Kuva 1. Kirkon parkkipaikalla kirkkokierrokselle lähdössä Laurentius-kirkon takana.

Transkriptio

1 KIRKKOKIERROS Kokoonnuimme aamulla Laurentius-kirkon parkkipaikalle klo Tarkoituksenamme oli lähteä Länsi-viron kirkkoja katsomaan. Paikalle oli kokoontunut Kulttuurista kiinnostuneita jäseniä yhdistyksestämme Maija Helén, Marjatta ja Kauko Salmi, Maija-Liisa ja Matti Seppä, Christina Nourou, Salme Rinne, ja Matti Suominen ja Saarenmaan Suomiseurasta Keijo Plit, sekä virolaiset Paavo ja Keijo Mändar. Kuskinamme oli Toivo Argel. Oppaamme Anti Toplaan haettiin matkan alussa Lihulan tien varrelta kotoaan ja jatkettiin Lihulan keskustan kautta vasemmalle kohti Tallinnan tietä. Tarkoitus oli ehtiä Kuivastuun tuntia aikaisemmalle lautalle, sillä varaus aikomaamme lauttaan ei ollut onnistunut. Anti Toplaan kertoi alkumatkan aikana meidän kohteistamme alustavasti. Laivalla söimme omia eväitä tai nautimme laivan keittiön tarjoamia muita antimia. Kuva 1. Kirkon parkkipaikalla kirkkokierrokselle lähdössä Laurentius-kirkon takana. HANILAN MUSEO Virtsun satamassa meitä vastassa oli pappi Malk Meelis, jolla oli tietoa Lihulan alueen kirkoista. Ensimmäinen kohteemme oli Hanilan museo, joka sijaitsee aivan Hanilan kirkon lähellä. Museon esittelijänä oli museon johtaja Liivi Vainu. Hanilan museo sai alkunsa toimittuaan ensin Hanilan kirkon kouluna. Ennen koulua paikalla oli kapakka, joka paloi 1800-luvun lopulla. Kapakan paikalle rakennettiin kivirakenteinen koulu vuonna Uusi puinen koulurakennus valmistui Lapset asuivat samassa koulurakennuksessa opetuksen aikana. Museo perustettiin vuonna 1993, kun paikan omistanut August Tamberg lahjoitti talon Hanilan kunnalle. Eestin presidentti

2 Lennart Meri avasi museon Museoon on kerätty paljon vanhojen talonpoikien valmistamia ja käyttämiä työvälineitä, sekä naisväen valmistamia vaatteita, raanuja ja muita esineitä. Mielenkiintoinen paikka. Kuva 2. Hanilan museon johtaja Liiv Vainu toivottamassa meitä tervetulleiksi Kuva 3. Hanilan museossa Anti Toplaan äänessä

3 Kuva 4. Hanilan museossa katselemassa Kuva 5. Vaatevarastoa tutkimassa museon vintillä Hanilan museon kotisivut löytyvät osoitteesta:

4 HANILAN KIRKKO Museon johtaja toimi oppaana Hanilan kirkossakin ja hän kertoi kunnan keskuksen siirtyneen Virtsuun, joten siellä toimii myös kirkko. Hanilan kirkossa pidetään hartaustilaisuuksia kolme kertaa vuodessa. Hanilan kunta on mainittu jo vuonna 1218 kruunun kirjoissa Lätin Henrikin aikaan. Alue oli tärkeä paikka Saarenmaan ja Länsi Viron Piispakunnalle, koska se oli tärkeän kulkureitin varrella. Hanilan kirkko rakennettiin vuonna 1260 ja se on pyhitetty apostoli Paavalille. Hanilan kirkko on parhaiten säilyneitä keskiaikaisia kirkkoja Länsi-Virossa. Vuosisatojen aikana kirkko on saanut tottua sotiin ja ryöstämisiin. Vuonna 1991 aloitettiin kirkon kunnostustyöt ja vuonna 1994 alkoi seurakunta kokoontua kirkossa. Kirkon torni on uusi, sillä se on rakennettu 1900-luvulla. Kirkon oven vieressä olleilla kivillä olivat köyhät istuneet ja kerjänneet rahaa. Kirkko oli kunnostusvaiheessa, sillä seinien alaosat oli avattu ja alustan kuivaus oli käynnissä. Kirkossa ei ollut urkuja, joten hartaustilaisuudet hoidetaan pikkuisen sähköharmonin avulla. Puinen alttari on valmistunut 1709 ja siihen on kirjoitettu kaikkien lahjoittajien nimet. Kirkon urut vietiin 1970 Haapsaluun, jossa ne katosivat. Tästä todistuksena on edelleen tyhjä urkuparvi kirkossa. Kirkon alttarin edustalle on haudattu parikymmentä vainajaa. Hautapaasien perusteella voi päätellä vainajien olleen jopa pakanallisilta ja esikristillisiltä ajoilta peräisin lattian pinnassa olevien hautapaasien merkinnöistä päätellen. Hanilan kirkko on noin 10 vuotta nuorempi kuin Karusen kirkko. Karusen kirkko kuului Liivin ritarikunnalle, joka oli paha kilpailija samalla alueella. Kuva 6. Hanilan kirkolle menossa

5 Kuva 7. Hän kanttoriksi aikoo? Karl Mändar koskettimilla Kuva 8. Hanilan kirkkoa sisältä katselemassa

6 Kuva 9. Hanilan kirkon parvi taustalla on ilman urkuja Kuva 10. Alttarialueella Hanilan kirkossa

7 KARUSEN KIRKKO Karusen kirkko rakennettiin vuoden 1250 paikkeilla ja se on pyhitetty Pyhälle Margaritalle. Kirkko on Eestin vanhimpia kirkkoja, joka rakennettiin Saarenmaalta Tallinnaan menevän kauppatien varteen. Rakentajana oli Liivin ritarikunnan ritarimestari Otto de Lutterberg. Hän kaatui taistelussa, jota käytiin meren jäällä ja mantereella Saarenmaalta tulleita liettualaisjoukkoja vastaan talvella 1270 ja hänet haudattiin Karusen kirkon alttarin eteen ja osittain sen alle. Kuva 11. Karusen kirkossa pappi Malk Meelis oikealla ja Anti Toplaan vasemmalla Kuva 12. Karusen kirkon urut

8 Kuva 13. Anti Toplaan ja Malk Meelis Karusen kirkossa Kuva 14. Kirkkoretkeläiset alttaritaulun edessä Karusen kirkossa

9 Karusen kirkko on kymmenkunta vuotta vanhempi, kuin Hanilan kirkko ja se on pyhitetty Pyhälle Margareetalle. Hän oli pakana-ajalla elänyt nainen, joka kääntyi kristinuskoon. Tarina kertoo, kuinka neito pääsi karkuun lohikäärmeen kynsistä. Roomalainen sotaherra halusi neidon puolisokseen, mutta tämä ei suostunut luopumaan neitsyydestään. Neito suljettiin vankityrmään ja lohikäärmeen muodon ottanut saatana nielaisi tytön suuhunsa. Ritari, jonka kättä tyttö oli hoitanut, hakkasi lohikäärmeen pään poikki ja neito pelastui elävänä lohikäärmeen vatsasta. Neidon piina kuitenkin jatkui edelleen, sillä häntä piinattiin ja kidutettiin kaikin tavoin. Myöhemmin hänet nimitettiin kuolemansa jälkeen pyhimykseksi. Alkuaan kirkko oli pienempi, sillä se käsitti ainoastaan, alttariosan josta alla oleva kuva on otettu. Vuonna 1895 rakennettiin kirkon länsitorni. Kirkon sisäpuolelle on vuonna 1934 kiinnitetty muistolaatta, jossa on vapaussodassa kaatuneiden paikkakuntalaisten nimet. Neuvostoaikana se peitettiin toisella taululla, sillä kirkkoja ei silloin suosittu. Niitä käytettiin silloin varastona ja muihin tarkoituksiin. Seurakunnalla on vapaaehtoinen jäsenmaksu, mutta maksajia on vain parikymmentä. Kirkolla on nuorisolle ja luontoihmisille toimintaa ja heille järjestetään rukoushetkiä pakanallisina juhlapyhinä, kuten mm. juhannuksena. Seurakunnalla on myös metsäalttareita, joihin kutsutaan luonnosta kiinnostuneita hartaushetkiin. Kävimme myös kirkon ulkopuolella olevassa kappelissa. Pyöreä kappeli on rakennettu kirkon pihalle 1800 luvun lopulla. Kävimme kappelissa katsomassa sitä sisäpuolelta. Siellä oli myös harmoni ja pienimuotoisia hartauksia siellä on järjestettykin. Tällä hetkellä siellä olivat kunnostustyöt käynnissä. Kuva 15. Kirkkokierroksella alttaritaulun edessä Karusen kirkossa

10 RUOKAPAIKKA TRAHTER BIRGIT Kuva 16. Ruokapaikkaan päästy Kuva 17. Marjatta ja Esko Pulli liittyneet retkeläisten mukaan

11 Tämä ruokapaikka oli todettu hyväksi paikaksi jossain arvostelussa, joten se oli hyvä valinta. Jokainen sai tilata haluamaansa ruokaa ja sitä odotellessa juttu luisti. Matkalla oli käyty mielenkiintoisissa kohteissa ja lisää oli luvassa. Ruoka maistuikin oikein hyvältä ja kunnon ruualla saatiin joukkoon taas parempi mieli. Pullitkin saapuivat paikalle hieman myöhässä, mutta reissussa tapahtuu aina jotain yllättävää. Kiitokset Salmelle hyvästä ruokapaikan valinnasta. Anti Toplaan kertoi matkan varrella bussissa suuresta lahjoituksesta Kihelkonnan kirkolle. Joku autokauppias oli lahjoittanut euroa kirkon kunnostukseen. Sillä saa jo paljon aikaan ja se tuli tosi tarpeeseen. LIHULA LINNA JA LIHULAN KIRKKO Lihulaan ei ollut pitkää matkaa ruokapaikasta ja oli todella mukavaa lähteä ruokahalun tyydyttämisen jälkeen eteenpäin. Ajoimme ensin Lihulan kartanon parkkipaikalle ja lähdimme tutustumaan linnoituksen jäänteisiin linnan valleille. Saarenmaalaiset tekivät paljon ryöstöretkiä siihen aikaan ja heidän joukkojensa vahvuus oli n miestä. Maa on noussut niistä ajoista n. 3 metriä, joten linnoitusta oli vesitse suhteellisen helppo lähestyä 1200 luvulla. Lihula on ollut asutettuna jo kivikaudella ja 1300-luvun alussa Lihulan ympärillä oli paljon kyliä. Eestiä hallitsevan piispan määräyksestä Lihulaan rakennettiin linnoitus vuosina Alueesta tuli kirkollinen keskus ja paikalle rakennettiin nunnaluostari ja kirkkoja. Paikalle syntyi myös pieni kaupunki. Linna tuhottiin ritarikunnan ja piispan istuimen välillä käydyssä sodassa Viimeisin hyökkäys linnaa vastaan tehtiin luvulla linnan muurit revittiin alas. Kartanoa remontoitiin ja vallihautoja täytettiin myös aloitettiin linnan restaurointityöt ja korjaaminen. Kaivauksissa on huomattu, että linnan osia on vielä maan peitossa hyvin säilyneinä. Kuva 18. Retkeläisiä Lihulan linnanraunioilla

12 LIHULAN KIRKKO Lihulan kirkolle ajeltiin pitkin Lihulan pääkatua suurin piirtein keskelle kylää ja poistuttiin bussista kirkkoa katsomaan. Vanha kirkko oli rakennettu n Vanhan kirkon rakenteita käytettiin hyväksi kirkon entisöimisessä vaiheilla. Kirkko on nimetty Elisabethin kirkoksi. Urut on valmistettu Urut on siirretty uuteen kirkkoon. Kirkossa oli konsertin harjoittelu meneillään ja sitä jäimme kuuntelemaan pitkäksi aikaa. Onneksi soittajat eivät häiriintyneet kuuntelustamme ja lopuksi taputimme heille innokkaasti ja musiikista nautinnon saaneina. Anti Toplaan kertoi, että Lihulan kirkko on väärään suuntaan rakennettu kirkko, sillä se on rakennettu itä-länsi suuntaan. Kuva 19. Lihulan kirkko

13 Kuva 20. Soittajat harjoittelemassa illan esitykseen Lihulan kirkossa Kuva 21. Lihulan kirkolta lähdössä

14 MIHKLIN KIRKKO Lihulan kirkolta ajelimme Koongan kuntaan ja Mihklin kirkolle, jossa meidät vastaanotti kirkkoherran ja läänin rovastin poika. Hän toimii seurakunnan kirjanpitäjänä. Kuva 22. Mihklin kirkon pappilassa oppaamme ja kirjanpitäjä Toomas Maarann Kuva 23. Mihklin kirkon urkuparvi

15 Mihklin kirkko ja muut rakennukset sen ympärillä on parhaiten säilynyt kirkkokokonaisuus Eestissä. Kirkko sijaitsi aikanaan saarella ja on nyt osa mannerta maanouseman takia. Kirkko on rakennettu 1300-luvulla. Kirkon yksi rakennus toimi kesäisin jäähuoneena, sillä alueella oli karjaa ja maitoa täytyi pitää viileänä. Puhetta oli myös metsäveljistä, sillä yksi kuuluisimpia metsäveljiä on haudattu Mihklin kirkkomaahan. Metsäveljet toimivat II-maailmansodan aikana neuvostojoukkoja vastaan ja siirtyivät sitten metsiin piiloon miehittäjiltä. Heitä metsästettiin kuin eläimiä neuvostojoukkojen toimesta ja monet kuolivat näissä takaa-ajoissa. Osa pakeni meritse ulkomaille ja mahdollisesti pelastui sillä tavoin. Kuva 24. Oppaamme Saarnastuolin edessä Mihklin kirkossa vietetyn tutustumiskäynnin jälkeen piti ajella vielä Mihklin maalinnalle, mutta eturenkaassa oli vähentynyt ilma alapuolelta, joten etsimme autohuoltopaikan ja saimme renkaan täytettyä. Sen jälkeen ei ollut enää aikaa maalinnalle menoon, vaan ajelimme lautalle ja sieltä sitten Kuresaareen Lihulan kautta, jonne jätimme Anti Toplaanin kotinsa risteykseen. Me muut jatkoimme Laurentius-kirkon parkkipaikalle ja matka oli takana. Kiitokset kaikille oppaille Anti Toplaanille, Liivi Vainulle, Malk Meelisille ja Toomas Maarannalle opastuksista ja mukana olleille seuralaisille kiitokset miellyttävästä matkasta, jonka järjestelijänä Salme Rinne ansaitsee erityiskiitokset. Christina Nouroulle kiitokset kuvista ja muusta avusta. Matti Suominen Kulttuurivene ry sihteeri, tiedottaja ja kotisivut