963 paikalle rakennettiin nykyinen betonisilta. Vanhat graniittiholvaukset rannoilla säilytettiin. Nykyisin Keinusaaren tarkastelualue sijaitsee kahden sillan välissä. Toisesta maailmansodasta lähtien suunnitelmissa ollut eteläinen siltayhteys esiintyi jo vuoden 1959 yleiskaavassa. Hopeaseppien silta valmistui vuonna 1985, ja siitä tuli keskeinen osa kaupungin kiertävää kehäväylää. Nykyisin, kun kantakaupungin eteläpuoleisia alueita ja radanvarren seutua kehitetään, eteläinen siltayhteys on yhä keskeisempi osa kaupunkirakennetta. Hopeaseppien sillalta avautuu tärkeä näkymä Verkatehtaan kulttuurikeskukseen. Hämeenlinnan Verkatehdas Oy käytti raaka-aineenaan pääosin ulkomaista villaa. Pitkälle 1900-lukua tehdas oli riippuvainen rautateitse tapahtuvista toimituksista. Helsinki-Hämeenlinna radasta tehtiin pistoraide, joka sivusi verkatehtaan ja kenkätehtaan tontteja idästä. Nykyisin pistoraiteen väylä on autoliikenteen aluetta. Verkatehtaan entisen tehdasalueen sisäpuolella liikenteen vaikutus ei juuri erotu. Monivaiheisesti ja epäsymmetrisesti laajentuneen tehdaskiinteistön osien väliin muodostuu pienimittakaavaisia sisäpihoja ilman laajoja varasto- tai lastausalueita. Toisaalta tehdaskiinteistöille tyypillisesti ranta-alue on jäänyt laakeaksi ja jäsentymättömäksi pihamaaksi. Viipurintien puoleisella sivulla tehdasalue liittyy urbaanisti suoraan katutilaan, ja kulkuyhteys painottuu jalankulkuun. Tehtaan historiallisen pääsisäänkäynnin maisemassa on monimuotoista rakennuskantaa jugendtyylisestä konttorirakennuksesta 1960-luvun julkisivulisäyksiin tehdasrakennuksen päädyssä. Viipurintien sisäänkäyntiportti sivurakennuksineen on suunniteltu vuonna Rakennusosia yhdistänyt porttikaari on sittemmin purettu.

12 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 10 (29) Mielenkiintoinen vaihe alueen kaupunkimaistumisessa oli taidemuseon muutostöiden yhteydessä rakennettu yksikerroksinen liikerakennus Viipurintien penkereeseen; suunnittelijana kaupunginarkkitehti Olavi Sahlberg Mm. kahvila- ja apteekkipalveluita tarjonnut rakennus edusti mittasuhteiltaan ja materiaaleiltaan 1950-luvun hienostunutta liikerakentamista. Kun taidemuseon edustalle vielä sijoitettiin Aukusti Veuron Vasikanjuottaja-patsas vuonna 1954, syntyi kulmauksesta näyttävä jalankulkureitti taidemuseon pihapiiriin. Kokonaisuudessa yhdistyivät moderni katutila, kaupallinen ympäristö ja julkinen kulttuuritila vanhassa arvorakennuksessa. Liikenteen kasvaessa katutila kävi ahtaaksi, ja Viipurintien basaariksi kutsuttu liikerakennus purettiin 1980-luvulla. NÄKYVYYS NYKYMAISEMASSA Viipurintien ja Vanajaveden sillan kiinteä yhteys maisemassa Sijainti kahden sillan välissä, näkymät silloilta Keinusaareen: Vanajaveden sillalta maisemaa hallitsevat entinen kruununmakasiini ja Pinellan huvila, Hopeaseppien sillalta taas entinen Verkatehtaan tehdassalin julkisivu Pohjoinen käynti alueelle on alkuperäisellä paikallaan, Verkatehtaan pääsisäänkäynnin kohdalla Viipurintiellä: moni-ilmeinen sisääntulofasadi, useita rakennusaikoja ja -tyylejä Taidelaitokselle ja julkiselle tilalle tunnusomainen, monumentaalinen sisääntulo: Viipurintieltä taidemuseolle johtava liuskekiviportaikko ja kaupungin ensimmäinen julkinen veistos muodostavat kokonaisuuden, joka jatkuu sisätiloissa Väljä ja avara, osin jäsentymätön pihaympäristö entisen tehdasalueen eteläpuolella Vuonna 1909 valmistunut teräksinen kaarisilta (Kuva: Hämeenlinnan kaupunki/lydia) ja vuonna 1963 valmistunut betonisilta Vanajaveden yli kaupunkiin. Graniittisen maatuen alta on kävely-yhteys lääninsairaalan takaisesta Mahlianpuistosta Pinellan puistoon. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat/finna

13 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 11 (29) Ote arkkitehti Olli Kivisen laatimasta yleiskaavasta Eteläinen siltayhteys Keinusaareen oli jo varauksena, mutta Hopeaseppien silta valmistui vasta 1980-luvulla. Teollisuus kaupunkikortteleissa oli edelleen voimissaan, Verka- ja kenkätehtaan tontit on merkitty edelleen teollisuudelle (punainen) ja sairaala yleisten rakennusten alueeksi (harmaa). Tilanne muuttui jo seuraavalla vuosikymmenellä kun tehdaslaitokset lopettavat toimintansa. Oikealla vuoden 1971 yleiskaavassa Keinusaaren teollisuus olisi jo väistynyt lamellikerrostalojen (keltainen) tieltä. Keskustan ruutukaavan korttelirakenne olisi myös korvannut Keinusaaren monimuotoiset teollisuustontit. Kuvat: Hämeenlinnan kaupunki luvulla Viipurintien katumaisemaan tuli kaupallista eloa, kun puretun makasiinin paikalle rinteeseen rakennettiin kaupungin omistama liikerakennus. Liiketiloissa palvelivat mm. kemikalio, optikko, apteekki ja kaupungin matkailutoimisto. Kahvilan kattoterassi nousi taidemuseon pihan tasolle. Autoistuminen ja liikennemäärien kasvu alkoi 1960-luvulla, jolloin tiiviisti katutilaan sijoittuvan liikerakennuksen toimintaedellytykset alkoivat heiketä. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat/finna.

14 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 12 (29) Liikennemaiseman muutos on vaikuttanut Keinusaaren kaava-alueen asemaan maisemassa. Nykyisin alueen rakennuskantaa rajaavat puiston ohella 1960-luvun jälkeen rakennetut tai uudistetut liikennereitit ja pysäköintialueet. Osaltaan ne sekä teollisuustoiminnan jälkeen tehdastonttien reunoilta puretut vähäiset rakennukset ovat rajanneet historiallisen, tiilestä muuratun, linnamaisen ja monumentaalisen rakennuskannan tiiviiksi, selväpiirteiseksi kokonaisuudeksi kaupunkimaisemassa, vahvistaen alueen historiallista saarimaisuutta. Sama paikka kuin edellisessä kuvassa. Oikealla on lääninsairaalan rakennus, vasemmalla makasiini, joka oli 1950-luvulla rakennetun liikerakennuksen paikalla. Keskellä on Viipurintie ja aikakauden kylmä huoltoasema, tankkaus onnistuu, palvelua ei saa. Nykyisin poikittaispysäköintiä ei suositella. Kuva otettu ehkä 1900-luvun vaihteessa. Valokuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, valokuva-arkisto.

15 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 13 (29) 2.4 Kerroksellinen tehdasympäristö Hämeenlinnan Verkatehdas Oy perustettiin vuonna 1985, ja sen toiminta Keinusaaressa päättyi vuonna Verkatehdas keskittyi villaisten pukukankaiden tuotantoon tukkuliikkeille ja vientiin. Ensimmäinen rakennus oli vuonna 1895 rakennettu, sahalaitakattoinen kutomo, joka 1960-luvun laajennuksissa jäi uusien rakennusosien sisään ja käytännössä tuhoutui rakenteiltaan 2000-luvun muutostöissä. Nyt rakennuksessa toimii vuonna 2010 avattu Hämeenlinnan kaupunginteatteri. Vaatimattoman alun jälkeen Verkatehdas panosti omaan lankatuotantoon, ja kutomorakennusta vastapäätä rakennettiin kehräämö vuonna Nyt tehtaan tontilla sijaitsi villakangastuotannon koko prosessi: kehruusta kutomiseen ja värjäyksestä viimeistelyyn luvulla tehtaan omistus vaihtui Amberlan suvulle, ja tuotantoa laajennettiin voimakkaasti. Vuonna 1930 Verkatehdas osti tonttinsa omaksi kaupungilta, mikä merkitsi rakennustoiminnan kiihtymistä tehtaan alueella. Toinen maailmansota oli raaka-ainepulasta huolimatta laajenemisen ja huipputuotannon aikaa, sillä sotatoimet lisäsivät villan kysyntää. Verkatehtaalla oli 1930-luvun lopulla yli 300 työntekijää ja vuonna 1950 ennätykselliset luvulla mukaan tuli myös keinovillan eli sillan tuotanto. Hämeenlinnan Verkatehdas osti helsinkiläisen Visko Oy:n koneet, ja laajensi kahteen otteeseen tekovillaosastoa tehtaan eteläosiin. Nykyinen Verkatehtaan kulttuurikeskuksen eteläinen sisäänkäyntiosa edustaa tätä rakennuskautta. Sodanjälkeiset suhdannevaihtelut vaikuttivat voimakkaasti villateollisuuden kannattavuuteen, ja heilahtelu tuntui Hämeenlinnassakin vuoroin laajennuksina ja lomautuksina. Verkatehdas liittyi seitsemän villatehtaan Villayhtymä Oy:öön ja jatkoi toimintaansa nimellä Hämeen Verka. Villayhtymän alaisuudessa tuotanto siirrettiin kuitenkin muihin yksiköihin ja Hämeenlinnan tehdas suljettiin vuonna luvulla perustettu Hämeenlinnan Kenkätehdas Oy toimi aivan Verkatehtaan viereen rakennetussa, Keinusaarentien suuntaisessa tehdaskiinteistössä. Uusi tehdasrakennus jatkoi Verkatehtaan punatiilistä ilmettä. Sisätiloissa näkyy moderni, funktionalistisempi henki. Kokonaisuuteen kuului myös jugendtyylinen kivitalo, joka toimi isännöitsijän asuntona, sisältäen ilmeisesti myös konttoritiloja. Kenkätehdas työllisti parhaimmillaan 200 työntekijää, valmistuksen ollessa 500 paria päivässä. Kenkätehdas lopetti toimintansa konkurssiin vuonna 1965, minkä jälkeen tehdasrakennukseen saneerattiin tilat Fredrikssonin tukkuliikkeelle luvun alussa tiloissa aloitti vaatetustehdas Virke Oy, joka pian työllisti 200 henkeä. Virke Oy:n muutettua Kantolan teollisuusalueelle, Hämeenlinnan kaupunki osti Verkatehtaan tavoin myös Kenkätehtaan kiinteistön. Nykyisin tiloissa toimii lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX.

16 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 14 (29) NÄKYVYYS NYKYMAISEMASSA Teollisuuslaitoksena Verkatehtaan ja Kenkätehtaan muodostama kokonaisuus oli yksi kaupungin pitkäikäisimpiä ja vaikutti luonnollisesti Hämeenlinnan talouteen työllistäjänä ja liiketoimintaa lisäävänä tekijänä. Kaupunkikuvassa tiheästi laajentunut tehdaskiinteistö sai näkyvän jalansijan Keinusaaressa ja vaikutti välillisesti mm. kaupungin sisäisen liikenteen painopisteisiin ja Vanajaveden maisemaan. Hätilän alueelle, Vanajaveden ja rautatien välille sijoittui 1900-luvun alkupuolella paljon teollisuuslaitoksia, mm. höyrysaha ja teurastamo; myöhemmin myös Valtion pukutehdas. Verkatehtaan lisäksi näistä teollisuuskiinteistöistä on jäljellä vielä valtion säilyketehdas Mensa Oy:n rakennus rautatieaseman läheisyydessä. Verkatehtaan alueella toteutuivat teollisuusympäristölle ominaiset piirteet. Samalle tontille, maantieteellisesti melko pienelle alueelle sijoitettiin niin tuotantolaitoksia (tehdassalit), aputiloja (konttori, varastot, pajat, pesulat) kuin asumista (johtajien asuintalot). Toinen leimallinen piirre oli tehdasrakennusten laajentaminen useassa osassa aina tuotantomäärien ja uuden koneistuksen määräämällä tavalla. Verkatehtaan tehdaskiinteistöä on laajennettu tuotannon vaatimusten tahdissa lukuisia kertoja, ja useimmiten laajennusosat on liitetty vanhaan runkoon sitä laajentaen tai korottaen. Lopputuloksena on ajallisesti ja tyylillisesti kerroksellinen ympäristö, jonka yhteisenä nimittäjänä on teollisen prosessin vaikutus rakennusten ulkoiseen ilmiasuun. Erityisesti konttori- ja asuinrakennuksissa näkyvät myös edustavuuden ja imagorakentamisen vaatimukset. Moniulotteinen rakennettu ympäristö, jossa kohtaavat eri rakennustyypit ja materiaalit Kerroksellinen teollisuusmiljöö: nähtävissä tuotannon vaikutus rakennustapaan Laadukasta teollisuusarkkitehtuuria 1900-luvun alusta 1960-luvulle: alkuperäiset punatiiliset julkisivut yksityiskohtineen, suorat ikkunalinjat, vaihtelevat kattomuodot, sisäportaikot ja hissikuilut alkuperäisillä paikoillaan Tehdasrakennuksissa joitakin piirteiltään säilyneitä sisätiloja (ks. tarkemmin kohdekortit) Tehtaan johdon asuin-/konttorirakennukset teollisuustontin yhteydessä ovat hyvin säilyneet ja kertovat asumisen ja tuotantotilojen historiallisesta yhteydestä : Pinellan huvila (1906), Verkatehtaan asuin- ja konttorirakennus (1907) ja Kenkätehtaan isännöitsijän asuin-/konttorirakennus (19010-l.) Ks. tarkemmin kohdekortit

17 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 15 (29) Verkatehtaan historiikissa kuvataan rakennusvaiheita. Vuonna 1915 kaikki prosessin keskeiset osat ovat näkyvissä, uusimpana kehräämö (i). Kuva: Peltonen, Ville, Hämeenlinnan verkatehdas oy 1945 Ilmakuva tehdasalueesta sen ollessa suurimmillaan 1960-luvun alussa. Kuva: Hyvinkään kaupunginmuseo, Museoviraston kuvakokoelmat/finna

18 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 16 (29) 2.5 Historiallinen puistoympäristö Kaupunkilaisille avoin rantapuisto kuului Keinusaaren maisemaan jo kruununmakasiinin ja lääninsairaalan ajoilta. Kuvernööri Otto Rehbinder rakennutti Keinusaareen puiston 1840-luvulla osana koko kaupungin puistosuunnitelmaa. Ranta-alueelle istutettiin puita ja pensasmajoja, rinnettä muokattiin ja kylvettiin nurmikoksi. Käytäville tuli puiset levähdyspenkit. Julkisten puistojen ja vihreän tilan merkitys korostui 1800-luvun kaupunki-ideaalissa. Tämä näkyi erityisesti Hämeenlinnassa, sillä residenssikaupungilta odotettiin edustavuutta ja ajanmukaisuutta. Keinusaaren puistoa ryhdyttiin kutsumaan Pinellan puistoksi viinikauppias Alfred Nordinin pitämän kesäravintolan mukaan. Nordin oli vuokrannut alueen vuonna 1861 ja osti rinteessä sijainneen puisen makasiinirakennuksen, johon rakennutti kaksikerroksisen ravintolan. Nordin järjesti puistossa mm. musiikkiesityksiä ja siipirataskuljetuksia kaupunginpuisto Parkista Pinellaan. Pinellan puisto oli porvariston suosittu ajanviettopaikka 1870-luvun lopulle, jolloin toiminta hiipui lukuisten omistajanvaihdosten yhteydessä. Ravintolarakennus tuhoutui tulipalossa ja purettiin vuonna Pinellan puistoalue näkyy 1800-luvun loppupuolen asemakaavoissa (Wilenius 1872 ja Caween 1887) suurehkona rantapuistona, joka ulottuu aivan vanhan peltoalueen, tulevan tehdastontin rajalle. Vaikka Keinusaari ei noudata ruutukaavaa, huomionarvoista on, miten puistoalue kiertyy symmetrisesti valtion suorakulmaisten rakennuskokonaisuuksien, lääninsairaalan ja kruununmakasiinien, ympärille. Näin Keinusaaren kokonaisuus jatkaa edustavan empirekaupungin rakennetta, jossa vihreä tila asettuu kehystämään julkisia rakennusryhmiä raatihuoneenpuiston, kirkkopuiston tai koulupuiston tapaan. Suurin osa Pinellan puistosta vuokrattiin vuosisadan lopulla 1895 perustetulle Hämeenlinnan Verkatehdas Oy:lle. Tehdasalue erotettiin puistosta aidalla. Tehtaan rakennuspiirustuskartoissa puisto esiintyy paikoin Keinupuiston nimellä. Vuosisadan vaihteessa Verkatehdas rakennutti puistoon kaksi hirsihuvilaa johtajien asuintaloiksi. Pienempi näistä purettiin 1970-luvulla. Isompi, korkea jugendtyylinen huvila toimii nykyisin Taidemuseon toimistorakennuksena. Pinellan huvilaksi kutsuttu talo on näkyvä maamerkki Keinusaaren keskellä. Sillä on merkittävä asema myös vesistömaisemassa. Hämeenlinnan kaupunki ryhtyi jälleen hoitamaan alueeltaan pienentynyttä Pinellan puistoa vuonna Theodor A. Böökin johtaman puistotoimikunnan toimesta puiston käytävät ja istutukset kunnostettiin. Puiston nykyasun yhdessä taidemuseon pihapiirin kanssa on suunnitellut kaupunginpuutarhuri Erkki Saarinen vuonna Puistossa olevat neljä vihreäsävyistä, rautaista valopylvästä ovat peräisin Vanajaveden rautarakenteisesta kaarisillasta, joka rakennettiin vuonna 1909 korvaamaan puinen silta ja purettiin vuonna 1963 uuden betonisillan tieltä.

19 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 17 (29) NÄKYVYYS NYKYMAISEMASSA Pinellan puiston rantaviiva on vapaamuotoinen. Rannassa, heti sillan kupeessa sijaitsi 1800-luvun puolivälistä lähtien kaupunkilaisten käyttöön tarkoitettu hevosten uittolaituri. Matala, kahdeksankulmainen laituri ristikkoaidalla oli paikoillaan ainakin 1920-luvulle saakka. Hevosuittolaiturista etelään, niin ikään veden päällä sijaitsi kaupungin pesula. Venevajamainen rakennus purettiin ilmeisesti 1940-luvulla. Historiallinen maisema- ja oleskelupuisto alkuperäisellä paikallaan, käytön jatkumo Pinellan puisto kuuluu 1980-luvun puolivälissä alkaneeseen puistojen aikakauteen Hämeenlinnassa ja on osa varhaista kaupunkilaista puistokulttuuria ja nykyisin osa kansallista kaupunkipuistoa Puiston alkuperäiset muotopiirteet ovat hyvin säilyneet Nykyisin käyttö painottuu läpikulkuun ja kevyeen liikenteeseen; puisto liittyy saumattomasti Hämeenlinnan taidemuseon ja Verkatehtaan kulttuurikeskuksen pihapiireihin Maisemallisesti Pinellan puisto muodostaa tunnistettava sillanpäänäkymän ja vastarantamaiseman keskustasta Keinusaareen päin, osa Vanajaveden salmea reunustavaa urbaania rantamaisemaa Ote mittauskartasta vuonna 1896, kun Verkatehtaan tontti on erotettu puistosta. Pinellan puiston käytävät kaartuvat makasiinirakennusten taakse. Sisäänkäynti puistoon on alkuperäisellä paikallaan sillan kupeessa. Kuva: Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy.

20 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 18 (29) Hevosten uittoa Pinellan puiston rannassa 1920-luvulla. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat/finna Kesänäkymä Pinellan puiston rantaan. Metalliset valaisinpylväät ovat peräisin vuonna 1909 valmistuneesta rautakaarisillasta. Ne on sähköistetty ja kunnostettu käyttöön. Kuva: Kalpala, Mona, Hämeenlinnan Verkatehtaan viheralueiden kehittämissuunnitelma 2014.

21 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 19 (29) 2.6 Kulttuurin saareke Keinusaaresta on tehdastoiminnan lakattua kehittynyt merkittävä kulttuurin, oppilaitosten ja yritystoiminnan keskittymä. Verkatehtaan lopetettua toimintansa Tampellan kiinteistöyhtiö osti tontin ja tehdasrakennuksineen. Suurimpana vuokralaisena tiloissa oli Lainatekstiili Oy. Hämeenlinnan kaupunki hankki kuitenkin alueen omistukseensa vuonna 1978 tarkoituksenaan kehittää aluetta osaksi kaupunkirakennetta. Suunnitteilla ollut Hopeaseppien silta liittäisi alueen entistä kiinteämmin keskustaan. Vuoden 1971 yleiskaavassa entinen Verkatehtaan alue oli merkitty kerrostaloille, mutta kaupunginhallituksen päätöksellä 1979 alue varattiin yleisten rakennusten tontiksi, asuntorakennuksilla täydennettynä. Alueen purkutöitä aloitettiin, mm. pysäköintialueen kohdalta rannasta purettiin puinen verstasrakennus. Tarkoituksena oli purkaa loput teollisuusrakennukset myöhemmin, mutta keväällä 1980 tehdyssä asemakaavassa suunnitelmat muuttuivat: alueelle tuli teollisuus- ja varastotiloja sekä julkisia palveluita ja liiketiloja. Verkatehtaan tiloja alettiin kunnostaa Wetterhoffin opiston ja Ammattikoulujen opettajaopiston käyttöön. Lisäksi alueelle asettui kymmeniä pienyrityksiä ja -toimistoja, kuten urheiluseuroja. Verkatehtaan alueesta tulikin yksi varhaisista esimerkeistä teollisuuskiinteistön muodonmuutoksesta luovien alojen keskittymäksi, eräänlaiseksi kulttuuritehtaaksi. Hämeenlinnaan oli suunniteltu kulttuurikeskusta jo vuosikymmeniä. Vuosituhannen vaihteessa katseet kohdistuivat Verkatehtaan alueelle, jonne oli jo siirtynyt useita kulttuuritoimijoita: Teatteri Verstas, Hämeenlinnan Miniteatteri, Kulttuuritukku, Hämeenlinnan kaupungin kulttuurikeskus, musiikkiopisto ja kuvataidekoulu. Osin EU-rahoitteisen projektin turvin vanhoihin tehdaskiinteistöihin saneerattiin ja osin uudisrakennettiin kulttuurikeskus Verkatehdas, jonka Vanaja-sali valmistui vuonna 2007, pääsuunnittelijana arkkitehti Juha Mäki-Jyllilä, arkkitehtitoimisto JKMM. Vanaja-salin aula sijoittui entisen tehtaan sisäpihan paikalle. Samana vuonna avautui uudistiloihin elokuvateatteri Bio Rex alueen kaakkoiskulmaan. Hämeenlinnan kaupunginteatterille rakennettiin uusi päänäyttämö Verkatehtaan vanhimpaan kutomorakennukseen vuonna Lisäksi Verkatehtaan alueella toimivat mm. Vanajan opisto, lasten ja nuorten taidekeskus, Hämeen kesäyliopisto, Yleisradio sekä useita pienyrityksiä. Tavoitteena on julkisten ja yksityisten toimijoiden hedelmällinen vuorovaikutus. Vanhan makasiinirakennuksen uudiskäyttö taidemuseona liittyy mielenkiintoisesti kruununmakasiinien ja museotoiminnan historialliseen yhteyteen. Kotiseutumuseoita on ympäri Suomen sijoitettu pitäjän makasiineihin, ja kookkaammat kruununmakasiinit soveltuivat turvallisine ja selkeine tiloineen hyvin museokokoelmien kodiksi luvulla vastaavia muutoksia kruununmakasiinista museotiloiksi on toteutettu ainakin Tampereella (taidemuseo 1931), Savonlinnassa (maakuntamuseo 1985), Porissa (Rosenlew-museo 2006) ja Raahessa (Raahen museo 2012). Hämeenlinnan taidemuseon profiili vahvistui entisestään, kun Pertti ja Hanna Niemistön 5000 teoksen modernin taiteen kokoelma lahjoitettiin sille vuonna 1995.

22 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 20 (29) Uuden kokoelman näyttelytiloiksi kunnostettiin Lohrmannin tiilimakasiini. Ensinäyttely Lohrmannissa pidettiin vuonna luvulle tultaessa Hämeenlinnaan oli suunniteltu eri aloja yhdistävää kulttuurikeskusta jo vuosikymmenien ajan. Ylipäänsä kulttuurirakentaminen oli maassamme vilkasta ja 1990-luvulla. Voidaan puhua nk. toisen polven kulttuurirakennuksista, jotka syntyivät monumentaalisina, arkkitehtonisesti näyttävinä kokonaisuuksina kaupunkirakenteen ulkopuolelle ja joissa usein yhdistettiin kongressitoimintaa teatteriin ja konsertteihin. Samaan aikaan tyhjentyvien teollisuusympäristöjen kohtalo herätti kulttuuripoliittista keskustelua ja teollisuuskiinteistöjen uudiskäyttöön haettiin ratkaisuja. Nk. kolmannen sukupolven kulttuuritilat edustivat uutta ajattelua, jossa kulttuurin laitos- ja yritysmuotoista sekä vapaiden ryhmien toimintaa, festivaaleja ja projektituotantoja yhdistettiin saman katon alle teollisuuskäytöstä poistuneiden rakennusten tiloihin, ilman massiivista uudisrakentamista. Verkatehtaan kulttuurikeskus kuuluu idealtaan tähän kolmannen polven kulttuurirakentamisen aaltoon. Muita valtakunnallisia esimerkkejä ovat mm. Kaapelitehdas Helsingissä ja Manillan köysitehdas Turussa sekä museokeskus Vapriikki Tampereella. Nykykäytössä entisen kruununmakasiinin pihapiirin ja Verkatehtaalle kuuluneen tontin rajat ovat sekoittuneet, kun tehtaan isännöitsijän asunnoksi rakennettu Pinellan huvila on taidemuseon käytössä. Molemmat pihapiirit liittyvät saumattomasti Pinellan puistoon, ja entisen tehdasalueen sisäpihoille voi kulkea joko hirsimakasiinin takaa kävelytietä tai kulttuurikeskuksen aulan läpi. Kruunun ja teollisuuden hallitsemasta, toimintoja hierarkkisesti rajaavasta ja tiiviistä ympäristöstä on muodostunut yhtä tiivis, mutta orgaaninen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus, jonka identiteetti rakentuu kulttuurikäytöstä ja luovasta yritystoiminnasta. NÄKYVYYS NYKYMAISEMASSA Keinusaaren teollisuustuotannon jälkeinen kehitys edustaa varhaista tehdasrakennusten uudiskäyttöä, joka on sittemmin noussut megatrendiksi Tehdastilojen prosessilähtöinen rakentamistapa jatkuu kulttuuritilojen suunnittelussa Julkisten tilojen jatkumo kruununmakasiinista taidemuseoksi ja edelleen oppilaitoksiksi ja kulttuurikeskukseksi Uusi kulttuurinen verkatehdas on jo leimannut Keinusaaren kulttuurin ja julkisten palveluiden alueeksi Yritysten ja julkisten laitosten rinnakkaiselo kuuluu Keinusaaren historiaan

23 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 21 (29) Kuva Verkatehtaan uusimpien osien eli tekokuitutehtaan sisäpihalta 1970-/80-luvulta. Nykyisin paikalla on Vanaja-salin aula. Tehdastoiminnan päätyttyä rakennuksissa toimi mm. Lainatekstiili Oy:n pesula ja autokorjaamo konepajoineen. Hämeenlinnan kaupungin tultua alueen omistajaksi näihin rakennuksiin saneerattiin tilat sosiaalialan oppilaitokselle ja kuljettajakoululle. Verkatehtaalla, entisen kutomon tiloissa annettiin 1980-luvulla myös Wetterhoffin kotiteollisuuskoulun opetusta. Kuva: Juhani Salo/Hämeen Sanomien arkisto. Kehräämörakennuksessa toimi tehdastoiminnan päätyttyä mm. huonekaluliike ja tanssistudio. Keskikerroksiin remontoitiin 1990-luvun lopulla tilat Yleisradiolle ja kellariin taidemuseon varasto. Kuva: Anja Filppula/Hämeen Sanomien arkisto

24 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 22 (29) Verkatehtaan kulttuurikeskuksesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu vuonna Tavoitteena oli sovittaa konsertti- ja kongressisali aputiloineen vanhan rakenteen keskelle. Voittanutta arkkitehtitoimisto JKMM:n ehdotusta kiitettiin paikkaan hyvin juurtuneesta kokonaisuudesta, jossa uusi ja vanha arkkitehtuuri ovat tasapainossa. Kuva: Hämeenlinnan kaupunki. Kulttuurikeskuksen pääfasadi on Vanajaveden suuntaan ja 1940-luvun tehdasrakennuksista ja 2000-luvun kulttuurisalista muodostuu arkkitehtoninen synteesi, jossa historialliset piirteet ovat tunnistettavissa ja teollisuusrakentamisen luonne jatkuu modernina toteutuksena.

25 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 23 (29) 3 YHTEENVETO 3.1 Hallinnon, teollisuuden ja kulttuurin linnakkeet kaupungin historiallisella portilla Kaava-alueen historiaa leimaa vahva kaupungin sekä valtion käyttö ja rakentaminen. Kaupungin itäisen portin muodostavan Keinusaaren keskeisiä ominaispiirteitä ovat kaupunkihistoriallinen ja -kuvallinen erityisasema, joka on kestänyt jo lähes 200 vuotta. Keinusaaren monumentaalinen rakennuskanta on edustava leikkaus kaupunkihistoriaan ja -kehitykseen. Keinusaaren keskeisiä ominaispiirteitä ovat hyvin säilyneet sekä aikaansa ja valtaa edustavat rakennukset ja kerrostumat, 1800-luvun makasiinit ja puistot, 1900-luvun tehtaat ja 2000-luvun kulttuurirakennukset. Rakennuskanta muodostaa topografisista ja historiallisista syistä edelleen tiiviin, selkeärajaisen kokonaisuuden, jota puistot ja avoimet tilat rajaavat. Kaavaalueen kiertämällä näkee lähes 200 vuoden kehityksen eri kerrostumina. Valtion ja kaupungin 1800-luvun monumentti Keinusaaren rakennukset ovat linnamainen kokonaisuus, jossa on nähtävissä vallan, edustavuuden ja teollisen mittakaavan eriaikaisia elementtejä. Linnamaiseen olemukseen liittyy historiallinen, 1800-luvun alkupuolella kadonnut ruotsinvallan residenssikaupungin skanssi, jota seurasivat Venäjän vallan puolella muurimaiset, empireaukion ympärille ryhmitetyt suuret viljamakasiinit, joiden vastinparina toimi ja toimii edelleen lääninsairaala. Samanaikaisena kaupunki-ilmiönä nousevat esiin julkista rakennuskantaa ja rantoja korostavat puistot, Keinusaaressa ilmiö näkyi maaherran perustamana kaupunkipuistona. Kolmannen vallan monumentin muodostaa kaupungin pellolle ja osin puistoon perustettu Verkatehdas, joka kaupungin suurimpana tehtaana liittyy 1890-luvun teollistumiseen, jonka pohjana olivat rautatie ja höyrykoneet. Suurteollisuuden 1900-luvun monumentti Kaupungin siunauksella alarinteen pelto ja puisto saivat 1800-luvun lopulla tehdä tilaa nousevalle suurteollisuudelle. Keinusaaressa Verkatehtaalle vuokratulle tehdastontille jäivät rinteen alaosat, jossa rakentamista rajoittivat alavat niityt ja vesijättömaat. Vanajaveden pinta oli tällöin huomattavasti korkeammalla kuin nykyisin. Verkatehtaan tontti seurasikin rakennettavan maapohjan rajausta ja lopputuloksena oli monimuotoinen, etelään mutkitellen levenevä tontti. Seitsemänkymmenen vuoden rakentamisen jälkeen Verkatehdas täytti tontin tarkasti. Puumaisesti etelään levinneet tehtaat seurasivat tiukasti tontin pohjois-, itä-, ja etelärajaa. Rakennuksiin tuli tällöin teräviä, tontinrajaa seuraavia kulmia. Pääosin verkatehdas rakennettiin ja 1940-luvulla, joskin pohjautuen 1900-luvun vaihteen rakennusvaiheeseen. Verkatehtaan linnamaisuutta vahvistava, mutkitteleva teollisuuskuja on seurausta tontin muodosta ja tehtaan laajenemisesta. Tehdastonttia laajennetaan 1950-luvulla, mutta tällöin tehtaan toiminnan loppu on jo nähtävissä. Punatiilinen, käsin rakennettu monumentti ei enää saa uutta 1970-luvun materiaaleja ja mittakaavaa edustavaa laajennusta. Verkatehtaan rytmissä kasvoi Keinusaaren koilliskulmalla vuosina toiminut kenkätehdas, jonka punatiilinen tehdas ja asuinrakennus vahvistavat Keinusaaressa nähtävää perinteistä teollisuusmaisemaa.

26 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 24 (29) Kulttuurin 2000-luvun monumentti Verkatehtaan ( ) ja kenkätehtaan ( ) lopettamisen jälkeen teollinen toiminta jatkuu rakennuksissa. Teollisuustiloihin sijoittuu pienempää teollisuutta ja tukkuliikkeitä. Käyttö on väliaikaista ja teollisuustoiminta joko lopettaa toimintansa tai siirtyy ajan hengen mukaisesti kauemmaksi kaupungista. Hämeenlinnan kaupunki tulee tyhjenevien tilojen omistajaksi 1970-luvulla. Vaikka tehtaista käytetään tällöin termiä teollisuusslummi, ei vuoden 1971 yleiskaavan kerrostaloalueet toteudu Keinusaaren osalta. Aluerakentamisen ohella 1970-luku on koulutuksen laajenemisen ja kehittymisen aikaa. Kouluille tarvitaan uusia tiloja, joten Keinusaaren tehtaista saneerataan kaupungin toimesta tiloja oppilaitoksille. Oppilaitosten ohella tiloja saneerataan toimistokäyttöön, tiloja hyödyntävät myös teollisuustiloihin sopiva yritystoiminta ja harrastusyhdistykset. Keinusaareen sijoitettujen oppilaitosten uudet koulurakennukset valmistuvat pääosin 1980-luvulla, jolloin Keinusaaresta vapautuu tiloja uuteen käyttöön. Käyttötarkoituksen muutos kulttuuritiloiksi Keinusaaressa alkoi jo 1950-luvulla kun Engelin suunnittelema viljamakasiini saneerataan taidemuseoksi. Sisätilojen ohella muutokseen kuuluu ulkoporras ja Viipurintien varteen rakennettu palvelu- ja liikerakennus. Kulttuurikäyttö alkaa laajentua vahvistua tehdastiloissa 1990-luvulla kun verkatehtaaseen sijoitetaan mm. teatterin ja taidemuseon aputiloja. Muutos on osa valtakunnallista teollisuuskiinteistöjen uudiskäytön aaltoa, jossa vanhat tehdasmiljööt saneerataan julkiseen käyttöön, usein kulttuurin ja luovien alojen tarpeisiin. Kulttuurin rooli vahvistuu 2000-luvulla kun verkatehtaan tiloihin sijoittuvat kulttuuri- ja kongressitalo ja Hämeenlinnan teatterin uusi näyttämö. Niiden tarvitsemat uudisrakennukset upotetaan osaksi vanhaa teollisuusmiljöötä. Vanhat julkisivut säilyvät, joskin teatterin osalta uudelleen rakennettuna. Vanhojen, historiallisten teollisuusrakennusten ja rajojen sisään sijoittuvat uudisrakennukset sulautuvat ja tuovat uuden kerrostuman ja arvoja Keinusaaren rakennushistoriaan. Uudisrakennukset tiivistävät edelleen Keinusaaren linnamaista vaikutelmaa. Suurempaa muutosta edustaa alueen entisten vesijättömaiden, niittyjen ja kenkätehtaan takapihan muuttaminen autoilun, pysäköinnin maisemaksi. Liikenteen kehitys on osaltaan vahvistanut Keinusaaren historiallista rajapintaa rakennetun ja avoimen tilan välillä. Keinusaarella on pitkä ja ainutlaatuinen kaupunkikulttuuriin liittyvä käyttö- ja rakennushistoria. Hallinnon, teollisuuden ja kulttuurin kerrostumat kasvavat vanhan saaren päälle ja muodostavat tasapainoisen, eri suunnista, ulko- ja sisäpuolelta tarkasteltavan, linnamaisen ja selkeästi rajautuvan monipuolisen kokonaisuuden. Keinusaaren topografinen muoto, sen historialliset pellot ja rantaviiiva ovat määrittäneet nykyaikaan saakka näkyvät rajat ja rakennuspaikat. Oppilaitosten, taidemuseon, kongressi- ja kulttuuritalon sekä teatterin tarvitsemat tilat on toistaiseksi saatu sovitettua vanhan rakennuskannan rajojen sisään ja yhteyteen, julkisivumuutosten ollessa pääosin alisteisia historialle. Keinusaaren jatkosuunnittelussa on ehdottomasti huomioitava alueen pitkä historia, sen rakentamisen saarimaisuus, rakennus- ja käyttökerrostumat, mittakaava, materiaalit ja rajapinnat. Uusien kerrostumien sijoittuminen tulee perustua alueen historiallisiin ominaispiirteisiin.

27 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 25 (29) 3.2 Keinusaaren ajallisia kerrostumia Residenssikaupungin portti Silta, tie, skanssi, tulliportti Residenssikaupungin porttirakennukset Lääninsairaala 1840-l Kruununmakasiinit Armeijan nahkaverstas ja 1940-luku Taidemuseo Kaupungin puistotilat Pinellan puisto 1840-l Pinellan ravintola Verkatehtaan asuinrakennukset 1904, 1906 Hevosten uittopaikka Kaupungin pesula kansallinen kaupunkipuisto 2001 Teollisuusrakennukset Verkatehdas , kenkätehdas Pienteollisuus, tukkuliikkeet, liike- ja harrastustilat Oppilaitokset, toimistotilat Kulttuurilaitokset 1990-l - uudisrakennukset: Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy, Vanajasali Hämeenlinnan teatteri 2010-

28 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 26 (29) 3.3 Liiteosat Liite 1. Keinusaari, aluekehitys Liite 2. keinusaari, kohdekortit Liite 3. Keinusaari, historia nykymaisemassa, ominaispiirteitä ja kerrostumia 4 LÄHTEET Kirjallisuus: Böök, A. Theodor, Hämeenlinna ympäristöineen. Matkailuopas Näköispainos. Karisto Oy, Hämeenlinna Hallio F., Hämeenlinnan verkatehdas Moniste, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto Henna ja Pertti Niemistön nykytaiteen kokoelma. Hämeenlinnan taidemuseo. Painotalo Auranen Oy, Forssa Hämeenlinna Tavastehus. Arx Tavastica 8, toim. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, Hämeenlinnan kaupunginarkisto ja Hämeenlinnan maakunta-arkisto. Hämeenlinna-Seuran julkaisusarja. Iltanen, Jussi (toim.), Urbes Finlandiae. Suomen kaupunkien historiallinen kartasto. Genimap. Porvoo Kaupunki kuvissa. Valokuvia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Hämeenlinnasta, toim. Anna-Maria Vilkuna. Hämeenlinna-Seura ry. Karisto Oy, Kaupunki kuvissa II. Valokuvia Hämeenlinnasta luvuilta, toim. Anna- Maria Vilkuna. Hämeenlinna-Seura ry. Karisto Oy, Kaupunki kuvissa III. Valokuvia Hämeenlinnasta luvuilta, toim. Anna- Maria Vilkuna. Hämeenlinna-Seura ry. Karisto Oy, Kivinen, Olli, Hämeenlinnan yleiskaava Suomalaisen kirjallisuuden kirjapaino Oy, Helsinki Koskinen, Pekka, Hämeen linnan linnoittaminen kustavilaisella ajalla Tampereen yliopistopaino 2007.

29 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 27 (29) Koskimies Y.S., Hämeenlinnan kaupungin historia 4, , Hämeenlinna Koskimies, Yrjö S., Hämeenlinnan kaupunki Historiikki. Arvi A. Karisto Oy, Hämeenlinna Lindeqvist K.O., Hämeenlinnan historia 3. Hämeenlinnan kaupungin historia vuosina Hämeenlinna Mäkinen, Eino ja Kurjensaari, Matti, Hämeenlinna. Kustannusyhtiö Kivi. SKS:n kirjapaino Oy, Helsinki Mäkinen, Kalevi A., Hämeenlinna. Hämeenlinnan kaupunki kuvateostoimikunta. Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna Nieminen, Päivi, Rakennushistoriaa. Hämeenlinnan taidemuseon ja kruununmakasiinien vaiheita. Hämeenlinnan taidemuseon monisteita Peltonen, Ville, Hämeenlinnan verkatehdas oy Helsinki Puistojen kaupunki. Hämeenlinnan vanhojen puistojen historiaa ja puistokulttuuria, toim. Inka-Maria Laitila. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo Putkonen Lauri ja Ivars Marja, Kyliä ja kortteleita. Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hattulan kunta, Hämeenlinnan kaupunki. Karisto Oy, Hämeenlinna Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto ja Rakennustieto Oy. Karisto Oy, Hämeenlinna Standertskjöld, Elina, Arkkitehtuurimme vuosikymmenet Suomen Rakennustaiteen museo, Rakennustietosäätiö ja Rakennustieto Oy. Hämeenlinna Suomen kaupunkirakentamisen historia II, toim. Henrik Lilius, Pekka Kärki, SKS, Livonia print 2014.

30 Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kaupunki 28 (29) Selvitykset ja opinnäytetyöt: Suulliset lähteet: Heiskanen, Jari ja Lyyra-Seppänen, Anna, Hämeenlinnan rakennushistoriallinen selvitys. Kaupunkisuunnittelu ja -rakentaminen keskustassa ja Keinusaaressa Kulttuuriympäristöpalvelut Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto, Hoito- ja käyttösuunnitelma, Hämeenlinna Kalpala, Mona, Hämeenlinnan Verkatehtaan viheralueiden kehittämissuunnitelma. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö HAMK Manninen, Markus ja Schulman, Sari, Valtion pukutehdas. Rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto Schulman Oy Putkonen, Lauri, Keinusaari II alueen rakennushistoriaselvitys. Tmi Lauri Putkonen Kaavat: Astor, Jouko, toimitusjohtaja, Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy. Keskustelu Jari Heiskanen Hämeenlinnan asemakaava 1778, Axel Magnus Von Arbin Hämeenlinnan asemakaava 1809, Hämeenlinnan asemakaava 1832, C.L. Engel Hämeenlinnan asemakaava 1845, Carl Gustafsson/intendenttikonttori Hämeenlinnan asemakaava 1887, Alfred Caween Kiistalan asemakaava 1917, Jung & Bomansson Keinusaaren asemakaava 1922, Birger Brunila Hämeenlinnan yleiskaava 1957, Olli Kivinen ja Mika Erno, Helsinki Hämeenlinnan asemakaava 1959 Hämeenlinnan yleiskaava 1971 Hämeenlinnan yleiskaava 1992