lapsen kanssa Lastensuojelutyötä sosiaalialan riippumaton ammattilehti Etiikan aika Loviisan Paras odotti kuntaliitospäätöstä

Transkriptio

1 sosiaalialan riippumaton ammattilehti Etiikan aika Loviisan Paras odotti kuntaliitospäätöstä Salossa arvioidaan päätösten vaikutukset ennalta Sosiaalitoimen hälytysryhmä tiesi tehtävänsä Jokelan ampumavälikohtauksen kriisityössä Lastensuojelutyötä lapsen kanssa

2 Huoltaja-säätiö Sosiaaliturva-lehti on sosiaalihuollon Huoltaja-säätiö vaikuttaja. Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa so siaalialan ammattilaisten sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa. Isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Vuokko Niiranen Hallitus Aulikki Kananoja, puheenjohtaja Alpo Komminaho, varapuheenjohtaja Päivi Ahonen Heikki Hiilamo Erkki Torppa toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) Julkaisija Huoltaja-säätiö. Sosiaaliturva-lehti on sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Perustettu 1912, 95. vuosikerta. Ilmestyy vuonna kertaa, joista kaksi kaksoisnumeroa. Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki puh. (09) faksi (09) vastaava päätoimittaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) päätoimittaja Merja Moilanen vuorotteluvapaalla toimitussihteeri Erja Saarinen puh. (09) erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö puh. (09) lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi toimittaja Minna Tarvainen puh. (09) minna.tarvainen@sosiaaliturva.fi Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten eikä kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. Taitto Workshop Pälviä Oy Kannen kuva Futureimagebank Huoltaja-säätiö Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset Anne-Mari Salminen puh. (09) faksi (09) toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat euroa/vuosi, kestotilaus 51 euroa/vuosi, opiskelijatilaus 28 euroa/vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumerot myytävänä toimituksessa 4,50 euroa/kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 % Mediakortti osoitteessa Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN Sosiaaliturva 18 19/07 3 pääkirjoitus Etiikan aika Aulikki Kananoja 4 6 ajankohtaiset sosiaaliturva 95 vuotta, päihdetyö, lastensuojelu Sosiaaliturva 95 vuotta vanhoja artikkeleita Löytyykö Paras? 6 7 laina ja palaute Sosiaalitoimen hälytysryhmä tiesi tehtävänsä Marja-Liisa Palosaari 8 15 kärkiteema Lapselta kysymällä pääsee asian ytimeen Ritva Salpakoski Lastensuojelutyötä lapsen kanssa Päivi Sinko Lastensuojelu ei saa olla musta aukko Minna Tarvainen näkökulma kolumni Hannele Törrönen jos minulta kysytään Jonna Roos Lastenvalvojia työllistävät eniten eroavien parien sopimusasiat Leena Luoto vanhustyö Dementiatyön koulutus varautumista kasvaviin palvelutarpeisiin Marjatta Hinkkala 20 päätösten vaikutusten arviointi Salossa tunnetaan päätösten vaikutukset Kirsi Nelimarkka & Tapani Kauppinen 21 vapaaehtoistoiminta Vapaaehtoista sosiaalineuvontaa tarvitaan Jari Heinonen juristin nurkkaus Perintä ei saa kohdistua tuleviin toimeentulotukiin Tapio Räty tutkimusta käytäntöön Tutkimuksen tutkimusta Jari Salonen oma ura 28 kirjat seuraavassa numerossa 1/08 Sosiaaliturva 1/08 postitetaan lukijoille 15. tammikuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään Ilmoitukset voi laittaa myös verkkosivuille Kaakkois-Suomessa on kehitetty ja kokeiltu monipuolisesti sosiokulttuurisia menetelmiä, kertovat projektikoordinaattorit Minna Taipale (vas.) ja Mona Taipale. Kärkiteemana Sosiokulttuurinen työ kuva: Erja Saarinen 18 19/07

3 Pääkirjoitus 5. joulukuuta 2008 Kannessa Lapsen näkemysten selvittäminen on uuden lastensuojelulain mukaan keskeinen periaate lastensuojelussa. Päivi Sinko kirjoittaa lapsen kanssa työskentelystä ja Ritva Salpakoski lastensuojelutarpeen selvityksestä. Espoossa on jo pitkään selkiytetty lastensuojelua ja lisätty työn suunnitelmallisuutta. sivut 8 15 kuva: Futureimagebank Etiikan aika Sosiaalialan työssä käsitellään moraalisesti ja eettisesti vaikeita kysymyksiä. Joudutaan punnitsemaan lapsen ja vanhemman tarpeiden välillä, yksilön itsemääräämisoikeuden ja läheisten turvallisuuden välillä, yksilön oman vastuun ja yhteiskunnan vastuun välillä. Helppoja ja kaikkiin tilanteisiin yleispäteviä sääntöjä ei eettisissä kysymyksissä ole. Etiikan näkökulma korostuu erityisesti silloin, kun toiminnalle haetaan uusia rakenteita ja muotoja. Rakenteellisilla ratkaisuilla on aina myös arvoulottuvuus. Ratkaisut muovaavat toiminnan edellytyksiä joko heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten tuen ja osallisuuden suuntaan tai suuntaan, joka vastaa äänekkäimpien ryhmien vaatimuksiin saada vastinetta verorahoilleen. Kunta- ja palvelurakenneuudistus muokkaa kuntakenttää ja kuntien hyvinvointipolitiikkaa tavalla, jonka vaikutusta sosiaalihuollon toimintaedellytyksiin on vielä vaikea ennustaa. Vaarana on, että palvelut pirstoutuvat erilaisten ratkaisujen hajanaiseksi kokoelmaksi. Kun toimijoita on paljon, edellytykset oikean ja väärän pohdinnalle ja eettisesti ehyille ratkaisuille heikkenevät helposti. Sosiaalialan edustajien tehtävä on pitää huolta siitä, että työskentely kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten kanssa saa uudistuksessa vankan aseman ja hyvät toimintaedellytykset. Juuri nyt on pidettävä esillä etiikkaa. Sosiaalihuollon tulevaisuuteen vaikuttavat myös syvät kulttuuriset virtaukset. Tavaroiden ja kaupankäynnin maailmassa myös ihmisten elämää ja auttamissuhdetta halutaan viipaloida ja sovittaa kilpailulle soveltuviksi kulutushyödykkeiksi. Tässä prosessissa toiminta on vaarassa etääntyä sosiaalihuollon ihmiskäsityksestä, auttamisen perimmäisestä tarkoituksesta ja sen luonteesta. Vapaan kilpailun periaatteet ja auttamisen eetos molemmat demokraattisen yhteiskunnan tärkeitä ominaisuuksia joutuvat rajusti vastakkain. Ammattilaisten velvollisuus on pitää näkyvissä sosiaalialan kivijalkaa jokaisen ihmisen ihmisarvoa ja sosiaalityön etiikkaa ja osoittaa palvelujen tuottamis- ja hankintatavoille paikka sosiaalihuollon välineistössä ei sen päämäärissä. Sosiaaliturva-lehteä julkaisevan Huoltaja-säätiön isännistö päätti lehden 95-vuotisjuhlapäivän kokouksessaan 21. marraskuuta tehdä sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen sosiaalialan eettisen neuvottelukunnan asettamisesta. Valtakunnallinen neuvottelukunta ei voi antaa vastauksia yksittäisten tilanteiden moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin. Keskusteluillaan se voi kuitenkin tehdä näkyväksi alan eettisiä jännitteitä, antaa aineksia ja osviittoja eettisten kysymysten käsittelyyn ja tukea tällä tavoin työntekijöitä, jotka työssään joutuvat jatkuvasti pohtimaan oikean ja väärän rajaa ja harkitsemaan, miten parhaiten toteuttaa sitä, minkä oikeaksi katsovat. kuva: Antero Aaltonen Aulikki Kananoja Huoltaja-säätiön hallituksen puheenjohtaja Helppoja ja kaikkiin tilanteisiin yleispäteviä sääntöjä ei eettisissä kysymyksissä ole. Muistorasioihin kootaan ihmiselle merkityksellisiä esineitä, tekstejä ja valokuvia. Taiteilijan avustuksella niistä syntyy pieniä taideteoksia. Kaakkois-Suomessa asuvat inkeriläiset kokosivat yhteiseen muistorasiaansa Siperian matkan tunnelmia. kuva: Erja Saarinen Kilpailuttamisen kustannusvaikutukset puntarissa: Kannattaako kilpailutus? Verkostoasiamies Liisa Häme kertoo, millaisia sosiaalipalveluja maaseutukylissä kaivataan Vuoden 2008 teemapäivät ja tapahtumat Mitä muutoksia uusi vuosi tuo sosiaaliturvaan kuva: Minna Tarvainen Sosiaaliturva 18 19/07 3

4 ajankohtaiset SOSIAALITURVA-LEHTI 95 VUOTTA Yhteiskuntatajunta eli toisin sanoen tietoisuus siitä, että on ja tahtoo olla osa kokonaisuudesta, käsitys siitä, että elää ja on elämästään vastuunalainen ei vain itselleen, vaan kokonaisuudellekin, sellainen yhteiskuntatajunta on oleva, niin uskon, tulevaisuuden yhteiskunnan aateluutena. Sellaista tajuntaa on köyhäinhoidon kautta meidän päivinämme pyrittävä juurruttamaan. kuva: Erja Saarinen Päätoimittaja Tapani Ruokanen (vas.) toi 91-vuotiaan Suomen Kuvalehden onnittelut 95-vuotiaalle Sosiaaliturva-lehdelle. Organisaatioviestinnän professori Leif Åberg korosti, että hyvä visio kestää aikaa. Sosiaaliturvan visio heikomman puolella olemisesta on edelleen ajankohtainen. Onnitteluja ottivat vastaan Sosiaaliturvaa julkaisevan Huoltaja-säätiön isännistön puheenjohtaja Maija Perho ja hallituksen puheenjohtaja Aulikki Kananoja (oik.). III Bruno Sarlin -seminaarin/sosiaaliturva-lehden 95-vuotisjuhlaseminaarin aineistot Sosiaaliturvaa julkaisevan Huoltaja-säätiön sivuilla: > Seminaarit Bruno Sarlinin 5-osainen kirjoitussarja Avonaisen köyhäinhoidon tarkoituksenmukainen järjestely kunnissamme. Mihin suuntaan? vuodelta 1915 Sosiaaliturvan sivuilla: > Artikkelipankki > Vanhat artikkelit Hyvän kunnallisen sosiaalipolitiikan teesit Huoltaja-säätiön verkkosivuilla: > Kunnallinen sosiaalipolitiikka Lainaus on Bruno Sarlinin kirjoituksesta Köyhäinhoitolehdessä vuodelta Valtion vaivaishoidonneuvoja Sarlin toimi lehden vastaavana päätoimittajana. Viisiosaisessa kirjoitussarjassaan hän hahmotteli köyhäinhoidon tarkoituksenmukaista järjestämistä kunnissa. Sarlin päätyi toteamaan, että köyhäinhoidon ymmärrys ja sen seurauksena käytännön ratkaisut ovat kiinteästi yhteydessä ymmärrykseen yhteiskunnasta ja sen kehityksestä. Olisiko niin, että tänään, tätä ilmiötä kuvattaessa ja samalla jatkettaessa ketjua yhteiskuntatajunnasta kysymys on erityisesti osallisuudesta, mutta myös välittämisestä, pohti Seinäjoen apulaiskaupunginjohtaja Harri Jokiranta III Bruno Sarlin -seminaarissa 21. marraskuuta. Se oli samalla Sosiaaliturva-lehden 95-vuotisjuhlaseminaari. Ensimmäisen kerran lehti ilmestyi marraskuussa 1912 Köyhäinhoitolehti-nimisenä. Osallisuus on oikeutta olla läsnä, kuulua yhteisöön ja sen kautta vaikuttaa päätöksentekoon. Siihen sisältyy olennaisesti myös välittäminen, Jokiranta tähdensi. Miten sitten nykyaikana voidaan lisätä osallisuutta, valtaa ja niiden kautta voi- Yhteiskuntatajuntaan on nostettava välittäminen ja hyvinvointi hyvän talouden edellytyksenä eikä päinvastoin, tähdensi Harri Jokiranta, Huoltaja-säätiön isännistön jäsen. Iäkäs lehti, nuorekas tyyli. Beatboxaajat Isku Laatikko (vas.) ja Rudi Rok esittivät Huoltaja-säätiön hyvän kunnallisen sosiaalipolitiikan teesit tuoreella tavalla: Hyvinvointisyntyy-arjessa! Beatboxaus on hip hopin alalaji, jossa soittimien ääniä matkitaan suulla. kuva: Minna Tarvainen kuva: Minna Tarvainen Sosiaaliturva 95 vuotta vanhoja artikkeleita 4 Sosiaaliturva 18 19/07 Bruno Sarlin, Köyhäinhoitolehti 24/1916 Älä unohda tänä jouluna käydä kuntasi köyhäinkodissa ja kärsivän naapurisi matalassa majassa, sillä sielläkin on joulu. Ja sinä olet tunteva oman juhlasi siitä kirkastuvan ja vanhusten siunauksen luovan rauhan rintaasi. Sen tunteen elähyttämänä et enää muita rauhallisen ja iloisen juhlan toivotuksia kaipaakaan. Verneri Louhivuori, Huoltaja 24/1940 Se on juuri tuo pakana meissä, joka mielellään tekee jokaisesta eteemme joutuvasta huollettavasta tapauksen, josta pyrimme selviytymään mahdollisimman helpolla, virallisesti, ulkokohtaisesti, kaikkien sääntöjen ja määräysten mukaisesti, niin ettei vain tarvitsisi ottaa tuon vieraan asiaa omakseen se näet tuottaa aina sisäistä kärsimystä. Joulun evankeliumihan taas on tämän sisältöinen: Totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä siis sijaiskärsimys. Mikkelin A-kodin johtaja Aarne Kostamo, Huoltaja 24/1963 Joulupäivälliselle kokoonnutaan illansuussa. Luetaan joulusanoma ja mahdolliset laitokselle lähetetyt joulutervehdykset. Yllättäen voi jokin potilas poistua ruokasalista, häpyä huomaamatta. Hänet tavataan asuinhuoneessaan vuoteenreunalle kyyristyneenä. Miehisen miehen hartiat vavahtelevat itkusta. Hän itkee hillittömästi vaimoa ja lapsia, joihin siteet ovat nyt auttamattomasti katkenneet. Hän tajuaa tilanteen ja osuutensa siihen. Vaimo oli ajallaan antanut valita hänen ja alkoholin välillä.

5 maantumista Bruno Sarlinin hengessä? Jokiranta luetteli viisi keinoa, joista toimivat peruspalvelut ovat yksi: Jokaisella on oikeus turvalliseen arkeen, joka muodostaa pohjan laajemmalle hyvinvoinnille. Se edellyttää toimivia peruspalveluja ja niihin rinnastettavia etuus- ja vakuutusjärjestelmiä. On myös välttämätöntä arvioida kriittisesti sosiaalihuollon työkäytäntöjä sen mukaan miten asiakaslähtöisiä ja/tai -keskeisiä ne ovat. Ei riitä, että asiakas on läsnä ja osallisena omassa asiakastapahtumassaan. Osallisuus on laajennettava mukana olemiseksi palvelujen suunnittelussa ja päätöksenteossa. Edelleen haasteena on se, miten osallisuus laajenee suoraan kansalaisuuteen. Yhteisöllisyyttä on rakennettava uusina koalitioina. Työ- ja sukukeskeisen yhteisöllisyyden rinnalla on tuettava muun muassa harrastusten ja asuinalueiden synnyttämää yhteisöllisyyttä. Keskeistä on myös paikallisdemokratian puolustaminen kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, ettei kunta tyhjenny yhteistoiminta-alueisiin, uusiin kuntayhtymiin, liikelaitoksiin ja markkinoille. Ja vielä: yhteiskuntatajuntaan on nostettava välittäminen ja hyvinvointi hyvän talouden edellytyksenä eikä päinvastoin. Muna kana-syndroomalle on annettava vastaus sosiaalipolitiikan ja köyhäinhoidon näkökulmasta! Me emme voi jäädä välinpitämättömiksi sen suhteen kumpi pää edellä ajetaan. Lea Suoninen-Erhiö Äänestä tai ehdota sosiaalialan vuoden valopilkkua! Jäikö sinulle pian päättyvästä vuodesta mieleen jokin teko tai henkilö, joka vei sosiaalialan työtä eteenpäin? Esiintyikö joku alan ammattilainen vahvasti asiakkaiden ja sosiaalisen näkökulman puolestapuhujana? Oliko jokin projekti erityisen onnistunut tai kirja sävähdyttävä? Olemme keränneet Sosiaaliturvan verkkosivuille ehdotuksia valopilkuista. Voit äänestää niistä suosikkisi tai esittää itse valopilkkua. Valopilkun julkistamme ensi vuoden ensimmäisessä Sosiaaliturvassa. Äänestysaikaa on joulukuun loppuun asti. Löytyykö Paras? Palstalla seurataan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen etenemistä eri puolilla Suomea. Ann-Louise Björkas Loviisan sosiaalityön ja päivähoidon sektoripäällikkö, perusturvajohtajan sijainen Miten sosiaalihuollon uudelleen järjestelyt Loviisan seudulla sujuvat? Ister-hankeessa olemme miettineet sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoa ja toimintaa Itä-Uudellamaalla Porvoon sairaalan, Loviisan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän, Itä-Uudenmaan liiton ja alueen kuntien kesken. Mukana ovat Loviisan lisäksi muun muassa Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Pernaja, Porvoo, Ruotsinpyhtää ja Sipoo. Esitimme ensin kuntien päättäjille mallin, jossa Itä- Uudellamaalla olisi yksi yhteinen sosiaali- ja terveydenhuolto. Sen väestöpohja olisi ollut ja hallintomallina kuntayhtymä tai liikelaitos. Kunnissa yksikköä pidettiin liian isona. Päädyimme jakamaan alueen kolmeen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueeseen: Sipoo on yhtenä alueena, Porvoo ja Askola muodostavat toisen alueen, Loviisa, Lapinjärvi, Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää kolmannen. Erikoissairaanhoidon eli Porvoon sairaalan kanssa kukin alue solmisi yhteistoimintasopimuksen. Porvoon sairaalan toiminta kattaa jo nyt lähes saman alueen. Kuinka kielikysymys on vaikuttanut suunnitelmiin? Kaikki kunnat ovat kaksikielisiä. Palvelujen saaminen ruotsinkielellä pitää luonnollisesti taata. Varsinkin vanhustenhuollon asiakkaina on ihmisiä, jotka eivät osaa suomea. Loviisan seudulle on esitetty kuntaliitosta vuonna Miten liitospäätös vaikuttaa suunnitelmiin? Kukaan ei tiedä ennen sitä, millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Jos kuntafuusio tulee, järjestelyt ovat helpompia. Koko Loviisan seutu on silloin samaa kuntaa. Mutta vaikka fuusiota ei tulisi, teemme edelleen yhteistyötä, joskin tiiviimmin kuin tähän asti. Loviisan seudun kunnat ovat pieniä. Loviisan kaupunki on myynyt tähänkin asti perheklinikan eli perheneuvolan ja A-klinikan sekä sosiaaliasiamiehen ja kuluttaja- ja velkaneuvonnan palveluita muille. Samat kunnat pitävät nyt myös yllä perusterveydenhuollon kuntayhtymää, joka on tarkoitus purkaa vuoteen 2009 mennessä. Yhteistoiminta-aluemallissa ympäryskunnat vain ostaisivat isäntäkunta Loviisalta yhdistetyn sosiaaliettä terveystoimen palveluita sopimuspohjaisesti. Oli hallintomalli mikä tahansa, on tärkeintä lähteä miettimään yhdessä toimintamallia, joka olisi kaikkien kuntien mielestä paras. Hoidat oman toimesi ohella sosiaalitoimen uudelleenjärjestelyjä. Kuinka oto-johtaminen sopii tähän tilanteeseen? Onhan perusturvajohtajan puuttuminen merkittävä resurssipula. Me tarvitsisimme resursseja kehittämistyöhön. Ja jos päädytään yhteistoiminta-aluemalliin, aletaan kuntien kanssa tehdä sopimuksia palveluista, niiden määristä ja hinnoista. Silloin johtajalta vaaditaan sellaisia taitoja, joihin minulla ei ole koulutusta. Olemme saaneet kaupungin johdolta ja perusturvalautakunnalta luvan hakea perusturvajohtajaa, mutta se on vielä henkilöstöjaostossa pöydällä. Siellä odotetaan fuusiopäätöstä. Fuusiosopimukseen on kirjattu, että Liljendalin kunnanjohtajasta tulee uuden kunnan perusturvajohtaja. Millä mielellä jatkatte? Me haluamme kehittää sosiaalihuoltoa nyt, kun se on mahdollista. On tärkeää, että toiminnan sisältöä suunnittelevat ne ihmiset, jotka tekevät käytännön työtä. He tietävät, mikä toimii ja mikä ei. Asukkaita pelottaa, että syrjäkylät eivät saisi enää palvelua. Siihen ei ole aihetta, sillä ihmiset pitää hoitaa kuten tähänkin asti. Asukkaathan eivät muuta mihinkään, vaikka kuntarajat muuttuisivat. Nyt vain resurssit kootaan yhteen. Kuntien valtuustot äänestivät fuusiosta Lapinjärvi päätti jäädä liitoksen ulkopuolelle. Sosiaaliturva 18 19/07 5

6 PÄIHDETYÖ Suomalainen raskaana olevien naisten vapaaehtoisen päihdehoidon malli on ainutlaatuinen. Ennen kuin lähdetään harkitsemaan pakkohoitoa, olisi rakennettava vapaaehtoinen hoitomalli tarvetta vastaavaksi, vaati Ensi- ja Turvakotien liiton projektipäällikkö Riitta Hyytinen Pienillä pohjalaisilla päihdepäivillä. Päihdepäiviä ovat ideoineet Pohjanmaa-hankkeen kehittämissuunnittelijat Saara Lång (vas.) ja Pia Takala. Pohjalaiskunnista noin 80 prosentissa on Pohjanmaahankkeen aloitteesta meneillään päihdestrategiatyö. Siinä kerättyä tietoa on hyödynnetty päivien suunnittelussa. kuva: Pirjo Knif Hyytinen muistutti, että, pakkohoito voi romuttaa pohjaa vapaaehtoishoidolta ja se on aina viimesijainen keino. Pienet pohjalaiset päihdepäivät kokosivat päihdetyöntekijöitä Kokkolaan Ne olivat sarjassaan ensimmäiset, mutta vastaisuudessa ne järjestetään vuosittain. Ideana on välittää tietoa päihdetyön ajankohtaisista asioista sekä saada laajasti alueella eri hallinnonaloilla päihdetyötä tekeviä verkostoitumaan keskenään. Kansanedustaja Jutta Urpilainen toi avauspuheessaan esiin näkemyksensä alkoholiverotuksen korottamisesta vaiheittain: Tulevina vuosina pitäisi tehdä useampia veronkorotuksia. Valtiovarainvaliokunnassa valmisteilla olevan korotuksen ei odoteta yksinään merkittävästi muuttavan alkoholin kulutusta. Tilaaja-tuottajamallista kokemuksia päihdepalveluihin sovellettuna kertoi Tampereen kaupungin suunnittelupäällikkö Maritta Närhi. Hänestä päihdetyön laatusuosituksista ei saa juurikaan tukea tuotteen laadun määrittelylle. Muuttuva toimintaympäristö nostaa uusia haasteita normiohjaukselle. Myös asiakkaan osallisuus palvelujen hankintaprosessissa puhututti osallistujia. Ensi vuonna Pienet pohjalaiset päihdepäivät pidetään Seinäjoella. Päivien luentomateriaalit verkossa PSYKOSOSIAALINEN TYÖ Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa 18-vuotias lukiolainen ampui 7. marraskuuta kuoliaaksi koulun rehtorin, terveydenhoitajan ja kuusi oppilasta. Lopuksi hän ampui itseään ja menehtyi myöhemmin sairaalassa. Uutinen järkytti koko maata. Peruspalveluministeri Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeriön tiedote Pidän erittäin tärkeänä, että tällaisessa tilanteessa turvataan välitön kriisiapu ja varmistetaan myös pidemmän aikavälin tuki kaikille sitä tarvitseville. n. LASTENSUOJELU Harva kunta on budjettisuunnittelussaan varautunut tammikuun alusta voimaan tulevan lastensuojelulain velvoitteisiin. Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut, että laista syntyy kunnille euron kustannukset. Sosiaalialan ammattijärjestön Talentian selvitykseen osallistuneet kaupungit totesivat, etteivät niiden varaamat määrärahat riitä. Kunnat saavat laskennallista valtionosuutta uuden lain perusteella, mutta esimerkiksi Turku, Lahti ja Kotka eivät suunnitelmissaan ole käyttämässä tätä osuutta lastensuojeluun. Valtionosuuden lisäksi vaadittaisiin lisää kuntien omaa panostusta, jotta selvitään esimerkiksi velvoitteesta arvioida lastensuojelun tarve kolmen kuukauden kuluessa lastensuojeluilmoituksen saamisesta. 67 prosenttia selvitykseen osallistuneista kunnista arvioi lastensuojelussa työskentelevän henkilöstönsä riittämättömäksi hoitamaan arvioinnin määräajassa. Kaupungit suunnittelevat lisäävänsä varsin vähän sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan virkoja. Kyselyyn vastanneista merkittäviä henkilöstölisäyksiä lastensuojeluun suunnittelevat Helsinki ja Kuopio. Talentia lähetti elo syyskuun vaihteessa kyselyn valmistautumisesta lastensuojelulain toimeenpanoon 20 suurimman kaupungin sosiaalityön tai lastensuojelun johtajalle. Siihen vastasivat Helsinki, Espoo, Turku, Tampere, Oulu, Lahti, Kotka, Kuopio, Jyväskylä, Vaasa, Kainuun maakunta, Seinäjoki ja Kokkola. Marja-Liisa Palosaari, sosiaalityön päällikkö, Tuusula Kaikki ovat olleet valmiita venymään. 6 Sosiaaliturva 18 19/07

7 laina ja palaute Sosiaalitoimen hälytysryhmä tiesi tehtävänsä Olin keskiviikkona Tuusulan kunnantalolla Hyrylässä Keski-Uudenmaan kuntien sosiaalipäivystyshankkeen seminaarissa. Mukana olivat sosiaalipäivystäjät ja kuntien sosiaalipäälliköt. Kouluttajana toimi poliisi, jonka kännykkään tuli viesti Jokelan tapahtumista noin klo Sosiaalipäivystyshankkeen projektipäällikön kanssa totesimme, että kyseessä on virka-ajan sosiaalipäivystys. Sopimuksemme mukaan se on Tuusulan kunnan vastuulla. Soitin päivystävälle sosiaalityöntekijälle ja hänen kanssaan keskustellessani tajusin, etten voi lähettää paikalle vain yhtä sosiaalityöntekijää, vaan nyt tarvitaan sosiaalitoimen hälytysryhmää. Otin yhteyttä hälytysryhmän päivystysvuorossa olevaan johtajaan, joka kokosi välittömästi viiden sosiaalityön ammattilaisen ryhmän. Se oli Jokelassa heti kello 13 jälkeen. Paikalla oli poliisin ja pelastuslaitoksen yksikköjä. Samaan aikaan Jokelan päiväkodeille soitettiin tilanteesta. Koulun oppilaat evakuoitiin läheiseen Jokelan kirkkoon ja seurakuntakeskukseen, jonne kriisikeskus perustettiin. Akuuttivaiheessa hälytysryhmä päivysti kriisikeskuksessa. Jokaiseen kolmen tunnin työvuoroon järjestettiin sosiaalitoimen työntekijä. Sosiaalitoimen työntekijät tuntevat kunnan ja tietävät, mistä voi mitäkin palvelua saada ja ketkä ovat avainhenkilöitä. Aluksi kriisiin joutuneet tarvitsivat suojatilan, jossa voi olla turvassa, yhdessä toisten kanssa. Auttajien työ oli ensivaiheessa lähellä olemista, kuuntelemista, apua yhteyksien ottamisessa ja omaisten etsimisessä, muun muassa soittamista eri sairaaloihin. Osalla ei ollut päällysvaatteita eikä kenkiä heille tuotiin vilttejä. Järjestettiin ruokaa ja juotavaa. Tehtävää hoidettiin yhteistyössä kunnan omien työntekijöiden, poliisin, SPR:n, SOS-auton, Hyvinkään Kriisikeskuksen, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun ja seurakunnan kanssa. Sosiaalija terveysministeriön päätöksellä kriisikeskuksen operatiiviseen johtovastuuseen määrättiin Vantaan kriisikeskus. kuva: Lea Suoninen-Erhiö Apua annettiin koulun oppilaille, heidän vanhemmilleen ja perheenjäsenille, opettajille ja koulun henkilökunnalle. Haasteena oli autettavien suuri määrä ja epätietoisuus koulun tapahtumista. Katastrofin suuruus varmistui poliisin tiedotustilaisuudessa kello 18. Torstaina auttajien työnjako ja työvuorot sovitettiin yhteen ja määriteltiin se vastuuhenkilö, johon kriisiapua tarvitsevat ottavat yhteyttä. Kriisikeskus päivysti keskiviikosta sunnuntaiiltaan. Paikalla oli ammattilaisten lisäksi vapaaehtoisia auttajia. Kaikille Tuusulan kouluille ja Jokelan päiväkoteihin järjestettiin ampumavälikohtausta seuraavasta päivästä alkaen kriisiapua. Tuolloin aloitettiin ammattilaisten vetämät debriefing-tilaisuudet eri ryhmille. Sosiaalityön ja lastensuojelun asiantuntemusta tarvittiin jo alkuvaiheessa ja jälkityöskentely tulee työllistämään sosiaalityötä pitkään. Sosiaalityö on ollut yhteydessä kaikkiin niihin nuoriin, jotka eivät tulleet kouluun ja kartoittanut heidän kriisiavun tarvettaan. Jatkossa on tarkoitus varmistaa, että kaikki ne saavat apua, joiden elämää ja toimintakykyä ampumavälikohtaus on vakavasti haitannut. Erityisen haavoittuvia ovat sellaiset henkilöt, joiden elämäntilanne oli tapahtuman aikaan jo muutenkin vaikea tai stressaava. Myös vanhat traumaattiset kokemukset saattavat aktivoitua uudelleen ja lisätä traumaoireiden vakavuutta ja hoidon tarvetta. Jälkihoitoa varten kuntaan on perustettu työryhmä, jossa on kunnan koulu-, sosiaali- ja terveys- sekä talousasiantuntijoiden lisäksi kolme kriisityön valtakunnallista ammattiosaajaa, Kirsti Palonen, Eija Palosaari ja Päivi Pallonen. Työterveyshuolto koordinoi henkilöstön kriisiavun järjestämistä. SPR:n kriisityöhön erikoistuneet psykologit ovat työskennelleet niiden kanssa, joilla avun tarve on ollut suurin, kuten uhrien perheillä. Valtio on luvannut korvata kaikki ampumavälikohtauksesta aiheutuneet kustannukset. Kunta on tehnyt alustavan selvityksen ja arvion jatkohoidon kustannuksista vuosille Resursseja tarvitaan terapia-, työnohjaus- ja asiantuntijakustannuksiin sekä lisähenkilöstön palkkaamiseen kouluihin ja perheiden kanssa tehtävään työhön. Näin isoihin kriiseihin ei mikään kunta voi yksin varautua. Tarvitaan laajempaa yhteistyötä ja valtion mukaantuloa. Yhteistyö sujuu parhaiten, kun perustehtävä on hallussa, prosessit tunnetaan ja on sovittu yhteisistä menettelytavoista myös poikkeusoloissa ja niitä on vielä harjoiteltu. Tuusulassa oli juuri tänä syksynä väestönsuojelun kotiseutuharjoitus. Olemme muutenkin panostaneet valmiussuunnitelmien ajan tasalla pitämiseen. Sosiaalitoimen hälytysryhmä tietää tehtävänsä ja suhtautuu työhönsä vakavasti. Tuusulassa tämä ikävä tapahtuma on koettu yhteisenä asiana, kaikki ovat olleet valmiita venymään. Yhteistyö koulu-, sosiaali- ja terveystoimen välillä on tiivistynyt. Kaikilla on halu toimia yhdessä lasten ja nuorten parhaaksi. Sosiaalitoimessa perustyötä on tehty pienemmin resurssein, kun osa työntekijöistä on suunnannut työpanostaan kouluille opettajien ja lasten tueksi. Näin voi jatkua jonkin aikaa, mutta edessämme on vielä paljon uusia haasteita, joihin tarvitsemme lisää osaavia tekijöitä. Työryhmäni on saanut debriefing-apua. Itse olen saanut työterveyshuollon tukea. Univajetta on kertynyt, alkuun ei uni tullut, kun ajatukset kiersivät tapahtuneen ympärillä. Näin on varmaan ollut monella. Sitä mukaa unikin on parantunut, kun työtä on päästy konkreettisesti tekemään. Sosiaaliturva 18 19/07 7

8 kärkiteema Lapselta kysymällä pääsee asian ytimeen kuva: Futureimagebank 8 Sosiaaliturva 18 19/07

9 Ritva Salpakoski Uuden lastensuojelulain mukaisessa lastensuojelutarpeen selvityksessä olennaista on tapa tehdä työtä suunnitelmallisesti ja lapsen kanssa. Tähän pitää olla halua, vaikka se tarkoittaisi omien työkäytäntöjen muuttamista. Lastensuojelutarpeen selvitys ei ole uusi irrallinen menetelmä, joka tuodaan lastensuojelutyöhön kaiken entisen lisäksi. Kysymys on tutusta lastensuojelutyöstä entistä jäsentyneemmässä muodossa. Suunnitelmallisuuden pitää näkyä työn organisoinnissa ja varsinaisessa asiakastyössä. Sen on tarkoitus helpottaa työprosessia eikä päinvastoin. Prosessi alkaa lastensuojeluasian vireille tulosta ja etenee selvityksen tekemisen kautta sen päättämiseen. Prosessilla on selkeät aikarajat selvitys on tehtävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa asian vireille tulosta joten tehtävästä ei selviä ilman jäsentynyttä suunnitelmaa. Uskallusta lähestyä lasta Uudessa laissa puhutaan lapsen henkilökohtaisesta tapaamisesta riittävän usein. Se tarkoittaa myös lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Lakitekstissä sanotaan myös, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä johtaa lastensuojeluprosessia ja vastaa siitä. Johtaminen ja vastaaminen eivät tarkoita sitä, että sosiaalityöntekijä delegoi lasten tapaamiset muille lastensuojelun ammattilaisille. Monet aristelevat lapsen kanssa työskentelyä. He pelkäävät tekevänsä lapselle haittaa. Lapset ovat kuitenkin perheissään nähneet ja kokeneet monenlaisia asioita. He eivät mene rikki keskustelusta asiansa osaavan ammattilaisen kanssa. Tärkeintä on luoda tapaamiselle vuorovaikutusta edistävä ja lasta kunnioittava ilmapiiri. Tapaamiselle on varattava riittävästi aikaa. Lapselle pitää rauhoittaa se aika, jonka hän jaksaa asioita käsitellä. Kiirettä ei saa päästä asiakastapaamisiin. Vaikeita ratkaisuja on aivan erilaista tehdä, kun on tavannut lasta ja tuntee hänen näkökulmansa. Vanhemmilta ei voi saada kuvausta siitä, miltä arki tuntuu lapsesta. Lapselta kysymällä pääsee asian ytimeen. Tuloksena kokonaisnäkemys Lastensuojelutarpeen selvitys tuottaa kokonaisnäkemyksen lapsen elämäntilanteesta. Sen on sisällettävä tietoa lapsesta ja perheen arjesta, kodista ja lapselle tärkeistä ihmisistä sekä lapsen tarpeista ja vanhemmuudesta. Lapsen ja vanhempien tapaamiset pitää suunnitella niin, että nämä asiat ovat niiden aiheina. Selvityksessä ei tarvitse mennä eri asioissa liian syvälle. Se antaa osviittaa asiakassuunnitelman tekemiselle, jossa asioihin pureudutaan syvemmin. Siitä pitää löytyä perusasiat lapsen ja perheen tilanteesta ja ne asiat, jotka saavat hälytyskellot soimaan. Tämä edellyttää esimerkiksi sitä, että sosiaalityöntekijä tietää riittävästi lapsen normaalista kehityksestä, vaikka hänen ei tarvitsekaan osata lähteä hoitamaan kehityksen pulmia. Sitä varten on psykologeja ja terapeutteja. Satsaus alkuun palkitsee myöhemmin Lastensuojelutarpeen selvityksellä etsitään lapselle oikeanlaista ja oikea-aikaista apua. Hyvä selvitys voi vähentää erilaisten avohuollon tukitoimien kokeilemista. Koska suunnitelmallinen työprosessi sisältää useita tapaamisia lapsen ja perheen kanssa, aikaa kuluu enemmän. Alkuvaiheessa hyvin tehty työ kuitenkin palkitsee myöhemmin, sillä se toimii hyvänä pohjana jatkotyöskentelylle. Jos huoli lapsesta kasvaa työskentelyn aikana, hyvä kokonaiskäsitys tilanteesta toimii koko ajan työskentelyn pohjana, jopa huostaanottoon saakka. Kokonaisnäkemys auttaa myös yhteistyössä verkostojen kanssa. Se tuo sosiaalityöntekijälle todellista asiantuntijuutta. Usein yhteistyökumppanit ottavat helposti kantaa rankkojen vaihtoehtojen puolesta, tekevät huostaanottotilauksen. Jos lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on lapsen ja vanhempien tapaamisiin perustuva kokonaisnäkemys, hänellä on mielipiteilleen tosiasiallista pohjaa. Mutuun ei tarvitse turvautua. Sosiaalityötä ei voi tehdä yksin. Lastensuojelutarpeen selvitystä tehtäessä tehdään tarpeen mukaan yhteistyötä lapselle tärkeiden ihmisten ja tahojen kanssa. Esimerkiksi neuvola, päivähoito tai koulu voivat olla prosessissa mukana. Täytyy kuitenkin muistaa, että selvitetään lastensuojelutarvetta, jonka selvittäminen on sosiaalityöntekijän työtä. Hänellä tulee olla työparinaan lastensuojelun ammattilainen. Rauhoitettua aikaa asiakkaalle Asiakastyötä voi helpottaa esimerkiksi aikavarauksilla ja puhelinajoilla. Joissain työyhteisöissä näitä on käytetty pitkään, mutta edelleen on paikkoja, joissa asiakkaat tulevat ja menevät ja hajottavat näin työntekijän kiireistä arkea. Se, että on joka hetki saatavilla, ei takaa laadukasta palvelua. Ajanvarauksella asiakas saa itselleen kohdennettua palvelua eikä hänen tarvitse kilpailla työntekijän ajasta muiden asiakkaiden tai puhelimen kanssa. Heti asian tultua vireille pitää miettiä, kuka tapaa lasta tai lapsia ja vanhempia ja mitä menetelmiä käytetään. Asiakasprosessi tulee aikatauluttaa: laittaa kaikki tapaamisajat kalenteriin niin, että selvitys on valmis viimeistään kolmessa kuukaudessa. Selvityksen tekemisessä on huomioitava perheen kaikki lapset. Työskentely avoimeksi Sosiaalityön on kritisoitu olevan epämääräistä ja viranomais- ja toimenpidekeskeistä. Lastensuojelutarpeen selvitys poistaa epämääräisyyttä ja avaa työskentelyä asiakkaalle sekä selkiinnyttää lastensuojeluprosessia. Kyseessä on yhteinen prosessi asiakkaiden eli lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa. Asiakkaat on helpompi saada prosessiin mukaan, jos he tietävät alusta alka- Sosiaaliturva 18 19/07 9

10 en, mistä on kysymys. Heille tulee kertoa konkreettisesti, minkälaisista tapaamisista on kysymys: ketä tavataan ja milloin, mitä asioita tapaamisten aikana käsitellään. Työntekijä tekee yhteistyötä asiakkaan kanssa. Se tarkoittaa asiakkaan todellista kuulemista ja osallisuutta sekä inhimillisyyttä kohtaamisissa. Sosiaalityöntekijän on kerrottava asiat niin, että asiakas ymmärtää mitä hän tarkoittaa. Jotkut käsitteet ja sanat ovat ammattilaisille itsestään selviä, mutta eivät aukene asiakkaille. Kielenkäyttöön ja tapaan puhua on aina kiinnitettävä huomiota, mutta etenkin silloin, kun työskennellään lapsen kanssa. Suoruutta ja rehellisyyttä Työntekijän on oltava avoin ja rehellinen. Joskus sosiaalityöntekijät turhaan kiertelevät ja kaartelevat vaikeiden asioiden ympärillä. Vanhemmille on kerrottava ja perusteltava, miksi juuri heidän lapsensa tilanteesta tehdään lastensuojelutarpeen selvitys ja miksi lapsen kanssa työskentely on tärkeää. Avoimuus ja rehellisyys murtavat asiakkaan ennakkokäsityksiä ja edistävät turvallisen ja myönteisen suhteen syntymistä. Ne lisäävät asiakkaan luottamusta työntekijään. Yhteinen prosessi lisää myös asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia. Miksi hän ei lähtisi prosessiin, jossa hän voi vaikuttaa omien asioidensa sujumiseen? Asiakkaan kohtaaminen on olennaista sosiaalityössä. Kaikki lähtee siitä, kuinka hyvin onnistumme ensimmäisissä tapaamisissa. Täytyy muistaa lastensuojelutyön arvopohja ja työtä ohjaavat periaatteet. Kysymys on asiakkaan kunnioittamisesta. Sosiaalityöntekijä etsii yhdessä asiakkaan kanssa hänen voimavarojaan myös silloin, kun ne näyttävät olevan kadoksissa tai loppuun kuluneet. Lastensuojelutarpeen selvitys on merkittävä interventio perheen elämään. Työvälineitä avuksi, ei stressiksi Lasten ja vanhempien kanssa työskentelyn avuksi on kehitetty erilaisia työvälineitä, kuten vanhemmuutta koskevia väittämäkortteja tai tunteiden käsittelyä tukevia tunnekortteja. Niiden tarkoitus on syventää ja helpottaa työskentelyä vaikeissa tilanteissa. Erilaisten välineiden käyttö ei ole kuitenkaan itsetarkoitus eikä se ole sama kuin lastensuojelutarpeen selvitys. Tärkeintä on alkaa työskennellä lapsen kanssa, tehdä työtä suunnitelmallisesti ja ymmärtää prosessin tärkeys. Jokainen osaa käyttää esimerkiksi vanhemmuuden roolikarttaa keskustellessaan vanhempien kanssa heidän eri rooleistaan suhteessa lapseen. Lapsen kanssa voi käydä tavallisen päivän kulkua läpi kynä ja paperi apunaan: mitä tapahtuu, kun heräät ja miten päivä etenee. Helpoilla tavoilla pääsee liikkeelle. Kun on työntekijänä sisäistänyt välineiden käytön merkityksen, haluaa syventää osaamistaan niiden käytössä. Sosiaalityöntekijänä Ritva Salpakoski: uuteen! Olen tehnyt Rohkeasti Ritva Salpakoski on työskennellyt pitkään lastensuojelun sosiaalityöntekijänä Jyväskylän maalaiskunnassa, viimeiset vuodet johtavana sosiaalityöntekijänä. Viime maaliskuusta lähtien hän on toiminut valtakunnallisen Lastensuojelun alkuarviointi -hankkeen projektipäällikkönä. Lisätietoa hankkeesta > Hankkeet 10 Sosiaaliturva 18 19/07 pitkään lastensuojelutyötä Jyväskylän maalaiskunnassa, yli viisitoista vuotta. Lastensuojelun arki on minulle tuttua. Kunnassamme on pidetty kiinni alueellisen ja yhdennetyn sosiaalityön periaatteista. Työjärjestelyin on pyritty säilyttämään mahdollisuus tehdä laadukasta lastensuojelutyötä. Tämä on vaatinut työntekijöiltä joustavuutta sekä valmiutta ja kykyä kehittää työtään. Yhteiskunta ja lastensuojelu ovat muuttuneet nopeasti viime vuosina. Hyvän lastensuojelutyön tekeminen on edellyttänyt omien työtapojen tarkastelemista, työtä ei ole voinut jatkaa entisellä tavalla. Lapsesta on tullut lastensuojelun aktiivinen asiakas. Lastensuojeluprosessissa keskeisenä ovat lapsen tarpeet ja hänen oma kokemuksensa omasta elämäntilanteestaan. Lastensuojelussa työskennellään yhdessä lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa. Itse sain innoituksen työtapojeni tarkasteluun ja lapsen kanssa työskentelyyn neljä, viisi vuotta sitten. Jyväskylän ja Jyväskylän maalaiskunnan lastensuojelutyöntekijöille järjestettiin koulutustilaisuus, jossa Helsingin Kohtaavaa lastensuojelua -hankkeen työntekijät kertoivat kehittämästään tilannearviomallista ja lapsen kanssa työskentelystä. Ajatukset jäivät itämään työyhteisössämme ja pari vuotta myöhemmin olimme mukana Pesäpuu ry:n järjestämässä Lupaus lapselle -koulutuksessa. Se oli suuri koulutussatsaus ja alku työmme muuttamiseen. Meillä oli halu tehdä enemmän ja erityisesti lapsen kanssa.

11 Lastensuojelutarpeen selvitys Lastensuojelulaki 417/2007, 27 l lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävä l arvioidaan lapsen kasvuoloja, huoltajien tai muiden henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta l tehtävä viivytyksettä, viimeistään kolmen kuukauden kuluessa asian vireille tulosta l asiakkuuden jatkumisesta tai päättymisestä on ilmoitettava huoltajalle ja lapselle, asiakkuus päättyy, jos selvitys ei anna aihetta lastensuojelutoimenpiteisiin Dokumentointi kuntoon Asioiden dokumentointi on tärkeää lastensuojeluprosessin alusta alkaen. Se on välttämätöntä asiakkaiden ja työntekijän oikeusturvalle. Kun asiat on kirjattu ylös, niitä ei enää tarvitse pohtia mielessä niin paljon. Kun tulee uusia käänteitä, on tärkeää, että aiemmat vaiheet on kirjattu eivätkä ne ole vain jonkun työntekijän muistissa. Dokumentointi on yhtä tärkeää kuin muukin lastensuojelutyö. Jokaisella lapsella, josta meillä aikuisilla on lastensuojelullista huolta, on oikeus siihen, että hänen elämäntilanteensa selvitetään. Tämä oikeus tarkoittaa myös sitä, että asiakastilanteista tehdyt kirjaukset ovat ajan tasalla. Selvityksen avulla työntekijät saavat tarpeeksi tietoa lapsen elämää koskevien ratkaisujen ja päätösten tueksi. Selvitys auttaa myös lapsen vanhempia tutkimaan ja tarkastelemaan omia valmiuksiaan vastata lapsensa tarpeisiin. Koulutuksen jälkeen muutimme työkäytäntöjämme. Työstämme tuli entistä suunnitelmallisempaa ja lapset huomioivaa. Kun oivaltaa lapsen kanssa työskentelyn tärkeyden ja jäsentyneen työprosessin merkityksen, ei halua enää työskennellä toisin. Koulutuksessa oli mukana sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja nuorisokotimme henkilökuntaa. Tämä antoi mahdollisuudet kehittää kunnassa uusia työ- ja työparikäytäntöjä. Pyrimme perehdyttämään uusiin ajatuksiin myös ne työntekijät, jotka eivät olleet koulutuksessa. Muutos lähti meistä työntekijöistä. Raivasimme itse jopa tietojärjestelmäämme tilaa lastensuojelutarpeen selvitykselle: eräs sosiaalityöntekijöistämme hallitsi sekä järjestelmän että lastensuojelun. Kehitystyömme alkoi ilman lisäresursseja ja hankkeita, silkasta halusta tehdä työtä toisin. Ilman työntekijöiden innostusta muutos ei olisi ollut mahdollinen. Työskentelytavan muutos on sosiaalityöntekijöiden päätösvallassa. Matkan varrella on täytynyt tarkastella työn tekemisen ehtoja ja resursointia, jotta pystytään pitämään kiinni lapsen kanssa työskentelyn periaatteista. Tätä täytyy tehdä koko ajan, koska lastensuojelun työkenttä muuttuu jatkuvasti entistä vaativammaksi. Esimiesten ja päättäjien täytyy pohtia yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa laadullisen lastensuojelutyön edellytyksiä. Kun työtä tehdään äärirajoilla, oman työn miettimiseen ei ole aikaa eikä ehkä voimiakaan. Kuitenkin juuri silloin jokaisen pitäisi pysähtyä pohtimaan omia ja työyhteisönsä työtapoja. Kiire ja asiakasprosessien vaikeutuminen ovat osa lastensuojelutyötä. Kun asiakkaita on paljon ja työ vaativaa, aika ei riitä kaikkien asioiden täydelliseen hoitamiseen. Ollaan vaikean valinnan edessä, tehdäänkö kaikki työt ylimalkaisesti vai priorisoidaanko osa ja tehdään ne hyvin. Tämän kaiken lisäksi lastensuojelutyö on hektistä, tänään ei tiedetä mitä huomenna on edessä. Arvokeskustelun käyminen ei ole pelkästään sosiaalityöntekijöiden vastuulla. On myös syytä pohtia, ovatko tekemättömät työt lastensuojelun lisääntymisen taustalla. Jos joihinkin asioihin ei pystytä puuttumaan ajoissa, ne löytyvät usein edestäpäin: jossain vaiheessa niihin on pakko puuttua. Usein ensireaktio muutosehdotuksiin on se, etteivät ne ole mahdollisia. Lastensuojelun alkuvaiheen työskentelyn aikarajat ovat saaneet jotkut huokailemaan, ettei sitten enää ehdi tekemään mitään muuta kuin selvityksiä. Kokemukseni on, että hyvät selvitykset säästävät aikaa myöhemmin. Toki edelleen selvitysten teossa saa käyttää maalaisjärkeä kaikille ei tarvitse lähteä tekemään perusteellista selvitystä, vaikka kaikkiin lastensuojeluilmoituksiin pitää reagoida. Kuntien työkäytännöt eroavat paljon ja monissa kunnissa työskennellään jo uuden lain edellyttämällä tavalla. Esimerkkejä onnistuneista muutoksista on olemassa. Lastensuojelutyötä pidettiin pitkään jokaiselle asiakkaalle niin ainutlaatuisena työnä, ettei sitä voi mallintaa. Kuitenkin mallintaminen on onnistunut ja tuonut jäsennystä ja selkeyttä etenkin alkuvaiheen työskentelyyn. Työn avoimuus on lisääntynyt. Uutta lakia on kehuttu selkeäksi ja lastensuojelutyötä jäsentäväksi. Työn eteneminen prosessina on hyvä asia ja samoin se, että lakiin on saatu pykälien muotoon monia lastensuojelun hyviä työkäytäntöjä meitä kaikkia velvoittaviksi. Esimerkki hyvästä käytännöstä on sosiaalityöntekijän ilmoitusvelvollisuus toiseen kuntaan, kun asiakas muuttaa sinne kesken prosessin. Monissa kunnissa tämä on ollut hyvänä työtapana jo pitkään. Uusi laki korostaa lastensuojelun sosiaalityöntekijän vastuuta ja asiantuntijuutta ja tuo näin tälle vaativalle työlle sen kaipaamaa arvostusta muiden silmissä. Lastensuojelun ammattilaisten pitää itse arvostaa omaa työtään, jotta muiden arvostus on mahdollista. Tätä tilaisuutta asiantuntijuuden vahvistumiseen ei saa jättää käyttämättä vedoten kiireeseen tai siihen, että on mahdotonta muuttaa työkäytäntöjä. Lastensuojelutyön on seurattava yhteiskunnan muutosta ja kehityttävä sen mukana paremmaksi, lapsen huomioivaksi lastensuojelutyöksi. Kukaan muu ei tee työtä näkyväksi kuin lastensuojelun ammattilaiset itse. Keskusteluun käytäntöjen muuttamisesta pitää haastaa myös esimiehet ja kunnan päättäjät. Sosiaaliturva 18 19/07 11

12 kärkiteema Sosiaalityöntekijä mahdollistaa osallisuuden Lapsen kuulemisesta, osallistamisesta ja laajemmin lapsen edun toteutumisesta on vastuussa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Hän ei välttämättä itse tapaa jokaista asiakaslasta ja työskentele suoraan jokaisen lapsen kanssa, vaan tehtäviä voidaan delegoida vaikkapa lastensuojelun ohjaajalle tai perhetyöntekijälle. Työmallit voivat olla hyvinkin erilaisia riippuen työntekijärakenteesta, resursseista ja työntekijöiden henkilökohtaisista intresseistä. Asiakasprosessin johtajana sosiaalityöntekijän vastuulla on työmallista riippumatta huo- Päivi Sinko Lastensuojelutyötä lapsen kanssa Lapsen mielipiteiden ja näkemysten selvittämisen tulee uuden lastensuojelulain mukaan olla keskeinen periaate lastensuojelussa. Sen pitää näkyä niin työkäytännöissä kuin työtä koskevissa asiakirjoissa. Nykyistä, vuodelta 1983 olevaa lastensuojelulakia on pidetty jopa aikaansa edellä olevana lapsikeskeisyyden ja lapsen oikeuksien vahvan painottumisen vuoksi. Lapsikeskeisyys ei kuitenkaan ole toteutunut lastensuojelutyön käytännöissä lain edellyttämällä tai sallimalla tavalla. Ensi vuoden alussa voimaan tuleva uusi laki sisältääkin entistä selkeämmin ilmaistun velvoitteen toteuttaa lapsen osallisuutta. Lain esitöiden mukaan lapsen mielipiteen ja näkemysten selvittämisen tulee olla keskeinen periaate lastensuojelussa. Sen tulee näkyä niin työkäytännöissä kuin työtä koskevissa asiakirjoissa. Lapselle tietoa kaikista päätöksistä Lastensuojelun arkityötä koskevia velvoitteita on uudessa laissa runsaasti. Lasta on tavattava henkilökohtaisesti ja riittävän usein koko asiakasprosessin ajan, alkaen lastensuojelutarpeen selvityksestä. Lastensuojelun työntekijöillä on oikeus tavata lasta ilman huoltajan suostumusta, jos sen arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Lapselle on annettava tietoa asiakkuudesta ja sen syistä sekä kaikista asiakkuuden aikana tehtävistä päätöksistä. Vain poikkeustilanteissa hänelle ei saa antaa asiaa koskevia tietoja. Tällöin VTL Päivi Sinko toimii suunnittelijana ja kouluttajana Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa. Kirjoituksen lähteet saa toimitukselta: Ne löytyvät myös verkosta: on kyettävä perustelemaan, miten tiedot voisivat vaarantaa lapsen kehitystä tai olla muutoin vastoin hänen etuaan. Lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä kaikissa päätöksentekotilanteissa, pienissä ja suurissa, ja ne on kirjattava asiakirjoihin ajantasaisesti. Jotta lapsen osallisuus ja näkemysten selvittäminen eivät jää pelkiksi muodollisuuksiksi, on aina perusteltava, jos lapsen mielipidettä ei voida ottaa huomioon tai hänen toivomustaan ei voida noudattaa. Osallisuudelle ei ole ikärajaa Mielipiteiden ja toiveiden selvittämiselle ei ole asetettu uudessa laissa kuten ei nykyisessäkään! minkäänlaista ikärajaa. Työntekijän ja työyhteisön on löydettävä ne keinot ja menetelmät, joilla eri-ikäisiä lapsia kyetään kuulemaan. Lapsen osallisuutta korostaa myös uusi 28, jonka mukaan lasta voidaan hallinto-oikeuden luvalla tutkia esimerkiksi sairaalassa tai kasvatus- ja perheneuvolassa vastoin huoltajan tahtoa. Lastensuojelutarpeen selvitystä koskeva yhteenveto, asiakassuunnitelma, huostaanottoa koskeva selvitys ja kaikki muut asiakirjat on kirjoitettava lapsen ja hänen tarpeidensa näkökulmasta. Niissä tulee kuvata lapsen elämää ja arkea ja niihin liittyviä riskejä, puutteita, voimavaroja ja vahvuuksia. Kaikessa kirjaamisessa tulee näkyä, että työskentelyn keskushenkilö on lapsi. Aikuisten ongelmia ja tuen tarvetta arvioidaan lapsen auttamisen ja hänen elämänsä turvaamisen näkökulmasta. Lapsi on arvokas sinänsä Uuden lain taustalla on ihmiskäsitys, jonka mukaan lapsi on arvokas olento sinänsä. Hänellä on merkittävää tietoa omasta elämästään. Hänelle on yhtä lailla kuin aikuiselle tärkeää saada tietää omasta elämästään ja sitä koskevista suunnitelmista ja päätöksistä. Ongelmallista on, jos työntekijän ihmiskäsitys on kovin erilainen kuin lainsäätäjän. Edelleen törmää näkemyksiin, etteivät lastensuojeluasiat kuulu lapselle, etenkään pienelle lapselle: lapsella on oikeus elää omaa elämäänsä ilman, että häntä rasitetaan aikuisten huolilla ja murheilla. Ajattelun taustalla on perinteinen usko lapsuuden viattomuuteen ja käsitys, ettei pieni lapsi tarkkaan tiedä ympäristönsä tapahtumista eikä kykene ymmärtämään niitä. Tutkimustieto on luotettavasti kumonnut tällaisen näkemyksen. Toistuvasti on todettu, että pienelläkin lapsella on yksityiskohtaista tietoa perheen tapahtumista, esimerkiksi vanhempien päihteidenkäytöstä tai väkivallasta. 12 Sosiaaliturva 18 19/07

13 lehtia siitä, että lapsen osallisuus toteutuu mahdollisimman aidosti. Hän toimii lapsen osallisuuden mahdollistajana ja varmistajana. Liiallinen osallisuus pelottaa Monet ovat huolissaan lapsen liiallisesta osallisuudesta. He pelkäävät sen sivuuttavan lapsen suojeluvelvollisuuden ja vastuuttavan lasta liikaa asioista, joihin hän ei todellisuudessa voi vaikuttaa tai joiden suhteen hän on aikuisten armoilla. Pelätään myös sitä, että vanhemmat ja perhekokonaisuus unohtuvat, jos keskitytään liikaa lapsen näkemyksiin. Tutkimuksissa lastensuojelun asiakkaana olleet lapset ovat kertoneet epätietoisuudestaan ja sivullisuuden tunteestaan asiakasprosesseissa. Heille ei ole kerrottu, mistä on kyse eikä heidän näkemyksiään ole juuri kyselty. Heidän tietoaan ei ole arvostettu eikä heidän kokemuksiaan kuunneltu. Useimmat kuitenkin haluavat kertoa kokemuksistaan, tulla kuulluksi ja tuntea itsensä merkitykselliseksi ihmiseksi. Eikö ennemminkin lapsen sivuuttaminen synnytä lapsessa vääränlaisia tulkintoja tilanteista, perheen ongelmista ja niiden syistä? kuva: Futureimagebank Etenkin pienellä lapsella on taipumusta syyllistää itseään perheen ongelmista, ellei niistä anneta hänelle riittävää ja todenmukaista tietoa. Syyllisyyden taakka on raskas kannettava lapselle, jonka elämä on muutenkin vaikeaa. Lapsi otettava vakavasti Tärkeintä on työskennellä lapsen ehdoilla. Aikuinen ei saa pakottaa eikä painostaa eikä missään nimessä vastuuttaa lasta päätöksistä, mutta hänen on otettava lapsi vakavasti. Kerran viisivuotias asiakaslapseni kysyi: Mitä te sanoisitte, jos joku viisvuotias tyttö kertois, että se haluaa muuttaa lastenkotiin asumaan? Aikuisen pitää ottaa kysymys vakavasti. Voi olla, ettei kysymys eikä tilanne toistu. Harva lapsi on niin sinnikäs, että ottaa vaikean asian puheeksi kerta toisensa jälkeen odottaen, että joku siihen lopulta tarttuu. Lapsikuvaa tarkistamaan Jokaisen lienee syytä tarkistaa omaa lapsikuvaansa ja työskentelyn todellista lapsilähtöisyyttä vaikka tuntuisikin, että lapsi tulee hyvin huomioiduksi työssä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että puheemme saattaa olla huomattavasti lapsikeskeisempää kuin todelliset työmallimme ylätason asenteet muuttuvat nopeammin kuin arjen käytännöt. Tapamme puhua lapselle ja lapsesta, puheen sävy, käyttämämme kieli, esiin nostamamme asiat voivat edelleenkin kenties huomaamatta pönkittää enemmän aikuisen kuin lapsen huomioimista ja osallistamista. Jopa nuoren kanssa työskenneltäessä voi käydä näin, mutta etenkin pienen lapsen todellinen huomioiminen työprosessissa saattaa vaatia tietoista harjoittelua ja uudenlaista herkkyyttä. Lisäresursseja tarvitaan Vaikka velvoite lapsen osallistamiseen ja lapsen kanssa työskentelyyn on asetettu yksittäisille työntekijöille, on vastuu siitä myös johdolla ja päättäjillä. Lapsikeskeistä työotetta koskevissa hankkeissa on todettu, että esimiesten tuki ja työn rakenteet ovat ratkaisevia uudenlaisten työmallien onnistumiseksi ja juurtumiseksi. Lienee päivänselvää, että lapsen kanssa työskentely vaatii lisäresursseja. Jotta sosiaalityöntekijä voi todella johtaa työprosessia, hänellä on oltava sen suhteen liikkumavaraa ja valinnan mahdollisuuksia. Uuden lain tuomat lukuisat uudet velvoitteet edellyttävät, että on henkilöitä, joiden kanssa töitään jakaa ja joille niitä voi delegoida. Velvoite vanhempien ja huoltajien kanssa työskentelyyn ei tietenkään häviä minnekään, vaan heidän osallisuutensa on myös tärkeää. Jos tähän asti on toimittu aikuiskeskeisesti, saattaa lapsikeskeisyys vähintäänkin kaksinkertaistaa asiakaskontaktien määrän. Kuntien on kirjoitettava omat lastensuojelua koskevat näkemyksensä, tavoitteensa ja resursointihalukkuutensa auki uuden lain 12 :n mukaiseen suunnitelmaan. Se on kunnan tärkein lastensuojelua linjaava asiakirja ja kertoo myös ulospäin siitä, aikooko kunta aidosti toteuttaa lain velvoitteet ja luoda työntekijöilleen sellaiset työskentelyedellytykset, joissa tavoitteellista ja mielekästä työtä voi tehdä. Kun etenkin kelpoisista sosiaalityöntekijöistä joudutaan kilpailemaan kuntien kesken, voi huolellisesti ja kunnianhimoisesti tehty suunnitelma olla yksi tärkeimmistä kilpailuvalteista. Se kertoo, millaiseen työhön kunnassa annetaan työntekijöille mahdollisuudet ja miten vakavasti asiakas- ja lapsilähtöisyyteen suhtaudutaan. Sosiaaliturva 18 19/07 13