Tuomas Majuri VMA LUOTTOLAITOSTEN JA SIJOITUSPALVELUYRITYSTEN PALKIT- SEMISJÄRJESTELMISTÄ

Transkriptio

1 LAUSUNTO 1 (6) Valtiovarainministeriölle Lausuntopyyntö VM030:01/2010 VMA LUOTTOLAITOSTEN JA SIJOITUSPALVELUYRITYSTEN PALKIT- SEMISJÄRJESTELMISTÄ Valtiovarainministeriö on pyytänyt Finanssialan Keskusliitolta (FK) lausuntoa valtiovarainministeriön asetusluonnoksesta luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten palkitsemisjärjestelmistä. Lausuntonaan FK esittää kunnioittavasti seuraavan. 1. Yleisesti palkkiojärjestelmien sääntelystä FK kannattaa korkean tason palkitsemisperiaatteita, joilla toimijoita kannustetaan hyvään riskienhallintaan ja pitkäjänteiseen markkinoiden vakautta edistävään liiketoimintaan. FK kiinnittää kuitenkin huomiota, että luottolaitosdirektiivin 2006/48/EY toinen muutosdirektiivi (palkkiodirektiivi) sisältää kansainvälisesti arvioiden hyvin tiukat säännökset luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kannustinjärjestelmistä. EU:ssa palkkiosäännökset saatettiin voimaan aikaisemmin kuin muissa G 20 -maissa olettaen unionin toimivan asiassa suunnannäyttäjänä. Kansainvälinen vertailu kuitenkin osoittaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Aasian maissa sääntelyn taustalla olevat Financial Stability Boardin (FSB) periaatteet on saatettu voimaan ainoastaan korkean tason puiteperiaatteina. Sitä vastoin palkkiodirektiivi sisältää yksityiskohtaiset ja osin tiukemmat säännökset esimerkiksi palkkiorakenteesta, palkkioiden viivästämisestä ja palkitsemiseen käytettävistä rahoitusinstrumenteista. Kansainvälisellä tasolla sääntelyeroista johtuu kilpailuhäiriöitä, joihin olisi kiinnitettävä huomiota jo sääntelyn voimaansaattamisen ja tulkintakäytännön muodostamisen yhteydessä. Direktiivin johdanto-osan mukaan komission on arvioitava FSB:n palkitsemisperiaatteiden voimaansaattamista lyhyen määräajan kuluttua. FK:n näkemyksen mukaan Suomen tulisi aktiivisesti osallistua tähän keskusteluun sääntelyssä nyt näkyvissä olevien ongelmien korjaamiseksi. 2. Direktiivin kansallista täytäntöönpanoa koskevista periaatteista FK kannattaa yleisellä tasolla hallituksen esityksessä HE 127/2010 vp esitettyjä kansallisen voimaansaattamisen periaatteita. Esityksen mukaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten johdolleen ja henkilöstölleen maksamat tulospalkkiot ovat Suomessa olleet maltillisia eikä noudatetun palkkiopolitiikan arvioida vaikuttaneen merkittävästi

2 LAUSUNTO 2 (6) suomalaisten finanssialan yritysten riskinottoon, joka niin ikään on säilynyt maltillisena. Hallituksen esityksestä voidaan erottaa kolme kansallista voimaansaattamista ohjaavaa periaatetta. Näitä ovat sääntelyn saattaminen voimaan vähimmäisimplementaation periaatteen mukaisesti, suhteellisuusperiaate ja kansallisen työ- ja yhtiölainsäädännön ensisijaisuus. FK:n näkemyksen mukaan näiden periaatteiden tulisi heijastua selvemmin myös asetusluonnoksesta ja perustelumuistiosta. 2.1 Direktiivin vähimmäisimplementaatio Hallituksen esityksen mukaan kansallisella tasolla tulisi pitäytyä direktiivin vähimmäissisällön voimaansaattamisessa. FK pitää tätä lähtökohtaa keskeisenä erityisesti ottaen huomioon sen, ettei kansallisella tasolla ole nähty tarvetta puuttua maltillisena säilyneeseen palkkiokäytäntöön. Käytännössä palkkiodirektiivin periaatteet on laadittu silmällä pitäen kansainvälisellä tasolla systeemisesti merkittävien pankkien palkitsemisjärjestelmiä. Kansallinen voimaansaattaminen ja sitä seuraava tulkintakäytäntö olisi kuitenkin suhteutettava suomalaisten toimijoiden liiketoimintamalleihin, jotka myös kriisin keskellä ovat osoittautuneet kestäviksi. Vähimmäisimplementaation periaate on tärkeä myös ottaen huomioon EU:n finanssivalvontauudistuksen. Jatkossa on todennäköistä, että Euroopan pankkivalvontavirasto EBA saa toimivaltuuksia antaa sitovia teknisiä standardeja täsmentämään palkitsemisperiaatteita. Tähän viitataan nimenomaisesti direktiivin johdanto-osassa. Siten direktiivin vähimmäissisällön ylittävä kansallinen sääntely saattaisi joutua ristiriitaan tulevan EU-sääntelyn kanssa. Lisäksi olisi ensiarvoisen tärkeää saavuttaa Pohjoismaisilla markkinoilla tasapuoliset kilpailuolosuhteet. 2.2 Suhteellisuusperiaate FK:n näkemyksen mukaan asetuksesta tulisi käydä selvemmin ilmi, että direktiivissä on kysymys palkitsemista koskevista periaatteista. Nämä periaatteet eroavat varsinaisista oikeussäännöistä siinä, että niitä on sovellettava tapauskohtaisesti ottaen huomioon useita eri tekijöitä, kuten toimijan koko, rakenne, toiminnan laatu ja laajuus sekä monimuotoisuus. Tämä suhteellisuusperiaate ilmenee useasta kohdin direktiivistä ja sen perustelukappaleista. Lisäksi on todettu, että vaatimuksia ei ole kaikissa tapauksissa lainkaan tarpeen soveltaa pienempiin luottolaitoksiin tai sijoituspalveluyrityksiin. Direktiivin tavoitteiden ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti valvonta tulisi keskittää niihin järjestelyihin, jotka vaarantavat markkinoiden vakautta ja lisäävät koko toimijan riskinottoa väärällä tavalla. Euroopan pankkivalvojien komitea CEBS on konsultaatioasiakirjassaan CP 42 kuvannut suhteellisuusperiaatteen toteuttamismalleja käytännössä. Asiakirja osoittaa, että eurooppalainen soveltamiskäytäntö tulee sallimaan periaatteiden joustavan soveltamisen samalla kuitenkin pitäen kiinni korkeamman tason

3 LAUSUNTO 3 (6) periaatteista. CEBSin mukaan kokonaisharkinnan perusteella joistakin vaatimuksista voidaan poiketa kokonaan. Suhteellisuusperiaate tulee nähdä myös laajemmassa kontekstissa osana EU:n uutta finanssivalvonta- ja sääntelyjärjestelmää. Pankkipuolella komissio on esittänyt tavoitteekseen yhtenäistetyn sääntökirjan (Single Rulebook) laatimisen. Sovellettaessa sääntöjä suurien finanssikeskusten globaaleihin toimijoihin ja pieniin paikallisiin yrityksiin, tulee suhteellisuusperiaatteen merkitys kasvamaan. Esimerkiksi vakuutuspuolen Solvenssi II direktiivissä tämä periaate on tärkeässä asemassa. Suhteellisuusperiaatteen käyttöönotto pohjoismaisissa oikeusjärjestelmissä edellyttää lain soveltajilta ja erityisesti valvontaviranomaisilta uudentyyppistä säännösten tulkintakäytäntöä, jossa resurssit ja valvonta suhteutetaan oikealla tavalla paikallisiin markkinaolosuhteisiin. Muutoin on vaarana, että kilpailuolosuhteet muodostuvat suomalaisille toimijoille epätasapainoisiksi ja paikallisen, vakautta osaltaan edistävän heterogeenisen finanssisektorin elinvoimaisuus kärsii. Kansallisessa voimaansaattamisessa olisikin otettava käyttöön joustomahdollisuudet täysmääräisesti. Esimerkiksi matalariskistä toimintaa harjoittavan yrityksen johtamisen, riskienhallinnan ja henkilöstön motivaation näkökulmasta keskeisten, mutta määrältään kohtuullisten palkkioiden maksun lykkääminen tai muuttaminen muuksi kuin rahaksi aiheuttaisi kohtuutonta hallinnointityötä. Käytännössä tämä johtaisi siihen, ettei pienempiä, mutta perusteltuja kannustimia enää käytettäisi. Samalla ajauduttaisiin direktiivin tavoitteiden kannalta päinvastaiseen lopputulokseen. Yritysten kiinteät palkkakulut nousisivat ja tämä puolestaan vaikeuttaisi kustannusten karsimista laskusuhdanteessa. Palkitsemisjärjestelmät tulee nähdä laajemmin johtamisen ja liiketoimintatavoitteiden ja suorituksen ohjauksen välineinä, ei liian kategorisesti vain osana kokonaispalkitsemista. Järjestelmät ovat välineitä, joilla ohjataan toimintaa, sitoutetaan henkilöitä tavoitteisiin sekä palkitaan tavanomaista paremmasta suoriutumisesta. Lyhyen aikavälin tavoitteilla tuetaan ja ohjataan liiketoiminnan kehittämistä ja tuloksellisuutta kulloisessakin liiketoimintatilanteessa. Pitkän aikavälin tavoitteet tukevat strategisten tavoitteiden saavuttamista ja sitouttavat johdon ja henkilöstön. Toimiva palkitsemisjärjestelmä edellyttää sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteiden käyttöä. Näiden pohjalta palkitseminen voi tapahtua tasapainoisesti johtamista tukevana ja liiallista riskinottoa vähentävänä. 2.3 Työ- ja yhtiölainsäädännön ensisijaisuus FK kannattaa luottolaitoslain 49 :ään kirjattua periaatetta työ- ja yhtiölainsäädännön ensisijaisuudesta. FK pitää myös hyvänä Suomen delegaation Ecofin neuvostossa ennen palkkiodirektiivin hyväksymistä jättämää kirjallista lausumaa direktiivin haitallisista vaikutuksista perustuslaissa säädettyyn omaisuudensuojaan. Periaate olisi tuotava tarkemmin esille myös asetustasolla.

4 LAUSUNTO 4 (6) 3. Yksityiskohtaiset kommentit 1 Soveltamisala Asetusluonnoksen tulisi paremmin ottaa huomioon talletuspankkien yhteenliittymistä annetun lain mukaiset yhteenliittymät. Tältä osin asetus on vaikeasti tulkittava eikä 1 :n maininta ole riittävä. Esimerkiksi asetusluonnoksen 6 :n 1 ja 2 kohtaa sekä 7-10 :ää tulisi soveltaa talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain mukaisissa yhteenliittymissä ainoastaan sellaisten jäsenluottolaitosten palkitsemisjärjestelmiin, joiden toiminta niiden koko huomioiden voi aiheuttaa koko yhteenliittymälle merkittävää riskiä. Yhteenliittymän keskusyhteisö ohjaa jäsenluottolaitoksia talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain 17 :n mukaisesti. Keskusyhteisö ohjaa myös tämän asetuksen 6 :n 1 ja 2 kohdan sekä 7-10 :ien soveltamisalan ulkopuolelle jäävien jäsenluottolaitosten palkitsemiskäytäntöjä siten, että tämän asetuksen 6 :n 1 ja 2 kohdan periaatteet toteutuvat. 2 Soveltamisalan rajaus FK kiinnittää huomiota asetuksen ehdotettuun soveltamisalaan. Luonnoksen mukaan asetusta olisi sovellettava tietyiltä osin kaikkia yrityksen palveluksessa olevia henkilöitä koskeviin palkitsemisjärjestelmiin. Soveltamisala olisi laajempi kuin palkkiodirektiivissä. FK pitää hyvin tärkeänä, että hallituksen esityksessä omaksuttua vähimmäisimplementaation periaatetta sovelletaan kaikilta osin, ja siksi soveltamisalaa olisi supistettava vastaamaan palkkiodirektiivin tarkoitusta. 4 palkitsemisjärjestelmää koskevat yleiset periaatteet FK kannattaa pykälässä ilmaistuja yleisiä periaatteita. Edellä yleiskommenteissa esitettyä suhteellisuusperiaate on käytännössä niin keskeinen, että se tulisi erottaa omaksi lainkohdakseen. Suhteellisuusperiaatteen merkitystä olisi lisäksi avattava lainkohdan perusteluissa. Esimerkiksi palkkiodirektiivin 9 perustelukappaleessa esitetyt näkökohdat olisi selostettava myös perusteluissa. Yleisen, kaikkia toimijoita koskevan suhteellisuusperiaatteen lisäksi on otettava huomioon palkkiodirektiivin johdanto-osan perustelukappale 4, jonka mukaan ei ole kohtuullista soveltaa kaikkia asetettuja velvoitteita direktiivin 2006/49/EY 20 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin sijoituspalveluyrityksiin. Näillä tarkoitetaan sijoituspalveluyrityksiä, jotka tarjoavat vain osaa rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin 2004/39/EY liitteessä A tarkoitetuista sijoituspalveluista. 5 Palkitsemisjärjestelmän hallinnointi Lainkohdan 3 momentin mukaan yrityksellä on oltava sen hallituksen nimeämä tai sen jäsenistä koostuva palkitsemisvaliokunta. Perustelumuistion mukaan säännös on di-

5 LAUSUNTO 5 (6) rektiiviä ankarampi. Vähimmäisimplementoinnin periaatetta olisi kuitenkin noudatettava tässäkin tilanteessa ja linjattava säännös vastaamaan direktiiviä. Asiaan liittyvää hallinnollista taakkaa voitaisiin vähentää, jos Finanssivalvonnalle asetettaisiin velvollisuus arvioida, onko kyseessä direktiivin tarkoittama merkittävä luottolaitos. Näin meneteltäessä vältyttäisiin myös käytännössä suurelta joukolta poikkeuslupahakemuksia. Käytännössä palkitsemisvaliokunnasta ei pienemmissä hallituksissa saada tavoiteltavia hyötyjä, sillä palkitsemisasiat on kuitenkin aina käsiteltävä hallituksissa. 8 Muuttuvien palkkioiden maksaminen muuna kuin rahana ja odotusajan asettaminen FK kiinnittää huomiota siihen, että pykälä 2 momentissa mainittuja instrumentteja ei ole käytössä kaikissa pankeissa ja siten säännökseen liittyy epäselvyyttä. Myös tältä kohdin tulisi löytää suhteellisuusperiaatteen mukainen ratkaisu, joka ei aiheuta epätasapainotiloja eri yhteisömuotojen välillä. 10 Lisäeläke-etuudet Direktiivi on kirjoitettu silmälläpitäen sellaisia ulkomailla olevia lisäeläkejärjestelyjä, joissa vakuutettu saa eläkkeen alkaessa tai työsuhteen päättyessä kerralla käteen koko lisäeläkejärjestelyn pääoman. Suomessa eläke maksetaan aina kuukausittain. Monessa maassa lisäeläkevakuutusmaksut luetaan veronalaiseksi tuloksi ja eläke on vastaavasti verovapaata. Meillä vakuutusmaksuja ei lueta veronalaiseksi tuloksi, mutta eläke on puolestaan ansiotuloa. Suomessa maksettuun vakuutusmaksuun sisältyy verovelkaa. Odotusaika johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Lakisääteinen työeläke alkaa 63 vuoden iässä ja ennen tuota ikää oleva eläkkeen osa muodostuu kokonaan lisäeläkkeestä. Jos henkilön palvelussuhde päättyy esimerkiksi 60 vuoden iässä, niin tämä henkilö alkaisi saada lisäeläkettä vasta 65-vuotiaana. Siten henkilö joutuisi elämään ilman tuloja kolme vuotta ja eläkeiän tulevaisuudessa mahdollisesti noustessa ongelma saattaisi edelleen kärjistyä. Tällainen lopputulos ei FK:n näkemyksen mukaan voi olla direktiivin tarkoitus ja siksi asiaan olisi kansallisessa voimaan saattamisessa löydettävä käytännön kannalta toimiva ratkaisu. Erityisesti työttömyys-, työkyvyttömyysja perhe-eläketapauksissa olisi viiden vuoden odotusaika lisäeläkkeessä kohtuutonta. FK:n tulkinnan mukaan direktiiviä ei ole tarkoitus soveltaa etuusperusteisiin lisäeläkkeisiin. Tällaisiksi luetaan myös vakuutukset, joissa maksu on tietty prosentti palkasta. Jatkovalmistelussa olisi varmistettava, että säännös koskee vain sellaisia maksuperusteisia lisäeläkevakuutuksia, joissa vakuutusmaksun määrä vaihtelee vuosittain esimerkiksi yhtiön tuloksen tai muun vastaavan tekijän mukaan ja yhtiö päättää vuosittain vakuutusmaksujen määrän. Säännöksellä ei myöskään saa olla takautuvaa vaikutusta. Ennen asetuksen voimaantuloa maksetut maksut ja niistä kertyneet lisäeläkkeet on säilytettävä soveltamisalan ulkopuolella.

6 LAUSUNTO 6 (6) Suomessa eläkkeet maksetaan aina rahana, joten 10 :n 2 momentin maininta lisäeläke-etujen maksamisesta 8 :ssä tarkoitettuina välineinä ei käytännössä toimi. Vakuutusjärjestelyissä ei ole kaikilta osin myöskään mahdollista muuttaa sijoituskohteita 8 :n tarkoittamiksi rahoitusvälineiksi vakuutuksensopimusehtorajoitusten vuoksi. 13 siirtymäsäännös FK pitää siirtymäsäännöstä tarpeellisena asiaan liittyvien perustuslaillisten kysymysten vuoksi. Asetustekstiä ja perustelumuistiota tulisi kuitenkin muokata paremmin vastaamaan työoikeudessa noudatettuja yleisiä tulkintaoppeja. Varsinaisen sopimuksen lisäksi työoikeudellisessa käytännössä on katsottu, että niin sanotusti sopimuksen veroisella käytännöllä voi olla vastaava sitova vaikutus kuin työsopimuksen kirjallisella ehdolla. Lausunnon lisäksi FK osallistuu mielellään asian jatkovalmisteluun ja toimittaa yksityiskohtaisempia kommentteja ja muotoiluehdotuksia. FINANSSIALAN KESKUSLIITTO Helena Laine Johtaja