KASVU JATKUU PERUSOPETUSLAIN MUKAISESTA ESIOPETUKSESTA KOULUUN

Transkriptio

1 KASVU JATKUU PERUSOPETUSLAIN MUKAISESTA ESIOPETUKSESTA KOULUUN RAISION KAUPUNKI 1/2011 Varhaiskasvatuksen kehittämistyötyhmä (varke) 1

2 1. JOHDANTO ESIOPETUKSEN TOIMINTA AJATUS ESIOPETUKSEN OPPIMISYMPÄRISTÖ ESIOPETUKSEN TOIMINTATAVAT Lapsilähtöinen toimintatapa Arkitoimintapedagogiikka Pienryhmätoiminta Leikki ESIOPETUKSESSA NOUDATETTAVAT YLEISET KASVATUS- JA OPPIMISTAVOITTEET ESIOPETUKSEN SISÄLTÖALUEET JA PEDAGOGINEN TOTEUTTAMINEN Terveys ja hyvinvointi Fyysinen ja motorinen kehitys Kieli ja vuorovaikutus Matematiikka Ympäristö- ja luonnontieto Taide ja kulttuuri Etiikka ja katsomus Uskontokasvatus MONIKULTTUURISTEN LASTEN KIELENKEHITYKSEN TUKEMINEN KASVUN JA OPPIMISEN TUKI JA TUKIMUODOT Yleinen tuki Tehostettu tuki Erityinen tuki Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma Oppilashuoltoryhmät YHTEISTYÖ Yhteistyö kodin kanssa, kasvatuskumppanuus Yhteistyö muiden tahojen kanssa, moniammatillinen yhteistyö Yhteistyö perusopetuksen kanssa ARVIOINTI Lapsen kehityksen ja oppimisen seuranta ja arviointi Toiminnan toteutumisen jatkuva arviointi SANASTOA LAATIJAT LIITTEET

3 1. JOHDANTO Raisiossa kaupungin esiopetussuunnitelman laati Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (64/011/2000) pohjalta esiopetuksen ohjaus- ja seurantaryhmä. Varhaiskasvatuksen kehittämistyöryhmä Varke on päivittänyt opetussuunnitelmaa keväällä 2011 opetushallituksen esiopetussuunnitelman perusteiden 2010 mukaisesti. Siinä luodaan yleiset raamit, periaatteet, tavoitteet ja sisällöt. Tämä on pohjana päiväkotikohtaisille esiopetussuunnitelmille. On pyrittävä siihen, että mahdollisimman moni opetusta toteuttava henkilö osallistuisi suunnitelman laadintaan, jotta sitoutuminen sen noudattamiseen varmistuisi. Myös lasten huoltajien on voitava vaikuttaa työhön varsinkin opetussuunnitelman kasvatustavoitteita suunniteltaessa. Tapa, miten huoltajat osallistuvat suunnitteluun, on mietittävä päiväkotikohtaisesti. Esiopetuksen pedagogiikkaa voidaan hahmottaa kolmen opetussuunnitelmamallin avulla, joita ovat eheyttävä (curriculum), ainejakoinen (lehrplan) ja kehkeytyvä (emergent) opetussuunnitelmamalli. Opetussuunnitelmamallien lähtökohdat kertovat osaltaan siitä, minkä tyyppisestä ajattelutavasta on kyse: Sekä eheyttävä että ainejakoinen opetussuunnitelmamalli perustuvat opettajan ennakkosuunnitteluun ja ovat tässä mielessä lähtökohtaisesti opettajalähtöisiä (aikuislähtöisiä). Sen sijaan kehkeytyvä opetussuunnitelmamalli perustuu opetusprosessiin, jolloin sisällöt määräytyvät teema- ja projektityöskentelyn aikana ja syntyvät vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Kaksi ensin mainittua opetussuunnitelmatyyppiä kirjoitetaan etukäteen, kun taas kehkeytyvä opetussuunnitelma voidaan kokonaisuudessaan kirjoittaa vasta kulloisenkin opetuskokonaisuuden jälkeen dokumentaatioon perustuvana toteutuneena opetussuunnitelmana. Eheyttävän opetuksen keskeisin sovellus on fröbeliläisestä traditiosta ja Aukusti Salon kokonaisopetuksesta juontuva keskusaihe, eheyttävä aihekokonaisuus, jonka tarkoituksena on keskittää opetettava asia ja lasten mielenkiinto yhteen aiheeseen. Aiheet valitaan lasten elämänpiirin, vuodenaikojen, kulttuurin eri muotojen, luonnon ilmiöiden ja rakennetun ympäristön mukaan. Perusopetuksen aihekokonaisuudet on esimerkki eheyttävän opetuksen nykyideasta. 3

4 Valtakunnallinen Esiopetuksen opetussuunnitelma (2010) antaa mahdollisuuden toteuttaa myös ainejakoista opetusta. Esiopetuksessa ainejakoisen opetussuunnitelman yhteydessä käytetään sisältöalueen käsitettä. Keskeisiä sisältöalueita ovat kieli ja vuorovaikutus, matematiikka, etiikka ja katsomus, ympäristö- ja luontotieto, terveys, fyysinen ja motorinen kehitys sekä taide ja kulttuuri. Kolmannessa opetussuunnitelmamallissa lähtökohtana ovat lasten kehkeytyvät intressit, jolloin voidaan puhua lapsilähtöisestä pedagogiikasta. Kehkeytyvässä opetuksessa opettajien tehtävänä on lasten intressien näkyväksi tekeminen havainnoimalla ja dokumentoimalla lasten toimintaa, leikkiä ja arjen askareita. Erilaiset opetussuunnitelmamallit eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan käytännön pedagogisessa työssä ne lomittuvat ja/tai vuorottelevat eri tavoin. Keskusaiheiden rinnalla voidaan hyödyntää sisältöalueisiin perustuvaa pedagogista jakoa. Suunnittelussa voidaan siis nojautua keskusaiheisiin, mutta niiden rinnalla voidaan käyttää myös sisältöalueista lähtevää suunnittelua. Musiikille, liikunnalle, kuvalliselle ilmaisulle ja askartelulle voidaan esimerkiksi varata omat viikonpäivänsä. Lapsilähtöisissä projekteissa laadullista dokumentaatioaineistoa analysoimalla saadaan vastaus myös siihen, mitkä sisältöalueet ovat kulloisissakin projekteissa mukana. Sisältöalueet ovatkin luonnollinen osa pitkäkestoisia projekteja. Tällöin esimerkiksi kieli on mukana sekä ilmaisu- ja vuorovaikutustaitona että omana opetuksen sisältöalueena. 2. ESIOPETUKSEN TOIMINTA AJATUS Perusopetuslain mukainen esiopetus on kaikille 6-vuotiaille tarkoitettua maksutonta toimintaa. Esiopetuksen päivittäinen toiminta perustuu perusopetuslain mukaiseen esiopetuksen opetussuunnitelmaan ja lapsikohtaisiin yksilöllisiin tavoitteisiin. Esiopetus on suunnitelmallista ja tavoitteellista opetusta ja kasvatusta, jonka tavoitteena on vahvistaa lapsen myönteisen minäkuvan ja terveen itsetunnon kehittymistä ja tukea lapsen oppimisvalmiuksien vahvistumista. Esiopetuksen tehtävänä on myös oppimisvaikeuksien ehkäiseminen ja varhainen havaitseminen. Esiopetus osana varhaiskasvatusta ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta sisällöllisesti johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Oppiminen on konkreettista ja kokonaisvaltaista. Opittava asia toistuu eri sisältöalueilla. Esiopetusvuoden lopussa lapsi saa todistuksen osallistumisesta esiopetukseen kuluneen lukuvuoden aikana. 4

5 3. ESIOPETUKSEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Oppimisympäristöön kuuluvat sosiaalinen, fyysinen ja psyykkinen ympäristö. Turvallinen ja sensitiivinen kasvatusyhteisö tukee monipuolisesti lapsen kasvua ja oppimista. Lapsi tekee havaintoja, pohtii ja löytää ratkaisuja erilaisiin asioihin. Hän leikkii, oppii ja tutkii omassa vertaisryhmässään vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Hyvässä oppimisympäristössä on kiireetön, avoin ja rohkaiseva kasvatusilmapiiri. Fyysinen oppimisympäristö on monipuolinen ja muunneltava. Leikkiin ja toimintaan tarvittavat materiaalit ovat lapsen saatavilla. Oppimisympäristö ei rajoitu vain esiopetustilaan, vaan piha-aluetta ja ympäröivää luontoa hyödynnetään toiminnassa. Siihen kuuluvat myös lähiympäristö liikunta-alueineen. Jokaisella työyksiköllä on mahdollisuus kehittyä omaleimaiseksi ja profiloitua haluamallaan tavalla. Raisiossa esiopetusta annetaan päiväkodeissa sekä koulujen yhteydessä. Yhteistyö esi- ja alkuopetuksen kesken takaa lapselle joustavan ja turvallisen siirtymisen kouluun. Luontoryhmä Päiväkoti Kirsikan yhteydessä toimivan luontoryhmän esiopetus perustuu lapsen kokonaisvaltaiseen, koko keholla oppimiseen ja luontosuhteen luomiseen. Teema- ja projektityöskentelyn kautta lapsi oppii näkemään kokonaisuuksia ja ymmärtämään yhteyksiä. Oppimissuunnitelma seuraa vuodenaikoja niin metsä-, merenranta-, kuin kaupunkiympäristössäkin. Kaikki esiopetuksen osa-alueet huomioidaan ja esiopetus sisällytetään jokapäiväiseen ulkona olemiseen. 4. ESIOPETUKSEN TOIMINTATAVAT 4.1. Lapsilähtöinen toimintatapa Esiopetuksen lähtökohtana on lapsilähtöinen toimintatapa, joka perustuu lapsen haluun ja kykyyn oppia. Opettaja vastaa toiminnan suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioimisesta. Lapsilähtöinen toiminta ottaa huomioon lapsen yksilöllisen kehitystason sekä lapsen omat toiveet ja kokemukset. Oppiminen perustuu avoimille vuorovaikutussuhteille. Lapselle annetaan mahdollisuus myönteisiin oppimiskokemuksiin. Lapsen ja hänen oppimisympäristönsä välinen vuorovaikutus on olennainen osa kasvatus- ja oppimistapahtumaa. Vuorovaikutussuhteiden tulee olla tasavertaisia, luottamuksellisia, 5

6 lasta tukevia ja kannustavia. Oppimisympäristö edistää vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Lapsi on arvokas mielipiteineen. Toimintaa suunnitellessa otetaan huomioon lasten toiveet kuunnellen aidosti ja havainnoiden lapsia. Lapsen yksilöllistä kasvua ja kehitystä tuetaan esimerkiksi laatimalla jokaiselle lapselle henkilökohtainen oppimissuunnitelma. Opettaja suunnittelee, toteuttaa ja arvioi toimintaa yhteistyössä henkilöstön, kodin ja lasten kanssa Arkitoimintapedagogiikka Arkitoimintapedagogiikalla tarkoitetaan lapsen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kasvatus- ja oppimistavoitteiden tietoista ja kokonaisvaltaista hyödyntämistä erilaisissa päiväkodin arkisissa tilanteissa. Näitä arkitoimintatilanteita ovat mm. ruokailu, hygienia-, pukemis- ja riisumistilanteet sekä päivälepo, ulkoilu ja erilaiset siirtymätilanteet. Aikuisilla on mahdollisuus tukea arkitoimintapedagogiikan avulla lapsen yksilöllisen kasvun ja kehityksen edistymistä. Näin arkitoimintatilanteet korostuvat leikin ja erilaisten opetustuokioiden ohella merkittävinä lapsen ja aikuisen välisinä vuorovaikutustilanteina, joissa aikuisilla on mahdollisuus turvata lapselle mm. yksilöllisyyden huomioimista, omatoimisuuden vahvistumista, kokemuksellista oppimista ja lapsen ongelmaratkaisutaitojen kehittymistä. (Arki, Raision kaupungin päivähoidon arkitoimintapedagogiikka 1/2008) 4.3. Pienryhmätoiminta Pienryhmätoiminta ja sen kehittäminen esiopetuksen arjessa ovat muodostuneet koko Raision päivähoidon yhteiseksi haasteeksi. Pienryhmätoiminta on samanaikaistettua toimintaa ja siinä voi olla lapsia vähintään kaksi ja enintään noin kolmasosa koko esiopetusryhmästä. Pienryhmät voivat olla kiinteitä tai vaihtuvia. Pienryhmä toimintaa ohjaava aikuinen saattaa pysyä samana tai vaihtua toiminnan mukaan, miten kulloinkin nähdään tarkoituksenmukaisena. Pienryhmätoiminnan avulla tähdätään mm. vuorovaikutussuhteiden paranemiseen sekä lasten keskinäisissä suhteissa, kuin myös lapsen ja aikuisen välisessä vuorovaikutuksessa. Pienryhmätoiminta mahdollistaa myös sen, että lapsi saa enemmän aikuisen aikaa ja voi tuoda esille omia vahvuuksiaan, mutta voi myös harjoitella taitojaan niillä osa-alueilla jotka vaativat vielä harjoitusta. Kun toimitaan pienryhmissä, lasten havainnointi helpottuu ja tarkentuu. Tämän lisäksi aikuiset pystyvät tutustumaan paremmin lapsiin ja luomaan läheisemmän ja 6

7 luottamuksellisemman suhteen heidän kanssaan. Pienryhmätoiminnan etuutena voidaan pitää myös työrauhan saavuttamista, kun mm. melutaso alenee huomattavasti toimittaessa pienemmissä ryhmissä. Varke työstää lukuvuoden aikana julkaisun pienryhmätyöskentelyhankkeesta Leikki Leikki on yksi esiopetuksen arvokkaimmista ja keskeisimmistä toimintamuodoista ja tärkeä opetuksen väline. Leikki on lapsen omia kokemuksia, tunteita, ajatuksia, iloa ja aktiivisuutta ympäröivästä maailmasta. Leikki kehittää lapsen ajattelua, mielikuvitusta, ongelmanratkaisukykyä, luovuutta ja keskittymistä. Samalla hänen minäkuvansa ja itsetuntonsa vahvistuvat. Lapsen kielelliset, matemaattiset ja liikunnalliset perustaidot kehittyvät ja lapsi oppii suunnittelemaan ja sopimaan asioita. Leikin jatkuvuus lisää lapsen keskittymiskykyä. Leikin kautta hän purkaa tunteitaan ja harjoittelee sosiaalisia vuorovaikutussuhteita. Leikin avulla lapsi käsittelee hänelle vaikeita ja pelottaviakin asioita. Leikin kautta lapsi käsittelee ja jäsentää uutta tietoa suhteessa kokemuksiinsa sekä sijoittaa sen osaksi aikaisemmin oppimaansa. Aikuisen tehtävänä on antaa lapselle riittävästi aikaa ja tilaa leikin toteuttamiselle. Omaehtoisessa leikissä lapsi itse kehittää aiheen ja sisällön. Aikuiselle lapsen leikki antaa arvokasta tietoa lapsen kehityksestä ja elämäntilanteesta. Tätä tärkeää tietoa voidaan hyödyntää esiopetuksen suunnittelemisessa ja toteuttamisessa. 5. ESIOPETUKSESSA NOUDATETTAVAT YLEISET KASVATUS- JA OPPIMISTAVOITTEET Esiopetuksen tavoitteet määräytyvät toisaalta kunkin lapsen yksilöllisistä kehittymisen mahdollisuuksista ja oppimisedellytyksistä ja toisaalta yhteiskunnan tarpeista. Yhteistyö kodin kanssa luo pohjan kasvamiselle ja oppimiselle. Keskeisenä tavoitteena on vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa. Aktiivinen oppiminen tapahtuu lapsen omakohtaisten kokemusten ja elämysten kautta. Leikin kautta oppiminen on keskeistä. Lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja säilyttää oppimisen ilon ja innostuksen. Hän uskaltaa rohkeasti ja luovasti kohdata uudet oppimishaasteet. Hän oppii perustietoja, taitoja ja valmiuksia ikänsä ja kehitystasonsa mukaan. Lapsen oppimaan oppimisen taidot kehittyvät ja hän on tietoinen oppimisestaan. Lapsi arvioi itseään yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Hän osaa suhtautua kriittisesti näkemäänsä, 7

8 kuulemaansa ja kokemaansa. Lapsi sietää pettymyksiä ja osaa käsitellä erilaisia tunteita. Lapselle annetaan tietoja ja taitoja selviytyä muuttuvassa ympäristössä ja erilaisissa arkipäivän tilanteissa. Kasvamiselle ja oppimiselle luodaan kiireetön ilmapiiri. Lapsi sisäistää hyvät tavat, ymmärtää niiden merkityksen osana arkipäivää ja osaa ottaa toiset ihmiset huomioon. Lapsi kasvaa vastuuntuntoiseksi yhteisön jäseneksi ja on valmis auttamaan muita. Hän ymmärtää oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan. Lasta ohjataan kunnioittamaan elämää, ja hyväksymään erilaisuutta, nauttimaan luonnosta, huolehtimaan lähiympäristöstään ja ymmärtämään oman toimintansa vaikutuksia. Lapsen kieli- ja kulttuuri-identiteetti sekä hänen kykynsä ilmaista itseään monipuolisesti vahvistuvat ja kehittyvät. Hän tutustuu eri taidemuotoihin, paikalliseen ja kansalliseen kulttuuriin sekä mahdollisuuksien mukaan myös muihin kulttuureihin. 6. ESIOPETUKSEN SISÄLTÖALUEET JA PEDAGOGINEN TOTEUTTAMINEN Esiopetus perustuu opetuksen eheyttämiseen, jossa opetus muodostuu kokonaisuuksista. Nämä liittyvät lapsen elämänpiiriin sekä lapsen maailmankuvaa laajentaviin ja jäsentäviin sisältöihin. Eheytetyssä opetuksessa lapset osallistuvat aktiivisesti oppimisprosessin suunnitteluun, toteutukseen ja oman oppimisensa arviointiin. Eheyttävän opetuksen edellytyksenä on opettajan tietoisuus oppiaineiden sisällöistä, joita käsitellään teematyöskentelyn ja projektien yhteydessä Terveys ja hyvinvointi Esiopetuksessa edistetään lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä sekä kasvua ja kehitystä. Lasta autetaan tiedostamaan itsensä suhteessa muihin ja ympäristöön antamalla myönteisiä kokemuksia ja osallistumisen mahdollisuuksia. Luonnollisissa arkipäivän tilanteissa edistetään lapsen valmiuksia ymmärtää ja ottaa vastuuta omasta terveydestään ja turvallisuudestaan. Lasta ohjataan liikkumaan turvallisesti omassa lähiympäristössään. Lasta opetetaan huolehtimaan terveydestään ja päivittäisestä henkilökohtaisesta hygieniastaan. Lapsen terveellisiä ruokatottumuksia tuetaan ja lasta ohjataan hyviin ruokailutapoihin. Toiminnalla ja tapakasvatuksella lasta ohjataan myönteisiin ihmissuhteisiin ja tunne-elämän terveyteen sekä välttämään väkivaltaa. Lapsen kasvua ja kehitystä tuetaan huolehtimalla työn, levon ja virkistyksen välisestä tasapainosta. 8

9 6.2. Fyysinen ja motorinen kehitys Päivittäinen monipuolinen liikunta on välttämätöntä lapsen tasapainoiselle kasvulle, kehitykselle ja terveydelle. Liikkumisen ja leikin avulla harjaannutetaan lapsen fyysistä kuntoa, liikehallintaa ja motorisia perustaitoja. Lapsen hienomotoriikka, kädentaidot sekä käden ja silmän yhteistyö kehittyvät arkipäivän toiminnoissa. Ohjatun liikunnan lisäksi lapselle annetaan mahdollisuuksia omaehtoiseen liikunnalliseen toimintaan ja leikkiin. Lasta tuetaan toimimaan omatoimisesti, aloitteellisesti ja yhteistoiminnallisesti ryhmässä sekä rohkeasti kaikissa liikuntatilanteissa. Lasta ohjataan ymmärtämään liikunnan merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Kehontuntemus - kehon osien nimeäminen - erilaiset aistitoiminnot - liikkeiden nimeäminen Perusliikkeet - käveleminen - juokseminen - hyppääminen - kieriminen - pyöriminen - ryömiminen - kiipeäminen - heittäminen - kiinniottaminen - potkiminen - pompottaminen Liikuntalajit - satu- ja mielikuvaliikunta - tanssi - musiikkiliikunta - luistelu - hiihto - uinti - yleisurheilu - joukkuepelit 6.3. Kieli ja vuorovaikutus Kieli on ajattelun väline. Mitä enemmän lapsi ymmärtää käsitteitä ja niiden yhteyksiä, sitä paremmin hän pystyy käsitteelliseen ajatteluun. Kieli antaa välineitä itseilmaisuun. Se on kommunikoinnin väline ja sillä on tärkeä merkitys ihmissuhde- ja yhteistyötaitojen kehittymisessä sekä minäkuvan vahvistumisessa. Äidinkielen omaksuminen antaa juuret omaan kulttuuriin. Esiopetuksessa luodaan pohjaa luku- ja kirjoitustaidon oppimiselle. Alkavan luku- ja kirjoitustaidon perustana on, että lapsi on kuullut ja kuunnellut, hän on tullut itse kuulluksi, hän on puhunut ja hänelle on puhuttu, hänen kanssaan on keskusteltu, hän on kysellyt ja hänelle on vastattu. Lasten erilaiset tiedot ja taidot otetaan huomioon järjestämällä avoin 9

10 oppimisympäristö, jossa kukin lapsi voi tarttua kirjoitettuun kieleen omien edellytystensä mukaisesti. Yhteistyö- ja kommunikaatiotaitojen kehittäminen - luottamuksen - muiden aikaansaaminen huomioonottaminen ja kuunteleminen, oman vuoron odottaminen - vastuuntunnon lisääminen -tunteiden ilmaisu Puheen ymmärtäminen ja tuottaminen - puheen ymmärtäminen - kuullun kertomuksen ja toimiminen sen ymmärtäminen ja mukaan jäsentäminen - kerronnan ja keskustelemisen sekä puheilmaisun kehittäminen - monipuolisen kielen kehittäminen Muistin harjoittaminen - kuulomuistin kehittäminen - visuaalisen muistin kehittäminen Käsite- ja sanavaraston kehittäminen - kokoa, suuntaa ja - vertailumuotojen paikkaa ilmaisevien oppiminen käsitteiden oppiminen - abstraktien käsitteiden ymmärtäminen - yläkäsitteiden oppiminen Ajattelun kehittäminen - syy- seuraussuhde - kriittisen ajattelun kehittäminen - lajitteleminen eri ominaisuuksien mukaan - johdonmukaisen järjestyksen havaitseminen Lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvät taidot - kielellisen tietoisuuden - kirjainten ja äänteiden edistäminen tunnistaminen - kuvalukeminen - sanojen - leikkikirjoittaminen kokonaisvaltainen hahmottaminen - mekaaninen/ motorinen harjoittaminen Tutustuminen monipuolisesti kirjoitettuun kieleen - erilaisten tekstien: -lastenkirjallisuuden satujen, runojen, lorujen, klassikoihin tutustuminen tietotekstin kuunteleminen -kirjastoon tutustuminen - oman tarinan tuottaminen 10

11 6.4 Matematiikka Esiopetuksen tavoitteena on luoda pohja matemaattisen ajattelun kehittymiselle, sekä herättää lapsen kiinnostus matematiikkaan leikin ja arkipäivän toiminnan kautta. Matematiikkaan liittyvät keskeisesti ajattelu, muisti, havainnointi, ongelmanratkaisu ja oivaltaminen. Havainnoimalla, mittaamalla, luokittelemalla ja sarjoittamalla lapsi oppii matematiikan perusteita. On tärkeää luoda innostava oppimisympäristö, jossa lapsella on aktiivinen rooli oppia matematiikkaa eri aistiensa avulla. Tämä tukee käsitteiden oppimista ja luovaa ongelmanratkaisua, sekä antaa myönteisiä kokemuksia matematiikasta. Hahmottaminen - lapsen hahmottamiskyvyn ja symmetriatajun kehittäminen Luokittelu - luokitteleminen värin, muodon, koon, käyttötarkoituksen tms. perusteella - erojen ja yhtäläisyyksien löytäminen tutkittavista asioista ja esineistä Numeron ja lukumäärän vastaavuus - lukualue lukumäärät, numerot lukujen symboleina, järjestyssuhteet ja lukujonot Laskutoimitukset - matematiikan monipuolisuuden ja arkielämään liittymisen ymmärtäminen - yhteen- ja vähennyslaskut pienillä luvuilla Geometria - perusmuotojen tunnistaminen - kolmiulotteisuuden hahmottaminen Mitat Avaruudelliset ja mittaaminen käsitteet - - vertailu sijaintia osoittavien käsitteiden - ymmärtäminen massa - pituus - tilavuus - aika Raha rahojen tunnistaminen - rahan arvon tutkiminen Tilastot - luetteloiden, tilastojen ja niistä laadittujen kuvaajien eli diagrammien tutkiminen 11

12 6.4. Ympäristö- ja luonnontieto Ympäristö- ja luonnontieto auttaa lasta ymmärtämään ympäristöään, tukee ajattelun ja oppimaan oppimisen taitojen kehittymistä sekä vahvistaa elämyksellistä, kokemuksellista ja emotionaalista suhdetta luontoon ja muuhun ympäristöön. Oppimisen lähtökohtana on lapsen monimuotoinen elinympäristö, jonka tunteminen luo pohjaa laajemmalle ymmärrykselle ympäröivästä maailmasta. Myönteisen ympäristösuhteen kehittymisen yhtenä edellytyksenä on, että lapsi kokee elinympäristönsä turvalliseksi ja kiinnostavaksi tutkimus- ja leikkipaikaksi. Lapsen ympäristöopiskelu tukeutuu tutkivaan, kokeilevaan ja havainnoivaan lähestymistapaan ja näiden pohjalta johtopäätösten tekoon sekä syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen. Esiopetusryhmät noudattavat toiminnassaan kestävän kehityksen ohjelmaa mahdollisuuksien mukaan. Teemat suunnitellaan siten, että ne tarjoavat lapselle mahdollisuuden rakentaa maailmankuvaa sekä hankkia arkielämän ymmärtämistä edistäviä tietoja, taitoja ja valmiuksia. Ihminen ja hänen suhteensa ympäristöön - omaan lähiympäristöön - ympäristön kauneuden tutustuminen elämyksien ja viihtyisyyden ja kokemuksien avulla vaaliminen - lähiympäristössä - oman toimintansa liikkuminen ja vaikutuksen liikennesääntöjen huomaaminen noudattaminen - sosiaalisen ympäristön jäsenenä toimiminen - omaan kulttuuriin ja sen tapoihin tutustuminen -erilaisten ihmisten ja kulttuurien arvostaminen Eliöt ja niiden elinympäristö - elollinen ja eloton luonto - luonnon monimuotoisuuden havainnoiminen lähiympäristössä Maa ja avaruus - vuodenaikojen ja vuorokauden vaihtelun havainnoiminen - erilaisten ihmisten ja kulttuurien tutkiminen Aine ja energia - tutkiminen ja kokeilujen tekeminen 12

13 6.5. Taide ja kulttuuri Esiopetuksessa musiikilla ja taidekokemuksilla on merkittävä rooli lapsen emotionaalisen, taidollisen ja tiedollisen kehityksen tukijana. Lapsille järjestetään mahdollisuuksia erilaisiin taidekokemuksiin ja nautintoihin ja niistä keskustelemisiin. Leikin sekä tutkivan ja kokeilevan taiteellisen toiminnan avulla lapsi etsii tietoa itsestään sekä ympäröivän maailman tapahtumista ja ilmiöistä. Häntä ohjataan pitkäjänteiseen taiteelliseen työskentelyyn ja arvostamaan niin omaa kuin muiden työtä. Kuvaamataito Kuvataide kehittää myönteistä asennetta taiteeseen, kulttuuriin ja ympäröivään esteettiseen maailmaan sekä rikastuttaa elämysmaailmaa. Keskeisiä tavoitealueita ovat visuaalisen ympäristön ymmärtäminen sekä kuvallisen ilmaisun kehittäminen. Tavoitteena on keksivä, tutkiva ja kokeileva lapsi. Kuvataiteen eri alueisiin tutustuminen, niistä nauttiminen ja niiden tuottaminen lisäävät lapsen itsetuntemusta ja luottamusta. Havaintojen tekeminen, katseleminen ja tutkiminen - ihminen - mittasuhteet - esineet - valo ja varjo - luonto - taidenäyttelyt Kuvan tuottaminen - perustekniikat, materiaalit ja välineet - ajatusten ja tunteiden ilmaiseminen - kertominen kuvan avulla - oma kuva Elävä viiva - liikkeen ja rytmin kuvaaminen - piste - viivan luonne - ääriviiva Värioppi - pää- ja välivärit - lämpimät ja kylmät värit - värit ja tunnelma - tummuusasteet Tilan kuvaaminen - perspektiivin tutkiminen - lähellä kaukana - tilan täyttäminen - rakentelu - symmetrisyys - järjestys 13

14 Muodot - geometriset perusmuodot - luonnon muodot - kolmiuloitteisuus Kuvallinen tiedottaminen - kutsukortit - esitteet ja julisteet - tarinan kuvittaminen - valokuvat Käsityö Käsityökasvatus toteuttaa kestävän kehityksen periaatetta ja luo valmiuksia selviytyä muuttuvassa maailmassa. Käsityö tyydyttää lapsen luontaista toiminnan tarvetta. Lapsi harjoittelee keskittymistä ja kuuntelemista sekä annettujen toimintaohjeiden vastaanottamista. Lisäksi lapsi harjoittelee ohjeiden muistamista ja niiden mukaan toimimista. Työskentely voidaan jakaa askarteluun sekä tekstiili- ja tekniseen työhön. Askartelu - repiminen - värittäminen - leikkaaminen - liimaaminen - muovaileminen - taitteleminen - rakenteleminen - purkaminen - sommitteleminen Tekstiilityö - pujottaminen - ompeleminen - punominen - palmikoiminen - solmiminen - langan käsitteleminen - kankaan käsitteleminen Tekninen työ - mittaaminen ja merkitseminen - liimaaminen - maalaaminen - lakkaaminen - naulaaminen - sahaaminen - hiominen - ruuvaaminen - tekninen rakenteleminen 14

15 Musiikki Musiikkikasvatus on hyvin monipuolinen ja erilaisia taitoja rikastuttava alue. Musiikin perustana on hiljaisuus ja kuuntelemisen taito. Rytmiikka on keskeinen musiikin osa- alue, joka tukee kehitystä ja kasvamista muillakin taitoalueilla. Musiikin opetus etenee loruista ja lauluista kehosoittimiin, siitä liikkeeseen, sitten soittimiin ja lopulta esittämiseen. Tavoitteena on kokonaisvaltainen musiikista nauttiminen kuuntelemalla ja osallistumalla musiikin tekemiseen. Musiikkikasvatuksella tulee olla olemassa olevaa lastenkulttuuria säilyttävä tehtävä. Kuunteleminen - hiljaisuus - oman äänen kuunteleminen - äänien erotteleminen - musiikkiesitykset ja konsertit Lorut, laulut ja kansanperinne - äänen tuottaminen ja - rytmitajun käyttäminen harjoittaminen - erilaiset laulutavat Rytmiikka - perusrytmi - melodia- ja sanarytmi - rytmitavut ja aika-arvot - tauot Soittaminen - perussyke - melodiarytmi - vapaa improvisointi - yksin- yhdessä - kaiku Luova ilmaisu - musiikkiliikunta - improvisointi - rentoutuminen, sisäinen kuuntelu 6.6. Etiikka ja katsomus Eettinen kasvatus sisältyy kaikkeen toimintaan ja on koko ryhmälle yhteistä. Se lähtee lapsen itsetunnon kehittymisestä ja laajenee ryhmän jäsenten sosiaalisiin taitoihin ja elinympäristöön. Eettisen kasvatuksen tavoitteena on kasvattaa lapsesta vastuuntuntoinen, myönteinen ja tasapainoinen ihminen, joka arvostaa sekä itseään että muita ihmisiä. Hän erottaa hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän. Hän kunnioittaa perusarvoja: rakkautta, hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Lisäksi hän arvostaa ja kunnioittaa lähiympäristöään ja omaa kulttuuriaan sekä muita kulttuureja ja tapoja. 15

16 Kulttuuriseen katsomuskatsomuskasvatukseen liittyy lapsen kuulluksi tuleminen katsomuksellisissa elämänkysymyksissä, ja mahdollisuus tutustua oman ja muiden ryhmässä olevien lasten uskontoihin, sekä oman kotiseudun kulttuuri- ja luonnonperintöön tutustuminen. - hyvä paha, oikein väärin - rehellisyys - anteeksi pyytäminen, antaminen ja saaminen - suvaitsevaisuus, erilaisuuden kunnioittaminen, vähemmistöjen hyväksyminen - empaattisuuteen kasvattaminen - ihmisoikeudet - elämän ja ihmisyyden kunnioittaminen, oikeus koskemattomuuteen - käyttäytymisen syiden ja seurausten ymmärtäminen - inhimillisyys, oman käyttäytymisen hallinta - lähimmäisen rakkaus ja auttamisen taito - ihmisen ja luonnon suhde - Kulttuuriperinnön vahvistaminen ja eri kulttuurien arvostaminen 6.7. Uskontokasvatus Huoltaja päättää lapsen osallistumisesta uskontokasvatukseen. Esiopetuksen uskontokasvatus on enemmistön (luterilaisuus) mukaista. Muihin uskontokuntiin kuuluvien uskontokasvatukseen osallistumisesta sovitaan kunkin lapsen huoltajien kanssa erikseen. Uskontokasvatuksessa annetaan lapselle mahdollisuus tutustua kirkollisiin juhlapyhiin ja oman uskonnon keskeisiin sisältöihin, sekä pohtia ja keskustella uskonnollisista kysymyksistä. Uskontokasvatusta toteutetaan yhdessä seurakunnan kanssa. - kirkolliset juhlat ja perhejuhlat - seurakunnan järjestämää pikkukirkkotoimintaa (merkkaa lähde!) - mahdollisuus pohtia uskonnollisia kysymyksiä - hiljentyminen 16

17 7. MONIKULTTUURISTEN LASTEN KIELENKEHITYKSEN TUKEMINEN Vuoden 2011 alussa Raisiossa on noin 750 äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvia. Suurimmat ryhmät ovat bosnian- ja albaniankieliset. Raisiossa asuvista perheistä hyvin monet ovat jo toisen polven maahanmuuttajia ja perheiden lapset ovat syntyneet Suomessa. Perheet ovat taustoiltaan ja kulttuureiltaan erilaisia mutta heitä yhdistää kuitenkin yksi yhteinen asia, perheessä on aina vallitsevana enemmän kuin yksi kieli ja kulttuuri. Tämä on asia, joka tulee tiedostaa tehtäessä yhteistyötä perheiden kanssa. Monikulttuurisen lapsen kielen oppiminen tapahtuu ensisijaisesti päivähoidon arkirutiineissa. Henkilökunnan käyttöön on tehty Monikulttuurisuuden käsikirja, jonka tarkoituksena on antaa työkaluja monikulttuuristen lasten ja perheiden kanssa työskentelyyn. Käsikirjan tehtävänä on yhtenäistää käytäntöjä varhaiskasvatuksessa, antaa tietoja ja käytännön esimerkkejä siitä kuinka auttaa monikulttuuristaustaisia lapsia ja perheitä kotoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Lapsen aloittaessa päivähoidon on tärkeää kertoa vanhemmille suomalaisen varhaiskasvatuksen periaatteista ja käytännöistä. Lapselle annetaan mahdollisuus perheessä vallitsevan kulttuurin sekä suomalaisen kulttuurin parhaaseen mahdolliseen yhteensovittamiseen. Näin luodaan pohja myös toimivalle kasvatuskumppanuudelle. Käsikirja sisältää käytännön työtapoja varhaiskasvatuksen henkilökunnalle sekä erilaisia mittareita ja seurantakaavakkeita lapsen kasvun- ja kehityksen tueksi. Oppimisen ja kehityksen tukeminen Minäkuvan tukeminen ja vahvistaminen on pohjana lapsen oppimiselle ja kehitykselle. Lapsen oma kieli ja kulttuuri ovat tärkeitä elementtejä lapsen minäkuvan positiiviselle kehitykselle. Ryhmän toiminta suunnitellaan siten, että se tukee myös monikulttuurisen lapsen oppimista. Suomen kielen opettaminen tulee muistaa kaikissa tilanteissa. Pienten lasten ryhmässä suomen kieli opitaan osana jokapäiväistä toimintaa. Lasten taitoja ja suomen kielen oppimista havainnoidaan säännöllisesti päivän eri tilanteissa ja eri metodein. Tärkein havainnointimuoto on arkihavainnointi. Arvioinnissa on hyvä tarkkailla aina sekä puheen ymmärtämistä että tuottamista. Suomen kielen edistymistä tuetaan pienryhmäopetuksessa ja S2- ryhmissä, jolloin vertaisryhmä tukee lapsen kielen harjoittelua. Lapsilla on yksilöllisiä 17

18 eroavaisuuksia oppimisessa. Useimmilla hiljainen kausi alussa voi olla jopa puoli vuotta. Lapset kuitenkin koko ajan kuuntelevat aktiivisesti ja rakentavat kielijärjestelmää. Näiden lasten oppimista tukee yksilöllinen huomioiminen. Lasten tie kohti toimivaa kaksikielisyyttä kulkee monien virheiden kautta. 8. KASVUN JA OPPIMISEN TUKI JA TUKIMUODOT Varhaiserityiskasvatus on osa yleistä päivähoitojärjestelmää, jonka perustana on yleinen varhaiskasvatus sisältöineen ja menetelmineen. Fyysinen ja sosiaalinen oppimisympäristö tukipalveluineen järjestetään siten, että lapsi voi osallistua lähipäiväkotinsa esiopetukseen. Jos perusopetukselle säädettyjä tavoitteita ei lapsen vammaisuuden tai sairauden vuoksi ilmeisesti ole mahdollista saavuttaa yhdeksässä vuodessa, alkaa oppivelvollisuus vuotta perusopetuslaissa säädettyä aikaisemmin ja kestää 11 vuotta. Päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta tehdään pääsääntöisesti ennen oppivelvollisuuden alkamista. Lapselle tehdään tällöin myös päätös erityisestä tuesta. Lapsella on oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna oikeus saada esiopetusta. Esiopetuksen erityisopetus järjestetään siten, että lapsen käytännön taidot ja oppimisvalmiudet kehittyvät, jotta hän kokee oppimisen iloa ja selviytyy myös koulussa ja myöhemmässä elämässä. Luvussa 8 kuvataan kasvun ja oppimisen tuen keskeiset tavoitteet ja järjestäminen sekä tuen rakenne. Kasvun ja oppimisen tuen tasot ovat: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki sekä eri tukimuodot ja niiden käyttö tuen eri tasoilla. Tämä kokonaisuus on perustana kunnan opetussuunnitelman laadinnalle sekä kasvun ja oppimisen tuen käytännön toteuttamiselle. Esiopetuksen ja tuen järjestämisen lähtökohtana ovat esiopetusryhmän ja kunkin lapsen vahvuudet ja oppimis- ja kehitystarpeet. Kasvun ja oppimisen tukeminen merkitsee yhteisöllisiä ja oppimisympäristöön liittyviä ratkaisuja sekä lapsien yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista. Esiopetusta ja tukea suunniteltaessa on otettava huomioon, että tuen tarve voi vaihdella tilapäisestä jatkuvaan, vähäisestä vahvempaan tai yhden tukimuodon tarpeesta useamman tukimuodon tarpeeseen. Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö edellyttää esiopetuksen henkilöstön aktiivisuutta, aloitteellisuutta ja avointa keskustelua. Kasvatuskumppanuuden lähtökohtana on eri 18

19 osapuolien keskinäinen kunnioitus. Yhteistyössä otetaan huomioon perheiden erilaisuus, yksilölliset tarpeet sekä perheen kieli- ja kulttuuritausta. Tuen kolme tasoa Tuen oikea-aikaisuus sekä tuen oikea taso ja muoto ovat ratkaisevia kasvun ja oppimisen turvaamiseksi. Lapsen saaman tuen tulee olla joustavaa, pitkäjänteisesti suunniteltua ja tarpeen mukaan muuttuvaa. Tukimuotoja käytetään sekä yksittäin että yhdessä toisiaan täydentävinä. Tukea annetaan niin kauan ja sen tasoisena kuin se on tarpeellista. Tuen tulee muodostaa suunnitelmallinen jatkumo. Esiopetusyksikön johtajalla on vastuu tuen järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvistä ratkaisuista. Pedagoginen asiantuntemus ja opettajien yhteistyö tuen tarpeen havaitsemisessa sekä tuen suunnittelussa ja toteuttamisessa on tärkeää. Tarvittaessa tuki suunnitellaan ja toteutetaan moniammatillisessa oppilashuoltotyössä. Huoltajalle tulee antaa tietoa tukitoimista sekä mahdollisuus esittää näkemyksensä tuen antamisesta. Tuki annetaan lapselle omassa esiopetusryhmässä, ellei tuen antaminen välttämättä edellytä lapsen siirtämistä toiseen esiopetusryhmään tai muuhun soveltuvaan esiopetuksen järjestämispaikkaan. Tuen jatkumisesta tulee huolehtia lapsen siirtyessä esiopetusryhmästä toiseen. Tärkeää on lapsen osallisuuden tukeminen. Lapsi tarvitsee kokemuksia vaikuttamisesta, omatoimisuuden harjoittelusta ja vastuuseen kasvamisesta. Lapselle on merkityksellistä olla sellaisten aikuisten kasvatettavana, jotka kunnioittavat ja kuuntelevat häntä ja jaksavat yhä uudelleen kiinnostua hänen maailmastaan. Lapsella on oikeus iloita itsestään ja tulla huomioiduksi. Lapsen osallisuus on myös oppimista aikuisen turvassa ja maailman yhteistä tulkitsemista aikuisen kanssa. 19

20 YHTEISTYÖ LAPSEN JA HUOLTAJAN KANSSA KOLLEGIAALINEN YHTEISTYÖ Alla olevassa kuviossa kuvataan kolmiportaisen tuen prosessi. YLEINEN TUKI Tehdään jotakin toisin Jokaiselle lapselle tarpeen mukaan annettava tuki Päävastuu tuen antamisesta on opettajalla Annettu tuki kirjataan muistiin Arviointi ja seuranta: tehoaako ja mikä? OPPIMISSUUNNITELMA Mahdollisuus lisää suunnitelmallisuutta Havainnointilomake voi olla apuna PEDAGOGINEN ARVIO Tehdään, kun yleinen tuki ei riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Opettajat ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja laativat TEHOSTETTU TUKI Tehdään enemmän toisin Käsitellään moniammatillisessa oppilashuoltotyössä Säännöllistä tukea ja useita eri tukimuotoja Annettu tuki kirjataan oppimissuunnitelmaan OPPIMISSUUNNITELMA Laaditaan tehostetun tuen piirissä olevalle lapselle PEDAGOGINEN SELVITYS Tehdään kun tehostettu tuki ei riitä Opettajat laativat yhdessä Tarvittaessa asiantuntijalausuntoja Käsitellään oppilashuoltoryhmässä ERITYISEN TUEN PÄÄTÖS Sivistysjohtajan päätös Päätös tarkistetaan 2. luokan jälkeen ja 6. luokan syksyllä Päätös erityisen tuen lopettamisesta, mikäli todetaan, että erityisen tuen tarvetta ei ole. ERITYINEN TUKI Tehdään intensiivisesti toisin Lähiesikoulussa, luontaisessa opetusryhmässä HOJKS Pedagoginen asiakirja Tarkistetaan vähintään kerran lukuvuodessa 20

21 8.1. Yleinen tuki Laadukas esiopetus sekä mahdollisuus saada ohjausta ja tukea kasvuun ja oppimiseen kaikkina esiopetuksen työpäivinä on jokaisen lapsen oikeus. Opettajalla on vastuu esiopetusryhmän ja sen jokaisen lapsen erilaisten lähtökohtien ja tarpeiden huomioonottamisesta esiopetuksessa. Yhteistyö huoltajien, toisten opettajien, muun varhaiskasvatuksen henkilöstön ja eri asiantuntijoiden kanssa edesauttaa tässä onnistumista. Seuraavassa listassa on raisiolaisia tukimuotoja yleiseen tukeen - pienryhmätoiminta - eriyttäminen (sisällöllinen) - struktuuri ja päiväjärjestys - apuvälineet - S 2 opetus - tulkkipalvelut - avustajapalvelut ryhmälle - kasvatuskumppanuus -lapsen kehityskeskustelut -havainnointilomakekeskustelut esiopetussuunnitelma oppimissuunnitelma - erilaiset mittarit ja barometrit - kontekstianalyysi - varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelut - konsultaatio - keskusteluihin osallistuminen - oppimateriaalit ja kirjallisuus - oppimisympäristön tarkastelu - yhteistyö ryhmän henkilökunnan kanssa - vanhempainillat - kouluvalmiuden arviointi ( ryhmätutkimus) - yhteistyö koulun kanssa - oppilashuollon tuki -moniammatillinen yhteistyö - neuvola - täydentävä päivähoito ja esiopetus ovat samassa paikassa -kokonaisvaltainen tuki - Tiedonsiirtolomake esiopetuksesta kouluun 8.2. Tehostettu tuki Jos yleinen tuki ei riitä, tarvitaan tehostettua tukea. Tehostettua tukea varten pitää tehdä pedagoginen arvio. Sen tekee ryhmän opettaja ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Arvio käydään läpi huoltajaen kanssa ja sovitaan aika, jolloin laaditaan lapsen oppimissuunnitelma. Pedagogisessa arviossa tulee kuvata: 21

22 - lapsen kasvun ja oppimisen tilanne kokonaisuutena - lapsen saama yleinen tuki ja arvio sen vaikutuksista - lapsen oppimisvalmiudet sekä kasvuun ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet - arvio siitä, millaisilla pedagogisilla, oppimisympäristöön liittyvillä, oppilashuollollisilla tai muilla ratkaisuilla lasta tulisi tukea Tehostetun tuen aloittaminen, järjestäminen ja tarvittaessa lapsen siirtyminen takaisin yleisen tuen piiriin käsitellään pedagogiseen arvioon perustuen moniammatillisessa oppilashuoltotyössä siten kuin yksittäisen oppilaan asian käsittelystä säädetään perusopetuslaissa :ssä 31 A. Tämän käsittelyn jälkeen lapselle annettava tehostettu tuki kirjataan hänelle laadittavaan lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmaan. Tehostettua tukea varten laadittavan lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelman tulee sisältää seuraavat tiedot sen mukaan kuin lapsen esiopetuksen ja tukitoimien järjestäminen edellyttää: - lapsen oppimisvalmiudet sekä kasvuun ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet - lapsen oppimisvalmiuksiin, työskentely- ja vuorovaikutustaitoihin sekä sosioemotionaalisiin taitoihin liittyvät tavoitteet - pedagogiset ratkaisut, kuten joustavat ryhmittelyt, samanaikaisopetus, opetusmenetelmät ja työskentelytavat, kommunikointitavat, erityiset apuvälineet, oppimateriaalit ja muu tuki - fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen oppimisympäristöön liittyvät, oppilashuollolliset tai muut ratkaisut - moniammatillisen yhteistyön kuvaus ja eri toimijoiden vastuualueet - yhteistyön toteuttaminen huoltajan ja lapsen kanssa, huoltajan tarjoama tuki - lapsen mahdollinen osallistuminen muuhun varhaiskasvatustoimintaan ja o kuvaus yhteistyöstä toiminnan järjestäjän kanssa - lapsen edistymisen seuranta ja arviointi, arviointitavat ja ajankohdat sekä lapsen itsearviointi - suunnitelman laatimiseen osallistuneet 22

23 Seuraavassa listassa on Raisiolaisia tukimuotoja tehostettuun tukeen - ryhmien muodostaminen - tiivis yhteistyö koulun erityisopettajan kanssa -nivelvaiheen suunnittelu koulun antama tuki -yhteistyö alkuopettajien kanssa - Tiedonsiirtolomake esiopetuksesta kouluun - tulkkipalvelut - suunnitelmallisempi erityisopettajan tuki - havainnointi ja systemaattinen dokumentointi - tavoitteellinen pienryhmä- ja yksilötyöskentely, esim. koritehtävät - moniammatillinen yhteistyö: kehne, perhen:la, eril. terapeutit - tukiviittomat, muu vaihtoehtoinen kommunikaatio - apuvälineet, oppimisympäristön muokkaaminen - ryhmän pienennys - Avustajapalvelut (ryhmäavustaja) Mitä jos tehostettu tuki ei riitä? Ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä opetuksen järjestäjän on kuultava lapsen huoltajaa tai laillista edustajaa sekä tehtävä lapsesta pedagoginen selvitys. Pedagogisen selvityksen laatimista varten esiopetuksen järjestäjän päättämä toimielin, viranhaltija tai työntekijä hankkii - lapsen esiopetuksesta vastaavilta opettajilta selvityksen lapsen oppimisen etenemisestä - moniammatillisena oppilashuollon yhteistyönä tehdyn selvityksen lapsen saamasta tehostetusta tuesta sekä lapsen kokonaistilanteesta. Selvitysten perusteella esiopetuksen järjestäjä tekee arvion lapsen erityisen tuen tarpeesta. Näiden kahden selvityksen ja niiden pohjalta laaditun arvion muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan pedagogiseksi selvitykseksi. Kirjallisessa pedagogisessa selvityksessä kuvataan - lapsen kasvun ja oppimisen tilanne kokonaisuutena - lapsen saama tehostettu tuki ja arvio sen vaikutuksista - lapsen oppimisvalmiudet sekä kasvuun ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet - arvio siitä, millaisilla pedagogisilla, oppimisympäristöön liittyvillä, oppilashuollollisilla tai muilla tukijärjestelyillä lasta tulisi tukea. 23

24 Erityinen tuki järjestetään ensisijaisesti lähipäiväkodissa tai -koulussa. Erityisen tuen tukitoimena järjestettävä erityisopetus voidaan järjestää osa-aikaisen erityisopetuksen tai erityisopetuksen pienryhmässä tai kokonaan erityisopetuksen opetusryhmässä. Lapselle, jolle on tehty erityisen tuen päätös, laaditaan oppimissuunnitelman sijasta henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Päätöksen erityisestä tuesta tekee sivistysjohtaja Erityinen tuki oppilashuollon tuki kuljetuspalvelut tarvittaessa henkilökohtainen - tai ryhmäavustaja integroidut erityisryhmät yksilöopetus tiivis yhteistyö huoltajien kanssa moniammatillinen yhteistyö oppimateriaalit tulkkipalvelut vaihtoehtoinen kommunikaatio, esim. pistekirjoituksen alkeet, kommunikaatiokansio apuvälineet eriyttäminen ja yksilöllinen ohjaaminen 8.4. Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma Erityistä tukea koskevan päätöksen toimeenpanemiseksi oppilaalle on laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Lapsen opettajat laativat suunnitelman yhteistyössä huoltajan kanssa. Tarvittavilta osin se valmistellaan moniammatillisena oppilashuollon yhteistyönä. HOJKSin tulee sisältää seuraavat tiedot sen mukaan kuin lapsen esiopetuksen ja tukitoimien järjestäminen edellyttää: - lapsen oppimisvalmiudet sekä kasvuun ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet - lapsen oppimisvalmiuksiin, työskentelytaitoihin, sosioemotionaalisiin taitoihin o sekä motorisiin taitoihin liittyvät tavoitteet - edistymisen seuranta ja arviointi, arviointitavat ja ajankohdat sekä lapsen o itsearviointi - pedagogiset ratkaisut, kuten joustavat ryhmittelyt, samanaikaisopetus, opetusmenetelmät, työskentelytavat, kommunikointitavat, erityiset apuvälineet, o oppimateriaalit ja muu tuki 24

25 - fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen oppimisympäristöön liittyvät, oppilashuollolliset tai muut ratkaisut - erityistä tukea koskevan päätöksen mukaisten tulkitsemis- ja avustajapalveluiden, o muiden opetuspalveluiden sekä tuki- ja kuntoutuspalvelujen järjestäminen ja eri toimijoiden vastuualueet 8.5. Oppilashuoltoryhmät Oppilashuollolla tarkoitetaan lapsen hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa. Esiopetuksen oppilashuollossa kehitetään, seurataan ja arvioidaan koko yhteisön ja esiopetusryhmien hyvinvointia sekä huolehditaan siitä, että lapsen yksilölliset kasvuun ja kehitykseen sekä terveyteen liittyvät tarpeet otetaan huomioon esiopetuksen arjessa. Päiväkotikohtaiset oppilashuoltoryhmät - käsittelevät tehostetun tuen toimet kun niitä ilmenee - jäseninä pk:n johtaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, kyseisen lapsen ryhmän opettaja, kummiterveydenhoitaja ja tarvittaessa muita asiantuntijoita. Läsnä ovat vain ne, joiden työhön lapsen asiat suoranaisesti liittyvät - kirjaavat ja vievät asiat varhaiserityiskasvatuksen koordinaattorille, joka kerää tiedon - lapsen nivelvaiheen ratkaisuja pitää suunnitella koko toimikauden - tiedonsiirtokeskusteluja koulun kanssa tulee jatkaa Kuntakohtainen oppilashuoltoryhmä - kokoontuu kaksi kertaa keväällä ja kaksi kertaa syksyllä sekä tarvittaessa - kokoonkutsujana ja puheenjohtajana varhaiserityiskasvatuksen koordinaattori: jäseninä varhaiskasvatuksen erityisopettajat ja tarpeen mukaan päiväkodin johtaja Satu Ojala ja päivähoidon johtaja Päivi Rantanen. Työryhmää täydennetään moniammatillisilla asiantuntijoilla. Koulupuolen edustus olisi hyvä olla ainakin keväällä - kerää ja kartoittaa tuen tarvitsijoiden määrän ja sijoittumisen koko kunnan alueella. 25

26 - arvioi keväällä ryhmiä muodostettaessa lasten saaman tehostetun tai erityisen tuen vaikuttavuus: vieläkö tarvitaan, ovatko tukitoimet tehonneet - kantaa vastuun siitä, että tuki kohdistuu oikein: avustajien sijoittuminen, integroitujen ryhmien lapsivalinnat 9. YHTEISTYÖ 9.1. Yhteistyö kodin kanssa, kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuuden keskeisiä periaatteita ovat kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja dialogisuus. Vanhemman tietämys oman lapsensa asiantuntijana ja toisaalta työntekijöitten tiedollinen asiantuntijuus tulisi sovittaa rinnakkain täydentämään toisiaan. Lähtökohtana on esiopetuksen ja kodin yhteinen kasvatusvastuu lapsesta. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu oman lapsensa kasvatuksesta ja he tuntevat lapsensa parhaiten. Siksi yhteistyö esiopetuksen ja kodin välillä on ehdoton edellytys lapsen kokonaisvaltaisen hyvän kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa. Esiopetuksen henkilöstö tukee kotien kasvatustehtävää ja vastaa kasvun ja kehityksen asiantuntijana lapsen yksilöllisiin kehitystarpeisiin. Avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutus huoltajien kanssa lisää opettajan tuntemusta lapsesta ja auttaa esiopetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. On tärkeää, että huoltajilla on mahdollisuus osallistua esiopetuksen tavoitteiden asettamiseen, suunnitteluun ja arviointiin yhdessä opettajien ja lasten kanssa. Vastuu kodin kanssa tehtävän yhteistyön kehittämisestä on esiopetuksen järjestäjällä. Yhteistyön lähtökohtana on keskinäinen kunnioitus. Perheiden erilaisuus, yksilölliset tarpeet sekä kieli- ja kulttuuritausta otetaan huomioon. Tätä kautta luodaan pohjaa lapsen turvallisuudelle ja hyvinvoinnille sekä edesautetaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Kodin ja esiopetuksen väliseen yhteistyöhön sisältyvät päivittäiset keskustelutuokiot, vanhempainillat sekä havainnointilomakkeen pohjalta laadittava lapsikohtainen oppimissuunnitelma. Yhteisten keskustelujen tarkoituksena on suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti tukea lapsen tiedollista, taidollista sekä sosiaalista kehitystä myönteisessä ja kannustavassa hengessä Yhteistyö muiden tahojen kanssa, moniammatillinen yhteistyö Lapsi- ja asiakaslähtöinen varhaiskasvatus ja esiopetus toteutuu, kun jo suunnitteluvaiheessa kuunnellaan lapsiryhmän tarpeita sekä huoltajien odotuksia ja 26

27 toiveita. Päiväkodin lähiympäristön omaleimaisuus huomioidaan toiminnan suunnittelussa. Erilaisia yhteistyötahoja ovat lähikoulu, perhepäivähoito, kulttuuritoimi, nuoriso- ja liikuntatoimi, seurakunta, kerho- ja harrastustoiminta ja eri vapaaehtoisjärjestöt. Tärkeitä verkostoyhteistyökumppaneita ovat mm. terveydenhoitaja, puheterapeutti, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, psykologi, sosiaali- ja perhetyöntekijä. Nämä ovat mahdollisia pyytää oppilashuoltoryhmään Yhteistyö perusopetuksen kanssa Päiväkodin ja koulun välistä yhteistyötä toteutetaan monin tavoin eri puolilla Raisiota. Päiväkodin ja lähikoulun opettajat tutustuvat molempien opetussuunnitelmiin ja käyttävät toistensa asiantuntijuutta niitä laadittaessa. Sama hallintokunta lisää mahdollisuuksia esija alkuopetuksen yhteisiin koulutustilaisuuksiin. Kouluun menevien lasten vanhemmille järjestetään toimintavuoden aikana yhteinen vanhempainilta, jossa on mukana lastentarhan- ja luokanopettajia sekä erityisopettajia. Tällöin huoltajatkin ovat selvillä päiväkodin ja koulun yhteistyöstä. Nivelvaiheen ryhmäjaoista käydään yhteisiä keskusteluja. Yhteistyö on sekä lasten että aikuisten vuorovaikutusta. Lähikoulun kanssa voidaan järjestää yhteisiä juhlia, urheilutapahtumia sekä yhteistoiminnallisia ryhmiä, joissa lastentarhan- ja luokanopettajat järjestävät yhdessä työpajoja. Lähikoulun alkuopetusluokkien kanssa voidaan myös järjestää kummitoimintaa. Kouluun menevät lapset voivat osallistua lähikoulun ensimmäisen tai toisen luokan oppitunneille ryhmissä. Samaan aikaan ryhmä koulun oppilaita vierailee päiväkodissa. Tavoitteena on tehdä luovaa yhteistyötä eri toimijoiden ideoiden ja mahdollisuuksien mukaan. 27

28 10. ARVIOINTI 10.1 Lapsen kehityksen ja oppimisen seuranta ja arviointi Lapsen kehityksen ja oppimisen seurannassa peruslähtökohtina ovat ikäkaudenmukaiset tavoitteet ja henkilökohtainen oppimissuunnitelma (havainnointilomake). Oppimisen ohjaamisen ja seurannan suunnittelu perustuu lapsesta tehtävään havainnointiin ja arviointiin. Arvioidessaan lasta opettajan käytössä on erilaisia arviointimenetelmiä, jotka antavat suuntaviivoja lapsen lähtötasosta. Arviointimenetelmät liittyvät eri tiedonalojen perustaitoihin. Esimerkiksi lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen oleellisiin edellytyksiin kuuluu muun muassa äänne- erottelukyky ja tavuerottelukyky. Lapsen kehityksen seurannassa käytetään havainnointilomaketta. Havainnointilomakkeen avulla arvioidaan lapsen omatoimisuutta ja selviytymistä päivittäistoiminnoista, sosiaalisia taitoja, tunneilmaisua ja työskentelytaitoja, motoriikkaa, visuomotoriikkaa ja hahmotusta, kielellisiä valmiuksia, matemaattisia valmiuksia, loogista ajattelua ja päättelyä sekä lapsen käyttäytymistä oppimistilanteessa eli oppimisorientaatioita. Havainnointilomake on tarkoitettu henkilökunnan työvälineeksi. Mitä enemmän informaatiota havainnointilomake sisältää, sitä parempi apuväline se on myös lapsen kokonaiskehitystä ja kouluvalmiutta pohdittaessa. Kouluvalmiuden arviointia tehdään koko esiopetusvuoden ajan, jotta tuleva koulun aloitus tapahtuisi lapsen kehityksen kannalta mahdollisimman oikeaan aikaan ja oikean muotoisena. Riittävä ja säännöllinen informaatio antaa vanhemmille tukea koulumuodon päättämiseen. Lapsella on mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen erityisopettajan tekemään kouluvalmiuden ryhmätutkimukseen. Ryhmätutkimuksesta ja havainnointilomakkeella saadun tiedon perusteella huoltajat kutsutaan keskustelemaan koulun aloittamiseen liittyvistä asioista. Keskusteluun osallistuu myös koulupsykologi. Hyvänä käytäntönä on koettu, että myös koulun alku-/erityisopettaja on mukana keskusteluissa. Käytyjen keskustelujen pohjalta mietitään miten huoltajat, esiopetus ja koulu voivat yhdessä tukea lasta parhaalla mahdollisella tavalla. 28