Pullonkaulat ja ratkaisut keinokohtaisesti koottuna

Transkriptio

1 LIITE 5. Monimetsä-selvitys Työpaja- ja haastatteluaineistoista tehty kooste Pullonkaulat ja ratkaisut keinokohtaisesti koottuna Säästöpuiden jättäminen Säästöpuuryhmiä ja yksittäisiä monimuotoisuudelle arvokkaita puita jätetään uudistushakkuissa ja kasvatushakkuissa Monta pullonkaulaa. Pullonkauloja löytyy säästöpuiden valinnassa, määrässä, laadussa ja sijoittamisessa. Ei edelleenkään tunneta. Metsänomistajat eivät tunne asiaa tai asenne on kielteinen. Asiaa ei käydä läpi metsänomistajien neuvonnassa, koska organisaatioilla ei ole aikaa. Ei aina hyviä vaihtoehtoja. Yhden puulajin metsiköissä haaste löytää järkeviä säästöpuita. Onko järkevää jättää säästöpuita kaikkialle? Koivujen jättämistä ei suositella tai uskalleta tehdä. Pitäisi etsiä ratkaisuja ja perustella metsänomistajille. Metsänomistajan tavoitteiden välittyminen. Tieto metsänomistajalta ei kulje toteuttajalle. Suunnittelun puutteet. Säästöpuiden suunnittelu on puutteellista. Yhtiöt ovat ulkoistaneet säästöpuiden valinnan urakoitsijoille. Jos säästöpuita ei ole merkitty maastoon ennen hakkuuta, ne jäävät konekuskin valittavaksi. Toteutuksissa on osaamattomuutta. Nuorissa metsissä uusi asia. On uusi ajatus, että säästöpuita jätetään jo nuorten metsien taimikonhoidossa ja harvennushakkuussa. Niissä työohje on puutteellinen ja mahdolliset kohteet raivataan jo ennen hakkuuta. Säästöpuuta lähtee puunkorjuussa mukaan, koska korjuun kannattavuus paranee. Keruu polttopuuksi. Metsänomistajat keräävät säästöpuut polttopuiksi. Raha ratkaisee. Asenne. Firmoilla ja metsänomistajilla käsitys, etteivät ympäristöasiat ole niitä ykkösjuttuja, samoin metsänomistajilla. Sopiminen. Metsänomistajan kanssa sovitaan asia kuntoon. Leimikonsuunnittelussa ja hakkuusopimuksissa otetaan selvemmin esille säästöpuiden määrä ja kiinnitetään huomiota siihen, mitä puita jätetään (esim. vioittuneet ja lahoamassa olevat puut). Puukaupan tekovaiheessa sovitaan, kuka valitsee, mitä valitaan ja kuinka paljon. Yhtenäiset palvelut. Kaikki toimijat omaksuvat samat säännöt ja toimintatavat säästöpuiden jättöön. Lisää valvontaa ja sanktiot, jos ei jätetä säästöpuita. Ei suostuta kaikkiin metsänomistajien vaatimuksiin. Säästöpuusuunnittelu. Säästöpuuryhmät suunnitellaan etukäteen siten, että aluskasvillisuutta ei raivata. Toteutetaan järjestelmät niin, että säästöpuut voidaan merkitä kartalle, jotta ne säilyvät kaikilla metsänkäsittelykerroilla. Tällaisella jatkumolla saadaan säästöpuuryhmistä monimuotoisempia: niihin tulee lahopuu jatkumo, tulee riistatiheikkö, monia hyötyjä. Pitäisi tehdä selkeitä kokonaisuuksia, esimeriksi jos on 3kpl 2hehtaarin kuvioita, niille säästöpuuryhmä kuvioiden 1

2 risteyskohtaan, jolloin ryhmästä saadaan laajempi kokonaisuus, joka erottuu ympäristöstä. Merkintä paikkatietoon. Säästöpuuryhmät merkitään paikkatietoon ja metsäsuunnitelmiin. Valitaan ajoissa. Säästöpuuryhmät valitaan jo taimikonhoidossa/harvennusvaiheessa. Työohje kuntoon. Panostetaan työohjeeseen, kustannussäästöjen ajattelu. Säästöpuita voidaan jättää monella metsäkuviolla pienipiirteisiin kohtiin, joissa metsänuudistamisen kulut ja hukkainvestoinnin riski ovat muuta aluetta suurempia. Rahallinen arvo oikeaksi, säästöpuut ei kukkaroa verota. Koulutus. Koulutusta konekuskeille. Metsänomistajien ja toimijoiden koulutus. Tiedotus ja opastuksen lisääminen, fyysisten kohteiden esittely. Säästöpuuryhmät jätetään leimikosta tunnistettuihin ensisijaisin paikkoihin Ei tunneta. Ei tehdä vaikka voisi, koska etukäteissuunnittelussa puutteita, ei tiedetä merkitystä, ei ole valittavissa hyviä säästöpuita Asenne. Ajatellaan että sillä on taloudellista merkitystä. Ei ajatella että säästöpuiden paikalla olisi väliä. Ennakkosuunnittelun puute. Säästöpuita ei merkitä maastoon, joten konekuski jättää säästöpuut minne näkee parhaimmaksi näkemättä koko kuviota. Merkintä paikkatietoon. Kartasta rajataan alue säästöpuuryhmälle. Paikkojen optimointi. Sijoitetaan säästöpuut paikkaan joka ei haittaa metsän jatkokäsittelyä. Valitaan säästöpuuryhmä jo harvennusvaiheessa ja tieto merkitään paikkatietoon. Panostus metsäsuunnitteluun. Toimihenkilöiden panostusta leimikon suunnittelussa lisätään. Metsäsuunnitelmassa otetaan huomioon mihin säästöpuita voisi jättää. Varsinaiseen maastotyöhön varataan enemmän aikaa. Panostus leimikkosuunnitteluun. Säästöpuiden valinta otetaan osaksi leimikon suunnittelua. Kaukokartoitusdata käyttöön. Kaukokartoitusaineistoa käytetään hyväksi säästöpuuryhmän paikan valinnassa. Parannetaan tiedonkulkua. Tiedonkulun parantaminen, säästöpuumerkinnän kehittäminen myös paikkatietoon Koulutus. Lisätään tietoisuutta siitä, että säästöpuut valittava jo aikaisessa vaiheessa. Taloudellisesti arvottomammat puut helpompi hyväksyä, sijoittelu metsätaloudellisesti hankalimpiin paikkoihin ja luontokohteiden lähelle. Soistumat, louhikot, luontokohteet. Ei tienvarsiin helposti kaatuvia puita. Säästöpuiden määrää vaihdellaan tilanteen ja metsänomistajan tavoitteiden mukaan Kiire. Sähköinen tehokas palvelu ja ilman maastotöitä tehtävä leimikon suunnittelu. Omistajan tavoitteet pitäisi ottaa paremmin huomioon. Kilpailu. Käytetään kilpailukonstina, toinen firma jättää säästöpuita leimikolle, toinen ei. Muissa firmoissa haetaan säästöpuita isännän toiveesta jopa toiselta leimikolta tienvarteen. 2

3 Sertifioinnin vaatimus. On hölmöä, että on pakko jättää säästöpuita vaikkei edustavia puita ole ja taas edustavalla alalla ei jätetä kuin pakollinen määrä. Mielekkäämpää olisi että kohde määrittäisi säästöpuiden määrän. Saataisiin edustavat kohteet vielä edustavimmiksi. Tilakohtaiset säästöpuut. Säästöpuumäärä voisi olla tilakohtainen ja joustava. Lisäpanostus suunnitteluun. Mahdollisuus paneutua asiaan. Suunnitteluvaiheessa enemmän aikaa Metsänomistajan kanssa. Työohjeistus paremmaksi toteuttajille. Metsäsuunnittelupuolella jo merkitty kohteita joissa mahdollisuus jättää enemmän säästöpuita. Metsäsuunnitelma yksityiskohtaisemmaksi. Säästöpuuryhmiä poltetaan Kulotus missään muodossa, edes vaihtoehtona. säästöpuiden poltto teknisesti vaikeaa Kustannustekijät, metsänomistajien asenne ja ennakkoluuulot, toimenpidettä ei ole helppoa perustella metsänomistajille, työvaltainen, hankerahat vähissä Kädet täynnä työtä ja aikapula. Aika ja kustannuskysymys Tiedonmäärän taso, skeptisyys toimivuuteen. ei ole annettu vaihtoehtona uudistushakkuissa. Avaintekijänä neuvonnan lisääminen niin ammattilaisille kuin metsänomistajille. FSC on ratkaisu? Palvelujen kehittäminen Irrotettaisiin eri organisaatioissa tekijät, ketkä osaa tehdä ja toteuttaa polttoja. Vaatii resursseja ja rahaa. koulutus, tiedotus, tutkimustiedon saatavuus aiheesta ja sen lisääminen. Lahopuiden säästäminen Järeät kuolleet puut jätetään metsään Viestien sekavuus. Samanaikaisesti ei pitäisi korjata tuulenkaatoja ja velvoitetaan korjaamaan tuulenkaatoja. Metsätuholaki aiheuttaa lahopuuasiaan epäselvyyttä Käsitykset riskeistä. Uskomus tautien leviämisestä, asenne ja siisteyskäsitys. Turvallisuustekijät, kuolemassa olevat karsitaan harvennuksissa. Energiakäyttö. taloudellinen merkitys energiapuuna (suhdanteet) Kuivat kuuset hyvää polttoainetta. Raha. Sopimisen puute. Niiden jättämisen sopiminen metsänomistajan kanssa. Tiedotus ja koulutus. Kaikille tahoille (mo, urakoitsija, suunnittelija) Huomioon ottaminen kaikissa työlajeissa. Jättö, teko, säästämi nen, suojaus. Laatu, määrä. Lahopuiden jättäminen 1 puu/ha. Metsänomistajan tahdon välittyminen. Kääpäiset lehtipuut pitäisi säästää, Hakkuun ohjeistukseen päätös kuolleiden puiden säästämisestä, metsänomistajan ohjeiden välittyminen käytäntöön. Leimikonsuunnittelussa ja hakkuusopimuksissa kiinnitetään huomiota mitä puita jätetään (vioittuneet ja lahoamassa olevat puut). 3

4 Ohjeiden kehittäminen. Säästettävän lahopuuston ohjeistus, että luotokohteiden lähellä säästetään kaikki. Kannustimet. Bonuskikka/porkkana metsänomistajalle niiden jättämisestä metsään. Järeitä ja pitkälle lahonneita maapuiden varotaan rikkomasta Ei säily. Ajetaan korjuussa yli. Etelässä 30-metrinen puu vaikea kiertää ja olla rikkomatta. Vaatii kuskilta paneutumista ja asennetta. Viestintä. Pitää asiaa enemmän esillä. Aika ja valistus muuttaa. Säästöpuuryhmä. Jättää säästöpuuryhmä lahopuiden ympärille. Järeät tuoreet lahopuut siirretään pois koneiden tieltä ei mainintoja ei mainintoja Harvennus- ja uudistushakkuissa tehdään tekopökkelöitä Riskit. Hyönteistuholaki. Ohjeistuksen puute. Asiaa ei koulutettu konekuskeille. Työnjohto ei pyydä tekemään. Uusi asia. Ei vielä hoksattu. Metsänomistajat eivät ymmärrä. Pystykuivien puiden katkominen tekopökkelöiksi turvallisuusriskin vuoksi on helposti perusteltavissa mutta tuoreet puut eivät ole ottaneet tuulta alleen. Asenne. Koneyrittäjien asenteet, pidetään ylimääräisenä työnä. Päätös. Firmoille sanottava että näin on tehtävä. Asia mukaan puukauppasopimuksiin. Vastuuta työnjohdolle asian toteutumiseen Neuvonta. Ja metsänomistajalle perusteltava miksi kannattaa jättää (perustuu vapaaehtoisuuteen). Kauppakirjassa sovittava asia muiden joukossa. Rasti ruutuun että metsänomistaja hyväksyy niiden teon hakkuussa. Kaikkien toimijoiden pitäisi tuoda luonnonhoitoa paremmin esille. Heti suunnitteluvaiheessa kerrottava metsänomistajalle tekopökkelöistä, eikä niiden teko saa aiheuttaa lisäkustannuksia. Viestintä. Esimerkiksi Metsäkeskukselle kampanjaksi. Koulutetaan koneenkuljettajia. Tekijäpuolelle selväksi että mitä tehdään ja että se on toteutettava. Säästöpuuryhmä. Jätetään tekopökkelöt säästöpuuryhmiin niin ne ovat helpommin hyväksyttävissä Metsikön puulajiston ja puuston rakenteellisen monimuotoisuuden ylläpitäminen Metsätaloudellisesti vähäarvoisten puiden ja pensaiden säilyttäminen raivauksissa, energiapuuharvennuksissa ja kasvatushakkuissa 4

5 Perinne. Kemera ja metsämiesmoraali johtavat siihen, että tehdään turhaa työtä. Yksisilmäinen ajatus, että vain tuottavin puu jätetään metsään. Asia jää taka-alalle, kun on monta huomioitavaa hakkuissa. Helppous. Puhtaasti tekeminen on helppoa. Ajatellaan, että metsän täytyy olla puhdas ja siisti. Vähäarvoisten puiden säästäminen ei mene kaikille perille. Viestinnän haaste. Asia on mietittävä huolella, koska toisaalta rästikohteita on paljon. Tilannekohtainen vaihtelu. Kasvupaikan vaihtelu määrää mahdollisuudet ja samaa tavoitetta ei voi olla joka paikassa. Viestin kulku asiakkaalta metsurille vaikea. Metsänomistajan käsitys myytävästä palvelusta. Puhelimessa sovitaan kauppa ja myyntitilanteessa selkeys ja yksinkertaisuus ovat tärkeitä. Jos jätetään lehtipuustoa raivaamatta paikassa, missä myös istutuspuusto on onnistunut, tulee palautetta kesken jääneestä työstä. Metsänomistajilla on omat mielipiteet, miltä metsän pitää näyttää. Metsätuhoriskit. Hirvivahinkojen välttäminen vaikuttaa asiaan. Ohjeistaminen ja työnjohto. Ei ole keskusteltu siitä kuka merkitsee leimikkoon. Miten merkataan etukäteen raivaajalle tai hakkaajalle? Raivaajilla taksoitus ongelmana, koska ei makseta nauhoituksesta. Leimikon suunnittelija pitäisi käydä merkkaamassa, käykö? Metsäpalveluyritykset joissa ulkomaalaisia töissä eivät ohjeista tekijöitä ja tekijät eivät tiedä mitä pitäisi säästää. Hakkuukone ei kaada vähäarvoisia puita rahan takia kaada, toisin kuin raivaaja. Koulutus ja neuvonta. Tarvitaan henkilökohtaista neuvontaa metsänomistajalle sekä työntekijöiden koulutusta, neuvontaa ja työnjohtoa. Metsäpalveluyrittäjien tekijäporrasta tulee opastaa, ettei tarvitse raivata kaikkea pois. Kaikkia nyt esiintyviä puulajeja pitäisi olla hakkuun jälkeen metsässä jäljellä. Pajukot yms. voisi jättää. Kuvion rajoilta ei kaikkea siistiksi. Aukkoihin jätettäisiin vähäarvoiset puut. Maisemallisesti taimikoissa esim. pihlaja näyttää nätiltä. Paikkatiedon parantaminen ja tiedonkulun kehittäminen. Taloudellisesti vähäarvoisten puiden säästämistä pitäisi rakentaa luontaisten edellytysten kautta kuvion pienipiirteisyyttä huomioon ottaen. Tiheiköiksi sopivia painanteita voisi nostaa esiin paikkatiedon avulla. Pitäisi sopia, mikä organisaatio tästä vastaa ja päättää kuka merkitsee maastoon. Sopiminen tilaajan kanssa. Asiasta olisi tärkeä sopia metsänomistajan kanssa, kun palvelua myydään. Taksa ei saisi pienentyä, vaikka puita jäisi hehtaarille. Lehtipuusekoituksen kasvattaminen taimikossa ja kasvatusmetsässä Taloudelliset syyt. Taloudellinen tilanne, lehtipuusta ei makseta niin hyvää hintaa ja metsänomistaja haluaa maksimaalisen tuoton metsästä. Tarkoituksenmukaisen toteutuksen aikaansaaminen on haasteellista. Perinne. Neuvottu älä päästä lehtipuita havupuiden päälle. Firma kyllä jättää tarpeeksi. Mutta metsänomistaja omissa taimikonhoidoissa ja harvennuksissa ei jätä. Viestintä. Metsissä on liian hyvin hoidettuja ja täysin hoitamattomia taimikoita. Tuhoriski. Ylisuuri hirvikanta vaikuttaa puulajivalintaan 5

6 Säästöpuut. Lehtipuiden jättäminen säästöpuuryhmiin Ensisijaisten kohteiden tunnistaminen. Luontaiset oikeiden kohteiden huomioon ottaminen, esimerkiksi kosteat painanteet ja vähätuottoiset alueet Tiedotus, opastus, koulutus. Neuvonnassa on uudelleen katsomisen paikka. Metsurien ja maanomistajien koulutus ja neuvonta, kohdevalinta ja valistus. Tutkimustieto. Tutkimustuloksia hirvituhoista, onko lehtipuustoinen vai yhden puulajin metsä parempi? Perustelut. Asian perustelu metsänomistajille, miksi jätetään lehtipuita. Käytännön esimerkeillä. Teollisuus tukee tätä ja kysyntää on kaikille puulajeille. Riistatiheikköjen ynnä muiden pienpuustoltaan koskemattomien kohtien jättäminen raivauksissa ja harvennushakkuissa Varsin uusia asia. Metsänomistajat eivät tiedä, että esim. kemera-kohteilla voi jättää riistä tiheiköitä ilman tuen määrän pienenemistä. Kiire, suunnittelun puute ja tiedon vähäisyys. Rutiinin puute tekijäportaassa. Raivauksissa tehdään turhaakin työtä. Asenne. Riistametsänhoidon oppaat ovat kertoneet asian jo vuosia sitten. Ongelma taitaa olla että metsäammattilaiset eivät itse usko asiaan. Asiaa ei koeta tärkeäksi. Käsitys taloudesta. Ajatus, että metsän täytyy olla puhdas jotta se on tuottava. Raha ohjaa puiden kasvatusta. Pyritään saamaan maksimaalinen tuotto. Puhdas yhden puulajin metsiä, ei sekapuusto-ajattelua. Vanhat opitut tavat. Koetaan että ei voida jättää käsittelemättömiä alueita. Käsittelyalue halutaan raivata yhtenäiseksi. Asiaa on vaikea hyväksyä, koska on totuttu näkemään metsästä läpi. Asenteet tulisi muuttaa pois kliinisestä toteutuksesta. Kemera tiedotuksen lisääminen. Kemera ja metsäasetus sallivat riistatiheiköt uudistusalalle ja tukikelpoisille työkohteille. 10% taimikoista on mahdollista jättää hoitamatta. Metsänomistajan tavoitteiden selvittäminen. Onko metsänomistajakontaktitilanteessa, esim. puukauppaa tehdessä, mahdollisuus kysyä säästöpuista, riistatiheiköistä tai muista luonnonhoidon asioista? Puunostotilanne on kilpailutilanne, arka hetki joka vaatii valtavan pelisilmän. Riista on hyvä argumentti. Metsänomistajien neuvonta. Jos asiaa avattaisiin metsänomistajalle, ratkaisu todennäköisesti olisi, että sen kun jätätte tekemättä. Esimerkkitapausten kautta koulutettaisiin metsänomistajia, avaintekijänä konkreettisuus. Pitäisi kertoa metsänomistajille miksi tiheiköitä on jätetty. Ei ole kustannuskysymys. Se mikä on hyvä riistalle, näyttää myös hyvälle silmään. Metsänomistajan asenteiden muokkaaminen. Kaikkien toimijoiden aktiivisuutta tarvitaan tiedottamaan ja ohjeistamaan luonnonhoidon asioissa. Ammattilaisten kouluttaminen. Tarvitaan riistatiheikköjen opetus metsäkouluihin. Vähittäinen asennemuutos tiedotuksella ja koulutuksella. Pitäisi ottaa normaaliksi tavaksi toimia, rutiiniksi. Ensisijaisten kohteiden tunnistaminen. Luonnontilaisen suon reunavyöhykkeelle säästetään järeää lehtipuuta ja kuusia suojaksi riistalle. Alikasvoskuusten raivaus vaihettumisvyöhykkeeltä on kallista saatuun hyötyyn nähden. Tiheikkö voidaan 6

7 jättää vähäarvoisen puuston keskelle tai lehtipuiden sekaan. Tiheiköt ovat pieniä asioita, joilla suuria vaikutuksia. Yhdistäminen säästöpuuasiaan. Ensiharvennuksessa jätetyistä riistatiheiköistä tulevia säästöpuuryhmiä. Jos tiheiköt jätetään jo taimikkovaiheessa ja ensiharvennuksessa, on jatkossa helpompi jättää säästöpuuryhmiä ja näin vaikutus on koko elinkaaren. Huomioon ottaminen kaikissa toimenpiteissä. Jo ennakkoraivauksessa voitaisiin jättää riistatiheiköitä, tällöin ne kierretään muokkauksessa eikä istuteta Taloudelliset perustelut. Säästetään 1 A/työpäivä. Hankalat kohteet ovat työläitä. Omavalvonta. Seurataan raivauksen toteuttajia ja annetaan huomautuksia jos ei toteudu. Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus Kannattavuus metsänomistajan ja palveluntuottajan näkökulmasta. Kannattavuustarkastelu, leimikot hinnoitellaan erilailla kuin muissa hakkuissa, puunostajan näkökulma on, että puussa kiinni olevaa euroa pyritään minimoimaan. Lähtökohdat. Metsien rakenne on tasainen, nykyinen metsänomistajien rakenne. Eri-ikäishoidolle on vaikea löytää kohteita, toteutukset ovat huonoja. Uskonpuute. Ammattilaiset eivät usko ideaan, ei osata markkinoida, jää pään sisälle, ei tuoda julki metsänomistajalle vaihtoehtoja, asenteet ja traditio vaikuttaa, esimerkit ja osaaminen puuttuvat. Eri-ikäisrakenteinen metsänhoito on vaikeaa. Riskit. Tuulenkaatoriskin kohoaminen hakkuun jälkeen. Riski korjuuvaurioiden syntymiselle, koska kohteet ovat korjuuteknisesti haastavia. Puunostajien ja suunnittelijoiden tulostavoitteet. Puunostajilla on kovat tavoitteet puun ostamisessa ja välityksessä. Eri-ikäisrakenteisen hakkuun valtakirjakaupan teossa kuluu enemmän aikaa. Toimenpide edellyttää pienipiirteistä suunnittelua. Suuret suunnittelumäärät per suunnittelija ei salli tilaa. Muuta. Pienaukot on vaikeita hallita paikkatiedossa. Koulutus ja neuvonta. Esimerkkikohteita metsänomistajille. Menetelmillä on paikkansa riippuen metsänomistajan tavoitteesta. Oikeiden kohteiden tunnistaminen. Luonto- ja vesiensuojelukohteissa voitaisiin päästä tutuksi poimintahakkuiden kanssa, esimerkiksi pienvesien/vesistöjen läheisyydessä olisi hyvä kehittää eri-ikäiskasvatuksen käyttöä. Rantojen lisäksi eriikäisrakenteisen metsänkäsittelyn kohteiksi sopivat kallioalueet, suot, ja taajamametsät. Sopii pienialaisten ei-luonnontilaisten puronvarsikohteiden käsittelyyn, jolloin niitä ei tarvitse tulevaisuudessa avohakata ja varjoisuus säilyy. Edistävät luonnontilaisten kohteiden reunametsissä varjoisuuden säilymistä. Pitkään levossa olleissa kohteissa on potentiaalia, koska niiden puustossa on enemmän vaihtelua. Luontokohteiden turvaaminen Luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltainen arvokas elinympäristö rajataan hakkuiden ulkopuolelle o Pullonkaulat Leimikon tekoon käytettävä aika. Luontokohteet pitäisi kartoittaa leimikon teon yhteydessä 7

8 Niukat rajaukset. Luontokohteiden rajaukset niukkoja: purot, lähteet, pienialaiset suot, soiden vaihettumisvyöhykkeet. Tiedonpuute, ymmärryksen puute, jotka lähtevät metsänomistaja puolelta. Eurot ratkaisee rajauksen. Metsäsuunnittelun alasajo. Metsäsuunnittelussa olisi merkittävä kohteita mutta suunnittelun määrä vähenee. Puutteellinen paikkatieto. Paikkatiedosta puuttuu kohteita. Tunnistamisen vaikeus. kohteet on vaikea tunnistaa. Metsälain tulkinta. Metsälaki koskee ainoastaan alle 2 ha laajuisia kohteita yhden maanomistajan mailla. Havaitseminen. Puhtaat vahingot, esim lumen aikaan ei olla nähty kohteita. Paikkatietoaineisto kuntoon. Runsaan datan hyödyntäminen. Hakkaajien koulutus. Luontokohteet on koulutettava toimijoille. Muutokset asenteessa. Konekuskit on koulutettava huomaamaan kohteet hakkuissa. Konekuski on ratkaisevassa asemassa jos uusia alueita löytyy leimikosta. Informoisi työnjohtoa ja jättäisi käsittelemättä. Muuttuneiden luontokohteiden huomioon ottaminen. Viimeistään uudistamisen jälkeen tehdään mitä tehtävissä luontokohteen luonnonarvojen eteen. Siltojen käyttö. Kuljetettavien siltojen käyttöä puron ylityspaikoilla tai muilla upottavilla luontokohteilla tulisi tehdä Ruotsin malliin Merkintä kuviotietoon. Pyrkimys on isoihin kuvioihin, joten pienialaiset luontokohteet eivät välttämättä tule omiksi kuvioikseen. Toisaalta lisämääreillä voidaan ohjeistaa toteuttajia, jos ei tehdä omaa kuviota. Silloin niiden huomioon ottaminen jää toteuttajan vastuulle. Osa toimijoista piirtää luontokohteet omaksi kuviokseen, jota ei lasketa hakkuusuunnitteeseen. Tai käytetään bufferointia ja siihen liittyvää ohjeistusta (esim. pienvedet). Maanomistajien neuvonta. Muuttaa esimerkiksi lakikohteen puut rahaksi, jotta metsänomistaja näkee kuinka pienestä menetyksestä on kyse. Tiedotus ja koulutus. Ensimmäisenä ammattilaisten on hyväksyttävä ja ymmärrettävä. Pullonkauloja ei ole jos metsänomistaja ymmärtää miksi rajataan pois hakkuista ja säästetään. Hyvin perusteltuna. Luontokohdetta käsitellään tavanomaista varovaisemmin o Pullonkaulat Talviolosuhteet. Jotkut kohteet, esim. pienialaiset kosteikkopainanteet talvella vaikeasti havaittavia Metsänomistajien tietoisuus. Asiaa ei tunneta. Leimikon rajaus liian lähellä suon reunaa; ei tiedosteta asian tärkeyttä. Maanomistaja maksaa, joillekin talouskysymys. Asiaa ei esitellä maanomistajalle. Oikea-aikainen suunnittelu. Suunnittelu sulan maan aikaan Kaukokartoituksen käyttö. Kartat käyttöön. Mallinnus laserkeilauksella löydetään painanteet pysyviksi säästöpuukohteiksi. Työohjeistuksen kehittäminen. Tarkemmat karttamerkinnät. Ohjeistus. Muiden kuin 10 luontokohteiden käsittely: poimintahakkuut purokohteiden lähelle, lehtipuustoa ja pienpuustoa jätetään, metsänomistajalle kerrotaan vaihtoehdot, ei muokata. 8

9 Luonnonhoitotoimilla edistetään luontokohteen rakennepiirteitä tai ennallistetaan kohde o Pullonkaulat Ei noteerata nuorissa metsissä. Puronvarsia ei oteta huomioon nuorten metsien hoidossa, jolloin päätehakkuuvaiheessa ongelmia. Puutteita osaamisessa. Rajaus leimikon ulkopuolelle, koska pelko lain rikkomisesta, vaatii ammattitaitoa, kohteet vaikea tunnistaa, yleensä tuottamatonta työtä, ei ymmärretä mahdollisuutta parantaa luontokohteita. Ei osata perustella metsänomistajalle. Vähämerkityksellisyys. Kohteet pieniä, jää jo valmiiksi metsänkäytön ulkopuolelle. Niihin ei panosteta vaan jätetään hoitamatta. Koulutus ja neuvonta. Varovaisia, luontoarvoja vahvistavia hakkuita myös luontokohteille, ettei tule mustavalkoista vastakkainasettelua suojelun ja metsänhoidon välille. Koulutus, opastus ja tiedotus metsänomistajien suuntaan. Palvelut. Palvelujen kehittäminen. Metsäsuunnitelma. Kartoitetun metsäsuunnitelmatason ylläpito, hyvät kohteet esiin, enemmän paukkuja tähän aiheeseen. Säästöpuut suojakaistan reunaan. Urakoitsijoiden kouluttaminen. Asioiden esittely metsänomistajalle. Ajourasuunnittelu. Varjoisan luontokohteen ominaispiirteiden säilyminen otetaan huomioon naapurikuvioiden toimenpiteissä o Pullonkaulat Uskallus. Ei uskalleta vaihdella hakkuutapoja. Ei nähdä vaihtelun mahdollisuuksia harvennushakkuissa. Maastosuunnittelun väheneminen. Ennakkoon tehtävän maastosuunnittelun väheneminen, kohteiden tunnistaminen ja löytäminen. Tilarajat. jos varjoisa kuvio on naapurin puolella, niin vaikea ottaa huomioon leimikon suunnittelussa. Raha. Hakkuu rajataan niin lähelle säästettävää kohdetta kuin voi. Metsänomistaja laittaa vastaan suojelu ja ympäristöasioissa ( naapurin puolella voi suojella muttei omalla ) Resurssit liian pienet. Maastossa ei käydä, katsotaan vain ilmakuvalta. Tietynlaista harmaata taloutta kun ei jäädä kiinni. Metsänomistajan asenne suojavyöhykkeestä. Suojavyöhyke halutaan vetää minimiin. Kaukokartoitus. Keilausaineiston parempi hyödyntäminen Koulutus ja neuvonta. Hakkuut luontokohteiden ympäristössä: varjoisuuden huomiointi, ympäristötavoitetta tukevat hakkuut luontokohteissa, luontokohteiden kunnostus, arvokkaan elinympäristön rajaaminen hakkuiden ulkopuolelle. Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus. Menetelmällä voidaan turvata vieressä olevan arvokkaan luontokohteen tai suojelualueen suojaisuutta. Naapurikuvioilla huomioitava esim. poimintahakkuilla. Varjoisat luontokohteet ja pienvedet usein samassa paikassa Pirkanmaalla, voitaisiin turvata hakkuutavan muutoksella ja suunnittelulla. Valvonta. Valvonta on liian lepsua. Perustelu. Metsänomistajalle perustelu, jotta varjoisa kohde säilyisi elinvoimaisena. Perustellaan miksi suojavyöhyke säilytetään ja mitä menetetään jos ei jätetä. 9

10 Lajiesiintymätiedon huomioon ottaminen Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat turvataan hakkuissa Pelot. Metsänomistajia peloteltu liito-orava keskustelulla. Osaaminen. Ammattitaidon puute. Puutteellinen paikkatieto. Tietoa liito-orava havainnoista ei ole saatavilla. Tarkkailu maastossa. Liito-orava pitäisi pyrkiä havainnoimaan aikaisemmin, jotta metsänkäsittely voitaisiin suunnitella. Asian hoitaminen osana normaalia talousmetsien luonnonhoitoa. Liito-oravan pitäisi tulla arkipäiväiseksi, ei byrokraattisesti nostettaisi jalustalle. Säästetään elinpaikkoja jossain määrin aina, sillä hakkuu aina pilaa elinympäristöä. Tehtäisiin useammin ja epävarmemmissa paikoissa. Vähäarvoisten puiden säästäminen kuuluisi samaan kuin liito-oravan paikkojen säästäminen. Kohteet, joissa lehtipuita säästettäisiin systemaattisesti niin toimenpiteet tukevat toisiaan vaikkei liitooravaa olisi havaittukaan. Koulutus. Ammattilaisten koulutuksen lisääminen. Metsänomistajien kouluttaminen. Paikkatiedon saanti. Elyn, metsäkeskuksen ja muiden kautta tietojen saaminen ja julkaisu liito-oravien elinalueista. Petolintujen pesäpaikat ja pesintä turvataan hakkuissa Pesimäaikaisten hakkuiden välttäminen vaikeaa Toteutuksen kehittäminen Metsäkanalintujen pesiä suojataan maanmuokkausalueilla Tunnistaminen ja huomaaminen vaikeaa Kanakoiramiesten käyttö, paikkatiedon parantaminen Tiedossa olevien uhanalaisten lajien elinpaikat turvataan Esiintymien varmistaminen. Uhanalaisten lajien tunnistaminen ei ole mahdollista työajan puitteissa. Neljä vuodenaikaa vaikeutta Aineiston puutteet. Aineisto tarkistamatonta, koomista, hajaotantaa. Olisi tärkeää olla luotettavaa ajantasaista aineistoa, todellista aineistoa. Kartoitus avainasemassa. Pelkotila käytön rajoituksista. Aiheuttanut haamuhakkuita ja maton alle lakaisua Tiedonkulun kehittäminen. Paikkatietojen tuominen kaikkien toimijoiden käyttöön METSO. Jos jonkun lajin elinympäristö sopii Metso-kohteeksi, se voitaisiin laittaa vapaaehtoiseen suojeluun. Palaverin paikka. Luottamus. Mitä kartoitetaan, yhteinen kieli, pelisäännöt. 10

11 Paloriippuvaista lajistoa tuetaan uudistusalueen luonnonhoidollisella kulotuksella Talous. Koetaan kalliina ilman kemera-rahoitusta, ei onnistu metsänomistajan vastuulla kun pelastuslaki vaatii ammattilaisen. Sää. Kulotuskelit ovat harvinaisia. Yrittäminen. Pitäisi edes yrittää, ei ole niin tarkkaa onnistuuko täydellisesti. Pintavalutus ja saostus vesien johtamisessa Ojiin jätetään kaivu- ja perkauskatkoja Ajattelumalli. Että kaikki märkä täytyy saada pois. Kaikki ihan kuivaksi tai pilaa koko metsän. Ei ole kustannuskysymys. Valvonta. Tiukempi valvonta alkuun. Koulutusta. kuljettajille. Tarvitaan resursseja. Hyötyjen tunnistaminen. Kaivukatkoista tulee helposti kosteita paikkoja ja kosteikkoja, joista myös puute metsissä. Saadaan muitakin arvoja kuin vesiensuojelu. Neuvonta. Metsänomistajalle kertominen. Kunnostusojitusalueille perustetaan pintavalutuskenttiä Resurssit. Ojitussuunnittelu pitää tehdä maastossa, mutta resursseista pulaa. Tasaisuus. Ongelma tasaisilla mailla, jos maastonmuodot eivät auta vesien johtamista pois alalta. Ei pystytä tekemään joka paikassa. Asenteet. Ojituksen tehokkuuden maksimointi. Saattaa hidastaa veden valumista yläpuolisilta alueilta. Osaaminen. Koulutus tähän puutteellinen. Toteuttajilla ei välttämättä mahdollisuutta toteuttaa. Ohjeistus. Kehitetään toteutusta siten, että pyritään pois kaavamaisista ohjeista ja etenkin toteutuksesta. Ohjataan vedet kuvion alaavimpiin kohtiin eikä aina pois. Neuvonta Koulutuksen lisääminen. Pyrittäisiin käyttämään aina kun mahdollista. Kunnostusojitusalueille rakennetaan monivaikutteisia kosteikkoja Osaaminen Talous. kosteikoissa metsänomistaja vaikea sada mukaan, lisää ojituksen kustannuksia, vie tilaa metsänkasvatukselta, helppo perustella vain metsästäjille Tuet, koska metsätalousmaa pienenee. Koulutusta metsänomistajille ja toimijoille 11

12 Sopii Isoille tiloille *Kosteikot ja niiden teko. **Käytännön toimijoiden vesiensuojeluosaaminen vaihtelee. Epävarmuus oikeista toimenpiteistä. Osaamista lisää! Tehokkaat vesiensuojelun toteutusmenetelmät, monivaikutteisten kosteikkojen rakentaminen, vesistösuojelu (muokkauskoulutus). Paikat joissa vesiä ei voi ohjata minnekään hyödynnettäisiin kosteikkoihin. Suojelullinen näkökulma paikkoihin joissa ei metsätalouskäyttöä. Suojakaistat Suunnittelun puutteet Toteuttajien osaaminen Metsänomistajien asenne. Maanomistajat eivät ymmärrä suojakaistojen tärkeyttä Organisaatiomuutokset - ei aikaa valvontaan. Neuvonta. Maanomistajien ymmärryksen lisääminen Tieto asiasta urakoitsijalle ja kuskille. Säästöpuuryhmä kohdistetaan suojakaistalle. PEFC:in myötä koulutetaan korjuuohje urakoitsijoille, koulutusta tulee jatkaa. Soiden reunoilla voisi lehtipuustoisia suojavyöhykkeitä tekemällä maanmuokkausta kangasmaan puolella ja jättämällä syntyvä lehtipuusto raivaamatta. Valmistava hakkuu. Voisi harkita viimeisen harvennuksen tekemistä voimakkaampana lähellä suojavyöhykettä, jolloin se taimettuisi ennen uudistushakkuuta. Hyötyinä tulisi se, että avohakkuuvaiheessa suojavyöhykkeen vieressä avohakkuun reuna olisi lähtenyt luontaisesti uudistumaan, eikä tarvittaisi muokkausta lähellä suota/vesistöä. Vaihettumisvyöhyke olisi myös suojaisampi. Hakkuu- ja muokkaustapojen vaihtelu vesiensuojelun hyväksi Vesistövaikutukset minimoidaan ajourasuunnittelussa Ymmärtäminen. Ajourien suunnalla on merkitystä vesiensuojelulle Ajattelemattomuus urakoitsijoilla. Ajatuksena ennemmin tehokkuus ja tuotoksellisuus. Kuljettajien koulutus Uudistusalueen maanmuokkaustapaa vaihdellaan maapohjan ja vesiensuojeluriskin mukaan Kalusto. Etelä-Suomessa kaluston saatavuus Koneenkuljettajan osaaminen. luotetaan metsäsuunnittelijan tekemään ehdotukseen Tietämys. Ei tiedosteta muokkauksen vesiensuojelullisia ongelmia Kääntömätästystä enemmän. Maanmuokkaajien vesiensuojeluosaamista lisätään koulutuksella. Vesiensuojelun taso on toimijoiden osaamisesta kiinni, vastuu on toimijoilla ja myös mahdollisuus valita keinot 12

13 Kannattaisi käyttää toimihenkilöresursseja, kun menee suoraan metsäsuunnittelusta toteuttajalle. Panostus vaikeisiin kohteisiin. Tiedonkulun kehittäminen. Säästöpuut.Painanteisiin säästöpuut, jolloin ei muokata Pienvedet ja ojien ylitykset suojataan havutuksella tai tilapäissillalla Taksotus. Eurot ratkaisee, silloin ei huomioida mitään, vaan kaikki kustannukset laitetaan minimiin. Metsäkoulutuksen puutteet. Metsäkouluissa ei puhuta pienvesistä. Yrittäjien asenne. Ei ajatella että ojat särkyvät. Konemiehet hätäisiä. Jos ojien ylitykset ovat kunnossa, on moni asia kunnossa. Jos työt saadaan menemään yleisesti laadukkaasti, niin tämäkin asia on kunnossa. Asenneilmapiirin muokkaaminen. Työt on tehtävä hyvin ja huolella. Laiskuus, välinpitämättömyys ja viitsimättömyys kerätä puita ojien ylitykseen. Koulutus. Metsäkouluissa konekuskeille pienvesistä. Asenteiden muokkaaminen ja muistuttaminen. Asioiden esille nostaminen, parempi jälkiseuranta alueilla joissa ojien ylityksiä tulee paljon. Ohjeistus. Jämerämmät otteet ja ohjeet konekuskeille että aina on suojattava puro kun se ylitetään. Mustavalkoinen sääntö jota ei voi kiertää (esim. suojaa vain tarvittaessa tms.) Latvusmassat puidaan suojakaistojen ja ojien ulkopuolelle Vesiensuojelullisesti herkän kohteen metsänuudistamisessa ei käytetä ojitusmätästystä Äestyksessä jätetään muokkauskatkoja Turvemaiden vesitaloutta säädellään muulla keinolla kuin ojituksella, esim. eri-ikäiskasvatuksella. Asenne. Kaikki märkä saatava pois. Ahneus tuottavuudessa. Koulutus ja neuvonta. Metsänomistajalle paremmin selväksi mitä tehdään. Asenteiden muokkaus, Muut vesiensuojelukeinot Happamilta sulfaattimailta koituvia vesistöhaittoja ehkäistään ojienkaivuussa Vieras asia. Asiaa ei tunneta metsätaloudessa. 13

14 Vesipinnan vakiointi kunnostusojituksessa. Koulutus. Rumpurakenteet perustetaan niin ettei synny eliöstölle vaellusesteitä Kunnostusojituksille laaditaan tarkennettu vesiensuojelusuunnitelma Vesiensuojelurakenteet kohdennetaan paikkatietoselvitysten pohjalta (virtausmallikartat, valuma-alue) Hankalaa, kun on useita metsänomistajia. Tähän liittyy myös vesiensuojelurakenteiden oikea paikallistaminen. Tunnetaan heikosti. Ei ole laajasti käytössä, ei tiedetä että tietoa saatavilla, ei tunneta mahdollisuuuksia. Osaamisen ajantasalla pitäminen haasteellista. Ostoosaaminen puuttuu, eli palvelun tilaajat eivät osaa määritellä vaatimuksia. Puutteet paikkatiedossa. Kaikille ei ole tarjolla, käyttöä ei vaadita, mahdollisuuksia ei tunneta. Vesiensuojeluratkaisut kaavamaisia... ei aina tarvita. Virtaamanhallintaa ei osata käyttää. Koulutus ja neuvonta Virtaamanhallinta padolla. Työkalut on jo olemassa osin mallinnukseen. Työkalut toimijoille tulossa. Suunnittelu. Valuma-aluekohtainen suunnittelu kuntoon: jos saadaan 100 ha kuntoon ojituksella, 1 ha voidaan uhrata pintavalutukseen. Ohjeistus. Urakoitsijoiden olosuhteiden parantaminen 14