Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella

Transkriptio

1 Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella

2 Sisällysluettelo 1 Taustaa Vesistön kuvaus Hydrologia Asutus ja maankäyttö Kaavoitus Suojelualueet ja kulttuuriperintö Tulvasuojelu ja vesistön käyttö Historiallinen tulvatieto Toteutuneet tulvat Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit Ilmastonmuutoksen vaikutus Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä Tulvariskialueiden tunnistaminen Kokemusperäinen tieto ja aiemmat selvitykset Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet Lähteet Liitteet Liite 1. Hydrologiset tiedot Liite 2. Suojellut alueet ja kulttuuriperintö Liite 3. Tiivistelmä, inarinsaame Liite 4. Tiivistelmä, kolttasaame Liite 5. Tiivistelmä, pohjoissaame Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 2

3 1 Taustaa Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Eurooppa 2007). Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika ) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika ) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika ). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8 ). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 3

4 2 Vesistön kuvaus Paatsjoen vesistöalue sijaitsee Lapin maakunnan pohjoisosassa pääosin Inarin kunnan alueella (Kuva 1). Pieniä osia vesistöalueesta sijoittuu Norjan ja Venäjän puolelle. Vesistöalueen pinta-ala on km 2, josta Suomen puolella on km 2. Vesistöalueen järvisyys on 12,38 %. Paatsjoki alkaa Nellimin kylän lähistöltä, josta se virtaa Venäjän puolelle ja laskee lopulta Jäämereen koukaten välissä Norjan puolella. Alueen keskeisin vesistömuodostuma on Suomen kolmanneksi suurin järvi, Inarijärvi. Inarijärveen laskevat vesistöt ovat luonnontilaisia lukuun ottamatta Kirakkajoen vesistöä, joka on rakennettu voimatalouskäyttöön (Vesihallitus 1980). Kuva 1. Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalue ja Paatsjoen vesistöalue. Paatsjoen vesistöalueella virtaa Paatsjoen lisäksi 36 jokea, joiden valuma-alue on yli 100 km 2. Suurimpia jokia ovat Ivalojoki, Juutuanjoki, Kettujoki, Kaamasjoki ja Vaskojoki. ((Liite1) Taulukko 1) Vesistöalueen suurimpia koskia ovat Ivalojoen Pajakoski, Toloskoski, Mukkakoski ja Sormuskosket, Vaskojoen Laksikoski ja Kaamasjoen Kuivakoski. Paatsjoen vesistöalueen Suomenpuoleisen osan järvisyys on reilu 12 %. Vesistössä on noin 175 järveä, joiden pinta-ala on yli 50 ha. Suurimmat järvet ovat Inarijärvi, Mutusjärvi, Nitsijärvi, Pautujärvi, Rahajärvi, Paatari ja Suolisjärvi ((Liite1) Taulukko 2). Säännösteltyjä järviä ovat Inarijärvi ja Rahajärvi. Inarijärveä säännöstellään Venäjän puolella sijaitsevalla Kaitakosken padolla ja Rahajärveä Kirakkakönkään padolla. Suurimmat joet ja järvet on nimetty seuraavaan karttaan. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 4

5 Kuva 2. Paatsjoen vesistöalueen suurimmat joet ja järvet. 2.1 Hydrologia Paatsjoen vesistöalueen kokonaispinta-ala on km 2, josta 79 % sijaitsee Suomessa, 6 % Norjassa (Norjan vesistöalueen numero 246.Z) ja 15 % Venäjällä (Venäjän vesistöalueen numero ) (United Nations 2007). Suomen puoleinen Paatsjoen vesistöalue (nro 71) jakautuu yhdeksään valuma-alueeseen (Taulukko 1 ja Kuva 3), joista kukin jakautuu 4-9 osavaluma-alueeseen, jotka edelleen jakautuvat vielä 2-9 pienempään osavaluma-alueeseen. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 5

6 Taulukko 1. Paatsjoen vesistöalueen valuma-alueiden pinta-alat ja järvisyydet. (Ekholm 1993) Numero Nimi Alaraja F [km 2 ] L [%] F ala [km 2 ] L ala [%] 71 Paatsjoen vesistöalue Valtakunnan raja 14512,32 12, ,34 12, Inarin a Valtakunnan raja 4943,64 29, ,34 12, Paatarin Mutusjärven a Inarinjärvi 869,83 13, ,15 4, Vaskojoen va Paatari 1432,00 1, ,00 1, Ala-Ivalojoen a Joensuunselkä 2429,79 1, ,63 0, Ylä-Ivalojoen va Repojoki (ml) 1453,84 0, ,84 0, Kirakkajoen va Kirakkaköngäs (vl) 470,92 10,45 470,92 10, Menesjoen va Paatari 468,28 4,09 468,28 4, Lemmenjoen va Paatari 686,77 1,96 686,77 1, Kaamasjoen va Kaamanen 1757,27 4, ,27 4,07 ala = yläpuolisen valuma-alueen ala ja järvisyys valuma-alueen purkupisteessä. Kuva 3. Paatsjoen vesistöalueen valuma-aluejako. Paatsjoen vesistöalueella on Suomen puolella käytössä kahdeksan vedenkorkeuden ja kuusi virtaaman mittausasemaa (Liitteen 1 taulukot 3 ja 4 sekä Kuva 6). Kaitakosken havaintoasemalla vuosien välisenä aikana keskimääräinen vuoden maksimivirtaama on ollut 312 m 3 /s. Suurin havaittu virtaama 578 m 3 /s on havaittu Pienin havaittu vuoden maksimivirtaama on 137 m 3 /s. Pajakoskella Ivalojoessa vuosien välisenä aikana keskimääräinen vuoden maksimivirtaama on ollut 483 m 3 /s. Suurin havaittu virtaama on 1045 m 3 /s (Kuva 4), joka on havaittu Pienin havaittu vuoden maksimivirtaama on 214 m 3 /s. Korkein vedenkorkeus Pajakoskella on havaittu , jolloin vedenkorkeus saavutti asemalla arvon N ,01 m (Kuva 5). Inarin Nellimissä Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 6

7 1.tammi 16.tammi 31.tammi 15.helmi 1.maalis 16.maalis 31.maalis 15.huhti 30.huhti 15.touko 30.touko 14.kesä 29.kesä 14.heinä 29.heinä 13.elo 28.elo 12.syys 27.syys 12.loka 27.loka 11.marras 26.marras 11.joulu 26.joulu Vedenkorkeus N60 + m 1.tammi 16.tammi 31.tammi 15.helmi 1.maalis 16.maalis 31.maalis 15.huhti 30.huhti 15.touko 30.touko 14.kesä 29.kesä 14.heinä 29.heinä 13.elo 28.elo 12.syys 27.syys 12.loka 27.loka 11.marras 26.marras 11.joulu 26.joulu Virtaama m 3 /s korkein havaittu vedenkorkeus on N ,95 m ( ), mikä on korkempi kuin Inarijärven säännöstelyluvan ylärajan vedenkorkeus N ,78 m keskiarvo minimi maksimi 0 Päivä Kuva 4. Virtaaman vuotuinen vaihtelu keskimäärin Pajakoskella ( ) keskiarvo minimi maksimi 123 Päivä Kuva 5. Vedenkorkeuden vuotuinen vaihtelu keskimäärin Pajakoskella ( ). Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 7

8 Kuva 6. Vesistöalueen hydrologinen havaintoverkko ja padot. Topografisesti Paatsjoen vesistöalue jakautuu länsi- ja eteläosien tunturialueeseen sekä alavampaan Inarijärven altaan alueeseen. Tunturialueella korkeuserot ovat suuria, absoluuttisen korkeuden vaihdellessa m merenpinnan yläpuolella. Inarijärven ympärillä oleva alue on korkeussuhteiltaan vaihtelevan kumpuilevaa maastoa, korkeuden vaihdellessa tavallisimmin m mpy. (Tenon- Näätämöjoen-Paatsjoen 2010) Digitaalisen korkeusmallin mukaan vesistöalueen keskikorkeus on noin 240 m mpy, suurimman korkeuden ollessa noin 603 m mpy ja alimman korkeuden Suomen puolella ollessa 68 m mpy. Ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston mukaan Paatsjoen vesistöalueella on yhteensä 198 pohjavesialuetta, joista 10 kuuluu luokkaan I, 10 luokkaan II ja loput luokkaan III. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 8

9 Kuva 7. Korkeussuhteet Paatsjoen vesistöalueella. 2.2 Asutus ja maankäyttö Paatsjoen vesistöalue sijoittuu pääosin Inarin kunnan alueelle. Vesistöalueesta pieni luoteisosa sijoittuu Utsjoen kunnan alueelle, pieni lounaisosa Enontekiön kunnan alueella ja eteläreunasta pienet alueet Sodankylän ja Kittilän kuntien alueelle. Vuonna 2009 Paatsjoen vesistöalueella asui vakituisesti vajaa 6100 henkilöä (RHR2009). Paatsjoen vesistöalueen päätaajama on Ivalo. Pienempiä taajamia ovat Inari ja Kaamanen. Kylämäisiä taajamia ovat Menesjärvi-Lemmenjoki, Nellim, Saariselkä, Tolonen, Törmänen, Veskoniemi, Akujärvi ja Keväjärvi (Pöyry 2010). Kyläasutus on muodostunut pääosin Ivalojoen, Inarijärven ja muutaman pienemmän järven rannoille. Yhdyskuntarakenteen ominaispiirteisiin kuuluu Ivalon - Törmäsen välinen tiiviin rakentamisen vyöhyke. Nauhamainen asutus on alkanut paikoitellen levitä yhä enemmän teiden varsille. Haja-asutusta on muodostunut eniten taajamien lähelle ja pääteiden varsille (Kuva 8). Myös loma-asutus keskittyy vakinaisen asutuksen tuntumaan, koska syrjäisillä alueilla on hyvin vähän yksityismaita. (Pöyry 2010) Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 9

10 Kuva 8. Väestön sijoittuminen, kylät ja päätieverkosto Paatsjoen vesistöalueella Suomen puolella. Vajaa 80 prosenttia vesistöalueesta on metsää, avoimia kankaita ja kalliomaata. Kosteikkoja ja vesialueita on kumpiakin vajaa 12 % vesistöalueen pinta-alasta. Rakennettuja alueita ja maatalousalueita on hyvin vähän. (Taulukko 2 ja Kuva 9). Pääosa rakennetuista alueista sijaitsee Ivalojokisuistossa. Taulukko 2. Maankäyttö Paatsjoen vesistöalueella Suomen puolella (Corine 2000) Maankäyttö Pinta-ala [ha] % koko alasta Rakennetut alueet % Maatalousalueet % Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat % Kosteikot ja avoimet suot % Vesialueet % Kaikki yhteensä % Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 10

11 Kuva 9. Maankäyttö Paatsjoen vesistöalueella. 2.3 Kaavoitus Maakuntakaavoitus Paatsjoen vesistöalueella on voimassa Pohjois-Lapin maakuntakaava. Maakuntakaavassa pääosa vesistöalueesta on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi sekä suojelualueiksi (Kuva 10). Keskustatoimintojen alueita on osoitettu Ivalon taajamaan ja Saariselän matkailukeskuksen alueelle. Saariselän alue on lisäksi osoitettu loma- ja matkailualueeksi. Ivalon taajamatoimintojen alueen lisäksi alueelle on osoitettu erityisalue sekä liikennealue, joka käsittää Ivalon lentokentän alueen. Yleis- ja asemakaavoitus Inarijärven rakennusjärjestys on tullut voimaan vuonna Siinä osoitetaan rakennusten lattiatasojen vähimmäiskorkeudet Ivalon rakennuskaava-alueella, sen lievealueilla ja Ivalojoen ranta-alueella. (Hyvönen 2007) Asemakaavoitettuja alueita ovat Inarin ja Ivalon taajamat sekä Saariselän matkailukeskuksen alue. Alueella on useita voimassa olevia rantakaavoja ja niiden muutoksia. Voimassa olevia yleiskaavoja on Inarijärven ja Saariselän matkailukeskuksen alueilla. Inarin kunnassa on vireillä kolme osayleiskaavaa (Inarijärvi, Ukonjärvi ja Saariselkä) ja Ivalon alueen yleiskaava. Ivalon alueen yleiskaava rajoittuu Ivalojoen itäpuoliseen ja Inarijärven osayleiskaavan eteläpuoliseen alueeseen Inarin kunnan rajalle asti, pois lukien Saariselän alue. Lisäksi vireillä on useita asema- ja rantakaavoja. Vireillä olevat kaavat eivät näy kuvassa 10. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 11

12 Kuva 10. Yleiskaava-alueet ja Pohjois-Lapin maakuntakaava Paatsjoen vesistöalueella. (RakL = vanha rakennuslaki, MRL = Maankäyttö- ja rakennuslaki) 2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintö Paatsjoen vesistöalueella on 16 Natura 2000 verkostoon kuuluvaa suojelualuetta, joista yhdeksän ((Liite 2) Taulukko 1) kuuluu VPD suojelualuerekisteriin (Kevo ja Urho Kekkosen kansallispuisto vain reunaosiltaan). Suojelualuerekisteriin valituilla suojelualueilla veden tilan ylläpidolla tai parantamisella on suuri luonnonsuojelullinen merkitys suoraan vedestä riippuvaisten elinympäristöjen tai lajien suojelun kannalta. Tässä raportissa huomioitavat kulttuuriympäristökohteet on esitetty kuvassa 11 ja kuvattu lukumääräisesti seuraavassa taulukossa. Alueelta on löydetty vajaa 500 muinaisjäännöstä, jotka sijaitsevat pääosin suurimpien jokien ja järvien rannoilla. Alueella on 13 vaalittava valtion rakennusperintöasetuksella suojeltua kohdetta. Edellä mainittuihin kuuluvat. Korsatuvan autiotupa, Kultalan kruunun stationin rakennukset ja Sallivaaran poroerotuspaikan rakennukset. Alueella sijaitsee Pielpajärven suojeltu kirkko noin kahdeksan kilometrin päässä Inarin taajamasta koilliseen. Alueella on yhteensä 20 vuonna 2009 inventoitua valtakunnallisesti merkittävää rakennettu kulttuuriympäristökohdetta (RKY2009) ((Liite 2) Taulukko 2). Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 12

13 Taulukko 3. Kulttuuriympäristökohteet Paatsjoen vesistöalueella. Kulttuuriympäristön tyyppi Suojeltu kirkko Valtion asetuksella suojeltu kohde Maailmanperintökohde Muinaisjäännökset RKY2009 Määrä vesistöalueella 1 (Pielpajärven kirkko) 3 sijaintia, joissa yhteensä 13 suojeltua kohdetta ei kohteita 487 muinaisjäännössijaintia 20 kohdetta Kuva 11. VPD Natura2000 alueet ja kulttuuriperintökohteet Paatsjoen vesistöalueella. 2.5 Tulvasuojelu ja vesistön käyttö Ivalon alueen yleiskaavasuunnitelman mukaan alimmat kastuvat rakenteet on sijoitettava vähintään 0,5 m HQ 1 1/100 mukaisen tulvakorkeuden yläpuolelle (HW1/ ,5 m). Niillä alueilla, joilla HQ1/100 laskentaa ei ole tehty, alimmat rakennuskorkeudet määritetään tapauskohtaisesti suurimpien havaittujen tulvakorkeuksien perusteella. 1 HQ 1/100 = kerran 100 vuodessa toistuva huippuvirtaama 2 HW1/100 = kerran 100 vuodessa toistuva huippuvedenkorkeus Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 13

14 Inarijärveä säännöstellään Venäjän puolella sijaitsevalla Kaitakosken padolla. Säännöstelyn ylärajana on N ,78 m ja alarajana N ,42 m. Kaitakosken lisäksi Paatsjoen loppuosalla on kuusi voimalaitosta, joista kaksi on norjalaisten hallinnassa (Kuva 12 ja Taulukko 5). Suomen puolella vesistöalueella on yksi pato (Taulukko 4), jolla säännöstellään Rahajärveä. Rahajärven säännöstely on aloitettu vuonna 1953 ja sen säännöstelyväli on 2,5 metriä ylärajan ollessa tasolla N?+ 132,5 m. Ohijuoksutuksia Kirakkakosken voimalaitoksella on harvoin; keväisin noin joka 10. vuosi ja syksyisin noin joka 8. vuosi. (Keto et al. 2005) Kuva 12. Padot Paatsjoen vesistöalueella Taulukko 4. Perustietoja Paatsjoen vesistöalueen padoista. Kirakkaköngäs Rakennusvuosi Kaitakoski Säännöstelty järvi Rahajärvi Inarijärvi Säännöstelyn yläraja N oma +132,5* m N ,78 m säännöstelyväli [m]* 2,5 2,36 Mitoitusvirtaama [m 3 /s] 48 pudotuskorkeus [m] 14** 7 HW hätä N oma + 132,8 m Teho [MW] (vuosienergia GWh) 1 (4,5)** 12,4 (68) * Lähde: Keto et al ** Lähde: Pohjois-Lapin maakuntakaava, aluekuvaukset Taulukko 5. Paatsjoen voimalaitokset Suomen rajalta Jäämerelle (Rajaton vesi). Nimi Teho Vuosienergia [MW] [GWh/a] Yhtiö Omistaja Kaitakoski 12,4 68 TGK-1 Venäjä Jäniskoski 30,5 208 TGK-1 Venäjä Rajakoski 43,2 228 TGK-1 Venäjä Hevoskoski TGK-1 Venäjä Skogfoss Pasvik Kraft Norja Melkefoss Pasvik Kraft Norja Boris Gleb TGK-1 Venäjä Ivalon taajamaa suojaamaan on rakennettu tulvapenkereitä vuodesta 1985 alkaen luvulla on rakennettu Ivalon keskustaajaman kohdalle joen molemmin puolin penkereet (harjan korkeus N ,30 m), jotka on mitoitettu suojaamaan korkeintaan kerran 50 vuodessa sattuvalta tulvalta. Lisäksi 1980-luvulla on suojattu yksittäisiä kastuneita asuinrakennuksia talokohtaisilla penkereillä luvulla rakennetut penkereet (yhteensä 5 km) (Näverniemi: harjan korkeus N ,50 m) on

15 mitoitettu kerran 100 vuodessa toistuvan tulvan varalle, samoin talokohtaiset suojaukset. Yhteensä tulvapenkereitä on rakennettu noin 13 kilometriä 3 (Kuva 13 ja Kuva 14). Tulvapenkereiden lisäksi Ivalojoen rantoja on eroosiosuojattu noin 30 km matkalla ja Inarijärven rantoja noin 42 kilometrin matkalla (vuoden 2006 maaliskuuhun mennessä). Jääpatojen muodostumista pyritään estämään jääsahauksilla. Kuva 13. Ivalon tulvapenkereet keskustan alueella ja Näverniemessä. Kuva 14. Ivalon tulvapenkereet Törmäsessä. Tulvavesien pidättämisalueita ovat laajemmat tasaiset maa-alueet esimerkiksi suoalueet. Vesistöalueesta noin 12 prosenttia kuuluu CLC2000 aineiston pääluokkaan kosteikot ja avoimet suot. Nämä alueet ovat keskittyneet pääosin vesistöalueen pohjois- ja lounaisosiin sekä Ivalojokisuistoon. Ecoriver Oy:n (2002) on tutkinut tulvien pidättämisalueita Ivalojoen vesistöstä Ivalon tulvasuojelun parantamiseksi. Tutkimuksessa vaihtoehtona yksi tutkittiin useiden pienten kuivatekojärvien rakentamista. Tul- 3 Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 15

16 van leikkaaminen merkittävästi tällä vaihtoehdolla on hankalaa, sillä vesistöalueella on vähän tarpeeksi suuria kuivatekoaltaaksi soveltuvia alueita valuma-alueen suurien korkeusvaihteluiden vuoksi. Toisena vaihtoehtona tutkittiin yhden riittävän suuren tulva-altaan rakentamista. Sijaintivaihtoehtoina olivat Kutturan silta (säännöstelyrakenteiden rakentaminen Kutturan sillan kohdalle) ja Lisman kylä. Lisman kylä- vaihtoehdossa allas sijoittuisi Lismajoen ja Ivalojoen kohdille Lisman kylän yläpuolelle, ja altaasta voidaan rakentaa niin suuri, että tulvaa leikkaava vaikutus olisi riittävä. Muualta vesistöalueelta ei ole aikaisempia tutkimuksia tulvien pidättämisalueista. Juutuanjoki ja sen yläpuoliset vesistöt sekä Ivalojoen vesistö ovat suojeltuja koskiensuojelulain (35/1987) nojalla. Joten uusi vesivoimarakentaminen ko. alueilla ei ole mahdollista. Lisäksi vesistöalueella on runsaasti Natura 2000 alueita sekä muita suojelualueita. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 16

17 HW [N60] Pajakoski HW [N60] Inari HW [N60] Nellim 3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Ivalojoen kevättulvat alkavat yleensä huhtikuun lopussa ja virtaamat ovat suurimmillaan toukokesäkuun vaihteessa (Nehvonen 2001). Ivalon keskustaajama on sijaintinsa vuoksi kärsinyt lähes vuosittain tulvan seurauksista. Suuria tulvia on ollut vuosina 1952, 1966, 1968, 1981, 1993, 2000 ja 2005 (Taulukko 6 ja Kuva 15). (Ollila et al. 2000, Hyvönen 2007) Suurin tulva on tapahtunut vuonna 2005 ja se poikkesi vuoden 2000 tulvasta siinä, että kyseessä oli vesistötulva. Tiet Näverniemeen, Angeliin ja ajoittain Rovaniemen suuntaan olivat poikki. (Hyvönen 2007). Vuoden 2005 tulva vastasi kerran 100 vuodessa toistuvaa tulvaa (ilman jäiden tai jääpatojen vaikutusta). Ivalojoen suiston tulvien lisäksi vahinkoja on aiheutunut myös Kaamasjoen ja Vaskojoen suualueilla. Taulukko 6. Maksimivedenkorkeudet eri havaintoasemilla vuosina, jolloin on ollut suuria tulvia. vuosi Vahingot ,81 ei tietoa ,2 119,63 119,61 ei tietoa ,3 119,7 119,53 ei tietoa ,79 119,8 119,81 Ivalo: (rakennukset) ja (suojaus, korjaus ja pelastustyöt) ,26 119,68 119,67 ei tietoa ,8 119,88 119,88 Vahinkokohteita 60 kpl, reilu (haetut vahingot) ,01 119,75 119,74 Haetut vahingot vajaa , vahinkokohteita 105 kpl Suurin 128,01 119, ,95 2 havaittu 1 Havaittu Havaittu Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 17

18 Q [m 3 /s] W [N60 + m] Pajakoski HQ Pajakoski HW Kuva 15. Huippuvirtaamat ja vedenkorkeudet vuosittain Pajakoskella. Ivalojoen alajuoksulla on useita otollisia paikkoja jääpatojen muodostumiselle (Kuva 16), sillä uomassa on useita kohtia, joihin on keräytynyt hiekkaa ja uoma on madaltunut ko. kohdalta. Keväisin virran mukana kulkevat jäät pakkautuvat helposti näihin matalampiin kohtiin ja muodostavat jääpatoja. Jääpadon aiheuttama veden pinnan nousu voi olla huomattavasti korkeampi kuin pelkästään veden pinnan nousu ilman jääpatoa. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 18

19 Kuva 16. Ivalojoen jääpatojen tavallisimmat muodostumispaikat. 3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa Ivalon alueelle on rakennettu tulvasuojausrakenteita 1980-luvulla sekä vuoden 2000 tulvan jälkeen (ks. kappale 2.5). Vuoden 2000 jälkeen rakennetut tulvapenkereet kestivät vuoden 2005 tulvan, joka oli vedenkorkeudeltaan suurempi kuin vuonna 2000 tapahtunut tulva. Mikäli vuoden 2000 tulva toistuisi uudestaan, olisivat vahingot vähäisemmät uusien tulvapenkereiden vuoksi. Vuoden 2000 jälkeen on lisäksi suojattu yksittäisiä taloja. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 19

20 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen seurauksena riippuu voimakkaasti tarkasteltavan vesistön ominaisuuksista. Lapissa, jossa tulvat aiheutuvat kokonaan tai pääosin kevään lumen sulamisesta, tulvat tulevat pienenemään lumen vähenemisen johdosta. Tällaisia kohteita ovat etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen pienehköt jokivesistöt. Kaikkein pohjoisimmilla alueilla Lapissa tulvat eivät jaksolla keskimäärin merkittävästi pienene (Kuva 17). Vuosijaksolla kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien arvioidaan pienenevän. (Veijalainen et al. 2009) Kasvaa Ei merkittävää muutosta (+- 10 %) Pienenee Keskiarvo Min Maks Kuva vuoden tulvien muutos jaksoilla ja referenssijaksoon verrattuna. 20 skenaarion keskiarvo (vas), minimi (keskellä) ja maksimi (oik). (Kuvan lähde: Veijalainen et al. 2009) Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 20

21 Seuraavassa taulukossa on esitetty ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Paatsjoen vesistöalueella. Keskiarvo on 20 ilmastonmuutosskenaarion antamien ilmastonmuutoslaskelmien keskiarvo. Minimi- ja maksimimuutokset kertovat minimi- ja maksimiskenaarioiden antamat muutokset referenssijaksoon verrattuna. Taulukko 7. Ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Paatsjoen vesistöalueella. (Veijalainen 2009) * * Maksimimuutos Minimimuutos Keskiarvo Maksimimuutos Minimimuutos Keskiarvo Juutuanjoki, Saukkoniva 2,7-12,6-5,8 2,3-36,9-12,6 Ivalojoki, Pajakoski 7,5-11,1-1,8 6,1-29,2-8,6 * % muutos referenssijaksoon nähden 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Paatsjoen vesistöalueen väestö koostuu käytännössä lähes kokonaan Inarin kunnan väestöstä. Muista kunnista alueella on vain reunaosia, joilla asukkaiden määrä on hyvin vähäinen. Inarin kunnan väestön ennustetaan vähenevän tulevaisuudessa (Taulukko 8). Taulukko 8. Paatsjoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien väestö vuonna 2009 ja ennustettu väestönkehitys vuoteen (Lähde: Tilastokeskus 2010) Kunta % Enontekiö Inari Kittilä Sodankylä Utsjoki Yhteensä Pohjois-Lapin maakuntakaavassa on osoitettu matkailun vetovoima-alueeksi ja matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueeksi Ivalon ja Saariselän välinen vyöhyke sekä Inarijärven ympäristö. Ivalon alueen yleiskaavassa (Pöyry 2010) on haettu edellä mainituilta alueilta ne alueet, jotka sopivat parhaiten matkailun kehittämisen kohteeksi. Yleiskaavan mukaan matkailurakentaminen keskitetään Nanguniemen pohjoiskärkeen sekä Kutturantien varressa olevaan kultamatkailualueeseen. Lisäksi tuetaan Nellimin kylän lisäksi Veskoniemen kylää osoittamalla niiden läheisyyteen aluevaraukset, jotka mahdollistavat matkailun kehittämistoimet. Lisäksi pienehköjä matkailurakentamisen alueita on osoitettu Raja-Jooseppiin sekä Ivalon ja Saariselän väliselle alueelle. Uusi rakentaminen on sijoittunut olemassa olevaan kylärakenteeseen ja sen liepeille liikenneyhteyksiä noudatellen. Ivalon taajaman laajenemissuunnat on Ivalon alueen yleiskaavassa osoitettu pohjoisessa Akukanavalle asti, idässä Mukkavuopajan alueelle, etelässä Alajärven pohjoisrannalle. Ivalo- Saariselkä väli on osoitettu yleiskaavassa kehittämisvyöhykkeeksi, jolle osoitetaan riittävät aluevaraukset pysyvän asutuksen, matkailun ja muun yritystoiminnan tarpeisiin. Lisäksi Saariselän alueen läheisyyteen on yleiskaavassa osoitettu uusi pysyvän rakentamisen alue. Tulvauhan alaisilla alueilla olevilla rakennuspaikoilla ei sallita uusia rakennuslupia edellyttäviä toimenpiteitä ilman, että alueen tulvauhkaan liittyvät riskit on yksiselitteisesti selvitetty. (Pöyry 2010) Lisääntyvän matkailun johdosta paineita vapaa-ajan asutuksen rakentamiselle lienee enemmän. Lähtökohtana on kuitenkin että harvan loma-asutuksen alueita ei olennaisesti lisätä valtionmaille. Yksityisten maille Inarijärven rannalle sekä muiden merkittävimpien vesistöjen rannoille osoitetaan Ivalon alueen yleiskaavassa lomarakennuspaikkoja. Valtion omistamille maille osoitetaan rakennuspaikkoja Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 21

22 Inarijärven rannalle sekä tarvittaessa suurimpien teiden vaikutusalueelle. (Pöyry 2010) Inarijärven rannoille rakennettavien lomarakennusten ei arvioida lisäävän alueiden merkittävyyttä mahdollisen tulvariskin suhteen, sillä Inarijärven säännöstelyn mukaiset vedenkorkeudet otettaneen huomioon rakentamisvaiheessa. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 22

23 5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä Tulvariskien arvioinnissa hyödynnetään Ivalon osalta jo olemassa olevaa tulvavaarakarttaa (Kuva 18) ja muualla vesistöalueella ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoja ja olemassa olevia selvityksiä. Tulvariskien arviointi tehdään vain vesistöalueen Suomen puoleiselle osalle. Kuva 18. Kerran 1000 vuodessa tapahtuvan tulvan peittämä alue Ivalon taajamassa. Rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärän ja kerrosalan perusteella lasketaan tulvavahinkopotentiaali eli ns. tulvariskiruudut (250 x 250 m) ja riskialueet (Taulukko 9). Riskiruutuja Ivalon taajaman alueella on yhteensä 152 kappaletta (Kuva 19). Näistä asukkaiden lukumäärän perusteella riskiluokkaan III kuuluvia ruutuja on 40 kappaletta. Kerrosalan suuruuden perusteella neljä ruutua kuuluu riskiluokkaan II ja 75 ruutua riskiluokkaan III. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 23

24 Taulukko 9. Riskiruutujen luokittelu asukasmäärän ja kerrosalan perusteella. Riskiluokka Asukkaiden määrä Kerrosala [m 2 ] I >250 Tai > II Tai III Tai IV <10 Ja <250 Kuva 19. Ivalon alueen tulvariskiruudut. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 24

25 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen 6.1 Kokemusperäinen tieto ja aiemmat selvitykset Tulvien kannalta vahinkoalueet keskittyvät Inarijärveen laskevien jokien suualueille. Joista suurin, Ivalojoki, on pahin tulvien aiheuttaja. Muut suuret joet eivät mainittavasti aiheuta tulvavahinkoja. Ainoastaan Kaamas- ja Vaskojokivarressa on alueita, joihin syntyy vahinkoa. (Ollila et al. 2000) Mikäli tulva on Ivalon alueella niin suuri, että se ylittää rakennetut tulvasuojelurakenteet on vahinkoja arvioitu syntyvän vähintään 7 miljoonan euron arvosta (Ollila et al. 2000). Vahingot koostuisivat 15 kerrostalosta, runsaasta 500 asuinrakennuksesta, runsaasta 200 talousrakennuksesta, vajaasta 300 vapaa-ajan asunnosta, 9 teollisuushallista ja 6 kauppakeskuksesta. Ollilan et al. (2000) 1/250a tulvan aiheuttamien vahinkojen arvioinnin jälkeen tulvapenkereitä on rakennettu Koppelon ja Törmäsen alueelle (suojaustaso 1/100), jotka pienentävät hiukan arvioitujen vahinkojen määrää. Tiestölle ja silloille arvioidaan aiheutuvan vajaan 5 miljoonan euron vahingot. Vahinkoja Ivalon taajama-alueella tulisi arviolta yhteensä lähes 12 miljoonan euron arvosta. (Hyvönen 2007) Kerran 250 vuodessa toistuvan tulvan vedenkorkeus olisi likimain vuoden 2005 tulvan vedenkorkeus lisättynä 30 senttimetrillä. Nykyiset tulvasuojelurakenteet eivät riitä suojaamaan kerran 250 vuodessa toistuvalta tulvalta. (Hyvönen 2007) Ivalojoen uoma on eroosioaltis, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että hiekkaa kulkeutuu runsaasti virran mukana. Hiekan kasautuessa paikoin särkiksi, muodostuu hyvin matalan vesisyvyyden omaavia alueita, joihin syntyy herkästi jääpatoja. Tällaisia hiekkasärkkiä on Ivalon taajaman alueella useita mm. Peltosen mella, Lammasniemi, Kuusiniemi, Näverniemi, Törmänen ja Pajakoski. Tarkasteltaessa aikaisempia tulvia ja selvityksiä nousi esille Ivalon taajama 6.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle Ivalo Ivalon taajaman asuinalueella kerran tuhannessa vuodessa toistuva tulva uhkaisi arviolta reilua 1000 henkilöä. Kerrosalaa arvioidaan olevan tulvauhattuna noin m 2 ja rakennuksia 600 kappaletta, joista noin 300 on asuinrakennuksia (satoja pientaloja, 30 rivitaloa ja 5 asuinkerrostaloa, 14 vapaaajan rakennusta) (RHR2009). Toimitila- tai tuotantokäytössä olevia liikerakennuksia tulvavaaraalueella on vajaa 40 kappaletta. Erityisiä riskikohteita tulvan uhatessa ovat sairaalat ja vanhainkodit, koska niissä olevien ihmisten liikkuminen on rajoitettua. Muita merkittäviä riskikohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut. Ivalon taajaman tulvavaara-alueella on uhattuna kaksi yleissivistävän oppilaitoksen rakennusta, kaksi terveydenhuoltorakennusta ja Ivalon terveyskeskus. Ivalon tulvavaarakartoitetulla alueella ei sijaitse yhtään vedenottamoa. Muut tarkasteltavat alueet Mahdollisia muita tulvavaarakartoitetun alueen ulkopuolisia tulvariskialueita on arvioitu lähtökohtaisesti asukasmäärien pohjalta. Suurin osa vesistöalueesta on asumatonta aluetta. Asutusta on Ivalon lisäksi tiheämmälti Inarin kirkonkylässä ja Nellimin ja Kaamasen kylissä sekä Saariselän alueella. Hajaasutusta on jonkin verran Inarijärven rannoilla ja suurimpien jokien varsilla. Tiheimmin asutut alueet sijaitsevat jo tulvavaarakartoitetulla alueella. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 25

26 Saariselän alueella ei arvioida esiintyvän huomattavaa vesistötulvauhkaa alueen korkeustason ja päävesistöuomien sijainnin perusteella. Seuraavassa tarkastellaan tulvariskiä ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle Paatsjoen vesistöalueen Suomen puolen väestökeskittymissä (lukuun ottamatta Ivalon taajamaa, joka on käsitelty jo aiemmin). Inarin kirkonkylä Inarin kirkonkylä sijaitsee Inarijärven rannalla Juutuanvuonossa, johon Juutuajoki laskee alueen länsipuolelta. Inarin kirkonkylän asuinalueella on asukkaita noin 450 ja kerrosalaa noin m 2. Asuntoja on noin 200 kappaletta. (RHR2009) Lähin hydrologinen havaintoasema sijaitsee kylän pohjoispuolella Juutuanjokisuistossa. Asemalla korkein havaittu vedenkorkeus on N ,94 m ( ). Toistuvuusanalyysillä saadaan asemalla kerran 1000 vuodessa toistuvaksi vedenkorkeudeksi N ,34 m. Inarijärven säännöstelyn yläraja on N ,78 m. Suurin osa kylän asutuksesta sijoittuu alueelle, jonka korkeustaso on yli N m. Inarijärven säännöstely ja alueen korkeustaso huomioon ottaen, voidaan olettaa, että Inarin kylälle ei aiheudu merkittävää tulvavaaraa. Nellim Nellimin kylä sijaitsee Inarijärven rannalla Nellimvuonossa, johon Nellimjoki laskee alueen itäpuolelta. Nellimin kylän alueella on asukkaita noin 100 ja kerrosalaa noin m 2. Asuntoja on noin 70 kappaletta. (RHR2009) Kylän lähellä sijaitsee kaksi hydrologista havaintoasemaa: toinen Nellimjoessa ja toinen Nellimvuonon etelärannalla. Nellimjoen asemalla korkein havaittu vedenkorkeus on LN + 121,79 m ( ) ja asemalla kerran tuhannessa vuodessa toistuva vedenkorkeus LN + 122,39 m. Nellimvuonossa sijaitsevalla asemalla korkein havaittu vedenkorkeus on N ,95 m ( ) ja asemalla kerran tuhannessa vuodessa toistuva vedenkorkeus N ,41 m. Pääosa kylän asutuksesta on sijoittunut alueelle, jonka korkeustaso on yli N m, joten Inarijärven säännöstely ja alueen korkeustaso huomioon ottaen voidaan olettaa, että Nellimin kylälle ei aiheudu merkittävää tulvavaaraa. Kaamanen Kaamasen kylä sijaitsee Kaamasjoen varrella. Kaamasen kylän alueella on asukkaita noin 60, kerrosalaa reilu m 2 ja asuntoja noin 30 (RHR2009). Alueen lähettyvillä ei ole hydrologisia havaintoasemia. Korkeusaineiston mukaan keskivedenkorkeus Kaamasjoessa on kylän kohdalla noin N m. Asutus on sijoittunut lähes kokonaan korkeustason N m yläpuolelle, joten voidaan olettaa, että Kaamasen kylälle ei aiheudu merkittävää tulvavaaraa. Tarkasteltaessa tulvariskejä ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle esille nousi Ivalon taajama. 6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Lisäksi edellä mainittuihin toimintoihin sisältyy sellainen omaisuus ja elinkeinotoiminta, jonka toimivuus tulisi varmistaa kaikissa olosuhteissa (elintarvike- ja lääketeollisuus, satamat ja lentokentät). Paatsjoen vesistöalueella on Ivalon lentokenttä, jolle ei arvioida aiheutuvan tulvauhkaa. On kuitenkin mahdollista, että lentokentälle johtava tie katkeaa suurtulvatilanteessa, jolloin pääsy lentokentälle tai sieltä pois estyy. Vesistöalueella on lisäksi muuta taloudellista toimintaa, jonka harjoittaja voi kärsiä taloudellisia menetyksiä, jos tuotantolaitos jää tulva alle. Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Vastusjärven rannalla Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 26

27 on teurastamo, joka on kuitenkin korkeusaineiston mukaan niin korkealla, että se ei ole välittömästi tulvan uhkaama. Nanguvuonon pohjukassa lähellä Siskelin kylää sijaitsee lakkautusuhan alla oleva Vapo Timber Oy:n Peuravuonon saha (tuotantokapasiteetti m 3 vuodessa). Alueen korkeustaso ja Inarijärven säännöstely huomioon ottaen, sahalle ei arvioida aiheutuvan merkittävää uhkaa tulvasta. Tarkasteltaessa tulvariskejä yhteiskunnan kannalta tärkeän taloudellisen toiminnan kohteille ei noussut esille tulvariskikohteita. Ivalo Ivalon tulvavaarakartoitetulla alueella sijaitsee Ivalon muuntoasema, josta kulkee jännitelinja Venäjälle. Sähkö Paatsjoen voimalaitoksilta tuodaan Ivalon sähköaseman kautta 110 kv:n vaihtosähköyhteydellä. Muuntoasema sijaitsee syvyysvyöhykkeellä, jossa vettä arvioidaan olevan yli 1 metri (kun tulvan toistuvuus kerran tuhannessa vuodessa). Muuntoasema on suojassa tulvalta, jos tulvan toistuvuus on kerran sadassa vuodessa tai useammin. Pahimmassa tapauksessa sähkön jakelu suurjännitelinjan kautta voi keskeytyä, mikäli sähköasemalla tulvii. Sähkökaapelit itsessään kestävät vettä. Ivalon tulvavaara-alueella on muuntoaseman lisäksi viisi muuta voimalaitosrakennuksiin kuuluvaa rakennusta (oletettavasti sähköpääkeskuksia) tulvauhattuna. Lisäksi Ivalon kaukolämpövoimala sijaitsee tulvaalueella. Alueellisen jakeluverkon muuntajia on Ivalon tulvavaara-alueella yhteensä 33 kappaletta, joista vähän yli puolet 1-2 metrin syvyysvyöhykkeellä (kerran 1000 vuodessa toistuva tulva). Muut alueet Ivalon muuntoaseman lisäksi vesistöalueella on viisi muuta muuntoasemaa. Näille ei kuitenkaan arvioida aiheutuvan uhkaa tulvasta, sillä ne sijaitsevat melko korkealla ja suuremmat vesistöt sijaitsevat suhteellisen kaukana muuntoasemista. Koko vesistöalueella muuntajia on 385 kpl (sisältää myös Ivalon tulvavaara-alueen muuntajat). Koska muuntajat sijaitsevat useimmiten sähköpylväissä maantason yläpuolella, ei niiden arvioida olevan merkittävässä tulvavaarassa. Vesistöalueen tieverkosta yli puolet on yksityisteitä. Alueen tieverkosto on esitetty kappaleen 2.2 kuvassa 8. Ivalon tulvavaarakartoitetulla alueella teitä on tulvauhattuna yhteensä reilu 11 kilometriä, joista yli puolet alle 1 metrin syvyysvyöhykkeellä. Yli 2 metrin syvyysvyöhykkeellä teitä on noin 200 m. Ainakin vuosien 2000 ja 2005 tulvat ovat nousseet teille, joten on todennäköistä, että ko. vuosina esiintyneitä tulvia suuremmat tulvat myös katkaisevat tieosuuksia. Vesistöalueella ei ole rautateitä. Taulukko 10. Tulvauhattujen teiden yhteispituus Ivalon tulvavaarakartoitetulla alueella.. Tieluokka Ivalon tulvavaarakartoitettu alue Pituus [km] Valtatie / Pääkatu 2,95 Kantatie / Pääkatu 3,69 Seututie / alueellinen pääkatu - Yhdystie / Kokoojakatu 4,5 Tärkeä yksityistie / Liityntäkatu - Muu yksityistie - Rautatie - Tarkasteltaessa tulvariskejä infrastruktuurin kohteille esille nousi Ivalon taajama Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 27

28 6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle Monille luonnon elinympäristöille tulvat ovat lähes välttämättömiä, jolloin tulva ei aiheuta merkittävää haittaa luonnolle ja suojelualueille, muulloin kuin silloin, jos tulvaveden mukana ympäristöön kulkeutuu haitallisia aineita. Tulvariskinä ympäristölle käsitetään tässä laaja-alaiset ja pitkäaikaiset vahingolliset seuraukset. Ko. vahingollisia seurauksia voi syntyä esimerkiksi ympäristöluvanvaraisten tuotantolaitosten toiminnan häiriintyessä. Ympäristölle haitallisia aineita voi lisäksi vapautua polttoaine- ja kemikaalisäiliöistä ja jätevedenpuhdistamoilta. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI). Vesistöalueella ei ole yhtään IPPC (Integrated Pollution Prevention and Control) -laitosta. Ympäristöhallinnon VAHTI-tietokannasta alueella on 98 kohdetta ja MATTI-tietokannasta 34 kohdetta. Pääosa VAHTI-kohteista on koneelliseen kullankaivuuseen liittyvää toimintaa, minkä ei arvioida aiheuttavan ympäristön pilaantumisuhkaa tulvan seurauksena. Vesistöalueen ainoat kohteet, joiden voidaan olettaa aiheuttavan riskiä ympäristölle tulvan alle jäädessään, ovat jätevedenpuhdistamot Kalkuvaarassa (Inarin kirkonkylän puhdistamo) ja Mellanaavalla (Ivalon ja Saariselän alueiden jätevedet) sekä Ivalossa sijaitsevat polttoaine- ja kemikaalivarastot. Ivalon tulvavaarakartoitetulla alueella, tulva uhkaa kolmea polttoaineenjakeluasemaa, mikä aiheuttaa pilaantumisriskin ympäristölle, mikäli polttoainetta vapautuu tulvaveteen. On kuitenkin erittäin harvinaista, että polttoainetta vapautuu asemalta tulvan seurauksena. Tarkasteltaessa tulvariskejä ympäristön pilaantumisuhkaa aiheuttavia kohteille ei noussut esille tulvariskialueita Vanhoille kulttuuriperintökohteille tulva voi aiheuttaa haittaa kastellessaan rakennusten rakenteita. Tässä arvioinnissa merkittäviä tulvahaavoittuvia kulttuuriperintökohteita ovat sellaiset kohteet, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Kulttuuriperintökohteiksi käsitetään myös arvokkaat arkisto- ja kokoelmatilat sekä kirjastot. Kulttuuriperintöön liittyvistä kohteista tässä on tarkasteltu kappaleessa 2.4 esitettyjä kohteita. Inarinsaamelaisten vuotuismuuton talvi- ja kesäpaikoilla on paikasta riippuen joko vanhoja rakennuksia, kenttiä tai kotapohjia. Kohteet sijaitsevat pääosin niin korkealla verrattuna lähimpään vesistöön, että niille ei arvioida aiheutuvan merkittävää tulvavaaraa. Kolttasaamelaisten asuinpaikat, poroerotuspaikat ja aidat, Repokairan ja Lemmenjoen alueen saamelaisasutus ja kullankaivajayhdyskunta sijaitsevat useita metrejä lähimmän vesistön keskivedenkorkeuden yläpuolella, joten niille ei arvioida aiheutuvan merkittävä tulvavaaraa. Ivalojoen kulta-alueella osa lähellä jokirantaa olevista kohteista voi kastua. Alueella oleva Kultalan kruunun stationi sijaitsee korkeusmallin mukaan yli 20 m jokiuomaa ylempänä, joten se ei ole tulvauhattuna. Ukonsaaren seitapaikka on kallioinen saari, joten sen ei arvioida kärsivän mainittavaa vahinkoa, vaikka jäisi tulvan alle. Magneettimäen tie ja Ruijanpolku sijaitsevat lähellä Saariselkää, joka on suhteellisen korkeaa aluetta ja suuremmat vesistöt ovat kaukana, minkä perusteella ko. kohteiden ei arvioida olevan tulvauhattuina. Tarkasteltaessa tulvariskiä kulttuuriperintökohteille ei noussut esille tulvariskialueita. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 28

29 6.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka Vesistörakenteista aiheutuvalla tulvauhkalla tarkoitetaan tässä patojen ja tulvapenkereiden murtumisesta aiheutunutta tulvauhkaa. Suomessa patomurtuma-asiat on huomioitu patoturvallisuuslaissa (494/2009) ja valtioneuvoston asetuksessa patoturvallisuudesta (319/2010). Kirakkakönkään pato on mitoitettu kerran 500 vuodessa toistuvalle tulvalle, joten tätä suuremmilla tulvilla voidaan olettaa, että pato murtuu. Padon yläpuolinen valuma-alue on 470,92 km 2. Vuosien 1956 ja 1991 välisenä aikana padon keskivirtaama on ollut 5,4 m 3 /s ja huippuvirtaama 53 m 3 /s (vuonna 1977), Pato säännöstelee Rahajärveä (keskivedenkorkeus 132 m). Järven maksimivedenkorkeus N ,9 m on mitattu vuonna Virtaama padosta purkautuu Ukonjärveen (MW 119,4 m), joka on yhteydessä Inarijärveen. Välittömästi padon alapuolella ei ole asutusta. Padon murtuessa haittaa aiheutuu lähinnä voimalan alapuolella Ivalosta Inariin kulkevalle tielle sekä mahdollisesti voimalan kautta kulkevalle sähkölinjalle. Edellä mainitun ja patoturvallisuuslain (494/2009) 11 :n 2-luokan padon vahingonvaaran perusteella padon murtumisesta ei oleteta aiheutuvan merkittävää tulvariskiä. Ivalon taajamaa suojaamaan on rakennettu tulvapenkereitä (ks. kappale 2.5). Koska penkereet on mitoitettu suojaamaan maksimissaan kerran 100 vuodessa toistuvalta tulvalta, voidaan olettaa, että sitä suuremmalla tulvalla penkereet murtuvat. Pengermurtumatilanteessa tulva Ivalon taajamaan tulee yllättäen ja nopeasti, mikä aiheuttaa taajamalle merkittävän tulvariskin, sillä voidaan olettaa, että lähes koko taajama jää tulva alle. Huomioon on otettava lisäksi se, että osa tulvasuojauspenkereistä on mitoitettu vain kerran 50 vuodessa toistuvalle tulvalle, jolloin niiden murtuminen on todennäköisempää. Tarkasteltaessa vesistörakenteiden aiheuttamaa tulvariskiä Ivalon taajama nousi esille. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 29

30 7 Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet Tulvariskialueiden tarkastelussa esille nousi Ivalon taajama (Taulukko 11). Kappaleessa 6 on tarkasteltu tulvariskialueena Ivalon tulvavaarakartoitettua aluetta. Merkittäväksi tulvariskialueeksi ehdotetaan kuitenkin tulvavaarakartoitettua aluetta laajempaa aluetta (kuva vieressä), sillä nykyinen tulvavaarakartoitettu alue leikkautuu joissakin paikoissa tulvaalueella (ks. kuva 18). Lisäksi uudessa rajauksessa on huomioitu suunnitellun asutuksen laajeneminen Mukkavuopajan varteen. Kuva 20. Merkittävän tulvariskialueen rajaus. Taulukko 11. Paatsjoen vesistöalueella tarkasteluissa esille nousseet tulvariskialueet. Tulvariskialue Ivalon taajama Perusteet Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle: - Reilu 1000 asukasta harvinaisen 4 tulvan peittämällä asuinalueella - Noin 600 rakennusta - Vaikeasti evakuoitavia kohteita (mm. terveyskeskus) Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen: - Tieyhteydet - Muuntoasema - Lämpövoimalaitos Muuta huomioitavaa: - Aiemmin esiintynyt tulvia, joissa lain 8 :n tarkoittamia, yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia - Tulvapenkereiden sortuminen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ehdottaa Paatsjoen vesistöalueelta Ivalon taajamaa merkittäväksi tulvariskialueeksi. 4 Harvinaisen suurena tulvana voidaan pitää tilastollisesti kerran vuodessa toistuvaa tulvaa (asetus 659/2010, perustelumuistio) Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 30

31 8 Lähteet Ecoriver Oy Ivalojoen tulvasuojelu. Julkaisematon. Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. Helsinki. 163 s. ISBN Eurooppa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta. Luettavissa: (Luettu ) Hyvönen, S Ivalojoen alueen tulvasuojelu suurtulvilta. Yleissuunnitelma. Tnro LAP-2002-V-1. Keto, A., Marttunen, M. & Verta, O-M Lapin säännöstellyt järvet. Esiselvitys vesistösäännöstelyjen vaikutuksista ja kehittämistarpeista. Suomen ympäristökeskus. Laki tulvariskien hallinnasta Laki tulvariskien hallinnasta /620. Luettavissa: (Luettu ) Nehvonen, J Ivalojoen rantojen suojaukset tulvasuojelun kannalta. Opinnäytetyö. Lapin ympäristökeskus. Ollila, M., Virta, H. & Hyvärinen, V Suurtulvaselvitys, Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamista vahingoista Suomessa. Suomen ympäristö 441. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. 138 s. ISBN ISSN Pöyry Ivalon alueen yleiskaava, entinen Ivalon paliskunnan alueen yleiskaava.. Kaavaselostus. Luettavissa: (Luettu ) Rajaton vesi. Internet-sivusto. Luettu Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon Lapin ympäristökeskus. ISBN (nid.) ISBN (PDF) Tilastokeskus Väestöennuste 2009 Ennustetut väestönmuutokset sukupuolen mukaan alueittain Luettavissa: ste+2009+ennustetut+v%e4est%f6nmuutokset+sukupuolen+mukaan+alueittain %2D++2040&path=../Database/StatFin/vrm/vaenn/&lang=3&multilang=fi (Luettu ) United Nations Assessment of the status of transboundary waters in the Unece region. Preliminary assessment of transboundary rivers discharging to the Barents Sea (Arctic Ocean) and their major transboundary tributaries. United nations, Economic and Social Council. Economic commission for Europe. Meeting of the parties to the convention on the protection and use of transboundary watercourses and international lakes. Working Group on Monitoring and Assessment. ECE/MP.WAT/WG.2/2007/5. Helsinki. Luettavissa: (luettu ) Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010) Luettavissa: (Luettu ) Veijalainen, N Ilmastonmuutoksen vaikutus tulviin Lapissa. Sähköpostinvaihto. Veijalainen, N., Jakkila, J., Vehviläinen, B., Marttunen, M., nurmi, T., Parjanne, A., Aaltonen, J., Dubrovin, T. & Suomalainen, M WaterAdapt: Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos - vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. Julkaisematon väliraportti 26, Vesihallitus Lapin vesien käytön kokonaissuunnitelma. Vesihallituksen asettaman työryhmän ehdotus, 1 osa, Suunnittelualue ja vesivarat. Vesihallituksen tiedotus no: s. Helsinki. ISBN Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 31

32 9 Liitteet Liite 1. Hydrologiset tiedot Liite 2. Suojellut alueet ja kulttuuriperintö Liite 3. Tiivistelmä, inarinsaame Liite 4. Tiivistelmä, kolttasaame Liite 5. Tiivistelmä, pohjoissaame. Tulvariskien alustava arviointi Paatsjoen vesistöalueella 32