EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2007) 746 lopullinen Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä vakuutus- ja rahoituspalvelujen kohtelussa (komission esittämä) FI FI

2 PERUSTELUT 1) EHDOTUKSEN TAUSTA 110 Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Tämä asetusehdotus sisältää säännöksiä, joilla pannaan täytäntöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan a g alakohta ja 1 a kohta sekä 135 a artikla. Näissä artikloissa selvennetään vakuutus- ja rahoituspalvelujen alvvapautta koskevia sääntöjä ja pyritään siten yhdenmukaistamaan alv-vapauden soveltamista sekä lisäämään oikeusvarmuutta ja keventämään hallinnollista taakkaa talouden toimijoiden ja hallintojen kannalta. Sääntöjen selventäminen käsittää seuraavat toimenpiteet: - Alv-vapautuksen soveltamisehtojen lähtökohdaksi otetaan objektiiviset taloudelliset perusteet. - Ehdotuksessa täsmennetään, että vapautus koskee vakuutus- tai rahoituspalvelun jokaisen sellaisen osan tarjontaa, joka muodostaa erillisen kokonaisuuden ja jolla on kyseisen verosta vapautetun palvelun erityinen ja olennainen luonne. - Vakuutus- ja rahoituspalveluja varten otetaan käyttöön yhteinen ja yhdenmukainen välityksen määritelmä. Ehdotuksen tavoitteena on työstää yksityiskohtaisemmin verovapautta koskevia sääntöjä ja edellä kuvattuja näkökohtia ja jatkaa siten oikeusvarmuuden lisäämistä ja hallinnollisen taakan keventämistä talouden toimijoiden ja viranomaisten kannalta. Tämä tavoite saavutetaan erittelemällä direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan a g alakohdassa ja 1 a kohdassa sekä 135 a artiklassa vahvistetut säännökset ja ehdot tiettyjen talousskenaarioiden mukaan. Tämän tuloksena saadaan ei-tyhjentävä luettelo tapauksista, jotka asetuksen mukaan joko kuuluvat vakuutus- ja rahoituspalvelujen alvvapauden soveltamisalaan tai jäävät sen ulkopuolelle. Esimerkkinä voidaan mainita asetuksen 2 artikla, jonka mukaan vakuutuksen ja jälleenvakuutuksen määritelmä kattaa henkivakuutuksen, olipa sitten kyse yksilöllisistä tai ryhmähenkivakuutuksista, sekä vakuutetut eläkkeet ja elinkorot, kun kyseinen vakuutus, eläke tai elinkorko kattaa kuolevuus- tai pitkäikäisyysriskit. Näin asetuksella ehkäistään mahdollisia riita-asioita, koska se tarjoaa selkeät ratkaisut moniin tapauksiin, mikä lisää oikeusvarmuutta. Lisäksi asetusta sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, ja sillä voidaan keventää merkittävästi talouden toimijoiden ja veroviranomaisten hallinnollista taakka. Talouden toimijat ovat joutuneet usein turvautumaan riippumattomien konsulttien antamaan veroneuvontaan ja käymään kansallisten valtionvarainministeriöiden kanssa pitkiä ja raskaita neuvotteluja varmistuakseen siitä, kuuluuko tietty palvelu alvvapautuksen piiriin vai ei. Lisäksi paikallisille verohallinnoille on koitunut suuria hallinnollisia kustannuksia, kun ne ovat joutuneet selvittämään kansallisten valtionvarainministeriöiden kanssa, miten niiden on toimittava yksittäisissä tapauksissa. Niissä tapauksissa, joihin asetus tarjoaa selkeän ratkaisun, talouden toimijat ja hallinnot voivat tulevaisuudessa soveltaa vakuutus- ja rahoituspalvelujen FI 2 FI

3 alv-vapautta asianmukaisesti ilman tällaista rasitusta. Vakuutus- ja rahoituspalvelujen välityksen kannalta ehdotus tarjoaa selkeän ratkaisun ainoastaan joihinkin tapauksiin. Tämä johtuu siitä, että välityskäsitteet ja -muodot ovat yhä hyvin tiukasti kiinni kansallisissa siviililainsäädännöissä, minkä vuoksi niissä on suuria vaihteluja. Jotta oikeusvarmuus paranisi myös tällaisten palvelujen osalta, asetuksessa esitetään objektiiviset perusteet, joilla voidaan arvioida, onko tietty palvelu erillinen välitystoimi. Asetuksessa otetaan huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö tällä alalla ja säilytetään siten vakiintuneet periaatteet, joiden avulla voidaan tunnistaa vakuutus- ja rahoituspalvelujen keskeiset ominaisuudet. 120 Yleinen tausta Verosta vapautettujen vakuutus- ja rahoituspalvelujen vanhentuneet määritelmät ovat johtaneet siihen, että jäsenvaltiot ovat tulkinneet ja soveltaneet niitä epäjohdonmukaisesti. Sidosryhmät joutuvat erilaisten hallintokäytäntöjen vuoksi oikeudellisesti mutkikkaaseen tilanteeseen, joka aiheuttaa epävarmuutta talouden toimijoiden ja veroviranomaisten keskuudessa. Tämä oikeudellinen epävarmuus on yhä useammin johtanut oikeusjuttuihin ja lisännyt hallinnollisia kustannuksia, joita koituu toimijoille ja hallinnoille verovapautusten soveltamisesta. Sen vuoksi on tarpeen selventää vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapautta koskevia sääntöjä, jotta voidaan lisätä oikeusvarmuutta ja vähentää toimijoille ja hallinnoille aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia. Tätä päätelmää tukevat myös vuonna 2006 toteutettu sidosryhmien julkinen kuuleminen ja komission teettämä riippumaton tutkimus Study to increase the Understanding of the Economic Effects of the VAT Exemption for Financial and Insurance Services. 130 Voimassa olevat aiemmat säännökset Neuvoston direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan a g alakohta ja 1 a kohta sekä 135 a artikla. Tässä asetusehdotuksessa, joka perustuu direktiivin 397 artiklaan, otetaan kuitenkin ensimmäisen kerran käyttöön täytäntöönpanosäännökset alvvapauden soveltamisesta vakuutus- ja rahoituspalveluihin. 140 Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Uusilla määritelmillä lisätään myös johdonmukaisuutta sisämarkkinasääntöjen kanssa (esimerkiksi sijoitusrahastojen, luottokelpoisuusluokituksen ja johdannaisten osalta), silloin kun se on mahdollista. Ehdotus on osa sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseen tähtäävää komission strategiaa (asiakirjan KOM(2006) 690 kohta 66). Näistä yksinkertaistuksista hyötyvät sekä talouden toimijat että jäsenvaltioiden veroviranomaiset. Hyödyt eivät kuitenkaan ole kvantifioitavissa. Ehdotuksella lisätään oikeusvarmuutta ja kevennetään talouden toimijoiden ja kansallisten veroviranomaisten hallinnollista taakkaa. Myönteisen kustannusvaikutuksensa vuoksi ehdotuksen ei pitäisi vaikuttaa haitallisesti vakuutus- ja FI 3 FI

4 rahoituspalvelujen vähittäishintoihin. 2) KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Intressitahojen kuuleminen 211 Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Dublinissa joulukuussa 2004 pidetyssä Fiscalis-seminaarissa analysoitiin talouden toimijoiden erilaisia ongelmakenttiä ja erityisesti ulkoistamista. Sekä toimijat että jäsenvaltiot tulivat siihen tulokseen, että komission yksiköiden olisi tehtävä säädösehdotus. Seminaarin jatkoksi komissio teetti riippumattomalla asiantuntijalla tutkimuksen, jonka tavoitteena oli selvittää tarkemmin rahoitus- ja vakuutuspalvelujen alv-vapauden taloudellisia vaikutuksia. Lisäksi komissio piti jäsenvaltioiden kanssa ja komission sisällä useita kahdenvälisiä kuulemistilaisuuksia, joiden pohjalta laadittiin luonnos, jossa hahmoteltiin todettuja perusongelmia ja mahdollisia teknisiä toimenpiteitä niiden ratkaisemiseksi. Ongelmista keskusteltiin sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa Brysselissä toukokuussa 2006 pidetyssä verokonferenssissa. Maaliskuussa 2007 pidettiin toinen Fiscalis-seminaari, jonka tavoitteena oli perehdyttää kansallisten verohallintojen virkamiehet toimintaperiaatteisiin, jotka tuovat muutoksia sääntelyjärjestelmään, sekä rajatylittävää rahoitusalan yhdentymistä edistäviin taloudellisiin tekijöihin. Ohjelmassa käsiteltiin myös voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä käytännön ongelmia. 212 Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Kaikki vastaukset vahvistivat sen, että oikeudellinen epävarmuus ja siitä johtuva hallinnollinen taakka ovat suurimmat ongelmat, joihin on ensisijaisesti puututtava. Niiden ensisijaistaminen on tämän asetusehdotuksen lähtökohta. 213 Avoin kuuleminen järjestettiin Internetissä 9. toukokuuta ja 9. kesäkuuta 2006 välisenä aikana. Komissio sai sen tuloksena 82 vastausta. Tulokset ovat saatavissa seuraavasta osoitteesta: Asiantuntijatiedon käyttö 221 Lähteenä olleet tieteenalat ja asiantuntemuksen alat Tutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää tarkemmin rahoitus- ja vakuutuspalvelujen alv-vapauden taloudellisia vaikutuksia (tarjouspyynnön nro taxud/2005/ao-006). 222 Käytetty menettely Riippumaton ulkopuolinen tutkimus. 223 Tärkeimmät organisaatiot ja asiantuntijat, joita on kuultu FI 4 FI

5 Price Waterhouse Coopers Tiivistelmä saaduista ja huomioon otetuista asiantuntijalausunnoista Esiin ei ole tuotu sellaisia mahdollisesti vakavia riskejä, jotka voisivat johtaa peruuttamattomiin seurauksiin Tutkimuksessa tehdyt päätelmät, komission tekemä selvitys ja sidosryhmiltä julkisessa kuulemisessa saadut kannanotot olivat pitkälti yhdenmukaisia, mikä antoi komissiolle mahdollisuuden asettaa tarvittavat painopisteet ja keskittyä työssään kaikkein tarkoituksenmukaisimpiin ratkaisuihin. Asetusehdotus on yhdenmukainen näiden painopisteiden kanssa. Asiantuntijalausuntojen julkistaminen _en.htm 230 Vaikutusten arviointi Vaikutusten arvioinnissa kuvataan seikkaperäisesti, mitä toimintavaihtoehtoja on harkittu. Nollaverokanta (s. 31); palvelujen verovapauden soveltamisalan laajentaminen (s. 32); yhtenäinen rajoitus, joka koskee tuotantopanoksiin sisältyvän veron vähentämistä (s. 33); oikeus verotuksen valintaan (s. 34); rajatylittävät rakenteet arvonlisäverotuksessa (s. 37); yksittäiset oikeushenkilöt ja rajatylittävät liiketoimet (s. 37); ryhmärekisteröinti (s. 38); kustannustenjakojärjestelyt (s. 41); alennetun alvkannan soveltaminen ostopalveluihin (s. 44) ja muut vaihtoehdot (s. 44). 231 Komissio teki vaikutusten arvioinnin, joka on mainittu työohjelmassa (arviointiraportti on asiakirjassa Taxud 15570). 3) EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT 305 Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotus koostuu kahdesta toimenpiteestä: - niiden tapausten luettelointi, jotka kuuluvat vakuutus- ja rahoituspalvelujen alvvapauden soveltamisalaan tai jäävät sen ulkopuolelle - puolueettomien perusteiden määrittely, jotta niiden avulla voidaan arvioida, onko tietty palvelu erillinen välitystoimi. 310 Oikeusperusta Neuvoston direktiivin 2006/112/EY 397 artikla. 329 Toissijaisuusperiaate FI 5 FI

6 Toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta, koska asia, jota ehdotus koskee, kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä: Vakuutus- ja rahoituspalvelujen verotusjärjestelmä on monimutkainen, mutta näiden palvelujen alv-vapaudesta voi olla vain yksi oikea tulkinta, jota sovelletaan koko yhteisössä. Tämä voidaan saavuttaa vain ottamalla käyttöön ehdotetut täytäntöönpanosäännökset, joissa määritellään selvästi, mitkä tapaukset kuuluvat vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapauden soveltamisalaan ja mitkä jäävät sen ulkopuolelle. Oikeusjuttujen ja erityisesti ennakkoratkaisuasioiden määrä on kasvanut yhteisöjen tuomioistuimessa huomattavasti viime vuosikymmenen aikana. Useimmissa tapauksissa on ollut kyse siitä, että verosta vapautettujen vakuutus- ja rahoituspalvelujen määritelmiä on sovellettu vaihtelevasti. Selvillä määritelmillä ja taloudellisilla perusteilla vähennetään mahdollisia riita-asioita ja luodaan oikeusvarmuutta, mikä vähentää merkittävästi niitä hallinnollisia kustannuksia, joita koituu, kun sääntöjen soveltamisesta on sovittava mahdollisesti monenkin jäsenvaltion kanssa. Sääntelytavan valinta Ehdotettu sääntelytapa: asetus. Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavasta syystä: Asetusta sovelletaan sellaisenaan, minkä vuoksi talouden toimijoiden ei tarvitse selvittää oikeudellisia kysymyksiä verovapauden soveltamisesta eri jäsenvaltioiden valtionvarainministeriöiden kanssa. Tapauksissa, joissa asetus tarjoaa selvän ratkaisun ongelmaan, paikalliset verotoimistot voivat soveltaa ratkaisua suoraan. 4) TALOUSARVIOVAIKUTUKSET 409 Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon. 5) LISÄTIEDOT Yksinkertaistaminen Ehdotuksella halutaan yksinkertaistaa lainsäädäntöä sekä (EU:n tai kansallisten) viranomaisten ja yksityisten osapuolten hallintomenettelyjä. Lisäksi asetusta sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, ja sillä yksinkertaistetaan vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapauden soveltamista, koska siinä luetellaan vapautuksen soveltamisalaan kuuluvat ja sen ulkopuolelle jäävät tapaukset. Paikallisille verohallinnoille koituu suuria hallinnollisia kustannuksia, kun ne joutuvat FI 6 FI

7 selvittämään kansallisten valtionvarainministeriöiden kanssa, miten niiden on toimittava yksittäisissä tapauksissa. Valtionvarainministeriötkin joutuvat käyttämään paljon resursseja tällaiseen koordinointiin. Asetus tarjoaa monissa tapauksissa selkeän ratkaisun, jonka ansiosta talouden toimijat ja hallinnot voivat tulevaisuudessa soveltaa vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapautta asianmukaisesti ilman tällaista rasitusta. 514 Talouden toimijat ovat usein tarvinneet riippumattomien konsulttien antamaa veroneuvontaa ja joutuneet käymään kansallisten valtionvarainministeriöiden kanssa pitkiä ja raskaita neuvotteluja varmistuakseen siitä, kuuluuko tietty suoritettu palvelu alv-vapautuksen piiriin vai ei. Monissa tapauksissa asetus tarjoaa selkeän ratkaisun, jonka ansiosta talouden toimijat ja hallinnot voivat soveltaa vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapautta asianmukaisesti ilman tällaista rasitusta. FI 7 FI

8 Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä vakuutus- ja rahoituspalvelujen kohtelussa EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 1 ja erityisesti sen 397 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen 2, sekä katsoo seuraavaa: (1) Nykyiset rahoitus- ja vakuutuspalvelujen arvonlisäverovapauksia koskevat säännöt, jotka on vahvistettu yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetussa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY 3, ovat vanhentuneita, ja ne ovat johtaneet epäjohdonmukaiseen tulkintaan ja soveltamiseen. Sääntöjen monimutkaisuus ja hallintokäytäntöjen vaihtelevuus aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta talouden toimijoiden ja veroviranomaisten keskuudessa. Tämä epävarmuus on johtanut lukuisiin oikeudenkäynteihin ja lisännyt hallinnollista taakkaa. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää, mitkä vakuutus- ja rahoituspalvelut on vapautettu verosta, ja lisätä siten oikeusvarmuutta ja vähentää hallinnollista taakkaa talouden toimijoiden ja viranomaisten osalta. (2) Direktiiviä 2006/112/EY on muutettu direktiivillä 20XX/XXX/EY vakuutus- ja rahoituspalvelujen kohtelun osalta rahoituspalvelumarkkinoilla tapahtuneen kehityksen huomioon ottamiseksi. Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan a g alakohdan ja 135 a artiklan yhdenmukainen soveltaminen ja muodostaa yhtenäinen käsitys siitä, onko tietty suoritus näiden säännösten mukaan vapautettu verosta, on selvennettävä, mitkä palvelut kuuluvat mainitun direktiivin 135 artiklan 1 kohdan a g alakohdassa tarkoitettuihin luokkiin ja mitkä jäävät niiden ulkopuolelle. (3) On aiheellista vahvistaa säännöt, joilla vastataan soveltamista koskeviin erityiskysymyksiin, jotta näitä kysymyksiä käsiteltäisiin yhdenmukaisesti koko yhteisössä. Olisi selvennettävä, mitkä palvelut kuuluvat direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan a g alakohdan ja 1 a kohdan soveltamisalaan. Ottaen huomioon rahoituspalvelumarkkinoiden monimutkaisuus ja jatkuva uusien tuotteiden EUVL L 347, , s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 20XX/XXX/EY (EUVL XXX). EUVL C, s.. EUVL 347, , s. 1. FI 8 FI

9 kehittäminen, vapautusten soveltamisalaan kuuluvia tai niiden ulkopuolelle jääviä tapauksia koskeva luettelo ei saisi olla tyhjentävä. (4) On epävarmuutta siitä, miten arvonlisäverotuksessa olisi kohdeltava tiettyjä palveluja, jotka muodostavat erillisen kokonaisuuden ja jotka ovat kuitenkin osa jotakin vakuutus- tai rahoituspalvelua. Sen vuoksi on aiheellista yksilöidä tietyt palvelut, joilla on kyseisten verosta vapautettujen palvelujen erityinen ja olennainen luonne, ja muut palvelut, joilla ei ole tätä luonnetta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehittyneiden perusteiden valossa olisi kiinnitettävä huomiota siihen, muuttavatko kyseiset palvelut vapautetun liiketoimen osapuolten rahoitus- tai oikeusasemaa vai ovatko ne sen sijaan pelkästään aineellisia tai teknisiä palveluja. (5) Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tarpeen ja aiheellista vahvistaa direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan a g alakohdan ja 1 a kohdan sekä 135 a artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt voimassa olevan arvonlisäverojärjestelmän yhtenäisemmän soveltamisen varmistamiseksi. Tässä asetuksessa ei perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi. (6) On aiheellista ja tarpeen, että direktiiviä 20XX/XXX/EY ja tätä asetusta sovelletaan samasta päivästä alkaen, ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN: I luku Kohde 1 artikla Tässä asetuksessa vahvistetaan direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan a g alakohdan ja 1 a kohdan sekä 135 a artiklan täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet. II luku Verosta vapautetut vakuutus- ja rahoituspalvelut 2 artikla Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 1 kohdassa esitetty vakuutuksen ja jälleenvakuutuksen määritelmä kattaa ainakin seuraavat: (1) henkivakuutus, olipa sitten kyse yksilöllisistä tai ryhmähenkivakuutuksista, sekä vakuutetut eläkkeet ja elinkorot, kun kyseinen vakuutus, eläke tai elinkorko kattaa kuolevuus- tai pitkäikäisyysriskit, mukaan luettuina parantumattoman tai vakavan sairauden diagnosointi, sairauden aiheuttama vajaakuntoisuus, pysyvä vajaakuntoisuus, tapaturmainen kuolema ja pitkäaikaishoidon tarve; (2) sairaus-, työkyvyttömyys- ja työttömyysvakuutus; FI 9 FI

10 (3) terveysvakuutus; (4) vahinkovakuutus, mukaan luettuna vakuutusturva tulipalojen, tulvien, luonnonmullistusten, onnettomuuksien, konerikkojen, rikosten ja terrorismin varalta; (5) vastuuvakuutus; (6) vakuutus taloudellisten menetysten varalta; (7) edelleenvakuutus, rinnakkaisvakuutus sekä poolin hoitama vakuutus tai jälleenvakuutus. 3 artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 2 kohdassa esitetty luoton myöntämisen määritelmä kattaa ainakin seuraavat: a) syndikoidut ja muut lainat, mukaan luettuina lainat, jotka on myönnetty rahoituksen osana tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten yhteydessä, edellyttäen, että kyseinen rahoituksen osa ei ole olennainen osa vastiketta; b) lainat, joiden vakuutena on kiinteä omaisuus, mukaan luettuina kiinnelainat; c) lainat, joiden vakuutena on irtain omaisuus, mukaan luettuina panttilainat; d) luottojärjestelyt, joissa henkilöllä on oikeus käyttää varoja ennalta määrättyyn määrään saakka. 2. Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 2 kohdassa esitetty luoton myöntämisen määritelmä ei kata seuraavia: a) sopimukset, joiden mukaan tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista maksetaan erinä tai niiden maksuaikaa pidennetään; b) luoton myöntäminen osamaksukauppa- tai ostoleasingjärjestelyjen yhteydessä, kun kyseisen luoton vastike on olennainen osa osamaksukaupan tai ostoleasingin vastiketta; c) maksukortteihin tai ennalta maksettuihin kortteihin liittyvien palvelujen suoritus. 4 artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 3 kohdassa esitetty velkojen takaamisen määritelmä kattaa ainakin seuraavat: a) luottoriskinvaihtosopimukset; b) tullitakaukset. 2. Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 3 kohdassa esitetty velkojen takaamisen määritelmä ei kata seuraavia: FI 10 FI

11 a) takuiden antaminen virheellisten tavaroiden korjauksen tai korvaamisen varalta; b) varojen luovuttaminen sellaisen velan vakuudeksi, joka ei johdu luoton myöntämisestä; c) takausten antaminen maksamattomien vuokrien tai vuokranmaksujen laiminlyönnistä johtuvien maksujen vakuudeksi; d) vientitakuiden antaminen; e) muiden kuin rahallisten velvoitteiden vastattavaksi ottaminen. 5 artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 4 kohdassa esitetty rahamääräisen talletuksen määritelmä kattaa ainakin seuraavat: a) avistatalletukset (vaadittaessa maksettavat talletukset); b) säästötalletukset; c) määräaikaistalletukset; d) säästötodistusten muodossa olevat talletukset; e) säästöobligaatiot; f) talletukset, jotka tehdään taatun elinkoron tai kertyneiden varojen saamiseksi eläkkeelle siirtymisen yhteydessä, mukaan luettuina eläkesuunnitelman mukaan tehtävät talletukset; g) kapitalisaatiosopimukset; h) vakuutetut eläkkeet ja elinkorot, joissa kuolevuus- tai pitkäikäisyysriskin kattaminen on ainoastaan lisäpalvelu. 2. Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 4 kohdassa esitetty rahamääräisen talletuksen määritelmä ei kata seuraavia: a) keräilyesineiden tai sellaisten asiakirjojen jättäminen säilytettäviksi, jotka ovat todisteina oikeuksista, vaatimuksista tai omistuksesta; b) turvakaappien ja suojattujen tilojen vuokraaminen. 6 artikla Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 5 kohdassa esitetty tilinhoidon määritelmä kattaa ainakin seuraavat: (1) talletustilien hoito; (2) käyttötilien hoito; FI 11 FI

12 (3) rahan tallettaminen pankkitilille, siirtäminen pankkitililtä toiselle ja nostaminen pankkitililtä sähköisesti tai muulla tavoin; (4) tiettyyn tiliin liittyvät sekkipalvelut; (5) maksupalvelusopimukset; (6) suoraveloitukset; (7) verkko- ja puhelinpankin käyttömahdollisuus ja niiden käyttö; (8) tiettyyn tiliin liittyvät maksukortti- ja älykorttipalvelut; (9) selvitys ja varojen siirto rahoituslaitosten välillä; (10) varojen siirto tietyltä tililtä muihin maksuvälineisiin kuten puhelinkortteihin, matkapuhelimen käyttöön liittyviin luottoihin ja muihin välineisiin, joilla voidaan maksaa tavaroista ja palveluista; (11) tiettyyn tiliin liittyvien rahojen lajittelu ja laskeminen; (12) luottojärjestelyt. 7 artikla Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 6 kohdassa esitetty valuutanvaihdon määritelmä ei kata seuraavia: (1) liiketoimet, jotka liittyvät keräilyrahoihin, kuten kulta-, hopea- ja muihin metallikolikkoihin ja seteleihin, joita ei tavallisesti käytetä laillisina maksuvälineinä, sekä numismaattisesti arvokkaisiin kolikkoihin; (2) sellaisten valuuttojen vaihto, joita ei käytetä laillisina maksuvälineinä. 8 artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu käteisrahan luovutus kattaa ainakin seuraavat: a) käteisrahan joko manuaalinen tai automaattinen jakelu; b) matkasekkipalvelut; c) sekkipalvelut, jotka eivät liity tiettyyn tiliin; d) remburssit; e) seteleiden ja kolikkojen vaihto samaan valuuttaan. 2. Direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu käteisrahan luovutus ei kata seuraavia: FI 12 FI

13 a) liiketoimet, jotka liittyvät keräilyrahoihin, kuten kulta-, hopea- ja muihin metallikolikkoihin ja seteleihin, joita ei tavallisesti käytetä laillisina maksuvälineinä, sekä numismaattisesti arvokkaisiin kolikkoihin; b) sellaisten valuuttojen jakelu, joita ei käytetä laillisina maksuvälineinä. 9 artikla Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 8 kohdassa esitetty arvopapereiden luovutuksen määritelmä kattaa ainakin seuraavat: (1) oman pääoman ehtoiset arvopaperit, mukaan luettuina osakkeet; (2) asiakirjat, jotka ovat todisteina lainan takaisinmaksua koskevasta sitoumuksesta, mukaan luettuina debentuurit, joukkolainat ja yritysten liikkeeseen laskemat joukkolainat, velkakirjat, eurovelkapaperit ja muut jälkimarkkinakelpoiset yritystodistukset; (3) hybridiarvopaperit, mukaan luettuina etuoikeutetut osakkeet, oman pääoman ehtoiset warrantit ja vaihdettavat asiakirjat, jotka ovat joukkolainojen tai sellaisten etuoikeutettujen osakkeiden muodossa, jotka voidaan vaihtaa liikkeeseen laskevan yhtiön kantaosakkeisiin; (4) asiakirjat, jotka ovat todisteina osuuden omistuksesta yhteissijoitusyrityksissä, kuten avoimissa ja suljetuissa rahastoissa, pörssilistatuissa rahastoissa, sijoitus- ja eläkerahastoissa, riskirahastoissa ja kiinteistösijoitusrahastoissa. III luku Verosta vapautetut välitys- ja hallintapalvelut 10 artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 9 kohtaa sovellettaessa toimella tarkoitetaan erillistä välitystoimea, kun ainakin yksi seuraavista ehdoista täyttyy: a) välittäjällä on valtuudet asettaa sitoumus verosta vapautetun vakuutus- tai rahoituspalvelun suorittajalle tai asiakkaalle; b) toimi voi johtaa sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien luomiseen, jatkamiseen, muuttamiseen tai raukeamiseen verosta vapautetun vakuutus- tai rahoituspalvelun osalta; c) toimi muodostuu neuvonnasta, joka edellyttää verosta vapautettua vakuutus- tai rahoituspalvelua koskevaa erityistietämystä. 2. Jos palvelu on muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa standardoitu siten, että henkilö voi sen suorittaa ennakolta annettujen ohjeiden pohjalta, sitä ei pidetä erillisenä välitystoimena direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 9 kohtaa sovellettaessa. FI 13 FI

14 11 artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 9 kohdassa esitetty vakuutus- ja rahoitusliiketoimien välityksen määritelmä kattaa ainakin seuraavat: a) sellaisten palvelujen suorittaminen, joihin sisältyy tuotetta koskevista ehdoista neuvotteleminen; b) arvopapereiden ja kiinnelainojen välitys. 2. Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 9 kohdassa oleva vakuutus- ja rahoitusliiketoimien välityksen määritelmä ei kata seuraavia: a) standardoidut puhelinpalvelut; b) brandhosting-, www-hosting-, muut www- ja hosting-palvelut; c) markkinointi- ja muut tietopalvelut. 12 artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 11 kohdassa esitetty sijoitusrahastojen hallinnan määritelmä kattaa ainakin seuraavat: a) strateginen ja taktinen varainhoito ja varojen kohdentaminen, mukaan luettuina valuutan- ja riskinhallinta; b) toiminnallinen varainhoito, mukaan luettuina osakkeiden valinta, päätösten teko ja toteutus, sijoitusten ostoa ja myyntiä koskevat päätökset, kauppojen nettoutus, kauppoja edeltävä yhteydenpito välittäjien kanssa, kauppojen hallinnointi ja valvonta sekä kauppojen jälkeinen yhteydenpito välittäjien ja omaisuudensäilyttäjän kanssa; c) takausten antaminen, mukaan luettuna suojaussalkun hoito; d) osakkeiden tai osuuksien hallinta, mukaan luettuna jakelu ja yhteydenpito omaisuudenhoitajan kanssa; e) osake- ja joukkovelkakirjalainojen järjestäminen ja käsittely; f) sijoitustoimeksiantojen käsittely, automaattinen käsittely mukaan luettuna; g) markkina- ja yritysanalyysit; h) tulosmittaus, mukaan luettuina sijoitusten tuottavuutta koskevien raporttien ja tuottojen jakautumista koskevien analyysien laatiminen; i) arvostusten ja veronpalautusvaatimusten laatiminen, rahastojen hallintaa koskevien tietojen toimittaminen ja nettoarvon laskeminen; j) arvopapereiden säilytys, suojaaminen ja valvonta; k) tallettajan harjoittama rahaston valvonta; FI 14 FI

15 l) tulojen maksaminen asiakkaille ja valtakirjalla äänestäminen. 2. Direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 11 kohdassa esitetty sijoitusrahastojen hallinnan määritelmä ei kata seuraavia: a) rahaston ulkoinen tilintarkastus, markkinointi ja rahaston yleiskustannusten hallinta; b) järjestelmien kehittäminen, kuten uuden teknologian suunnittelu ja toteutus, merkittävät parannukset olemassa oleviin järjestelmiin ja järjestelmien ylläpito; c) säännösten noudattamiseen liittyvät palvelut. IV luku Palvelut, joilla on verosta vapautetun palvelun erityinen ja olennainen luonne 13 artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 a kohtaa sovellettaessa ainakin seuraavilla katsotaan olevan verosta vapautetun palvelun erityinen ja olennainen luonne: a) salkunhoito; b) sellaisten sopimusten ja todistusten antaminen, jotka ovat todisteina verosta vapautetun vakuutus- tai rahoituspalvelun asiakkaan oikeuksista; c) verosta vapautettuun vakuutus- tai rahoituspalveluun liittyvien sopimusten siirtäminen, uudistaminen, muuttaminen ja purkaminen; d) luottokelpoisuusluokituspalvelut, mukaan luettuna vakuutus- tai rahoituspalvelujen suorittajan tai asiakkaan luottokelpoisuuden arviointi; e) rahoitusvakuuksien arvostaminen. 2. Direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 a kohtaa sovellettaessa seuraavilla ei katsota olevan verosta vapautetun palvelun erityistä ja olennaista luonnetta: a) säilytys; b) hallinnolliset tehtävät, c) saatavien perintä; d) oikeudelliset palvelut, laskentatoimi, tilintarkastus ja kirjanpito; e) säännösten noudattamiseen liittyvät palvelut; f) henkilöyden todentaminen sekä rahanpesuun ja petostentorjuntaan liittyvät tarkastukset; FI 15 FI

16 g) tiedonkeruupalvelut seteleiden ja kolikkojen kierrätystä varten; h) uusien tuotteiden tai toimintamahdollisuuksien markkinointi, tutkiminen, yksilöinti ja kehittäminen ; i) ohjelmistojen suunnittelu ja toimitus; j) turvakaappien ja muiden suojattujen tilojen vuokraus; k) palvelut, joilla taataan oikeus tai mahdollisuus tavaroiden tai palvelujen vastaanottamiseen. 14 artikla 1. Seuraavia palveluja pidetään palveluina, joilla on direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 1 kohdassa määritellyn vakuutuksen ja jälleenvakuutuksen erityinen ja olennainen luonne: a) riskivakuutus; b) riskien ja sijoitusten hallinta; c) korvausten käsittely; d) ei-jälkimarkkinakelpoisten vakuutusjohdannaisten liikkeeseenlasku. 2. Vahingonarviointia ei pidetä palveluna, jolla on direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 1 kohdassa määritellyn vakuutuksen ja jälleenvakuutuksen erityinen ja olennainen luonne. 15 artikla Seuraavia palveluja pidetään palveluina, joilla on direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 2 kohdassa määritellyn luoton myöntämisen erityinen ja olennainen luonne: (1) luottoriskien ja niistä johtuvien tappioiden mittaaminen, ennustaminen ja hallinta, mukaan luettuna luottostrategia; (2) luottovakuutus; (3) luottoon liittyvien maksujen rekisteröinti, maksujärjestelyt ja maksujen valvonta; (4) luottojohdannaisten liikkeeseenlasku; (5) muiden vakuuksien kuin rahoitusvakuuksien arvostaminen. 16 artikla 1. Seuraavia palveluja pidetään palveluina, joilla on direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 3 kohdassa määritellyn velkojen takaamisen erityinen ja olennainen luonne: FI 16 FI

17 a) velkaan liittyvät takuujärjestelyt ja niiden valvonta; b) luottotakuiden johdannaiset. 2. Kiinnelainan takaisinmaksun laiminlyönnin jälkeistä haltuun otetun omaisuuden myyntiä ei pidetä palveluna, jolla on direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 3 kohdassa määritellyn velkojen takaamisen erityinen ja olennainen luonne. 17 artikla Seuraavia palveluja pidetään palveluina, joilla on direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 4 kohdassa määriteltyä rahamääräistä talletusta koskevien liiketoimien erityinen ja olennainen luonne: (1) rahojen lajittelu ja laskeminen talletusta varten; (2) talletuksia koskevien saldotietojen antaminen ja koron laskenta, tiliotteiden laatiminen ja katsausten laatiminen sitoumuksista; (3) verojen ja maksujen laskeminen eläkesuunnitelmien irtisanomisen yhteydessä; (4) tilien budjetointi, mukaan luettuina taloudellisten toteutettavuustutkimusten tekeminen asiakkaiden vaatimusten arvioimiseksi; (5) talletustodistusten säilytys; (6) rahatalletusten automaattinen hyväksyminen; (7) talletusjohdannaisten liikkeeseenlasku. 18 artikla 1. Seuraavia palveluja pidetään palveluina, joilla on direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 5 kohdassa määritellyn tilinhoidon erityinen ja olennainen luonne: a) talouden toimijoiden väliset palvelut, jotka suoritetaan varojen siirtämiseksi rahatilien välillä ja siirtoja koskevien selvitysten tekemiseksi; b) tiliin liittyviä makukortteja tai -järjestelmiä koskevat osallistumis-, liittymis- ja tilauspalvelut; c) turvaominaisuuksilla varustetut valvontapalvelut, joilla varmistetaan varojen asianmukaiset siirrot rahatilien välillä; d) tiliotteiden toimittaminen asiakkaille ja kauppiaille; e) maksusuoritusten tarkistamien; f) sekkivihkojen toimittaminen tiettyä tiliä varten. FI 17 FI

18 2. Seuraavia palveluja ei pidetä palveluina, joilla on direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 5 kohdassa määritellyn tilinhoidon erityinen ja olennainen luonne: a) yleinen sekkivihkojen painaminen; b) blankokorttien toimittaminen; c) Internet-hosting; d) päätteiden ja muiden laitteiden vuokraaminen korttimaksujen käsittelyä varten. 19 artikla 1. Seuraavia palveluja pidetään palveluina, joilla on direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määritellyn valuutanvaihdon ja käteisrahan luovutuksen erityinen ja olennainen luonne: a) seteleiden ja kolikoiden vaihtoa ja jakelua koskevien tositteiden toimittaminen asiakkaille ja kauppiaille; b) pankkiautomaattien toimintaan liittyvät palvelut, jotka suoritetaan rahoituslaitosten välillä; c) palvelut, jotka liittyvät spot-kauppoihin, termiinikauppoihin, futuureihin, valuuttaswapeihin, valuuttaoptioihin ja termiineihin rinnastettavissa oleviin valuuttaswapeihin; d) valuuttajohdannaisten liikkeeseenlasku. 2. Seuraavia palveluja ei pidetä palveluina, joilla on direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määritellyn valuutanvaihdon tai käteisrahan luovutuksen erityinen ja olennainen luonne: a) rahojen säilytys ja varastointi; b) kuriiripalvelut ja rahakuljetukset; c) valuuttakursseja koskevien tietojen julkaiseminen; d) pankkiautomaattien asentaminen. 20 artikla Seuraavia palveluja pidetään palveluina, joilla on direktiivin 2006/112/EY 135 a artiklan 8 kohdassa määritellyn arvopapereiden luovutuksen erityinen ja olennainen luonne: (1) arvopapereita koskevien optioiden, futuureiden ja termiinien liikkeeseenlasku; (2) osakkeenvaihtosopimusten ja muiden tuottojenvaihtosopimusten liikkeeseenlasku arvopapereina; FI 18 FI

19 (3) jälkimarkkinakelpoisten velkajohdannaisten liikkeeseenlasku, mukaan luettuina korkoswapit; (4) arvopapereita koskeva tulosmittaus, luottokelpoisuusluokitus, ennusteet ja valvonta; (5) liiketoimien järjestäminen ja valvonta arvopaperisopimuksen mukaisesti, mukaan luettuina mahdolliset äänioikeudet. V luku Loppusäännökset 21 artikla Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan. [direktiivin täytäntöönpanopäivä + 1]. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja FI 19 FI