Luonnonvarakeskuksen asiantuntijana erikoistutkija Atso Romakkaniemi

Transkriptio

1 Luke 1956/ /2016 Eduskunta Ympäristövaliokunta Viite: Ympäristövaliokunnan kutsu Asia: E 82 /2016 vp Valtioneuvoston selvitys: Ehdotus neuvoston asetukseksi eräisen kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerelle sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseksi vuodeksi 2017 Luonnonvarakeskuksen asiantuntijana erikoistutkija Atso Romakkaniemi Muistio Ehdotus neuvoston asetukseksi eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2017 Eduskunnan ympäristövaliokunta on viiteviestillään pyytänyt Luonnonvarakeskuksen asiantuntijaa kuultavaksi käsiteltäessä ehdotusta eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi Pyydettynä asiantuntijan muistiona Luonnonvarakeskus esittää seuraavan. Itämeren pääaltaan silakka ja Itämeren kilohaili Valtaosa Itämeren pääaltaan silakasta ja kilohailista pyydetään pelagisilla trooleilla sekakalastuksena, jolloin saalis koostuu sekä kilohailista että silakasta vaihtelevassa suhteessa. Kalastajilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa saaliin lajikoostumukseen. Tästä syystä pääaltaan silakan ja Itämeren kilohailin kalastusta, kalastusmahdollisuuksia ja kalastuksen säätelyä on syytä tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Pääaltaan silakkakantaa (poislukien Riianlahti) hyödynnetään kestävän enimmäistuoton (Fmsy) tasolla, ja myös Itämeren kilohailikannan kalastuskuolevuus laski vuonna 2015 kestävän enimmäistuoton tason tuntumaan ja oli alle varovaisuusperiaatteen mukaisten vertailuarvojen. Kilohailikanta on vahvistumassa hyvin runsaan vuosiluokan 2014 ansiosta. Pääaltaan silakkakannan koko on kasvanut hiljalleen viimeisten noin kymmenen vuoden aikana. Komission esitys Itämeren pääaltaan silakan kalastuskiintiöksi (Euroopan unionin kiin- Luonnonvarakeskus Naturresursinstitutet Natural Resources Institute Finland Viikinkaari 4, PL 2 Viksbågen 4, PB 2 Viikinkaari 4, P.O. Box Helsinki Helsingfors FI Helsinki, Finland Puhelin Telefon Phone

2 2 (5) tiö) on tonnia. Kiintiöesitys on vuoden 2016 kalastuskiintiöön verrattuna 8 % suurempi. Komission esitys Itämeren kilohailin kalastuskiintiöksi (EU:n kiintiö) on tonnia. Kiintiöesitys on kuluvan vuoden kalastuskiintiöön verrattuna noin 29 % suurempi. Komission esitys niin Itämeren pääaltaan silakan kuin Itämeren kilohailinkin kalastuskiintiöksi on Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suosituksen mukainen. Kiintiöesityksen hyväksyminen johtaisi pääaltaan silakkakannan ja Itämeren kilohailikannan hyödyntämiseen kestävän enimmäistuoton (Fmsy) tasolla vuonna Erityisesti kuluvana vuonna pelagista troolausta on jouduttu säätelemään, ettei kilohailikiintiö täyttyisi ennen silakkakiintiön täyttymistä, mikä pahimmillaan johtaisi pelagisen troolauksen lopettamiseen niillä alueilla, joilla saalis koostuu huomattavalta osin kilohailista. Komission esityksessä kilohailikiintiö kasvaa suhteessa enemmän kuin silakkakiintiöt, mikä jossain määrin helpottaisi kiintiöiden täysimittaista hyödyntämistä silakan ja kilohailin sekakalastuksessa. Selkämeren silakkakiintiö on edelleen suuri, ja kilohailikiintiötä jouduttaneen allokoimaan eri merialueille ja eri kalastusajanjaksoille siten, että silakan kalastusmahdollisuudet pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman täysimääräisesti. Kalastuskauden aikana annettavin asetuksin voidaan pyrkiä siihen, että kilohailikiintiön täyttyminen rajoittaisi mahdollisimman vähän silakkakiintiöiden (sekä pääaltaan että Selkämeren) täysimittaista hyödyntämistä. Pohjanlahden silakka Selkämeren silakkakantaa on viime vuosina hyödynnetty kestävän tai lähes kestävän enimmäistuoton (Fmsy) tasolla. Tämänhetkisen arvion mukaan Selkämeren silakkakanta on runsas ja edelleen kasvussa. Vuosiluokka 2014 on hyvin runsas. Perämeren silakkakannan suuruudesta ei ole tarkkaa arviota, mutta saatavilla olevan tiedon perusteella se on lähes yhtä suuri kuin viime vuonna. Perämeren silakkakannan osuus koko Pohjanlahden silakkakannasta on noin 5 %. Komission esitys Pohjanlahden silakan kalastuskiintiöksi on tonnia, mikä on 11 % suurempi kuin vuodelle 2016 asetettu kalastuskiintiö. Komission esitys on kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suosituksen mukainen, ja se johtaisi Pohjanlahden silakkakantojen hyödyntämiseen kestävän enimmäistuoton tasolla vuonna Suomen kiintiöosuuksien hallinnoinnin kannalta on olennaista, että kilohailikiintiöstä varataan riittävän suuri osa Selkämeren pelagisessa troolauksessa silakan sivusaaliina saatavalle kilohailille. Kilohailin osuus Selkämeren troolisaaliissa vaihtelee huomattavasti troolausalueen ja -ajankohdan mukaan. Viime vuosina kilohailin osuus Selkämeren koko vuoden troolisaaliista on ollut noin 5 10 %, ja loka-toukokuussa kilohailin osuus saaliista on voinut olla Selkämeren eteläisillä tilastoruuduilla selvästi tätäkin suurempi. Kiintiön hallinnoinnissa on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että ICES:n suosituksen mukaan Perämeren silakkasaaliin tulisi olla enintään tonnia. Erityisiin Perämeren silakkakantaan kohdistuviin toimenpiteisiin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole tarvetta. Sekä Selkämerellä että Itämeren pääaltaalla on mahdollista, että silakka- ja varsinkin kilohailikiintiöt rajoittavat kalastusta. Viime vuosina ministeriö on troolikalastuksesta annetuilla asetuksilla pyrkinyt turvaamaan pienimuotoisen ja rannikon lähellä tapahtuvan sekä silakkaa ihmisravinnoksi tuottavan silakankalastuksen jatkamisen mahdollisimman

3 3 (5) keskeytymättömänä. Tutkimuslaitoksen näkemyksen mukaan näihin tavoitteisiin on syytä pyrkiä myös vuonna Pohjanlahden silakkakantoihin liittyen BSAC esittää toiveen, että Pohjanlahden silakkakanta-arvioiden erityinen määräaikaistarkastelu (benchmark) vuonna 2017 tarkentaisi arviota Pohjanlahden silakkakantojen tilasta. Selkämeren silakan kanta-arviointi on siirtymävaiheessa, sillä kaupallisen pyynnin osuus kanta-arvioinnin perustana pienenee jatkuvasti, ja tietoaineiston keruun paino siirtyy yhä enemmän kaikuluotaus- ja koetroolausmatkojen varaan. Kaikuluotaustutkimus kattaa Selkämeren (sekä Ruotsin- että Suomenpuoleiset alueet), mutta ei Perämerta. Perämeren silakkakannan osuus koko Pohjanlahden silakkakannasta on kuitenkin hyvin pieni, ja mahdollisen Perämereltä saatavan lisätiedon vaikutus koko Pohjanlahden silakkakiintiöön olisi todennäköisesti vain marginaalinen. Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikannat Itämeren lohikannat ovat vahvistuneet vuodesta 2012 lähtien, jolloin jokeen nousseiden emokalojen määrät alkoivat kasvaa Pohjanlahden lohijoissa. Tällä hetkellä arvio lohikantojen tilan kehityksestä on positiivinen. Itämeren pääaltaaseen ja Pohjanlahteen laskevien jokien lohikantojen tilassa on suuria kantakohtaisia eroja. Pääsääntöisesti pohjoisen Pohjanlahden lohikannat ovat vahvempia kuin eteläisen Pohjanlahden ja Itämeren pääaltaan lohikannat. ICES arvioi lohikantojen tilaa niiden toteutuneen vaelluspoikastuotannon ja arvioidun potentiaalisen vaelluspoikastuotannon suhteen perusteella. ICES:n vuonna 2015 tehdyn arvion mukaan vain Kalixjoessa, Pitejoessa, Byskejoessa ja Mörrumjoessa sen arvioimista 27 lohikannasta vaelluspoikastuotanto on tällä hetkellä 70 %:n todennäköisyydellä kestävän enimmäistuoton (Fmsy) mahdollistavalla tasolla. Kannan kestävä enimmäistuotto katsotaan saavutetuksi kun vaelluspoikastuotanto on noin 75 % maksimimäärästä. Pohjanlahden kantojen yhteenlaskettu vaelluspoikastuotanto on arviolta 70 % maksimimäärästä. Vuosina kutulohien määrä on kasvanut useissa Pohjanlahden lohijoissa, minkä seurauksena vaelluspoikasmäärien odotetaan kasvavan vuosien aikana kestävän enimmäistuoton tasolle. Komission esitys Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikantojen kalastuskiintiöksi (EU:n kiintiö) on lohta. Kiintiöesitys on noin 10 % suurempi kuin vuodelle 2015 asetettu kalastuskiintiö. Komission esitys on ICES:n neuvonannon mukainen, mikäli raportoimatonta ja väärinraportoitua lohisaalis sekä poisheitettyä lohisaalista on enintään noin lohta. ICES:n mukaan merialueen kaupallisen kalastuksen aiheuttama poistuma pääaltaan ja Pohjanlahden lohikannoista ei saisi ylittää lohta. Mikäli raportoimaton ja väärinraportoitu lohisaalis sekä lohen poisheitto olisivat vuonna 2016 samalla tasolla kuin vuonna 2015, olisi ICES:n neuvonannon mukainen lohen kalastuskiintiö (EU:n kiintiö) lohta. Komission esitys perustuu oletukseen, että raportoimatonta ja väärinraportoitua lohisaalista ei esiinny vuonna Luonnonvarakeskus ei arvioi, mikä raportoimattoman, väärinraportoidun ja poisheitetyn lohen määrä vuonna 2017 tulee olemaan. ICES:n arvioiden mukaan erityisesti väärinraportoidun ja raportoimattoman lohisaaliin määrä Itämeren lohenkalastuksessa on vähentynyt huomattavasti vuosina , mutta ICES ei esitä arviota siitä, mikä tällaisen lohisaaliin määrä on vuosina 2016 tai 2017.

4 4 (5) Itämeren lohenkalastuksessa on voimassa poisheittokielto, mikä edellyttää kaiken saaliin purkamista maihin. Hylkeen pilaama saalis ja rysistä saatavat alamittaiset lohet voidaan kuitenkin vapauttaa takaisin mereen, eivätkä ne siten tule luetuksi kalastuskiintiön. Kiintiöön kuulumatonta poisheittoa oli ICES:n arvion mukaan noin lohta vuonna ICES:n neuvonanto vuodelle 2017 on sama, jonka se antoi vuodelle Neuvonannon pohjatietoina ovat vuoden 2014 kalastustiedot ja seurantatulokset. ICES ei päivittänyt analyyttista kanta-arviota Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikannoille, vaan kehittää kanta-arviointimalliaan vuonna 2016 ja päivittää kanta-arvion seuraavan kerran vuonna Suomenlahden lohikannat Suomenlahden lohikantojen tilaa ei arvioida samalla tarkkuudella kuin Pohjanlahdella ja Itämeren pääaltaalla. ICES:n arvion mukaan Suomenlahden täysin luonnonvaraisten lohikantojen (kolme jokea Virossa) tila on vaihdellut täyden tuotannon ja heikon tuotannon välillä. Viimeisten viiden vuoden aikana näiden lohikantojen poikastuotanto on keskimäärin kasvanut. Muiden, poikasistutuksilla tuettujen lohikantojen tila on pääsääntöisesti heikko ja niiden vaelluspoikastuotanto on alle 50 % potentiaalisesta vaelluspoikastuotannosta. Komission esitys Suomenlahden lohikantojen kalastuskiintiöksi (EU:n kiintiö) on lohta. Kiintiöesitys on 28 % pienempi kuin kuluvan vuoden kiintiö. Komission esitys on ICES:n neuvonannon mukainen, mikäli lohen poisheittoa tai raportoimatonta ja väärinraportoitua saalista on enintään noin lohta vuonna Kalastuskiintiöön kuulumaton poisheitetty lohisaalis oli ICES:n arvion mukaan noin 900 lohta vuonna Raportoimattoman saalin osuus lohisaaliista on ICES:n arvioiden mukaan Suomenlahdella suhteellisen vähäinen (5 % lohisaaliista vuonna 2015). Itämeren turska ja punakampela Itämeren itäisen turskakannan osalta komissio ei vielä anna esitystä kalastuskiintiöksi. ICES:n suosituksen mukainen EU:n kiintiö olisi tonnia. Suositus on vuoden 2016 kalastuskiintiöön verrattuna 38 % pienempi. Itämeren itäiselle turskakannalle ei pystytty tekemään analyyttistä kanta-arviota, eikä kalastuskuolevuutta ei ole kyetty arvioimaan. Emokannan kokoa indikoiva yli 30 cm:n mittaisten yksilöiden saalis pyyntiponnistukseen nähden on ollut huomattavan pieni vuodesta 2013 lähtien. Itäisen turskakannan tila on hyvin epävarma, viimeisimmiltä pohjakalojen tutkimusmatkoilta saatu tieto on ollut ristiriitaista. Uusi kiintiösuositus noudattaa varovaisuusperiaatetta. Myöskään Itämeren läntisen turskakannan osalta komissio ei tee vielä kiintiöesitystä. ICES:n kalastuskiintiösuositus läntisen turskakannan ammattikalastuksen saaliille on 917 tonnia, minkä lisäksi oletetaan virkistyskalastuksesta saatavaksi saaliiksi 2558 tonnia (yhteensä 3475 tonnia). Kiintiö koskee vain läntisestä turskakannasta saatavaa saalista. Sen lisäksi läntisen turskakannan kalastusalueelta saadaan itäisen turskakannan kaloja, joiden osuus saaliista joudutaan arvioimaan. Turskakantojen päällekkäiset esiintymisalueet vaikeuttavat kiintiösuosituksen antamista, ja neuvonannossa joudutaan tekemään oletuksia eri turskakantojen saalisosuuksista eri alueilla.

5 5 (5) Punakampelan osalta Suomella ei ole omaa kiintiötä. Punakampelaa kuitenkin saadaan vähäisiä määriä turskankalastuksen sivusaaliina erityisesti eteläiseltä Itämereltä. Kuluvana vuonna Ruotsi on vaihtanut Suomelle 3 tonnin kiintiöosuuden. Luonnonvarakeskuksen mielestä tätä käytäntöä on mahdollista jatkaa.