TURVAPAIKANHAKIJAT JA PAKOLAISET

Transkriptio

1 TURVAPAIKANHAKIJAT JA PAKOLAISET SISÄLTÖ Tietopaketti vihreille toimijoille 1. Pakolaisuus ja kansainväliset sopimukset 2 2. Maailman pakolaistilanne 3 3. Turvapaikan hakeminen Suomessa 5 A. Hakeminen, tutkimatta jättäminen, nopeutettu ja normaali menettely 5 b. Turvapaikka, toissijainen suojelu ja humanitaarinen suojelu 6 4. Turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestäminen 8 A. Vastaanottokeskukset 8 B. Vastaanottoraha Kiintiöpakolaiset ja perheenyhdistäminen Turvapaikkapäätöksen jälkeen 13 A. Oleskelulupa: itsenäinen ja omaehtoinen muutto, kuntapaikat 13 b. Kielteinen: käännytys, karkotus, vapaaehtoinen paluu ja säilöönotto 15 1

2 1. PAKOLAISUUS JA KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET Pakolaisuus määritellään kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa Suomi on sitoutunut sekä Euroopan että YK:n sopimuksiin Ihmisellä on aina laillinen oikeus hakea turvapaikkaa Turvapaikanhakija ei ole laiton eikä laittomasta rajanylityksestä rangaista turvapaikkaa hakevia Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1951 erityisesti juutalaisvainon vuoksi laadittiin YK:n pakolaissopimus. Tätä nk. Geneven sopimusta täydennettiin lisäpöytäkirjalla vuonna 1967, koska tarve pakolaisuuden ja pakolaisten oikeuksien määrittelylle jatkui. YK:n 193 jäsenvaltiosta 145 on allekirjoittanut pakolaissopimuksen. Suomi ratifioi sopimuksen Pakolaissopimuksen mukaisesti pakolainen on henkilö, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, joka oleskelee ulkomailla, eikä pysty turvautumaan kotimaansa turvaan. Pakolaisstatus ja turvapaikka voidaan myöntää vain vainotulle henkilölle. Esimerkiksi sotaa tai ympäristökatastrofeja maastaan pakenevat ihmiset eivät YK:n määritelmän mukaan ole pakolaisia, eikä heille myönnetä turvapaikkaa. He voivat kuitenkin turvautua muuhun kansainväliseen suojeluun. Yleiskielessä usein kaikkia kansainvälistä suojelua saavia kutsutaan pakolaisiksi. Maan sisäisiksi pakolaisiksi kutsutaan ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa, mutta eivät ole lähteneet kotimaastaan. Heitä on huomattavasti enemmän kuin kansainvälistä suojelua hakevia, lähes 40 miljoonaa. Suomi on sitoutunut myös Euroopan ihmisoikeussopimukseen, YK:n kidutuksen vastaiseen sopimukseen sekä Eurooppalaiseen yleissopimukseen kidutuksen ja epäinhimilli- 2 sen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi. Nämä sopimukset vaikuttavat Suomen kansainvälisen oikeuden alaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Sopimusten lisäksi EU:n direktiivit (esim. pakolaisasema, turvapaikkamenettely) säätelevät pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyviä asioita Suomessa. Kansainvälisten sopimusten mukaan ihmisellä on aina oikeus hakea turvapaikkaa. Vaikka hakijalla ei olisi henkilöllisyystodistusta, passia, viisumia tai muuta maahantuloon oikeuttavaa asiakirjaa, hänellä on laillinen oikeus hakea turvapaikkaa. Vaikka turvapaikanhakija siis saapuisi maahan laittomasti ja luvattomasti ilman asiakirjoja, siitä ei voida rangaista. Maahansaapumiskeinoista huolimatta turvapaikanhaku on laillista, eikä turvapaikanhakija oleskele maassa laittomasti. Asiakirjojen puutteellisuus ei vaikuta myöskään turvapaikan myöntämiseen, koska lähtömaan tilanne voi olla niin epävakaa, ettei asiakirjoja ole mahdollista saada. Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanotto perustuu paitsi kansainväliseen oikeuteen, myös inhimillisyyteen ja solidaarisuuteen. Vihreät ovat sekä kansainvälisesti että Suomessa puolustaneet ihmisoikeuksia peräänantamattomasti. Erityisesti nykyisen pakolaiskriisin keskellä parempiosaisilla on auttamisen velvollisuus. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat tulee nähdä massan ja virtojen sijasta ainutlaatuisina ihmisinä, joilla on oikeus turvaan, rauhaan ja parempaan elämään. Lisätietoa: YK:n pakolaissopimus ja lisäpöytäkirja UNHCR, the UN Refugee Agency UNHCR: Global trends, Forced Displacement in 2014 Euroopan ihmisoikeussopimus YK:n kidutuksen vastainen sopimus ja Euroopan yleissopimus EU:n pakolaisdirektiivi ja turvapaikkadirektiivi

3 2. maailman pakolaistilanne MAAILMASSA ON ENEMMÄN PAKOLAISIA KUIN KOSKAAN JA KRIISI PAHENEE KOKO AJAN SUURIN OSA PAKOLAISISTA ON KEHITYSMAISSA, PAKENEE KOTIMAASSAAN TAI NAAPURIMAIHIN kehitysyhteistyö ON TÄRKEÄ VÄLINE PAKOLAIS- KRIISIEN EHKÄISEMISEKSI JA LIEVENTÄMISEKSI VÄLIMEREN HUMANITAARINEN KRIISI VAATII LAILLISIA JA TURVALLISIA REITTEJÄ EUROOPPAAN SUURIN OSA MAAHANMUUTTAJISTA ON TÄHÄN ASTI SAAPUNUT SUOMEEN PERHEEN, OPISKELUN TAI TYÖNTEON VUOKSI Pakolaisten määrä ylitti 50 miljoonan rajan ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen viime vuonna. Pakolaiskriisi pahenee jatkuvasti ja tilanne on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan pahempi kuin koskaan. Maansa sisällä sotaa ja vainoa paenneita, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita oli viime vuonna yhteensä lähes 60 miljoonaa: maansa sisällä paenneita 38,2 miljoonaa, pakolaisia 19,5 miljoonaa ja turvapaikanhakijoita vain 1,8 miljoonaa. Ihmiset pakenevat sodan, vainon ja huonon turvallisuustilanteen lisäksi muun muassa nälkää, ympäristömuutoksia, ihmisoikeusloukkauksia sekä autoritaarista hallintoa. Suurin osa kodistaan pakenevista jää oman maansa sisälle ja 86 prosenttia pakolaisista oleskelee kehitysmaissa, yksi neljäsosa maailman köyhimmissä maissa. Eniten pakolaisia oli Turkissa (1,59 miljoonaa), Pakistanissa (1,51 miljoonaa), Libanonissa (1,15 miljoonaa), Iranissa, Etiopiassa ja Jordaniassa. Yli puolet pakolaisista on kotoisin kolmesta maasta: Syyriasta, Afganistanista ja Somaliasta. Pakolaisista yli puolet on lapsia, vain muutama prosentti yli 60-vuotiaita, ja sukupuolijakauma on hyvin tasainen. Välimerellä on humanitaarinen kriisi. Viime vuonna noin siirtolaista saapui Välimeren yli Etelä-Eurooppaan ja yli 3500 menetti henkensä. Elokuun lopussa tänä vuonna hukkuneita oli Maailmanlaajuiseen pakolaiskriisiin verrattuna Välimeren yli pyrkivien ja Euroopan vastaanottamien pakolaisten määrä on pieni, mutta voimakkaassa kasvussa (varsinkin jos Turkki lasketaan Eurooppaan). Laillisten ja turvallisten reittien puute Eurooppaan on ajanut ihmisiä ylittämään Välimerta henkensä uhalla. Myös meripelastusoperaatioiden puute lisää kuolemia Välimerellä. Kansainvälinen yhteistyö pakolaiskriisissä toimii pääasiassa YK:n ja sen pakolaisjärjestö UNHCR:n kautta. Useat maat tekevät kriisialueilla kehitysyhteistyötä ja alueilla toimii järjestöjä, kuten Punainen Risti/Puolikuu. EU:n merkitys on lisääntynyt Välimeren kriisin vuoksi. EU on pyrkinyt hallitsemaan maahanmuuttovirtoja muun muassa rajavalvontaa vahvistamalla, mikä on saanut useat järjestöt kritisoimaan unionia ihmisoikeuksien unohtamisesta. Järjestöjen mukaan EU:n tulisi keskittyä luomaan turvallisia reittejä Eurooppaan esimerkiksi pakolaiskiintiöiden, perheenyhdistämisen ja humanitaaristen viisumien avulla. EU:n rajavalvontaa toteuttaa Frontex, jota myös on kritisoitu turvapaikanhakijoiden oikeuksien laiminlyömisestä estämällä pääsyn Eurooppaan. Useat tahot, kuten YK:n pääsihteeri, ovat vaatineet EU:lta tiukempia toimia ihmishenkien pelastamiseksi. Tällä hetkellä pakolaiskriisi on EU-politiikan keskiössä. Kehitysyhteistyö on erittäin tärkeä väline myös pakolaiskriisien ennaltaehkäisemiseksi ja lievittämiseksi. Suomen suuret kehitysyhteistyön leikkaukset kohdistuvat muun muassa YK:n pakolaisia auttavaan työhön ja ennaltaehkäisevään työhön esimerkiksi terveydenhuollossa ja koulutuksessa. Kriisien alkusyiden analysoiminen olisi tärkeää, jotta kehitysyhteistyöllä voitaisiin puuttua niihin monipuolisesti. Kriisialueilla tulisi esimerkiksi tukea demokratiaa, puolustaa ihmisoikeuksia, edesauttaa kestävää kehitystä, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja elintarviketurvallisuutta sekä panostaa kriisihallintaan ja rauhanneuvotteluihin. 3

4 Aiempina vuosina vain hieman yli 10 prosenttia maahanmuutosta Suomeen on tapahtunut humanitaarisin perustein. Suurin osa maahanmuuttajista on saapunut Suomeen perheen, opiskelun tai työnteon vuoksi, mutta nykyinen pakolaiskriisi voi muuttaa tilannetta. Lisätietoa: UNHCR: Refugee numbers reach highest ever recorded International Committee of the Red Cross: Syria Global Humanitarian Assistance: Syria Euroopan parlamentti: pysyvä pelastusoperaatio Välimerelle IOM Continues to Monitor Mediterranean Migrant Arrivals and Deaths UNHCR - New Mediterranean boat tragedy may be biggest ever, urgent action is needed now Frontex ja Miehemme rajalla -artikkeli Järjestöt arvostelevat EU:n toimia Välimeren siirtolaisongelman ratkaisemiseksi Suomi valmistautuu turvapaikanhakijan vastaanottoon tänä vuonna Suomen maahanmuutto tilastokuvina 2014 Suomen maahanmuuton tunnusluvut

5 3. turvapaikan hakeminen suomessa Turvapaikkakäsittelystä säädetään pääosin Ulkomaalaislaissa. Maahanmuuttoviraston sivuilta löytyy myös lista muusta maahanmuuttoon liittyvästä lainsäädännöstä. Turvapaikka-asioista vastaavat Sisäministeriö ja Maahanmuuttovirasto sen alaisuudessa yhteistyössä Poliisin ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Sisäministeriö ja Maahanmuuttovirasto, sekä eduskunnan ja valtioneuvoston ohjauksessa, että itsenäisemmin, ovat pyrkineet tehostamaan maahanmuuttokäytäntöjä, mutta ovat myös saaneet paljon kritiikkiä osakseen, erityisesti ihmisoikeuksia puolustavilta ja pakolaisten kanssa käytännön työtä tekeviltä järjestöiltä. Lisätietoa: Ulkomaalaislaki Maahanmuuttoasioihin liittyvää lainsäädäntöä Maahanmuuttohallinnon tuloksellisuuden parantaminen vuonna 2012 Järjestöt: Perheenyhdistäminen hankaloitunut, lapset kärsivät A. HAKEMINEN, TUTKIMATTA JÄTTÄMINEN, NOPEUTETTU JA NORMAALI MENETTELY turvapaikkahakemus voidaan jättää tutkimatta esim. hakijan tuloreitin perusteella hakemus käsitellään nopeutetusti, jos hakija esim. on turvallisesta maasta normaali paikkakäsittely kestää noin puoli vuotta (2014) Turvapaikkaa voi hakea vain maassa tai sen rajalla henkilökohtaisesti. Suomessa turvapaikkahakemus jätetään rajaviranomaisille tai poliisille, joka selvittää turvapaikkakuulustelun ja -tutkinnan avulla turvapaikanhakijan henkilöllisyyden, tuloreitin ja omaisten tietoja. Tutkinnan perusteella Maahanmuuttovirasto päättää ensin, jätetäänkö hakemus tutkimatta. Turvapaikanhakijoiden lisääntyessä huomattavasti heidän rekisteröintiään nopeuttamaan voidaan perustaa järjestelykeskuksia, joissa poliisi voi puhutella ja rekisteröidä hakijat. Turvapaikanhakija ei saa poistua järjestelykeskuksesta ennen rekisteröintiä ja häntä voidaan pitää keskuksessa enintään kahdeksan päivää. Järjestelykeskukseen sulkeminen rajoittaa hakijan liikkumisvapautta ja ihmisoikeuksia. Turvapaikkahakemus jätetään tutkimatta, jos käy ilmi, että hakija on saapunut turvallisesta turvapaikkamaasta tai voidaan lähettää toiseen valtioon, joka on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Vastuuvaltio määritellään ns. Dublin II -asetuksen eli vastuunmäärittämisasetuksen perusteella. Dublin-menettelyn mukaan hakemus käsitellään vain yhdessä EU-maassa, jossa hakijalla on perheenjäseniä, joka on myöntänyt hakijalle oleskeluluvan tai viisumin, jonka kautta hakija on saapunut Suomeen (esim. sormenjälkirekisterin mukaan) tai josta hän on aiemmin hakenut turvapaikkaa. Hakemus jätetään tutkimatta myös, jos hakija on tehnyt uusintahakemuksen ilman uusia asiaan vaikuttavia perusteita. Jos hakemus päätetään käsitellä, Maahanmuuttovirasto puhuttelee hakijaa. Puhuttelussa käytetään tarvittaessa tulkkia, siitä tehdään pöytäkirja ja sen tiedot ovat salassapidettäviä. Hakemukset käsitellään aikajärjestyksessä, poikkeuksena yksin saapuneet alaikäiset hakijat. Dublin-tapauksia voidaan käsitellä myös Suomessa, vaikka vastuu kuuluisi toiselle valtiolle. Hakemuksia on käsitelty esimerkiksi hakijan heikon terveydentilan tai maassa olevien perhesiteiden vuoksi. Myös Kreikan vastuulla olevat hakemukset (ja Italian vastuulla olevien lapsiperheiden hakemukset) on käsitelty Suomessa, sillä hakemuksia ei pystytä käsittelemään asianmukaisesti. Mm. Pakolaisneuvonta on ehdottanut kaikkien Dublin-palautusten lopettamista muihinkin ylikuormittuneisiin maihin, kuten Italiaan ja Unkariin. Saksa lopetti Dublin-asetuksen soveltamisen syyrialaisiin, jotta heidän hakemuksensa eivät palautuisi jo valmiiksi 5

6 pakolaiskriisin erityisesti rasittamiin Etelä- Euroopan maihin ja EU:n rajavaltioihin. Vuonna 2014 Suomi pani täytäntöön 590 maastapoistamista Dublin-palautuksena, joista eniten Italiaan (119), Saksaan (54), Ruotsiin, Norjaan ja Ranskaan. Palautetuista 65 oli alle 13-vuotiaita, seitsemän vuotiasta ja seitsemän yli 65-vuotiasta. Tänä vuonna Italiaan on elokuun loppuun mennessä palautettu 53 ihmistä, Unkariin kymmenen (lähde: Poliisihallituksen Tilastopalvelu). EUlainsäädännön mukaan Suomi voisi minä tahansa hetkenä päättää, ettei ihmisiä palauteta enää lainkaan Dublin-asetuksen nojalla. Turvapaikkahakemus käsitellään nopeutetussa menettelyssä, jos hakemus on ilmeisen perusteeton, uusintahakemus tai hakija on saapunut turvallisesta alkuperämaasta. Hakemus on ilmeisen perusteeton, esimerkiksi kun se sisältää selvästi epäuskottavia, tahallisesti vääriä tai puutteellisia tietoja tai tarkoituksena on järjestelmän väärinkäyttö. Turvalliset alkuperämaat, esimerkiksi muut EUvaltiot, määritellään oikeuskäytännön kautta, eikä niistä ole valmiita luetteloita. Nopeutetun menettelyn tarkoitus on lyhentää käsittelyaikoja ja menettely on ollut noin puolet nopeampi kuin normaali (keskimäärin 3 kk). Nopeutetussa menettelyssä hakemukset useimmiten hylätään. Oleellisin ero nopeutetun ja normaalin menettelyn välillä on käännyttämispäätöksen toimeenpanossa: hakija voidaan käännyttää nopeutetun menettelyn jälkeen heti (tai 8 päivän kuluessa), vaikka päätöksestä valitettaisiin hallinto-oikeuteen. Jos ei ole syitä jättää hakemusta käsittelemättä tai käsitellä sitä nopeutetussa menettelyssä, turvapaikkahakemus käsitellään normaalilla menettelyllä, jossa ensin tutkitaan edellytykset turvapaikkaan ja sen jälkeen edellytykset oleskelulupaan muilla perusteilla. Turvapaikkahakemuksen käsittelyaika vuonna 2014 oli keskimäärin 170 vuorokautta eli lähes puoli vuotta. Hakijamäärän lisääntyessä radikaalisti tänä vuonna, uusimpien arvioiden mukaan henkilöön, hakemusaikojen odotetaan työntekijäresurssien lisäämisestä huolimatta venyvän. Maahanmuuttovirasto ei arvioi turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja etukäteen, viivästyksestä ilmoitetaan hakijalle puolen vuoden jälkeen. 6 Lisätietoa: Järjestelykeskus perustetaan vanhaan lukioon Tornion keskustassa Maahanmuuttovirasto: Tutkimatta jättäminen EU: Vastuunmäärittämisdirektiivi (Dublin II) Eurodac-järjestelmän avulla määritetään turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaava valtio Pakolaisneuvonta: Dublin-palautukset lopetettava ylikuormittuneisiin EU-maihin Germany drops EU rules to allow in Syrian refugees Maahanmuuttovirasto: Nopeutettu menettely ja Opinnäytetyö: Nopeutettu menettely. Maahanmuuttovirasto: Hakemuksen käsittely ja Opinnäytetyö: Normaali menettely Maahanmuuttovirasto: Keskimääräiset käsittelyajat Maahanmuuttovirasto: Tietoa turvapaikanhakijalle b. turvapaikka, toissijainen suojelu ja humanitaarinen suojelu kansainvälistä suojelua myönnetään suomessa: turvapaikkana yk:n pakolaismääritelmän täyttäville toissijaisena suojeluna esim. konfliktimaista saapuville humanitaarisena suojeluna esim. ympäristökatastrofin uhreille muilla yleensä yksilöllisillä perusteilla Kansainvälistä suojelua myönnetään Suomessa turvapaikkoina, toissijaisena suojeluna tai humanitaarisena suojeluna. Jos pakolainen ei voi saada turvapaikkaa, koska ei Maahanmuuttoviraston arvion mukaan täytä YK:n pakolaismääritelmää, mutta häntä ei voida palauttaa paikkaan, jossa joutuisi kidutuksen, epäinhimillisen kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi, hänelle

7 myönnetään oleskelupaikka toissijaisen suojelun perusteella. Toissijaista suojelua myönnetään myös konfliktimaista saapuville. Jos hakijalle ei voida myöntää turvapaikkaa tai toissijaista suojelua, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa ympäristökatastrofin tai huonon turvallisuustilanteen takia, hänelle voidaan myöntää oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jota kuitenkin on myönnetty Suomessa harvoin (4 kpl vuonna 2014). Myös muut perusteet oleskelulupaan käydään turvapaikkahakemuskäsittelyssä läpi (353 kpl myönteistä päätöstä muilla perusteilla vuonna 2014). Kansainvälistä suojelua ei myönnetä, jos hakija on tehnyt törkeän rikoksen tai todetaan vaaraksi yhteiskunnalle. Vaikka rikos olisi tuomittava Suomessakin, hakijaa ei voida palauttaa maahan, jossa häntä odottaa siitä epäinhimillinen kohtelu, kuten kuolemanrangaistus (tai maa ei suostu häntä ottamaan vastaan). Tällöin hän voi saada vuoden määräaikaisen oleskeluluvan ja kärsiä rangaistustaan Suomessa. Pakolaisen määritelmän soveltaminen vaihtelee maittain ja on Suomessa ollut verrattain tiukkaa. Vuonna 2014 turvapaikkahakemuksia jätettiin 3706, joista yhteensä 1346 sai myönteisen ratkaisun, 501 turvapaikan eli pakolaisstatuksen. Kielteisiä ratkaisuja oli yhteensä 2050, joista nopeutetussa menettelyssä 1312 kappaletta: 861 Dublin-tapausta, 378 ilmeisen perusteetonta, 73 turvallisesta alkuperä- tai turvapaikkamaasta. Maahanmuuttovirasto julkaisee tilastoja turvapaikkahakemuksista ja päätöksistä. Tänä vuonna hakemuksia ollaan jättämässä ennätyksellinen määrä, jopa Suurin osa hakijoista saapuu maahan itsenäisesti, osa EU:n vastuunjaon seurauksena. Lisätietoa: Maahanmuuttovirasto: Alueet joilta tuleville myönnetään suojelua Maahanmuuttovirasto: Turvapaikka ja kansainvälinen suojelu Maahanmuuttovirasto: Turvapaikan hakeminen Turvapaikka- ja pakolaistilastot Turvapaikkapäätökset 2014 KHO: Lastaan pahoinpidellyt isä ei saa oleskelulupaa Suomeen 7

8 4. turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestäminen Maahanmuuttajien kotoutumisesta, kotouttamisesta sekä kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneiden kuntiin sijoittamisesta vastaa Työ- ja elinkeinoministeriö. Turvapaikanhakijoiden vastaanotosta ja maahanmuuttajien kotoutumisesta määrätään laissa kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta ja laissa kotoutumisen edistämisestä. Lisätietoa: Työ- ja elinkeinoministeriön palvelu: Kotouttaminen.fi Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta Laki kotoutumisen edistämisestä a. vastaanottokeskukset useimmat turvapaikanhakijat asuvat vastaanottokeskuksissa vastaanottokeskusten kustannukset maksaa valtio vastaanottokeskus tarjoaa mm. sotepalveluita ja opintotoimintaa vastaanottokeskus voi tuoda kuntaan työpaikkoja ja kysyntää, rikollisuus keskusten ympärillä ei ole lisääntynyt Suurin osa turvapaikanhakijoista majoittuu vastaanottokeskuksiin. Turvapaikanhakija voi hakemuksensa käsittelyn ajan asua missä haluaa, mutta vastaanottokeskuksen ulkopuolella asumiseen ei voi saada tukea. Turvapaikanhakijalla saattaa olla aiempia kontakteja maahan tai muita edellytyksiä hankkia asuinpaikka itsenäisesti, jolloin hän ei välttämättä asu keskuksessa. Vaikka hakija asuisi yksityismajoituksessa, hän on silti tietyn keskuksen asiakas ja käyttää sen palveluita sekä osallistuu työ- ja opintotoimintaan. Vuonna 2013 vastaanottokeskusjärjestelmässä oli kirjoilla noin turvapaikanhakijaa, joista alaikäisiä oli 95. Hakijoista 2570 asui vastaanottokeskuksissa tai ryhmäkodeissa ja 966 yksityismajoituksessa. Vastaanottokeskuksessa asuessaankin turvapaikanhakijalla on oikeus liikkua Suomessa vapaasti, ellei häntä erityissyistä oteta säilöön. Vastaanottokeskuksista vastaa viime kädessä valtio ja niiden koordinaatio on Sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston alaisuudessa. Usein alkuvaiheen keskukset ovat lähempänä Maahanmuuttoviraston toimipisteitä (Helsinki, Turku, Lappeenranta ja Oulu), odotusajan keskukset eri puolilla Suomea. Tällä hetkellä vastaanottokeskusten ja niiden paikkojen lisäämiseen on kovia paineita. Vastaanottokeskuksen ylläpidosta voi olla vastuussa valtio, kunta tai Suomen Punainen Risti, mutta kustannukset maksaa valtio. Maahanmuuttovirasto tekee sopimuksen vastaanottokeskuksesta ylläpitäjän kanssa. Vastaanottokeskukset voivat olla laitosmaisia yksiköitä tai keskuksen lähistöllä sijaitsevia erillisiä asuntoja. Kustannussyistä Maahanmuuttovirasto etsii lähinnä isoja noin hengen majoitukseen sopivia tiloja, mutta myös yksityisiä vuokra-asuntoja voi tarjota. Esimerkiksi Kotkan vastaanottokeskuksen johtaja pitää hajautettuja asuntoja parempana kuin laitosta. Ilman huoltajaa saapuvat alaikäiset turvapaikanhakijat sijoitetaan alaikäisille tarkoitettuihin ryhmäkoteihin tai tukiasumisyksiköihin, missä he voivat tarvittaessa asua myös oleskeluluvan saatuaan. Aikuistuville nuorille voidaan tarjota myös tukiasuntoja ryhmäkotien läheisyydessä itsenäistymisen tukemiseksi. Vastaanottokeskus tarjoaa turvapaikanhakijoille majoituksen. Perheet majoittuvat yhdessä mahdollisuuksien mukaan. Yksin saapuneet majoittuvat keskuksissa samaa sukupuolta olevien kanssa ja heillä on käytössään lukittava kaappi. Muita huonekaluja on sen mukaan, mitä keskuksella on tarjota. Keittiöt ja pesutilat ovat yhteisiä. Keskukseen saapuessaan asukas saa tarvikepaketin, jossa on patja, peitto, tyyny, lakana, pussilakana ja tyynyliina, astioita (muki, lasi, lautanen, aterimet) ja keittiötarvikkeita

9 (kattila, paistinpannu, paistinlasta, kauha ja purkinavaaja). Paketit voivat olla erilaisia keskuksesta riippuen ja niissä saattaa olla myös esim. pesusieni ja pesuainetta. Varattomille turvapaikanhakijoille voidaan tarjota hätämuonaa, joka vähennetään ensimmäisestä toimeentulotuesta. Hätämuona on yleensä riisiä tai makaronia, tonnikalaa, tomaattimurskaa, suolaa, öljyä, sokeria, teetä ja mahdollisesti leipäpaketti. Keskuksen kautta tarjotaan hakijoille välttämättömiä sosiaali- ja terveyspalveluita. Palvelutarve arvioidaan yksilöllisesti. Keskuksesta välitetään tarvittaessa myös tulkkausapua ja oikeusneuvontaa, ja vastaanottorahaa haetaan keskuksen kautta. Vastaanottokeskukset voivat periä palveluistaan maksuja, enintään kustannusten verran ja niistä voidaan luopua, jos ne vaarantavat hakijan toimeentulon. Keskuksissa järjestetään työ- ja opintotoimintaa, johon vastaanottorahaa saavien turvapaikanhakijoiden on osallistuttava. Työtoiminta voi olla esim. vastaanottokeskuksen siivoamista, mutta vastaanottokeskuksilla ei välttämättä riitä järkeviä tehtäviä turvapaikanhakijoille. Opintotoiminta vaihtelee vastaanottokeskuksittain ja eri tasoisia kielen, kulttuurin ja yhteiskuntatiedon opetusta on muutamia tunteja päivässä. Kielenopetusta voi esimerkiksi olla muutama tunti kolmena päivänä viikossa. Jos turvapaikanhakija kieltäytyy osallistumasta työ- ja opintotoimintaan, vastaanottorahaa voidaan vähentää (enintään 20 prosenttia kahden kuukauden ajan). esimerkiksi lahjoituksia saatetaan ottaa mielellään vastaan. Rikollisuus ei ole lisääntynyt vastaanottokeskusten läheisyydessä. Vastaanottopalveluiden tarjoamiselle on lakisääteiset aikarajat hakemuksen käsittelyn päätyttyä. Mitä kauemmin hakijat joutuvat odottamaan hakemustensa käsittelyä ja asumaan vastaanottokeskuksissa, sitä hankalampaa on kotoutua. Pitkät odotusajat tulevat myös kalliiksi valtiolle. Lisätietoja: Vastaanottokeskusten yhteystiedot Maahanmuuttovirasto: Vastaanottopalvelut turvapaikanhakijoille Kotouttaminen.fi: Vastaanottokeskukset ja niiden palvelut SPR: Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanotto Maahanmuuttoviraston ja Espoon sopimus turvapaikanhakijoiden vastaanotosta Millainen vastaanottokeskuksen pitää olla? Kotkassa vastaanottokeskus on hajautettu vuokra-asuntoihin ympäri kaupunkia Vapaiden tilojen tarjoaminen turvapaikanhakijoiden majoittamiseen (Maahanmuuttovirasto) Kunnat uhkaavat jäädä ilman korvauksia turvapaikanhakijalasten opettamisesta Kunnat kaipaavat muutosta turvapaikanhakijoita valmistavan opetuksen maksujärjestelmään Totta vai tarua? Yle selvitti turvapaikanhakijoihin liittyvien väittämien todenperäisyyden Lapsilla on oikeus maksuttomaan koulunkäyntiin. Peruskoulu ja siihen valmistava koulutus on ainoa turvapaikanhakijoille annettava palvelu, jonka kunta kustantaa. Kunta saa kuitenkin korvausta opetuksen järjestämisestä valtiolta turvapaikanhakijakoululaisten määrän mukaan ja kunnat peräänkuuluttavat muutosta korvausjärjestelmään. Vastaanottokeskus voi tuoda lisää työpaikkoja ja palveluiden kysyntää kuntaan. Monet järjestöt ja vapaaehtoiset tekevät yhteistyötä vastaanottokeskusten kanssa. Yhteydet paikallisiin paranevat yleensä viestinnällä ja erilaisilla yhteistyömuodoilla, kuten harrastuskerhoilla. Vastaanottokeskuksiin pääsee usein helposti vierailulle, jotkut järjestävät avointen ovien päiviäkin, ja 9

10 b. vastaanottoraha turvapaikanhakija voi hakea vastaanottorahaa toimeentulonsa turvaamiseen valtio maksaa vastaanottorahan vastaanottokeskuksen kautta vastaanottoraha on maksimissaan 316,07 euroa/ hlö/kk eivät kuitenkaan saa työskennellä 3 kuukauteen hakemuksen jättämisestä. Jos heillä ei ole rajanylitykseen oikeuttavia asiakirjoja, töitä voi tehdä aikaisintaan 6 kuukauden päästä. Erillistä työlupaa ei tarvita. Lisätietoja: Maahanmuuttovirasto: Vastaanottoraha Turvapaikanhakijan työnteko-oikeus vastaanottorahalla katetaan kaikki eläminen asumista lukuunottamatta Turvapaikanhakijan välttämätön toimeentulo turvataan tarvittaessa vastaanottorahalla, jota vastaanottokeskus myöntää hakemuksesta. Vastaanottorahaa ei myönnetä, jos hakijalla tai hänen perheellään on riittävästi tuloja tai varoja. Valtio korvaa vastaanottokeskuksen maksamat vastaanottorahat, kuten muutkin keskusten kulut ja vastaanottorahan suuruus määrätään laissa. Vastaanottorahan määrä riippuu siitä, tarjotaanko vastaanottokeskuksessa ateriat ja onko hakija saapunut yksin vai perheensä kanssa. Useimmissa keskuksissa ei tarjota aterioita, vaan asiakkaat hoitavat ruokailunsa itse. Aterioiden kanssa vastaanottorahan suuruus on 92,64 euroa kuukaudessa yksin asuvalle aikuiselle tai yksinhuoltajalle vuonna Vastaanottorahalla turvapaikanhakijan tulisi selviytyä vaatekuluista, vähäisistä terveydenhuoltomenoista, paikallisliikenteen ja puhelimen käyttömaksuista, hygieniasta ja muista jokapäiväisen elämän kuluista. Jos vastaanottokeskus ei tarjoa aterioita, vastaanottoraha on 316,07 euroa kuukaudessa yksin asuvalle turvapaikanhakijalle. Erityistarpeisiin kuten pitkäaikaissairauksiin voi saada hakemuksesta täydentävää vastaanottorahaa. Yksintulleet alaikäiset turvapaikanhakijat saavat vastaanottorahan sijasta käyttörahaa ja heille tarjotaan vastaanottokeskuksissa ateriat. Jos turvapaikanhakija käy töissä, hän ei saa vastaanottorahaa. Turvapaikanhakijat 10

11 5. kiintiöpakolaiset ja perheenyhdistäminen kiintiöpakolaisilla on turvapaikka ja oleskelulupa suomeen saapuessaan suomi on viime vuosina vastaanottanut vuosittain valitsemaansa kiintiöpakolaista pakolaisilla on oikeus perhe-elämään ja perheenyhdistämiseen perheenyhdistämisestä on tehty viime vuosien lakimuutoksilla hyvin vaikeaa Turvapaikanhakijoiden lisäksi Suomeen saapuu pakolaisia kiintiöpakolaisjärjestelmän ja perheenyhdistämisen kautta. Kiintiöpakolaisia ja perheenyhdistämisen kautta saapuvia pakolaisia eivät koske turvapaikanhakuprosessi, vastaanottokeskukset, vastaanottoraha tai turvapaikanhakijoihin liittyvät käännytys- ja säilöönottokysymykset. Turvapaikanhakijat saapuvat Suomeen hakemaan oleskelulupaa, maahan saapuessaan kiintiöpakolaisilla ja perheenyhdistämisen kautta saapuvilla on jo oleskelulupa Suomeen kansainvälisen suojelun perusteella. Suomessa on käytössä kansainvälisesti melko harvinainen kiintiöpakolaisjärjestelmä, keskimäärin 25 maata ottaa vastaan kiintiöpakolaisia, Euroopassa noin 15 maata. Järjestelmä luotiin Ruotsin mallin perusteella luvuilla, kun haluttiin auttaa tiettyjen kriisien uhreja, ensimmäisinä Chilen sotilasjunttaa pakenevia. Pakolaiskiintiö päätetään vuosittain valtion budjetissa ja sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon ministerityöryhmä päättää UNHCR:n esityksestä mihin kansallisuuksiin ja vastaanottoalueisiin Suomen kiintiö kohdennetaan. Vuodesta 2001 lähtien pakolaiskiintiö on ollut 750 henkilöä. Syyrian kriisin takia tänä ja viime vuonna kiintiö nostettiin 1050 pakolaiseen ja vuonna 2014 suurin osa kiintiöpakolaisista oli syyrialaisia. Nykyinen hallitusohjelma on jättänyt pakolaiskiintiön tarkan määrän auki ( pakolaista). YK:n pakolaisjärjestö UNHCR rekisteröi pakolaisia muun muassa pakolaisleireillä 11 ympäri maailman. Kun UNHCR on todennut että henkilölle myönnetään pakolaisstatus, järjestö selvittää vaihe vaiheelta voisiko pakolainen palata kotimaahansa 5-10 vuoden sisällä, voisiko hän jäädä maahan, jossa nyt oleskelee, onko hän halukas uudelleensijoitukseen ja mikä vastaanottavista maista olisi henkilön kannalta paras vaihtoehto. Vastaanottavaa maata arvioidaan esimerkiksi sukulaissuhteiden, kuntoutus- ja terveysvaatimusten sekä kiireellisyyden perusteella. UNHCR ehdottaa Suomelle pakolaiskiintiön mukaisesti pakolaisia sijoitettavaksi. Yleensä suomalaiset viranomaiset, mm. Suojelupoliisi, käyvät Maahanmuuttoviraston johdolla haastattelemassa ehdotetut kiintiöpakolaiset paikan päällä. Kiintiövalintamatkan jälkeen tehdään päätökset vastaanotettavista kiintiöpakolaisista ja heille myönnetään oleskelulupa kiintiöpakolaisuuden perusteella ja määräaikainen jatkuva oleskelulupa (A), jolle haetaan 4 vuoden jälkeen jatkoa. Kymmenesosa kiintiöstä on varattu kiireellisille tapauksille, jotka vastaanotetaan ilman haastatteluja. Kiintiöpakolaiset pääsevät yleensä saapumaan Suomeen vasta, kun joku kunta on myöntänyt heille kuntapaikan, joista on ollut pulaa jo vuosia. Kuntapaikkojen puute hankaloittaa pakolaiskiintiön toteutumista ja pakolaisten nopeaa auttamista ja kotoutumista merkittävästi. Suomessa pakolaisena olevan perheenjäsenet määritellään kansainvälisen oikeuden mukaan myös pakolaisiksi. Kansainvälistä suojelua saavalla on oikeus perhe-elämään, minkä vuoksi perheenyhdistämisen tulisi olla mahdollista, vaikka pakolainen olisi saapunut yksin maahan. Saatuaan oleskeluluvan Suomesta (turvapaikkaprosessin jälkeen tai kiintiöpakolaisena), voidaan hakea perheenyhdistämistä. Perheeksi lasketaan aviopuoliso, alle 18-vuotiaat lapset ja lapsen huoltaja. Joissakin tapauksissa perheenyhdistäminen voidaan myöntää muillekin omaisille. Vuodesta 2012 lähtien perheenyhdistämistä on voinut hakea vain ulkomailla oleva perheenjäsen, ei Suomessa oleskeluluvan saanut. Tämä

12 hankaloittaa mm. oleskeluluvan saaneiden neuvontaa perheenyhdistämisessä, sillä käytännöt voivat vaihdella maittain. Käytännössä perheenyhdistämisestä on tullut hyvin vaikeaa mm. lakimuutosten ja hallinnollisten käytäntöjen vuoksi. Hakemusten määrä on romahtanut, sillä hakemuksen jättäminen voi pakolaiselle olla jopa mahdotonta perhesiteistä huolimatta. Vuonna 2014 myönnettiin 1094 oleskelulupaa kansainvälistä suojelua saavien perheenjäsenille, suurin osa lapsille ja puolisoille. Kaikkien perheenyhdistämistä hakevien on matkustettava lähimpään Suomen lähetystöön tai edustustoon laillisesti ja jätettävä hakemus todisteineen henkilökohtaisesti (mukana myös alaikäiset lapset). Edustustoverkon supistumisen vuoksi lähin edustusto voi olla toisessa maassa, johon matkustaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta, varsinkin jos rajan ylittämiseen on vaikeaa saada asiakirjoja. Myöhemmin koko perheen on myös palattava lähetystöön haastatteluja ja mahdollisia DNA-testejä varten. Hakemusten käsittelyssä lakitulkinnat ovat myös kiristyneet Maahanmuuttovirastossa. Jos perheenyhdistäminen ja oleskeluluvat perheenjäsenille myönnetään, SPR kansainvälisessä yhteistyössä järjestelee matkoja, mutta ne korvataan vain kiintiöpakolaisten perheenjäsenille, ei turvapaikkaprosessin jälkeen oleskeluluvan saaneille, mikä asettaa pakolaiset keskenään eriarvoiseen asemaan. Lisätietoja: Maahanmuuttovirasto: Kiintiöpakolaiset ja Tilastot kiintiöpakolaisista maittain Ensimmäiset pakolaiset tulivat Suomeen Chilestä 1970-luvulla Maahanmuuttovirasto: Kansainvälistä suojelua saaneen perheenjäsen Kotouttaminen.fi: Pakolaisten perheenyhdistäminen Maahanmuuttovirasto: Ratkaisut oleskelulupiin, perheenyhdistäminen 2014 SPR: Pakolaisten perheenyhdistämisen vaikeutuminen Pakolaisapu: Perheiden yhdistäminen ja Kommentti hallituksen toimenpiteisiin Pakolaisapu: Pakolaisten perheenyhdistäminen palautettava Isis haluaisi minut Uutuuskirja turvapaikoista murtaa myyttejä ja valaisee vallankäyttöä Maahanmuuttovirasto: Toimeentuloedellytys Hallitus aikoo tiukentaa perheenyhdistämisen kriteerejä ja pohtii muun muassa toimeentuloedellytyksen lisäämistä myös pakolaisten perheenyhdistämiseen. Perheenyhdistäminen on jo nyt hyvin hankalaa, eikä perheenjäsenten ihmisoikeuksia voida hyvin tiukoilla kriteereillä taata. Prosessit ovat myös hyvin pitkiä, joten esimerkiksi 16-vuotiaina perheenyhdistämistä hakeneet ovat saattaneet täyttää 18 ennen kuin hakemusta on käsitelty, jolloin hakemus saattaa raueta kesken käsittelyn. Perheenyhdistämisen hitaus ja vaikeus hidastaa merkittävästi myös Suomessa olevan henkilön kotoutumista ja saattaa altistaa jopa äärijärjestöjen värväykselle. Maahanmuuttovirastoa on kritisoitu tiukoista lakitulkinnoista sekä lakien tiukennusten vaatimisesta ihmisoikeuskysymykset unohtaen. 12

13 6. turvapaikkapäätöksen tai oleskeluluvan myöntämisen jälkeen Turvapaikanhakija saa myönteisen turvapaikkapäätöksen tai toissijaisen suojelun perusteella 4 vuoden määräaikaisen jatkuvan oleskeluluvan (A) kuten kiintiöpakolainenkin. Määräaikaisuuden jälkeen voi hakea pysyvää oleskelulupaa. Humanitaarisen suojelun tai muulla perusteella kansainvälistä suojelua saavan oleskelulupa on vuoden määräaikainen tilapäinen oleskelulupa B ja jatkuvan luvan voi saada kolmen vuoden jälkeen. a. oleskelulupa: kuntapaikat, itsenäinen ja omaehtoinen muutto kunnat tarjoavat kuntapaikkoja ensisijaisesti kiintiöpakolaisille, mutta myös oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille valtio antaa kunnille korvauksia sekä vastaanotettujen määrän että kulujen perusteella valtaosa oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista muuttaa kuntiin itsenäisesti tai omaehtoisesti, koska kuntapaikkoja ei ole kuntaan muutettuaan kansainvälistä suojelua saavilla on samat oikeudet kuin muillakin kuntalaisilla oleskeluluvan saanut ihminen voidaan karkottaa Oleskeluluvan saatuaan turvapaikkaa hakenut voi järjestää asumisensa itsenäisesti tai omaehtoisesti eli vastaanottokeskuksen avulla. Jos itsenäinen tai omaehtoinen järjestely ei onnistu esimerkiksi hakijan vaikean tilanteen takia (esim. mielenterveyskuntoutujat, vammaiset, isot perheet), haetaan kuntapaikkaa ELY-keskukselta. Kuntapaikoista on ollut pulaa jo vuosia. Kiintiöpakolaiset ovat etusijalla kuntapaikoille, mutta paikkoja ei ole riittävästi tarjolla edes heille. Varsinkin kuntapaikkojen puutteen takia valtio ja vastaanottokeskukset ovat lisänneet omaehtoisiin ja itsenäisiin muuttoihin kannustamista turvapaikkahaun kautta oleskeluluvan saaneille. Vuonna 2013 vastaanottokeskuksista muutti kuntiin itsenäisesti tai omaehtoisesti 1502 oleskeluluvan saanutta. ELY-keskukset sijoittivat samana vuonna kuntapaikoille 1196 henkilöä: 707 kiintiöpakolaista ja 489 oleskeluluvan saanutta turvapaikanhakijaa. Kuntapaikkojen koordinoinnista vastaa Työ- ja elinkeinoministeriö, joka jakaa vuositavoitteet paikoista alueellisille ELYkeskuksille. Keskukset neuvottelevat alueensa kuntien kanssa pakolaisten vastaanotosta, josta kunta päättää budjetissaan. Kun kunta päättää vastaanottaa pakolaisia, se tarjoaa kuntapaikkoja ensisijaisesti kiintiöpakolaisille, joiden vastaanottoon Suomi on jo sitoutunut, ja toissijaisesti oleskeluluvan turvapaikkahaun kautta saaneille. Kuntien vastaanotossa ei siis ole kyse turvapaikanhakijoista, vaan oleskeluluvan jo saaneista, useimmin kiintiöpakolaisista. Päätettyään vastaanotettavien pakolaisten määrästä, kunta solmii monivuotisen sopimuksen vastaanotosta ELY-keskuksen kanssa. Sopimuksissa on kunta- ja aluekohtaisia eroja, esimerkiksi suurkaupungeilla on usein ns. avoin sopimus ilman vuosittaista kuntapaikkamäärää. Vastaanottaakseen pakolaisia, kunnalla tulee lisäksi olla kotouttamisohjelma. Sopimukseen perustuen ELY-keskus välittää kunnalle Maahanmuuttoviraston tekemän esityksen vastaanotettavista kiintiöpakolaisista. Esityksestä ilmenee esim. pakolaisen ikä, sukupuoli, koulutus, tausta ja perhesiteet. Kunta voi hyväksyä ehdotuksen ja päättää vastaanottaa pakolaiset, jotka saapuvat kuntaan, kun kunta on pystynyt järjestämään muun muassa asumisen ja vastaanoton esimerkiksi SPR:n kanssa. Vastaanotettavien pakolaisten valinnassa voidaan huomioida esimerkiksi 13

14 kuntaan aiemmin muuttaneiden etninen tausta tai kunnassa tarjolla olevat kielipalvelut. Kunta tarjoaa vastaanottamalleen pakolaiselle asunnon esimerkiksi kunnan vuokra-asunnossa ja vastaa pakolaisen tarvitsemista palveluista. Työ- ja elinkeinoministeriön kotoutumissivustolla on kerrottu kokemuksia eri kunnista. Valtio korvaa kunnalle pakolaisten vastaanoton järjestelyjä sekä pakolaisten kotoutumista edistävää ohjausta ja palveluita. Kunta saa laskennallista korvausta jokaisesta vastaanotetusta pakolaisesta: 2300 /vuosi yli 7-vuotiaista ja 6845 /vuosi alle 7-vuotiaista. Korvausta maksetaan kiintiöpakolaisista 4 vuotta, turvapaikkaprosessin kautta vastaanotetuista 3 vuotta. Lisäksi kunnalle korvataan todellisten kulujen mukaan sosiaalija terveydenhuollon erityiskustannuksia (enintään 10 vuodelta), tulkkauspalveluita sekä toimeentulotukikustannuksia. Pakolaiset myös huomioidaan kunnan valtionosuuksissa, joita kunnille maksetaan oppivelvollisuusikäisten maahanmuuttajalasten määrän mukaan. Työ- ja elinkeinohallinto rahoittaa lisäksi kotoutumiskoulutusta ja opetushallinto valmistavaa opetusta. Vuonna 2015 työja elinkeinoministeriö maksaa lisäksi kunnille, jotka tekevät sopimuksen vähintään 20 pakolaisen vastaanotosta ensimmäistä kertaa tai 4 vuoden tauon jälkeen. Kuntiin sijoittaminen on hidasta ja byrokraattista, eikä pakolaisiin tai heidän vastaanottamiseensa välttämättä suhtauduta positiivisesti yleisesti tai kuntapäättäjien joukossa. Kuntapaikkojen vähäisyys johtuu kuntien mukaan yleisen taloustilanteen lisäksi valtion korvausten alhaisesta tasosta, lyhyestä korvausajasta, kankeasta ja epäyhdenmukaisesta korvausjärjestelmästä, henkilöstö- ja asuntoresurssien puutteesta sekä kotoutumiskoulutuksen vähäisyydestä. Myös lisää tietoa pakolaisista ja turvapaikanhakijoista kaivataan ja pankkitilien avaamisen hankaluus on mainittu merkittävänä kotoutumisen esteenä. Varaukselliset asenteet ja tiedon puute, myös tarjolla olevista korvauksista, saattavat olla taloudellista tilannetta merkittävämpiä kuntapaikkojen puutteen syitä. halukkuutta sijoittaa kiintiöpakolaisia. Itsenäinen ja omaehtoinen muutto vastaanottokeskuksista on kuitenkin välttämätöntä, jos kuntapaikkoja on tarjolla liian vähän jopa kiintiöpakolaisille. Jos oleskeluluvan saanut odottaa kuntapaikkaa vastaanottokeskuksessa, se haittaa merkittävästi kotoutumista ja tulee valtiolle kalliiksi. Oleskeluluvan saamisen ja kuntaan muuttamisen jälkeen pakolaisilla on samat oikeudet kuin muillakin kuntalaisilla. Kansainvälistä suojelua saavilla eli oleskeluluvan saaneilla pakolaisilla on oikeus mm. samaan sosiaaliturvaan ja Kelan etuuksiin kuin muillakin Suomessa vakinaisesti asuvilla. Pakolaisille, kuten muillekin maahanmuuttajille voidaan tehdä kotoutumissuunnitelma. Oleskeluluvan saaneita ihmisiä voidaan karkottaa, jos jatkolupaa ei myönnetä. Myös rikoksiin syyllistyneitä oleskeluluvalla Suomessa olevia henkilöitä voidaan karkottaa. Lisätietoa: Oleskeluluvan voimassaolo ja lupatyypit Kotouttaminen.fi Kuntien kotouttamisohjelmia Sopimusluonnos kuntaan osoittamisesta: Kauniainen Kuntaliitto: Monikulttuurisuus ja maahanmuutto Kuntia kannustetaan yhteistyöhön pakolaisten vastaanottamisessa Kunnille maksettavia tukia pakolaisten vastaanotosta Kela: Etuudet myönnetään kaikille samoin ehdoin Maasta karkottaminen rikoksen seurauksena Kunnat ovat kritisoineet lisääntynyttä itsenäistä muuttoa listaten ongelmiksi mm. palveluiden ja asumisen järjestämisen tulijoille, joista kunta ei välttämättä tiedä lainkaan. Kuntien mukaan lisääntynyt hallitsematon muutto vähentää 14

15 b. kielteinen: käännytys, karkotus, vapaaehtoinen paluu ja säilöönotto kielteisen päätöksen jälkeen turvapaikanhakijan tulee poistua maasta eli käännytetään vapaaehtoista paluuta voidaan tukea turvapaikanhakijoita, käännytettäviä ja karkotettavia voidaan ottaa säilöön eli käytännössä vangita Kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen turvapaikanhakijan tulee poistua maasta eli hänelle annetaan käännytyspäätös. Hänellä on aikaa poistua maasta vapaaehtoisesti (yleensä 30 vuorokautta) tai hänet käännytetään poliisin toimesta. Käännyttäminen koskee henkilöitä, joilla ei ole ollut oleskelulupaa Suomessa. Karkottaminen ei koske turvapaikanhakijoita vaan ainoastaan henkilöitä, joilla on tai on ollut oleskelulupa Suomessa. Käännyttämisja karkottamispäätöksiin voidaan liittää myös maahantulokielto Schengen-alueelle. Kielteisen turvapaikkapäätösten saaneet tai hakemuksensa peruuttaneet voivat saada tukea palatakseen kotimaahansa vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisesta paluusta vastaa Sisäministeriö, sen taustalla on EU:n paluudirektiivi ja käytännön toteutuksesta on vastannut Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM. Viime vuonna vapaaehtoisesti palasi 318 henkilöä ja lakimuutosten takia tulevina vuosina palaajia voi olla enemmän. Vapaaehtoisen paluun laissa on kuitenkin ongelmia, erityisesti ihmisoikeusnäkökulmasta: vapaaehtoisesta paluusta on tehty käytännössä pakollista, sillä henkilöltä, joka ei määräajassa ilmoittaudu vapaaehtoisen paluun piiriin viedään mahdollisuus oleskelulupaan ja vastaanottopalveluihin. Käännyttämistä tai karkottamista ei aina voida laittaa täytäntöön, esimerkiksi jos valtio, johon henkilö palautettaisiin ei suostu ottamaan häntä vastaan tai jos karkotus rikoksen vuoksi ei ole mahdollista alueen turvallisuustilanteen takia. Jos palauttaminen on käytännössä ollut mahdotonta kielteisestä turvapaikkapäätöksestä huolimatta, henkilölle myönnettiin aiemmin oleskelulupa, vuodeksi kerrallaan ja pysyvästi kahden vuoden kuluttua. Heinäkuussa 2015 muuttuneen lainsäädännön mukaan tällainen henkilö voi kuitenkin palata maahansa vapaaehtoisesti, joten oleskelulupaa ei myönnetä. Vapaaehtoisen paluun laajentaminen ja vakiinnuttaminen on ollut poliittinen kiistakapula, jota myös Vihreät ovat kritisoineet, koska vapaaehtoisen paluun pitäisi aina olla tosiasiallisesti vapaaehtoista. Lakimuutokset saattavat lisätä paperittomien siirtolaisten määrää Suomessa. Turvapaikanhakijalla on oikeus valittaa saamastaan turvapaikkamenettelyn päätöksestä. Valituksen voi tehdä ensin hallinto-oikeuteen, tämän jälkeen luvanvaraisesti korkeimpaan hallintooikeuteen ja tarvittaessa vielä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Normaalissa menettelyssä kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta ei voida käännyttää, jos päätöksestä on valitettu. Vaikka nopeutetun menettelyn päätöksestä olisi valitettu, käännytys voidaan toimeenpanna heti tai 8 päivän kuluessa. Turvapaikanhakija voidaan Ulkomaalaislain mukaisesti ottaa säilöön jo hakemusta käsiteltäessä, esimerkiksi jos hänen henkilöllisyytensä on epäselvä, hän on kieltäytynyt antamasta tietoja tai tietoja pidetään epäluotettavina. Turvapaikanhakija voidaan ottaa säilöön myös, jos hänen oletetaan vaikeuttavan tai estävän päätöksentekoa oleskeluunsa liittyen tai hänen oletetaan taustansa vuoksi syyllistyvän rikokseen. Säilöönotosta säädetään Ulkomaalaislain lisäksi Säilöönottolaissa. Suomessa on kaksi säilöönottokeskusta, joissa on 70 paikkaa. Säilöön otettuja voidaan poikkeuksellisesti sijoittaa myös poliisin pidätystiloihin, jos säilöönottoyksikkö on täynnä. Vuosittain noin 1500 ihmistä on pidetty säilöönottoyksikössä, osa myös lapsia. Muun muassa Amnesty on kritisoinut säilöönottoa vahvasti. Säilöönottoon on tullut lakimuutoksia heinäkuun alusta 2015, mutta alaikäisten säilöönottoa ei kielletty kokonaan, vaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen yli 15-vuotiaan voi edelleen ottaa säilöön. Lapsiperheitä voidaan pitää säilössä enimmillään vuosi. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n ohjeistuksen lähtökohtana on, että turvapaikanhakijoiden säilöönoton tulisi olla aina viimesijainen vaihtoehto ja kestoltaan 15

16 mahdollisimman lyhyt. Yksin tulleita lapsia ei tulisi ottaa säilöön lainkaan, vaan heidät tulisi sijoittaa esimerkiksi lastensuojelun yksiköihin. Lisätietoja: IOM: Vapaaehtoinen paluu Maahanmuuttovirasto: Vapaaehtoinen paluu ja Poistuminen Suomesta Sisäministeritö: Vapaaehtoisen paluun järjestelmä vakiinnutetaan Sisäministeriö kiristäisi tilapäisen oleskeluluvan myöntämisen ehtoja Alanko-Kahiluoto: Turvapaikanhakijoiden asemaa ei saa heikentää Pakolaisapu: Hallitus pakottaa siirtolaiset maan alle Säilöönottolaki Lainvalmistelu: Ulkomaalaisten säilöönotto Amnesty: Lukkojen takana Alanko-Kahiluoto: Lapset eivät kuulu vankilaan 16