BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA VUOSIKERTOMUS

Transkriptio

1 BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA VUOSIKERTOMUS 2008

2 Tiedekuntaan kuuluvat laitokset ja asemat KILPISJÄRVEN BIOLOGINEN ASEMA Käsivarrentie 14622, Kilpisjärvi LAMMIN BIOLOGINEN ASEMA Pääjärventie 320, Lammi YMPÄRISTÖEKOLOGIAN LAITOS Niemenkatu 73, Lahti TVÄRMINNEN ELÄINTIETEELLINEN ASEMA J.A. Palménin tie 260, Hanko BIO- JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS PL 56 (Biokeskus 1, Viikinkaari 9) Helsingin yliopisto BIOTIETEELLISEN TIEDEKUNNAN VUOSIKERTOMUS 2008 Toimittajat Suunnittelu ja taitto Valokuvat Kirsikka Mattila ja Jonna Katajisto Anita Tienhaara Wilma Hurskainen ja Veikko Somerpuro sekä tiedekunnan laitosten ja asemien kuvamateriaali

3 Dekaanin katsaus: vuosi 2008 oli menestyksekäs Tiedekunta tilastoina Vuoden varrelta Tieteessä tapahtuu: lievitystä krooniseen kipuun Tieteessä tapahtuu: kasvitutkimuksen kärkijoukoissa Tieteessä tapahtuu: tutkijamme Madagaskarilla Laitosjohtajien tervehdykset akselilta Viikki - Lahti Pääaineiden esittely Akvaattiset tieteet Biokemia Biotekniikka (HEBIOT) Ekologia ja evoluutiobiologia Fysiologia Kasvibiologia Perinnöllisyystiede Yleinen mikrobiologia Ympäristötieteet Ympäristoekologia Biologisten asemien kuulumisia Tiedekunta lyhyesti

4 4 Vuosi 2008 oli menestyksekäs Tiedekunnan toiminnassa vuotta 2008 leimasivat valmistautuminen yliopistouudistukseen ja tutkinnonuudistuksen siirtymäaika. Laitosrakenteesta käytiin vilkasta keskustelua, ja loppuvuotta kohti ajatus kahden uuden laitoksen mallista sai yhä laajempaa kannatusta. Alkuvuodesta 2009 tiedekuntaneuvosto päätti, että vuoden 2010 alusta tiedekunnassa tulisi olemaan kaksi laitosta: biotieteiden laitos ja ympäristötieteiden laitos. Niistä jälkimmäinen koostuisi nykyisestä Lahden ympäristöekologian laitoksesta ja nykyisen bio- ja ympäristötieteiden laitoksen ympäristö- ja vesialoista. Uuden biotieteiden laitoksen puolestaan muodostaisivat nykyiset biologian pääaineet ja biokemia. Ratkaisulla tavoitellaan selkeämpää ja tasakokoisempaa laitosrakennetta sekä laitokset muodostavien tieteenalojen yhtenäisyyttä. Myös Lahden ja Viikin yhteistyön kehittäminen entisestään on tärkeä tavoite. Tutkinnonuudistuksen siirtymäajan päättymisen johdosta maisteritutkintotavoite ylitettiin reilusti vuonna Myös tohtoritavoite ylitettiin, kuten tapana on ollut jo jonkin aikaa. Siirtymäajan päättymiseen jälkeen tiedekunta on myöntänyt ainoastaan luonnontieteellisen alan tutkintoja, kun aiemmin oli mahdollista suorittaa sekä luonnontieteellisen että maatalous-metsätieteellisen alan tutkintoja. Tiedekunta valitsi viime vuonna ensimmäistä kertaa opiskelijat Master s Degree Programme in Neuroscience -maisteriohjelmaan ja perusti Master s Degree Programme in Multidisciplinary Studies on Urban Environmental Issues -maisteriohjelman. Tutkimustoiminnan tuloksellisuudesta mainittakoon esimerkkeinä, että Euroopan tutkimusneuvosto myönsi akatemiaprofessori Ilkka Hanskille Advanced Grant -rahoituksen ja tutkija Otso Ovaskaiselle nuoren tutkijan rahoituksen. Professori Carl G. Gahmberg valittiin Kungliga Vetenskaps- och Vitterhetssamhället i Göteborg -seuran jäseneksi ja professori Yrjö Helariutta Euroopan molekyylibiologian järjestön (EMBO) jäseneksi. Järjestetyistä kongresseista mainittakoon kasvibiologian alan kansainvälinen kongressi Tampere-talossa, johon osallistui noin 1100 tutkijaa 60 maasta. Henkilökunta kunnostautui myös tieteen popularisoijina. Tiedekunnan tutkimusasemien vaikuttavuus kasvoi merkittävästi, kun Kilpisjärven biologinen asema sai määräaikaisen, Lapin TE-keskuksen rahoittaman, professorin viran ja Metsäntutkimuslaitoksen Kilpisjärven aseman tilat siirtyivät biologiselle asemalle. Lammin biologisen aseman määräaikaisen, alueellisen yhteistyökumppanin rahoittaman, professuurin jatkokausi varmistui. Tvärminnen eläintieteellisen aseman upea 100- vuotishistoriikki valmistui. Tiedekunta edisti alumni- ja varainhankintatoimintaa käynnistämällä AVARA-hankkeen. Tavoitteena tässä pitkäjänteisessä toiminnassa on varainhankinnan ja alumnitoiminnan tehostaminen. Dekaani Jari Niemelä

5 5 Tiedekunta tilastoina Tutkinnoissa maisterisuma Tiedekunnassa suoritettiin yhteensä 161 kandidaatin ja 321 maisterin tutkintoa. Perustutkintojen määrän huomattava kasvu liittyi pääosin tutkinnonuudistuksen siirtymäajan päättymiseen heinäkuussa. Siirtymisajan päättymiseen asti biotieteellisessä tiedekunnassa oli lisäksi vielä mahdollista suorittaa vanhojen emotiedekuntien tutkintovaatimusten mukaisia tutkintoja sekä luonnontieteellisellä että maatalous-metsätieteellisellä alalla. Kandidaattien runsaus ilmentää myös siirtymistä kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään. Tohtoreita valmistui 60 ja tiedekunnan tavoitteet ylitettiin jo toistamiseen. Tohtoreista jopa 15 % oli kansainvälisiä. Kansainvälisyyttä tiedekunnan opintoihin tuovat niin maisteriohjelmat kuin tutkijakoulut. Opiskelijamäärä laski lievästi Vuonna 2008 tiedekunnassa oli 1230 perustutkintoa suorittavaa opiskelijaa. Tiedekunnan kuuteen koulutusohjelmaan ja kahteen maisteriohjelmaan otettiin uusia opiskelijoita yhteensä 179. Opiskelijamäärän laskua selittää, paitsi lievä lasku sisäänottomäärissä, vuoden runsas maisterisato. Jatkotutkintoa suorittavia opiskelijoita oli 439 ja uusia jatko-opiskelijoita eri pääaineisiin otettiin yhteensä NAISET LuK FM/MMM FL/MML FT Suoritetut tutkinnot MIEHET LuK FM/MMM FL/MML FT Opiskelijat Tiedekunnan henkilöstö Perustutkinto-opiskelijat Jatkotutkinto-opiskelijat Uusien perustutkinto-opiskelijoiden osuus Uusien jatkotutkinto-opiskelijoiden osuus Vakaat henkilöstö ja talous Henkilöstön määrässä ja rakenteessa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Opetuksen ja tutkimuksen tukena ovat myös noin 430 eri alojen dosenttia. Uusia dosentteja nimitettiin 17. Rahoitus on noussut tasaisesti. Toiminnasta katettiin valtion rahoituksella ja täydentävällä rahoituksella Tutkintomäärät ja Suomen Akatemian huippuyksiköt sekä tutkimustoiminnan laadukkuus ovat vaikuttaneet rahoitukseen myönteisesti. Täydentävä rahoitus sisältää tutkijoiden ja tutkimusryhmien oman tutkimusrahoituksen sekä biologisten asemien maksullisen toiminnan. Keskeisimpiä yhteistyökumppaneita ovat yhteisprofessuureja rahoittavat kunnat ja yritykset sekä Suomen Akatemia, Tekes, EU ja tieteelliset säätiöt Professorit ja akatemiaprofessorit Yliopistolehtorit, lehtorit, yliassistentit ja assistentit Tutkijat ja tohtorikoulutettavat Hallinto- ja viestintähenkilöstö Muu henkilöstö (opetuksen ja tutkimuksen tuki, tietotekniikka- ja tekninen henkilöstö)

6 6 Vuoden varrelta Rahavirtoja Metapopulaatiobiologian huippuyksikköä johtava akatemiaprofessori Ilkka Hanski sai Euroopan tutkimusneuvostolta (ERC) bio- ja lääketieteen alan 2,5 miljoonan euron Advanced Grant -rahoituksen tutkimushankkeelleen Ecological, molecular, and evolutionary spatial dynamics. Tutkija Otso Ovaskainen sai yli 9000 hakijan joukosta ERC:n Starting Independent Researcher Grant -rahoituksen johtamalleen Spatial ecology: bringing mathematical theory and data together -hankkeelle, joka pureutuu luonnonpopulaatioiden dynamiikkaan. Ovaskainen johtaa matemaattisen biologian tutkimusryhmää osana Metapopulaatiobiologian huippuyksikköä. Viikin ja Meilahden kampuksien yhteishanke Epigenome and Cancer Susceptibility sai ERC:ltä bio- ja lääketieteen alan Advanced Grant -rahoituksen. Hanke on lääketieteellisen tiedekunnan professori Päivi Peltomäen ja perinnöllisyystieteen professori Minna Nyströmin yhteishanke. Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos sekä Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistot aloittivat EU:n LIFE+ -ohjelmaan kuuluvan VACCIA-hankkeen, jossa selvitetään ilmastonmuutoksen vaikutusta ekosysteemipalveluihin. VACCIA pohjautuu pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen FinLTSER-verkostoon, johon tiedekunnan biologiset asemat kuuluvat. Myös tiedekunnan kaupunkitutkimus on mukana hankkeessa. Lammin biologiselle asemalle perustettiin Ympäristötutkimuksen säätiö marraskuussa. Perustajina on kymmenen Lammilla toimivaa yritystä. Aluksi pääoman kasvattamiseen keskittyvä säätiö pyrkii aloittamaan apurahojen jakamisen mahdollisimman pian. Säätiön tehtävänä on rahoittaa Lammilla tehtävää laadukasta ympäristötutkimusta. Palkintoja, nimityksiä ja muita sulkia hattuun Kasvibiologian professori Yrjö Helariutta valittiin Euroopan molekyylibiologian järjestön jäseneksi. Jäsenyys on kunnianimitys, joka myönnetään tieteellisten ansioiden perusteella alansa parhaimmistoa edustaville tutkijoille. Biokemian professori Carl G. Gahmberg valittiin Kungliga Vetenskaps- och Vitterhetssamhället i Göteborg -seuran jäseneksi. Rehtori nimitti 12 uutta tutkijatohtoria. Biotieteellisen tiedekunnan uutena tutkijatohtorina aloitti kasvibiologi Tarja Kariola. Viikin biokeskus valitsi lukuvuoden parhaaksi väitöskirjaksi tutkija Ilya Belevichin molekulaarisen biofysiikan alan väitöskirjan aiheesta Elektronisiirtoreaktioihin kytketty protonikuljetus terminaalisissa oksidaaseissa. Tiedekuntaneuvosto myönsi kunniamainintoja ansioituneille pro gradu -tutkielmien ohjaajille. Vuoden 2008 hyvinä ohjaajina palkittiin dosentti Patrik Byholm bio- ja ympäristötieteiden laitokselta ja Mats Westerbom Yrkeshögskolan Noviasta. Tiedekunta palkitsi vuonna 2008 erinomaisesta pro gradu -tutkielmasta seuraavat filosofian maisterit: Kilpisjärven biologiselle asemalle perustettiin soveltavan ympäristötutkimuksen professuuri, joka painottuu ekologisesti kestävän luontomatkailun tutkimukseen (kuva Josef Timar).

7 7 Helena Kilpinen, Jussi Koskinen, Heidi Nousiainen, Jelena Telenius, Heidi Kontio ja Vuokko Malk. Sonja Forss sai Helsinki-palkinnon pääkaupunkiseudun niittyjen kasvillisuutta käsittelevästä pro gradu -työstään. Kaupunki myönsi palkinnon viidelle ansiokkaan opinnäytetyön tehneelle korkeakouluopiskelijalle. Ekologiaa ja evoluutiobiologiaa opiskeleva Jouni Tikkanen voitti novelleillaan J. H. Erkon kirjoituskilpailun. Ympäristötutkimuksen uusia tuulia Kilpisjärven biologiselle asemalle perustettiin soveltavan ympäristötutkimuksen professuuri, joka painottuu ekologisesti kestävän luontomatkailun tutkimukseen. Professuurin perustaminen Kilpisjärvelle on osa suunnitelmaa lisätä asemien tutkimuskapasiteettia. Helsingin yliopisto, Walter ja Andrée de Nottbeckin säätiö ja Merentutkimuslaitos (nykyisin Suomen ympäristökeskus) solmivat sopimuksen, jolla luodaan mahdollisuudet Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle sijoitetun Itämerentutkimuksen professuurin vakinaistamiseen vuoden 2012 alusta lähtien. Ympäristötutkimuksen ja -opetuksen yksikkö HENVI perustettiin, kun HY:n ympäristötutkimusyksikkö HERC ja ympäristöopetusverkosto yhdistyivät toukokuussa HENVI edistää ympäristöalan tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden yhteistyötä sekä liittää ympäristöopetuksen ja -tutkimuksen kiinteämmin toisiinsa. Tällä hetkellä HENVI rahoittaa kuutta ympäristötutkimushanketta. malli, jonka avulla voidaan arvioida Suomenlahtea uhkaavien riskien yhteisvaikutuksia alueen luontoarvoihin. Puhetta maasta, metsästä ja ilmastosta HERC:in (nykyinen HENVI) perinteisen kevätseminaarin aiheena oli maankäytön ja ilmastonmuutoksen yhteydet. Huhtikuisen seminaarin puheenvuoroissa tarkasteltiin muun muassa paikallisen maankäytön yhteyksiä globaaleihin ilmastokysymyksiin. Lokakuussa järjestettiin professori Risto Sarvaksen 100-vuotisjuhlaseminaari Punkaharjulla. Sarvaksen elämäntyötä metsäntutkimuksen parissa käsitelleeseen seminaariin osallistui runsas kuulijajoukko. Elokuussa järjestettiin yli tuhannen osallistujan kansainvälinen Federation of European Societies for Plant Biology, FESPB 2008 kongressi Tampereella. Korkeatasoinen kokous herätti laajaa huomiota erityisesti bioenergian osalta. Tilaisuus palkittiin Tampere-talon vuoden 2008 parhaana kongressina. Tiedettä kaikelle kansalle Eläinekologian professori Hanna Kokko ja tiedetoimittaja Katja Bargum kirjoittivat kirjan evoluution voimasta ja yllättävyydestä huumoria unohtamatta. Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä -teos kertoo kansantajuisesti evoluution ihmeistä. Hankkeita lehmänläjistä Suomenlahden luontoarviointeihin Viikin tutkijat ja Suomen 4H-liitto toteuttivat ainutlaatuisen hankkeen, jossa 4H-nuoret keräsivät lantakuoriaisnäytteitä yli 130 maatilalta. Tavoitteena oli selvittää, miten maataloudessa jatkuvat muutokset vaikuttavat perinnemaisemien pieneliöihin. Yleisen mikrobiologian MYM-tutkimusryhmä ja Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkijat yhdistivät dosentti Kim Yrjälän johdolla kasvinjalostuksellisen ja mikrobiologisen osaamisensa projektissa, joka selvittää haapakloonien kykyä puhdistaa orgaanisten jätteiden saastuttamaa maaperää. Projektilla on merkitystä myös energiateollisuuden tarvitseman biomassan tuotannon kannalta. Kalastusbiologian professori Sakari Kuikan johdolla käynnistyneen IBAM-hankkeen tavoitteena on luoda Kuva WSOY

8 8 Kasvitieteen professori Jouko Rikkinen esitteli yleisimmät maassa ja vedessä, kivillä ja puilla kasvavat jäkälät ja sammalet kirjassaan Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa. Tvärminnen eläintieteellisen aseman johtaja Jouko Pokin toimittama Tvärminnen 100-vuotishistoriikki Haaveilua ja vedenpesua julkaistiin joulukuussa. Juhlakirjaa saa aseman toimistosta ja Yliopistokirjakaupoista. Tutkija Arun B. Mukherjee osallistui pohjavesikysymyksiä tarkastelevan teoksen toimitus- ja kirjoitustyöhön. Kirjassa käsitellään puhtaan pohjaveden tärkeyttä ja sen saatavuutta uhkaavia ongelmia. Teos on nimeltään Groundwater for Sustainable Development - Problems, Perspectives and Challenges. Samassa veneessä Tiedekunta järjesti lokakuussa jo perinteeksi muodostuneen sidosryhmätapaamisensa. Kolmessa alumni- ja sidostyhmätoimintaa luotaavassa puheenvuorossa korostettiin, että parhaimmillaan alumnitoiminta on tervettä ylpeyttä omasta yliopistosta ja tutkinnosta. Alumnien kannalta kyse on itsensä sivistämisestä ja verkostoitumisesta. Tiedekunnan tutkijat ja opiskelijat osallistuivat aktiivisesti Viikki-päivän järjestelyihin. Professori Ilkka Hanski luennoi Madagaskarin suojelualuesuunnittelusta ja opintoasiantoimiston väki vastaili lukiolaisten kysymyksiin. Lehtori Ari Ruuskanen kertoi Tvärminnen sukellustoiminnasta. Opiskelijat Kira Maisniemi ja Ninni Mikkonen puolestaan esittelivät lajituntemuksen verkko-oppimisympäristö Pinkan käyttöä. Ei oppi ojaan kaada opetuspuolen kohokohtia Kansainvälinen neurotieteen maisteriohjelma (MNEU- RO) alkoi syksyllä Englanninkielinen opetus nojaa Helsingin yliopistossa tehtävän hermoston tutkimuksen vahvaan tutkimustraditioon. Tiedekunta järjesti perinteiseen tapaan kaksi publiikkia eli tutkintotodistusten juhlallista luovutustilaisuutta. Toinen tilaisuus pidettiin kesäkuussa ja toinen joulun kynnyksellä. Tiedekuntaneuvosto päätti vuoden lopulla Multidisciplinary Studies on Urban Environmental Issues (MURE) -maisteriohjelman perustamisesta.

9 9 Tiedekunnan tutkijat valmensivat lukiolaisia kansainvälisiin biologian tiedeolympialaisiin. Menestystä tuli, sillä kaksi valmennettua sai kaulaansa pronssimitalin. Madagaskarilla, Ranomafanan kansallispuistossa, järjestettiin suojelualuesuunnittelun kenttäkurssi. Seitsemän biotieteellisen tiedekunnan opiskelijaa pääsi unohtumattomalle matkalle. Symbioosi ry palkitsi Vuoden opettaja -tunnustuksella innostavan professori, varadekaani Juha Voipion. Virtuaalisten tietolähteiden äärellä Solu- ja molekyylibiologian yliopistonlehtori Ragna Rönnholm ja tutkija Maarit Takatalo osallistuivat Human Proteinpedia -verkkopalvelun kehittelyyn. Kyseessä on tietopankki, johon alan tutkijat voivat tarjota tutkimustuloksiaan julkaistaviksi. Päämääränä on kerätä kaikki ihmistä koskeva proteiinitieto yhteen paikkaan. Sivusto löytyy osoitteesta Bio- ja ympäristötieteiden laitos osallistui hankkeeseen, jossa kehitetyn alalyysityökalun avulla voidaan tarkastella ennusteita erilaisten kuormitusskenaarioiden vaikutuksista Suomenlahden tilaan. Verkkotyökalu yhdistelee matemaattisten menetelmien avulla tietoa kokonaisvaltaisten arvioiden luomiseksi. Työkalu löytyy hankkeen verkkosivuilta osoitteesta Laatua ja rakenteita Tiedekunta sai uuden pedagogisen yliopistolehtorin, kun dosentti Viivi Virtanen astui luotsaamaan tiedekunnan opetuksen ja oppimisen kehittämistä sekä tutkimustyötä. Koulutuksen kansainvälinen arviointi ajoittui pääosin vuodelle Tällöin toteutettiin tiedekunta- ja laitostason itsearviointi sekä paneeliarviointi. Arvioitsijat kehottivat loppuseminaarissa tiedekuntaa jatkamaan hyvällä kehityksen ja ansiokkaan opetuksen palkitsemisen tiellä. Madagaskarilla, Ranomafanan kansallispuistossa, järjestettiin suojelualuesuunnittelun kenttäkurssi. Kurssilla assistenttina toimi tutkija Heini Kujala. CIMO:n koordinoima North-South-South Higher Education Institution verkosto-ohjelma rahoitti kenttäkurssia. Isossa kansainvälisessä suojelualuesuunnitteluhankkeessa hyödynnetään akatemiatutkija Atte Moilasen kehittämää Zonation-ohjelmaa.

10 10 Tieteessä tapahtuu: lievitystä krooniseen kipuun Morfiinia tehokkaampi kivunlievittäjä Vihkon ryhmältä huippujulkaisu Neuron-lehdessä Professori Pirkko Vihko on tutkinut runsaimmin eturauhasisssa esiintyvää PAP-entsyymiä (Prostatic Acid Phosphatase) yli 30 vuoden ajan. Tämä entsyymi on hyvin epätavallinen tutkimuskohde, ja käytännössä kaikki sitä koskevat merkittävät tutkimustulokset ovat Vihkon ryhmän tekemiä. Pitkään Vihko tutki lähinnä PAP-entsyymin osuutta eturauhassyövän synnyssä. Reilu vuosi sitten Vihkon ryhmä kuitenkin löysi entsyymistä myös aiemmin tuntemattoman muodon, jota on muuallakin elimistössä, esimerkiksi kipuhermoissa. Vähitellen päätutkimusalueeksi onkin muodostunut hermosignaalivälitys. Kipututkimuksen alkujuuret ulottuvat jo Vihkon viisi vuotta sitten kehittämään poistogeeniseen hiirimalliin, jolta puuttui PAP-entsyymi. Vihko hyödynsi viime vuonna poistogeenistä hiirimallia työssään, joka julkaistiin alallaan johtavan Neuron-lehden kansikuva-artikkelina. Osoitimme yhdessä North Carolinan yliopiston professori Mark Zylkan tutkimusryhmän kanssa, että poistogeenisillä hiirillä oli lisääntynyt kipuherkkyys tulehdusja hermovauriokivulle. Syynä oli PAP-entsyymin puutos. Sen sijaan entsyymiproteiinin korvaava annostelu hiirille poisti kipua tehokkaasti kahdeksan kertaa tehokkaammin kuin morfiini. Tutkimus osoitti, että PAP on tärkeä peluri kroonisen kivun säätelyssä. Mikä parasta, sillä ei näyttäisi olevan morfiinille ominaisia vahvoja sivuvaikutuksia. Kivun kiusaamia ihmisiä on paljon, joten tehokkaalle kipulääkkeelle on kova tilaus. Neuvottelut lääkeyritysten kanssa ovat käynnissä. Kliinisiin kokeisiin halukkaista potilaistakaan ei olisi pulaa, niin moni kroonisesta kivusta kärsivä ihminen on ollut minuun yhteydessä. Pitkän uransa aikana Vihko on luonut laajat kansainväliset yhteistyöverkostot. Neuronissa julkaistu artikkeli on kuitenkin poikinut vielä uusia tutkimusyhteistyökuvioita, ja hyvä yhteistyö Zylkan ryhmän kanssa jatkuu. Uusia yhteistyökuvioita on syntynyt myös täällä Viikissä ja Biomedicumin suunnalla sekä Turun ja Oulun yliopistoissa olevien tutkimusryhmien kanssa. Tähtäin korkealla Vihko kertoo ohjanneensa tähän mennessä 23 väitöskirjaa ja tällä hetkellä hänellä on kolme ohjattavaa. Julkaisut eivät ole hänelle tutkimusuran tässä vaiheessa mikään itseisarvo. Teen vain riskiprojekteja ja tähtään huippulöytöihin. Kipu- ja aivotutkimuspuolelle siirtyminen on tuonut paljon uuden opettelua, olen lukenut viime vuosina valtavasti. Ryhmältämme on tiedossa myös uusia julkaisuja, jotka kertovat PAP-entsyymin vaikutuksista.

11 11 Tieteessä tapahtuu: kasvitutkimuksen kärkijoukoissa Kuivuutta ja stressiä kestävien kasvien juurilla Professori Jaakko Kangasjärven tutkimusryhmä bioja ympäristötieteiden laitoksella tutkii happiradikaalien vaikutusta kasvien omiin puolustus- ja säätelymekanismeihin, jotka laukeavat kasvien kohtaamissa stressitilanteissa. Ryhmä kuuluu kasvien signalointia tutkivaan kansalliseen huippuyksikköön. Kangasjärvi kertoo, että hänen ryhmänsä erityisen kiinnostuksen kohteena on se, miten kasvit tunnistavat happiradikaalit, jotka aktivoituvat kaikissa niiden kohtaamissa stressitilanteissa. Tutkimustulokset saattavat auttaa tutkijoita kehittämään stresseille ja taudeille entistä vastustuskykyisempiä kasveja. Ulkoisia stressitilanteita ovat esimerkiksi ympäristön muutokset, veden puute, suolaisuus, kohonneet otsonipitoisuudet ja kasvipatogeenien hyökkäykset. Happiradikaalien vaikutuksesta stressiviesti lähtee etenemään kasvin soluissa; signaalin saatuaan kasvin solut osaavat ryhtyä tarvittaviin puolustustoimenpiteisiin. Päämääränä on tunnistaa koko tapahtumaketju tunnistusvaiheesta viestinvälityksen kautta geenien reagointivaiheeseen. Tavoitteena on päästä mahdollisimman lähelle puolustuskoneiston käynnistymispistettä. Happiradikaaleista tiedetään paljon, mutta niiden tunnistamisesta on vähän tietoa. Happiradikaaleja syntyy solujen normaalin aineenvaihdunnan haitallisina sivutuotteina, mutta onneksi soluilla on koneistot niiden poistamiseen. Toisaalta happiradikaalit toimivat myös viestinvälittäjinä, joita solut tuottavat tarkoituksellisesti. Ne toimivat esimerkiksi puolustusvasteiden säätelijöinä, mutta happiradikaalien tämä rooli on vielä vähemmän tunnettu. Nature-julkaisu kasvin ilmarakojen toiminnasta Viime vuonna Kangasjärven ryhmä teki yhdessä University of California, San Diegon tutkijoiden kanssa merkittävän geenilöydön. Sitä käsitellyt artikkeli julkaistiin tiedelehti Naturessa, ja havainto sai runsaasti huomiota myös valtamediassa ympäri maailmaa. Tutkimuksen kohteena oli kasvien ilmarakojen toiminta. Normaalisti kasvi kerää niiden kautta hiilidioksidia ja haihduttaa kosteutta. Stressitilanteessa kasvi saattaa sulkea ilmarakonsa. Siten kasvi torjuu myrkkyjen aiheuttamaa tuhoa, mutta samalla loppuu yhteyttäminen ja kasvu. Reaktio ei ole viljelijöiden mieleen. Ilmarakoja on tutkittu paljon ja niiden toimintaa sääteleviä ionikanavia on löydetty jo aiemmin. Me kuitenkin paikallistimme keskeisimmin ilmarakojen toimintaan vaikuttavan anionikanavan. Löytämämme anionikanava on ratkaisevan tärkeä ilmarakojen säätelymekanismien kannalta. Se vaikuttaa lehtien ilmarakoja ympäröiviin rengasmaisiin huulisoluihin ja niiden kautta moniin kasvin perustoimintoihin, Kangasjärvi päättää.

12 12 Tieteessä tapahtuu: tutkijamme Madagaskarilla Miten populaatiot pärjäävät pirstoutuneissa elinympäristöissä? Akatemiaprofessori Ilkka Hanski johtaa metapopulaatiobiologian tutkimusryhmää, joka tutkii eliöiden runsautta ja levinneisyyttä sääteleviä tekijöitä. Erityisen kiinnostuksen kohteina ovat pirstoutuneissa elinympäristöissä elävät lajit. Tutkimustuloksia hyödynnetään muun muassa suojelualuesuunnittelussa, jonka tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Tutkimusryhmä on jo toistamiseen nimetty Suomen Akatemian huippuyksiköksi. Hanski sai 2,5 miljoonan euron tutkimusrahoituksen Euroopan tutkimusneuvostolta (ERC). Kyseessä on jo toinen samaan tutkimusryhmään tullut merkittävä ERCrahoitus lyhyen ajan sisällä: myös akatemiatutkija Otso Ovaskainen on saanut ERC-rahoituksen. Hän tekee rahoituksen turvin mittavaa teoreettista tutkimusta omien oppilaidensa ja post doc -tutkijoiden kanssa. ERC-rahoituksen myötä rahoittajiemme profiili on muuttunut ja tutkimuskenttä laajentunut. Viime aikoina olemme saaneet uusia odottamattomia jäseniä. Ryhmässä on nyt muun muassa molekyyligeneetikkoja ja bioinformaatikkoja. Hanski kertoo, että tavoitteena on hahmottaa biologisten ilmiöiden syyt molekyylitasolta populaatioiden kautta ympäristön tasolle. Se tapahtuu yhdistämällä perimän tasolta tulevaa tietoa ekologiseen tietoon. Juuri nyt suurin panostus on genomiikan puolella. Sovellamme uusia sekvensointimenetelmiä lajeilla, joista ei ole aiempaa genomitietoa. Lähivuosina populaatiobiologiassa tapahtuu genomivallankumous, jonka myötä tiedämme paljon enemmän ominaisuuksien perinnöllisestä taustasta. Sitten voimme esimerkiksi tutkia luonnonvalintaa entistä tehokkaammin lajien luontaisissa elinympäristöissä. Madagaskar täydentää tutkimuspalettia Madagaskarin saari Afrikan rannikolla on ekologien ja populaatiobiologien aarreaitta. Saari on lajistoltaan todellinen monimuotoisuuden keskittymä. Yritämme ymmärtää, miten lajiston monimuotoisuus on kehittynyt niiden runsaan 100 miljoonan vuoden aikana, joka on kulunut saaren irtautumisesta Afrikan mantereesta. Ryhmän tutkijat tekevät saarella kahta erillistä tutkimusprojektia. Isossa kansainvälisessä suojelualuesuunnitteluhankkeessa hyödynnetään akatemiatutkija Atte Moilasen kehittämää Zonation-ohjelmaa. Hanski itse tekee saarella perustutkimusta: hän tutkii saaren luonnon monimuotoisuutta 300 lantakuoriaislajin avulla. Myös näissä tutkimuksissa käytetään genomiikan menetelmiä, joiden avulla saadaan tietoa uusien lajien synnystä ja niiden sopeutumisesta ympäristöönsä. Evolutiivisten tutkimusten ohella olemme analysoineet, miten metsien hakkuut vaikuttavat lajiston monimuotoisuuteen. Tulokset ovat huolestuttavia, sillä suojelutoimista huolimatta prosenttia sademetsien lajeista on kuolemassa tai jo kuollut sukupuuttoon. Tilanne on monella tavalla yllättävän samankaltainen kuin Suomessa: meilläkin 20 prosenttia metsälajeista on häviämässä luonnonmetsien katoamisen ja pirstoutumisen myötä. Hanskin mukaan Madagaskarilla tehtävä tutkimustyö täydentää ryhmän muita tutkimuksia. Madagaskar tuo tutkimuksiin miljoonien vuosien mittakaavan, kun muissa hankkeissa on enemmän kysymys siitä mitä tapahtuu tässä ja nyt.

13 13 TUTKIJAMME MADAGASKARILLA Ohjelmisto tukee maailmanlaajuista luonnonsuojelutyötä Tutkija Atte Moilanen ryhmineen on kehittänyt laskennallisiin menetelmiin perustuvan Zonation-ohjelmiston, jota muun muassa UC Berkeleyn tutkijat hyödynsivät osana Madagaskarin suojelualueverkoston laajentamisen suunnittelua. Hanketta käsiteltiin Science-lehden kansikuvaartikkelissa. Tutkimushankkeen päämääränä oli kasvattaa Madagaskarin suojeltujen alueiden pinta-ala kolmesta prosentista kymmeneen prosenttiin. Madagaskarilla tapahtunut sotilasvallankaappaus on kuitenkin pistänyt kapuloita rattaisiin. Ilkka Hanskin paikallinen yhteistyökumppani kertoi, että esimerkiksi ruusupuita on kaivettu kaivinkoneilla juurineen: samalla muulle ympäristölle on aiheutunut suuria tuhoja. Juuri nyt en tiedä miten asiat ovat etenemässä, Moilanen sanoo. Ohjelmiston avulla suojelusuunnitelma voitiin perustaa suureen määrään biologista tietoa saaren 2300 kotoperäisestä lajista. Ohjelmisto yhdisteli tätä tietoa tehokkaasti esimerkiksi kaukokartoitustietoon erilaisten elinympäristöjen jakautumisesta. Ohjelmisto ottaa niin haluttaessa huomioon eri eliölajien elinympäristövaatimukset sekä populaatioiden kytkeytyvyyden vaikutukset lajien säilymiseen. Ohjelmisto laskee optimaalisen tavan kohdentaa suojelualueet siten, että alueet turvaavat mahdollisimman suuren lajiston säilymisen. Zonationia on hyödynnetty myös muun muassa Uuden Seelannin ehdotettujen meriensuojelualueiden arvioinnissa ja Englannissa perhosten elinympäristöjen suojelun ja hoidon suunnittelussa. Suomessa ohjelmistoa on käytetty osana Metsähallituksen suojelualueiden laajennussuunnitelmaa Etelä- ja Keski-Suomessa. Kenttäkurssi Madagaskarilla Seitsemän tiedekunnan opiskelijaa pääsi viiden ja puolen viikon mittaiselle kenttäkurssille Madagaskarin saarelle. Kulttuurit kohtasivat, sillä kurssille osallistui sama määrä Antananarivon yliopiston opiskelijoita. Opiskelijat perehtyivät suojelualuesuunnittelun ja kehitysmaiden asukkaiden tarpeiden kohtaamiseen: ne kun ovat osin keskenään ristiriitaisia. Tutkija Heini Kujala toimi kurssilla assistenttina. Hän opetti opiskelijoille Atte Moilasen kehittämän Zonation-ohjelman käyttöä ja järjesti paikallisille yliopisto-opiskelijoille johdantokurssin ennen suomalaisopiskelijoiden saapumista. Paikallisten opiskelijoiden tiedot ekologiasta ja suojelualuesuunnittelusta olivat hyvällä tasolla. Johdantokurssi tuli kuitenkin tarpeeseen, sillä maidemme välillä on erilainen opiskelukulttuuri. Kujalan mukaan suojelualuesuunnittelu kehitysmaaolosuhteissa on huomattavan erilaista kuin Suomessa. Suomeen verrattuna madagaskarilaisten elanto riippuu toisella tavalla maasta. Monet elävät köyhyydessä, joten suojelualueiden valinnassa täytyy huomioida myös heidän elinkeinojensa jatkuvuus. Kurssilaiset tutustuivat moniin kehitysyhteistyö- ja ympäristökasvatushankkeisiin sekä tapasivat paikallisia päättäjiä. Kurssilaiset oppivat paljon myös tieteellisen tiedon välittämisestä erilaisille yleisöille. He opettivat luonnonsuojelubiologiaa koululaisille, joiden kanssa suomalaisilla opiskelijoilla ei ollut yhteistä kieltä. Kommunikaatio kuitenkin toimi. Matkalaisten mietteitä kuultiin pitkin kevättä Ylen Radio 1:n Tiedelinko-ohjelmassa. Heidän ajatuksiinsa saattoi tutustua myös lukemalla Tutkimusretkellä-blogia ja Yliopistolehteä. Kuvat Heini Kujala

14 14 Laitosjohtajien tervehdykset akselilta Viikki - Lahti Bio- ja ympäristötieteiden laitos Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tutkimuskohteet ulottuvat molekyyli- ja solutasolta yksilöiden ja lajien kautta eliöyhteisöihin ja ekosysteemeihin. Laitoksella toimii lukuisia tutkimusryhmiä ja tutkimuksen huippuyksiköitä, ja tutkimus on luonteeltaan kansainvälistä ja laaja-alaista. Tohtoreita valmistuu runsaasti. Laitoksella tehtävä tutkimus tuottaa monipuolisia sovelluksia ja tuotekehitysideoita sekä luo yhteyksiä teollisuuteen, valtion tutkimuslaitoksiin, ministeriöihin ja kuntasektorille. Ekologinen tutkimus ja ympäristötutkimus tuottavat tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi. Ilmastonmuutoksen, kaupunkiekologian ja ympäristönsuojelun tutkimustulokset vaikuttavat myös yhteiskunnallisiin päätöksentekoprosesseihin. Terveydenhoito, lääketiede ja lääketeollisuus hyödyntävät jatkuvasti biotieteellistä tutkimusta. Lisäkoulutuksella voi erikoistua muun muassa sairaalabiokemistiksi, -geneetikoksi tai -mikrobiologiksi. Laitos koordinoi Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelmaa, jonka integroiminen muuhun opetukseen on käynnissä. Vuonna 2008 keskeisiä asioita olivat koulutuksen ja opetuksen johtaminen. Poikkeuksellisen suuren laitoksen opetussuunnittelutyö, opetuksen kehittäminen ja uuden järjestelmän mukaiset tutkintovaatimukset asettivat myös omia haasteitaan. Opetuksen virtaviivaistaminen ja kehittäminen vaativat uudelleenarviointia sekä yhteistyön ja tiedonkulun lisäämistä eri pääaineiden ja koulutusohjelmien välillä. Tässä työssä voimme onnistua vain yhdessä opiskelijoiden kanssa: haastetta riittää useiksi vuosiksi. Pyrkimyksenä on antaa integroitu ja ymmärrettävä kuva biologian ja ympäristötieteiden eri alojen ja suuntausten välisistä yhteyksistä. Kielo Haahtela Laitoksen johtaja

15 15 Ympäristöekologian laitos Vuosi 2008 oli ympäristöekologian laitokselle menestyksellinen ja tuloksellinen vuosi kiitos siitä mainiolle henkilökunnallemme ja opiskelijoillemme! Selvisimme hyvin tutkintorakennemuutoksen urakasta, ja laitokselta valmistui ennätysmäärä pro gradu -tutkielmia sekä filosofian maistereita. Myös kaupunkitutkimuksen maisteriohjelman ympäristöekologinen linja pysyi tavoitteissaan. Valmistuneet ympäristöekologit ovat sijoittuneet hyvin erilaisiin työtehtäviin niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille. Ympäristöekologista tutkimusta ja opetusta tukevat ja palvelevat laboratorio- ja laitevalmiudet sekä kokeellisen tutkimuksen tilat ja resurssit saatiin vuoden 2008 aikana hyvälle kansainväliselle tasolle. Tutkijat ovat onnistuneet erittäin hyvin hankkimaan tutkimusrahoitusta, joka muodosti vuonna 2008 yli puolet kokonaisbudjetistamme. Kansainvälistyminen tutkimuksessa ja opetuksessa on ollut vuositavoitteiden mukaista. Perusopiskelijamme hakeutuivat aktiivisesti kansainväliseen vaihtoon, ja yli 30 jatko-opiskelijastamme seitsemän oli ulkomaalaisia. Saimme myös valmiiksi englanninkielisen sivuainekokonaisuuden Urban Environmental Ecology (25 ECTS), joka toteutetaan ensimmäisen kerran keväällä Laitoksemme ympärille on viime vuoden ja vuosien aikana kehittynyt merkittävä ympäristötutkimuksen ja -opetuksen sekä ympäristöliiketoiminnan keskittymä Lahden ympäristökampus. Yhteistyökumppaneita kampuksella ovat Teknillisen korkeakoulun, Tampereen teknillisen yliopiston ja Lahden ammattikorkeakoulun yksiköt, Suomen ympäristöteknologiaklusteria kehittävä ja kansainvälistävä Lahden tiede- ja yrityspuisto Oy maan toiseksi suurimpine yrityshautomoineen, Suomen suurin tutkimuslaboratorioyhtiö Ramboll Analytics Oy, Lahden tiedekirjaston ympäristökirjasto sekä noin 40 muuta yritystä tai organisaatiota. Pääaineiden esittely Akvaattiset tieteet Akvaattiset tieteet jakautuu murto- ja merivesiin suuntautuvaan hydrobiologiaan, sisävesiä tutkivaan limnologiaan sekä kalataloustieteeseen, johon kuuluvat kala- ja kalastusbiologia sekä kalatalous. Lisäksi pääaineessa toimii Ympäristömuutosten tutkimusyksikkö (ECRU). Keskeisenä tavoitteena on vesiluonnon kokonaisvaltainen tarkastelu, vesiekosysteemien kehityksen, rakenteen ja toiminnan säätelyn ymmärtäminen sekä ihmisen toiminnan vaikutusten arvioiminen. Vuonna 2008 pääaineessa käynnistyi useita uusia hankkeita, kuten neljä Itämeren maiden BONUS+ -tutkimusohjelmaan kuuluvaa hanketta. Yksityiset säätiöt rahoittavat monia meri- ja sisävesien väitöskirjatutkimuksia, joita ohjataan pääaineen ohella sidosryhmien taholta. Alan tutkimuskenttä on laajentunut myös Suomen Akatemian tutkijatohtorirahoituksen myötä. Pääaineessa toimii useita pitkäaikaisia projekteja. Ne liittyvät muun muassa Itämeren jään biogeokemialliseen tutkimukseen, sisävesien ravintoketjukunnostukseen, kaikuluotausmenetelmien soveltamiseen kalakantojen arvioinnissa ja kalojen iän määrittämismenetelmiin. Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa -tutkimushanke jatkuu. Timo Kairesalo Laitoksen johtaja

16 16 AKVAATTISET TIETEET Istutukset eivät auta lohikantoja Pohjoisen Itämeren luonnonlohikantojen suojelemiseksi tehdyt istutukset eivät havaittavasti auttaneet luonnonlohien kantojen elpymistä. Atso Romakkaniemen kalataloustieteen väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa. Romakkaniemen mukaan istutetut lohet selviävät merivaellukselta selvästi luonnonlohia heikommin. Altaissa kasvatetut poikaset eivät nähtävästi opi välttämään petoja tai kalastajia. Sen vuoksi istutettujen lohien kato merivaelluksella oli istutusiästä riippuen 2,8 3,3 -kertaista luonnonlohiin nähden. Joissa istutuslohet kilpailevat silti samoista apajista kuin luonnonlohetkin. Lohi on joessa reviirikala, joka taistelee elintilastaan. Istutettujen lohien on havaittu olevan aggressiivisia, mikä voi supistaa luonnonlohien elintilaa. Lisäksi istutuslohiin liittyy riski geneettisestä yksipuolistumisesta. Viljelykalojen emojen valintaprosessissa saatetaan vahingossa suosia tiettyjä geenityyppejä, jotka sitten korostuvat istutetussa populaatiossa. Istutuksia parempana suojelukeinona Romakkaniemi näkee kalastuksen sääntelyn, jonka avulla Itämeren luonnonlohikannat on saatu kymmenkertaistettua 1980-luvun lopun tilanteesta. Tarvetta on jokikohtaiselle lohikantojen hoidolle. Suomessa kantojen tilanne alkaa olla melko hyvä, mutta esimerkiksi Viron jokien lohikannat ovat hyvin heikkoja. Niiden hoitamiseksi tarvitaan sekä kalastuksen säätelyä että jokiympäristöjen parantamista lohen ehdoilla. Lyhennelmä Juha Merimaan tekstistä, Yliopisto-lehti 9/ Biokemia Biokemia on elämää molekyylitasolla tutkiva tiede, johon pohjautuvat esimerkiksi solubiologia, lääketiede, perinnöllisyystiede ja kehitysbiologia sekä monet muut tieteenalat. Biokemiassa pyritään ymmärtämään eri biologisten prosessien ja sairauksien taustalla olevia kemiallisia mekanismeja, joten alan tutkimus on tärkeää uusien lääkkeiden ja terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittelyssä. Koulutusohjelma on suosittu ja opiskelijat edustavat Suomen parhaimmistoa. Tästä kertovat lyhyet valmistumisajat sekä väitöskirjojen määrä ja taso. Viikissä biokemiaa opetetaan myös maatalous-metsätieteellisessä ja eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Yhteistyö näiden tiedekuntien kanssa on tiivistymässä, ja se vahvistaa varmasti sekä alan opetusta että tutkimusta. Vuoden 2008 varrella biokemian tutkijat julkaisivat alan huippulehdissä suuren määrän korkeatasoisia töitä, jotka herättivät merkittävää kansainvälistä huomiota. Eräs niistä oli tutkimus PAP-entsyymin kipua lievittävästä vaikutuksesta. Biotekniikka (HEBIOT) Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelman (HEBI- OT) toiminta ylittää tiedekunta- ja korkeakoulurajat. Yhdessä Aalto-yliopistoa muodostavien Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa perustetussa koulutusohjelmassa opiskellaan luonnontieteitä, insinööritieteitä ja liiketaloustieteitä. HEBIOT

17 17 tuottaa biotekniikan osaajia monitieteisen tutkimuksen, bioteollisuuden ja palvelusektorin tarpeisiin sekä yrittäjiksi. Vuonna 2008 koulutusohjelmaan valittiin 30 uutta perustutkinto-opiskelijaa. Opiskelijoita oli kaikkiaan noin 160, joista vajaa kolmasosa biotieteellisessä tiedekunnassa. HEBIOT:n toimintaa on integroitu yhä tiiviimmin muiden molekyylibiologisten pääaineiden biotekniikkaa sivuavaan opetukseen. Viime vuonna koulutusohjelmasta valmistuivat ensimmäiset luonnontieteiden kandidaatit ja erillisen MBIOT-maisteriohjelman tehostettu kansainvälinen markkinointi lisäsi opiskelijoiden hakijamääriä. MBIOT ja Biotekniikan instituutti järjestivät useita englanninkielisiä luento- ja laboratoriokursseja sekä ohjattua laboratorioharjoittelua. Biotekniikan opiskelijat ovat sijoittuneet hyvin tutkimusryhmiin sekä Viikin että Meilahden kampuksella. Ekologia ja evoluutiobiologia Ekologian ja evoluutiobiologian pääaine käsittelee luonnonvaraisten eliöiden suhdetta ympäristöönsä yksilöistä populaatioihin, eliöyhteisöihin ja ekosysteemeihin. Eläinten levinneisyyteen ja runsauteen vaikuttavia tekijöitä tutkitaan niin perinteisen maastotyön kuin genetiikan, molekyyliekologian ja mallintamisen menetelmin. Lisäksi pääaineessa tutkitaan sosiaalista käyttäytymistä ja seksuaalivalintaa sekä evolutiivisten ristiriitojen erikoispiirteitä ja lajiutumista. Mallilajeina käytetään esimerkiksi muurahaisia, lintuja ja kaloja. Pääaineessa toimii useita kansainvälisesti tunnettuja tutkimusryhmiä. Metapopulaatiobiologian huippuyksikköön saatiin kaksi merkittävää ERC-rahoitusta. Samassa yksikössä kehitetyn suojelualuesuunnitteluohjelman soveltaminen Madagaskarin luonnonsuojeluverkoston laajentamisessa sai paljon huomiota. Evoluutiogenetiikan ja -fysiologian huippuyksikköön kuuluvassa Ekologisen genetiikan tutkimusryhmässä selvitettiin muun muassa ilmastonlämpenemisen mahdollisia evolutiivisia vaikutuksia. Erityistä huomiota sai myös perinteistä sukupuoliroolien teoriaa tarkentanut sukupuolijakauman huomioiva matemaattinen mallinnus. Fysiologia Fysiologian tutkimusalue ulottuu molekyyli- ja solutasolta toimivaan organismiin asti. Tutkimus painottuu neurobiologiaan, erityisesti hermosolujen viestintään sekä EKOLOGIA JA EVOLUUTIOBIOLOGIA Kutistuvien lokkien arvoitus Ilmaston lämpenemisen on ajateltu suosivan pienempiä eläinyksilöitä ja johtavan eläinlajien kutistumiseen. Pienentyminen ei kuitenkaan välttämättä johdu perimän muutoksesta. Kansainvälinen ryhmä tutki uusiseelantilaisten hopealokkien koon muutosta vuosina yhdessä populaatiossa. Lokit pienentyivät havaittavasti. Saattaisi olettaa, että pienentyminen johtui ilmaston lämpenemisestä, ja että populaatiossa oli tapahtunut luonnonvalinnasta johtuvia geneettisiä muutoksia. Akatemiaprofessori Juha Merilä bio- ja ympäristötieteiden laitokselta kumoaa oletuksen. Totesimme, että hopealokkien geneettinen, periytyvä koko ei ole muuttunut. Ruumiin koon muutos on vain ympäristöstä eikä evoluutiosta johtuvaa. On epäselvää, mikä on aiheuttanut eläinten koon muutoksen. Ehkäpä ravinnon määrä tai laatu on muuttunut. Merilä arvostelee tutkimuksia, joissa eläinten ilmiasun pitkän ajan muutoksia on tulkittu evoluutioksi, mutta saatuja tuloksia ei ole varmennettu geeneistä. Ilmiasu on geenien ja ympäristön summa ja tieteellisissä tutkimuksissa pitäisi aina varmentaa, että muutos on tapahtunut myös geenien tasolla. Lyhennelmä Kimmo Luukkosen tekstistä, Yliopisto-lehti 9/ aivojen kehitystä ja muovautuvuutta ohjaaviin mekanismeihin. Tutkimusryhmillä on tiivistä yhteistyötä Biotekniikan instituutin ja Neurotieteen tutkimuskeskuksen kanssa. Pääaineessa toimii osa Molekulaarisen ja integratiivisen neurotieteen huippuyksiköstä. Vertailevaa ja ekologista fysiologiaa edustaa aistinbiologian ryhmä. Pääaineen koulutuksen erikoistumislinjat ovat neurobiologia, kehitys- ja lisääntymisbiologia sekä yleinen ja ekologinen fysiologia. Uusi neurotieteen maisteriohjelma käynnistyi Jatkokoulutuksessa pääaineen koordinoima Suomen neurotieteen tutkijakoulu (FGSN) ja kansainvälisen Marie Curie Action -statuksen saanut CORTEX-yhteistyöverkosto ovat tärkeässä roolissa. Kehitysbiologian opiskelijat saavat yleensä tutkijankoulutuksensa Biotekniikan instituutin ja Biomedicumin kehitysbiologian tutkimusryhmissä.

18 18 Kasvibiologia Pääaine kattaa kasvibiologian solu- ja molekyylibiologiasta kasviekologiaan ja systematiikkaan. Erikoistumislinjoja ovat kasviekologia, kasvi- ja sienisystematiikka, kasvifysiologia ja -kehitysbiologia sekä yleinen kasvitiede. Ne tarjoavat mahdollisuuden monialaisiin kasvien ja sienten fysiologiaa, ekologiaa, evoluutiotutkimusta ja systematiikkaa sisältäviin opintoihin. Vuoden 2008 aikana fysiologisen kasviekologian ja kasvien kehitysbiologian tutkimusta ja opetusta on tuettu muun muassa laitehankinnoin. Lajintuntemuksen palkittua oppimisympäristö Pinkkaa on edelleen kehitetty ja laajennettu. Kasvien stressifysiologian, ekofysiologian ja kehitysbiologian tutkimusryhmät kuuluvat Kasvin signaloinnin huippuyksikköön, ja ryhmien tutkimuksia on julkaistu arvostetuimmissa alan julkaisusarjoissa. Kasvibiologian tutkimusryhmien jatko-opiskelijoita kuuluu Viikin eri tutkijakouluihin ja Kasvibiologian kansalliseen tutkijakouluun. Elokuussa 2008 pääaineen tutkijat olivat järjestämässä Federation of European Societies for Plant Biology, FESPB 2008 kongressia Tampereella. Kokoukseen osallistui yli 1000 kasvibiologia 60 eri maasta. Kongressin esiintyjät olivat korkeatasoisia ja myös lehdistö kiinnostui tilaisuudesta. Perinnöllisyystiede Perinnöllisyystiede tutkii perinnöllisyyden lainalaisuuksia geenien ja genomien analyysistä aina populaatio- ja lajitason tutkimuksiin. Tuloksia sovelletaan muun muassa lääketieteessä, kasvien ja eläinten jalostuksessa sekä mikrobien valvonnassa. Pääaine vastaa sairaalageneetikkojen erikoistumiskoulutuksesta ja on aktiivisesti mukana useiden tutkijakoulujen toiminnassa. Kasvi- ja mikrobigenetiikan alalla toimivat tutkimusryhmät ovat osa Kasvien signaloinnin tutkimuksen huippuyksikköä, jota pääaine koordinoi. Ryhmät tutkivat kasvien sopeutumista ympäristön luomiin stresseihin, tautipuolustusta sekä kasvien ja kasvitauteja aiheuttavien bakteerien vuorovaikutuksia. Bioinformatiikassa on keskitytty genomitutkimukseen. Genomien toiminnallisiin alueisiin segmentointia varten on kehitetty laskennallisia menetelmiä. Rakennegenomiikassa on tehostettu uusien proteiinirakenteiden luokittelua. Ihmis- ja syöpägenetiikan uutena avauksena on suolistosyövän syntyyn vaikuttavien epigeneettisten

19 19 mekanismien tutkimus, jolle on myönnetty merkittävä ERC-rahoitus. Huomionarvoista on myös kehitys- ja neurogenetiikan tutkimusryhmän löytämä ensimmäinen hyönteisten neurotrofinen kasvutekijä. Yleinen mikrobiologia Yleinen mikrobiologia jakaantuu lääketieteelliseen mikrobiologiaan, virologiaan ja mikrobiekologiaan. Lääketieteellinen mikrobiologia keskittyy taudinaiheuttajabakteerien genomiikkaan ja maitohappobakteerien tutkimukseen. Virologiassa tarkastellaan bakteereja sekä arkkieliöitä infektoivien virusten hienorakennetta ja evoluutiota. Mikrobiekologiassa paneudutaan taudinaiheuttajien ja maaperän bakteerien vuorovaikutuksiin kasvien kanssa. Maitohappobakteerien pintaproteiinien tutkimus liittyy terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämiseen. Lääketieteellisessä mikrobiologiassa on myös kehitetty menetelmiä vieraiden proteiinien erittämiseksi bakteerisolusta kasvatusliuokseen sekä selvitetty taudinaiheuttajabakteerien toimintaa ja evoluutiota. Virologiassa on selvitetty virusten RNA-polymeraasien toimintamekanismeja sekä viruspartikkelien rakentumista infektion aikana. Mikrobiekologiassa on tutkittu maaperän metaanintuottajia ja puiden kasvua edistävien mikrobien käyttömahdollisuuksia saastuneen maaperän kunnostamisessa, kasvipatogeenisten bakteerien molekyylibiologiaa sekä koivun ja haavan sisäisiä bakteereja. Pääaineen tutkijoita on mukana Virologian huippuyksikössä ja eurooppalaisessa EuroPathoGenomics-huippuverkostossa. Ympäristötieteet Ympäristötieteiden opetuksessa ja tutkimuksessa käsitellään ympäristöongelmia ja niiden syitä sekä ennaltaehkäisyä, poistamista tai lieventämistä. Aiheina ovat muun muassa ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus, tuotanto ja kulutus, elämää ylläpitävä luonnontalous ja sen häiriöt sekä ympäristökysymykset kaupungeissa.

20 20 Opiskelussa tarkastellaan biologisia, taloudellisia, oikeudellisia ja teknologisia kysymyksiä, sosiaalista ja kulttuurista ympäristöä sekä ympäristöpolitiikkaa. Tutkimus- ja opetusaiheet ovat usein yhteiskunta- ja luonnontieteiden välimaastossa. Tieteidenvälinen koulutus antaa valmiudet toimia ympäristönsuojelun tutkimus-, kehittämis- ja johtotehtävissä. Alalta valmistuneet sijoittuvat julkisen sektorin, elinkeinoelämän tai järjestöjen palvelukseen kotimaassa sekä kansainvälisesti. Työtehtäviä on esimerkiksi asiantuntijalaitoksissa ja kansainvälisissä yrityksissä sekä järjestöissä. Vuonna 2008 ympäristötieteistä valmistui työelämään ennätyksellisesti 58 maisteria, osittain tutkintojen uudistamisen takia. Ympäristöekologia (Ympäristöekologian laitos, Lahti) Ympäristöekologian opetus ja tutkimus on ekosysteemilähtöistä: pääpaino on akvaattisessa ekologiassa, maaperäekologiassa, ekotoksikologiassa, ympäristökemiassa ja -mikrobiologiassa. Pääaine tarjoaa kaiken maisterin tutkintoon vaadittavan opetuksen Lahdessa. Etenkin ympäristöbiotekniikkaan ja ympäristöasioiden hallintaan liittyvää opetusta toteutetaan yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun kanssa. Valmistuvat maisterit hallitsevat niin luonnonvarojen kestävän käytön kuin vaurioituneiden pinta- ja pohjavesien ja maaperän biologisen kunnostuksen perusteet. Tutkittavia ympäristökysymyksiä ovat muun muassa ihmisen aiheuttamat muutokset ja vauriot erityisesti kaupunkiympäristön pinta- ja pohjavesissä sekä maaperässä. Tutkimuskohteita ovat myös ympäristön puhdistaminen pieneliöitä apuna käyttäen ja muut ympäristön kunnostukseen ja jätehuoltoon liittyvät tekniikat. Vuonna 2008 aloitettiin kaksi isoa EU-hanketta, STOR- MWATER (Taajaman hulevesihaasteiden ratkaisut ja liiketoiminta-mahdollisuudet) ja YMLI (Uudet ympäristömittausmenetelmät liiketoimintamahdollisuutena). Biologisten asemien kuulumisia Kilpisjärvellä historian vilkkain vuosi Kilpisjärven biologinen asema on perustettu vuonna 1964, mutta jo vuosina tutkijat työskentelivät Mallan luonnonpuiston vartijan kotitalossa. Sijaintinsa ja ilmastonsa puolesta asemalla on erinomaiset mahdollisuudet tutkia subarktista luontoa, sen vaihteluita ja sopeutumia. Saana- ja Mallatunturi muodostavat luonnon kylmälaboratorion. Lapin TE-keskus myönsi kesäkuussa varat asemalle sijoitettavan määräaikaisen soveltavan ympäristöbiologian professuurin perustamiseksi vuoden 2009 alusta lukien. Helsingin yliopiston rahastojen omistamat Metsäntutkimuslaitoksen Kilpisjärven toimipisteen tilat siirtyivät aseman käyttöön. Pikkunisäkästutkija Asko Kieku Kaikusalon kunniaksi uusi toimintayksikkö nimettiin Kiekulaksi. Asemalla perustettiin Suomen biotaiteen seura, jonka tavoitteena on biotaiteen laboratorion, Ars Bioarctican, perustaminen aseman yhteyteen. Laboratorio on tarkoitus perustaa yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun ja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kanssa. Suomen biotaiteen seuran ja Kilpisjärven aseman yhteistyösuunnitelma valittiin 300 hakijan joukosta yhdeksi toteutettavaksi hankkeeksi vuoden 2009 Euroopan kulttuuripääkaupunki Linzin projektissa. Lue lisää Kilpisjärven osuudesta ihmiskunnan tulevaisuutta luotaavassa projektissa: net. Tietoa projektista ja Suomen biotaiteen seurasta: Ympäristötutkimuksen säätiö aloitti toimintansa Lammilla Lammin biologisella asemalla tutkimus- ja opetus sekä hanketoiminta on vilkasta ympäri vuoden. Talvi on seminaarien ja kokousten aikaa, ja asemalle tulee vierailijoita monista Helsingin yliopiston tiedekunnista. Kenttäkursseille osallistuvat opiskelijat valtaavat kevään tullen aseman. Myös tutkimustoiminta on vilkkainta keväällä ja

21 21 kesällä. Yliopistollisen toiminnan lisäksi asema toimii ulkopuolisten seminaarien ja kokousten pitopaikkana. Vuosi 2008 oli aseman 55. toimintavuosi. Päärakennuksessa tehty suuri remontti saatiin alkuvuodesta päätökseen. Helsingin yliopisto, Kehittämiskeskus Häme Oy ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos solmivat sopimuksen asemalle sijoitetun ympäristötutkimuksen professuurin jatkorahoituksesta vuosille Tutkimustoimintaa tukemaan perustettiin Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen säätiö kymmenen paikallisen yrityksen toimesta. Säätiön tarkoitus on rahoittaa asemalla tehtävää ympäristöalan tutkimusta. Tutkimusapulainen Suvi Ikonen tarkkailee täpläverkkoperhosia Lammin uudessa tutkimushallissa. Tvärminnen aseman satavuotishistoriikki julkistettiin Tvärminnen eläintieteellisen aseman 100-vuotishistoriikki Haaveilua ja vedenpesua julkaistiin vuoden lopulla. Tvärminnen eläintieteellinen asema on vuonna 1902 perustettu kenttäasema, jonka pääasiallinen tehtävä on toimia kenttätutkimuksen ja -opetuksen tukikohtana. Asema sijaitsee Hankoniemellä, Suomenlahden suulla. Aseman toiminta on suuntautunut rannikonläheiseen luonnonympäristöön ja siitä on kehittynyt merkittävä Itämeren rannikkoalueiden tutkimus- ja opetuskeskus. Asemalla on toista viisivuotiskauttaan ( ) Itämeren tutkimuksen professuuri, jota rahoittaa Walter ja Andrée de Nottbeckin säätiö. Helsingin yliopisto, Merentutkimuslaitos ja Nottbeckin säätiö allekirjoittivat kesäkuussa 2008 professuurin vakinaistamiseen tähtäävän sopimuksen, joka loi vankan pohjan merentutkimuksen kehitykselle myös nykyisen professuurin päätyttyä. Tutkimusintensiteetti oli asemalla edellisten vuosien tapaan korkea, ja asemalla toimi vuoden aikana yhteensä 264 tutkijaa. Toiminta on saanut yhä kansainvälisemmän profiilin, ja vuonna 2008 neljännes tutkijoista oli ulkomaalaisia. Asemalla järjestettiin kymmeniä kotimaisia tai kansainvälisiä seminaareja. Vuoden lopulla julkistettiin aseman johtaja Jouko Pokin toimittama Tvärminnen eläintieteellisen aseman 100-vuotishistoriikki Haaveilua ja vedenpesua.

22 22 Tiedekunta lyhyesti Vuonna 2004 aloittanut biotieteellinen tiedekunta lähiyksikköineen muodostaa Viikin biokeskuksessa laajan bio- ja ympäristötieteellistä tutkimusta ja opetusta harjoittavan kokonaisuuden. Siihen kuuluu kaksi laitosta ja kolme asemaa: bio- ja ympäristötieteiden laitos, ympäristöekologian laitos, Tvärminnen eläintieteellinen asema sekä Kilpisjärven ja Lammin biologiset asemat. Tiedekunta koordinoi myös ympäristötutkimuksen ja - opetuksen yksikköä (HENVI), ja bio- ja ympäristötieteiden laitoksen alaisuudessa toimii biologian opetuksen resurssikeskus (BioPop). Toimintaa johtaa dekaani, professori Jari Niemelä. Lisäksi tutkimuksesta ja opetuksesta vastaavat varadekaanit, professorit Tapio Palva sekä Juha Voipio. Korkein päättävä elin on professorien, tutkijoiden, opiskelijoiden sekä opetus- ja muun henkilökunnan edustajien muodostama tiedekuntaneuvosto. Suunnittelutyötä tehdään opetuksen ja opintojen kehittämisen sekä tutkimuksen ja jatkotutkintojen kehittämisen toimikunnissa, valintalautakunnassa ja suunnittelutoimikunnassa. Kanslia huolehtii asioiden valmistelusta, esittelystä, toimeenpanosta ja tiedottamisesta. Se sijaitsee Viikissä Biokeskus 1:ssä ja on avoinna ma-pe Opiskelijajärjestöt ja tutkijakoulut opintojen tukena Tiedekunnasta valmistuu asiantuntijoita yliopistojen, tutkimuslaitosten, valtionhallinnon, oppilaitosten ja yritysmaailman tarpeisiin. Biotieteellisen tiedon merkitys yhteiskunnassa on selkeästi kasvamassa. Alan sovellutukset ovat keskeisiä terveydenhuollossa ja lääketieteessä, luonnonvarojen kestävässä käytössä, ympäristöongelmien syiden ymmärtämisessä ja ratkaisujen etsimisessä, elintarviketuotannossa sekä monilla teollisuuden alueilla. Tiedekunnan opiskelijoita toimii kuudessa eri opiskelijajärjestössä: Boa, Helix, Myy, Natura, Svenska Naturvetarklubben ja Symbioosi. Järjestöt ovat aktiivisesti mukana tiedekunnan eri toimikunnissa ja kehitystyössä. Ne tutustuttavat opiskelijoita työelämään järjestämällä monipuolisia yritysvierailuja ja huolehtivat virkistäytymisestä niin leffailtamien kuin salibandypelien muodossa. Tutkijakoulut ovat korkeatasoisten kurssien ja tapahtumien järjestäjinä merkittävänä tukena ja ympäristönä jatko-opinnoissa. Tiedekunnasta koordinoidaan kolmea tutkijakoulua: Neurotieteiden kansallinen tutkijakoulu, Kasvibiologian kansallinen tutkijakoulu sekä Luonnonvaraisten eliöiden kestävän käytön ja suojelun tutkijakoulu. Tiedekunnan opiskelijoita on myös Viikin biotieteiden sekä Helsingin biotekniikan ja molekyylibiologian tutkijakouluissa. Huippuyksikköjä ja -verkostoja Kansainvälisesti korkeatasoisesta tutkimuksesta kertovat Suomen Akatemian Evoluutiogenetiikan ja -fysiologian, Kasvin signaloinnin tutkimuksen, Metapopulaatiobiologian, Molekulaarisen ja integratiivisen neurotieteen sekä Virologian huippuyksiköt. Lisäksi tiedekunnan tutkimusryhmiä on osana pohjoismaista molekyylilääketieteen Water Imbalance Related Disorders huippuyksikköä ja eurooppalaista EuroPathoGenomics-huippuverkostoa.