Raivauksissa ja harvennuksissa jätetään riistatiheikköjä ja muita kohtia, joiden pienpuustoa ei poisteta

Transkriptio

1 Raivauksissa ja harvennuksissa jätetään riistatiheikköjä ja muita kohtia, joiden pienpuustoa ei poisteta 7 Laaja-alaisesti toteutettavissa, löytyy kiinnostusta ja helppo toteuttaa. Jos tiheiköt jätetään jo taimikkovaiheessa ja ensiharvennuksessa on helpompi jättää säästöpuuryhmiä ja näin vaikutus on koko elinkaaren. Heidän talossaan (mhy) jo huomioitu ja käytännössä. Kestävyyden lisääntyminen kyseenalainen? Puuntuotannollisesti vähäarvoiset puut pienialaisiin puuryhmiin. Helppo tapa ja helppo saada valtakunnalliseksi toimintamalliksi. Riistalle ja pieneliöstölle hyötyä. Kuvion rajoilta ei kaikkea siistiksi. Aukkoihin jätettäisiin vähäarvoiset puut. Maisemallisesti taimikoissa esim. pihlaja näyttää nätiltä. Otetaan huomioon sellaisessa paikassa riistan elinympäristövaatimukset jossa se on järkevää toteuttaa. Tiheiköt metsässä. Vaikea hyväksyä, totuttu näkemään metsästä läpi, asenteen muuttaminen. Tiheikkö voidaan tehdä vähäarvoisen puuston keskelle tai lehtipuiden sekaan. Tiheiköt pieniä asioita joilla suuria vaikutuksia. Leimikon suunnittelussa tärkeä huomioida että riistatiheikkö samassa paikassa koko kierron ajan. Kuvioilla joilla ei ole jättöpuita, taimikonhoidon ketjun alussa päätettävä mihin kohtaan jättöryhmä jää. Jätetään tiheikköjä kuten kuusen alikasvosta ja lehtipuuta. Linnuille suojapaikka, lisää ravintoa alueelle ja pesäpaikkoja. Kiire ja suunnittelun puute. Tiedon vähäisyys. Ei koeta tärkeäksi. Rutiinitason puute tekijäportaassa. Ei ole kustannuskysymys. Koulutus ja pitäisi ottaa normaaliksi tavaksi toimia, rutiiniksi. Kunnolla tehty raivaus on siisti eikä mitään ylimääräistä ole jäänyt. Vanhat asenteet, kliininen toteutus, ei voida jättää käsittelemättömiä alueita. Pyritään saamaan maksimaalinen tuotto. Uusi asia. Vanhat opitut tavat esteenä. Ajatus että metsän täytyy olla puhdas jotta tuottava. Nykyinen istutus ja kasvatustekniikka. Puhdas yhden puulajin metsiä, ei sekapuusto-ajattelua. Raha ohjaa puiden kasvatusta. Varsin uusi asia. Metsänomistajat eivät tiedä asiasta esim. kemerassa voi jättää riistä tiheiköitä ilman tuen määrän pienenemistä. Toiseksi halutaan raivata yhtenäiseksi alue. Koulutus, suunnittelu Koulutus ja seuranta. Seurataan raivauksen toteuttajia ja annetaan huomautuksia jos ei toteudu. Opastus tekijöille ja kertoa myös metsänomistajille miksi tiheiköitä on jätetty. Metsänomistajan asenteiden muokkaaminen. Esimerkkitapausten kautta koulutettaisiin metsänomistajia, avaintekijänä konkretia. Samoin riistatiheikköjen opetus metsäkouluihin. Metsänomistajille tiedottaminen. Kaikkien toimijoiden aktiivisuus tiedottamaan ja ohjeistamaan luonnonhoidon asioissa. Tiedotus ja tiedon lisääminen.

2 Raivauksissa, energiapuuharvennuksissa ja kasvatushakkuissa säilytetään metsätaloudellisesti vähäarvoisia puita ja pensaita. 5 Ennakkoraivauksissa ei pihlajoita, raitoja, leppiä pois. Kuvioiden reunoille jätettään lehtipuuta. Tulisi erilaisia paikkoja joissa vähäarvoisia puita ja vaihtelevuutta metsiin. Monimuotoisuus ja vaihtelevuus metsässä. Yritetään väkisin laittaa metsä talouskuntoon. Voisi hyvin jättää puuryhmiä ja raivaamattomia alueita. Tärkeä kohta jossa tehdään jatkuvasti väärin vaikka kaikki tietää miten voisi tehdä. Monimuotoisuuden kannalta. Ja jos taimikonhoitovaiheessa tuhotaan säästöpuiksi kelpaavat puut niin on vaikea tehdä säästöpuita. Ei vaaranna puuntuotantoa. Lepikot, pajukot, kuusipuskat aluskasvillisuutena, niiden säästäminen. Ongelmina: Miten merkataan etukäteen raivaajalle, hakkaajalle? Kuka merkitsee? Raivaajilla taksotus ongelmana, ei makseta nauhoituksesta. Leimikon suunnittelija pitäisi käydä merkkaamassa, käykö? Pihlaja kataja alueet, alueet joissa ei ole kasvatettavaa puuta. Jätetään vähäarvoisia puita. Lisää riistalle suojaa ja ruokaa. Jäi kysymättä: antti paananen Ajatellaan että metsän täytyy olla puhdas ja siisti. Yksisilmäinen ajatus, että vain tuottavin puu jätetään metsään. Asia jää taka-alalle kun on monta huomioitavaa hakkuissa. Ei ole keskusteltu siitä kuka merkitsee leimikkoon. Metsäpalveluyritykset joissa ulkomaalaisia töissä eivät ohjeista tekijöitä, tekijät eivät tiedä mitä pitäisi säästää. Hakkuukone ei niitä rahan takia kaada toisin kuin raivaaja. Metsätalous ja sen kannattavuus. Jättöryhmä jätetään käsittelemättä ja raivaamatta niin tästä jää sellainen kohde. Metsänomistajilla omat mielipiteet miltä metsän pitää näyttää Opastus ja tiedotus tekijäportaalle ettei tarvitse raivata kaikkea pois. Pajukot yms voisi jättää ja aukot joissa ei kasva kasvatettavaa puuta. Taksa ei saisi pienentyä vaikka puita jäisi hehtaarille. Metsänomistajan kanssa täytyisi muistaa ottaa puheeksi luonnonhoito. Puhua eteenpäin ja pitää esillä organisaatiossa. Tiedottaminen ja neuvonta. Pitäisi sopia mikä organisaatio tästä vastaa. Koulutusta ja ohjeistusta metsäpalveluyrittäjien työntekijöille. Päättää kuka merkitsee maastoon. Koulutus ja tiedotus metsänomistajille

3 Luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltainen arvokas elinympäristö rajataan hakkuiden ulkopuolelle Nauhoitetaan eroon leimikosta. (leimikon suunnittelija nauhoittaa). Konekuskit myös soittavat jos hakkuissa löytyy tärkeitä kohteita Metsälain täyttävä kohde rajataan maastossa hakkuiden ulkopuolelle. Monimuotoisuuden kohteita, eliöstö rikkainta. Selkeät lakikohteet ja monimuotoisuuskohteet esim. tihkupinta jonka nauhoitti maastossa ja säästi. Niihin voi muodostua säästöryhmiä ja riistatiheikköjä. Kartasta rajataan alue säästöpuuryhmälle. Lakikohteet pyritään rajaamaan pikkaisen isommaksi. Pienialaisia luontokohteita esim. purot ja pienet suot. Laadun parantaminen lisäisi kestävyyttä. Puhtaat vahingot, esim lumen aikaan ei olla nähty kohteita. Puroista pitäisi etsiä aina kova kestävä ylistyspaikka. On käytännössä ja toimii. Ei tullut mieleen kohteita joissa rikottu Tiedonpuute, ymmärryksen puute, jotka lähtevät metsänomistaja puolelta. Eurot ratkaisee rajauksen. On jo käytännössä. Uusissa metsäsuunnitelmissa ne huomioidaan ja suunnitelmia käytetään leimikoiden teossa. Pullonkauloja ei ole jos metsänomistaja ymmärtää miksi rajataan pois hakkuista ja säästetään. Hyvin perusteltuna. On käytännössä ja toimii. Tiedotus ja koulutus. Ensimmäisenä ammattilaisten hyväksyttävä ja ymmärrettävä. Konekuski ratkaisevassa asemassa jos uusia alueita löytyy leimikosta. Informoisi ja jättäisi käsittelemättä. Koulutusta konekuskeille että huomaisi niitä hakkuissa.

4 Pienvedet ja ojien ylitykset suojataan havutuksella tai tilapäissillalla 4 kp On se sitten kaivettu oja, luonnontilaisen kaltainen tai lakikohde niin aina täytetään oja puilla ja suojataan näin ylityskohta. Puut kerätään sitten lähtiessä. Ojien ylitysten miettiminen. Suojaaminen tärkeää, mutta että ollaan huolellisia. Huolellisuus ja kriittisten kohtien suojaus tärkeää. Määrällinen ja laadullinen lisääminen monimuotoisuuden kannalta ja että tehdään siististi, Esteettinen kysymys enemmänkin. Rakennetaan sillat ojien ylityksessä ettei penkat sorru ja kiintoaines huuhtoudu pois. Alapuolisten vesistöjen turvaaminen. Leimikossa hieno oja, johon suunnitellut kaiken valmiiksi ettei tarvitse tuhota. Toinen kun tulee hakkaamaan leimikon niin oja on tuhoutunut. Pitäisi olla samat säännöt kaikille. Jos on mahdollisuus ettei ojaa ylitetä niin sitten ei ylitetä. Esim kone kuski voi tehdä puista sillan ettei pienvesi tuhoudu. Nykyään ei välitetä koska kustannustehokkuus, ei haeta paikkaan vaan mennään lyhintä reittiä. Sitten jälkikäteen kaivinkoneella korjataan. Laiskuus, välinpitämättömyys ja viitsimättömyys kerätä puita ojien ylitykseen. Konemiehet hätäisiä ja tekee hutiloiden. Jos ojien ylitykset on kunnossa, on moni asia kunnossa. Jos työt saadaan meneen yleisesti laadukkaasti niin tämäkin asia on kunnossa. Yrittäjien asenne, ei ajatella että ojat särkyvät. Taksotus, eurot ratkaisee, silloin ei huomioida mitään vaan kaikki kustannukset minimiin. Metsäkouluissa ei puhuta pienvesistä, esim harjoittelija ei tiennyt mistä ja miten oja ylitetään. Jämerämmät otteet ja ohjeet konekuskeille että aina on suojattava puro kun se ylitetään. Mustavalkoinen sääntö jota ei voi kiertää (esim. suojaa vain tarvittaessa tms.) Konemiesten huolellisuus ja vastuullisuus. Asenneilmapiirin muokkaaminen. Työt tehtävä hyvin ja huolella. Asenteiden muokkaaminen ja muistuttaminen. Asioiden esille nostaminen, parempi jälkiseuranta alueilla joissa ojien ylityksiä tulee paljon. Koulutus metsäkouluissa konekuskeille pienvesistä.

5 Ojiin jätetään kaivu- ja perkauskatkoja 3 k Vesien suojeluun liittyvä. Löytyy jo ojitusohjeista. Tätä asiaa korostettu ja koulutettu. Vesiensuojelu asia. Kaivukatkoista tulee helposti kosteita paikkoja ja kosteikkoja, joista myös puute metsissä. Saadaan muitakin arvoja kuin vesiensuojelu. Jos alueelle mahdollinen jättää kaivukatko esim. vanha perkaamaton oja, ettei hienoaines kulkeudu vesistöihin. Oheistus ja koulutus. Ei ole kustannuskysymys.. Ajattelumalli, että kaikki märkä täytyy saada pois. Kaikki ihan kuivaksi tai pilaa koko metsän. Ongelma tasaisilla mailla, jos maastonmuodot ei edes auta vesien johtamista pois alalta. Ei pystytä tekemään joka paikassa. Tiukempi valvonta alkuun. Koulutusta kuljettajille. Tarvitaan resursseja ja rahaa. Metsänomistajalle kertominen. Sertifioinnin auditoinnit auttaneet, että asia on jo hyvin käytännössä. Aina kun uusi kuski niin miten saada tietotaito siirtymään..? Neuvonta ja tiedon lisääminen metsänomistajille.

6 Säästöpuuryhmiä ja yksittäisiä monimuotoisuudelle arvokkaita puita jätetään uudistushakkuissa ja kasvatushakkuissa. Yksittäisiä puita voidaan tukea lisäämällä puiden määrää, tehdä laajempi kokonaisuus. Vähäarvoinen puuryhmä jätetään jo kasvatushakkuussa. Pääte- ja kasvatushakkuissa eri tavoitteet. Päätehakkuulla lahopuu on tärkeämpi, kasvatushakkuulla vähempi arvoiset puut. Olisiko fiksumpaa jättää isompi puuryhmä varjostamaan lahopuita aukolle? Lahopuu kuivuu parissa kuukaudessa aukolla täysin kuivaksi. (Onko yksittäiset maalahopuut turhia?) Jätetään enemmän säästöpuita, valitaan puut paremmin, valitaan taloudellisesti vähäarvoiset puut. Puhtaaseen kuusikkoon voidaan tehdä tekopökkelöitä. Tietämättömyys. Metsänomistajat keräävät säästöpuut polttopuiksi. Raha ratkaisee. Asennekysymys. Joka firmalla käsitys ettei ympäristöasiat ole niitä ykkösjuttuja, samoin metsänomistajilla. Kilpailu. Ongelma yhden puulajin metsiköissä. Pitäisi etsiä ratkaisuja ja perustella metsänomistajille. Tiedotus ja opastuksen lisääminen, fyysisten kohteiden esittely, toimihenkilöiden panostuksen lisääminen. Sanktiot jos ei jätetä säästöpuita. Kaikille samat säännöt ja toimintatavat. Nyt eri puolilla suomea eri säännöt. Parantaminen alkaa siitä että vanhemmat ihmiset työelämästä ja metsänomistajista vähenee ja nuorille koulutetaan ja neuvotaan. Rahallinen arvo oikeaksi, säästöpuut ei kukkaroa verota. Eikä suostuta kaikkiin metsänomistajien vaatimuksiin. Leimikonsuunnittelussa ja hakkuusopimuksissa selvemmin esille säästöpuiden määrä ja kiinnitetään huomiota mitä puita jätetään (vioittuneet ja lahoamassa olevat puut).

7 Luonnonhoitotoimilla edistetään luontokohteen rakennepiirteitä tai ennallistetaan kohde 3 k Jos kohde on sellainen johon satsata lisää niin satsattaisiin ja vähemmän satsausta siellä missä ei saavuteta tuloksia. Painotus oikeisiin paikkoihin. Erotetaan leimikosta, ettei jää jalkoihin leimikossa. Rajataan suojavyöhykkeet. Ennallistamisessa soiden ojituksen tukkiminen. Pirkanmaalla suot hyvin pienialaisia ja niitä on vähän, joten määrällinen lisääminen hankalaa Luontokohteiden tunnistaminen, Otetaan huomioon kylläkin jo nyt, mutta osataanko esitellä MO lle oikein? MOmistajan konsultointi ongelmana. Metsänomistajan asenne suojavyöhykkeestä. Suojavyöhyke halutaan vetää minimiin. Kohteet pieniä, jää jo valmiiksi metsänkäytön ulkopuolelle. Niihin ei panosteta vaan jätetään hoitamatta. Kartoitetun metsäsuunnitelmatason ylläpito, Tipsit eli hyvät kohteet esiin, Enemmän paukkuja tähän aiheeseen. Jos metsänomistajalle maksettaisiin korvausta suojavyöhykkeen jättämisestä. Tai perustellaan miksi suojavyöhyke säilytetään ja mitä menetetään jos ei jätetä. Muuttaa esimerkiksi lakikohteen puut rahaksi, jotta metsänomistaja näkee kuinka pienestä menetyksestä on kyse. Koulutus, opastus ja tiedotus metsänomistajien suuntaan.

8 Harvennus- ja uudistushakkuissa tehdään tekopökkelöitä 3 k Metsägroup lanseerasi tavan 2 tekopökkelöä per hakkuu, joka koskee niin harvennuksia kuin päätehakkuita. Tekopökkelöt tehdään pääosin lehtipuista. Pökkelöistä tulee nopeasti lahopuuta joka on tärkein elementti. Pystyyn kuivaneet ja huonokuntoiset puut. Voitaisiin laittaa säästöryhmiin. Pystyyn kuivaneet puut pitäisi tehdä tekopökkelöksi luonnossa liikkujan turvallisuusriskin vuoksi. Tekopökkelössä elää ötökät ja muut eliöt ja se lisää lahopuuta eliöstölle. Metsägroup tekee 2 tekopökkelöä per hehtaari. Pökkelöiden tarkoitus on tuoda lahopuuta, linnuille pesäpaikkoja, tikoille ravintoa. Tarkoituksena pystylahopuun lisääminen. Luotto siihen että kyllä muut yritykset seuraa perässä. Koneyrittäjien asenteet, pidetään ylimääräisenä työnä. Metsänomistajat eivät myöskään ymmärrä. Pystykuivien puiden katkominen tekopökkelöiksi turvallisuusriskin vuoksi on helposti perusteltavissa mutta tuoreet puut eivät ole ottaneet tuulta alleen. Niin uusi asia, muut ei ole vielä hoksannu. Kauppakirjassa 1 sovittava asia muiden joukossa. Rasti ruutuun että MO hyväksyy niiden teon hakkuussa. Kaikkien toimijoiden pitäisi tuoda luonnonhoitoa paremmin esille. Heti suunnitteluvaiheessa kerrottava metsänomistajalle tekopökkelöistä, eikä niiden teko saa aiheuttaa lisäkustannuksia. Tekijäpuolelle myös selväksi että mitä tehdään ja että se on toteutettava. Firmoille sanottava että näin on tehtävä. Ja metsänomistajalle perusteltava miksi kannattaa jätää (perustuu vapaaehtoisuuteen). Esimerkiksi Metsäkeskukselle kampanjaksi.

9 Taimikossa ja kasvatusmetsässä säilytetään lehtipuusekoitus 3 kp Pääasia sekapuustoisten metsien lisääminen. Ravinteisuuden kannalta tärkeää. Riittävän puumäärän turvaaminen hehtaarilla jos havupuut kärsivät tuhoista. Jätetään lehtipuuta raivauksissa ja harvennuksissa. On paljon metsiä jotka ovat puhtaita kuusikoita. Lehtipuut lisäisivät monimuotoisuutta sillä niillä on eri eliökanta, metsä olisi näin terveempi. Lisäksi muuttaa metsän ilmastoa, esim puhtaassa kuusikossa kellari ilmasto kun taas lehtipuustoisessa ilma olisi lämpimämpi. Taimikonhoitovaiheessa jätetään enemmän lehtipuuta, lehtipuita voisi jättää ryhmiin joista muodostuisi lehtipuuvaltainen alue, josta tulisi säästöryhmä jota kasvatettaisiin päätehakkuuseen asti. Firma (upm) kyllä jättää tarpeeksi. Mutta metsänomistaja omissa taimikonhoidoissa ja harvennuksissa ei jätä. Taloudellinen tilanne, lehtipuusta ei makseta niin hyvää hintaa ja metsänomistaja haluaa maksimaalisen tuoton metsästä. Perinne. Uudelleen katsomisen paikka neuvonnassa. Neuvottu älä päästä lehtipuita havupuiden päälle Asian perustelu metsänomistajille, miksi jätetään lehtipuita. Käytännön esimerkeillä. Lehtipuiden jättäminen säästöpuuryhmiin. Tiedotus, opastus, koulutus. Onneksi teollisuus tukee tätä ja kysyntää on kaikille puulajeille. Tutkimustuloksia hirvituhoista, onko lehtipuustoinen vai yhden puulajin metsä parempi?

10 Kunnostusojitusalueilla rakennetaan monivaikutteisia kosteikkoja. 2 k Vesien valumapaikkoja, joita ei voi ohjata mihinkään, hyödynnettäisiin kosteikkoihin. Enemmän suojelullinen näkökulma paikkoihin joissa ei metsätalouskäyttöä. Kunnostusojitusalueen yhteyteen tehdään laskeutusvesistä lintukosteikkoja, jotka padotaan ja syntyy isompialainen saostusallas. Pystytään sitomaan kiintoaineita ja auttaa valumaalueiden vesistöjen puhtaanapitoa. Metsän kasvatuksen näkökulmasta vesitaloutta saadaan säädeltyä. Ojitus auttaa metsätaloutta ja kosteikko auttaa alempia vesistöjä ja tuo monimuotoisuutta (linnut, ötökät yms) Yleensä pyritään johtamaan vedet pois metsämaalta. Metsänomistajilla ja toimihenkilöillä päähän pinttymä että kosteikko vie hukka tilaa metsänkasvatukselta. Lisäksi se lisää ojituksen kustannuksia. Tukisysteemi, koska metsätalousmaa pienenee. Neuvonta ja tiedon lisääminen. Isoille tiloille hyvä toimenpide.

11 Varjoisan luontokohteen ominaispiirteiden säilyminen otetaan huomioon naapurikuvioiden toimenpiteissä. 2 k Varjoisa luonnonkohde. Rajaus mukailen viereistä kuviota. Luontaisiin leimikon rajoihin pyrkiminen. Kalliopainanteet, kurut. Yritetään suojella mahd.paljon, mutta aina ei onnistu, esim. ainoa reitti varastopaikalle. Naapurikuvioilla huomioitava esim. poimintahakkuilla. Varjoisat luontokohteet ja pienvedet usein samassa paikassa Pirkanmaalla, voitaisiin turvata hakkuutavan muutoksella ja suunnittelulla. Omalta osalta ottaa huomioon, mutta esimerkiksi jos varjoisa kuvio on naapurin puolella, niin vaikea ottaa huomioon leimikon suunnittelussa. Raha. Hakkuu rajataan niin lähelle säästettävää kohdetta kuin voi. Metsänomistaja laittaa vastaan suojelu ja ympäristöasioissa ( naapurin puolella voi suojella muttei omalla ) Metsänomistajalle perustelu, jotta varjoisa kohde säilyisi elinvoimaisena. Valvonta liian lepsua. Resurssit liian pienet. Maastossa ei käydä, katsotaan vain ilmakuvalta. Tietynlaista harmaata taloutta kun ei jäädä kiinni.

12 2 kp Säästöpuiden määrää vaihdellaan tilanteen ja metsänomistajan mukaan Käytännön soveltaminen. On hölmöä, että on pakko jättää säästöpuita vaikkei edustavia puita ole ja taas edustavalla alalla ei jätetä kuin pakollinen määrä. Omistajan tavoitteet pitäisi ottaa paremmin huomioon. Mielekkäämpää olisi että kohde määrittäisi säästöpuiden määrän. Saataisiin edustavat kohteet vielä edustavimmiksi. Säästöpuumäärä voisi olla tilakohtainen ja joustava. Tapauskohtaisesti vaihdellaan metsänomistajan toiveen mukaan. Käytetään kilpailukonstina, toinen firma jättää säästöpuita leimikolle, toinen ei. Muissa firmoissa säästöpuita isännän toiveesta haetaan jopa toiselta leimikolta tienvarteen. Luonnon kannalta, onko järkevää jättää säästöpuita kaikkialle, mitä eläimiä hyödyttää? Kiire. Sähköinen tehokas palvelu ilman maastotöitä tehtävä suunnittelu On jonkin verran jo käytännössä.. Mahdollisuus paneutua asiaan. Suunnitteluvaiheessa enemmän aikaa Metsänomistajan kanssa. Työohjeistus paremmaksi toteuttajille. Metsäsuunnittelupuolella jo merkitty kohteita joissa mahdollisuus jättää enemmän säästöpuita. Metsäsuunnitelma yksityiskohtaisemmaksi. Kaikille samat säännöt säästöpuiden jättöön. Valvontaa lisää.

13 Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat turvataan hakkuissa. 2 k Liito-oravalla laaja elinympäristö ja se on liikkuva eläin. Ely-keskuksen kartoitus lähinnä turhaa teatteria, parempi jos liito-orava tulisi arkipäiväiseksi, ei byrokraattisesti nostettaisi jalustalle. Säästetään elinpaikkoja jossain määrin aina, sillä hakkuu aina pilaa elinympäristöä. Tehtäisiin useammin ja epävarmemmissa paikoissa. Vähäarvoisten puiden säästäminen kuuluisi samaan kuin liito-oravan paikkojen säästäminen. Alueet joissa havaittu liito-oravan elävän rajattaisiin pois hakkuista. Pitäisi pyrkiä havainnoimaan aikaisemmin jotta metsänkäsittely voidaan suunnitella. Metsänomistajia peloteltu liito-orava keskustelulla. Liito-oravasta tehty paha ja pelättävä, kaiken estävä - ajatus. Tietämättömyys, ammattitaidon puute. Tietoa liito-orava havainnoista ei ole saatavilla. Kaikille sama huomioiminen, käytännöt. Kohteet, joissa lehtipuita säästettäisiin systemaattisesti niin toimenpiteet tukevat toisiaan vaikkei liito-oravaa olisi havaittukaan. Ammattilaisten koulutuksen lisääminen. Ely, metsäkeskus ja muiden kautta tietojen saaminen ja julkaisu liito-oravien elinalueista. Lisäksi metsänomistaja kunnan kouluttaminen.

14 Säästöpuuryhmät jätetään leimikosta tunnistettuihin ensisijaisiin paikkoihin. 2 k Jätetään maisemallisesti tärkeälle paikalle, paikkaan jossa on aluskasvillisuutta, soisiin painanteisiin, maapuiden lähelle (kuitenkin huomioiden hyönteistuhoriski). Erilaisten eliöiden hengissä säilymisen takia ja useammalle eliölle tilaa. Ei sijoiteta paikkaan jossa puuryhmä ei kehity vaan paikkaan jossa luontaisen kehittymisen mahdollisuus. Sijoitetaan säästöpuut paikkaan joka ei haittaa metsän jatkokäsittelyä. Ajatellaan että sillä on taloudellista merkitystä. Ei ajatella että säästöpuiden paikalla olisi väliä. Säästöpuita ei merkitä maastoon joten konekuski jättää säästöpuut minne näkee parhaimmaksi näkemättä koko kuviota. Tietämättömyys. Metsäsuunnitelmassa huomioon mihin säästöpuita voisi jättää. Varsinaiseen maastotyöhön enemmän aikaa. Toimihenkilöiden panostuksen lisääminen

15 Tiedossa olevien uhanalaisten lajien elinpaikat turvataan 2 k Lajien kartoitus tietokannassa. Aineisto tarkistamatonta, koomista, hajaotantaa. Olisi tärkeää olla luotettavaa ajantasaista aineistoa, todellista aineistoa. Kartoitus avainasemassa. Ei käyttöä rajoittavaa vaan hyöty ja mahdollisuus. Kaksiteräinen miekka. Kartoitetut hyönteislajit rajataan ulkopuolelle hakkuista. Pohjautuu tutkimuksiin mitä on löytynyt metsästä. Pelkotila käytön rajoituksista. Aiheuttanut haamuhakkuita ja maton alle lakaisua. On jo käytännössä, tiedetään paikat joissa uhanalaisia lajeja on. Metsägroupin järjestelmässä kartalla näkyy uhanalaisten lajien elinympäristö-pisteet. Palaverin paikka. Luottamus. Mitä kartoitetaan, yhteinen kieli, pelisäännöt. Jos jonkun lajin elinympäristö sopii Metso-kohteeksi se voitaisiin laittaa vapaaehtoiseen suojeluun. Suojelu kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä metsä voi muuttua lajille sopimattomaksi.

16 Säästöpuuryhmiä poltetaan 2 k Jokaisessa leimikossa tehtävä poltto. Palolajit lisääntyisivät ( Aihe joka on nyt pinnalla) Kulotusten määrä tällä hetkellä nippa nappa riittäviä. Mielenkiintoa kokeiluun myös MO puolella. Ei suuri kustannuserä. Itsekin polttanut säästöpuuryhmiä. Helppo toteuttaa parin kolmen hengen ryhmällä. Helppo tapa lisätä palanutta puuta metsässä. Tiedonmäärän taso, skeptisyys toimivuuteen. ei ole annettu vaihtoehtona uudistushakkuissa. Avaintekijänä neuvonnan lisääminen niin ammattilaisille kuin metsänomistajille. Kädet täynnä työtä ja aikapula. Aika ja kustannuskysymys. koulutus, tiedotus, tutkimustiedon saatavuus aiheesta ja sen lisääminen. Irrotettaisiin eri organisaatioissa tekijät, ketkä osaa tehdä ja toteuttaa polttoja. Vaatii resursseja ja rahaa.

17 Kunnostusojitusalueille perustetaan pintavalutuskenttiä. 1 k Pintavalutuskentillä pyritään sitomaan ravinteet ja kiintoaines. Vaikuttaa vesitalouteen ja vesistöihin ettei vesistöt rehevöity. Vanhat asenteet. Ojituksen tehokkuuden maksimointi. Saattaa hidastaa veden valumista yläpuolisilta alueilta. Koulutus tähän puutteellinen. Toteuttajilla ei välttämättä mahdollisuutta toteuttaa. Koulutuksen lisääminen. Pyrittäisiin käyttämään aina kun mahdollista.

18 Vesistövaikutukset minimoidaan ajourasuunnittelussa. 1 k Ajourasuunnittelu tehdään niin ettei vesi valu uria pitkin vaan imeytyy maahan esim. rinteissä. Laadullinen parantaminen ettei kiintoaineet ja ravinteet valuisi vesistöihin vaan jäisi alalle jossa operoidaan. Ajattelemattomuus urakoitsijoilla. Ajatuksena ennemmin tehokkuus ja tuotoksellisuus. Koulutuksen ja asioiden tietoisuuden lisääminen.

19 Vesiensuojelullisesti herkän kohteen metsänuudistamisessa ei käytetä ojitusmätästystä 1 k Esimerkki: Metsänomistaja soitti tuohtuneena kun luuli ettei työtä ole edes tehty, kun alueella soistunut lampi, niin tehtiin siisti laikkumätästys eikä vedetty ojia tai ojitusmätästystä. Ei vastannut metsänomistajan mielikuvaa kun ei oltukaan myllerretty kamalaksi. Kokematon kuski olisi voinut pilata koko paikan. kaikki märkä saatava pois. Ahneus tuottavuudessa Metsänomistajalle paremmin selväksi mitä tehdään. Asenteiden muokkaus, koulutus ja neuvonta.

20 Muu luonnonhoitokeino: Säästöpuuryhmät suunnitellaan etukäteen siten, että aluskasvillisuutta ei raivata. Myös kohteet merkataan järjestelmiin, jotta ne säilyvät kaikista eri metsänkäsittely kerroista -> jatkumo 1 kp Jatkumolla saadaan säästöpuuryhmistä monimuotoisempia, tulee lahopuu jatkumo, tulee riistatiheikkö, monia hyötyjä. Jos tehdään selkeä kokonaisuus esim 3kpl 2hehtaarin kuvioita, niille säästöpuuryhmä kuvioiden risteyskohtaan, jolloin ryhmästä saadaan laajempi kokonaisuus joka erottuu ympäristöstä. () Koulutusta tekijöille, järjestelmät niin että voidaan merkitä kartalle. Metsänomistajille koulutusta säästöpuista ja että tämmöinen on mahdollista. Sertifioinnin toteuttaminen ja sitä kautta säästöpuuryhmien jättö. Onnistuu jo hoitosopimustiloilla.

21 Järeitä pitkälle lahonneita maapuita varotaan rikkomasta 1 k Vanhat tuulenkaadot jotka sammaloituneet eivätkä aiheuta hyönteistuhoja. Niissä olevien eliöiden säästö. Luonnossa liikkuvalle tunne vanhasta metsästä kun löytyy maalahopuita, aineeton hyöty. Etelässä 30-metrinen puu vaikea kiertää ja olla rikkomatta. Vaatii kuskilta paneutumista ja asennetta. Pitää asiaa enemmän esillä. Jättää säästöpuuryhmä lahopuiden ympärille. Aika ja valistus muuttaa

22 Järeät kuolleet puut jätetään metsään 1 k Pystykuivan puun jättäminen, lumi ja myrskytuhojen jälkeiset lahopuut jätettäisiin metsään. Niiden jättämisen sopiminen metsänomistajan kanssa. Ohjeistus Bonuskikka/porkkana metsänomistajalle niiden jättämisestä metsään.