KAITASELÄN VERMIKULIITTIAIHE JA LAPIN VERMIKULIITTIPOTEN- TIAALI

Transkriptio

1 M 19/3741/76/2/10 Sodankylä Tapani Mutanen KAITASELÄN VERMIKULIITTIAIHE JA LAPIN VERMIKULIITTIPOTEN- TIAALI Kesällä 1975 kairattiin Koitelaisen alueella Kaitaselässä "Bonanzan" rapakalliossa tunnettuun Cu-aiheeseen kolme reikää. Kaikki lävistivät päällä olevien granofyyrien ja alla olevien emäksisempien kivien väliin tunkeutuneen metagabrojuonen. Varsinkin takimmaisessa R303:ssa oli pitkiä leikkauksia kiillerikkaita liuskeisia metagabroja ja sarvivälke-kiillekiviä. Mikroskoopissa kiilteen pleokroismi ja suomujen deformaatio poikkesi normaalista biotiitista. Paisutettaessa tämä kiille osoittautuikin verrattain hyvin paisuvaksi vermikuliitiksi. Paisuttamattoman ja paisutetun tavaran väristä päätellen kyseessä on verraten rautarikas vermikuliitti. Vermikuliittipitoisten kivien petrografiaa, löytöpaikan ja sen ympäristön geologiaa ja vermikuliitin mahdollisesti aiheuttamia geofysikaalisia indikaatioita on käsitelty Koitelaisen alueen tutkimuksen väliraportissa M 19/3741/76/1/10. Sen jälkeen kairansydänten revidoinnissa ja muissa tutkimuksissa ilmenneitä seikkoja käsitellään seuraavassa. Mikroskooppi- ja paisutustutkimuksissa ilmeni, että vermikuliitin ohella esiintyy vähemmän hydrautunutta kiillettä, joka lienee normaalia biotiittia ja osaksi hydrobiotiittia. Hydrautumisasteesta ja myös kiilteen koostumuksesta (ennen kaikkea Fe/Mg -suhteesta) riippuen vaihtelevat kiilteen paisumisominaisuudet. Kapeissa juonissa esiintyvä musta vermikuliitti osoittautui verraten huonosti paisuvaksi, mutta veti kuitenkin, vertoja käytettävissä olevalle Posion Maaninkavaaran tavaralle. Porasydämistä murskattua jauhoa ja soijanäytteistä separoitua kiillettä palautettiin kaasuliekillä seulaverkon päällä ja tutkittiin binokulaarimikroskoopin alla. Tässä tavaransa löytyi erittäin hyvin painuneita "vermikuliittihaitareita". Koko kiven

2 2 sisältämän vermikuliitin paisumisominaisuuksia ei murskatusta ja separoimattomasta tavarasta voida kuitenkaan kvantitatiivisesti arvioida, sillä useimmiten kiille näytti esiintyvän sekarakeina, joissa paisuminen ei käynnisty tai tapahtuu epätäydellisesti. Kun vermikuliittisuomujen pituus Bonanzan kairansydännäytteissä oli yleensä alle 2mm, muodostaa pieni raekoko luultavasti suurimman esteen mahdollista hyväksikäyttöä ajatellen,. Kun kuitenkin kaikissa louhittavissa esiintymissä pienet kokofraktiot muodostavat suurimman osan vermikuliittirikasteista, saattaa Bonanzankin vermikuliitille löytyä käyttöä, jos malmivarat osoittautuvat riittäviksi ja kiilteen teknologiset ominaisuudet hyviksi. Oheisessa liitteessä (liite 1) on kairansydänraportti rei'istä R302 ja R303 tehdystä revidoinnista, jossa pidettiin silmällä vermikuliitin esiintymistä. Liitteessä 2 on kairanreikäprofiili R301-R303. Vermikuliitin määrän (til. -%) olen silmämääräisesti arvioinut. Ilmeisesti suurin osa R302:n vermikuliittipitoisista leikkauksista on mennyt soijanäytteeseen. Soijanäytteen kiille on paisuvaa vermikuliittia. R301:ssä ei kivissä ollut vermikuliittia ja kun soijanäytettä ei vielä siinä vaiheessa huomattu ottaa talteen, ei ko. reiän mahdollisista vermikuliittipitoisuuksista ole tietoa. R303:ssa ei sydänhukkaa juuri ollut. Siinä vermikuliittirikkaiden (10-20 % vermikuliittia) leikkausten kokonaispituus oli 14 m. Liuskeisten vermikuliittirikkaiden kivien välissä on massiivisia metagabroja joista vermikuliitti puuttuu. Erittäin rikkaat (30-50 vermikuliittia) osueet liittyvät ruhjoutuneimpiin kohtiin ja olivat lyhyitä (0,2-1,0 m:n leikkauksia kohtisuoraan liuskeisuutta vastaan). Käsittääkseni Bonanzan vermikuliittiaiheen suurin merkitys on siinä, että se kääntää huomion Lapin huomattavaan vermikuliittipotentiaaliin. Laajoilla alueilla Lapissa on kehittynyt paksu rapakallioprofiili. "Kryptinen" vapautuminen; joka ilmenee kiilteen vermikuliittiutumisena, ulottuu ilmeisesti näkyvä. vapautumista palon syvemmälle. Eräänä indikaationa tästä näkisin magnetiitin maghemiittiutumisen, joka Bonanzan rei'issä ulottuu ainakin 120 min syvyyteen. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Bushveldissa Etelä-Afrikasta maghemiittiutumista ei tavata enää yli 70 m:n syvyydessä. Vallitsevan käsityksen mukaan maghemiittiutuminen liittyy rapautumisprosesseihin.

3 3 Toinen seikka, joka varsinkin Keski-Lapissa rohkaisee vermikuliitin järjestelmälliseen etsintään. on emäksisten ja ultraemäksisten kivien runsaus. Emäksisten kivien hypogeeninen kiillemuodostus on tarjonnut materiaaliset edellytykset vapautumisessa tapahtuvalle vermikuliittimuodostukselle. Emäksisiin magmakiviin (gabroihin ja amfiboliitteihin) liittyy Keski-Texasissa ja Neuvostoliitosta suuria vermikuliittiesiintymiä. Mielenkiintoisimpina pitäisin kuitenkin ultraemäksisten ja happamien kivien kontaktivyöhykkeitä, joissa magmaattisten ja metamorfisten reaktioiden tuloksena on syntynyt flogopiittirikkaita kiviä. Tällaiseen ympäristöön liittyvätkin kaikkein korkealaatuisimmat vermikuliittiesiintymät Neuvostoliitossa. Kannattaa pitää silmillä myös flogopiittipitoisia kalkkikiviä. Jo tällä hetkellä on kertynyt paljon kansantietoa ilmiöistä, jotka yhdistäisin vermikuliittiin. Monet Lapin asukkaat etenkin poromiehet, tietävät omakohtaisia tapauksia, joissa nuotiokivet tai nuotion pohjalla oleva hiekka on alkanut "sulamaan" tai "kiehumaan". Tällaisen käsityksen voi todellakin havainnoitsija saada paisuvasta vermikuliitista. On kuitenkin huomattava, että vermikuliittipitoisten kivien säilyminen kallioina tai lohkareina maan pinnalla täytyy olla epätavallista, kun tiedetään metsäpalojen tuhonneen metsät aika ajoin, ja vermikuliitti on silloin kuumuudessa hajonnut ja moroutunut. Havainnot Bonanzalla tukevat tätä ajatusta. Metsäpalojen vaikutuksesta auennut ja hajonnut vermikuliitti on sekoittunut paikalliseen maaainekseen tai kulkeutunut pintavesien mukana ja kasautunut tuhka-aineksen mukana. Tällaisesta saattaa olla seurauksena Bonanzan kurun suupuolella esiintyvä rehevä kasvillisuus. Vermikuliitti saattaa jo yksinään, mutta varsinkin yhdessä zeoliittien ja varsinaisten savimineraalien kanssa kallioperässä esiintyessään aiheuttaa sähkömagneettisia indikaatioita. Suuret vermikuliittirikastumat tulevat esiin gravimetrisinä minimeinä.

4 4 Kokemukseni mukaan kenttävälineiksi vermikuliitin etsintään riittää metallinen teesiivilä, kaasulla toimiva savukkeensytytin sekä neula. Siiviläverkolla voidaan testata pienikokoisen kiillemateriaalin paisuminen, neulalla voidaan lävistää suuremmat suomut liekillä testattavaksi. Koska vermikuliitin kovuus lähentelee talkin vastaavaa, on kiilteen pehmeyteen kiinnitettävä kentällä huomiota. Järjestelmällistä vermikuliitin etsintää voisi Lapissa käynnistää esim. seuraavin toimenpitein: 1. Kerätään kyselyin ja haastatteluin tietoja (esiin. paliskuntien poroisänniltä ja vanhoilta poromiehiltä) "kiehuvista", "sulavista, "paisuvista" ja räjähtelevistä nuotioja takkakivistä. (Omasta kokemuksestani tiedän, että esim. saviaineksessa oleva vermikuliitti saattaa aueta räjähtämällä. ) 2. Gt:llä oleva aineisto (kairansydämet, geokemian osaston rapakallionäytteet, moreeniprojektin näytteet jne.) voitaisiin käydä läpi. Esim. karttalehden 3741 alueelta otetuissa rapakallionäytteissä olen todennut esiintyvän vermikuliittia. 3. Poikkeukselliset rehevöitymät kasvillisuudessa emäksisillä kivilajialueilla saattavat viitata vermikuliittiin. 4. Selittämättömät aerosähköiset ja maasta saadut sähköiset anomaliat voivat aiheutua vermikuliittipitoisista kivistä. 5. Kallioperäkartoilta voitaisiin valita kohteita, joissa ultraemäksiset kivet ovat kosketuksissa happamien sivukivien kanssa ja joissa siten kiille- ja edelleen vermikuliittimuodostus on voinut tapahtua. Vilkaisu kartalle osoittaa, että Kovdor, N-liiton tärkein vermikuliittiesiintymä, sijaitsee samoilla leveysasteilla kuin Vuotso. Suomen puolella tunnetaan Soklin ja Posion Maaninkavaaran vermikuliittiaiheet. Afanasiev toteaa vermikuliitin ja hydrobiotiitin olevan erittäin yleisiä Kuolan niemimaan preglasiaalisessa rapautumiskuoressa ja korostaa, että taloudellisten vermikuliittiesiintymien esiintymistodennäköisyys on suuri. Meilläkään ei voida liikaa korostaa vermikuliitin menestyksellisen etsinnän energiapoliittisia, työllisyyspoliittisia, aluepoliittisia ja kauppapoliittisia vaikutuksia. Systemaattinen vermikuliittietsintä antaisi samalla tietoja muiden rapautumisprosesseihin liittyvien malmien (lateriittiset rauta- ja

5 5 nikkelimalmit, Cu:n sementaatiorikastumat) esiintymisestä ja Lapin rapakallioiden ja maalajien mineraalikoostumuksesta. Lapissa on litologiset ja luonnonmaantieteelliset edellytykset vermikuliitin joukkoesiintymiselle. Malmit odottavat ottajaansa. Tapani Mutanen

6

7

8