Liikenneturvan asiakaslehti. Pönttö ei saarnaa s. 8. Matti ja Kari kahvilla s. 22. Mopo kuuluu kesään s. 16

Transkriptio

1 Liikenneturvan asiakaslehti Pönttö ei saarnaa s. 8 Matti ja Kari kahvilla s. 22 Mopo kuuluu kesään s. 16

2 Tunnista väsymyksen merkit: haukottelu ja raukea olo hiekkaa silmissä ja raskaat silmäluomet keskittymiskyvyn heikentyminen: katseen keskittäminen lähelle on hankalaa ja liikennemerkit ja liittymät jäävät huomaamatta niskalihasten veltostuminen ja pään nytkähtely ovat jo vakavia merkkejä väsymyksestä! oireiden ilmaannuttua tulee välittömästi pitää tauko ja ottaa tarvittaessa nokoset. 2 LIIKENNEVILKKU

3 TIEN PÄÄLLÄ Virkeä kuski vie varmasti perille Väsymys on autoilijalle yhtä haitallinen olotila kuin humala. Konkreettinen unenpuute, pitkä yhtäjaksoinen ajaminen tai huonot keliolosuhteet turruttavat helposti kuskin. Kun vireys tila laskee, katse ja tarkkaavaisuus alkavat harhailla ja suorituskyky ja keskittyminen ajamiseen heikkenevät. Väsymyksen tunne on opittava tunnistamaan ja ymmärrettävä heti pitää tauko ajamisessa. Jaloittelu ulkoilmassa, kevyt välipala tai tarpeen vaatiessa nokoset autta vat vireystilan nostamisessa. Kahvin kanssa nautittu ruisleipä ja hedelmät pitävät verensokerin ja sen myötä ajovireyden pidempään yllä kuin makea juoma ja sokerimunkki. Ajoa edeltänyt hyvin nukuttu yö ja mahdollisuuksien mukaan myös päiväunet ennen lähtöä parantavat virkeystilaa. Taukoja on silti syytä pitää vähintään kahden tunnin välein. Matkan aikana ajoväsymystä ja turtumista voi estää keksimällä aivoja aktivoivaa puuhaa. Ota takapenkkiläiset mukaan arvuuttelemaan vastaantulevien autojen väriä tai merkkiä, laita lapset laskemaan laitumilta lehmiä tai lukemaan mielenkiintoisia tienviittoja. Kyselkää toisiltanne tietokilpailukysymyksiä ja laulakaa. Kaikki pysyvät virkeinä ja hyväntuulisina perille asti. TEKSTI: TUIJA HOLTTINEN KUVA: EEVA KANGAS LIIKENNEVILKKU 3

4 SISÄLLYS JUHA SOMPINMÄKI 2 Muista tauot ajomatkalla 12 Nuoret tarvitsevat liikennetietoa 15 Mopoilu kirurgin silmin 16 Mopoharrastuksen lumo ei haihdu 22 Trafi n ja Liikenneturvan yhteinen tahtotila 24 Käytä navigaattoria oikein 26 Vauhti tappaa edelleen VAKIOT EEVA KANGAS JARI HÄRKÖNEN 4 LIIKENNEVILKKU SHUTTERSTOCK 5 Pääkirjoitus: Matti Järvinen 6 Lyhyesti 8 Henkilö: Petri Pönttö Tuovinen 29 Näkökentässä: Marko fobba Forss 30 Svensk resumé 24

5 PÄÄKIRJOITUS EEVA KANGAS JARI HÄRKÖNEN LIIKENNE VILKKU Julkaisija Liikenneturva Sitratie 7, Helsinki Puh , faksi s-posti: liikenneturva.fi Päätoimittaja Matti Järvinen Toimituskunta Matti Järvinen, Kare Ojaniemi, Pasi Anteroinen, Tuula Taskinen, Kaisa Hara, Sirpa Rajalin, Antero Lammi, Tuija Holttinen Toimitus Liikenneturva ja Legendium Oy Taitto Legendium Oy Melkonkatu 28 D, Helsinki Puh. (09) Kansi Kuva: Eeva Kangas Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset Liikenneturva Tarja Hämäläinen PL 29, Helsinki Faksi s-posti: liikenneturva.fi Painatus SP-Paino Oy Jakelu Suomen Posti Oy PL 6, Posti Puh faksi ISSN vsk. Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen Liian hyvä turvallisuus? Kun tieliikenteen turvallisuustilanne paranee, kiinnostus sitä kohtaan laimenee. Samalla liikkumiseen liittyvät muut näkökohdat ja intressit voimistuvat. Turvallisuusperusteilla tehtyjä päätöksiä ja suunnitelmia aletaan kritisoida yhä rohkeammin. Liikkumisen taloudellisiin intresseihin liittyvissä asioissa tämä suuntaus näyttää jo olevan liikkeessä. Viitteitä siitä antavat eräiden liikenteen etu järjestöjen halu lieventää ammattiliikenteen liikennerikkomusten seuraamuksia, mopokortin voimaantulon lykkääminen sen koetun kalleuden vuoksi ja katsastustoiminnan rakennetta koskevat muutossuunnitelmat, joiden tavoitteena on palvelujen hintojen alentaminen. Kaikilla näillä hankkeilla on omat ymmärrettävät perusteensa, mutta turvallisuus jää niissä ohuen kaunistavan kuorrutuksen asemaan. Liikennettä koskevat asenteet ovat menossa huonoon suuntaan, kun niitä katsoo tulevia haasteita vasten. Laman väistyessä liikenne kasvaa ja se lisää paineita turvallisuudelle. Rohkeaa otetta tieliikenteen turvallisuuden puolesta tarvittaisiin juuri nyt. Vain siten liikenneturvallisuuden 5-vuotissuunnitelmassa suunnitelmassa voidaan esittää toimivia lääkkeitä ongelmiin. Vain siten uusissa liikenteen virastoissa tieliikenteen turvallisuus saa ansaitsemansa roolin ja elyissä ja aveissa vältetään ään tieliikenteen turvallisuus työn hukkuminen monipolvisen organisaation sokkeloihin. Turvallisuustietoisuutta on nostettava. Kohteeksi tulee ottaa erityisesti organisaatiouudistusten myötä liikennealalle tullut uusi väki. On panostettava viestintään, joka tarjoaa perusteita turvallisille ratkaisuille ja antaa mahdollisuuden pohtia niiden toteutumisen edellytyksiä. Myös tienkäyttäjät tulee saada vakuuttuneiksi uudistusten hyödyistä. Silloin on toiveita saada eri alueilla ja aloilla toimivat päättäjät kuuntelemaan turvallisuuspuhetta herkällä korvalla. LIIKENNETURVA MATTI JÄRVINEN TOIMITUSJOHTAJA LIIKENNEVILKKU 5

6 SHUTTERSTOCK PAULIINA SJÖHOLM Ajovalojen päiväsaikaista käyttöä jo 40 vuotta LIIKENNETURVAN edeltäjä Talja teki esityksen ajovalojen päiväsaikaisesta käytöstä jo vuonna Valot saatiinkin päälle ja ministeriön suosituksen myötä ympärivuotiseen käyttöön vuorokauden ajasta huolimatta 70-luvun alussa. Taljalle idean ajovaloista antoi tuolloinen Tuulilasin päätoimittaja Anssi Siukosaari. Uusia ideoita keinoiksi liikenneturvallisuuden parantamiseksi tulee Liikenneturvalle yhä. Motoristijärjestöt ovat viime kuukausina nostaneet esiin suomalaisen onnettomuustilastoinnin kehitystarvetta. Aiheesta on tehty Liikenneturvan puolesta virallinen esitys jo edellisvuonna, sillä tieto onnettomuuksien vakavuudesta on tärkeää saada liikenneturvallisuustyön hyötykäyttöön. Valppain mielin -kampanja käynnistyi VALPPAIN MIELIN liikenneturvallisuuskampanjointi käynnisti toista kesäänsä huhtikuussa, nyt nopeusteemalla. Television, radion ja nettimainonnan kautta tapahtuva kampanjointi muistuttaa autoilijoita siitä, että liikenteessäkin on säännöt. Liikennesääntöjen noudattamisen ja muiden huomioon ottaminen tekee liikenteestä sujuvaa ja turvallista. Valppain mielin -yhteistyössä ovat mukana liikenne- ja viestintäministeriö, Liikenneturva, Liikennevirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Poliisi, Liikennevakuutuskeskus, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL, Suomen Taksiliitto ja Linja-autoliitto. 6 LIIKENNEVILKKU

7 Liikenneturva Puolustusvoimat Sotilaskotiliitto LYHYESTI Väsyneellä on vähiten aamuja -juliste palkittiin SÄRMÄNÄ LIIKENTEESSÄ -kampanjan juliste Väsyneellä on vähiten aamuja palkittiin kolmanneksi parhaana julisteena Tunisiassa pidetyssä kansainvälisessä liikenneturvallisuuskonferenssissa, jonka teemana olivat kampanjointi ja nuoret. Valppain mielin -kampan- VÄSYNEELLÄ ON VÄHITEN AAMUJA. jan tv-spotti Jalkapallokentällä osallistui tv-mainossarjaan. Nuorten liikenneturvallisuuden keinot puntarissa Tieliikenteen turvallisuuden parantuessa, nuorten, vuotiaiden, kuolemat ja loukkaantumiset eivät ole vähentyneet. Liikenneministeri Anu Vehviläinen asetti vuoden 2009 lopussa työryhmän arvioimaan keinoja, joilla nuorten liikenneturvallisuutta voidaan SHUTTERSTOCK parantaa. Liikenneturvaa työryhmässä edustaa toimitusjohtaja Matti Järvinen. Työryhmä on kuullut asiantuntijoita mm. nuorten asennemaailmasta, vanhempain roolista ja nuorisotyön näkökulmista. Loppuraportin määräaika on huhtikuussa. SHUTTERSTOCK Arjen käyttö on sallittua TAPATURMAPÄIVÄ järjestetään tänä vuonna perjantaina teemalla paluu arkeen. Kohderyhmänä ovat lapsi perheet. Vaasassa järjestetään asiaan liittyvä seminaari ja päätapahtuma. Uusi tutkimus rattijuopumuksen uusijoista Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimuksen mukaan alkoholin suurkulutuksesta kertovat osoittimet (GGT eli gamma-glutamyylitransferaasi ja CDT eli hiilihydraattiniukkainen transferriini) ennustavat rattijuopumuksen uusimista. Veriarvojen kohoaminen merkitsee 1,4 kertaa suurempaa riskiä rattijuopumuksen uusimiselle verrattuna normaalitasoon. Veriarvoista saadaan enemmän tietoa kuin pelkistä puhallutuksista. Poliisin kiinni ottamista rattijuopoista saatuja tietoja ei kuitenkaan voi yleistää kaikkia liikennevirrassa ajavia rattijuoppoja koskeviksi. Tulevaisuudessa terveydenhuolto voi hyödyntää tietoa kahden alkoholin suurkulutusta kuvaavan osoittimen yhdistelmästä rattijuopumuksen uusimista ennustavana tekijänä. Poliisi voi myös entistä tehokkaammin korostaa rattijuopumuksen korkeaa uusimisriskiä ennaltaehkäisevässä liikenneturvallisuustyössä. Ilmaista opetusta mopoilijoille HÄMEENLINNALAINEN Top-Driving -autokoulu tempaisi huhtikuussa liikenneturvallisuuden puolesta järjestämällä mopokoulutusta ilmaiseksi. Kahdesta kahden tunnin teoriajaksosta koostuvaan koulutukseen osallistuminen ei maksanut mitään. Tunneilla käytiin läpi muun muassa mopokortin suorittamiseen liittyviä asioita, mopolla ja skootterilla ajamisen eroja sekä liikennekäyttäytymistä, kuten risteystilanteita ja ajolinjoja. Kannamme kortemme kekoon yleisen liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Tämä taitaa olla neljäs vuosi, kun järjestämme mopokursseja. Aiemmin on otettu kympin verran maksua, johon on sitten sisältynyt ajokertakin. Nyt ajo-opetusta on mahdollisuus varata erikseen, kertoo liikenneopettaja Juha Inkiläinen Top-Drivingista. Kevään kurssille osallistuneista suuri osa oli tyttöjä. Mukana oli sekä mopokortin jo suorittaneita että korttikokeeseen menoa suunnittelevia. Joukkoon mahtui lisäksi 14-vuotiaita, juuri mopoikään tulevia. Mopoiluun liittyvä koulutus veti varsinkin tyttöjä Top Drivingin kurssille. Kyselyn perusteella lähes kaikki halusivat ajotunteja, Inkiläinen kertoo. Kokeiluna järjestetty ilmaiskurssi toistetaan näillä näkymin uudelleen kesällä. JUHA INKILÄINEN LIIKENNEVILKKU 7

8 Petri Pönttö Tuovinen on Terveys ry:n koulutuskoordinaattori. Hän kiertää keväät ja syksyt kouluissa kertomassa turvallisesta mopoilusta. Hän toimii myös Liikenneturvan ennakoivan ajon kouluttajakursseilla kouluttajana. 8 LIIKENNEVILKKU

9 HENKILÖ Pönttö puhuu nuorille mopoasiaa ja muutakin tärkeää Kun mopokuume iskee, pitäisi ajamaan päästä heti. Eikä niitä ohjeita ja sääntöjä malttaisi millään kuunnella. Petri Pönttö Tuovinen tietää miten mopo-oppi menee perille. TEKSTI: TUIJA HOLTTINEN KUVA JUHA SOMPINMÄKI Terveys ry:n koulutusvastaava Petri Tuovinen tunnetaan kouluttajakursseilla ja motoristipiireissä Pönttönä. Nimen alkuperää Tuovinen ei itse enää aivan tarkkaan edes muista, mutta olettaa jo nuorena saamansa nimen saamisen liittyneen jollain tavalla luonteenpiirteisiin. Kai minä nuorena olen sitten ollut vähän pönttö. Kelpaa hyvin, eihän nimi miestä pahenna. Ja siviilissä on kyllä ihan oikea etunimikin käytössä, Petri Tuovinen naurahtaa. Kun miehen jutustelua kuuntelee, tarinat eivät kuitenkaan kerro pönttömäisestä ajattelutavasta. Päinvastoin. Moottoripyörän päällä viihtyvä liikennekouluttaja oli jo 16-vuotiaana nuorukaisena varsin valistunut hakeutuessaan paikallisen motoristikerhon toiminnan pariin saamaan perusteellista koulutusta kaksipyöräisten LIIKENNEVILKKU 9

10 käytöstä. Ennakoivan ajon kursseilla aloitettiin. Siitä matka eteni ensin apukouluttajaksi ja sittemmin Liikenneturvan kouluttajakurssille. Tosi hyvä tuuri kävi, että pääsin heti alussa niin hyvään porukkaan, mies muistelee. Olihan se melkoinen kynnys mennä sellaiseen porukkaan omalla kevarilla kun ympärillä oli vain isoja pyöriä ja kokeneita motoristeja. Viidenkymmenen aktiivikerholaisen joukossa olin ainoa kevarikuski. Kattava koulutuspäivä Salillinen murrosikäisiä koululaisia on haastava kuulijakunta. Nuorena opitut asiat kantavat hedelmää läpi elämän. Pönttö kiertää työkseen yläkouluissa antamassa 8-luokkalaisille mopokoulutusta. Siinä samalla tulee jaettua muitakin elämänviisauksia. Vuosittain Terveys ry järjestää noin sata Turvallisesti mopolla -koulutuspäivää ja Tuovinen pitää niistä reilut puolet. Ohjelmassa on ensin kolme tuntia teoriaa ja sen jälkeen valinnainen osio niille, jotka aikovat mopokortin suorittaa. Päivä on varsin monipuolinen paketti, siellä puhutaan paljon muustakin kuin mopoilusta. Tuovinen tietää, että kun nuoret saa kuuntelemaan, kannattaa heidän huomionsa hyödyntää. Koulutuspäivän aikana käydään läpi muun muassa päihde asioita, turvavälineitä ja liikenteessä liikkumista yleensäkin. Toisinaan jotkut opettajat harmittelevat etukäteen, kun heidän äidinkielen- tai englannintuntinsa menee nyt mopokoulutukseen. Mutta jälkeenpäin hekin kyllä tulevat yleensä toteamaan, että hyvä juttuhan tämä on. Ja yleensä onnistuneen päivän jälkeen halutaan sama koulutuspaketti seuraavallekin kasiryhmälle ensi vuodeksi. Esimerkkejä ja keskustelua Se miten salillinen murrosikäisiä koululaisia saadaan kuuntelemaan valistusta päihteistä ja kypäränkäytöstä onkin sitten kouluttajan vastuulla. Kyllä ne kuuntelevat, Pönttö vakuuttaa. Onhan se haastava kuulijakunta mutta samanaikaisesti myös tosi palkitseva. Nuorille pitää puhua konkreettisesti, kertoa esimerkkejä ja oikeita tarinoita ja pohtia yhdessä asioita. Pitää puhua heidän kielellään, olla kaveri mutta kuitenkin selkeästi myös aikuinen. Nuorten kanssa en puhu havainnoimisesta ja ryhmittymisestä vaan yksinkertaisesti sanon, että katso tuleeko sieltä auto. Asioita käydään läpi ihan konkreettisten esimerkkien kautta. Mistä näkee että kaveri on kännissä? Miten voin estää kaveria lähtemään ajamaan mopolla jos hän on juonut olutta? Nuoret kaipaavat selkeää ja suoraa puhetta. Koulutussession hyvä hetki on siinä, kun keskusteluissa huomaa, miten iso pyörä pyörähtää ja kuulijakunnassa ruvetaan funtsaamaan asioita omilla aivoilla. Esimerkkinä Pönttö kertoo, kuinka eräänkin koulutuspäivän teoriaosuuden jälkeen siirryttiin käytäntöön. Joku oli sitten lähdössä liikkeelle kypärän remmi auki. Heti oli monta suuta huutamassa, että Hei, se remmi kiinni! Ootsä vähän tyhmä? Valistusta myös vanhemmille Nuorten lisäksi opastusta saavat myös vanhemmat. Terveys ry:n järjestämissä vanhempainilloissa käydään läpi samoja aihealueita kuin nuortenkin kanssa vähän eri sävyyn ja huoltajan näkökulmasta. Nykyvanhemmat ovat valitettavan usein liian tietämättömiä asioista. Siitä mitä nuorten päässä todella liikkuu, ja mitä ja missä he touhuavat, Tuovinen huokaa. 10 LIIKENNEVILKKU

11 Terveys Hälsan ry Harmittavaa on tietenkin se, että kuten missä tahansa valistuksessa, paikalle eivät yleensä tule ne, joita asia kipeimmin koskee. Tärkeimmät aihealueet, joita sekä nuorten että vanhempien kanssa käsitellään ovat mopoilijan kolme suurinta ongelmaa: kypärättä ajo, päihteissä ajo ja mopojen virittäminen. Valitettavinta on, että nämä kolme ongelmaa ovat usein yhdessä ja samassa paketissa. Terveys ry on valtakunnallinen ehkäisevän päihdetyön järjestö. Toiminnan tavoitteena on tupakan ja päihteiden käytön ehkäisy, päihteettömän liikenteen sekä terveellisten ja turvallisten elämäntapojen edistäminen. Huomiota kiinnitetään erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin. Terveys ry:n Turvallisesti mopolla -koulutus on kahdeksansien luokkien oppilaille tuotettu peruskurssi liikenteessä selviämiseksi. 4 6 tunnin mittainen koulutus järjestetään osana koulupäivää. Kolmen tunnin teoriaosa tarjoilee koko luokka-asteelle tietopaketin turvallisen liikkumisen ydinkohdista sekä päihteiden käytön vaarallisuudesta. Iltapäivän pienryhmäopetukseen osallistuvat ainoastaan mopokortin hankkimisesta kiinnostuneet oppilaat. Koulutus antaa hyvän tietopohjan pakollisen mopokortin suorittamiseksi sekä turvallisen ajamisen eväät liikenteeseen. Kurssilla on aina mukana mopo opetuksen havainnollistamiseksi. Terveys ry on Liikenneturvan jäsenjärjestö. Omilla aivoilla pitää ajatella Murrosiän kuohuissa itseään etsivän kasiluokkalaisen elo on moneen suuntaan vellovaa vaihetta. Aikuisen tukea tarvitaan luotsaamaan eteenpäin elämänvaiheessa, jossa fyysiset ja psyykkiset muutokset ihmetyttävät nuorta itseäänkin. Petri Tuovinen kertoo huomanneensa, että murrosikäinen janoaa elämäänsä vauhtia ja tiettyä hurjuutta. Outoa on se, että moni kuvittelee jostain syystä olevansa haavoittumaton ja kuolematon, jolle ei käy mitään vaikka mentäisiin täysillä joka paikkaan; eikä mua satu vaikka panssarivaunu ajaisi yli. Painotankin kursseilla aina, että vaikka on nuori, pitää pystyä ihan omilla aivoillaan ajattelemaan. Kukaan ei ole koko ajan vieressä neuvomassa, vaan itse pitää osata päätellä mikä on järkevää ja mikä ei. Ja mitkä asiat kannattaa jättää kokonaan tekemättä. Sormi pystyssä valistaminen ei toimi ja teeskentely on läpinäkyvää. Nuorten parissa toimiminen vaatii sydäntä, kärsivällisyyttä ja aitoa mielenkiintoa. Petri Tuovisen koulutuspäivän tarpeisto kulkee pakettiauton kyydissä LIIKENNEVILKKU 11

12 Nuoret tarvitsevat liikenneturvallisuus t Nuorisotutkimus: 15-vuotiaat Pohjoismaiden liikenteessä otti selvää nuorten liikenne tiedoista, taidoista ja asenteista. Itsenäisen liikkumisen, nuoruuden innon ja mopoilun yhtälö on haavoittuva. TEKSTI: PASI ANTEROINEN KUVAT: SHUTTERSTOCK JA LIIKENNETURVA Pohjoismaisen kyselytutkimuksen lähtökohtana oli huoli siitä, että vuotiaat nuoret jäävät helposti liikennekasvatuksen kuolleeseen kulmaan näkymättömiksi. Runsaasti huomiota annetaan pienten lasten liikennekasvatukselle, mutta sen jälkeen seuraa pitkä unohduksen aika. Monille nuorille seuraava varsinainen kosketus liikennekasvatukseen onkin vasta autokoulu, raportissa todetaan. Nuorten ikäluokka kuitenkin tarvitsee aktiivisia liikenneturvallisuustoimia, sillä onnettomuudet lähtevät kasvuun nuorten alkaessa liikkua omaehtoisesti ja onnettomuussuma kiihtyy mopoilun myötä. Tavat liikkua Pohjoismaisten nuorten liikkumistapoja selvitettäessä huomattiin, miten suosittu liikkumismuoto mopoilu on. Se oli etenkin suomalaisten ja ruotsalaisten nuorten suosima tapa liikkua. 15-vuotiaista suomalaispojista yli puolet omisti mopon ja tytöistä joka kolmannes. Mopolla myös liikuttiin paljon. Suomessa koulumatkoja ajettiin kuitenkin useimmiten pyörällä (40 %). Mopolla koulumatkan teki joka kolmas. Mopolla tehtyjen koulumatkojen osuus oli Suomessa Pohjoismaiden suurin. Suomessa mopoilun suosiolla oli myös varjopuolensa. Nuorten itseraportoimia mopoiluonnettomuuksia sattui eniten suomalaispojille. Mopoilevat nuoret ilmoitta- 12 LIIKENNEVILKKU

13 s tietoa vat myös huomattavasti enemmän onnettomuuksia kuin pyöräilijät. Nopeita mopoja Nuorten vastaukset kertoivat, että mopot kulkevat lujaa. Pojat kertoivat ajavansa mopoilla lujempaa kuin tytöt, kaikissa Pohjoismaissa. Pojista neljä kymmenestä ja tytöistä viidennes kertoi ajaneensa mopolla melko lujaa viimeisen 6 kuukauden aikana. 45 km/h rakennenopeuden sijaan poikien mopoista puolet kulki 60 km/h tai lujempaa ja tyttöjen mopoista samaan nopeuteen kiihtyi % mopoista. Neljännes mopoista kulki yli 80 km/h. Tällä vauhdilla mopo etenisi 22 metriä sekunnissa. Korkeisiin nopeuksiin päästään vain virittämällä mopoja. Poikien mopoista puolet kerrottiin olleen viritettyjä, tyttöjen mopoista joka seitsemäs. Pojat olivat virittäneet moponsa ensisijaisesti itse. Osa nuorista kertoi mopon olleen viri- Ote De Glömda Barnen -tutkimuksesta Kuvittele, että sinä ja ystäväsi olette juhlissa. Kun on aika lähteä kotiin, huomaat, että kaverisi on juonut alkoholia ja että hän aikoo ajaa mopolla kotiin. Mitä teet? 1. Lähdet kotiin ja annat kaverin pärjätä omillaan. 2. Pyydät häntä ajamaan erityisen varovaisesti. 3. Yrität vakuuttaa kaverisi siitä, että teidän tulisi lähteä kotiin jollain muulla tavalla. 4. Soitat vanhemmille tai toiselle aikuiselle. 5. Estät häntä ajamasta. 6. Muu ehdotus? Kyselytutkimukseen vastasi pohjoismaalaista vuotiasta nuorta. Aineisto kerättiin syksyllä % 40 % Poika Tyttö 30 % 20 % 10 % 0 % Nuorten ikäluokka tarvitsee aktiivisia liikenne turvallisuustoimia LIIKENNEVILKKU 13

14 tetty jo ostettaessa, osa kertoi kauppiaan auttaneen virityksessä. Suomessa joka kymmenennen mopon viritykseen oli osallistunut nuoren vanhempi. Viritys ei ollut yllätys valtaosalle vanhemmista. Nuorista 85 % uskoi vanhempiensa tietävän, että mopo on viritetty. Yllättävän suuri osuus vanhemmista siis siunasi hiljaisuudessa laittoman virityksen. Alkoholi ja kypärä Alkoholi on osa nuorten elämää ja kuten aikuisillakin se leviää myös osaksi liikennettä. Vajaa 4 % suomalaispojista kertoi ajaneensa mopolla viimeisen kuuden kuukauden aikana nautittuaan alkoholia. Tyttöjen vastaava prosenttiosuus oli alle 2. Pohjoismaissa mopoilijoiden kypäränkäyttöaste oli Tanskaa lukuun ottamatta yli 80 % tasolla. Kuitenkin noin % osuus nuorista eri maissa ilmoitti ettei käytä mopokypärää. Mopokypärän, samoin kuin muidenkin turvalaitteiden osalta, tytöt olivat tunnollisempia. Kuunteleeko kukaan? Viritys ei ollut yllätys valtaosalle vanhemmista. Kyselyssä peilattiin myös nuorten mahdollisuuksia keskustella liikenneturvallisuudesta. Nuoret kertoivat olivatko keskustelleet viimeisen kuuden kuukauden aikana liikenneturvallisuudesta, joko vanhemman tai ystävän kanssa tai koulussa. Jos nuori kertoi käyneensä keskusteluja liikenneturvallisuudesta, hänen liikennekäyttäytymisensä oli vastausten perusteella myös harkitumpaa ja turvallisempaa. Kyselyssä kerättiin myös nuorten ajatuksia siitä, mitkä ovat parhaita keinoja parantaa nuorten liikenneturvallisuutta ja miten vaikuttaa parhaiten nuorten liikennekäyttäytymiseen. Parhaaksi tavaksi nuoret nostivat nuorten omakohtaisten onnettomuuskertomusten jakamisen. Seuraavina keinoina tarjottiin tietoa liikennesäännöistä, autokoulujen ajokorttiopetusta ja kovempia rangaistuksia. Mopoturvallisuutta edistetään keskustelemalla ja kirjeellä Huhtikuussa alkanut Käännä pää -hanke toimii turvallisen mopoilun puolesta. Mopoturvallisuutta edistävä viesti on suunnattu mopoilijoille ja heidän vanhemmilleen. Eräs hankkeen teemoista on mopojen virittämiseen puuttuminen. Mopon virittämisestä kiinnijääminen tuo mukanaan kalliin laskun, joka voi olla yli tuhat euroa. Sakon lisäksi viritetty mopo katsotaan moottoripyöräksi, jolloin siitä on maksettava autovero sekä korkeampi liikennevakuutusmaksu. Nopeuden lisääntyessä varsin suojaamattoman mopoilijan jarrutusmatka kasvaa ja muun liikenteen havainnointiin ja reagointiin jää vähemmän aikaan. Onnettomuuden inhimillinen hinta voi osoittautua kovaksi. Osana hanketta vanhempia kehotetaan keskustelemaan lastensa kanssa mopoilun säännöistä ja turvallisuudesta. Liikennealan toimijat lähettivät huhtikuussa kirjeen noin :lle mopoilijan vanhemmalle. Kirje on osa laajempaa Käännä pää -hanketta, joka leviää kevään aikana verkkoon. Siellä nuorilla on mahdollisuus kysyä ja keskustella mopoilusta asiantuntijoiden kanssa. Toukokuussa järjestetään mopoaiheisia tapahtumia kouluissa eri puolilla maata. Käännä pää -hankkeessa ovat mukana liikenne- ja viestintäministeriö, Liikenneturva, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, poliisi ja Liikennevakuutuskeskus. Yhteistyötä tehdään myös Suomen Vanhempainliiton kanssa. Jo Liikenneturvan edeltäjä Talja pyrki parantamaan mopoilijoiden turvallisuutta. 60-luvulla suosittu keino oli järjestää liikennekilpailuja. 14 LIIKENNEVILKKU

15 Mopoilu kirurgin silmin Mopoilun yleistyminen näkyy suoraan lastenkirurgin työssä: nuorten mopoilijoiden luunmurtumia, sisäelinvammoja ja vakavia aivovammoja hoidetaan entistä enemmän. TEKSTI: PIRKKO KOIVU KUVA: SHUTTERSTOCK Lastenkirurgian professori Willy Serlo Oulun yliopistollisesta sairaalasta on huolissaan mopo-onnettomuuksista. Vammojen paikkailu on lastenkirurgin arkea, mutta useat lyhyen ajan kuluessa nuorille sattuneet aivovammat saivat hälytyskellot soimaan. Kuuden kuukauden sisällä hoitoon tuli neljä nuorta, jotka olivat mopoonnettomuudessa saaneet erittäin vakavan aivovamman. Willy Serlo näyttää malliksi kuvaa nuoren mopoilijan kallosta, josta maallikkokin erottaa puuttuvan luun sekä laajan vaurion aivojen sisällä. Erittäin vakava aivovamma merkitsee pysyvää haittaa. Nuoren koko loppuelämä muuttuu ja hän ei välttämättä koskaan pysty työelämään. Menetys on iso niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin, Serlo sanoo. Ruotsalaistutkimusten mukaan vakavasta aivovammasta koituu yhteiskunnalle yhtä suuret kustannukset kuin syöpäkasvaimen hoidosta. Tilastojen valossa ei ole sattumaa, että juuri oululainen lastenkirurgi kiinnittää huomiota mopoilijoiden onnettomuuksiin. Kaupungissa tehdyn selvityksen mukaan mopoja on Oulussa suhteessa enemmän kuin muissa isoissa kaupungeissa, ja myös onnettomuuksia on sattunut enemmän. Vain Helsingissä onnettomuusluku on Oulua isompi. Suomessa mopojen määrä on viidessä vuodessa lähes kaksinkertaistunut. Viime vuoden lopulla Trafin eli Liikenteen turvallisuusviraston rekisterissä oli mopoa, kun viisi vuotta aikaisemmin määrä oli Mopoilun yleistyminen on rumentanut samaan tahtiin onnettomuustilastoja, ja juuri mopoiän saavuttaneet ovat riskiryhmä. Viime vuonna poliisin tietoon tuli 559 tapausta, jossa 15-vuotias oli loukkaantunut mopo-onnettomuudessa. Vuonna 2004 määrä oli karkeasti puolet tästä. Kaatumisia ja risteyskolareita Kesäkausi on mopoilussa ja mopo-onnettomuuksissa sesonkia, ja lastenkirurgit paikkaavat mopo-onnettomuuksissa syntyneitä luunmurtumia ja sisäelinvammoja. Tavallisimpia onnettomuuksia ovat kaatumiset ja risteyskolarit. Kesäkaudella loukkaantuneiden mopoilijoiden määrä lasketaan sairaalassamme kymmenissä. Viime vuonna onnettomuuksia sattui vielä marraskuussa. Ilmeisesti skoottereilla ajetaan pitemmälle syksyyn kuin muilla mopoilla, Willy Serlo sanoo. Jalankulkijat haluaisivat mopoilijat pois kevyen liikenteen väyliltä, ja esimerkiksi Oulussa mopoverkkoa aiotaan tänä keväänä ratkaisevasti supistaa Tampereen malliin. Willy Serlo muistuttaa, että autojen joukossa mopoilija on suojaton. Mopoilijat käyttävät kyllä kypärää, mutta kun mopo ja auto törmäävät, mopoilija on heikommilla riippumatta siitä, kumpi osapuoli on oikeassa. Willy Serloa hämmästyttää myös, että ajokoetta ei suunnitelmista huolimatta ole vielä otettu osaksi mopokortin hankintaa. Pelkkä teoriakokeen läpäisy ei osoita, että nuori on kykenevä hallitsemaan ajokkiaan, havaitsemaan liikennetapahtumia ja reagoimaan niihin. Kun nuoret vielä usein ajavat porukassa, huomio kiinnittyy muuhun kuin liikenteeseen. Ajokoetta arvosteltiin kalliiksi, mutta paljonko säästöä tulisi siitä, että vammoja voitaisiin sen avulla kenties vähentää, Serlo kysyy LIIKENNEVILKKU 15

16 Mopoilun lumo ei haihdu Mopokulttuuri elää ja voi hyvin Suomessa luku oli varsinaista mopoilun kulta-aikaa, mutta tämän päivän noin mopoa ei ole sekään pieni lukema. Kuluvan vuosikymmenen aikana mopojen määrä on kaksinkertaistunut Suomessa. TEKSTI: TUIJA HOLTTINEN KUVAT: EEVA KANGAS Jo 1960-luvulla mopo oli koko kansan kulkuneuvo, jolla ajelivat niin herrat kuin työmiehetkin. Valtaosa mopoilijoista oli tuolloin aikuisia ja ikäihmisiä. Nykyisin mopokulttuuri on osa nuorisokulttuuria. Kun ikä ei riitä autolla ajamiseen tai joukkoliikenneyhteydet ovat hankalat eikä äitiä tai isää viitsi aina vaivata kyy- 16 LIIKENNEVILKKU

17 Mopoharrastuksessa on hyötyä siitä, että taitaa mopon perus huollon. Tosin tekemälläkin oppii LIIKENNEVILKKU 17

18 Roni Suorela on tällä hetkellä vailla omaa mopoa. Kesäksi täytyy kyllä saada alle joku kaksipyöräinen, jolla voi pörräillä lähiympäristössä. Tatu Vierimaa kuuluu Pukinmäen mopohallin vakioporukkaan. Tia Vepsä viihtyy mopon kyydissä. Yhdistyksen perustamiseen ajoi halu saada nuorten omaa ääntä kuuluviin. ditsemispyynnöillä, mopo on hyvä ja tarpeellinen vaihtoehto. Kun liikkeelle pitää kuitenkin päästä. Mopoilun suosio jatkuu sukupolvesta toiseen Vuosikymmeniä kuusikymmenluvulta alkaen mopokoulutuksia pitänyt liikennekouluttaja Matti Herlevi sanoo mopoiluilmiön pysyneen yllättävän samankaltaisena sukupolvesta toiseen. Ennen liikenne tietenkin oli vähäisempää ja muutenkin erilaista, mutta nuoret itsessään tuntuvat olleen ja ovat kovin samanlaisia aina. Ei pitäisi yleistää, mutta samat huikentelevaisuudet ja nuoruuden uhot näkyvät niin vuoden 1968 kotimaisessa Mopojengi-elokuvassa kuin tämän päivän nuorissakin. Matti Herlevi ei kuitenkaan osaa kertoa, miten vastuuntuntoa saisi nuoren ihmisen päähän ajettua. Ryhmäpaine on kova ja tuoreella mopoilijalla ikää ja kokemusta on liikenteessä vielä niin kovin vähän. Kunpa niissä kokoontumisajoissa esikuvaksi löytyisi se fi ksusti käyttäytyvä, omilla aivoillaan ajatteleva tyyppi joita niitäkin jokaisesta nuorisoporukasta löytyy. Vastuuttoman käytöksen ilmentymänä Herlevi pitää sitä, että mopo koetaan halvaksi ja helposti vapaa-ajan leikkikaluksi. 18 LIIKENNEVILKKU

19 Mopolla Huitsin Nevadaan RAAHESSA TOIMIVAN WMK Rapapapat ry:n jäsenet eivät kaahaile. Rakkaudella vaalittuja ja huollettuja vanhoja mopoja ei riskeerata päättömällä ajolla. Vaikka yhdistyksen mopoille on 30 vuoden alaikäraja, jäsenistö on kaiken ikäistä. Nuorim maiset 16-vuotiaat rapapappalaiset ajavat yhtä tyytyväisinä ja ylpeinä vanhoilla Tuntureillaan ja Solifereillaan kuin ikämiesjäsenetkin. Yhdistyksen toiminnan vetäjänä häärivä Mikko Mattila kertoo, että myös hänen oma poikansa haluaa ehdottomasti ajaa 60-luvun ympäripoljettavalla mopolla. Uudempi ei kelpaa, joten oikeassa yhdistyksessä ovat sekä isä että poika. Yhdistys sai alkunsa vuonna 2002 innokkaista harrastajista. Kerhon nimi juontaa juurensa ajalta ennen Raahen ja Pattijoen kuntaliitosta ja tulee sanoista Raahen ja Pattijoen pappamopoilijat. Ja jälkimmäisellä sanallakin viitataan ensisijaisesti mopoihin, ei kuskeihin. Kerhon päätavoitteena on suomalaisen mopokulttuurin elvyttäminen ja vanhojen mopojen säilyttäminen. Osa kerholaisista on enemmän rakentelijoita, osa taas käyttää mopoaan päivittäin. Osallistumme tapahtumiin ympäri Suomea. Tänä kesänä päätapahtumia ovat perinteiset Pekanpäivät Raahessa ja Mopolla Huitsin Nevadaan -tapahtuma Siikajoella sijaitsevassa samannimisessä pubissa, Mikko Mattila kertoo. Kerhon kunniakkaisiin tavoitteisiin kuuluu olennaisena osana liikenneturvallisuus. Virityksiä ei näissä kerhotiloissa tehdä, eivätkä veteraanimopot ole riski liikenteessä. Kymmenen harrastevuotensa ajalta Mattila muistaa kuulleensa vain kahdesta veteraanimopokolarista. Toinen oli kohtaaminen polkupyörän kanssa, toinen oli törmäys poroon. Kummassakaan tapauksessa ei käynyt huonosti. Mattila harmittelee vakuutusten joustamattomuutta. Mopoille ei ole seisontavakuutusta, eivätkä läheskään kaikki mopoilijat ajele ympärivuotisesti. On väärin jos vakuutusyhtiöt tyrmäävät kohtuuttomilla vakuutusmaksuilla veteraanimopojen harrastamisen. Mopon arvostusta kulkuneuvona pitäisi nostaa. Mopoilevat nuoret ovat nuorten asialla Fiksuja esimerkkejä mopoiluun löytyy ainakin Pukinmäen mopohallilta, jossa viime syksynä perustetun Mopoilevat nuoret ry:n porukka hengailee lähes päivittäin. Yhdistyksen puheenjohtaja Roni Suorela kertoo viihtyvänsä hallilla tai sen yhteyteen juuri valmistuneessa viihtyisässä kerhotilassa lähes aina kuin halli vain on auki. Vaikka itsellä ei olisikaan mitään rassattavaa hallin puolella, täällä on kaverit. Ja nyt yhdistyksen myötä on paljon tapahtumia ja suunnitelmia, joita käydään yhdessä läpi ja viedään eteenpäin Dimin ja Matin kanssa. Mopohallilla nuorten kanssa toimivat Helsingin nuorisoasiainkeskuksen nuoriso-ohjaajat Dimitrios Zafiris ja Matti Saarto kiittelevät mopohallilla käyvien aktiivisuutta. Mopoilevat nuoret ry:n idea käynnistyi osittain yhteisvoimin, mutta sen toiminnasta vastaavat nuoret itse. Roni Suorelan lisäksi hallituksessa toimivat Riku Wallenius ja Tia Vepsä. Tehotiimi kiteyttää tavoitteekseen saada nuorten äänen kuuluviin. Suoraan sanoen ottaa päähän, että kaikki mopoilevat nuoret niputetaan sa LIIKENNEVILKKU 19

20 maan häiriöjengiin, puheenjohtaja puuskahtaa. Sanapari nuori ja mopo tuntuu olevan sekä medialle, poliisille että ylipäänsä ihmisille usein punainen vaate. Haluamme taistella liikaa yleistämistä ja ennakkoluuloja vastaan. Konkreettisena toimintana yhdistys on jo muun muassa järjestänyt mopoilijoille Tattarisuolle ratapäivän, joka sisälsi muun muassa turvallisen ajon harjoittelua suljetulla radalla ja pyörien kunnon tarkistamista. Muu toiminta toteutettiin talkootyönä ja Nuorisoasiankeskuksen avulla. Ensimmäisen ratatapahtuman palaute oli erittäin positiivista ja lisää pyydettiin heti. Menossa ja monessa mukana Nuoriso-ohjaaja Dimitri Zafiris viihtyy työssään nuorten parissa. Pukinmäen moottorihallilta on saanut alkunsa myös laajempi hanke. Koko pääkaupunkiseudun PKSmopohanke kartoittaa mopoiluun liittyviä yhteistyömahdollisuuksia pääkaupunkiseudun kaupunkien, poliisin ja muiden tahojen kanssa. Mitä kentällä tapahtuu, mitä nuoret ajattelevat, mitä mediassa puhutaan, mikä on mopoiluharrastuksen tila, Matti Saarto luettelee. Tarkoituksena on selvittää miten voisimme toimia aktiivisemmin ja laajemmalla rintamalla yhdessä niin, että mopoiluharrastusta voisi edistää ilman turhia kitkoja, Dimi Zafi ris jatkaa ja viittaa usein ikävää julkisuutta saaneisiin mopomiitteihin. Tämän hetken toteutuvista suunnitelmista ohjaajat mainitsevat pakettiautolla nuorisotalojen pihoille vietävän liikkuvan 20 LIIKENNEVILKKU

21 moottorihallin, mopoilijoiden tapaamiset ja mopohallin markkinoinnin katupartioinnilla viikonloppuisin sekä harrastajien yhteiset mopomiitit. Tulossa on myös nuorista kerätty vaikuttajaryhmä, joka haluaa lähteä vaikuttamaan ajokorttilakiin liittyviin uudistuksiin. Ensimmäinen kontakti liikenneministeriin on jo otettu, Saarto kertoo. Viritetyllä mopolla ajaminen on laitonta Mopon virityksessä kyse asenteista Viritetyllä mopolla ajaminen on aina turvallisuusriski. Joka neljännessä kuolemaan johtaneessa mopo-onnettomuudessa erityistä riskiä on aiheuttanut virittäminen. Viritetty mopo ei ole enää mopo vaan moottoripyörä, jota ei mopokortilla saa ajaa. AKE on viime vuosina verottanut vuosittain yli tuhat liikennevalvonnassa kiinni jäänyttä, moottoripyöräksi viritettyä mopoa. LÄHDE: Mopon rakenteellisen nopeuden muuttaminen eli virittäminen on tavallista, ja niin nuorten kuin vanhempienkin asenteissa olisi parantamista. Tähän tähtää poliisin tekemä valistustyö. Esimerkiksi Oulussa poliisin liikenneryhmä tekee yhteistyötä koulupoliisin kanssa. Tapana on muun muassa tehdä mopotarkistuksia koulujen pihoilla. Ylikonstaapeli Jani Isoniemi Oulun poliisista kertoo, että osa vanhemmista jopa hyväksyy mopon virittämisen. Vanhempien suhtautumisella on iso merkitys. Erityisesti isien tulisi ottaa vastuuta ja varmistaa, että nuoren ajokki on lainmukaisessa kunnossa, Isoniemi sanoo. Poliisin ei ole helppo pärjätä kilpajuoksussa mopojen virittäjille, sillä tieto niin mopojen rassaamisesta kuin poliisin ratsioistakin kulkee nykyajan tiedotuskanavissa nopeasti. Tilannetta ei voi verratakaan siihen, millainen se oli parikymmentä vuotta sitten. Nykyisin netistä löytyy googlettamalla merkkikohtaiset ohjeet mopon virittämiseen, eikä mopon rakenteellisen nopeuden muuttaminen vaadi investointeja. Jani Isoniemellä on vuosikausien kokemus moporatsioista. Hänellä on tuntuma, että pienillä paikkakunnilla mopon virittäminen on jopa yleisempää kuin isoissa kaupungeissa, joissa valvonta on tehokkaampaa. Kun Oulusta lähdetään lähikuntaan pitämään moporatsiaa, viidakkorumpu viestittää poliisin saapumisesta nopeasti, ja mopot jäävät talliin. Viritettyjä mopoja saadaan kiinni talvellakin, vaikka kesä on sesonkia. Viime vuoden keväällä Oulussa tehdyssä ratsiassa vajaat 20 prosenttia mopoista todettiin tavalla tai toisella viritetyksi. Viisi prosenttia mopoista oli muunnettu kulkemaan yli 66 kilometriä tunnissa, mikä merkitsee, että ne olisivat luokiteltavissa moottoripyöräksi. TEKSTI: PIRKKO KOIVU LIIKENNEVILKKU 21

22 Trafin Kari Wihlman ja Liikenneturvan Matti Järvinen tapasivat Eläintarhan huoltoasemalla kahvilla. Yksimielisyys oli selkeää, kun keskustelun aiheena oli yhteistyön merkitys liikenneturval li suuden edistämiseksi. TEKSTI: TUIJA HOLTTINEN KUVAT: JARI HÄRKÖNEN Yhteinen tahtotila liikenneturvallisuuden edistämisestä Kari Wihlman ja Matti Järvinen peräävät liikenneturvallisuustyöhön yhteistyötä, avointa keskustelua, ennakoivaa asioiden käsittelyä ja vastuullisuutta. Vuoden alussa perustetun, neljästä virastosta yhdistetyn Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tehtävänä on vastata liikennejärjestelmien sääntely- ja valvontatehtävistä, kehittää aktiivisesti liikennejärjestelmän turvallisuutta ja edistää liikenteen ympäristöystävällisyyttä. Trafi n pääjohtaja Kari Wihlman sanoo olevansa aitiopaikalla havainnoimassa paitsi neljän entisen viraston toimintatapoja myös neljän eri liikennemuodon turvallisuuskulttuurien eroja. Rautatieliikenne, tieliikenne, lentoliikenne ja laivaliikenne; jokaisen liikennemuodon turvallisuus kuuluu meidän tehtäväkenttäämme. Suurin ero on se, että merellä, ilmassa ja rautateillä ollaan pääsääntöisesti matkustajana ammattikuljettajan kyydissä. Tieliikenteessä kuljettajana on kuka tahansa. Roolien jaossa huomioidaan osaamisvahvuudet Kuka tahansa kuljettaja tarkoittaa ihmistä. Siinä on Liikenneturvan osaamisalueen ydin. 71 vuoden kokemuksella liikennevalistuksen viestinviejänä Liikenneturva osoittanut olevansa oikealla paikalla viranomaistahon rinnalla tekemässä vastuullista liikenneturvallisuustyötä. Yhteinen tavoite on liikennekuolemien vähentäminen. 56 jäsenjärjestöämme ovat vahvuutemme valistuksen väylänä. Jäsenjärjestöiltä saamme toimintaideoita käytäntöön, sanoo Matti Järvinen. Kari Wihlman nyökkää ja toteaa, että turvallisuuden tavoitteet ovat kaikille tieliikenteen parissa toimiville yhteneväiset. Asiat on nähtävä kokonaisuutena, mutta on tärkeää selvittää myös toimijoiden roolit. Turhat päällekkäisyydet on syytä häivyttää. Jokaisen ei kannata häärätä kaikessa mukana. Poliisin vahva rooli on valvonnassa. Trafi lla keskeistä on päätösvalmiudet ja ajoneuvotekniikka sekä kuljettaja. Kaikille yhteistä on kansalaisten valistustyö, mutta Liikenneturvalla siinä on omassa roolissaan päävastuu. Matti Järvinen korostaa, että liikenneturvallisuustyössä käytössä on niin sanottu yhteinen valtakunnallinen pelikirja, jonka mukaan kaikki toimijat pelaavat. 22 LIIKENNEVILKKU

23 Turvallisuuden yhteistä tavoitetta pitää ensisijaisesti vahvistaa. Haasteita voi olla siinä, miten resursseja kohdennetaan. Viestintä tukee säädöksiä Sekä Wihlman että Järvinen ovat yhtä mieltä myös siitä, että suomalaiset ovat keskimäärin lainkuuliaista väkeä. Lakeja noudatetaan kohtuullisen hyvin, ja viestinnällä ja valistuksella tuetaan säädösten noudattamista. Ennemminkin voisi yhteiskunnallisesti keskustella, ovatko rikkomuksista määrätyt sanktiot kohdallaan, Wihlman pohtii. Järvinen täsmentää Liikenneturvan eron viranomaisiin näkyvän juuri tässä kohdassa. Lainsäätäjä laatii lait ja viranomainen valvoo niiden noudattamista ehdottomasti ja yksiselitteisesti. Meidän työmme on olla inhimillisesti lähellä ihmistä; perustella ja pyrkiä siten vaikuttamaan hänen käyttäytymiseensä. Pelkkä laki tai sakon Turvallisuuden tavoitteet ovat kaikille toimijoiille samat. uhka ei ole yksin kaikkein toimivin keino saada turvavyötä kiinni tai polkupyöräkypärää päähän. Valistuksella viedään perille sanoma, miksi näin kannattaa tehdä. Vielä kerran yhteistyötä Työsarkaa riittää. Liikenneturvallisuuteen liittyy niin monta tekijää ja osa-aluetta. Ja yhteistyön merkitys korostuu kaikessa tekemisessä. Trafin yksi tehtävä on toimintojen ohjaaminen. Annamme toimijoille signaaleja asioiden eteenpäin viemiseksi. Mitä on teh- tävä, että sovitut asiat toteutuvat ja jos näin ei käy, mitä pitää tehdä. Aina ei voida välttyä ristiriidoilta ja kompromisseja tarvitaan, mutta yhteinen selkeä linja pitää löytyä, Kari Wihlman kiteyttää. Yhteinen tavoite on liikennekuolemien vähentäminen. Vuosilukujen ja tarkkojen määrien sijaan Kari Wihlman puhuu mieluummin tavoitteellisista visioista. Visioajattelu on tahtotila siitä, ettei liikenteessä kukaan kuole eikä loukkaannu. Numeerisiakin tavoitteita on, mutta tärkeintä on edetä ideaalisesti ja samalla kuitenkin jalat maassa. Matti Järvinen on samoilla linjoilla ja ottaa myös lukuja esille. Tänä vuonna maksimissaan 250 liikennekuolemaa on hyvä tavoite. Mutta pidemmällä tähtäimellä tavoite on nollaan asti LIIKENNEVILKKU 23

24 Navigaattori hyvä renki, huono isäntä Eksymiset vierailla seuduilla ovat vähentyneet merkittävästi navi gaattorien myötä. Väärinkäy tettynä tämä autoilijan apuväline voi kuitenkin johtaa turhiin riskitilanteisiin. TEKSTI: ARI RYTSY KUVAT: PAULIINA SJÖHOLM, SHUTTERSTOCK JA NOKIA Helposti päivitettävän navigaattorin ansiosta perinteinen kartta jää nykypäivän autoilijalle tarpeettomaksi. Navigaattorista on tullut nopeasti autoilijoiden keskuudessa suosittu laite, joka helpottaa niin tavallisten tielläliikkujien kuin ammattikuskien arkea. Tätä olettamusta tukee Liikenneturvan viime vuoden puolella julkaisema tutkimustulos, jonka mukaan navigaattori ohjaa noin joka kolmannen autoilijan matkantekoa. Samassa selvityksessä 40 prosenttia navigaattorin omistajista kertoi säätävänsä laitetta ajon aikana. Monen käyttäjän mielestä tästä ei koidu vaaratilanteita, mutta todellisuudessa navigaattorin käsittely vie kuljettajan huomion pois ajamisesta. Laitteen ohjelmointi on suoritettava ennen ajoon lähtöä. Jos navigaattoria on säädettävä matkan aikana, kannattaa ensiksi pysäyttää auto turvalliseen paikkaan, Käytä navigaattoria oikein Sijoita laite niin, ettei se haittaa näkyvyyttä tai häiritse liikenteen seuraamista. Perehdy laitteen käyttöohjeisiin ja asetuksiin etukäteen. Ohjelmoi laite jo ennen liikkeelle lähtöä. Testaa laitetta ensin tutulla reitillä. Älä säätele laitetta auton ollessa liikkeellä. 24 LIIKENNEVILKKU

25 neuvoo Liikenneturvan turvallisuusinsinööri Ari-Pekka Elovaara. Ennen liikenteeseen lähtemistä on myös huolehdittava navigaattorin asianmukaisesta sijoittamisesta ja kiinnittämisestä. Yleispätevän kiinnitysohjeen puute johtuu siitä, että eri automallien kojelaudat ja tuulilasit poikkeavat suuresti toisistaan. Kiinnityspaikalle ollaan parhaillaan kehittämässä eurooppalaista standardia, mutta sitä odotellessa käyttäjien on pärjättävä yleisluonteisten suositusten turvin. Navigaattori ei saa häiritä merkittävästi näkyvyyttä tai vaikeuttaa muuten liikenteen seuraamista. Esimerkiksi ison näytön taakse jää helposti katvealue, jonne jalankulkija voi tilapäisesti hävitä, sanoo Elovaara. Kuljettaja vastaa sijoittamisesta ja käytöstä Navigaattori tulee sijoittaa niin, että kuljettajan huomio ja katse poikkeavat mahdollisimman vähän liikenteestä. Laite ei myöskään saa irrota liian helposti tai aiheuttaa muuta vaaraa. Laitepakkausten mukana tulevien imukuppien ansioista tuulilasista on tullut suosittu paikka navigaattoreille. Paras sijainti löytyy tuulilasin vasemmasta alareunasta. Siellä navigaattori ei aiheuta näkökenttään ylimääräisiä katveita ja se on helposti havainnoitavissa pienellä katseen siirrolla. Vaihtoehtoisesti navigaattori voidaan sijoittaa mahdollisimman alas tuulilasin keskiosaan, Elovaara opastaa. Jos laite aiotaan kiinnittää kojelautaan, on syytä varmistua ajoneuvon turvatyynyjen sijainnista. Liian lähellä oleva navigaattori voi turvatyynyn lauetessa aiheuttaa vakavia vahinkoja. Sijoittamisen ohella vastuu navigaattorin ajonaikaisesta käsittelystä ja liikennesääntöjen noudattamisesta on aina kuljettajalla. Navigaattorin tehtävänä on auttaa kuljettajaa löytämään perille. Se on erityisen kätevä apulainen liikuttaessa vieraalla paikkakunnalla tai kokonaan vieraassa maassa. Siitä huolimatta kuljettajan on suhtauduttava navigaattorin antamiin reittiohjeisiin varauksellisesti, toteaa Elovaara. Laitteeseen tutustuminen parantaa turvallisuutta Navigaattori on kätevä vieraalla paikkakunnalla tai vieraassa maassa liikuttaessa. Navigaattorin turvallinen käyttö on syytä aloittaa perehtymällä käyttöohjeeseen sekä laitteen asetuksiin. Nykyaikaisiin navigaattoreihin on myös saatavilla runsaasti erilaisia lisäpalveluja, jotka tarjoavat muun muassa ajantasaista liikenne- ja tiesäätietoa. Ominaisuuksien ja toimintojen kirjo voi aiheuttaa joillekin käyttäjille hämmennystä. Siksi navigaattoria on syytä kokeilla muutaman kerran tutulla reitillä ennen tositoimiin suuntaamista. Tuolloin kuljettaja oppii suhteuttamaan oman ajotapansa navigaattorin antamiin ohjeisiin. Toisissa laitteissa esimerkiksi lähestyvät risteykset ilmoitetaan hyvissä ajoin. Jos navigaattorin ääni häiritsee keskittymistä liikenteeseen, kannattaa se kytkeä pois päältä. Ylimääräisiltä häiriötekijöiltä välttyy myös pitämällä navigaattorin karttatiedot ajan tasalla. Uusimpien karttapäivitysten avulla löytyvät uudet asuinalueet sekä muuttuneet tiet. Karttapohjan tulisi puolestaan olla maantieteellisesti riittävän kattava esimerkiksi ulkomailla autoiltaessa, lisää Elovaara. Hänen mielestään navigaattori on oikein käytettynä perinteisiä tiekarttoja parempi vaihtoehto, joka edistää turvallista ja taloudellista ajotapaa. Laitteiden toiminnallisia ominaisuuksia kehitetään koko ajan. Jo nyt kameralla varustetut navigaattorit havaitsevat tiekohtaiset nopeusrajoitusmerkit ja huomauttavat kuljettajaa mahdollisesta ylinopeudesta LIIKENNEVILKKU 25

26 Vauhti tappaa e Uusimmat tutkimustulokset jalankulkijan kuolemaan johtavasta törmäysnopeudesta ovat herättäneet hämmennystä. Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1986 esitetyn S-käyrän mukaan melkein puolet jalankulkijoista kuolee kun törmäysnopeus on 50 kilometriä tunnissa. Uusimman tiedon mukaan kuitenkin tällä törmäysnopeudella vain joka kymmenes jalankulkija kuolee. Onko siis vauhdin vaaroja liioiteltu ja pitäisikö asunto- ja liikekaduilla viime vuosina yhä yleisemmät 30:n nopeusrajoitukset nostaa takaisin perinteiseen viiteenkymmeneen kilometriin tunnissa? Punainen Pasasen käyrä Kuvan 1 kaaviossa punaisen käyrän taustalla ovat Englannissa ja Saksassa pääosin 70-luvulla onnettomuuspaikalle kiirehtineiden tutkijaryhmien toimesta jarrutusjälkien ja muun saatavissa olleen tiedon perusteella arvioidut törmäysnopeudet (1, 2). Näiden tutkimusten päätavoitteena oli kerätä aineistoa henkilöautojen etuosan turvalliseen muotoiluun. Ryhmät eivät pyrkineetkään arvioimaan ajonopeutta onnettomuustilanteen alkaessa. Punainen käyrä on esitetty muun muassa maailman terveysjärjestön WHO:n ja Yhdysvaltain Tiehallinnon FHA:n raporteissa puhumattakaan kymmenistä paikallisista liikenneturvallisuusjulkaisuista Suomessa ja muualla. Sininen Lugna gatan Viime kesänä julkaistiin uusimmat tutkimustulokset henkilöauton törmäys nopeuden ja jalankulkijan kuoleman toden näköisyyden välisestä riippuvaisuudesta. Erot aiempaan, vuonna 1986 esitettyyn S-käyrään aiheuttavat keskustelua. TEKSTI: EERO PASANEN JA ERIK ROSÉN KUVAT: SHUTTERSTOCK Kuvan sinisen käyrän tausta ei ole täysin kirjoittajien tiedossa, mutta se on esitetty muun muassa ruotsalaisessa Lugna Gatan! -liikenneturvallisuuskäsikirjassa ja useimmissa ruotsalaisissa alueellisissa turvallisuussuunnitelmissa. Sen mukaan 50:n törmäysnopeudella peräti 70 prosenttia jalankulkijoista kuolee. Vihreä käyrä perustuu tutkijalautakuntien Saksassa tällä vuosituhannella kokoamaan GIDAS (German In-Depth Accident Study) aineistoon (3). Kahdesta aikaisemmasta käyrästä poiketen siinä on myös huomioitu se, että lähes kaikki kuolemaan johtaneet onnettomuudet on ilmoitettu tutkijaryhmille, mutta lievemmistä onnettomuuksista sitä suurempi osa on jäänyt koko naan tarkastelujen ulkopuolelle, mitä matalampi on ollut törmäysnopeus. Tämän uusimman tiedon mukaan vain joka kymmenes 50 km/h:n törmäysnopeudella sattuvan jalankulkijaonnettomuuden uhri kuolee. Vihreä käyrä kuvannee parhaiten tämän hetken todellisuutta myös Pohjoismaissa. Korkeiden törmäysnopeuksien entistä lievempi tappavuus johtuu käsittääksemme lähinnä henkilöautojen etuosan muotoilun sekä ensiavun nopeuden (matkapuhelimet) ja tehokkuuden (lääkäriambulanssit yms.) kehityksestä. Pienetkin muutokset vaikuttavat Vanha punainen ja uusi vihreä käyrä kulkevat varsin etäällä toisistaan, mutta niillä on silti yhteinen sanoma. Kaupunkiliikenteessä käytettyjen nopeuksien vaihtelualueella on pienilläkin nopeusmuutoksilla suuri vaikutus jalankulkijoiden turvallisuuteen. Törmäysnopeuden kasvu kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen kilometriin tunnissa lisää jalankulkijan kuoleman todennäköisyyden vanhan punaisen käyrän mukaan 7,2-kertaiseksi ja uuden vihreän käyrän mukaan 5,6-kertaiseksi. Ero ei siis tässä mielessä ole mitenkään dramaattinen. Vaikka jalankulkijat selviävät entistä useammin hengissä kovilla nopeuksilla sattuvista törmäyksistä, ei tämä suinkaan tarkoita sitä, että kaupunkiliikenteessä voitaisiin sallia entistä suuremmat ajonopeudet. Jalankulkijaonnettomuudet kasaantuvat edelleen keskustojen liikekaduille, eikä asuntokaduilla liikkuvien lasten vanhempien huoli suinkaan haihdu tilastollisilla laskelmilla. Sitä paitsi on ilmeistä, että kuolemantapausten osuuden 26 LIIKENNEVILKKU

27 edelleenkin Kuoleman todennäköisyys % Dödsrisk % Kuva 1 / bild 1 20 N=358 N= Törmäysnopeus (km/h) Kollisionshastighet (km/h) väheneminen on merkinnyt vaikeiden pysyvien vammautumisten osuuden lisääntymistä. Vanha punainen käyrä oli käyttökelpoisen havainnollinen kuvaamaan sitä, että jalankulkijaonnettomuuksissa on kyse muustakin kuin punaisia päin kävelevistä juopuneista jalankulkijoista tai pysäköityjen autojen takaa kadulle ryntäilevistä pikkulapsista. Ihmisen keholla on tietty kimmoisuus ja kestävyys mutta toisaalta myös tietty hauraus. Jälkimmäinen ominaisuus korostunee jatkossa väestön ikääntymisen myötä. Vaaraa ei voi vähätellä Liikenneturvallisuustyön pitää luonnollisesti perustua tosiasioihin ja vanhasta punaisesta käyrästä on luovuttava. Monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että uusi vihreä Pasanen 1986 Lugna gatan! 1998 Rosén & Sander 2009 Henkilöauton törmäysnopeuden ja jalankulkijan kuoleman todennäköisyyden välinen riippuvaisuus. Beroendeförhållandet mellan personbils kollisionshastighet och sannolikheten för fotgängare att omkomma. käyrä voi väärin tulkittuna luoda vähättelevän mielikuvan vauhdin vaaroista. Aikoinaan oli luontevaa esittää nimenomaan törmäysnopeuden muutosten vaikutukset, koska ne saatiin suoraan tutkijalautakuntien taulukoista. Törmäysnopeuksien perusteella voitiin kyllä arvioida myös ajonopeuden muutosten vaikutuksia, mutta silloin oli kytkettävä yhteen kuljettajien reaktioaika, autojen jarrutushidastuvuus ja jalankulkijoiden käyttäytyminen monimutkaisilla ja epävarmoilla teoreettisilla todennäköisyysmalleilla (4). Nopeusrajoitukset, valvonta, valistus ja muu liikenneturvallisuustyö kohdistuvat ajonopeuksiin eivätkä törmäysnopeuksiin. Siksi on hyvä saada käyttöön nimenomaan ajonopeuksiin kytkeytyvää uutta tietoa.uusi GIDAS-aineisto sisältää tutkijaryhmien tapauskohtaisesti tekemän Kuoleman todennäköisyys (IND) Dödsrisk (IND) Kuva 2 / bild 2 IND=1 kun nopeus = 30 km/h IND=1 då hastighet = 30 km/h K = 1 6,7 0,073v 1 + e Ajonopeus / Körhastighet (km/h) Jalankulkijan kuolemanvaaran suhteellinen riippuvaisuus henkilöauton ajonopeudesta. arvion myös auton ajonopeudesta onnettomuustilanteen alkaessa. Kaaviossa 2 on esitetty GIDAS-aineistoon perustuva kuvaaja ajonopeuden ja auton alle jääneen jalankulkijan kuoleman todennäköisyyden välisestä riippuvaisuudesta. Kuvan pystyakselina on suhteellinen vaarallisuusindeksi, jonka mukaan 50:n vauhti aiheuttaa noin 5-kertaisen ja 80:n vauhti 27-kertaisen kuolemariskin verrattuna 30 km/h -nopeuteen. Kaavio osoittaa vakuuttavasti vauhdin vaarat ja on siinä mielessä aikaisempaa konkreettisempi, että selittävänä muuttujana on törmäysnopeuden sijasta ajonopeus. Eiköhän käytetä jatkossa sitä. Lähdeviitteet seuraavan sivun ruotsinkielisen käännöksen yhteydessä LIIKENNEVILKKU 27