Lapsiasianvaltuutetulle. Pyydettynä arvionaan lasten ennakollisen ja jälkikäteisen oikeusturvan toteutumisen tilasta Väestöliitto ry lausuu seuraavaa:

Transkriptio

1 Lapsiasianvaltuutetulle Pyydettynä arvionaan lasten ennakollisen ja jälkikäteisen oikeusturvan toteutumisen tilasta Väestöliitto ry lausuu seuraavaa: Lasten ja nuorten seksuaalikasvatus Seksuaalikasvatuksella tarkoitetaan seksuaalisuuden tiedollisten, tunteisiin liittyvien, sosiaalisten, vuorovaikutukseen liittyvien ja fyysisten näkökohtien oppimista. Seksuaalikasvatus alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu läpi nuoruuden ja aikuisuuden. Tavoitteena on tukea ja suojella seksuaalista kehitystä. (WHO: 2010, 19). Lasten ja nuorten seksuaalista kehitystä on kuvattu myös seksuaalisuuden portaat mallin avulla, joka on suomalainen, kokonaisvaltaisen seksuaalisuuden kehittymisen malli. Mallissa yhdistyy järjen, tunteen ja biologian tason kehitys ja myös seksuaalisuuden sosiaaliset ulottuvuudet. Siinä esitetään, kuinka eri kehitysvaiheissa olevien lasten tarpeet ovat luonteeltaan aivan erilaisia (Opetushallitus ja Väestöliitto 2015). YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa on neljä yleisperiaatetta, joista yksi on Lapsen näkemysten kunnioittaminen: lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapset kysyvät varhaiskasvatuksessa runsaasti seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä (Väestöliitossa toteutettu tutkimus 2013) ja ansaitsevat ikätasoisen ja lapsen tervettä kehitystä tukevan vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä. Ammattilaisilla tulee olla ohjeet ja koulutus asialliseen seksuaalikasvatukseen myös pienille lapsille.

2 On tärkeää, että sekä vanhemmat että kaikki ammattikasvattajat saavat riittävästi tietoa lasten ja nuorten ikätasoisesta seksuaalikasvatuksesta vauvasta täysiikäisyyteen. WHO:n suositusten mukaiseen kokonaisvaltaiseen seksuaalikasvatukseen kuuluu kahdeksan osa-aluetta: 1.keho ja kehitys 2. läheisyys ja itsetunto 3. tunteet 4. moninaisuus, ihmissuhteet 5. hyvinvointi, terveys 6. lisääntyminen 7. normit ja tavat 8. oikeudet Nämä kaikki osa-alueet näyttäytyvät eri tavoin eri-ikäisillä lapsilla. Aikuisten antama tuki on erityisen merkityksellistä esimerkiksi sateenkaarinuorten psyykkisessä hyvinvoinnissa. (Alanko, 2014) Sanat seksuaalisuus ja seksuaalikasvatus on totuttu liittämään aikuisseksuaalisuuteen eli asioihin, jotka eivät ole ikätasoisia pienen lapsen tiedoissa ja kehityksessä. Kun aihe puuttuu ohjeista ja koulutuksesta lapsen seksuaalisuutta ei tunneta eikä sitä, että se eroaa täysin nuorten ja aikuisten seksuaalisuudesta. Kuitenkin myös lapset tekevät tai kysyvät paljon asioita, jotka liittyvät sukupuolielimiin, lisääntymiseen tai ihastumiseen. Tämä aiheuttaa aikuisissa hämmennystä; onko tämä normaalia tai huolestuttavaa. Vanhempien auttamiseksi tarvitaan lisää tietoa pienten lasten seksuaalisuudesta ja ohjeet heidän seksuaalikasvatuksestaan. Vanhempien tuki lapsen sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudessa Osa lapsista ei tunnu sopivan tyttö-poika-kahtiajakoon tai tämä kokee olevansa ja ilmentää kokonaan vastakkaista sukupuolta tai kertoo olevansa homoseksuaali. Tällaiset vanhemmat joutuvat erityishaasteen eteen, eikä heille ole nyt tarjolla riittävää tukea. Vanhemman mahdollinen hämmennys ja epätietoisuus siitä, miten suhtautua ja parhaiten tukea lastaan sekä mahdollinen ahdistus tulisi kohdata varhain ja heille tulisi olla tarjolla apua ja tukea. Lapsen hyvinvointi riippuu mitä suurimmassa määrin hänen vanhempiensa hyväksymisestä ja hyvinvoinnista. Vanhemmalle voi tulla monenlaista huolta, kuten että kiusataanko hänen lastaan tai voiko tämä koskaan tulla itse vanhemmaksi. Myös uskonnolliset ja kulttuuriset seikat voivat estää vanhempaa tukemasta omaa lastaan. Näitä asioita tulisi voida tarvittaessa purkaa myös ammattiauttajan vastaanotolla. Tiedetään, että sateenkaarinuorten riski psyykkisiin oireisiin tai itsemurhariski ovat suuremmat kuin muilla nuorilla. Näiden perheiden tukeminen vaatii jatkossa erityishuomiota.

3 Varhaiskasvatus Seksuaalikasvatus varhaiskasvatuksen osana Varhaiskasvatuksessa pohditaan lasten kanssa terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä tekijöitä, tuetaan lasten seksuaaliterveyden ja seksuaalikasvatuksen eri osa-alueita, lasten kehontuntemusta, kehoon tutustumista sekä lasten valmiuksia pitää huolta terveydestään, henkilökohtaisesta hygieniastaan ja opetetaan turvataitoja. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on myös tukea vanhempia heidän kasvatustyössään. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2015) todetaan, että lapsen tietoisuus omasta kehostaan ja sen hallinnasta luo pohjaa terveelle itsetunnolle. Väestöliitossa on toteutettu pienten lasten seksuaalikasvatustutkimus, johon vuosina vastasi yli 1100 päivähoidon ja varhaiskasvatuksen ammattilaista sekä vanhempaa. Ellei varhaiskasvatuksessa käsitellä ollenkaan seksuaalikasvatusta, jäävät myös ohjeet ja koulutus puuttumaan. Tällöin ammattilaisilla ei ole ohjeita opettaa lapsille tärkeitä oman kehon suojaamisen ja seksuaalisuuden turvataitoja esimerkiksi usein aikuisilta salaa toteutuvissa tutkimusleikeissä. He eivät myöskään saa koulutusta siitä, mikä on normaalia seksuaalista käytöstä ja mihin pitää puuttua. Tarvitaan myös tieto siitä, miten lapsen kehitystä kunnioittaen rajoitetaan esim. sukupuolielinten koskettelua tai näyttelyä, jotka ovat pienille lapsille tavanomaisia asioita. Monipuolinen ja joustava varhaiskasvatusympäristö mahdollistaa kaikkien aistien ja koko kehon käytön tutkimisen, kokeilemisen ja oivalluksen välineinä. Sana seksuaalikasvatus tulisi näkyä varhaiskasvatussuunnitelman opetuksessa ja perusteissa, jotta ammattilaiset osaisivat suojata pienten lasten seksuaalisuutta ja tähän ammattilaisia askarruttavaan asiaan saataisiin valtakunnallista ohjeistusta ja koulutusta. Tämä on todettu myös Lastensuojelun keskusliiton lausunnossa opetushallitukselle. Lasten tasavertainen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen Opetushallituksen Vaikuttava varhaiskasvatus -tiivistelmässä (2016) kuvataan, miten varhaislapsuus on merkittävä elämänvaihe, jonka kuluessa lapsi elää ja kasvaa osana ja osaksi yhteisöään ja ympäröivää yhteiskuntaa. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on myönteisiä vaikutuksia sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Varhaislapsuus on intensiivistä kehityksen ja oppimisen aikaa. Tutkimukset osoittavat, että laadukas varhaiskasvatus tasoittaa erilaisista taustoista tulevien lasten tietä kouluun ja jatko-opintoihin. Varhaiskasvatukseen osallistuneiden lasten on havaittu olevan itsenäisempiä, mukautuvampia, keskittymiskykyisempiä, yhteistyötaitoisempia sekä positiivisemmin oppimiseen suuntautuvia kuin ne lapset, jotka eivät ole varhaiskasvatukseen osallistuneet. Osallistumisen on todettu myös heijastuvan vähäisempänä nuoruuden riskikäyttäytymisenä.

4 Myönteiset vaikutukset ovat selvimpiä silloin, kun kyse on ryhmämuotoisesta, ammattilaisten toteuttamasta varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatuksen aloittaminen alle kolmevuotiaana näyttäisi edistävän sen vaikuttavuutta. Erityisesti varhaiskasvatuksesta on hyötyä heikommista oloista tuleville lapsille. (Opetushallitus 2016) Elokuun alusta 2016 päivähoidon tilanne muuttui monessa kunnassa. Lapsen oikeus saada varhaiskasvatusta on nyt rajoitettu 20 viikkotuntiin niiltä lapsilta, joilla on vanhempi kotona esimerkiksi työttömyyden takia. Lisäksi ryhmäkokoja kasvatettiin siten, että yli 3-vuotiaiden ryhmässä voi olla enintään 8 lasta yhtä aikuista kohden. Osa-aikaisesti päivähoidossa olevat lapset voivat olla hoidossa joko osapäiväisesti tai osaviikkoisesti. Tämä aiheuttaa monenlaista haastetta paitsi varhaiskasvatuksen sisällön ja toteutuksen suunnittelulle myös tasapuolisuuden toteutumiselle eri lasten ja erikokoisten lapsiryhmien välillä. Vaikka lasten päivähoitopäivien ja päiväkotiviikkojen lyhentäminen on monessa tilanteessa perusteltu ja hyvä asia - etenkin perheissä, joissa toinen vanhemmista hoitaa yhtä tai useampaa pienempää sisarusta kotona - aiheuttavat erilaiset lasten aikataulut päivähoidossa monenlaisia haasteita varhaiskasvatuksen tasapuoliselle toteuttamiselle. Toisaalta täytyisi tukea niitä ratkaisuja, joissa vanhempi voi olla enemmän lapsensa kanssa, esim. vanhemman lyhyempi työpäivä tai -viikko ja lapsen lyhyempi hoitopäivä tai -viikko. Kaikki kunnat eivät ole soveltaneet uutta lakia, vaan jatkavat entiseen malliin, toisissa kunnissa taas on tartuttu mahdollisuuteen säästää resursseja lain suomalla tavalla. Lapset ovat siten erilaisessa asemassa toisiinsa nähden. Oleellista olisi pohtia jatkossa, kuinka turvataan se, että kaikki lapset saavat tarvitsemaansa laadukasta varhaiskasvatusta. Kasvatuksellisen väkivallan poistaminen Suomi kielsi kasvatuksellisen väkivallan käytön toisena maana maailmassa vuonna Kaikki maailman maat yhtä lukuun ottamatta ovat sitoutuneet YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka kieltää yksiselitteisesti kaiken lapsiin kohdistuvan väkivallan. Kasvatusväkivaltaan suhtaudutaan Suomessa yhä kielteisemmin. Moni vanhempi uskoo kuitenkin edelleen kurituksen voimaan lasten kasvatuksessa. Ylen tuoreen tutkimuksen (2016) mukaan satunnaisen fyysisen kurittamisen hyväksyy 23 % suomalaisista. Aiemmissa tutkimuksissa jopa 44 % pienten lasten vanhemmista on kertonut kurittaneensa lastaan fyysisesti. (Ellonen, 2012, 2015) Lapseen kohdistuvaa kasvatuksellista väkivaltaa ei vieläkään mielletä aina väkivallaksi, vaikka aikuiseen kohdistettuina samoja tekoja pidetään täysin sopimattomina. On tärkeä tunnistaa kasvatuksellisen väkivallan muodot. Luunapit, tukkapölly, töniminen, nipistely, lapsen kovakourainen käsittely, uhkailu, pelottelu, haukkuminen ja jatkuva huutaminen voidaan kaikki luokitella lieväksi väkivallaksi.

5 Kuritusväkivallalla on havaittu olevan ainoastaan haitallisia vaikutuksia lapseen. Väkivalta ja lapsen tarpeiden laiminlyönti eivät ole yksin fyysistä kaltoinkohtelua, vaan ne jättävät aina lapseen myös emotionaalisen jäljen. Tutkimuksissa on osoitettu selvästi, että kurittamisesta on haittaa lapselle ja tämän tulevaisuudelle. Kuritus aiheuttaa aggressiota, epäsosiaalista käytöstä, käytös- ja mielenterveyshäiriöitä, kielteistä lapsi-vanhempi-suhdetta, heikentynyttä kognitiivista kyvykkyyttä ja heikkoa itsetuntoa. Lapsena koettu kuritus liittyy vielä aikuisuudessakin lisääntyneeseen epäsosiaaliseen käytökseen, mielenterveysongelmiin ja hyväksyvään asenteeseen kuritusväkivaltaa kohtaan. (Gerschoff, 2016) Läsnä oleva vanhemmuus Kasvattajat tarvitsevat tietoa ja ymmärrystä siitä, millainen lapsen kohtelu on hyvää ja mikä haitallista. Meidän on omaksuttava uusia, kannustavia keinoja asettaa rajoja. Tasapainoiseen ja turvalliseen lapsuuteen kuuluu, että lapsi saa vanhemman aitoa läsnäoloa ja huomiota. Jo pienikin lapsi vaistoaa, jos aikuinen ei ole aidosti läsnä tai jos hän on stressaantunut ja kuormittunut arjen tilanteista. Työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet, parisuhteen kuormitustekijät - kuten haastavat erotilanteet - vanhemman yksinäisyys ja muut arjen kriisitilanteet vaikeuttavat vanhemman läsnäoloa lapsen kanssa (Kontula, 2009, 2013; Junttila, 2015). Työelämässä on tuettava hyviä käytännön ratkaisuja ja vahvistettava työyhteisöissä asenteita, jotka edistävät perhe- ja työelämän tasapainoa arjessa ja läsnä olevaa vanhemmuutta (esim. Perheystävällinen työpaikka -ohjelma). Nykypäivän perheissä myös sähköisen median mukanaan tuomat haasteet näyttäytyvät lasten elämässä. Television, videoiden, älylaitteiden ja muun median välittämät ärsykkeet stressaavat lasta ja vaikuttavat tämän aivojen kehitykseen. Suodattamaton ärsyketulva voi aiheuttaa pienen lapsen aivojen, vuorovaikutuskyvyn ja tunnesäätelyn kehitykselle huomattavaa haittaa. Pahimmillaan vaikutukset voivat olla pysyviä ja näkyä myös lapsen toiminnassa, kuten keskittymiskyvyn vaikeuksissa (Manninen, H. 2015). Kun kasvattajan huomio kiinnittyy liiaksi esimerkiksi sosiaaliseen mediaan voi lapsi jäädä vaille kehitykselleen olennaista huomiota ja läsnäoloa. Maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijalasten oikeudellinen asema Vuoden 2015 syksystä lähtien yksintulleiden turvapaikanhakijalasten määrä on kasvanut huomattavasti. Vuonna 2015 lapsia saapui maahan yli ja vuoden 2016 aikana heitä on tullut elokuuhun mennessä noin 300. Yksintulleet lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa niin ikävaiheensa kuin lähtömaassa ja matkalla koettujen usein traumaattisten kokemusten vuoksi. Lasten tilanteessa erityistä huolta aiheuttaa edustajajärjestelmän toteutuksen kirjavuus. Edustaja on lapsen ainoa laillinen edustaja maassa, jolloin edustajan osaaminen, koulutus ja työn tuki ovat keskeisen tärkeitä. Toistaiseksi nämä eivät ole tarpeeksi

6 systemaattisesti toteutettuja ja valvottuja rooleja. Edustajille ei ole mitään kelpoisuusehtoja ja heidän koulutuksensa tai valmennuksensa on vapaaehtoista. Alaikäiset turvapaikanhakijat sijoitetaan lähes poikkeuksetta laitoksiin. Yleensä lapset sijoitetaan turvapaikanhakuvaiheessa ryhmäkoteihin ja siirretään oleskeluluvan saamisen jälkeen perheryhmäkoteihin. Lapsen edun näkökulmasta olisi selvitettävä mahdollisuuksia sijaisperheisiin sijoittamiseen vaihtoehtona laitossijoituksille. Alaikäisen turvapaikanhaun kautta oleskeluluvan saaneen tullessa täysi-ikäiseksi hän ei ole haastavasta tilanteestaan huolimatta oikeutettu lastensuojelun jälkihuoltotoimenpiteisiin, toisin kuin lastensuojelun asiakkaat, joihin heidät tulisi samaistaa. Tämä seikka asettaa suuria haasteita heidän hyvinvointinsa turvaamiselle, hankaloittaa elämän järjestymistä sekä uhkaa mielenterveyttä ja elämänhallintaa. Olisi tärkeää uudistaa lainsäädäntöä niin, että myös tämä haavoittuva lapsiryhmä saisi lastensuojelun jälkihuoltoa tultuaan täysi-ikäiseksi. Kesällä 2016 voimaan astuneet ulkomaalaislakiin tehdyt kiristykset kansainvälistä suojelua saavien perheenyhdistämisen edellytyksiin ovat asettaneet lapsen edun uhan alaiseksi. Säädöksiä on kiristetty ns. signaalivaikutusten aikaansaamiseksi, jolloin säädöksien vaikutuksille alttiiksi joutuvien lasten ja perheiden tarpeet ja oikeudet on jätetty toissijaisiksi. Tulisi selvittää, miten lapsen etu toteutuu tilanteissa, joissa kansainvälistä suojelua saavan lapsen vanhemmat hakevat maahanpääsyä. Alaikäisten perheenyhdistämishakemukset saivat erittäin harvoin myönteisen päätöksen jo ennen toimeentuloedellytystä, joka heinäkuussa 2016 säädettiin koskemaan myös alaikäisiä perheenkokoajia. Nyt on nähtävissä, että ydinperheen jäsenten saaminen maahan on muuttunut käytännössä mahdottomaksi. Lasten oikeus perheeseen ei toteudu YK:n lapsen oikeuksien julistuksen mukaisesti, jonka mukaan lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. Lapsen oikeus vanhempiin ei toteudu kun lapsi syntyy Suomessa turvapaikanhakijaäidille tai pakolaisstatuksen saaneelle äidille lapsen isän ollessa turvapaikanhakijana toisessa maassa. Näillä perheillä ei käytännössä ole nykylainsäädännön mukaan mahdollisuutta elää yhdessä, eikä lapsella siis oikeutta edes tavata molempia vanhempiaan. Helsinki VÄESTÖLIITTO RY Maria Kaisa Aula puheenjohtaja Eija Koivuranta toimitusjohtaja

7 Lähteet Alanko, K (2014) Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa?, Nuorisotutkimusverkosto Ellonen, N. (2012) Kurin alaiset. Lasten ja vanhempien välisten ristiriitojen ratkaiseminen perheissä. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 103. Ellonen, N., Pösö, T. & Peltonen K. (2015) Äidit ja lapsiin kohdistuva väkivalta. Kyselytutkimuksen tulosten pohdintaa. Yhteiskuntapolitiikka 80 (2015): 1, 72-80) Gershoff, E. T. (2016) Shoild Parents Physical Punishment of Children be considere a Source of Toxic Stress that Affects Brain Development?Family Relations 65 ( ) Junttila, N (2015) Kavereita nolla. Tammi. Kontula, O. (2009) Parisuhdeonnen avaimet ja esteet. Väestöliitto: Väestöntutkimuslaitos. Kontula, O. (2013)Yhdessä vai erikseen? Tutkimussuomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Väestöliitto Väestöntutkimuslaitos. Manninen, H. (2015) Miksi levottomia lapsia on niin paljon? Suomen lääkärilehti 43/2015, s Matikka, J. (2016) Minä en ainakaan ikinä lyö lapsiani. Vanhempien käyttämä kuritusväkivalta Suomessa tutkimusten valossa Tampereen yliopisto, review tutkielma Pusuhippaa, lääkärileikkejä ja haikaravauvoja - tavallista arkea tai tarua lasten perheen arjesta, 2014 Pusuhippaa, lääkärileikkejä ja haikaravauvoja - tavallista arkea tai tarua päivähoidon arjesta, 2013 Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010). Korteniemi-Poikela, E. & Cacciatore, R. (2010)Seksuaalisuuden portaat. Opetushallitus Korteniemi-Poikela, E. & Cacciatore, R. (2014) Seksuaalisuuden portaat. Opetushallitus Korteniemi-Poikela, E. & Cacciatore, R. (2015) Seksuaalisuuden portaat. Opetushallitus, oppaat ja käsikirjat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2015 WHO YK lapsen oikeuksien sopimus (1988?) Ylen tuore kyselytutkimus (2016)