Simo Säilä. Uneni sininen. Romaani

Transkriptio

1 Simo Säilä Uneni sininen Romaani Pilot-kustannus Oy 2008

2 Uneni sininen Simo Säilä Ulkoasu: Jani J. Bodmann Kustantaja: Pilot-kustannus Oy, 2008 Painopaikka: Tampere print-on-demand ISBN

3 Sisällys 1. Prologi Polttaa kesäkatu kuuma Rosvo ja poliisi Itsetutkiskelun paikka ja aika Metsän siimeksessä ja Saimaan rannalla Operaatio kuhakeitto Yössä tapahtuu Missä maalivahti? Aika juoksee ja kello käy Ei tippa tapa Epilogi

4

5 1. PROLOGI Olin taas samassa ahdistavassa unessa: 7-vuotiaana Joensuun normaalikoulun Savonlinnan yksikön harjoitusluokassa. Kaikki oli utuisen sinertävää. Muut lapset olivat kasvottomia ja suorittivat itsenäisesti omilla paikoillaan kullekin meille määrättyä omaa testitehtävää. Jossain lasin takana toimintaamme tarkkailtiin akateemisesta näkökulmasta: meistä tehtiin muistiinpanoja ja havaintoja kuin koe-eläimistä. Nuo aikuiset ihmiset lasin takana tuntuivat tunteettomilta ja kylmiltä olennoilta. Tehtävämme oli piirtää tai kirjoittaa paperille jotain. Vasta siitä suoriuduttuamme saisimme syödä pulpetilla olevan suklaapalasen. Ensin piti työskennellä tuossa sinisessä udussa keskittyneesti ja sitten vasta nauttia ansaittu palkinto. Yritin ja ponnistelin, mutta en kyennyt työskentelemään, koska ajatukseni keskittyivät suklaapalaan. Se tuoksui niin hyvältä ja makealta. Tuo suklaapalanen näytti herkulliselta pulpetin oikeassa kulmassa, jossa se odotti houkuttelevasti syöjäänsä. Ensin työ - sitten huvi. Se tuntui mahdottomalta. Kamppailin itseäni vastaan yrittäen keskittyä annettuun tehtävään. Tehtävä tuntui toissijaiselta houkuttelevan suklaapalan rinnalla. En kyennyt hillitsemään itseäni, suklaa imi virran pyörteen tavoin kaiken keskittymiseni. Olin kauhukseni ensimmäisenä ojentamassa käteni tuohon vielä kiellettyyn hedelmään, tuossa sinisessä hämyssä. Heräsin heikkouden ja ahdistuksen tunteeseen. Menin vessaan, tuijotin itseäni peilistä. Näin nuoren 25-vuotiaan länsimaalaisen miehen kasvot, joissa oli selkeät Välimeren perimän piirteet. Nämä piirteet eivät olleet minussa yhtä vahvat kuin kaksoissisaruksillani. 7

6 En ollut erityisen komea enkä ruma, vaan persoonallisen näköinen vihreine silmineni. Muistin sinisen painajaiseni; näin sen aina elämäni taitekohdissa. Se oli seurannut minua murrosikäisestä asti. Nyt oli murtunut ihmissuhteeni elämäni rakkauteen, Lauraan. Olimme kasvaneet erillemme, kuin latvasta haaroittuva petäjä. Kaukorakkaus ei Lauran mielestä toiminut. Lääkärinä hän olisi saanut töitä jo ennen lisensiaatin tutkintoa Savonlinnan alueelta pelkällä puhelinsoitolla. Kotikaupunkimme ei kiinnostanut Kuopiossa opiskelevaa Lauraa. Asuin väliaikaisesti lapsuudenkodissamme. Se sijaitsi aivan kaupungin keskustan äärellä Kyrönsalmen rannalla Kalkkuinniemellä. Isäni omisti Kalkkiuuninkadulla tilavan 1900-luvun alussa rakennetun valkoisen mansardikattoisen puutalon. Hän oli ostanut sen kokonaan itselleen avioeron osituksen yhteydessä neljä vuotta sitten. Investointi oli ollut suuri, joten pitkään suunniteltuun kiinteistön täysremonttiin ei isällä ollut enää varaa. Talon sijainti on satumainen. Kotikatumme on vähän liikennöity kapea tie, jota reunustaa kalliomainen maaperä ja vahva kasvisto. Asuntomme alaparvekkeelta avautuu näkymä Kyrönsalmeen, jonka toisella rannalla sijaitsee Andritzin metallituotantoyksikkö. Kotimme ympäristö on historiallinen. Renessanssityyliä edustavan Olavinlinnan rakentaminen aloitettiin Herran vuonna Kalkkuinniemen nimi juontaa juurensa tämän rajalinnan rakentamisen historiaan. Kotimme läheisyydessä sijaitsivat linnan tiilien tekemiseen tarvittavat uunit. Kotimme ikkunoista ja parvekkeilta avautuu postikorttinäkymä, jonka satumaisesti kokoaa 1908 valmistunut harmoninen teräksinen rautatiesilta. Lapsuutemme ympäristö on siis yhdistelmä saaria, vettä ja historiaa. Olin asunut ensimmäisen työvuoteni vuokralla Talvisalossa, sillä en ollut vielä varma, minne elämässäni päätyisin. Vuokrakaksioni määräaikainen vuokrasopimus oli päättynyt kesäkuussa, joten olin nyt niukkoine tavaroineni isäni luona. Siellä asui vakituisesti myös veljeni Paolo. Kotiin palaaminen edes väliaikaisesti ei ollut minulle mieluisaa, mutta käytännön seikat tukivat tätä vaihtoehtoa. 8

7 Vanhempieni avioliitto oli oireillut noin kymmenen vuotta. Tilannetta ei helpottanut työskenteleminen samalla työpaikalla, yhteisessä pitseriassa. Isä maksoi osin lainalla äitimme ulos talosta, firma jäi heille yhteisomistukseen. Nyt äitimme Nella asui miesystävänsä Köpin kanssa suositussa Heikinpohjassa, jonne oli paikallisen median mukaan kerääntynyt paljon varakkaita asukkaita. Kiinnitin sykemittarin anturin rintaani ja sujautin sen kellon käteeni. Puin päälleni heinäkuiselle aamulenkille sopivan asun. Kaikki urheiluvaatteeni olivat mustia, sillä jo nuorena havaitsin mustan värin käytännöllisyyden niissä. Mahdollinen lika ei näkynyt eikä väriyhdistelmillä tarvinnut vaivata mieltänsä. Kieltämättä kannattamani Juventuksen väreillä oli tietty taustavaikutus yksipuoliseen värivalintaani. Juventus yhtenä italialaisen jalkapallon suurseurana edusti minulle taitoa, tehoa ja tyyliä. Kello oli hiukan yli kahdeksan ja pilvetön taivas teki auringon valosta kauniin kirkkaan. Kävelin rautatiesillan alle. Kun lihaksistoni lämpeni, ryhdyin hölkkäämään rantaa pitkin, ohitin linnan, Riihisaaren ja etenin kohti toria. Sieltä jatkoin Kasinonsaarille. Hotelliravintolan terassilla ylipainoiset keski-ikäiset nauttivat aamuisia energiapommejaan. Toisaalta minua kuvotti tämä länsimaalaisen kulttuurin rappio, toisaalta minua säälittivät nuo pöhöttyneet ihmiset, jolla ei ollut hallussaan elämän hallintaa yhtä paljon kuin varallisuutta. Jatkoin juoksuani noin 120:n sykkeellä ympäri luonnonkauniita saaria, jotka olivat kotikaupungilleni kuin helminauha kaupungin keskustan äärellä. Saarten sekametsä oli vehreä ja linnustoltaan rikas. Lehtomainen maaperä taas kasvatti tammia, joista pidin niiden tummien värisävyjen vuoksi. Kallion päällä kasvava männikkö yhdistettynä järvimaisemaan rauhoitti levotonta mieltäni ja koin itseni etuoikeutetuksi saadessani juosta tässä lumoavassa maastossa. Korkeuserot tekivät juoksemisestani haasteellisempaa ja mielekkäämpää. Tämä oli toista kuin nuoruuden aktiiviuran raa at testit Kyrönniemellä, jolloin kipu ja maitohappo koettelivat karkeasti kehoa ja mieltä. Tätä ympäristöä ihminen oli jälleen kerran muuttamassa. Valtio aikoi rakentaa 40-vuoden jahkailun jälkeen rinnakkaisväylän, jonka rakentamista ympäristöihmisenä kannatin. Liikenneruuh- 9

8 kat ja raskas liikenne eivät kuulu kaupungin kapeaan keskustaan luvun Suomessa viimeiset kaupungit, joiden keskustan läpi kulki vaarallinen ja saastuttava raskas liikenne, olivat Savonlinna ja Seinäjoki. Savonlinnassa läpikulkuliikennettä riitti. Rakennettu ympäristö voi olla kaunis, jos suunnittelussa ja toteutuksessa huomioidaan ympäristö ja sen historia. Kuka olisi uskonut, että roomalaisten Via Appia olisi edelleen osin käytössä noin 2000 vuotta rakentamisensa jälkeen. Saaret kierrettyäni suuntasin kohti vanhaa vedenpuhdistamoa ja siitä Kyrönsalmensillalle. Näkymät sillalta olivat kauniit, sillä Haukiveden ja Pihlajaveden raja-alueella virtasi tumma Kyrönsalmi, jossa vesi pysyi viileänä vielä heinäkuussa. Pohjoisessa sijaitsivat Varkaus ja Kuopio, etelässä Imatra ja Lappeenranta. Keski-ajalla tämän sillan kohdalla oli kulkenut idän ja lännen välinen raja. Ruotsin valtakunta rakennutti tuolloisen Novgorodin etupiirin puolelle rajalinnan. Se kunnostettiin 1900-luvulla ja nytkin se muistutti minua tuosta ajasta. Tuo linnahanke oli tuonut rakentamisen ammattilaisia ympäri Eurooppaa, jopa Italiaa myöten. Esimerkiksi laaja savonlinnalainen Behmien suku oli saapunut myöhäiskeskiajalla Böhmistä nykyisen Enonkosken alueelle valmistamaan lasia rakennettavan rajalinnan tarpeisiin. Väestövirta jatkui myöhemminkin. Sen purot lähtivät yhä kauempaa, nyt kurdit pitivät pitseria- ja kebabyritystä linnan läheisyydessä Miekkoniemellä. Jolle virallisesti lehtori Jolle Kouhonen oli kertonut meille tämän kaiken jo lyseon ensimmäisellä vuosikurssilla historian tunneilla. Palaan myöhemmin kertomuksessani tähän omalaatuiseen henkilöön. Kyrönsalmen sillat eivät olleet auki purjeveneiden tai rahtilaivojen vuoksi, joten saatoin jatkaa keskeyttämättä juoksuani läpi Tavin risteyksen kohti Mertalan alikulkukäytävää. Yläluokkien oppilaat olivat koristelleet sen seinät kuvataiteiden tunneilla tyylikkäästi Manga-sarjakuvateemoilla. Vielä tässä vaiheessa kesää kenenkään paha olo ei ollut tuhonnut tuota koululaisten luomaa taidetta. Se piristi mieltäni, vaikkakin värikäs kuvakollaasi palautti mieleeni painajaisuneni sinisen hämyn. 10