Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotosta ja jakelusta

Transkriptio

1 Hallituksen esitys Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotosta ja jakelusta PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Hallituksen esityksellä esitetään säädettäväksi uusi laki vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotosta ja jakelusta. Esityksellä pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta. Lakiehdotuksella pyritään edistämään vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä liikenteessä, jotta liikenteen öljyriippuvuus voidaan minimoida ja liikenteen haitallisia ympäristövaikutuksia voidaan lieventää. Esityksellä pyritään edistämään EU:n ja kansallisesti asetettujen päästövähennyksien toteutumista liikennesektorilla. Lakiehdotuksen tarkoituksena on varmistaa yhteiset tekniset eritelmät vaihtoehtoisten polttoaineiden julkisille lataus- ja tankkauspisteille. Lisäksi tarkoituksena on asettaa vaatimuksia kuluttajille ja käyttäjille kohdistetusta vaihtoehtoisten polttoaineiden merkintöjä, hintoja ja sijaintia koskevista tiedoista. Hallitusohjelman mukaisesti esityksellä sujuvoitetaan säädöksiä sekä edistetään hallitusohjelman Biotalous ja puhtaat ratkaisut - hanketta, edistämällä uusituvan energian ja erilaisten cleantech-ratkaisujen yleistymistä liikenteen toimialalla. Tarkoituksena on, että laki tulisi voimaan mahdollisimman pian. YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Euroopan komissio antoi 24 päivänä tammikuuta 2013 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (KOM (2013) 18 lopullinen). Direktiiviehdotuksen taustalla ovat EU:n tavoite liikennealan 60 prosentin hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä, johon pääsemiseksi tulisi vuoteen 2050 mennessä purkaa liikennejärjestelmän öljyriippuvuus vaarantamatta järjestelmän tehokkuutta ja liikkuvuutta. Ehdotuksesta annettiin 14 päivänä maaliskuuta 2013 eduskunnalle valtioneuvoston kirjelmä (U 9/2013). Valtioneuvosto suhtautui myönteisesti direktiiviehdotukseen ja sen tavoitteisiin. Erityisesti tuettiin komission pyrkimystä yhtenäisen ja kattavan vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelun järjestämiseksi Euroopassa. Erittäin hyvinä pidettiin direktiivin kahta keskeistä lähtökohtaa eli minimikattavuutta ja teknologianeutraaliutta. Pidettiin tärkeänä kiinnittää huomiota Suomen harvaan asukastiheyteen, pitkiin etäisyyksiin ja kylmiin olosuhteisiin asettaessa ja arvioitaessa toimenpiteiden toteutettavuutta ja kustannustehokkuutta. Talousvaliokunta antoi asiasta lausuntonsa (TaVL 9/2013), jossa valokunta piti valtioneuvoston kantaa tarkoituksenmukaisena ja yhtyi sen vuoksi esitettyyn kantaan korostaen muutamia seikkoja, jotka koskivat teknologianeutraalin ja markkinaehtoisen etenemisen tärkeyttä, kansallisen harkintavallan lisäämistä, joka mahdollistaisi jäsen valtioiden maakohtaisten olosuhteiden huomioonottamista sekä kustannusrasituksen ja investointeihin liittyvien riskien minimointi.

2 Ympäristövaliokunta antoi asiasta lausuntonsa (YMVL 10/2013), jossa valiokunta valtioneuvoston tavoin vahvasti tukee direktiiviehdotuksen tavoitteita ja yhtyi sen vuoksi esitettyyn kantaan korostaen muutamia seikkoja, jotka koskivat liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamisen haastavuutta sekä tarpeellisuutta kehittää liikenteen kestävyyttä vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön lisäämisen ohella monipuolisesti erilaisilla keinoilla. Liikenne- ja viestintävaliokunta antoi asiasta lausuntonsa (LiVL 13/2013), jossa yhtyi esitettyyn kantaan korostaen seuraavia seikkoja, jotka koskivat infrastruktuurin rahoitusta, jäsenvaltioiden erityistarpeiden huomioonottamista, julkisen sähkölatausverkoston tärkeyttä sähköautojen leviämisen kannalta, siirtymäaikojen sovittamista ajoneuvokannan uusitutumisen mukaan sekä biopolttoaineiden Euroopan laajuisen standardoinnin ja tiedottamisen huomioon ottamista. Direktiivi hyväksyttiin lokakuussa 2014 (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta, jäljempänä jakeluinfradirektiivi). Jakeluinfradirektiivin tavoitteena on luoda euroopanlaajuinen yhteensopiva vaihtoehtoisten käyttövoimien liikenneverkko polttoaineiden ja latauspisteiden saatavuutta koskevien minimivaatimusten, jakelua koskevien yhtenäisten standardien ja kuluttajatietoisuuden lisäämisen kautta. Jakeluinfradirektiivin mukaan kansalliset säännökset on annettava viimeistään 18 päivänä marraskuuta Esityksessä ehdotetaan annettavaksi uusi laki vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotosta ja jakelusta. Uudessa laissa olisi jakeluinfradirektiivin täytäntöönpanosta johtuvat lainsäädännön alaan kuuluvat säännökset. 2 Nykytila iikenteellä on keskeinen merkitys uomen kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamisessa sillä liikenne tuottaa uomessa noin prosenttia taakanjakosektorin kasvihuonekaasupäästöistä iikenteen rooli päästöjen vähentämisessä tulee korostumaan myös sen vuoksi että muilla sektoreilla esim maataloudessa päästöjen vähentäminen on vielä vaikeampaa kuin liikennesektorilla iksi liikennesektorilla varaudutaan päästöjen vähentämiseen jopa noin prosentilla vuoteen mennessä oin prosenttia kotimaan liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteessä ieliikenteen päästöistä noin prosenttia aiheutuu henkilöautoliikenteestä prosenttia paketti- ja kuorma- autoista ja loput linjaautoista moottoripyöristä yms autatieliikenteen osuus päästöistä on noin prosentin verran, lentoliikenteen noin kaksi prosenttia ja vesiliikenteen noin neljä prosenttia. opein keino liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on liikenteen nykyisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla tai nykyistä vähäpäästöisemmillä polttoaineilla tai käyttövoimilla Liikenne- ja viestintäministeriö asettama ulevaisuuden käyttövoimat liikenteessä -työryhmä sai keväällä 2013 valmiiksi selvityksen tulevaisuuden liikenteen polttoaineista ja käyttövoimista (LVM julkaisuja 15/2013). Työryhmän loppuraportissa esitetään keskeiset askelmerkit ja ensivaiheen toimenpiteet hallitulle öljyriippuvuuden purkamiselle vuoteen 2050 mennessä. Kansallista työtä käytettiin apuna neuvoteltaessa komission ehdotusta direktiiviksi vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (jakeluinfradirektiivi) tuli voimaan lokakuussa Direktiivi asettaa jäsenmaille velvoitteen laatia marraskuuhun 2016 mennessä kansallinen toimintakehys liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden markkinoiden kehittämiseksi ja asiaan liittyvän infrastruktuurin käyttöönottamiseksi.

3 Kansallisessa lainsäädännössä ei säännellä kattavasti vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- ja tankkauspisteiden teknisistä eritelmistä tai käyttäjille vaihtoehtoisista polttoaineista annettavista tiedoista. Vaihtoehtoisten polttoaineiden voimassa oleva kansallinen sääntely koskee lähinnä yksittäisten polttoaineiden ja näiden lataus- ja tankkauspisteiden turvallisuutta. Lataus- ja tankkauspisteiden sijoittamista ja lupakäytäntöä ohjaavat yleiset lait ja määräykset, maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) säätää kaavoituksesta ja rakennuslupien myöntämisestä ja pelastuslaki (468/2003) säätää pelastusviranomaisen tehtävistä ja toiminnanharjoittajan velvollisuuksista onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) säätää polttoaineena käytetyn vedyn, nestekaasun ja maakaasun varastoinnin ja käsittelyn turvallisuusvaatimuksista. Painelaitelaki (869/ /2016) säätää edellä mainittujen paineenalaisten kaasujen turvallisuudesta säiliöiden ja käsittelylaitteiden teknisistä turvallisuusvaatimuksista. Maakaasusta säädetään valtioneuvoston asetuksessa maakaasun käsittelyn turvallisuudesta (551/2009), joka sisältää säädöksiä tankkausasemien sijoittamiselle (Liite II kohta 9.1) ja tankkausaseman turvalaitteille, - merkinnöille ja -ohjeille (Liite II kohta 9.2). Sähköisen liikenteen latauspisteiden turvallisuudesta säädetään sähköturvallisuuslaissa (410/ /2016). Jakeluinfradirektiivin (2014/94/EU) täytäntöönpano edellyttää uuden lain säätämistä, koska voimassa olevaan lainsäädäntöön ei ole mahdollista sisällyttää jakeluinfradirektiivin mukaisia vaatimuksia lataus- ja tankkauspisteiden teknisistä eritelmistä tai kuluttajille ja käyttäjille annettavista tiedoista. Tämä johtuu siitä, että kansallisessa lainsäädännössä ei ole voimassa olevaa lakia, joka koskisi laajuudeltaan kaikkia tämän lakiehdotuksen mukaisia vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelu- ja latauspisteitä. Jakeluinfradirektiivin asettamat vaatimukset sähköntoimittajille on sisällytetty mittausasetukseen (66/2009). 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Hallituksen esityksen tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönoton vaatimuksia. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kokonaan uusi laki vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotosta ja jakelusta. Säännöksillä pyritään varmistamaan yhtenäiset tekniset eritelmät vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- ja tankkauspisteillä. Lakiehdotus sisältää vaatimuksia käyttäjille ja kuluttajille annettavista tiedoista. Käyttäjien tiedottamista koskevat vaatimukset soveltuvat moottoriajoneuvojen ohjekirjoihin, tankkaus- ja latauspisteisiin, moottoriajoneuvoihin ja moottoriajoneuvojen edustusliikkeisiin. Lisäksi säädetään hintojen vertailua koskevista vaatimuksista sekä julkisten latauspisteiden maantieteellistä sijaintia koskevan tiedon saatavuudesta. Lakiehdotuksessa vaihtoehtoisilla polttoaineilla tarkoitetaan polttoaineita tai voimanlähteitä, joilla korvataan ainakin osittain fossiilisen öljyn käyttöä liikenteen energialähteenä, ja joilla on mahdollista parantaa liikenteen alan ympäristösuorituskykyä. Edellä mainittuja liikenteessä käytettäviä vaihtoehtoisia polttoaineita ovat esimerkiksi sähkö, vety, biopolttoaineet, biokaasu, synteettiset ja parafiiniset polttoaineet, paineistettu maakaasu (CNG), nesteytetty maakaasu (LNG) ja nestekaasu (LPG). Ehdotetun lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät biopolttoaineet siten kun ne on määritelty direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan i) alakohdassa.

4 Esityksen mukaisesti toiminnan harjoittajan tulee varmistaa, että vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- ja tankkauspisteet täyttävät jakeluinfradirektiivin liitteen II mukaiset tekniset eritelmät. Toiminnan harjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- tai tankkauspistettä käyttäjille. Esityksen mukaan julkinen lataus- tai tankkauspiste on vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluun tarkoitettu lataus- tai tankkauspiste, johon käyttäjillä on syrjimätön pääsy. Syrjimättömään pääsyyn voi sisältyä erilaisia tunnistus-, käyttö- ja maksuehtoja. Jos yksityisellä on luvan tai sopimuksen perusteella pääsy lataus- tai tankkauspisteelle, on tämä katsottava julkiseksi lataus- tai tankkauspisteeksi. Julkisia lataus- tai tankkauspisteitä voivat olla esimerkiksi yksityisessä omistuksessa olevat lataus- tai tankkauspisteet taikka laiteet, joihin rekisteröintikortin omistavilla tai maksun suorittaneilla käyttäjillä on pääsy, tai yhteiskyytijärjestelyitä palvelevat lataus- tai tankkauspisteet, joihin sopimuksen tehneillä kolmansilla osapuolilla on käyttöoikeus, tai julkisten pysäköintialueiden lataus- tai tankkauspisteet. Lakiehdotus sisältää käyttäjille ja kuluttajille suunnattua tiedon antoa koskevia vaatimuksia. Käyttäjien ja kuluttajien saatavilla tulee olla tietoa moottoriajoneuvoista, joita voidaan säännöllisesti tankata markkinoille saatetuilla yksittäisillä vaihtoehtoisilla polttoaineilla tai ladata latauspisteillä. Käyttäjille ja kuluttajille suunnatun tiedon tulee olla merkityksellistä, johdonmukaista ja selkeää. Edellä mainitun tiedon tulee sisältää tiedot siitä, miten polttoaine täyttää jakeluinfradirektiivin liitteen II mukaiset tekniset eritelmät. Toiminnan harjoittajan tulee varmistaa, että nämä tiedot ovat käyttäjien saatavilla vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- ja tankkauspisteissä. Kaupallisen toimijan, joka saattaa markkinoille moottoriajoneuvoja käyttäjille, tulee varmistaa, että nämä tiedot ovat käyttäjien saatavilla moottoriajoneuvojen ohjekirjoissa ja moottoriajoneuvoissa. Markkinoille saattava kaupallinen toimija voi olla ajoneuvon myyjä tai vuokraaja tai muu taho joka luovuttaa ajoneuvon käyttäjän käyttöön. Edellä mainitut tiedot koskevat ainoastaan moottoriajoneuvoja ja näiden ohjekirjoja, jotka on saatettu markkinoille xx.xx.xxxx jälkeen. Lisäksi ehdotus sisältää vaatimuksia vaihtoehtoisen polttoaineiden hintatietojen esittämisestä hintayksikköjä vertailemalla sekä maantieteellisen sijainnin ilmoittamisesta. Teknisten eritelmien ja käyttäjille ja kuluttajille annettavaa tietoa koskevien vaatimusten valvonnasta vastaa Liikenteen turvallisuusvirasto. 4 Esityksen vaikutukset Lakiehdotuksella pyritään edistämään vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä liikenteessä, jotta liikenteen öljyriippuvuus voidaan minimoida ja liikenteen haitallisia ympäristövaikutuksia voidaan lieventää. Esityksellä pyritään edistämään EU:n ja kansallisesti asetettujen päästövähennyksien toteutumista liikennesektorilla. Esityksen tavoitteena on edesauttaa yhdenmukaisen ja tekniseltä toteutukseltaan riittävän kunnianhimoisen vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin kehittymistä suomessa osana EU:n laajuista jakeluinfrastruktuuriverkostoa ja sitä kautta tarjota kuluttajalle teknisesti riittävän korkeatasoiset ja yhtenäiset vaihtoehtoisten käyttövoimien käyttömahdollisuudet. Kuluttajan tietoisuus vaihtoehtoisista polttoaineista kasvaa, mikä edesauttaa näiden laajempaa käyttöönottoa. Lisäksi esityksellä on myönteisiä vaikutuksia EU:n vapaaseen liikkuvuuteen, koska kaikissa jäsenvaltioissa olisi jatkossa yhtenäiset merkinnät vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- ja tankkauspisteillä, ajoneuvoissa ja niiden ohjekirjoissa.

5 Alan toimijoille aiheutuvat kustannukset teknisten eritelmien käyttöönoton vaatimista toimenpiteistä polttoaineiden lataus- ja tankkauspisteillä ovat vähäisiä. Valtiolle taloudellisia vaikutuksia esityksen myötä syntyy valvovan viranomaisen työmäärään lisääntymisestä, mutta tehtävästä voidaan suoriutua nykyisiä resursseja kohdentamalla. 5 Asian valmistelu Esitys on laadittu virkatyönä Liikenne- ja viestintäministeriössä. Valmistelun yhteydessä on kuultu eri viranomaisia ja sidosryhmiä. Ehdotettu uusi laki on osa laajempaa kokonaisuutta, jonka tavoitteena on toimeenpanna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2014/94/EU) vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta. Esitystä edeltää direktiivin asettama velvoite luoda kansallinen toimintakehys liikenteen alan vaihtoehtoisten polttoaineiden markkinoiden kehittämiseksi ja infrastruktuurin käyttöönottamiseksi. Liikenne- ja viestintäministeriön asettama työryhmä on laatinut ehdotuksen kansalliseksi jakeluverkkosuunnitelmaksi. Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot Lausuntopyyntöön saatiin vastauksia 6 Yksityiskohtaiset perustelut 6.1. Lakiehdotuksen perustelut 1. Lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Pykälän 1 momentin mukaan ehdotetun lain tarkoituksena on varmistaa yhtenäiset tekniset eritelmät vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- ja tankkauspisteille sekä vaatimukset tietojen antamisesta kuluttajille ja käyttäjille. Pykälän 2 momentin mukaan ehdotetulla lailla pantaisiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU. 2. Lain soveltamisala. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisala. Lakia sovellettaisiin tietyin 3 :ssä mainituin poikkeuksin vaihtoehtoisten polttoaineiden julkisiin lataus- ja tankkauspisteisiin, meri- ja sisävesialusten maasähkön latauspisteisiin ja maakaasun tankkauspisteisiin, moottoriajoneuvoihin, moottoriajoneuvojen ohjekirjoihin ja vaihtoehtoisista polttoaineista annettuihin tietoihin. 3. Poikkeukset soveltamisalasta. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisalan ulkopuolella olevat vaihtoehtoisten polttoaineiden latauspisteet. Lakia ei sovellettaisi biopolttoaineiden, siten kun ne on määritelty direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan i) alakohdassa, latauspisteisiin tai niistä käyttäjille ja kuluttajille annettaviin tietoihin. Jakeluinfradirektiivin asettamista vaatimuksista biopolttoaineiden tankkauspisteille säädetään xxxx 4. Määritelmät. Pykälässä olisi lain soveltamisen kannalta keskeisimmät määritelmät. Määritelmät ovat pääosin jakeluinfradirektiivin 2 artiklan määritelmiä. Jakeluinfradirektiivin mukaisesti uusina käsitteinä määriteltäisiin julkinen lataus- ja tankkauspiste, latauspiste, tankkauspiste, vaihtoehtoinen polttoaine sekä älykäs lataus. Edellä mainittujen lisäksi pykälässä määriteltäisiin myös jakeluinfradirektiivi, toiminnan harjoittaja ja syrjimätön pääsy.

6 5. Julkiset lataus- ja tankkauspisteet. Pykälässä säädettäisiin julkisten lataus- ja tankkauspisteiden vaatimuksista. Pykälän 1 momentissa säänneltäisiin siitä, milloin vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- tai tankkauspiste katsotaan julkiseksi lataus- ja tankkauspisteeksi. Ehdotuksen mukaan julkiseksi katsotaan lataus- tai tankkauspiste, jos sitä tarjotaan kaikille käyttäjille ja kuluttajille kaupallisesti, kaupallisen toiminnan yhteydessä tai jos toiminnan harjoittaja on ilmoittanut lataus- tai tankkauspisteen julkiseksi lataus- ja tankkauspisteeksi. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toiminnan harjoittajan oikeudesta asettaa ehtoja käyttäjille ja kuluttajille. Toiminnan harjoittaja voi asettaa aikarajoitteita sekä erilaisia tunnistus-, käyttö-, ja maksuehtoja julkisen lataus- ja tankkauspisteen käytölle. Toiminnan harjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- tai tankkauspistettä käyttäjille ja kuluttajille Pykälän 3 momentissa säädettäisiin julkisten lataus- ja tankkauspisteiden teknisistä eritelmistä. Esityksen mukaan toiminnan harjoittajan on varmistettava, että vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- tai tankkauspiste täyttää jakeluinfradirektiivin liitteen II mukaiset tekniset eritelmät. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin käyttäjien ja kuluttajien mahdollisuudesta kerta lataukseen tai tankkaukseen. Toiminnan harjoittajan on varmistettava, että käyttäjillä ja kuluttajilla on mahdollisuus yksittäiseen lataukseen ilman sitoutumista sopimukseen tai jäsenyyteen. Pykälän 5 momentissa säädettäisiin julkisten latauspisteiden vaatimuksista. Esityksen mukaan sähkökäyttöisten ajoneuvojen latauksessa tulisi hyödyntää 4 8 momentin mukaisia älykkäitä latausjärjestelmiä. Pykälän 6 momentissa olisi valtuutussäännökset julkisten lataus- ja tankkauspisteiden teknisiä eritelmiä koskevien tarkempien säännösten antamisesta. Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä jalkeluinfradirektiivin liitteen II mukaisista teknisistä eritelmistä. 6. Käyttäjille ja kuluttajille annettavat tiedot. Pykälässä säädettäisiin käyttäjille ja kuluttajille annettavien tietojen vaatimuksista. Pykälän 1 momentissa säänneltäisiin siitä, mistä on annettava tietoja, tiedon laadusta sekä sisällöstä. Lakiehdotuksen mukaan moottoriajoneuvoista, joita voidaan säännöllisesti tankata markkinoille saatetuilla yksittäisillä vaihtoehtoisilla polttoaineilla tai ladata latauspisteillä, tulee olla saatavilla merkitykselliset, johdonmukaiset ja selkeät tiedot. Nämä tiedot on annettava moottoriajoneuvojen ohjekirjoissa, tankkausja latauspisteissä, moottoriajoneuvoissa ja moottoriajoneuvojen edustusliikkeissä. Edellä mainittujen tietojen on esitettävä, miten polttoaine ja sähköautojen latauksen osalta lataustapa täyttää jakeluinfradirektiivin liitteen II mukaiset tekniset eritelmät. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuka vastaa käyttäjille ja kuluttajille annettavan tiedon sisällöstä julkisilla lataus- ja tankkauspisteillä. Esityksen mukaan toiminnan harjoittajan tulee varmistaa, että 1 momentissa tarkoitetut tiedot ovat käyttäjien saatavilla vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- ja tankkauspisteissä.

7 Pykälän 3 momentissa säänneltäisiin siitä, kuka vastaa käyttäjille ja kuluttajille annettavan tiedon sisällöstä moottoriajoneuvoissa sekä näiden ohjekirjoissa. Esityksen mukaan kaupallisen toimijan, joka saattaa markkinoille moottoriajoneuvoja, joita voidaan säännöllisesti tankata markkinoille saatetuilla yksittäisillä vaihtoehtoisilla polttoaineilla tai ladata latauspisteillä, tulee varmistaa, että 1 momentissa tarkoitetut tiedot ovat käyttäjien saatavilla moottoriajoneuvojen ohjekirjoissa ja moottoriajoneuvoissa. Kaupallinen toimija voi olla ajoneuvon myyjä tai vuokraaja tai muu kaupallinen toimija joka luovuttaa ajoneuvon käyttäjän käyttöön. Edellä mainittu koskee ainoastaan moottoriajoneuvoja ja näiden ohjekirjoja, jotka saatetaan markkinoille xx.xx.xxxx jälkeen. Pykälän 4 momentissa olisi valtuutussäännökset käyttäjille ja kuluttajille annettavan tiedon tarkempien säännösten antamisesta. Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetuista kuluttajille ja käyttäjille kohdistuvista tiedoista. 7. Vaihtoehtoisten polttoaineiden hintojen esittäminen. Pykälässä säädettäisiin hintojen polttoaineiden hintatietojen esittämisestä vertailemalla. Jos toiminnan harjoittaja ilmoittaa vaihtoehtoisten polttoaineiden hintayksikköjä niitä vertailemalla, ei näiden tietojen esittäminen saa johtaa käyttäjää harhaan tai aiheuttaa sekaannusta. Pykälän 2 momentissa olisi valtuutussäännökset käyttäjille ja kuluttajille annettavien hintatietojen tarkempien säännösten antamisesta. Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetuista kuluttajille ja käyttäjille annettavista tiedoista. 8. Julkisten lataus- ja tankkauspisteiden maantieteellinen sijainti ja käytettävyys. Pykälässä säädettäisiin julkisten lataus- ja tankkauspisteiden maantieteellisen sijainnin ja käytettävyyden tiedoista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toiminnan harjoittajan vastuuksi varmistaa, että julkisten tankkaus- tai latauspisteiden maantieteellistä sijaintia koskevat tiedot ovat avoimella ja syrjimättömällä tavalla kaikkien käyttäjien käytettävissä. Pykälän 2 momentissa säänneltäisiin lataus- ja tankkauspisteiden käytön rajoitusten ilmoittamisesta käyttäjille ja kuluttajille. Momentin mukaan toiminnan harjoittajan tulee varmistaa että, tiedot julkisten lataus- ja tankkauspisteiden käyttöä koskevista rajoitteista ovat reaaliaikaisesti kaikkien käyttäjien käytettävissä avoimella ja syrjimättömällä tavalla. Käyttöä koskevia rajoitteita voivat olla esim. aukioloaikojen rajoitukset, vikatilanteet tai kun asema on varattu tai käytössä. 9. Sisävesi- ja merialusten maasähkön syöttö ja maakaasun tankkauspisteet. Pykälässä säädettäisiin sisävesi- ja merialusten maasähkön syötön ja maakaasun tankkauspisteiden teknisistä vaatimuksista. Pykälän 1 momentin mukaan toiminnan harjoittajan on varmistettava, että vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- tai tankkauspiste meri- ja sisävesialuksien varten täyttää jakeluinfradirektiivin liitteen II mukaiset tekniset eritelmät. Pykälän 2 momentissa olisi valtuutussäännökset sisävesi- ja merialusten maasähkön syötön ja maakaasun tankkauspisteiden teknisiä eritelmiä koskevien tarkempien säännösten antamisesta. Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetuista teknisistä eritelmistä 10. Valvonta. Pykälän mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto valvoo lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista.

8 11. Tiedonsaantioikeus. Pykälän mukaan Liikenteen turvallisuusvirastolla olisi oikeus saada suorittamaansa valvontaa varten tiettyjä tarpeellisia tietoja toiminnanharjoittajilta, kaupallisilta toimijoilta ja muilta, joita tämän lain velvoitteet koskevat. 12. Tarkastusoikeus. Säännöksellä annettaisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle valvonnan toteuttamiseksi oikeus päästä valvonnan kannalta keskeisiin paikkoihin ja tehdä siellä tarkastuksia. Valvontaa ei kuitenkaan saisi ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Tarkastuksessa olisi noudatettava hallintolain 39 :n säännöksiä. 13. Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta asettaa uhkasakko tai teettämis- taikka keskeyttämisuhka sille, joka rikkoo tätä lakia, siinä tarkoitettua toimintaa koskevia EU-asetuksia tai lain nojalla annettuja säädöksiä tai määräyksiä. Toimivalta annettaisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle. 14. Valvonnasta perittävät maksut. Pykälän mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voisi määrätä suorittamaan virastolle valtion maksuperustelaissa (150/1992) tarkoitetun mukaisen maksun niistä kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet määräyksen käsittelystä tai valvomiseksi tarpeellisista tarkastuksista. 15. Muutoksenhaku. Pykälän mukaan Liikenteen turvallisuusviraston päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Liikenteen turvallisuusviraston 12 :n nojalla tekemään maksua koskevaan päätökseen haetaan muutosta siten kuin valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään. 16. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu Tarkemmat säännökset ja määräykset Koska EU:n jakeluinfradirektiivi sisältää runsaasti teknisluonteisia säännöksiä, ehdotetun lain 5 :ssä on annettu Liikenteen turvallisuusvirastolle valtuutus antaa määräyksiä julkisten lataus- ja tankkauspisteiden teknisistä eritelmistä. Ehdotetun lain 9 :n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi tarkempia määräyksiä sisävesi- ja merialusten lataus- ja tankkauspisteiden teknisistä eritelmistä. Ehdotetun lain 6 :ssä annettaisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle valtuutus antaa tarkempia määräyksiä käyttäjille ja kuluttajille annettavan tiedon sisällöstä. Ehdotetun lain 7 :n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi tarkempia määräyksiä vaihtoehtoisten polttoaineiden hintatietojen esittämisestä. 6.3 Voimaantulo Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestykseen Perustuslain 80 :n 1 momentin mukaan valtioneuvosto voi antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslain 80 :n 2 momentin mukaan muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos

9 siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Valtuuden tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Lisäksi perustuslaista johtuu, että valtuuden kattamat asiat on määriteltävä tarkasti laissa. Valtuutuksen säätämiseen laissa on perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä kohdistettu vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkuudesta (PeVL 16/2002 vp, s. 2, PeVL 19/2002 vp s. 5, PeVL 1/2004 vp, s. 2 ja PeVL 17/2010 vp, s. 2). Laista tulee käydä selkeästi ilmi, mistä on tarkoitus säätää asetuksella. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään todennut perustuslain 80 :n 2 momentin soveltamisesta, että asetuksenantovaltuuksiin verrattuna tällaiseen valtuuteen kohdistuu yleistä tarkkarajaisuusvaatimusta pidemmälle menevä vaatimus valtuuden kattamien asioiden määrittelemisestä tarkasti laissa. Valtuuden tulee perustuslain nimenomaisen säännöksen mukaan olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu (PeVL 46/2001 vp, s. 3/I ja PeVL 16/2002 vp, s. 2/I). Perustuslakiuudistuksen yhteydessä mainittiin esimerkkeinä viranomaisen norminantovallasta tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä (HE 1/1998 vp, s. 133/II; ks. myös PeVL 16/2002 vp, s. 2/I ja PeVL 19/2002 vp, s. 5/I). Ehdotettuun lakiin liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotosta ja jakelusta sisältyy kohtia, joissa esitetään, että Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä lainkohdassa tarkoitetuista asioista. Valtuutuksien valmistelussa on otettu huomioon perustuslain asettamat vaatimukset. Liikenteen turvallisuusviraston määräyksien tarkoituksena on saattaa jakeluinfradirektiivin liitteet osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jakeluinfradirektiivin liitteet koskevat teknisiä yksityiskohtia sekä merkintästandardeja, joita voidaan tarvittaessa muuttaa tai täydentää. Näin ollen olisi tarkoituksenmukaista saattaa direktiivin liitteet voimaan Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä. Määräyksenantovaltuus kytkettäisiin esityksen mukaan jakeluinfradirektiivin liitteisiin, minkä johdosta Liikenteen turvallisuusvirastolla ei olisi harkintavaltaa määräysten sisällöstä, vaan ne määräytyisivät direktiivin perusteella. Valtuutussäännökset on sijoitettu ja asiallisesti kytketty säänneltävää asiaa koskevaan pykälään, ja ne on laadittu mahdollisimman tarkkarajaisiksi ja täsmällisiksi. Määräyksenantovaltuutuksiin liittyvät riittävästi yksilöidyt oikeusaseman perusteet lain tasolla. Lisäksi laissa säädettäisiin yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Valtuutussäännökset eivät siten ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Lakiehdotuksen valvontaa ja viranomaisten tietojensaantioikeutta koskevia säännöksiä laadittaessa on huomioitu perusoikeuskysymykset. Tämän vuoksi 12 tarkoitettua tarkastusta ei saa ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Tarkastuksissa olisi noudatettava hallintolain 39 :n säännöksiä. Säännökset on rajattu sellaisiksi, kuin valvonnan tehokkaan suorittamisen kannalta on välttämätöntä. Lisäksi lakiehdotuksessa on säädetty valvonnan kohteen kannalta tehokkaat muutoksenhakukeinot. Valvonnalla pyritään omaisuuden ja ympäristön suojeluun, ja ehdotettujen valvontasäännösten katsotaan olevan perusteltuja tällaisten tärkeiden intressien suojaamiseksi. Edellä mainitun mukaisesti ehdotettu laki ei sisällä perustuslain kannalta ongelmallisia perusoikeusrajoituksia. Siten on perusteltua katsoa, että esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa säätämisjärjestyksessä.

10 Lakiehdotus Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnalle hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: Laki liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotosta ja jakelusta 1 Lain tarkoitus Lain tarkoituksena on varmistaa yhteiset tekniset eritelmät vaihtoehtoisten polttoaineiden julkisille latausja tankkauspisteille sekä vaatimukset tietojen antamisesta kuluttajille ja käyttäjille. Lailla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta. Tätä lakia sovelletaan: 2 Lain soveltamisala 1) vaihtoehtoisten polttoaineiden julkisiin lataus- ja tankkauspisteisiin 2) meri- ja sisävesialusten maasähkön syöttöön ja maakaasun tankkauspisteisiin 3) moottoriajoneuvoihin, moottoriajoneuvojen ohjekirjoihin ja vaihtoehtoisista polttoaineista annettuihin tietoihin. Tätä lakia ei sovelleta: 3 Poikkeukset soveltamisalasta 1) biopolttoaineiden, siten kun ne on määritelty direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan i) alakohdassa, tankkauspisteisiin tai niistä käyttäjille annettaviin tietoihin. Tässä laissa tarkoitetaan: 4 Määritelmät 1) jakeluinfradirektiivillä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2014/94/EU vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta; 2) julkisella lataus- tai tankkauspisteellä vaihtoehtoisen polttoaineen jakeluun tarkoitettua lataus- tai tankkauspistettä, johon kaikilla käyttäjillä ja kuluttajilla on syrjimätön pääsy;

11 3) latauspisteellä rajapintaa, jolla voidaan ladata yksi sähkökäyttöinen ajoneuvo kerrallaan tai vaihtaa yhden sähkökäyttöisen ajoneuvon akku kerrallaan; 4) syrjimättömällä pääsyllä lataus- tai tankkauspisteen olevan kaikkien käyttäjien ja kuluttajien käytettävissä. Syrjimättömään pääsyyn voi kuitenkin sisältyä erilaisia tunnistus-, käyttö- ja maksuehtoja; 5) tankkauspisteellä vaihtoehtoisen polttoaineen syöttämiseen tarkoitettua tankkaus mahdollisuutta kiinteän tai liikkuvan jakelulaitteen kautta; 6) toiminnan harjoittajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- tai tankkauspistettä käyttäjille ja kuluttajille; 7) vaihtoehtoisella polttoaineella polttoaineita tai voimanlähteitä, joilla korvataan ainakin osittain fossiilisen öljyn käyttö liikenteen energianlähteenä, ja joilla on mahdollista parantaa liikenteen alan ympäristösuorituskykyä; 8) älykkäällä latauksella latausjärjestelmää, joka sisältää tietoliikenneyhteyden ajoneuvon ja latauslaitteen välillä sekä tietoliikenneyhteyden latauslaitteen ja latauspalveluntuottajan välillä mahdollistaen lataustapahtuman reaaliaikaisen mittauksen ja ohjauksen sekä lataustehon porrastetun ylös- ja alassäädön kesken lataustapahtuman ilman, että lataustapahtuma katkeaa. 5 Julkiset lataus- ja tankkauspisteet Vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- tai tankkauspiste katsotaan julkiseksi lataus- ja tankkauspisteeksi, jos sitä tarjotaan kaikille käyttäjille ja kuluttajille kaupallisesti, kaupallisen toiminnan yhteydessä tai jos toiminnan harjoittaja on ilmoittanut lataus- tai tankkauspisteen julkiseksi lataus- ja tankkauspisteeksi. Toiminnan harjoittaja voi asettaa aikarajoitteita sekä erilaisia tunnistus-, käyttö-, ja maksuehtoja julkisen lataus- ja tankkauspisteen käytölle. Toiminnan harjoittajan on varmistettava, että vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- tai tankkauspiste täyttää jakeluinfradirektiivin liitteen II mukaiset tekniset eritelmät. Toiminnan harjoittajan on varmistettava, että käyttäjillä ja kuluttajilla on mahdollisuus yksittäiseen lataukseen ilman sitoutumista sopimukseen tai jäsenyyteen. Sähkökäyttöisten ajoneuvojen latauksessa tulisi hyödyntää 4 6 momentin mukaisia älykkäitä latausjärjestelmiä. Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 3 momentissa tarkoitetuista teknisistä eritelmistä. 6 Käyttäjille annettavat tiedot Moottoriajoneuvoista, joita voidaan säännöllisesti tankata markkinoille saatetuilla yksittäisillä vaihtoehtoisilla polttoaineilla tai ladata latauspisteissä, tulee olla saatavilla merkitykselliset, johdonmukaiset ja selkeät tiedot. Nämä tiedot on annettava moottoriajoneuvojen ohjekirjoissa, tankkaus-

12 ja latauspisteissä, moottoriajoneuvoissa ja moottoriajoneuvojen edustusliikkeissä. Edellä mainittujen tietojen on esitettävä, miten polttoaine ja sähköautojen latauksen osalta lataustapa täyttää jakeluinfradirektiivin liitteen II mukaiset tekniset eritelmät. Toiminnan harjoittajan tulee varmistaa, että 1 momentissa tarkoitetut tiedot ovat käyttäjien saatavilla vaihtoehtoisten polttoaineiden lataus- ja tankkauspisteissä. Kaupallisen toimijan tulee varmistaa, että 1 momentissa tarkoitetut tiedot ovat käyttäjien saatavilla moottoriajoneuvojen ohjekirjoissa ja moottoriajoneuvoissa. Kaupallinen toimija voi olla ajoneuvon myyjä tai vuokraaja tai muu kaupallinen toimija joka luovuttaa ajoneuvon käyttäjän käyttöön. Edellä mainittu koskee ainoastaan moottoriajoneuvoja ja näiden ohjekirjoja, jotka on saatetettu markkinoille xx.xx.xxxx jälkeen. Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetuista kuluttajille ja käyttäjille kohdistuvista tiedoista. 7 Vaihtoehtoisten polttoaineiden hintojen esittäminen Jos toiminnan harjoittaja ilmoittaa vaihtoehtoisten polttoaineiden hintayksikköjä niitä vertailemalla, ei näiden tietojen esittäminen saa johtaa käyttäjää harhaan tai aiheuttaa sekaannusta. Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetuista kuluttajille ja käyttäjille annettavista tiedoista. 8 Julkisten lataus- ja tankkauspisteiden maantieteellinen sijainti ja käytettävyys Toiminnan harjoittajan tulee varmistaa että, julkisten tankkaus- tai latauspisteiden maantieteellistä sijaintia koskevat tiedot ovat avoimella ja syrjimättömällä tavalla kaikkien käyttäjien käytettävissä. Toiminnan harjoittajan tulee varmistaa että, tiedot julkisten latauspisteiden käyttöä koskevista rajoitteista ovat reaaliaikaisesti kaikkien käyttäjien käytettävissä avoimella ja syrjimättömällä tavalla. 9 Sisävesi- ja merialusten maasähkön syöttö ja maakaasun tankkauspisteet Toiminnan harjoittajan on varmistettava, että vaihtoehtoisten maasähkön syöttö ja maakaasun tankkauspisteet meri- ja sisävesialuksien varten täyttää jakeluinfradirektiivin liitteen II mukaiset tekniset eritelmät. Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetuista teknisistä eritelmistä. 10

13 Valvonta Liikenteen turvallisuusvirasto valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista kuluttajien, käyttäjien ja muiden viranomaisten tekemien ilmoitusten perusteella. 11 Tiedonsaantioikeus Liikenteen turvallisuusvirastolla on oikeus saada valvonnan suorittamiseksi välttämättömät tiedot toiminnanharjoittajilta ja muilta, joita tämän lain velvoitteet koskevat. 12 Tarkastusoikeus Liikenteen turvallisuusvirastolla on oikeus päästä alueelle, huoneistoon ja muuhun sellaiseen tilaan, jonne pääsy on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Tarkastusoikeus ei kuitenkaan ulotu pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Tarkastuksessa noudatetaan hallintolain 39 :n säännöksiä. 13 Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka Jos joku rikkoo tätä lakia, siinä tarkoitettua toimintaa koskevia EU-asetuksia tai lain nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, Liikenteen turvallisuusvirasto voi velvoittaa tämän korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä. Päätöksen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko tai uhka, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan taikka että tekemättä jätetty toimenpide teetetään asianomaisen kustannuksella. Uhkasakosta, keskeyttämisuhasta ja teettämisuhasta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990). Teettämällä suoritetun toimenpiteen kustannukset suoritetaan valtion varoista ja peritään laiminlyöjältä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään. 14 Valvonnasta perittävät maksut Liikenteen turvallisuusvirasto voi määrätä suorittamaan virastolle valtion maksuperustelaissa (150/1992) tarkoitetun mukaisen maksun niistä kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet määräyksen käsittelystä tai valvomiseksi tarpeellisista tarkastuksista. 15 Muutoksenhaku Liikenteen turvallisuusviraston päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

14 Liikenteen turvallisuusviraston 12 :n nojalla tekemään maksua koskevaan päätökseen haetaan muutosta siten kuin valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään. 16 Voimaantulo Tämä laki tulee voimaan xx päivänä xxxkuuta 2017