KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA. Oheisasiakirja. ehdotukseen

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel SEK(2011) 1009 lopullinen C7-0227/11 FI KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja ehdotukseen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI asetuksen (EY) N:o 1760/2000 muuttamisesta naudanlihan vapaaehtoista merkitsemistä koskevien säännösten poistamisen ja nautaeläinten elektronisen tunnistamisen osalta {KOM(2011) 525 lopullinen} {SEK(2011) 1008 lopullinen}

2 TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja ehdotukseen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI asetuksen (EY) N:o 1760/2000 muuttamisesta naudanlihan vapaaehtoista merkitsemistä koskevien säännösten poistamisen ja nautaeläinten elektronisen tunnistamisen osalta 1. JOHDANTO Asetukseen (EY) N:o 1760/2000 ja erityisesti nautaeläinten tunnistamiseen ja naudanlihan vapaaehtoiseen merkitsemiseen katsotaan komission tiedonannossa neuvostolle ja Euroopan parlamentille Toimintaohjelma hallinnollisen rasituksen keventämiseksi Euroopan unionissa (KOM(2009) 544) liittyvän tiedonantovelvoite, joka aiheuttaa yrityksille merkittävän rasitteen. Asetuksella luodaan järjestelmä nautaeläinten tunnistamista ja rekisteröintiä sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemistä varten (mukaan luettuna vapaaehtoinen merkitseminen), ja asetus sisältää säännöksiä korvamerkeistä, tilarekistereistä, nautaeläinpasseista sekä kansallisista atk-pohjaisista tietokannoista. Nautaeläinten tunnistamista ja jäljitettävyyttä koskevia yhteisön sääntöjä lujitettiin spongiformisen enkefalopatian (BSE-tauti) aiheuttaman kriisin johdosta vuonna 1997 ottamalla käyttöön tavanomaiset korvamerkit. Elektroninen tunnistaminen ei ollut tuolloin vielä teknisesti niin kehittynyt, että se olisi voitu ottaa käyttöön. Se on kehittynyt huomattavasti vasta viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Radiotaajuustunnistukseen (RFID) perustuvan elektronisen tunnistamisen avulla eläinkohtaiset tunnistuskoodit tallentuvat nopeammin ja tarkemmin suoraan tietojenkäsittelyjärjestelmiin (mikä takaa mahdollisesti tartunnan saaneiden eläinten ja/tai pilaantuneiden elintarvikkeiden nopeamman jäljitettävyyden). Tämä vähentää manuaaliseen tallentamiseen liittyviä henkilöstökustannuksia mutta lisää laitekustannuksia. Voimassa oleva nautaeläinten tunnistamista koskeva lainsäädäntö ei siksi vastaa uusinta teknistä kehitystä. Tämän ehdotuksen yleistavoitteena eläinten tunnistamisen alalla on 1. tukea alan kilpailukykyä, 2. vähentää hallinnollista rasitetta ja yksinkertaistaa menettelyitä, jotka liittyvät eläinkohtaisiin passeihin ja tilarekistereihin, 3. parantaa osaltaan ihmisten ja eläinten terveyttä nopeamman ja tarkemman nautaeläinten jäljittämisjärjestelmän kautta. Tämän ehdotuksen yleistavoitteena naudanlihan vapaaehtoisen merkitsemisen alalla on 1. vähentää naudanlihan merkintään liittyvää tarpeetonta hallinnollista rasitetta.

3 2. TOIMINTAVAIHTOEHDOT Tässä asiakirjassa analysoidaan erilaisia toimintavaihtoehtoja nautaeläinten elektronista tunnistamista ja naudanlihan merkitsemistä varten. 2.1 Nautaeläinten elektroninen tunnistaminen VAIHTEHTO 1: NYKYTILANTEEN SÄILYTTÄMINEN (PERUSSKENAARIO): Jos voimassa olevia säännöksiä ei muuteta, nautaeläimet tunnistetaan jatkossakin tavanomaisten molempiin korviin kiinnitettävien korvamerkkien avulla eikä nykyinen hallinnollinen rasite vähene. Voimassa oleva lainsäädäntökehys ei kiellä jäsenvaltioita käyttämästä elektronisia tunnisteita vapaaehtoiselta pohjalta, mutta se edellyttää, että niitä käytetään virallisten ulkoisesti kiinnitettävien korvamerkkien lisäksi. Koska teknisiä vaatimuksia ei ole yhdenmukaistettu EU:ssa, eri jäsenvaltioissa voi olla käytössä erityyppisiä elektronisia tunnisteita ja eri RFID-taajuuksilla toimivia lukulaitteita. VAIHTOEHTO 2: VAPAAEHTOINEN JÄRJESTELMÄ ALAVAIHTOEHTOINEEN: Vaihtoehdossa 2 elektroninen tunnistaminen otetaan käyttöön virallisena tunnistusvälineenä. Tässä vaihtoehdossa jäsenvaltiot eivät voisi valita nykytilanteen säilyttämisen skenaariota. EU:n jäsenvaltiot voivat itse päättää, ottavatko ne käyttöön pakollisen järjestelmän omalla alueellaan (alavaihtoehto 2a) vai antavatko ne karjankasvattajien päättää, ottavatko nämä sen käyttöön (alavaihtoehto 2b). Elektronista tunnistamista koskevien teknisten vaatimusten ja lukulaitteiden yhdenmukaistaminen EU:n tasolla olisi keskeistä tässä vaihtoehdossa (toisin kuin vaihtoehdossa 1). Nämä vaatimukset eivät kuitenkaan ylittäisi kansainvälisten ISOstandardien vaatimuksia. Alavaihtoehto 2a: Elektronisen tunnistamisen käyttöönotto on EU:n tasolla vapaaehtoista, ja yksittäiset jäsenvaltiot voivat itse päättää, ottavatko ne käyttöön pakollisen järjestelmän omalla alueellaan. Jos jäsenvaltio valitsee pakollisen järjestelmän, jäsenvaltiossa sovelletaan samoja velvoitteita kuin vaihtoehdossa 3 (esimerkiksi kukin nautaeläin olisi merkittävä yhdellä tavanomaisella ulkoisesti kiinnitettävällä korvamerkillä JA yhdellä elektronisella tunnisteella, joka voidaan kiinnittää korvaan tai sijoittaa pötsiin). Jos jäsenvaltio valitsee vapaaehtoisen järjestelmän, nautaeläimet voidaan merkitä 1. kahdella tavanomaisella korvamerkillä tai 2. yhdellä tavanomaisella ulkoisesti kiinnitettävällä korvamerkillä JA yhdellä elektronisella (korvaan kiinnitettävällä tai pötsiin sijoitettavalla) tunnisteella, jotka on hyväksytty virallisesti. Alavaihtoehto 2b: Elektronisen tunnistamisen käyttöönotto on EU:n tasolla vapaaehtoista, eivätkä yksittäiset jäsenvaltiot voi valita pakollista järjestelmää. Vapaaehtoisessa järjestelmässä nautaeläimet voitaisiin merkitä 1. kahdella tavanomaisella korvamerkillä tai 2. yhdellä tavanomaisella ulkoisesti kiinnitettävällä korvamerkillä JA yhdellä elektronisella (korvaan kiinnitettävällä tai pötsiin sijoitettavalla) tunnisteella, jotka on hyväksytty virallisesti. VAIHTOEHTO 3: PAKOLLINEN JÄRJESTELMÄ Pakollisessa järjestelmässä kukin nautaeläin on merkittävä yhdellä tavanomaisella ulkoisesti kiinnitettävällä korvamerkillä JA yhdellä elektronisella (korvaan kiinnitettävällä tai pötsiin

4 sijoitettavalla) tunnisteella. Toisin kuin vaihtoehdossa 1, tässä vaihtoehdossa olisi kehitettävä elektronista tunnistamista ja lukulaitteita koskevat EU:n laajuiset oikeudelliset velvoitteet, jotka eivät ylitä kansainvälisten ISO-standardien vaatimuksia. Taulukko 1: Tiivistelmä virallisista nautaeläinkohtaisista tunnisteista kussakin vaihtoehdossa / Tavanomainen korvamerkki Elektroninen tunniste (korvamerkki tai bolus) Vaihtoehto 1: Nykytilanteen säilyttäminen Vaihtoehto 2: Vapaaehtoinen järjestelmä Jäsenvaltiot voivat valita pakollisen järjestelmän 2A 2 1 (jäsenvaltioissa, jotka valitsevat pakollisen järjestelmän) 2/1 (jäsenvaltioissa vaihtoehdossa 2B) 0 1 (jäsenvaltioissa, jotka valitsevat pakollisen järjestelmän) 1/0 (jäsenvaltioissa vaihtoehdossa 2B) Vaihtoehto 2: Vapaaehtoinen järjestelmä Toimijat voivat valita elektronisen tunnistamisen 2B 1 (haluaa käyttää elektronista tunnistamista)/ 2 (ei halua käyttää elektronista tunnistamista) 1 (haluaa käyttää elektronista tunnistamista)/ 0 (ei haluta käyttää elektronista tunnistamista) Vaihtoehto 3: EU:n laajuinen pakollinen järjestelmä Naudanlihan vapaaehtoinen merkitseminen Naudanlihan vapaaehtoista merkitsemistä varten on analysoitu kahta eri skenaariota: VAIHTOEHTO 1 Säilytetään nykytilanne (perusskenaario): nykyjärjestelmää ei muuteta. VAIHTOEHTO 2 Poistetaan naudanlihan vapaaehtoinen merkintä: naudanlihan vapaaehtoista merkintää koskevat säännökset poistettaisiin asetuksesta (EY) N:o 1760/ VAIHTOEHTOJEN ANALYSOINTI 3.1 Nautaeläinten elektroninen tunnistaminen Tämä analyysi perustuu kolmeen tietolähteeseen, jotka ovat i) vuonna 2009 valmistunut ulkoinen selvitys 1, ii) jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toimittamat tiedot ja iii) sidosryhmien kuulemisten tulokset. Analyysi osoittaa, että suorat kustannukset ja edut eivät jakaudu tasapuolisesti koko elintarvikeketjussa. Kustannuksista, jotka aiheutuvat pääosin laitteista (transponderit ja lukulaitteet), vastaavat pääasiassa karjankasvattajat. Elektronisten laitteiden käytöstä (esimerkiksi tiloilla tehtävä etäluku) saatavan taloudellisen hyödyn korjaavat kuitenkin kokonaisuudessaan elintarvikeketjun loppupään toimijat (esimerkiksi markkinapaikat, keräyskeskukset ja teurastamot). Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset hyötyvät siitä, että kaikki tiedot tallentuvat automaattisesti, mikä vähentää niiden henkilöstökustannuksia. Ulkoisessa selvityksessä todetaan, että parhaaksi arvioitu vaihtoehto on vapaaehtoinen järjestelmä (alavaihtoehto 2a), jossa nautaeläinten elektroninen tunnistaminen otetaan käyttöön yhdenmukaistettujen vaatimusten perusteella. 1 Study on the introduction of electronic identification (EID) as official method to identify bovine animals within the EU,

5 Vaihtoehdon 1 (perusskenaario) vaikutukset Jos voimassa olevia säännöksiä ei muuteta, kaikki nautaeläimet on edelleenkin merkittävä kahdella tavanomaisella ulkoisesti kiinnitettävällä korvamerkillä. Jos eläinten pitäjät haluavat käyttää elektronisia tunnisteita vapaaehtoiselta pohjalta, niiden on käytettävä niitä virallisten tavanomaisten korvamerkkien lisäksi. Vaihtoehdossa 1 ei oteta huomioon niitä ongelmia, joita useat toimivaltaiset viranomaiset ovat tuoneet esiin tarkastuskertomuksissa (ks. elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston yleiskatsaus 9505/2003). Myöskään alan hallinnollista rasitetta ei voitaisi vähentää. Useimmat haastatelluista katsovat, että nykyinen tunnistamis- ja jäljittämisjärjestelmä on toimiva mutta että sitä voitaisiin parantaa. Esimerkiksi nautaeläinten täsmällinen jäljittäminen voi olla vaikeaa hätätapauksissa, koska tilarekisterit eivät ole aina ajantasaisia. Muita ongelmia voivat olla asiakirjojen puuttuminen, tietojen ja dokumentaation puutteellinen organisointi sekä viivästykset ja virheet tiettyjen tapahtumien (syntymät, siirrot ja kuolemat) ilmoittamisessa keskustietokantaan tai näiden tietojen ilmoittamatta jättäminen. Lisäksi markkinapaikkojen ja keräyskeskusten kautta tapahtuvista eläinten siirroista ei aina ilmoiteta. Useimmat haastatelluista katsovat, että nykyinen jäljittämisjärjestelmä on tehokas ja toimiva mutta että sitä voitaisiin parantaa. Muutamat sidosryhmät ovat vakuuttuneita siitä, että lisäarvoa saataisiin täysin integroidusta elektronisesta tunnistamisjärjestelmästä, jossa elektroninen tunnistaminen on ennakkoehto. Karjankasvattajat, jotka eivät osallistu kenttätutkimuksiin ja/tai muuhun alan tutkimustyöhön, eivät hyväksy ajatusta elektronisen tunnistamisen pakollisesta käyttöönotosta, sillä heidän mielestään pelkkä tavanomaisen korvamerkin korvaaminen elektronisella korvamerkillä ei tuota mitään lisäarvoa. Suurin ongelma tässä vaihtoehdossa on EU:n laajuisesti yhdenmukaistettujen teknisten vaatimusten puuttuminen. Kukin jäsenvaltio voi itse päättää, mitä vaatimuksia se haluaa soveltaa. Tämä lähestymistapa voi kuitenkin estää vaatimusten yhdenmukaistamisen. Jos eri jäsenvaltioissa käytetään erilaisia teknologioita, sähköinen tietojenvaihto niiden välillä ei ole mahdollista vietäessä eläimiä jäsenvaltiosta toiseen, ja elektronisista tunnistusjärjestelmistä saatava hyöty menetetään. Jos voimassa olevia säännöksiä ei muuteta, kaikki nautaeläimet on edelleenkin merkittävä perinteisillä ulkoisesti kiinnitettävillä korvamerkeillä. Nautaeläinten yksilöllinen jäljitettävyys taataan. Jos eläinten pitäjät haluavat käyttää elektronisia tunnisteita, niitä saa nykylainsäädännön mukaan käyttää ainoastaan virallisten (tavanomaisten) korvamerkkien täydennyksenä, mikä merkitsee sitä, että erilaisia tunnisteita on yhteensä kolme. Jos karjankasvattajat päättävät valita tämän tien siitä huolimatta, että teknisiä vaatimuksia ei ole yhdenmukaistettu, tämä vaihtoehto tulisi kalliimmaksi kuin vaihtoehdot 2 (vapaaehtoinen järjestelmä) ja 3 (pakollinen järjestelmä), koska eläimet pitäisi merkitä kahden tunnisteen sijaan kolmella. Vaihtoehdon 2 (vapaaehtoinen järjestelmä) vaikutukset Koska vaihtoehdossa 2 ei voida ennustaa tarkkaan, mitkä EU:n jäsenvaltiot ja/tai tilat ottaisivat elektronisen tunnistamisen käyttöön vapaaehtoiselta pohjalta, alavaihtoehtoihin 2a ja 2b liittyvien kustannusten laskeminen on vaikeaa. Vaihtoehdon 2 kokonaiskustannusten oletetaan olevan jotakin vaihtoehtojen 1 ja 3 kokonaiskustannusten väliltä. Jos vaihtoehdossa 2a elektronisesta tunnistamisesta tulisi jossakin jäsenvaltiossa pakollista, kustannukset olisivat samat kuin vaihtoehdossa 3. Näin ollen jäsenvaltiokohtaiset kustannukset olisivat tasolla, joka mainitaan liitteessä VI ja edellä mainitussa ulkoisessa selvityksessä. Ei ole

6 saatavilla lopullisia tietoja siitä, mitkä kaikki EU:n jäsenvaltiot valitsisivat vaihtoehdon 2a tai 2b. Lisäksi tässä asiakirjassa olisi vaikea lähteä arvioimaan tätä asiaa. Tässä asiakirjassa on kuitenkin jo mainittu, että muutamat EU:n jäsenvaltiot ovat päättäneet ottaa käyttöön nautaeläinten elektronisen tunnistamisen vapaaehtoiselta pohjalta. Yksi vapaaehtoisen järjestelmän suurimmista eduista riippumatta siitä, onko kyse vaihtoehdosta 2a vai 2b on se, että toimijoilla olisi aikaa tutustua elektroniseen tunnistusjärjestelmään ja huomata siitä tietyissä olosuhteissa saatava lisäarvo. Vapaaehtoisessa järjestelmässä EU:n jäsenvaltioiden ja alan yksityisten toimijoiden on mahdollista organisoitua, jotta ne voivat arvioida, tuoko järjestelmä mukanaan todellisia parannuksia ottaen huomioon alueelliset erot ja erilaiset tuotantotyypit, sekä pohtia, onko järjestelmä riittävän joustava saadakseen taakseen viranomaisten tuen. Nautaeläinten elektroninen tunnistaminen on jo nyt mahdollista useissa jäsenvaltioissa, ja karjankasvattajat/yksityiset toimijat käyttävät sitä kaupallisista ja liikkeenjohdollisista syistä. Jos elektroninen tunnistaminen otettaisiin käyttöön vapaaehtoiselta pohjalta, voidaan olettaa, että sen valitsisivat ne eläinten pitäjät, jotka jo nyt hyödyntävät välittömiä tilanhoitoetuja. Tämä päätös on kunkin yksittäisen toimijan taloudellisista syistä tekemä (markkinavetoinen). Nämä toimijat olisivat kuitenkin valmiita harkitsemaan vapaaehtoista elektronista tunnistamista myös riippuen siitä, millaisia sääntelyllisiä etuja komissio ehdottaa. Esimerkiksi jos yksittäiset tiedot tallennettaisiin keskitetysti, tiloilla ei enää tarvitsisi pitää rekistereitä eikä käyttää siirtoasiakirjoja (jotka ovat välttämättömiä, vaikka eläinpasseja ei vaadittaisikaan). Toinen kannustin voisi olla se, että siirtoilmoituksia voisivat tehdä kolmannet osapuolet (esimerkiksi kuljetusyritykset) mikä on jo sallittua muiden eläinlajien osalta jotta eläinten pitäjien ei enää tarvitsisi ilmoittaa tilalta lähteviä eläimiä. Lisäksi vapaaehtoisesta järjestelmästä saataisiin huomattavia etuja, jos tilalta lähtevien eläinten tiedot voitaisiin tallentaa kriittisessä tarkastuspisteessä (eli markkinapaikalla tai teurastamossa). Jos nämä muut muutokset sisällytettäisiin asetukseen, käyttäjät huomaisivat saavansa merkittäviä sääntelyllisiä etuja ja päättäisivät siksi käyttää elektronista tunnistamista. Kattavan jäsenvaltioiden tai EU:n tason ekstrapoloinnin tekeminen olisi kuitenkin mielivaltaista ja voisi helposti johtaa vääriin päätelmiin. Vapaaehtoisesta järjestelmästä voisi toisaalta aiheutua lyhyellä aikavälillä haittoja, koska EU:n eri jäsenvaltioiden tilanteet olisivat erilaisia, mikä aiheuttaisi sekaannusta tunnistamisessa. EU:n sisäisessä kaupassa voisi olla suhteellisen vaikeaa selvittää, millaista virallista tunnistamista käytetään. Samalla tavoin kuin vaihtoehdossa 1 jotkin EU:n jäsenvaltioista (ja sidosryhmistä) katsovat, että nykyinen nautaeläinten tunnistamis- ja jäljittämisjärjestelmä on täysin toimintakykyinen ja riittävä sellaisenaan. Kuluttajien luottamuksen osalta vaihtoehdossa 2 on vaikeaa tehdä ero elektronisesti ja tavanomaisesti merkityn lihan välillä, joten vaikutuksia ei odoteta aiheutuvan. Kansallisista ja alueellisista jäljittämisjärjestelmistä voi kuitenkin kehittyä tarkempia ja nopeampia niissä EU:n jäsenvaltioissa, jotka päättävät valita alavaihtoehdon 2a, mikä lujittaisi kuluttajien luottamusta. Vaihtoehdon 3 (pakollinen järjestelmä) vaikutukset Tämä vaihtoehto ei välttämättä ole paras, koska jotkin sidosryhmät (esimerkiksi pienet karjankasvattajat) joutuisivat taloudellisesti muita huonompaan asemaan, mutta se olisi kuitenkin kaikkein tehokkain vaihtoehto kuluttajansuojan (jäljitettävyys), hallinnollisen rasitteen vähentämisen ja sellaisten riskien välttämisen kannalta, jotka liittyvät kahden tunnistusjärjestelmän rinnakkaisuuteen. Tätä vaihtoehtoa voidaan perustella sillä, että se lisäisi yhtenäisyyttä muiden eläinlajien (esimerkiksi lampaat) elektronista tunnistamista koskevan EU:n politiikan kanssa. Vaihtoehdon 3 (pakollinen järjestelmä) analysoinnin

7 perusteella voidaan todeta, että suurimmasta osasta kustannuksista vastaisivat karjankasvattajat, kun taas edut jakautuisivat koko elintarvikeketjulle. Yksi suurimmista sidosryhmien esittämistä kritiikeistä on se, että investoinnista hyötyvät tosiasiassa muut kuin ne, jotka siitä maksavat. Ulkoisessa selvityksessä erotellaan vaihtoehdossa 3 kaksi lähestymistapaa: a) kaikki nautaeläimet merkitään elektronisella tunnisteella ensimmäisen vuoden kuluessa uuden asetuksen voimaantulosta (yksi asetus, ks. taulukko 8) ja b) otetaan käyttöön siirtymäkauden järjestely, jossa vain vastasyntyneet eläimet merkitään elektronisella tunnisteella. Jotkin sidosryhmät (erityisesti lihateollisuuden edustajat) ovat ilmaisseet kannattavansa pakollista järjestelmää ja edellä mainittua yhden vuoden täytäntöönpanoaikaa. Vaihtoehto 3 ei johtaisi samoihin kahden tunnistamisjärjestelmän rinnakkaisuuden ongelmiin kuin vaihtoehto 2. Vaihtoehdossa 3 kaikki sidosryhmät käyttäisivät elektronista tunnistamista, mikä parantaisi jäljitettävyyden tarkkuutta ja nopeutta optimaalisesti. Taloudellisia vaikutuksia koituisi kaikista sidosryhmistä eniten karjankasvattajille, koska ne vastaisivat merkintäkustannuksista. Elektronisen ja manuaalisen lukemisen (vaihtoehdot 1 ja 3) välinen vertailu osoittaa selkeästi, että laitekustannusten (tunnisteet ja lukulaitteet) nousua ei voida suoraan kuitata karjankasvattajien henkilöstösäästöillä. Jotkin EU:n jäsenvaltiot saattaisivat päättää korvata karjankasvattajille merkintäkulut maaseudun kehittämisrahastoista tai muuntyyppisistä valtiontuista. Vaihtoehto 3 voi kuitenkin pienentää eläinten siirtojen tunnistamiseen, rekisteröintiin ja/tai niistä ilmoittamiseen liittyvää virheriskiä, mikä vaihtoehtoihin 1 ja 2 verrattuna voisi johtaa säästöihin suorissa tuissa ja muissa YMPohjelmissa. RFID-transpondereiden käytön vaikutuksia maidon- ja naudanlihantuotannon automatisoimiseen kuvataan yksityiskohtaisesti liitteessä XXI. Siinä todetaan, että RFIDtranspondereiden käyttö on eduksi naudanlihatilojen automatisoinnille, kun taas maitotiloilla, jotka jo on automatisoitu hyvin pitkälle, edut jäisivät vähäisemmiksi. Elektroninen tietojenkeruu olisi toisaalta markkinoiden, keräyskeskusten ja (vähemmässä määrin) teurastamoiden kannalta kustannustehokkaampi vaihtoehto. Nämä toimijat tekevät eläinten siirtoja usein, ja ne vastaisivat pelkästään lukulaitekustannuksista, eivät merkintäkustannuksista. Elektronisen tunnistamisen toimittajille (yrityksille) aiheutuvat vaikutukset saattavat riippua siitä, miten kukin EU:n jäsenvaltio päättää järjestää toimituksensa (tarjouskilpailut, kansalliset tahot, yksi toimittaja/viranomaistaho kutakin jäsenvaltiota kohden jne.). Jotkin sidosryhmät (erityisesti lihateollisuuden edustajat) ovat ilmaisseet kannattavansa pakollista järjestelmää ja edellä mainittua yhden vuoden täytäntöönpanoaikaa. Toimivaltaisille viranomaisille koituisi budjettivaikutuksia, koska nykyiset IT-järjestelmät pitäisi mukauttaa elektroniseen tunnistamiseen. Ulkoisessa selvityksessä todetaan lopuksi, että toimivaltaiset viranomaiset hyötyisivät siitä, että kaikki tiedot olisivat digitaalisessa muodossa, koska automatisoiminen alentaisi henkilöstökustannuksia ja vähentäisi hallinnollista rasitetta. Elektronisen tunnistamisen avulla voidaan myös helpottaa toimivaltaisten viranomaisten tehtäviä, kuten suoriin tukiin ja muihin YMP-ohjelmiin liittyvää tilintarkastusta (koska tarkastajilla olisi jo käytössään lukulaitteet lampaiden ja vuohien elektronista tunnistamista varten). Toimivaltaiset viranomaiset saattaisivat hyötyä enemmän vaihtoehdosta 3 kuin vaihtoehdoista 1 ja 2. Kuluttajahintoihin mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset jäisivät tässä vaihtoehdossa pienemmiksi kuin vaihtoehdossa 1. Jos oletetaan, että lihan hinnan nousu on välttämätön, jotta voidaan kuitata elektronisesta tunnistamisesta johtuva tuotantokustannusten nousu, lihan hinta nousisi enintään 1 prosenttia. Jäljempänä olevissa tiivistelmätaulukoissa esitetään, millaisia taloudellisia vaikutuksia virallisiin nautaeläinten ilmoitusvelvollisuuksiin liittyvillä arvioiduilla kustannuksilla olisi perusskenaariossa (vaihtoehto 1, joka taulukoissa mainitaan kuitenkin vaihtoehtona 3) ja

8 pakollisessa järjestelmässä (vaihtoehto 3, joka taulukoissa mainitaan kuitenkin vaihtoehtona 1) tehtävittäin ja toimijoittain. Taulukoista näkyvät myös ylimääräiset kokonaiskustannukset perusskenaarioon verrattuna. Pakolliseen järjestelmään (taulukoissa vaihtoehto 1) liittyvät kustannukset kuvaavat eri variaatioita sen mukaan, käytetäänkö elektronisia korvamerkkejä ja boluksia vai ei. Taulukko 2: Kustannusvertailu pakollisen järjestelmän ja perusskenaarion välillä tehtävittäin ja kahdessa eri skenaariossa Taulukko 3: Kustannusvertailu pakollisen järjestelmän ja perusskenaarion välillä toimijoittain (tuhansina euroina ja prosentteina) kahdessa skenaariossa 3.2 Naudanlihan vapaaehtoinen merkitseminen Naudanlihan vapaaehtoista merkitsemistä varten on analysoitu kahta eri skenaariota:

9 Vaihtoehto 1 Säilytetään nykytilanne (perusskenaario): nykyjärjestelmää ei muuteta. Vaihtoehto 2 Poistetaan naudanlihan vapaaehtoinen merkintä: asetuksesta (EY) N:o 1760/2000 poistettaisiin naudanlihan vapaaehtoista merkintää koskevat säännökset mutta naudanlihan alkuperän pakollinen merkitseminen säilytettäisiin. Parhaaksi arvioidun vaihtoehdon taloudelliset vaikutukset perusskenaarioon verrattuna: Hallintomenettely, jolla hyväksytään vapaaehtoiset merkintätiedot naudanlihan merkinnöissä, poistettaisiin. Toiminnanharjoittajat voisivat jatkaa jo olemassa olevien merkintöjen käyttöä. Kuluttajatiedotus ei vaarantuisi, koska kaikki merkintätiedot kuuluisivat voimassa olevan laaja-alaisen EU:n lainsäädännön soveltamisalaan, jota sovellettaisiin naudanlihaan samalla tavoin kuin sitä sovelletaan jo nyt muuhun lihaan. Hallinnollisten kustannusten mittausta ja vähentämistä koskevassa EU:n hankkeessa todetaan, että hallinnollista rasitetta voidaan mahdollisesti vähentää jopa euroa. Eri toimijoille koituvia vaikutuksia tarkastellaan lähemmin liitteessä VIII. 4 PARHAAKSI ARVIOIDUT VAIHTOEHDOT 4.1 Nautaeläinten elektroninen tunnistaminenvaihtoehto 3 eli pakollinen järjestelmä ei olisi tällä hetkellä paras vaihtoehto, koska se asettaa jotkin toimijat (esimerkiksi pientuottajat) taloudellisesti heikompaan asemaan, mutta se olisi kuitenkin kaikkein tehokkain vaihtoehto kuluttajansuojan (jäljitettävyys), hallinnollisen rasitteen vähentämisen ja EU:n sisäiseen kauppaan liittyvien riskien välttämisen kannalta. Vaihtoehto 1 eli nykytilanteen säilyttäminen puolestaan voisi johtaa erilaisiin teknisiin vaatimuksiin ja aiheuttaa haittaa EU:n sisäiselle kaupalle. Tämä vaihtoehto ei myöskään täyttäisi alan odotuksia hallinnollisen rasitteen vähentämisen osalta. Alavaihtoehto 2b eli Vapaaehtoinen järjestelmä toimijoiden tasolla ei saanut useimpien haastateltujen kannatusta, koska se voisi johtaa kahden eri järjestelmän luomiseen EU:n jäsenvaltioissa ja viime kädessä kahden eri markkinan syntymiseen, mikä voisi aiheuttaa sekaannusta ja mahdollisesti heikentää nykyisen jäljittämisjärjestelmän tehokkuutta. Paras vaihtoehto on muuttaa tunnistusjärjestelmää vapaaehtoiselta pohjalta (alavaihtoehto 2a), jolloin kukin EU:n jäsenvaltio voi päättää itse, haluaako se tehdä elektronisesta tunnistamisesta pakollista alueellaan. EU:n eri jäsenvaltioissa on hyvin erilaisia maatalouskäytäntöjä ja järjestörakenteita. Näistä syistä on suositeltavaa, että kukin jäsenvaltio voi itse arvioida yhteistyössä elintarvikeketjun kaikkien toimijoiden kanssa elektronisen tunnistamisen etuja ja varmistaa elektronisen tunnistamisen hyväksynnän, jotta se voidaan tehdä pakolliseksi sopivana ajankohtana. Kukin jäsenvaltio voisi ilman painostusta päättää itse, mikä on sopiva ajankohta elektronisen tunnistamisen käyttöönotolle lainsäädäntökeinoin. Kahden eri tunnistusjärjestelmän rinnakkaisuuteen liittyvät ongelmat saattavat jäädä alavaihtoehdossa 2a pienemmiksi kuin alavaihtoehdossa 2b. Hallinnollisen rasitteen vähentämisen kannalta alavaihtoehto 2a on parempi kuin alavaihtoehto 2b. Tiivistetysti voidaan todeta, että vaikka elektroninen tunnistaminen tuo tavanomaiseen tunnistamiseen verrattuna mukanaan suurempia kustannuksia, on näyttöä siitä, että se voi tietyissä tapauksissa tuottaa yrityksille etuja. Toimijat todennäköisesti antavat elektroniselle tunnistamiselle hyväksyntänsä vain, jos tarkastellaan sekä sääntelyllisiä että yrityksille aiheutuvia etuja. Tästä syystä parhaaksi arvioitu vaihtoehto on vapaaehtoinen järjestelmä (vaihtoehto 2), jossa jäsenvaltiot voivat halutessaan ottaa käyttöön pakollisen järjestelmän omalla alueellaan (alavaihtoehto 2a). Alavaihtoehdon 2a tehokkuutta, toimivuutta ja johdonmukaisuutta voitaisiin arvioida jonkin ajan päästä sen täytäntöönpanosta. Tämän arvioinnin perusteella komissio voisi pohtia lisää tarvetta tiukentaa elektronisen tunnistamisen pakollista käyttöä EU:n tasolla.4.2 Naudanlihan vapaaehtoinen merkitseminenvaihtoehdon 2 arvioidaan olevan paras naudanlihan vapaaehtoisen merkitsemisen alalla.

10