Konventiot käyttöliittymäsuunnittelussa

Transkriptio

1 T Käyttöliittymäpsykologia Konventiot käyttöliittymäsuunnittelussa Tero Jantunen 51055C Tietotekniikka 1 / 8

2 Sisällysluettelo 1 Johdanto Mikä konventio, mikä affordanssi? Affordanssit määrittelevät mahdolliset toiminnot Konventio on kulttuurillinen rajoitus Konventioiden käyttö Konventioiden löytäminen Konventioiden hyödyllisyys erilaisille käyttäjille Ensikäyttäjät Satunnaiskäyttäjät Tehokäyttäjät Miksi konventioita rikotaan? Kulttuurilliset ongelmat Design, trendit ja uudistuminen Lähteet / 8

3 1 Johdanto Suunnittelija luo tuotetta suunnitellessaan oman sisäisen mallin siitä miten tuote toimii. Tuotteen oikeat käyttötavat perustuvat suunnittelijan luomaan malliin. Vastaavasti käyttäjä luo tuotetta käyttäessään oman mallin, miten hän ajattelee tuotteen toimivan. Usein tuotteen ensikäytössä törmätään ongelmiin, jossa suunnittelijan ja käyttäjän mallit eivät kohtaa. Kuva 1: Suunnittelijan ja käyttäjän mallit eivät kohtaa Ideaaliratkaisu olisi ottaa käyttäjän malli huomioon jo suunnitteluvaiheessa ja suunnitella järjestelmä vastaamaan käyttäjän käsitystä järjestelmän toiminnasta. Käyttäjät ovat kuitenkin yksilöinä erilaisia ja näin myös käyttäjän malleja on yhtä paljon kuin järjestelmän käyttäjiä. Onnistunut käyttöliittymäsuunnittelu koostuukin käyttöliittymäpsykologian kannalta mielestäni kahdesta päävaiheesta: 1. Suunnittelijan mallin pitäminen yksinkertaisena, selkeänä ja loogisena 2. Suunnittelijan mallin välittäminen käyttäjälle mahdollisimman tehokkaasti niin, että laitteen toimintalogiikka on helposti käyttäjän omaksuttavissa. Konventiot ovat totuttuja tapoja, jotka ohjaavat tuotteen käyttöä merkittävästi. Konventioiden oikea käyttö on yksi ratkaisumalli edelläesitettyyn vaiheeseen kaksi se on yksi tapa pienentää suunnittelijan ja käyttäjän mallin välisiä ristiriitaisuuksia. 2 Mikä konventio, mikä affordanssi? Käyttöliittymäsuunnittelussa puhutaan usein affordanssista, rajotteista ja konventioista. Näitä käsitteitä käytetään usein väärin ja niiden merkitys on monelle käyttöliittymäsuunnittelijalle epäselvä. Nämä käsitteet läpikäymäyllä meille selvenee, miten voimme ohjata käyttöliittymän käyttöä jo suunnitteluvaiheessa ja mitkä ovat puolestaan ne asiat, joihin emme pysty vaikuttamaan. 3 / 8

4 2.1 Affordanssit määrittelevät mahdolliset toiminnot Affordanssista puhutaan, kun tuote mahdollistaa jonkin toiminnon. Affordanssit ovat ominaisuuksia, jotka kuvaavat tuotteen tai ympäristön käyttömahdollisuudet. Esimerkiksi oven kahva mahdollistaa oven avaamisen ja sulkemisen. Kynän affordansseja ovat puolestaan kirjoittaminen ja piirtäminen. Käyttöliittymäsuunnittelussa käytetään termiä affordanssi monesti virheellisesti silloin, kun tietokoneruudulla annetaan vinkki, että jokin toiminto on käytettävissä. Tästä esimerkkinä voidaan ajatella hiiren kursorin muuttamista nuolesta käden kuvaksi tai linkin korostamista, kun pidetään hiirtä linkin päällä web-sivulla. Molemmissa tapauksissa kyseessä ei kuitenkaan ole affordanssista vaan konventiosta. Hiirtä voi klikata oli kursorin kuvake millainen tahansa. Kun käyttäjä oppii ettei hiiren nappia kannata painaa ennen kuin oikeanlainen kursorin kuvake tulee näkyviin, käyttäjä seuraa konventiota (Norman 1999). Konventioista tarkemmin hieman myöhemmin. Donald A. Norman tarkensi artikkelissaan Affordance, Conventions, and Design affordanssin käsitettä. Hän jakoi affordanssit todellisiin affordansseihin (real affordance) ja oivallettaviin affordansseihin (perceived affordance). Pienlaitteiden käyttöliittymäsuunnittelussa voidaan puhua sekä todellisista että oivallettavista affordansseista. Tietokoneympäristössä todelliset affordanssit muodostuvat käytettävissä olevista laitteistosta (näppäimistöstä, näytöistä, osoitinlaitteista jne.) sekä käyttöliittymäelementeistä (painikkeista, valintalistoista, skrollauspalkeista jne.). Todelliset affordanssit määrittelevät mahdollisten toimintojen joukon, mutta niistä ei juuri ole hyötyä käyttäjille, jos ne eivät ole näkyviä. Suunnittelijan haastava tehtävä onkin varmistaa, että käyttäjän kannalta tarpeelliset ja toivotut toiminnot ovat käyttäjän helposti oivallettavissa. Tämän takia käyttöliittymäsuunnittelijan tulee keskittyä oivallettavien affordanssien esille tuomiseen. 2.2 Konventio on kulttuurillinen rajoitus Norman esitteli kirjassaan The Psychology of Everyday Things kolme erityyppistä rajoitusta, jotka tulee ottaa huomioon käyttöliittymäsuunnittelussa. Näitä ovat fyysiset, loogiset ja kulttuurilliset rajoitukset. Fyysiset rajoitukset ovat tiukasti kytköksissä todellisiin affordansseihin. Ne määrittelevät fyysiset mahdollisuudet eri toiminnoille. Esimerkiksi hiirtä ei voi liikuttaa monitorin ulkopuolelle. Diskettiä ei voidaan myöskään syöttää tietokoneeseen väärin päin. Loogisia rajoituksia voidaan käyttää hyväksi opettamaan käyttäjälle oikeita toimintapoja uuden tuotteen käytössä. Niiden avulla voidaan osoittaa toiminnot, jotka eivät ole käytettävissä. Loogisten rajoitusten avulla voidaan myös kertoa käyttäjälle, että kaikki mahdolliset toiminnot tai vaihtoehdot eivät ole näkyvillä. Konventiot ovat Normanin mukaan kulttuurillisia rajoituksia. Ne ovat kulttuurityhmän sisäisiä opittuja tapoja, jotka ohjaavat tuotteen käyttöä. Loogiset ja kulttuurilliset rajoitukset eroavat fyysisistä rajoituksista siinä, että ne eivät pakota käyttäjää toimimaan halutulla tavalla. Ne tarjoavat käyttäjälle vinkkejä oikeista toimintatavoista ja auttavat näin käyttäjää selviytymään ongelmatilanteista. 4 / 8

5 Oikean hiirenpainikkeen menusta löytyy vain mahdolliset toiminnot ko. tilassa. Lisäksi ne toiminnot, jotka eivät sillä hetkellä ole mahdollisia on merkitty harmaalla värillä. Loogista rajoitusta on tässä esimerkissä siis käytetty kahdesti eri tavalla. Oikean painikkeen popup-menun käyttöä ohjelmistoissa ja sen sisältöä voidaan puolestaan pitää kulttuurillisena rajoitteina, jotka ovat yleistynyt Windowsin mukana. Kuva 2: Esimerkki loogisesta rajoituksesta Käsitteiden sisällöt ja niiden väliset erot eivät ole täysin vakiintuneita. Esimerkiksi käytettävyyden psykologia (Sinkkonen, Kuoppala, Parkkinen, Vastamäki 2002) kirjassa erotetaan käsitteet konventio ja kulttuurillinen rajoitus toisistaan. Konventio on läheistä sukua myös analogioille, metaforille sekä tuotteen johdonmukaisuudelle ja yhtenäisyydelle. 3 Konventioiden käyttö Konventioiden käyttö ei ole täysin yksiselitteistä. Ensin pitää tiedostaa, mikä on konventio, mikä ei. Oikeilla konventiovalinnoilla käyttöliittymästä voidaan saada hyvinkin intuitiivinen. Konventioiden virheellinen käyttö puolestaan aiheuttaa hämmennystä käyttäjien keskuudessa. 3.1 Konventioiden löytäminen Konventiot eivät synny hetkessä, vaan ne kehittyvät ajan kuluessa. Konvention syntyminen edellyttää lisäksi yhteisöllistä käyttöä tarkoittaen sitä, että suuri joukko käyttäjiä on omaksunut samanlaiset toimintatavat. Konventiot omaksutaan hitaasti, mutta niitä ei myöskään unohdeta hetkessä. Miten sitten tietää millaisia konventioita käyttäjillä on? Tämä onnistuu parhaiten havainnoimalla käyttäjiä. Norman korosti artikkelissaan Affordance, Conventions, and Design, että on ensiarvoisen tärkeää tarkkailla käyttäjiä heidän omassa ympäristössään - ei laboratorio-olosuhteissa eikä käytettävyystestihuoneissa. Normanin kollega Jakob Nielsen mainitsi toimintatavan olevan konventio, jos 80-90% käyttäjistä toimii sen mukaan (K necht 2001). Käyttöliittymäsuunnitteluun on olemassa paljon tyylioppaita (Design Guidelines) eri ympäristöihin. Ne luovat pelisäännöt millaiseksi käyttöliittymä pitäisi rakentaa niin, että sen toimintalogiikka ja ulkoasu olisi yhdenmukainen muiden vastaavien ohjelmien tai sivujen kanssa. Tyylioppaiden käytön myötä syntyy vakiintuneita käyttötapoja, jotka ajan myötä voivat muuttua konventioiksi. 3.2 Konventioiden hyödyllisyys erilaisille käyttäjille Ensikäyttäjät Konventioiden käyttö tekee tuotteen ensikäytöstä intuitiivisempaa ja usein myös miellyttävämpää, koska käyttäjä saa onnistumisen tunteita nopeammin uuden tuotteen käytössä. Esimerkiksi web-sivua suunnitellessa, tieto kannattaa sijoittaa 5 / 8

6 paikkaan, jossa se oletetaankin sijaitsevan. Käyttäjät eivät turhaudu ja navigointi onnistuu sujuvammin Satunnaiskäyttäjät Konventiot keventävät satunnaiskäyttäjän muistikuormaa. Käyttäjän ei tarvitse muistaa ulkoa kaikkia tuotteen käyttöön liittyviä perusrutiineja. Esimerkiksi Windows-maailmassa on totuttu siihen, että ylävalikot järjestetään tiettyyn järjestykseen ja esimerkiksi File ja Edit valikoiden sisällöt ovat suunnilleen samat ohjelmasta riippumatta. Näiden konventioiden hyväksikäyttö käyttöliittymäsuunnittelussa antaa käyttäjälle mahdollisuuden kohdistaa huomio ohjelmaspesifisiin ominaisuuksiin ja toimintoihin Tehokäyttäjät Onnistuneet konventiot tehostavat entisestään tuotteen tehokäyttöä. Windowsmaailmassa ollaan totuttu esimerkiksi siihen, että dokumentin voi tallentaa painamalla Ctrl-S. Tämän tyyppisten konventioiden noudattaminen tekee satunnaiskäyttäjästä tehokäyttäjän entistä nopeammin, koska oikopolut toistuvat useammin muita ohjelmia käytettäessä. 3.3 Miksi konventioita rikotaan? Konventiot auttavat todistetusti käyttäjää selviytymään paremmin erilaisten laitteiden käytössä. Miksi emme sitten kokonaan standardisoi käyttöliittymiä, vaan tietoisesti joskus rikomme konventiomalleja? Kulttuurilliset ongelmat Konventiot ovat kulttuurisidonnaisia ja siksi niiden hyväksikäyttö voi olla vaikeaa. Esimerkiksi värien ja symbolien merkitykset voivat vaihdella paljonkin eri kulttuurien välillä. On hyvä muistaa myös, ettei kaikissa kulttuureissa lueta teksiä vasemmalta oikealla ja ylhäältä alas. Tämä aiheuttaa vaikeuksia käyttää sivun asetteluun liittyviä konventioita. Kulttuurien väliset erot aiheuttavat paineita lokalisoida ohjelmistoista oma versio tietyille kultturiryhmille. Vaihtoehto on valittu, kun siinä on -merkki. Suomessa ko. valintamerkki on yleistynyt vasta viime vuosina sähköisten lomakkeiden myötä. Valinta on Suomessa merkitty ennen tyypillisesti rastilla, joka puolestaan Japanilaisessa kulttuurissa tarkoittaa täysin päinvastaista eli jotain poisjätettyä (Nielsen 1993). Kuvassa -merkki on merkitty vihreällä. Analogia tähän tulee liikennevaloista. Värien merkitys ei kuitenkaan ole sama eri kulttuurin välillä. Kuva 3: Esimerkki konventioiden käytön kulttuurillisista ongelmista 6 / 8

7 3.3.2 Design, trendit ja uudistuminen Käyttöliittymän design on graafikoille usein tärkeämpää kuin sen käytettävyys. Halutaan erottua joukosta ja olla trendikkkäitä. Vakioratkaisut mielletään tylsiksi, vaikka ne olisivatkin helppokäyttöisempiä. Web-maailmassa on yleinen konventio, että linkit ovat alleviivattuja ja sinisiä. Suomalaisen IT-yrityksen kotisivulla on päädytty käyttämään kuitenkin punaisia linkkejä ilman alleviivausta. Siniset linkit olisivat tässä tapauksessa rikkoneet sivun väriharmonian. Kuva 4: Design konvention rikkojana Yleistyneet konventiot eivät aina ole käytettävyyden kannalta ideaaliratkaisuja. Itse asiassa orjallinen konventioiden noudattaminen pysähdyttäisi käytettävyyden kehityksen paikalleen (Sinkkonen 2002). Onnistunut käyttöliittymä on usein sekoitus uusia ideoita ja vanhoja konventioita. Konventioiden lisäksi voidaan hyödyntää analogioita toisen tyyppisistä tuotteista. 7 / 8

8 4 Lähteet Sinkkonen, Kuoppala, Parkkinen, Vastamäki 2002, Käytettävyyden psykologia. Edita IT Press, Helsinki. Nielsen, J. 1993, Usability Engineering. Academic Press, London. Norman, Donald A. (Nielsen Norman Group) 1988, The Psychology of Everyday Things. Basic Books, New York. Norman, Donald A. (Nielsen Norman Group) 1999, Affordance, conventions and design. ACM Press, New York. l=acm ja K'necht, A Usability Experts Interviewed. CNET Builder. Sinkkonen, I. (Adage) Käytettävyyden sanasto. Edita IT Press, Helsinki. Kamppuri, M Käyttöliittymien kulttuurisidonnaiset elementit. 8 / 8