Lausunto Euroopan Komissiolle Dnro 2002/79/ TIEDONANTO MAKSUALAN UUDESTA OIKEUDELLISESTA KEHYKSESTÄ SISÄMARKKINOILLA

Transkriptio

1 Lausunto Euroopan Komissiolle Dnro 2002/79/ TIEDONANTO MAKSUALAN UUDESTA OIKEUDELLISESTA KEHYKSESTÄ SISÄMARKKINOILLA Euroopan komissio on avannut yhtenäisen maksualueen toteuttamista koskevan tiedonannon KOM (2003) 718 yleisesti kommentoitavaksi. Suomen Kuluttajavirasto kommentoi tiedonantoa seuraavilta osin. Johdanto Kuluttajien kannalta keskeisiä ovat maksujärjestelmien turvallisuuteen liittyvät kysymykset, erityisesti rajat ylittävään kaupankäyntiin liittyvissä kysymyksissä. Näitä kysymyksiä ovat väärinkäytösmahdollisuuksien eliminointi, järjestelmän ylläpitäjän oikeudellinen vastuu ja sen joustavasti toimiva käytännön toteutus (esim. kuluttajan vastuun rajoittaminen kohtuullisin ja selkein säännöin, maksunpalautus- tai hyvitysjärjestelyt ongelmatilanteissa yms.). Lisääntyvä rajat ylittävä kauppa sekä uuden teknologian tuomat maksujärjestelmät vaativat yhtenäistä ja selkeää sääntelyä, jossa kuluttajan oikeudet on riittävästi turvattu. Kuluttajien oikeuksien varmistaminen säännöksillä on myös omiaan lisäämään kuluttajien luottamusta uusiin maksuvälineisiin ja helpottamaan rajat ylittävää kauppaa. Keskeisimpänä edellytyksenä tässä on maksujärjestelmien turvallisuuden varmistaminen. Yhtenäisen sääntelyn aikaansaamiseksi on välttämätöntä luoda myös yhtenäinen käsitteistö. Tiedonannossa on esitetty yleisiä näkökohtia yhtenäisen sääntelyn tarpeesta. Kuluttajavirasto yhtyy esitettyihin näkemyksiin. Käytäntö on jo osoittanut, että yhtenäisen maksualueen kehittyminen vaatii yhtenäistä EU-tason sääntelyä. Itsesääntely ei ole tuottanut toivottua tulosta maksujenvälityksen kohdalla. Sääntely ei kuitenkaan saisi johtaa kuluttajan kannalta huonoon lopputulokseen yksittäisessä jäsenvaltiossa. Siten jäsenvaltioilla tulisi säilyttää mahdollisuus lainsäädäntöön, joka on kuluttajalle edullisempi. Sisämarkkinoiden tehokas kehittyminen myös edellyttää, että maksujenvälitys on yhtä vaivatonta riippumatta siitä ylittääkö maksu valtion rajat vai ei. Tähän pyrkivä sääntely ei kuitenkaan saa aiheuttaa sitä, että kuluttajien maksamat palkkiot kansallisista maksujenvälityksestä nousevat. Liitteet 1. Oikeus tarjota maksupalveluja yleisölle Yleisövarojen vastaanottoon perustuvien maksupalveluiden tarjontaa varsinaisen luottolaitostoiminnan ulkopuolella ei tähän saakka ole laajamittaisesti esiintynyt, koska yleisen maksujenvälityksen harjoittaminen edellyttää mm. mittavia tietojärjestelmäinvestointeja ja laajaa asiakasverkostoa. Tekninen kehitys voi kuitenkin muuttaa nopeastikin liiketoiminnan muotoja. Yleensä uusien toimijoiden tulo markkinoille lisää kilpailua ja on sitä kautta tervetullutta myös kuluttajien näkökulmasta. Lähtökohtaisesti ei ole tarvetta rajoittaa maksujenvälitystoiminnan harjoittamista vain täysimittaisen luottolaitostoimiluvan haltijoille. Maksujenvälityksen suuri merkitys niin yleisen taloudellisen vakauden, tehokkuuden ja kasvun kuin myös asiakkaansuojan kannalta vaatii silti toiminnan sääntelyä, jotta maksujenvälityksen luotettavuus ja asiakkaiden taloudellinen turvallisuus ei kärsi. Lähtökohtaisesti hyvältä vaihtoehdolta vaikuttaa Suomen hallituksen sähkörahadirektiivin implementointia koskevassa säädöshankkeessa (HE 33/2002) omaksuttu malli, jossa on pyritty sääntelemään maksujenvälitystä ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskua mahdollisimman yhdenmukaisin perustein. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun liittyvät riskit ovat paljolti samantyyppisiä kuin yleisessä maksujenvälityksessä ja sähköisen rahan liikkeeseenlasku saattaa muutoinkin käytännössä liittyä merkittävässä määrin maksujenvälitykseen.

2 2 Katsomme, että valittavan ratkaisumallin tulisi sisältää seuraavat osatekijät: 1) Sähkörahadirektiiviä tulee laajentaa kattamaan kaikki maksujen välittäminen siihen laajuuteen kuin ne kattavat takaisinmaksettavien varojen keräämistä yleisöltä mukaan lukien ennakkoonmaksettavat puheajat mobiilimaksamisessa. 2) erityinen poikkeus tästä sallitaan mobiilimaksamisessa (premium rate services), jossa ei ole muuta maksutapaa (eli esim. logon ostaminen puhelimeen operaattorilta) ja 3) Sähkörahaadirektiivin uudistamisen ilman viivytyksiä. 2. Maksupalveluja koskevat tiedonantovaatimukset Tiedonantovaatimusten harmonisointi on kannatettava ajatus. Tässä yhteydessä olisi samalla tarpeen tutkia kaikkia eri maksujärjestelmiin liittyviä tiedonantovelvoitteiden sisältöä ja yhtenäistää näiden sisältöä, jotta päästäisiin mahdollisimman yhtenäisiin ja yksiselitteisiin tiedonantovelvoitteiden sisältöä koskeviin määräyksiin. Mahdollisesti jopa yhteen, kaikille maksujärjestelmäkysymyksille samaan yhtenäiseen tiedonantovelvoitteiden esittämisvaatimukseen. Maksujärjestelmiä koskeva tiedonantovaatimus tulisi sijoittaa yhteen lainsäädännön kohtaan. Tämä voisi olla direktiivin 97/5/EY tulevaisuudessa korvaava maksujärjestelmiä koskeva lainsäädäntö. Samalla maksujärjestelmiin ei sovellettaisi muita yhteisölainsäädännössä esiintyviä tiedonantovelvoitteita. 3. Ulkomailla asuvien tilit Ulkomailla asuvien tilinhaltijoiden erilainen kohtelu haittaa yhtenäismarkkinoiden toimintaa. Jo nykyään monet työskentelevät tai opiskelevat tilapäisesti muussa kuin asuinvaltiossaan. Paikallisen pankkitilin omaaminen on useimmiten välttämätöntä tai ainakin helpottaa päivittäisten raha-asioiden hoitoa silloin, kun kuluttaja oleskelee tilapäisesti pitkähkön ajan muussa jäsenvaltiossa. Siksi Komission analyysi asiassa on oikea; ulkomaalaisten henkilöiden tilien käyttöä ei saa syrjiä kotimaiseen asiakkaaseen verrattuna. 4. Maksujen arvopäivät Arvopäiviä koskevan säännösten harmonisointi on tarpeen tiedonannossa tarkoitetulla tavalla EU-säännöksillä. Tiedonannossa tuodaan esiin, että maksujen arvopäiväkäytäntö vaihtelee suuresti eri jäsenmaissa. Etenkin rajatylittävissä maksuissa saattaa kulua useampi päivä ennen kuin siirretyt varat ovat tilinhaltijan käytettävissä. Kuluttajien kannalta olisi suotavaa, että kaikissa jäsenvaltioissa arvopäivän tulisi olla se päivä, jolloin transaktio todellisuudessa tapahtuu. Tämä lisää kuluttajien kannalta maksujärjestelmän varmuutta, läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta. 5. Pysyvät tilinumerot Koska vaikuttaa siltä, että tilinumeroiden siirrettävyyden toteuttaminen tulee liian kalliiksi, ei toistaiseksi ole tarpeen valmistella lainsäädäntöä asiasta. Lähtökohtana tilinumeroiden siirrettävyys on kuitenkin hyvä ja kannatettava 6. Asiakkaiden liikkuvuus Vaikka komission kuvaamia tilinlopetusmaksuja ei Suomessa tiettävästi ole käytössä, esitämme selkeän negatiivisen suhtautumisen tällaisiin maksuihin. Irtisanomismaksut toistaiseksi voimassa olevissa sopimuksissa kuten käyttötilien kohdalla ovat paitsi tehokkaan kilpailun este myös ainakin kuluttajakaupassa kiellettyä hinnan

3 3 pilkkomista, koska tilin lopettaminen ei ole lisäpalvelu, vaan sopimuksen normaaliin elinkaareen kiinteästi kuuluva osa, joka palvelun tarjoajan on otettava huomioon jo palvelunsa perusehtoissa, esim. tilille maksettavan koron suuruutta määrittäessään. Suomessa asuntolainoilla on suuri vaikutus laina-asiakkaiden muuhunkin pankkipalveluiden käytön ohjautumiseen. Asuntolainojen kilpailuttaminen sekä uutta lainaa otettaessa että myös luottosuhteen aikana yleisen korkotason vaihtelun mukaan on nykyisin aiempaa tavallisempaa ja usein koko pankkiasiointi siirtyy asuntolainan mukana. Tämän liikkuvuuden esteenä on kuitenkin se, että tavanomaisen välttämättömän pankkiasioinnin, esimerkiksi käyttelytilien hintavertailu on tällä hetkellä hankalaa eri palveluntarjoajien kirjavista hinnoittelurakenteista johtuen. Palvelumaksujen pilkkominen erilaisiin ja usein keskenään vertailukelvottomiin osiin on omiaan hämärtämään kuluttajan tekemää hinnoittelun arviointia. Tällaiset läpinäkyvyysongelmat ovat samalla asiakkaiden liikkuvuuden este. Siksi tulisi tutkia mahdollisuutta saada eri palvelumaksut siihen muotoon, että niiden suuruus on vertailtavissa suhteessa toisiinsa. Yksi ratkaisumalli voisi olla palveluiden yksikköhinnoittelu, joka helpottaisi hintavertailujen tekemistä eri pankkien välillä. 7. Maksujen turvallisuus Kuluttajat eivät täysin luota sähköisiin maksuvälineisiin. Erityisesti sähköisen kaupan kehittymisen kannalta olisi tarpeellista luoda yhteiset kriteerit järjestelmien turvallisuudelle. Tekniset turvallisuusvaatimukset voivat kuitenkin muuttua nopeastikin uusien menetelmien syntyessä. Maksutapojen turvallisuuden kehittyminen on myös vahvasti elinkeinonharjoittajien intressissä. Siksi lainsäädäntö ei välttämättä ole paras keino teknisen turvallisuuden lisäämiseksi. Turvallisuuden kehittäminen luonnistuu todennäköisesti parhaiten elinkeinonharjoittajien omaehtoisen vastuunoton kautta. Sen sijaan kuluttajien oikeudellinen turvallisuus vaatii tuekseen lainsäädäntöä. Mikäli kuluttajien taloudellinen turvallisuus on taattu riittävästi lainsäädännöllä, mahdollisten teknisten turvallisuusriskien merkitys myös vähenee kuluttajan kannalta. Viranomaistahojen tulisi keskittyä varmistamaan maksujenvälitykseen liittyvä oikeudellinen turvallisuus. 8. Ei lausuttavaa tästä kohdasta 9. Vaihtoehtoiset riitojenratkaisumenetelmät Tuomioistuinmenettely on usein liian kallis ja hidas menettely riita-asian selvittämiseksi kuluttajan kannalta. Kuluttajien oikeuksien toteutuminen edellyttää, että kuluttajan käytössä on kaikkien kuluttajapalveluiden kohdalla jokin tehokas vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenetelmä. Menetelmän kustannukset eivät myöskään saa nousta tosiasiallisiksi esteiksi menetelmän käytölle. Kuluttajien oikeuksien turvaamisen kannalta on suositeltavaa, että lainsäädännöllä varmistettaisiin vaihtoehtoisten, kustannuksiltaan kohtuullisten ja riittävän laaja-alaisten riitojenratkaisumenetelmien olemassa olo. 10. Maksujen peruutettavuus Maksujen peruutettavuussäännösten harmonisointi on kannatettava ajatus. Maksujen peruutuksiin liittyvät tapaukset ovat hyvin vaihtelevia ja asiaa säätelemään on tarpeen lainsäädännön yhdenmukaistaminen. Pelkkä alan itsesääntely ei tässä kysymyksessä ole riittävää. Peruuttamismahdollisuuden osalta asiassa tulee ottaa huomioon, että maksujen peruuttaminen on erittäin kallista sen jälkeen kun maksu on jo ajettu tietojärjestelmään. Samoin maksujärjestelmän kautta toimitettavien maksujen varmuus ja lopullisuus vaarantuisi peruuttamismahdollisuuden myötä. Tämän takia lähtökohtana tulisi olla, että palveluntarjoaja ei ole velvollinen peruuttamaan maksuja enää sen jälkeen kun se ei ole teknisesti mahdollista.

4 4 11. Palveluntarjoajan hyvitysvelvollisuus asiakkaan ja kauppiaan välisissä kiistoissa sekä todistustaakka Suomen kuluttajansuojalain 7 luvun 13 :ssä mainitaan: Kuluttajalla, jolla on oikeus pidättyä maksusta taikka saada hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muu rahasuoritus myyjältä tai palveluksen suorittajalta tämän sopimusrikkomuksen johdosta, on tämä oikeus myös sitä luotonantajaa kohtaan, joka on rahoittanut kaupan tai palveluksen. Luotonantaja ei ole kuitenkaan velvollinen maksamaan kuluttajalle enempää kuin on tältä saanut maksuina. Emme näe estettä yhteisötason lainsäädännön luomiselle tällaista vastaavasta palautusvelvollisuudesta. Maksupalvelun tarjoaja ei yleensä voi vaikuttaa siihen, lähettääkö kauppias tuotteen tai millainen tuote on. Perusteltu ratkaisumalli voisi olla se, että maksu odottaa välittäjällä, kunnes maksunvälittäjä saa tiedon tavaran sopimuksen mukaisuudesta tai lähettämisestä/saapumisesta kuluttajalle. Vastuun tulisi kattaa tasapuolisesti kaikki maksutavat. Esimerkiksi tällä hetkellä syystä tai toisesta luottokortittomat kuluttajat ovat huonommassa asemassa kuin luottokortin omaavat kuluttajat, jotka voivat käyttää hyväkseen chargeback-järjestelmiä. Tällainen epätasapaino saattaa sekä kuluttajat että maksuvälineiden tarjoajat eriarvoiseen asemaan. Tältä osin on olemassa tilausta sellaisten uusien maksujärjestelmien kehittämiselle, joissa kuluttajaa turvataan luottokorttiostamista vastaavalla tavalla. 12. Toteutumatta jättäminen tai puutteellinen toteuttaminen Olemme samaa mieltä Komission esittämästä analyysistä ja katsomme, että tiedonannossa esitetyllä tavalla suoritettava maksujärjestelmän tarjoajan vastuun harmonisointi on aiheellista. 13. Sopimuspuolten vastuut ja velvoitteet luvattomien maksutapahtumien suhteen Suomessa on voimassa säännökset luottokorttien luvatonta käyttöä koskevia säännöksiä, joita analogisesti sovelletaan myös muihin maksuvälineisiin. Kuluttaja ei ole vastuussa väärinkäytöstä, jos hänen huolimattomuutensa on ollut vain vähäistä ja hän on ilmoittanut korttiyhtiölle asiasta ilman viivytystä. Kuluttaja ei myöskään ole vastuussa, jos maksun vastaanottaja ei ole varmistanut riittävän huolellisesti, että kortin käyttäjä on oikeutettu kortin käyttöön. Tiedonannossa mainittu mahdollinen 150 euron vastuun raja heikentäisi oleellisesti kuluttajansuojaa nykyisestä määrätyissä tilanteissa. Siksi olemme voimakkaasti tällaisen rajoituksen asettamista vastaan. Suomessa on käytännössä sovellettu periaatetta, jonka mukaan näyttötaakka on sillä, jolla on mahdollisuus jotain osoittaa. Kuluttajaviraston mielestä tällaisen periaatteen kirjaaminen säännöksi voisi olla perusteltua myös koko yhteisön laajuisena. 14. OUR, BEN ja SHARE lähestymistapojen soveltaminen Olemme yhtä mieltä Komission esittämän analyysin kanssa ja katsomme tiedonannossa mainitulla tavalla esitetyn harmonisoinnin kannatettavaksi. Lisäksi katsomme, että tilisiirtodirektiivin soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella maksun täysimääräisyyden periaatetta tulisi tukea toteamalla nimenomainen toisin sopiminen myös poikkeukselliseksi menettelyksi, jonka toteutuksen myös käytännössä tulee tapahtua selvästi asiakkaan erillistä huomiota edellyttävällä tavalla.

5 5 15. Tilisiirtojen toteutumisaika Olemme yhtä mieltä Komission esittämän analyysin kanssa ja katsomme tiedonannossa mainitulla tavalla esitetyn harmonisoinnin kannatettavaksi. 16. Suoraveloitus Kannatamme kansallisten suoraveloitusjärjestelmien kehittämistä yhdessä alan kanssa ei-sitovalla pohjalla. Olisi kuitenkin tarpeen tutkia, mitkä ovat sellaisia oikeudellisia esteitä, jotka tulisi oikaista EU-lainsäädännöllä. 17. Ei lausuttavaa tästä kohdasta 18. Ei lausuttavaa tästä kohdasta 19. Ei lausuttavaa tästä kohdasta 20. Verkkojen turvallisuus Kuluttajavirasto pitää tätä kysymystä tärkeänä ja kannattaa Komission esittämää ns. toista vaihtoehtoa eli jättää laatimatta uusia säännöksiä sekä jättää jatkon aloitteet itsesääntelyn varaan. 21. Maksuverkon pettäminen On erittäin tärkeää, että vastuiden määrittely maksuverkkojen pettämistapauksien varalta on selkeää ja että tästä johtuvat vastuut ovat ennakoitavissa. Säädöstason tässä tulisi olla sellainen, joka rohkaisee parantamaan järjestelmien turvallisuustasoa.