Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti Irtonumero 4 06/13

Transkriptio

1 Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti Irtonumero 4 06/13

2 Sisällys 3 Toimittajalta 4 Kirkkoherralta 5 Ajankohtaista 6 patriarkka ja suomen kirkon juhlavuosi 10 viron kirkko juhlavuonna 12 esipaimenelta Puhe patriarkalle juhlalounaalla 13 Vårt vittnesbörd om Kristus 14 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ 16 TANSSIJA AKU AHJOLINNA 18 MOOTTORIPYÖRÄPYHIINVAELLUKSELLA 21 KIRJAILIJAMESTAREIDEN IHMISKÄSITYS 24 ISÄ SERAFIMIN MIETTEITÄ Väärässä olemisen taito 25 LAPSET JA NUORET 27 MODERNIN KILVOITTELIJAn PÄIVÄKIRJA Pappeuden palveluksen ensimmäinen tehtävä 29 KALENTERI 34 MINNE MENNÄ 36 diakonia tiedottaa 37 KOLUMNI Johannes Kastaja ja Syyrian sisällissota 38 perheuutisia 39 meikäläisiä Mikko Leistola Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@ort.fi asiakaspalvelu Liisankatu 29, Helsinki Avoinna ma pe 9 14 puh , faksi asiakaspalvelu.helsinki@ort.fi Kirkkoherra Markku Salminen, puh Kirkkoherran sihteeri Anne Lehto, puh Päivystävä pappi puh. (09) , arkisin 9 14 paivystaja.helsinki@ort.fi TALOUSPÄÄLLIKKÖ Peter Kuronen, puh Isännöitsijä/kiinteistöpäällikkö Eero Röynä, puh Tiedottaja Vlada Wahlstén, puh Taloustoimisto puh , , faksi kasvatustoimi Unioninkatu 39 A 1, Helsinki kasvatustoimi.helsinki@ort.fi Leirikeskus Kaunisniemi Kaunisniementie 18, Läyliäinen puh Diakoniatyö Unioninkatu 39 (sisäpiha) puh. 09) diakonia.helsinki@ort.fi Auttava puhelin Puhelinpäivystys ti, pe, la klo puh. (09) Seurakuntakirjasto Liisankatu 29 A, 2. krs, puh Avoinna ma - ti klo 10 15, ke klo 15 19, to klo Seurakuntasali Unioninkatu 39 (sisäpiha), puh Hautausmaa Lapinlahdentie 2, Helsinki vahtimestari puh Ortodoksiviesti Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh ortodoksiviesti@ort.fi

3 TOIMITTAJALTA Ortodoksi 06/13 viesti Uudenmaan ortodoksilehti Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Aihetta juhlaan Perustettu: 1950 Julkaisija: Helsingin ortodoksinen seurakunta Vastaava toimittaja: Tiina Makkonen Toimitus: Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh Sähköposti: ortodoksiviesti@ort.fi Lehden ulkoasu: Leena Toivola Lehden taitto: Tiina Makkonen, sivut ja Nikolai Regonen Viestintätoimikunta: Marja Istala-Kumpunen, Heikki Huttunen, Saila Keskiaho, Tertti Lappalainen, Urpo Uotila, Markku Salminen, Vlada Wahlstén ja Tiina Makkonen Tilaushinta: 32 e / vuosi. Lehti on seurakunnan jäsenille ilmainen. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: (seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa osoitteenmuutoksia): p Painopaikka: Kirjapaino PunaMusta Tampere Tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia ei säilytetä eikä palauteta. Seuraava lehti ilmestyy Lehteen tulevan aineiston on oltava toimituksessa viimeistään ISSN Kannen kuva: pentti potkonen Suomalaiset pyhiinvaeltajat toivat mukanaan Saarenmaan nunnille muun muassa kankaita. Matkat ovat usein niin täynnä erilaisia virikkeitä, että vasta kotona kuvia katsoessa on aikaa ja mahdollisuuksia tarkkailla kaikessa rauhassa kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa. Itse olin Helsingin seurakunnan ja Viron ortodoksisen kirkon ystävyysseuran järjestämällä pyhiinvaellusmatkalla Pärnussa ja Saarenmaalla samaan aikaan, kun siellä vieraili myös Istanbulista pohjoisenvierailulle lähtenyt patriarkkamme seurueineen. Me pyhiinvaeltajat kiertelimme maata tutustuen Viron elpyvään ortodoksisuuteen ja saimme kokea patriarkka Bartolomeoksen vierailun aiheuttaman kansanpaljouden kaikkialla siellä, missä Hänen Pyhyytensäkin oli. Kamera on tallentanut suuren mediatapahtuman tunnun mutta onneksi myös arjen kaikkien juhlallisuuksien takana. Minun ja selvästi monien muidenkin matkalaisten mielestä oli liikuttavaa, että pikkuruisissa, muutamien kymmenien ihmisten kokoisissa seurakunnissa riittää kirkolle omistautuneita ihmisiä, jotka kokevat tärkeäksi pitää huolta seurakunnan hengellisestä omaisuudesta ja toiminnasta. Viron seurakuntien tilanne muistuttaa siitä, että seurakunta voi toimia, vaikka kirkkorakennuksen seinät rapistuvat ja pappikin saadaan paikalle korkeintaan kerran kuukaudessa. Seurakunta ovat siihen kuuluvat ihmiset, ennen muuta niin. Viron kirkko on selviämässä vaikeista vuosikymmenistä. Se kasvaa ihan samoin kuin Suomenkin kirkko. Juhlaan on siis todella aihetta. Sen osoitti myös patriarkkamme käydessään 90-vuotisjuhlissa Suomessa ja Virossa. Tiina Makkonen 3

4 kirkkoherralta Iloa ja kohtaamisia Seurakuntamme sai kunnian osaltaan isännöidä patriarkkamme vierailua Suomessa. Koko kirkkomme juhla sopi hyvin vietettäväksi pääkaupunkiseudulla. Yli kolmekymmentä prosenttia Suomen ortodokseista asuu seurakuntamme alueella: on varsin kohtuullista, että heille tarjottiin useita kohtaamisen paikkoja hengellisen isämme kanssa. Kolmipäiväiseen vierailuun sisältyi paljon niin juhlavia kuin koskettaviakin hetkiä. Yksi minua erityisesti puhutteleva tapahtuma oli Tikkurilan kirkossa, kun patriarkka asetti kirkkosalissa kaksi lasta istumaan hänelle varatulle tuolille. Tämä oli käytännön osoitus niistä arvoista, joista patriarkkamme puhuu. Hän tuo esille usein lapset: meidän on hyvä muistaa sekä päätösten että nykyisen toiminnan vaikuttavuus myös tulevaisuuteen. Valta ei tarkoita aina käskyttämistä, määräämistä: se voi olla myös arvovaltaa, joka tulee rakkaudellisesta katseesta, rohkaisevista sanoista, luottamuksesta. Patriarkkamme ilmaisi ilonsa siitä, että kuultuaan aiemminkin asiasta sai hän nyt itse nähdä sen vahvan ja elävän toiminnan, jota seurakunnassamme on. Olen itse hyvin iloinen saatuani vierailun yhteydessä todistaa sitä yhteistä, samanhenkistä toimintaa, joka mahdollisti kaiken toimivuuden. Seurakuntalaiset, kaikki vapaaehtoiset ja työntekijät ansaitsevat kiitoksen järjestelyistä ja mukanaolosta. On tärkeää irrottautua välillä rutiineista ja tulla vaikutetuksi: kuunnella ilman, että tarvitsee miettiä vasta-argumenttia. Lepoa, jossa Kirkon ääni ja sen hengellisen johtajan opetus kohdistuu juuri meihin. Nyt on meidän aikamme ojentua saadun viestin mukaan. Olen vakuuttunut siitä, että kuuliaisuus Ekumeenista patriarkaattia kohtaan suo meille turvallisen viitekehyksen rakentaa työtämme kaikkien seurakuntalaisten hyväksi, todistukseksi maailmalle sekä Jumalan kunniaksi. Markku Salminen ОТ НАСТОЯТЕЛЯ Радости и встречи Перевод Алекси Савельев Наш приход удостоился чести быть принимающей стороной во время визита Патриарха в Финляндию. Столичный регион хорошо подошел для празднования. Более одной третьей всех членов Финляндской православной церкви проживает на территории нашего прихода, и было вполне уместно организовать несколько мест для встречи прихожан с нашим духовным отцом. Трехдневный визит принес много праздничных и трогательных моментов. Одним из особых для меня было событие в Тиккурильском храме, когда Патриарх усадил детей на приготовленное для него кресло. Это была практическая сторона тех ценностей, о которых говорит наш Патриарх. Он часто обращал наше внимание на детей: в наших решениях и нынешней деятельности нам важно помнить и о будущем. Власть не всегда подразумевает указы и распоряжения: это может быть и авторитетность, которая исходит от любящего взгляда, ободрения и доверия. Патриарх выразил свою радость, что он сам смог увидеть сильную Isä Kalve и живую деятельность нашего прихода, о которой слышал до своего приезда. После состоявшего визита я могу с радостью засвидетельствовать о единстве и единодушии, благодаря которым удалось решить все задачи. Прихожане, добровольцы и работники заслуживают похвалы за организацию и участие. Иногда необходимо отойти от рутины и поддаться впечатлениям: слушать и не заботиться о контраргументах. Покой, в котором Isä голос Церкви и наставление ее духовных руководителей сконцентрированы на нас. Теперь наша очередь продолжить движение в заданном направлении. Я уверен, что послушание Вселенскому Патриарху даст нам надежную основу для нашей работы во благо всех прихожан, во свидетельство миру и славу Божью. Маркку Салминен 4

5 ajankohtaista Seurakunta saa uuden papin Lars Ahlbäck sijaistaa Itä-Helsingissä Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan perustetaan uusi papin toimi. Papin erityisalueena on monikulttuurinen työ. Seurakunnanvaltuusto päätti toimen perustamisesta kokouksessaan elokuun lopussa. Vaalilautakuntaan valittiin kaksi uutta jäsentä. Valituiksi tulivat Eini Forsman ja Marketta Haapsaari. Heidät tulevat tehtävään jäsenyydestä luopuneiden Tuula Montosen ja Timo Mertasen tilalle. Valtuustolle ilmoitettiin, että valtuuston kokouksiin liittyvät kantelut on hylätty. Valitukset liittyivät seurakunnan johtosääntöön ja kirkolliskokousedustajien valitsijoiden valintaan. Valitukset oli tehnyt valtuuston jäsen rovasti Veikko Purmonen. Valtuutetuille ilmoitettiin myös, että kirkollishallitus on päättänyt olla luovuttamatta työntekijöiden palkkatietoja valtuutetuille vastoin rovasti Purmosen esitystä. Läntisen alueen vastaava pappi pastori Jyrki Penttonen on jäänyt vuoden vuorotteluvapaalle. Hänen sijallaan Itä- Helsingissä papin tehtäviä hoitaa pastori Lars Ahlbäck. - Vaimoni sai Vantaalta työpaikan, ja päätimme muuttaa Helsinkiin. Minun piti olla koti-isänä kevääseen saakka, mutta työ kutsuikin jo nyt, isä Lars kertoo. Lars Ahlbäck vihittiin papiksi vuonna Ennen nykyistä tehtävää hän on ollut Lieksassa kirkkoherrana ja Oulun seurakunnassa pappina. Papin tehtävät Itä- Helsingissä hän ottaa vastaan hyvillä mielin. - Ymmärtääkseni Mellunmäki on varsin monimuotoinen toiminta-alue, mitä pidän rikkautena. Tähänastiset kokemukseni Mellunmäestä ovat olleet rohkaisevia. Mellunmäen uusi pappi puhuu sujuvasti suomea, ruotsia ja englantia. Venäjääkin hän osaa jonkin verran. Lars-pappi kirjoittaa ahkerasti blogia, jota voi lukea osoitteessa sanapapilta.blogspot.fi. Töiden ohella hän aikoo jatkaa filosofian opintoja Helsingin yliopistossa. - Tavoitteena on saada jossain vaiheessa ulos kandidaatin paperit yliopistosta - harrastuspohjalta. Vuorotteluvapaalle jäävällä isä Jyrkilläkin on selvät suunnitelmat vuoden varalle: - Aion kirjoittaa runoja, novelleja ja muutaman romaanin. Vapaasta huolimatta aion rukoilla laumani ja oppilasteni puolesta, mutta myös levätä. Tavoitteenani on selvitä hengissä eläkkeelle asti, isä Jyrki kertoo pilke silmäkulmassa. TIINA MAKKONEN Ortodoksiviesti toivottaa kaikille isille hyvää isänpäivää ! Wц Seurakunnan kirjasto Liisankatu 29 A 2.krs. Puhelin Aukioloajat ma - ti klo 10-15, ke - to Församlingsbiblioteket Elisabetsgatan 29 A, II vån. Tel Öppet mån - ti 10 15, on - to Parish Library Liisankatu 29 A, tel Open Mon - Tue 10 15, Wed Thu Библиотека прихода открыта по понедельникам и вторникам в ч, по средам и четвергам в ч. Liisankatu 29 a, 2-й этаж. Lokakuussa kirjallisuuspiiri kokoontuu lauantaina 26.10, jolloin vieraana on ikonitaiteen tutkimuksen professori Aune Jääskinen. 5

6 PATRIARKKA Suomen-vierailun ensimmäisenä päivänä patriarkka kävi vierailulla seurakunnan vanhimmassa, Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä. Kirkon isännöitsijä Herman Merras ojensi patriarkalle Konevitsalaisen Jumalanäidin ikonin. Ensimmäisenä vierailupäivänä ohjelmassa oli ekumeeninen tapaaminen Espoossa. Mellunmäen kappelissa Itä-Helsingissä paikalliset etiopialaiset toivat juhlariemua musisoinnillaan. Patriarkka kiitteli sitä, että seurakunta pitää ovia avoinna kaikenlaisille ortodokseille. Konstantinopolin Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos vieraili Helsingissä Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Hänen Pyhyytensä vietti Suomen-matkansa kokonaisuudessaan Helsingin seurakunnan alueella. Kirkon ylimmän johtajan matka Suomeen liittyi Suomen kirkon autonomian 90-vuotisjuhlavuoteen. Ennen Suomen-vierailua patriarkka kävi presidentti Toomas Ilveksen kutsumana Virossa juhlistamassa Viron kirkon samaista vuosijuhlaa. Virossa hän oli tiukasti turvallisuusmiesten ympäröimänä. Suomen-vierailullaan patriarkka halusi tavata mahdollisimman paljon tavallisia seurakuntalaisia. Hän kävi tutustumassa useisiin Helsingin ortodoksisen seurakunnan toiminta-alueisiin. Kirkot täyttyivät sadoista seurakuntalaisista, jotka halusivat saada patriarkalta siunauksen. Patriarkka iloitsi erityisesti siitä, että kirkoissa oli paljon lapsia. Heille hän osoitti erityisen paljon huomiota muistuttaen useaan kertaan eri yhteyksissä lasten tärkeydestä, sillä heissä on kirkon tulevaisuus. MONESSA MUKANA Suomen kirkon juhlavuosi huipentui torstaina Uspenskin katedraalissa pidettyyn juhlaliturgiaan, joka toimitettiin patriarkan johdolla. Iltajuhlassa sekä patriarkka että arkkipiispa Leo pitivät juhlapuheet Suomen kirkon autonomian juhlan kunniaksi. Täysi kirkollinen vieraita sai nauttia myös useiden ortodoksisten kuorojen upeista esityksistä. Konsertissa esiintyivät lasten- ja nuortenkuorot, Uspenskin katedraalikuoro, Ortodoksinen kamarikuoro sekä Bysanttilainen lauluryhmä. 6

7 VIERAANAMME Seurakuntavierailujen lisäksi patriarkka Bartolomeos osallistui muun muassa Espoossa ekumeeniseen tilaisuuteen, jossa hän tapasi luterilaisen kirkon arkkipiispan Kari Mäkisen sekä muita piispoja, muun muassa katolisen kirkon Helsingin piispan Teemu Sipon. Viimeisenä vierailupäivänään Hänen Pyhyytensä patriarkka Bartolomeos kävi Mäntyniemessä tapaamassa tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä. Niinistö otti patriarkan lämpimästi vastaan ja vakuutti, että Ekumeenisen patriarkan vierailu Suomessa on erityinen kunnia kaikille suomalaisille, ei pelkästään ortodokseille. Patriarkka keskusteli presidentin kanssa muun muassa Turkin tilanteesta ja ortodoksisten patriarkaattien välisistä suhteista. Patriarkan vierailuseurueeseen kuuluivat Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Helsingin metropoliitta Ambrosius, Oulun metropoliitan tehtäviä hoitava apulaispiispa Arseni, koko Viron metropoliitta Stefanos, Tarton piispa Eelija sekä Pärnun ja Saarten piispa Aleksander. Patriarkan mukana seurueessa kulkivat myös Kalkedonin metropoliitta Athanasios sekä Bostonin metropoliitta Methodios. teksti tiina makkonen kuvat pentti potkonen ja vlada wahlstén Patriarkan käyntiin Tikkurilan kirkossa kuului kirsikkapuun istuttaminen kirkon pääoven eteen. Patriarkka Bartolomeos sanoi toivovansa, että 90 vuoden kuluttua hänen seuraajansa istuttaa viereen toisen puun. Patriarkka Bartolomeoksen Suomen-vierailullaan pitämät puheet ovat kuunneltavissa ortodoksisen kirkon sivuilla osoitteessa Seurakunnan toimipisteissä patriarkka otettiin vastaan kukkasin. Tapiolassa kimppu oli punavoittoinen. 7

8 TOMOS ON EKUMEENISEN PATRIARKAATIN VUONNA 1923 ANTAMA ASIAKIRJA, JOLLA SUO- MEN ORTODOKSINEN KIRKKOKUNTA OTET- TIIN PATRIARKAN KORKEIMMAN HENGELLI- SEN HALLINNON ALAISEKSI SUOMEN ORTO- DOKSISEKSI ARKKIPIISPAKUNNAKSI JA JOL- LA KIRKKOKUNNALLEMME MYÖNNETTIIN SI- SÄINEN ITSEHALLINTO ELI AUTONOMIA. kuva Pentti Potkonen Patriarkka Bartolomeos Suomen ja Viron kirkon johtajien kanssa Uspenskin katedraalin juhlaliturgiassa Suomen kirkko juhli 90-vuotista taivaltaan Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin arkkipiispakuntana. VAPAA MUTTEI ITSENÄINEN Suomen itsenäisyyden alkuvuosina Suomen ortodoksinen kirkko oli valintojen edessä: kirkko kuului yhä muodollisesti ja kanonisesti Venäjän kirkon alaisuuteen. Venäläiset kirkonmiehet pitivät edelleen itsestään selvänä, että kaikki muutokset, jotka Suomen ortodoksisessa kirkossa tehtäisiin, oli tehtävä Moskovan äitikirkon hyväksynnällä ja tuella. Epäilykset Suomen valtiovaltaa kohtaan olivat suuret, koska uudistukset rikkoivat kirkon perinteitä ja toivat mukanaan vierasta kulttuuria ja luterilaisuutta. Suomen valtiovallalle Moskovan patriarkaatin kontrolli ei sopinut. Valtiovalta halusi irti entisestä emämaasta. Tämä koski myös ortodoksista kirkkoa. Vuonna 1921 Moskovan patriarkaatti myönsi Suomen kirkolle autonomian, mutta se ei riittänyt kansallismielisille. Suomen - ja samalla myös Viron - kirkosta haluttiin tehdä autokefaalinen eli kokonaan itsenäinen kirkko. Siksi valtiovalta nimesi valtuuskunnan, joka lähti Konstantinopoliin hakemaan vahvistusta autokefalialle kesällä Itsenäisyys jäi saamatta. Konstantinopolin patriarkaatti kieltäytyi ehdottomasti myöntämästä autokefaliaa. Patriarkka Meletios piti kiinni siitä, että Suomen kirkko kuului historiallisesti Moskovan patriarkaattiin. Täyden itsenäisyyden sijaan neuvottelukunta toi kotiintuomisina autonomisen aseman Ekumeenisen patriarkaatin yhteydessä. Yhteys Konstantinopoliin hyväksyttiin, koska Venäjällä tilanne oli poikkeuksellinen. Neuvotteluasiakirjoissa viitattiin siihen, että ratkaisu ei välttämättä ollut pysyvä. Patriarkaatissa Suomen kirkon kanoninen asema vahvistettiin tomos-asiakirjalla. Samanlainen tomos määritteli myös Viron ortodoksisen kirkon kanonisen aseman. YHTEYS JATKUU Suomessa tomosta alettiin heti alusta alkaen tulkita omavaltaisesti. Tomos osoitettiin Suomen arkkipiispa Serafimille, sillä häntä pidettiin Konstantinopolissa edelleen Suomen kirkon johtajana. Suomessa asia nähtiin toisin. Venäläisen arkkipiispa Serafimin virka lakkautettiin valtiollisella asetuksella vuoden 1923 lopussa. Suomen ja Konstantinopolin väliset yhteydet jäivät vähäisiksi ja 1930-luvuilla. Kanoninen yhteys oli enemmänkin teoriaa kuin käytännön yhteyttä Konstantinopoliin. Suomalaiset järjestivät kirkolliset asiansa kuten halusivat. Yhteys oli uhattuna varsinkin heti toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1945 Moskovan patriarkka Aleksei ilmoitti neuvostovallan tukemana, että Suomen kirkon väliaikainen suhde Konstantinopoliin oli katkaistava ja kirkko oli liitettävä takaisin Moskovan patriarkaattiin. Suomessa tämä herätti vastustusta. Arkkipiispa Herman viivytteli päätöstä. Kirkolliskokous totesi lopulta 1955, että Suomen ortodoksisen kirkon kanonista asemaa ei ollut syytä muuttaa. Kirkko jatkoi elämäänsä osana Ekumeenista patriarkaattia. Samaan aikaan neuvostohallinto kiristi Venäjän kirkon toimintamahdollisuuksia ulkomailla Konstantinopolin patriarkka 8

9 Athenagoras oli ilmoittanut, että kanoninen yhteys Konstantinopolin ja Suomen kirkkojen välillä ei suinkaan ollut väliaikainen, vaan lopullinen. Viron kirkolle kävi toisin. Kirkko liitettiin osaksi Moskovan patriarkaattia, josta se siirtyi takaisin Konstantinopolin yhteyteen vasta 1990-luvulla. Osa Viron kirkosta kuuluu edelleenkin Moskovan patriarkaattiin. Tämän jälkeen Konstantinopolin ja Suomen kirkon suhteet tiivistyivät. Hankauksia tuli 1970-luvulla, kun Konstantinopolin patriarkka tiukensi otettaan Suomen kirkosta. Arkkipiispa Paavali yritti saada Suomen kirkolle autokefalian, mutta hanke jäi jälleen toteutumatta luvulla kanoninen yhteys Ekumeenisen patriarkaatin kanssa jatkuu yhä selkeämmin tasapuolisena yhteistyönä. Autonomia on antanut Suomen kirkolle vapauden kehittyä omanlaisekseen, mutta itsenäinen kirkkomme ei ole. Tomoksen mukaan Suomen kirkko on teologisissa asioissa alisteinen Konstantinopolin kannanotoille. Suomen kirkon omissa kannanotoissa kirkon käytännön tason vapaamielisyys ei aina siksi näy, teologian tohtori Juha Riikonen arvioi. Juha Riikonen on oikea ihminen arvioimaan, mitä Suomen kirkolle kuuluisi, jos se olisi jäänyt Moskovan patriarkaatin alaisuuteen. - Se olisi tiennyt kirkon vähittäistä kuihtumista. Suomen valtiovalta ilmoitti 1920-luvulla selkeästi, että valtio ei osallistu kirkon rahoittamiseen, jos se jää Venäjän yhteyteen. Taloudellisesti tämä olisi ollut tuhoisaa. Kuulumisella Venäjän kirkkoon olisi ollut vaikutuksia myös henkiseen ilmapiiriin, koska Neuvostoliitossa kirkon asema oli vaikea. TIINA MAKKONEN Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian koulutusohjelman amanuenssi Juha Riikonen on kirjoittanut tekstin Suomen kirkon tomos-vaiheista. Se löytyy Ilomantsin seurakunnan internet-sivuilta ort.fi/ilomantsi kohdasta Seurakuntaelämä teksteinä. OTTEITA PATRIARKKA BARTOLOMEOKSEN SUO- MEN-VIERAILUN AIKANA PITÄMISTÄ PUHEISTA.olemme.. panneet erityisesti merkille, että Suomi muodostaa kaikille esimerkin valtiosta, joka elää sopusoinnussa Jumalan luoman sangen hyvän luonnon kanssa kunnioittaen sekä luontoa että ihmisarvoa... Sillä urhoollisuudella, jota tämä kansa on osoittanut vaikeissa historiallisissa tilanteissa, kuin myös työteliäisyydellään ja kunniantunnollaan, se on tehnyt Suomesta sekä yhden Euroopan taloudellisesti johtavista maista kuin myös maan, jota kunnioittavat sekä vahvoilla olevat että puutetta kärsivät. Puhe tasavallan presidentin Sauli Niinistön tapaamisella Teidän siunattu Suomen ortodoksinen kirkkonne on useita kertoja ja monin eri tavoin osoittanut, että se on käyttänyt sille myönnettyä autonomiaa erittäin hedelmällisellä tavalla ja evankeliumin mukaisesti. Se on esimerkillisesti organisoitu hallinnollisesti ja on oikeutetusti saanut tämän maan muiden kristillisten kirkkojen ja uskontokuntien kunnioituksen ja arvostuksen, kun se Kristuksen rauhassa vaeltaen ja edistyen hohtaa Totuuden pelastavaa valoa kaikille Suomessa asuville... Olette eläneet ihailtavalla tavalla aina alusta tähän saakka 90 vuoden ajan, säilyttäneet ja kasvattaneet teille annettua uskoa, joka on arvokas aarteenne. Mutta jaatte sitä myös niille kansastanne, jotka haluavat vapaasta tahdostaan sen vastaanottaa, kuten tilastot ja Suomen ortodoksisen kirkon lähetystoiminta osoittavat. Puhe Suomen autonomisen kirkon 90-vuotisjuhlassa Uspenskin katedraalissa Ekumeeninen patriarkaatti, jota tänään edustamme, kuten kaikki tiedätte historian todistuksesta ja erityisesti sen toiminnasta menneenä vuosisatana, on aina edustanut näkemystä keskustelusta ja sovinnollisesta ajatustenvaihdosta kristittyjen kesken. Se tavoittelee nytkin yhteisymmärrykseen ja yhteistyöhön perustuvia suhteita kristillisessä maailmassa nykyisin olemassa olevien umpikujien sisällä Yksi näistä vakavista ongelmista on ilman muuta myös uskonnolliseksi fundamentalismiksi luonnehdittu ilmiö, joka on tuonut mukanaan kasvavan määrän väkivallantekoja ja katastrofeja, joita ei voi millään puolustaa. Erityisen ajankohtainen ja jatkuvasti kaikkien meidän silmiemme edessä oleva on esimerkki vainoista, joita kristityt nykyisin tunnustuksesta riippumatta kohtaavat Lähi-idässä laajoilla alueilla, joissa jo ainoastaan pelkkä tunnustautuminen kristityksi saattaa lähes päivittäin jopa hengenvaaraan uskoaan tunnustavat kristityt. Nämä laajuudessaan ja rajuudessaan ennenkuulumattomat väkivaltaisuudet ja vainot kristittyjä kohtaan eivät voi jättää meitä, joilla on siunaus elää rauhallisesti ja jossakin mielessä turvallisesti, välinpitämättömiksi ja toimettomiksi. Velvollisuutemme on sekä kristittyinä että ihmisinä kärsiä yhdessä vainottujen kanssa, tukea heitä ja esittää vastalauseemme heidän puolestaan, rauhan puolesta, uskonnonvapauden puolesta, eri puolilla vainottujen heikkojen vähemmistöjen puolesta Väkivalta ja suvaitsemattomuus veljiämme kohtaan eivät ole muuta kuin uskon vääristelyä eivätkä ilmaise Jumalan tahtoa. Puhe ekumeenisessa tapaamisessa Espoon luterilaisessa tuomiokirkossa

10 Ylösnoussut 90-vuotias 90 vuotta sitten Viron kirkossa elettiin vapautumisen aikaa. Kirkko sai yhtä aikaa Suomen kirkon kanssa autonomisen aseman Konstantinopolin patriarkaatissa. Toisen maailmansodan jälkeen Suomen ja Viron kirkot ajautuivat olosuhteiden pakosta eri teille. Viro joutui Venäjän kirkon alaisuuteen ateistisessa Neuvostoliitossa. Tämä aika päättyi vasta 1990-luvun alussa, kun Viro itsenäistyi ja Viron ortodoksinen kirkko sai takaisin Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuden vuonna vuotta on kulunut, ja Viron ortodoksinen kirkko elää vahvaa kasvamisen kautta jälleen. Tornimäen kirkkorakennus Saarenmaalla pysyi myös neuvostovallan ajan kirkkona. Isä Toivo ja maatuska Marina. Manner-Viron pienessä Vändran kylässä on ränsistynyt rakennus, jonka tunnistaa varmasti kirkkorakennukseksi vasta, kun on päässyt sisätiloihin. Rakennuksessa oli aikoinaan kaksi tornia ja kolme kelloa, mutta neuvostovallan tuloksena jäljellä ei ole enää mitään, 25-jäsenisen seurakunnan kantava voima Maria Mahlapuu kertoo. Hän muun muassa johtaa seurakunnan kuoroa. Vändran kirkko suljettiin vuonna 1951 ja siitä tehtiin viljavarasto. Vuonna 1956 rakennus muuttui elokuvateatteriksi - kunnes 1990-luvun alussa seurakunta sai sen takaisin omaan käyttöönsä. Maria Mahlapuu on perheineen yrittänyt elvyttää seurakunnan elämää ja kirkon tiloja. Apua on tullut muun muassa Suomesta Viron Ortodoksisen Kirkon Ystävyysseuralta, mutta rahareikiä on niin paljon, että edistyminen on hidasta. Mutta se on myös varmaa. Maria haluaa vaalia paikallisena pappina toimineen isoisänsä muistoa pitämällä huolta seurakunnasta. Vändran seurakunta on monessa mielessä hyvä esimerkki Viron ortodoksisen kirkon tilanteesta. Kirkkorakennukset kaipaavat korjaamista kaikkialla. Jäseniä koko Viron ortodoksisessa kirkossa on alle , ja väestö on jakaantunut hyvin pieniin seurakuntiin. Kirkollinen elämä on vahvasti vilkastumaan päin. Vuonna 1993 kirkolla oli yhden käden sormien verran pappeja ja pari diakonia. Nyt piispoja on kolme, pappeja noin 30 ja diakoneja 10. Vuoden 2011 tilastojen mukaan maassa oli enemmän ortodokseja kuin luterilaisia. Suurin osa ortodokseista tosin kuuluu edelleenkin Moskovan patriarkaatin seurakuntiin. PAKKASELLAKIN PAIKALLA Jos yksittäisessä seurakunnassa oli neuvostovallan aikaan riittävä määrä jäseniä, seurakunnat saivat pitää kirkkonsa. Saarenmaalla oltiin mannermaata aktiivisempia. Siksi siellä on säilynyt enemmän kirkkoja kirkkoina. Isä Toivo Treiman vastuulla on Saarenmaan 14 seurakunnasta seitsemän. Jumalansynnyttäjän suojelukselle pyhitetty alueen pääkirkko on Tornimäessä. Kun kirkko perustettiin 1870-luvulla, koko kylän elämä keskittyi kirkon ympärille. Seurakuntalaisia oli Seura- 10

11 Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos kävi Viron presidentin kutsusta ennen Suomen-vierailuaan Virossa juhlistamassa Viron kirkon autonomian 90-vuotisjuhlaa. Juhlavuosi huipentui Jumalansynnyttäjän syntymäjuhlana 8.9. juhlajumalanpalvelukseen, joka järjestettiin Pärnun Kristuksen kirkastumisen katedraalissa. Palveluksen toimitti ekumeeninen patriarkka Bartolomeos yhdessä Viron ja Suomen kirkkojen piispojen sekä patriarkan seurueessa olevien Kalkedonin ja Bostonin metropoliittojen kanssa. Patriarkka seurueineen kiersi myös muualla maassa osallistuen jumalanpalveluksiin ja tavaten seurakuntalaisia. Kirkot olivat täynnä, kun patriarkka oli paikalla. Viron-vierailullaan patriarkka Bartolomeos teki historiaa vierailemalla ensimmäistä kertaa Viron Moskovan patriarkaatin alaisessa ortodoksisessa pyhän Aleksanteri Nevskin kirkossa metropoliitta Korneliuksen kutsusta. Viron ortodokseille tapahtuma oli tärkeä sovinnollisuuden ele. Konstantinopolin ja Moskovan patriarkaattien yhteydet ovat tähän asti olleet vähäisiä. Kirkot toimivat erillään toisistaan. kunta kasvoi niin voimakkaasti, että ympärille rakennettiin muitakin kirkkoja seurakuntineen. - Nyt seurakunnassa on 120 jäsentä. Kirkossa käy säännöllisesti parikymmentä kyläläistä. He ovat pääasiassa vanhoja mummoja, joilla on nyt totuttelemista siihen, että vaikkapa lapsia voidaan kastaa kirkossa kaikkien nähden. He ovat tottuneet siihen, että lapset kastetaan piilossa. Neuvostovallan aikaan jo pelkkä ristinmerkin tekeminen kotioloissa saattoi olla kohtalokasta. Kun lapsi kertoi siitä kodin ulkopuolella, saattoi isä tai äiti menettää työpaikkansa. - Nämä aktiiviset mummot ovat seurakuntamme tukipilareita. He tulevat uskollisesti kirkkoon jopa silloin, kun ulkona on kova pakkanen ja sisälläkin lämpötila jää puutteellisen lämmityksen vuoksi pakkasen puolelle, isä Toivo kertoo. Ekumeeninen patriarkaatti julisti viime vuonna pyhiksi uusmarttyyreiksi 11 virolaista. Yksi heistä on Tornimäen entinen kirkkoherra, joka alle kolmekymppisenä pidätettiin vuonna 1941 neuvostomiehityksen aikana ja määrättiin viideksi vuodeksi työleirille Irkutskiin Siperiaan, jossa hän kuoli Vaikka seurakunta on kokenut kovia ja kulta-aikojen tilanteeseen on pitkä matka, on edessä nähtävissä selvää valoa. - Seurakuntamme elpyvät vähitellen. Sata jäsentä maalaisseurakunnassa ei itse asiassa ole ollenkaan vähän. Ja kun yksikin ihminen on kirkossa, meillä on aina toivoa, Isä Toivo ja Marina muistuttavat. Vändran kirkko Keski-Virossa. TEKSTI JA KUVAT TIINA MAKKONEN 11

12 Esipaimenelta Kiitos tuesta ja hengen jaloudesta! Puhe patriarkalle Helsingin seurakunnan tarjoamalla juhlalounaalla Iloitsemme patriarkka Bartolomeos, Teidän Pyhyytenne tulosta siunaamaan kirkkoamme tänään Suomeen, kun vietämme sen autonomian 90-vuotisjuhlaa. Sydämellisesti tervetuloa. Tänään on pyhien Sergein ja Hermanin juhlapäivä. Se vie meidät historiassa 1000 vuoden päähän. Niinpä monet muistot ja syvä kiitollisuus ovat läsnä elämässämme tänään. Pyhä Sergei oli kreikkalainen munkki, joka tuli Konstantinopolista lähetystyöhön Karjalaan viikinkireittiä pitkin halki Ukrainan ja Venäjän. Herman oli hänen karjalainen oppilaansa. Silloin Bysantti oli paikka. Karjala oli paikka. Monella tavoin tämä on mennyttä. Kirkko ei kuitenkaan elä kadotetussa paratiisissa. Jeesuksen lähimmät opetuslapset eivät saaneet jäädä Taborin vuorelle, vaikka siellä oli hyvä olla. He joutuivat palaamaan ihmisten keskelle, jakamaan heidän elämänsä ilot ja murheet. Mutta muisto Taborin kokemuksesta auttoi heitä jaksamaan. Tänä päivänä ortodoksinen kirkko Suomessa on liikkeellä oleva Jumalan kansa. Se elää demokraattisessa yhteiskunnassa. Kirkkomme - toisin kuin useimmat ortodoksiset kirkot on kansanvaltainen kirkko. Sen edustajina on miehiä ja naisia eri luottamustehtävissä kirkon elämän kaikilla tasoilla. Tätä lounasta osaltaan isännöi seurakunnanvaltuuston puheenjohtaja Maria Lampinen. Suomen kirkko on pienestä koostaan huolimatta vahva kirkko. Sillä on terve identiteetti. Se elää nykyajassa. On ihme, Jumalan suurta siunausta siinä, että se ei ole käpertynyt sisäänpäin; se ei ole ghettoutunut. Kirkkomme on inklusiivinen, avoin ulospäin. Tästä olomuodosta kiitos lankeaa paljolti aiempien esipaimenien Paavalin ja Johanneksen viisaalle henkiselle johtajuudelle. Kirkkomme panostaa aktiivisesti aitoon läsnäoloon ja vuoropuheluun suomalaisessa kulttuurissa. Emme millään tavoin elä puristuksessa. Näkyvyytemme valtakunnallisessa mediassa on monta kertaa kirkkomme kokoa suurempi. Olemme aidosti kansallinen kirkko. Kuitenkin nationalismi, kaikki kansallinen itsekorostus, on meille vierasta. Meillä on myös luottamukselliset ekumeeniset suhteet. Siihen kuuluu avoimuus, toistemme kunnioitus ja keskinäinen oppiminen erityisesti suhteessa luterilaiseen kirkkoon. Tästä esimerkkinä on piispa Irja Askolan mukanaolo tässä tilaisuudessa. Kirkkomme on jäsenmäärältään varsin pieni. Ymmärrämme kuitenkin, että sitä oleellisempaa on uskollisuus evankeliumille ja kirkon pyhälle traditiolle. Siksi pyrimme omassa ajattelussamme ja toiminnassamme panostamaan olennaiseen, emmekä rönsyilemään moneen suuntaan. Tässä kaikessa saamme ammentaa Ekumeenisen Patriarkaatin kokemusta. Meidän tulee oppia sen marttyyriudesta, niin rohkeasta todistuksesta kuin nöyrästä kärsimisestä. Kiitämme patriarkaattiamme sen antamasta aktiivisesta tuesta ja turvasta 90 vuoden aikana. Tämä on oleellisella tavalla mahdollistanut sen, ettei kirkkomme ole jäänyt kansainvälisen kirkkopolitiikan jalkoihin. Teidän, patriarkka Bartolomeoksen isällinen huolenpito ja rakkaus kannustavat meitä Helsingissä ja kaikkialla muualla ylittämään omia inhimillisiä ja kulttuurisia raja-aitojamme, myös oman pienuutemme asettamat reunaehdot. Kiitämme Teitä myös hengen jaloudesta ja rohkeudesta, josta saamme olla Suomessa osallisia. Kannustakoon esimerkkinne siihen meitäkin. 12

13 Vårt vittnesbörd om Kristus Som kristna är vi kallade att vittna om Jesus Kristus. Speciellt under de första kristna århundradena gav många ett mycket konkret bevis på sin tro på Kristus. Martyrerna gav hellre sitt liv än att de skulle ha förnekat Kristus. Ordet martyr härstammar från grekiskan och betyder vittne. Det sägs att de kristnas blod är kyrkans frö. Under nyare tider har bland annat förföljelserna av de kristna i Sovjetunionen förorsakat en ny grupp av martyrer. Av dessa nymartyrer kan vi speciellt lyfta fram en som är oss nära, nämligen Alexander Chotovitzkij ( 1937), som under sitt liv fungerade även som vår församlings kyrkoherde. En annan grupp helgon som vi vördar som försvarare av den heliga tron är bekännarna. Bekännarna är helgon som har fått lida för sin tro. Chariton Bekännaren ( 350) fick lida under de kristnas förföljelser. Maximos Bekännaren ( 662) blev av med både tungan och högra handen när han försvarade den rätta tron. I dagens läge i Västeuropa ställs vi väl sällan inför utsikten att vi skulle mista vårt liv eller en lem för att bära vittne om vår tro på Kristus. Däremot kan vi på andra sätt vittna om vår tro. Att till exempel göra korstecken före man börjar äta kan kännas som en liten sak. Samtidigt som vi tackar Gud för maten vi får att äta så vittnar vi för omgivningen om vår tro. Det här kan vi göra både i arbetsplatsens lunchrestaurang eller i skolmatsalen. Vi får dock inte glömma att det att vara kristen inte överallt är lika lätt som i Finland. För tillfället är de kristna under hårt tryck i Mellanöstern. Två biskopar blev kidnappade i Syrien i slutet av april. Ännu idag har vi inga uppgifter om deras öde. Även kyrkorna i Egypten utsätts för bombattentat. Här i det trygga Norden bör vi visa vårt stöd för de kristna i världen som blir förföljda eller utsatta för trakasserier. Vi ska även våga vara öppet kristna, stå för vår tro och även vara beredda att lida eller till och med dö för vår kärlek till Kristus. Andreas Salminen kuva Tiina Makkonen 13

14 Страницы на русском языке Патриарх Варфоломей благословил прихожан в Свято- Троицком храме текст Алекси Савельев фото влада валстен Патриарх посетил наш приход сентября 2013 состоялся визит Святейшего Архиепископа Константинополя Нового Рима и Вселенского Патриарха Варфоломея в Финляндию, приуроченный к празднованию девяностолетия автономии Финляндской право славной церкви. В соответствии с Томосом от 6 июля 1923 Финляндская Православная Церковь была принята под омофор Вселенского патриарха Мелетия IV, как автономная архиепископия. Празднование юбилея Финляндской православной церкви проходили в Хельсинки. Во время визита Святейшего Патриарха Варфоломея сопровождали: Высокопреосвященнейший Архиепископ Карельский и всея Финляндии Лев, Высокопреосвященнейший Митро полит Хельсинкский Амвросий, Высокопреосвященнейший Митрополит Таллиннский и всея Эстонии Стефан, Высокопреосвященнейший Митрополит Халкидонский Афанасий, Высокопреосвященнейший Митрополит Бостонский Мефодий, Преосвященный Епископ Арсений Местоблюститель Оулу, Преосвященный Епископ Тартуский Илия, Преосвященный Епископ Пярнуский и Саареский Александр. Встреча Предстоятеля проходила в Свято-Троицком храме, старейшем православном храме города Хельсинки. На следующий день Патриарх Варфоломей совершил Божественную литургию в Успенском кафедральном соборе. Вечером того же дня состоялся праздничный концерт при участии хоров Хельсинского православного прихода, во время которого к собравшимся с приветственной речью обратились Святейший Патриарх Варфоломей и Высокопреосвященнейший Архиепископ Лев. Во время своего визита Предстоятель посетил храмы Хельсинского православного прихода, встретился с президентом Финляндии Саули Ниинистё, а так же провел встречу с Архиепископом Евангелическо-лютеранской церкви Финляндии Кари Мякинен. Считается, что Константинопольскую церковь основал святой Апостол Андрей Первозванный. Первым епископом стал святой апостол от семидесяти Стахий (38-54 г.г.). История Константинопольского Патриархата начинается с 330 года, когда на месте древнего селения Византии (Византиона) был основан город Константинополь. Поскольку этот город стал столицей Византийской империи, то значение Константинопольской кафедры постоянно возрастало, и со временем она стала первой по чести среди других Православных Церквей, хотя и уступала по древности некоторым из них. Константинопольскую кафедру занимали такие великие святители 14

15 «Плод же духа: любовь, радость, мир, долготерпение, благость, милосердие, вера, кротость, воздержание. На таковых нет закона» Послание к Галатам святого апостола Павла глава 5. стихи и вселенские учители, как святые Григорий Богослов (+389) и Иоанн Златоуст (+407), творения которых неисчерпаемый источник богословской мудрости и церковного учительства на все века. Четвертый Вселенский собор в Халкидоне (457 г.) своим 28-м Каноном закрепил за Константинополем равные права с Римом и особую роль ответственности во всем мире, распространяя тем самым его юрисдикцию над территориями, бывшими до тех пор вне подчинения ему. Вселенский Патриархат среди автокефальных церквей находится на самом почетном месте. Он достойно держит свою позицию, служа «первым среди равных». Патриарх Варфоломей (в миру Димитриос Архондонис) родился 29 февраля 1940 года на острове Имврос, который принадлежит Турции. После окончания общеобразовательной школы, будущий Патриарх поступил в Духовную школу на острове Халки, которую окончил с отличием в 1961 году. В августе того же года был рукоположен в сан диакона, а в 1969 году в священники, после чего служил 18 лет секретарем у своего предшественника Вселенского патриарха Димитрия (+1991). В 1973 году был избран на кафедру митрополита Филадельфийского, в 1990 году на кафедру митрополита Халкидонского. 22 октября 1991 года митрополита Халкидонского Варфоломея избрали Архиепископом Константинопольским и Вселенским патриархом. 2 ноября 1991 года состоялась интронизация. Вселенский патриарх Варфоломей является почётным доктором многих известных университетов мира. Он владеет греческим, турецким, итальянским, немецким, французским, английским и латинским языками. СЛОВА ОТЦОВ ЦЕРКВИ о радости духовной Преподобный Исаак Сирин «Когда приблизится время воскреснуть в тебе духовному человеку, тогда возбуждается в тебе омертвение для всего, возгорается радость в душе твоей, не уподобляющейся тварям, и помыслы твои заключаются внутри тебя тою сладостью, какая в сердце твоем» «Бывает смирение по страху Божию, и бывает смирение из любви к Богу. Иной смирен по страху Божию, другой смирен по радости, а смиренного по радости сопровождают великая простота, сердце возрастающее и неудержимое» «Радость о Боге сильнее здешней жизни. И кто обрел ее, тот не только не посмотрит на страдания, но даже не оглянется на жизнь свою, и не будет там других чувств, если действительно была эта радость. Любовь сладостнее жизни, и разумение по Богу, от которого рождается любовь, сладостнее меда и сота. Любовь не пожалеет принять тяжкую смерть за любящих. Любовь есть порождение познания» Святитель Тихон Задонский «Божия благодать учит человека радоваться о Боге Спасе своем и порождает в сердце его истинную радость, духовную, небесную, и некое восхищение, и играние, и покой, и мир в совести его: все это - предвкушение Вечной Жизни, крупицы от Небесной Трапезы, падающие на сердце человеческое» Преподобный Серафим Саровский «Когда Дух Божий снисходит к человеку и осеняет его полнотою Своего наития, тогда душа человеческая преисполняется неизреченною радостью, ибо Дух Божий радостно творит все, к чему бы он ни прикоснулся, это та самая радость, про которую Господь говорит в Евангелии Своем» Святитель Иоанн Златоуст Если хотим... радоваться, много к тому имеем случаев. Ибо если утвердимся в добродетели, то ничто уже нас не будет печалить; ибо добрые надежды внушает она тем, кои приобрели ее,... и неизреченное производит в них удовольствие. Ибо хотя многого труда стоит утвердиться в добродетели, но зато она много радует совесть и столько производит внутреннего удовольствия, что никаким словом выразить нельзя Не земные блага, не свойства вещей радуют нас, а мысль наша печалит и радует нас. Если мы настроим ее, каковою ей быть должно, то будем иметь залог всякого благодушия... здесь все зависит от свободной воли. Подготовил: Алекси Савельев 15

16 TEKSTI JA KUVA MARI VAINIO LUMIJÄLJISTÄ baletin Punavuorelaispojan balettiuran ponnahduslauta oli yleinen sauna. - Äitini oli työssä Kaivolan sauna oy:ssä talonmiehenä, siivoojana ja saunottajana. Saunomassa kävi kolme aikansa suuruutta; oopperalaulaja Martti Seilo, laulaja Henry Theel ja kirjailija Jomppa Ojaharju. Laulu raikui lauteilla näiden kolmen kohdatessa, kertoo Ahjolinna. - Äiti sai Seilolta lippuja esityksiin ja aina kun vain työltään jaksoi, hän vei minua Kansallisoopperaan. Ahjolinna kertoo nähneensä näytöksistä jossain vaiheessa lähes kaikki. Esitykset koskettivat. Omana näyttämönä toimi usein läheinen Albertinkatu. - Kompuroin silloisen jazz-kerhon edessä ensimmäisiä haparoivia askeleitani. Estradi kutsui. Oli tarve saada esiintyä, päästää oma luontonsa valloilleen. Lokakuun 16. päivä 1959 oli käänteentekevä. - Kävin tuona vuonna Snellmanin kansakoulua ja kaverini oli balettikoulussa. Juttelimme Albertinkadun ja Punavuoren kadun kulmassa koulun pääsyvaatimuksista ja ohjelmasta. Kaveri näytti baletin perusaskeleet ja ne jäivät näkyviin vastasataneeseen lokakuun ensilumeen Seuraavana päivänä Ahjolinna meni tiedustelemaan balettikoulun paikkaa. Solistitanssija Sonja Tammela otti nuoren pojan vastaan pukuhuoneessaan ja ohjasi suoraan Seija Simosen seuraavan päivän tunneille. - Siitä kaikki alkoi, 13-vuotiaana. Kun tankoon ensi kerran tartuin, olen siihen elämäkseni liimautunut. Tunsin, että siinä oli elämäni turva ja tuleva ura. Kauppakoululaisen tanssi Alun perin Ahjolinnasta piti tulla kauppias. Koti kannusti opiskelemaan. 16-vuotias nuori mies saikin Helsinginkadulta pienen siirtomaapuodin vastuulleen koko kesäksi. Tuttu kauppias olisi mielellään kasvattanut kaupalleen jatkajan, mutta murrosikäisen levottomat jalat vetivät ahnaasti kohti tanssilattiaa. Lopullinen niitti koulun käyntiin tuli, kun kauppakoulun rehtorilta ei herunut vapaapäivää balettikoulun loppunäytöksen kenraaliharjoitusta varten. Kauppakoululainen ei tanssi olivat rehtorin perustelut. Kansallisoopperan johtajan Alfons Almin avustuksella vapaapäivä järjestyi, mutta Ahjolinna kirjoitti seuraavana päivänä lapun: Täten ilmoitan lopettaneeni opiskeluni oppilaitoksessanne. Kunnioittaen Aku Ahjolinna. PS. Kauppakoululainenkin tanssii. - Olisin varmasti kauppiaana ollut kunniallinen kansalainen ja tuottanut tulosta, mutta päätös oli selkeä. Tuohon en jää! 17-vuotiaana sainkin kiinnityksen Kansallisoopperaan. Haaveeni toteutuivat. Sain vihdoin nauttia täysillä sisimmästäni kumpuavasta tanssin palosta. Ahjolinna kertoo muutenkin olleen oman tiensä kulkija. - Tulin yksinhuoltajaperheestä, jossa äiti oli saunottaja. Olimme ortodokseja, ryssän kirkkolaisia, nimikin oli vielä Aku kuin Aku Ankalla, ääni korkea ja harrastuksena klassinen baletti. - Olin niin ufo tyyppi, ettei minua osattu edes kiusata. Elin omissa unelmissani, ja ne riittivät minulle. Tanssissa on kaikki - Tanssi on ohjannut elämääni. Minuuttiakaan en antaisi pois. Missä muussa ammatissa olisin saanut ilmaista itseäni niin nuorena, haastavalla tavalla ja niin kiinni musiikissa kuin tanssissa. Olen saanut matkustaa ympäri maailmaa, viettää ulkomailla, Neuvostoliitossa ja Ranskassa, pitempiäkin jaksoja ja tava- 16

17 Tanssi pelastaa maailman? - Se on mahdollista jos vain ihmiset al- Aku Ahjolinna viettää 50-vuotistaiteilijajuhlaansa Aleksanterin teatterissa teoksella Kaarina Maununtytär. Ahjolinna on tanssiteoksen ohjaaja ja koreografi. Hän myös tanssii teoksessa yhdessä Anastasia Dunetsin, Anneke Lönnrothin, Jarkko Lehmuksen ja Jarkko Niinisen kanssa. Musiikinjohto on Elina Mustosen ja libretto Annina Enckellin. Mukana lavalla on myös renessanssiyhtye. Esitykset 30.10, ja Lisätietoja: näyttämölle ta erilaisia ihmisiä. En ole koskaan edes ajatellut tekeväni mitään muuta. Balettitanssijan ammatista Ahjolinna jäi eläkkeelle 46-vuotiaana. Solistitanssijan ura kesti upeat kolmekymmentä vuotta. Vuosiin mahtuu merkittäviä rooleja, kuten kaani Girei baletissa Bahtsisarain suihkulähde tai äiti-bernardan rooli baletissa Bernardan talo. Tanssijan työ jatkui luontevasti koreografin ja ohjaajan töillä. - Rakastan musiikkia ja oma lähtökohtani koreografialle on aina musiikki. Se antaa impulssin liikkeelle ja rytmitykselle. - Olen saanut tehdä työtä hienojen ihmisten kanssa. Suuria esikuviani ovat olleet mm. opettajani Uki Onkinen ja Klaus Salin. Suuri käännekohta urallani oli, kun Lisbeth Landefort ja Oiva Toikka pyysivät minua tekemään koreografian oopperaan Silkkirumpu. - Kolme kertaa kieltäydyin, mutta sitten ajattelin, että jos muut taitoihini noin syvästi uskovat niin miksen minäkin! Sen jälkeen olen tehnyt kymmeniä koreografioita ja ohjauksia. Ahjolinna kertoo intohimosta työhön, pitkistä päivistä, tanssijan, opettajan ja koreografin töiden yhdistämisestä, työpäivistä, jotka joskus ylittivät jaksamisen rajat. - Muistan joskus tanssineeni aamulla klo 4 harjanvarren kanssa ja miettineeni koreografiani koukeroita. Mitähän naapurit mahtoivat miettiä, naurahtaa Ahjolinna. kaisivat tanssia. Liike on luontainen osa ihmistä, mutta tanssin synnyinpaikka löytyy antiikista, vanhasta Kreikasta, joka myös Ahjolinnalle on sydämen koti. - Meillä on kreikkalaisista paljon opittavaa; elämänasenne, yhteisöllisyys, avoimuus muita kohtaan. Musiikki, liike, kaikki elämän osaset kuuluvat yhteen, ilo jakaa surun. Ahjolinnan mukaan Jumala voi olla läsnä myös tanssissa, liikkeessä mikäli se on osa tanssijan sisintä. Rajanveto liikkeen lahjasta voi vetää katsomaan sitä eri suunnilta, mutta sydän on taiteilijan työssä oltava aina mukana. Muuten on vain kysymys liikkeen suorittamisesta, ei sen eläväksi tekemisestä. - Käsi sydämellä, rehellisesti itselle ja katsojalle tehty työ tulee aina syvältä sielun pohjalta. Ahjolinna itse kokee saaneensa tanssin lahjan. - Olen syvästi kiitollinen urastani. Olen saanut tehdä työtäni laidasta laitaan, minua ei ole paketoitu yhteen muottiin. Harva tanssialan ammattilainen on tehnyt työtään yhtäjaksoisesti 50 vuotta. Ja ties kuinka kauan vielä jatkan! - Olen saanut elää rikkaan elämän. En enää kurottele kuuta, mutta olen iloinen jos saan siitä edes hivenen pikkurillillä kiinni. 17

18 Iloiset, vilkuttavat lapset, ystävälliset nunnat, reikäiset ja kuoppaiset tiet, toinen toistaan upeammat kirkot, sanakirjat, mustalaisvankkurit, hääseurueet, maalaiskylät, vuoristomaisemat, tienvarsimyyjät, jatkuva kipu, mitä moninaisimmat tullimuodollisuudet, kansallisuustarrojen metsästys, halvat hinnat, tuhannet kanat, lehmät, hevoset, palatsit, röttelötalot, kulkukissat ja koirat, köyhyys, kurjuus, rikkaus. Tässä joitakin niistä päällimmäisistä muistoista ja tuntemuksista, joita tämän kesän moottoripyörämatkat toivat tullessaan. Pyhän Johannes Kastajan skiitan nunnat ja Minnan pyörä. M ttoripyoralla Minna Jokinen on Itä- ja Keski-Uudenmaan kanttori ja Riihimäen moottoripyöräkerho Kahvakoplan puheenjohtaja. Reilun 27 motoristivuoden aikana hänelle on kertynyt ajokilometrejä moottoripyörän selässä lähes puoli miljoonaa. Tämän kesän kolme matkaa suuntautuivat Viroon Saarenmaalle, Venäjän Karjalaan sekä Ukrainan, Moldovan ja Pohjois-Romanian alueille. Minna Jokinen Zymnen luostarissa Ukrainassa SAARENMAA Keväiselle Saarenmaan matkalle starttasi kaiken kaikkiaan 21 Riihimäen moottoripyöräkerho Kahvakoplan jäsentä. Pitkä moottoripyöräletka kerholippuineen oli varmasti vaikuttava näky missä sitten ajoimmekin. Matkalla Saarenmaalle pysähdyimme Paldiskissa ja Haapsalussa, joka onkin mitä idyllisin virolainen pikkukaupunki. Saarenmaalla majoituimme Kuressaaressa majataloon, jonka olimme kokonaisuudessaan varanneet käyttöömme. Kolmen päivän ohjelmasta ikimuistoisin oli ehdottomasti vierailu Pyhän Johannes Kastajan skiitassa Reon kylässä lähellä Kuresaarta. Sisarten lämmin vastaanotto ja alueeseen ja kirkkoon tutustuminen jäivät elävästi mieleen. Testasin muuten akustiikan laulamalla kreikaksi Hristos anesti Kristus nousi kuolleista, koska juliaanisen kalenterin mukaan oli vielä pääsiäisaika. Olipa vierailustamme sekin hyöty, että insinööriedustajamme osasivat neuvoa sisaria, kuinka saada kosteus pois kirkosta! Skiitan johtajan, virolaissyntyisen äiti Theofilin elämänohjeet ja ajoittain jopa ryöppyävänä soljunut tajunnanvirta pitivät kuulijat tarkkaavaisina. Kuulimme olevamme ensimmäiset motoristit luostarissa! VENÄJÄN KARJALA Ajatus Venäjän Karjalaan, Äänisen rannoille suuntautuvasta matkasta syntyi vuonna 2010 tehdyn erittäin onnistuneen Laatokan kierroksen seurauksena. Lähdin matkalle riemumielin, koska vuodesta 2008 olen seurannut ja tukenut alueella toimivaa Uteshenie- (=lohdutus) projektia, jossa ortodoksisen kirkon ulkomaanapu on mukana. Mikä olisikaan sen hienompaa, kuin päästä paikan päälle katsomaan, kuinka projekti toimii. Otin siis yhteyttä Filantropian Minna Raskuun, joka sai järjestymään tapaamisen lastenleirillä lähellä Kontupohjaa. Minnalle suuret kiitokset järjestelyavusta! Niinpä 15. elokuuta hyppäsi pyöriensä selkään 20 kerholaista. Mukana kulki tietenkin myös huoltoauto. Itselläni oli alla vastahankittu Honda Transalp 650, ns. matkaenduro, joka mahdollistaa ajamisen vaikeissakin olosuhteissa. Niiralan raja-asemalta suuntasimme ensin Ruskealan kylään, missä sijaitsee suomalaisvoimin rakennettu, viime talvena tulipalossa pahoin kärsinyt luterilainen kirkko. Kirkon alakerrassa toimii kuitenkin edelleen kahvila. Vieraskirjasta oli ilahduttavaa huomata, että muitakin motoristeja oli paikalla vieraillut! Toisena matkapäivänä kohtasimme vastoinkäymisiä, kun suuresti odotettu retki Kizhin saarelle, joka myös on Unescon maailmanperintökohde, kariutui. Olimme kuvitelleet saavamme liput lauttaan satamasta, mutta näin ei käynytkään! Koska osa lähdöistä oli jostakin syystä peruttu, olivat loput tietenkin loppuunmyytyjä. Tuntikausia yritimme saada kuljetusta saarelle järjestymään, mutta tuloksetta. Ei auttanut muu, kuin suunnata Petroskoin keskustaan ja toivoa, että kokemuksia löytyisi sieltäkin. Ja löytyihän niitä! Itse suuntasin Ristin ylentämisen kirkkoon siinä toivossa, että

19 Pyhän Nikolaoksen kirkko Stalinin kanavilla lähellä Karhumäkeä. Ukrainassa keskellä perunapeltoa pyhiinvaeltaen saisin ostettua itselleni uuden ikonirannekkeen hajonneen tilalle. Kirkko olikin todella kaunis, ja ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin todistamaan kaksosten kastetta! Oli muuten todella kaunisääninen pappi kanttoria ei paikalla ollut. Niin - ja sain uuden rannekkeen! Matkan kolmantena päivänä oli vuorossa ainakin itselleni se tärkein eli tutustuminen paikalliseen lastenleiriin. Lähellä Kontupohjaa sijaitseva leiri- ja kurssikeskus on todella kaunis ja idyllisesti järven rannalla. Osa matkalaisista pulahtikin järveen ensitöikseen. Leirin johtaja, isä Lev sekä paikallinen Uteshenie-aktiivi Olga Shevtshuk ottivat meidät lämpimästi vastaan. Yhteisen lounaan jälkeen oli vuorossa lahjojen antaminen, minkä yhteydessä kuulimme myös leirien toiminnasta. Mutta sitten itse asiaa! Olimme jo etukäteen varmistaneet, että on mahdollista viedä leiriläisiä pienelle ajelulle moottoripyörien kyydissä. Ja mikä riemu siitä syntyikään! Kaikki n. 30 leiriläistä pääsivät kokemaan jotain, mitä eivät kuulemma koskaan ennen olleet kokeneet. Lopulta myös aikuiset ohjaajat halusivat kyytiin! Kuvia tästä ylitsepursuavasta riemusta voi syksyn aikana nähdä myös Filantropian sivuilta. Lastenleiriltä lähdettyämme kävimme ihmettelemässä kuuluisia Stalinin kanavia Karhumäeltä itään. Tässä yhteydessä sattumus astui mukaan. Paikallisen kylän upeassa ja arkkitehtuuriltaan erikoisessa Pyhän Nikolaoksen kirkossa vietettiin juliaanisen kalenterin mukaista Kristuksen kirkastumisjuhlan vigiliaa. Osa matkalaisista uskaltautuikin hetkeksi kanssani kokemaan ortodoksisen jumalanpalveluksen tunnelmaa. Monelle kokemus oli ensimmäinen! Pitkä kotimatka kulki Segezhan ja Kostamuksen kautta teiden kunnon vaihdellessa laidasta laitaan. Voronetin luostarin kirkko Pohjois-Romaniassa. UKRAINA, MOLDOVA JA POHJOIS- ROMANIA Venäjän matkasta oli kulunut vain joitakin päiviä, kun pääsimme mieheni kanssa starttaamaan kesän pääreissulle kohti Ukrainaa ja siitä etelään. Aikaa oli hyvin rajoitetusti vain 10 päivää. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että lepopäiviä ei olisi jokainen päivä olisi ajopäivä. Alun perin tarkoitus oli ajaa Valko-Venäjän kautta ja samalla käydä tutustumassa Minskin pyhän Elisabetin luostariin, mutta tämä aie tyrehtyi, koska emme aiemman Venäjän-matkan vuoksi ehtineet hakea viisumeita. Reitti kulki Via Baltican kautta Pohjois-Puolaan, Augostowiin. Sieltä pyörien keulat kääntyivät kohti Itä-Puolassa sijaitsevaa Chelmiä ja Ukrainan rajaa. Puolan tiestö on kymmenen vuoden takaiseen nähden suurimmaksi osaksi erittäin hyvässä kunnossa. Toki rekkaliikenteen aiheuttamia uria pitää edelleenkin varoa. Puolan itäinen osa ja etenkin Chelm ihastuttivat kauneudellaan. Kirkkojen määrästä kävi myös selväksi alueen osittainen ortodoksisuus. Kaiken kaikkiaanhan Puolassa on arviolta vajaa miljoona ortodoksia. Chelmin jälkeen oli vuorossa yksi matkan ennalta jännittävimpiä vaiheita: Ukrainan rajan ylitys. Ukrainaan ei tarvita viisumia, mutta olimme kuulleet mitä moninaisimpia tarinoita rajan ylittämisen vaikeudesta. Meille näin ei kuitenkaan käynyt! 45 minuuttia ja olimme rajan toisella puolen. Motoristeina meidät jopa ohjattiin jonon ohi, mikä tapa on muistakin maista entuudestaan tuttu. Ensikilometrit Ukrainan puolella olivat hämmennystä herättävät. Kuinka 19 17

20 Sunnuntailiturgia Tshernivtsissä. meille olikaan varoiteltu tiestön surkeasta kunnosta, ja nyt ajelimme mitä hienoimmalla uudella päällysteellä! Karu totuus kyllä selvisi päivän mittaan, kun jouduimme kerran matkaenduroistamme huolimatta kääntymään ympäri tien muuttuessa todelliseksi perunapelloksi. Ensimmäinen kohteemme, jota muuten rajalla kovasti kyseltiin, oli Zymnen Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen luostari lähellä Volodimir-Volinskin kaupunkia. Kronikat pitävät Kiovan suuriruhtinas Vladimiria paikan perustajana, mutta ensimmäiset dokumentit luostarin olemassaolosta löytyvät 1400-luvulta. Luostarialue oli kaunis ja paikalla tehtiin paljon kunnostustöitä, mutta kirkon ovet olivat kiinni! Mistä lie johtui se ei meille selvinnyt. Kuoppainen ja selälle varsin rasittava matkanteko jatkui Dubnon kaupungin kautta Ternopiliin ja sieltä etelään Tshernivtsin kaupunkiin. Matkalle mahtui mm. sydämentykytyksiä aiheuttanut sillanylitys n. 40 km ennen Tshernivtsiä. Tien pinta sillan kohdalla oli paitsi mutainen myös käsittämättömän kuoppainen korkeine reunuksineen. Kaiken kruunasivat vastaan tulevat heiluvat rekat! Tshernivtsissä osallistuimme sunnuntailiturgiaan täpötäydessä Pyhän Nikolaoksen katedraalissa. Kuoron äärimmäisen kaunis sointi ja erityisesti tuttu Bortnjanskin kerubiveisu toivat kyyneleen silmäkulmaan. Tämän takia kannatti ajaa näin kauas! Ukrainasta siirryimme Moldovan puolelle rajanylityksen ollessa lähes muodollisuus olisiko mennyt kaikkiaan 20 minuuttia. Tiukan aikataulun vuoksi Moldova-osuus jäi vajaan päivän mittaiseksi. Tänä aikana ehdimme kuitenkin jutella paikallisten kanssa, käydä ostoksilla kauniissa Edinetin kaupungissa, nähdä hääkulkueen torvisoittokuntineen jne. Ainakaan maan länsiosissa paljon puhuttu köyhyys ei pompannut silmille! Moldovan ja Romanian välinen rajanylitys sujui yhtä mutkattomasti kuin aiemmat. Moldovassa toki pitää maksaa kaikennäköisiä pieniä maksuja rajaa ylittäessään! Käteistä kannattaa siis varata mukaan. Romanian pohjoisosan läpiajamisen kruunasivat paitsi upeat, EU-varoin kunnostetut tiet toki mukaan mahtuu joitakin äärimmäisen reikäisiä pikkuteitäkin ja vuoristomaisemat, myös tutustuminen Voronetin Pyhän suurmarttyyri Georgios Voittajan luostariin. Luostari on muuten Unescon maailmanperintökohde, mikä näkyi vierailijoiden määrässä. Nyt pääsimme vihdoin sisälle kirkkoonkin, joka todella oli näkemisen arvoinen! Kirkon ulkoseiniä peittävät romanialaiseen tapaan lukuisat pyhistä ihmisistä ja tapahtumista kertovat freskot. Pohjoisen Romanian itäosaa pienten kylien kautta läpi ajaessamme mieleen painuivat päällimmäisinä lukuisat mustalaisvankkurit, paikkojen siisteys sekä tietynlainen ajan pysähtyneisyys. Ihmisillä ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Lisäksi herätti huomiota, että vaikka kylä olisi ollut kuinka pieni tahansa, oli kirkoilla yleensä kokoa. Toki saman ilmiön olen huomannut muuallakin Euroopassa. Romania on joka tapauksessa maa, jossa nyt kolmatta kertaa vierailtuani voin todeta haluavani sinne aina uudestaan. Näkemistä ja kokemista riittää! Vauhdilla ajetun kotimatkan varrelta jäi mieleeni matkan järkyttävin näky: Unkarissa, Debrezenin kaupungissa liikennevaloissa odottaessamme huomasimme rikkinäisessä pyörätuolissa istuvan jalattoman ryysyihin puetun miehen, joka epätoivoisesti yritti saada tuoliaan eteenpäin kuoppaisella jalkakäytävällä. Olimme juuri tulleet Euroopan köyhimpänä pidetystä Moldovasta ja nyt näemme Unkarissa tällaista! Paljon olen matkoillani nähnyt, mutta tämä ylitti todella kipukynnyksen itku tuli. Turvallisesti kotiin päästyämme saatoin jälleen kerran todeta: Vaikka matkanteko pyörän selässä ei aina suurinta herkkua säänvaihteluineen ja ajosta aiheutuvine kipuineen olekaan, on se sen väärti! Seuraavia reissuja, ehkäpä jo Euroopan ulkopuolellekin uskaltautuen, odotellessa. TEKSTI MINNA JOKINEN KUVAT MINNA JOKINEN, OLLI ALHO, OLGA SHEVTSUK Johannes Kastajan skiitta Saarenmaalla motoristit menossa kirkkoon. 20 Lastenleiriläiset tutustumassa Minnan pyörään.

21 Venäjän kirjallisuuden kaksi jättiläistä, heidän kanssaan näyttämöllä painineet suomalaiset titaanit ja Sisyfoksen kiveä vierittävä Stadin kundi, eihän siitä yhdistelmästä voi syntyä mitään tavanomaista tai keskinkertaista. MARKKU SUNIMENTO Dostojevskin ja Tolstoin matkakumppanit USKO, EPÄILY, KATUMUS Valamon opiston kurssi Dostojevskin ja Tolstoin ihmiskäsityksestä oli kuin hyppy vuolaaseen virtaan, jossa vaihtelevat kuulaat ja kirkkaat suvantopaikat sekä kuohuvat kosket. Kurssin ohjaajan, Torsti Lehtisen toive, että voisimme poistua jotakin oppineina ja rikkaampina, toteutui. Henkisen pääoman saldo karttuneena, mieli syväpuhtaana ja virkistyneenä olo tuntui samalta kuin avantouinnin jälkeen. Torsti Lehtinen oli valinnut oman alustuksensa aiheeksi kaksikosta Tolstoin. Teemana oli kirjailijan ylpeys ja nöyryys. Optinan luostarin ohjaajavanhus, starets, isä Amvrosi oli tavannut molemmat kirjailijat. Hänen mukaansa Tolstoi oli ylpeä, Dostojevski nöyrä. Autuas se mies jonka rinnassa ylpeys ja nöyryys viettävät alati häitä, filosofi Sören Kierkegaard totesi. Tolstoin rinnassa ne eivät viettäneet häitä, vaan kävivät alituista perheriitaa. Sisyfoksen kiven vierittäjä Tolstoin omaelämänkerrallinen kirja Tunnustuksia on viiltävän rehellinen uskonnollisen kilvoittelun kuvaus. Tolstoi kirjoitti teoksen 1870-luvun lopussa ko- ettuaan elämässään rajun sisäisen murroksen. Hän irrottautuu lopullisesti ortodoksisen kirkon opeista, joihin oli aikaisemminkin ottanut etäisyyttä. (Kirjasta on hiljattain ilmestynyt uusi Eero Balkin suomennos. Esipuheen on kirjoittanut Torsti Lehtinen.) Tunnustuksissa Tolstoi kuvaa itsemurhan partaalle vieneitä ristiriitoja, joista päästäkseen hän päätyi sisäiseen uskonpuhdistukseen ja kehitti oman kristinuskon tulkintansa. Hän pohtii kysymyksiä, joita vanhempi kollega Dostojevski nimitti kirotuiksi: niitä ei voi lakata kysymästä, vaikka niihin ei koskaan saa varmaa vastausta. Tolstoita riivaa kuolemankauhu, vaikka hän toisaalta pitää kuolemaa suurena vapauttajana elämän taakasta. Hän yritti löytää turvapaikan ortodoksisesta kirkosta, mutta kirkon oppi rituaaleineen ja järjenvastaisine dogmeineen ei lohtua tuonut. Tunnustukset kertoo ankarasta Sisyfoksen kiven väännöstä. Tolstoin Sisyfoksen kivi on Kristuksen hautakivi. Hän haluaisi kiihkeästi uskoa, että kivi on vieritetty haudan suulta ja hauta on tyhjä Kristuksen ylösnoustua, mutta äly ja ymmärrys eivät siihen suostu. Evankeliumi Tolstoin mukaan Tolstoi vaati itseltään paljon, mutta ei säästänyt muitakaan. Hän pyrki yksinkertaiseen elämään ja halusi luopua kaikesta turhasta. Hän tuomitsi ankarasti yläluokan loiselämän, Torsti Lehtisen sanoin kulutusidiotian, joka on tuttua nykyisinkin. Tolstoin uuden uskonnon perusta oli Kristuksen vuorisaarna ja rakkauden käskyt, eivät ulkoiset menot ja orjalliset säännöt. Jos vuorisaarnan elämänohjeet otettaisiin todesta, yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus päättyisi ja paratiisi toteutuisi jo maan päällä, Tolstoi uskoi. Jo 27-vuotiaana hän oli kertonut haluavansa kirjoittaa uuden evankeliumin, evankeliumin Tolstoin mukaan. Se oli lopulta liikaa Venäjän ortodoksiselle kirkolle. Vuonna 1901 pyhä synodi julisti Tolstoin kerettiläiseksi ja erotti hänet kirkon ehtoollisyhteydestä. Sisyfoksen kiven vierittäjä kuoli marraskuussa 1910 Astapovon rautatieasemalla, matkalla Optinan luostariin. Kuolemaa tehdessään Tolstoi lähetti sähkeen luostariin ja pyysi kuolinvuoteelleen sta- 21

22 { } rets Josefia. Arvellaan, että hän halusi suorittaa katumuksen sakramentin ja palata kirkon yhteyteen, mutta arveluksi se jää, koska paikalle ei päässyt kukaan. Vuonna 2010, Tolstoin kuoleman satavuotispäivänä, Venäjän kirjailijaliiton puheenjohtaja lähetti Moskovan ja koko Venäjän patriarkalle Kirillille kirjeen, jossa hän pyytää, että kirkko peruisi synodin päätöksen ja armahtaisi suuren kirjailijan. Arkkimandriitta Tiihon vastasi patriarkan siunaamalla kirjeellä. Sen mukaan kirkko ei kiistä Tolstoin viimeisten päivien ankaraa sisäistä taistelua, mutta ei kuitenkaan halua uudelleen arvioida synodin päätöstä eikä muistaa Tolstoita esirukouksissaan. - Mutta, ja tämä koskee meitä kaikkia, Torsti Lehtinen sanoo, kirjeessä todetaan, että Kenenkään sellaisen myötätuntoisen kristityn sydäntä, joka arvostaa suuren kirjailijan teoksia, ei voida kieltää rukoilemasta vakavasti ja nöyrästi hänen sielunsa puolesta. Tuhannen sivun johdanto Torsti Lehtinen luovuttaa näyttämön Kalle Holmbergille, joka etsii paikkaa salissa eikä haluaisi asettua etuosaan, valkokankaan eteen. - Valkokangas on täysin epädostojevskilainen lähtökohta. Ainakin sen pitäisi olla tuherrusta täynnä. Aiheena on Mitjan murhe, Dmitri Karamazovin kamppailu itsensä ja muun maailman kanssa kirjassa Karamazovin veljekset. Karamazovin veljekset jäi Dostojevskin viimeiseksi kirjaksi. Pian sen ilmestymisen jälkeen hän kuoli. Kirjan oli tarkoitus olla ensimmäinen osa trilogiasta, esinäytös teokselle, jonka keskushenkilönä olisi ollut Aljosha. Mistään ei voi olla varma, mutta silti kannattaa uskoa, yhdessä. Yhdessä me tapaamme ja menemme syömään blinejä. Yhdessä elämme toistemme kautta. Siinä on minusta Dostojevskin suuruus, - Kirjassa on silti jo kaikki mukana. Se on Dostojevskin suuri synteesi kaikesta kokemastaan ja kirjoittamastaan, Kalle Holmberg sanoo. Alussa on tila! Alussa oli Sana. Näin alkaa Johanneksen evankeliumi, Dostojevskille evankeliumeista rakkain. Teatteriohjaaja Holmberg aloittaa kauempaa, tyhjästä tilasta. - Ohjaajana minulla on tila, johon on tuotava ihmiset sitä jäsentämään. Alussa on tila, sitten tilanne ihmisten välillä, sen jälkeen teko. Teosta syntyy draaman toiminta. Niinhän Genesiskin alkaa, kuten Torsti totesi. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Tyhjästä. - Paavo Haavikon mukaan myös tyhjä liuska on tila, joka täytetään kirjoitetuilla sanoilla. Dostojevskin liuskat ovat erityisen kiinnostavia, koska niissä on myös teemoihin liittyviä kuvia. Dostojevski kirjoittaa moniäänisesti. - Karamazovin veljesten rakenne on kuin orkesteripartituuri, josta ei voi ottaa nuottiakaan pois. Kalle Holmbergin mielestä Dostojevski on maailman paras dramaatikko, vaikka ei ole kirjoittanut yhtään näytelmää. Dostojevski on erinomainen joukkokohtauksien tekijä ja saa ne toimimaan upeasti. - Kaikki olemme rooliemme vankeja. Haavikon mukaan ihmistä on näyteltävä, koska sitä ei muuten ole. Ihmistä minä näyttelen, olematonta. Kukaan ei ole yhtä hienosti kuvannut ihmisten suhteita toisiinsa kuin Dostojevski. Yhden ihmisen rooli ei ole tärkeä ilman vuorovaikutusta toisiin. Dostojevskin ihmisillä ei ole historiaa, he elävät ajassaan tulevaisuuteen kurkottaen. Siitä syntyvät nopeat leikkaukset ja siirtymät. - Dostojevski ei kysy miksi, vaan mitä varten! Siinä on liike eteenpäin, menneitä ei jäädä muistelemaan. Yhtäkkiä! Jotakin tapahtuu, mutta miten tilanne jatkuu - kuinkas sitten? Juuri näin toimii Dmitri. Mikä sitten on Mitjan murhe? - Se viittaa vuorisaarnaan: autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Mitjakin saa lopulta lohdutuksen, mutta joutuu sitä ennen kokemaan hirvittäviä asioita, joita Dostojevski kuvaa realistisesti ja syvätarkasti. Epäily ja kärsimys Avainsanat Dostojevskin ymmärtämiseen ovat epäily ja kärsimys. - Dostojevskin usko ei ollut mitään hoosiannaa, vaan syntyi syvän epäilyn kautta, Kalle Holmberg sanoo. Dostojevskilla oli kaksi suurta kärsimyksen aiheuttajaa: Jumalan olemassaoloa koskeva epäily ja kärsimykset joiden kautta Jumala koetteli häntä, samoin kuin oli koetellut Jobia. Samat kysymykset piinasivat molempia. Olen uskon lapsi ja lapsi vailla uskoa, Dostojevski toteaa. Siihen liittyy myös paradoksi. Mitä enemmän esteitä ja vastaväitteitä, sitä suurempi halu uskoa. Rikos, rangaistus ja kärsimys Ratkaiseva käännekohta Dostojevskin elämässä oli henkilökohtainen rikos ja rangaistus sekä niiden aiheuttama kärsimys. Dostojevskin mukaan onni ostetaan kärsimyksellä ja myötäkärsimys on ainoa laki maailman asuntolassa. 22

23 Hannu-Pekka Björkmanin esitys vie kirjailijan kärsimyksen juurille, Petrasevskin piiriin Pietarissa. Dostojevski kuului tähän vallankumoukselliseen, utopistiseen, mutta melko vaarattomana pidettyyn ryhmään. Sellaiseksi sitä eivät kuitenkaan kokeneet viranomaiset, jotka pääsiäisenä 1847 pidättivät joukon jäseniä. Dostojevski ja 20 muuta vietiin kahdeksaksi kuukaudeksi Pietari-Paavalin linnoitukseen. He saivat kuolemantuomion, ja joulukuussa heidät kuljetettiin teloitettaviksi Semjonovskin kentälle. - Valkoisiin paitoihin puettuina he seisoivat teloitusryhmän edessä odottaen heitä kohti suunnattujen kiväärien yhteislaukausta, kun paikalle ratsasti tsaarin lähetti. Kuolemantuomio oli muutettu neljän vuoden pakkotyöksi Siperiassa. Kokemus muutti Dostojevskin elämän täysin. Hän on kuvannut sitä monissa romaaneissaan. Vanha elämä loppui, uusi alkoi. Siihen liittyi paljon kärsimystä, mutta ensireaktio oli ilo elämän jatkumisesta: Elämä on paratiisi! Dostojevski ja muut vangit kuljetettiin kahleissa Siperiaan, Omskiin. Rangaistussiirtolassa ei saanut kirjoittaa eikä lukea muuta kuin evankeliumikirjaa. Dostojevski sai ensimmäisen venäjäksi painetun evankeliumikirjan dekabristien vaimoilta, jotka olivat seuranneet karkotettuja puolisoitaan. Kirjasta tuli hänen pelastuksensa ja työkirjansa, josta hän ei koskaan luopunut. Evankeliumikirja maksoi 2 ruplaa, 25 kopeekkaa, mikä silloin oli suuri rahasumma, mutta Dostojevskille kirjan arvo oli mittaamaton.. Dmitrin uni käännekohta Kalle Holmberg kertoo kirjan jaksosta, jossa Dmitri Karamazov on pidätetty syytettynä isänsä murhasta ja prokuraattori kuulustelee häntä. Kuulustelun jälkeen Mitja nukahtaa väsyneenä arkun päälle ja näkee unta. Uni on apokalyptinen kuva tulevaisuudesta. Vanha talonpoika kyyditsee häntä hevosrattailla läpi poltetun kylän, jossa kuihtuneen naisen sylissä on pieni itkevä lapsi. Mitjaa ahdistaa. Miksi tämä maailma on tällainen, miksi lapsi itkee? Näin ei saa olla, hän ajattelee ja herää. Mitja huomaa jonkun laittaneen tyynyn hänen päänsä alle ja liikuttuu. Kuka on ollut niin hyvä ihminen? Mitjassa tapahtuu muutos: Hänen kasvonsa olivat kuin uudet, kuin riemun kirkastamat. Maailmassa on vielä mahdollisuus. Elämä on kaikesta huolimatta paratiisi. Se pitää elää niin, että välittää toisesta. Ainoa muoto rakastaa on rakastaa toista. On muutettava maailma sellaiseksi, jossa lasten ei tarvitse itkeä. Unen jälkeen Mitja tahtoo hyvittää aikaisemmat tekonsa. Hän katuu ja haluaa tehdä hyvää. - Ilman katumusta ei synny muutosta, Kalle Holmberg sanoo ja kertoo rabbista, jolta kysyttiin, miksi olemme niin tyhjiä tänä aikana eikä hengellisyys meitä puhuttele. - Ehkä olemme unohtaneet kyvyn kumartua tarpeeksi alas, rabbi vastasi. Oodi ilolle ja viisaudelle Kalle Holmbergin mielestä tämän syvän ja suuren romaanin lopetus on nerokas. Ollaan nuoren pojan, Iljushetshkan hautajaisissa. Niiden jälkeen yksi tämän ystävistä, Kolja, kysyy Aljoshalta: Sanooko uskonto totta siinä, että me kaikki nousemme kuolleista ja heräämme uuteen elämään ja näemme toinen toisemme ja kaikki ja myös Iljushetshkan? - Ehdottomasti me nousemme kuolleista, ehdottomasti näemme toisemme ja kerromme iloisina ja riemuiten toisillemme kaikki mitä on tapahtunut, Aljosha vastasi puoliksi leikillään ja puoliksi riemuissaan. - Ah, miten hauskaa tuleekaan, pääsi Koljalta. - No niin, nyt lopetamme puheet ja lähdemme hänen muistojuhlaansa. Älkää olko hämillänne, jos syömme siellä blinejä. Sehän on ikivanha tapa, ja sekin on hyvä, Aljosha sanoi naurahtaen. No niin, mennään sitten! Kirja loppuu iloon ja viisauteen. Dostojevski kysyy peruskysymyksen: onko ylösnousemusta. - Mistään ei voi olla varma, mutta silti kannattaa uskoa, uskoa yhdessä ja mennä syömään blinejä. Tässä on minusta Dostojevskin suuruus, Kalle Holmberg sanoo. Mutta kuinkas sitten? Venäläisistä venäläisimmällä kirjailijakaksikolla on ollut mittaamattoman suuri vaikutus muun maailman kirjallisuuteen, mutta myös elokuvaohjaajiin ja teatterintekijöihin. Dostojevskin perillisiä ovat muun muassa elokuvaohjaajat Tarkovski, Kieslowski ja Dreyer. Einstein on sanonut keksineensä suhteellisuusteorian lukemalla Dostojevskia. Hannu-Pekka Björkman siteeraa Dostojevskin yhden hengenheimolaisen ja sielunsisaren, Anna Ahmatovan runoa kokoelmasta Pohjoiset elegiat. Vilu puistattaa Venäjää, Omskin pakkotyövanki oli ymmärtänyt kaiken, vetänyt ristin kaiken yli ja nyt hän sekoittaa sen uudelleen ja kohoaa kuin henki alkukaaoksen ylle. Keskiyö on lyönyt, kynänterä raapaisee paperia ja sivuilla leijuu Semjonovskin harjoituskentän löyhkä ja juuri silloin päähäni pälkähti syntyä. Me arvioimme ajankohdan erehtymättä ja jotta emme menettäisi ainuttakaan ennen näkemättömistä spektaakkeleista, jätimme hyvästit olemattomuudelle. le. 23

24 isä serafimin mietteitä Väärässä olemisen taito Milloin olet viimeksi ollut väärässä? Milloin taas väärässä on ollut joku muu? Ihmeiden ihme: jokainen ihminen elää maailmassa, jossa toiset ovat väärässä. *** Ortodoksinen hengellisyys rakentuu katumuksen idean varaan. Hengellinen kasvu on kasvamista ulos kaikesta siitä, mihin ei kannata sitoa omaa olemistaan ja identiteettiään. Kasvamista kohti Kristuksen kaltaisuutta. Tämä edellyttää kykyä nähdä se, ettei ole aina ajatellut ja toiminut parhaalla mahdollisella tavalla - siis kykyä tunnustaa olleensa väärässä. Väärässä olemisen taito on sikäli ainutlaatuinen hyve, että vaikka se on elementaarisen tärkeä, sitä on vaikea oppia Kristukselta. Ainakaan evankeliumit eivät ilmennä Kristuksen erehtyväisyyttä. Toisaalta Kristuksen koko elämän voi nähdä traagisena epäonnistumisena. Hän opetti, ohjasi, julisti, rakensi Jumalan valtakuntaa - mutta vaikeimmalla hetkellä kaikki hylkäsivät hänet. Toisia hän on auttanut, auttakoon nyt itseään. Tämä on yksi merkillinen elämän mekanismi. Silloin kun ihminen on heikoimmillaan ja kaikkein eniten avun tarpeessa, hän saa osakseen eniten vaatimuksia ja ilkeilyä. Kaikki hyvä ja arvokas mitä Kristus teki, oli yhtäkkiä pelkkä irvailun aihe. Ristillä oleminen on juuri sitä, ettei auttajaa ole. *** Apostolit joutuivat miettimään väärässä olemisen problematiikkaa paljon. He tunsivat Kristuksen paremmin kuin kukaan muu, mutta silti he ajautuivat erimielisyyksiin ja riitoihin. Apostoli Jaakob määritteli hengellisten opettajien osan kyynisesti: Monessa kohdin me kaikki erehdymme. Siksi keneenkään ei kannata luottaa sokeasti- ei edes valon enkeliin. Erilaiset ja epätäydelliset näkemykset ovat sinänsä väistämättömiä, koska ihminen ei kykene näkemään asioita oman perspektiivinsä ulkopuolelta. Ihmisten erehdyksissäkin on kuitenkin aina idullaan jotain oikeaa ja arvokasta, ja noista iduista kasvaa kokonaisvaltainen kosminen sinfonia. Kaikkien erilaisten perspektiivien summa on Jumalan näkökulma. *** Pienissä asioissa on vielä suhteellisen helppoa tunnustaa ol- leensa väärässä. Mutta entä jos on elänyt koko elämänsä väärin? Jos huomaan, että firma, jota olen palvellut 23 vuotta, ei edistä mitään hyvää eikä työlläni ole mitään eettistä arvoa? Työllä, jonka varaan olen rakentanut identiteettini? Ihminen on mestari pettämään itseään. Saatamme toimia oikein, mutta yliarvioimme motiivimme. Teemme hyvää ja luulemme motiivejamme puhtaiksi, mutta polttoaineenamme voi olla narsistinen ihailun tarve tai jokin muu psykologinen sairaus tai trauma. Luostariinkin voi lähteä pelon voimalla: on helpompi haudata leiviskänsä maahan ja paeta hiljaisuuteen kuin uskaltaa kohdata elämän haasteet. Toinen taas pakenee hengellistä kutsumustaan ja kätkeytyy lähiöihin kuin Aadam puiden sekaan. Motiiveja on kuitenkin aina mahdollista puhdistaa. Sitä juuri katumus on. Erheensä tunnustaminen voi olla kokemuksena hyvinkin vapauttava. Hieman kuten vankilasta vapautuminen. Silloin oleellista on suuntautua eteenpäin eikä lähteä hapuilemaan taaksepäin. On turha vajota itsesyytöksiin, jos on elänyt niin hyvin kuin oman ymmärryksensä asettamissa puitteissa on kyennyt. Elin 23 vuotta väärin, mutta se oli minun valintani enkä parempaan kyennyt, sellainen minä olin, paremmin en osannut valita. Jos ymmärrys on lisääntynyt niin, että huomaa erheensä, se voi olla avaus johonkin uuteen ja parempaan. Väärässä olemisen tunnustaminen on itse asiassa myös luovuuden portti. Niin kauan kuin ihminen pönkittää kaikessa itseään, hän jumiutuu omaan poteroonsa ja vanhoihin kuvioihinsa. Jos hän on valmis näkemään erheensä ja vajavaisuutensa, se on aina mahdollisuus lähteä uusiin suuntiin, löytää uutta tai kokea vanha uudella tavalla. Luova taitelija keksii aina uutta siksi, että hän kykenee irrottautumaan entisistä ideoistaan ja näkemyksistään sekä ottamaan niihin etäisyyttä. *** Mitä siis tehdä? Ehkä voisimme virittää seinällemme paperin, johon merkitsemme sinisen pallon aina silloin, kun olemme sanoneet olen väärässä, ja punaisen pallon, kun joku muu on ollut väärässä. Valmiin maalauksen nimi voisi olla vaikkapa Mansikkasade. Sillä tavoin pointillismin klassikot syntyvät. Isä Serafim 24

25 LASTEN PATRIARKKA Kirkkomme ylin johtaja Konstantinopolin Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos näytti Suomen-vierailullaan, että hän on lasten suuri ystävä. Hän osoitti lapsille aivan erityistä huomiota ja puhui paljon siitä, kuinka tärkeitä lapset ovat kirkolle. Moni vauva pääsi patriarkan syliin, moni isompi lapsi sai patriarkalta lämpimän päänsilityksen ja suudelman otsalle. 1) Uspenskin katedraalin juhlaliturgiassa koululaiset ja muut pienemmät lapset pääsivät kirkon eteen seuraamaan jumalanpalvelusta. Vaikka palvelus kesti yli kolme ja puoli tuntia, jaksoivat lapset olla mukana loppuun asti. Jumalanpalveluksen jälkeen lapset saivat kirkon pihalla keittoa ja munkkeja lämpimässä syyssäässä. 2) Sekä Wilma-Liina että Venla näkivät nyt patriarkan ensimmäistä kertaa. - Äiti näytti etukäteen hänestä kuvia koneelta. Olisin niiden perusteella arvellut patriarkkaa ministi nuoremmaksi, Wilma-Liina arvioi koululaispalveluksen jälkeen Uspenskin pihalla. - Äiti sanoi, että patriarkan voi nähdä vain kerran elämässä. Siksi oli pakko tulla kirkkoon nyt, vaikka muutenkin olisin kyllä halunnut tulla, Wilma-Liina sanoo. Venla-ystävä on samaa mieltä. 1 2 Lapset & nuoret Lapset & nuoret 3) Illan pääjuhlassa patriarkka oli aitiopaikalla kuuntelemassa Helsingin hiippakunnan alueen lasten- ja nuorisokuorojen kaunista laulua. 4) Benjamin ja pikkuveli Samuel olivat tulleet tapaamaan patriarkkaa Mellunmäen kappeliin. He olivat saaneet patriarkalta siunauksen jo ennenkin - ihan pieninä Ranskassa. Nyt Benjamin löysi tullessaan Mellunmäkeen bussipysäkiltä kauniin syksyisen lehden. Hän halusi antaa sen patriarkalle, mistä Hänen Pyhyytensä oli kovasti otettu. - Pidän tätä suloiselta lapselta saamaani lehteä arvokkaana lahjana. Tällaiset asiat ovat elämän kauneutta, hän kiitteli. TEKSTI TIINA MAKKONEN KUVAT TIINA MAKKONEN JA PENTTI POTKONEN

26 KeRHoKAuSI on ALKANuT JA KeRHoKIRJe on LäHeTeTTy KAIKILLe SeuRAKuNNAN 3-10 vuotiaille. Käy Katsomassa lisää Kasvatustoimen Kerhoista seurakunnan nettisivuilta KASVATUS -> Kerhot. Kerhoissa tavataan! TIKKuRILASSA PoNoMARIKeRHo! Tikkurilan kirkossa (os. läntinen ValkoisenlähTeenTie 48) on alkanut syyskuussa ponomarikerho. kerho on TarkoiTeTTu 5-VuoTiaille ja sitä Vanhemmille. pienet ponomarit VoiVaT ilmoittautua antille kirkolla klo 9.45 alkaen. TErVETUlOA! HuoMIo KRISTINoPPILeIRIN KäyNeeT! LeIRIoHJAAJIeN KouLuTuS ALKAA! Koulutuksen ohjelma: Koulutustapaamiset alkavat aina Kotikirkosta (os. Liisankatu 29 A, 4. kerros) klo 17 ehtoopalveluksella. Itse koulutustapaamiset ovat seurakunta-salilla samassa pihapiirissä kuin Kotikirkko. Kokoontumiskertoja on neljä ja sen lisäksi viikonloppuleiri Kaunisniemessä. Kokoontumiskerrat Helsingissä 9.10, 13.11, ja sekä leiri Lällyssä Ilmoittautuminen koulutukseen netin kautta -> KASVATUS -> IlMOIT- TAUTUMINEN. KySy lisää KASVATUKSEN TyöNTEKIJöIlTä. kasvatustyöntekijä (perheet) kristiina klubbin sijaisena on aloittanut iida lonkila. hänet TaVoiTTaa kristiinan numerosta p ToiVoTamme hänet TerVeTulleeksi seurakuntaan! HUOMIO! muista, että leireille ilmoittautuminen TapahTuu netin kautta -> KASVATUS -> IlMOIT- TAUTUMINEN Kasvatustoimi Juha Lampinen, kasvatustoimen esimies Liisa Saarinen, uskonnonopetus- ja aikuiskasvatusvastaava Isä Teemu Toivonen, nuorisopappi Satu Hätinen, nuorisokanttori Stiina Hakonen, lapsityöntekijä Niina-Maarit Rautamäki, nuorisotyöntekijä Iida Lonkila, perhetyöntekijän sijainen Sähköpostit etunimi.sukunimi@ort.fi kasvatustoimi.helsinki@ort.fi Kaunisniemen leirikeskus: Isäntä Ari Kanerva, talonmies Petri Jeskanen kaunisniemi.helsinki@ort.fi TULEVAT LEIRIT KAUNISNIEMESSÄ! KrIPOJEN JATKIKSET ElI JATKOlEIrIT: 1. JA 2. KrIPOJEN JATKIS JA 4. KrIPOJEN JATKIS JA 6. KrIPOJEN JATKIS NUORET: HUOM! NUORTEN SUURTApAHTUMA Q-Tis lällyssä! hinta 50! kaikille leiriläisille on lähetetty kirje koskien jatkiksia. kirjeessä on lisätietoa, mutta TarViTTaessa ota yhteys niina-maaritiin. PErhElEIrI lällyssä KAUNISNIEMEN leirikeskuksessa leirin hinnat: 50 /aikuinen 25 /lapsi 75 /perhepaketti TErVETUlOA! lisätietoja IIdAlTA! lasten syysleiri kaunisniemessä. leirin hinta 50. kysy lisää stiinalta! IlMOITTAUTUMINEN NETIN KAUTTA: -> KASVATUS -> IlMOITTAUTMINEN