Cette publication est réalisée avec le soutien du Centre Culturel Français de Helsinki.

Transkriptio

1 B O U I B O U I 0 9

2 Cette publication est réalisée avec le soutien du Centre Culturel Français de Helsinki. Kansi: Marju Reunanen

3 Sisälmysluettelo Aaaaaaaaaaaaaaaaaargh de vivre 6 Kielitaito valttia Ranskassa 7 Museoesineenä 9 Elämää romanisti-klassikkona 10 El cuestinario de Marcel Proust 11 Les bizuts arrivent! 12 Les Suomihullut 14 Urapeli 16 Un Québéquois en Europe 18 Tusina triviaa Toulousesta 20 Le Costa Rica 22 La Provence, un paradis automnal 24 Ulkosavolainen Ranskani 25 Haluatko vaihtaa teorian käytäntöön? Lähde Astérixin seikkailuja syksyllä Hallitus BD 32 3

4 Toimitus Jean-Yves Malherbe, Karim Aissa Baccouche, Emma Jalkanen, Vanamo Kuosmanen, Minttu Salovaara, Juho Takkunen, Miika Hämynen (taitto), Ave Tikkanen, Asta Eerikäinen, Jukka Mäkitalo, Outi Merisalo, Annika Kauhanen, Marju Reunanen (kansikuva), Kaisa Oikarinen. Lisäksi Laura Ylä-Outinen, Maria Antikainen, Lauri Satokangas. 4

5 Aliquanto insarire iucundum est * Opiskelun ja stressin pyörteessä saattaa välillä tuntua siltä, että pääkoppa pettää. Hommat kasaantuvat, deadlinet lähestyvät uhkaavasti, urakka tuntuu loputtomalta. Opiskelumotivaatiota syö se, että tulevaisuus häämöttää mustana aukkona. Miksi uurastaa hiki hatussa, kun ei tiedä minkä eteen rehkii? Sukulaisten no mikäs sinusta tulee isona -uteluihin vastaaminen käy työstä. Opintotukikuukausien huvetessa käy yhä selvemmäksi, ettei opiskelu jatku ikuisesti. Mihin romanisti päätyy? Pohdiskelut romanistien tulevaisuudesta johtivat siihen, että Boui-Bouin teemaksi muotoutui tänä vuonna AAARGH de Vivre. Se on sekoitus elämäntaitoa, -tuskaa, työtä ja tulevaisuutta. Halusimme tarjota tuntematonta tulevaisuutta kohti tarpoville romanisteille valonpilkahduksia: elämää on myös maisterintutkinnon tuolla puolen. Toiset haukkaavat palan urakakusta jo ennen valmistumistaan, toiset taas löytävät tiensä vasta loppumetreillä, joskus monenkin mutkan kautta. Toivottavasti Bouikkarin sivuilta löytyy tienviittoja suuntaansa etsiville. Haluamme omistaa tämän Boui-Bouin numeron edesmenneen lehtorimme Arja Hammelan muistolle. Asta Eerikäinen Päätoimittaja * Toisinaan on mukavaa olla sekopää Päätoimittaja selvisi päättömästä syksyn aloituksesta kohtuullisen selväjärkisenä. 5

6 Aaaaaaaaaaaaaaaaaargh de vivre Annika Kauhanen Boui-Boui päätti tarttua kunnianhimoiseen tehtävään ja selvittää Philologican väelle, mitä romaanisesta filologiasta maisterin paperit taistelleille sankareille on tapahtunut valmistumisen jälkeen. Tilastot puhuvat hyvin opettajavoittoista kieltä, mutta halusimme kaivaa esiin myös ei-opettajien selviytymistarinoita. Alku sujui leikiten. Avuliaan amanuenssimme arkistoista ilmestyi modernisti rullattu Excel-taulukko, joka olohuoneen lattialla oiettuaan näytti suoralta tieltä alumnien ajatuksiin. Romaanista filologiaa pääaineena opiskelleita lähestyttiin sähköpostilla, jossa heitä pyydettiin kertomaan opiskeluajastaan, opinnoistaan ja taipaleestaan valmistumisen jälkeen. Mukaan liitettiin vielä kysymys työuralla sattuneista kommelluksista, jotta tästä jutusta tulisi mahdollisimman eläväinen ja havainnollinen. Viime vuosina valmistuneita lähestyttiin ajanmukaisesti myös Facebookin kautta, ja ainejärjestön nettisivuilta sai lisätietoa alumnimissiostamme. Toimeliaat toimittajat käärivät Excelit jälleen rullalle ja istuivat odottamaan mehukkaita uratarinoita. Ensimmäinen takaisku oli maililootaan lopsahtanut viesti, joka ilmoitti erään sähköpostiosoitteen olemattomuudesta. Tämä ei vielä lannistanut, onhan aivan ymmärrettävää, etteivät ihan kaikki työskentele enää samassa paikassa kuin kauan sitten alumnitietojen keräämisaikaan, vuonna Webmail-sivun päivittäminen pompautti optimismin kerralla kumoon viisi vastaavaa viestiä oli rävähtänyt ruutuun. Pätkätyöt, sijaisuudet ja muut epävakaata elämää ylläpitävät tekijät ovat tunnetusti olennainen osa nykyisiä 6 työmarkkinoita, ja ainakin tästä teknisestä tutkimuksesta päätellen vaihtuvuus koskee myös lingvistejä. Toiveikkaat toimittajat istahtivat innokkaina vartomaan vastauksia niiltä, joille viesti oli mennyt perille. Kahden viikon ajan toimittajat pohtivat, millaisten mutkien kautta lingvisti eksyy yrittäjäksi sisustusalalle, kuinka humanisti joutuu tekemisiin taloushallinnon opettamisen kanssa ja ovatko yliopistolle töihin päätyneet viettäneet lainkaan aikaa Seminaarinmäen ulkopuolella. Odotimme kuulevamme, millaisia valmiuksia valmistuneet katsoivat filosofian maisterin tutkinnon antaneen projektipäällikön tai tuotepäällikön tehtäviin. Opettajan töitä tekeviltä olisimme halunneet kuulla, tekisivätkö he jotain toisin, jos aloittaisivat opintonsa nyt alusta. Kuten tästä ylipitkästä johdannosta voi päätellä, emme saaneet kyselyihimme yhtään vastausta. Hieno juttuidea siis lysähti kasaan melko totaalisesti. Koska tilastot kertovat suurimman osan lingvisteistä työskentelevän opettajina, emme katsoneet tarpeellisiksi kiertää veistä ei-opejen haavoissa kertomalla tarinoita muutamista vastikään valmistuneista, jotka kaikki ovat saaneet koulutustaan vastaavia töitä opettajina. Jotta tämä epäonnistunut artikkeli saisi mahdollisimman lohduttoman lopun, varoitamme vielä siitä, ettei pää- ja sivuainekielillä kuitenkaan ole välttämättä merkitystä. Romanistitutkinnolla saattaa nimittäin päätyä myös opettamaan suomea ulkomaalaisille tai jopa sijaistamaan raksapuolen ruotsinopettajaa. Aargh. Lohdutuksena tarjoamme romanistien tulevaisuuden mahdollisuudet hauskasti urapelin muodossa. GalluPulu Asta Eerikäinen Maria Antikainen Katugallupin tekeminen Kompassin liepeillä lauantai-iltapäivänä kuulosti vallan oivalta idealta. Paikka olisi täynnä ihmisiä, joten osallistujia olisi varmasti miltei riesaksi asti. Kysymyksiäkin olisi vain yksi: mitä on romaaninen filologia. Todellisuus osoittautui kuviteltua karummaksi: saatuamme lukuisia ei kerkee, ei kiinnosta, en halua naamaani lehteen -tokaisuilla höystettyjä kieltäviä vastauksia olimme jo vähällä unohtaa koko gallupin. Tällöin paikalle tepasteli salskea herra Pulu, joka antoi kuin antoikin luvan kuvansa julkaisemiseen. Esitettyämme kysymyksemme mösjöö Pulu otti kuitenkin jalat alleen, ja jäimme vaille vastausta.

7 Kielitaito valttia Ranskassa Katja Karjalainen Kavereideni ennustukset taisivat käydä toteen minun kohdallani, kun he pari vuotta sitten sanoivat, että kun sie sinne Ranskaan lähet, nii et sie kyllä sieltä varmaan pois tuu! Kaikki lähti halusta oppia puhumaan kuin oikea fille française, kuin Amélie Poulain. Ensimmäisenä yliopistovuotenani ranskan puhumisen taitoni oli vielä sen verran alkeellisella pohjalla, etten uskaltanut edes proffilta neuvoa kysyä, jos en jotain ymmärtänyt. Amélie oli vielä kaukana. Joten siitäpä syntyi sitten päätös lähteä saman tien vaihtoon toisena opiskeluvuotena. Samaan aikaan etsiskelin kuumeisesti kesätöitä Jyväskylän seudulta, huonolla menestyksellä. Liian vähän kokemusta, ei suoritettua diplomia, liian nuori! Olin jo menettää toivoni, kunnes päätin hakea töitä myös ulkomailta. Johan nappasi! Sain saman tien töitä Pariisin Disneylandistä Aladdin-laitteen pyörittäjänä. Työ oli kuitenkin varsin rankkaa, ranska vielä vähän hakusessa, paineet kovat ja koko ajan piti olla skarppina ja hymyillä. Mutta ilmapiiri oli kansainvälinen, Pariisissa asuminen oli mielenkiintoista ja uusista tuttavuuksista tuli elinikaisiä ystäviä. Eli loppujen lopuksi se oli kuitenkin rikastuttava kokemus noin ensimmäiseksi ulkomaan jobiksi. Ja sinne vielä pääsikin suhteellisen helposti. Piti vain auttavasti osata puhua ranskaa ja englantia ja hop, ne ottivat sisään. Pariisista tieni vei syyskuussa Lyoniin, Rhône-Alpes in pääkaupunkiin, johon minut oli hyväksytty Erasmus-vaihtoon. Mielikuvissani vuosi toisi mukanaan bileiden tulvan, uusia erasmuskavereita, ja niin, kenties vähän opiskeluakin. Aika pian sain kuitenkin huomata, että vuodesta tulisi kehkeytymään aika erilainen kuin olin kuvitellut. Onneksi, sillä se oli paljon enemmän kuin olin ajatellut. Kaikkihan tietysti lähti miehestä. Jo toisena Lyonin viikonloppunani eräässä soiréessa törmäsin nykyiseen poikaystävääni. Yliopistolla olin saanut sumplittua kurssini niin mukavasti, että minulle jäi aina ruhtinaallinen neljän päivän viikonloppu. Sen ajan hyödynsinkin tehokkaasti uusien kavereiden kanssa harrastamiseen ja matkusteluun. Tutustuin poikaystäväni kanssa Lyonin upeaan lähiympäristöön, Alppeihin, sekä ranskalaiseen kulttuuriin ihan noin muutenkin. Ja urheiluhullu kun olen, niin Ranskan upeaakin upeammat maastot kutsuivat minua luokseen kuin hunaja Nalle Puhia. Aloitin poikaystäväni opastuksella kalliokiipeilyn, jonka mukanaan tuomat haasteet ja upeat näkymät luonnonkalliolta hurmasivat minut täysin. Poikaystäväni kaiken lisäksi asuu aivan ihanassa pikkukylässä, nimeltään Pont-en- Royans, joka sijaitsee aivan Ranskan parhaimpiin kuuluvien kiipeilykallioiden vieressä. Ei hullumpaa ollenkaan! Pikkuhiljaa aloimme myös tehdä pitkiä patikkareissuja Alpeilla ja keskisuurten vuorten valloituksia kuumina kesäpäivinä. Talvella puolestaan kävimme joka viikonloppu lautailemassa Ranskan monissa laskettelukeskuksissa, ja hyvässä porukassa se oli aina mahtavaa. Jatkoin samaten myöskin rakasta yleisurheiluharrastustani, joka vei minut lopulta Ranskan yliopistomestaruuskisoihin Nizzaan saakka, mikä oli mahtava kokemus. Ehdin myös piipahtaa muun muassa Andorrassa, Martiniquella Karibianmerellä ja Korsikalla. Unohtumattomia reissuja! Kaiken tämän lisäksi kielitaitonikin kehittyi huimasti, ja pian ihmiset pohtivat, että 7

8 mistä Ranskan kaupungista tulen, sen sijaan että kysyisivät mistä maasta tulen. Se oli varsin imartelevaa, pakko myöntää! Ja niin, se opiskelu... Noh, sanotaanko, että syksyllä vielä oli hommia ihan reilusti, mutta keväällä yliopiston lakkoillessa sain aika rauhassa lomailla pitkiäkin aikoja, ja useimmiten karistin Lyonin suurkaupungin pölyt jaloistani ja suuntasin aina jonnekin muualle. Tässä auttoi kovasti paikallisen VR:n eli SNCF:n nuorisokortti, jolla sain hyvät alennukset junamatkoista. Tässä vaiheessa jo hyvin ranskalaiseen elämänmenoon tottuneena ja sen kulttuuriin perinpohjin rakastuneena alkoi Suomeen palaaminen ahdistaa yhä enemmän. Alkusyksyn mietittyäni ja punniskeltuani eri mahdollisuuksia, niiden plussia ja miinuksia, syntyi (kenties hieman odotetustikin) päätös jatkaa elämää Ranskassa. Toki se tulisi tarjoamaan paljon haasteita, muun muassa töiden löytäminen tälle vuodelle ja opiskelun saralla täyden alanvaihdoksen, mutta toisaalta voisin elää unelmaani, onnellisena ja vapaana tekemään mitä halusin. Aion hakea opiskelemaan Grenoblen yliopistoon liikuntatieteitä ja erikoistua luultavasti myöhemmin urheilumatkailuun. Valitettavasti ulkomaalaisten yliopistoon ilmoittautuminen on jo tammi-helmikuussa, joten joudun odottamaan vuoden ennen kuin voin jatkaa opiskelujani täällä. Ei siis muuta kuin työnhakuun! Töitten etsiminen Ranskassa on helppo aloittaa esimerkiksi Internetistä sivulta ANPE.fr, joka vastaa aika lailla Suomen mol.fi -sivua. Työnantajalle pitää lähettää CV ja lettre de motivation, eli sellainen kirje, jossa ilmaiset kiinnostuksesi ja esittelet kykyjäsi. Kirjeen laatimiseen kannattaa käyttää paljon aikaa, koska se on usein se ratkaiseva tekijä työnantajan tehdessä päätöstä usean kandidaatin välillä. Netistä voi Anpen lisäksi etsiä töitä 8 ihan vain googlettamalla monenlaisilla hakusanoilla, esim. emploi Rhône-Alpes, job d été Marseille, emploi bilingue finnois ja niin edelleen. Myöskin oma-aloitteisesti kannattaa lähetellä papereitaan eri yrityksiin, tälloin esimerkiksi otsikolla candidature spontanée pour un emploi saisonnier. Itse hain töitä lähinnä matkailun alalta. Lähettelin siis paljon hakemuksia eri hotelleihin ja matkailuinfoihin Alpeille ja esialpeille Grenoblen lähelle, ja painotin aina vankkaa kielitaitoani useammasta vieraasta kielestä. Myös tuttavani auttoivat minua ja veivät papereitani paikkoihin, jonne en itse päässyt käymään. Parin viikon päästä puhelimeni pirisi ensimmäisen kerran, ja minulle tarjottiin vastaanottovirkailijan työtä matkailuneuvonnassa eräässä pienessä alppikylässä. Olin erittäin kiinnostunut siitä, mutta huonosti puhelinhaastatteluun valmistautuneena en tainnut vakuuttaa heitä aivan loppuun asti, sillä he eivät soittaneet minulle enää uudelleen. Harmi homma. Noh, onneksi se ei ollut ainoa oljenkorteni. Etsin nimittäin netistä suomalaisia yrityksiä, jotka toimivat Ranskassa, ja löysin STS Alppimatkojen sivut. He sattuivat etsimään uutta henkilökuntaa, joten ei kun hakemus menemään, ja viikon päästä minulle tulikin jo kutsu heidän opaskoulutukseensa Itävallan Bad Gasteiniin. Minulle tarjottiin töitä myös eräässä vientifirmassa kaksikielisenä (suomi+ranska) vientiassistenttina. Reilu viikko sitten sain kuitenkin puhelinsoiton Les Deux Alpes -alppikylästä, ja he tarjosivat minulle jälleen vastaanottovirkailijan paikkaa, mutta tällä kertaa hurmaavassa neljän tähden residenssissä. Työn edut eivät olleet yhtään hullummat: vain 25 tunnin työviikko, mutta silti ihan kiva palkka, kielilisä, ilmainen kausikortti, ja tarjosivatpa vielä asunnonkin käyttööni, ettei tarvitse itse etsiä. Tällä kertaa saavuin haastatteluun hyvin valmistautuneena, tosin melkein myöhästyin ruuhkan ja kesärenkaiden kanssa lumella liukastelun takia (pääsi talvi yllättämään). Haastattelu oli hyvin rento, ja se koostui enemmänkin siitä, että minulle kerrottiin tulevista työtehtävistäni, kuin että minua olisi puhtaasti haastateltu. Lopuksi minulle sanottiin, että paikka on minun. Työ alkaisi vajaan kuukauden päästä. Patonkimaan työmarkkinat ovat aina yllättäneet minut positiivisesti, sillä tunnen, että täältä löytää helpommin paljon kiinnostavampaa työtä kuin Suomesta. Ranskassa myös arvostetaan meidän pohjoismaalaisten uutteruutta ja usein monipuolista kielitaitoa, ja olemme sen vuoksi haluttua työvoimaa. Vaikuttaa siltä, että myös vaalea kuontalo voi edistää joidenkin työpaikkojen saamista. Suomessa työnhaussa ahdisti se, että aina piti olla joku koulutus käytynä, ennen kuin sai kunnon työtä, ja lisäksi odotettiin kokemusta alalta. Ranskassa mielestäni myös opiskelijoille on enemmän pikkutöitä ja paljon valinnanvaraa. Ranskan geografinen monipuolisuus tuo myös lisää kiinnostavuutta esimerkiksi kausityöskentelyyn, joka on täällä paljon yleisempää kuin Suomessa. Alppien monilla hiihtokeskuksilla on huutava pula työntekijöistä talvisin kannattaa tosin olla liikenteessä jo ajoissa syksyllä, jos haluaa mieleisensä työn. Vastaavasti merenrantojen ravintoloilla ja hotelleilla on paljon töitä tarjolla kesäisin. Työnhaussa on tärkeää pitää korvat ja silmät auki ja etsiä aktiivisesta monesta paikasta. Itsensä kehuminen on taidetta Ranskassa, joten perinteinen suomalainen itsensä vähättely on syytä jättää pois kaikesta yhteydenpidosta työnantajien kanssa.

9 Museoesineenä Emma Jalkanen Kesä on takana ja talvi edessä. On aika muistella, mitä helteillä tulikaan tehtyä kuten oltua museoesineenä! Paras koskaan saamani kommentti työsuorituksestani, tykästyin ja närkästyin yhtä aikaa. Viime kevään olin vaihdossa Ranskan Poitiers ssa, kuuluisan, vuoden 732 Tours n (tai Poitiers n) taistelun tienoilla. Reilun kahden kuukauden lakkoilun maustaman Erasmus-vaihdon päätteeksi halusin vielä täydentää omaa käsitystäni ranskalaisuudesta, joten hain jatkoaikaa kesätöillä. Minua onnisti pääsin Ranskan kulttuuriperinnön vaalijaksi tittelillä l agent du patrimoine culturel Poitiers n kaupungin taidemuseoon. Museonjohtajan sanoin: suhtautukaa työhönne vakavasti, sillä te ette edusta vain tätä museota, vaan koko Ranskan kulttuuriperintöä! Työ itsessään, yksinkertaisuudessaan valvojan tuolilla istuminen, ei ollut hohdokasta, varsinkaan 35 asteen helteessä saleissa, joissa ilmastointia ei ollut. Suomalaiseen saunaankin niitä moneen kertaan vertasin, etenkin kun kulttuuriperinnön vaalijan arvokkuudella ja ranskalaista työpukeutumista sen kummemmin tuntematta yritin peittää itseni säädyllisesti. Tiedoksi niille, jotka edelleen kuvittelevat pelastautuvansa museoiden viileyteen tappohelteillä: Poitiers n Le Musée Sainte-Croix ei kuulu listalle! Kuumuuden hehkuttaessa poskia silmät puolestaan loistivat nähtyäni museon upeat salit ja taideteokset. Olin aivan myyty ja niin ylpeä työpaikastani, kun kesätyöntekijöitä ensi kertaa museon sokkeloissa kierrätettiin. Sisätilat oli alkuvuodesta remontoitu ja jälki oli kaunista. Le Musée Sainte-Croix ssa on runsaasti taidetta alueen esihistorialliselta kaudelta keskiajalle ja Ranskan tärkeimpiä taidesuuntauksia esitellään 1700-luvun lopusta 1950-luvulle. Oman osastonsa ovat saaneet myös Poitou-Charentes -alueen taiteilijat. Ja ah, väliaikaisnäyttelyssä oli paljon Camille Claudelia! Luin hänen elämänkertaansa myötätuntoisena tippa silmässä. Työ oli leppoisaa penkillä istuskelua kierrosten lomassa sekä valvovana silmänä olemista, ja työkaverit loistavia. Ilmassa ei ollut jaottelua oikeisiin ja olet täällä vain, jotta me pääsemme lomalle -työntekijöihin, vaan kaikki tehtiin tiimihengessä. Vastuualuetta ei saanut ikinä jättää yksin. Jos halusin vessaan tai tauolle, pyysin radiopuhelimella kiertävän valvojan paikalle. Oli päiviä, jolloin emme edes vaivautuneet saleihimme ennen lounastaukoa ei vieraan vierasta. Mutta oli myös päiviä ja iltoja, jolloin museo pursusi väkeä. Ehdoton vetonaulamme oli eräänä lämpimänä kesäiltana museon sisäpihalla ilmaiseksi näytetty elokuva Indiana Jones L arche perdue. (Älkää säikähtäkö tasoa, elokuvan aihe liittyi sitä edeltävän opastetun kierroksen arkeologiateemaan.j) Me valvojat palloilimme pimeydessä radiopuheliminemme ja nautimme illasta runsaslukuisen yleisön tavoin. Jännitysmomentin työhön toivat erilaiset koodit, joilla olisimme radiopuhelimitse viestineet vaara- tai hätätilanteen vastaanottoon. Esimerkiksi viestillä vierailija käyttäytyy epäilyttävästi, saanko lisävoimia saliin X? oli oma hauska ja helposti muistettava koodinsa. Onneksi minun pestini aikana mitään ei ryövätty, mutta varkauden mahdollisuus jännitti varsinkin sen takia, että pari kuukautta aiemmin museosta oli viety erään kuuluisan taidemaalarin euron arvoinen teos. Ikuisesti mieleeni syöpyi erään turistin ajatuksenjuoksu verrata minua museoesineeseen. Suomalainen on kuulemma Ranskassa niin eksoottista nähtävää, että minuahan museoon varmaan tultiin katsomaan, ei suinkaan hulppeita teoksia. Toinen hupaisa juttu oli tarina museoon vierailulle tulleista kehitysvammaisista. Yksi heistä seisoi mietiskellen pidemmän aikaa erään kuuluisan henkilön portretin edessä. Lopulta hän kysyi: Kuka tämä henkilö on? Saamansa vastauksen vahvistettua hänen mietelmänsä totesi hän, että kun kerran henkilö oli jo oikeasti kuollut, portretin voisi saman tien heittää roskiin! Nauroin katketakseni. Lisäksi hän tarjoutui maalaamaan paremman tilalle. Nyt on ikilippu Le Musée Sainte- Croix hin ansaittu, ja olen monta hauskaa ja opettavaista työelämäkokemusta rikkaampi. Näin myös tavoitteeni, ranskalaisuuskäsitteen laajentaminen, otti ison harppauksen uuteen ulottuvuuteen! 9

10 Elämää romanisti-klassikkona Outi Merisalo Suomi oli hyvä maa 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa: yliopistot eivät olleet rikkaita, mutta niillä oli rahaa toimintoihinsa, opettajia oli tarpeeksi eikä opiskelijoita hätistelty valmistumaan mystisessä viidessä vuodessa. Hyvä koululaitoksemme antoi humanistisen yleissivistyksen ja laajaalaisen kielitaidon, joiden pohjalta kelpasi opiskella yliopistossa. Perustutkinnon jälkeen oli hyvin tarjolla tutkimusrahoitusta, joten jatkaa saattoi, mikäli tunsi siihen kutsumusta tuolloin ei puhuttu tutkijaurasta tai jatko-opiskelusta, vaan jatkamisesta, eivätkä tohtorin arvot olleet kärsineet inflaatiota aloitin romaanisen filologian pääaineopinnot sekä Rooman kirjallisuuden ja englantilaisen filologian sivuaineopinnot Helsingin yliopistossa. Romaanisen filologian approbaturin opiskelu oli tehokasta: käännökset ranskasta suomeen ja suomesta ranskaan kirjallisina ja suullisina, kielioppia, kirjallisuutta, yleistä ja ranskalaista fonetiikkaa, kielitiedettä, kielihistoriaa. Siihen rinnalle Rooman kirjallisuuden (jonka nimi muutettiin latinan kieleksi ja Rooman kirjallisuudeksi pari vuotta myöhemmin) muoto- ja lauseopin harjoituksia, myöhäisantiikin kulttuurihistoriaa ( Nämä tiedot ovat korkeintaan 3 kuukautta vanhoja, sanoi luennoitsija, Paavo Castrén), latinan metriikkaa; ja englannin approbatur miltei kokonaan kesäyliopistossa, kun talvella ei ehtinyt. Filosofian maisterin opintoihin joihin tuli aineeksi vielä kreikan kieli ja kirjallisuus meni yhteensä neljä vuotta, kun vuoden vietti Poitiers ssa tekemässä pro gradu -tutkielmaa muinaisranskan kaksisijataivutuksen häviämisestä 1200-luvun poitoulaisissa dokumenteissa. Helsingin yliopistolta sain 1981 töitä latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden osa-aikaisena assistentin sijaisena paikka oli tosiaan osa-aikainen, töitä riitti hyvin n. 60 tunniksi viikossa, ja hauskaa oli! Siinä ohessa ehti tehdä latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden laudaturtyön humanistilatinasta professori Iiro Kajannolle ja romaanisen filologian lisensiaattityön samaisesta kaksisijataivutuksesta romaanisen filologian professorille Olli Välikankaalle. Rahoituksellisesti onnisti: Poitiers ssa tehtävää väitöskirjatyötä rahoitti Emil Aaltosen säätiö, ja aihekin muuttui materiaalin mukaan asiakirjojen kirjurikädet ja heidän käsityksensä muinaisranskan kirjoittamisesta tulivat väitöskirjan lopulliseksi aiheeksi työstin materiaaliani Amsterdamin Vrije Universiteitin romaanisen filologian laitoksella, joka oli sekä muinaisranskan tutkimuksen että tietokonelingvistiikan huippututkimuskeskus. Kun väitöskirjan käsikirjoitus alkoi olla valmis, muutin seuraavan projektin perässä Firenzeen taas oli onnistanut, koska sain Suomen Akatemian tutkimusassistentuurin kriittisen edition tekemiseksi italialaisen humanistin Poggio Bracciolinin tärkeimmästä teoksesta De varietate fortunae (Onnettaren vaihtelevuudesta): 61 käsikirjoitusta, jotka piti kaikki nähdä ja kuvailla ja transkriboida. Firenzessä työskentelin 4,5 vuotta ideaalioloissa: suomalainen työnantaja, italialaiset kirjastot joko 5-10 minuutin kävelymatkan päässä (Biblioteca Nazionale, Biblioteca Riccardiana ja Biblioteca Laurenziana) tai parin tunnin junamatkan takana (ennen kaikkea Vatikaanin kirjasto ja Salainen arkisto, Venetsian Marciana-kirjastosta), arkkitehtuuri, taide, musiikki ja teatteri osana jokapäiväistä elämää. Eri maiden tutkijakollegat ja ystävät sekä Firenzessä että Roomassa innostivat, antoivat uusia näkökulmia, tutustuttivat erilaisiin käytäntöihin, ja yhteydet ovat pysyneet, vaikka Suomeen paluusta on tänä vuonna kulunut 18 vuotta: niistä ovat kummunneet romaanisten ja klassisten kielten projektit, vaihtosuhteet, vierailijat. Nuo kahdeksan vuotta Ranskassa, Alankomaissa ja Italiassa opettivat arvostamaan sekä Suomen hyviä puolia jotka kyllä näyttävät luvulla rapistuneen, erityisesti yhteiskunnallinen tasa-arvomme, kielikoulutuksemme ja akateeminen vapautemme että länsi- ja eteläeurooppalaisen elämän iloja ei vähiten taidetta, gastronomiaa, vaihtelevia kulttuurimaisemia, vaihtoehtojen rikkautta.

11 El cuestinario de Marcel Proust Santiago de la Torre Moral Principal rasgo de su carácter? Yo diría que soy abierto (la mente es como un paracaídas, si no está abierto no sirve para nada) :) Qué cualidad aprecia más en una mujer? Que esté contenta consigo misma. Qué espera de sus amigos? Lealtad Su principal defecto? Me entusiasmo excesivamente cuando una cosa me interesa. Su ocupación favorita? Pintar Su ideal de felicidad? Poder pasarme el día pintando, si quiero. Cuál sería su mayor desgracia? No tener amigos. Qué le gustaría ser? Profesor de español. En qué país desearía vivir? En Finlandia, por el momento. Qué defectos le inspiran más indulgencia? Los que tienen su origen en el entusiasmo excesivo. El pájaro que prefiere? El águila. Sus autores favoritos en prosa? Vargas Llosa, Roa Bastos, Ruiz Zafón Sus poetas? Antonio Machado, Gerardo Diego, Manuel Aleixandre Un héroe/una heroína de ficción? Prometeo Su compositor favorito? Beethoven Su pintor preferido? Kandinsky, sin lugar a dudas. Su héroe de la vida real? Todos los sin fronteras (médicos, maestros, payasos...) Qué es lo que más detesta? La falta de interés Una figura histórica que le ponga mal cuerpo? Fernando VII Qué don de la naturaleza desearía poseer? No sé si es don de la naturaleza, pero me gustaría saber tocar algún instrumento. Tiene un lema? Mientras los dioses no cambien, nada ha cambiado. 11

12 Les bizuts arrivent! Fuksit -09 Kypärä, polvi-, ranne- kyynär- ja säärisuojat, huomioliivi, otsalamppu, kutsupilli, noin tsiljoona heijastinta ja tyyny tiukasti takapuolessa kiinni. Liikenneturvallisuus-teema oli hyvin sisäistetty ranskan- ja venäjänlukijoiden yhteisissä fuksiaisissa. Kielimuurista ei ollut tietoakaan: "oui" ja "da" sopivat joka suuhun ja välillä oltiin "rapeita vodkia" ja välillä taas "viileitä ranskiksia". Matka taittui turvallisesti, näkyen ja kuuluen, Seminaarinmäeltä tiukkojen kurvien ja liikennepoliisin ratsian kautta aina Kharman loppubileisiin asti. Upeimmat taideteokset syntyvät yhteistyöllä, käsiraudoissa, liikennepoliisien valvovan silmän alla. Suunnistuksen jälkeen laukku oli sinisessä sormivärissä, turvaliivit punaviinissä ja puolet heijastimista ties missä. Ei edes jännittänyt (paljoa) lähteä isojen pelottavien vanhempien opiskelijoiden armoille, kun suojavarustus oli ykkösluokkaa. Autorastin pieni liikenneonnettomuus ei menoa hidastanut kuin yhden laastarin verran ( Ja sitten ei muuta kun loppubileisiin nuolemaan haavoja ) Laulu raikasi iloisesti, vaikka sanat olivat välillä hieman sekaisin: osaan puhua ranskaakin vähäsen, ja sanoa: daa daa, kyllä osaaan sen...

13 Kartanlukutaidot koetuksilla rasteja kierrellessä, eksymisiltä ei vältytty!, mutta ei huolta, aina voi vedota siihen että: oon pieni fuksi vain, en tiedä mitään mistään... Vaikka fuksiaisten ansiosta liikennesäännöt ovatkin nyt tuoreilla romanisteilla hallussa, kokovartalosuojaus olisi tullut tarpeen myöhemmilläkin kaupunkisuunnistuksilla.

14 Les Suomihullut Karim Aissa Baccouche Un des évenements les plus marquants dans la vie d un étudiant de langues, c est la découverte d un pays dont on étudie la langue. Cette immersion qui dure généralement quelques mois, sera plus tard, après le retour au pays, le sujet de longues discussions. La paperasserie, le manque d organisation, les fêtes des étudiants, la nourriture, le verlan... Autant de sujets qui reviennent sans cesse dans nos discussions. Dans notre monde d étudiants de philologie romane, c est généralement de la France dont on parle, soit à cause de sa langue qui nous cause des soucis, ou bien à cause des mauvaises expériences vécues lors de l échange Erasmus à Lyon, à Toulouse, à Dijon ou ailleurs... Cela a été pour moi une grande surprise d entendre parler d étudiants Français qui étudient le finnois comme majeure à l université. En plus, j ai appris que quelquesuns de ces francais étaient en tant qu Erasmus ici, à Jyväskylä. Curieux, j ai voulu apprendre un peu plus sur eux. J ai fait la connaissance de deux français, Aurélie et Vincent, qui ont bien voulu répondre à quelques questions que je leur ai posées sur un site de réseautage social. Aurélie est une étudiante de finnois à l Université de Jyväskylä. Vincent, quand à lui, est en échange Erasmus. Pourquoi le finnois? Comment est-ce qu un(e) français(e) s est-il (elle) retrouvé(e) à étudier le finnois en France? 14 Aurélie : À Caen, à l université où j ai fait mes études, nous avons un département de langues nordiques, offrant un enseignement de finnois (bien sûr), norvégien, suédois, danois et islandais. Cette filière intéresse particulièrement parce que les enseignements commencent au niveau 0. Pour ma part, j ai choisi le finnois au départ en matière optionnelle seulement. J étudiais à l époque l anglais en majeure et devais choisir 2 options. Je suis allée à une réunion sur les langues nordiques proposée par les professeurs de notre université. J ai eu envie de commencer quelque chose de nouveau. J ai choisi en première option le suédois (tout le monde connait ABBA, IKEA...). Pour la deuxième option, un professeur m a conseillé de choisir entre islandais ou finnois (les autres langues nordiques se ressemblant trop). J ai entendu dire que le finnois était une langue exotique, ça m a intrigué alors j ai voulu en juger par moi-même ;) J ai donc étudié le finnois en option seulement, pendant ma 1ère et 2ème année. Pour ma 3ème année, j ai abandonné l anglais qui ne m intéressait plus (je travaillais plus mon finnois que l anglais :P), et j ai étudié le finnois en majeure. Vincent : J ai commencé un peu sur un coup de tête, puis ayant aimé la première année et trouvé les cours intéressants (littérature et civilisation des pays fenno-scandinaves), j ai continué. Que saviez-vous de la Finlande avant de commencer à étudier la langue et la culture du pays? A : En fait, honnêtement pas grand chose! A part sa situation géographique et sa capitale, Helsinki... euh quasiment rien :S Raison pour laquelle je me suis tournée vers les langues nordiques par la suite. V : En fait, quasiment rien. Les Français connaissent en général» Aurélie juste Helsinki et le sauna. On ne sait même pas que c est le pays aux mille lacs. Quelle est la réaction des francais quand vous leur dites que vous étudiez le finnois? Quelles ont été les réactions de vos familles en apprenant que vous alliez étudier le finnois? A : Les français ont une attitude qui m énerve au plus haut point! Du style «pourquoi tu étudies le finnois, ça sert à rien!» ou «ah, le chinois?» Ma famille n a pas eu de réaction négative dans la mesure où j ai étudié le finnois d abord en option. Quand je l ai changée en majeure, ils n ont pas été contre, je leur ai tellement parlé de la langue, du pays... je suis vraiment suomihullu! C était juste une évidence pour moi d étudier le finnois. J ai peut-être tort de fonctionner comme ça, mais je n étudie pas un sujet simplement parce qu il offre des débouchés par la suite, j étudie parce que le sujet me passionne... V : Les français ignorent généralement qu il y a une différence entre «finlandais» et «finnois», et ils ne connaissent que rarement ce dernier mot. Donc certains comprennent «chinois», d autres me reprennent en disant «oui donc

15 » Vincent à la soirée Beaujolais Nouveau tu étudies le finlandais» et après avoir compris de quoi il s agit, les questions qui reviennent le plus sont «Mais pourquoi?», «Quel est l intérêt?» et «Mais qu est-ce que tu vas faire avec ça?». Vincent, pourrais-tu nous parler un peu de ce que tu étudies? Je suis en LLCE (Langue Littérature et Civilisation Étrangère) au département des langues nordiques de Caen. Donc nous étudions l Histoire, la Civilisation et la Littérature des pays fenno-scandinaves (Islande, Danemark, Norvège, Suède et Finlande). Ces cours ne sont généralement donnés qu aux élèves spécialistes (ceux qui étudient comme langue principale une de cinq pays cités), et donc, nous nous retrouvons dans des petites salles, généralement entre cinq et dix élèves. Ainsi, tout le monde se connaît et les relations élève-professeur sont souvent très amicales! Le finnois, vous trouvez ça comment? Pas trop difficile comme langue? Quels sont pour vous finnois? les difficultés du A : Peut-on qualifier une langue comme étant difficile simplement parce qu elle est différente des autres? Les difficultés bien sûr, pour un français, se trouvent dans les cas locatifs (sijamuodot). L expression de la possession (nous avons le verbe «avoir» qui n existe pas en finnois). Les difficultés se trouvent dans tout ce que nous n avons pas en français. Les suites de voyelles, par exemple ou encore la morphologie du mot qui change à l ajout d un cas ou autre suffixe. Le plus important dans l apprentissage du finnois, comme pour n importe quelle autre langue, est d apprendre très régulièrement pour ne pas perdre le fil. Je trouve que le finnois est une langue passionnante, il faut sans cesse réfléchir. V : Si, le finnois reste une langue difficile, particulièrement pour des indo-européens. Le vocabulaire diffère radicalement du notre, au contraire du suédois par exemple, que l on peut mieux appréhender avec de bonnes notions d allemand ou d anglais. De plus, si on ajoute l alternance consonantique et les multiples cas que ce soit au pluriel ou au singulier, on se perd très vite à chercher la bonne forme de tel ou tel mot. Quels sont les débouchés de votre formation? A : Traduction, tous métiers liés avec la Finlande, commerce, tourisme... Par contre, une chose stupide et qui me chagrine, seuls les finlandais peuvent enseigner le finnois en France... :( V : Ils existent, il faut juste les chercher. Plus précisément, on peut chercher à être traducteur ou interprète. Le finnois doublé d une formation (d enseignant ou professionnelle) peut aussi ouvrir certaines portes dans l enseignement (en Finlande ou en France) ou dans le secteur professionnel. Également, notre diplôme de finnois peut nous permettre de passer des concours pour entrer dans le secteur public en France. Maintenant que vous avez passé quelques semaines ici à Jyväskylä, quels sont les plus importants contrastes entre les vies universitaires finlandaise et française? Qu est-ce qui vous a choqué/ému/décu? A : Plus de travail, pas de grève... On a perdu plusieurs mois d enseignement à cause de ça en France et il n y à rien de plus énervant, vraiment insupportable, surtout lorsqu on étudie les langues étrangères! Les professeurs se mettent au niveau des élèves : pas de tutoiement des professeurs en France... En Finlande, vous avez une pause de 30 minutes entre chaque cours, ou au moins 15 minutes; en France, nous n avons pas de pause, on est souvent en retard, il faut courir d une salle à l autre. Rien ne m a vraiment choqué, j étais plutôt enchantée par la bonne organisation des finlandais. La vie paraît plus «facile» ici. V : Je pense surtout à toute cette verdure, tous ces arbres un peu partout qui m ont véritablement marqué et donné l impression d être vraiment ailleurs. On trouve difficilement des villes si vertes en France, et c est bien dommage. De même, la neige récemment tombée m a vraiment perturbé, dans le bon sens du terme, tant elle donnait un spectacle dont on a pas l habitude en France. Pour finir, un message à faire passer aux étudiants de français à l université de Jyväskylä? A : Bon courage dans vos études de français!!! ;) 15

16

17 (27) Baarikierros: Kierrä myötäpäivään, kunnes pääset tasaluvulla Sohwille, jota kautta voit poistua kierrokselta Katso säännöt seuraavalta sivulta. 17

18 Urapeli Urapelin tavoite on selvitä hengissä kylmästä, armottomasta opiskelumaailmasta ja tavoitella arvostettua tutkintoa. Tarvikkeet: 2 Bouikkaria, noppa ja pelinappulat. Aloita lähtöruudusta. Heitä noppaa, valitse kulkureittisi ja etene. Kun osut numeroituun ruutuun, katso ohje alta/ vierestä ja toimi sen mukaisesti. Ennen kuin voit tavoitella tohtorintutkintoa, sinun tulee käydä välietapeilla: laitoksella, vaihdossa, arkaaisissa humpakkeissa ja työharjoittelussa. Ko. välietapit katsotaan suoritetuksi, kun ympyrää myötäpäivään kiertäessäsi osut tasaluvulla avoimeen laatikkoon. Tohtorinutkinnon saat, kun pääset tasaluvulla tutkintoruutuun kierrettyäsi kaikki välietapit. Lue sitten kohta 27. Sääntöjen soveltaminen on sallittua. 2. Juhlit viikonloppua. Aloita Baarikierros Sohwilta. 3. Alvar Aalto haastaa sinut oikeuteen, koska yrität muuttaa opiskelutiloja mukavammaksi. Odota yksi heittovuoro. 4. Tapaat Kalmbachin ja joudut kielioppitenttiin. Jos osaat selittää käsitteet partitif, passé surcomposé ja article indéfini pluriel devant adjectif antéposé, voit jatkaa matkaa. Jos et, mene kolme ruutua taaksepäin. 5. Tunge 9 m 2 huonetta matkalaukkuusi ja hyppää yksi ruutu eteenpäin. 6. Lakko! Laitos on kiinni eivätkä opinnot etene. Odota kolme heittovuoroa. 7. Arrêt de travail spontané! Junat eivät kulje. Odota yksi heittovuoro. 8. Lozzin kasvisruokavaihtoehto: vege con carne. Naura kielitaidottomille kokeille ja suuntaa Ilokiveen. 9. Sinulla on liikaa opintopisteitä. Menet työharjoitteluun. 10. Valitettavasti vain Kauppakadun Approsta. Unohdat kaiken oppimasi, palaa lähtöruutuun. 11. Kirjoitat tenttiä C1:n ergonomiaihmeessä. Joudut sairaslomalle heittovuoron ajaksi. 12. Haluat vaihtaa pääaineesi ydinfysiikkaan. Mene lähtöruutuun. Erikoisruudut: 13. Juot Beaujolais-illassa niin paljon viiniä, 1. Haluat Bibliothèque Francophoneen, mutta että puhut ranskaa sujuvammin kuin kos- Malherbe ei ole paikalla. Mene Terhon kaan. Etene 3 ruutua. Un toimistoon. Québécois en Europe 14. Et kestä enää opintoja! Defenestroidu. (Ja palaa lähtöruutuun.) 15. Etsit graduaihetta. Käy Terhon toimistossa pyytämässä häntä avaamaan arkistohuoneen ovi. 16. Tyydy kohtaloosi ja lopeta peli. 17. Posti hukkaa passisi ja vaihtoon lähtö viivästyy. Mene Sohwille aloittamaan baarikierros. 18. Saat sijaisuuden filosofian, kemian ja latinan opettajana. Peru opintotukesi ja siirry kaksi ruutua taaksepäin. 19. Kielten laitoksen ovi on juuttunut auki ja vilustut. Aivasta! 20. Saat ranskan historiasta vitosen. Juhlista saavutustasi Lozzin kakkupöydän äärellä. 21. Nukut pommiin. Juokse kielten laitokselle. 22. Olet oppinut vihdoin ääntämään soinnilliset klusiilit. Mene vaihtoon! 23. Sinut nimetään Astérixin tupuhupulupuvastaavaksi. Piirrä ankka. 24. Unohdat palauttaa tenttikuoren. Mene Terhon toimistoon. 25. Transkriboi meuleuse. Jos osaat, siirry yksi askel eteenpäin. 26. Löydät elämäsi rakkauden Disneylandistä ja jatkat uraasi siellä. Ks. kohta Mikäli välietapit on kierretty, saat tohtorintutkinnon. Ks. kohta 10. Jukka Mäkitalo Il y a toujours eu dans Boui-Boui beaucoup d histoires sur les expériences Erasmus de nos étudiants en Europe... Ces histoires sont intéressantes, mais comment trouver une perspective fraîche? C est facile : il faut trouver quelqu un qui n a rien à faire avec notre département, quelqu un dont le séjour aurait été «something completely different!» Nous avons rencontré (sur Internet) François-Xavier, un Québécois faisant son deuxième semestre d études d échange en Europe. En 2008 il a fait un semestre en Belgique francophone, et maintenant il se trouve en France. C est comment comme expérience, faire ses études d échange sans barrière linguistique? Quelles sont les différences entre les francophones Européens et Américains? Et qu est-ce qu il y a à apprendre d une telle expérience? Découvrons-le! 18 Comment voudriez-vous qu on vous introduirait? Votre nom, âge, d où venez vous, que faites-vous comme études, progrès de vos études, quelque chose d autre intéressant? Alors bonjour, je m appelle François-Xavier Bélanger, j ai 23 ans et je viens du Québec au Canada. Je complète des études en Loisir, Culture et Tourisme! J ai bientôt terminé ma maîtrise, ce qui fait en sorte que je serai prêt à travailler au courant de la prochaine année. Pourquoi avez-vous choisi la France et la Belgique pour vos études d échange? Je désirais surtout avoir un pied en Europe car je voulais voyager et m ouvrir aux autres cultures. Pour des raisons administratives, j ai dû prendre des pays francophones puisque c était beaucoup plus facile pour la question des équivalences» François-Xavier Bélanger de cours. Sinon, j ai initialement choisi la Belgique puisque je savais qu on y produisait d excellentes bières. De plus, mon frère y est allé avant moi et m a parlé beaucoup en bien de ce pays. Puis, je suis parti en France pour voyager de nouveau et surtout, puisqu il y avait un Master dans mon domaine qui s avérait fort intéressant.

19 Les cultures de ces pays-ci, jusqu à quelle point sont-ils différentes de celle du Québec? Laquelle avez vous trouvé plus proche? Je dirais que les cultures sont globalement similaires mais très différentes de manière particulière. Ceci s explique par le fait que nos sociétés fonctionnent globalement de manière identique. Toutefois, on retrouve de nombreuses différences quant aux procédés et méthodes employés dans le quotidien pour ce fonctionnement global qui, une fois additionnés ensemble, créent cette différence. Et la France et la Belgique? Vous semblent-ils bien pareils, les deux pays européens? Assez pareils. Les deux pays étant très proches, en plus d être les deux dans l Union Européenne. Je dirais que les gens également. Je n arrive pas à cibler de grosses différences si ce n est que sur les éléments culturels mineurs du quotidien. Comment vous êtes-vous intégré dans ces cultures? Trouvez-vous que c était différent pour vous qu aux autres étudiants d échange? J ai eu plus de facilité que les autres étudiants à m intégrer puisque je parle très bien le français. Je n avais donc pas la barrière de la langue pour m intégrer. De plus, les québécois semblent bénéficier d une opinion favorable dans ces pays. On pourrait dire que l accent québécois est assez... particulier. Les français différents vous ont-ils donné des ennuis? Parfois lorsque je devais répéter mais disons qu avec les belges et les français, je n ai pas vraiment eu de problèmes à ce niveau. Toutefois, ce fut parfois difficile avec les étudiants pour qui le français est leur seconde voir troisième et quatrième langue. Mais bon, puisque je parle un assez bon anglais, j ai bien réussi à me faire comprendre de manière globale. C est la deuxième fois que vous faites un échange dans un pays francophone. Vous ne trouvez pas que cela vous empêche de faire connaissance avec des autres langues? Oui et non. Oui puisque effectivement, le milieu est encore une fois francophone. Toutefois, les étudiants Erasmus parlent de nombreuses langues et ce fut pour moi une belle opportunité de rencontre puisque ma copine est polonaise. J apprends donc le polonais depuis déjà deux mois et je commence à bien me débrouiller. Pendant vos voyages, qui a vous manqué le plus du Québec? Les gens, ma famille et un peu de la nourriture mais globalement, ça va. Grâce aux moyens de communication d aujourd hui, c est facile de garder contact avec les gens proches. Je pense aux courriels, téléphones et bien sûr, le logiciel Skype. Si vous pourriez choisir les points forts de la France, la Belgique et le Québec, lesquels seraient-ils? Je dirais que ces trois endroits sont développés, ouverts et fonctionnent très bien. C est très facile pour un étranger parlant la langue de s y retrouver. Toutefois, je ne dirais probablement pas la même chose si j étais dans un pays dans l Afrique Saharienne par exemple. Et y a-t-il quelque chose, que vous voudriez changer dans les trois? Non, je crois que les légères différences de chacun font en sorte que ça définit leur identité. Ce sont les qualités et les défauts d un pays qui le définissent selon moi. Enfin, quels sont selon vous les leçons les plus importants de votre propre langue, de votre propre culture que vous avez appris pendant votre séjour en Europe? Les québécois sont des gens ouverts sur le monde qui, selon moi, n ont rien à envier des autres pays. Bien sûr, nous avons nos défauts et nos particularités mais je crois que ce sont justement ceux-ci qui nous caractérisent. 19

20 Tusina triviaa Toulousesta... eli asioita, joita et löydä Wikipediasta. Tiesitkö esimerkiksi, että... Ave Tikkanen 1. Kaupungin perustivat aikoinaan roomalaiset sotilaat Garonnejoen varteen siihen paikkaan, jossa oli hyvä joenylityskohta. 2. Toulouse oli hetken aikaa pääkaupunki, kun visigootit ottivat vallan roomalaisilta ja tekivät kaupungista maansa keskuksen. 3. Kaupunkia kutsutaan nimellä Ville Rose sen punatiilisen arkkitehtuurin vuoksi, mutta asiasta on myös toinen teoria, sillä Toulousesta löytyy maan ehkä vilkkain homokulttuuri... Tosin tätä yhteyttä eivät paikalliset tietenkään myönnä. 4. Kaupungissa elää urbaanilegenda, jonka mukaan kaupungin alle on haudattu kultakätkö, joka tuo huonoa onnea. Sen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta huhutaan sen olevan jo kelttiläistä alkuperää. Kulta on useaan otteeseen varastettu, mutta se on aiheuttanut varkaille ainoastaan harmia ja tuskaisen kuoleman. Tarinalle ei ole todisteita, mutta eräistä kaupungin järvistä on kuitenkin löytynyt vuosien aikana paljon kultaa, mikä elävöittää legendaa edelleen. 5. Etenkin nuorison suuressa suosiossa oleva Garonnen varrella sijaitseva puistoalue Prairie de filtres on historiansa aikana toimittanut useaa virkaa. Alunperin se on ollut lampaiden laidunpaikka, jonka jälkeen se on toiminut mm. mielenosoitusten tapahtumapaikkana, Toulousen ensimmäisenä lentokenttänä, ja onpa siellä järjestetty myös kaupungin ensimmäinen rugbyottelu. 6. Suurin kaupungin monista kanaaleista, Canal du Midi, on Euroopan vanhin edelleen käytössä oleva kanaali, ja sitä pitkin pääsee Välimereltä aina Bordeauxiin saakka. Se on kuulunut UNESCO:n vuo- maailmanperintökohteisiin desta 1996 lähtien. 7. Alunperin kaupungin jakoi kahtia Garonne-joki, joka myös oli rajana kahden kansan, oksitaanien ja gascognelaisten välillä, ensimmäisten asuttaessa keskustaa jälkimmäisten ollessa joen köyhemmällä puolella. Keskiajalla tautien riehuessa sairaat sijoitettiin Gascognen puolelle rakennettuihin sairaaloihin, ikään kuin pois silmistä. Tämä jako elää taustalla nykypäivänäkin, ja huonomman puolen asukkaat syyttävät usein joen toisen puolen asukkaita snobeilusta. 20

21 8. Eräs Toulousen kaupuginosa kantaa nimeä Trois Cocus, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna kolmea petettyä aviopuolisoa. Nimettäessä kaupunginosaa paikalle tulleet roomalaiset eivät kuitenkaan nähneet siveysrikkomuksia, vaan kolmea käkeä esittävän patsaan, jolloin oksitaanin coucout ranskannettiin coucou:n sijasta väärin cocus. Nimi on luonnollisesti aiheuttanut paljon protestointia paikallisten keskuudessa, mutta se on kaikesta huolimatta säilynyt tähän päivään saakka. 9. Garonne tulvii joka kevät, ja keskiajan suurista tulvista on selvinnyt vain Pont Neuf, ollen näin kaupungin vanhin silta. 10. Jazzlaulaja Claude Nougaro koetaan eräänlaisena kulttuurisymbolina ja kansallissankarina hänen sävellettyään kotikaupunkiaan ylistävän ô Toulouse kappaleen. Hän on jopa saanut nimensä synnyinkorttelinsa Minimes:n metroasemaan (Minimes - Claude Nougaro). 11. Toulouse on rugbyn luvattu kaupunki. Urheilulaji on paikallisille todellinen intohimo jo senkin vuoksi, että kaupungin rugbyjoukkue Stade Toulousain kuuluu Euroopan parhaimpiin. Se on voittanut ennätysmäärän Ranskan mestaruuksia, 17 kertaa, sekä lyönyt ennätyksiä myös Euroopan tasolla. 12. Syyskuusta 2009 lähtien metrossa asemat on kuulutettu myös oksitaaniksi, mikä on ainutlaatuista Ranskassa ja näin ollen aiheuttanut kovaa debattia puolesta ja vastaan. Käytäntöä aiotaan kuitenkin jatkaa myös valmisteilla olevalla raitiovaunulinjalla. Ja vielä pieni tarina loppuhuipennukseksi. Roomalaisten vielä hallitessa Toulousea oli kaupungissa eräs kristitty nimeltä Saturnin, joka tuomittiin uskontonsa vuoksi kuolemaan. Hänet sidottiin käsistään kiinni härkään, joka läimäytettiin juoksuun. Härän kulkemalla reitillä sijaitsee nykyään Rue du Taur. Kristinuskon otettua vallan Saturnin katsottiin marttyyriksi ja kanonisoitiin, jolloin hänen nimensä sai muodon Sernin. Tästä seurauksena rakennettiin Saint Sernin-basilika siihen kohtaan, missä Saturninin kädet irtosivat ruumiista, ja samaa nimeä kantavan aukion alla sijaitsee hänen hautansa. Mitä härkään tulee, se otettiin kiinni ja tapettiin nykyisen juna-aseman, Gare Matabiau:n kohdalla, joka saa nimensä oksitaanin kielisestä lauseesta Matar al Biau, Tapetaan härkä. Samoin lausuttuna tämä tarkoittaa eräässä oksitaanin murteessa teurastamoa, joksi alue muuttuikin ennen asemaksi päätymistä. 21

22 Le Costa Rica Vanamo Kuosmanen Le Costa Rica, ce petit pays en Amérique centrale est assez inconnu aux Finlandais. D abord, on pense souvent au café et aux bananes, mais le Costa Rica est beaucoup plus que cela. C est le pays le plus riche de l Amérique Centrale, plein d histoire de culture intéressante. J ai passé trois semaines au Costa Rica cet été chez un ami local et sa famille, et j ai eu une expérience très positive. Le Costa Rica est un pays riche et variable malgré sa petite superficie. Entre ses voisins plus pauvres et instables, le pays est remarquable en ce qui concerne sa situation politique et économique. Ses habitants sont gentils et la nature magnifique. Bienvenue à connaître le Costa Rica! Un peu d histoire Christophe Colomb est arrivé au Costa Rica en Après c est l Espagne qui a gouverné le pays pendant presque trois siècles. Le Costa Rica a obtenu son indépendance en 1821 avec ses pays voisins qui ont formé ensemble un état fédéral jusqu en Aujourd hui, le Costa Rica est un pays démocratique et stable. Après l indépendance, l économie a augmenté avec le café qui est encore un produit très important. Aujourd hui, l économie du pays est basée sur l écotourisme, l agriculture et les produits électroniques. En 1949, l armée du pays a été supprimé, ainsi le Costa Rica est un pays sans armée. En 1987, le président Óscar Arias a gagné le prix Nobel de la paix et il a été réelu en La population et les langues La population est un mélange : les indiens ne représentent plus que 1% de la population, la majorité est d origine espagnole (94%), les noirs représentent 3% de la population. En plus de ceux-ci, il y a une petite minorité d origine chinoise (1%). En ce qui concerne la religion, la majorité des gens, environ 85%, sont catholiques et 14% de la population sont protestants. «Tico» est un surnom pour les costaricains. Le nom «tico» vient de la terminaison tico qu on utilise en español du Costa Rica, par exemple chiquitito-chiquitico. Sinon on dit que l espagnol du Costa Rica est du «bon espagnol» et qu il est facile à apprendre. Surtout les jeunes parlent aussi beaucoup d anglais. L expression la plus importante à connaître au Costa Rica est «pura vida» - «salut» ou «au revoir» qu on répète tout le temps dans la conversation. Les costaricains sont quatre millions dont la plupart habite dans la capitale San José et ses environs qui comptent environ 2 millions d habitants. Le pays est divisé en sept provinces. Sans compter la capitale, les villes importantes sont Alajuela où se trouve l aéroport international, Liberia et Cartago, l ancienne capitale du pays qui est désormais la capitale religieuse du pays avec sa grande basilique. Le climat et la nature Le Costa Rica est un pays très montagneux et pas si chaud que l on 22