Ihanteet näkyvät, mutta matka on vielä kesken

Transkriptio

1 Juho Repo Ihanteet näkyvät, mutta matka on vielä kesken Laadullinen asennetutkimus rauhasta eli erilaisuuden hyväksymisestä Yhdysvalloissa Tampereen yliopisto Politiikan tutkimuksen laitos Kansainvälinen politiikka Pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2009

2 Tampereen yliopisto Politiikan tutkimuksen laitos REPO, JUHO: Ihanteet näkyvät, mutta matka on vielä kesken: Laadullinen asennetutkimus rauhasta eli erilaisuuden hyväksymisestä Yhdysvalloissa Pro gradu -tutkielma, 175 s. Kansainvälinen politiikka Huhtikuu 2009 Tutkielmassa käsittelen rauhan saavuttamisen mahdollisuuksia Yhdysvaltojen monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Rauhaksi ei tutkielmassa riitä ainoastaan väkivallan välitön poissaolo, vaan viittaan sillä kansalaisten valmiuteen myöntää itsestään ja näkemyksistään poikkeaville ihmisille samanlaiset vapaudet, oikeudet ja mahdollisuudet, kuin mitkä he haluavat itselleen. Toisin sanoen, kansalaisten täytyy hyväksyä ihmisten vapaudesta väistämättä seuraava erilaisuus, jotta yhteiskunta olisi aidosti rauhanomainen. Tällaisen positiivisen rauhan pyrin osoittamaan mahdolliseksi John Rawlsin poliittisen liberalismin avulla. Poliittiseen liberalismiin nojautuen korostan tutkielmassa erityisesti yksilöiden vastuuta rauhan saavuttamisessa ja sen mukaan elämisessä. Teorian on tarkoitus osoittaa tämän vastuun kantaminen sekä moraalisesti oikeaksi että rationaalisesti kannattavaksi. Koska selvitän tutkielmassa kansalaisten erilaisuuden hyväksymistä, katsoin aiheelliseksi tarkastella heidän asenteitaan. Kaikkien amerikkalaisten erilaisuudenhyväksymisvalmiutta koskeva tutkimuskysymys on tarkoitettu lähinnä retoriseksi. Varsinainen tarkoitus oli selvittää, millaista erilaisuutta ei hyväksytä ja miksi sitä ei hyväksytä. Tämän tavoitteen takia tutkin amerikkalaisten subjektiivisia selontekoja laadullisen asennetutkimuksen periaatteisiin nojautuen. Aineistona tutkielmassa ovat New York Timesin sekä Fox Newsin kommenttifoorumeilla esitetyt näkemykset. Kommentoijille ärsykkeinä toimivat Barack Obaman rotusuhteita käsittelevä puhe demokraattien esivaalien aikaan (NYT) sekä toinen rodun merkitystä yhteiskunnassa käsittelevä kysymys varsinaisen presidentinvaalikampanjan loppuhetkiltä (Fox). Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut selvittää ainoastaan rotukysymystä, vaan odotin aineiston paljastavan myös muita erilaisuuskysymyksiä. Osittain aineisto vastasi odotuksiin. Tutkielman oletuksiin kuuluu myös näkemys ihmisten ja siten heidän asenteidensa sosiaalisesta rakentumisesta. Oletin tämän myötä asenteiden olevan jaettuja ja syntyneen historiallisen kehityksen tuloksena. Rauhantutkimukseen sisäänrakennetun normatiivisuuden vuoksi pidin tarpeellisena selvittää asenteiden resursseja eli esimerkiksi kommentoijien omaksumia aatteita ja ideologioita, jotta asenteista voitaisiin tunnistaa rauhan kannalta sekä hyödyllisiä että haitallisia kehityskulkuja. Resursseja etsin ihmisten argumenteissaan esittämistä perusteluista laadullisen asennetutkimuksen sekä siihen sisältyvän retorisen diskurssianalyysin periaatteita noudattaen. Tutkielman tärkeimmän tuloksen mukaan suurin osa kommentoijista hyväksyy erilaisuuden Yhdysvalloissa. Nämä kommentoijat toteuttavat amerikkalaisia monikulttuurisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä korostavia aatteita myös käytännössä. Erilaisuus on historiallisesta näkökulmasta lisääntynyt Yhdysvalloissa huomattavasti ja oletan tämän kehityksen ja sosiaalisen rakentumisen jatkuvan sekä ulottuvan yhä laajemmalle. Kaikki eivät kuitenkaan hyväksy erilaisuutta ja toteuta ihanteita, vaikka niihin paradoksaalisesti kommenteissaan usein vetoavatkin. Rauhan kannalta haitalliset asenteet poikkeavat paikoin toisistaan. Yhdistävänä tekijänä niissä kuitenkin on Yhdysvaltojen näkeminen yhdelle tietylle ja tarkasti määritellylle kulttuurille perustuvana yhteiskuntana. Jotkut korostavat tätä monokulttuurisuutta ainoastaan arvoihin kuten individualismiin sekä työn tekemiseen vetoamalla. Joillekin taas Yhdysvallat on edelleen valkoisten anglosaksisten protestanttien yhteiskunta. Toinen yhdistävä tekijä haitallisissa asenteissa on kyvyttömyys ymmärtää toisenlaista elämänkokemusta. Tärkeimmät kulttuuriset resurssit liittyvätkin ryhmien historialliseen asemaan yhteiskunnassa sekä tästä juontuviin havaintoeroihin. Haitallisten asenteiden taustalla on myös aina rauhan kannalta perustavanlaatuisin, mutta toisaalta selkeimmin ratkaistavissa oleva yksinkertaistamisen ongelma. Ihmisistä tehdään pitkälle meneviä oletuksia heidän oletetun ryhmäjäsenyytensä perusteella. Haitallinen tapa on kuitenkin tietoisella toiminnalla vältettävissä. Ratkaisuja tähänkin ongelmaan sisältyy poliittiseen liberalismiin, joka osoittautuu soveltamiskelpoiseksi rauhanmalliksi myös tässä tutkielmassa tarkasteltuun yhteiskunnalliseen kontekstiin.

3 SISÄLTÖ: JOHDANTO 1 1. JOHN RAWLS: POLIITTINEN LIBERALISMI Liberalismien joukossa Alkuasema: perusta yhteiskunnan rakentamiseksi Tietämättömyys takaa tasa-arvon Rationaalinen ja järkevä Vapaudet ja sosiaalinen turvallisuus Poliittinen konstruktivismi: oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen Henkilö ja yhteiskunta Objektiivisuuskriteeri Näkemysten järkevyys Tavoite: limittäinen konsensus Jaettu poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys Julkinen oikea ennen yksityistä hyvää Kaksi oikeudenmukaisuusperiaatetta ja ensisijaisuusongelma Ensisijaiset hyvät, perusvapaudet ja taustaoikeudenmukaisuus Kuusi askelta perusvapauksien toteuttamiseksi Hyvin järjestäytynyt yhteiskunta Järkevän pluralistinen yhteiselo Julkinen järki yhteiskuntarauhan takaajana Poliittiset vapaudet Kansojen oikeus Kelvollinen yhteiskunta Poliittisesti liberaali rauha Poliittisen liberalismin kritiikki Rawls ja kommunitaristit Feminismi ja poliittinen liberalismi Libertaristinen kritiikki Kokonaisvaltaisen näkemyksen ontologia KANSALAISUUS JA MONIKULTTUURISUUS Monikulttuurisuus Vaatimukset: tunnustus ja uusjako Monikulttuurisuusnäkemykset Yhteisölliset näkökulmat Individualistiset näkökulmat Kansalaisuus ja monikulttuurisuus Yhdysvalloissa Kansalaisoikeudet ja affirmative action Esimerkki kulttuurista : afrosentrismi Yhteiskunnalliset jakolinjat Amerikkalaisten poliittinen liberaalisuus: viimeisimmät tutkimukset METODOLOGIA: LAADULLINEN ASENNETUTKIMUS Johdanto 79

4 3.2. Hermeneuttinen perusta Minä Hermeksenä Sosiaalisesti rakentuneet kontekstit Laadullinen asennetutkimus Retorinen diskurssianalyysi Luokitteleva analyysi Tulkitseva analyysi Asenteet Relationistinen asenne Retorisuus Asenteiden ja argumenttien rationalisoiminen Asenteiden ja retoriikan kontekstuaalisuus Verkkokommentoinnin tutkiminen LUOKITTELEVA ANALYYSI Lähtöasetelma New York Times ja Obaman rotupuhe Fox Forum juuri ennen presidentinvaalia Löydetyt asenteet Epäilyttävä Obama Obama ja kaltaisensa ongelmana Radikaali marxisti Obama Sosialismi ja arvoliberalismi yleisinä ongelmina Fox Forumilla (Anti)amerikkalaisuus eri näkökulmista Yksinkertaistamisen ongelma Paraneminen voi alkaa Yhteiskunnan ja ihmisen kompleksisuus Tunnustamisen tarve Yksittäiset ja harvoin jaetut asenteet Uudet kysymykset TULKITSEVA ANALYYSI: ASENTEIDEN RESURSSIT Mustuus ja valkoisuus Aatteet ja ideologiat Konservatismi ja liberalismi Utilitaristinen individualismi Patologinen patriotismi Radikalismi amerikkalaisittain Perhe Amerikkalaisuudet Kristillisyys Yksinkertaistamisen kulttuuri Rawlsilainen yhteenveto 152 JOHTOPÄÄTÖKSET 155 LÄHTEET: 160 Aineistolähteet: 174

5 1 JOHDANTO Avoimesti julki tuotu rauhan tutkiminen on jäänyt kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa muiden tutkimuskohteiden varjoon, vaikka se toki liittyy kiinteästi suositumpien ja ehkäpä ajankohtaisemmiksi koettujen ongelmien, kuten sotien, konfliktien, terrorismin, globaalin talouden tai kansainvälisen yhteistyön tutkimiseen. Rauha on toisaalta käsitteenä tulkinnanvarainen. Tunnetuimman määrittelyn mukaan rauha voidaan jakaa negatiiviseen, välittömän väkivallan poissaoloa tarkoittavaan rauhaan sekä rakenteellisen väkivallan puuttumista ja lopulta positiivisia ihmisten välisiä suhteita merkitsevään positiiviseen rauhaan (Galtung 1969). Kansainvälisen politiikan erilaisten lähestymistapojen merkittävimmät eroavaisuudet koskevatkin ikuisesti ajankohtaista kysymystä rauhasta ja siitä, millainen rauha on mahdollista saavuttaa erilaisten ihmisryhmien välille. Erilaisten paradigmojen ihmiskäsitykset määrittelevät, mikä niiden näkökulmasta on realistista ja siten tavoiteltavaa ihmisten välisessä toiminnassa. Lähestymistavat voidaankin jakaa negatiiviseen ja positiiviseen rauhanepistemologiaan sen perusteella, uskotaanko niissä positiivisen rauhan mahdollisuuteen (Vedby Rasmussen 2003, 113). Kansainvälisen politiikan teoreettisista lähestymistavoista realismi perustuu selkeimmin ihmisluonnon sotaisuudelle. Realistien hahmottelemassa maailmassa väkivallattomuutta tarkoittavaa rauhantilaa pidetään yllä väkivallan uhkan avulla. Konfliktintutkimusterminologiassa realistista rauhaa tavoitellaan konfliktin hallinnan (management) avulla (ks. esim. Berkovitch 1996). Muissa lähestymistavoissa positiivinen rauha koetaan ainakin teoreettisesti mahdolliseksi, joskin niiden näkemykset siitä, miten rauha tulisi saavuttaa, poikkeavat toisistaan (ks. Richmond 2008, 14-15, ). Niin sanotun idealistisen rauhanteorian mukaan konfliktit voidaan ratkaista tyydyttämällä konfliktin osapuolten psykologiset ja sosiobiologiset tarpeet (esim. Burton 1997). Rauhan rakentamisteoriat perustuvat oletukselle, että toimivaa kansalaisyhteiskuntaa tarkoittava liberaali rauha on mahdollista saavuttaa missä hyvänsä normatiivisiin tavoitteisiin perustuvalla ohjailulla (esim. Lederach 2005). Valtioihin keskittyviä, yleismaailmallista ja hallintaan perustuvaa rauhaa teoretisoivia ja positivistiseen metodologiaan tukeutuvia lähestymistapoja kyseenalaistavat kriittiset ja jälkistrukturalistiset teoriat, joissa tavoitellaan emansipaatiota länsimaista hegemoniaa ylläpitävistä rauhantekomenetelmistä. Niiden tarkoituksena on tuoda ryhmien ja kulttuurien erilaisuuden tiedostaminen sekä ihmisten ja ryhmien välinen tasa-arvoisuus rauhan tekemiseen (Patomäki 2001; Väyrynen 2001; Jabri 1996; Debrix & Weber 2003). Tässä tutkielmassa pyrin yhdistämään John Rawlsin poliittisen liberalismin avulla eri teorioissa esiintyviä näkemyksiä esimerkiksi yksilöiden oikeuksista, identiteettiä koskevien tarpeiden tyydyttymisestä, rakenteiden merkityksestä sekä ihanteellisista kommunikoinnin tavoista. Omaksumani lähestymistapa korostaa lisäksi ihmisen tietoista toimimista ja vastuuta rauhan saavuttamisen edel-

6 2 lytyksenä. Poliittinen liberalismi ei erilaisten vahvasti rationaalisuuteen tukeutuvien teorioiden tapaan pyri selittämään kaikkea ihmis- tai valtiotoimintaa yleismaailmallisesti ennakoitavissa olevien päätöksentekoketjujen kautta, vaan tunnustaa ihmisten näkemysten sekä ajattelutapojen eroavaisuudet. Kantilaiseen velvollisuusetiikkaan luottava poliittinen liberalismi ei myöskään jätä ongelmien ratkaisua ainoastaan instituutioiden tai periaatteiden varaan. Yleismaailmallista rationaalisuutta teoria korostaa painottaessaan rauhaa kaikkien järkevien ihmisten edun mukaisena tavoitteena. Poliittinen liberalismi muistuttaa liberaalia rauhanteoriaa korostaessaan yksilöiden oikeuksia sekä ihmisoikeuksia, mutta samalla siinä on elementtejä erilaisuuden huomioimista korostavasta kriittisestä teoriasta. Ihanteena poliittisessa liberalismissa ovat joka tapauksessa ihmisten vapauksia, oikeuksia ja mahdollisuuksia korostavat arvot silläkin uhalla, että ne mielletään länsimaisiksi. Tämä tutkielma edustaa erityisesti positiivisen rauhan ajatukseen perustuvaa rauhantutkimusta ja keskittyy yhteiskunnan sisäiseen, ei valtioiden väliseen rauhaan. Rauhan tutkimista korostaa myös se, että olen valinnut tutkimuskohteeksi jonkin lähihistorian sisällissodasta kärsivän yhteiskunnan sijaan Yhdysvallat, joka monesti esitetään demokratian ja vapauden sekä yksilöllisyyden ja ihmisryhmien sekoittumisen mallimaana. Rauha tarkoittaa tutkielmassa sitä, että ihmisiä tai ihmisryhmiä ei halveksuta ja pidetä lähtökohtaisesti alempiarvoisena sen takia, että he poikkeavat itsestä. Sitä vastoin erilaisille ihmisille annetaan mahdollisuus elää samojen vapauksien, oikeuksien sekä myös velvollisuuksien mukaan, joista halutaan itse nauttia. Ilman näitä ehtoja moniarvoinen ja - etninen, moniin erilaisiin uskomuksiin perustuva niin sanottu monikulttuurinen yhteiskunta ei rauhaa saavuta. Tämä näkemyksen paikkansapitävyyden voi jokainen todeta miettimällä tunteita, jotka vähättelystä, halveksunnasta ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista seuraavat. Näiden tunteiden täydellinen välttäminen ihmiselämässä tuskin on mahdollista, mutta tavoitteena onkin eliminoida niiden jatkuva ja järjestelmällinen ilmeneminen. Tutkimuskohteen valinta kyseenalaistaa instituutioiden, normien ja periaatteiden voimaan uskovat näkökulmat, joissa tunnutaan olettavan, että länsimaisiksi määriteltyjen arvojen näkymätön käsi takaa yhteiskunnallisen rauhan. Kansainväliset muuttoliikkeet ja siirtolaisten sekä pakolaisten asema itseään liberaalidemokratioina pitävissä länsimaissa tarjoaa kuitenkin todisteita siitä, etteivät pelkät julkilausumat ja periaatepäätökset riitä tasa-arvoisuuteen ja erilaisuuden hyväksymiseen perustuvan positiivisen rauhan takeiksi. Yhteiskunnalliset monikulttuurisuuskysymykset heijastuvat lisäksi ulkopolitiikkaan, joka taas vastavuoroisesti vaikuttaa yhteiskunnan sisäisiin suhteisiin. Monikulttuurisuuden lisääntyessä yhteiskunnallinen ja kansainvälinen rauha ovat tulleet riippuvaisemmiksi toisistaan. (Hill 2007; Aggestam & Hill 2008.) Yhdysvaltojen monikansallisen, -etnisen, - uskonnollisen ja -arvoisen koostumuksen sekä liberaalien periaatteiden vuoksi se on paras kohde tarkastella liberaalin yhteiskunnallisen rauhan saavutuksia tähän mennessä.

7 3 Käsillä olevan tutkielman rauhantutkimuksellisuutta korostaa sen teorialähtöinen normatiivisuus. John Rawlsin teoria poliittisesti liberaalista yhteiskunnasta toimii tutkielman ohjenuorana sekä ihanteena, jonka toteutumismahdollisuuksia Yhdysvalloissa tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen avulla. Vapauksien ja oikeuksien lisäksi yhteiskunnan jäsenillä on poliittisessa liberalismissa myös moraalisia velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Ainoastaan vapauksia ja oikeuksia korostavista liberalistisista teorioista poiketen Rawlsin velvollisuuseettinen teoria korostaa yksilön vastuuta olla järkevä eli ottaa toiset huomioon. Tästä syystä koen tarpeelliseksi tutkia kansalaisten erilaisuutta koskevia asenteita ja näkemyksiä. Tutkielman deduktiivisesta luonteesta johtuen tutkimuskysymykset noudattelevat Rawlsin teoriaa, jossa hän esittää kaksi perustavanlaatuista kysymystä koskien poliittista oikeudenmukaisuutta sekä siihen kiinteästi liittyvää suvaitsevuutta demokraattisessa yhteiskunnassa. Yhdistettynä ne kuuluvat: kuinka uskonnollisissa, filosofisissa ja moraalisissa kysymyksissä syvällisesti erimielisten vapaiden ja tasavertaisten kansalaisten on mahdollista rakentaa oikeudenmukainen ja vakaa yhteiskunta? (Rawls 1993, 4.) Lähtökohdiltaan tutkielman perspektiivi johtaa tarkastelemaan erityisesti erilaisten vähemmistöjen poliittisia vapauksia, oikeuksia ja mahdollisuuksia monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Tosin yhtä lailla vähemmistöillä on vastuu toimia yhteiskunnassa poliittisen liberalismin periaatteiden mukaan. Tasa-arvoisuuteen perustuvana lopullisena tavoitteena on päästä irti valtaväestö/vähemmistö -dikotomiasta. Rawls jakaa ihmisen toiminta-alueet yhteiskunnassa julkiseen poliittiseen kulttuuriin sekä yksityiseen taustakulttuuriin. Taustakulttuuriin kuuluvilla asioilla ei tulisi olla merkitystä siihen, voiko yksilö osallistua kaikin tavoin poliittiseen elämään. Yleistäen voidaan sanoa, että länsimaissa täysivaltaisia poliittisia toimijoita ovat olleet kristityt valkoiset miehet. Täysivaltaisuudella viittaan lainsäädännön ohella erityisesti siihen, että heillä on ollut poliittisessa asenneilmapiirissä todellinen mahdollisuus päättää yhteiskunnan asioista. Monien muiden sosiaalisten kategorioiden edustajilla ei ole samoja mahdollisuuksia ollut. Koska poliittinen liberalismi ei ole toteutunut missään olemassa olleessa yhteiskunnassa, on Yhdysvaltojen yhteiskuntaa koskevassa tutkimuksessa tutkimuskysymyksiä muokattava vastaamaan paremmin todellisuutta. Rawlsin yhteiskuntateoria perustuu kahdelle oikeudenmukaisuusperiaatteelle. Ensimmäisen mukaan jokaisella henkilöllä on oikeus tasa-arvoisiin perusvapauksiin, kunhan he myöntävät samat vapaudet myös muille. Tämän periaatteen toteutumismahdollisuudet ovat erityisesti tutkimukseni kohteena. Tasa-arvoisuuden periaate on ratkaistava ennen yhteiskunnan konkreettiseen, esimerkiksi materiaaliseen eriarvoisuuteen liittyvää eroperiaatetta. Tutkielmassa on kaksi päähypoteesia. Ensimmäisen mukaan tarkastelemassani Yhdysvaltojen yhteiskunnassa on edelleen erilaisuuden suvaitsemiseen liittyviä varsin laajoja ongelmia. Toisen

8 4 hypoteesin mukaan Rawlsin poliittisesta liberalismista löytyisi ratkaisu näihin ongelmiin. Poliittinen liberalismi tarjoaa näkemyksen ihanneyhteiskunnasta ja siinä toimimisesta, joten tarkastelen tutkielman aineistona toimivaa verkkokommentointia teoreettisten linssien läpi. Rauhantutkimuksen kannalta ensisijainen tutkimuskysymys koskee mahdollisuuksia saavuttaa Yhdysvalloissa yhteiskunnallinen tila, jossa ihmiset olisivat tasa-arvoisia julkisella poliittisella elämänalueella. Ovatko amerikkalaiset valmiita myöntämään toisilleen tasavertaiset poliittiset mahdollisuudet sekä vapaudet teorian lisäksi myös käytännössä? Tähän kysymykseen toivon voitavan vastata tarkastelemalla amerikkalaisten asenteita perustavanlaatuisiin poliittisiin kysymyksiin nähden. Poliittisen liberalismin vastaisesti erilaisuutta koskevat kysymykset ovat nyky-yhteiskunnissa edelleen poliittisia. Konkreettisemmin kysymys käsitteleekin ihmisten valmiutta olla huomioimatta poliittisella alueella esimerkiksi sitä, miltä ihminen näyttää, mikä hänen uskontonsa on tai mistä hän on kotoisin. Ensimmäistä kysymystä seuraa uskoakseni jatkokysymys: keille amerikkalaiset eivät ole valmiita myöntämään poliittisia vapauksia ja mahdollisuuksia ja mistä syystä? On myös huomioitava, että kaikenlaisia näkemyksiä ei yhteiskunnassa voida hyväksyä. Lisäksi tavoitteenani on selvittää, millaisista kulttuurisista elementeistä amerikkalaisten asenteet juontuvat? Lähtökohtaisesti katson ihmisten olevan monimutkaisesti sosiaalisesti rakentuneita yksilöitä, joiden jakamissa kulttuurisissa ajatustavoissa ja -perinteissä sijaitsevat tasa-arvoisuuteen perustuvan rauhan saavuttamisen kannalta haitalliset tekijät. Poliittista liberalismia tarkastelen tutkielmassa asenteiden kautta. Asenteista tulisi paljastua, missä määrin ihmiset hyväksyvät toistensa ulkoiset ominaisuudet sekä elämänkatsomukset ja niiden sisältämät arvot, uskomukset sekä tavat asuttamassaan yhteiskunnassa ja ennen kaikkea poliittisessa osallistumisessa. Amerikkalaista asenneilmapiiriä tutkin demokraattipuolueen presidenttiehdokkaaksi vuonna 2008 valitun Barack Obaman pitämän rotusuhteita käsittelevän puheen sekä siihen New York Timesin verkkosivuilla kantaa ottavan kommentoinnin kautta. Obaman sekä vastaehdokkaansa Hillary Clintonin kiihkeä vaalikamppailu herätti monia perustavanlaatuisia kysymyksiä liittyen amerikkalaisen yhteiskunnan suvaitsevaisuuteen. Se, että toisen pääpuolueen presidenttiehdokkaaksi nousisi joko mustaihoinen tai nainen toi keskusteluun uusia ja poikkeavia aiheita, joita ei perinteisessä valkoisten miesten keskinäisessä kamppailussa ole jouduttu käsittelemään. Toinen kommenttiaineisto koostuu Fox News -televisiokanavan keskustelufoorumin kommentoijien näkemyksistä kysymykseen, lopettaisiko Obaman voitto rasismin Yhdysvalloissa? Tutkielman tarkoituksena ei kuitenkaan ole selvittää ainoastaan amerikkalaisten suhtautumista ihonvärin merkitykseen, vaan rotupuhe toimii tutkielmassa pikemminkin välineenä yleisempään erilaisuutta koskevien asenteiden tarkasteluun, kaikkeen siihen, minkä ihmiset katsovat liittyvän heille esitettyihin ärsykkeisiin. Tutkielman olennaisten tulosten uskon löytyvän perusteluista, joilla ihmiset kommenteissaan oikeuttavat näkemyksensä.

9 5 Aineiston analyysimenetelmänä sovellan laadullista asennetutkimusta, jonka periaatteiden mukaan ryhmittelen keskenään samanlaiset asenteet ja pyrin tulkitsemaan niitä. Analyysissa käytän hyväkseni niin sanotun retorisen diskurssianalyysin periaatteita etsiessäni asenteita sekä jaettuja kulttuurisia (so. myös aatteellisia, ideologisia, yhteiskunnallisia ja jopa universaaleja) tekijöitä niiden taustalta. Lisäksi käytän luonnollisesti tulkinnassa hyväkseni aihepiiriin liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Koska tarkoituksenani on selvittää erilaisuuden hyväksymistä, aineisto on valittu siten, ettei siinä lähtökohtaisesti käsitellä kysymyksiä, kuten taloutta, terveydenhoitoa, ulkopolitiikkaa tai energiapolitiikkaa. Tällaiset kysymykset tulevat esille vain, jos verkkokommentoijat katsovat niiden liittyvän kannanottojensa perusteluihin. Vaikka erilaisuutta koskevat kysymykset ovat poliittisia nyky-yhteiskunnassa, käsittelen niitä ihanteen mukaan taustakulttuuriin kuuluvina. Tutkielma alkaa poliittisen liberalismin teorian esittelyllä. Teoriaosuuden on tarkoitus tuoda esille, miten rauhanomainen monikulttuurinen yhteiskunta on ihanteen mukaan mahdollista saavuttaa. Osuuden lopussa käydään läpi muista politiikan teoriaa hahmottelevista näkökulmista esitettyä arvostelua poliittista liberalismia kohtaan. Arvosteluun pyritään vastaamaan, mutta sen avulla myös täydennetään poliittisen liberalismin rauhanmallia. Teoriaosuuden lopuksi esittelen tutkielman oletukset ihmisten maailmassa olemisesta. Poliittisen liberalismin on tarkoitus tuoda ratkaisu yhteiskunnan erilaisten väestöryhmien yhteiselon haasteisiin. Toisessa luvussa esittelen yhteiskunnan kansalaisuutta ja monikulttuurisuutta käytännönläheisemmin esimerkkien avulla. Luvussa käyn läpi Rawlsia konkreettisemmalla tasolla vähemmistöjen oikeuksia ja vapauksia teoretisoivia monikulttuurisuusnäkemyksiä kattavampaa kuvaa ja vertailukohtaa luodakseni. Luvun loppuosuus koostuu katsauksesta Yhdysvaltoihin sekä aiempaan maan poliittista liberaalisuutta tarkastelevaan tutkimuskirjallisuuteen. Kolmannessa luvussa käydään läpi työn metodologista perustaa paneutumalla ensiksi ymmärtämisen ja tulkinnan mahdollisuuksiin yhteiskuntatieteissä. Tämän jälkeen esittelen varsin laajasti työn varsinaista menetelmää laadullista asennetutkimusta ja perustelen sen käyttöä tutkimusongelman ja aineiston kannalta. Pohdin luvussa myös tutkimusmenetelmän sekä aineiston pätevyys- ja luotettavuuskysymyksiä. Neljäs luku alkaa tutkimusasetelman esittelyllä, minkä jälkeen aloitan varsinainen aineiston analysoimisen luokittelevalla analyysilla, jossa saadaan vastaukset tutkimuskysymyksiin amerikkalaisten valmiudesta myöntää erilaisille ihmisille rauhaa ylläpitävä tasavertaisuus yhteiskunnassa sekä siitä, kenelle ja miksi he eivät tätä mahdollisesti ole valmiita myöntämään? Luvussa pyrin myös selvittämään, millä tavalla asenteet ovat haitallisia yhteiskunnan rauhanomaisuuden kannalta. Viidennen luvun tulkitsevan analyysin osuudessa jäljitetään kulttuurisia resursseja amerikkalaisten asenteiden taustalta. Vihjeet resursseista saadaan perusteluista, joita ihmiset esittävät kom-

10 6 menteissaan. Löydettyjä kulttuurisia resursseja voidaan käyttää apuvälineenä poliittisessa liberalismissa esitellyissä tilanteissa, joissa pyritään sekä ymmärtämään omasta poikkeavia näkökulmia että tarkkailemaan omien näkemysten soveltuvuutta rauhanomaiseen yhteiskuntaan. Tämän myötä esitän analyysissa myös suuntaviivoja sille, mitä ihmisiltä rauhan saavuttamiseksi vaaditaan tutkimuksen kohteena olevassa Yhdysvaltojen kontekstissa. Johtopäätöksissä tutkimuksen tulokset kootaan yhteen; arvioidaan teorian, tutkimusmenetelmän sekä aineiston toimivuutta tutkimusongelman käsittelemisessä; sekä kartoitetaan mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita.

11 7 1. JOHN RAWLS: POLIITTINEN LIBERALISMI 1.1. Liberalismien joukossa Yhteiskuntatieteellisen kielen ja erilaisten kontekstien monimuotoisuus aiheuttaa tarpeen selventää ja tarkentaa tutkielmassa käytettäviä avainkäsitteitä. Tutkielmassa havainnollistuu, kuinka käsitteillä voi olla monia erilaisia merkityksiä niiden käyttötarkoituksesta, -paikasta ja -ajasta, käyttäjästä sekä tieteenalojen aiemmasta keskustelusta johtuen. Muun muassa termi liberalismi suorastaan vaatii avaamista, koska julkisessa kielenkäytössä sillä näyttää olevan suurin piirtein yhtä monta merkitystä kuin käyttäjää. Myös tässä tutkielmassa liberaali -termi tulee johdannaisineen esille monenlaisissa yhteyksissä ja käyttötarkoituksissa, joten sen sisältö on aina pääteltävä asiayhteydestä. Kuullessaan käytettävän sanaa liberalismi on heristettävä korviaan ja yritettävä kuulla millaisia sanoja siihen liitetään. Ilman täydentävää määrittelyä tai tiettyä kontekstia liberalismi ei oikeastaan tarkoita mitään. Sanaa liberaali voi käyttää niin ylistämiseen kuin halventamiseen. Liberalismilla voidaan kuvata sekä yksilön että ryhmien oikeuksia tukevia näkökulmia. Markkinataloutta vastustavaa ja yhteisöllisyyttä korostavaa ihmistä voidaan hyvinkin kuulla kutsuttavan liberaaliksi. Liberalismin merkitys riippuu siitä, kuka ja missä yhteydessä sitä käyttää. Se on siis terminä erittäin kontekstisidonnainen; ranskalaiset sosialistit syyttävät liberalismista amerikkalaisia republikaaneja, jotka puolestaan haukkuvat demokraatteja liberaaleiksi (Nagel 2003, 62; ks. Garton Ash ). Liberalismi on monisyinen ja kaikkialle leviävä käsite, josta kehittyi 1800-luvun alussa nimi erityiselle poliittiselle kannalle. Liberalismi on kuitenkin levinnyt ideologisten rajojen ylitse, joten on mahdollista kohdata liberaaleja muotoja muun muassa feminismistä, nationalismista tai sosialismista ja jopa konservatismista. Liberalismia kohtaan esitetystä kritiikistä voi olla vaikea sanoa yritetäänkö siinä haudata aatetta vai täydentää sitä. Eroista huolimatta liberalismista voidaan tunnistaa joitakin yhteisiä kestohuolenaiheita. Liberaalit uskovat vapauteen ja heille ihmisyksilö on keskeinen yksikkö, jonka etujen puolustaminen ja korostaminen ovat poliittisia tavoitteita. Valtio nähdään ihmisten järjestönä, joka saa valtansa hallittujen tahdosta, ei mistään jumaluudesta tai poliitikkojen karismasta. (Festenstein & Kenny 2005, 51.) Liberaalit asettavat vapauden etusijalle poliittisena arvona kahdella tapaa. Ensinnäkin ihmisen vapaus on lähtökohta, jonka rajoittaminen pitää perustellusti oikeuttaa. Toiseksi, hallinnon perustehtävä on turvata kansalaisten tasavertaiset vapaudet. Liberaalit ovat kuitenkin erimielisiä vapauden käsitteestä, erityisesti siitä, tarkoittaako se vapautta muiden asettamista rajoituksista (negatiivinen vapaus) vai esimerkiksi varallisuudesta riippumatonta (positiivista) ja tuettua vapautta toimia

12 8 tavoitteidensa saavuttamiseksi. 1 (Gaus & Courtland 2007.) Kolmas käsite on niin sanottu republikanistinen tai uusroomalainen vapaus, jonka mukaan jo pelkkä mielivaltaisen puuttumisen mahdollisuus ja sen mukanaan tuoma pelko heikentää yksilön vapautta (emt; ks. Skinner 2003; Pettit 1997). Vapauden käsitettäkin tärkeämpi liberalismeja jakava kysymys liittyy yksityiseen omistukseen ja markkinoihin. Klassisen liberalismin edustajille vapaus ja yksityisomistus ovat erottamattomassa yhteydessä. Heidän mukaansa ihminen ei ole aidosti vapaa, ellei hän voi päättää omaisuudestaan, kuten työpanoksestaan tai rahastaan itse. Yksityisomistus on välttämätöntä myös esimerkiksi vapaan tiedonvälityksen kannalta. Uudemmat liberalismin muodot haastavatkin klassisen liberalismin erityisesti siksi, että sen puolestapuhujat torjuvat varallisuuden jakamisen hallinnon toimesta. 2 (Gaus & Courtland 2007.) John Rawlsin poliittinen liberalismi yhdistää eurooppalaiseen sosialismiin liitetyt sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvoisuuden periaatteet amerikkalaisen liberalismin suvaitsevaisuuden ja henkilökohtaisen vapauden periaatteisiin. Lopputulos on Nagelin mukaan lähempänä eurooppalaista sosiaalidemokratiaa kuin mitään amerikkalaista poliittista liikettä. (Nagel 2003, 63.) Normatiivisen painotuksen takia Rawlsin teoriasta käytetäänkin erityisesti amerikkalaisessa keskustelussa termiä hyvinvointiliberalismi (Hellsten 1997). Rawlsin teorian taloudellinen ulottuvuus herättää vastustusta monissa liberaaleiksi tunnustautuvissa, sillä Rawls ei kannata taloudellisia vapauksia, elleivät olosuhteet ole oikeudenmukaiset. Hänen näkökulmastaan henkilökohtaisten ponnistelujen tuoma vauraus on ansaittua vain, jos ihminen todella on oman onnensa seppä eikä hyödy muiden rakenteellisesti heikommasta asemasta. Taloudellista toimintaa tuleekin Rawlsin teoriassa säädellä oikeudenmukaisuuden takaamiseksi. Rawlsia kritisoitiin erityisesti oikeudenmukaisuusteorian (1988) jälkeen yksilöllisyyden korostamisesta sekä siitä, ettei hänen teoriansa ota huomioon erilaisten kulttuurien toisistaan poikkeavia arvoja ja perinteitä. Rawls onkin universalisti siinä mielessä, että hän näkee tietyt yksilölliset vapaudet ja oikeudet arvokkaina ihmisille näiden elinpiiristä huolimatta. Yleismaailmallisuudessaan vertaisinkin Rawlsin näkemystä YK:n ihmisoikeussopimuksiin, joissa yhtä lailla pyritään muotoilemaan ihmisille tarpeelliset olosuhteet itsensä toteuttamiseen. Poliittisessa liberalismissa Rawls kuitenkin erottaa toisistaan yhteiskunnan julkisen eli poliittisen alueen sekä yksityisen alueen, jota hän kutsuu myös taustakulttuuriksi. Poliittisella alueella kaikilla ihmisillä tulisi olla samanlaiset vapaudet, oikeudet sekä velvollisuudet. Näiden tulisi taata ihmisille mahdollisuus elää yksityiselämäänsä miten haluavat, vaikka uskonlahkonsa johtajan palvelijana. Yksilön yhteiskunnalliset oikeudet ovat kuitenkin ensisijaisia, eikä niitä siten voi taustakulttuurissa rajoittaa ilman yksilön omaa 1 Jaon negatiivisiin ja positiivisiin vapauksiin esitteli Isaiah Berlin (2002). 2 Talouspoliittinen termi uusliberalismi muistuttaa nimestään huolimatta periaatteiltaan klassista liberalismia eikä uudempia liberalismin muotoja.

13 9 suostumusta. Lisäksi Rawls katsoo olevan olemassa poliittisen alueen ylittäviä oikeuksia, kuten koulutus, joita ei voi millään perusteilla kansalaisilta evätä. Yhteisen koulutuksen tarkoituksena on lisäksi opettaa erilaisista taustoista tuleville ihmisille heidän oikeuksistaan, vapauksistaan sekä poliittisen liberalismin periaatteista. Toinen tärkeä yksilöä korostava piirre poliittisessa liberalismissa on yhteiskunnan jäsenille lankeava vastuu tiettyjen ihanteiden mukaan elämisestä. Yhteiskunnan jäsenten odotetaan osaavan käyttäytyä rauhanomaisen yhteiskunnan edellyttämällä tavalla. Rawls esittelee monia periaatteita, joita toimivassa yhteiskunnassa tarvitaan, mutta ne eivät toteudu ilman ihmisten tukea. Sama pätee valtioiden ja kulttuurien vaalimiin ihanteisiin. Periaatteellisia julistuksia voidaan kirjata ylös kuinka paljon tahansa, mutta ihmisten tulisi toteuttaa niitä käytännössä, jotta poliittisen liberalismin mukainen yhteiskunta olisi mahdollinen. Tässä ihanteellisen kansalaisen vaatimuksessa tiivistyy myös tutkielmani tarkoitus. Ovatko amerikkalaisten asenteet käytännössä yksilönvapauksia ja demokratiaa korostavien periaatteiden tasolla? Poliittinen liberalismi pyrkii ratkaisemaan ongelman: kuinka voitaisiin toteuttaa vapaiden ja tasa-arvoisten kansalaisten asuttama vakaa ja oikeudenmukainen yhteiskunta, vaikka kansalaiset olisivatkin syvästi jakautuneet keskenään ristiriitaisissa uskonnollisissa, filosofisissa ja moraalisissa näkemyksissään? Kuinka nämä kokonaisvaltaiset näkemykset (comprehensive doctrine) 3 voivat elää keskenään samassa poliittisessa tilassa? Millainen rakenne ja sisältö jaetulla poliittisella oikeudenmukaisuuskäsityksellä tulisi olla saavuttaakseen limittäisen konsensuksen (overlapping consensus) 4 tuen? Poliittisen liberalismin tarkoituksena ei ole syrjäyttää ihmisten kokonaisvaltaisia näkemyksiä. Sen sijaan tavoitteena on luoda perustuslaillisen demokratian hallinnolle poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys, jota eri tavoin sosiaalistuneet ihmiset voisivat tunnustaa. 3 Näkemyksen kokonaisvaltaisuus viittaa näkemyksen sisältämään käsitykseen ihmiselämän arvostuksista, henkilön luonteen ihanteista, ystävyyssuhteiden, perhesuhteiden ja muiden ihmissuhteiden ihanteista sekä paljon muuta käyttäytymistä säätelevää ohjeistusta. Rawls jakaa käsitykset vielä täysin kokonaisvaltaiseen, kaikki arvot ja hyveet tiukan ohjeistetusti sisältävään näkemykseen sekä osittain kokonaisvaltaiseen, monia, muttei kaikkia ei-poliittisia elämänarvoja löyhemmin ohjailevaan näkemykseen. Rawls olettaa - ja toimiva yhteiskunta vaatii - suurimman osan ihmisistä noudattavan vain osittain kokonaisvaltaista näkemystä. (Rawls 1993, 13, 175.) Koska Rawlsilla on paikoin paha tapa kirjoittaa yksinkertaistaen auki monimutkaisia asioita, koin tarpeelliseksi esittää oman tarkentavan näkemykseni kokonaisvaltaisen näkemyksen koostumuksesta (ss ). Teorian kanssa tarkennus on edelleen yhteensopiva. Käyttämäni suomennokset ovat osittain omiani, mutta suuri osa niistä on lainattu muilta. Oikeudenmukaisuusteoria - kirjaa koskevat suomennokset, kuten esim. reiluksi peliksi käsitetty oikeudenmukaisuus (justice as fairness), ovat Terho Pursiaisen. Lisäksi olen lainannut sekalaisesti Hanna Toikkasta (2005), Juha Sihvolaa (2007) ja Sirkku Hellsteniä (1997). 4 Limittäinen konsensus on poliittisessa liberalismissa luodun poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen mahdollistama tavoitetila, jossa kaikki järkevät, mutta vastakkaiset kokonaisvaltaiset näkemykset suostuvat elämään keskenään yhteiskunnassa ja antamaan tukensa perustuslailliselle hallinnolle. (Rawls 1993, 15.) Monet tulkitsijat suomentavat termin overlapping consensus omalla tavallaan. Juha Sihvola muun muassa kääntää termin kattavaksi yksimielisyydeksi, Marika Enwald yhdistäväksi yksimielisyydeksi, Hanna Toikkanen rajatylittäväksi konsensukseksi. Tähän työhön omaksuin Sirkku Hellstenin suomennoksen, joka kuvaa mielestäni osuvimmin kansalaisten kokonaisvaltaisista näkemyksistä huolimatta saavutettua poliittista tilaa.

14 10 Rawlsin mukaan poliittinen liberalismi jatkaa 1700-luvun moraalifilosofien, kuten Humen ja Kantin työtä ottaen lähtökohdakseen uskonpuhdistuksen jälkeisen sovittamattoman konfliktin ehdottomasta hyvän käsityksestä, joka jokaisella uskonnolla ja uskonnollisella ryhmittymällä on tarjota. Rawls katsoo näkemyksellisten erojen johtavan joko olosuhteiden ja väsymyksen hillitsemään kuolettavaan konfliktiin tai vaihtoehtoisesti tasa-arvoiseen omantunnon- ja ajatuksenvapauteen. Jos vapaudet otetaan yleisesti tunnustetuksi tavoitteeksi, järkevä poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys on mahdollinen. (Rawls 1993, xvi-xviii.) Yhteiskunnassa on tehtävä ero kaikkia kansalaisia koskevien poliittisten kysymysten julkisten oikeuttamisperusteiden sekä yksityisten kokonaisvaltaisten näkemysten välille. Poliittisen oikeudenmukaisuuskäsityksen perusasiat, kuten ajatukset hyvän käsityksistä ja henkilökohtaisista vapauksista sekä tasa-arvosta on näin ollen erotettava kokonaisvaltaisissa näkemyksissä, kuten uskonnoissa tai ideologioissa esiintyvistä samankaltaisuuksista. Poliittisen liberalismin tulee olla puolueeton kokonaisvaltaisiin näkemyksiin nähden, eikä sen ole tarkoitus hyökätä näitä vastaan tai kritisoida niitä millään tavalla. Poliittinen liberalismi itsessään ei ole kokonaisvaltainen näkemys, kuten esimerkiksi Kantin liberalismi tai Rawlsin oma oikeudenmukaisuusteoria ovat, vaan pysytelläkseen puolueettomana ja itsenäisenä se ei ota erityisesti kantaa kokonaisvaltaisia näkemyksiä erottaviin moraalisiin kysymyksiin. (Rawls 1993, xxvii-xxviii.) Poliittisesta liberalismista Rawls pyrkikin muotoilemaan teorian, joka ei hänen aiemman oikeudenmukaisuusteoriansa tapaan nojaisi erityisesti ihmisen rationaalisuuteen tai sekularistisiin periaatteisiin, joita uskonnolliset ihmiset eivät voi hyväksyä. Poliittisen liberalismin on tarkoitus olla yhteensopiva myös uskonnollisen oikeaoppisuuden kanssa. (Graham 2006, 3; Nagel 2003, 75.) Oikeudenmukaisuusteoria käsitteli nimensä mukaisesti normatiivista ja eettistä oikeudenmukaisuutta, kun taas poliittinen liberalismi keskittyy poliittisen järjestelmän legitimiteettiin (Dreben 2003, 317). Osa Rawlsin tulkitsijoista pitää myös poliittista liberalismia kokonaisvaltaisena näkemyksenä. Tutkielmani kannalta ei ole olennaista, onko Rawls vai häntä kohtaan esitetty kritiikki tässä asiassa oikeassa, sillä lähtökohtana on kansalaisten moraalinen velvollisuus luoda poliittisella alueella erilaisuudelle sokea rauhanomainen yhteiskunta. Poliittisessa liberalismissa sopimusteorioiden hengessä hahmotellaan varsin tekniseen tapaan yhteiskunnallista yhteiseloa. Teorian periaatteet ovat kuitenkin sovellettavissa ja hyödynnettävissä yhteiskunnassa myös ilman varsinaista sopimuksen allekirjoittamista. Poliittista liberalismia voidaankin ajatella ohjenuorana, johon voidaan aina tarpeen vaatiessa palata. Teorian on tarkoitus toimia apuvälineenä muiden ihmisten näkökohtien ymmärtämisessä sekä oman aseman ja toiminnan tarkkailemisessa. Rauhanomaisen yhteiskunnan mahdollistaa se, että ihmiset voivat kuvitella rauhantilan vaatimukset samaistumalla poliittisessa liberalismissa esitettyihin tilanteisiin. Teoriaa kannattaa lukea tämä mielessä pitäen.

15 Alkuasema: perusta yhteiskunnan rakentamiseksi Teoksessaan Oikeudenmukaisuusteoria (1988) 5 Rawlsin tavoitteena oli esittää oikeudenmukaisuuskäsitys, joka yleistää ja nostaa korkeammalle abstraktion tasolle esimerkiksi Kantin, Locken ja Rousseaun perinteiset yhteiskuntasopimusteoriat. 6 Oikeudenmukaisuusteoriassa esitellyn alkusopimuksen ei ollut tarkoitus perustaa mitään tietynlaista yhteiskuntaa tai hallitusmuotoa, mutta myöhemmin Rawls täsmentää teoriansa olevan tarkoitettu perustuslailliselle demokratialle. Alkuasemassa muotoiltujen oikeudenmukaisuusperiaatteiden on tarkoitus säädellä kaikkia myöhempiä yhteiskunnassa solmittavia sopimuksia. Tätä tapaa tarkastella oikeudenmukaisuuden periaatteita Rawls kutsuu reiluksi peliksi käsitetyksi oikeudenmukaisuudeksi (justice as fairness). 7 (Rawls 1988, 19.) Tietämättömyys takaa tasa-arvon Pyrittäessä luomaan reiluksi peliksi käsitetystä oikeudenmukaisuudesta yhteisesti tunnustettua poliittista oikeudenmukaisuuskäsitystä yhteiskuntaan, perinteisen yhteiskuntasopimuksen luonnontilaa vastaa siis tasa-arvoinen alkuasema (original position). Alkuasema ei ole todellinen historiassa esiintyvä asiaintila vaan väline esittää hypoteettinen tilanne, jonka myötä Rawls katsoo ihmisten ajautuvan tietynlaiseen oikeudenmukaisuuskäsitykseen. (Rawls 1988, 20.) Alkuaseman on tarkoitus toimia apuvälineenä omien lähtökohtien ja näkemysten kriittiseen tarkasteluun sekä muiden näkökulmien punnitsemiseen silloin, kun ymmärretään, mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa vapaiden ja tasa-arvoisten kansalaisten muodostamassa yhteiskunnassa. (Rawls 1993, 26.) Rawls jakaa klassisten sopimusteoreetikkojen näkemyksen, jonka mukaan todellisuudessa vallitsevat olosuhteet eivät ole asianmukaiset laeista ja yhteiskunnallisten instituutioiden toiminnasta sopimiseksi (Freeman 2003, 10). Reilulle yhteistyölle perustuvassa yhteiskunnassa reiluuden ehdoista päättävät yhteiskunnan jäsenet eikä mikään ylempi auktoriteetti. Alkuaseman on tarkoitus taata, että sopiminen tapahtuu asianmukaisissa olosuhteissa. Rakennettavan yhteiskunnan 8 jäseniksi tulevat ovat alkuasemassa 5 Alkuperäinen teos A Theory of Justice ilmestyi vuonna Valistusfilosofien yhteiskuntasopimusteoriat löytyvät esimerkiksi seuraavista teoksista: Kant, Immanuel (1990), Siveysopilliset pääteokset; Rousseau, Jean Jaqcues (1997), Yhteiskuntasopimuksesta, eli, Valtio-oikeuden johtavat aatteet; ja Locke, John (2003), Two treatises of government and, A letter concerning toleration. 7 Oikeudenmukaisuusteoriassa reiluksi peliksi käsitetty oikeudenmukaisuus esitellään kokonaisvaltaisena liberaalina näkemyksenä, jota kaikki hyvin järjestäytyneen yhteiskunnan jäsenet tunnustavat. Poliittisessa liberalismissa tällainen yhteiskunta todetaan mahdottomaksi ja sen sijaan mietitään, kuinka erilaisia kokonaisvaltaisia näkemyksiä noudattavat ihmiset voivat samalla sitoutua perustuslaillista demokratiaa ylläpitävään poliittiseen oikeudenmukaisuuskäsitykseen. (Rawls 2001, 179.) 8 Rawlsin määrittelemä demokraattinen yhteiskunta ei ole yhteisö (community), joka usein perustuu jollekin kokonaisvaltaiselle näkemykselle, tai yleisemmin yhdistys (association), sillä yhteiskunta kattaa kaikki elämänalueet eikä siinä mukanaolo ole vapaaehtoista. Yhteiskunnalla ei myöskään ole mitään tiettyä toimintaa ohjaavaa päämäärää, kuten yksilöillä ja yhdistyksillä on. Lisäksi, toisin kuin monissa hierarkkisissa yhteisöissä ja yhdistyksissä, yhteiskunnassa jäsenet ovat lähtökohtaisesti vapaita ja tasa-arvoisia. Yhteiskunta viittaa tässä tapauksessa poliittisesti liberaaliin yhteiskuntaan,

16 12 ikään kuin tyhjiä tauluja, sillä kukaan heistä ei tiedä sijoittumistaan yhteiskunnassa eikä omia luontaisia kykyjään ja avujaan tai itsestään riippumattomia ominaisuuksiaan, kuten ihonväriään tai sukupuoltaan. Ihmisillä ei ole myöskään tietoa omista hyvän 9 käsityksiään eivätkä he omaa mitään kokonaisvaltaista näkemystä, vaan yhteiset oikeudenmukaisuuden periaatteet valitaan näin ollen kuvaannollisen tietämättömyyden verhon (veil of ignorance) pimennossa. Tästä tasaarvolähtöisyydestä myös juontuu oikeudenmukaisuuden kutsuminen reiluksi. (Rawls 1988, 20-23; 1993, ) Todelliset, jo perustetussa yhteiskunnassa elävät henkilöt voivat simuloida alkuaseman tietämättömyyden verhon ikään kuin ottaen roolin näytelmässä: ajattelemalla järkevästi oikeudenmukaisuuden periaatteiden vaatimia rajoituksia ja samaistumalla tilanteeseen, jossa eivät voi olla varmoja pärjäämisestään yhteiskunnassa. (Rawls 1993, 27). Jokaisen toimiessa samanlaisen tietämättömyyden verhon peitossa kukaan ei voi muokata oikeudenmukaisuusperiaatteita itseään suosiviksi ja ne syntyvät reilun sopimisen myötä. Lähtötilanteessa osapuolet ajatellaan moraalisiksi ja rationaalisiksi olennoiksi sekä kykeneviksi oikeudenmukaisuuden tajuun. Kun oikeudenmukaisuuskäsitys on valittu, sen perustalle voidaan suunnitella lainsäädäntöä perustuslaista lähtien. Niin sanotussa nelivaiheisessa järjestyksessä (four-stage sequence) Rawls laajentaa alkuaseman ajatusta kuvailemalla normeja ja tietoa, joiden tulisi ohjata oikeudenmukaisuuden poliittista arviointia kohteesta ja kontekstista riippuen. Alkuasemassa tapahtuvan oikeudenmukaisuusperiaatteiden valitsemisen jälkeen siirrytään perustuslakikokoukseen, jossa valitaan perustuslain periaatteet ja säännöt jo valittujen oikeudenmukaisuusperiaatteiden rajoissa. Tämän jälkeen säädetään lakeja perustuslain sallimissa ja oikeudenmukaisuusperiaatteiden vaatimissa ja mahdollistamissa rajoissa. Lopuksi tuomitaan perustuslakia ja lakeja tulkiten. Jokaisessa vaiheessa on erilaista ja eritasoista tietoa saatavilla oikeudenmukaisuusperiaatteiden soveltamiseksi. (Rawls 1995, ) Alkuasemassa suljetaan siis rajoituksena pois sellaisia satunnaisia seikkoja koskeva tieto, joka antaa ihmisille etulyöntiaseman toisiinsa nähden. Alkuaseman edellyttämään tietämättömyyden verhon tasa-arvoisuuteen päästään pidättäytymällä seuraavissa rajoituksissa. Tasa-arvoisuuden takaamiseksi onni tai sosiaaliset olosuhteet eivät saisi suosia tai syrjiä ketään periaatteita valittaessa eikä periaatteita tulisi luoda mittatilauksena omia ehtoja vastaaviksi. Myöskään ihmisten taipumukset tai käsitykset omasta hyvästään eivät saisi vaikuttaa periaatteiden syntyprosessiin. Vihdoin oikeudenmukaisuuden periaatteiden käytännön toteutumisen myötä yhteiskunnan jäsenet yleisesti tunnustaisivat periaatteet ja järjestelisivät keskinäiset suhteensa niiden ehtoja vastaaviksi. (Rawls 1988, ) Yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden ja vastavuoroisuuden myötä rauhantila on saajossa ei tarvitse enää tavoitella rauhantilaa. (Rawls 1993, ) Kansainvälisissä suhteissa toimijoina ovat ihannetilanteessa demokraattisessa yhteiskunnassa elävät kansat - joiden tahtoa toki edustaa hallitus - eivätkä valtiot, joilta puuttuu moraalinen luonne (Rawls 2001). Katso myös kohta Kansojen oikeus. 9 Rawls määrittelee hyvän halun tyydyttymiseksi (Rawls 1988, 27.)

17 13 vutettavissa, sillä kaikki saavat elää elämäänsä haluamallaan tavalla ja tuntea samalla itsensä yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Ryhmien vastakkainasettelu vähenee niiden poliittisen merkityksen laskiessa Rationaalinen ja järkevä Valintatilanteessa oikeudenmukaisuuskäsitykset pannaan arvojärjestykseen kuvitellen, mitä periaatteita ihmisten olisi alkuasemassa kannattavaa valita. Tämä yhdistää oikeudenmukaisuusteorian löyhästi rationaalisen valinnan teoriaan. Reiluksi peliksi käsitetyn oikeudenmukaisuuden oletuksena onkin osapuolten rationaalinen toiminta alkuasemassa. Rationaalisuuden Rawls määrittelee - omien sanojensa mukaan ahtaasti - kyvyksi valita tehokkaimmat mahdolliset keinot annettujen päämäärien toteuttamiseksi. Alkuaseman sopijaosapuolten täytyy ymmärtää, että heillä tulevaisuudessa tulee todennäköisesti olemaan keskenään vastakkaisia tavoitteita. Heidän täytyy tätä ajatellen pyrkiä järjestämään keskinäiset suhteensa mahdollisimman rauhanomaisiksi. (Rawls 1988, 21, 23.) Alkuasemassa toimivat osapuolet ovat ainoastaan rationaalisia, mutta eivät järkeviä, mikä ominaisuus sen sijaan nousee keskeiseksi myöhemmin yhteiskunnassa toimittaessa. (Rawls 1993, 104). Rationaalisuudella viitataan siihen, että ihmiset ajattelevat älyään käyttäen. Rakennettavan yhteiskunnan kannalta keskeiseen järkevyyden käsitteeseen sisältyy tämän lisäksi myös kohtuus ja muiden huomioon ottaminen, mikä on toki myös rationaalista yhteistoiminnasta päätettäessä. Järkevyys on oman käyttäytymisen säätelyä yhteistoiminnan mahdollistamiseksi. Kyky keskustella yhteiskunnassa vastavuoroisista reilun yhteistyön ehtojen periaatteista ja vaatimuksista sekä niiden noudattaminen on esimerkki ihmisen järkevyydestä. Ainoastaan rationaalisesti toimivalta sen sijaan puuttuu tietynlainen moraalinen herkkyys, joka ilmenee haluna toimia reilun yhteistyön ehdoin. Reiluksi peliksi käsitetyssä oikeudenmukaisuudessa järkevyys ja rationaalisuus ovat toisiaan täydentäviä ajatuksia, eikä kumpikaan tule toimeen omillaan. Pelkästään järkevällä toimijalla ei olisi yhteistyön avulla tavoiteltavia päämääriä, kun taas ainoastaan rationaalisesti toimivalta puuttuisi oikeudenmukaisuudentaju ja kyky ymmärtää muiden vaatimuksia. Järkevyyden myötä ollaan tasaarvoisia julkisella poliittisella elämänalueella, jossa reilun yhteistyön ehdoista sovitaan ja jossa näistä ehdoista pidetään myös kiinni. (Emt, ) Vapaudet ja sosiaalinen turvallisuus Reiluuteen perustuvaa oikeudenmukaisuuskäsitystä rakennettaessa on eräänä päätehtävänä määritellä, mitkä oikeudenmukaisuuden periaatteet tulisivat valituiksi alkuasemassa. Rawls ehdottaa yhteiskunnan perustaksi kahta varsin erilaista periaatetta. Ensimmäinen vaatii perusoikeuksien ja -vapauksien tasajakoa. Toisen periaatteen mukaan sosiaaliset ja taloudelliset eriarvoisuudet ovat oikeudenmukaisia vain siinä tapauksessa, että niistä koituu korvaavia etuja kaikille ja erityisesti

18 14 huono-osaisimmille yhteiskunnan jäsenille. Enemmistön hyvinvointi vähemmistön kustannuksella ei siis ole oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaista, vaan huono-osaisimpien on aina hyödyttävä eniten. Rawls kritisoikin samalla utilitaristista oikeudenmukaisuusnäkemystä, jossa pyritään maksimoimaan hyvä yhteiskunnassa välittämättä siitä, kehen hyvä kohdistuu. 10 Edut on sitä vastoin jaettava niin, että voidaan houkutella jokainen yhteiskunnan jäsen vaikuttamaan vapaaehtoisesti. Näiden kahden periaatteen myötä yhteiskunnan jäsenet voivat odottaa toisten vapaaehtoista yhteistyötä hyvinvoinnin kannalta välttämättömien ongelmien ratkaisemiseksi. (Rawls 1988, 21, 27; 1993, 5-6.) Alkuasemaa simuloivassa neuvottelutilanteessa yhteiskunnan kansalaisia edustavilla osapuolilla on kolmesta kansalaisten edusta koostuva ihmisten rationaalinen autonomia puolustettavanaan. Tietämättömyyden verhoamana heidän on puolustettava kansalaisten tasa-arvoisuutta, näiden oikeutta hyvän käsitykseen - jonka sisältö tai tausta ei kuitenkaan ole tiedossa sekä kansalaisten oikeus noudattaa jotain hyvän käsityksen lähteenä olevaa kokonaisvaltaista näkemystä ja halutessaan vaihtaa sitä. 11 (Rawls 1993, ) Osapuolet ovat alkuasemassa kahdessa mielessä rationaalisesti autonomisia: ensiksi, heidän ei tietämättömyydessään tarvitse vedota mihinkään aiempiin oikean ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin ja toiseksi, päästessään sopimukseen oikeudenmukaisuusperiaatteista osapuolia ohjaa vain näkemys siitä, mikä on hyvää heidän edustamilleen henkilöille. Heidän on Rawlsin mukaan päädyttävä valitsemaan ensisijaisia hyviä, esimerkiksi perusoikeuksia ja - vapauksia joita ihmiset yleisesti tarvitsevat pystyäkseen toteuttamaan elämänsuunnitelmiaan. (Emt, ) 1.3. Poliittinen konstruktivismi: oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen Poliittinen konstruktivismi kuvastaa julkisten oikeudenmukaisuusperiaatteiden valintaprosessia, jonka tekevät kansalaisia edustavat rationaaliset toimijat. Rakennusprosessissa on käytännöllisen järjen mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarkoitus tuottaa työvälineitä, esimerkiksi yhteiskunnallisia instituutioita kuten perustuslaillinen hallitus ihmisten käyttöön. 12 Lisäksi poliittinen konstruktivismi määrittää järkevän rajat sekä soveltaa niitä muun muassa periaatteisiin, tuomioihin ja perusteisiin tai henkilöihin ja instituutioihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että poliittinen konstruktivismi ottaisi kantaa totuuden käsitteeseen tai pyrkisi määrittelemään sitä. Järkevyys pikemminkin mahdollistaa limittäisen konsensuksen, erilaisten järkevien näkemysten ja täten usein eri- 10 Esimerkki utilitarismista on tapa mitata elämänlaatua bruttokansantuotteella. Kuten Dahl kuitenkin lisää, objektiivisen lisäksi on olemassa subjektiivista elämänlaatua kuten onnellisuutta, joka ei ole suoraan verrannollinen käytettävissä olevan rahan tai tavaran määrään. (Dahl 2006, ) 11 Myöhemmin ihmiset saavuttavat täyden poliittisen autonomian yhteiskunnan jäseninä, toimiessaan sovittujen oikeudenmukaisuusperiaatteiden mukaisesti (Rawls 1993, 77). 12 Rawls noudattaa Kantin määritelmää, jossa teoreettinen järki on käytännöllisestä järjestä poiketen paljasta, so. arvovarauksetonta ja päämäärätöntä tietoa. Teoreettisella järjellä on toki Rawlsin mukaan suuri rooli ihmisten tiedon ja uskomusten muokkaajana. (Rawls 1993, 93; Kant 1990, )