Hämeenlinnan kaupunki

Transkriptio

1 KEINUSAAREN KULTTUURIYMPÄRISTÖT 2017 Keinusaari Kruunun, teollisuuden ja kulttuurin maisemia ja kerrostumia Liite 1: ALUEKEHITYS Heiskanen & Luoto Oy Jari Heiskanen ja Anna Lyyra-Seppänen

2 LIITE 1: ALUEKEHITYS, KÄYTTÖ, RAKENNUSVAIHEET JA AJANJAKSOT KÄYTTÖ RAKENNUSVAIHEET AIKA 1. HÄTILÄN KRUUNUNKARTANO PELTOJA NIITTYMAISEMASSA KAUPUNKI JA RUOTSIN KRUUNU KAUPUNGIN SILTA, TIE, SKANSSI JA TULLI KAUPUNKI JA VENÄJÄN KRUUNU EMPIREKAUPUNGIN PORTTI, MAKASIINIT, SAIRAALA JA PUISTO TEOLLISTUVA KAUPUNKI VERKATEHDAS JA KENKÄTEHDAS, ENSIMMÄINEN RAKENNUSVAIHE LAAJENEVA TEOLLISUUS VERKATEHDAS JA KENKÄTEHDAS, TOINEN RAKENNNUSVAIHE JÄLKITEOLLINEN AIKA KULTTUURI- JA KONGRESSIKESKUS, ELOKUVATEATTERI JA TEATTERI RAKENNUSIKÄKARTTA OPPILAITOKSIA, TOIMISTOJA, LIIKKEITÄ, KULTTUURITILOJA 2017

3 1. HÄTILÄN KRUUNUNKARTANO PELTOSAARI VANAJANVEDEN ALAVASSA RANTAMAISEMASSA Kartta: Hätilän kruununkartanon isojakokartta v. 1800, KA. Oikeanpuoleisessa kartassa on vanhan kartan päälle sijoitettu Keinusaaren nykyrakennukset ja kaava-alueen rajaus. HISTORIA JA TAPAHTUMAT ILMIÖT SÄILYNEISYYS Keinusaari oli ennen kaupungin siirtoa osa Hämeen linnalle kuuluvaa Hätilän kruununkartanoa. Vanajaveden alavassa ja aukeassa rantamaisemassa vähäinen kalliomäki näkyi hyvin. Saarekkeen vähäiset pellot oli raivattu pääosin saaren itärinteseen, lakiosa oli karkeampaa maaperää ja kalliota. Saari tunnettiin jo luvulla nimellä Gungholm (Keinusaari) tai Mahlianmäkenä. Kaupunki siirrettiin nykyiselle paikalle 1778 ja kaupungin uusi silta valmistui 1794, jolloin Viipurintien siirtyi kulkemaan Keinusaaren halki. Aikaisemmin tien linjaus oli ylittänyt Vanajaveden ensin rautatiesillan kohdalla ja 1700-luvulla Varikonniemen kohdalta. Maatalous, Hämeen linna, valtakunnan tiet, kaupunkisilta. Maatalousaikana, ennen kaupunkia, Keinusaari muodosti alavassa ja puuttomassa rantamaisemassa erottuvan elementin. Saarimaisuutta korosti vielä kaakkoispuolella sijainnut pieni järvi, joka myöhemmin tunnetaan Vähäjärvenä tai Pikkujärvenä. Ilmiöt: Keinusaaren maatalousvaiheesta ei ole säilynyt varsinaisia rakenteita. Nykypäivään on säilynyt tien ja sillan linjaus sekä pellon itäraja. Viipurintie ja silta ovat vanhalla paikalla, joskin alkujaan kapea tielinja on kasvanut 1960-luvulla 2+2 kaistaiseksi tielinjaksi. Viipurintien eteläpuolella olevan pellon itäraja tuli Verkatehtaan tontin itärajaksi ja näkyy edelleen verkatehtaan kutomon itärajana, johon sijoittuvat teatteri, kenkätehtaan asuinrakennus ja kenkätehdas.

4 2. KAUPUNKI JA RUOTSIN KRUUNU KAUPUNGIN PUOLUSTUS JA PORTTI, SILTASKANSSI JA TULLIPORTTI Kartta: Hämeenlinnan kartta vuodelta Karttaan on kuvattu asemakaava sekä puolustusrakenteet, Hämeen linna sekä kaupungin itä- ja länsipuolelle sijoitetut puolustusvarustukset. Skanssin itäpuolella oleva Keinusaaren suurin pelto säilyi käytössä. Oikealla Keinusaaren historialliset puolustusvarustukset sijoittettuna nykykartan päälle. Sinisellä on Vanajaveden ja Vähäjärven rantaviiva, keltaisella pellon ja niityn raja. Keinusaaren tai siltaskanssin rakenteet on merkitty punaisella viivalla, rasterilla ja täytöllä. Punainen katkorasteri on kaava-alueen rajaus. Alkuperäinen kartta:hämeenlinnan kaupungin, linnoituksen ja ympäristön asemakaava v. 1809, RHOA, VIK, MV; von Arbin /1948, Kartta löytyy Pekka Koskisen väitöskirjan, Hämeen linnan linnoittaminen kustavilaisella ajalla , sivulta 416. HISTORIA JA TAPAHTUMAT ILMIÖT JA RAKENTEET SÄILYNEISYYS Hämeenlinnan nimetään Uudenmaan ja Hämeen läänin pääkaupungiksi Kaupunki siirrettiin nykyiselle paikalle Kaupunkilaiset anoivat uutta siltaa ja sen rakentaminen alkoi Hitaasti edennyt rakennustyö valmistui 1794, jolloin silta oli käyttökunnossa. Viipurintien siirtyessä kulkemaan Keinusaaren ja sillan kautta, saarimaisesta Keinusaaresta tuli nyt osa kaupunkirakennetta, johon sijoitettiin tulliportti ja kaupungin puolustusrakennelmat. Varustukset olivat osa Ruotsin kruunun suunnitelmaa Suomen puolustuksesta. Hämeenlinnassa vanhan linnan ja kaupungin uusien puolustusvarustuksien rakentaminen alkoi 1700-luvun jälkipuoliskolla. Alavien rantaniittyjen keskellä kohoava kalliosaari muodosti hyvän lähtökohdan kaupungin itäpuolen puolustuslaitteille. Ensimmäinen silta, tulliportti ja puolustusvallit valmistuivat Suomen sotaan mennessä. Läänin pääkaupunki eli residenssikaupunki, linnoitettu kaupunki, maatalous Vaiheesta ei ole säilynyt varsinaisia rakenteita. Ajasta kertoo lähinnä Viipurintien linjaus ja silta, joiden rakenteet ovat 1900-luvulta. Verkatehtaan ja kenkätehtaan itäraja seuraa vanhan pellon rajausta. Skanssi purettiin ja kaivannot täytettiin venäjän vallan alkupuolella. Skanssin rakenteita sijoittuu asemoinnin perusteella makasiinien ja sairaalan piha-alueelle, jotka ovat säilyneet lähes 200 vuotta avoimena ja rakentamattomana. Skanssin jäänteitä voi olla säilynyt piha-alueiden maakerroksissa. Toimenpidesuositus: Museoviraston oppaan Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu (Niukkanen, Marianna 2009: 88) mukaan ja 1800-lukujen linnoitukset ja varustukset ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä. Työn yhteydessä ei tarkasteltu tarkemmin alueen linnoittamiseen liittyviä aineistoja eikä maanpinnalla ole näkyvissä puolustuslaitteiksi tulkittavia rakenteita. Kohteen lähiympäristöä on rakennettu, mutta puolustuslaitteita saattaa olla osittain säilynyt. Kohteen tarkemman sijainnin, säilyneisyyden ja laajuuden määrittely vaatii lisätutkimuksia. Kohdetta voidaan pitää mahdollisena muinaisjäännöksenä.

5 3. KAUPUNKI JA VENÄJÄN KRUUNU EMPIREKAUPUNGIN SISÄÄNKÄYNTI, KRUUNUN SAIRAALA, MAKASIINIT JA PINELLAN PUISTO / Vasemmalla Keinusaarta esittävä ote v Wileniuksen asemakaavasta. Keinusaari oli edelleen saarimainen rakenne alavien rantaniittyjen keskellä. Kartassa näkyy punaisella katkoviivalla kaupunginraja, joka kulki Wähäjärven halki. Oikealla kartan elementit siirrettynä nykykartan päälle. Viipurintietä kehystivät puistomaiseen (vihreä rasteri) ympäristöön sijoittuvat lääninsairaala ja viljamakasiinit (punainen rasteri). Viipurintien eteläpuolella näkyy Pinellan puisto käytävineen (ruskea viiva). Pinellan ravintola sijaitsi puiston pienessä niemessä (punainen rajaus). Viipurintien varrella, makasiinien itäpuolella oli myös tällöin rakennus, joka saattaisi kuulua kaupungin tullirakennuksiin. Vanajaveden pinta oli laskenut 1800-luvun alkupuolelta, joskin rantaan merkitty sininen vaakarasteri oli vielä hyvin vetistä aluetta. Jokavuotiset tulvat myös muuttivat Keinusaaren herkästi saareksi. Oikealla valokuva kevättulvien aikaan 1890-luvulta, jossa Keinusaarta ympäröivät vesialueet. Kaupunkirakentamisen kontrasti näkyy hyvin. Kaupunki oli valtaosin yksikerroksinen ja puurakenteinen, Keinusaaren kaksikerroksiset empiren kivirakennukset edustivat edelleen kaupungin edustavinta osaa. Taustalla näkyy myös toinen kaupungin itäiseen sisääntuloon liittyvä valtiollinen rakennus, armeijan viljamakasiini asema-alueen nurkalla. Lähde: Lydia, Hämeenlinnan historiallinen museo. HISTORIA ILMIÖT SÄILYNEISYYS Suomen sodan seurauksena valta vaihtui Suomessa. Ruotsin vuosisatoja kestänyt vaikutus päättyi ja tilalle tuli Venäjä ja Suomen ruhtinaskunta. Juuri perustetussa ja rakennetussa (1778) Hämeenlinnassa Keinusaaren idän uhkaa varten rakennetut varustukset menettivät merkityksensä. Puolustusvarustukset purettiin ja kaivannot täytettiin. Kaupungin rakentuessa ja kasvaessa oli suunnitelmissa muodostaa Keinusaaresta esikaupunki, mutta kaupungin tuhoisa palo 1830 keskeytti laajenemissuunnitelmat. Keinusaaressa oli Venäjän vallan alkuaikoina lähinnä maataloutta, vähäistä asutusta, varastoja ja tuulimylly. Kaupungin porttiteemaa säilytti lähinnä kaupungille tärkeä tulliportti. Kaupungin kehittäminen alkoi tulipalon jälkeen. Hämeenlinna menetti läänin pääkaupunkiasemansa Helsingille 1812, mutta vuonna 1831 kaupunki nimetään uuden Hämeenlinnan läänin pääkaupungiksi. Tulipalon jälkeen empiren aikaa elävään valtakunta sai nyt mahdollisuuden tuoda uuden vallan merkit uuteen läänin pääkaupunkiin, Hämeenlinnaan sijoitetaan 1800-luvun puolivälissä lukuisia edustavia, uuden vallan mahtia kuvaavia julkisia rakennuksia. Keinusaari kaupungin itäisenä porttina nousi tällöin kaupungin uudeksi julkisivuksi. Keinusaareen rakennettiin Viipurintien molemmin puolin viljamakasiini ja lääninsairaala. Neljä sairaalarakennusta ja yhden viljamakasiinin käsittävän kokonaisuuden suunnitteli C.L. Engel ja ne valmistuivat ja 1840-luvulla. Hallinnon rakennusten ohella Hämeenlinnan asema varuskuntakaupunkina tuo lisää Venäjän valtaa edustavia rakennuksia kaupunkiin. Historialliset sisäänkäynnit empireajan ruutukaupunkiin. Keisarikunnan varuskuntakaupunki, residenssikaupunki, Keisarinvallan symbolit. Viljamakasiinit, piha, Pinellan puistofragmentti, pellon raja rakentamisen itärajana.

6 4. TEOLLISTUVA KAUPUNKI VERKATEHDAS JA KENKÄTEHDAS, ENSIMMÄINEN RAKENNUSVAIHE musta rasteri verkatehtaan rakennukset 1895 musta rasteri verkatehdas ja kenkätehdas 1915, katkoviivalla tehtaiden teollisuus- ja asuintontit HISTORIA JA TAPAHTUMAT ILMIÖT JA RAKENTEET SÄILYNEISYYS Verkatehdas perustettiin Kaupungissa toiminut nahkatehdas siirtyi Keinusaareen Keinusaaresta vuokrattiin tehtaille tontit. Verkatehdas oli valmistuessaan kaupungin suurin tehdas. Verkatehtaan ensimmäisessä vaiheessa valmistuivat pitkä ja matala kutomorakennus sekä sen kylkeen sijoittunut kattilahuone (1895). Erillään tontilla sijaitsi pitkä, puurakenteinen makasiini. Suuri, pääosin kutomon käsittävä teollisuusrakennus oli vielä kompromissi rakenteiden suhteen. Seinät muurattiin tiilestä, mutta tehtaan sahakattoa kannattivat puiset pylväät ja kattotuolit. Tehtaan rakentaminen jatkui kutomon jälkeen, värjäämö valmistui 1897 ja edustava konttorirakennus Kutomon viereen valmistui kolmikerroksinen kehräämö Tontin eteläreunalle rakennettiin kaksi makasiinia. Tehtaan asuintontille, entiseen Pinellan puistoon valmistuivat isännöitsijän ja teknisen johtajan huvilamaiset asuinrakennukset vuosina 1904 ja Nahkatehtaan rakennuksista valmistuivat 1910-luvun alussa kivinen tehdasrakennus ja isännöitsijän asuinrakennus. Suomi teollistui voimakkaasti 1800-luvun jälkipuoliskolla. Rautatiet ja höyrykoneet mahdollistivat tehtaiden uuden sijoittumisen luvulla teollisuus siirtyi laajemmassa määrin käyttämään paloturvallisia rakenteita, tiiltä ja rautaa. Teollisuus tarvitsi myös yhä enemmän tilaa ja tehtaat sijoittuivat tai siirtyivät yhä enemmän kaupungin ulkopuolelle. Hämeenlinnassa teollistuminen keskittyi rautatieaseman ympäristöön, joka saatiin vihdoinkin liitettyä osaksi kaupunkia. Verkatehdas oli näkyvä osa asemaseudun teollisuus- ja varastoaluetta, jossa puolustusvoimilla oli näkyvä rooli. Ensimmäisestä rakennusvaiheesta on säilynyt vain vähän rakennuskantaa ja sekin pääosin nuorempien rakenteiden pieninä osina. Ainoat alkuperäisessä asussa säilyneet ovat Verkatehtaan ja kenkätehtaan asuinrakennukset. Teollisuusrakennuksista kutomon konttorirakennus ja kehräämön ensimmäinen vaihe näkyvät rakennusosina. Ensimmäinen vaihe näkyy lisäksi siinä, että se määritti myöhempää rakennustoimintaa. Uusi rakentui ensimmäisen vaiheen pohjalle, orgaanisesti ja puumaisesti laajentuen. Kapean tontin ensimmäinen rakennusvaihe määritti jo Verkatehtaan välisen solan, nykyisen teollisuuskujan alun.

7 5. LAAJENEVA JA MONIPUOLISTUVA TEOLLISUUS VERKATEHTAAN JA KENKÄTEHTAAN TOINEN RAKENNUSVAIHE musta rasteri verkatehdas 1935, katkoviiva tehdastontit musta rasteri Verkatehdas 1940, katkoviiva tehdastontit Verkatehtaan ja kenkätehtaan, taidemuseon rakennukset ja rantaviiva v HISTORIA JA TAPAHTUMAT ILMIÖT SÄILYNEISYYS Verkatehtaan toinen rakennusvaihe käynnistyi 1930-luvun alkupuolella, jolloin yhtiö oli hankkinut vuokratontin omistukseensa. Aluksi vanhoja tuotantotiloja, kehräämöä, kutomoa ja värjäämöä laajennetaan. Uudisrakentamista edustaa värjäämön jatkeeksi rakennettu kolmikerroksinen viimeistelyrakennus, jota korotettiin vielä kerroksella vuonna Uusia materiaaleja edusti tekovilla, jonka tuotantoon keskittyvä säterirakennus valmistui tehdastontin etelärajalle 1943 ja tämän laajennus 1945/47. Kenkätehtaan laajennukset ajoittuvat samaan aikakauteen. Kenkätehtaan pientä kivirakennusta laajennettiin vuosina 1933, 1938 ja 1944 monikerroksiseksi teollisuusrakennukseksi. Tehtaat saavuttivat lopullisen, nykypäiviin säilyneen laajuutensa heti sodan jälkeen ja 1940-luvulla Keinusaaren teollisuuskäyttö onkin huipussaan, Verkatehdasta ja Kenkätehdasta laajennetaan, lisäksi 1925 suljetuissa viljamakasiineissa toimii puolustusvoimien nahkaverstas. Väistyvä lamakausi, kaupungistuminen, teollistuminen ja puolustusteollisuuden kasvu Hämeenlinnan aseman ympäristössä. Teollisuustuotteiden kysyntä kasvoi 1930-luvulla ja sota-aika lisäsi edelleen villa- ja kenkäteollisuuden tuotteiden kysyntää. Verkatehdas ja kenkätehdas saavat nykypäiviin säilyneen asunsa pääosin vuosien välillä tehdyissä lukuisissa laajennuksissa. Rakennuskanta on säilyttänyt hyvin ajan ominaispiirteensä. Verkatehtaalla rakennetaan vielä 1956 kutomoon kapea laajennusosa sekä ranta-alueelle pitkä, puurakenteinen puusepänverstas. Kutomon laajennus ja puusepänverstas tulivat jo vanhan, Keinusaaren rakennuskelpoista maata seuraavan teollisuustontin ulkopuolelle. Verkatehtaan tehdastonttia laajennettiin 1950-luvulla, jolloin sen rakennustarpeet olivat vähäiset ja toiminnan päättyminen näköpiirissä. Keinusaaren käyttötavan muutos käynnistyy 1950-luvulla kun makasiinit muutetaan taidemuseoksi.

8 6 JÄLKITEOLLINEN KÄYTTÖ TEOLLISUUSLAITOKSESTA KULTTUURITEHTAAKSI Kulttuurikäytön uudisrakennukset kartalla mustalla rasterilla: 1. Kulttuuri- ja kongressitalo, Vanajasali ja suuri aula 2007, 2. elokuvateatteri 2007, 3. Hämeenlinnan teatteri 2010, Taidemuseon ja kehräämön varastotilan silta Tehdastonttien historialliset rajat on merkitty katkoviivalla. Valokuvissa ylhäältä teatteri, kulttuuritalo Hopeaseppien sillalta, alhaalla elokuvateatteri, kulttuuritalo (Vanajasali) sisäpihalta ja kehräämön ja viljamakasiinin välinen lasisilta. HISTORIA Alkuperäinen teollisuustoiminta päättyy 1960-luvulla. Verkatehdas lopettaa 1963 ja kenkätehdas Suurteollisuuden jälkeen tiloihin sijoittuu pienempää teollisuustoimintaa ja tukkuliikkeitä. Uusien toimijoiden rakennustoimintaa edustaa lähinnä kutomon korotus 1964 ja kenkätehtaan eteläpuolen pieni laajennus, lastaussilta ja katos. Tehdaskiinteistöjen omistajaksi tulee 1978 kaupunki, jonka jälkeen alkaa tilojen saneeraus oppilaitos- ja toimistotiloiksi. Tehdastiloissa on myös pienempää liiketoimintaa ja harrastustiloja. Nykyinen kulttuurikäyttö alkaa 1990-luvulla kun tehdastiloihin sijoitetaan teatterin aputiloja ja taidemuseolle rakennetaan varastotiloja. Sen käytön näkyviä elementtejä ovat Kulttuuri- ja kongressitalo, joka valmistuu 2007, käsittäen uudistiloina Vanajasalin ja aulan lisäksi itäsiipeen sijoittuvan elokuvateatterin. Uudisrakennus sijoittuu verkatehtaan 1940-luvun rakennusosan sisäpihalle ja sen itäkulmaan. Julkisivuna säilyvään vanhaan tehdasrakennukseen tulee kulttuuritalon ravintola-, aula- ja toimistotiloja. Hämeenlinnan teatterin uusi näyttämö valmistuu verkatehtaan kutomon paikalle Vanhat, lähinnä 1930-, ja 1950-luvulla rakentuneet matalat julkisivut säilytetään. Kulttuurikäytön historia alkaa Keinusaaressa jo 1950-luvulla kun viljamakasiinit muutetaan taidemuseoksi. Kulttuurihistorialliset arvot löydetään 2000-luvun alkupuolella kun Keinusaaren rakennuskokonaisuus, kulttuurirakennuksen mukaan lukien luokitellaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi ympäristöksi. Rakennetun kulttuurin arvoja edustaa myös alueen liittäminen kansalliseen kaupunkipuistoon vuonna ILMIÖT Jälkiteollinen käyttö, pienteollisuus 1960-luku, oppilaitokset, toimistoja harrastustilat 1980-l -, kulttuuritilat 1990-l, kulttuuritalojen 3. sukupolvi 2000-luku, valtakunnalliseesti merkittävät rakennetut ympäristö ja kansallinen kaupunkipuisto 2000-luku. Teollisuuskäytön jälkeen alueelle on rakennettu tiloja kulttuuripalveluiden ja yritysten käyttöön. Suuntaus on osa 1990-luvulta asti kasvanutta kehityssuuntaa, jossa entisille teollisuusympäristöille haetaan uudiskäyttöä kulttuurituotannon, luovien alojen ja kaupunkikulttuurin keskuksina.

9 7. RAKENNUSIKÄKARTTA 2017 Verkatehtaan ja kenkätehtaan vanhimmat ( ) rakennusosat on merkitty rajauksella ja rasterilla, vuosiluvut ovat suluissa jos tilat ovat pääosin muuttuneet tunnistamattomiksi. Vanhimmat, 1890-luvun rakennusosat ovat pääosin tuhoutuneet rakennusten laajennusten ja korotusten yhteydessä. Kutomon, nykyisen teatterin itä- etelä- ja pohjoissivun julkisivujäsentelyt ovat 1930-, ja 1960-luvulta, mutta ne ovat pääosin uudelleen rakennetut teatterin rakentamisen yhteydessä.

10