KULTTUURIVENE RY ( Saarenmaan suomalaisten kulttuuri- ja taideyhdistys ry Pihtla Saarenmaa, pj. Mirja Väre

Transkriptio

1 KULTTUURIVENE RY:N MATKA HAAPSALUUN JA VORMSILLE Haapsalu- Vormsin saaren matka toteutui Lähdimme Kuressaaresta 8.00 paikkeilla Tallinnan katu 21 edestä ja ajoimme kohti Kuivastun satamaa. Virtsusta kulkikin lautta vasta suunniteltua myöhemmin, joten kuljettaja ehdotti, että poikkeaisimme tutustumaan pikaisesti uuteen Konstantinopolin alaiseen ortodoksikirkkoon. Kirkko on nimeltään Püha Eelkäija Skiita Reomäel. PÜHA EELKÄIJÄ SKIITA REOMÄEL Luostari sijaitsee Kuivastuun menevän tien varrella n. 10 km Kuresaaresta tultaessa vasemmalla puolella. Paikan osoite on Reo küla, Pihtla vald, Saaremaa. Meitä vastassa oli kaksi nunnaa, joista toinen opasti meitä kirkkoon mennessämme ja kertoi naisluostarin valmistuneen vuonna Kävimme Apostoli Andreaksen kirkon sisällä ja kuuntelimme oppaamme esitystä kirkon ikoneista. Meillä oli vain puolisen tuntia aikaa, joten muistiinpanoja ei pahemmin tehty. Tarkoitusta varten ajateltiin järjestää myöhemmin sinne vierailu, joko syksymmällä tai ensi vuonna ja ilmoittaa myös luostarin yhteystiedot jäsenille. Kuva 1. Apostoli Andreaksen kirkko Kuva 2. Ap. Andreaksen kirkon ikonostaasi (C.N) Kävimme myös luostarin toimistolla, jossa meille tarjottiin virkistävää vettä ja pientä purtavaa. Kiitimme nunnia ystävällisestä vastaanotosta ja saimme luostarin yhteystiedot. Jatkoimme matkaa Kuivastun lautalle, jossa olimme ajoissa ja pääsimme lautalla Virtsuun ja sieltä edelleen kohti Haapsalua. Matkalla Haapsaluun katsoimme filmiä rantaruotsalaisen vormsilaisen kansantanssiryhmän esityksiä dvd:ltä, joka oli tehty kuvaamaan aikaa ennen II-maailmansotaa. Jüri kertoi matkan aikana vielä rantaruotsalaisten paosta meren yli Ruotsiin sodan aikana ja virolaisten karkotuksista Siperiaan sodan jälkeen. Ajoimme Kongo-hotellille, jonne saavuimme aikataulun mukaisesti ennen yhtätoista. Saimme huoneet käyttöömme ja virkistäydyimme huoneissamme kuuman päivän aiheuttamaa hellettä pakoillen. Kokoonnuimme kello jälkeen aulaan ja oppaaksemme saapui terveysterapeutti Riitta Piper, joka kehotti meitä juomaan paljon mineraalivettä. Ilma oli ulkona todella kuumaa ja me teimme kaupunkikierroksen bussilla päivällä ja illemmalla jatkoimme kävelykierrosta Haapsalun kävelykaduilla.

2 Kuva 3. Oppaamme Ritta Piper ja Jüri Kuva 4. II-maailmansodan lentokenttä Haapsalussa Ajettiin keskustan katuja pitkin ja ohitettiin hautausmaa, joka oli poispäin keskustasta. Katariina Suuri muutatti määräyksellään hautausmaat kaupunkien ulkopuolelle suurina ruttovuosina. Hautausmaille on haudattu kaikenuskoisia vainajia, joten hautausmailla on monenlaisia ristejä ja hautoja. Ajettiin ohi vanhan rautatieaseman ja Suomen sotakorvaustalojen ohi, joita oli toimitettu tänne II-maailmansodan jälkeen. Alueella asuu venäläisiä sotaveteraaneja, jotka asuvat alueella venäläisellä sotilaspassilla. II-MAAILMANSODAN AIKAINEN LENTOKENTTÄ HAAPSALUSSA Ensimmäinen kohteemme oli II-maailmansodan aikainen Neuvostoliiton lentokenttä, josta hyökättiin myös Helsinkiin. Lentokentän lähellä asui n. 800 neuvostosotilasta. Lentokenttä on kolmatta kilometriä pitkä ja 40 m leveä ja betonia on kentän alla kaksi metriä. Sodan aikana lentokentällä oli 24 bunkkeria, joissa oli tilat 40 lentokoneelle. Koneet oli sijoitettu vierekkäin, sillä ne olivat taittuvasiipisiä taaksepäin kääntyviä. Bunkkerien ovet olivat suuria ja raskaita metalliovia, jotka olivat täynnä soraa ja hiekkaa. Ovet kääntyivät sähkömoottorin voimalla. Lentokentällä oli linnan rauniot, joka oli kopio Pietarissa olleesta linnasta. Linna tuhoutui tulipalossa, joka syttyi koneen törmättyä linnan torniin. Eestissä oli melkein 1200 Neuvostoliiton tukikohtaa sodan jälkeen. Kentän alla olevat polttoainesäiliöt ovat puhki ruostuneita ja saastuttaneet lentokentän alueen perusteellisesti. Lentokenttää on käytetty monenlaisiin tapahtumiin, kuten kiihdytysajoihin ja ralleihin. Tielaitos on myös vuokrannut muutaman bunkkerin suolan varastoimiseksi talvikäyttöön teiden sulattamiseksi luvulla oli jo ensimmäisiä mielenosoituksia armeijan tukikohdassa, mutta Haapsalun komendantti oli ymmärtäväinen mies ja laittoi marssimusiikin soimaan, jotta sotilaat eivät kuulisi mielenosoittajia. Haapsalussa ja Eestissä on vielä venäläisiä veteraaneja ja heidän sukulaisiaan. Haapsalussa venäläisillä on alueellaan omat kaupat. Ajettiin sitten alueella olevaan mäntymetsään, jossa on kävelyteitä, levähdyspaikkoja ja polkuja runsaasti. Meren rannan tuntumassa on myös kylpylä Fra Mare, jonka lähellä on myös ravintola ja uimaranta. Metsässä kasvaa mäntyä, jonkun verran leppää ja pähkinäpuita. Rannalla saa myös ottaa ihan ilmaisia mutakylpyjä kylkeä kääntämällä.

3 RAUTATIEASEMA ja MUSEO KULTTUURIVENE RY ( Rautatieasemalla on rautatiemuseo, maailman pisin puinen rautatieasema ja höyryvetureita. Rautatie ja asemarakennus valmistuivat 1905 keisari Nikolai II käskystä. Vallankumous alkoi ja suunniteltuja avausjuhlallisuuksia ei tullut. Vuonna 1914 alkoi I-maailmansota ja Eesti sai itsenäisyyden vuonna II-maailmansota mullisti taas tilanteen ja Neuvostoliitto alkoi saada jalansijaa Eestissä. Vuonna 1944 alkoivat rantaruotsalaiset paeta Ruotsiin ja se mullisti monen rantaruotsalaisen ja virolaisen elämän. Haapsalussa rantaruotsalaisten alue oli kahdella kapealla niemellä ja siellä oli paljon heidän talojaan. Tulvat ovat koetelleet myös Haapsalua 2000-luvun alussa ja pahimmillaan vesi on noussut metrin verran pihoille ja 70 cm rakennuksiin melkein parin korttelin alueelle rannasta Kuva 5, Vetureita Haapsalussa (C.N) Kuva 6. Haapsalun rautatiemuseo Kuva 7. Asemalaituri Haapsalussa Kuva 8. Haapsalun tuomiokirkko Haapsalusssa on myös vammaisten kuntoutuslaitos meren rannan lähellä promenadialueella. Suomalaiset omistavat paljon taloja kaupungissa. Kaupungin tuomiokirkko on säilynyt, mutta Piispanlinna ei. Kuresaaressa on käynyt päinvastoin eli tuomiokirkko on hävitetty, mutta piispanlinna on säilynyt.

4 PIISPANLINNA JA TUOMIOKIRKKO KULTTUURIVENE RY ( Virossa oli 1200-luvulla paljon pakanauskontoja harrastavia ihmisiä, jotka katolisen kirkon edustajat Roomassa halusivat käännyttää kristinuskoon ja siksi Viro valloitettiin saksalaisten ristiritareiden avulla 1300-luvulla. Alue jaettiin kahteen hiippakuntaan Tarton ja Saare-Lääne hiippakuntiin. Haapsalun vanha kaupunki on piispanlinnan ympäristössä ja kaupunki sai alkunsa tällä alueella. Pärnu hävitettiin maan tasalle 1260-luvulla liettualaisten toimesta ja piispa muutti Haapsaluun, jossa linna oli valmistunut. Haapsalu sai kaupunkioikeudet 1279 ja tänä vuonna juhlitaan kaupungin 735-vuotispäivää elokuussa. Historiassa tapahtui paljon noina vuosisatoina ja omistajat vaihtuivat sotien takia monesti. Ruton seurauksena Haapsalu tyhjeni ja koiran haukuntaakaan ei kuulunut. Pietari Suuri räjäytti piispanlinnan tornit 1715, yhtä tornia lukuun ottamatta ja linna on edelleen siinä kunnossa. Kuva 9. Valkean Daamin ikkuna Kuva 10. Piispanlinnan tykkitorni (C.N) Linnan ruutivarasto on jäljellä tykkitornin juurella. Linnan pinta-ala on neljä hehtaaria. Aateliset ja palvelijat asuivat omissa tiloissaan. Viimeinen piispa Münchausen myi linnan tanskalaisille ennen poistumistaan. Tuomiokirkkoa on korjattu Eestin vapautumisen jälkeen EU-rahoilla. Tuomiokirkkoon pääsee sisälle museon kautta. Kävimme katsomassa Eestin kuuluisinta ikkunaa, jossa Valkea Daami näyttäytyy tiettyinä aikoina kerran vuodessa. Tarinaan liittyy kauniin tytön ja kirkkoherran rakkaustarina. Lopussa nuori neito muurattiin linnan muuriin elävänä. Joka vuosi esitetään Valkean daamin salaisuus-näytelmää Piispanlinnassa. Kappeli on nimetty Neitsyt Marian kirkoksi. Tarina on varmaan keksitty ja ikkunan paikka on tarkoin harkittu kuun aiheuttaman varjon aikaansaamiseksi.

5 ILONI IMEDEMAA Museo on perustettu Astrid Lindgrenin kirjojen ja eestiläisen piirtäjän Ilon Wiklandin yhteistyön kunniaksi. Ilon Wiklandin museo oli sijoitettu aiemmin raatihuoneen tiloihin, mutta kun kaikki teokset (800 kpl) saapuivat, todettiin tilat liian pieniksi ja nykyinen rakennus saatiin uusiksi tiloiksi. Järjestettiin suuri nimikilpailu museon nimen keksimiseksi, jonka voitti lasten keksimä nimi Iloni imedemaa (Ilonin ihmeiden maa). Talossa on paljon näyttelytilaa joka on kokonaisuudessaan museon käytössä. Toisessa kerroksessa on tilaa elokuvaesityksille ja vintillä on myös leikkitilaa lapsille. Ensimmäisessä kerroksessa on myös videotilaa, jossa Ilonin elämästä kertovaa videota voi katsella usealla kielellä, myös suomeksi. Pihalla on lisää leikkitilaa ja sivurakennus. Pihalla on kaivo, josta voi kuunnella erilaisia satuja. Harrastajateatteri esittää myös satuja tilanteen mukaan. Lapset viettävät syntymäpäiviään paljon täällä ja sieltä saa myös lihapullia. Kuva 11. Iloni imedemaa (Talo kulmassa) Kuva 12. Iloni imedemaassa Ilonin ihmemaassa käynnin jälkeen palattiin KONGO-hotellille huoneisiimme virkistäytymään. Ruoka maistuikin sitten kello alkaen hotellin ravintolassa, jossa meille oli katettu kabinettiin illallinen. ILTAKÄVELYLLÄ Oppaamme tuli hakemaan meitä iltakävelylle rantapromenadille, jonne kävelimme hotellilta vanhan kaupungin läpi. Ohitimme mm. uuden ruman urheiluhallin ja monia koulurakennuksia, sekä kauniita asuinrakennuksia matkallamme kohti meren rannalla olevaa kävelykatua. Oppaamme kertoi, että Haapsalussa on asukasta tällä hetkellä. Haapsalun nimi on syntynyt sanoista haap(io) ja lahti (viroksi salu). Ohitettiin kirjailija Widemanin syntymäkoti. Kaikki kadut kulkevat kohti toria, joten taloista tuli katujen suuntaisia ja muotoisia vanhassa kaupungissa. Kävelykatu on pituudeltaan n. 2 km. Rantakadun varteen oli myyty istumapenkkejä 400 euron hinnalla ja sillä tavoin olikin saatu kävelykadun varrelle monta nimikkopenkkiä. Istuimme mm. P.I. Tsaikovskin penkillä kuuntelemassa hänen musiikkiaan VI.sinfoniasta. Penkki on ollut paikalla jo kauan. Rantakadulla nähtiin ravintoloita ja rannasta merelle päin on pystytetty Läänemere Linnud -veistos, jonka on veistänyt kuvanveistäjä Jaak Soans vuonna Käveltiin ohi Haapsalun merimutakylpyjen aloittajan tohtori Kahunniuksen patsaan. Ohitettiin kaksi ravintolaa rannan tuntumassa. Paljon oli nähtävää ja oppaalla riitti kerrottavaa iltaan asti.

6 Kuva 13. Tsaikovskin tuolilla tauolla (C.N) Kuva 14. Tsaikovskia kuuntelemassa.(c:n) Kylpylähotelleja oli kaupungissa monta, mutta varsinainen kylpylä oli kävelykadun varrella ja sinne tultiin kaikista hotelleista mutakylpyihin. Mutakerros on rannalla noin 1.5 m paksu ja sitä nostettiin pumpuilla varastoon. Hanko on Haapsalun ystävyyskaupunki Suomessa ja kesäisin pidetään vuorotellen regatta. Lähtö tapahtuu siten, että vuorovuosina lähdetään Hangosta ja Haapsalusta. Tänä vuonna on paljon tapahtumia: 735-vuotisjuhla, Valkean daamin salaisuus ensi viikolla ym. Kävelyretken päätteeksi menimme tutustumaan hänen luontaistuotekauppaansa Ökopood Allikas ( joka sijaitsee osoitteessa Karja 17. Kauppojakin tuli tehtyä ja terveys on taas taattua. Kiitimme opasta mainiosta opastuksesta, sillä hän kehui suomalaisia turisteja parhaiksi opastettaviksi. Hotelliin palasimme sitten kävelyretken jälkeen. RANTARUOTSALAISTEN MUSEO Keskiviikkoaamuna ajettiin rantaruotsalaisten museoon (Rannarootsi muuseum, Åibolands museum) ja paikkaan tutustuttiin oppaan avulla. Hän kertoi meille aluksi yleistä museosta ja rantaruotsalaisten historiasta, joka muuttui paljon II-maailmansodan aikana vuonna Silloin rantaruotsalaiset pakenivat alueelta suurin joukoin omilla kalastusveneillään ja kahdella Punaisen Ristin sairaalalaivalla Ruotsiin. Kuva 15. Rantaruotsalaisten museo Kuva 16. Oppaamme museossa Ruotsalaiset kalastajat ja hylkeenpyytäjät olivat purjehtineet paljon Viron vesillä jo rautakaudelta lähtien, ja heillä oli luultavasti alueella pysyviä asutuksia. Saksalainen ritarikunta ja Tanskan valtio valloittivat Viron vuoteen 1227 mennessä.!200-luvun loppupuolella rakennettiin Haapsaluun piispanlinna, joka toimi Saare-Läänen hiippakunnan piispan virka-asuntona. Tällä alueella asui

7 tähän aikaan eniten ruotsalaisia, jotka mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1294 Haapsalun kaupunkilaissa. Neuvostoliitto oli ottanut sodan aikana 400 ruotsinvirolaista pakko-otolla armeijaansa ja heidät karkotettiin sodan jälkeen Siperiaan. Vain 100 sinne lähetettyä palasi Siperiasta takaisin. Loppuosan kohtaloista ei tiedetty mitään, mutta heidän vaimonsa ja tyttöystävänsä eivät paenneet alueelta, vaan jäivät näitä odottamaan. Kuva 17. Museoon sisään tulossa (C.N) Kuva 18. Museon ulkoalue Museossa on paljon kalastukseen liittyviä veneitä ja kalastusvälineitä. Muhulaisista veneistä on rakennettu pienoismalleja museoon ja niitä oli museossa monia tyyppejä. Rantaruotsalaisilla oli ollut paljon yhteyksiä Suomeen ja paikalla rakennetuilla jaaloilla kuljetettiin puuta ja perunaa Helsinkiin. Laivat myytiin yleensä Suomeen ja kalastajat palasivat muilla keinoin takaisin. Kaikki tekivät paljon töitä ja naiset askartelivat käsitöitä ja lapset tekivät mitä osasivat. Laiskoja ei katsottu hyvällä. Museossa on paljon esineitä ja historiaa eri saarilta, sillä he olivat asuttaneet monia saaria ja myös mantereen puolella heillä oli asutusta myös Haapsalussa ja muualla mantereen rantaalueilla. Sodat ja sairaudet vaikuttivat paljon alueen historiaan ja omistajat vaihtuivat alueella usein. Saksa, Tanska, Ruotsi, Puola ja Venäjä on mainittu usein alueen historiassa. Kesäapuna ollut suomenkielinen oppaamme kertoi mielenkiintoisa asioita eri saarilta ja niiden historiasta. Paldiskin alueellakin on vielä paljon ruotsalaisasutiusta. Ruotsinkieliset koulut lakkautettiin neuvostoaikana oppilaspulankin takia. Paljon yksityiskohtaista tietoa on museossa nähtävillä ja se on paras paikka tutustua rantaruotsalaisten historiaan ja perinteisiin. Katariina Suuren aikana siirrettiin noin 1200 mantereella asunutta ruotsalaista Ukrainan alueelle. Matkalla kuoli osa siirretyistä, mutta hengissä selvinneillä on edelleen jälkeläisiä Ukrainassa Krimin alueella. He eivät osaa enää ruotsia, sillä heillä on vain ukrainankielisiä kouluja. Lauluja lauletaan vielä ruotsiksi. Puna-armeija käytti jotakin saarta lentäjien maalitauluna ja alueella on vielä paljon räjähtämättömiä ammuksia. Vormsin saari on ruotsinkieliseltä nimeltä Ormsö l. käärmeidensaari. Kiitimme opastamme mielenkiintoisesta esittelystä ja ostimme myös muutamia vanhoja kirjoja ja muuta rekvisiittaa museon kioskista ja kirjavarastosta. Museosta jatkoimme Rohukülan satamaan odottamaan laivaa Vormsille.

8 VORMSIN SAARI KULTTUURIVENE RY ( Jüri kertoi matkalla satamaan syntyneensä saarella ja kertoi saarella olevasta kolhoosista ja sodan jälkeen saarelle muuttaneista virolaisista ja kolhoosin asukkaista. Saarella oli myös paljon venäläisiä ja muualta tullutta väkeä. Paikalla oli rajavartiosto ja pieni lautta toimi silloin ainoana kulkuvälineenä mantereelle. Saarella oli vain yksi auto eikä saarella ollut poliiseja, joten kuljettaja oli aina juovuksissa. Saari oli ollut ennen sotia upeassa kunnossa, kaikki alueet olivat aukeita niittyjä, sillä saarella oli paljon lampaita ja lehmiä. Kaikki niityt oli niitetty karjan rehuksi ja saarella oli oma kauppa ja meijeri, sillä asukkaita oli ennen II-maailmansotaa yli kolme tuhatta. Kolhoosi ja kartanot ovat kadonneet ja metsät umpeenkasvaneet hoitamattomuudesta johtuen. Vormsille menevä lautta REET saapui aikataulun mukaisesti saarelle meneviä hakemaan ja 12 km matkaan kului aikaa noin 45 minuuttia. Saarella on nykyään 14 kylää ja joka kylässä on oma kapakka. Kuva 19. Vormsin saarelle tulo Kuva 20. Hullon kylässä, museo takana Vormsi on noussut merestä noin 3000 vuotta sitten ja nykyään saaren pinta-ala on n. 92 km² ja pituus noin 16 km ja leveys vaihtelee 4,3 km 10 km välillä. Saari on Viron saarista neljänneksi suurin ja sijaitsee mantereen ja Hiidenmaan välissä. Saaren asuttivat ruotsalaiset ainakin luvulta lähtien. Legendan mukaan Vormsin saarelle Tanskan kuningas Valdemar II rakennutti Pyhän Olavin kirkon vuonna Nykyisin paikalla olevan kirkon vanhin osa on rakennettu vuonna 1400, mutta sen alta oli löydetty merkkejä paikalla olleesta puukirkosta. Lisäksi kirkkotarhassa on säilynyt 1200-luvulta peräisin olevia rengasristejä. Ajoimme saarella ensin Svibyn kylän läpi ja Jüri kertoi matkalla saaren tapahtumista ja historiasta. Nykyisin umpeenkasvaneet metsät olivat ennen laitumia. Elämä oli kyläkeskeistä ja paljon rikkaampaa ennen. Saarella oli parhaimmillaan 3300 asukasta, joista 300 oli virolaisia. Ruotsalaiset pakenivat Ruotsiin ja Suomeen vuonna Sodan jälkeen miinoja ajautui rantaan todella paljon ja ne olivat todellinen vaara rantaan ajautuessaan ja räjähtäessään. Nykyään joka kylässä on jäteasiat hoidettu yhteisellä jäteasemalla kylien keskustoissa. Norrbyssä taloja on säilynyt aika paljon alkuperäisessä asussaan. Kalastus oli pääelinkeinona kylässä. Metsien umpeen kasvaminen on pilannut koko saaren. Kylässä on koulurakennus säilynyt. Vuonna 1864 rakennettiin Saxbyn majakka. Ajoimme reittiä: Sviby-Söderby-Norrby-Diby-Rälby-Hullo-Kersleti-Saxby, Saxbyssä ajoimme uimarannan parkkipaikalle ja kävelin rantaa pitkin Saxbyn majakalle ottamaan siitä kuvaa. Alue on aidattu ja alueella oli rakennuksia aidan sisäpuolella. Kävelin sieltä autolle tietä pitkin. Uimarannalta käsin jatkoimme matkaa Saxbystä Förbyhyn, Suuremôisaan, Rumpoon ja Hulloon, jossa kävimme kaupassa ja museossa. Infokeskusta vastapäätä, tien toisella puolella, on ainoa Vormsin koulu.

9 Kuva 21.Saxbyn majakka Kuva 22. Muinaisluomuksia majakalta näkötornille päin. Neuvostomiehityksen aikana Vormsi oli suljettua raja-aluetta, jonne pääsi vain hallituksen luvalla ja silloin oli jyrkästi kiellettyä lähteä merelle, vaikka olisi ollut paikallinen kalastaja. Kuva 23. Vormsin koulu Hullossa kuva 24. Hullon kauppa Jürin vanhempineen muuttivat Vormsille vuonna He muuttivat Rumpon kylään ja isä joutui kalastajaksi kolhoosin laivastoon. Sitten myöhemmin oli mahdollisuus hakea Ruotsiin vietyjä veneitä takaisin Viroon. Jokaisen ehdokkaan piti täyttää 8-sivuinen lomake, jossa kyseltiin kaikenlaisia asioita mm. kuuluiko Viron suojelujoukkoihin ja isä oli vastannut kysymykseen kyllä. Hänet pidätettiin heti ja tuomiona oli vankilaa 10 vuotta. Jüri asui äitinsä kanssa Vormsilla vuoteen 1949 asti ja saivat kuulla, että kyyditys Siperiaan oli tulossa jolloin äiti meni naapurikylään piiloon. Hän oli piilossa monta kuukautta sillä epävarmuus oli suuri neuvostovallan aikana. Lapsia kävelytettiin katua pitkin ja vanhemmat tulivat piiloistaan esiin, kun eivät halunneet lähettää lapsia yksin Siperiaan. Jüri oli nelivuotias ja liian nuori siirrettäväksi. He muuttivat äidin kanssa mantereelle piiloon kyydityksiä. Rumpon kylä on upeassa kunnossa tällä hetkellä. Saavuttiin Vormsin kirkolle ja hautausmaalla on vanhoja hautoja, jossa käydään katsomassa rengasristejä. Niitä on ollut 440 kappaletta

10 parhaimmillaan. Neuvostoaikana kirkko toimi viljavarastona. Kirkon pihalla on kolmen ruotsalaisen sotilaan muistomerkki, joka on säilynyt vandaalimaisesta neuvostoajasta huolimatta. Kuva 25. Kapakassa 14 Krog syömässä (C:N) Kuva 26. Juri, Salme Ain, Rut ja Eija (C:N) Kävimme syömässä Kapakka 14 Krogissa, jossa meille oli katettu ruokapöydät sisätiloihin ja ruokaa oli katettu riittävästi ja se oli täyttävää ja syötävää. Ruokailun jälkeen lähdettiin vielä tutustumaan Pyhän Olavin kirkkoon sisälle. Kirkossa oli konsertti menossa ja penkit olivat täynnä kuulijoita. Mekin asetuimme penkeille istumaan ja kuuntelimme konserttia puolisen tuntia. Tuli nauhoitettuakin esitystä sekä nauhurille, että videolle. Paikalla oli paljon viranomaisia ja kunnan edustajia konserttia kuuntelemassa, mm. Ruotsin suurlähettiläs, entinen piispa ja kirkkoherra. Kuva 27. Pyhän Olavin kirkko (C.N) Kuva 28. Konsertoijat kirkossa (C:N)

11 s Kuva 29.Vormsin saaren kartta Konsertin jälkeen menimme hautausmaalle katsomaan ja kuvaamaan kuuluisia ja ainutlaatuisia rengasristejä. Vormsin hautausmaa on ainoa hautausmaa Virossa, jossa rengasristejä on säilynyt meidän päiviimme asti. Ajettiin takaisin saaren halki kohti Svibyn satamaa, mistä laiva vei meidät takaisin Rohukylän satamaan, ajettiin kohti Virtsua lautalle ja Kuivastun jälkeen jatkettiin Kuresaareen takaisin. Keskusteltiin myös tulevan vuoden matkasuunnitelmista ja yksi matka on jo päätetty. Menemme kirkkokierrokselle Hiidenmaalle ensi heinäkuussa. Ruhnun matkakin on vielä tekemättä, vaikka sitä on suunniteltukin. Nunnaluostarissa käynninkin voi toteuttaa joko tänä syksynä tai tulevana vuotena. Matkalla olivat: Jüri ja Ruth Aus, Salme Rinne, Silja Klubb ja tyttärentytär Siiri, Kauko ja Marjatta Salmi ja tyttärentytär Christina Nourou, Matti ja Maija-Liisa Seppä, Simo ja Eija Järvinen, Sirkka ja Pentti Kuula, Tuire ja Matti Koskinen, Sinikka ja Matti Suominen ja kuljettajamme Ain Rand. Helsingissä Matti Suominen teksti, kuvat Matti Suominen ja Christina Nourou Sihteeri ja tiedottaja