Opetusministeriö. Undervisningsministeriet. Ammatillisen peruskoulutuksen tulosrahoitus. Mittariseloste Opetusministeriön monisteita 2003:5

Transkriptio

1 Opetusministeriö Undervisningsministeriet Ammatillisen peruskoulutuksen tulosrahoitus Mittariseloste 2003 Opetusministeriön monisteita 2003:5

2 Ammatillisen peruskoulutuksen tulosrahoitus Mittariseloste 2003 Opetusministeriön monisteita 2003:5 Opetusministeriö Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto 2003 Undervisningsministeriet Utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen 2003

3 Tiedustelut Opetushallitus Lea Juhola (09) , Martti Kemppainen (09) , Opetusministeriö Jukka Lehtinen (09) Mika Tammilehto (09)

4 Esipuhe Tässä selosteessa kerrotaan ammatillisen peruskoulutuksen tulosrahoitusmittareiden ja niihin perustuvan tulosrahoitusindeksin laadinta vuoden 2003 tulosrahoituksessa. Seloste on tekninen raportti. Opetusministeriön nimeämä ammatillisen koulutuksen tulosrahoituksen neuvottelukunta hyväksyi mittareiden laadinnan perusperiaatteet syyskuussa Raportin liitteenä on neuvottelukunnan kokoonpano. Mittariseloste on tarkoitettu koulutuksen järjestäjille ja oppilaitoksille, opetushallinnolle, julkiselle sanalle sekä kaikille niille monille yhteistyöhön osallistuville, jotka laativat, kehittävät ja käyttävät tulosrahoitusindeksiä. Tuloksia eikä tulosrahoituspalkkion jakamista käsitellä tässä selosteessa. Ne ja tulosrahoitusmittareiden tilastoraportit ovat Opetushallituksen sivuilla osoitteessa Samasta osoitteesta löytyy myös Mittariseloste Mittariseloste 2003 on haettavissa myös Opetusministeriön osoitteesta Opetusministeriö jakaa tulosrahoituspalkkioita tulosrahoitusindeksin perusteella koulutuksen järjestäjille. Opetusministeriö eikä kukaan muukaan ulkopuolinen voi vaikuttaa mittareiden osoittamaan lopputulokseen, sillä mittarit perustuvat vain tilastoista johdettuihin mittareihin. Mitään muuta arviointia ei tehdä. Tulosrahoitusmittareita kehitetään sitä mukaa kuin mittareiden tietopohja paranee. Esimerkiksi eräissä vuoden 2003 tulosrahoitusmittareissa on otettu huomioon erityisopiskelijat, ylioppilaat ja oppisopimuskoulutuksen opiskelijat. Myös indeksin laskentamenettelyä on kehitetty. Mittariseloste laaditaan tarvittaessa joka vuosi. Edellinen mittariseloste sisältyi ammatillisen peruskoulutuksen tulosrahoituksen mittarityöryhmän loppuraporttiin Selosteessa on neljä lukua. Ensimmäisessä luvussa on määritelty, mitä tulosrahoituksella vuonna 2003 tarkoitetaan ja mitkä sen tavoitteet ovat. Toisessa luvussa selostetaan tulosrahoituspalkkion saajien perusjoukon rajaus. Kolmannessa luvussa kerrotaan kunkin mittarin 1. pääsisältö, tarkoitus, tulkinta, 2. aineisto, käsitteet, luokitukset ja 3. mittarin laskenta. Neljännessä luvussa esitetään tulosrahoitusindeksin laskenta.

5 Tulosrahoituksen mittareita on kehittänyt ja kehittää ammatillisen koulutuksen tulosrahoituksen neuvottelukunnan alainen työryhmä, jonka kokoonpano vuonna 2003 oli seuraava: erikoissuunnittelija Jukka Lehtinen (puh. joht.) ja ylitarkastaja Mika Tammilehto Opetusministeriöstä, erityisasiantuntija Martti Kemppainen ja erikoistutkija Lea Juhola Opetushallituksesta, tutkimuspäällikkö Timo Alanko ja tilastopäällikkö Hilkka Kousa Tilastokeskuksesta, apulaisjohtaja Jarkko Jännes Tampereen yliopiston tietokonekeskuksesta ja erityisasiantuntija Heikki Havén. Helsingissä, 31. lokakuuta 2003 Jukka Lehtinen erikoissuunnittelija Opetusministeriö

6 Sisältö 1 Tulosrahoitus ja tuloksellisuus 6 2 Tulosrahoituksen piiriin kuuluvat koulutuksen järjestäjät Mittarit 10 1 Työllistymismittari 10 2 Jatko-opiskelumittari 12 3 Keskeyttämismittari 14 4 Läpäisymittari 16 5 Käyttöastemittari 17 6 Opettajien kelpoisuusmittari 18 7 Henkilöstön kehittämismittari 19 4 Tulosrahoitusindeksi 20 5 Tulosrahoitusjärjestelmän jatkokehittäminen 23

7 1 Tulosrahoitus ja tuloksellisuus Tulosrahoituksen tavoitteet Muuttuvassa työelämässä ammatillisen koulutuksen tarpeellisuus ja vetovoimaisuus on sidoksissa koulutuksen kykyyn vastata työelämän osaamis- ja kehittämistarpeisiin. Tämä on korostanut toiminnan ja tulosten laadun ja vaikuttavuuden jatkuvan kehittämisen ja arvioinnin merkitystä toimintaa ohjaavina tekijöinä. Ammatillisen koulutuksen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmässä koulutuksen järjestämisluvat, opiskelijamääriin perustuva laskennallinen valtionosuusrahoitus sekä opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet muodostavat perustan työelämän osaamistarpeisiin vastaamiselle. Ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän puitteissa koulutuksen järjestäjällä on runsaasti päätäntävaltaa sen suhteen, miten koulutustarjontaa kohdennetaan ja miten koulutukseen osoitettuja voimavaroja käytetään. Ammatillisen koulutuksen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmää on haluttu uudistaa siten, että se kannustaa tehokkaammin tuloksellisuuteen ja laadun kehittämiseen. Laskennallista valtionosuusrahoitusjärjestelmää on siksi täydennetty tulosrahoitusjärjestelmällä, joka perustuu määrällisiin tilastoista johdettuihin indikaattoreihin (tulosrahoitusosa) ja laadulliseen arviointiin (laatupalkinto). Käytössä oleva tulosrahoitusjärjestelmä on toistaiseksi palkkioluonteinen. Ammatillisen koulutuksen tulosrahoituksen tavoitteena on tukea koulutuksen laadun kehittämistä ja vaikuttavuuden parantamista ja kannustaa koulutuksen järjestäjiä pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen kehittämistyöhön. Se on myös väline, jolla edistetään ammatilliselle koulutukselle asetettavien tavoitteiden saavuttamista. Tulosrahoitusjärjestelmä tuottaa arvokasta kehittämis- ja ohjausinformaatiota niin koulutuksen järjestäjien kuin opetushallinnon käyttöön. Tuloksellisuuden mittaamisen lähtökohtia tulosrahoitusjärjestelmässä Koulutuksen tuloksellisuuden arviointikohteet on johdettu tavoitteista, joita lainsäädäntö ja opetusministeriö ammatilliselle koulutukselle asettavat. Arviointikohteet on ryhmitelty balanced scorecard (BSC) viitekehyksen pohjalta vaikuttavuuteen, prosessituloksiin ja henkilöstötuloksiin. Kullekin arviointialueelle on määritelty sitä kuvaavat mittarit siten, että ne mittaavat mahdollisimman relevantisti ja luotettavasti samalla myös pelkistetysti kohteena 6

8 olevaa tuloksellisuuden arviointialuetta. Koulutuksen vaikuttavuutta mitataan työelämään sijoittumisella ja jatko-opintoihin siirtymisellä. Koulutuksen ja työelämän kohtaannon vahvistaminen edellyttää koulutuksen järjestäjiltä toimivaa vuoropuhelua ja tiedon hankintaa elinkeinoelämän tarpeista sekä kykyä ohjata toimintaansa näiden pohjalta. Jatko-opintoihin siirtymisen arviointi puolestaan kytkeytyy tavoitteeseen vahvistaa ammatillisen koulutuksen roolia vaihtoehtoisena väylänä korkeakouluopintoihin. Koulutustoiminnan prosessituloksellisuutta mitataan opiskelijoiden keskeyttämisellä ja opintoajalla (läpäisymittari). Keskeyttämistä usein seuraava syrjäytyminen on yhteiskunnallinen ongelma. Läpäisy puolestaan ilmentää niitä toimia, joilla koulutuksen järjestäjä tukee opintojen tehokasta suorittamista. Keskeyttämiseen ja opintojen venymiseen yli ohjeaikojen voidaan merkittävästi vaikuttaa koulutuksen järjestäjän toimenpiteillä. Henkilöstötuloksellisuutta arvioidaan opettajakunnan muodollisen kelpoisuuden ja henkilöstön kehittämiseen kohdennettujen voimavarojen näkökulmasta. Tuloksellisen oppimisen keskeinen tekijä on ammattitaitoinen ja motivoitunut opettajakunta. Vaikka muodollinen kelpoisuus ei aina välttämättä takaa edellä todettua, on se kuitenkin keskeinen peruste mm. uusien opettajien rekrytoinnissa. Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä on lisäksi tärkeää, että koulutuksen järjestäjä huolehtii keskeisen tuloksentekijänsä, koko henkilöstön ammattitaidon ajan tasalla pitämisestä. Koulutuksen järjestäjän tulosrahoituspalkkion jakaminen perustuu tulosrahoitusindeksiin, joka on yhdistetty edellä mainituista tuloksellisuuden arviointialueiden mittareista. Kukin mittari osoittaa tuloksellisuutta tietystä näkökulmasta. Mittareiden painoarvot puolestaan kertovat, millainen merkitys tuloksellisuuden osa-alueille on annettu. Tuloksellisuusmittareiden tuottaman tiedon käyttö ja tulkinta Tulosrahoitusjärjestelmän tuottaman tiedon analysoinnissa ja tulkinnassa tulee ottaa huomioon, että tulosrahoituksen mittarit muodostavat rajatun kokonaisuuden, jonka puitteissa tuloksellisuutta arvioidaan. Yksittäisten mittareiden tuloksia tärkeämpää on siksi tulosmittareiden tuottamien tietojen muodostama kokonaisuus. Mittariarvojen tulkinnassa ja analysoinnissa on huomattava myös se, että tuloksellisuuden mittaamisessa tarkastellaan historiatietoja. Mittaamisen kohteena oleva aikajakso vaihtelee mittareittain siten, että pisimmillään tarkastelujakso ulottuu noin viiden vuoden päähän nykyhetkestä. Eri mittareilla voidaan lisäksi mitata eri tarkastelujaksoa. Tämä tarkoittaa, että koulutuksen järjestäjän tulee tarkastella omaa toimintaansa pidemmällä aikajänteellä, jotta tulosmittareiden tuottamaa informaatiota voidaan peilata relevantisti omaan toimintaan. Koulutuksen järjestäjien voi myös arvioida, millä tavoin mittarien informaatio kytkeytyy toiminnan nykytilaan ja millaisia johtopäätelmiä sen pohjalta voidaan tehdä. Vastaavasti tuloksellisuuden ja laadun parantamiseksi tehdyt toimenpiteet näkyvät mittareissa vasta useamman vuoden päästä, mikä korostaa osaltaan kehittämistoiminnan pitkäjänteisyyttä. Tulosrahoitusjärjestelmän tuottaman ohjausinformaation arvo ja hyödynnettävyys koulutuksen järjestäjälle on sidoksissa siihen, millä tavalla tulosrahoituksen mittarit on kytketty omaan toiminnan tuloksellisuuden seurantajärjestelmään ja laatujärjestelmään. Tämä luo perustan määrittää, miten tuloksellisuusmittareiden tuottama informaatio näkyy omassa toiminnassa, millaisilla toimilla omassa organisaatiossa voidaan vaikuttaa tuloksellisuuteen ja miten tuloksellisuuden kehittymistä voidaan seurata. 7

9 2Tulosrahoituksen piiriin kuuluvat koulutuksen järjestäjät 2003 Vuonna 2003 tulosrahoituspalkkioita voidaan myöntää koulutuksen järjestäjille, jotka ovat saaneet opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuutta toisen asteen ammatilliseen peruskoulutukseen vuonna Tulosrahoituksen piiriin kuuluvien koulutuksen järjestäjien perusjoukkoon kuuluvat ne, jotka ajalla ovat järjestäneet nuorten ja aikuisten opetussuunnitelmaperusteista tutkintoon johtanutta koulutusta. Eri mittareissa on kuitenkin eri pituisia tarkastelujaksoja. Vuonna 2003 otettiin mittarilaskennassa mukaan oppisopimuskoulutuksena järjestettävät ammatilliset perustutkinnot. Tulosrahoituksen piiriin eivät vuonna 2003 kuulu aikuisten näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen ja työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen järjestäjät, ammatilliset erityisoppilaitokset ja ammatilliset erikoisoppilaitokset, palo-, poliisi- ja sotilasalan oppilaitokset, vankeinhoidon koulutuskeskus ja Ahvenanmaan oppilaitokset. Tulosrahoitusindeksin laskennasta jäävät pois myös ne koulutuksen järjestäjät, joilla 3,5 vuoden seurantajakson aikana ( ) suoritettujen tutkintojen kokonaismäärä jää alle 45. Havaintojen järjestäjäkohtaisesta vähäisyydestä johtuen pienten koulutuksen järjestäjien tuloksellisuutta ei voida satunnaisvaihtelun suuren vaikutuksen vuoksi indeksin perusteella panna luotettavasti järjestykseen. Myös tilastoissa noudatettava tietosuoja asettaa rajan havaintojen vähimmäismäärälle. Lisäksi ne koulutuksen järjestäjät, joiden mittaritiedot ovat puutteellisia, on jätetty pois tulosrahoitustarkastelusta, koska näille ei voida laskea tulosrahoitusindeksiä. 8

10 Sarjajako Ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjät poikkeavat kokonsa ja luonteensa puolesta toisistaan. Niille kaikille lasketaan kuitenkin tulosrahoitusindeksit yhtenäisellä tavalla, jolloin eri sarjoissa olevia koulutuksen järjestäjiä voidaan vertailla keskenäänkin. Tulosrahoituspalkkion jakamiseksi koulutuksen järjestäjät jaetaan kolmeen sarjaan: A1 Suuret monialaiset koulutuksen järjestäjät useamman kuin yhden koulutusalan tutkintoja 3,5 vuoden aikana yli 800 A 2 Keskisuuret ja pienet monialaiset koulutuksen järjestäjät useamman kuin yhden koulutusalan tutkintoja 3,5 vuoden aikana alle 800 B Yksialaiset koulutuksen järjestäjät Koulutuksen järjestäjien sarjoihin kuuluminen voi vaihtua vuosittain, jos tutkintomäärät ovat lähellä 800 tai jos monialaisuus muuttuu yksialaiseksi tai päinvastoin. 9

11 3Mittarit 1 Työllistymismittari 1 Pääsisältö, tarkoitus, tulkinta Työllistymismittari kertoo valmistuneiden sijoittumisesta työelämään. Tavoitteena on mahdollisimman korkea järjestäjäkohtainen työllistymisprosentti. Työllistymismittari osoittaa koulutuksen järjestäjän opintoalarakenteen osuvuutta ja toiminnan laadullisia piirteitä työmarkkinoiden kannalta. Koulutuksen järjestäjien vertailussa toimintaympäristöjen alueelliset erot otetaan huomioon siten, että kunkin järjestäjän työllistymismittarin laskennassa lähtökohtana on järjestäjän kotipaikan seutukunnan nuorten työllisyystilanne. Vuoden 2003 tulosrahoituksessa "neutraloidaan " myös erityisopetuksen työllistymistä heikentävä vaikutus. Vakiointi toimii niin, että mitä suurempia alueen nuorisotyöttömyysprosentit ja erityisopiskelijoiden osuudet ovat, sitä pienempiä odotusarvoja laskentamalli tuottaa, mikä puolestaan parantaa mittarituloksia. Mittari ei kuvaa työllistymisen sisältöä, esim. sijoittumista tutkintoa vastaavaan ammattiin. Myös työllistymistoimin työhön sijoittuneet sisältyvät työllisiin. 2 Aineisto, käsitteet, luokitukset Työllistymismittari perustuu Tilastokeskuksen sijoittumispalvelusta ja ammatillisen koulutuksen opiskelijatilastosta muokattuun tilastoaineistoon. Sijoittumispalvelusta koulutuksen järjestäjällä on mahdollisuus saada järjestäjäkohtaisia työllistymis- ja muita perustietoja käyttöönsä osoitteessa Tiedot perustuvat virallisen tilaston henkilöpohjaisiin rekisteriaineistoihin. Tilastot perustuvat kokonaisaineistoihin. Oppilaitoksista valmistuneille ei tehdä mitään kyselyjä heidän työllistymisestään. Perustiedot. Työllistymismittariin luetaan kaikki toisen asteen ammatilliset peruskoulutuksena (opetussuunnitelmaperusteisena) suoritetut perustutkinnot järjestämis- tai rahoitustavasta riippumatta. Työllistymismittarin aineisto koostuu 3,5 vuoden aikana perustutkinnon suorittaneiden perusjoukosta. Perusjoukkoon kuuluvat Suomessa asuvat tutkinnon suorittaneet. Kolmen ja puolen vuoden aikana tutkinnon suorittaneiden kertymä tarvitaan riittävän havaintomäärän varmistamiseksi. Havaintomäärän kasvattaminen antaa mahdollisuuden laskea työllistymistä koskevat prosenttiluvut luotettavasti. Samalla työllistymisprosenttien vaih- 10

12 telu vakautuu vertailun mahdollistamiseksi. Toisaalta perusaineisto on koostettu niin, jotta käytettävissä on mahdollisimman tuore aineisto. Järjestäjien keskinäisen vertailun parantamiseksi aineistosta on poistettu tutkimushetkellä (vuoden lopussa) varusmies- tai siviilipalveluksessa olevat. Äitiyslomalla ja hoitovapaalla olevat ovat aineistossa mukana, sillä tässä yhteydessä asialla ei ole oleellista vaikutusta vertailussa käytettäviin työllistymisprosentteihin. Erityisopiskelijoita ovat ne, joille on laadittu henkilökohtainen erityisopetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Vuoden 2003 tulosrahoituksessa käytetään Tilastokeskuksen ammatillisen koulutustilaston tietoja syksyltä Erityisopiskelijoiden osuus opiskelijamäärästä on järjestäjäkohtainen taustatieto. Työllistyminen lasketaan kolmen ja puolen vuoden aikana tutkinnon suorittaneiden joukolle. Tämän joukon työllistyminen määritetään tilastovuoden lopulla (esim tutkinnon suorittaneiden työllistyminen vuoden 2001 lopussa) pääasiallisen toiminnan mukaisesti. Työelämään sijoittuminen on vuosia kestävä prosessi, jossa työllistyminen, työttömyys, opiskelu ja välillä työelämän ulkopuolelle jääminen sekä maassamuutto vaihtelevat. Vuoden 2003 aikana selvitettiin, että 3,5 vuoden tarkastelujakso tuottaa ensimmäisen luotettavan tiedon koulutuksen järjestäjätasoisesta työllistymisestä. Työllistymismittarissa käytettävä työllistymisprosentti kuvaa tilannetta keskimäärin kahden vuoden päästä valmistumisesta. Tätä lyhyemmän aikavälin käyttö johtaisi epävarmaan tietoon työllistymistasosta. Nuorisotyöttömyydellä tarkoitetaan vuotiaiden työttömyysastetta (työttömät/ työvoima). Alueen nuorisotyöttömyys otetaan huomioon koulutuksen järjestäjän juridisen kotipaikan seutukunnan mukaisena. Työttömyysaste lasketaan Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta samasta ajankohdasta kuin valmistuneiden työllistyminenkin mitataan. 3 Mittarin laskenta Mittarin laskenta etenee vaiheittain seuraavasti: määritetään koulutuksen järjestäjän järjestämästä koulutuksesta 3,5 vuoden aikana valmistuneiden joukko (sarake a 1. taulukossa) poimitaan järjestäjän juridisen kotipaikan seutukunnan nuorisotyöttömyysaste (sarake b) lasketaan järjestäjän erityisopiskelijoiden osuus opiskelijamäärästä (sarake c) lasketaan työllistyneiden osuus valmistuneista järjestäjäkohtaisesti tilastovuoden lopussa (sarake d) alueen toimintaympäristöstä ja erityisopetuksesta johtuvat erot vakioidaan lineaarisella regressiomallilla, jossa toisena selittävänä tekijänä on koulutuksen järjestäjän kotipaikan seutukunnan nuorisotyöttömyysaste ja toisena tekijänä erityisopiskelijoiden osuus. Mallilla lasketaan työllistymisprosentin vertailuarvo eli minkä sen "tulisi olla" (sarake e) työllistymismittari on toteutuneen työllistymisprosentin ja mallilla lasketun vertailuarvon erotus (sarake f) Mittarin arvo vaihtelee nollan kahta puolta. Mitä suurempi arvo mittarilla on, sitä parempaa tulosta se järjestäjälle osoittaa. Mittarin nolla-arvo osoittaa keskimääräistä tulosta ja alle nollan arvot keskimääräistä heikompaa tulosta. 11

13 Taulukko 1. Kuvitteellinen esimerkki vuoden 2003 työllistymismittarin laskennasta Taustatekijät Laskennassa Seutukun- Erityisperustut- nan nuori- opiskeli- Työllisiä Työllisty- Työlliskinnon 1998 sotyöttö- joiden osuus valmistu- misen tymis myysaste neista 2001 vertailu- mittari Koulutuksen suorittaneita 2001 (%) (%) lopussa (%) arvo (%) (d e) järjestäjä a b c d e f A-järjestäjä ,6 10,3 70,5 68,1 2,4 B-järjestäjä ,6 4,5 52,4 52,4 0,0 C-järjestäjä ,2 1,2 60,3 62,2-1,9 A järjestäjän koulutuksesta valmistuneet ovat työllistyneet paremmin kuin koulutuksen järjestäjän kotipaikan sijaintiseutukunnan tilanne ja erityisopiskelijaosuus olisivat edellyttäneet. Mittarin arvo on positiivinen (2,4). B järjestäjä toimii heikolla työllistymisalueella, ja sen työllistymisprosentit ovat kahta muuta järjestäjää pienemmät. B:n järjestämästä koulutuksesta valmistuneet ovat työllistyneet alueen työllistymistilanteeseen ja erityisopiskelijaosuuteen nähden keskimääräisesti (mittari 0,0). C järjestäjä toimii selvästi paremmalla työllistymisalueella kuin b järjestäjä ja sen erityisopiskelijaosuus on pieni, mutta C:n toteutuneet työllistymisprosentit ovat laskettua heikommat. Mittari osoittaa negatiivista arvoa (-1,9). 2 Jatko-opiskelumittari 1 Pääsisältö, tarkoitus, tulkinta Jatko-opiskelumittari kertoo valmistuneiden sijoittumisesta korkea-asteen opiskeluun. Tavoitteena on mahdollisimman korkea järjestäjäkohtainen jatko-opiskeluprosentti. Jatko-opiskelumittarin laskennassa otetaan huomioon ylioppilaiden ja erityisopiskelijoiden erilainen siirtymisalttius jatko-opiskeluun. Ylioppilaat siirtyvät korkea-asteen jatko-opintoihin merkittävästi useammin kuin ei-ylioppilaat ja erityisopiskelijat keskimääräistä vähemmän. Nämä erot vakioidaan siten, että erilaisen oppilasaineksen omaavia koulutuksen järjestäjiä voidaan verrata. Oppilasainesvakioinnilla on korvattu vuonna 2002 tulosrahoituksessa käytetty opintoalavakiointi. Vakiointi toimii siten, että mitä suurempi järjestäjän perustutkinnon suorittaneiden ylioppilasosuus on, sitä suuremman osuuden tulisi vastaavasti siirtyä korkea-asteen opintoihin. Toisaalta mittaritulos paranee, mitä suurempi osuus peruskoulupohjaisista valmistuneista siirtyy korkea-asteen opintoihin. Erityisopiskelusta malli tuottaa järjestäjälle sitä paremman mittariarvon, mitä suurempi erityisopiskelijoiden osuus on. 12

14 2 Aineisto, käsitteet, luokitukset Jatko-opiskelumittari perustuu Tilastokeskuksen sijoittumispalvelusta saatavaan tilastoaineistoon. Jatko-opiskelutiedot ovat Tilastokeskuksen opiskelijarekistereistä. Ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneille ei tehdä mitään kyselyjä jatko-opinnoista. Aineistonperusjoukko on sama kuin työllistymismittarissa, ks. tarkemmin työllistymismittari. Jatko-opiskelulla tarkoitetaan tutkintoon johtavaa korkea-asteen opiskelua (koulutusasteet 5-8, Koulutusluokitus, Tilastokeskus). Tämä opiskelu tapahtuu pääsääntöisesti ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Korkea-asteen opiskelijoiksi luetaan kaikki opiskelijat, myös työn ohella opiskelevat. Jatko-opiskelu lasketaan kolmen ja puolen vuoden aikana tutkinnon suorittaneiden joukolle. Tämän joukon jatko-opiskelu määritetään tilastovuoden syyslukukauden mukaisesti (esim tutkinnon suorittaneiden jatko-opiskelu vuoden 2001 syyslukukaudella). Erityisopiskelijoita ovat ne, joille on laadittu henkilökohtainen erityisopetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Vuoden 2003 tulosrahoituksessa käytetään Tilastokeskuksen ammatillisen koulutustilaston tietoja syksyltä Erityisopiskelijoiden osuus opiskelijamäärästä on järjestäjäkohtainen taustatieto. 3 Mittarin laskenta Laskenta etenee vaiheittain seuraavasti: määritetään koulutuksen järjestäjän järjestämästä koulutuksesta 3,5 vuoden aikana valmistuneiden joukko (sarake a 2. taulukossa) lasketaan ylioppilaiden osuus perustutkinnon suorittaneista (sarake b) lasketaan erityisopiskelijoiden osuus opiskelijamäärästä (sarake c) lasketaan korkea-asteen opiskelijoiden osuus perustutkinnon suorittaneista (sarake d) ylioppilaista ja erityisopiskelijoista johtuvat erot vakioidaan lineaarisella regressiomallilla, jossa toisena selittävänä tekijänä on koulutuksen järjestäjän ylioppilasosuus perustutkinnon suorittaneista ja toisena tekijänä erityisopiskelijoiden osuus opiskelijamäärästä. Mallilla lasketaan jatko-opiskeluprosentin vertailuarvo eli minkä sen "tulisi olla" (sarake e) jatko-opiskelumittari (sarake f) on järjestäjän toteutuneen (sarake d) ja vertailuarvon (sarake e) erotus. Mittarin arvo vaihtelee nollan kahta puolta. Mitä suurempi arvo mittarilla on, sitä parempaa tulosta se järjestäjälle osoittaa. Mittarin nolla-arvo osoittaa keskimääräistä tulosta ja alle nollan arvot keskimääräistä heikompaa tulosta. 13

15 Taulukko 2. Kuvitteellinen esimerkki vuoden 2003 jatko-opiskelumittarin laskennasta Taustatekijät Korkea-asteen Laskennassa Ylioppilaiden Erityis- opiskelijoita Jatko- Jatkoperustutkinnon osuus opisk. tutkinnon suo- opiskelun opiskelu tutkinnon osuus rittaneista syk- vertailu- mittari Koulutuksen suorittaneita suoritt. (%) (%) syllä 2001 (%) arvo (%) (d e) järjestäjät a b c d e f A-järjestäjä ,8 10,3 15,9 13,7 2,2 B-järjestäjä ,7 4,5 6,4 6,4 0,0 C-järjestäjä ,5 1,2 17,6 20,2-2,6 A järjestäjän jatko-opiskelumittarin arvo on positiivinen (2,2). Sillä on ylioppilaita suunnilleen keskimääräisesti, mutta erityisopiskelijoita on selvästi keskimääräistä enemmän. Toteutunut opiskeluprosentti on suurempi kuin mitä tällä oppilasaineksella "olisi tullut" olla. B järjestäjän korkea-asteen opiskelijaosuus on muihin nähden pienin, mutta myös ylioppilasosuus on keskimääräistä pienempi ja erityisopiskelijoita lähes keskimääräisesti. Toteutunut opiskeluprosentti ja jatko-opiskelun vertailuarvo ovat samat eli mittarin arvo on 0,0. C järjestäjän koulutuksesta valmistuneista on siirtynyt korkea-asteen opiskelijoiksi eniten kolmeen muuhun järjestäjään verrattuna. C järjestäjän ylioppilasosuus valmistuneista on myös paljon suurempi kuin kahdella muulla, mutta erityisopiskelijoiden osuus muita pienempi. Toteutunut opiskeluprosentti on selvästi pienempi kuin tällä oppilasaineksella "olisi tullut" olla. Mittarin arvo on negatiivinen (-2,6). 3 Keskeyttämismittari 1 Pääsisältö, tarkoitus, tulkinta Keskeyttämismittari kertoo opiskelijoiden opintojen loppumisesta koulutusjärjestelmässä tutkintoa suorittamatta tai työllistymättä. Mittariin sisältyvät myös oppisopimusopiskelijat. Mittari toimii niin, että mitä pienempi keskeyttämismittarin keskeyttämisprosentti on, sitä parempaa tulosta se järjestäjälle osoittaa. 2 Aineisto, käsitteet, luokitukset Keskeyttämismittari perustuu Tilastokeskuksen henkilöpohjaisiin opiskelija-, oppisopimuskoulutus-, tutkinto- ja työssäkäyntitilastoaineistoihin. Oppisopimustoimistojen Tilastokeskukselle toimittamissa aineistoissa on erikseen tieto oppisopimuskoulutuksen keskeyttämisestä. Keskeyttämismittarin laskemiseksi ei tehdä muita erilliskyselyjä. Perustiedot. Tarkastelun kohteena on toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijajoukko, joka muodostuu läsnä- tai poissaoleviksi ilmoittautuneista opetussuunnitelmaperusteisen koulutuksen opiskelijoista ja oppisopimuskoulutuksen kalenterivuoden opiskelijoista. Keskeyttäminen määritetään kahdella tavalla. Ammatillisen peruskoulutuksen (ei oppisop.) keskeyttäneillä tarkoitetaan niitä läsnä- ja poissaoleviksi ilmoittautuneita toisen 14

16 asteen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoita, jotka eivät lukuvuoden aikana suorittaneet tutkintoa eivätkä seuraavana lukuvuonna jatkaneet tutkintotavoitteisia opintojaan missään oppilaitoksessa. Oppisopimuskoulutuksen keskeyttäneillä tarkoitetaan niitä, joiden oppisopimus purkautui kalenterivuoden aikana. Keskeyttämismittarin laskennassa vähennetään edellä määritetyistä varsinaisista keskeyttäneistä vielä ne, jotka olivat ansiotyössä tai varusmiespalvelussa seuraavan vuoden lopussa. Näin määriteltynä keskeyttämistä kutsutaan tässä mittarissa negatiiviseksi keskeyttämiseksi. 3 Mittarin laskenta Keskeyttämismittarin laskenta etenee vaiheittain seuraavasti: poimitaan ammatillisen peruskoulutuksen henkilöpohjaisesta tilanteen mukaisesta opiskelija-aineistosta mittaamisen kohteena oleva opiskelijajoukko (sarake a 3. taulukossa) vähennetään lähtöjoukosta lukuvuoden aikana eli tutkinnon suorittaneet (sarake b). Tutkinto voi olla ammatillinen tutkinto, ylioppilastutkinto, ammattikorkeakoulututkinto tai yliopistotutkinto vähennetään saadusta erotuksesta opiskelijat, jotka jatkoivat opintojaan missä tahansa tutkintoon johtavassa koulutuksessa seuraavana syksynä eli (sarake c). Erotus on yhtä kuin keskeyttäneiden määrä (sarake d ) poimitaan oppisopimuskoulutusaineistosta mittaamisen kohteena oleva opiskelijajoukko (sarake e) ja oppisopimuskoulutuksen keskeyttäneet (sarake f) määritetään keskeyttäneistä henkilöt, jotka olivat työllisiä, suorittivat varusmiespalvelusta tai olivat pysyvästi ulkomailla vuoden 2001 lopussa (sarake g) vähennetään keskeyttäneistä (sarakkeista d + f) työlliset yms. (sarake g), jolloin saadaan negatiivisesti keskeyttäneiden määrä (sarake h) keskeyttämismittari (sarake i) eli keskeyttämisprosentti saadaan jakamalla negatiivisesti keskeyttäneiden määrä yhteenlasketulla opiskelijamäärällä eli i = (sarake h ) / (sarakkeet a + e) x 100. Mitä pienempi keskeyttämisaste eli mittariarvo on, sitä parempaa tulosta se koulutuksen järjestäjälle osoittaa. Taulukko 3. Kuvitteellinen esimerkki vuoden 2003 keskeyttämismittarin laskennasta Ammatillinen peruskoulutus (ei oppisop.) Oppisop. koul. Työlliset, Nega- Keskeyt- Suoritti Jatkoi Keskeytti Opis- Keskeyt- varus- tiivisesti tämis- Opiske- tutkinnon opis- opinnot kelijat täneet miespalv.keskeytt. mittari Koulu- lijoita kelua vuonna vuonna yms. (d+f-g) (h/(a+e) tuksen x 100 järjestäjä a b c d e f g h i (%) A-järjestäjä ,1 B-järjestäjä ,0 C-järjestäjä ,1 A-järjestäjän keskeyttämisaste on pienin eli mittariarvo on paras. C-järjestäjän keskeyttämisaste on suurin eli mittariarvo on heikoin. 15

17 4 Läpäisymittari 1 Pääsisältö, tarkoitus ja tulkinta Läpäisymittari kertoo kolmessa vuodessa valmistuneiden opiskelijoiden osuuden aloittaneista. (Laki ammatillisesta koulutuksesta /630). Tavoitteena on mahdollisimman korkea tutkintojen läpäisyaste. 2 Aineisto, käsitteet, luokitukset Läpäisymittari perustuu Opetushallituksen keräämiin tietoihin. Tiedot kysytään ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä vuosittain valtionosuusjärjestelmän kustannustietojen keruun yhteydessä. Perustiedot. Perusjoukkoon kuuluvat toisen asteen nuorten ja aikuisten ammatillisen opetussuunnitelmaperusteisessa peruskoulutuksessa opiskelevat. Vuoden 2003 tulosrahoituksen läpäisymittarin opiskelijatietoihin on otettu mukaan myös oppisopimuskoulutuksena järjestetyn ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat. Aineistossa ovat tiettynä vuonna aloittaneiden määrä ja tästä aloittajajoukosta kolmen vuoden kuluessa valmistuneiden opiskelijoiden määrä. 3 Mittarin laskenta Laskenta etenee vaiheittain seuraavasti: poimitaan kolme vuotta aikaisemmin opintonsa aloittaneiden opiskelijoiden määrä (sarake a 4. taulukossa) lasketaan tästä aloittaneiden joukosta niiden määrä, jotka ovat suorittaneet tutkinnon kolmen vuoden aikana (sarake b) läpäisymittari (sarake c) eli läpäisyprosentti saadaan jakamalla valmistuneiden lukumäärä aloittaneiden lukumäärällä (sarake b/sarake a x 100) Mitä suurempi läpäisyprosentti on, sitä parempaa tulosta se koulutuksen järjestäjälle osoittaa. Taulukko 4. Kuvitteellinen esimerkki läpäisymittarin laskennasta vuonna 2003 Aloittaneita Valmistuneita Koulutuksen vuonna Läpäisymittari järjestäjä a b c (%) A-järjestäjä ,3 B-järjestäjä ,7 C-järjestäjä ,3 C-järjestäjän läpäisyprosentti on suurin eli mittariarvo osoittaa muihin nähden parasta tulosta. B-järjestäjän mittariarvo on pienin. 16

18 5 Käyttöastemittari 1 Pääsisältö, tarkoitus ja tulkinta Käyttöastemittari kertoo kuinka täysimääräisenä koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa määrätty enimmäisopiskelijamäärä on käytössä. Tavoitteena on, että järjestämisluvan käyttöaste on %. 2 Aineisto, käsitteet, luokitukset Käyttöastemittari perustuu opetusministeriön ylläpitämään ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupapäätösten tietojärjestelmään (Koute järjestelmä) ja Opetushallituksen tekemän valtionosuusjärjestelmän perustietokyselyn tietoihin. Perustiedot. Opetusministeriön päättämissä järjestämisluvissa on määritelty kunkin koulutuksen järjestäjän toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen vuotuiset enimmäisopiskelijamäärät. Järjestämisluvan mukaista kokonaisopiskelijamäärää verrataan koulutuksen järjestäjän ilmoittamaan opiskelijamäärätietoon, joka sisältää tässä mittarissa myös aikuisten näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa olevat sekä talouskoulun opiskelijat. 3 Mittarin laskenta Laskenta etenee vaiheittain seuraavasti: lasketaan koulutuksen järjestäjän tilastointipäivien ( ja 20.9.) perustutkintoa opiskelevien aritmeettinen keskiarvo (sarake a 5. taulukossa) otetaan koulutuksen järjestäjälle opetusministeriön järjestämisluvassa hyväksytty perustutkintoa opiskelevien paikkamäärä (sarake b) käyttöastemittari (sarake c) eli käyttöasteprosentti lasketaan jakamalla toteutunut opiskelijamäärä opiskelijapaikkamäärällä (sarake a/sarake b x 100). Mitä enemmän käyttöasteprosentti jää alle 95, sitä heikompaa tulosta se järjestäjälle osoittaa. Jos prosentti nousee yli 100:n, se ei vaikuta tulokseen. Taulukko 5. Esimerkki käyttöastemittarin laskennasta vuonna 2003 Opiskelijamäärien Järjestämisluvan ja mukaiset Koulutuksen opiskelijapaikat Käyttöastejärjestäjä keskiarvo mittari a b c (%) A-järjestäjä ,0 B-järjestäjä ,4 C-järjestäjä ,6 17

19 6 Opettajien kelpoisuusmittari 1 Pääsisältö ja tarkoitus Opettajien kelpoisuusmittari kuvaa opetushenkilöstön muodollista kelpoisuutta työhönsä. Tavoitteena on, että muodollisesti pätevien päätoimisten opettajien osuus on mahdollisimman korkea. Mittari toimii niin, että mitä suurempi muodollisesti kelpoisten opettajien osuus on, sitä parempaa tulosta se järjestäjälle osoittaa. 2 Aineisto, käsitteet, luokitukset Opetushenkilöstön pätevyyttä tarkastellaan vuoden 2003 tulosrahoituksessa Tilastokeskuksen keräämän aineiston pohjalta, jossa opettajatilanne on tilanteen mukainen. Perustiedot. Opetushenkilöstön kelpoisuusmittariin otettiin ne päätoimiset opettajat, jotka opettivat pääasiallisesti toisen asteen ammatillisessa nuorisoasteen koulutuksessa. Muodollisella kelpoisuudella tarkoitetaan sitä, että opettajat täyttivät syyskuussa 1998 voimassa olleiden toisen asteen ammatillista koulutusta koskevien asetusten (asetus , 986) vaatimukset. 3 Mittarin laskenta Laskenta etenee vaiheittain seuraavasti: poimitaan koulutuksen järjestäjän päätoimiset opettajat (sarake a 6. taulukossa) lasketaan muodollisesti kelpoisten opettajien (sarake b) prosenttiosuus päätoimisista opettajista eli kelpoisuusmittari (sarake c). Mitä enemmän opettajissa on muodollisesti kelpoisia, sitä parempaa tulosta se koulutuksen järjestäjälle osoittaa. Taulukko 6. Kuvitteellinen esimerkki kelpoisuusmittarin laskennasta Muodollisesti Päätoimisia kelpoisia opettajia opettajia Kelpoisuus- Koulutuksen mittari järjestäjä a b c (%) A-järjestäjä ,0 B-järjestäjä ,0 C-järjestäjä ,7 B-järjestäjän mittariarvo on paras ja C-järjestäjän heikoin. 18

20 7 Henkilöstön kehittämismittari 1 Pääsisältö ja tarkoitus Henkilöstön kehittämismittari kuvaa koulutuksen järjestäjän taloudellista panostamista henkilöstönsä ammattitaidon uudistamiseen ja ylläpitämiseen. Henkilöstön osaamisella on vahva vaikutus toiminnan tuloksellisuuteen. Erityisesti opettajien työelämäosaaminen ja työkyvyn ylläpitäminen ovat tärkeitä. Tavoitteena on, että koulutuksen järjestäjän taloudellinen panostus henkilöstökehittämiseen on mahdollisimman korkea. 2 Aineisto, käsitteet, luokitukset Henkilöstön kehittämismittarin tiedot perustuvat Opetushallituksen keräämiin tietoihin. Koulutuksen järjestäjän henkilöstömenojen kokonaismäärä saadaan opetushallituksen valtionosuusjärjestelmää varten keräämästä kustannusaineistosta. Henkilöstön kehittämismenojen määrä kysytään koulutuksen järjestäjiltä kustannuskyselyn yhteydessä. Menoihin sisältyvät myös oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen henkilöstömenot. Kustannustietojen rajaus. Kustannuksiin luetaan kaikki henkilöstön kehittämistoiminnasta aiheutuneet kustannukset. Niihin luetaan koulutukseen osallistuneiden henkilöiden palkkaus- ja henkilöstömenot koulutuksen ajalta, henkilöstön koulutukseen kohdistettavat osallistumismaksut, matka- ja majoituskustannukset, päivärahat sekä muut mahdolliset koulutusmenot. Kustannuksiin luetaan lisäksi opettajien työelämäyhteyksistä ja kaikki työkyvyn ylläpitämisestä (tyky-toiminnasta) aiheutuneet menot. Kustannuksiin sisällytetään myös oppisopimuskoulutuksesta vastaavan henkilöstön kehittämistoiminnasta aiheutuneet kustannukset. 3 Mittarin laskenta Laskenta etenee vaiheittain seuraavasti: lasketaan henkilöstön kehittämisestä aiheutuneet kustannukset (sarake a 7. taulukossa) poimitaan henkilöstömenot yhteensä (sarake b) lasketaan henkilöstön kehittämismittari (sarake c) eli henkilöstön kehittämismenojen osuus kaikista henkilöstömenoista (sarake a/sarake b x 100). Mitä suurempi henkilöstön kehittämismenojen osuus henkilöstömenoista on, sitä parempaa tulosta se koulutuksen järjestäjälle osoittaa. Taulukko 7. Kuvitteellinen esimerkki henkilöstön kehittämismittarin laskennasta Henkilöstön Henkilöstö- Henkilöstön kehittämismenot menot vuonna kehittämisvuonna mittari Koulutuksen a b c järjestäjä milj. euroa milj. euroa A-järjestäjä 0,9 18 5,0 B-järjestäjä 1, ,0 C-järjestäjä 0, ,0 19

21 4 Tulosrahoitusindeksi 1 Pääsisältö ja tarkoitus Tulosrahoituspalkkion perusteena on tulosrahoitusindeksi, joka yhdistetään edellä kuvatuista mittareista. Mitä suurempi indeksin arvo on, sitä parempaa tulosta se järjestäjälle osoittaa. Koulutuksen järjestäjät asetetaan järjestykseen sarjoittain tulosrahoitusindeksin perusteella. Muuta tuloksellisuuden arviointia ei tulosrahoituksen jaossa käytetä. 2 Tulosrahoitusindeksin laskenta Tulosrahoitusindeksin laskenta etenee vaiheittain siten, että ensin edellä esiteltyjen mittareiden arvot standardoidaan, sitten standardoidut arvot painotetaan ja yhdistetään tulosrahoitusindeksiksi. Mittareiden standardointi Mittariarvojen vaihtelu on eri mittareilla erilaista. Niiden yhdistämiseksi mittariarvot on ensin muutettava samalle skaalalle. Mittariarvot muutetaan standardijakauma-asteikon mukaisiksi. Standardointi tehdään siten, että kunkin järjestäjän mittarin arvosta vähennetään kaikkien laskennassa olevien koulutuksen järjestäjien mittarikeskiarvo ja jaetaan saatu erotus saman mittarin keskihajonnalla. Muista mittareista poiketen keskeyttämismittarin standardointi tehdään siten, että mittarikeskiarvosta vähennetään koulutuksen järjestäjän prosenttiluku. Myös käyttöastemittarin standardointi tehdään eri tavalla siten, että koulutuksen järjestäjän käyttöasteprosentista vähennetään 95 ja jaetaan mittarikeskiarvolla. Käyttöastemittarin skaalauksen jälkeen negatiiviset arvot jäävät sellaisekseen ja positiiviset arvot asetetaan nolliksi. Näin saatu skaalattu asteikko vastaa karkeasti standardinormaalijakauman asteikkoa. Mittareiden standardoidut luvut kullakin mittarilla vaihtelevat pääsääntöisesti välillä Tulos 0.0 vastaa keskimääräistä tulosta, mutta luvut, jotka ovat pienempiä kuin -2.0 tai suurempia kun +2.0 ovat poikkeuksellisen huonoja / hyviä. 20

22 Mittareiden painotus Mittareita yhdistettäessä mittareille annetaan erilaiset painoarvot. Mittareiden painot ovat opetusministeriön päätöksen mukaisesti vuonna 2003 seuraavat (taulukko 8): Taulukko 8. Mittaripainot vuoden 2003 tulosrahoituksessa Mittarin paino Mittarit vuonna 2003 (%) Vaikuttavuus Työllistyminen 40 Jatko-opiskelu 15 Prosessit Keskeyttäminen 14 Läpäisy 13 Käyttöaste 1 Henkilöstö Opettajien kelpoisuus 11 Henkilöstön kehittäminen Tulosrahoitusindeksin laskenta Kullekin mittarille tehdyn skaalauksen jälkeen koulutuksen järjestäjän tulosrahoitusindeksin arvo saadaan kertomalla kukin skaalattu mittariarvo painollaan ja laskemalla näin saadut tulot yhteen (painotettu indeksi). Koska painotus vaikuttaa indeksin jakaumaan, lasketaan indeksin lopullinen normaalijakaumalle standardoitu arvo (standardoitu indeksin arvo) jakamalla painotettu indeksiarvo vielä kertoimella, joka on mittaripainojen neliöiden summan neliöjuuri (ks. taulukko 9). Indeksin standardoitu arvo muokataan lopuksi indeksin muotoon siten, että pistettä osoittaa keskimääräistä tulosta. Se lasketaan kertomalla saatu standardoitu indeksiarvo sadalla, lisätään siihen arvo tuhat ja pyöristetään lähimpään kokonaislukuun. Matemaattisesti esitettynä tulosrahoitusindeksi koulutuksen järjestäjälle saadaan seuraavasta kaavasta, jossa kunkin järjestäjän mittariarvot on ensin standardoitu normaalijakaumaasteikolle: Painotetun indeksin arvo = (0.40 x työllistymismitt.) + (0.15 x jatko-opiskelumitt.) + (0.14 x keskeyttämismitt.) + (0.13 x läpäisymitt.) + (0.01 x käyttöastemitt.) + (0,11 x kelpoisuusmitt.) + (0.06 x henkilöstön kehittämismitt.). Indeksin standardoitu arvo saadaan jakamalla edellä saadun painotetun indeksin arvo kertoimella: [(0.40)² + (0.15)² + (0.14)²+ (0.13)² +(0.01)²+ (0.11)²+ (0,06) 2 ]. Tulosrahoitusindeksi = 100 x indeksin standardoitu arvo Taulukossa 9 on esitetty kuvitteellinen esimerkki mittareiden yhdistämisestä ja tulosrahoitusindeksin laadinnasta. 21

23 Taulukko 9. Mittarit ja tulosrahoitusindeksi (kuvitteellinen esimerkki) Mittarit Mittarin paino Mittareiden standardoidut arvot vuonna 2003 (%) A -järjestäjä B-järjestäjä C-järjestäjä Vaikuttavuus Työllistyminen 40 0,256 0,062-0,133 Jatko-opiskelu 15 0,099 0,236-0,161 Prosessit Keskeyttäminen 14-0,005-0,611-0,311 Läpäisy 13-0,038-0,676-0,296 Käyttöaste 1 0,000 0,000 0,000 Henkilöstö Opettajien kelpoisuus 11 0,041 0,349-0,030 Kehittäminen 6 0,006 1,170 0,031 Painotetun indeksin arvo 0,358-0,005-0,899 Standardoitu indeksin arvo 0,740-0,010-1,860 Tulosrahoitusindeksi Tulosrahoitusindeksi saadaan seuraavasti: A-järjestäjä 100 x 0, = B-järjestäjä 100 x -0, = 999 C-järjestäjä 100 x -1, = 814. A järjestäjän tuloksellisuus tulosrahoitusindeksillä osoitettuna on keskimääräistä parempaa, B järjestäjän suunnilleen keskimääräisellä tasolla ja C järjestäjän tuloksellisuus on keskimääräistä selvästi heikompaa. 22

24 5 Tulosrahoitusjärjestelmän jatkokehittäminen Tulosrahoitusjärjestelmän kehittämistyötä jatketaan edelleen työllistymismittarin aluevakioinnin ja työllistymisen mittaamisen osalta sekä kahden tutkinnon suorittaneiden huomioimiseksi läpäisymittarissa. Tavoitteena on, että vuonna 2004 otetaan käyttöön työllistymismittarissa uusi aluevakiointi, joka perustuu koulutuksen järjestäjän juridisen sijaintipaikan nuorisotyöttömyyden sijaan valmistuneiden opiskelijoiden kotipaikan perusteella laskettavaksi vakioinniksi. Mikäli uusi aluevakiointimenetelmä saadaan riittävän luotettavaksi ja toimivaksi, se tulee ottamaan paremmin huomioon koulutuksen järjestäjien toimintaympäristöjen alueellisia eroja ja niiden todellisia toiminnallisia vaikutusalueita. Läpäisymittarin osalta selvitetään, millä tavoin kahden tutkinnon suorittajat voidaan ottaa huomioon mittarissa. Tämä edellyttää todennäköisesti vakiointimenetelmän kehittämistä. Vuonna 2005 esitetään suoritettavaksi nykyisen tuloksellisuusmittariston toiminnan laajempi arviointi ja uudistaminen. Tilastokeskus uudistaa ammatillista koulutusta koskevan tiedonkeruunsa vuonna 2004, jolloin uuden tiedonkeruun mukaiset tiedot saadaan käyttöön vuonna Tämä mahdollistaa nykyistä huomattavasti tarkempien ja laajempien tietojen käyttämisen tuloksellisuuden arvioinnissa. Tuloksellisuusmittareiden arvioinnin ja muutosten tueksi on perusteltua hankkia myös tutkimustietoa siitä, millä tavoin koulutuksen järjestäjät ovat ottaneet käyttöön nykyisen tulosrahoituksen ja millaisia näkemyksiä näillä on tuloksellisuusmittariston toimivuudesta ja relevanssista. Tätä varten esitetään tutkijan palkkaamista. Tutkijan tulisi tuottaa väliraportti vuoden 2004 loppuun mennessä ja loppuraportti vuoden 2006 aikana. Tutkimustoiminnan ohjausryhmänä voisi toimia Opetushallituksen asettama tulosrahoituksen mittarien kehittämistyöryhmä, joka on vastannut tulosrahoituksen mittareiden kehittämisestä ja käyttöönotosta. 23

25 Liite /040/2002 Hallitusneuvos Timo Lankinen AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TULOKSELLISUUSRAHOITUSTA KOSKEVAN NEUVOTTELUKUNNAN ASETTAMINEN Opetusministeriö täydentää ammatillisen peruskoulutuksen käyttökustannusten laskennallista rahoitusta tuloksellisuuteen perustuvalla rahoituksella. Tätä varten opetusministeriö on päättänyt ottaa vuodesta 2002 alkaen asteittain käyttöön tuloksellisuusrahoitusmallin käyttökustannusten laskennallisen rahoituksen täydennykseksi. Laskennallisten tulosrahoitusindikaattoreiden pohjalta tapahtuva tuloksellisuuden arviointi tehdään kaikkien ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjien osalta. Laatupalkinnot jaetaan vuosittain hakemusten perusteella. Tuloksellisuusrahoituksen valmistelua varten opetusministeriö asettaa neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on tukea opetusministeriötä tuloksellisuusrahoitusmallin kehittämisessä ja käyttöönottamisessa. Tämän lisäksi neuvottelukunnan tehtävänä on edistää tuloksellisuusrahoitukseen liittyvää tiedotusta. Neuvottelukunnan puheenjohtajaksi opetusministeriö kutsuu Teidät ja jäseniksi seuraavat henkilöt: Koulutuspoliittinen sihteeri Merja Laamo, Akava ry/opetusalan ammattijärjestö OAJ Johtava rehtori Pentti Leipälä, Koulutuksen järjestäjät ry Koulutuspoliittinen asiamies Petri Lempinen, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry Koulutuspoliittinen asiamies Tarja Tuominen, Palvelutyönantajat ry Hallintojohtaja Kari Pitkänen, Opetushallitus Laskentapäällikkö Martti Kemppainen, Opetushallitus Erityisasiantuntija Johan Hahkala, Suomen Kuntaliitto Puheenjohtaja Reetta Kuosmanen, Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitto, SAKKI ry Puheenjohtaja Marja-Liisa Nevalainen, Yksityisten ammatillisten oppilaitosten liitto Koulutuspäällikkö Manu Altonen, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto Työvoima- ja koulutuspoliittinen sihteeri Saana Siekkinen, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Rehtori Riitta Vahteristo, Ammatillisten oppilaitosten rehtoriliitto ry Koulutusasiamies Veli-Matti Lamppu, Suomen Yrittäjät Neuvottelukunnan sihteereinä toimivat erikoissuunnittelija Jukka Lehtinen ja ylitarkastaja Mika Tammilehto opetusministeriöstä. Neuvottelukunnan toimikausi päättyy

26 Neuvottelukunnan toiminnasta aiheutuneet kulut maksetaan opetusministeriön momentilta (Ammatillisen koulutuksen kehittäminen). Opetusministeri Maija Rask Erikoissuunnittelija Jukka Lehtinen JAKELU Työryhmän jäsenet Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry AKAVA ry Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry Palvelutyönantajat ry Suomen Yrittäjät Suomen Kuntaliitto Koulutuksen järjestäjät ry Ammatillisten oppilaitosten rehtoriliitto ry Suomen ammattiin opiskelevien keskusliitto SAKKI ry Opetushallitus Yksityisten ammatillisten oppilaitosten liitto YAOL Opetusalan Ammattijärjestö OAJ OPM/hankerekisteri