KOMPI Lujitemuovikomposiittien sovellettavuus ja pitkäaikaiskestävyys teollisuustuotteissa

Transkriptio

1 KOMPI Lujitemuovikomposiittien sovellettavuus ja pitkäaikaiskestävyys teollisuustuotteissa 1

2 Tiivistelmä Hankkeen tavoitteena oli tuottaa kokeellisesti ja laskennallisesti määritettyä tietoa lujitemuovikomponenttien ja liitosten pitkäaikaiskestävyydestä laboratorio- ja kenttäolosuhteissa sekä tutkia uusien sovelluskonseptien teknis-taloudellista mielekkyyttä. Pitkäaikaiskestävyyden keskeisimmät tutkittavat osa-alueet ovat lujitemuovikomponenttien ja liitosten väsymislujuus sekä erilaisten teollisuussovelluksissa valitsevien ympäristöolosuhteiden sieto. Raportissa esitellään kunkin osakokonaisuuden tavoitteet ja tärkeimmät tutkimustulokset. Jokaisesta osiosta on kirjoitettu oma yksityiskohtaisempi tutkimusraportti johon viitataan osa-alueen lopussa. 2

3 Projektihenkilöstönä olivat: YTI Tutkimuskeskus, Materiaaliteknologia: Martti Kemppinen, Petri Pykäläinen, Kari Dufva, Mikko Kajatsalo, Markku Tanttu, Tero Karttunen, Simo Aho Katariina Kallio TKK Kevytrakennetekniikka: Timo Brander Kari Lumppio

4 TIIVISTELMÄ JOHDANTO LUJITEMUOVIKOMPONENTTIEN LIIMALIITOKSET HIILIKUITULATAN PÄÄN LIITOS (TKK) LASIKUITULAMINAATTIIN LIIMATTU TOINEN MATERIAALI (TKK) LUJITEMUOVIKOMPONENTTIEN PITKÄAIKAISKESTO TARRALIIMALUJITTEEN TUTKIMUS TIKKAUSPARAMETRIEN VAIKUTUS VÄSYMISEEN NDT CASET TELAN PÄÄDYN LIIMALIITOS INJEKTIO- JA VÄSYTYSTESTIT Injektiotestit TELAPÄÄDYN LIIMALIITOKSEN VÄSYTYSTESTIT KOSTEUDEN VAIKUTUS LUJITETUN BETONIN KESTÄVYYTEEN JOHTOPÄÄTÖKSET LIITERAPORTIT

5 1 Johdanto Tutkimushanke Lujitemuovikomposiittien sovellettavuus ja pitkäaikaiskestävyys teollisuustuotteissa lyhenne Kompi toteutettiin Mikkelin ammattikorkeakoulun YTI - tutkimuskeskuksessa välisenä aikana. Projektin kokonaisbudjetti oli 460 k, josta TEKES rahoitti EAKR aluetuen kautta 85 prosenttia (TEKES Dnro 354/31/06) ja yritykset 15 prosenttia. Rahoittaja yrityksiä olivat Metso Paper Oy, Exel Oyj, Ahlstrom Glassfibre Oy, Kymen Teollisuuskehitys Oy sekä Suomen Rakennevahvistus Oy. Projektia hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulun YTI tutkimuskeskuksen Materiaaliteknologia, joka suoritti suurimman osan varsinaisesta tutkimustyöstä yhdessä Teknillisen korkeakoulun Kevytrakennetekniikan laboratorion kanssa. Projektin tavoitteina oli: 1. Lujitemuovikomponenttien liimaliitosten väsyminen ja tutkiminen erilaisissa ympäristöolosuhteissa. 2. Lujitemuovien väsymisen tutkiminen: lujitteen arkkitehtuurin perimmäinen vaikutus ja väsymislujuuteen ja väsymismekanismeihin. Tarraliiman ja muiden lujitemuovituotteiden valmistuksen tuottavuutta parantavien lisäpiirteiden vaikutus väsymislujuusominaisuuksiin. 3. Lujitemuovikomponenttien ja -liitosten ainetta rikkomattomien tarkistusmenetelmien (NDT) uutuuksiin tutustuminen ja soveltaminen kustannusminimoituihin teollisuussovelluksiin. 4. Liimaliitosten mitoitus ja kestävyys dynaamisen kuormituksen alaisissa rakenteissa kuten paperikoneen teloissa. 5. Hiilikuitulattojen avulla tapahtuva teräs- ja betonirakenteiden kustannustehokas lujittaminen, erityisesti korjausrakentamisessa. Liimaliitoksen kylmäkestävyys. 6. Uuden osaamisen synnyttäminen YTI/materiaalitekniikkaan, tutkimusalihankkijoille ja yhteistyöyrityksiin. 5

6 Projektin Liimaliitokset osiossa tutkittiin, kuinka lujitemuoviin voidaan liimata toinen materiaali. Toinen materiaali voi olla metallia, keraamia tai lujitemuovia. Hiilikuitulatan päänliitoksella pyrittiin muotoilemaan teräksistä vetopäätä siten, että saadaan liimasauma välittämään sama vetokuormitus, jonka hiilikuitulatta välittää. Testitulokset osoittivat hyvän liimasauman konstruoimisen teräspinnalle haastavaksi. Lasikuitulaminaattiin liimatun toisen materiaalin tutkimuksessa tutkimuscaseksi otettiin Exelin lasikuituinen kaavinterän pidin, johon on liimattu joko hiilikuituinen tai keraaminen terä. Hiilikuituisen terän liimasauma osoittautui riittävän lujaksi. Lujitemuovien väsyminen -osiossa tehtiin Diplomityö liimapintalujitteista. Diplomityössä tutkittiin suljetun muotin menetelmiin tarkoitetun liimapintalujitteen käyttöön liittyviä erityispiirteitä mekaanisesti vaativissa venerakenteissa. Tutkimus suoritettiin kartoittamalla liimapintalujitteesta valmistettujen laminaattien ominaisuudet suhteessa referenssi- ja sprayliimamateriaaleihin. Testien tuloksena saatiin huomattava määrä tietoa, joka helpottaa liimapintalujitteen käyttöä vaativissa venerakenteissa, sekä tietoa eri testi- ja analyysimenetelmien tarjoamista mahdollisuuksista materiaaliominaisuuksien karakterisoimisessa. Samassa osiossa tehtiin myös Diplomityö tikkausparametrien vaikutuksesta lujitemuovilaminaatin väsymisen kestoon. Tutkimus aloitettiin tekemällä kirjallisuusselvitys aiheesta, jonka jälkeen keskityttiin tutkimaan tikkauksen leveyden ja kireyden vaikutusta. Alun perin suunnitelmissa ollutta mallin rakentamista ei voitu hankkeen puitteissa suorittaa. Diplomityön ohessa tehtiin väsytystestausta eri tikkauskireydellä ja leveydellä valmistetuille koekappaleille Lujitemuovien väsyminen -osiossa testattiin kahdella eri hartsilla valmistetun latan väsymisenkestoa. Tulosten perusteella polyuretaanihartsilla valmistettu latta kesti kolmipistetaivutusta paremmin kuin vinyylihartsilla valmistettu. NDT -osiossa keskityttiin selvittämään erilaisia lujitemuovikomposiittien ja liimaliitosten ainetta rikkomattomia tarkastusmenetelmiä. Selvitys perustuu etupäässä vierailuihin suomalaisissa tutkimuslaitoksissa, kirjallisuustutkimukseen sekä ECNDT konferenssissa kuultuun ja saatuun materiaaliin. Ainetta rikkomattoman tarkastuksen haasteellisuus komposiittirakenteita tarkastettaessa on erityisesti se, että eri menetelmillä pystytään havaitsemaan kappaleen viat yleensä kohtalaisen hyvin, mutta vian karakterisointi voi olla käytännössä lähes mahdotonta samalla menetelmällä, jolla se on havaittu. Yksittäisen koekappaleen tai liimaliitoksen tarkastamiseen on olemassa lukuisia NDT menetelmiä, mutta teollisuusympäristö ja on-line käytön vaatimukset karsivat ne 6

7 muutamiin. Näitä ovat ultraääni, röntgen ja termografia. Hankkeessa oli lisäksi kaksi sovelluskohdetta: - Paperikoneen telan päätylaipan liimaliitos, josta tehtiin Diplomityö. Sovelluksessa testattiin komposiittitelan liimaliitoksen alipaineinjektion parametrien vaikutuksia sekä testattiin liitoksen staattista ja dynaamista kestävyyttä. Injektiotestit tehtiin YTI:llä ja väsytystestit TTY:n toimesta. Injektiotesteissä parametreina oli paine, lämpötila, tiiviys ja epäkeskeinen välys. Testit tallennettiin videolle. Testitulokset osoittivat liimasauman tiiveyden tärkeyden. - Hiilikuituvahvisteisen betonirakenteen olosuhdetestaus. Jos siltarakenteen vesieristys ei syystä tai toisesta toimi, niin rakenteeseen pääsee vettä (halkeamat, harva betoni ym.). Laatan ja palkin kastumisen jälkeen vesi ohjautuu pilarin yläpäähän. Siltapilari kastuu myös alapäästään, maasta, liikenteestä ym. johtuvan kosteuden takia. Tarkoituksena oli tutkia kosteuden ja vaihtelevan lämpötilan vaikutusta hiilikuitulatoin vahvistetun rakenteen liimasaumojen toimintaan. Työssä tehtiin kaksi koesarjaa, joista ensimmäinen toteutettiin insinöörityönä. Toinen koesarja päätettiin toteuttaa koska ensimmäisessä koesarjassa ei saatu haluttua lämpötilajakaumaa rakenteeseen eivätkä saadut testitulokset täten kerro mitään pakkas-kestävyydestä, jota haluttiin tutkia. 7

8 2 Lujitemuovikomponenttien liimaliitokset Projektin yhtenä tavoitteena oli selvittää, kuinka saadaan liitettyä lujitemuovikomponentti liimaliitoksella toiseen materiaaliin. Liitettävä materiaali voi olla metallinen, keraaminen tai lujitemuovista valmistettu. Käytännössä työ rajattiin muutamaan valittuun liima-, pintakäsittely- ja materiaaliyhdistelmään. Osio jakautui kahteen osaan: hiilikuitulatan päänliitokseen sekä lasikuitulaminaattiin liimattu toinen materiaali. Hiilikuitulatan päänliitoksella pyrittiin muotoilemaan teräksistä vetopäätä siten, että saadaan liimasauma välittämään sama vetokuormitus, jonka hiilikuitulatta välittää. Lasikuitulaminaattiin liimatun toisen materiaalin tutkimuksessa caseksi otettiin Exelin lasikuituinen kaavinterän pidin, johon on liimattu joko hiilikuituinen tai keraaminen terä. Osion päätyön suoritti Teknillisen korkeakoulun kevytrakennetekniikan laboratorio (TKK/KRT) Espoossa. 2.1 Hiilikuitulatan pään liitos (TKK) Hankkeen osiossa tutkittiin suurten kuormien siirtomahdollisuutta yhdensuuntaishiilikuitulaminaatin avulla. Tutkimus toteutettiin Mikkelin ammattikorkeakoulun YTI tutkimuskeskuksen ja Teknillisen korkeakoulun Kevytrakennetekniikan laboratorion yhteistyönä. Materiaalintoimittajia olivat Exel Oy (hiilikuitulaminaatit) ja Henkel Norden Oy (liimat). Tutkimuksessa selvitettiin kokeellisesti liimamateriaalin, päätteen ja laminaatin välisen liimasauman pituuden, päätteen viistämisen ja metallipäätteen pintakäsittelyn vaikutusta koesauvojen välittämään maksimivoimaan. Koekappaleet olivat yhdensuuntaislaminaatista tehtyjä hiilikuitulattoja, joihin kuormittava voima siirtyi teräksisten päätekappaleiden avulla. Päätteet ja hiilikuitulaminaatti liitettiin toisiinsa liimaamalla. Kuormankantokokeet tehtiin koesauvoille staattisina vetokokeina huoneenlämpötilassa ja osalle sarjoista lisäksi pakkasessa (20 C) ja korotetussa lämpötilassa (+ 80 C). Koekappaleilla suunniteltiin tehtäväksi myös väsytyskokeita, mutta kokeissa todettujen pienten staattisten murtovoimien vuoksi katsottiin, ettei väsytyskokeita kannattanut tehdä. Kokeissa havaittiin, että teräspinnan rautafosfatointi ei antanut epoksiliimalle tarpeeksi hyvää tartuntaa. Liimasauman murtuminen tapahtui pääasiassa adheesion lähes täydellisenä pettämisenä metallipinnasta. Akryyliliimalla tartunta metalliin oli hyvä ja murtuminen tapahtui liiman kohesiivisena murtumisena. Hiilikuitulaminaatin pinnassa oli havaittavissa vähäistä adhesiivista murtumista. Akryyliliimalla saatiin samalla metallin pintakäsittelyllä kokeissa suurempia murtovoimia kuin lämmönkestävällä hauraalla 8

9 epoksiliimalla. Koekappaleita liimattiin myös sitkistetyllä epoksiliimalla, jolla saavutettiin huoneenlämpötilassa parempia tuloksia kuin akryyliliimalla. Samanaikaisesti oli kuitenkin otettu käyttöön myös metallin pintakäsittely silaanilla, joten liima aineen vaikutuksen suuruus jäi tuntemattomaksi. Korotetussa lämpötilassa sitkistetty epoksiliima menetti suuren osan lujuudestaan. Tutkituilla liimasauman pituuksilla ei epoksiliiman yhteydessä ollut merkittävää vaikutusta murtovoiman arvoon. Tämä johtunee em. huonosta tartunnasta ja mahdollisesti liimausvirheiden vaikutuksesta sekä tutkitun epoksiliiman hauraudesta. Teräksisten päätteiden viistämisellä oli yhtä poikkeustapausta lukuun ottamatta selvästi parantava vaikutus murtovoiman arvoon niin epoksikuin akryyliliimallakin. Päätteiden lisäviistäminen kärjestään täysin teräväksi tuotti vain pienen lisäparannuksen murtovoimaan. Rautafosfatoinnin lisäksi teräksen pintakäsittelynä käytettiin silaanikäsittelyä, jolla saavutettiinkin huomattava parannus kuormankantokyvyssä. Myös pääasiallinen murtumismuoto vaihtui adhesiivisesta murtumisesta metallipinnasta hiilikuitulaminaatin sisäiseen murtumiseen. TUTKIMUSRAPORTTI: T325 KOMPI Hiilikuitulattojen kokeet, TKK. 2.2 Lasikuitulaminaattiin liimattu toinen materiaali (TKK) Hankkeen osiossa tutkittiin Exel Oyj:n toimeksiannosta paperikoneen kaavinterän pitimen lujuutta. Kaavinteräkokeissa testattiin kahdenlaisia kaavinteriä: hiilikuitulujitettua kaavinterää ja keraamista kreppausterää. Molemmat terämateriaalit oli liimattu terän pitimenä toimivan lasikuituisen profiilin uraan. Altistamattomille hiilikuitukaavinterille tehtiin huoneenlämpötilassa murtokokeet 10, 13 ja 15 mm liimasaumanpituudelle ja lisäksi 13 mm:n liimasaumalle korotetussa lämpötilassa (85 C). Altistetuille (80 C, 95 % RH) hiilikuitukaavinterille kokeet tehtiin vain 13 mm liimasauman pituudelle. Hiilikuituiset kaavinterät pettivät hiilikuitulaminaatista liimasauman ulkopuolelta. Koska hiilikuitulaminaatti on terissä käytetyistä materiaaleista lujin, vaikuttaa siltä, että käytetyn liiman lujuus on riittävä ja liimasauman geometria käyttötarkoitukseen sopiva. Tulos oli sama sekä altistamattomilla että altistetuilla koesarjoilla. Altistus kasvatti hiilikuitukaavinterien murtolujuutta. Keraamisen kreppausterän koejärjestely oli epäonnistunut. Keraamisen terän nurkan kosketus painimeen loppuu ja kuormitus kokeen loppuvaiheessa kohdistui vain lasikuituprofiiliin. Koe ei siis mitannut loppuvaiheessa enää liimasauman lujuutta. Koekuormituksen geometria oli kuitenkin samanlainen kuin todellisessa paperikoneessa. 9

10 Keraamisten terien liimasauma kesti kuormituksen kaikissa koetapauksissa ja pettäminen tapahtui poikkeuksetta lasikuituisesta kiinnitysprofiilista TUTKIMUSRAPORTTI: T326 KOMPI Kaavinteräkokeet, TKK. 10

11 3 Lujitemuovikomponenttien pitkäaikaiskesto 3.1 Tarraliimalujitteen tutkimus Tavoitteena oli löytää tarraliima, joka tulisi toimimaan hyväksyttävällä tavalla veneteollisuuden laminaateissa. Sen lisäksi, että liimapintalujite toimii tyydyttävästi asiakkaiden prosesseissa, tulee liimapintalujitteesta valmistetun laminaatin mekaaniset ja muut merkittävät ominaisuudet olla riittävän korkealla tasolla. Varsinaisten ominaisuuksien karakterisoinnin lisäksi tarkoituksena oli luoda pohjaa ja suuntaviivoja tuotehyväksyntöjen hakemiselle. Suoritetut testit ja analyysit voidaan jakaa kahteen osioon, esitesteihin ja varsinaisiin materiaaliominaisuuksien karakterisointeihin. Esitestit suoritettiin testaamalla viiden eri tarraliiman ominaisuuksia staattisella ILS - testillä ja sen jälkeen kolmen parhaan liiman ominaisuudet dynaamisella ILS -testillä. Ennen esitestien aloittamista sopiva liimamäärä kullekin liimalle määritettiin prosessoitavuuskokein vastaamaan materiaalia, joka on osoittanut toimivuutensa tietyissä prosesseissa. Jotta liimapintalujite toimii mahdollisimman kattavasti eri hartsisysteemeissä, valittiin hartsiksi ortoftaalinen UP. Suoritettujen esitestien perusteella havaittiin, että eri liimoilla on toisistaan merkittävästi poikkeavat mekaaniset ominaisuudet käytettäessä ILS - testejä arviointikriteerinä. Toinen ja laajempi kokonaisuus oli esitestien perusteella valitun liiman ja hartsin yhteensopivuuden laaja-alainen karakterisointi erilaisin mekaanisin testein ja analyysein. Mekaanisten testien ohella tutkittiin mahdollisuuksia arvioida liiman yhteensopivuutta hartsiin käyttäen testimateriaalina liiman ja hartsin muodostamaa seosta. Kokonaisuutena testien tarkoituksena oli arvioida liimapintalujitteen käyttöä vaativissa venerakenteissa arvioiden samalla eri suoritettujen testien tarkoituksenmukaisuutta ajatellen liimapintalujitteen käyttöä venerakenteissa. Suoritettujen mekaanisten testien tulokset olivat referenssimateriaalin ja liimapintalujitteen osalta odotettuja. Niiden ominaisuuksien osalta, jotka ovat kuitudominantteja, ei testituloksissa ollut havaittavissa eroja käytännössä lainkaan. Ne ominaisuudet, jotka ovat vähemmän kuitudominantteja, havaittiin selviä, joskaan ei radikaaleja, eroja referenssimateriaalin ja liimapintalujitteen välillä. Olosuhdealtistustestien osalta voidaan todeta, että erot olivat pienet tai merkityksettömiä testimateriaalien välillä. Osaltaan erojen vähäisyyttä saattaa selittää testien suoritukseen käytetyn ajan rajallisuus. Merkittävämpiä eroavaisuuksia saattaa esiintyä, mikäli testeihin voidaan käyttää huomattavasti enemmän aikaa. 11

12 Kokonaisuutena ajatellen suoritettavien testien mukaan ottaminen tai pois jättäminen osoittautui vaikeaksi. Syynä tähän on liimapintalujitteen uutuus eikä vastaavia laajamittaisia testejä tiettävästi ole tehty. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi testien suorittaminen mahdollisimman laajassa mittakaavassa, jotta mahdolliset ongelmat liimapintalujitteen käytössä ilmenevät. Selvänä haittapuolena erittäin laaja-alaisessa testaamisessa oli liimamateriaalin rajaaminen ainoastaan yhteen liimatyyppiin ja liimamäärään. Samasta syystä testattavien hartsityyppien määrä jouduttiin rajaamaan yhteen. Laaja-alaisesti suoritettujen testien etuna voidaan kuitenkin todeta, että tulevaisuudessa suoritettavien testien määrä on huomattavasti alhaisempi. Testien tuloksena saatiin kerättyä runsaasti hyödyllistä tietoa liimapintalujitteen ominaisuuksista ja käyttäytymisestä sekä eri testien ja analyysien käytettävyydestä ominaisuuksien määrityksessä. Testien rajallisuudesta johtuen testien aikana ilmeni kuitenkin suuri määrä tulevaisuudessa tutkittavia asioita. Näistä tulevaisuuden jatkotutkimusaiheista voidaan mainita mm. testit erityyppisillä hartseilla ja hartsi-liimaseoksien analysoinnin kehittäminen siten, että ne vastaavat paremmin todellisuutta laminaattitestien kanssa. TUTKIMUSRAPORTTI: Diplomityö, Liimapintalujitteet ja niiden käyttö vaativissa lujitemuovikomposiittisissa venerakenteissa, Jukka Koulu 3.2 Tikkausparametrien vaikutus väsymiseen Tutkimuksen kohteena oli monikerroskankaalla (NCF non-crimp fabric, MMF multi-axial multi-ply fabric) lujitettu muovikomposiitti, jossa lujitemateriaalina käytettiin lasikuitua ja matriisimuovina epoksia. Kyseessä olevaa monikerroslujitetta voidaan pitää rakenteeltaan yhdensuuntaislujitteena, koska 95 % kuiduista on 0-suunnassa. Lisäksi tuotteessa on 2 % 90-suuntaisia kuituja ja 3 % katkokuitua. Tuotetta käytetään esim. tuulivoimaloiden siipimateriaalina. Diplomityön tavoitteena oli selvittää monikerroslujitteissa käytettävän tikkauslangan vaikutuksia lujitteista valmistettujen laminaattien mekaanisiin ominaisuuksiin: erityisesti väsymislujuuteen. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää voidaanko joitakin tikkausparametreja kuten tikin kireyttä, tikin leveyttä tai tikin pituutta muuttamalla parantaa monikerroslujitteesta valmistetun laminaatin väsymisominaisuuksia. Tutkimus sisältää laajan kirjallisuuskatsauksen, jossa esitetään tämänhetkinen 12

13 tutkimustieto monikerroskankailla lujitettujen laminaattien mekaanisista ominaisuuksista sekä seikoista, jotka mekaanisiin ominaisuuksiin vaikuttavat. Lisäksi tehtiin rakennetutkimus, jossa selvitettiin miten tikkausparametrit vaikuttavat monikerroskankaalla lujitetun laminaatin (jatkossa NCF-laminaatti) mikro- ja mesorakenteeseen. Rakennekuvat otettiin pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM) ja analysoitiin kuvankäsittelyohjelmalla. Tikkauslanka aiheuttaa lujitekuituihin mutkaisuutta ja muita suuntavirheitä. Lisäksi tikkaus synnyttää laminaattiin hartsirikkaita alueita ja toisaalta paikallisia kuitutihentymiä, joissa kuitukontaktien lukumäärä lisääntyy. Edellä mainittuihin epäkohtiin voidaan vaikuttaa tikkauslankaparametreilla, joita ovat tikkauslangan ja neulan halkaisija, tikkauskuvio, tikin leveys, tikin pituus ja tikkauslangan kireys. Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ei ole selvää, mikä on yksittäisen tikkausparametrin vaikutus laminaatin sisäiseen rakenteeseen ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että NCF-laminaattien väsymislujuudet ovat heikommat kuin vastaavien yhdensuuntaisprepregteipeistä valmistettujen laminaattien väsymislujuudet. Lisäksi ollaan melko yksimielisiä siitä, että tikkauksella ei ole suurta vaikutusta laminaatin kimmoarvoihin, mutta veto- ja erityisesti puristuslujuuksia tikkaus heikentää. Useissa tutkimuksissa todetaan, että NCF-laminaattien vaurioituminen alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa. Lisäksi vaurioalueiden ja tikkauskuvion välillä on todettu olevan yhteys. Tällä tarkoitetaan sitä, että säröjen etäisyydet korreloivat tikin pituuden ja tikin leveyden kanssa. Syitä sille miksi tikkauslanka heikentää NCF-laminaatin ominaisuuksia on esitetty useita. Erään näkemyksen mukaan tikkauslankojen aiheuttamat hartsirikkaat alueet aiheuttavat jännityskeskittymiä, joista matriisin säröily alkaa. On myös esitetty, että tikkauslangan läheisyyteen voi syntyä paikallisia kuitutihentymiä, joissa keskenään kontaktissa olevien kuitujen määrä lisääntyy ja erityisesti väsymislujuus heikkenee. Eniten ristiriitaisia tulkintoja on esitetty tikkauslangan osuudesta kuitujen aaltoiluun, jota esiintyy sekä laminaatin tasossa, että tasoa vastaan kohtisuorassa suunnassa. Myös aaltoilun vaikutuksesta mekaanisiin ominaisuuksiin on esitetty erilaisia näkemyksiä. Rakennetutkimusta varten NCF-laminaatista valmistettiin kolme erilaista testisarjaa. Testisarjat erosivat toisistaan vain tikkausparametrien suhteen. Tutkittaviksi tikkausparametreiksi valittiin tikin leveys ja kireys. Pääasiallisena tarkoituksena oli selvittää vaikuttavatko tikkausparametrit kuitukimppujen paikallisiin kuitupitoisuuksiin ja sitä kautta myös kuitukontaktien määrään. Tutkimus tehtiin kuvaamalla laminaatista leikattujen näytteiden poikkileikkauksia pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM) sekä analysoimalla kuvat kuvankäsittelyohjelmalla. Rakennetutkimuksessa havaittiin, että 13

14 lujitekuitujen tilavuusosuudet ovat suurimmillaan tikkauslankojen läheisyydessä ja paikalliset vaihtelut yksittäisen kuitukimpun kuitupitoisuuksissa voivat olla suuria. TUTKIMUSRAPORTTI: Diplomityö, Katariina Kallio, kesken 3.3. Hartsin vaikutus lasikuitulatan väsymisen kestävyyteen Kompi Lujitemuovikomposiittien sovellettavuus ja pitkäaikaiskestävyys teollisuustuotteissa projektin osiossa Lujitemuovikomponenttien pitkäaikaiskestävyys testattiin lasikuitulattatankojen staattista ja dynaamista kestävyyttä 3 -pistetaivutuksella. Testit suoritettiin Tampereen teknillisen yliopiston Muovi- ja elastomeeritekniikan laboratoriossa, Vammalassa. Testin tarkoituksena oli tutkia eri hartsien vaikutusta väsymiskestävyyteen. Testattavana oli Exelin kolmella eri hartsilla (PU, VE ja PE) valmistettuja lasikuitulattoja. Alussa hartsin vaikutusta väsymiskestävyyteen oli tarkoitus testata taivutuskokeena 4 - pistetaivutusta käyttäen. Epäonnistuneen 4 pistetaivutuksen jälkeen siirryttiin 3 pistetaivutukseen, koska uuden jigin suunnittelu nähtiin liian suuritöiseksi toteuttaa tämän projektin puitteissa. 3 pistetaivutus on helpompi toteuttaa, joskin siinä vaikuttaa momentin lisäksi myös leikkausvoima. Koska kyseessä on kuitenkin vertaileva koe, niin leikkausvoiman ei katsottu häiritsevän liikaa testin päämäärää, kunhan vauriomuoto on taivutukselle ominainen. Testeissä ei sallittu leikkausvaurioita ja koekappaleista suoritettiin myös polttokokeet kuitupitoisuuden määrittämiseksi. Koekappaleina oli 38mm x 6,3mm lasikuitulattoja. Staattisten testien koekappaleiden hartseina olivat PU (polyuretaani,) VE (vinyyliesteri,) ja PE (isopolyesteri). Dynaamiset kokeet suoritettiin vain PU:lle ja VE:lle. Testin tuloksena piirrettiin SN käyrä sekä murtorajaan suhteutettu SN käyrä VE ja PU hartseille. TUTKIMUSRAPORTTI: MAT

15 4 NDT Esiselvitysvaiheessa selvitettiin erilaisia lujitemuovikomposiittien ainetta rikkomattomia tarkastusmenetelmiä. Selvitys perustuu etupäässä vierailuihin suomalaisissa tutkimuslaitoksissa, kirjallisuustutkimukseen sekä ECNDT 2006-konferenssissa kuultuun ja saatuun materiaaliin. NDT -kirjallisuusselvitys antaa kuvan komposiittien ja liimaliitosten tarkastuksessa käytettävistä NDT -menetelmistä ja niiden käyttökohteista. Selvityksessä käsitellään myös menetelmiä, joiden käyttö on vielä rajattua, mutta joilla on hyvät kehittymismahdollisuudet. Komposiittien tarkastuksissa käytettävät yleisimmät perinteiset menetelmät ovat ultraääni ja röntgen. Näistä on tekniikan edistyessä kehitetty edistyneempiä sovellutuksia, mitkä laajentavat niiden käyttöaluetta ja helpottavat tarkastustyötä. Tekniikka ei kuitenkaan korvaa ihmistä ja niinpä NDT -tarkastus on edelleen ammattilaisen työtä. Automatisoitu tarkastus on myös kehittynyt näissä menetelmissä. Tulevaisuudessa NDT -tarkastajien työ kohdennetaan todellisten vaurioiden tarkastamiseen eikä niiden etsimiseen. Tämä tarkoittaa, että vaurioalueet pyritään etsimään suuria pinta-aloja kattavilla nopeilla menetelmillä, kuten termografia. Myös kolmiulotteinen laserkuvaus (Shearography) ja laser -pohjainen ultraäänitarkastus (laser ultrasonics) ovat potentiaalisia menetelmiä automatisoinnille ja nopeaan tarkastukseen, joskin ne vaativat vielä kehitystyötä. Ainetta rikkomattoman tarkastuksen haasteellisuus komposiittirakenteita tarkastettaessa on erityisesti se, että eri menetelmillä pystytään havaitsemaan kappaleen viat yleensä kohtalaisen hyvin, mutta vian karakterisointi voi olla käytännössä lähes mahdotonta samalla menetelmällä, jolla se on havaittu. Yksittäisen koekappaleen tai liimaliitoksen tarkastamiseen on olemassa lukuisia NDT menetelmiä, mutta teollisuusympäristö ja online käytön vaatimukset karsivat menetelmät muutamiin. Näitä ovat ultraääni, röntgen ja termografia. Kirjallisuudesta (esitelmät, julkaisut) näytti löytyvän runsaasti erilaisia vertailuja kahden tai useamman menetelmän välillä. Osa näistä oli toteutettu kuitenkin erityistyyppisillä kohteilla sekä menetelmissä oli rajoituttu käyttämään tiettyä sovellusta. Näin ollen ne eivät välttämättä anna täydellistä kokonaiskuvaa menetelmien paremmuudesta. Usein joku menetelmä onkin toista parempi vain rajatulla alueella. TUTKIMUSRAPORTTI: MAT

16 5 Caset Hankkeessa tutkittiin kahden erilaisen rakenteen ominaisuuksia. Toisena rakenteena oli telan päädyn liimaliitos ja toisena lujitettu betonirakenne. Telan päädyn ominaisuuksissa tutkittiin liimaliitoksen valmistusta sekä väsymiskestävyyttä. Tavoitteena oli valmistaa virheetön liitos sekä tutkia sen väsymiskestävyyttä. Toisessa rakenteessa tutkittiin ulkoisten olosuhteiden vaikutusta hiilikuitulujitettuun betonirakenteeseen. 5.1 Telan päädyn liimaliitos injektio- ja väsytystestit Kompi Lujitemuovikomposiittien sovellettavuus ja pitkäaikaiskestävyys teollisuustuotteissa projektin osiossa Lujitemuovikomponenttien pitkäaikaiskestävyys testattiin komposiittitelan liimaliitoksen alipaineinjektion parametrien vaikutuksia sekä testattiin liitoksen staattista ja dynaamista kestävyyttä. Injektiotestit tehtiin YTI:llä ja väsytystestit TTY:n teknillisen mekaniikan ja optimoinnin osastolla, lujuusopin laboratoriossa Injektiotestit Injektiotesteillä haluttiin selvittää eri parametrien vaikutusta liitoksen injektioon. Parametreina oli paine, lämpötila, tiiviys ja epäkeskeinen välys. Testit tallennettiin videolle. Testit suoritettiin käyttäen kahta sisäkkäistä tarkkuustyöstettyä lasiputkea. Näin voitiin seurata hartsirintaman etenemistä ja muita ilmiöitä. Putkien välinen rako oli 0,2mm, mikä aseteltiin rakotulkin palasilla. Putkien välisiin tiivistyksiin käytettiin alipaineella tiivisteteippiä (muotoiltavaa massaa). Ylipaineella tiivistykseen jouduttiin käyttämään silikonia tiivisteteipin pettäessä. Hartsina käytettiin Metson käyttämää araldiittia LY 564 ja kovettimena HY Sekoitussuhde oli ohjeen mukainen 100/35 (painon mukaan). Johtopäätöksinä voidaan todeta, että hartsin leviämisellä ei ollut eroa 0,3 tai 0,7 bar (abs) paineilla, mutta 0,3bar paineella hartsi levisi huomattavasti nopeammin. Isojen kuplien loppuminen yläpuolisessa imuputkessa antaa hyvän indikaation liimaliitoksen laadusta. Putkien välinen välys vaikuttaa luonnollisesti hartsin virtaukseen ja osittain pienempi välys voi jättää ilmataskun, mutta injektion jatkuttua ilmatasku täyttyy hartsilla. Tiivistyksen pienikin vuoto voi käytännössä pilata koko liimaliitoksen. Tällöin ilma leviää laajalle alalle liitosta. Alhaisessa lämpötilassa hartsin viskositeetti kasvaa ja injektointi sujuu huomattavasti hitaammin. Ylipaineella injektoitaessa injektointi onnistuu hyvin ja melkein ilman ilmakuplia. Tällöin tiivistyksen täytyy olla hyvä. TUTKIMUSRAPORTTI: MAT

17 5.2 Telapäädyn liimaliitoksen väsytystestit Väsytystestit tehtiin alipaineinjektoiduille testiliitoksille, jotka valmistettiin YTI:llä. Testi suoritettiin aksiaalisena veto-veto testinä. Staattisilla esitesteillä haluttiin saada selville Metso Paperin vanhojen testitelojen liimaliitoksen lujuus, jotta testikappaleet voidaan mitoittaa sopiviksi. Tätä varten suoritettiin kahdelle telan päädylle staattinen vetotesti. Telan liimaliitoksen halkaisija on 120mm ja sen pituus 100mm. Ensimmäinen telanpääty kesti 228,7kN, mikä vastaa 6MPa leikkausjännitystä. Liitos vaurioitui pääasiassa delaminoitumalla, mutta osittain myös liiman pettäessä. Toisen telanpäädyn liimaliitos ei pettänyt vielä 250kN:n kuormituksellakaan. Vetotesti jouduttiin keskeyttämään koneen kapasiteetin loppuessa kesken. Varsinaiset väsytystestit injektoimalla valmistetuille koeteloille suoritettiin TTY:n teknillisen mekaniikan ja optimoinnin osastolla, lujuusopin laboratoriossa. Koekappaleet jaettiin neljään ryhmään: Hyvät ja jälkikovetetut, Hyvät ja jälkikovettamattomat, Huonot ja jälkikovetetut ja Huonot ja jälkikovettamattomat. Ensin tehtiin jokaisesta ryhmästä staattiset kokeet, joiden perusteella määritettiin dynaamisten testien voimatasot. Aluksia dynaamiset kokeet aiottiin kuormittaa 60% staattisesta, mutta liitokset eivät kestäneet sitä. Näin ollen jälkikovetetuille ja jälkikovettamattomille jouduttiin hakemaan sopivat kuormitustasot kokeilemalla. Resurssien ja koekappaleiden rajallisuudesta johtuen koekappaleita ei voitu ajaa samalla kuormituksella vaan kuormitustasoa piti nostaa portaittain. Kappaleiden dynaamiset kestävyydet vaihtelivat myös jonkun verran, minkä vuoksi yhtä kaikille sopivaa kuormitustasoa ei ollut. Ekvivalenttia kuormitustasoa useista kuormitustasoista ja sykleistä ei voitu laskea, koska liitoksen SN käyrä ei ole tiedossa. Näin ollen tulokset jäävät eri kuormitustasoilla ajetuiksi toistoiksi. Testin jälkeen liitokset avattiin ja arvioitiin ilmakuplien määrä ja koko sekä vaurion laatu. Testin tuloksena nähdään, että jälkikovetus parantaa ratkaisevasti sekä staattista että dynaamista kestävyyttä. Ilmakuplilla ei näyttänyt olevan merkitystä ainakaan staattiseen kestävyyteen. Jälkikovettamattomissa koekappaleissa (C ja D sarjat) myös pitempiä L liitoksia vaurioitui. Tämä voi viitata erilaiseen vaurioitumismekanismiin kuin jälkikovetetuissa kappaleissa. Yleisesti ottaen tämän testin perusteella ei saatu eroa hyvien ja huonojen liitosten välillä. Tämä voi johtua siitä, että liitoksesta vain osa kantaa eniten kuormaa. Ts. vaurioituminen alkaa tietystä kohtaa liitosta eikä liitoksen huonoimmasta kohdasta. Myös hartsin tartunta lasikuituputkeen vaikuttaa. Joissain kappaleissa tartunta lasikuituputkeen on ollut erityisen huono, koska hartsi on jäänyt lasimaisena teräspäätyyn. Aika injektion ja jälkikovetuksen välillä saattaa myös vaikuttaa liitoksen kestävyyteen. 17

18 Kappaleet, joissa tämä aika oli pisin, kestivät eniten dynaamisesti. Tosin jälkikovetettujen ja dynaamisesti testattujen kappaleiden alhainen lukumäärä ei anna tästä varmuutta. Kun verrataan aukaistuja liitoksia ja ilmakuplien esiintymistä injektion aikana, nähdään että ilmakuplat imuputkessa ovat jonkinlainen indikaattori suurista liitoksessa olevista ilmakuplista, mutta ei pienemmistä. Kokonaisuutena ilmakuplat eivät siis ole varma mittari liitoksen laadusta, joskin suuntaa-antava. Ilmakuplien koko liitoksessa ei myöskään ole vaikuttanut merkittävästi tuloksiin. TUTKIMUSRAPORTTI: MAT , MAT Kosteuden vaikutus lujitetun betonin kestävyyteen Tässä osiossa tutkittiin kosteuden ja lämpötilavaihteluiden vaikutusta hiilikuitulatan ja betonin väliseen liimaliitokseen. Koekappaleet olivat betonipalkkeja, joiden alapuolelle oli liimattu hiilikuitulatta. Testissä käytettiin kahta eri liimaa. Koekappaleet altistettiin lämpötilavaihteluille kylmäkontissa, jota lämmitettiin ja viilennettiin vuoronperään. Tarkoituksena oli pitää koekappaleet kahden kuukauden ajan olosuhteessa, jossa koekappaleen latalla vahvistetun sivun lämpötilaa vaihdetaan välillä -20 C +20 C. Vastaavasti koekappaleen toisella puolella pidetään vakiolämpötila ja ilmankosteus. Referenssikoekappaleet olivat sillä aikaa huoneenlämpötilassa kuormalavan päällä. Altistusta varten vuokrattiin kylmälaitteilla varustettu merikontti. Koekappaleet asetettiin puutelineiden päälle siten, että hiilikuitulatat tulivat yläpuolelle. Koekappaleiden välit tiivistettiin ikkunatiivisteellä. Lämmin kostea tilan (kammion) seinät ja lattia tehtiin PU - eristelevyillä. Raot tiivistettiin PU -vaahdolla. Pitkälle sivulle tehtiin huoltoluukku, jotta kammion lämmitintä ja ilmankostuttajaa voidaan säädellä. Olosuhde-altistuksessa tavoitteena oli saada betonikoekappaleiden yläpinta selvästi pakkasen puolelle. Kun samanaikaisesti koekappaleiden alapinta oli oltava lämpimässä, tavoitteen saavuttaminen oli hankalaa. Ensimmäisten kylmäkierron jälkeen selvisi, että palkin pinta ei kylmene tarpeeksi, päätettiin sykli-aikaa pidentää ja tiputtaa kammion lämpötilaa +20ºC:sta +10ºC:seen kylmäsyklin aikana. Lämpötilan muutos vaikutti kuitenkin suhteelliseen ilmankosteuteen ja tästä syystä kammion ilmankosteus tippui 90%:sta 60%:in kylmäsyklin alettua. Olosuhdealtistuksen jälkeen palkit testattiin kolmipistetaivutuksena. Testauskoneena oli Materiaalitekniikan laboratorion Shimadzu Autograph 100kN aineenkoetuskone. Palkit murtuivat ensin pystysuuntaisesti betonista, minkä jälkeen liimaliitos ja latta kantoivat 18

19 kuorman. Lopullinen vaurio tapahtui, kun latan liimaliitos petti keskeltä alkaen pitemmältä matkalta. Lopulliset vauriomuodot olivat liimojen välillä erilaiset. Liiman A liimasauma ratkesi betonista, liiman B hiilikuitulatasta. Altistamattomissa palkeissa betoni murtui 6 8kN voimalla, altistetuissa noin 10kN voimalla. Syy voi olla altistamattomien palkkien jälkikäsittely, vaikka sen ei pitäisi vaikuttaa lopputulokseen. Altistetut palkit jälkikovetettiin vuorokauden ajan 30 C lämpötilassa ennen altistusta. Altistamattomat olivat huoneenlämpötilassa altistuksen ajan ilman jälkikovetusta. Altistetuissa palkeissa liimalla A liimatuissa palkeissa bitumilla oli parantava vaikutus lopulliseen murtokuormaan nähden, liimalla B liimatuissa palkeissa bitumilla ei ollut nähtävissä vaikutusta. Palkit, jotka oli liimattu liimalla A ja joissa oli bitumia, kestivät parhaiten lopulliseen murtoon asti. Neljän kappaleen taivutuksessa kokeiltiin optista venymämittausjärjestelmää, jossa venymiä mitattiin optisten valokuitujen avulla. Kuitujen liimauksen ja itse mittauksen suorittivat Oulun yliopiston Elektroniikan laboratorion tutkijat. Valokaapelit liimattiin hiilikuitulaminaatin alapintaan. Käytössä oli kahdella eri periaatteella toimivia optisia antureita. Anturi 1 ja 2 mittasivat venymää koko kuidun matkalta, mutta Braggin hilaan perustuva anturi mittasi vain hilan kohdalta. Anturi 1 ja 2 eroavaisuudet olivat kuitulaadussa ja hinnassa. Anturien 1 ja 2 pituudet olivat mm. Braggin anturit liimattiin keskelle hiilikuitulaminaatin alapintaan, aktiivisen alueen pituus n. 20 mm. Tulosten perusteella voidaan todeta, että valokuitujen venymien perusteella voidaan havaita kappaleen murtuminen. Erityisesti lyhyen Bragg -hilan käyrän muutos on selvästi havaittavissa. Koska normaali valokuitu (anturi 1 ja 2) keskiarvoistaa kuidun venymät 1,3m matkalla, muutos ei ollut niin selvä. TUTKIMUSRAPORTTI: MAT

20 6 Johtopäätökset Liimaliitokset osiossa hiilikuitulatan päänliitoksen testitulokset osoittivat hyvän liimasauman konstruoimisen teräspinnalle haastavaksi. Osion tutkimuscasessa tutkittiin Exelin lasikuituisen kaavinterän pidintä, johon on liimattu joko hiilikuituinen tai keraaminen terä. Hiilikuituisen terän liimasauma osoittautui riittävän lujaksi. Keraamisen kreppausterän koejärjestely oli epäonnistunut. Koekuormituksen geometria oli kuitenkin samanlainen kuin todellisessa paperikoneessa. Keraamisten terien liimasauma kesti kuormituksen kaikissa koetapauksissa ja pettäminen tapahtui poikkeuksetta lasikuituisesta kiinnitysprofiilista Tarraliimalujitteen tutkimisessa suoritettavien testien valinta oli haastavaa. Syynä tähän on liimapintalujitteen uutuus eikä vastaavia laajamittaisia testejä tiettävästi ole tehty. Samasta syystä testattavien hartsityyppien määrä jouduttiin rajaamaan yhteen. Laaja-alaisesti suoritettujen testien etuna voidaan kuitenkin todeta, että tulevaisuudessa suoritettavien testien määrä on huomattavasti alhaisempi. Testien tuloksena saatiin kerättyä runsaasti hyödyllistä tietoa liimapintalujitteen ominaisuuksista ja käyttäytymisestä sekä eri testien ja analyysien käytettävyydestä ominaisuuksien määrityksessä. Tikkauslanka aiheuttaa lujitekuituihin mutkaisuutta ja muita suuntavirheitä. Lisäksi tikkaus synnyttää laminaattiin hartsirikkaita alueita ja toisaalta paikallisia kuitutihentymiä, joissa kuitukontaktien lukumäärä lisääntyy. Edellä mainittuihin epäkohtiin voidaan vaikuttaa tikkauslankaparametreilla, joita ovat tikkauslangan ja neulan halkaisija, tikkauskuvio, tikin leveys, tikin pituus ja tikkauslangan kireys. Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ei ole selvää, mikä on yksittäisen tikkausparametrin vaikutus laminaatin sisäiseen rakenteeseen ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Hartsin vaikutusta väsymiskestävyyteen tutkittiin kolmella eri hartsilla (PU, VE ja PE). Staattiset kokeet suoritettiin kaikille, mutta dynaamiset kokeet suoritettiin vain PU:lle ja VE:lle. Testin tuloksena piirrettiin SN käyrä sekä murtorajaan suhteutettu SN käyrä VE ja PU hartseille. Komposiittien NDT -tarkastuksissa käytettävät yleisimmät perinteiset menetelmät ovat ultraääni ja röntgen. Näistä on tekniikan edistyessä kehitetty edistyneempiä sovellutuksia, mitkä laajentavat niiden käyttöaluetta ja helpottavat tarkastustyötä. Automatisoitu tarkastus on myös kehittynyt näissä menetelmissä. Tulevaisuudessa NDT -tarkastajien työ kohdennetaan todellisten vaurioiden tarkastamiseen eikä niiden etsimiseen. Tämä tarkoittaa, että vaurioalueet pyritään etsimään suuria pinta-aloja kattavilla nopeilla 20

21 menetelmillä, kuten esimerkiksi termografialla. Myös kolmiulotteinen laserkuvaus (Shearography) ja laser -pohjainen ultraäänitarkastus (laser ultrasonics) ovat potentiaalisia menetelmiä automatisoinnille ja nopeaan tarkastukseen, joskin ne vaativat vielä kehitystyötä. Telapäätyjen liimaliitoksen injektointi- ja väsytystesteissä huomattiin, että tiivistyksien tiiveys vaikuttaa suuresti liitoksen laatuun. Liimaliitoksen jälkikovetus parantaa ratkaisevasti sekä staattista että dynaamista kestävyyttä. Liitokseen jääneillä ilmakuplilla ei näyttänyt olevan suuresti merkitystä staattiseen ja dynaamiseen kestävyyteen. Jälkikovettamattomissa koekappaleissa (C ja D sarjat) myös pitempiä L liitoksia vaurioitui, mikä voi viitata erilaiseen vaurioitumismekanismiin kuin jälkikovetetuissa kappaleissa. Kokonaisuutena ilmakuplat eivät siis ole varma mittari liitoksen laadusta, joskin suuntaa-antava. Betonipalkkitesteissä altistamattomissa palkeissa betoni kesti vähemmän kuormitusta kuin altistetuissa. Altistetuissa palkeissa liimalla A liimatuissa palkeissa bitumilla oli parantava vaikutus lopulliseen murtokuormaan nähden, liimalla B liimatuissa palkeissa bitumilla ei ollut nähtävissä vaikutusta. Palkit, jotka oli liimattu liimalla A ja joissa oli bitumia, kestivät parhaiten lopulliseen murtoon asti. Optisten venymämittausten tulosten perusteella voidaan todeta, että valokuitujen venymien perusteella voidaan havaita kappaleen murtuminen. Erityisesti lyhyen Bragg -hilan käyrän muutos on selvästi havaittavissa. 21

22 7 Liiteraportit Raportin numero Yritys Raportin otsikko Tekijä T325 Exel Kompi, Hiilikuitulattojen kokeet TKK T326 Exel Kompi, Kaavinteräkokeet TKK Diplomityö Ahlstrom - K. Kallio Diplomityö Ahlstrom Liimapintalujitteet ja niiden käyttö vaativissa J. Koulu lujitemuovikomposiittisissa venerakenteissa MAT Kaikki NDT- esiselvitysraportti T. Karttunen MAT Ahlstrom Staattiset ILS - esitestit J. Koulu MAT Ahlstrom Dynaamiset ILS -esitestit T. Karttunen MAT TKK Hiilikuitulatan FEM- analyysit M. Tanttu MAT Rakennevahvistus Betonipalkkien taivutustestit T. Karttunen MAT Teollisuuskehitys Vahvistettujen betonielementtien olosuhdetestaus P. Pykäläinen Rakennevahvistus MAT Exel Hartsin vaikutus väsymiskestävyyteen T. Karttunen MAT Metso Komposiittitelapäädyn liimaliitoksen injektiotestit, T. Karttunen väsytystestit ja tiivistysehdotuksia MAT Metso Static tensile test of cylindrical adhesive joint I. Krivdic 22