AVATAAN TÄSTÄ. Tutkimus Solmuja Parisuhteissa -kurssista

Transkriptio

1 AVATAAN TÄSTÄ Tutkimus Solmuja Parisuhteissa -kurssista Minttu Ahonen Opinnäytetyö Syksy 2008 Diakonia ammattikorkeakoulu DIAK-Etelä, Helsinki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Minttu Ahonen Avataan tästä - Tutkimus Solmuja Parisuhteessa kurssista. Helsinki syksy 2008, 77 s., 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kuinka Kataja ry:n Solmuja Parisuhteessa -kurssi auttaa pariskuntia selviytymään parisuhdekriiseistään. Tutkimuksessa selvitettiin, miten kurssin eri osa-alueet auttoivat pariskuntia sekä miten kurssin pariskuntien parisuhteet kehittyivät kurssin aikana. Aineisto koostui kyselystä, joka toteutettiin kolmessa osassa keväällä 2007 Kataja ry:n Solmuja Parisuhteissa kurssien osallistujille. Kyselyn ensimmäinen osuus toteutettiin kurssin alussa, toinen osuus kurssin lopussa ja kolmas osuus internet-kyselynä kaksi kuukautta kurssin loppumisen jälkeen. Vastaajia oli kahdessa ensimmäisessä vaiheessa 52 ja kolmannessa vaiheessa 15. Menetelmänä oli kvantitatiivinen kyselytutkimus. Analysoinnissa oli myös kvalitatiivisia aineksia, koska kyselylomakkeissa oli myös avoimia kysymyksiä, joita ei voi kvantitatiivisesti analysoida. Analysoin aineistoa vertaillen miesten ja naisten vastauksia, sekä eri vaiheiden vastauksia keskenään. Tuloksista selvisi, että Solmuja Parisuhteessa kurssi auttoi monella osa-alueella kurssin pariskuntia selviämään parisuhdekriiseistään. Pariskuntien kommunikaatiotaidot paranivat ja tunteiden käsittely helpottui. Ohjaajat sekä ryhmät saivat todella hyvää palautetta. Huonoimmat tulokset tulivat seksuaalisuuden käsittelystä kurssilla sekä miehiltä että naisilta. Kurssin rakenne sai kritiikkiä osallistujilta, joka nousee suurimmaksi kehittämistehtäväksi tulevaisuudessa. Johtopäätöksenä on, että vaikka Solmuja Parisuhteissa kurssi auttaa monella osaalueella pariskuntia selviämään parisuhdekriiseistään, kehitettävääkin löytyy edellä mainituilla osa-alueilla. Jatkotutkimuksena voisi miettiä tutkimusta, jossa keskityttäisiin yhteiskunnan tuomiin paineisiin parisuhteissa, koska nämä kysymykset nousivat myös tässä tutkimuksessa esiin, esimerkiksi yhteisen ajan vähyytenä. Asiasanat: kvantitatiivinen kyselytutkimus, parisuhdetyö, parisuhdekurssi

3 ABSTRACT Minttu Ahonen Relationship-course: Solving problems 77 p., 5 appendices. Language:Finnish. Helsinki, Autumn Diaconia University of Applied Sciences. Degree programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. The study focused on a relationship-course organised by Kataja Organisation. Kataja is an organisation that arranges relationship-courses all over Finland. The aim of the study was to find out how this type of Kataja s courses helped couples to solve their problems. Two aspects were examined: firstly, how the different areas of the course helped couples, and secondly, how couples relationships developed during the course. This was survey-research, completed in the spring of 2007 by all of the participants of the course during that time-period. The study material was collected with three separate questionnaires. The first questionnaire was done at the beginning of the course, the second one at the end of the course, and the third one as an internet questionnaire two months after the course had ended. The method used was quantitative survey-research, with also qualitative aspects. Qualitative analysis was used because the questionnaires had also open-ended questions, which could not be analyzed with a quantitative method. The results showed that Kataja s course assisted couples in many areas to better their relationships. The couples communication skills seemed to improve, and they could better deal with their emotions. The instructors of the courses received plenty of positive feedback, as did the groups in the courses. Kataja s course received the most negative feedback on matters concerning sexuality. Also the course s structure was questioned in the feedback. These are areas that need to be addressed in the future. The conclusions are that even though Kataja has succeeded in many of their goals, there are still some areas that need to be developed. In the future, it would also be interesting to conduct a study which would focus on society s pressure on relationships. This is an issue that was apparent in many answers, for example that couples do not have enough time to spend together. Keywords: relationship, quantitative study, survey-research

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO PARISUHTEEN RAKENTUMINEN Parisuhde Parisuhteen kehityskaari Parisuhde ja yhteiskunta PARISUHDETYÖ Pariterapia Pariterapian suuntaukset Paripsykoterapian suuntaukset Parisuhdekurssit Parisuhdekurssien tausta Vertaistuki Parisuhdetyötä tarjoavat tahot PARISUHDETYÖN AIEMPIA TUTKIMUKSIA Parisuhdetta koossapitäviä tekijöitä Parisuhdekriisit Syitä parisuhdekriiseille ja eroille Erotilastot Suomessa SOLMUJA PARISUHTEESSA KURSSIT Kataja ry Solmuja Parisuhteessa kurssi Solmuja parisuhteessa -projekti Solmuja Parisuhteessa kurssin sisältö TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TOTEUTUS Tutkimuskysymys Otanta Kyselyn tekeminen Kyselylomake kurssin alussa Kurssin lopun kyselylomake Internetin kautta toteutettu viimeisen vaiheen kyselylomake Aineiston analysointi... 33

5 6.5 Eettiset kysymykset TULOKSET Taustatietoja Vastaajat Syyt kurssilla olemiseen Kurssin pariskuntien parisuhteiden kehitys kurssin aikana Pariskuntien vahvuudet ja toiveet muutoksista Parisuhteen solmun kehittyminen kurssin aikana Kurssin jälkeinen tilanne Parisuhteiden kehityksen vertailu kolmen kyselyvaiheen välillä Kommunikaatiotaidot Läheisyys ja seksuaalisuus Huolehtiminen Sitoutuminen Kurssin eri osa-alueiden arvio Kurssin aihealueet Kurssin työskentelymuodot Kurssin tehtävät Ryhmä Kurssin kokonaisarvio Kurssi yleisellä tasolla Kurssin vaikutukset parisuhteen hyvinvointiin Kurssin kehittämisehdotuksia Palautetta ohjaajille Palautetta kurssin rakenteesta Tutkimuksen luotettavuus JOHTOPÄÄTÖKSET Kurssin tavoitteiden onnistuminen Parisuhteiden kehittyminen POHDINTA Ideoita kurssin kehittämiseksi Oman ammatillisen kasvun pohdinta LÄHTEET LIITTEET... 79

6 1 JOHDANTO Opinnäytetyöni on tutkimus Kataja ry:n Solmuja Parisuhteessa kurssista. Tutkin kurssin toimivuutta parisuhdekriisien selvittämisessä. Kataja kestävän parisuhteen kasvu ry:n toiminnan tavoitteena on toimia perheen ja sen yhteistyökyvyn tukemiseksi. Yhdistys pyrkii tukemaan nimenomaan parisuhdetta, jonka yhdistys näkee perheen ydinsuhteena. Kataja ry. toimii uusien ideoiden ja menetelmien keksijänä ja projektien toteuttajana. Kataja ry. on toteuttanut useita parisuhteeseen liittyviä projekteja, joista Solmuja Parisuhteessa kurssi on yksi. (Kataja ry.2007, 3, Kataja ry.1994.) Tutkimuskysymyksenä on, miten Solmuja Parisuhteessa kurssi auttaa pariskuntia selviytymään parisuhdekriiseistään. Tutkimuskysymyksen sisällä tutkin myös miten kurssin eri osa-alueet auttavat parisuhdekriisien selvittämisessä. Tulkitsen tuloksia sekä kurssin tavoitteiden näkökulmasta että parisuhteiden kehittymisen näkökulmasta. Tutkimus on kyselytutkimus, jossa on sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia aineksia. Kvalitatiivista analyysia olen käyttänyt tulkitessani kyselylomakkeissa olleita avoimia kysymyksiä. Kyselytutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa. Kyselyn kohteena olivat Solmuja Parisuhteessa kurssille osallistuvat pariskunnat keväällä Parisuhteet muodostavat tärkeän taloudellisen, sosiaalisen ja terveydellisen aspektin ihmisten elämässä. Parisuhteiden kriisit heijastuvat takaisin yhteiskuntaan ja toisaalta yhteiskunta aiheuttaa osaltaan parisuhteisiin kriisejä. Parisuhteiden kriisit näkyvät sosiaalityön kentällä hyvin moninaisesti, sosiaaliturvan puolella taloudellisesta näkökulmasta, perhetyössä lasten hyvinvoinnin kannalta ja yleisemmällä tasolla syrjäytymisen lisääntymisenä, jota parisuhde ehkäisee ihmisen elämässä. Tutkimusta ja sen tuloksia tullaan hyödyntämään Kataja ry:ssä kehitettäessä Solmuja Parisuhteessa kurssia. Tulokset kertovat siitä, miten kurssi vaikuttaa parisuhteiden eri osa-alueisiin ja miten kurssia voisi kehittää.

7

8 8 2 PARISUHTEEN RAKENTUMINEN 2.1 Parisuhde Parisuhde on puolisoiden välinen tietoinen ja tiedostamaton, emotionaalisen ja seksuaalisen vuorovaikutuksen molemminpuolinen, systeeminen prosessi. Se on olemisen ja kokemisen tila, josta muodostuu osa kahden erillisen ihmisen omaa ja yhteistä elämänkohtaloa. (Tuhkasaari 2007a, 32.) Parisuhde voidaan määritellä myös kahden aikuisen ihmisen väliseksi suhteeksi, jonka lähtökohtana on ollut rakastuminen ja joka tähtää pitkäaikaiseen yhdessäoloon yhteisen päämäärän ympärillä, ja jossa suhteen jatkumisen turvaamiseksi tapahtuu kasvua ja kehitystä. Parisuhteen määrittelyyn on syytä myös lisätä sen merkitys perheen koossa pitävänä voimana. (Airikka 2003, 11.) Parisuhde koskettaa lähes kaikkia ihmisiä jossain elämänvaiheessa, ja se koetaan usein yhdeksi elämän tärkeimmistä asioista. Parisuhde ei vaikuta ainoastaan puolisoiden elämään vaan usein myös lasten ja koko perheen hyvinvointiin. (Rytkönen & Hautsalo 1999.) 2.2 Parisuhteen kehityskaari Ensimmäisenä vaiheena parisuhteen muodostumisessa voidaan pitää rakastumisen vaihetta. Rakastuessa ensimmäinen edellytys parisuhteen muodostumiselle täyttyy, kun pariskunnan välille muodostuu tunneside. (Tolkki-Nikkonen 1990, 20.) Rakkaus nähdään kahta ihmistä yhdistävänä aktiivisena voimana. Se karkottaa eristäytymisen ja yksinäisyyden ja sitä vastoin tuottaa eheyden ja turvallisuuden tunnetta. (Määttä 1999, 17.) Rakastumisella on myös eri vaiheensa. Ensimmäisessä vaiheessa koetaan kiihkoa ja jännitystä, ja se on idealisoimisen ja vastavuoroisuuden aikaa. Toinen vaihe on pettymyksen ja vieraantumisen kausi, jossa pari kokee olevansa voimakkaasti erilainen. Toisen syyttely ja pettymykset liittyvät tähän vaiheeseen, ja eron mahdollisuus on todennäköinen. Jos tästä vaiheesta selvitään, siirrytään rakkaudessa seesteisempään

9 9 aikaan, toverilliseen rakkauteen. Tässä vaiheessa pariskunta näkee toisensa realistisessa valossa. (Määttä 1999, ) Rakastumisen vaiheen jälkeen tulee yhteisen sosiaalisen todellisuuden luomisen vaihe. Tässä vaiheessa pariskunta rakentaa yhteisen viitekehyksen itselleen kommunikaation avulla. Jotta perhe voisi toimia emotionaalisena suojapaikkana, puolisoilla täytyy olla yhteisiä tulkintoja perheessä tapahtuvasta sosiaalisesta käyttäytymisestä. Vasta tietynasteinen yksimielisyys perhe-elämän perusteista mahdollistaa sen, että puolisot kykenevät ymmärtämään ja tukemaan toisiaan. Toisin sanoen, ennen intimiteetin vaihetta on luotava yhteinen todellisuus, jotteivat perheenjäsenet eläisi erilaisessa sosiaalisessa todellisuudessa. (Tolkki-Nikkonen 1990, ) Turvallinen parisuhteen kiinnittyminen vaatii sitä, että omia tarpeita voidaan ilmaista avoimesti. On tärkeää että molemmilla on tilaa omille kokemuksille ja niiden ilmaisuille. Oleellista on myös se, että pariskunta oppii arvioimaan kokemuksien vaikutusta toiseen. (Himmanen-Koski 2004, 70.) Seuraavaksi parisuhteessa siirrytään ongelmien ratkomisen vaiheeseen. Tähän vaiheeseen kuuluu myös yhteisten tehtävien, kiinnostuksen kohteiden ja toimintojen luominen. Tämä vaihe saatetaan joskus jättää vähemmälle huomiolle intiimiyden vaiheen noustessa edelle, mutta tämän vaiheen läpikäyminen olisi todella tärkeää suhteen pysyvyyden kannalta. (Tolkki-Nikkonen 1990, 21.) Tässä vaiheessa voisi nähdä ensimmäiset sitoutumiselle ominaiset piirteet parisuhteessa. Sitoutuminen vaatii arkisten asioiden jakamista, työnjakoa sekä yhteisiä kokemuksia. (Tuhkasaari 2007a, 33.) Yhteisten kokemusten hyödyntämisestä voi tulla osa pariskunnan yhteistä toimintastrategiaa. Tämä toimintastrategia voi olla joko onnellista ja onnistunutta käyttäytymistä tai sitten onnetonta ja suhdetta tuhoavaa strategiaa, jota kumppanit tahtomattaan toistavat. Kyse on siitä, osaako pari hyödyntää heille kertynyttä osaamista ja kykenevätkö he käyttämään uutta mahdollisuuttaan hyväksi luodakseen erilaisen suhteen kuin heidän aiemmat suhteensa ovat olleet. (Kumpula 2007, 83.) Vastavuoroisuuden vaiheessa puolisot yhdessä arvioivat suhdettaan ja sen jatkuvuutta. Tämä on hyvin tärkeä vaihe jotta suhteesta tulisi turvallinen ja kiinnittynyt. Kiintymyssuhdeteorian mukaan riittävä vastavuoroisuus on edellytyksenä sille, etteivät parisuhteessa olevat konfliktit suurene vaikeaan pisteeseen asti. Vaikka turvallinen

10 10 kiinnittyminen ei takaakaan erotonta liittoa, ero on epätodennäköisempi, ja lisäksi turvallisesti kiinnittyneiden on helpompi lähteä vaikeasta liitosta ja he sietävät olla yksinkin. (Tolkki-Nikkonen 1990, 20; Himmanen-Koski 2004, 70.) Kun pari kohtaa suhteensa ulkopuolelta riskejä, vaatimuksia tai vaikeuksia, se tarvitsee sisäistä turvaa ja voimaa. Tämä sisäinen turvallisuus on mahdollista saavuttaa vastavuoroisuuden kautta. Vastavuoroisuus on edellytys luottamuksen syntymiselle, joka taas mahdollistaa pariskunnan sisäisen turvallisuuden kehityksen. (Kumpula 2007, 83.) Viimeinen parisuhteen kehitysvaihe on intimiteetti. Intimiteetti merkitsee sitä, että puolisot jakavat tunteensa ja fantasiansa. Tämä on monessa parisuhteessa tärkeä osa, ja tämän yhteyden säilyttämisen halu saattaa johtaa siihen, että arkipäivän ongelmien ratkaisu ei ole ensisijalla. Arkipäivän ongelmien ratkaisun huomiotta jättäminen voi johtaa kuitenkin helposti konflikteihin, jotka taas tulevat läheisyyden väliin. (Tolkki- Nikkonen 1990, 21.) Seksuaalisuus on olennainen osa parisuhdetta ja toimii myös keinona vahvistaa intimiteettiä jaetun mielihyvän tuottamisen lisäksi. Seksuaalisuus voi toimia jännitysten ja stressin helpottajana suhteessa. Sen avulla voi helpottaa joitakin suhteeseen liittyviä tunteita, kuten esimerkiksi stressiä ja väsymystä. Toisaalta suhteen intimiteetti kärsii, jos seksuaalisuudessa on häiriöitä tai parisuhteessa ei ole seksiä ollenkaan. Rakkaus, intimiteetti ja seksi kietoutuvat monella tavalla toisiinsa. Tyydyttävän seksuaalisuhteen syntyminen edellyttää kykyä jakaa rakkautta, neuvotella molempien mahdollisuudesta vaikuttaa (vrt. vastavuoroisuuden vaihe) ja rakentaa yhdessä intimiteettiä. Seksuaalinen ilmaisu, eritoten yhdyntä, on parisuhteen kaikkein haavoittuvaisin vuorovaikutuksen muoto. Seksuaaliset ongelmat voivat olla joko syy parisuhteen ongelmille tai seuraus niistä. (Kumpula 2007, 82.) Vaikka parisuhteen kehityskaarta ja siihen liittyviä asioita voidaankin kuvata yleisellä tasolla, täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen parisuhde on yksilöllinen. Pari rakentaa yhdessä ainutlaatuisen suhteen, jossa näkyy se, mitä he sekä yhdessä että erikseen arvostavat ja mitä he osaavat hyödyntää aikaisemmista kokemuksistaan. Siihen, minkälaiseksi heidän suhteensa muodostuu, vaikuttaa myös se, miten he tunnistavat yhteisiä positiivisia kokemuksiaan, miten he osaavat toteuttaa, vaalia ja säilyttää niitä. (Kumpula 2007, 83.)

11 11 Rakkaudessa ja parisuhteessa jokainen on oman lakinsa laatija. Rakkauden ja parisuhteen muotoja on lukuisia, joten niitä ei voi mitenkään rajata yhdenlaiseksi. Eri henkilöiden tulkinta rakkaudesta vaihtelee huomattavasti. Rakkaus ja parisuhde ovat myös suhteellisia ilmiöitä Ne määräytyvät kulloisessakin tilanteessa kumppanusten sen hetkisistä ainutlaatuisista piirteistä. Myös yhteiskunnalliset ilmiöt vaikuttavat parisuhteisiin eri tavoin. (Määttä 2000, ) 2.3 Parisuhde ja yhteiskunta Parisuhteiden koko kehityskaaren aikana toistuu jatkuvasti erillisyyden ja riippuvuuden suhde. Kuvio on samanlainen, joka nuoruudessa käydään suhteessa vanhempiin itsenäistymisvaiheen aikana. Todellinen itsenäistyminen punnitaankin kyvyssä sitoutua parisuhteeseen aikuisiällä. Riittämätön eriytyminen ja yksilöityminen uhkaavat oman autonomian menettämistä. Parisuhteessa joudutaan luopumaan ja tekemään kompromisseja. Samaan aikaan toisesta ollaan riippuvaisia, ja toisaalta halutaan olla erillisiä ihmisiä. Parisuhteessa on tärkeää osata olla läsnä tässä ja nyt. Toisen kohtaamisen taidot korostuvat myös. Se tarkoittaa tarvittaessa kykyä yksinoloon ja toisaalta läheisyyteen toisen kanssa. (Tuhkasaari 2007a, ) Yksilön autonomian ja parisuhteen yhteisyyden välillä olevat ristiriidat heijastuvat myös vallitsevasta yhteiskunnasta. Kulttuurimme rohkaisee yksilölliseen vapauteen ja autonomiaan, mutta samanaikaisesti vallitsee uskomus, että parin yksikkönä tulisi toimia ja viettää huomattava osa ajasta yhdessä. Individualismi parisuhteen ulkopuolisissa sosiaalisissa suhteissa ilmenee yksilön irtautumisena ja yksilöitymisenä parisuhteesta. Parisuhteen jäsenten toiminnat eriytyvät ja yksilöt suuntaavat toimintaansa ja ajatuksiaan parisuhteen ulkopuolisiin kohteisiin. Yksilölle tämä voi merkitä positiivista itsensä toteuttamisen mahdollisuutta, mutta parisuhteelle jäsenten yksilöityminen muodostaa tietynlaisen uhan. (Tolkki-Nikkonen 1990, ) Yhteiskunta asettaa ristiriitaisia paineita pariskunnille, ja on vaikeaa tietää miten tulisi toimia parisuhteessa. Individualismin korostus on niin läsnä jokapäiväisessä elämässämme, että sitä harvoin lähdetään kyseenalaistamaan. Toisaalta taas on paineita

12 12 pitää yllä pitkää parisuhdetta, mutta ei kuitenkaan oman itsensä kehittämisen kustannuksella. Tee asioita itsesi takia on johtava ajatus, ja siihen on vaikeaa suhteuttaa parisuhteen tarpeita. Modernissa yhteiskunnassa monet ihmiset ovat vieraantuneet perinteisistä tukiverkoista, kuten perheestä ja suvusta sekä niiden edustamista arvoista. Elämää ohjaa jokaisen yksilön elämänpolitiikka ja se vaatii syvällistä itseymmärrystä. Ihmiset kokevat tarvitsevansa ongelmiinsa asiantuntijaratkaisuja vahvistaakseen identiteettiään. Niinpä erilaisissa elämän kriiseissä käännytään yhä useammin ammattiauttajien ja terapeuttien puoleen. (Paajanen 2003, 51.) Yhteiskunnallemme on tyypillistä jatkuvat, nopeat muutokset. Koulutus, työ, perhe ja vapaa-aika rytmittyvät ihmisten elämässä yhä yksilöllisemmin. Aiemmin perhe nähtiin pysyvänä instituutiona; nykyisin on vallalla rakkauskeskeinen parisuhdemalli ja romanttisen rakkauden ihanne. Täten perhettä kannatteleekin parisuhde, ja jos parisuhde ei toimi, perhe hajoaa. (Jallinoja 2000.) Paajasen (2003, 26) tutkimuksen mukaan perheen arvostus ei näyttäisi olevan kadonnut vaan kenties entisestäänkin korostunut. Parisuhteen ja perheen toivotaan tuovan nykyiseen hektiseen ja epävarmaan elämään turvaa ja tasapainoa. Paineet parisuhteille ovat entistä kovemmat, kun sukulaiset ja muut tukiverkostot voivat olla hyvinkin kaukana. Tuen ja toiveiden paine kohdistuu silloin puolisoon. Työelämän paineet ovat yhteiskunnassamme lisääntyneet ja aiheuttavat myös parisuhteille ja perhe-elämälle kovia vaatimuksia. On vaikeuksia sovittaa yhteen työelämälle tarvittava aika ja tila ja toisaalta parisuhteen vaatima aika ja tila. Lisäksi jokainen tarvitsee vielä henkilökohtaistakin tilaa. (Kumpula 2007, 82.) Tutkimukset (Paajanen 2003, Reuna 1998) ovat osoittaneet, että pariskunnilla työ tulee vasta kodin ja perhe-elämän sekä parisuhteen jälkeen neljäntenä prioriteeteissa. Yhteiskunnan arvojen ja ihmisten arvojen välillä tuntuisi täten olevan selvä ristiriita. Tämän todellisuuden kanssa pariskunnat elävät joka päivä, ja se heijastuu myös kasvavassa tarpeessa saada apua parisuhteen ongelmiin.

13 13 3 PARISUHDETYÖ 3.1 Pariterapia Pariterapian suuntaukset Behavioraalinen pariterapia (BPT) on tutkituin pariterapiamenetelmä maailmalla. Se jaetaan traditionaaliseen ja integratiiviseen BPT:hen.Traditionaalinen BPT lähti siitä, että puolisoiden tulisi tunnistaa toisissaan kaivattuja muutoksia. Näitä muutoksia kummankin toivottiin alkavan vastavuoroisesti toteuttaa keskinäisen sopimuksen mukaisesti. Myöhemmin behavioraaliseen pariterapiaan liitettiin kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitojen opetteleminen ja harjoittelu. Tulokset perinteisellä BPT:llä eivät ole olleet tarpeeksi hyviä varsinkaan pysyvyyden kannalta. Siksi sitä lähdettiinkin kehittelemään eteenpäin, jolloin muodostui integratiivinen BPT (IBPT). Tässä muodossa perinteiseen malliin on yhdistetty terapeuttisia strategioita, joiden tehtävänä on lisätä puolisoiden välistä hyväksyntää. Perinteisen ja integratiivisen BPT:n välillä ei tuloksissa ole ollut suuria eroja. Viimeisin kehittelyvaihe tässä mallissa onkin ollut itsesääntelyvaihe, joka perustuu siihen ajatukseen, että puolisot keskittyvät aiemmissa malleissa liikaa toistensa tarkkailemiseen ja toisen tekemän muutoksen odottamiseen. Tuloksellisuutta pyritään siis parantamaan siirtämällä terapian painopistettä enemmän itsemuutokseen päin, koska se on se alue, joihin puolisoilla on eniten vaikutusvaltaa. (Koskinen 2007, 6 7.) Tunnekeskeinen pariterapia on Susan Johnsonin kehittämä pariterapia, Emotionally focused couple therapy. Tunnekeskeinen pariterapia rakentuu kiintymyssuhdeteorialle. Tunnekeskeinen pariterapia pitää tunteita keskeisenä elementtinä parisuhdevaikeuksia hoidettaessa. Tunteet nähdään tärkeinä parisuhteen vuorovaikutuksen määrittäjinä ja heijasteina. Niitä tutkimalla ja kohtaamalla voidaan saada muutosta aikaan. Tärkeänä tavoitteena on, että pariskunta voisi uudella ja tyydyttävällä tavalla olla vuorovaikutuksessa keskenään. Se pyritään saavuttamaan prosessoimalla emotionaalisia reagointitapoja. Työskentelyn päämääränä on käsitellä tilannetta pariskunnan kanssa

14 14 niin, että he pääsisivät paremmin perille keskinäisestä vuorovaikutuskehästään ja siitä, mikä on kummankin toiminnan vaikutus ja vastuu sen ylläpitämisessä. Tunteista ei terapiassa puhuta ikään kuin vierestä, vaan tunnekokemuksia vahvasti ja elävästi istunnossa kokien. Samalla otetaan myös ensiaskeleet uudenlaisen vuorovaikutuksen luomiseksi. (Koskinen 2007, 7 8; Pinomaa 2004, ) Oivallukseen suuntautuneen pariterapian pohjana on näkemys siitä, että aiemmat suhdevauriot ja niistä johtuvat defensiiviset strategiat ovat tärkeänä lähteenä parisuhdevaikeuksissa. Tämä vaikeuttaa emotionaalisen intiimiyden luomista ja ylläpitoa. Oivallukseen suuntautuneessa pariterapiassa nähdään myös se, että pariskunnalta voi puuttua parisuhteessa tarvittavia taitoja, ja niihin puututaan ennen kuin aletaan työstää aiempia parisuhteita ja niiden vaikutuksia nykyiseen tilanteeseen. Puolisoita autetaan näkemään, miten heidän jotkut suhteessa olemisen tapansa ovat saattaneet edellisissä suhteissa olla välttämättömiä selviytymisstrategioita. Tärkeää on oivaltaa kuitenkin se, miten ne saattavat olla haitallisia parisuhdetyytyväisyyden kannalta nykyisessä parisuhteessa. Tällä menetelmällä on saatu hyviä tuloksia, vaikkei menetelmä olekaan kehittynyt vielä selkeäksi terapeuttiseksi koulukunnaksi. (Koskinen 2007, 8 9.) Imagoterapia on Harville Hendrixin näkemysten pohjalle rakentuva työskentelymalli. Imago viittaa siihen koostettuun kuvaan, joka meillä on sisäistettynä menneisyytemme hoivaajien positiivisista ja negatiivisista puolista. Imagoterapian mukaan puolisonvalinta perustuu juuri näille sisäistyksille. Tällaisesta parinvalinnasta seuraa se, että parisuhteessa toistuu ennen pitkää lapsuuden draama. Parisuhde mahdollistaa tuohon vanhaan tarinaan uudenlaisen lopun. Imagoterapiassa katsotaan, että paraneminen voi tapahtua vain sellaisen suhteen puitteissa, joka on samanlainen kuin se, missä alkuperäinen haavoittuminen tapahtui. Suhde nähdään ensisijaisena tekijänä oman itsen muodostumisessa ja niin myös vaurioitumisessa. Suhde kuitenkin samalla mahdollistaa parantavan muutoksen. Parisuhdekonfliktissa on kyse siitä, että parin välinen yhteys on katkennut, ja terapiassa se pyritään palauttamaan ja vakiinnuttamaan. Imagoterapian työskentely tapahtuu paridialogina, jossa terapeutti vain ohjaa keskustelua oikeaan suuntaan. Puolisoita pidetään parhaina terapeutteina toisilleen. (Koskinen 2007, 9.)

15 15 Tutkimukseen perustuva pariterapia on John Gottmanin tutkimukseen perustuva pariterapia. John Gottman on yksi tämän hetken kuuluisimmista parisuhteen tutkijoista maailmassa. Hänen nk. rakkauslaboratoriossaan Seattlessa on tutkittu parisuhdekysymyksiä monipuolisin menetelmin ja pitkäaikaisesti. Rakkauslaboratorio on tavallisen oloinen asunto, johon pari tulee asumaan esimerkiksi viikonlopuksi. Heidän keskinäistä vuorovaikutustaan seurataan ja videoidaan. Lisäksi paria haastatellaan monipuolisesti ja pulssia sekä verenpainetta mitataan. Parien elämää seurataan tämän jälkeen vuosien ajan. Gottmanin mukaan onnistunut konfliktien ratkaisu ei ole riittävää parisuhteen onnistumiseksi. Olennaisen tärkeää suhteelle on positiivisen tunneilmaston ylläpito. John Gottmanin mukaan pariskunnille voidaan opettaa emotionaalista älykkyyttä. Terapeuttisen työskentelyn alussa parin vuorovaikutustavoista pyritään saamaan mahdollisimman tarkka kuva ja tunnistamaan ne osiot, joiden vuorovaikutus on kaikkein ongelmallisinta. Näiltä osin pyritään saamaan muutosta aikaan. Menetelmässä painotetaan uuden opettelua. (Koskinen 2007, 9 10.) Paripsykoterapian suuntaukset Psykoanalyttinen paripsykoterapia perustuu psykoanalyyttiseen teoriaan ja ajatteluun. Käsitteenä psykoanalyysilla tarkoitetaan teoriaa ihmisen persoonallisuudesta, sen kehittymisestä, mielen rakentumisesta ja toiminnasta. Siinä pyritään tunnistamaan ja ottamaan huomioon puolisoiden tiedostamattomalla tasolla vaikuttavat mielen prosessit, jotka ovat syntyneet persoonan kehittyessä. Molempien puolisoiden kasvuhistoria sekä myöhemmät suhdekokemukset vaikuttavat parisuhteeseen. Perheen kehitysvaiheesta toiseen siirtyminen on haaste parisuhteelle. Aiemmin yhteydettömässä tilassa ollut oman itsen puoli hakee yhteyttä suhteessa puolisoon. Suhde voi mahdollistaa molempien eheytymisen. Kasvuperheen sisäistykset ja samaistumiset ovat mukana myöhemmissä suhteissa, samoin kuin muut suhdekokemukset vaikuttavat ihmisen kokemukseen itsestä ja myöhempiin suhteisiin. Ihminen tarvitsee suhteen toiseen ollakseen olemassa, tullakseen nähdyksi ja voidakseen itse eläytyä toiseen. Tunteiden, ajatusten ja kokemusten jakamisen avulla voidaan vahvistua omassa identiteetissä. Terapiassa pyritään tunnistamaan ja ottamaan huomioon ihmisen tiedostamattomalla tasolla vaikuttavat mielen yllykkeet ja vaikuttamaan niihin. Suhteissa ilmenevä

16 16 kärsimys nähdään viitteenä yksilön, parin tai perheen suhteiden kehityksellisestä häiriöstä. Terapiassa lähdetään ihmisen henkilökohtaisesta kokemuksesta ja vahvistetaan itseymmärryksen lisääntymistä. (Tuhkasaari 2007b, ) Luovan systeeminen paripsykoterapia on yhteisnimitys systeemisille lähestymistavoille paripsykoterapiassa, joita on monia erilaisia. Hessin (2003) mukaan yhteistä niille on yritys mahdollistaa prosessi, joka edistää puolisoiden yhteistä ja erillistä luovuutta. Jokin lähestymistapa painottaa prosessissa syntyneiden ideoiden sopivaa moninaisuutta, jokin vuorovaikutuksessa kasvamisen mahdollisuutta ja jokin taas kohtaamista ja sukupuutyöskentelyä. (Wahlbeck 2007, 26.) Scheibin ja Wirschingin (2004) mukaan diagnostiikka on prosessinomaisesti mukana systeemisessä paripsykoterapiassa. On tärkeää seurata ja saada vihjeitä seuraavista hoidollisista vaiheista. Asiakkaiden omia voimavaroja aktivoidaan ja hyödynnetään. (Wahlbeck 2007, 26.) Rothin (2003) mukaan unien kautta voidaan myös kohota parisuhteen tarkastelussa korkeammalle systeemiselle tasolle. Uni on paitsi henkilökohtainen, myös kulttuurinen tuote. Systeeminen paripsykoterapeutti etsii unien yhteyksiä myös kollektiivisesti vallitseviin normeihin. (Wahlbeck 2007, 26.) Jungilainen paripsykoterapia ei ole kaukana luovan systeemisestä paripsykoterapiasta. Molemmat ovat olleet kiinnostuneita sekä ulkoisen, että sisäisen maailman ilmiöistä. Niiden mukaan koko ihmiskunta jakaa yhteisiä kokemuksia, ja yksilöt antavat niille erityisiä merkityksiä. Molemmat näkemykset ovat painottaneet elämänfilosofiaa ja ihmiskäsitystä. Jungilaisessa paripsykoterapian teoriassa on olemassa parisuhteiden arkkityypit, jotka vaikuttavat psykoterapian etenemiseen ja sisältöihin. Jungilaisen paripsykoterapian lähtökohtana on, että kaikki parisuhteen ilmiöt liittyvät itsenäistymisprosessiin. Ulkoisen ja sisäisen maailman näkeminen toisiaan heijastavina on tämän prosessin päämääränä. (Wahlbeck 2007, ) 3.2 Parisuhdekurssit

17 Parisuhdekurssien tausta Kun pariskunnan osapuolilla alkaa olla ongelmia parisuhteessaan, pariskunnan tulee kyetä puhumaan avoimesti tunteistaan ja ajatuksistaan. Monille tällainen puhuminen helpottuu ryhmässä, jossa on muitakin pareja, vaikka ennakkoajatus on usein päinvastainen. Omista henkilökohtaisista asioista puhuminen oli ja on edelleen monille haasteellista. Tämän vuoksi parisuhdekursseja alettiin järjestää. Alun perin parisuhdekurssit olivat avioliittotyön nimellä, ja tämä työ alkoi samaan aikaan kahdella manterella. David ja Vera Mace olivat Englannin ja Yhdysvaltain avioliittoneuvonnan uranuurtajia. He matkustivat vuonna 1962 ensimmäiseen aviopariretriittiin, ja tällä viikonlopulla oli suuret seuraukset parisuhdetyölle. Samoihin aikoihin katolisen kirkon isä Gabriel Calvo kutsui kokoon seurakuntansa nuorten vanhempia keskustelemaan avioliitosta. Tämä puolestaan tapahtui Espanjassa, Barcelonassa. Tästä alusta kasvoi puolestaan Amerikan mantereella ja muualle maailmaan levinnyt Marriage Encounter -liike. (Kinnula, Arja 2004.) Suomessa vuonna 1972 kirkon perheasiain toimiston työntekijät kutsuivat kokoon joukon aviopareja ensimmäiseen ryhmäkokoontumiseen. Tästä sai alkunsa avioliiton rikastuttamis- ja pariviestinnän kurssit. Suomen evankelis-luterilainen Kansanlähetys aloitti samoihin aikoihin omaa avioliittoleiritoimintaansa luvulla Mennään Eteenpäin (Marriage Encounter) -toiminta tuli heidän kauttaan Suomeen. ME on tällä hetkellä organisoitunut itsenäiseksi, huomattavaksi vapaaehtoistyön toiminnaksi. (Kinnula, Arja 2004.) Vuonna 1994 joukko edellä mainittujen järjestöjen jäseniä kokoontui suunnittelemaan yhteistyötä. Kataja kestävän parisuhteen kasvu ry, perustettiin tiedottamaan, kouluttamaan ja tuottamaan materiaalia parisuhdetyöhön. Merkittävä ajatus oli tuoda parisuhdetyö voimakkaammin myös niiden ulottuville, jotka eivät ole seurakunnallisesti suuntautuneita. (Kataja ry. Internet-sivut.) Kolmenkymmenen vuoden aikana on Suomessa tapahtunut melkoinen kulttuurimurros suhtautumisessa parisuhteen tietoiseen hoitamiseen. Parisuhdeasioista kirjoitetaan runsaasti, kurssien ja leirien tarjonta ja kysyntä on kasvanut merkittävästi, miehet ovat

18 18 yhä useammin myös aloitteentekijöinä kurssille lähtemiseen. Eri tahot käyttävät tästä työstä eri nimiä, ja työskentelytavat vaihtelevat. (Kinnula, Arja 2004.) Moni pari lähtee etsimään apua kursseilta pahaan oloon, vieraantumiseen tai suhteen arkipäiväistymiseen. Tällöin on tärkeää katsoa taaksepäin maton alle lakaistuihin asioihin, solmujen syntymisen syihin ja purkaa parisuhteen taakkoja. Solmukurssit sopivat myös kriisitilanteissa oleville. (Kataja ry. Internet-sivut. ) Parisuhdetyötä on alusta asti tehty Suomessa lähes yksinomaan seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä. Työn piiriin ovat kuuluneet vain seurakunnallisesti suuntautuneet ihmiset. Suomessa on korkea tietotaito tällä työalueella. Nyt kuitenkin esimerkiksi Kataja ry. on alkanut suunnata kursseja myös ei-seurakunnallisesti suuntautuneille ihmisille. (Kataja ry. Internet-sivut.) Vertaistuki Vertaistuella tarkoitetaan samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten toisilleen antamaa, omaan kokemukseen perustuvaa ymmärrystä ja tukea. Parisuhteen joutuessa kriisiin, ei pariskunnan normaali sosiaalinen verkosto ehkä kykene tukemaan tilanteessa. Tämä saattaa johtua siitä, että heillä ei ole omakohtaista kokemusta ongelmasta tai he eivät tiedä miten toimia ja antaa tukea. Vertaistuen on todettu olevan hyödyllistä ja tehokasta. (Koskisuu & Kulola 2005, ) Vertaistoiminnalla tarkoitetaan joko vapaamuotoisesti tai organisoidusti järjestäytynyttä keskinäistä apua ja tukea. Siinä samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset pyrkivät yhdessä etsimään tukea tai selvittelemään ja ratkomaan elämäntilannettaan. Keskeisiä haasteita parisuhdetyössä ovat toivon viriäminen tai ylläpito ja muutoksen mahdollisuuden näkeminen hankalassa elämäntilanteessa. Mahdollisuuden vertaistukeen on toistuvasti todettu olevan yksi keskeinen ja ihmisten itsensä arvostaman muutoksen osatekijä ja edellytys. (Vuorinen, Särkelä, Perälahti, Peltosalmi & Londen 2004, )

19 19 Vertaistuen avulla voidaan vahvistaa ihmisen kokemusta hyväksytyksi tulemisesta. Hyväksyntä mahdollistaa ihmiselle kokemuksen siitä, ettei hän ole ulkopuolinen eikä vieras. Se avaa valinnan mahdollisuuksia. Hyväksyntä on perustana itsevarmuudessa, voiman ja rauhan tunteessa, joka kehittyy siitä, että ihminen on kasvokkain vaikeiden tilanteiden kanssa ja käsittelee niitä vertaistensa kanssa. Hyväksytyksi ja ymmärretyksi tuleminen johtaa jaettuun luottamukseen. (Pesonen 2006, ) Keskeisin parisuhdetta tukeva elementti parisuhdekursseilla järjestävästä tahosta riippumatta on usein vertaistuki, pienessä ryhmässä toisten kanssa puhuminen. Ihmisten peruskokemukset läheisessä ihmissuhteessa näyttävät olevan kohtuullisen muuttumattomia. Samat teemat kuin 1970 luvulla, ovat edelleen ajankohtaisia: vuorovaikutustaidot, ristiriitojen ratkaiseminen, anteeksiantaminen ja seksuaalisuus. Ehkä tärkeintä on tulla tietoiseksi oman suhteen vahvuuksista ja opetella antamaan myönteistä palautetta toiselle. (Kinnula, Arja 2004.) 3.3 Parisuhdetyötä tarjoavat tahot Perheneuvolat tarjoavat pari- ja perheterapiayksiköissään apua lapsiperheille, joilla on parisuhde- tai perheongelmia. Tavoitteena on mm. perhetilanteen tervehdyttäminen tunnistamalla ristiriitoja, parantamalla kommunikaatiota ja ratkaisemalla ongelmia. Pari- ja perheterapia voi olla psykososiaalista hoitoa tai kriisiapua. Palvelu on julkista palvelua ja asiakkaalle maksutonta. (Helsingin sosiaalivirasto.) Mielenterveystoimistot tarjoavat terapiaa sekä yksilöille että pariskunnille. Mielenterveystoimistoon hakeudutaan yleensä oman terveyskeskuksen kautta lääkärin lähetteellä. Mielenterveystoimistoon otetaan asiakkaaksi kuitenkin yleensä vain mielenterveysongelmista kärsiviä, joten pelkkä parisuhteen kriisi ei ole tarpeeksi painava syy hoidolle. Joissain kunnissa tarjotaan ehkäisevää mielenterveystyötä pikkulapsiperheille. Mielenterveystoimiston palvelut ovat maksuttomia. Väestöliitto tarjoaa Helsingin ja Tampereen perheklinikoillaan psykoterapia- ja neuvontapalveluita pari- ja perhesuhteen kriiseissä. Työmuotoina ovat pari-, perhe- ja seksuaaliterapia sekä työnohjaus ja konsultaatio. Perheklinikan työntekijät myös

20 20 tiedottavat ja toimivat asiantuntijana henkiseen hyvinvointiin liittyvissä asioissa sekä kouluttavat ja pitävät luentoja perheeseen liittyvistä aiheista. Väestöliiton palvelut ovat maksullisia. Väestöliiton valtakunnallinen Parisuhdekeskus on Rahaautomaattiyhdistyksen tukema hanke. Hanke tukee parisuhdetta suunnittelevien ja parisuhteissa elävien hyvinvointia edistämällä suhdetietoja ja -taitoja. Parisuhdekeskuksen kohderyhminä ovat sekä tavalliset, parisuhdekysymysten kanssa painiskelevat ihmiset että niiden parissa työskentelevät asiantuntijat. (Väestöliitto.) Helsingin NMKY tekee parisuhdetyötä avioliitossa olevien parien kanssa. NMKY määrittelee avioliittotyönsä olevan pitkäjänteistä ja yhteiskuntaa rakentavaa toimintaa. Avioliittotyö on ennaltaehkäisevää toimintaa, jossa perheen ja parisuhteen konfliktit pyritään tunnistamaan ja välttämään etukäteen. Sen piirissä on noin 5000 perhettä. Toiminta on jatkunut 30 vuoden ajan. Pääasiallisena toimintamuotona ovat avioliittoleirit, -kurssit, ja -seminaarit. Vaikka kyseessä on Helsingin NMKY:n alainen toiminta, niin leirejä ja seminaareja järjestetään ympäri Suomea. Lisäksi NMKY kouluttaa vapaaehtoisia pitämään seminaareja ympäri Suomea ennaltaehkäisevästä avioliittoneuvonnasta. (Helsingin NMKY.) Kirkko järjestää perheneuvontaa perheasiain neuvottelukeskuksiensa kautta. Kirkon perheneuvonnan tehtävänä on sielunhoidon ja terapeuttisen keskustelun avulla tukea ja auttaa parisuhteen ja perheen ongelmissa sekä elämän kriisitilanteissa. Perheasiain neuvottelukeskuksissa selvitetään parisuhteen ja perheen asioita, ja asiakkaat voivat hakeutua sinne yksilöinä, pareina tai perheinä. Parisuhteen ongelmia ovat esimerkiksi parisuhteen ristiriitaisuus, erokriisi, uskottomuus, kommunikaatio-ongelmat, keskinäinen vieraantuneisuus, perheväkivalta ja mustasukkaisuus. Jokaisessa keskuksessa toimii yksi tai useampia erikoistumiskoulutuksen saaneita perheneuvojia. Neuvottelukeskuksen palvelut ovat maksuttomia. Perheneuvojilla on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Perheneuvonnan asiakkaaksi voi hakeutua vaikka ei kuuluisi evankelis-luterilaiseen kirkkoon. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko.) Lisäksi eri kunnissa on erilaisia järjestöjä jotka tekevät parisuhdetyötä, sekä julkisen palvelun ostopalveluna että yksityisille ihmisille suorana palveluna. Suomessa on myös runsaasti yksityisiä terapiapalveluja, joissa saa myös parisuhdeterapiaa. Nämä palvelut ovat maksullisia, ja joskus huomattavankin kalliita. (Väestöliitto.)

21 21 Paajasen (2003, 53) tutkimuksessa kartoitettiin ammattiauttajien antaman tuen saatavuutta parisuhdeongelmissa. Tuen saatavuus ei ollut itsestään selvää, sillä niistä jotka olisivat halunneet puhua parisuhteensa ongelmista 14 % naisista ja 18 % miehistä ei ollut löytänyt sopivaa ammattiauttajaa, jonka kanssa keskustella. Paajasen tutkimuksen mukaan eniten apua haettiin kirkon piiristä ja kunnallisilta perheneuvoloilta sekä mielenterveystoimistosta. (Paajanen 2003, 56.) 4 PARISUHDETYÖN AIEMPIA TUTKIMUKSIA 4.1 Parisuhdetta koossapitäviä tekijöitä Parisuhteen tärkeimmäksi koossapitäväksi tekijäksi on osoittautunut kumppanien välinen rakkaus. Läheisyys ja rakkaus kertovat suhteen tilasta ja siitä, haluavatko pariskunnat erota vai jatkaa yhdessä. (Määttä 1997, ) Mirja Tolkki- Nikkosen (1990, 71) mukaan liittoa koossapitäviä tekijöitä ovat läheisyys, luottamus ja rakkaus. Pirjo Paajasen (2003, 38) tutkimuksen mukaan tärkeimmät tekijät hyvässä parisuhteessa olivat vahva luottamus puolisoon kaikissa asioissa sekä molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus. Rakkaus näkyy erilaisina ominaisuuksina: Kumppaneilla on tarve huolehtia toisesta, he ovat kiintyneitä ja sitoutuneita kumppaniinsa. Suhde on luottamuksellinen ja avoin ja se koetaan ainutlaatuisena. Kumppanit kokevat toisensa läheisiksi ja he kokevat yhteenkuuluvuutta. Heidän seksuaaliset tarpeensa ovat tyydytetyt. (Määttä 1997, ) Rakkaus määritellään tärkeimmäksi parisuhdetta koossapitäväksi tekijäksi juuri sen takia, koska siitä seuraa muita tärkeitä asioita, joilla on suuri merkitys parisuhteen kannalta. Rakkaus sisältää siis kiintymystä, sitoutumista ja luottamusta. Vuorovaikutuksella on tärkeä merkitys parisuhdetta koossapitävänä tekijänä. On tärkeää että kumppanit käyttävät aikaa toiselle puhumiseen, sekä jakavat tunteensa ja mielipiteensä avoimesti. Tärkeää on myös se, että aikaa vietetään yhdessä ja nautitaan yhdessä tehdyistä asioista. (Määttä 1997, ) Kyky paljastaa omia tunteita ja

22 22 ajatuksia toiselle on keskeistä parisuhteen kehittymiselle ja säilymiselle. Avoimuus johtaa myönteisiin tunteisiin ja lisää kumppaneiden välistä luottamusta. (Määttä 1997, 103.) Sitoutuminen suhteeseen on tärkeä asia parisuhteen säilymisessä. Sitoutumisesta seuraa emotionaalinen turvallisuus ja luottamus. (Tolkki - Nikkonen 1990, 69.) Onnellisessa parisuhteessa yksilöt voivat tuntea turvallisuutta ja saavat tukea omalta kumppaniltaan. Turvallisessa parisuhteessa ei kumppaneiden tarvitse selitellä käyttäytymistään toisen syyksi nostaakseen omaa itsetuntoaan. Turvallisessa suhteessa voi helpommin olla oma itsensä, eikä tarvitse esittää jotain muuta kuin mitä on. (Määttä 1997, 119.) Parisuhteen tyydyttävyys riippuu myös siitä, kuinka paljon kumppanit kokevat saavansa toisiltaan emotionaalista ja sosiaalista tukea. (Määttä 1997, 120.) Tuen saannin tärkeys näkyy siinä, että ilman tukea ihminen kokee olevansa yksinäinen. Parisuhteessahan ollaan nimenomaan sitä varten, ettei jouduttaisi olemaan yksin. Hellyyden ja lämmön ilmaiseminen on tärkeää parisuhteen koossapitämisen kannalta. Lämpöä ja hellyyttä voi osoittaa sanoilla, teoilla ja eleillä. Pienikin hellyydenilmaisu tuottaa mielihyvää sen saajalle, ja tukee pariskunnan kokemusta yhteisestä läheisyydestä. (Määttä 2000, 55.) Seksuaalisuuden merkitys läheisyyden ilmaisukeinona on parisuhteessa erittäin suuri. Seksi on side, joka tekee kahdesta ihmisestä pariskunnan. Seksin ei tarvitse olla suhteen tärkein sisältö, mutta se nivoo pariskunnan yhteen ja luo heidän välilleen sellaisen intiimiyden tilan, johon muilla ei ole pääsyä. Tyydyttävä seksielämä on yksi onnellisen rakkaussuhteen avaintekijä. (Määttä 1997, 57.) 4.2 Parisuhdekriisit Parisuhteissa on paljon konflikteja, ja jos näitä konflikteja ei osata käsitellä ja kohdata, parisuhde voi ajautua kriisiin. Gottmannin teorian mukaan kriiseillä on varoitusmerkkejä, jotka voivat käsittelemättöminä johtaa eroon. Varoitusmerkkejä voi

23 23 hakea puolisoiden käytöksestä toisiaan kohtaan, esimerkiksi hyökkäys, suora kritiikki, alentavat kommentit tai miesten enemmän käyttämä vaikeneminen. (Gottman 1999.) Tutkimuksen mukaan liiton loppu lähestyy, kun aviolliset vaikeudet ovat syviä ja pysyviä eikä tunnu enää merkitykselliseltä yrittää puhua ongelmista, vaan valitaan vaihtoehto selvittää tilanne omin voimin. Pari alkaa elää rinnakkaista elämää. Toisella voi olla tässä vaiheessa jo ulkopuolinen rakkaussuhde. Tutkimusten mukaan parit odottavat keskimäärin kuusi vuotta ensimmäisten tyytymättömyyden merkkien ilmaantumisesta kunnes he hakevat apua. (Gottman 1999, Tapionsalo 2004, 29.) Puhun opinnäytetyössäni paljon parisuhteessa olevista solmuista, koska sitä sanaa on käytetty työelämäyhteistyökumppanini Katajan kursseilla. Parisuhteen solmu tarkoittaa koko parisuhteen ongelmien ja kriisien vyyhtiä. Se ei siis välttämättä ole vain yksittäinen ongelma Syitä parisuhdekriiseille ja eroille Rakastumisen vaiheessa on olemassa vaihe, jolloin toinen koetaan todella erilaiseksi ja erilliseksi itsestä. Se on vaihe, jolloin unelmakuva toisesta särkyy, ja todellisuus astuu kuvaan. Tässä vaiheessa parisuhde on erityisen altis erolle. Jos tästä vaiheesta selviydytään, parisuhde on jo paljon vakaammalla ja todellisemmalla pohjalla. (Määttä 1999, 17.) Voidaan ajatella, että eroon johtava vuorovaikutus on vastakkaista sille vuorovaikutukselle, jolla luodaan yhteinen sosiaalinen todellisuus. Yhteinen sosiaalinen todellisuushan luodaan rakastumisen vaiheen jälkeen, parisuhteen toisen vaiheen aikana. Eroon johtavan vuorovaikutuksen prosessissa yhteisestä todellisuudesta neuvotellaan asteittain erilliset todellisuudet. (Tolkki-Nikkonen 1990, 21.) Paajasen (2003, 45) tutkimuksen ristiriitoja oli syntynyt paljon kotitöiden tekoon liittyen sekä erilaisiin arvoihin tai elämäntyyleihin liittyen. Yhteinen sosiaalinen todellisuus on siis luoto, mutta edelleen asioita tehdään niin eri lailla, että ristiriitoja syntyy. Tämä on tyypillinen ongelmien ratkaisuvaiheen ristiriita. Myös kommunikaatiosta eli puolisoiden

24 24 välisestä keskustelusta tai sen puutteesta oli aiheutunut paljon ristiriitoja. Seksuaalisuuden ongelmista oli Paajasen (2003, 45) tutkimuksen mukaan kokenut naisista neljäsosa ja miehistä viidesosa. Paajasen (2003, 71 74) tutkimuksen mukaan eronneet pariskunnat kokivat että tärkein syy eroille oli rakkauden/läheisyyden puute. Myös kommunikaatiovaikeudet ja parisuhteen hoidon puute nostettiin tärkeiksi. Lisäksi etenkin naiset olisivat kaivanneet enemmän tukea kumppaniltaan. Tutkimuksessa kuitenkin erojen lopullisista syistä nousivat tärkeimmäksi uskottomuus ja päihteet. Tämä vahvistaa sitä käsitystä, että parisuhteen solmuissa harvoin on kyse vain yhdestä asiasta, vaikka lopulliseksi eron syyksi jonkin asian voikin mainita. Yleensä tuo lopullinen syy on vain viimeinen pisara vuosien aikana kertyneiden asioiden päälle Erotilastot Suomessa Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan vuonna 2006 Suomessa solmittiin avioliittoa, mikä on vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2005 solmittiin avioliittoa luvulla solmittujen avioliittojen määrä on vaihdellut vuosittain melko voimakkaasti. (Tilastokeskus.) Vuonna 2006 avioeroon päättyi avioliittoa, mikä on 128 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2005 avioeroja myönnettiin Viime vuosina avioerojen määrä on vaihdellut vuosittain hyvin vähän. (Tilastokeskus.) Kokonaiseronneisuusluku kertoo, mikä osuus avioliitoista päättyy eroon. Kokonaiseronneisuusluku lasketaan yhden vuoden eronneisuuden perusteella: katsotaan kuinka monta avioliittoa on vielä voimassa tiettynä vuonna solmituista avioliitoista. Suomessa kokonaiseronneisuusluku on jo vuosia ollut lähellä 0,50:tä. Tällä erovauhdilla siis puolet avioliitoista päätyisi eroon. (Tilastokeskus.) Suomen eronneisuusluku on Council of Europen mukaan Euroopan korkeimpia (Paajanen 2003, 11.)

25 25 Avioliiton mediaanikestoaika eroon päättyneissä liitoissa oli vuonna 2000 koko maassa noin 12 vuotta ja Helsingin seudulla 7 vuotta. (Litmala 2001.) Avioerojen riskivuosia ovat erityisesti avioliiton toinen, kolmas ja neljäs vuosi, mutta avioerojen määrä vähenee vasta 10 avioliittovuoden jälkeen. (Tilastokeskus.) Täytyy muistaa että tilastot kertovat eroista vain osan totuutta. Nikander (1996) on arvioinut, että yli puolet vuosittain päättyvistä parisuhteista on avoeroja. Avoerot eivät näy näissä tilastoissa. (Paajanen 2003, 11.) 5 SOLMUJA PARISUHTEESSA KURSSIT 5.1 Kataja ry. Kataja kestävän parisuhteen kasvu ry. on perustettu vuonna Katajan toiminnan tavoitteena on toimia perheen ja sen yhteistyökyvyn tukemiseksi lisäämällä ihmisten itsetuntemusta, viestintätaitoja ja luovaa ongelmanratkaisua. Yhdistys pyrkii tukemaan nimenomaan parisuhdetta, jonka yhdistys näkee perheen ydinsuhteena. (Kataja ry.2007, 3, Kataja ry.1994.) Kataja ry. on yhteistyöelin, jossa toimii yli neljäkymmentä jäsenjärjestöä. Osa järjestöistä on aatteellisia yhdistyksiä, osa seurakuntia ja osa henkilöyrityksiä. Näitä yhdistää vahva halu toimia parisuhteiden puolesta. Kataja toimii tiedottajana omista ja jäsenjärjestöjensä kursseista sekä antaa asiantuntijalausuntoja mediaan. (Kataja ry ) Yhdistys tuottaa myös materiaalia parisuhteisiin liittyvistä asioista. Erilaisia esitteitä ja kirjasia on tehty jo useita ja Solmuja Parisuhteessa kirja on myös ilmestynyt. Katajalla on lisäksi kattava paketti ohjaajakoulutuksiaan varten, joka helpottaa ohjaajien työskentelyä kursseilla. (Kataja ry ) Kataja ry. kokoaa tietoa Suomessa tehtävästä parisuhdetyöstä ja seuraa parisuhdetyön kehitystä. Kataja ry. toimii myös uusien ideoiden ja menetelmien keksijänä sekä

26 26 projektien toteuttajana. Kataja ry. on toteuttanut useita parisuhteeseen liittyviä projekteja, joista Solmuja Parisuhteessa kurssi on yksi. (Kataja ry.) 5.2 Solmuja Parisuhteessa kurssi Solmuja parisuhteessa -projekti Solmuja Parisuhteessa projektin päämääränä on helpottaa kriisissä olevien pariskuntien mahdollisuutta saada apua. Tarkoituksena on täydentää Suomessa olevia parisuhdepalveluita. Projektin keskeinen työmuoto on Solmuja Parisuhteessa parisuhdekurssit. Lisäksi on ohjaajien koulutus, jossa koulutetaan ohjaajat näille kursseille. Solmuja parisuhteessa toiminnan päämääränä on, että toiminnan levitessä sen vaikutukset heijastuvat yhteiskuntaan. Kun parisuhdekriiseihin voidaan tarjota toimivaa ja kustannuksiltaan kohtuullista apua, entistä paremmin voivat parisuhteet hyödyttävät yhteiskuntaa sairauspoissaolojen vähenemisellä sekä avioerojen ja lastensuojelun kustannusten pienenemisellä. (Kataja ry. 2007, 7-8.) Projektin toiminta-ajatuksissa korostuu positiivinen ajattelu ja luottamus pariskuntien mahdollisuuksiin. Parisuhdetaitoja on jokaisen mahdollista harjoitella, ja voimavaroja voidaan löytää vaikeissakin tilanteissa. Kurssit perustuvat myös vertaistuen tärkeydelle. Samassa elämäntilanteessa olevat ymmärtävät toisiaan usein paremmin kuin ne, joilla ei ole kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta, ja kokemusten jakaminen vertaisten kesken vähentää yksinäisyyttä omien vaikeuksien keskellä. (Kataja ry. 2007, 8-9.) Solmuja Parisuhteessa kurssin sisältö Solmuja parisuhteessa kurssi on kriisissä oleville pareille tarkoitettu ryhmä, jossa pohditaan oman parisuhteen menneisyyttä ja nykyisyyttä. Kurssilla mietitään myös sitä, millaista tulevaisuutta kohti halutaan kulkea. Ryhmiin otetaan kerrallaan neljä paria, ja toteutus voidaan tehdä joko arki-iltaisin yhteensä kahdeksan kertaa tai sitten kahtena viikonloppuna. (Kataja ry. 2007, 15.)

27 27 Solmuja Parisuhteessa kurssin ensisijaisena tavoitteena on lisätä ymmärrystä puolisoiden välillä ja auttaa osallistujia ymmärtämään molempien näkökannalta, mistä solmutilanteessa on kysymys. Tämän kautta voidaan selvittää, mitä kumpikin puolisoista tahtoo tässä tilanteessa ja lähteä myös työskentelemään tätä päämäärää kohti. Lisäksi kurssin tavoitteena on opetella puhumisen ja kuuntelemisen perustyökaluja sekä ristiriitojen ratkaisutaitoja. (Kataja ry. Ohjaajan kirja, 21.) Solmuja Parisuhteessa kurssin ideana on, että kuka tahansa aiheesta kiinnostunut voi ohjata kurssia, kunhan suorittaa ensin ohjaajakoulutuksen. Kurssi on siis niin selkeästi etukäteen strukturoitu, että ohjeiden avulla kurssia on helppo toteuttaa. Ohjeissa on jokaisen kerran aikataulu: mitä sillä kerralla tehdään ja kuinka paljon aikaa käytetään mihinkin osioon. (Kataja ry. Ohjaajan kirja.) Solmuja Parisuhteessa kurssin ensimmäisellä kerralla tutustutaan ja käydään läpi kurssin sisältö. Seuraavaksi tarkastellaan yhteistä taipaletta, eli miten olemme tulleet tähän tilanteeseen. Tässä vaiheessa yritetään löytää solmujen alkulähteitä, eli mistä solmu on alun perin lähtenyt syntymään ja kuinka se on sitten muuntautunut matkan varrella. Solmutilannetta yritetään kurssilla myös jäsentää, niin että se tulisi helpommin käsiteltäväksi. Solmu voi monesti vaikuttaa suurelta vyyhdiltä, jota on mahdotonta ratkaista. Kun solmua lähtee jäsentämän ja erittelemään, voi pienempien osa-alueiden ratkaiseminen ollakin helpompaa. Kurssilla opitaan myös tunnistamaan tunteita, ja kuuntelemaan oman kehon viestejä liittyen tunteisiin. Kurssilla mietitään omia toiveita, unelmia ja tavoitteita tulevaisuuden suhteen, ja opetellaan kertomaan niistä omalle puolisolle. Tärkeänä osana on myös konkreettisen toiminnan aloittaminen oman parisuhteen eteen. Lisäksi lopussa on yhteenveto- ja palautekerta. (Kataja ry. 2007, 15.) Kataja ry:n Solmuja Parisuhteessa kurssin sisältö on salassa pidettävää tietoa, jonka takia tässä tutkimuksessa ei voida tarkemmin kurssin tehtävistä ja sisällöistä kertoa. Kurssit on tarkoitettu pariskunnille, joiden parisuhteessa on vaikeuksia: esimerkiksi ristiriitoja tai uskottomuutta. Kurssi soveltuu myös pariskunnille, jotka ovat eronneet tai harkitsevat eroa. Tärkeää on, että molemmat kumppaneista ovat motivoituneita tarkastelemaan suhdettaan. Solmuja Parisuhteessa kurssi ei sovellu pareille, joiden suhteessa on väkivaltaa tai päihde- ja mielenterveysongelmia. (Kataja ry. 2007, 15.)

28 28 6 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TOTEUTUS Kataja ry. halusi tehdä kyselytutkimuksen Solmuja Parisuhteessa kurssin kävijöille, ja halusivat opiskelijan toteuttavan sen opinnäytetyönään. Yhteistyöhenkilöni Katajassa oli Sanna Jattu ja myöhemmin Riitta Ala-Luhtala. Teimme yhteistyösopimuksen marraskuussa 2006, ja keskustelimme Jatun kanssa heidän toiveistaan ja tavoitteistaan opinnäytetyölleni. Mielestäni oli tärkeää lähteä kaikessa työelämäyhteistyökumppanini eli Kataja ry:n tavoitteista, koska heitä opinnäytetyöni hyödyttäisi käytännön työelämässä. 6.1 Tutkimuskysymys Tutkimuskysymys tässä tutkimuksessa on: Miten Solmuja Parisuhteessa kurssi auttaa pariskuntia selviytymään parisuhdekriiseistään? Olen jaotellut tutkimuksessani kysymystä eri osa-alueisiin: - Millaisten syiden takia Solmuja Parisuhteessa kurssilla oltiin? - Miten kurssilla olleiden pariskuntien parisuhde kehittyi kurssin aikana? - Miten kurssi kokonaisuudessaan auttoi parisuhdekriisien selviämisessä? - Miten kurssin eri osa-alueet auttoivat? - Palautetta kurssista ja kehittämisehdotuksia Kurssin tuloksia tullaan hyödyntämään kehitettäessä Solmuja Parisuhteissa kurssia. Kataja ry halusi tietoa siitä, missä kurssilla on onnistuttu ja missä pitäisi vielä kehittyä. 6.2 Otanta Tutkimukseeni osallistuivat kaikki halukkaat kevään 2007 Solmuja Parisuhteissa -kursseille osallistujat. Kyselyn ensimmäisessä ja kolmannessa vaiheessa osallistuminen oli vapaaehtoista. Toisessa vaiheessa kysely oli palautekyselyn muodossa yhtenä

29 29 kurssin tehtävistä. Otanta rajattiin siis aikajakson kurssien kävijöihin. Tällä aikavälillä kaikilla oli mahdollisuus osallistua. Kursseja oli kevään aikana yhdeksän. Kävijöitä oli yhteensä 66. Näistä 52 vastasi ensimmäisessä vaiheessa ja 52 toisessa vaiheessa, vastausprosentin ollen näissä vaiheissa 79%. Kolmannen vaiheen internet kyselyyn saatiin sähköpostiosoitteita 48. Tähän kyselyyn vastasi vain 15, joten vastausprosentiksi tuli tässä vaiheessa 20%. Kyselyn kolmannen vaiheen tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia kahden ensimmäisen vaiheen tuloksien kanssa, koska vastausprosentti jäi niin paljon pienemmäksi. 6.3 Kyselyn tekeminen Tutkimuksen tekemiseen ei tarvittu tutkimuslupaa. Kataja ry. halusi tutkimuksen tehdä, ja se toteutettiin heidän kursseillaan. Kurssien ohjaajille kirjoitin saatekirjeet, joista selvisi tutkimuksen tarkoitus ja joissa oli myös ohjeistusta tutkimuksen toteuttamiseen käytännössä. (Liite 2 ja 4). Saatekirjeet lähetettiin kurssien ohjaajille kyselylomakkeiden kanssa. Toteutin tutkimukseni kolmivaiheisena kyselynä Solmuja Parisuhteessa kurssin kävijöiltä kevään 2007 kurssien aikana. Jokainen vastaaja vastasi itsekseen, eivät siis pariskuntina. Tutkin jokaista vaihetta erikseen, ja lisäksi tarkoituksena oli seurata nimimerkkien avulla samojen henkilöiden vastauksia eri vaiheissa. Kyselyn ensimmäinen vaihe toteutettiin kurssin alkaessa, heti ensimmäisellä kokoontumiskerralla. Tässä vaiheessa kartoitin siis lähtötilannetta, jossa pariskunnat olivat kurssille tultaessa. Halusin selvittää, minkälaisia pariskuntia oli tullut kursseille, ja millaisia heidän parisuhdekriisinsä olivat. Kyselyn toinen vaihe oli vuorossa kurssin lopussa, ja kevään 2007 kursseilla tämä kysely korvasi kurssilla tavallisesti tehdyn palautekyselyn. Tässä vaiheessa halusin

30 30 kartoittaa sitä, miten kurssi oli vaikuttanut parisuhdekriisien selvittämiseen, ja lisäksi sitä miten kurssin eri osa-alueet oli koettu. Kolmannen vaiheen kysely toteutettiin internetin kautta kaksi kuukautta kurssin loppumisesta. Tällä halusin selvittää mihin suuntaan asiat olivat menneet kurssin loppumisen jälkeen kotioloissa. Lisäksi halusin selvittää, miten kurssin eri osa-alueet koettiin kahden kuukauden jälkeen. Kyselyn toteuttamisessa avainhenkilöinä olivat kurssien ohjaajat, joiden tehtävänä oli toteuttaa kysely kursseillaan. He siis jakoivat kyselylomakkeet, keräsivät vastaukset ja lähettivät ne Kataja ry:n toimistolle. He keräsivät toisessa vaiheessa myös sähköpostiosoitteet/osoitteet osallistujilta Kyselylomake kurssin alussa Ensin tein saatekirjeen kurssien ohjaajille (Liite 1.), jossa selitin tutkimukseni tarkoitusta. Tarkoituksena oli saada ohjaajat motivoitumaan, jotta he toteuttaisivat omilla kursseillaan kyselyni, sekä antaa ohjeistusta kyselyn toteuttamiseen heidän kurssillaan. Ensimmäisen kyselylomakkeen (Liite 2.) alkuun laitoin taustatietojen (ikä, sukupuoli) lisäksi kysymyksiä parisuhteen iästä ja luonteesta. Halusin myös selvittää, kenen aloitteesta kurssille oli tultu ja vastaajien odotukset kurssilta. Kyselylomakkeen toisella sivulla on avoimia kysymyksiä, joihin vastaajat saivat kirjoittaa omin sanoin parisuhteensa solmusta, ja suhteensa senhetkisestä tilanteesta. Avoimien kysymysten käyttö tässä vaiheessa oli mielestäni paras ratkaisu, koska en halunnut liikaa vaikuttaa siihen, millaisia vastauksia näihin kysymyksiin tulee. Jos kysymyksissä olisi ollut valmiit vaihtoehdot, niin ne olisivat saattaneet rajata joitain tärkeitä tietoja pois. Lisäksi parisuhteessa olevaa solmua on varmasti vaikeaa määritellä vain yhdeksi asiaksi, kun monesti solmu liittyy niin moneen asiaan että alkuperäinen syy saattaa olla hämärän peitossa.

31 31 Avoimissa kysymyksissä tärkeintä on kysyä vain yhtä asiaa kerrallaan. Näin kysymykset pysyvät selkeinä ja vastaajan on helppoa antaa vastauksia. Avoimissa kysymyksissä myös vastaustilan kokoon kannattaa kiinnittää huomiota, koska useasti vastaajat tulkitsevat annetun vastaustilan koon niin, että heiltä vaaditaan juuri sen pituista vastausta esitettyyn kysymykseen. (Salmela 1997, 89.) Toisen sivun avoimet kysymykset saattoivat tuntua vastaajista työläiltä, mutta parempi oli kuitenkin kysyä kaikki asiat erikseen ja selkeästi. Halusin antaa vastaajille myös tarpeeksi tilaa vastauksilleen. Viimeiselle sivulle laitoin kaikissa kolmessa lomakkeessa toistuvan taulukon, johon olen kerännyt erilaisia parisuhdetta kuvaavia väittämiä. Näihin väittämiin tuli vastata asteikolla 1-5 (1=täysin eri mieltä, 5= täysin samaa mieltä). Tämä on niin kutsuttu Likertin asteikko, jossa on kysymyksen perässä vastausvaihtoehdot esimerkiksi 1-5. Numero yksi kuvaa toista päätä asteikosta (esimerkiksi vastausvaihtoehtoa täysin eri mieltä ) ja numero viisi kuvaa toista päätä (esimerkiksi vastausvaihtoehtoa täysin samaa mieltä ). (Alkula ym. 1994, 134.) (Metsämuuronen 2000, 47.) Strukturoitujen kysymysten laadinnassa tulee kiinnittää huomiota etenkin vastausvaihtoehtoihin. Niiden tulisi olla täydelliset ja toisensa poissulkevat. Niistä siis tulisi voida valita vain yksi, eikä yhtään enempää. Myös neutraali vaihtoehto tulisi olla valittavana, kuten en osaa sanoa. (Alkula ym. 1994, 132.) Kaikissa taulukoissani on en osaa sanoa vaihtoehtona. Viimeisen sivun taulukon tarkoituksena oli kuvata parisuhdetta koossapitävien ja erottavien tekijöiden vaikutuksia kurssien pariskuntien parisuhteissa. Taulukon toistuessa jokaisessa vaiheessa täysin samanlaisena, voidaan seurata parisuhteen voinnin kehittymistä kyselyn eri vaiheissa. Lomakkeen tulisi sisältää selkeät vastausohjeet. Ohjeet voivat sijaita lomakkeen alussa, jolloin ne pätevät koko lomakkeen ajan. Ne voivat myös olla tehtävien yhteydessä ollen päteviä aina kyseisen tehtävän kohdalla. Kyselylomakkeen mukana tulee olla lähetekirjelmä, josta selviää mitä varten kysely suoritetaan ja kuka sen suorittaa. (Alkula ym. 1994, 130; Salmela 1997, 96; Valli 2000, 100.) Päädyin kaikissa lomakkeissani tehtäväkohtaiseen ohjeistukseen, koska eri tehtävissä vastausvaihtoehtojen sanamuodot

32 32 olivat erilaiset. Laitoin lähetekirjelmän osaksi kyselylomaketta, eli kyselylomakkeen kansilehdeksi Kurssin lopun kyselylomake Kirjoitin toisessa vaiheessa saatekirjeen (Liite 4.) kurssien ohjaajille, jossa kerroin tutkimuksestani. Saatekirjeessä korostin sitä, että kevään kursseilla kyselyni korvaa kurssin normaalin palautekyselyn. Laitoin mukaan myös ohjeistuksen kolmannen vaiheen sähköpostikyselystä ja sitä varten kerättävistä osoitteista. Toisen vaiheen kyselylomake (Liite 3.) alkaa samoilla taustatiedoilla kuin ensimmäinenkin. Tämä siksi, että alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Katajassa päätettiin että toisen vaiheen kyselylomakkeeni korvaa kevään kursseilla heidän normaalin palautekyselynsä. Tämä tarkoitti siis sitä, että toiseen vaiheeseen saattoi osallistua henkilöitä, jotka eivät olleet ensimmäiseen vaiheeseen osallistuneet. Tällä on vaikutusta tulosten analysoimiseen, koska alun perin toiseen ja kolmanteen vaiheeseen piti osallistua vain henkilöiden, jotka olivat osallistuneet ensimmäiseenkin vaiheeseen. Toisessa vaiheessa halusin selvittää miten Solmuja Parisuhteessa kurssi ja sen eri osaalueet oli koettu. Kyselylomakkeessa on paljon monivalintakysymyksiä asteikolla 1-5. Kurssista on ensin yleisarviointi, ja sitten jokaisesta aiheesta, tehtävästä ja työskentelymuodosta erikseen. Lisäksi monivalintakysymyksenä kysyin sitä, miten ryhmä oli koettu. Kataja ry:ssä haluttiin mahdollisimman tarkkaan kaikista eri kurssin osa-alueista palautetta, joten monivalintakysymykset olivat tähän paras vaihtoehto. Ne ovat nopeita ja helppoja täyttää, joten pystyin ottamaan kaikki mahdolliset kohdat mukaan kyselyyn. Asteikolla 1-5 pystytään saamaan jo aika hyvin informaatiota siitä, miten eri osa-alueet koettiin. Lomakkeessa on myös muutama avoin kysymys. Näitä ovat palautteen antaminen sekä se, että miten parisuhde on muuttunut kurssin aikana. Halusin kysyä tätä myös omin sanoin, koska en kaikilta voinut ensimmäisen ja toisen vaiheen viimeisen taulukon perusteella tätä asiaa seurata, kun kaikki eivät olleet ensimmäiseen vaiheeseen vastanneet. Avoin kysymys ei voi korvata taulukon avulla parisuhteen kehityksen

33 33 seuraamista, joten sen vuoksi analysoin tätä avointa kysymystä omana kokonaisuutenaan Internetin kautta toteutettu viimeisen vaiheen kyselylomake Viimeinen vaihe kyselyssä toteutettiin kaksi kuukautta kurssin loppumisesta. Tein kyselyn Webropol ohjelmalla. Kysely lähetettiin kurssilaisille sähköpostiviestinä, jossa oli linkki kyselyyn. Kysely oli mahdollista tehdä myös paperiversiona (Liite 5.), jos ei halunnut antaa sähköpostiosoitettaan. Siinä tapauksessa kysely lähetettiin postitse pariskunnille kotiin. Kolmannessa vaiheessa oli tarkoituksena selvittää miten kurssi koettiin kahden kuukauden jälkeen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, mitä parisuhteelle oli tapahtunut kurssin jälkeen. Ensimmäisenä lomakkeessa kysytään arvioita kurssista nyt kahden kuukauden kuluttua. Avoimena kysymyksenä on palautteen antaminen, jos jotain palautetta on tullut mieleen tämän ajan kuluessa. Palautetta ei heti aina tule mieleen, joten oli tärkeää pyytää sitä tässäkin vaiheessa. Seuraavaksi vastaajalla on mahdollisuus lomakkeessa kertoa, miten kurssin jälkeen kurssin asiat ovat näkyneet omassa elämässä. Tähän käytin strukturoitua kysymyksenasettelua, jotta vastauksista saisi mahdollisimman tarkkaa tietoa. Vaihtoehdot vastauksissa ovat 1-5. Kyselylomakkeessa kysytään sekä strukturoiduilla kysymyksillä että avoimilla, suhteen tämänhetkistä tilannetta. Lisäksi lomakkeessa on jälleen samana toistuva viimeinen taulukko. 6.4 Aineiston analysointi Kvantitatiivinen analyysi voidaan jakaa kuvailevaan analyysiin sekä tilastolliseen inferenssiin (päättelyyn). Kuvaileva osuus pyrkii kuvailemaan tietoaineistoa erilaisten graafisten esitysten ja taulukoiden avulla. Päättely käsittelee johtopäätöksien tekemistä otoksesta. Päättelyvaiheessa tulee aineistosta olla muodostettuna vertailukelpoiset tunnusluvut, joita voidaan kuvata esimerkiksi keskiarvoin. Tällöin tulee myös

34 34 keskihajonta kuvata, koska keskiarvo ei kerro vielä sitä, kuinka paljon asteikon eri päissä olevia vastauksia aineistossa on. (Alkula ym. 1994, ) Olen kuvaillut aineistoani lähinnä taulukoin, sekä myös muutamin graafisin esityksin. Käytin monissa kysymyksissä nk. Likertin asteikkoa (asteikko 1-5), josta pystyi laskemaan keskiarvot eri kohdille, ja näin vertailemaan kolmea eri kyselyvaihetta keskenään. Tämän lisäksi olen kuvannut keskihajontaa sanallisesti jokaisen erillisen tuloksen kohdalla, erityisesti silloin, jos joitain merkityksellisiä erityispiirteitä hajonnassa oli. Olen tämän perusteella nostanut mielenkiintoisia seikkoja esiin tuloksista. Analysoin osan aineistosta kvalitatiivisen analyysin periaatteiden mukaisesti, koska kyselylomakkeissa oli paljon avoimia kysymyksiä. Kvalitatiivisen analyysin tehtävä on tiivistää, järjestää ja jäsentää aineisto sellaisella tavalla, ettei mitään olennaista jää pois, vaan sen informaatioarvo kasvaa. Tämän tekemiseksi on kaksi vaihtoehtoa, teemoittelu ja tyypittely. Valitsin tyypittelyn, koska se sopii paremmin kyselylomakkeen kautta tehtyyn tutkimukseen. Teemoittelua käytetään lähinnä teemahaastatteluita analysoidessa. Tyypittelyssä aineistosta konstruoidaan yleisempiä tyyppejä, jotka kuvaavat vastauksia laajemmin. Tutkijan on siis poimittava nämä tärkeimmät kohdat aineistostaan. Riippuu tutkimuksen tarkoituksesta, mitä tutkija tässä painottaa, aineiston mielenkiintoisempien kohtien esiin nostamista, vai sen tasapuolista kuvaamista. Laadullisessa tutkimuksessa kyse on yleensä ensiksi mainitusta. (Aaltola & Raine 2001, ) Tutkin ensin avoimia vastauksia kohta kohdalta, tyypitellen vastauksia luoden niistä kokonaisuuksia. Otin myös analyysin tueksi esimerkkejä vastauksista jokaisessa kohdassa. Analysoin aineiston taulukkolaskentaohjelmaa hyväksikäyttäen. Kartoitin ensin vastaajien taustatietoja ja syitä kurssilla olemiseen. Tarkoituksenani oli seurata nimimerkkien avulla vastaajien parisuhteiden kehitystä eri vaiheissa. Päädyin kuitenkin analysoimaan vain eri vaiheiden kokonaistuloksia ja vertailemaan niitä keskenään. Tämän tein sen vuoksi että suunnitelma muuttui, ja toiseen vaiheeseen vastasivatkin kaikki kurssin osallistujat, myös ne, jotka eivät olleet ensimmäiseen vaiheeseen vastanneet. Lisäksi kolmannessa vaiheessa vastausprosentti oli niin pieni, ettei tulosten seuraaminen vastaajien kohdalta erikseen ollut enää mielekästä.

35 35 Analysoin myös kokonaisarviota kurssista. Tämän lisäksi selvitin, miten kurssin eri osaalueet auttoivat parisuhdeongelmien ratkomisessa vastaajien mielestä. Keräsin myös vastauksista palautteen ja kehittämisehdotukset kurssia varten. Tulokset ovat joiltain osin hyvinkin yksityiskohtaisia. Kataja ry. halusi hyvin tarkkaa tietoa kurssistaan tällä tutkimuksella, jonka vuoksi tuloksienkin oli oltava eriteltyjä ja yksityiskohtaisia. Moni vastaajista jätti vastaamatta viimeiseen vaiheeseen. Yksi syy tähän on se, että kysely toteutettiin kaksi kuukautta kurssin loppumisen jälkeen, jolloin kurssi ei välttämättä enää tuntunut niin ajankohtaiselta vastaajista. Monille vastaajista kolmannen vaiheen kyselyyn olisi pitänyt vastata kesän aikana, joka voi selittää osaltaan pientä vastaajamäärää. Kesän aikana monet eivät ole tietokoneensa ääressä. Lisäksi pientä vastaajamäärää selittää ihan tavallinen hävikki, joka tulee kun kyselyyn ei vastatakaan osana kurssia, vaan siihen olisi pitänyt vastata omalla ajallaan. Tämän olen ottanut huomioon analysoidessani tuloksia. 6.5 Eettiset kysymykset Tutkimuksessani tärkein eettinen kysymys oli kyselylomakkeiden salassapito. Vastaajat eivät vastanneet omalla nimellään, vaan nimimerkeillä. Kurssin ohjaajat keräsivät kyselylomakkeet vastaajilta, ja laittoivat ne suljettuun kirjekuoreen. Tämä kirjekuori lähetettiin Sanna Jatulle Katajaan, josta kirjekuoret lähetettiin minulle. Olen käsitellyt vastauslomakkeet luottamuksellisesti, ja hävittänyt ne silputen ne ensiksi. Vastaukset eivät siis missään vaiheessa ole päässeet ulkopuolisten nähtäväksi. Kyselytutkimuksen hyvänä puolena on se, ettei kyselyn tekijä pääse vaikuttamaan vastauksiin. En ollut läsnä kun kyselyitä tehtiin, joten vastaajat saivat vastata kyselyyn täysin anonyymisti. Kyselytutkimuksessa tärkeää on mukana olevan lähetekirjeen selkeys, ja se, että vastaajille todella selvitetään mistä kyselytutkimuksessa on kyse. Toteutin tämän laittamalla lähetekirjeen kyselylomakkeen ensimmäiseksi sivuksi, jolloin jokainen vastaaja varmasti sen myös luki.

36 36 Kyselytutkimuksen huonona puolena voidaan pitää sitä, että analyysi täytyy tehdä vain kirjallisten vastausten perusteella, jolloin väärin tulkitsemisen mahdollisuus on olemassa. Kyselytutkimuksessa ei ole mahdollista tarkistaa lisäkysymyksillä epäselvää vastausta. 7 TULOKSET 7.1 Taustatietoja Vastaajat Kevään 2007 Solmuja Parisuhteessa kursseja oli yhdeksän. Kursseilla oli osallistujia yhteensä 66 henkilöä. Ensimmäinen vaihe Vaiheessa yksi vastaajia oli 52, eli 79% osallistujista. Vastaajista oli 26 naisia ja 26 miehiä. Ikä- ja sukupuolijakauma Ensimmäinen vaihe miehet (5) naiset (8) naiset (12) naiset (6) miehet (15) miehet (6) KUVIO 1. Ensimmäisen vaiheen vastaajien ikä- ja sukupuolijakauma. Toinen vaihe Vastaajia oli toisessa vaiheessa yhteensä 53, joista 29 naista ja 24 miestä. Vastausprosentti oli siis 80 % kaikista kurssille alun perin osallistuneista. Osa kurssilaisista oli jättänyt kurssin kesken ja osa ei ollut viimeisellä kerralla paikalla. Jokainen viimeisellä kerralla paikalla ollut siis vastasi toiseen vaiheeseen.

37 37 Ikä- ja sukupuolijakauma Toinen vaihe miehet (6) naiset (10) miehet (11) naiset (12) miehet (4) naiset (6) miehet (3) naiset (1) KUVIO 2. Toisen vaiheen vastaajien ikä- ja sukupuolijakauma. Kolmas vaihe Kolmannessa vaiheessa vastaajia oli vain 15, eli vastausprosentti koko kurssin osallistujamäärästä on vain 20 %. Ikä ja sukupuolijakauma Kolmas vaihe naiset (5) miehet (1) miehet (4) naiset (1) naiset (3) miehet (1) KUVIO 3. Kolmannen vaiheen vastaajien ikä- ja sukupuolijakauma Syyt kurssilla olemiseen Pariskunnista olivat hakeneet apua aiemminkin 57,7 % vastaajista. Apua oltiin haettu monesta paikasta. Pariterapia ja perheneuvola olivat yleisimmät vastaukset sekä naisilla