OSA-ALUE 1 OSA-ALUEET 2-4

Transkriptio

1 IITE 1 Tervajärvi Aittokallio OSA-AUE 7 rakenteilla Pata Pat joki ajok i rakenteilla Päijänne rakenteilla Patalahti Päijänne a! polku epävarma Siikaselkä rakenteilla ja Haa pao Patalahti Päijänne Patalahti Yijälänsalmi Rahkavuori Päijänne intuvuori Kivistö Palkkimäki Patalahti OSA-AUE 1 Mustikkavuori Vuori Säyrylänsalmi Sorvajärvi OSA-AUE 6 Haapanenä rakenteilla Tilusvuori Haiska Himosvuori Haukkavuori OSA-AUEET 2-4 Kaiholahti Muurajaisvuori Haukkasuo Patalahti Kuolemajärvi Kekäl laskettelukeskus eoja Vuorisjärvi Muurajaisjärvi Patalahti Yijälänsaari Kuikanvuori Salavanmäki Kekäleo ja Patalahti Soimajärvi Hakaniemi uimala Soimasuo Pellavasaari Kivivuori Pajulammi Kivijärvi Hirsimäki OSA-AUE 5 oikkomäki Alainen iesjärvi Asemenjärvi Peuramäki JÄMSÄ eilahti Oikarinmutka Jäm sänj oki HIMOKSEN OSAYEISKAAVAN MUUTOS JA AAJENNUS, OSA-AUEET 2-4 OSAYEISKAAVAN MUUTOKSEN JA AAJENNUKSEN AUERAJAUS AINVOIMAISEN OSAYEISKAAVAN MUUTOKSEN JA AAJENNUKSEN AUE

2 Aittokallio rakenteilla 796 rakenteilla rakenteilla rakenteilla 9 rakenteilla Joensuu rakenteilla IITE Pat 6 ajok i pmo intuvuori Yijälänsalmi Rahkavuori Päijänne rakenteilla Patajoki Patalahti ja ao Jämsä ap Patalahti Ha rakenteilla Päijänne rakenteilla Patalahti 796 kenttä aa! epävarm ki 7 rakenteilla polku rakenteilla 841 tajo Pa Kivistö kt ar piha rakenteilla Palkkimäki Muurajaisjärvi Vuorisjärvi Oja? laskettelukeskus leoja Kekä Kuolemajärvi Haukkasuo Patalahti Muurajaisvuori kt Kuikka rakenteilla Haukkavuori Kaiholahti OSA-AUEET rakenteilla Himosvuori Haiska m ar Säyrylän koulu m kenttä golf kenttä rakenteilla Säyrylänsalmi Vuori Mustikkavuori OSA-AUE 6 golf kenttä OSA-AUE Haapanenä Patalahti Kivivuori kt Kivijärvi Pajulammi HIMOKSEN OSAYEISKAAVAN MUUTOS JA AAJENNUS, OSA-AUEET 2-4 KUTTUURIYMPÄRISTÖ JÄMSÄ Peuramäki ar Alainen iesjärvi Asemenjärvi kt oikkomäki OSA-AUE kenttä Hirsimäki kt Huoltoasema Soimasuo Pellavasaari Soimajärvi uimala Hakaniemi Patalahti oja ar 8 Kekäle ar Salavanmäki Kuikanvuori Patalahti Yijälänsaari Valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen rakennuskohde, -ryhmä tai pihapiiri Muinaismuistokohde (numero viittaa Mikroliitty Oy:n 2005 tekemään muinaisjäännösinventointiin) Maakunnallisesti arvokas maisema-alue Kulttuurimaisemallisia piirteitä Kulttuurimaisemallisia piirteitä, osittain muuttunut

3 Raportti BBJ Jämsän kaupunki Himoksen osayleiskaava: osa-alueet 2-4 uontoselvitys

4 BBJ 1 Yhteenveto Tämä luontoselvitys on tehty Jämsän kaupungin Himoksen alueelle osayleiskaavaa varten. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa alueen luonnonympäristön yleispiirteet sekä alueella sijaitsevat luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet. Selvitykset teki FM biologi Soile Turkulainen Pöyry Environment Oy:stä. Tämä raportti on osayleiskaavan osaalueita 2-4 varten päivitetty versio Himoksen alueelle vuosina tehdyistä luontoselvityksistä. Selvitysalue sijoittuu jyrkkäpiirteisten Himosvuoren, Kuikkavuoren ja Mustikkavuoren ympäristöön osittain metsäiseen ja osittain rakennettuun tai viljeltyyn maastoon. Alueen laajuus on noin 6,5 km 2 ja se ulottuu Patalahden eteläpuolella etelästä Nakkerpohjasta pohjoiseen intuvuorelle. Alueella toimii Himoksen hiihtokeskus. Valtakunnallisesti merkittäviä kohteita alueella ovat lehtojensuojeluohjelmaan sisältyvä ja osin luonnonsuojelualueena rauhoitettu Säyrylän lehto sekä luonnonsuojelulain suojeltuna luontotyyppinä rajattu Säyrylän Sovintomaan lehmusmetsikkö. isäksi lainsäädännön nojalla maankäyttöä voimakkaasti rajoittavia ovat luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan liito-oravan esiintymät, joissa olevien lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty luonnonsuojelulain perusteella. iito-oravan huomioimisesta on annettu ohjeita tämän raportin liitteenä olevassa liito-oravaselvityksessä. Muut luontoarvoiltaan merkittävät kohteet alueella ovat purojen, lähteiden ja pienten lampien lähiympäristöjä, jotka ovat mahdollisia metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä luonnontilaisina myös vesilaissa suojeltuja luontotyyppejä. Muita mahdollisia metsälakikohteita alueella ovat muutamat kalliot, jyrkänteet, rehevät lehtolaikut ja vähäpuustoiset suot. Näiden lisäksi alueelta löytyy metsäluonnon muihin arvokkaisiin kohteisiin luettavia vanhoja havu- ja sekametsiä ja metsäniittyä. innustoltaan merkittävin kohde on Patalahden Säyrylänsalmen lokkiluoto selvitysalueen rajalla. Turussa Pöyry Environment Oy Tommi ievonen toimialapäällikkö Soile Turkulainen projektipäällikkö Yhteystiedot: Pöyry Environment Oy Ilmarisenkatu Turku Kotipaikka Helsinki Y-tunnus Puh. (02) Fax (02)

5 BBJ Sisältö 1 Yhteenveto 1 JOHDANTO 1 2 SEVITYSAUEEN SIJAINTI JA YEISKUVAUS 1 3 MENETEMÄT ähtötiedot Maastokartoitukset 2 4 UONNONYMPÄRISTÖN YEISPIIRTEET AUEEA Geologia Vesistöt Kasvillisuus innusto Muu eläimistö 4 5 UONTOARVOITAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET uonnonsuojelulailla rauhoitetut kohteet ja kaavojen suojelualueet Suojellut luontotyypit Mahdolliset metsä- ja vesilakikohteet Muut kohteet 11 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 13 iitteet iite 1. iite 2. iite 3. iite 4. iite 5. intutiedot. Poistetut kohteet. Metsälaissa, luonnonsuojelulaissa ja vesilaissa mainitut luontokohteet. uontoarvoiltaan merkittävät kohteet. Kartta. iito-oravaselvitys (erillinen). Valokuvat Soile Turkulainen Kannen kuva: Puronvarsimetsä Nakkerpohjassa.

6 BBJ 1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Jämsän kaupungin Himoksen alueelle osayleiskaavaa varten. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa alueen luonnonympäristön yleispiirteet sekä alueella sijaitsevat luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet. Selvitykset teki FM biologi Soile Turkulainen Pöyry Environment Oy:stä. Tämä raportti on osayleiskaavan osaalueita 2-4 varten päivitetty versio Himoksen alueelle tehdyistä luontoselvityksistä (Himoksen osayleiskaavan luontoselvitys ja Ylä-Himoksen MasterPlanin luontoselvitys ) sekä näitä täydentävistä muista maastokartoituksista. 2 SEVITYSAUEEN SIJAINTI JA YEISKUVAUS Selvitysalue sijaitse Keski-Suomen maakunnassa Jämsän kaupungissa sen keskustan koillispuolella. Alueen laajuus on noin 6,5 km 2 ja se ulottuu Patalahden eteläpuolella etelästä Nakkerpohjasta pohjoiseen intuvuorelle. Selvitysalueen maisemaa hallitsevat korkeina kohoavat Himosvuori ja Kuikanvuori, joiden rinteet ovat osittain laskettelurinnekäytössä ja osittain metsäisiä ja kallioisia. Himoksen hiihtokeskukseen liittyvä muu rakentaminen on keskittynyt selvitysalueen keskiosaan. Nakkerpohjassa ja Patajoen ympäristössä on maatiloja ja viljeltyjä peltoja. Selvitysalueen sijainti ja rajaus. Selvitys koskee osa-alueita 2-4. Maanmittauslaitos upa nro 4/KP/04.

7 BBJ 3 MENETEMÄT ähtötiedot ähtötietojen perusteella selvitysalueella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittäviä kohteita ovat Säyrylän lehto ja Säyrylän Sovintomaan lehmusmetsikkö. Edellinen sisältyy lehtojensuojeluohjelmaan ja 1,2 ha siitä on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Jälkimmäinen on rajattu luonnonsuojelulain suojeltuna luontotyyppinä. Alueella ei ole muita maakunnallisten selvitysten tai maakuntakaavan luontokohteita. Himosvuoren alueelle on aikaisemmin tehty luontoselvitys (Hamarus 18) ja sen päivitys (Joutsela 1996). isäksi asemakaavoja varten on tehty useita luontoselvityksiä (Maa ja Vesi Oy ) ja Patajoen ruoppausta/kanavointia varten ympäristövaikutusselvitys (Jämsän kaupunki 1996). Himoksen alueelle on tehty liito-oravaselvitys ja sen osittainen päivitys (Pöyry Environment Oy 2006 ja 2009). Ympäristökeskusten HERTTA-järjestelmässä ei ole liito-oravia lukuun ottamatta merkittäviä mainintoja uhanalaisista lajeista selvitysalueella tai sen lähiympäristössä (Suomen ympäristökeskus 2006). uontoselvitystä tehdessä oltiin yhteydessä Keski-Suomen ympäristökeskukseen ja Jämsän kaupungin ympäristötoimeen. Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen havaintoarkistosta saatiin aluetta koskevat lintutiedot (liite 1). 3.2 Maastokartoitukset Maastokartoitukset alueella tehtiin osayleiskaavaa varten , Ylä-Himoksen MasterPlanin luontoselvitystä varten ja Pajulammen aluetta varten isäksi työssä hyödynnettiin niitä maastohavaintoja, joita kertyi keväällä 2007 Himoksen liito-oravaselvitystä ja keväällä 2009 sen osittaista päivitystä tehdessä. Kartoitusten tarkoituksena oli selvittää luonnonympäristön yleispiirteet sekä erityisesti löytää ja rajata luontoarvoiltaan merkittävät kohteet, joita ovat: luonnonsuojelulain 29 :n suojellut luontotyypit vesilain 15a :n ja 17a :n luonnontilaisina säilytettävät kohteet metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt uhanalaisille lajeille (luonnonsuojeluasetuksen liite 4) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille (mm. liito-orava) ja lintudirektiivin liitteen I lajeille soveltuvat elinympäristöt muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet Aikaisemmissa selvityksissä mainittujen luontokohteiden nykytila tarkistettiin maastossa ja niiden arviointi päivitettiin vastaamaan muuttuneen lainsäädännön vaatimuksia. uettelo niistä luontokohteista, joiden arvo on heikentynyt tai jotka on muista syistä poistettu kokonaan tästä selvityksestä, on liitteenä (liite 2). Himoksen alueelle tehtyjen luonto- ja liito-oravaselvitysten kohdenumerointi on tehty juoksevalla numeroinnilla ja tähän raporttiin on poimittu kohdekuvaukset osa-alueiden 2-4 kohteista. Kohteiden rajaukset löytyvät liitekartalta.

8 BBJ 4 UONNONYMPÄRISTÖN YEISPIIRTEET AUEEA Geologia Selvitysalue on Pohjois-Päijänteen ranta-alueille tyypillistä jyrkkäpiirteistä vuorimaata. Patalahti on tasossa +78,6 mpy ja lähes metriä sitä korkeamman Himosvuoren laen korkeus on +227,3 mpy. Himosvuoren eteläpuolella kohoa Kuikanvuori +200,9 mpy. Kallioperä on alueella graniittia ja tulee monin paikoin näkyviin avokallioina etenkin vuorten lakialueilla ja jyrkillä rinteillä. Vuorten liepeillä maaperä on moreenia ja Patalahden ranta-alueilla hienojakoisia maalajeja hiesua ja savea (Geologian tutkimuskeskus 2006). Himosvuoren itäpuolella sijaitseva ja samaan kallioselännejaksoon kuuluva Mustikkavuori on arvioitu maakunnallisessa tarkastelussa arvokkaaksi kallioalueeksi (Husa ja Kontula 19). 4.2 Vesistöt Patalahden ranta-alueiden vedet virtaavat noin 1,7 km pitkän Patajoen kautta Päijänteeseen. Alue kuuluu Suur-Päijänteen vesistöalueen (14.2) Päijänteen lähialueeseen (14.221) (Ekholm 19). Himosvuori ja Kuikkavuori muodostavat vedenjakajan, jonka eteläpuolinen osa selvitysalueesta kuuluu Jämsän reitin vesistöalueen (14.5) Nielevän valuma-alueeseen (14.519) ja laskee kohti Jämsänjokea. Pieniä järviä ja lampia selvitysalueella ovat Kuolemajärvi, Muurajaisjärvi, Vuorisjärvi ja Pajulammi. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan vedenlaatu Patalahdessa on hyvä (Keski-Suomen ympäristökeskus 2006). Patajoen ympäristövaikutusselvityksessä (Jämsän kaupunki 1996) ja Patalahden kalastoselvityksessä (eskisenoja 1999) on tarkempia tietoja Patajoen ja Patalahden nykytilasta ja vedenlaadusta. 4.3 Kasvillisuus Himos sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä ja kuuluu Etelä-Hämeen eliömaakuntaan. Jyrkkäpiirteisestä topografiasta johtuen kasvuolosuhteet alueella ovat vaihtelevia ja kasvillisuus alueen eri osissa hyvinkin erityyppistä. Aikaisempiin selvityksiin sisältyvät kuvaukset ja karttaesitykset yleisistä luonnonoloista alueella (Hamarus 18 ja Joutsela 1996). Patajoen ja Patalahden vesi- ja rantakasvillisuus on kartoitettu kanavointi/ruoppaushanketta varten (Jämsän kaupunki 1996). Tyypillisimpiä metsiä alueella ovat kuusivaltaiset tuoreet ja lehtomaiset kankaat, joita esiintyy etenkin rinteiden ala- ja keskiosissa. Suotuisilla paikoilla rinteillä ja purojen varsilla esiintyy lehtokasvilajeja kuten näsiää, lehtokuusamaa, mustakonnanmarjaa ja kevätlinnunsilmää. Kuusikot ovat osin järeäpuustoisia ja niissä esiintyy yleisesti haapaa ja paikoin metsälehmusta.

9 BBJ 4 Himoksella on kuusivaltaisia metsiä ja etenkin purojen varsilla rehevyyttä. Vuorten rinteillä on kalliomänniköitä. Kuvissa metsää alueen eteläosassa ja kalliorinne Kuikanvuorella. Vuorten kallioisten rinteiden ja lakiosien karuilla kasvupaikoilla puusto on mäntyvaltaista ja kasvillisuus kuivahkoille ja kuiville tyypillistä. Sekä Himosvuorelta että Kuikanvuorelta löytyy jäkäläpeitteisiä avokallioita ja louhikkoa sekä kalliomänniköitä. Notkelmissa ja järvien ja lampien ympärillä on muutamia pienialaisia soita, joista pintaalaltaan laajin on Kuolemajärven eteläpuolinen ojitettu korpi. Aikaisemmissa selvityksissä mainittuja huomionarvoisia kasvilajeja Himoksen alueella ovat hirvenkello (vaarantunut VU, ei selvitysalueella), huhtakurjenpolvi (silmälläpidettävä NT, ei selvitysalueella) sekä mm. kevätlinnunsilmä, lehtopähkämö, sarjatalvikki, lehto-orvokki, velholehti ja metsälehmus. 4.4 innusto Selvitysalueella ei sijaitse kansainvälisesti tai valtakunnallisesti merkittäviä lintualueita (IBA tai FINIBA). Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen tekemä havaintoarkistoselvitys Himoksen alueen linnustosta on tämän selvityksen liitteenä (liite 1). Selvitysalueen ulkopuolella Patalahden Säyrylänsalmessa pesii pienellä saarella lokkikolonia, johon kuuluu yhteensä yli nauru- ja pikkulokkiparia. Muuton aikaan Patalahti ja Patajoen suisto toimivat levähdys- ja ruokailualueena vesilinnuille, joista näkyvimpiä ovat laulujoutsenet. Kesäaikaan lahdelle kerääntyy alueellisesti melko huomattavia määriä selkä- ja harmaalokkeja. 19-luvun alussa tehdyn selvityksen mukaan Patalahti ei alueella tavatun muutto- ja pesimälinnuston perusteella muodosta varsinaista merkittävää lintujärvialuetta, jolla olisi poikkeuksellisen monipuolinen linnusto (Salonen 19). Selvitysalueella todennäköisesti pesiviä lintudirektiivin liitteen I lajeja ovat pikkulokin lisäksi helmipöllö (Patajoki), metso (pesintä Hirsimäellä 2008), pyy, huuhkaja (Kuikanvuorella vanha pesäpaikka, joka on ollut viime vuodet asumaton), ruskosuohaukka (Patalahti mahdollinen), ruisrääkkä, palokärki, varpushaukka ja mustakurkku-uikku (Patajoen suisto). Uhanalaisiksi vaarantuneiksi (VU) luokitelluista lajeista Himoksen- Patalahden alueella esiintyvät ainakin selkälokki, naurulokki, pikkutikka (havainto Salavanmäellä 2009) ja tiltaltti, joiden lisäksi ovat satunnaishavainnot liejukanasta ja mustatiirasta. 4.5 Muu eläimistö Himoksen alueelle tehdyssä liito-oravaselvityksessä alueelta löytyi useita liitooravaesiintymiä. Osa-alueita 2-4 varten päivitetty liito-oravaselvitys on raportin liittee-

10 BBJ 5 nä. iito-orava on luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty luonnonsuojelulain perusteella. Pihapiirien vanhat rakennukset, pihapuut ja kallionkolot ovat mahdollisia pesäpaikkoja lepakoille. Kaikki maamme lepakot kuuluvat liito-oravan tavoin luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin ja niitä koskevat samat suojelumääräykset. Patalahdelle tehdyssä kalastoselvityksessä todettiin lahden kalaston olevan rehevöityneelle järvelle tyypillistä (eskisenoja 1999). Patalahdella ja Patajoessa esiintyy rapuja. 5 UONTOARVOITAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 5.1 uonnonsuojelulailla rauhoitetut kohteet ja kaavojen suojelualueet 1. Säyrylän lehto Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 1/18, 1/1996 Säyrylän lehto on Kuikanvuoren alarinteessä sijaitseva puronvarsilehto, jonka kasvillisuus on edustavaa osin lähteistä saniaislehtoa. Valtalajeina ovat kotkansiipi ja hiirenporras ja muita vaateliaita lajeja näsiä, lehtokuusama, koiranheisi, mustakonnanmarja, velholehti, lehtomatara, lehtopähkämö ja lehto- ja kaiheorvokki. Valtapuina ovat kuuset, joiden lisäksi kasvaa haapoja ja muutamia lehmuksia. sisältyy lehtojensuojeluohjelmaan (19) ja osa 1,2 ha:n lehto rauhoitettiin 15. Arvo: Rauhoitettu luonnonsuojelualue. 2. Muurajaisjärvi Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 2/18, 2/1996 Muurajaisjärvi on 0,4 ha:n kokoinen lampi Himosvuoren ja Kuikanvuoren välisessä laaksossa. ampea ympäröi kapea neva- ja rämelaide, jonka pohjois- ja itäreunaa myötäillen kulkee tie. Arvo: Asemakaavassa lampi sisältyy Säyrylänlehdon kanssa samaan S-alueseen. 5.2 Suojellut luontotyypit 3. Säyrylän Sovintomaan lehmusmetsikkö Kuikanvuoren länsirinteessä esiintyy useassa paikassa luonnonvaraisia metsälehmuksia. Keski-Suomen ympäristökeskus (2007) on tehnyt luontotyyppirajauksen metsikköön, jossa kasvaa 22 läpimitaltaan yli 7 cm olevaa lehmusta. Rajauksen alue on pääosin lehtoa, jossa kasvaa näsiää ja lehtokuusamaa sekä mm. käenkaalia, kieloa, kivikkoalvejuurta, mustakonnanmarjaa, tesmaa ja sormisaraa. Arvo: Kohde on luonnonsuojelulain 29 mukainen suojeltu luontotyyppi, jota ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen alueella vaarantuu.

11 BBJ 5.3 Mahdolliset metsä- ja vesilakikohteet 6 4. Kuikanvuori-Kivivuori Kuikanvuoren lounaisreunalla on noin 500 m pitkä kalliorinne, joka jatkuu eteläpäässä Kivijärveen putoavana Kivivuorena. Jyrkkä kallio kohoaa ylöspäin hyllyinä ja pystyinä rosoisina seinäminä. Paikoin rinne on lohkareinen. Rinteen yläosassa ja Kivivuorella kasvaa kalliomännikköä ja Kuikanvuoren ja Kivivuoren välissä varjoisaa vanhaa kuusikkoa. Rinteen keskivaiheilla on pienialainen rinnelehto, jossa tavataan mm. kevätlinnunhernettä, mustakonnanmarjaa ja kalliokieloa. Arvo: Kuikanvuoren ja Kivivuoren jyrkänteet ja alusmetsä, kalliot ja louhikot sekä rehevä lehtolaikku ovat mahdollisia metsälakikohteita. Kuikanvuoren rinnelehdossa kasvaa mustakonnanmarjaa. Kuikanvuoren laelle johtaa kallioisessa rinteessä luontopolku. 5. ja 6. Kuikanvuoren suot Kohdenumerot aikaisemmissa selvityksissä: 16 /18, 14 /1996 (pohjoinen), 17/18, 15/1996 (eteläinen) Kuikanvuoren kallioisten rinteiden välissä on kaksi pienialaista suota. Pohjoisempi suo on sarakorpea ja eteläisempi kitumäntyä ja koivua kasvavaa nevarämettä, jossa on vanha oja. Soita ympäröi äskettäin harvennettu kuusikko ja pohjoisemman pohjoisosassa vanha sekametsä. Pohjoisemmalta suolta virtaa kohti Kivijärveä vähäinen, osin maanalainen puro, jota alaosassa ympäröi taimikko ja joka yläosassa peittyy hakkuutähteisiin. Arvo: Nämä kaksi vähäpuustoista suota ovat mahdollisia metsälakikohteita. Puron luonnontila on muuttunut eikä sitä voida nykyisellään pitää metsä- tai vesilakikohteena. 7. Pajulammista laskeva puro Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 17/1996 Pajulammista alkunsa saava puro virtaa alaosassa alas rinnettä luonnontilaisena, lohkareisena ja osin hiekkapohjaisena. Sitä ympäröivät järeät kuuset ja sen varrella kasvaa hiirenporrasta, kevätlinnunhernettä, näsiää ja mustakonnanmarjaa. ähellä puroa on metsälehmuksia, jotka eivät sisälly kohteen 3 luontotyyppirajaukseen. Kuusikon yläreunassa puro häviää maan alle ja tulee taas ylempänä näkyviin selvänä uomana. Osa puron vedestä purkautuu ainakin kevätaikaan maan pinnalle varsinaista uomaa pohjoisempana,

12 BBJ 7 missä erottuu kaksi erillistä noroa, joiden varrella on lehtokasvillisuutta, mm. kevätlinnunsilmää ja hiirenporrasta. Koko rinne on liito-oravien elinpiiriä. Arvo: Puron lähiympäristö on mahdollinen metsälakikohde ja puro vesilakikohde. Puronvarsi on osa liito-oravaesiintymää. 8. Hollilan lähde Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 24a/18, 29/1996 Pellon reunassa sijaitsee karu lähde, jonka ympärillä on rahkasammaleista tihkupintaa ja harmaaleppiä. Metsä lähteen ympärillä on äskettäin harvennushakattu. Arvo: ähteen lähiympäristö on mahdollinen metsälakikohde ja lähde vesilakikohde. Kuikanvuorella on kaksi pientä suota, joista kuvassa pohjoisempi. Pajulammesta laskeva puro virtaa järeäpuustoisessa kuusikossa, joka on liito-oravien elinpiiriä. 9. Hollilan puro Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 38/1996 Paljakan rinteiltä lähtevä puro virtaa alas rinnettä vuolaana putouksena ja sen jälkeen kivikkoisessa uomassa mutkitellen. Puron varrella kasvaa järeitä kuusia ja muutamia kookkaita haapoja, itäpuoli on avohakattu. Puron alaosa on loivaa, soistunutta maastoa ja pääuomaan liittyy toinen haara idästä. Purouomien varrella kasvaa mm. hiirenporrasta ja kevätlinnunsilmää. Arvo: Puron lähiympäristö on mahdollinen metsälakikohde ja puro vesilakikohde. 10. Kuolemajärven suon lehtometsä Ojitettujen soiden välisen kankaan kaakkoisreunalla on vanhaa kuusikkoa, jossa kasvaa myös järeitä haapoja ja muutamia raitoja sekä on lahopuuna lehtipuupökkelöitä ja muutamia kuusirunkoja. Metsän reunan aluskasvillisuus on rehevää, mm. mustakonnanmarjaa, sudenmarjaa, kevätlinnunhernettä, näsiää ja metsäkurjenpolvea. Paikalla havaittiin kesäkuussa täpläpapurikko melko harvinainen päiväperhonen, joka suosii tämän tyyppisiä elinympäristöjä.

13 BBJ 8 Arvo: Rehevä lehtolaikku on mahdollinen metsälakikohde. Vanhat havu- ja sekametsiköt ovat muita arvokkaita elinympäristöjä (Meriluoto & Soininen 19). Metsä on liitooravan elinpiiriä. 11. ja 12. Kuolemajärven eteläpuoliset purot Kohti Kuolemajärven eteläpuolista suota viettävässä rinteessä virtaa kaksi puroa. Rinteen metsä on harvennettua kuusikkoa, mutta purouomien varsilla kasvaa harmaaleppiä sekä haapoja, joista osa on järeitä. ahopuuna on pökkelöitä ja muutamia kuusirunkoja. Purot ovat vähävetisiä ja niiden uomat yläosasta lohkareisia. Eteläisen puron varrella kasvaa mm. näsiää, mustakonnanmarjaa, lehtokuusamaa ja huopaohdaketta sekä soistuneessa alaosassa runsaasti kevätlinnunsilmää. Pohjoisen puron varrella esiintyy mm. metsäimarretta, hiirenporrasta ja kevätlinnunsilmää, ja se muuttuu alaosassa kaivetuksi ojaksi. Molempien purojen varrella asuu liito-oravia, joille on pesäpuiksi kolohaapoja. Arvo: Purojen lähiympäristöt ovat mahdollisia metsälakikohteita ja purot vesilakikohteita. Kummakin puron varrella on liito-oravaesiintymä ja pesäpuita. 13. ja 14. Kuolemajärven eteläpuolen lähteet Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 25/18, 27/1996 (eteläinen), 25/18, 28/1996 (pohjoinen) Ojitetun suon ympäröimän maakannaksen kärjessä sijaitsee karu avolähde, josta lähtevää uomaa lienee joskus kaivettu. ähteessä ja purossa ei esiinny erityistä lähdekasvillisuutta, mutta eteläpuolella on lahopuustoista harmaalepikkoa ja isoja tuomia sekä kenttäkerroksessa mm. nokkosta ja puna-ailakkia. Kuolemajärven kaakkoispuolella on rakennetun alueen reunassa avolähde, jonka ympärillä kasvillisuus on karunpuoleista. Arvo: Eteläisemmän lähteen lähiympäristö on mahdollinen metsälakikohde ja molemmat lähteet vesilakikohteita. Kevätlinnunsilmä viihtyy kosteissa lehdoissa kuten Salavanmäen purojen varsilla. Kuolemajärven eteläpuolella on karu lähde. 15. ja 16. Kuikan purot Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 23/1996 (pohjoisemman puron lehto) Patalahteen päin laskevassa kuusikkorinteessä on kaksi vähävetistä purouomaa. Eteläisempi uoma on lohkareinen ja sen varrella kasvaa mm. hiirenporrasta ja mesiangervoa.

14 BBJ 9 Puroa reunustavat puut ovat järeitä kuusia, joiden lisäksi on haapoja, kookas monirunkoinen raita ja samanlainen pihlaja. Eteläisempi puro on syvään uurtunut ja sen varrella on hiirenporrasta ja isoalvejuurta. Puron pohjoispuolella on yksittäin lehtokasveja kuten näsiää ja mustakonnanmarjaa, mutta ei varsinaista lehtoa. Eteläisemmän puron ympäristöstä löytyi liito-oravan papanoita. Arvo: Purojen lähiympäristöt ovat mahdollisia metsälakikohteita ja purot vesilakikohteita. Eteläisemmän puron varrella on liito-oravaesiintymä. 17. Nakkerpohjan puro Pieneltä ojitetulta suolta saa alkunsa puro, jonka alaosa on melko luonnontilainen. Jyrkässä rinteessä uoma on lohkareinen ja sen varrella kasvaa tuomia sekä mm. mustakonnanmarjaa, näsiää, kevätlinnunhernettä ja lehtokuusamaa. Alempana uoma kiemurtelee loivapiirteisenä pellon reunassa ja sitä ympäröivät rehevinä hiirenporras- ja mesiangervokasvustot sekä mm. rentukka ja kevätlinnunsilmä. Puron alaosassa on kaivoksi muutettu lähde, josta virtaa vesiä puroon. Arvo: Puron lähiympäristö on mahdollinen metsälakikohde ja puro vesilakikohde. Puron varrella on liito-oravaesiintymä. 19. Vuorisjärvi Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 3/18, 2/1996 Vuorisjärvi on 0,2 ha:n kokoinen lampi korkealla Himosvuorella. ampea ympäröi leveälti suo, joka on lammen rannoilla lyhytkorsinevaa ja laitaosissa neva- ja tupasvillarämettä. ammen länsipuolitse kulkee tie. Arvo: ammen lähiympäristö on mahdollinen metsälakikohde ja lampi vesilakikohde. Vuorisjärvi on pieni suorantainen lampi. Himosvuoren itärinteessä virtavan puron tervaleppäluhdassa kukki rentukka. 20. Himosvuoren itärinteen pohjoinen puro Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 6/18, 8/1996 Vähävetinen puro saa alkunsa niityn kulman tihkupinnalta, virtaa sen jälkeen kallioiden välisessä uomassa, häviää keskiosassa pieneen soistumaan ja virtaa lopuksi alas jyrkkää

15 BBJ 10 kivikkoista rinnettä. Pääosin uoma on luonnontilainen, mutta keskivaiheilla erottuvat vielä vanhat metsäkoneen ajourat. Puron varrella tavataan lehtolajistoa kuten hiirenporras, näsiä, mustakonnanmarja ja kevätlinnunherne. Puronvarren metsä on varttunutta kuusikkoa, jota on äskettäin harvennettu. Puron keskivaiheilta löytyi kesäkuussa liitooravan papanoita useiden puiden alta. Arvo: Puron lähiympäristö on mahdollinen metsälakikohde ja puro vesilakikohde. Puron keskiosassa on liito-oravaesiintymä. 21. Himosvuoren itärinteen eteläinen puro Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 5/18, 7/1996 Pohjoisempaa puroa vuolaampi eteläinen puro virtaa aluksi taimikossa ja sen jälkeen läpi kookkaita tervaleppiä kasvavan pienen metsäluhdan. Tämän jälkeen puro virtaa kallioisten kumpareiden välissä alas rinnettä, joka on alaosassa on jyrkkä ja louhikkoinen. Puron varrella kasvaa kookkaita kuusia ja järeitä haapoja. Kesäkuussa liito-oravan papanoita löytyi puron varrelta useiden kuusten ja haapojen alta, joukossa ainakin yksi kolohaapa pesäpuuksi. Arvo: Puron lähiympäristö ja rantaluhta ovat mahdollisia metsälakikohteita ja puro vesilakikohde. Puron varrella on liito-oravaesiintymä ja pesäpuu. 35. Muurajaisvuoren noro ja jyrkänne Noro saa alkunsa kuntoradan ojasta, mutta virtaa alaosassa varttuneessa kuusikossa luonnontilaisena ja laskeutuu alas jyrkännettä useana pikku-uomana. Jyrkänteessä on paljasta avokalliota ja sammalpeitteisiä lohkareita. Sen alapuolelle jää avohakkuun reunaan metsäinen kaistale, jossa kasvaa noin kymmenen järeähköä haapaa ja kuusia. Rehevään aluskasvillisuuteen kuuluu muutamia pieniä lehmuksia sekä mm. lehtokuusamaa, kieloa ja lillukkaa. Alueelta löytyi keväällä 2008 liito-oravan papanoita. Arvo: Noron lähiympäristö sekä jyrkänne ja sen alusmetsä ovat mahdollisia metsälakikohteita ja noro vesilakikohde. Alueella on liito-oravaesiintymä. 36. Vuorisjärven alapuolinen lehtolaikku Nuorta haavikkoa kasvavassa valoissa rinteessä on rehevää tuoreen lehdon kasvillisuutta. Alueella kasvaa mm. näsiää, lehtokuusamaa, mustakonnanmarjaa, lehto-orvokkia, kevätlinnunhernettä, kieloa ja metsäkurjenpolvea. Kohde on selvitysalueen rajalla. Arvo: Kohde on mahdollinen metsälakikohde rehevä lehtolaikku. 37. Touvilan lähde ähellä pellon reunaa on pieni avolähde, jossa on vanhoja puurakenteita, mutta joka on luonnontilaistumassa. ähteen alapuolella on kosteaa ja rehevää kasvillisuutta, mm. hieman kevätlinnunsilmää. Kohde on selvitysalueen rajalla. Arvo: ähteen lähiympäristö on mahdollinen metsälakikohde ja lähde vesilakikohde.

16 BBJ 39. Pajulammi Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 18/18 11 Pajulammi on vajaan hehtaarin kokoinen lampi, jonka rantoja reunustaa kapealta saraneva ja isovarpuräme. Arvo: ammen lähiympäristö on mahdollinen metsälakikohde ja lampi vesilakikohde. 5.4 Muut kohteet 28. Kuikanvuoren länsirinteen pohjoinen metsä Kuikanvuoren länsipuolen rinteessä kasvaa kuusivaltaista sekametsää, jossa on edustavan vanhan metsän ominaispiirteitä. Noin 7 ha metsäalue alkaa ylärinteestä kallioiden välisestä notkelmasta ja jatkuu rinnettä alas suon reunaan. Kuuset ovat järeitä ja naavaisia ja niiden lisäksi alueella on kilpikaarnaisia mäntyjä, koivuja, raitoja ja kymmeniä järeitä haapoja, joiden joukossa on myös kolohaapoja. ahopuuna on koivupökkelöitä ja joitakin kaatuneita haapa- ja kuusirunkoja. Hyvin isoja muurahaiskekoja on useita. Kallion lakialue on melko luonnontilaista kalliomännikköä, jossa on käkkyräisiä runkoja ja kelopuita. Koko alueella tavataan liito-oravia ja niillä on useita pesäpuita. Arvo: Vanhat havu- ja sekametsiköt ovat muita arvokkaita elinympäristöjä (Meriluoto & Soininen 19). Kallio on osittain mahdollinen metsälakikohde, mutta tässä sitä ei ole rajattu erikseen. Metsä on liito-oravan elinpiiriä. Kuikanvuoren länsirinteessä on vanhaa metsää ja Honkalan niityllä rehevää niittykasvillisuutta. 29. Kuikanvuoren länsirinteen eteläinen metsä Edellisen metsäalueen eteläpuolella on varttunutta kuusikkoa, jossa esiintyy paikoin järeitä haapoja sekä kalliokumpareilla kookkaita mäntyjä. ahopuuta on melko niukasti. Rinteessä kasvaa 17 puumaista lehmusta, mikä ei vielä tällä hetkellä riitä luontotyyppirajauksen tekoon (Keski-Suomen ympäristökeskus, kirjallinen tiedonanto alustavasta luontotyyppipäätöksestä ). Alueella on liito-oravia ja ainakin kaksi pesäpuuta. Arvo: Vanhat havu- ja sekametsiköt ovat muita arvokkaita elinympäristöjä (Meriluoto & Soininen 19). Metsä on liito-oravan elinpiiriä.

17 30. Salavan metsä BBJ Peltoihin rajoittuva metsä on järeäpuustoista varttunutta kuusikkoa, jossa kasvaa myös haapoja ja pellon reunoilla harmaaleppää. Ylärinteessä kuusikko vaihtuu kallioiseksi männiköksi ja alarinteessä siihen liittyy kallioinen kumpare. Kuusikko on rehevän lehtomaista ja siellä on lahopuuna koivupökkelöitä ja muutamia kaatuneita kuusia. Arvo: Vanhat havu- ja sekametsiköt ovat muita arvokkaita elinympäristöjä (Meriluoto & Soininen 19). Metsä on liito-oravan elinpiiriä Honkalan niitty Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 4/1996, 10/2001, 5/2004 Himosvuoren laella on osin metsittynyt ja pensoittunut niittyalue. Noin 3 ha laajuisella alueella tavataan tuoreen niityn heiniä ja ruohoja kuten metsäkurjenpolvi, särmäkuisma, kurjenkello, harakankello, nurmikohokki, puna-ailakki ja huopaohdake. Alueen reunalla on vanha puutarha. Arvo: Metsäniityt ovat muita arvokkaita elinympäristöjä (Meriluoto & Soininen 19). Niittyaluetta on hoidettava niittämällä tai laiduntamalla ja puustoa ja pensaikkoa raivaamalla, mikäli halutaan säilyttää avoimena. 32. Säyrylän mänty Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 11/1996, 12/2001 Maisemassa erottuva kookas kilpikaarnamänty, joka on mahdollisesti toiminut karsikkopuuna. Arvo: Vanha mänty maisemallisesti näkyvällä paikalla. 33. Himosvuoren luoteisrinteen mänty Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä: 10/1996 uoteis-himoksen rinteessä kasvaa kookas ja hyvin järeä (läpimitta > 1 m) kilpikaarnamänty, jossa kyljessä näkyvät kolmen metsäpalon jäljet. Puussa on koloja ja sen alta löytyi liito-oravan papanoita. Ylempänä rinteessä on toinen kilpikaarnamänty, joka sekin liito-oravan pesäpuu. Arvo: Kaksi vanhaa mäntyä, jotka ovat liito-oravan pesäpuita. Järeämpi mänty on syytä rauhoittaa luonnonmuistomerkkinä.

18 BBJ 13 Himosvuoren luoteisrinteessä on vanha aihkimänty. Patalahden lokkiluodolla pesii nauru- ja pikkulokkeja. 34. Patalahden lokkiluoto Patalahden Säyrylänsalmessa pesii pienellä luodolla lokkikolonia, johon kuuluu yli nauru- ja pikkulokkiparia. uoto sijoittuu selvitysalueen reunalle sen ulkopuolelle. Arvo: Naurulokki on uhanalainen vaarantuneeksi (VU) luokiteltu laji, ja pikkulokki kuuluu lintudirektiivin /43/ETY liitteen I lajeihin. uoto on Jämsän harvoja nauru- ja pikkulokin pesimäpaikkoja ja sen säilyminen tulisi turvata. Pesimärauhan säilyttämiseksi luodon ympärille tulisi jättää -200 metrin suojavyöhyke eikä vesikasvillisuutta pidä poistaa. 6 JOHTOPÄÄTÖKSET uontoselvityksessä Himoksen alueelta löytyi huomattavia luontoarvoja, siitäkin huolimatta, että se on osittain rakentamisen voimakkaasti muuttamaa ja pirstomaa. Maankäytön suunnittelussa yksittäiset kohteet tulisi ottaa huomioon riittävän laajoina, niin että niiden luontoarvot ja ominaispiirteet säilyvät. aajin yhtenäinen luontoarvoiltaan monipuolinen kokonaisuus on Kuikanvuoren länsirinteessä. Valtakunnallisesti merkittäviä kohteita alueella ovat lehtojensuojeluohjelmaan sisältyvä ja osin luonnonsuojelualueena rauhoitettu Säyrylän lehto sekä luonnonsuojelulain suojeltuna luontotyyppinä rajattu Säyrylän Sovintomaan lehmusmetsikkö. isäksi lainsäädännön nojalla maankäyttöä voimakkaasti rajoittavia ovat luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvan liito-oravan esiintymät, joissa olevien lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty luonnonsuojelulain perusteella. iito-oravan huomioimisesta on annettu ohjeita tämän raportin liitteenä olevassa liito-oravaselvityksessä. Muiden tässä selvityksessä todettujen kohteiden vaikutus maankäytön suunnitteluun on lievempi ja niiden säilyttämistä suositellaan kaavan muut tavoitteet huomioon ottaen. Metsälain 10 :n tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen metsänhoidolliset hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Mikäli mainitut kohteet eivät täytä metsälain vaatimuksia, voidaan niitä silti pi-

19 BBJ 14 tää muina paikallisesti huomionarvoisina luontokohteina. Molemmissa tapauksissa kohteet tulee huomioida maankäytön suunnittelussa, niin että suunnittelu muun muassa edistää luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä (maankäyttöja rakennuslaki 5 ). Vesilain 15a ja 17a :ien tarkoittamien pienvesien luonnontilan muuttaminen vaatii ympäristölupaviraston luvan. ÄHTEET: Ekholm, M. 19: Suomen vesistöalueet s. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. Geologian tutkimuslaitos 2006: Geokartta osoitteessa Hamarus, A. 18: Himosvuoren alueen luontoselvitys. 13 s. + 2 karttaa. Jämsän kaupunki. Husa, J. & Kontula, T. 19: uonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Keski-Suomen läänissä. Suomen ympäristökeskuksen moniste 71. Joutsela, H. 1996: Himosvuoren alueen luontoselvitys. 16 s. + valokuvat sekä kartta 1: yleistä luonnonoloista ja kartta 2: virkistyskäyttöä ja rakentamista rajoittavat kohteet. Jämsän kaupunki. Jämsän kaupunki 1996: Patajoen ruoppaus/kanavointi. Ympäristövaikutusselvitys. 25 s + liitteet. Keski-Suomen ympäristökeskus 2006: Vesistöjen käyttökelpoisuusluokitus Keski-Suomen ympäristökeskus 2007: Säyrylän Sovintomaan lehmusmetsikön rajauspäätös KSU / eskisenoja, K. 1999: Jämsän Patalahden kalastoselvitys. 26 s. Maa ja Vesi Oy ): Seuraavien alueiden asemakaavojen luontoselvitykset: Kuikka 2005, uoteis-himos 2005, Honkaranta (ent. Himoskylä) 1999 ja 2004, änsihuippu (ent. Himoslähde II/2) 2000 ja 2004, Himosranta 2003, Himoslehto 2001, Himoslaki 2001 ja 2004, Nuppula ja Kaunisto 1999 sekä Himoskylä Meriluoto, M. & Soininen, T. 19: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. - 1 s. Metsälehti Kustannus. Helsinki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2000: Suomen lajien uhanalaisuus s. Ympäristöministeriö. Helsinki. Salonen, H. 19: Selvitys Patalahden linnustosta. 3 s. Suomen ympäristökeskus 2005: Hertta-järjestelmän tiedot luontokohteista ja uhanalaisista lajeista ja Ympäristöministeriö 2005: iito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Kirje

20 BJ IITE 1 iite 1. Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen tekemä havaintoarkistoselvitys Mustakurkku-uikku Patalahti p Patalahti p ja p Patajoki p Patajoen suu p Patajoen suu p, Patajoki p Patajoen suu p Patalahti p Patajoen suu on 1 2 parin pesimäalue tällä vähälukuisella lajilla. Patalahti toimii nykyään ilmeisesti lähinnä muutonaikaisena levähdys-/ruokailualueena. Patajoen suiston esiintymän säilyminen edellyttää riittävää vesikasvillisuutta (ei olennaista muutosta nykyiseen) ja ylimääräisen aallokon muodostumisen välttämistä (isokokoiset veneet). Härkälintu Patajoen suu Ä Varsin runsas laji Päijänteellä. Esiintymän säilyminen edellyttää vastaavia toimia kuin mustakurkku-uikun kohdalla, tosin kasvillisuusrakenteen osalta ei ole niin vaatelias. aulujoutsen Patalahti adp Patalahti p Patajoen suu p Patalahti p Patalahti p Muutonaikainen kerääntymäalue, jonka yksilömäärät ovat kasvussa pesimäkannan lisääntyessä. Jouhisorsa Patalahti /0p Patajoen suu poikue Vähälukuisen ja taantuvan sorsalajin yksittäisparien pesimäalue, pesinnän säännöllisyydestä ei ole tietoa. Aallokon muodostuminen Patajoen suussa ei ole este pesinnän onnistumiselle, mutta ruokailualueen rakenne tulisi olla suunnilleen samanlainen kuin mustakurkku-uikulla. Uivelo Patalahti /1p Patajoen suu /1p Satunnainen muutonaikainen levähdysalue. Ruskosuohaukka Patalahti /0p Himos p Yijälä Säyrylänsalmen W-puoli /1p 19-luvun havainto viittaa reviiriin, mutta pesimäpaikkaa ei ole tiedossa. Vaatii pesimäpaikakseen ylivuotisen järviruoikon, joten Patalahti voisi olla kasvillisuutensa puolesta reviirialue. Varpushaukka Patajoki reviiri 1

21 BJ IITE 1 Todennäköinen pesimälaji alueella, vähäisen seurannan vuoksi pesimäpaikkoja ei tiedossa. Vaatii tiheän ja usein nuorehkon kuusi-koivu sekametsän, jossa on yleensä myös soistuneisuutta. Hiirihaukka Patajoki p Patajoki ad2juvkiert (maastopoikue) Patajoki p Patajoen kylällä vaikuttaa olevan säännöllinen pesimäpaikka, jonka tarkempaa sijaintia ei ole tiedossa. Havaintojen satunnaisuus johtunee vähäisestä seurannasta. Sääksi Patalahti p Satunnainen muutonaikainen levähdysalue tai pesimäaikainen ravinnonhankinta-alue. aji ei pesi rajauksella. Nuolihaukka Patalahti p Patalahti p Patalahti on erittäin sopiva pesimäalue lajille. Pesimäpaikat saattavat sijaita myös Päijänteen suuremmilla selillä pikkusaarissa ja Patalahden merkitys siinä tapauksessa olla ruokailualueena. Metso Patajoki /0p Satunnaishavainto. Metsäretkeily alueella vähäistä, joten varteen otettavaa käsitystä lajin esiintymisestä vaikea saada havaintoarkiston perusteella. Viiriäinen Patajoki Hietamäki Ä Maatalousympäristön laji, jonka esiintyminen vaatii riittäviä peltoaukeita. Selvitysalueella, kuten käytännössä koko maassa esiintymisalueellaan, satunnaislaji. Ruisrääkkä Patajoki Ä Patajoki Ä, Yijälä Säyryläntie Ä Patajoki Ä Patajoki Ä, Patajoki Touvilantie Ä, Säyrylä änsi-himos Ä Patajoki Patalahden itäpää Ä, Säyrylä Patalahti Ä, Säyrylä Kuikanjärven S-pää Ä Säyrylä änsi-himos Ä, Patajoki Ä Patajoki Patajoen talo Ä Hyvää lajin esiintymisaluetta ja useita reviiripaikkoja. Enemmistö havainnoista on vuosilta, jolloin maan ruisrääkkäkanta oli poikkeuksellisen korkea. Elinympäristön säilyminen ennallaan edellyttäisi peltoviljelyn jatkumista nykyisellään. uhtahuitti Säyrylä Ä Vain yksi havainto rantaluhdilla esiintyvästä lajista. iejukana 2

22 BJ IITE 1 Patalahti uimala p Patajoki p 3 Muutonaikaisia satunnaishavaintoja. Kurki Patalahti p Satunnainen muutonaikainen levähdysalue todennäköisesti jollakin selvitysalueen pelloista. Alueellisesti tarkasteltuna suhteellisen suuri paikalliskerääntymä. Pikkutylli änsi-himos p Pesinee rinnealueella. Käki Patalahti Ä Todennäköisesti kaikkia havaintoja ei ole ilmoitettu, vaan laji on olennaisesti runsaampi metsäalueella. Pikkulokki Patalahti p ja n10p, pesivänä 3-5 paria Patalahti n10p, pesivät naurulokkikoloniassa Patalahti n50p, osa pesii Ks. naurulokki Naurulokki Patalahti n40p, 20 pesivää paria Säyrylä n350p Patalahti n600p Patalahti Säyrylänsalmi paria Täydennys: 2000-luvulla koloniassa on pesinyt vuosittain keskimäärin -200 paria naurulokkeja ja noin viisi paria pikkulokkeja. isäksi kolonian suojissa pesii noin viisi paria nokikanoja ja silkkiuikkuja. Jämsän harvoja nauru- ja pikkulokin pesimäalueita. okkikolonia on selvitysalueen suojeluarvon keskittymä, jonka säilyminen tulisi turvata. Vaatii runsasta vesikasvillisuutta (esimerkiksi laonnutta ruoikkoa, talven aikana luhistuneita kaislasaarekkeita tai luhtalaikkuja pesäalustoiksi), joten mittava vesikasvillisuuden poisto ei ole mahdollista, jos esiintymä halutaan säilyttää. Riittävän pesimärauhan turvaaminen edellyttää noin 200 metrin suojavyöhykettä aktiivisemman rannan käytön alueisiin. Myös on syytä muistaa, että lokit häiritsevät joitakin ihmisiä (tosin kolonia on paikalla vain huhtikuun puolivälin ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana), joten toimintaa ei siksikään tulisi sijoittaa aivan kolonian tuntumaan. Selkälokki Patalahti n20p Säyrylä p Patalahti p, Säyrylä p Patalahti p Patalahti n40p Patalahti n50p Alueellisesti melko huomattavakin kevät- ja kesäkerääntymäalue. Ei pesimäpaikkoja. Harmaalokki Patalahti n4p

23 BJ IITE 1 4 Suurin havaittu kesäkerääntymä, joka on alueellisesti huomattava. Mustatiira Patalahti p Satunnaishavainto harvinaisuudesta. Huuhkaja Kuikkavuori vanha säännöllisesti asuttu pesäpaikka aurinkoisessa länsirinteessä. Aivan viime vuosina ei ole havaittu pesää eikä oleskelumerkkejä. aji on melko arka ihmisten liikkumiselle pesimäpaikalla tai sen tuntumassa varsinkin haudonta-aikaan maalis toukokuussa. Toiminta tulisi sijoittaa useiden satojen metrien etäisyydelle pesimäpaikan elinkelpoisuuden turvaamiseksi. Sarvipöllö Patalahti maastopoikue Himos maastopoikue Hyvinä jyrsijävuosina pesintöjä selvitysalueen peltoaukeiden reunoissa. Esiintyminen edellyttää lähinnä riittävän laajojen saalistusmaiden säilymistä. Helmipöllö Patajoki pesä 3 poikasta Patajoki Ä Patajoki Ä Patajoki Ä Selvitysalueella pesinee parhaina myyrävuosina useita helmipöllöpareja, mutta pesiä ei ole löydetty Patajoen havaintoa lukuun ottamatta. Palokärki Patajoki ä Patalahti p Ilmeisesti vakiopesijä alueella, havaintoja ei ole kaikilta osin ilmoitettu havaintoarkistoon. Kangaskiuru Säyrylä Himoksen risteys p Muutonaikainen levähdyshavainto. Paikalla ei ole sopivaa pesimäbiotooppia, vaikkakin Jämsän delta-alueilla on varsin runsas esiintymä. Keltavästäräkki Himoksen ala-asema p Säyrylän silta p Voimakkaasti seudulla vähentynyt laji, peltopesintöjä ei enää juurikaan tunneta. Hyötyy kosteiden avoojitettujen peltoaukeiden säilyttämisestä viljelyssä alkuperäisessä asussaan. Pensastasku Himoksen ala-asema p Tämän silmälläpidettävän lajin kaikkia havaintoja ei kerätä havaintoarkistoon, siksi aineisto on niin niukka. Hakkuiden, nuorten lehtipuutaimikkojen ja viljelyalueiden ojanvarsien laji, jonka huomioon ottaminen ei edellytä erityistoimia.

24 BJ IITE 1 5 Rastaskerttunen Patalahti Pellavasaari Ä Alueellinen satunnaislaji, joka vaatii järviruoikkoa elinympäristökseen. Tiltaltti Himos Ä Aineisto on lajin kohdalla puutteellinen. Kottarainen Yijälä p Säyrylä n250p Patalahti p Säyryläntie pesä pihapöntössä Selvitysalueella on ollut ainakin aiempaa merkitystä syyskerääntymäalueena, vuoden 19 jälkeen merkittäviä parvia ei ole kuitenkaan ilmoitettu. Viimeisin havainto on paikalta, jolla kottarainen ei ole pesinyt 30 vuoteen. Vaatii riittävän laajoja viljelyalueita ja hyötyy erityisesti karjan laidunnuksesta ja poikasaikaan myös kosteikkojen läheisyydestä.

25 BJ IITE 3 1 iite 2. Aikaisemmissa selvityksissä mainitut luontokohteet, joiden arvo on heikentynyt tai jotka on muista syistä poistettu kokonaan tästä selvityksestä. Kohteen nimi Kohdenumero aikaisemmissa selvityksissä Poistamisen syy Jussilan tie 5/1996 Ei erityisiä luontoarvoja. Himosvuoren vanha metsä S-osa: 4/18, 6/1996 N-osa: 9/2001, 5/2004 S-osa avohakattu ja harvennushakattu. N-osa varttunutta kuusikkoa, ei vanhan metsän tunnuspiirteitä. Pohjois-Himoksen lehto 7/18, 9/1996 Jäänyt parkkipaikan ja tien alle. Kivivuoren lehto 15/18, 13/1996, 2/2000, 6-7/2004 ähes kokonaan avohakattu. Kuikanvuoren lehto 18/1996 ehtokasvilajeja niukasti, ei varsinainen lehto. Säyrylän kallio 21/18, 21/1996 Ei erityisiä luontoarvoja, rakentaminen muuttanut. Säyrylän puro 22/18, 22/1996 Ei erityisiä luontoarvoja, rakentaminen muuttanut. Kuikan koivut 24b/18, 24/1996 ähinnä maisemallista arvoa. Kuolemajärven suon itäosa 23/18, 25/1996 Ei erityisiä luontoarvoja, ojitettu. Kuolemajärven suon länsiosa 24/18, 26/1996 Ei erityisiä luontoarvoja, ojitettu. Patalahden rantapuusto 43/18, 33/1996 ähinnä maisemallista arvoa. Tervajärven puro 36/1996 Ympäristö raivattu pelloksi, ei erityisiä luontoarvoja. Patajoen tilan puukujanteet 42/18, 32/1996 äntisempi kaadettu, itäisemmällä lähinnä maisemallista arvoa. Mustikkavuoren lähde (itäinen) 38/18 ähde muutettu kaivoksi ja siitä lähtevän puron ympäristö taimikkoa ja hakkuuta. Patajoen lähde 41/18, 31/1996 ähde muutettu kaivoksi.

26 BJ IITE 3 1 iite 3. Metsälain, luonnonsuojelulain ja vesilain luontokohteet Metsälaki (10/ luku 10 ) Metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1. lähteiden, purojen ja pysyvien vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; 2. ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja apin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; 3. rehevät lehtolaikut; 4. pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; 5. rotkot ja kurut; 6. jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä 7. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. uonnonsuojelulaki (1096/ luku 29 ) Seuraaviin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu: 1. luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt; 2. pähkinäpensaslehdot; 3. tervaleppäkorvet; 4. luonnontilaiset hiekkarannat; 5. merenrantaniityt; 6. puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit; 7. katajakedot; 8. lehdesniityt; sekä 9. avointa maisemaa hallitsevat suuret puut tai puuryhmät. Vesilaki (1961/264 1 luku 15a ja 17a ) Toimenpide, joka vaarantaa enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven taikka muualla kuin apin läänissä enintään 1 ha:n suuruisen lammen ja järven säilymisen luonnontilaisena on kielletty. Jos muualla kuin apin läänissä sijaitseva uoma on luonnontilainen ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.

27 BJ IITE 4 iite 4. uontoarvoiltaan merkittävät kohteet. 1

28 IITE 4...\iite8_himos_luonto_2_4.dgn :26:24

29 Raportti BBJ Jämsän kaupunki Himoksen osayleiskaava: osa-alueet 2-4 iito-oravaselvitys

30 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 1 Yhteenveto Tämä liito-oravaselvitys on tehty Jämsän kaupungin Himoksen alueelle osayleiskaavaa ja muita alueen maankäyttösuunnitelmia varten. Selvityksen maastokartoitukset tehtiin vuosina ja päivitettiin osittain vuonna Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat selvitysalueella sekä määritellä liito-oravien liikkumiselle tärkeät kulkuyhteydet. iito-orava on uhanalainen, rauhoitettu laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n perusteella. Yleispiirteiltään Himoksen aluetta voidaan pitää hyvin liito-oravalle soveltuvana elinympäristönä, sillä varttuneet kuusivaltaiset metsät ovat yleisiä ja niissä on monin paikoin runsaasti haapaa ja kolopuita. isäksi alueelta löytyy liito-oravan suosimia puronvarsia, kallionaluksia ja pellonreunametsiä. Osayleiskaavan alueella (osa-alueet 2-4) on tehdyissä selvityksissä todettu kaikkiaan 17 liito-oravaesiintymää. Selvityksessä todettuja pesäpuita sekä niiden läheisiä puita ei saa kaataa. Esiintyminä rajatut alueet suositellaan jätettäväksi voimakkaasti maankäyttöä muuttavien toimenpiteiden ulkopuolelle ja niiden välisten yhteyksien säilymiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Turussa Pöyry Environment Oy Tommi ievonen toimialapäällikkö Soile Turkulainen projektipäällikkö Yhteystiedot: Ilmarisenkatu Turku Kotipaikka Helsinki Y-tunnus Puh. (02) Fax (02) maajavesi.poyry.fi

31 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 1 SISÄTÖ Yhteenveto 1 JOHDANTO 1 2 SEVITYSAUEEN SIJAINTI JA YEISKUVAUS 1 3 IITO-ORAVAN ESIINTYMINEN JA SUOJEU iito-oravan esiintyminen Suomessa iito-oravan suojelu 2 4 IITO-ORAVAN EINYMPÄRISTÖ JA EINTAVAT iito-oravan elinympäristö iito-oravan ravinto iito-oravan reviiri ja liikkuminen 3 5 SEVITYSMENETEMÄ 4 6 SEVITYKSEN TUOKSET Yleistä Eteläosan esiintymät (osa-alue 2) Keskiosan esiintymät (osa-alue 3) Pohjoisosan esiintymät (osa-alue 4) 12 7 JOHTOPÄÄTÖKSET Hävittämis- ja heikentämiskielto Toimenpideohjeet liito-oravan huomioimiseksi Poikkeamislupa kieltoon 14 8 SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEISTÄ 15 9 ÄHTEET 16 iitteet iitteet 1-3. iito-oravaesiintymien rajaukset. Noin 1: MicroStationv8. Valokuvat Soile Turkulainen Ilmakuvat entokuva Vallas Oy Kannen kuva: Järeä haapa esiintymällä 15.

32 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 1 1 JOHDANTO Tämä liito-oravaselvitys on tehty Jämsän kaupungin Himoksen alueelle osayleiskaavaa ja muita alueen maankäyttösuunnitelmia varten. Selvityksen tiedot on koottu Himoksen alueelle tehdyistä luonto- ja liito-oravaselvityksistä (Himoksen liito-oravaselvitys ja Ylä-Himoksen MasterPlanin luontoselvitys , Pajulammen alueen maastokartoitukset 2008). Eteläosaan liito-oravaesiintymien tila tarkistettiin keväällä 2009 ja niiden osalta tiedot on päivitetty. Selvityksen teki FM biologi Soile Turkulainen Pöyry Environment Oy:stä. Selvitysten tarkoituksena oli kartoittaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä määritellä liito-oravien liikkumiselle tärkeät kulkuyhteydet. iito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on luonnonsuojelulain 49 :n perusteella kielletty. 2 SEVITYSAUEEN SIJAINTI JA YEISKUVAUS Selvitysalue sijaitse Keski-Suomen maakunnassa Jämsän kaupungissa sen keskustan koillispuolella. Sen pinta-ala on noin 6,5 km 2. Maisemaa hallitsevat Himosvuori ja Kuikanvuori, joiden rinteet ovat osittain laskettelurinnekäytössä ja osittain metsäisiä ja kallioisia. Himoksen hiihtokeskukseen liittyvä rakentaminen on keskittynyt selvitysalueen keskiosaan. Nakkerpohjassa on viljeltyjä peltoja. Selvitysalueen sijainti ja rajaus. Selvitys koskee osa-alueita 2-4. Maanmittauslaitos upa nro 4/KP/04.

33 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 3 IITO-ORAVAN ESIINTYMINEN JA SUOJEU iito-oravan esiintyminen Suomessa iito-orava on siperialaisten havumetsien laji, jota esiintyy EU-maista ainoastaan Suomessa ja harvinaisena Virossa ja atviassa. Suomessa liito-oravan levinneisyysalueen pohjoisreuna on Oulu-Kuusamo linjalla. Suomen liito-oravakannan kooksi arvioitiin tuoreessa selvityksessä naarasta (Hanski 2006). ajin esiintymisessä maan eri osissa on huomattavia eroja, niin että paikoin se on yleinen, mutta toisaalla kanta on harva tai puuttuu kokonaan. Viime vuosikymmeninä liitooravien määrän on todettu vähentyneen huomattavasti lähinnä elinympäristöjen pirstoutumisen ja sopivien pesimäpaikkojen puutteen vuoksi. Vuoden 2000 uhanalaistarkastelussa liito-orava on arvioitu vaarantuneeksi lajiksi (VU). 3.2 iito-oravan suojelu iito-orava on yksi niistä neljästäkymmenestä Suomessa tavattavasta lajista, joita koskevat Euroopan yhteisön luontodirektiivin (/43/ETY) liitteen IV(a) erityssäännökset. Nämä säännökset on pantu täytäntöön luonnonsuojelulaissa (1096/1996). iito-orava on lain 38 :n perusteella rauhoitettu laji ja 39 :ssä on kielletty yksilöiden tahallinen tappaminen, pesien ja yksilöiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen erityisesti eläinten lisääntymisaikana tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. uonnonsuojelulain 49 :n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (S 49 1 mom. on muutettu lailla 553/ ). Kielto on voimassa kaikkialla ilman erikseen tehtäviä viranomaispäätöksiä lisääntymis- ja levähdyspaikan sijainnista ja se koskee kaiken tyyppistä luontoa muuttavaa toimintaa ja kaikkia toimijoita (Ympäristöministeriö 2005). 4 IITO-ORAVAN EINYMPÄRISTÖ JA EINTAVAT 4.1 iito-oravan elinympäristö iito-orava on hämärä- ja yöaktiivinen eläin. iito-oravat suosivat varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, mutta voi niitä tavata myös pihapiireissä, vanhoissa puistoissa ja puutarhoissa sekä pellon reunan haavikoissa. Usein reviirit sijaitsevat kallioiden juurilla, rinnemetsissä, metsän painanteissa tai pienvesien varsilla. Aivan puhtaissa kuusikoissa laji ei tule toimeen eikä myöskään pesi nuorissa metsissä. iito-orava pesä sijaitsee useimmiten käpytikan (tai muiden tikkojen) haapaan hakkaamassa kolossa. Pesäksi kelpaavat myös muunlaiset puunkolot, oravan rakentamat risupesät, linnunpöntöt ja jopa rakennukset. Jokaisella liito-oravayksilöllä on käytössä vuoden aikana useita pesäpaikkoja, naaraalla keskimäärin viisi ja koiraalla kahdeksan. isääntymisen lisäksi pesiä tarvitaan lepäämiseen ja ravinnon varastointiin. 4.2 iito-oravan ravinto Sopivien pesäpaikkojen lisäksi liito-oravan elinpiirillä on oltava riittävästi ravintopuita. Talvella liito-oravan pääravintoa ovat lepän ja koivun norkot ja silmut. Kesällä ravinto

34 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 3 koostuu pääasiassa lehtipuiden (haavan, lepän, koivun ja pihlajan) lehdistä. Pesä- tai ruokailupuun tyvelle voi kertyä jopa satamäärin riisinjyvän kokoisia liito-oravan ulostepapanoita, joiden väri vaihtelee keltaisesta tummaan ruskeaan vuodenajasta ja ravinnon koostumuksesta riippuen. iito-oravakartoituksessa etsitään isojen puiden alta papanoita, joiden löytyminen on riittävä osoitus siitä, että alueella asuu liito-oravia. Papanoiden löytyminen ei kuitenkaan välttämättä ole merkki siitä, että ko. puu tai paikat olisivat liito-oravalle välttämättömiä, sillä papanoita jää myös kulkureittien varsille. Toisaalta liito-oravat liikkuvat myös alueilla joilla papanoita ei ole havaittavissa. iito-oravien määrää tai sukupuolta ei papanoiden perusteella voida päätellä. iito-oravan papanoita pesäpuun alla. ähikuvassa keltaisia talvi- ja tummempia kesäpapanoita. 4.3 iito-oravan reviiri ja liikkuminen iito-oravat ovat paikkauskollisia eläimiä, jotka elävät koko aikuisikänsä samalla alueella. Tämä elinpiiri eli reviiri voi tosin olla laaja ja liito-oravat liikkuvat vilkkaasti sen osasta toiseen. Naaraiden elinpiiri on keskimäärin noin 8 ha ja urosten 60 ha. Naaraat elävät lähes aina toisistaan erillisillä elinpiireillä, kun taas urosten elinpiirit voivat olla päällekkäisiä ja kattaa useita naaraiden elinpiirejä. uonnonsuojelulain tarkoittamalla lisääntymispaikalla liito-orava saa poikasia, ja levähdyspaikassa liito-orava viettää päivänsä (Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö 2004). isääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut sen edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut. isääntymis- ja levähdyspaikan käsitteeseen luetaan myös niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. isääntymispaikat ovat yleensä varttuneissa kuusivaltaisissa metsissä erillisestä alle 4 ha:n metsästä ei ole löydetty vakituista naaraan asuinpaikkaa. Keskimääräisen yönaikaisen ravinnonhankintamatkan pituudeksi on mitattu uroksilla noin 300 m (maksimi 2 km) ja naarailla noin m (maksimi 0 m). Alueelta toiselle liikkuessaan ja ruokaillessaan liito-oravat voivat käyttää reviirin reunoilla olevia nuoria metsiä, varttuneita taimikoita (korkeus yli 10 m)ja siemenpuuasentoon hakattuja aukkoja. iito-oravat eivät mielellään ylitä metrin liitomatkaa laajempia aukeita (pisin mitattu liitomatka 78 m); myös puuttomat hakkuuaukiot ja nuoret taimikot ovat liitooravalle käyttökelvottomia. iito-oravan elintavoista johtuen sopivatkin reviirit voivat olla ajoittain asumattomia.

35 5 SEVITYSMENETEMÄ Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ Maastokartoitukset tehtiin Himoskylän asemakaava-alueelle, suunnitellun golfkentän kahdelle vaihtoehtoiselle alueelle sekä Patajoen ympäristöön ja Ylä-Himoksen alue kartoitettiin ja eteläosan esiintymien tila tarkistettiin isäksi joitakin havaintoja tuli kesäaikaan luontoselvityksiä tehdessä. Selvityksessä pyrittiin löytämään liito-oravan asuttamat metsiköt etsimällä liito-oravan ruokailu- ja pesimäpaikoiksi sopivien puiden ja puuryhmien alta liito-oravan papanoita. Niiden puiden koordinaatit, joiden alta löytyi papanoita, kirjattiin ylös GPSpaikantimella. isäksi tarkistettiin, oliko puissa liito-oravalle sopivia koloja, selvästi näkyviä risupesiä tai pönttöjä. Etenkin risupesät ovat monesti hankalia havaita, joten pesäpuita on alueella enemmän kuin mitä voitiin varmuudella todeta. Pesien etsimiseen ei myöskään haluttu käyttää kohtuuttomasti aikaa silloin, kun esiintymä oli muutoinkin todettavissa. Esiintymien rajaamisen kannalta vähemmän merkittäviä puita voitiin jättää kirjaamatta. Maastossa arvioitiin myös metsäalueiden yleistä soveltuvuutta liito-oravalle sekä pyrittiin selvittämään mahdolliset ruokailualueet ja liikkumisyhteydet. GPS-pisteiden, maastomuistiinpanojen ja ilmakuvatulkinnan perusteella rajattiin kartalle liito-oravaesiintymät ja laajemmat liito-oravalle sopivat metsäalueet. iikkumisyhteyksinä kartoille on merkitty varmoina ne, joista kohdin liito-oravat papanahavaintojen tai puuston rakenteen perusteella arvioituna melko varmasti liikkuvat. Mahdollisina liikkumisyhteyksinä on merkitty ne, joiden tarkkaa sijoittumista ei ole voitu päätellä tai jotka ylittävät liitomatkan. 4 6 SEVITYKSEN TUOKSET 6.1 Yleistä Yleispiirteiltään Himoksen aluetta voidaan pitää hyvin liito-oravalle soveltuvana elinympäristönä, sillä varttuneet kuusivaltaiset metsät ovat yleisiä ja niissä on monin paikoin runsaasti haapaa. isäksi alueelta löytyy liito-oravan suosimia puronvarsia, kallionaluksia ja pellonreunametsiä. Osayleiskaavan alueella (osa-alueet 2-4) on tehdyissä selvityksissä todettu kaikkiaan 17 liito-oravaesiintymää. isäksi seuraavassa on esitetty kuvaukset niistä esiintymistä, jotka jäävät kaava-alueen ulkopuolelle, mutta jotka on liikkumisyhteyksien säilymisen vuoksi syytä ottaa kaavassa huomioon. Todennäköisimpiä pesäpaikkoja ovat kolohaavat, joita on noin kolmasosassa esiintymiä. isäksi esiintymillä on pesäpaikoiksi sopivia harmaaleppä- ja koivupökkelöitä ja vanhoja oravanpesiä, joita kaikkia ei todennäköisesti saatu selville. Kaksi pesäpaikkaa löytyi aihkimännyistä Himosvuoren lounaisrinteeltä. Muita mahdollisia pesäpaikkoja ovat linnunpöntöt ja pihapiirien rakennukset. Esiintyminen rajaukset on tehty papanahavaintojen ja puuston rakenteen perusteella ja niiden laajuus vaihtelee. Joissakin tapauksissa esiintymä voi tarkoittaa samaa kuin yhden liito-oravanaaraan reviiri, mutta välttämättä näin ei ole. isääntymis- ja levähdyspaikka on esiintymää suppeampi käsite ja niitä esiintymien sisällä voi olla useampia. Esiintymien rajaukset ja liikkumisyhteydet on esitetty liitteissä 1-3.

36 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 5 Näkymä kohti Himosvuorta luoteesta. 6.2 Eteläosan esiintymät (osa-alue 2) 6. Kuolemajärvi pohjoinen Esiintymä sijaitsee rinteen alaosassa ja rajoittuu peltoihin ja etelässä ojituksen kuivattamaan järeäpuustoiseen suohon. Ydinalue on puron varrella esiintymän eteläosassa, missä on lukuisia kookkaita haapoja ja niiden alla papanoita. Varma pesäpuu on puron eteläpuolella sijaitseva yli 50 cm läpimittainen haapajätti, jossa on ainakin yksi kolo ja alla hyvin runsaasti tuoreita ja vanhoja papanoita. Keväällä 2009 esiintymä oli asuttu, mutta pohjoisosasta ei löytynyt papanoita. Purolta pohjoiseen on harvennettua sekametsää, mutta pellon reunassa runsaammin kuusta sekä ruokailupuiksi harmaaleppää ja runsaasti enimmillään noin 30 cm paksuisia haapoja. Haapojen ja kuusten alla oli runsaasti papanoita ja ainakin yhdessä kuusessa risupesä. Mahdollista ruokailualuetta on tästä länteen ylös peltojen väliseen rinteeseen suuntautuva metsikkökaistale, jossa kasvaa nuorta haapaa ja koivua. Kaistaleen yläreuna on hakattu (muutamia puita pystyssä), mutta mahdollisesti liito-oravat silti liikkuvat tästä kohtaa tien yli länteen Kuikan alueelle. Purolta etelään päin on harvennettua kuusikkoa, jossa kasvaa siellä täällä haapoja. iitooravat liikkuvat myös tällä alueella, sillä papanoita löytyi useiden puiden alta. Risupesiä tai koloja ei havaittu. Alue ja etenkin sen suohon rajoittuva rinne on liikkumisyhteys etelämpänä sijaitsevalle esiintymälle. Todennäköisesti liito-oravat liikkuvat jostain kohdin puustoisen suon yli itään ja ehkä myös lounaassa pellon kapeimman kohdan yli Salavanmäelle. Suositus: Alueella on elinvoimainen esiintymä, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikat puron varrella ja pellon reunassa tulee säilyttää. Myös näiden väliin jäävät puut tulisi säilyttää, jotta esiintymän elinkelpoisuutta ei heikennettäisi. iikkumisyhteyksien säilymisestä länteen, etelään ja itään tulee huolehtia, mutta näillä alueilla ei kaikkien puiden säilyttäminen ole välttämätöntä. Puro on mahdollinen metsä- ja vesilakikohde.

37 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 6 Kuvat 3 ja 4. iito-oravan pesähaapa ja papanoita esiintymällä Kuolemajärvi eteläinen Esiintymä sijaitsee rinnettä alas virtaavan puron varrella harvennetussa kuusikossa. Rinteen yläosassa on kaksi varmaa kolohaapaa, joista toinen puron vieressä ja toinen siitä etelään. iito-oravan papanoita oli erityisen runsaasti myös alarinteessä yhden kuusen alla, jossa mahdollisesti on risupesä. Puron varrella kasvaa ruokailupuiksi sopivia harmaaleppiä ja nuoria haapoja. Keväällä 2009 esiintymä oli asuttu. Eteläisemmässä haavassa on useita koloja, joista yhtä asutti helmipöllö. Mahdollisesti esiintymä on alueen 6 kanssa samaa reviiriä, mutta voi myös olla toisen naaraan reviiri. iito-oravat liikkuvat ilmeisen tiiviisti näiden alueiden välillä sekä länteen puustoisen suon yli. uoteispuolella on nuorta taimikkoa, jossa kuitenkin on pystyssä sen verran nuoria kuusia ja lehtipuita, että se on mahdollinen liikkumisreitti lännessä olevien esiintymien ja tämän alueen välillä. Suositus: Puronvarressa on elinvoimainen esiintymä ja useita mahdollisia lisääntymisja levähdyspaikkoja, joiden turvaamiseksi alue tulee säilyttää yhtenäisenä. Pohjoiseen päin olisi hyvä säilyttää puustoinen liikkumisyhteys ainakin suon reunassa eikä liikkumisyhteyksiä itään ja länteen päin saa katkaista. Puro on mahdollinen metsä- ja vesilakikohde. 8. Salavanmäki Salavanmäki on noin 2 ha laajuinen metsikköalue, jota reunustava pellot ja Himokselta etelään johtava tie. Avointa matkaa on idässä 40 m, etelässä 30 m ja 20 m lännessä, joten on mahdollista, että liito-oravat liikkuvat näistä kohdin yli. Salavanmäki kohoaa kallioisena kumpareena, ja sen laki on mäntypuustoinen, mutta rinteillä on lehtipuuvaltaista sekametsää, josta löytyi useita papanapuita. Järeitä kuusia ja kohtalaisen järeitä haapoja alueella on useita ja kolme kolohaapa alueen itäosassa. Pellon reunoilla on ruokailupuustoksi nuoria haapoja ja harmaaleppää. Keväällä 2009 esiintymä oli asuttu. Yhdessä haavoista pesi naakkapari ja lisäksi alueella rummutti pikkutikka.

38 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 7 Suositus: Salavanmäellä on elinvoimainen liito-oravaesiintymä ja itäosassa on useita mahdollisia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.. Mäki on merkittävä liitooravien liikkumisreitti sen itä-, etelä- ja länsipuolilla sijaitsevien esiintymien välillä, eikä näitä liikkumisyhteyksiä saa katkaista. 9. Kuikka Patalahteen rajoittuva Kuikan alue sijaitsi alunperin varsinaisen selvitysalueen ulkopuolella eikä sitä kartoitettu systemaattisesti. Alueella on ainakin yksi esiintymä, johon liikkumisreitit kulkevat Salvanmäen kautta ja mahdollisesti myös pohjoisempaa esiintymän 6 kohdalta. Esiintymä sijoittuu kallion alapuoliseen rinteeseen ja purouoman varteen, missä on sekä järeitä kuusia että etenkin pohjoisosassa haapaa. Papanoita oli runsaasti etenkin haapojen, mutta myös joidenkin kuusten alla. Haavoissa ei näkynyt koloja, mutta mahdollisesti kuusissa on risupesiä ja myös pihapiireissä saattaa olla liito-oravalle sopivia pesäpaikkoja. Esiintymän pohjoispuolella on ruokailuun soveltuvaa nuorta lehtipuustoa. Keväällä 2009 esiintymä oli asuttu, niin että papanoita löytyi runsaasti sekä puron varresta että eteläosasta rakennusten alapuolelta ja saunan ympäristöstä, missä kasvaa järeitä kuusia ja haapoja. Esiintymän rajausta on laajennettu ja mahdollisesti alueella on kaksi erillistä esiintymää. Suositus: Rinteessä on ainakin yksi liito-oravaesiintymä, joka tulee säilyttää. iikkumisyhteys Salavavanmäen suuntaan on tärkeä ja tulee säilyttää nykyisellään. Mahdollisesti liito-oravat liikkuvat myös itään esiintymän 6 suuntaan. Puro on mahdollinen metsä- ja vesilakikohde. 10. Nakkerpohja pohjoinen Esiintymä sijoittuu järeäpuustoiseen kuusivaltaiseen sekametsään, joka rajoittuu peltoihin ja yläosassa taimikkoon ja kallioalueen männikköön. iito-oravan papanoita löytyi useiden kuusten alta, mutta selvää risupesää ei löytynyt. Hyvin runsaasti papanoita oli järeähkön haavan alla, joka on mahdollinen pesäpuu, vaikka koloa ei havaittu. Keväällä 2009 papanoita löytyi aikaisempaa laajemmalta alueelta pohjoisosasta, joten esiintymän rajausta on laajennettu ja mahdollisesti alueella on kaksi erillistä esiintymää. Metsäinen alue jatkuu etelään päin, missä virtaa rinteessä luonnontilainen puro, jonka ympäristöstä löytyi runsaasti papanoita. Alueella on ainakin yksi harmaaleppäpökkelö, jossa on koloja sekä yksi kolo kuusikelossa. Keväällä 2009 esiintymä oli asuttu ja liitooravasta tehtiin näköhavainto, kun se kiipesi harmaalepässä olevaan koloon. Ruokailupuiksi on pellon reunassa nuorta haapaa ja harmaaleppää ja pohjoisosassa pieni harmaalepikko Todennäköisesti liito-oravat liikkuvat myös pellon yli Salavanmäen suuntaan ja mahdollisesti pienen kumpareen kautta länteen suoraan Kuikan alueelle. Itään päin liikkumista tapahtunee taimikon kautta. Suositus: Alueella on ainakin yksi elinvoimainen liito-oravaesiintymä, jonka pesäpuut sijaitsevat mahdollisesti pohjoisessa pellon reunalla ja eteläosassa puron varrella, mutta risupesiä voi olla myös muualla. iikkumisyhteyksien kannalta alue on keskeinen eikä niitä pidä katkaista mihinkään suuntaan. Alueella on arvoa kohtalaisen edustavana luonnontilaisen kaltaisena metsänä. Puro on mahdollinen metsä- ja vesilakikohde.

39 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 11 (ja 12). Nakkerpohja Nakkerpohjasta rajattiin 2006 kaksi erillistä esiintymää. Eteläisemmän esiintymän alueella tehtiin talvella 2008 laaja hakkuu ja keväällä 2009 esiintymien tila arvioitiin uudelleen. Tuoreita talvi- ja vanhempia kesäpapanoita löytyi ympäri varttunutta kuusikkoa esiintymän 11 alueelta sekä sen eteläpuolelta ja myös rinteen yläosasta. Myös esiintymän 12 jäljelle jääneessä osassa oli tuoreita papanoita. Alueella on muutamia järeähköjä haapoja ja nuorta haapaa pellon reunassa. Kolopuita ei havaittu eikä selviä risupesiä. Pohjoiseen esiintymän 10 suuntaan on metsäinen liikkumisyhteys, jonka katkaisee noin 50 m leveä hakkuukaistale. Esiintymä 11 on rajattu uudelleen kevään 2009 papanalöytöjen perusteella ja esiintymä 12 poistettu. Suositus: Alueella on epäselvästi rajautuva liito-oravaesiintymä, jossa todennäköisesti on liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, joka tulee säilyttää. iikkumisyhteyttä pohjoisen ei saa katkaista Kuikanjärven suo Ojitettujen puustoisten soiden väliin jäävä kivennäismaa-alue on enimmäkseen nuorta lehtipuustoista kuusikkoa ja osin nuorta männikköä. Tämä puoli alueesta on liian nuorta liito-oravan elinpiirin ydinalueeksi, mutta itä-länsi suuntaisten liikkumisyhteyksien kannalta sillä on merkitystä ja ehkä myös ruokailualueena. Alueen itäpuolella on suohon rajoittuvassa rinteessä varttunutta järeäpuustoista kuusimetsää, jossa on myös haapoja ja kohtalaisesti lahopuuta. iito-oravan papanoita löytyi 2006 tältä alueelta sekä kuusten että haapojen alta, mutta varmaa pesäpuuta ei havaittu. Alueen eteläpuolella on nuoria haapoja ja harmaaleppiä ruokailupuiksi. Mahdollisia ruokailupuita on myös suon reunassa alueelta pohjoiseen ja aivan pohjoispäässä harmaalepikossa. Todennäköisesti liito-oravat liikkuvat tämän esiintymän kohdalta ojitetun alueen yli itään. Keväällä 2009 metsä oli alueella ennallaan, mutta vain vähän vanhoja papanoita havaittiin. Esiintymän rajaus säilytettiin ennallaan, sillä todennäköisesti se oli vain tilapäisesti asumaton. Suositus: Itärinteessä on mahdollinen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, joka tulee säilyttää, siitäkin huolimatta että se oli keväällä 2009 asumaton. Kivennäismaaalueella ja sitä ympäröivillä ojitetuilla alueilla on merkitystä liito-oravien itä-länsi - suuntaisille liikkumisyhteyksille. 14 a, b ja c. Kuikanvuori läntinen Esiintymä sijaitsee Kuikanvuoren rinteen varttuneessa kuusisekametsässä, jossa kasvaa myös runsaasti haapoja. Kevään 2009 papanahavaintojen perusteella esiintymä on jaettu kolmeen osaan. Esiintymän pohjoisin osa (14 a) sijoittuu taimikoiden väliselle alueelle kallioiseen rinteeseen, missä on ainakin kolme kolohaapaa ja niiden alla runsaasti papanoita. Rinteen alla suon reunassa on ruokailupuiksi sopivia harmaaleppiä ja nuoria haapoja pienenä metsikkönä. Alueelta on puustoinen liikkumisyhteys koilliseen esiintymälle 15. Esiintymän rajausta on laajennettu pohjoiseen päin alueelle, josta ei 2006 löytynyt papanoita, mutta jossa niitä oli erittäin runsaasti Tällä kohdin on kallion alapuolella sekametsässä melko runsaasti lahopuustoa ja kymmeniä hyvin järeitä haapoja, joita on myös alapuolisella taimikkoalueella.

40 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 9 Tästä etelään on lehtipuustoista varttunutta kuusitaimikkoa, joka sopii ruokailualueeksi ja jonka yläreunasta liito-oravan papanoita löytyi useiden haapojen ja raitojen alta. Taimikossa virtaa kahteen uomaan jakaantuva noro ja etelässä taimikko rajoittuu luonnontilaiseen purouomaan. Puron varrella kasvaa hyvin järeitä kuusia, joiden alla oli 2006 runsaasti papanoita ja joissa mahdollisesti on risupesiä. Keväällä 2009 papanoita löytyi purovarren kuusten alta vain niukasti. Purolta etelään on varttunutta kuusimetsää, josta löytyi runsaasti papanapuita ja kaksi kolohaapaa. Tältä alueelta löytyi papanoita myös Puron varsi ja sen eteläpuolen metsä on rajattu erilliseksi esiintymäksi (14 b). Todennäköisesti liito-oravat liikkuvat ojitetun alueen yli länteen tästä kohdin, mutta myös liikkuminen pohjoisempaa on mahdollista. Tilarajan itä- ja eteläpuoli on äskettäin harvennushakattua sekametsää, josta liito-oravan papanoita löytyi hakkuutähteiden seasta sieltä täältä. Etelässä on puron varressa hyvin liito-oravalle sopivaa elinympäristöä, mutta alue oli 2006 asumaton ehkä hakkuusta johtuen. Keväällä 2009 papanoita löytyi vähän purouoman varrelta sekä melko runsaasti rinteen yläosasta. Koloja havaittiin muutamissa rinteen harmaaleppäpökkelöissä, mutta ei selvää pesäpuuta. Suositus: Alueella tulkittiin olevan kolme erillistä liito-oravan esiintymää, joissa olevat lisääntymis- ja levähdyspaikat tulee säilyttää. Erityisen hyvä esiintymä on näistä pohjoisin, kun taas eteläisin on epäselvästi rajautuva. iikkumisyhteyksiä esiintymien välillä ja niistä koilliseen sekä suon yli länteen ei saa katkaista. Riittävä määrä ruokailupuita tulee säilyttää suon ja taimikon reunassa. Purot ovat mahdollisia metsä- ja vesilakikohteita ja lehmusmetsikkö on rajattu luonnonsuojelulain suojeltuna luontotyyppinä. Kokonaisuutena alueella on arvoa kohtalaisen edustavana luonnontilaisen kaltaisena metsänä. Kuvat 5 ja 6. iito-oravalle sopivaa elinpiiriä esiintymän 14 keskiosassa ja esiintymällä Kuikanvuori pohjoinen Esiintymä sijoittuu Kuikanvuoren laen kallioiden välisiin kahteen erilliseen notkelmaan, jossa kasvaa hyvin järeitä kuusia ja haapoja. Pienilmastoltaan kosteiden notkelmien välissä on kuivempi kumparealue. Alueen puusto on erityisen luonnontilaista ja kolopuita on useita. Alueella oli runsaasti eri-ikäisiä liito-oravan papanoita sekä vuonna 2006 että vuonna Esiintymä rajoittuu laskettelurinteeseen ja idässä harvennushakkuuseen, ja sen läpi kulkee merkitty polku. ounaaseen päin on puustoinen liikkumisyhteys esiintymälle 14a. Todennäköisesti liikkumista tapahtuu myös koillisen suuntaan Himosvuorelle päin, niin että esiintymä on tärkeä linkki Himoksen alueen pohjois- ja eteläosin esiintymien välillä.

41 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 10 Suositus: Kallioiden välissä on elinvoimainen liito-oravaesiintymä, jossa on useita mahdollisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Alue tulee säilyttää yhtenäisenä ja liikkumisyhteydet lounaaseen ja koilliseen säilytettävä. Kokonaisuutena alueella on arvoa edustavana luonnontilaisen kaltaisena metsänä. Osa-alueen 2 esiintymä ja liikkumisyhteydet. 6.3 Keskiosan esiintymät (osa-alue 3) 1. ehtoniemi (ulkopuolella) Esiintymä sijaitsee puron varrella varttuneessa kuusikossa, jossa on runsaasti haapaa ja pellon reunassa harmaaleppiä. Eteläosassa on nuori männikkö ja pohjoisreunalla haavikkoa. iito-oravan papanoita löytyi ympäri aluetta, runsaimmin puron ja sen sivuhaaran varrella kasvavien puiden alta. Yksi risupesä todettiin ja mahdollisesti alueella on myös muita. Alueelta länteen tien toisella puolella on liito-oraville sopivaa varttunutta kuusikkoa ja harmaalepikkoa. iikkumisyhteydet ovat hyvät etelään mitä ilmeisimmin liito-oravat liikkuvat myös kaakkoon, vaikka puutonta matkaa on yli 50 m ja pieneen metsäsaarekkeeseen 170 m. iito-oravan papanoita löytyi myös ehtoniemen pihapiirin itäpuolelta, joten mahdollisesti liito-oravat liikkuvat metsäsaarekkeita pitkin Pohjois- Himoksen laskettelurinteiden yli. Suositus: Puron varressa on liito-oravaesiintymä ja lisääntymis- ja levähdyspaikka. Metsäaluetta ei pitäisi kutistaa nykyisestä, ja metsäiset liikkumisyhteydet alueelle etelästä ja idästä tulee säilyttää. Puro on mahdollinen metsä- ja vesilakikohde. 2. Kivistö pohjoinen (ulkopuolella) Esiintymä sijaitsee äskettäin harvennetun varttuneen kuusikon reunalla ja rajoittuu itäpuolella varttuneeseen taimikkoon. Keskeisin alue on esiintymän pohjoisosassa, missä on useita järeitä kuusia ja ainakin yksi risupesä. Toinen risupesä löytyi eteläosassa tien toisella puolella. Itäpuolen taimikko on osin lehtipuustoista ja soveltuu ruokailualueeksi.

42 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 11 Alueelta on hyvät liikkumisyhteydet pohjoiseen ja koilliseen. Koillispuolinen esiintymä 3 on ilmeisesti tämän alueen kanssa samaa reviiriä. Suositus: Kuusikossa on liito-oravan esiintymä ja todennäköinen lisääntymis- ja levähdyspaikka. isäksi on säilytettävä ruokailualuetta itäpuolella ja turvattava liikkumisyhteydet pohjoiseen ja koilliseen. 3. Kivistö eteläinen (ulkopuolella) Esiintymä sijaitsee varttuneen kuusikon reunassa pienen puron varrella ja siellä on ainakin yksi risupesä. Puron varressa ja pellon reunassa on harmaaleppiä ja nuorehkoja haapoja, joista osa on kaadettu äskettäin. Tämä alue on ilmeisesti esiintymän 2 kanssa samaa reviiriä. Papanoita löytyi myös alueen itäpuolelta rinteestä pienestä metsäkuviosta, joten mahdollisesti liito-oravat liikkuvat sen kautta itään, vaikka ylempää rinteestä papanoita ei löytynyt. Suositus: Alueella on liito-oravaesiintymä ja todennäköinen lisääntymis- ja levähdyspaikka. iikkumisyhteydet itään ja luoteeseen säilytettävä. Puro on mahdollinen metsäja vesilakikohde. 4. Himosvuori lounainen Jyrkässä rinteessä sijaitseva esiintymä, jossa pesäpuina kaksi aihkimäntyä, joissa koloja. Rinteen alaosa on sekametsää ja kalliomännikköä, yläosa on äskettäin harvennushakattu. Ilmeisesti liito-oravat liikkuvat tämän alueen kautta luoteeseen esiintymälle 1 ja kaakkoon yli Himosvuoren laen. uoteessa matkaa pieneen metsäsaarekkeeseen 30 m. Suositus: Rinteessä on liito-oravaesiintymä ja ainakin kaksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. iikkumisyhteydet turvattava. 20. Muurajaisvuori Muuraisvuoren rinteessä on kaistale liito-oravalle elinpiiriksi sopivaa varttunutta kuusikkoa, vaikka muuten se on karua männikköä tai hakkuuta. Jyrkänteen alla kasvaa noin kymmenen järeähköä haapaa ja ylempänä on ruokailupuustoksi sopivaa nuorta haapaa. Maastokäynnillä toukokuun lopussa rinteen alta löytyi liito-oravan papanoita yhden kuusen alta. Alarinne Muurajaisjärvelle päin on hakattu. Suositus Kohteesta löytyi niukasti papanoita, mutta se soveltuu liito-oravan elinympäristöksi. Alue on sijainniltaan merkittävä yhteysreitti Kuikanvuoren ja Himosvuoren esiintymien välillä. 21. Himosvuoren kaakkoisrinne (ulkopuolella) Jyrkässä rinteessä on varttunutta järeäpuustoista kuusikkoa, jonka reunalla ja ylärinteessä on nuorta lehtipuustoa. Alueelta löytyi useiden kuusten alta vanhoja ja tuoreita liitooravan papanoita. Suositus: Rinteessä on elinvoimainen liito-oravaesiintymä. Rinnettä pohjoiseen päin on yhtenäisesti varttunutta kuusikkoa Himosvuoren itärinteen liito-oravaesiintymille asti. Etelään päin on osin varttunutta osin nuorempaa kuusivaltaista metsää, josta löytyi muutamia papanoita. iito-oravat liikkunevat näihin molempiin suuntiin ja lisäksi etelään, missä on selvitysalueen ulkopuolella järeitä haapoja.

43 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 6.4 Pohjoisosan esiintymät (osa-alue 4) Himosvuori pohjoinen Rinnettä ylös nousevan serpentiinitien varrelta ja tien itäpuolella löytyi liito-oravan papanoita useiden kuusten ja järeiden haapojen alta. Alueella on ainakin yksi risupesä. Alue toimii itä-länsi-suuntaisena liikkumisreittinä. Suositus: Rinteessä on liito-oravaesiintymä, joka tulee säilyttää. 19. Himosvuoren itärinne Himosvuoren itärinteeltä löytyi liito-oravan papanoita kahden lähekkäisen puron varrelta. Purojen varsilla kasvaa kookkaita kuusia ja järeitä haapoja, joukossa myös yksi kolohaapa. Todennäköisesti liito-oravat liikkuvat tämän alueen ja Himosvuoren pohjois- ja luoteispuolisten esiintymien välillä ja mahdollisesti myös etelän ja idän suuntiin. Suositus: Purojen varrella on ainakin yksi liito-oravaesiintymä ja lisääntymis- ja levähdyspaikka. Puustoinen yhteys purojen välillä säilytettävä. Purot ovat mahdollisia metsäja vesilakikohteita. 22. Touvila Touvilan pohjoispuolella on osittain metsittyneitä peltoja ja kuusivaltaista metsää, jossa on järeitä haapoja. iito-oravan papanoita löytyi ympäri aluetta entisten peltojen reunoilta ja purouomien varrelta. Alueella on ainakin yksi pesäpuuksi sopiva kolohaapa ja nuorta lehtipuustoa ruokailua varten. Suositus: Alueella on elinvoimainen liito-oravaesiintymä, joka liittyy kiinteästi Himosvuoren itärinteen esiintymiin. Sijainniltaan alue on merkittävä yhteysreitti Himosvuoren ja Mustikkavuoren esiintymien välillä 23. Ravinkangas Ravinkaankaan kohdalta läheltä Patalahtea löytyi liito-oravan papanoita useiden kuusten alta. Suositus: Mahdollisesti esiintymä on Himosvuoren pohjoiseen liito-oravaesiintymään kanssa samaa esiintymää. Todennäköisesti liito-oravien pohjoinen reitti Himosvuoren itä- ja länsipuolisten esiintymien välillä kulkee tätä kautta.

44 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 13 Osa-alueiden 3 ja 4 esiintymät ja liikkumisyhteydet. 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 7.1 Hävittämis- ja heikentämiskielto iito-oravaselvityksen tulokset on syytä ottaa huomioon kaikessa Himoksen alueen maankäytön suunnittelussa sekä myös rakennushankkeiden toteutuksessa ja metsien käsittelyssä, jotta vältetään luonnonsuojelulain 1096/ momentissa kielletty lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen. Ohjeina voidaan käyttää maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön ohjetta iito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä ( ) ja ympäristöministeriön ohjetta iito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa ( ). Ohjeiden mukaan luonnonsuojelulain tarkoittama lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää liito-oravien pesäpuut ja niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. aissa kielletty hävittäminen tarkoittaa näiden pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista, mutta hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan. isääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa jonkin sellaisen toimenpiteen tekemistä, joka olennaisesti vaikeuttaa liito-oravan elämisen ja suojautumisen mahdollisuuksia kyseessä olevalla paikalla. Heikentämistä voi olla esimerkiksi, että kulkuyhteydet ruokailupuihin katkaistaan tai kaikki ruokailupuut kaadetaan. Vastaavanlainen tilanne voi syntyä, jos on todennäköistä, että myrsky kaataisi hakkuun jälkeen lisääntymisja levähdyspaikan puut.

45 7.2 Toimenpideohjeet liito-oravan huomioimiseksi Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ Ohjeena lisääntymis- ja levähdyspaikan rajaamiseen voidaan käyttää ympäristöministeriön ohjetta ( ). Sen mukaan liito-oravan elinmahdollisuuksille on välttämätöntä, ei yksinomaan pesäpaikkojen tai ravintopuiden säilyminen, vaan myös se, että orava pystyy suojautumaan ja liikkumaan alueelta toiselle ravinnonhaussaan ja lisääntymisaikana. Siksi liito-orava-alueille tulisi jättää metsänkäsittelyssä liikkumisen ja suojautumiseen soveltuvia puita sekä ravintoa tarjoavia lehtipuita. isääntymis- ja levähtämispaikan ympäristöön tulee jättää vähintään metrin suuruinen käsittelemätön vyöhyke. Tällä perusteella tässä selvityksessä todettuja pesäpuita ja mahdollisia pesäpuita sekä niiden läheisiä puita vähintään m säteellä ei saa kaataa. Kartoille esiintyminä rajatut alueet ovat lisääntymis- ja levähdyspaikkaa laajempia ja niiden sisällä voi pesäpuita olla useita. Kaikilta esiintymiltä pesäpuita ei selvitystä tehdessä löydetty, vaikka niitä todennäköisesti siellä on. Esiintyminä rajatut alueet tulisi säilyttää yhtenäisinä, niin ettei niitä voimakkaasti muuteta esimerkiksi rakentamisella. iito-oravan suojelun huomioon ottamiseksi kaavoissa tulee käyttää ympäristöministeriön ohjeen ( ) mukaisia tarkoitukseen sopivia kaavamääräyksiä ja aluevarauksia. Metsien käsittelyissä lisääntymis- ja levähdyspaikat tulee säästää, mutta niiden ympäristössä harvennus- ja uudistushakkuut ovat mahdollisia sen mukaan, mitä ohjeita liitooravan huomioon ottamisesta metsätaloudessa on annettu. Hakkuiden suunnittelu tulee tehdä yhteistyössä alueellisen ympäristökeskuksen kanssa luonnonsuojelulain 14 b :n ja 72 a :n edellyttämällä tavalla. Esiintymiä ympäröivillä laajemmilla metsäalueilla tulee huomioida liito-oravien kannalta tarpeellisten liikkumisyhteyksien säilyminen erityisesti niissä kohdin, jotka on karttoihin merkitty tärkeinä tai mahdollisina liikkumisyhteyksinä. Näillä alueilla ympäristöministeriön ohjeen ( ) mukaan kulkuyhteyspuiksi voidaan jättää ylimpiin latvuskerroksiin kuuluvia, liito-oravalle suojaa antavia puita ja niiden myrskynkestävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. iito-orava kykenee liitämään metriä leveiden aukeiden alojen yli. iidon pituuteen vaikuttavat luonnollisesti puuston korkeus ja maaston korkeuserot. Kulkuyhteys voidaan muodostaa puista myös siten, että puut ovat korkeintaan puun pituuden etäisyydellä toisistaan. Tässä ohjeessa esitetyt metrimäärät ovat ohjeellisia ja niitä tulee arvioida kunkin tilanteen olosuhteiden mukaan niin, että riittävä liikkuminen on mahdollista Poikkeamislupa kieltoon Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 49 1 momentin kiellosta sekä 2 momentissa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien osalta 39 :n ja 42 :n 2 momentin kielloista luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla. Poikkeuksen voi myöntää, jos: 1. muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, ja 2. poikkeus ei haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, ja 3. poikkeamisen perusteena on jokin seuraavista syistä a. luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojeleminen ja luontotyypin säilyttäminen;

46 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ 15 b. erityisen merkittävien vahinkojen ehkäiseminen, joka koskee viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta; c. kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskeva tai muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; d. näiden lajien tutkimus- ja koulutus, uudelleensijoittamis- ja uudelleenistuttamistarkoitus ja näiden tarkoitusten kannalta tarvittavat lisääntymistoimenpiteet, mukaan lukien kasvien keinotekoinen lisääminen; e. tarkoin valvotuissa oloissa tapahtuva valikoitu ja rajoitettu kyseisten lajien yksilöiden ottaminen ja hallussapito kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa. iito-oravan lisääntymis- ja/tai levähdyspaikkoja tuhoavien hakkeiden kohdalla poikkeusluvan haku voisi tulla kyseeseen silloin, kun hankkeella ei ole muuta toteuttamisvaihtoehtoa ja sille on olemassa erittäin tärkeä yleisen edun kannalta pakottava syy. uonnonsuojelulain 53 :ään sisältyvät säännökset valtion korvausvelvollisuudesta silloin, kun 49 :n kiellosta aiheutuu kiinteistön omistajalle merkityksellistä haittaa eikä edellytyksiä poikkeamisen saamiselle kiellosta ole. 8 SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEISTÄ Tämän selvityksen perusteella liito-orava on Himoksen alueella varsin yleinen ja liitooravaesiintymiä löytyy lajille sopivista paikoista ympäri selvitysaluetta yhteensä 19. Monet rajatuista esiintymistä sijaitsevat kohteissa, jotka ovat metsälain mukaisia metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja usein myös vesilakikohteita tai niiden puusto on huomattavan luonnontilaista. Näillä kohteilla on arvoa luonnon yleiselle monimuotoisuudelle ja liito-oravan lisäksi muillekin metsien kasvi- ja eläinlajeille. Mahdollisia pesäpaikkoja alueella ovat kolohaavat ja muut kolopuut sekä vanhat oravanpesät. Muita mahdollisia pesäpaikkoja ovat linnunpöntöt ja pihapiirien rakennukset. Etenkin risupesät ovat monesti hankalia havaita, ja pesäpuita alueella lieneekin enemmän kuin mitä voitiin varmuudella todeta. Tältä osin selvitystä on tarpeen tarkentaa, silloin, kun lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sijainnit on tarpeen tietää tarkasti. iitooravien pesätilanteen parantamiseksi olisi hyvä ripustaa sopivia pesäpönttöjä etenkin sinne, missä lajille ei ole tarjolla luontaisia pesäkoloja. Tällä toimenpiteellä voidaan myös jossain määrin lieventää muuttuvan maanäytön ja metsäalueiden vähenemisen aiheuttamia haitallisia vaikutuksia liito-oravan elinolosuhteisiin. iito-oravaselvityksen tulokset on syytä ottaa huomioon kaikessa Himoksen alueen maankäytön suunnittelussa sekä myös rakennushankkeiden toteutuksessa ja metsien käsittelyssä, jotta vältetään lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen. Tarpeen mukaan selvitystä tulee täydentää lisäselvityksillä, etenkin silloin kun suunnitellaan maankäytön muutoksia esiintymien läheisyydessä. isäksi on huomattava, että selvitys perustuu osassa aluetta yhden kevään papanahavaintoihin, ja liito-oravien liikkuvuudesta johtuen tilanne voi seuraavina vuosina muuttua. Rakentamishankkeiden yhteydessä on syytä järjestää seuranta niiden vaikutuksista liito-oravaesiintymien elinkelpoisuuteen.

47 9 ÄHTEET Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ Hanski, I. 2006: iito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. oppuraportti s. Hanski, I., Henttoinen, K., iukko, U-M, Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: iito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. s. Husa, J. & Kontula, T. 19: uonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Keski-Suomen läänissä. Suomen ympäristökeskuksen moniste 71. Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö 2004: iito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje Nironen, M. & ammi, E. 2003: iito-oravaselvitykset. Teoksessa: Söderman, T. (toim.). uontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Naturaarvioinnissa. Ympäristöopas 109: Suomen ympäristökeskus. Pöyry Environment Oy 2006: Himoksen osayleiskaavan luontoselvitys. 15 s. Jämsän kaupunki. Pöyry Environment Oy 2006: Himoksen liito-oravaselvitys. 14 s. Jämsek Oy ja Jämsän kaupunki. Pöyry Environment Oy 2007: Ylä-Himoksen Master-Plan. Täydentävä luontoselvitys. Pöyry Environment Oy 2009: Himoksen osayleiskaava: osa-alueet 2-4. Päivitetty luontoselvitys. 14 s. Jämsän kaupunki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2000: Suomen lajien uhanalaisuus s. Ympäristöministeriö. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: iito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Kirje

48 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ iite 1

49 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ iite 2

50 Himoksen osa-alueiden 2-4 liito-oravaselvitys BBJ iite 3