EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI 2004 Istuntoasiakirja 2009 A6-0434/ MIETINTÖ "merimetsokannan eurooppalaisen hallintasuunnitelman" laatimisesta niiden kalakantoihin, kalatalouteen ja vesiviljelyyn kohdistuvan kasvavan vaikutuksen vähentämiseksi (2008/2177(INI)) Kalatalousvaliokunta Esittelijä: Heinz Kindermann RR\ doc PE v02-00

2 PR_INI SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS... 3 PERUSTELUT... 8 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS PE v /12 RR\ doc

3 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS "merimetsokannan eurooppalaisen hallintasuunnitelman" laatimisesta niiden kalakantoihin, kalatalouteen ja vesiviljelyyn kohdistuvan kasvavan vaikutuksen vähentämiseksi (2008/2177(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002, annettu 20 päivänä joulukuuta 2002, elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 1, ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Yhteisen kalastuspolitiikan rooli ekosysteemiperustaisen lähestymistavan soveltamisessa merien hoitoon (KOM(2008)0187), ottaa huomioon neuvoston direktiivin 79/409/ETY, annettu 2 päivänä huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 (lintujensuojeludirektiivi), ottaa huomioon komission tiedonannon yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta ("toimintasuunnitelma") (KOM(2002)0181), ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille: yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskeva strategia (KOM(2002)0511), ottaa huomioon maatalous- ja kalastusneuvoston tammikuuta 2003 Brysselissä pidetyn kokouksen päätelmät, ottaa huomioon 15. helmikuuta 1996 annetun päätöslauselman merimetso-ongelmasta Euroopan kalastukselle 3, ottaa huomioon neuvoston direktiivin 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 4, ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0434/2008), A. ottaa huomioon, että merimetsokannat (Phalacrocorax carbo) kasvavat nopeasti Euroopan unionin alueella ja merimetsojen kokonaispopulaatio Euroopassa on kaksikymmenkertaistunut 25 viime vuoden aikana ja niitä arvioidaan olevan nykyään vähintään 1,7 1,8 miljoonaa, 1 EYVL L 358, , s EUVL C 103, , s EUVL C 65, , s EYVL L 206, , s. 7. RR\ doc 3/12 PE v02-00

4 B. ottaa huomioon todistetut ja pysyvät vesiviljelylaitoksille ja lukuisille luonnonvaraisille kalakannoille monien unionin jäsenvaltioiden sisävesissä ja rannikoilla aiheutuneet vahingot, C. katsoo, että ekosysteemiperustaisen lähestymistavan soveltamisessa merien ja rannikkoalueiden sekä sisävesien hoitoon tarvitaan tasapainoista politiikkaa, jolla voidaan varmistaa tasapaino kalakantojen kestävää käyttöä koskevien erilaisten, mutta täysin perusteltujen tavoitteiden välillä, jotka ovat toisaalta lintujen suojelu ja monipuolisen lintu- ja kalalajiston säilyminen sekä toisaalta kalastajien ja kalanviljelijöiden oikeutettu etu hyödyntää kalakantoja taloudellisesti; ottaa huomioon myös, että neuvoston asetus (EY) N:o 1100/2007, annettu 18 päivänä syyskuuta 2007, Euroopan ankeriaskannan elvytystoimenpiteistä 1, tarjoaa esimerkin tällaisesta tasapainoisesta politiikasta, D. ottaa huomioon, että merimetsot ovat lisäksi aiheuttaneet monissa unionin jäsenvaltioissa pysyviä vahinkoja kasvillisuudelle tietyillä maantieteellisillä alueilla, E. katsoo, että kahden- ja monenvälinen tieteellisen ja hallinnollisen tason koordinointi EU:n sisällä ja asianomaisten kolmansien maiden kanssa ei nykyään ole riittävää kyseisen ilmiön käsittelemiseksi ja kehityksen hillitsemiseksi, erityisesti merimetsojen kokonaispopulaatiota EU:ssa koskevien luotettavien ja yleisesti tunnustettujen tietojen keruun yhteydessä, F. ottaa huomioon, että alalaji Phalacrocorax carbo sinensis poistettiin jo vuonna 1997 niiden lintulajien luettelossa, joihin sovelletaan elinympäristöön liittyviä erityisiä suojelutoimia (lintujensuojeludirektiivin liite I), sillä kyseinen alalaji oli saavuttanut viimeistään vuonna 1995 "suotuisan suojelun tason", kun taas alalaji Phalacrocorax carbo carbo, joka ei ole koskaan ollut uhanalainen, oka ei ole koskaan ollut uhanalainen, ei edes ollut kyseisessä luettelossa, G. ottaa huomioon, että lintujensuojeludirektiivin 9 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden ja alueiden mahdollisuudesta toteuttaa "vakavan vahingon" ehkäisemiseksi rajoitettuja puolustustoimia, sikäli kuin tämä ei vaaranna lintujensuojeludirektiivin suojelutavoitteita (eli suotuisan suojelun tasoa), H. ottaa huomioon, että mitä enemmän merimetsojen määrä lähenee kantokyvyn ylärajaa suurten vesistöjen alueella, vakavan vahingon vaara kasvaa suhteettomasti ja samalla paikallisten puolustustoimien tehokkuus vähenee jyrkästi, I. huomioon, että lintujensuojeludirektiivissä epäselvästi määritelty "vakavan vahingon" 2 käsite antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden puuttua suoraan lintukantojen sääntelyyn, se on aiheuttanut kansallisille viranomaisille huomattavaa oikeudellista epävarmuutta ja on suuri yhteiskunnallinen riidanaihe, 1 EYVL L 248, , s artiklan 1 kohdan a alakohdan 2 luetelmakohta. PE v /12 RR\ doc

5 J. toteaa, että kansainvälisten asiantuntijaelinten päätelmät Euroopan merimetso-ongelmasta ovat yleisesti ottaen ristiriitaisia, mistä ovat osoituksena REDCAFE:n 1 sekä FRAP:n 2 ja EIFAC:n 3 loppuraportit, K. toteaa, että vaikka merimetsojen aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi tarkoitettujen toimien hyväksyminen ja rahoittaminen kuuluvat jäsenvaltioiden tai alueiden toimivaltaan, kantojen kestävä hallinta voidaan varmistaa ainoastaan kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden ja alueiden koordinoidulla toiminnalla ja Euroopan unionin avulla jo yksin siitä syystä, että merimetso on muuttolintu, L. ottaa huomioon, että komission tiedonannon "Yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskeva strategia" luvun "Suojeltujen lajien harjoittama saalistus" mukaan "vesiviljelylaitokset saattavat olla joidenkin luonnonvaraisten lintu- ja nisäkäslajien saaliskohteita" ja "saalistus voi heikentää vesiviljely-yrityksen kannattavuutta merkittävästi, ja saalistajien valvonta on hankalaa erityisesti suurissa altaissa ja lahdissa"; lisäksi "pelättimien tehokkuus on kyseenalaista, koska eläimet tottuvat niihin nopeasti"; samoin "elinvoimaisten luonnonvaraisten kalapopulaatioiden hoito-ohjelmat saattavat olla ainoa keino ehkäistä merimetson kalastus- ja vesiviljelyalalle aiheuttamia tuhoja", M. ottaa huomioon, että neuvosto vaati tammikuuta 2003 pidetyssä kokouksessaan yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevan strategian yhteydessä, että "on myös välttämätöntä kehittää yhteinen strategia kalaa ravintonaan käyttäviä eläimiä (esimerkiksi merimetsoja) varten", N. ottaa huomioon komission jokin aika sitten julkaisemat suurten petoeläinten kantojen hallintasuunnitelmia koskevat suuntaviivat "Guidelines for Population Level Management Plans for Large Carnivores" 4, erityisesti käsitteiden 'Favourable Conservation Status' ja 'Minimum Viable Population' selvennykset sekä toteamuksen, että suojelutavoitteet voidaan saavuttaa helpommin, jos lajin yksilöiden määrä pidetään alueen teoreettisen kantokyvyn ylärajan alapuolella, O. ottaa huomioon, että tähän saakka kokeilluilla erilaisilla kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla toimilla on todistetusti ollut vain vähäinen vaikutus merimetsopopulaatioiden aiheuttamien vahinkojen torjumiseen, P. toteaa, että viime vuosina varoja, jotka on tarkoitettu kalastusta koskevien tietojen keruuseen, ei ole käytetty kokonaan, esimerkkinä budjettikohta : Tuki kalavarojen hoitamiseen (tieteellisten lausuntojen parantaminen), Q. ottaa huomioon, että lintujensuojeludirektiivin 9 artiklan mukaiset poikkeussäännökset paikallisilta vahingoilta puolustautumiseksi, joita on annettu nykyään lähes kaikissa 1 REDCAFE (Reducing the Conflict between Cormorants and Fisheries on a Pan-European Scale) on komission viidennestä tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmasta rahoitettu hanke, joka vietiin päätökseen vuonna FRAP (Framework for Biodiversity Reconciliation Action Plans) on komission viidennestä tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmasta rahoitettu hanke, joka vietiin päätökseen vuonna EIFAC (European Inland Fisheries Advisory Commission) on FAO:n alueellinen neuvoa-antava kalastusalan elin, joka toimii sisävesikalastuksen ja vesiviljelyn aloilla. 4 Katso: RR\ doc 5/12 PE v02-00

6 jäsenvaltioissa, eivät aiheuttamistaan suuresta hallinnollisesta työtaakasta ja korkeista sosiaalisista kustannuksista huolimatta ole ratkaisseet ongelmaa kestävästi, R. ottaa huomioon, että komissio ei ollut valmis esittämään uusia ehdotuksia tämän Euroopan laajuisen ongelman ratkaisemiseksi, vaikka asianomaiset (ammattikalastajien ja vapaa-ajan kalastajien yhdistykset, vesiviljelylaitokset jne.), tiedemaailma sekä jäsenvaltioiden ja alueiden elimet ja edustustot ovat vaatineet tätä toistuvasti, 1. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita säännöllistä tieteellistä tietojenkeruuta tukemalla asettamaan saataville luotettavia ja yleisesti tunnustettuja tietoja kokonaispopulaatiosta ja rakenteesta sekä Euroopan merimetsokantojen lisääntymistä ja kuolleisuutta koskevia parametreja; 2. ehdottaa luotettavan, yleisesti tunnustetun ja vuosittain ajan tasalle saatettavan tietopohjan teettämistä Euroopan merimetsokantojen kehityksestä, lukumäärästä ja maantieteellisestä jakaantumisesta, siten että merimetsokantoja seurataan järjestelmällisesti EU:n ja jäsenvaltioiden tuella ja että kalastusalan tutkimuslaitokset ja kalastuksesta vastaavat viranomaiset osallistuvat tähän työhön aktiivisemmin; 3. kehottaa komissiota julkaisemaan haettavaksi ja rahoittamaan tieteellisen hankkeen, jonka tarkoituksena on kehittää nykyään pesivistä kannoista, lisääntymisestä ja kuolleisuudesta saatavilla olevien tietojen perusteella malli merimetsojen kokonaispopulaation koon arvioimiseksi; 4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sopivalla tavalla tarvittavia edellytyksiä kahden- ja monenväliselle tieteelliselle ja hallinnolliselle vaihdolle sekä EU:ssa että kolmansien valtioiden kanssa yksilöimällä tutkimusten, ilmoitusten, yksittäisten artikkelien tai julkaisujen ja erityisesti tilastojen alkuperän sen selvittämiseksi, ovatko ne peräisin tieteellisistä tai virallisista lähteistä vai järjestöiltä ja erityisesti luonnon- tai lintujensuojelujärjestöiltä; 5. kehottaa komissiota tekemään merimetsokantojen hallintasuunnitelmasta vertailevan tutkimuksen, koska yhtäältä REDCAFE:n ja toisaalta FRAP:n tai EIFAC:n päätelmät siitä olivat niin ristiriitaisia; 6. kehottaa komissiota perustamaan työryhmän, jonka kokoonpano vastaa asianomaisten tahojen kosketusta asiaan, ja antamaan sille sitovan toimeksiannon tehdä vuoden kuluessa järjestelmällisen kustannus-hyötyanalyysin jäsenvaltiossa mahdollisesti toteutettavista merimetsokantojen hallintatoimista, arvioimaan hallintasuunnitelman luotettavuuden loogisten ja tieteellisten kriteereiden perusteella ja antamaan suosituksen; 7. kehottaa komissiota esittämään monitasoisen Euroopan tasolla koordinoitavan merimetsokantojen hallintasuunnitelman, jossa merimetsokannat sisällytetään pitkällä aikavälillä kulttuurimaisemaan vaarantamatta kalalajeja ja vesiekosysteemejä koskevia lintujensuojeludirektiivin ja Natura 2000:n tavoitteita; 8. vaatii komissiota yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi määrittelemään selkeästi ilmauksen "vakava vahinko", joka otettiin käyttöön lintujensuojeludirektiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan 2 alakohdassa; PE v /12 RR\ doc

7 9. kehottaa komissiota lisäksi antamaan yleisiä ohjeita lintujensuojeludirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa sallittujen poikkeusten luonteesta, mukaan lukien sellaisen terminologian selkeyttäminen, jota voidaan pitää epäselvänä; 10. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita edistämään merimetsokantojen kestävää hallintaa parantamalla koordinaatiota, yhteistyötä ja viestintää tieteellisellä ja hallinnollisella tasolla sekä luomaan tarvittavat edellytykset merimetsokantojen Euroopan laajuisen hallintasuunnitelman laatimiseksi; 11. kehottaa komissiota tutkimaan kaikki käytettävissä olevat oikeudelliset välineet vähentääkseen merimetsokantojen kielteisiä vaikutuksia kalastukseen ja vesiviljelyyn ja ottamaan huomioon merimetsokantojen Euroopan laajuisen hallintasuunnitelman myönteiset vaikutukset kehittäessään aloitteitaan edelleen ja tarvittaessa esittämään tässä yhteydessä ehdotuksia merimetsoja koskevan ongelman ratkaisemiseksi; 12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan EU:n talousarviosta yhteisön kalastusalan tietojenkeruuseen myönnettyjä määrärahoja, esimerkkinä budjettikohta : Tuki elollisten vesiluonnonvarojen hoitoon (perustietojen keruu ja tieteellisten lausuntojen parantaminen) myös Euroopan unionin alueen merimetsokantoja koskeviin tiedonkeruuseen, analyyseihin ja ennusteisiin, jotta voidaan valmistautua kyseisen lintulajin säännölliseen seurantaan tulevaisuudessa; 13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille. RR\ doc 7/12 PE v02-00

8 PERUSTELUT Merimetso (Phalacrocorax) on laji, joka kuuluu pelikaanilintujen (Pelecaniformes) lahkoon. Kyseessä on keskikokoinen tai suuri vesilintu, joka pesii kolonioissa ja on levinnyt koko maailmaan 1. Euroopassa levinnein merimetson alalaji on merimetso Phalacrocorax carbo sekä kaksi tuskin erotettavaa alalajia Phalacrocorax carbo carbo sekä Phalacrocorax carbo sinensis. Niitä voidaan kuvata eurooppalaisiksi lintulajeiksi, joita esiintyy merenrannikoilla ja myös sisävesistöissä. Sisämaassa ne suosivat yleensä suuria vesistöjä, mutta lentävät kalastamaan myös keskivuoristojen pieniin jokiin. Merimetsot ovat osittaismuuttajia, jotka tekevät pesintäkauden jälkeen enemmän tai vähemmän pitkiä vaelluksia. Ennen kaikkea pohjoisen pallonpuoliskon kylmän lauhkean vyöhykkeen merimetsot muuttavat talvella usein satoja kilometrejä etelään. Merimetsot syövät pelkästään kalaa, ja päivittäinen ravinnontarve on grammaa kalaa. Merimetsot ovat ravinnon suhteen "opportunisteja", eli ne eivät suosi tiettyjä kalalajeja vaan syövät kaikkea kalaa, jota kussakin vesistössä on helpoiten saatavilla. Useimmiten ne saalistavat senttimetriä pitkiä kaloja, mutta ne voivat syödä myös suuria 60 senttimetriä pitkiä ja 1 kilogramman painavia kaloja. Kalastaessaan merimetsot sukeltavat pinnalta suoraan alaspäin, seuraavat sitten aktiivisesti saalista, nappaavat sen nokallaan kiinni ja tuovat pintaan. Todellisina kolonialintuina merimetsot lentävät kalaan vesistölle yleensä suurina parvina. Yleensä jokainen lintu kalastaa sitten itselleen, usein kuitenkin parvissa, joihin kuuluu 25:stä useaan sataan lintua, jotka ensin piirittävät kalat, minkä takia joissakin vesistöissä suuri osa kalakannasta voidaan syödä varsin lyhyessä ajassa. Koska merimetsot ovat pitkäikäisiä, suuria lintuja, jotka alkavat lisääntyä vasta 3 5 vuoden iässä, on Euroopan koko populaatio todennäköisesti (vähintään) 1,7 1,8 miljoonaa lintua 2. Muun muassa vuonna 1979 annettu lintujen suojeluta koskeva direktiivi (79/409/ETY) ja siitä johdetut toimenpiteet niiden pesimäpaikkojen suojelemiseksi ovat johtaneet merimetsokannan suhteettoman suureen kasvuun. Merimetso pesii jo kaukana perinteisten pesimäpaikkojen ulkopuolella alueilla, joilla sitä ei ole koskaan aiemmin esiintynyt. Tämä liian suuri kanta on monilla Euroopan unionin alueilla johtanut välittömiin seurauksiin paikallisille kalakannoille tai kalastukselle, ja siten merimetsojen esiintyminen on muodostanut Euroopan laajuisen ongelman. Rannikko- ja sisävesistöjen kalakantoja koskevan ongelman havainnollistamiseksi korostetaan, että merimetsot, joiden päivittäinen ravinnontarve on grammaa kalaa, syövät vuosittain yli tonnia kalaa Euroopan vesistöistä. Monissa jäsenvaltioissa se on 1 Merimetsoilla on erittäin suuri levinneisyysalue ja ne ovat levinneet kaikille mantereille Antarktista lukuun ottamatta. Niitä ei kuitenkaan esiinny Keski-Aasian, Pohjois-Amerikan ja Afrikan mantereisilla ja kuivilla suuralueilla sillä ne syövät pelkästään kalaa. 2 Luvut perustuvat kolmeen eurooppalaiseen alapopulaatioon Ph. carbo carbo (Norja, Britteinsaaret, Länsi- Ranska: kohtalainen kasvu pesivästä parista pesivään pariin), Ph. carbo sinensis -populaatio (kasvu pesivästä parista pesivään pariin) ja itäeurooppalainen sinensis-populaatio (tärkein levinneisyysalue Tonavan alue, Mustameri, Ukraina: kasvu pesivästä parista pesivään pariin). Nyrkkisääntönä koko populaation arvioinnille voidaan pitää kaavaa pesivien lintujen määrä x kerroin 2,8 (Suter 1995). Vastaava suuruusjärjestys koskee myös muiden kuin pesivien ikäluokkien määrän arviointia. PE v /12 RR\ doc

9 paljon enemmän kuin sisävesien ammattikalastajien ja kalanviljelijöiden tuottamat ruokakalat tonnia on enemmän kuin Ranskan, Espanjan, Italian, Saksan, Unkarin ja Tšekin tasavallan kalanviljely-kalantuotanto yhteensä. Erityisen raskaita ovat tappiot muutenkin uhanalaisilla kalalajeilla, kuten ankerias, harjus, nokkasärki ja muut soraan kutevat lajit sekä nuoret lohet. Verkkokalastus kärsii vähentyneiden saaliiden lisäksi myös suoria vahinkoja repeytyneiden verkkojen muodossa. Tällaisten toimenpiteiden EU:n laajuista koordinointia tai kansallisten oikeusperustojen yhdenmukaistamista tällä alalla ei ole vielä toteutettu. Kahdessa Euroopan komission viidennessä tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmassa rahoitetussa hankkeessa 1, FRAP (päättyi vuonna 2006) ja REDCAFE (päättyi vuonna 2005), käsiteltiin muun muassa kalanviljelyn ja lintujen suojelun eturistiriitoja merimetsojen tapauksessa, ja niissä päädyttiin erilaisiin johtopäätöksiin. Kansainvälisellä tasolla merimetsojen tapauksesta keskusteltiin jo vuonna 1994 Bonnin sopimuksen 2 tieteellisen neuvoston kokouksessa ja suositeltiin merimetsokannan hallintasuunnitelman laatimista, mikä ei kuitenkaan johtanut mihinkään konkreettiseen toimenpideluetteloon. EU:lla on ollut virallinen kanta yhteisestä strategiasta merimetso-ongelman ratkaisemiseksi jo vuodesta lähtien. Hiljattain, marraskuussa 2007, EIFAC:n 4 (FAO:n Euroopan sisävesikalastuskomissio) Bonnin konferenssi hyväksyi konkreettisia suosituksia eurooppalaista merimetsokannan hallintasuunnitelmaa varten. AFCA:n (neuvoa-antava kalatalous- ja vesiviljelykomitea) jäsenten enemmistö on myös puhunut tällaisen suunnitelman puolesta 5. Tähän saakka yksittäisissä jäsenvaltioissa sallituilla toimilla on pyritty enimmäkseen vain siihen, että merimetsot pidetään poissa tai pelotellaan pois tietyistä vesistöistä eli ohjataan toisiin vesistöihin, joissa vahinkojen vaara on pienempi. Lukuisista käytetyistä menetelmistä intensiivisessä allasviljelyssä on osoittautunut tehokkaaksi ennen kaikkea altaiden peittäminen. Suurissa altaissa ja vapaissa vesistöissä, missä peittäminen ei ole mahdollista, tehokkaita ovat toimet, joissa pelotetta tuetaan yksittäisillä laukauksilla 6. Kaikkien pelottelumenetelmien tehokkuutta kuitenkin rajoittaa suurten kustannusten lisäksi se, että ne toimivat vain, kun lintujen kokonaismäärä alueella on suhteellisen pieni, niin että ne löytävät muista lähistöllä sijaitsevista vesistöistä riittävästi ravintoa. 1 Katso ja INTERCAFE, jota rahoitetaan osana COST-ohjelmaa REDCAFE-ohjelman seuraajana, on tarkoitus saada päätökseen syksyllä Convention on the Conservation of Migratory Species of Wild Animals (CMS); katso 3 Katso EP:n päätöslauselmaa B4-0138/96 ja kalastusneuvoston päätelmiä 28. tammikuuta Katso: ftp://ftp.fao.org/docrep/fao/010/i0210e/i0210e00.pdf 5 Katso: 6 Baijerin vapaavaltio antoi vuosina luvan noin merimetson ampumiseen ja Ranska vuosina noin merimetson ampumiseen,ilman merkittävää vaikutusta alueella talvehtivien merimetsojen määrään. RR\ doc 9/12 PE v02-00

10 Pesiviä kolonioita koskevia toimenpiteitä on sallittu tähän mennessä vain harvoissa jäsenvaltioissa ja niissäkin Tanskaa lukuun ottamatta vain harvoissa yksittäistapauksissa. Pesimäpaikkojen niukkuus on tähän saakka ollut ainoa tekijä, joka on rajoittanut merimetsojen leviämistä kestävällä tavalla. Muut käytettävissä olevat toimenpiteet, kuten pesimäpaikkojen tuhoaminen, häirintä pesimäkauden aikana tai munien ruiskuttaminen öljyllä, ovat eri syistä vaatineet liikaa työtä tai kustannuksia tai ovat olleet poliittisesti kiistanalaisia, jotta niitä olisi voitu käyttää järjestelmällisesti. Oikeudellinen tilanne Merimetso on luonnossa esiintyvä lintulaji, ja siihen sovelletaan neuvoston 2. huhtikuuta 1979 antamaa direktiiviä 79/409/ETY luonnonvaraisten lintujen suojelusta 1. Toisin kuin alalaji Phalacrocorax carbo carbo, joka ei ole koskaan ollut uhanalainen, oli alalaji Ph. carbo sinensis alun perin liitteessä I niiden lintulajien luettelossa, joihin sovelletaan suojelua koskevia erityistoimia. Se kuitenkin poistettiin luettelosta vuonna 1997, sillä alalajin kanta ei ole ollut epäedullisessa asemassa ainakaan vuoden 1995 jälkeen. Koska merimetso ei ole lintujensuojelua koskevan direktiivin metsästettävien lajien luetteloissa (liitteet II.1 ja II.2), on säännöllinen metsästys pois suljettu. Lintulaji on kuten kaikki muut luonnonvaraiset lajit periaatteessa lähes täydellisesti suojeltu, joten merimetsoja ei voi pyydystää tai tappaa tahallisesti, pesiä ja munia ei saa vahingoittaa tai hävittää tahallisesti eikä merimetsoja saa häiritä varsinkaan pesinnän aikana. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin lintujensuojelua koskevan direktiivin 2 mukaisesti poiketa tiukoista suojelutoimista "viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi" tai "kasviston ja eläimistön suojelemiseksi", jos mitään muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole käytettävissä. Tällaista poikkeusta varten on kuitenkin esitettävä perusteelliset todisteet siitä, että esiintyy "vakava uhka" 3. Jollei vahingoista kalakannoille ja luonnonvaraisille eläimille ja kasveille ole uskottavia todisteita, jotka oikeuttavat poikkeuksen, ovat tällaiset toimet lintujen suojelua koskevan direktiivin vastaisia. Käsitettä lintulajin aiheuttamasta "vakavasta vahingosta" näytetään kuitenkin käytännössä tulkittavan eri tavoin, ja se vaatii siksi selkeämmän määritelmän. Jäsenvaltiot tai niiden osavaltiot ja alueet vastaavat direktiivin mukaan paikallisista tai alueellisista toimista merimetsojen aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi. Viime vuosilta siitä on erilaisia ajallisesti tai alueellisesti rajoitettuja esimerkkejä: metsästysluvat tietyille alueille (Ruotsi, Puola, Italia, Tanska, Saksa, Itävalta), tietyksi ajaksi (Romania, Viro) tai tietyn kiintiön verran (Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Slovenia); sen lisäksi lupia pesivien kolonioiden hävittämiseksi (pesimäpuiden kaataminen, munien tekeminen hedelmättömiksi). Joissakin myös pesimäalueina tärkeissä jäsenvaltioissa 1 EYVL C 103, artiklan 1 kohdan a alakohta, toinen ja kolmas luetelmakohta. 3 Syntyneistä vahingoista vaaditaan usein ja mielellään "tieteelliset todisteet", mutta se ei ole tarpeen jokaisessa yksittäistapauksessa, eikä missään nimessä silloin, kun vahinko on jo tapahtunut. Direktiivin mukaan riittävät uskottavat merkit siitä, että vakavan vahingon vaara on olemassa. Perusteluiden arviointi on kuitenkin toimivaltaisten viranomaisten harkinnassa. PE v /12 RR\ doc

11 (esimerkiksi Alankomaat, Suomi) ei ole sallittu mitään toimia merimetsoja vastaan, ei edes selvien vahinkojen tapauksissa. Esittelijä katsoo, että vaikka ensisijainen vastuu tällä alalla on jäsenvaltioilla ja niiden rakenteilla, pelkästään paikallisilla tai kansallisilla toimilla ei todistetusti voida vähentää merimetsojen vaikutuksia Euroopan kalakantoihin ja kalatalouteen kestävällä tavalla. Yhteinen, oikeudellisesti sitova lähestymistapa, joka hyväksytään ja pannaan täytäntöön Euroopan laajuisesti, on siksi toivottavaa ja välttämätöntä, ja se myös takaisi kaikille eturyhmille enemmän oikeusvarmuutta. Myös siksi että muuttolintuna merimetsot liikkuvat paljon, koordinoitu Euroopan laajuinen toimintasuunnitelma tai hallintasuunnitelma on ainoa tavoitteeseen johtava lähestymistapa, jota ei saa missään nimessä pitää vuoden 1979 lintujen suojelua koskevan direktiivin vastakohtana. Tällainen suunnitelma takaisi tietysti direktiivin keskeisen suojelutavoitteen, erityisesti lintulajin säilymisen. Tavoitteena ei ole merimetsopopulaation sääntely sinänsä, vaan tasapaino erilaisten mutta täysin perusteltujen tavoitteiden välillä kalakantojen kestävää hyödyntämistä varten: toisaalta lintujen suojelu ja monipuolisen lintu- ja kalalajiston säilyminen sekä toisaalta kalastajien ja kalanviljelijöiden oikeutettu etu hyödyntää kalakantoja taloudellisesti. Siihen tarvitaan ajanmukaisia, luotettavia tietoja tosiasiallisesta merimetsokannasta, sillä tähän mennessä käytettävissä olevat luvut ovat vaihdelleet huomattavasti ja ovat perustuneet myös erilaisiin tietoihin (alalajit, erilaiset maantieteelliset rajaukset, pesivät populaatiot jne.) RR\ doc 11/12 PE v02-00

12 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS Hyväksytty (pvä) Lopullisen äänestyksen tulos +: : 0: Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Marie-Hélène Aubert, Iles Braghetto, Niels Busk, Luis Manuel Capoulas Santos, Paulo Casaca, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Avril Doyle, Emanuel Jardim Fernandes, Carmen Fraga Estévez, Hélène Goudin, Heinz Kindermann, Rosa Miguélez Ramos, Marianne Mikko, Philippe Morillon, Seán Ó Neachtain, Maria Grazia Pagano, Ulrike Rodust, Struan Stevenson, Catherine Stihler, Cornelis Visser Marie-Hélène Descamps, Michl Ebner, Véronique Mathieu, Josu Ortuondo Larrea, Raül Romeva i Rueda, Thomas Wise PE v /12 RR\ doc