Kultasepänalan Opiskelijoiden Erikoislehti JYRKI! PRONSSIA TANSKASTA MADE IN TYRVÄÄ

Transkriptio

1 Filnaakeli Kultasepänalan Opiskelijoiden Erikoislehti JYRKI! PRONSSIA TANSKASTA MADE IN TYRVÄÄ

2 Sisällys Tunteella ja Taidolla Huom! Tämä on pakina...3 Humppaa ja kultaa Ammattitutkinnon vetäjän arkea Kolme kysymystä kahdeksalle opiskelijalle...6 Likainen Kulta INFO DUMP eli pläjäys...7 Artesaani-insinööri pronssille Tanskanmaalla ei tällä kertaa mitään mätää...8 Made in Tyrvää Opiskelijat päättivät opintonsa menestysnäyttelyllä Työtä omalla käsialalla Vesa Peltonen, Korus Design, Tampere Veren ja hien helmiä W esittelee oppilastöiden antia Blogi koulunpenkillä Suvi teki välttämättömyydestä hyveen Oikeat asiakastyöt valmentavat työelämään Apulaisrehtorin tervehdys Vuoden 2014 alusta lähtien olen toiminut Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen apulaisrehtorina, joten kultasepänala ammatillisessa mielessä on itselleni varsin uusi tuttavuus. Tällä hetkellä voisin todeta, että olen saanut vasta hyvin pintapuolisen kosketuksen itse ammattialaan. Osastovierailut ovat antaneet vaikutelman alasta, joka sen opiskelijoilta vaatii taitoa, tarkkuutta, luovuutta ja yritteliäisyyttä. Valtakunnallisesti katsottuna Sastamala on yksi harvoista paikkakunnista, joissa alan osaajia koulutetaan. Oppilaitoksen opiskelijat ovat myös menestyneet alan kansainvälisissä kilpailuissa. Mielestäni opiskelun tällä alalla ja tässä oppilaitoksessa valinneet voivat olla ylpeitä omasta valinnastaan. Koruilla on ollut minulle aina oma merkityksensä ja ne kertovat omalta osaltaan omaa elämäntarinaani. Lapsena suurta pettymystä tuotti pääsiäismuna, jonka sisällä ei ollutkaan sormus. Suuri aarre oli kymmenvuotislahjaksi saamani hopeinen sormus. Ensimmäiset kultakorut muistan saaneeni rippilahjaksi: ohuen Bismarck-ranneketjun ja helmisormuksen. Tällä hetkellä korulippaani sisältää itse ostamiani asustekoruja sekä lahjaksi saatuja arvokoruja. Lahjaksi saadulla korulla on aina jokin tietty merkitys ja arvo. Koruni arvo ei välttämättä muodostu hinnasta vaan siitä keneltä ja missä tilanteessa olen sen lahjaksi saanut. Eräs tällainen koru on Kalevalakorun iso pronssinen aurinkoleijonariipus. Useimmiten saamani koru on liittynyt johonkin merkkipäivään ja minulta on kysytty toivomuksia sen suhteen. Mutta tämän korun sain täydellisenä yllätyksenä keskellä arjen kiireitä. Ehkä juuri tästä syystä tällä korulla on minulle jotain erityistä merkitystä. Myöhemmin sarja on täydentynyt ranneketjulla ja korvanapeilla. Koruvalinta kertoo tässä tapauksessa myös lahjan antajasta ja ehkä meitä molempia yhdistävistä elämänarvoista. Korun leijonalla, jonka harja leviää kuin auringon säteet, on esikuvansa Halikon aarteessa. Helat sen molemmin puolin taas mukailevat Halikon Rikalasta löydettyjä hihnanlyötteitä. Romaaniseen tyyliin kuvatun pedon juuret lienevät Gotlannissa ja mahdollisesti lyötteidenkin, mutta jälkimmäisten mallia on jäljitelty ja muunneltu runsaasti Suomessa ja 1100-luvuilla. Kalevala Korun Aurinkoleijona tuo näin tuulahduksen ajasta, jolloin kristillisen Euroopan vaikutteet välittyivät Itämeren saarten kautta suomalaisten keskuuteen. Itse ajattelen, että korun tarkoitus oli tuoda uskoa ja valoa arkeen hetkellä, jolloin niitä tarvittiin. Historiallisen taustansa vuoksi koru kertoo omalta osaltaan tarinaa menneestä ajasta. Lisäksi korun tekee arvokkaaksi myös se, että se on suunniteltu ja valmistettu Suomessa suomalaisen korusuunnittelun ja kultasepäntaidon perinteitä vaalien ja kehittäen. Minusta on hieno ajatella, että oppilaitoksemme opiskelijoista, jonain päivänä tulee korusuunnittelijoita, joiden suunnittelemilla koruilla tulee olemaan iso merkitys sen kantajille. Ehkä joku joskus tulevaisuudessa kertoo jostain heidän suunnittelemastaan korusta vastaavanlaista tarinaa. Koru ei ole pelkkä taideteos, vaan sillä on aina myös oma iso merkityksensä ihmisen elämässä ja elämänvaiheessa. Kirsi Nikali-Rauva Apulaisrehtori 2 FILNAAKELI

3 Käytän tämän päätoimittajan palstan muisteluun, syvimmät pahoitteluni. Jatko-opinnot eivät vielä lukiota käydessä paljoa painaneet, sillä eräs opettaja totesi silmäillessään tenttipaperiani, että jos ei minusta muuta tule, niin hyvää saippuaa ainakin. Valtion leivissä sosiaalikuraattori oli todennut, että opiskelemaan on haettava, ettei laakereille voi jäädä makaamaan. Ammattikorkeakoulussa sai onneksi maata poissaolevana kaksi vuotta. Myönnän, istuin siellä myös vähän aikaa, suurin osa siitä kului odottaessa, että luennoitsija palaa kahvilta tai vessareissulta, tai molemmilta. Odotettuani kyllin kauan, hain yhteishaussa kuvataideopintoihin. Kanssani haki tarpeeksi monta minua parempaa taiteilijaa. Ennen seuraavaa hakuaikaa työskentelin puutarha-alalla. Eräs päivä katselin mainoskatkon vilinää lounastauolla, juoden etelä-amerikkalaisin käsin poimittua, suomalaisin käsin paahdettua ja suomalaisin käsin pakattua kahvia. Kahvipöytä oli tehty suomalaisen puusepän käsin, joissa oli viimeisten laskujeni mukaan yhteensä yhdeksän sormea. Mainoksessa kaupiteltiin kahvia. Kahvi oli onnistuttu jonkun aasinsillan kautta yhdistämään käsityöläiseen, tai ainakin henkilöön joka esitti käsityöläistä. Parrakas, suvituulen kuluttama ja suonikaskätinen mestari totesi rauhoittavan monotonisella ja karhealla äänellään: Osta jo sitä kahvia. Tämän jälkeen en epäröinyt, halusin olla tuo parrakas veikkonen. Syy tähän päähänpistoon jäi käymättä läpi, mutta yhtäkkiä koin sen olevan oikea ratkaisu, ellei jopa olemassaoloni tarkoitus. Äiti menetti yöunensa seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi, isä sai ne vihdoin takaisin. Otin asioista selvää ja tajusin, että Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos sijaitsi samalla paikkakunnalla jolla asuin. Hain kultasepänalalle, sillä koin sillä alalla työskentelevien muistuttavan kahvimainoksen miestä eniten. Pääsykokeissa join paljon kahvia, en koska se oli ilmaista, vaan tehdäkseni aikeeni selväksi muille hakijoille: Tässä seisoo seuraava kahvimainoskultaseppä. Yhdeksännen kupin kohdalla totesin viimeisenkin kilpailijan luovuttaneen, olin itsevarmempi kuin koskaan. Sain myöhemmin tiedon, että olin hyväksytty koulutukseen, ohessa oli lasku pääsykokeissa käyttämästäni kahvista. Sydämeltäni pyörähti kivi ja asetin sen painoksi paperipinon päälle, johon olin merkannut KELA. Ensimmäiset koulupäivät kuluivat työkalujen haltuunotolla. Huomasin, että jotkut opiskelijat olivat parran kasvatuksessa jo paljon pidemmällä, mikä oli hyvin huolestuttavaa. Yleinen tapa oli kerääntyä samaan tilaan jonkun tällaisen kokeneemman opiskelijan eteen, huojua silmät suljettuna ja puhua kielillä sillä aikaa, kun hän selitti miksi hänen kaivertimensa on parempi kuin kaikkien muiden tai miksi kultaseppä kysyy toiselta miksi teit ruman?. Kuukausien kuluessa aloin uskoa, että saan sormuksen sivuista vielä joskus suorat. Tämä oli laiha lohtu, kun tajusin unohtaneeni lyödä leimat, seuraavaksi löin ne vinoon. En vaipunut epätoivoon: Yhdeksäntuhannen yhdeksänsadan yhdeksänkymmenen yhdeksän kivenistutuksen jälkeen tietäisin, mitä olinkaan tekemässä. Aika on kulkenut siivillä kuin suomalainen talouskasvu. Istun nyt koulussa parrakkaanpuoleisena, essuun pukeutuneena, kädet katu-uskottavasti mustana kiillotusvahasta. Kahvimainokseen pääsyä odotellessa otan kouluttautumisestani kaiken irti ja tietenkin juon sitä kahvia. Juho Heikkilä, Päätoimittaja FILNAAKELI 1/2014 Kultasepänalan Opiskelijoiden Erikoislehti Päätoimittaja: Juho Heikkilä Toimituskunta: Roosa Mantonen, Emma Leppäsalo, Vertti Vaarasalo, Suvi Siuronen Emmaleena Niemi, Elina Honkakorpi, Lily Kosunen, Eevariina Kannisto Ossi Tuulivaara, Sirpa Launismaa Kuvat (jollei toisin mainita): Toni Salmi Taitto ja ulkosasu: Juho Heikkilä ja Harri Aaltonen Laskutus: Osk. Craft & Design Painopaikka: TEKOPAIKKA Suomi Oy

4 Tampereen Kehräsaari on nykyään vilkasliikenteinen keskus kaupungin ytimessä. Elokuvateatteri, käsityöshopit ja ravintolat vetävät ihmisiä puoleensa tilanne oli toinen. Kehräsaari oli tamperelaisille tehdas, jonka ytimessä Jyrki Karvinen ja hänen puolisonsa Arja Karvinen aloittivat Tampereen Kulta- ja Jalokivipaja Oy:ssä. Viimeisenä opiskeluvuotenaan Jyrki perusti pajan puolisonsa ja silloisen liikekumppaninsa kanssa. Hän oli aikaisemmin hakenut opiskelemaan hammasteknikoksi, mutta ei päässyt. Armeija-aikana Jyrki oli ravintolassa tavannut alaa opiskelevan tytön ja sai siitä inspiraation hakea opiskelemaan kultasepäksi oli monia satoja hakijoit zillä oli kotona oma työpöytä, missä hän työskenteli yömyöhään koulun jälkeen. Kultaseppämestarin tutkinnon Jyrki suoritti vuonna Arja Karvinen on valmistunut Ylämaan kivikoulusta kivisepäksi 1982 ja suorittanut Gemmologian perustutkinnon Nimen Paja ideana oli se, että paikat eivät ole kromia, marmoria ja lasia, vaan tästä tehtiin nimenomaan työhuone. Osa asiakkaista on tullut tuulipuku päällä teetättämään kymmenientuhansien arvoisia esineitä, eli ei haluttu tehdä kynnystä asiakkaille tulla sisään. Jossain liikkeissä ollaan puku päällä ja mirrit kaulassa, olen aina ollut allerginen sille asialle. Taiga-korumallisto ja monien kultaseppien tuote mallistoa on myynnissä tiskillä, joka on tehty Lundian keittiötasosta, vitriinit on myös tehty itse. Vuonna 1984 oli harvinaista että asiakas näki työhuoneen ja että siellä on todellakin joku joka tekee. Asiakas honaa, että tää on se, joka tekee. Jyrkin pajassa asiakkaan ja sepän välille ei tule informaatiokatkoksia. Asiakas voi käydä vaikka kesken valmistuksen tarkastamassa onko korusta tulossa toiveiden mukainen. Kivet ovat aina kiinnostaneet Jyrkiä, vuonna 1986 hän suoritti Gemmologian perustutkinnon. Hän on tehnyt paljon kivien istutusta ja erikoistunut erilaisiin istutus-menetelmiin. Jalokivet ja niihin liittyvät työtehtävät ovat Jyrkille mieluisia, myös erilaiset esineet, patsaat ja veistokset tuovat haastetta kokeneelle sepälle Jyrki teki silloisen liikekumppaninsa kanssa kultaisen Näsinneulan, se on nähtävillä vitriinissä Keskustorin laidalla sijaitsevassa kaupungin virastotalossa. Kulta- ja jalokivipajassa tehtiin aikanaan spektroliitti-koruja tukkuun myytäväksi, myöhemmin aika ei enää riittänyt siihen. Liikettä ei ole koskaan sen kummemmin mainostettu, mutta puskaradion kautta asiakkaat ovat löytäneet pajan ja töitä riittää pariksi kuukaudeksi eteenpäin. Liikkeen takahuoneessa on rento tunnelma, tavarat ovat sopivasti sikin sokin. Paja näyttää siltä, että siellä tehdään ahkerasti töitä. Takahuoneen seinällä notkuu muutama hyllyllinen levyjä; Mike Oldfieldistä AC/DC:hen, Eläkeläisiltä löytyy koko tuotanto. Jyrkin suvussa on myös muusikkoja, vuosi sitten hän hankki banjon ja on harjoitellut soittamaan sitä töiden ohessa. Vuosien mittaan käsitys alasta on muuttunut, Jyrkillä on ollut 80-lähtien niin paljon asiakkaita että aikaa suunnitella ja toteuttaa omanlaisia koruja ei ole ollut. Seitsemättä rivisormusta kun tekee niin ei siinä enää mietitä että voi kun on kivan näköinen, se pistetään pussiin ja seuraava. Jyrki ei ollut suunnitellut opettajan uraa, mutta kultaseppä, kaivertaja Arto Kuusela pyysi häntä opettamaan Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitokselle. Hän opetti aluksi artesaaneja yhtenä päivänä viikossa. Ammattitutkinnon alkaessa Jyrki otti sen hoitaakseen, vaikka ammattitutkintokoulutusta ei ollut aiemmin järjestetty. Hän opettaa artesaaneille myös jalokivioppia. Kultaseppä ja Jyrkin entinen rehtori Olli Auvinen on toiminut alalla esikuvana. Vanhan tavan mukaan mestareilla on ollut velvollisuus siirtää oppi nuoremmille. 4 FILNAAKELI

5 KULTASEPÄN AMMATTITUTKINTO Jyrki opettaa Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kultasepän ammattitutkintoa. Sastamalassa toteutuu vuoden kestävä kultasepän ammattitutkintokoulutus. Opiskelu suoritetaan kahtena lähipäivänä viikossa, etäpäivinä ja työharjoitteluna. Näyttötutkinnossa järjestetään käytännön ja teorian kokeet, jotka täytyy läpäistä valmistuakseen kultasepäksi. Kokeisiin mennessä suunnittelu-, ammattiteoreettiset- ja tuotantotekniset valmiudet täytyy osata. Koulutukseen hakeutuu ihmisiä ympäri Suomen. Ammattitutkintoon voi hakea oppisopimuksen kautta alan perustutkinnon omaava tai kokemuksen kautta osaava henkilö. Koulutukseen hakeutuu myös ammattilaisia, joilta puuttuu vielä jokin osa-alue. Ammattitutkinnon ero artesaanikoulutukseen on, että muutetaan asioiden tekeminen ammattimaiseksi, se ei ole enää leikkaa, liimaa, askartele -osastoa. Perusasioiden pitää olla hallussa ja tekemisen pitää lähteä nopeutumaan. On ihan mielettömän taitavia artesaaneja, mutta ammattitutkinnon kautta saavutat tietyn tason. Jyrki korostaa että ammattitutkintopaperi on tulevaisuudessa rahan arvoinen. Teksti ja kuvat: Elina Honkakorpi

6 1. Miksi hait opiskelemaan Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen kultasepänalalle? 2. Oletko ollut tyytyväinen valintaasi tähän asti? 3. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Roosa 1. Halusin kokemusta kovista materiaaleista ja päästä luomaan oman näköisiä koruja. 2. On. Mielenkiinto vain nousee päivä päivältä. 3. Lähinnä yhdistellä eri käsityöalojen osaamisiani tähän alaan. Oma yritys tuntuu vielä kaukaiselta, mutta aion ehdottomasti tehdä näitä juttuja jossain muodossa. Juho 1. Oman itsensä etsiminen. Alunperin tarkoitus oli suorittaa tutkinto, joka itseä oikeasti kiinnostaa, kun korkeakouluopinnot tietotekniikka-alalla eivät olleet oma juttu. 2. Ehdottomast kyllä. Heti pääsy koepäivänä tiesin, että olen löytänyt unelma-ammattini. Palaset niin sanotusti loksahtivat kohdilleen. 3. Suuntaan seuraavaksi ammattitutkintoon, sen jälkeen mahdollisesti lisäopintoja ja/tai työelämään. Toivoisin kuitenkin kaiken lopulta johtavan oman yrityksen perustamiseen. Teksti: Emma Leppäsalo Kuvat: Toni Salmi ja Juho Heikkilä Vertti 1. Tykkään tehdä käsitöitä ja pidän taiteesta = oli sopivin ala jonka oppilaitos on lähellä. 2. Kyllä. Vähän on ollut motivaatiokuiluja, mutta ei mitään vakavaa. Hyvin tyytyväinen olen valintaani. 3. Joko lähden jatko-opiskelemaan kultasepänalaa, tai aloitan opinnot jotka liittyy enemmän taiteeseen: piirtämiseen, maalaamiseen ja taiteen tekemiseen tietokoneella. Emma 1. Olen aina pitänyt käsitöistä ja kiinnostuin kultasepän-alasta heti kun kuulin siitä. 2. Olen viihtynyt todella hyvin tässä koulussa ja ala tuntuu mielenkiintoiselta. 3. Joko jatkan tämän alan opiskelua tai jotain muuta vastaavaa alaa. Omaa yritystä voisin tulevaisuudessa harkita. Ossi 1. Olen aina harrastanut pienien esineiden valmistusta ja maalaamista, joten hain pikkutarkkaa työtä vaativaan koulutukseen. 2. Sormuksien vääntäminen on ihan ok, mutta liikemiespuoli ei vetoa. 3. Katsotaan. 6 FILNAAKELI

7 Elina 1. Hain kouluun koska työskentelin alalla joka ei inspiroinut minua. Minua on aina kiinnostanut historia ja perinteiset käsityöammatit. Lapsena tutkin mummoni korurasian läpi useita kertoja. 2. Koulu on mukava paikka ja olen tykännyt kun oppii lisää kädentaitoja ja käyttämään uusia materiaaleja. Mielenkiintoni on kasvanut mitä enemmän olen oppinut. 3. Toiveissa olisi oppia mahdollisimman paljon alalta, kaiverrus kiinnostaisi ja firman perustaminen jossain vaiheessa. Lily 1. Aloitin tradenomin opinnot, mutta tajusin että akateeminen ala ei sovi minulle. Kultasepänala kuulosti mielenkiintoiselta ja oppilaitos oli kaiken lisäksi melko lähellä asuinpaikkaani. 2. On mukavaa, kun saa itse suunnitella ja toteuttaa työn alusta loppuun. Välillä eteen tulee myös haastavia juttuja, mutta toisaalta niistä selviytyminen tekee minut todella tyytyväiseksi. 3. Saada työkokemusta ja ehkä ammattitutkinto. Myös työskentely ulkomailla ja oma paja kiinnostaa. Suvi 1. Edellisten opintojeni aikana päätin hakea kultasepänalalle kohentaakseni kädentaitojani. 2. Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja sopivia miettien sitä tarkoitusta, miksi aloitin ne. 3. En välttämättä jää alalle, sillä minulla on muita suunnitelmia ja tällä alalla työllistymisprosentti on pieni ellei ala yrittäjäksi. Hääsormus, kaulakoru, isoisän vanhat kalvosinnapit; esineitä, joiden arvoa ei voi mitata rahassa. Harva kuitenkaan tiedostaa, millaisen hintalapun kultagramma lopulta saa, vaikka käytännössä kuluttaja rahoittaa valinnoillaan kaivosteollisuutta. Yhteen kultasormukseen vaadittavan materiaalin valmistaminen tuottaa 20 tonnia jätettä, joka sisältää usein kymmeniä vaarallisia kemikaaleja, kuten arsenikkia, lyijyä ja syanidia. Jätteitä kaadetaan rutiininomaisesti ympäristöön noin 180 miljoonaa tonnia, joka vuosi. Romaniassa koettiin ekokatastrofi vuonna 2000, kun Baia Maren kaivoksella huonosti suunniteltu rikastuspato murtui. Seurauksena oli yli tonnia jätevettä terästettynä syanidilla ja raskasmetalleilla Tisza-joessa ja sitä kautta Tonavassa. Yli 1400 tonnia kalaa kuoli ja 2,5 miljoonan ihmisen juomavesi saastui. Australialaisyhtiö Esmeralda Exploration Ltd teki konkurssin ja sen vakuutus kattoi vain murto-osan vahingoista. Arviolta puolet kullasta joka kaivetaan välisenä aikana tulee alkuperäiskansojen mailta. Kaivosyhtiöille myydään usein alkuperäiskansojen omistamien alueiden maanpinnanalaisia osia. Korunvalmistukseen menee 70 prosenttia kaivetusta kullasta. Koru- ja elektroniikkakauppiaat ovat avainasemassa kullankaivuun puhdistamisessa, jossa tehokas ase on kierrätys. Huolimatta kullan kierrätyksen helppoudesta, elektroniikan mukana valtava määrä kultaa menee kaatopaikoille vuosittain. Teksti: Ossi Tuulivaara ja Sirpa Launismaa

8 Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta valmistunut tuore kultasepänalan artesaani Raimo Santahuhta menestyi Kööpenhaminassa järjestetyssä Nordic Gold kilpailussa, sijoittuen pronssille. Nordic Gold on joka vuosi järjestettävä pohjoismaiden välinen nuorten kultaseppien taitokilpailu, johon suomesta osallistujat valitsi Kultaseppien liitto. Kilpailu kesti 19 tuntia, jakautuen kolmelle kisapäivälle ylitse viikonlopun. Me näimme prototyypin ja piirustukset edellisenä iltana, mutta niitä ei saanut viedä pois eikä kuvata tai tehdä muistiinpanoja. Aluksi näytti pahalta, mutta puolen tunnin päästä tuli tunne että se on ehkä tehtävissä. Raimo kokee pronssimitalin ja kruunun (noin 1340 euron) rahapalkinnon hyvin ansaituksi: Olen voittanut. Olen täysin tyytyväinen kolmanteen sijaan. Tanskalaiset veivät ensimmäisen ja toisen sijan, mutta heillä on kuuden vuoden oppisopimuskoulutus verstaalla, minulla on kahden vuoden koulutus tältä alalta mikä sisältää 8 kuukautta työharjoittelua. Raimo ei aina ole ollut käsityöläinen. Peruskoulun ja kymppiluokan jälkeen hän siirtyi ammattikouluun elektroniikka-asentajalinjalle, josta hän jatkoi teknilliseen oppilaitokseen, suorittaen ylioppilaspohjaisen tietotekniikan insinööritutkinnon. Työn ohella tuli suoritettua aikuiskoulutuksena sähköasentajan ammattitutkinto kun piti vetää sähköt uusiksi omaan talooni. Työelämässä Raimo ehti viettää pitkän aikaa. Työkokemusta löytyy erilaisten kesätöiden lisäksi vaihtelevissa tehtävissä insinöörinä Nokialla, jossa työskentelyvuosia kertyi lähes kaksikymmentä. Raimo toteaa työssään esiintyneen komponenttien vaihtamisen ja kytkentöjen muuttamisen olleen pikkutarkkaa työtä, eli aivan vieraaseen maailmaan hän ei kultasepänalaa opiskellessaan siirtynyt. 8 FILNAAKELI

9 Ylhäällä: Sormus 925-hopeasta, johon on istutettu 10 kappaletta safiireja. Alanvaihto sai kipinän kansalaisopistossa: Kansalaisopiston jalometallienkäsittelykurssilla oli mahdollisuus tehdä koruja pääasiassa hopeasta. Opettaja toi aina tarvittavat työkalut mukanaan, ja siitä se varmaan lähti. Ensimmäisen sormuksensa Raimo valmistikin jo ennen opintojaan kultasepänalalla. Raimo valmistui keväällä kultasepänalan artesaaniksi, suorittaen tutkinnon kahdessa vuodessa. Opintojen aikana hänelle on kertynyt kimppu arvoja, joiden hän kokee olevan ammatissaan etusijalla: Laatutietoisuus ja oppiminen ovat tällä hetkellä mitä toteutan, mutta asiakaspalvelu on tosi tärkeä jos aikoo saada jotain myydyksikin Materiaalit ovat tärkeässä osassa Raimon töitä. Pääosassa toimivat erilaiset kivet, joiden ympärille suunnitelma rakennetaan. Yksinkertaisuus ja helppous eivät kuitenkaan kuulu tämän sepän sanavarastoon: Se kun on oikeasti joutunut käyttämään paljon aikaa ja joutunut oikeasti miettimään miten se työ tehdään. Sitten kun on valmista, niin on taas voittanut jotain. Tänä syksynä Raimo aloitti samassa tutussa opinahjossa kultasepän ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen. Kilpailumatkaansa tuore pronssimitalisti muistelee hyvällä: Me kilpailijat olimme kavereita koko ajan, emme kilpailleet keskenämme, kilpailun aikana ei oikeastaan edes puhuttu keskenämme, kaikki keskittyivät omaan suoritukseen. Mielestäni kilpailimme itsemme ja omien rajojemme kanssa. Vapaa-aikansa Raimo käyttää vanhan omakotitalonsa kunnostamiseen. Vasemmalla: Raimon opinnäytetyönä valmistama riipus. Työssä on käytetty kuutta eri kultaa, joista kolme on hänen itse seostamaa. Keskuskivenä on 6.34 karaatin ametisti ja sitä kiinni pitävät kukkaset on varustettu vaaleanpunaisilla safiireilla. Riipuslenkin kivet ovat erikokoisia peridootteja. 9 Teksti: Juho Heikkilä Kuvat: Ilari Mehtonen, Kultaseppien liitto ja Jyrki Karvinen

10 Syksyllä 2013 näyttelyn järjestäjät aloittivat viimeisen vuotensa Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Tuolloin he saivat ajatuksen korunäyttelyn järjestämisestä valmistumisensa kunniaksi. Näyttelyn suunnittelu aloitettiin pian ja sitä valmisteltiin opintojen ohella koko viimeisen vuoden ajan. Made in Tyrvää on juhlistus opinnäytetöille, joissa yhdistyy tekijöiden luovuus ja kaikki se ammatillinen osaaminen, mitä he ovat kolmessa vuodessa Tyrväältä saaneet. Näyttely on päätepiste opiskelulle, mutta alku tulevaisuudelle kultasepänalalla. Järjestäjät haluavat töillään tuoda esiin kotimaista käsityötaitoa ja osaamista. Näyttelyssä oli opinnäytetöiden ja yksittäisten uniikkikorujen lisäksi esillä myös koruja järjestäjien tulevista myyntimallistoista. Kukaan meistä ei ollut aiemmin järjestänyt näyttelyä, joten kaikki suunniteltiin ja selvitettiin alusta asti ensimmäistä kertaa kertoivat näyttelyn järjestäjät. Iloa, onnea ja kimallusta Avajaiset järjestettiin kutsuvieraille Tampereella Galleria Koppelossa. Toistasataa vierasta täytti pienen tilan ilolla, onnella ja korujen kimalluksella. Avajaisten jälkeen galleria avautui muillekin katsojille ja porukkaa kävi mukavasti päivittäin kuukauden aukiolon aikana. Muutamat lehtijutut ja flyerit toivat näkyvyyttä näyttelylle. Tapahtumassa oli näytillä jokaisen päättötyöt, jotka olivat näyttelyn niin sanottuja tähtiä. Niiden lisäksi esillä oli parhaita paloja aiemmilta vuosilta, kullakin vitriinissään kymmenkunta työtä. Paikanpäällä kävijöilla oli mahdollisuus kertoa mikä koruista jäi eniten mieleen ja samalla osallistua arvontaan, jonka voittaja sai valita mieleisensä korun erillisistä palkintokoruvaihtoehdoista. Victory! Koko vuoden kestänyt näyttelyn suunnittelu opetti järjestäjille paljon. Kaikki tehtiin itse, sisältäen markkinoinnin, visuaalisen ilmeen ja graafisen suunnittelun. Lisäksi tilan ja vitriinijalustojen suunnittelu ja valmistus toteutettiin omin käsin. Olemme erittäin ylpeitä näyttelystä ja myös yleisöltä saamamme positiivisen palautteen perusteella kaikki se ponnistelu, mitä lukuvuoden aikana näyttelyn eteen tarvittiin, todella kannatti. 10 FILNAAKELI

11 Ahkera kuusikko vasemmalta oikealle: Anne-Mari Hietakangas, Natalie Peikko, Taneli Riitahaka, Sonja Vähälä, Jukka Viemerö, Eeva Selänpää Kuva: Ilari Mehtonen Näyttely herätti kiinnostusta ja kyselyitä koruista sekä muutamia tilaustöitä kyseltiin. Uusia mahdollisuuksia ja ovia avautui: näyttely kutsuttiin syksyn I love me -messuille, koru&kello-osastolle Helsingin Messukeskukseen. Messut ovat kolmen päivän kauneus-, muoti-, terveysja hyvinvointitapahtuma. Näyttelyn vaiheista ja uusista tapahtumista voi lukea lisää Made in Tyrvään facebook-sivuilla Avajaispäivän vauhdikasta menoa. Sadat vieraat ihastelivat näytillä olevia kauniita luomuksia opintojen varrelta. Kuva: Mikko Viemerö 11 Teksti: Eevariina Kannisto ja Roosa Mantonen Kuvat: Ilari Mehtonen ja Mikko Viemerö

12 TAIDONNÄYTTEET Matkalla maapallon ympäri -riipus - Eeva Selänpää Suunnittelin ja valmistin opinnäytetyönä hopeisen riipuksen, jonka sisälle olen tehnyt ledillä reunavalaistun kuvion. Opinnäytetyön aihetta miettiessä minua kiehtoi ajatus aiempien tekniikanalan opintojeni yhdistämisestä nykyisiin. Teknisen korun tekeminen on kiinnostanut minua jo useamman vuoden ajan ja olin utelias kokeilemaan onnistuisiko elektroniikan yhdistäminen koruun niin, että lopullinen työ olisi yhtenäinen kokonaisuus, jossa elektroniikan käyttö olisi perusteltua sen tuoman lisäarvon ansiosta. Korua luonnostellessa yritin miettiä, miten saisin valon yhdistettyä muuhun koruun mahdollisimman uskottavasti. Minua on jo pitkään kiinnostanut steampunk ja sen niin sanotut johdannaiset, kuten teslapunk. Näissä minua kiehtoo erityisesti vaihtoehtoinen todellisuus, 1800-luvun keksintöjen nopea kehittyminen, seikkailun halu ja se pilke silmäkulmassa, joka niissä mielestäni on. Näistä sain inspiraation kompassiin, jonka sisälle muodostetaan valolla kompassiruusu. Inspiraatiota olen hakenut myös höyrykoneiden harjatusta teräksestä, rattaista ja tummasta öljystä. Elektroniikka, pariston vaatima tila ja sen vaihtamisen mahdollisuus piti ottaa huomioon hopeaosien suunnittelussa. Ratkaisin asian maapallonpuolikkailla, jotka aukeavat liikuttamalla yhtä ilmansuuntarattaista. Kompassiin liittyy minulla vahvasti ajatus oikean suunnan löytämisestä, seikkailusta ja matkustamisesta. Maapallo kaikkine mahdollisuuksineen sopikin mielestäni koruun hyvin. Etupuolelle tulevan puolikkaan päätin tehdä aukotettuna, jotta sen alla oleva valokuvio näkyy myös maapallonpuolikkaan ollessa suljettuna. Kuva: Ilari Mehtonen Kintsukuroi-sormus - Sonja vähälä Inspiraation opinnäytetyölleni löysin keramiikkataiteen kautta. Katsellessani kuvia erilaisista keramiikkaesineistä osui kohdalleni muutama kuva rikki menneistä, mutta kultaisella lakalla korjatuista esineistä, jotka olivat mielestäni valtavan kauniita ja voimakkaita esineitä. Nämä esineet olivat korjattu japanilaisella Kintsukuroi- tekniikalla. Kintsukuroi on taidemuoto ja sen taustalla on filosofinen ajatus siitä, että esinen korjaaminen kultaisin liitoksin tekee siitä vieläkin kauniimman ja arvokkaamman kuin esineen ollessa rikkoutumaton. Kintsukuroi on rikki olemisen taidetta, art of being broken. Luonnoksia piirrellessäni näin mielessäni näyttävän sormuksen, joka olisi ulkokuoreltaan pelkistetty ja moderni, ja sen yksityiskohtana kultainen kintsukuroita mukaileva halkeama. Sormuksella on kaksi funktiota; sitä voi käyttää kahdessa eri asennossa, joko pelkistetetysti kiinni tai juhlavammin auki. Hopeinen ulkokuori aukeaa kultaisesta vanasta liukumekanismilla ja sisältä paljastuu kultaan rakeilla istutettu kivikoristeosa. Kivet ovat keltaisia ja kirkkaita safiireja. Kuva: Ilari Mehtonen 12 FILNAAKELI

13 Jääkide - Anne-Mari Hietakangas Jääkide-sormuksen tarina sai alkunsa eräänä kirpeänkirkkaana kevätaamuna. Yöllä oli ollut vielä ihan reippaasti pakkasta, mutta aurinko lämmitti jo mukavasti. Kävelin Rautaveden rantaa koululle päin, ja havahduin kummaan ritinään. Virran mukana kulki ohuita jäälauttoja, jotka ritisten rikkoutuivat rantakiviin. Ranta oli täynnä miljoonia jääkiteitä, joista auringon säteet heijastuivat. Näky oli huikaisevan kaunis. Otin rannassa muutaman valokuvan, kävelin koululle ja kaivoin luonnoslehtiöni esiin. Kaiken miettimisen ja monien vaihtoehtojen jälkeen luonnos opinnäytetyöhöni syntyi muutamassa minuutissa. Halusin saada tallennettua tuon hetken kauneuden valkokullan, vedenvärisen turmaliinin ja timanttien loisteeseen. Kuva: Ilari Mehtonen Bubbles - Taneli Riitahaka Opinnäytetyöni tarkoituksena oli suunnitella ja valmistaa eettinen kaulakoru naiselle. Koru on ensimmäinen prototyyppi tulevaan mallistoon, jossa yhdistetään kotimaiset raaka-aineet, ekologisuus ja käsityö. Kaulakorun on tarkoitus olla kestävä ja klassinen vaihtoehto jokaiselle naiselle, niin arki- kuin juhlakäyttöön. Jacques Cousteau ja merenalainen maailma olivat kaulakorun inspiraation lähteenä. Korun hopeiset osat kuvaavat nousevia ilmakuplia vedenalaisessa maailmassa ja korukivet näyttävät valon heijastumisen kuplista. Syntyi idea, että kaikki kaulakorun tulevat korukivet olisivat kotimaisia. Käyttämäni hopea on koulun kierrätyshopeaa, joten sain tehtyä korusta kotimaisen, ekologisen ja eettisen vaihtoehdon. Suomalaiset korukivet, spektroliitit Ylämaalta ja kirkkaat topaasit Virolahdelta, tuovat näyttävyyttä ja väriä koruun. Kuva: Ilari Mehtonen Kinttuja kynttilänvalossa - Natalie Peikko Tahdoin työstä mahdollisimman kauniin, jotta se edustaisi niitä ihania vuosia, jotka sain Lempäälässä ja Tyrväällä viettää. Monen idean jälkeen halusin luoda rokokoohenkisen kaulakorun, jossa yhdistyy viehtymykseni raatoihin, luihin ja ötököihin. Hempeyttä koruun tuo vaaleansininen silkkinauha, joka solmitaan takaa rusetille. Kirkkaat ja säihkyvät topaasit toteuttavat aavistuksen pakkomielteestäni timantteja pursuileviin kruununjalokiviin. Ketjuja halusin siihen kerroksittain lisäämään siroutta ja moniulotteisuutta. Kuva: Ilari Mehtonen

14 Moni meistä toivoo pääsevänsä tekemään työkseen sitä, mistä pitää. Näin on onnistunut tekemään 14 vuoden kultasepänalan kokemuksen omaava Vesa Peltonen, joka vaikuttaa Tampereen sydämessä sijaitsevassa Korus Design -liikeessä. Kertoisitko aluksi lyhyesti itsestäsi: kuka olet, mistä tulet ja mitä teet. Olen Vesa Peltonen, kotoisin Alavudelta. Valmistuin Lahden käsi - ja taideteollisuusoppilaitoksesta kultasepäksi vuonna Olen kultaseppänä ja toisena omistajana Korus Designissa. Miten päädyit opiskelemaan kultasepäksi? Oliko sinulla jo ennen opiskelujen aloittamista mitään ennakkokäsitystä siitä, mitä ammattiin kuuluu? Alun perin minun piti hakea kultaseppäkouluun jo yläasteen jälkeen, mutta en enää muista mihin idea lopahti. Armeijan jälkeen hain sitten opiskelemaan alaa Lahteen. Ammatti tuntui kiinnostavalta ja mukavalta. Minulla ei ollut mitään erityisiä odotuksia opiskelun suhteen, mutta oletin sen sisältävän paljon tarkkuutta ja luovuutta vaativia tehtäviä. Kuinka Korus Design sai alkunsa? Ajatus kypsyi vähitellen. Oltuani 10 vuotta töissä toisen alaisuudessa varmistuin siitä, että voisin tehdä tätä vaihteeksi itselleni, omilla ehdoillani. Siinä vaiheessa kuvassa oli myös perhe. Mietimme yhdessä minne yrityksen perustaisimme. Tampere valikoitui paikaksi sijaintinsa takia; Pohjanmaalta kotoisin olevana täältä ei ole sinnekään pitkä matka. Tampereella on paljon kulta-, hopeaja koruseppiä. Koetko, että sen takia sepillä täällä olisi kilpailua keskenään? En oikeastaan. Sen, että työskentelee samalla alalla, ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kokee jonkun kilpailijana. Oikeastaan teemme yhteistyötä. Jos jollakin on jotain, mitä voi tarjota toisille, niin mielestäni on järkevämpää ostaa palveluita toiselta kuin tehdä kaikki itse. Alamme ihmiset eivät myöskään haasta riitaa asioista. Toki se riippuu myös persoonasta: joku voi hyvinkin kokea, että samalla alalla työskentelevät ihmiset ovat kilpailijoita. Mitä olisit toivonut tienneesi kun aloitit yrittäjänä? Tietenkin paperityöt ja muut byrokraattiset asiat olivat sellaisia, joista olisi voinut tietää enemmän. Onneksi Elina (Huttunen, Korus Designin toinen omistaja) hoitaa paperiasioita ja itse keskityn enemmän varsinaiseen käsityöhön. Onko jokin kultasepänalan maailmassa mielestäsi muuttunut matkan varrella? Trendit muuttuvat myös korualalla. Itse en niistä juurikaan tiedä, koska keskityn lähinnä omaan muotoiluuni, enkä juurikaan seuraa muotivirtauksia. Asiakkaat tietävät trendeistä enemmän. He seuraavat niitä ja ovat ainoa tuulahdus trendimaailmasta minulle. Onko alassa jotakin, jota haluaisit parantaa tai muuttaa? Koulutukseen kiinnittäisin huomiota. Nykyinen järjestelmä ei ota huomioon, kuinka erilainen ala tämä on. Kolme vuotta on niin lyhyt aika, ettei se riitä mihinkään. Varmasti on aloja, joihin riittää kolmen vuoden koulutus, mutta kultasepänalaan ei. Opiskelijoiden olisi saatava tehdä enemmän töitä monella 14 FILNAAKELI

15 eri tavalla, muutenkin kuin vain työssäoppimassa. Tulisi myös ottaa huomioon, että joillekin opiskelijoille on helpompaa tehdä jokin työ eri lailla kuin miten koulussa opetetaan. Mitä menestys kultasepänalalla on sinun mielestäsi? Se riippuu paljon siitä, mitä arvostaa. Jollekin se voi olla sitä, että on paljon rahaa ja toiselle sitä, että saa tehdä töitä omilla ehdoillaan. Itselleni tärkeää on se, että saan tehdä sitä, mistä pidän. Rahallinen menestys on minulle toisarvoista. Tietenkin myös raha on tärkeää, koska ilman sitä ei elä. Mekin voisimme tehdä enemmän esimerkiksi valamalla, mutta emme lähde siihen. Minusta on mukavaa tehdä kaikki alusta asti. Mitä ominaisuuksia tai taitoja hyvällä kultasepällä tulisi mielestäsi olla? Pitkäjänteisyyttä, tarkkuutta ja kykyä tehdä asiat loppuun asti. Ehdoton edellytys on hyvä silmän ja käden välinen koordinaatio. Onko teillä Korus Designilla jokin tietty tyyli? Osaisitko kuvailla sitä? Vaikea kysymys, en tiedä miten vastata tuohon. Omat koruni ovat kädenjälkeäni, joten kyllä joku niistä varmasti osaa jotain piirteitä eritellä, mutta itse en sitä osaa tehdä. Jokaiselle sepälle muodostuu oma käsiala, jonka voi tunnistaa hänen tekemistään koruista. Mistä saat inspiraatiosi? Yleensä idea vain tulee jostakin. Osa ideoista on täysiä vahinkoja ja usein työtä tehdessä hetki vain vie mukanaan. En ole sellainen tyyppi, joka kävelee järven rannalla kuunnellen lintujen laulua ja etsii inspiraatiota siitä. Ideoita voi syntyä mistä vain. Toisinaan kun teen asiakkaalle työtä, 2014 asettelen sormuksen päälle erilaisia kiviä. Kokeilen, miltä erilaiset kivet näyttäisivät sormuksessa. Jos näen jonkun kivan yhdistelmän, kirjoitan sen ylös ja lähden siitä liikkeelle. Kuinka tällainen luova ala vaikuttaa elämääsi? Miten se näkyy arjessasi? En oikeastaan osaa eritellä sitä. Se mitä teen on osa minua, ja näin ollen luonnollisesti läpäisee kaikki elämäni osa - -alueet. Minkälaiset kokemukset tai asiat ovat kehittäneet sinua tekijänä erityisen paljon? Toiselle työskentely 10 vuoden ajan. Olin siinä suhteessa onnekas, että henkilö jolle työskentelin opetti minulle tärkeitä asioita. Hän opetti minut esimerkiksi ymmärtämään mittasuhteita, sitä miksi toiset sormukset näyttävät hyvältä ja toiset eivät. Häneltä opin myös paljon teknisiä taitoja, joita en ollut koulussa oppinut. Opiskelijana myös käytin kaikki mahdolliset työtunnit saadakseni opiskelusta kaiken irti. Lahdessa oli tavallisen koulupäivän jälkeen mahdollisuus jäädä iltapajalle, jolloin ei tehty koulutöitä. Saatoin olla koulussa aamukahdeksasta ilta kahdeksaan, tehden esimerkiksi koulupäivän aikana tehtyjä asioita uudestaan, mutta eri tavalla kuin oli opetettu. Kuinka vaikeaa on mielestäsi markkinoida itseään menestyäkseen tällä alalla? Markkinointi on vaikeaa. Siihen voi sijoittaa niin paljon rahaa kuin vain tililtä löytyy, mutta on vaikea tietää, mitkä kanavat lopulta tuovat asiakkaita. Häälehtiilmoitukset ovat yksi hyvä keino, koska ne tavoittavat suuren osan sormuksia tarvitsevista eli naimisiin aikovista. Onko sinulla jokin työ, josta olet erityisen ylpeä? Ei vain yhtä. Ja jos näen sellaisen päivän, että teen täydellisen työn, niin silloin lopetan hommat. Tietenkin on sellaisia koruja, jotka ovat vaatineet paljon aikaa ja joiden jälkeen on todella tyytyväinen. Jäljelle jää hieman tyhjä olo, eikä oikein osaa aloittaa uutta. Työn ei edes tarvitse olla mitenkään erityisen hankala tai ylittää omia taitoja, vaan se voi olla myös jokin hyvin onnistunut simppeli juttu joka säväyttää. Mitä asioita toivoisit vielä saavuttavasi urallasi? Mitä tavoitteita sinulla on? Ei mitään erityistä. Olisi mukava olla vähän enemmän kotona ja nähdä lapsia muuten, kuin vain vilaukselta aamulla. Tavoitteiksi toivon mielenkiintoisia töitä. Mitkä asiat ovat parasta työssäsi? Se, että saa tehdä töitä omalla käsialallaan sekä tietenkin asiakkaiden tyytyväisyys. Heiltä saatu palaute tuntuu aina hienolta. Minkälaisia kannustuksen sanoja tai terveisiä antaisit kultasepänalaa harkitseville? Itse olen pitänyt alasta kovasti. Hyvät kädentaidot ovat tietenkin suuri etu. Jos ala tuntuu omalta, sillä pääsee jo pitkälle. On myös jaksettava olla kiinnostunut opiskelusta ja alan asioista. 15 Teksti: Lily Kosunen Kuvat: Korus Design ja Pixhill.com

16 VEREN JA HIEN HELMIÄ Kultasepänalan opiskelija Vertti W. Vaarasalo Sastamalan Heinoosta on vakaalla kädellä ja erehtymättömällä maullaan valinnut parhaita paloja opiskelijoiden pöydältä. Tekijöinä ovat sekä toisen että kolmannen vuosikurssin opiskelijat. Emmaleena Niemi: MONSTERA DELICIOSA Riipus oli ensimmäisen vuoden harjoitus, joka toteutettiin soveltamalla ensimmäisiä harjoitustöitä. Oma ideani työhön oli jättipeikonlehti aamukasteessa. Vesipisaran valmistin itse lasista ja koru on valmistettu 925-hopeasta. Toni Salmi: Pirunnyrkki Pirunnyrkki-sormus, 925 -hopea. 16 FILNAAKELI

17 Emmaleena Niemi: ATLAS Idea tämän korun tekemiseen lähti Navajo-intiaanien kulttuurista. Koru on näytteillä Suomen lasimuseossa Riihimäellä, Nuutajärvi Päättymätön tarina -näyttelyssä, vuoden 2014 loppuun.koru on tehty 925-hopeasta ja kivet ovat itse puhallettua lasia. Juho Heikkilä: HAUKI Sain tähän työhön vaikutteita Pohjoismaiden muinaishistoriasta sekä kalmistojen ja kätköjen korulöydöistä. Lapsena olen aina viihtynyt veden äärellä ja kalat ovat minulle mystisiä kiehtovia eläimiä. Tutustuin haukeen, kun sain sellaisen ensimmäisen kerran isosiskoni kanssa ongella, yhdessä vavasta kiskoen. Hauki on myös paksunahkainen selviytyjä, sillä sitä tavataan etelän saaristojen suolavesistä aina sisämaan sameisiin suolampiin ja pohjoisen kirkkaisiin tunturijärviin. Hauki symboloi puhdasta kaaosta ja räjähtävää voimaa. Vertti Vaarasalo: RIVARI Tämä rivisormus kuuluu vuoden pakollisiin harjoitustöihin. Korua oli mukava työstää ja vaikka se on kaunis, koru jonka annan tulevalle morsiamelleni tulee olemaan vielä kauniimpi. Koru on tehty sterling-hopeasta ja siihen on istutettu viisi kuutiollista zirkoniaa. Teksti: Vertti Vaarasalo Kuvat: Toni Salmi

18 Toni Salmi: DAMASTITAANI Sormus titaanirungolla ja vapaasti pyörivällä damastiteräskeskiöllä. Juho Heikkilä: KITEET Tämä sormus oli alunperin harjoitustyö, mutta nähtyäni mallikappaleesta istutustavan muodot ja olemuksen, päätin ottaa seuraavaan harjoitukseen inspiraatiota värittömistä kiteistä. Pyrin rakentamaan sormuksen niin, että kivinä käytetyt kuutiolliset zirkoniat olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan ja muodostaisivat kokonaisen rakenteen. 18 FILNAAKELI

19 Suvi Siuronen: TURKOOSI Erikoisen rintaneulan nimi Turkoosi tulee sen katseen vangitsevasta kivestä, jonka nimi myös on turkoosi. Rintaneula meni tekijän poikaystävän isoäidille 80-vuotislahjaksi. Sterling-hopeinen koru patinoitiin kuvioiden korostamiseksi. Eevariina Kannisto: PALARANNEKORU Kotelolukolla varustettu saranallinen rannekoru 926-hopeasta. Suvi Siuronen: KÖYNNÖS Tekijän äidille syntymäpäivälahjaksi tehty sormus sai nimensä koukeromaisesta kuvioinnistaan. Saha itki teränsä puolesta pureutuessaan kuvioihin, mutta lopulta tulokseksi tuli aidonkaltainen köynnös. Sormuksen sterling-hopeisen rungon kruunaa juovikas ja herkkä malakiitti

20 BLOGI KOULUNPENKILLÄ Kuka nyt ei kirjoittamisesta pitäisi? Koulussa siitä ei juurikaan välitetä. Koulunkäynti ja opinnot saavat kuitenkin aivan uuden ilmeen, kun niistä pitää blogia. kärkipäässä. En käsitä miksi ja miten, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan. On myös bloggaajaryhmä, jotka kirjoittavat blogejaan päiväkirjatarkoituksin. Itse kuulun siihen ryhmään. Pienestä se on aloitettava Pienenä omistin päiväkirjan, johon kirjoittelin satunnaisesti päivien tapahtumia ylös. Jossakin vaiheessa kirjoittelu loppui, kun kasvoi vanhemmaksi ja alkoi syksyllä Jo ennen opintojen aloitusta mielessä oli pyörinyt opiskeluun liittyvän blogin perustaminen. Oliko sattumaa sitten se, että eräällä tietotekniikan tunnilla käsittelimme aihetta nimeltä blogi. Siltä tunnilta sain startin blogin kirjoittamiselle. No alkuinnostus syttyi ja hiipui. Jostakin syystä en ole päivitellyt blogia ajan tasalle, ja kouluakin on sentään käyty muutaman kuukauden päästä puolitoista vuotta. Koulu ja vapaa-ajalla tehtävät muut jutut ovat syöneet aikani, eikä blogille olekaan jäänyt aikaa, niin kuin olin kuvitellut. Nyt myöhemmin, tämän lehden työstön innoittamana olen saanut itseäni niskasta kiinni viimein ja tarttumaan tuumasta toimeen blogin kirjoittamisen suhteen. Bloggaus on yhä useampien harrastus. Jotkut taitavat harrastelijabloggaajat ovat jopa tehneet harrastuksestaan ammatin. Blogia voi kirjoittaa aivan mistä vain haluaa, mutta kannattavinta on tietysti kirjoittaa aiheesta, josta riittää usein uutta, mielenkiintoista kerrottavaa. Bloggaajat kirjoittavat blogejaan lukemattomista eri syistä. Yksi kirjoittaa ruokablogia pitäen samalla kirjaa resepteistä, toinen kirjoittaa kuvatäytteistä blogia muotimaailman uusimmista trendi-ilmiöistä, kolmas kirjoittaa urheilun huippunimistä. Kuitenkin omasta elämästä kertovat blogit peittoavat edellä mainitut helposti, ja niitä näkee usein suosituimpien blogien listojen pitää päiväkirjaa lapsellisena. Myöhemmin kirjaa oli kuitenkin kiva lukea, koska siitä näki, mitä hölmöntouhuja oli pikkuisena oikein tehnyt. Nykyään, nuorena aikuisena kirjoitan taas päiväkirjaa, mutta tämä päivis käsittelee opintojani. Valmistuin leipuri-kondiittoriksi 2011 ja tämän jälkeen opiskelin puolisen vuotta puualalla ja sitten aloitin kultasepänalan artesaanin opinnot Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Kukaan ei ole kultaseppä syntyessään Blogin tarkoitus on toimia kouluhommien oppimispäiväkirjana. Se tulee olemaan isona apuna myös tulevaisuudessa opinnäytetyön kanssa. Blogista tulee selviämään kaikki (tai ainakin melkein) oleellinen opinnoista, joten se voi auttaa myös alalla aloittelevia opiskelijoita, alalle harkitsevia ja sillä jo työskenteleviä. Tavoitteena minulla on saada blogista kuvatäyteinen, selkeä ja helposti ymmärrettävä. Korostan blogissa sitä, että se on opiskelijan käsialaa, joten tiedot voivat mahdollisesti olla puutteellisia, ja että aina voi antaa parannusehdotuksia ja jos jokin on väärin tehty, niin sen voi ja saa oikaista. Opinnot kyseessä, joten on suotavaakin että virheistä kerrotaan jotta niistä voisi oppia jotakin. Virheiden selvittäminen ja tietäminen auttaa sekä minua blogin kirjoittajana että opiskelijana kultasepänalalla ja siitä on hyötyä myös muille blogin lukijoille sekä alan ihmisille, jotka ovat kokeneet samoja ongelmia. 20 FILNAAKELI

21 Teksti ja Kuvat: Suvi Siuronen Oppia ikä kaikki Blogissa esittelen tekemäni työt vaihe vaiheelta, suunnitelmasta lopputulokseen. Lopussa kerron myös yleensä omat mielipiteet työn etenemisestä, kehittämispaikoista, suunnitelman toimimisesta sekä siitä, mitä työn kanssa olisin tehnyt toisin. Blogitekstejä on selventämässä monet kuvat eri työvaiheista, jotka myös samalla tekevät tekstistä mielenkiintoisemman lukea. Blogista löytyy tämän lisäksi terminologiaa ja tietopaketti käytettävistä käsityökaluista, laitteista ja koneista. Mainittakoon, että tietoa löytyy vain käyttämistäni vempaimista, en kirjoita niistä työkaluista/koneista, mitä en vielä ole käyttänyt, enkä tiedä tai tunne. Kirjoittamisen helpottajat Yleensä blogin kirjoittamisen tärkeimpiä apuvälineitä ovat kamera ja oma mielikuvitus. Itse käytän edellä mainittujen lisäksi apuna muistiinpanovälineitä ja tekemiäni valmiita koruja. Jos inspiraatio on hukassa, sen saa syttymään tarkkailemalla valmistamaansa korua, ja hoksatessaan, että hei, tästähän voisi vielä kirjoittaa. Ennen opintojen aloitusta oli jo selvää, että vanhalla nokialaisella kännykkäkameralla en pärjää alkuunkaan kuvien suhteen opinnoissa, enkä varsinkaan blogin parissa. Haaveissani oli hyvä kamera, mutta koska en ole mikään tekniikan ihmelapsi, en osannut miettiä mitään tiettyä merkkiä tai mallia. Pääasia, että sillä saisi hyviä kuvia pienestä kohteesta. Vastaani tulikin pian hyvä tarjous; 40 eurolla Olympus HyperChrystal LCD. En tarvitse mitään mahtipontisia ammattivalokuvaajien järjestelmä kameroita lisuk keineen, vaan olen erittäin tyytyväinen tähän pieneen, tarkkaan jokapaikan kameraan. Ajatukseni olikin, että opinnoissa pärjää kyllä ihan peruskameralla, ja että kuvien jälki saa ja melkein täytyykin olla sellainen tavallisen opiskelijan ottaman kaltainen, eikä kuin valokuvaamossa otettu täydellinen otos. Jos niin hienon tuotoksen saan aikaan, että se yksinkertaisesti vaatii parempaa kameraa, vien sen sitten valokuvaajalle. Olen kiitollinen kamerani superzoomille, joka mahdollistaa (omasta mielestäni) äärimmäisen selvät, pikkutarkat kohdat kuvattavasta kohteesta. Tässä oli pieni selitys siitä, miten blogia voi hyödyntää opinnoissa. Sen kun muistaa, että blogi on ensisijaisesti omalle itselle parhaaksi sekä suureksi avuksi, niin sillä pärjää pitkälle. Käykää toki tutustumassa: hopeatippa. blogspot.fi

22 Sisustusartesaaniksi valmistuva Jenni Taalikka pääsi kuvitteellisten sisustussuunnitelmien sijaan tekemään opinnoissaan oikeita töitä asiakkaille. Tämän mahdollisti Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa toimiva Craft & Design -osuuskunta. Kyllä siinä oppi erilailla rahankäytön, kun kädessä olivat toisen ihmisen rahat. Tuntui tosi hyvältä päästä oikeasti toteuttamaan suunnitelma ja nähdä, mitä ihan itse sai aikaan. Nyt Taalikka aikoo perustaa luokkakavereidensa kanssa oman ammattiosuuskunnan eli tehdä itselleen työpaikan. Mukaan otetaan kaikki mahdolliset sisustussuunnitteluun liittyvät alat, jotta esimerkiksi sähkön ja rakentamisen osaajat löytyvät asiakastöihin omasta joukosta. Valmentaja Päivi Lehdon mielestä osuuskunnan ydin on siinä, että opiskelijoista tulee jo opintojensa aikana valmiimpia työelämään. On upeaa nähdä, kuinka he alkavat haluta töihin. He heräävät huomaamaan, että osaavat ja ovat hyviä ja että joku maksaakin tästä ja verkostoa löytyy, hän summaa. Koska Lehto uskoo, että parhaiten opitaan yhdessä tekemällä, kaikki sisustusalaa opiskelevat saavat tulevan HOPE YTY-hankkeen ansiosta tiimiyrittäjämäisen artesaanikoulutuksen. Saman käytännön hän soisi leviävän laajemmallekin. Teksti: Päivi Lehto ja Emmaleena Niemi Kuva: Toni Salmi SASKYssa on jo pitkään kehitetty yrittäjyyskasvatusta ja valmennettu opettajia osana valtakunnallista HOPE-verkostoa. Tässä verkostossa SASKY näyttäytyy yrittäjyyttä kehittävänä ja siihen kannustavana oppilaitoksena, josta valmistuu yhä enemmän tiimiyrittäjiä. Ammattiopettaja, yrittäjyysvalmentaja, sisustusarkkitehti Päivi Lehto 22 FILNAAKELI

23

24 24 FILNAAKELI

25

26 26 FILNAAKELI

27

28 Laatu - luottamus - luovuus Aikuiskoulutusosasto Oppisopimustoimisto Osaamisen kehittämisyksikkö Pirkanmaalla ja Satakunnassa aiko.fi 28 FILNAAKELI