Metsäkanalinnut riistakolmioilla elokuussa 2004

Transkriptio

1 1 Riistantutkimuksen tiedote 197:1-. Helsinki Metsäkanalinnut riistakolmioilla elokuussa 04 Pekka Helle ja Marcus Wikman Metsäkanalintulaskennat tehtiin elokuussa riistakolmiolaskennoin totuttuun tapaan. Metson, teeren, pyyn ja riekon yhteistiheys kolmioalueilla oli noin 19 yksilöä metsämaan neliökilometrillä, mikä on hieman alhaisempi tiheys kuin vuosi sitten mutta sama kuin riistakolmiolaskentojen ( ) keskiarvo. Metso ja pyy vähentyivät koko viime vuodesta noin %, kun taas teeri- ja riekkokannat säilyivät ennallaan. Metsotiheys pieneni pääosassa Suomea, mutta Pohjanmaalla kanta elpyi hieman edellisvuotisesta. Teerikanta heikkeni tuntuvastikin Lounais- ja Länsi-Suomessa, mutta oli pääosassa Suomea edellisvuotisella tasolla. Pyytiheydet kasvoivat edellisvuodesta Hämeessä ja Keski-Suomessa, mutta vähenivät muualla, Lapissa jyrkästikin. Riekon tiheys oli edellisen vuoden tasolla pääesiintymisalueellaan Pohjois-Suomessa. Lievät kannanlaskut voidaan yhdistää moneen tekijään. Etelä- ja Keski-Suomea vaivasi sateisuus, millä on voinut olla merkityksensä kanalintujen lisääntymismenestyksessä. Myyräkannat olivat koko maassa erittäin heikot, mikä on voinut kääntää pienpetojen saalistuksen kohdistumaan kanalintujen pesiin ja poikasiin. Riistantutkimuksella oli elokuun loppuun mennessä käytettävissään 672 riistakolmion havainnot. Maastoaineiston keräämiseen osallistui lähes 4400 laskijaa, ja laskennoissa havaittiin noin 7700 metsäkanalintua; laskijat havaitsivat kanalinnun keskimäärin yhden kilometrin kuljettuaan. Kesän 04 kolmiolaskenta oli osassa maata järjestyksessä seitsemästoista ja koko maan kattavana kuudestoista. Erikoistutkija Pekka Helle, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkijantie 2 A, 9070 Oulu, puh , suunnittelija Marcus Wikman, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, PL 6, Helsinki, puh

2 2 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Metsästäjäin Keskusjärjestön järjestämä elokuinen riistakolmiolaskenta oli koko valtakunnan laajuisena kuudestoista ja osassa Suomea seitsemästoista. Elokuisen laskennan tekee kolmihenkinen laskijoiden rintama, jonka keskimmäinen henkilö etenee kolmiolinjaa pitkin ja laitalaskijat hänen sivuillaan metrin etäisyydellä. Kahdentoista kilometrin mittainen, tasasivuisen kolmion muotoinen laskentareitti on maastoon pysyvästi merkitty linja. Se pidetään samana, vaikka alue muuttuisikin esimerkiksi metsänhakkuiden vuoksi. Tätä kirjoitettaessa riistantutkimuksella oli käytettävissään 672 kolmion laskentatulokset. Lopullinen aineisto tulee olemaan hieman tätä suurempi, mutta tulosten pääpiirteet eivät tule mainittavasti muuttumaan. Laskettujen riistakolmioiden lukumäärä riistanhoitopiireittäin käy ilmi kuvasta 1. Pääosa laskennoista tehtiin suositelluinpana laskenta-aikana.-. elokuuta, ja eniten kierrettiin kolmioita viikonloppuna Laskettujen kolmioiden lukumäärä on selvästi pienempi kuin kolmiolaskentojen alkuvuosina, mikä aleneva suuntaus on ollut nähtävissä jo useamman vuoden ajan. Pohjois-Karjalassa laskettiin kolmioita heti Laskettuja kolmioita Elokuu Kuva 1. Laskettujen riistakolmioiden lukumäärä riistanhoitopiireittäin sekä laskentojen ajoittuminen kesällä 04. Viikonloput on esitetty tummennettuina.

3 3 elokuun alussa, millä pyrittiin saamaan tuoreet laskentatiedot metsästyksen suunnittelun tueksi. Kokemuksia tästä kokeilusta odotetaan kiinnostuksella. Tiedotteessa esitetään jokaiselle metsäkanalintulajille kannantiheyskartta kolmioalueilla 0 x 0 km:n yhtenäiskoordinaattiruuduittain ja kannankehitys riistakolmiolaskentojen historian aikana riistanhoitopiireittäin. Taulukoissa esitetään lisäksi riistanhoitopiireittäin kokonaistiheys, poikasten osuus, keskimääräinen poikuekoko ja muutos edellisestä vuodesta. Riistakolmiolaskennan tuloksia on luettavissa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kotisivuilla osoitteessa ja myös osoitteessa Metso ja pyy vähentyivät Metso vähentyi neljänneksen koko maassa. Jyrkimmät riistanhoitopiirikohtaiset pudotukset olivat Itä-Suomessa, jopa %. Ainoastaan lännessä, Pohjanmaalla, metsotiheys koheni hieman edellisvuodesta. Teeren kokonaistiheys oli sama kuin edellisenä vuonna. Tiheydet hieman kasvoivat keskisessä Suomessa, olivat ennallaan pääosassa maata ja laskivat tuntuvasti maan lounaisosissa. Koko maan pyytiheys oli noin viidenneksen edellisvuotista alhaisempi. Jyrkkää vähentymistä todettiin Pohjois-Suomessa, kun taas Hämeessä ja Keski-Suomessa pyytiheys jopa koheni hieman. Riekon kokonaiskanta oli edellisvuotisella tasolla. Lajin päälevinneisyysalueella Kainuussa ja Lapissa keskitiheydet olivat hieman edellisvuotista alhaisemmat, kun taas Oulun riistanhoitopiirin alueella tiheydet nousivat vähän. Vetinen kesä 04 Metsäkanalintujen tiheyteen ja kannanrakenteeseen vaikuttavat useat tekijät yhdessä ja erikseen. Kannanvaihtelun mekanismit tunnetaan melko hyvin, mutta toisinaan kannanmuutokset voivat olla yllätyksellisiä,

4 4 selittämättömiä. Lintukantaan vaikuttaa myös historia, aikaisemmat vuodet. Esimerkiksi kannan ikärakenne, jolla on merkitystä kokonaistuottavuuden kannalta, määräytyy paljolti aikaisempien vuosien tapahtumilla. Pienpedot ovat kanalintujen pesimismenestyksen kannalta merkityksellisiä. Petojen määrän lisäksi tärkeää on myös se, mikä on pienpetojen määrä suhteessa pikkujyrsijöiden määrään. Myyräkantojen romahtaessa yleispedot, kuten kettu, siirtyvät enenevästi lintujen pesien ja poikasten saalistukseen (ns. vaihtoehtoissaalishypoteesi). Metsäntutkimuslaitoksen mukaan myyräkannat olivat keväällä niukat lähes koko maassa. Paikoitellen pienjyrsijöiden määrää luonnehdittiin harvinaisen vähäiseksi. Tämä ei ollut metsäkanalintujen kannalta hyvä seikka, ja edellytykset kohonneille pesä- ja poikuetappioille olivat valmiit. Kevään ja kesän sääsuhteilla on oma merkityksensä kanalintujen lisääntymismenestyksessä. Kahden lämpimän kesän jälkeen saimme kokea menneenä kesänä hyvin toisenlaisen suven. Eräin paikoin Etelä- Suomessa kesäsää tiivistyi yhteen sanaan: vedenpaisumus. Huhtikuu oli sääoloiltaan poikkeuksellisen lämmin ja vähäsateinen, mikä herätti toiveita suotuisasta kesäkaudesta. Tätä vahvisti se, että sää lämpeni vapun jälkeen nopeasti Lappia myöten. Jäämereltä tuli kuitenkin hyytävän kylmää ilmaa 11.. lähtien. Tästä aiheutui useita pakkasöitä aivan eteläistä Suomea myöten. Lopputoukokuu oli viileä ja myös sateinen. Kesäkuu jatkui keskimääräistä viileämpänä etenkin maan etelä- ja keskiosissa. Kolea sää oli vallitseva aina juhannukseen asti. Etelä-Suomessa oli harvinaisesti peräti hallaöitä kesäkuun puolenvälin jälkeen. Kesäkuu oli erityisesti etelässä sateinen. Heinäkuu oli varsinainen sadekuukausi. Tällöin syntyi useita paikkakuntakohtaisia sade-ennätyksiä: huippu oli Hämeessä Hausjärvellä mitattu 246 millimetrin sademäärä heinäkuussa. Lappi sai heinäkuussa nauttia lämpimistä poutailmoista, kun taas Etelä- ja Keski- Suomi tuskaili ainaisten sateiden kanssa. Kesän sääolot eivät olleet etenkään Etelä- ja Keski-Suomessa metsäkanalintujen lisääntymisen kannalta kovinkaan otolliset.

5 Metso Lintuja/km² - 1, 1,6-3,0 3,1-4, 4,6-6,0 6,1 - Kuva 2. Metson keskimääräinen tiheys (yksilöä/km² metsämaata) 0 x 0 km:n ruuduittain elokuussa 04. Metso Korkeimmat ruutukohtaiset metsotiheydet havaittiin Kainuussa ja Lapissa (kuva 2). Korkein riistanhoitopiirikohtainen keskiarvo todettiin niin ikään Lapissa ja alhaisimmat Etelä-Hämeessä, Etelä-Savossa ja Pohjois- Savossa. Metsotiheys väheni pääosassa Suomea, mutta Pohjanmaalla kanta elpyi hieman edellisvuotisesta. Metsokannan tuottavuuden tunnusluvut olivat keskimäärin normaalit, tosin kohtalaisin alueellisin vaihteluin. Tämä pätee yhtä lailla keskimääräiseen poikuekokoon kuin poikueellisten naaraiden osuuteen kaikista naaraista ja poikasten osuuteen kaikista havaituista yksilöistä. Myöskään säilyvyyttä kuvaavassa tunnusluvussa (elokuussa havaittujen aikuisten lintujen osuus edellisen elokuun kaikista yksilöistä) ei ollut mainittavia poikkeamia riistakolmiojakson keskimääräisistä arvoista (taulukko 1). Metson kannankehitys riistakolmiolaskennan aikana ( ) osoittaa

6 6 8 Etelä-Häme Etelä-Savo Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Lintuja / km² metsämaata Pohjanmaa Pohjois-Savo Pohjois-Häme R. Pohjanmaa Pohjois-Karjala Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Kainuu Kuva 3. Metson keskimääräinen tiheys (lintuja/km² metsämaata) riistanhoitopiireittäin vuosina

7 7 kuitenkin alavireisyyttä: tämän vuoden elokuun laskennan tiheys oli koko aikajakson alhaisin - tai lähellä sitä - Satakunnassa, Etelä-Hämeessä, Etelä- Savossa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Pohjanmaalla ja Kainuussa (kuva 3). Taulukko 1. Metson tiheys, kannanmuutos edellisvuodesta, poikasosuus sekä poikuekoko riistanhoitopiireittäin elokuussa 04. Kannan muutos on ilmaistu + ja -merkein (± muutos < %, + ja muutos - %, ++ ja muutos > %). Tiheys Poikas- Poikue- Riistanhoitopiiri yks./km² osuus (%) koko Etelä-Häme 0,3 Etelä-Savo 1,7 4,0 Keski-Suomi 2,4 41 2,6 Kymi 2,8 29 3,6 Lappi 4,2 36 3,2 Oulu 3,0 ± 26 2,4 Pohjanmaa 1, ,2 Pohjois-Häme 2,1 4 3,0 Pohjois-Karjala 2,6 32 2,8 Pohjois-Savo 1,1 Ruots. Pohjanmaa 3,6 ++ 2,0 Satakunta 2,2 2 2, Uusimaa 2,4 28 3, Varsinais-Suomi 3, ,3 Kainuu 3,1 47 3,9 Koko maa 2,9 33 3,1 Teeri Korkeimmat ruutukohtaiset teeritiheydet havaittiin totutusti Oulun-Kainuun alueella (kuva 4). Kolmioalueiden korkeimmat keskitiheydet, yli 12 yksilöä metsämaan neliökilometrillä, havaittiin Kainuussa;Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirissä kirjattiin tulokseksi,0. Alhaisimmat teeritiheydet

8 8 Teeri Lintuja/km² - 3,0 3,1-6,0 6,1-9,0 9,1-12,0 12,1 - Kuva 4. Teeren keskimääräinen tiheys (yksilöä/km² metsämaata) 0 x 0 km:n ruuduittain elokuussa 04. havaittiin Varsinais-Suomen ja Etelä-Hämeen riistanhoitopiireissä niinkuin normaalistikin. Teerikanta heikkeni voimakkaasti Lounais- ja Länsi- Suomessa, mutta oli pääosassa Suomea edellisvuotisella tasolla. Teeren lisääntymismenestyksessä oli suurta vaihtelua, mutta vailla selviä alueellisia piirteitä. Niin poikaslintujen osuus kaikista havaituista yksilöistä kuin yksilöiden säilyvyys talven yli olivat normaaleja (taulukko 2). Suomen teerikanta väheni hieman edellisvuodesta. Lajin keskitiheys oli jonkin verran alhaisempi kuin riistakolmiojakson aikana keskimäärin. Riistakolmiojakson korkeimmissa tiheyksissään teeri oli ainoastaan Lapissa; jakson alhaisimmat tiheydet olivat Etelä-Hämeessä, Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa (kuva ).

9 9 Etelä-Häme Etelä-Savo Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Lintuja / km² metsämaata (27,1) Pohjanmaa Pohjois-Savo (,7) Pohjois-Häme R. Pohjanmaa Pohjois-Karjala Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Kainuu Kuva. Teeren keskimääräinen tiheys (lintuja/km² metsämaata) riistanhoitopiireittäin vuosina Teeren tiheydet ylittävät asteikon Pohjanmaan riistanhoitopiireissä huippuvuonna Todelliset tiheydet on annettu suluissa.

10 Taulukko 2. Teeren tiheys, kannanmuutos edellisvuodesta, poikasosuus sekä poikuekoko riistanhoitopiireittäin elokuussa 04. Kannan muutos on ilmaistu + ja -merkein (± muutos < %, + ja muutos - %, ++ ja muutos > %). Tiheys Poikas- Poikue- Riistanhoitopiiri yks./km² osuus (%) koko Etelä-Häme 2,3 39 2,8 Etelä-Savo, ,7 Keski-Suomi 7,1 ± 39 3,8 Kymi 4, ± 0 3,8 Lappi 4,2 41 3, Oulu 8,8 ± 46 3,8 Pohjanmaa 3,8 39 4,4 Pohjois-Häme, ,8 Pohjois-Karjala 7,2 46 3,6 Pohjois-Savo 7,0 ± 49 4,2 Ruots. Pohjanmaa,6 48,0 Satakunta 2,6 26 2,6 Uusimaa 4,3 33 3,0 Varsinais-Suomi 4,0 ± 33 2,0 Kainuu 12,4 ± 7 4,1 Koko maa 6,3 ± 46 3,8 Pyy Korkeimman pyytiheyden ruudut olivat Keski- ja Etelä-Suomessa (kuva 6). Pyytiheys oli yli yksilöä metsämaan neliökilometrillä ainoastaan Pohjois-Hämeessä; yleensä tämä raja ylittyy useammassakin riistanhoitopiirissä. Alhaisin keskiarvo oli Lapin 2,2 yksilöä. Pohjanmaan keskiarvo, 2,4, oli epätavallisen alhainen. Maan eri osien välillä oli pyynkin lisääntymistuloksessa tuntuvaa vaihtelua (taulukko 3). Pyytiheys laski edellisvuodesta viidenneksen. Pyytiheydet kasvoivat edellisvuodesta Hämeessä ja Keski-Suomessa, mutta laskivat muualla,

11 11 Pyy Lintuja/km² - 3,0 3,1-6,0 6,1-9,0 9,1-12,0 12,1 - Kuva 6. Pyyn keskimääräinen tiheys (yksilöä/km² metsämaata) 0 x 0 km:n ruuduittain elokuussa 04. erityisesti Lapissa, missä vähentyminen oli voimakasta (kuva 7). Vuoden 04 keskimääräinen tiheys on suunnilleen sama kuin edellisinä kymmenenä vuotena keskimäärin. Pyyn kannanrakenteen tunnusluvut (lisääntyvyys, säilyvyys) olivat keskimääräisiä. Kainuussa pyytiheys oli riistakolmiojakson korkeimpien vuosien tuntumassa, kun taas Etelä- Savossa, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa todettiin jakson alhaisin tiheys (kuva 7). Riekko Riekon korkeimman tiheyden ruudut elokuussa 04 olivat Keski- ja Pohjois-Lapissa (kuva 8). Riekko oli edellisvuotisessa tiheydessään päälevinneisyysalueellaan Pohjois-Suomessa. Lapissa ja Kainuussa tiheydet laskivat hieman, kun taas Oulun riistanhoitopiirin alueella riekkotiheys koheni lievästi (kuva 9). Riekko oli edellisvuotisessa tasossaan etelämpänäkin, alueilla, missä se on hyvin vähälukuinen.

12 12 Etelä-Häme Etelä-Savo Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Lintuja / km² metsämaata 0 Pohjanmaa Pohjois-Savo Pohjois-Häme R. Pohjanmaa Pohjois-Karjala Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Kainuu Kuva 7. Pyyn keskimääräinen tiheys (lintuja/km² metsämaata) riistanhoitopiireittäin vuosina

13 13 Taulukko 3. Pyyn tiheys, kannanmuutos edellisvuodesta, poikasosuus sekä poikuekoko riistanhoitopiireittäin elokuussa 04. Kannan muutos on ilmaistu + ja -merkein (± muutos < %, + ja muutos - %, ++ ja muutos > %). Tiheys Poikas- Poikue- Riistanhoitopiiri yks./km² osuus (%) koko Etelä-Häme 7, ,4 Etelä-Savo 6,2 3,2 Keski-Suomi 8,7 ± 39 3,2 Kymi 7,7 ± 30 3,4 Lappi 2,2 41 3,3 Oulu 4,2 41 4,1 Pohjanmaa 2,4 2 2,9 Pohjois-Häme 12, ,8 Pohjois-Karjala 6, 39 3,4 Pohjois-Savo 9,4 48 3,6 Ruots. Pohjanmaa 3,9 Satakunta,9 ± 36 2,6 Uusimaa 9,6 ± 36 3,6 Varsinais-Suomi 6, ,2 Kainuu 8,4 ± 0 4,3 Koko maa,6 39 3, Kadonnut synkronia Neljäkymmentä vuotta sitten aloitetut metsäkanalintujen laskennat ovat paljastaneet monia tärkeitä piirteitä. Ensimmäinen asia on kanalintutiheyksien aleneminen. Vahvasti yleistäen voidaan tiivistää, että lintutiheydet pienenivät 1960-luvulta 1980-luvun loppupuolelle, mutta sen jälkeen ne eivät ole enää alentuneet. Toinen huomattava muutos on ollut se, että aikaisemman vallalla ollut jaksoittainen tiheydenvaihtelu on suuresta osasta Suomea hävinnyt, kuten aiemmista kuvista on käynyt ilmi. Tyyypillistä oli takavuosikymmeninä, että huonot ja hyvät kanalintuvuodet seurasivat toisiaan 6-7 vuoden välein. Pohjois-Suomessa jaksoittaisuus näyttää

14 14 Riekko Lintuja/km² - 1, 1,6-3,0 3,1-4, 4,6-6,0 6,1 - Kuva 8. Riekon keskimääräinen tiheys (yksilöä/km² metsämaata) 0 x 0 km:n ruuduittain elokuussa 04. Lintuja / km² Lappi Oulu Kainuu Kuva 9. Riekon keskimääräinen tiheys (lintuja/km² metsämaata) Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiireissä vuosina Taulukko 4. Riekon tiheys, kannanmuutos edellisvuodesta, poikasosuus sekä poikuekoko Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiireissä elokuussa 04. Kannan muutos on ilmaistu + ja -merkein (± muutos < %, + ja muutos - %, ++ ja muutos > %). Tiheys Poikas- Poikue- Riistanhoitopiiri yks./km² osuus (%) koko Lappi 4,9 ± 49 4,2 Oulu 2, ,0 Kainuu 2,1 ± 3 6,3 Koko maa 1,8 ± 1 4,6

15 kuitenkin edelleen olevan voimissaan: esimerkiksi Lapin kannanvaihtelut viittaavat syklisyyteen, joskin viimeinen kannanvaihteluaaalto on ollut pitkä, lähes vuotta (kuva ) Riekko Teeri Metso Pyy Kuva. Metsäkanalintujen kannanvaihtelu Lapissa riistakolmiolaskentojen mukaan. Eri vuosien tiheysarvot ovat suhteutettu koko kolmiojakson keskiarvoon, jolle on annettu arvo 0. Metsästys syksyllä 04 Metsästyspaineen tulisi teoriassa olla suhteessa paitsi lajin tiheyteen myös siihen, missä vaiheessa kannanvaihteluaaltoa ollaan. Koska laajoilla alueilla ei ole ollut selvää syklistä kannanvaihtelua, riistantutkimuksella ei ole edellytyksiä täsmällisten metsästyssuositusten antamiseen. Tänäkin vuonna on tyytyminen karkeampiin yleissuosituksiin. Etelä- ja Keski-Suomessa, alueilla missä kannat laskivat edellisvuodesta voimakkaasti, tulee metsästää erittäin harkitusti tai jopa pidättyä metsästyksestä. Itä- ja Pohjois- Suomessa, missä kannat olivat ennallaan tai laskivat hieman, - prosentin metsästyspaine on perusteltu suositus metsästyksen enimmäismääräksi.