Tulvariskien alustava arviointi Simojoen vesistöalueella

Transkriptio

1 Tulvariskien alustava arviointi Simojoen vesistöalueella

2 Sisällysluettelo 1 Taustaa Vesistön kuvaus Hydrologia Asutus ja maankäyttö Kaavoitus Suojelualueet ja kulttuuriperintökohteet Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö Historiallinen tulvatieto Toteutuneet tulvat Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa Tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit Ilmastonmuutoksen vaikutus Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden tunnistamisessa Tulvariskialueiden tunnistaminen Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeälle toiminnalle Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet Lähteet

3 1 Taustaa Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, Eurooppa 2007). Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika ) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariski-kartat (määräaika ) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika ). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulva-riskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Tulvariskien alustavan arvioinnin tavoitteena on löytää tulvariskilain (620/2010) 8 :n mukaisia merkittäviä tulvariskialueita. Merkittävyyden arvioinnissa otetaan huomioon seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle 3

4 2 Vesistön kuvaus Simojoen vesistöalue (64) on Kemijoen vesienhoitoalueen toiseksi suurin vesistöalue. Vesistöalue sijaitsee Kemijoen vesienhoitoalueen eteläisessä osassa ja laskee Perämereen (Kuva 1). Kemijoen vesienhoitoalueeseen kuuluvat Kemijoen, Simojoen ja Kaakamojoen vesistöalueet sekä Perämeren rannikkoalue. Simojoen vesistöalue on laajuudeltaan km² ja sen järvisyysprosentti on 5,66 (Ekholm 1993). Vesistöalueen merkittävimmät taajamat ovat Simo ja Ranua. Kuva 1. Kemijoen vesienhoitoalue ja Simojoen vesistöalue. Simojoen pääuoma saa alkunsa Ranuan kunnan alueella sijaitsevan Simojärven itäpuolen karuilta ylänköalueilta. Valjastamaton Simojoki virtaa Ranuan ja Simon kuntien halki päätyen Perämereen (Kuva 2). Simojoen pituus on 193 km ja kokonaispudotuskorkeus on 176 metriä. Sen suurimmat kosket ovat Valajankosket, Maaninkakoski, Mötyskoski, Tainikoski, Veitsikoski, Harrikosket, Hamarinkosket ja Isopetäjä. Simojoen pääuoman lisäksi vesistössä on 7 sivujokea, joiden valuma-alue on yli 100 km² (Taulukko 1). Vesistöalueen merkittävimmät joet ovat Simojoki, Tainijoki, Ruonajoki, Kuivasjoki, Kämäjoki, Kelukkajoki, Ylijoki ja Martimooja. Vesistössä on 38 järveä, joiden pinta-ala on yli 50 ha. Suurimmat järvet ovat Simojärvi, Ristijärvi- Välttämönselkä, Penämöjärvi, Impiönjärvi, Toljanjärvi ja Särki-Kämä (Taulukko 2). 4

5 Kuva 2. Simojoen vesistöalueen merkittävimmät joet ja järvet. Taulukko 1. Simojoen vesistöalueen suurimmat joet. Nimi Pituus [km] Valuma-alueen Pudotuskorkeus [m] pinta-ala [km 2 ] Simojoki IsoTainijoki Ruonajoki Kuivasjoki Kämäjoki Kelukkajoki Ylijoki Simojoki Martimo-oja

6 Taulukko 2. Simojoen vesistöalueen järvet, joiden pinta-ala on yli 50 ha. Nimi Vesiala [ha] Kunta Simojärvi 8993 Ranua Ristijärvi-Välttämönselkä 1006 Ranua Penämöjärvi 443 Ranua Impiönjärvi 419 Ranua Toljanjärvi 329 Ranua Särki-Kämä 283 Rovaniemi Portimojärvi 280 Ranua Martimojärvi 255 Simo Kuopasjärvi 222 Ranua Sääskijärvi 191 Ranua Saunajärvi 175 Ranua Siika-Kämä 172 Ranua Luolajärvi 164 Simo Korvajärvi 160 Ranua Kaitajärvi 142 Ranua Roosinginjärvi 125 Ranua Ylimmäinen Sankajärvi 116 Simo Saarijärvi 115 Ranua Alajärvi 107 Ranua Peurajärvi 106 Ranua Hiisijärvi 96 Ranua Rytijärvi 89 Ranua Ristijärvi 88 Ranua Yli-Soppananjärvi 85 Ranua Kuivasjärvi 83 Simo Yli-Portimojärvi 82 Ranua Majavajärvi 79 Ranua Saukkojärvi 79 Ranua Paavonjärvi 69 Ranua Keski-Voho 66 Posio Ruonalampi 65 Ranua Suhankojärvi 61 Ranua Koskenlampi 59 Ranua Soppananjärvi 57 Ranua Juurikkajärvi 57 Ranua Mämmilampi 56 Ranua Lihalampi 56 Rovaniemi Tainijärvi 55 Ranua Saukkojärvi 55 Ranua Saarijärvi 53 Ranua Auralampi 53 Ranua Niskajärvi 52 Ranua 2.1 Hydrologia Simojoen vesistöalue (64) jakautuu yhdeksään valuma-alueeseen (kuva 3, taulukko 3), joista kukin jakaantuu 4-9 osavaluma-alueeseen. Vesistöalueella on käytössä 3 vedenkorkeuden ja 2 virtaaman mittausasemaa (kuva 3). Taulukossa 4 ja 5 on kuvattu Simojoen vesistön keski- ja ääriarvoja eri mittausasemilla. Simojoen pääuoman keskivirtaama on noin 45 m 3 /s, sivujoista ei ole virtaamahavaintoja. Alin mitattu virtaama Simojoella on ollut 3 m³/s ja suurin virtaama on ollut 730 m³/s. Keskimäärin virtaama vaihtelee 6 m³/s ja 427 m³/s välillä. 6

7 Taulukko 3. Simojoen vesistöalueen valuma-alueiden pinta-alat [F] ja järvisyys [L]. Nro Nimi Alaraja F km² L % F₁ km² L₁ % 64 Simojoen vesistöalue Perämeri 3 159,75 5, ,75 5, Simojoen alaosan alue Perämeri 411,88 0, ,75 5, Simojoen keskiosan alue Kalmakoski 374,54 1, ,06 6, Portimojärven alue Köngäs (Q-1017) 557,05 3, ,29 8, Simojoen yläosan alue Toljanjärvi 446,21 4, ,69 12, Simojärven valuma-alue Välttämönsalmi 630,48 18,02 630,48 18, Kuivasjoen valuma-alue Simojoki 146,81 1,21 146,81 1, Iso Tainijoen valuma-alue Simojoki 245,23 0,69 245,23 0, Ruonajoen valuma-alue Simojoki 200,75 1,18 200,75 1, Kämäjoen valuma-alue Simojoki 146,8 6,86 146,8 6,86 [*₁= yläpuolisen valuma-alueen ala ja järvisyys valuma-alueen purkupisteessä.] Kuva 3. Simojoen vesistöalueen 2. jakovaiheen valuma-alueet sekä toiminnassa olevat hydrologiset havaintoasemat. Taulukko 4. Simojoen vesistöalueen vedenkorkeusasemat ja vedenkorkeuden keski- ja ääriarvoja. Havaintoarvot [N₆₀+m] käyttöönotosta vuoden 2008 loppuun. Tunnus Vedenkorkeusasema Käytössä MW HW NW MHW MNW Simojärvi alkaen 176,19 177,16 175,65 176,61 175, Portimonsalmi ,71 144,00 141,03 143,25 141, Hosionkoski alkaen 109,60 111,84 108,91 111,13 109, Simo ,02 11,63 7,16 10,15 7, Simo alkaen 10,85 13,21 10,25 12,49 10,41 MW = keskivedenkorkeus, HW = ylävedenkorkeus, NW = alivedenkorkeus, MHW = keskiylävedenkorkeus, MNW=keskialivedenkorkeus 7

8 Taulukko 5. Simojoen vesistöalueen virtaama-asemat ja veden virtaamien keski- ja ääriarvoja. Havaintoarvot [m²s] käyttöönotosta vuoden 2008 loppuun. Tunnus Virtaama-asema Käytössä MQ HQ NQ MHQ MNQ Hosionkoski alkaen , , Simo , Simo alkaen ,0 MQ = keskivirtaama, HQ = ylivirtaama, NQ = alivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama, MNQ = keskialivirtaama Kuva 4. Korkeussuhteet Simojoen vesistöalueella Simojoen vesistöalue sijaitsee melko tasaisella alueella, jossa korkeuserot ovat pienet. Meren lähellä Simon kunnassa korkeus pysyttelee alle 50 metriä merenpinnan yläpuolella ja maanpinnan korkeus nousee hitaasti Ranualle päin. Korkeimmat alueet ovat noin 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Vesistöalueen korkein alue sijaitsee vesistöalueen itäisessä osassa, Posion kunnan alueella. Ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston mukaan Simojoen vesistöalueella on 17 I-luokan, 6 II-luokan ja 25 III-luokan pohjavesialuetta. 2.2 Asutus ja maankäyttö Simojoen vesistöalue sijoittuu yhteensä kuuden kunnan alueelle, mutta suurin osa vesistöalueesta sijoittuu Simon ja Ranuan kuntien alueelle. Simojoen vesistöalue ulottuu pieniltä pohjoisilta reunaosiltaan Keminmaan, Tervolan ja Rovaniemen kuntien alueille ja itäiseltä reunalta Posion kunnan alueelle. Ranuan kunnan keskusta sijaitsee vesistöalueen ulkopuolella. Koko vesistöalueella asuu noin ihmistä, heistä noin 55 % asuu Simojoen pääuoman varrella. Yli 90 % Simojoen vesistöalueen pinta-alasta on metsämaata ja suota. Rakennetun alueen osuus kokonaispintaalasta on pieni, ainoastaan Simon taajama on luokiteltu rakennetuksi alueeksi. Maatalousalueita on vesistöalueella Simojoen varrella, jossa on maataloudelle sopivaa rehevää maaperää. Maankäyttöluokat ovat esitettynä taulukossa 5 ja kuvassa 5. 8

9 Taulukko 5. Maankäyttö Simojoen vesistöalueella. [Corine 2000] Maankäyttöluokka Pinta-ala [ha] Määrä [%] Rakennetut alueet ,8 Maatalousalueet ,7 Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat ,6 Kosteikot ja avoimet suot ,8 Vesialueet ,3 Kaikki yhteensä ,0 Kuva 5. Corine-aineiston mukainen maankäyttö Simojoen vesistöalueella. 2.3 Kaavoitus Tulvariskien hallinnan kannalta kaavoituksen ja muun alueellisen maankäyttösuunnittelun vaikutukset koskevat asutusta, elinkeinoa ja muuta rakennettua ympäristöä, mutta lisäksi ne koskevat luonnonsuojelualueita ja suojeltuja kohteita. Simojoen vesistöalueella keskiosissa on voimassa Rovaniemen maakuntakaava 1/2 ja Rovaniemen vaihemaakuntakaava osa 2/2. Lisäksi vesistöalueen itäosassa on voimassa Itä-Lapin maakuntakaava. Simon kunnan alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava. Länsi-Lapin maakuntakaavaa ollaan tekemässä ja se tulee valmiiksi vuoteen 2012 mennessä. Maakuntakaava tulee kumoamaan Länsi-Lapin seutukaavan. Yleiskaavoja Simojoen vesistöalueella on yhteensä kahdeksan. Yleiskaavat sijoittuvat Simojen varteen, Simojärven rannalle ja Ranuan kaivosalueelle (kuva 6). Maakuntakaavoissa ja seutukaavassa lähes koko Simojoen vesistöalue on osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi. Lisäksi suojelualueita löytyy eri puolilta vesistöaluetta. Simojärvelle on merkitty kolme venesatamaaluetta liikennealueiksi. Lisäksi Simojärven ympäristöön on osoitettu useita alueita matkailulle. Taajamatoiminnon alueiksi ovat merkitty Simon keskusta sekä vesistöalueen suurimmat asutuskeskittymät. Turvetuotantoalueet on merkitty kaavaan erityisalueiksi (kuva 6). 9

10 Kuva 6. Simojoen vesistöalueella sijaitsevat yleiskaavat sekä seutukaavan ja maakuntakaavojen aluevaraukset. 2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintökohteet Simojoen vesistöalueella on 12 Natura verkostoon kuuluvaa suojelualuetta, joista neljä on VPD Natura-aluetta (taulukko 6). VPD Natura-alueista Korouoma-Jäniskaira sijaitsee hyvin pieneltä osin vesistöalueen länsireunalla. Rakennettuja kulttuuriympäristökohteita ovat Simon rautatieasema Simossa, Putkivaaran kylä Ranualla ja Simonkylän ja Simoniemen kyläasutus Simossa. Lisäksi Pohjanmaan rantatie kulkee vesistöalueen länsireunalla. Valtion asetuksella suojeltuja kohteita Simojoen vesistöalueella on yksi, Martimoaavan niittysauna Simossa. Muinaisjäännösrekisterikohteita vesistöalueella on 80. Taulukko 6. VPD Natura-alueet Simojoen vesistöalueella. Tunnus Nimi VPD peruste FI Simojärvi Alueellisesti merkittävä karu kirkasvetinen järvi FI Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat Luontotyypit, linnusto FI Simojoki Jokireitti, kalasto mm. lohi, uhanalainen laji FI Korouoma-Jäniskaira Luontotyypit Taulukko 7. Kulttuuriympäristökohteet Simojoen vesistöalueella. Kulttuuriympäristökohteet Määrä Valtion asetuksella suojellut kohteet 1 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) 4 Muinaisjäännökset 80 Yhteensä 85 10

11 Kuva 7. Simojoen vesistöalueella sijaitsevat VPD Natura2000 -alueet ja kulttuuriympäristökohteet. 2.5 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö Simon kunnan alueella, lähinnä Asemanseudulla ja Simojoen suualueella, on rakennettu 1990-luvun alussa useita tulvapenkereitä. Simojoella on lisäksi suoritettu jokiuoman ruoppauksia. Ruoppauksilla on saatu mataloituneet ja lietteiset väylät johtamaan tehokkaammin pois tulvavettä ja jää ei takerru pohjaan yhtä herkästi kuin aiemmin. Jääpatojen ehkäisemiseksi on suoritettu keväisin jäänsahauksia ja -hiekoituksia. (Ojala ym ) Simon keskustassa on tehty useita kertoja tulvasuojelutoimenpiteitä. Tulvapenkereitä on rakennettu vuoden 1987 tulvan jälkeen yhteensä noin 1,2 kilometriä. Veteraanitien alueella on rakennettu tulvapengertä 432 m jätevedenpuhdistamon, veteraanitalon ja omakotitalon eteen. Erkinantin talon suojaksi on vuonna 2000 rakennettu tulvapengertä 163 m rakennusten ympärille. Onkalon tien varteen on rakennettu rakennusten suojaksi tulvapengertä kahteen eri paikkaan yhteensä n. 400 metriä. Lisäksi Taininiemen alueelle on rakennettu tulvapengertä omakotitalon suojaksi n. 200 metriä. (Saarijärvi 2009.) Tulvapenkereet on mitoitettu kerran 100 vuodessa toistuvalle tulvalle. Simojoki on kunnostettu vuosina sekä 1980-luvun loppupuolella Simojoen uittosäännön lakattua. Simojoki-Life -hankkeeseen sisältyvä Simojoen ekologinen kunnostus on toteutettu vuosina Simojoella kunnostettiin tällöin koski- ja virta-alueita yhteensä 155 hehtaaria. 11

12 3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Simon keskustaajama on sijaintinsa vuoksi joutunut lähes vuosittain kärsimään tulvan seurauksista. Suuria tulvia on ollut vuosina 1913, 1929, 1934, 1948, 1967, 1977, 1982, 1993 ja Vuonna 2000 jääpatotulva Patosaaren yläpuolella ohjasi tulvavedet Oritojan kautta Simon keskustaan, jolloin tulvavedet veivät mennessään yleistä tietä useamman sadan metrin matkalla. Tästä aiheutui useiden satojen tuhansien markkojen vahingot kunnalle. Lisäksi tulva kasteli useita rakennuksia kyseisen tien läheisyydessä. Tulvavahingoiksi arvioitiin vuonna 2000 Simon alueella euroa. Vuosina 2000 ja 2001 Taininiemen alueella Tainikosken kohdalla jääpatotulva aiheutti huomattavia vahinkoja Hopetörmän tilalla. Vahinkojen korjaamiseen käytettiin kyseisinä vuosina rahaa n (Saarijärvi 2010.) Hosiossa luvun taitteessa jouduttiin jääpadon takia evakuoimaan kaksi taloa ja navettaa. Kuvassa 8 on esitetty paikat, joissa on esiintynyt toistuvasti jääpatoja. Taulukko 8. Jääpatotulvien aikaiset havaitut vedenkorkeudet. Jääpatopaikka Vedenkorkeus HW [N60+m] Oritoja (Patosaaren yläpuolella / Pyttysaaren alapuolella) HW₂₀₀₀ 16,23 Leirintäalue HW₂₀₀₀ 11,33 Taulukko 9. Suurimmat havaitut vedenkorkeudet ja virtaamat Simon havaintoasemalla. Päivämäärä Vedenkorkeus [N60+m] Virtaama [m³/s] , , , , , , , , , , , , ,

13 Kuva 8. Simojoen jääpatojen muodostumiskohdat. 3.2 Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa Ennen sattuneiden tulvien vaikutuksia on hyvin vaikea arvioida nykytilanteessa, sillä Simojoella tulvat ovat yleensä jääpatojen aiheuttamia. Jokaisen jääpatotulvan muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät, jolloin tulvan vedenkorkeutta ja laajuutta on vaikea arvioida. Vuoden 2000 jääpadon aiheuttaman tulvan vahingoiksi arvioitiin Simossa euroa. Silloin tulvavedet veivät mennessään yleistä tietä useamman sadan metrin matkalla. Lisäksi tulva kasteli useita rakennuksia kyseisen tien läheisyydessä. Nykytilanteessa samansuuruisen tulvan aiheuttamat vahingot olisivat hyvin samankaltaiset kuin vuonna Kaavoituksessa ja rakennuslupamääräyksissä tulvat otetaan entistä paremmin huomioon, jolloin uutta rakennuskantaa ei pitäisi olla tulvaherkillä alueilla. 13

14 4 Tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Ilmastonmuutos vaikuttaa tulviin lämpötilan ja sateiden muutosten kautta. Nämä tekijät vaikuttavat lumipeitteen paksuuteen, joka vaikuttaa kevättulvien kokoon. Lapissa suurimmat tulvat ovat kevään lumen sulamistulvia, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti lumen määrän muutosten kautta. Suomen ympäristökeskuksessa on tutkittu Clim-ATIC-hankkeessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulviin Kemijoen vesistöalueella (Veijalainen 2010). Simojoen vesistöalueella ilmastonmuutoksen vaikutus on hyvin samanlainen kuin Kemijoen vesistöalueella. Tutkimusten mukaan ilmastonmuutos näyttäisi pienentävän tulvariskejä minimiskenaarion mukaan erityisesti seuraavan 30 vuoden jälkeen. Maksimiskenaariot ennustavat tulvien pientä kasvua ensimmäisellä tutkimusjaksolla. Muutosprosentit ovat hyvin vaihtelevia, koska on käytetty useita eri skenaarioita, jotka antavat erilaisia tuloksia. Clim-ATIC-hankkeen tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että tulvien koko pysyy samansuuruisena kuin nykyisin tai hieman pienenee tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta myös kesän ja syksyn vesisateesta aiheutuvat tulvat todennäköisesti kasvavat, mutta eivät kuitenkaan yllä yhtä suuriksi kuin kevättulvat. (Veijalainen 2010.) Taulukko 10. Ilmastonmuutoksen vaikutus (%) virtaamiin Simojoen vesistöalueen Hosionkoskella. (Veijalainen 2009) Jakso Jakso Maksimi Minimi Maksimi Minimi Keskiarvo Keskiarvo muutos muutos muutos muutos Hosionkoski 7,2-25,6-16,3-12,0-46,6-30,4 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Suurimmat tulvavahingot aiheutuvat yleensä teille sekä ranta-alueen asutukselle. Vuonna 2009 vesistöalueella oli noin 3000 asukasta (RHR2009). Simojoen vesistöalueella väestön määrän arvioidaan hieman vähentyvän tulevaisuudessa. Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta kuntakohtaisia arvioita voidaan käyttää suuntaa antavasti. Väestöennusteiden mukaan tulevaisuudessa väestö vähenee sekä Simon että Ranuan kunnissa (taulukko 11). Väestö keskittyy yhä enemmän suuremmille paikkakunnille, joten haja-asutus vähenee. Ranualla väestön on ennustettu vähenevän -25 % ja Simossa -7 % vuoteen 2025 mennessä. Kuntien yhteinen ennuste väestön vähenemiseen on -16 %. Simojoen varsi on myös suosittua loma-asuntoaluetta, joten mökkiläisten määrä alueella voi kuitenkin lisääntyä tulevaisuudessa. Taulukko 11. Simojoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien väestö vuonna 2009 ja ennustettu väestönkehitys vuoteen (Lähde Tilastokeskus 2011) Kunta Muutos Ranua % Simo % Yhteensä % Metsätalouden toimenpiteet sekä turvetuotanto voivat äärevöittää jokien virtaamia ja voivat sitä kautta lisätä tulvariskejä Simojoen vesistön alueilla. Metsäojitukset ovat lisänneet Pohjois-Suomessa keski- ja ylivirtaamia erityisesti heti ojituksen jälkeen. Hyvärinen ja Vehviläinen (1981) ovat arvioineet metsäojitusten aiheuttamaksi kevätylivirtaamien lisääntymiseksi n. 0,5 % valuma-alueen yhtä ojitusprosenttia kohti Pohjois-Suomen aapasuoalueilla. (Hyvärinen 1984.) Turvetuotannon, metsähakkuiden sekä soiden kunnostusojituksen voimakas lisääntyminen vesistöalueella voi hieman vaikuttaa jokien tulvimiseen Simojoen vesistöalueella sekä lisätä haitallisia vaikutuksia veden laatuun. 14

15 5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden tunnistamisessa Suomen ympäristökeskuksessa tulvariskien alustavaan arviointiin kehitettyä paikkatietoanalyysiä (Turinapaikkatietoanalyysi) voidaan käyttää työkaluna alavien, mahdollisesti tulville alttiiden alueiden määrittämisessä. Tulva-alueen määrittäminen perustuu laskentaan, jossa otetaan huomioon maaston topografia, yläpuolisen valuma-alueen koko, järvisyys ja uoman kaltevuus. Laskenta suoritetaan valuma-alueittain ja kalibrointi tehdään virtaama ja vedenkorkeushavaintojen avulla. Laskennan suurimpana ongelmana on maastoaineiston heikko tarkkuus, joka on pääasiassa 2,5m (25m ruutuja) ja joiltakin osin 1m (10 m ruutuja). Määritetyt tulva-alueet yhdistetään maankäyttöä kuvaavien paikkatietoaineistojen kanssa, jolloin voidaan karkealla tasolla arvioida mahdolliset tulvariskialueet. Menetelmän avulla voidaan lisäksi arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulvan peittämiin alueisiin ja tunnistaa tulvatasanteita. Seuraavassa on esitetty menetelmän tärkeimmät työvaiheet: korkeusmallin esikäsittely (painanteiden tasoittaminen ja uomaverkon kovertaminen) virtausreitin, valuma-alueiden ja järvisyyden sekä kaltevuuksien mallintaminen korkeusmallista virtaamalaskennan kalibrointi (toistuvuusanalyysi Hydroasemille, tulvatietojärjestelmä) virtaamalaskenta Kaiteran nomogrammia soveltaen vedenkorkeuslaskennan kalibrointi (toistuvuusanalyysi Hydroasemille, tulvatietojärjestelmä) vedenkorkeuslaskenta Bernoullin ja Manningin yhtälöitä soveltaen tulva-alueiden generointi perustuen path distance algoritmiin ja niiden esittäminen Karkean tason tulvan peittävyyden avulla arvioidaan mahdolliset merkittävät tulvariskialueet, joita tulisi tarkastella tarkemmin tulvavaara- ja tulvariskikarttojen avulla. Arvioinnissa voidaan käyttää apuna ympäristöhallinnon ohjetta Tulvariskien kartoittaminen (Alho et. al. 2008), jossa esitellään tulvariskien kannalta tärkeitä tulvahaavoittuvia kohteita ja alueita sekä annetaan työkaluja arvioinnin tekemiseen. Merkittävien tulvariskikohteiden tunnistamisessa voidaan käyttää lisäksi ns. tulvariskiruutuja ja riskialueita, joita on sovellettu pelastustoimen riskiruuduista. Tulvariskien luokitusperusteena käytetään rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärää ja kerrosalaa (Taulukko 11) 250x250m kokoisella ruudulla. Tällöin ruudut, joissa on suurin riski, merkitään riskiluokkaan I ja ruudut, joissa on pienin riski, merkitään riskiluokkaan IV. Riskialue muodostuu, kun vähintään 10 samaan tai sitä korkeampaan riskiluokkaan kuuluvaa riskiruutua ovat yhteydessä toisiinsa. Taulukko 11. Riskiruutujen luokittelu asukasmäärän ja kerrosalan perusteella. Riskiluokka Asukkaiden määrä Kerrosala [m 2 ] I >250 Tai > II Tai III Tai IV <10 Ja <250 15

16 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen Tässä kappaleessa käsitellään merkittävien tulvariskialueiden tunnistamista kerran 1000 vuodessa toistuvalla tulvalla, joka kuvastaa suurinta mahdollista tulvaa. Kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan oletetaan kattavan myös mahdollisien jääpatotulvien vedenkorkeudet. Simojoen vesistöalueella tulvariskien arviointi perustuu Turina-paikkatietoanalyysin tulva-alueeseen, lukuun ottamatta Simojoen pääuomaa, jossa käytetään Turina-analyysiä tarkempaa tulvavaarakarttaa. Näissä tarkasteluissa ei ole arvioitu yksittäisten kohteiden tarkempaa tulvahaavoittuvuutta, vaan arviossa on tarkasteltu kohteiden sijoittumista laskennalliselle tulvaalueelle. Kuva 9. Simojoen vesistöalueen tulvakartoitettu alue sekä Turina-analyysin karkea malli tulvan leviämisestä. 6.1 Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset Simojoen valuma-alueen ominaisuuksia on herkkä reagointi vesisateista tai lumen sulamisesta syntyviin valumavesiin. Tämän seurauksena virtaamien kasvunopeus lumen sulamisen aikana on erittäin nopeaa. Nopean sulamisen ja joen alaosan jyrkkyyden seurauksena jäät lähtevät usein vahvoina liikkeelle. Simojoelle ovatkin tyypillisiä jääpatojen aiheuttamat tulvat, joita esiintyy joen alajuoksulla välillä Hosionkoski Perämeri. Suuresta vesimassasta johtuvia tulvavahinkoja tapahtuu lähinnä vain jokisuulla, Simonkylällä, Jokikylällä ja Tainijokisuun alueella. Simojoen yläjuoksulla mainittavia tulvavahinkoja ei ole esiintynyt. Vuosina 1984 ja 1985 joki tulvi aiheuttaen runsaasti vahinkoa. Vuonna 1987 syntyi vielä mittavammat vahingot, jolloin vahinkoarvio oli rakennusvahinkojen osalta noin ja muiden vahinkojen osalta Vuonna 2000 jääpatotulva Patosaaren yläpuolella ohjasi tulvavedet Oritojan kautta Simon keskustaan, jolloin tulvavedet veivät mennessään yleistä tietä useamman sadan metrin matkalla. Tästä aiheutui useiden satojen tuhansien markkojen vahingot tielle, lisäksi tulva kasteli useita rakennuksia kyseisen tien läheisyydessä. Tulvavahingoiksi arvioitiin vuonna 2000 Simon alueella noin euroa. Vuosina 2000 ja 2001 Taininiemen alueella Tainikosken kohdalla jääpatotulva aiheutti huomattavia vahinkoja Hopetörmän tilalla. Vahinkojen korjaamiseen käytettiin kyseisinä vuosina rahaa n (Saarijärvi 2009.) 16

17 Suurtulvaselvityksessä on arvioitu kerran 250 vuodessa toistuvan tulvan aiheuttamia vahinkoja. Selvityksen mukaan Simojoella tulvavahingot vuoden 1999 hintatasossa ovat n rakennuksien osalta. Simon taajaman alueella on arvioitu tie- ja siltavahingoiksi n Simoon rakennettujen tulvapenkereiden harjakorkeudet ovat vajaat puoli metriä mitattujen huipputulvien yläpuolella. (Ollila ym ) Aikaisempien tulvien sekä aikaisempien selvitysten perusteella esille nousi Simon keskustan alue. 6.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle Tulvariskiruutujen ja niistä johdettavien tulvariskialueiden avulla voidaan tarkastella väestölle ja rakennuskannalle aiheutuvaa tulvariskiä. Simojoen vesistöalueelle muodostui hyvin vähän riskiruutuja. I ja II luokan riskiruutuja alueella ei ole lainkaan. III luokan riskiruutuja löytyy alueelta joitakin, ne sijoittuvat Simojoen suualueelle, Simon keskustaan ja muutama yksitäinen ruutu jokivarteen ja Simojärven rantaan. Suurin osa riskiruuduista oli IV luokan riskiruutuja ja niitä oli Simojoen varrella ja Simojärven rannoilla. Simon vesistöalueelta löytyy kolme IV luokan tulvariskialuetta, Simon keskustan ja Patokosken kohdalle, Martimo-ojan suun alapuolelle ja Alaniemeen. Simojoen vesistöalueella on yksi asuinalueeksi luokiteltu alue, Simon keskusta. Rakennus- ja huoneistorekisterin aineiston mukaan tulva-alueen asuinalueella arvioidaan olevan noin 15 asuinrakennusta ja yli 20 muuta rakennusta. Tulvan peittämällä asuinalueella asuu alle 50 asukasta. Simon asuinalueen lisäksi Simojoen varrella ja Simojärven rannoilla on paljon haja-asutusta ja loma-asuntoja. Erityisiä riskikohteita tulvan uhatessa ovat sairaalat ja vanhainkodit, koska niissä olevien ihmisten liikkuminen on rajoitettua. Muita merkittäviä riskikohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut. Rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen mukaan Simojoen vesistöalueella ei ole vaikeasti evakuoitavia kohteita tulva-alueella. Simojoen vesistöalueella ei ole uusia rakentamisen painealueita tulvaherkillä alueilla. Simon kunnan vapaat tontit eivät sijoitu vesistön varrelle. Tarkasteltaessa tulvariskejä ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle esille nousee Simon keskustan alue. 6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeälle toiminnalle Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Lisäksi tässä luvussa tarkastellaan vesistöalueen merkittävimpiä taloudellisen toiminnan kohteita. Tällaisia kohteita ovat mm. elintarvike- ja lääketeollisuus, satamat ja lentoasemat, joiden toimintojen pitkäaikainen keskeytyminen voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia vahinkoja yhteiskunnalle. Simojoen vesistöalueella ei ole elintarvike- ja lääketeollisuuden toimintoja, satamia tai lentoasemia. Alueella ei ole myöskään muita taloudellisen toiminnan kohteita, joiden toiminnan keskeytyminen aiheuttaisi yhteiskunnalle taloudellisia vahinkoja. Vesistöalueella ei ole tulvauhanalaisia energiantuotanto- tai siirtolaitosrakennuksia eikä tietoliikenteen rakennuksia. Simojoen vesistöalueella sähkön jakeluverkko sijoittuu Simojoen varteen ja tulva-alueella on yhteensä yli 30 muuntajaa. Vesistöalueella on yksi muuntoasema Patokoskella, mutta se ei sijaitse tulvaalueella. Suurin osa muuntajista sijaitsee pylväissä, joten niiden vaurioituminen tulvassa on epätodennäköistä. Suurjännitelinjan kantaverkko kestää rajujakin tulvia, mutta jakeluverkon sähköpylväät voivat olla tulvahaavoittuvia. Liikenneväylien tarkastelussa otetaan huomioon ne pääväylät, jotka voivat katketa tulvan vuoksi ja vaikeuttaa kulkua. Simojoen vesistöalueella teiden katkeamiset ovat hyvin pienialaisia ja useissa kohdissa tien penger on tarpeeksi korkealla, jolloin tulva ei todennäköisesti yllä tielle asti. Tulvamallinnus alueella ei huomioi 17

18 teiden korkeuksia. Mahdollisia teiden katkeamiskohtia on Simonkyläntiellä, Onkalontiellä, Ouluntiellä ja Ranuantiellä Simon taajaman kohdalla. Lisäksi pienialaisia katkeamiskohtia on molemmin puolin Simojokea sekä Pohjoispuolentiellä että Ranuantiellä. Teiden katkeamisia on mm. Alaniemellä ja Ruonajoen suualueella. Tainijoentie on myös monin paikoin tulvan alla. Yhteensä mahdollisia teiden katkeamiskohtia on yli 50 km. Simojoen vesistöalueella on vain yksi rautatie, joka kulkee Simojoen yli. Tulva ei ylety rautatielle asti. Tarkasteltaessa tulvariskejä yhteiskunnan tärkeille toiminnoille esille ei noussut tulvalle alttiita alueita. 6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle Tarkasteltaessa tulvariskiä ympäristölle otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa äkillistä, laajaalaista ja pitkäkestoista ympäristön pilaantumista tulvatilanteessa ja aiheuttaa vahingollisen seurauksen ihmisen terveydelle, esim. talousveden pilaantumisen seurauksena. Tulvan sattuessa ympäristölle haittaa voivat aiheuttaa mm. polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot. Tässä tarkastelussa otetaan huomioon ympäristölupavelvolliset toimijat. Valvonta- ja kuormitusjärjestelmä (VAHTI) -aineiston mukaan Simojoen vesistöalueella sijaitsee Konttijärvi - Ahmavaara metallien louhintakaivos Ranuan kunnan alueella. Simon keskustassa sijaitsee Simon jäteveden puhdistamo. Puhdistamo sijaitsee tulva-alueen reunassa ja todennäköisesti tulvavesi ei pääse kastelemaan puhdistamoa. Simojoki on täysin rakentamaton, luonto- ja virkistysarvoiltaan merkittävä joki, joka on suojeltu koskiensuojelulailla ja joka kuuluu Natura ohjelmaan. Simojoki on myös VPD-Natura kohde. Kulttuuriympäristökohteista tulva-alueella ovat uhattuina Simojokivarren kulttuurimaisema ja Simonkylän alue. Muinaisjäännöksistä on uhattuina 23 kohdetta. Tarkasteltaessa tulvariskejä ympäristölle ja kulttuuriperinnölle esille ei noussut tulvalle alttiita kohteita. 6.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka Simojoen vesistöalueella ei ole tulvauhkaa aiheuttavia vesistörakenteita. 18

19 7 Tarkastelussa esille nousseet tulvariskialueet Simojoen vesistöalueella tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa on otettu huomioon luvussa kuusi tarkastellut yleiseltä kannalta katsoen tulvasta aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Alue voidaan nimetä merkittäväksi tulvariskialueeksi kun se täyttää tulvalain 8 :ssä tarkoitetut vahingollisen seurauksen kriteerit (620/2010, 8, 1 ja 2 momentti). Merkittävälle tulvariskialueelle tullaan laatimaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä koko vesistöalueen kattava tulvariskien hallintasuunnitelma. Alueet, jotka eivät täytä merkittävän tulvariskialueen kriteerejä, mutta ovat nousseet esille tulvaherkkinä alueina, huomioidaan muina tulvariskialueina. Näille alueille voidaan tehdä resurssien ja tarpeiden mukaan paikallista tulvan hallinnan suunnittelua sekä tulvasuojelun toimenpiteitä. Yksittäisiä erityiskohteita voidaan myös suojata tilapäisillä tulvasuojelun toimenpiteillä. Tarkasteltaessa tulvariskejä Simojoen vesistöalueella esille nousi Simon taajaman alue (kuva 10, taulukko 12). Simon keskustan alueella on aiemmin esiintynyt jääpatojen aiheuttamia tulvia, joista on aiheutunut vahinkoja. Simon taajaman alue ei kuitenkaan täytä tulvariskilain (620/2010) 8 :n vaatimuksia merkittävästä tulvariskialueesta, joten alue huomioidaan muuna tulvariskialueena. Alueelle voidaan tehdä resurssien ja tarpeen mukaan paikallista tulvanhallinnan suunnittelua sekä tulvansuojelutoimenpiteitä. Yksittäisiä tulvaherkkiä kohteita voidaan suojata erikseen tilapäisillä tulvasuojelurakenteilla Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ehdota Simojoen vesistöalueelle merkittäviä tulvariskialueita. Taulukko 12. Simojoen vesistöalueella tarkasteluissa esille nousseet muut tulva-alueet. Tulvariskialue Simon taajama Perusteet ehdotukselle Vahingollinen seuraus ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle: - Alle 50 asukasta harvinaisen tulvan peittämällä asuinalueella Muuta huomioitavaa: - Alueella on aiemmin esiintynyt jääpatotulvia Kuva 10. Simojoen vesistöalueella tarkasteluissa esille nousseen Simon keskustan tulvariskialueen rajaus. 19

20 8 Lähteet Ekholm Matti Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallitus. Hyvärinen V.- Vehviläinen B Virtaamaoloista Suomessa. Vesihallituksen monistesarja 278. Vesihallitus, Helsinki. Lapin ympäristökeskus Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon. Lapin ympäristökeskus Ojala J., Alaraudanjoki T. & Saarijärvi V Lapin ympäristökeskuksen suurtulvaselvitys. Ollila, M., Virta, H. & Hyvärinen, V Suurtulvaselvitys, Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamista vahingoista Suomessa. Suomen ympäristö 441. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Saarijärvi Veikko Simojoen alueen tulvasuojelu suurtulvilta, yleissuunnitelma. Lapin ympäristökeskus. Tilastoskeskus Väestöennuste Ennustetut väestönmuutokset sukupuolen mukaan alueittain Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat Tilastokeskus Väkiluku sukupuolen mukaan alueittain sekä väestömäärän muutos Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat Veijalainen, N Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Rovaniemellä ja Kittilässä. Clim-ATIC- hanke. Julkaisematon raportti. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 20