1908. Eduskuntaesitysmiet. N:o 1.

Transkriptio

1 1908. Eduskuntaesitysmiet. N:o 1. Talousvaliokunnan mietintö N:o 1 Eduskunnassa tehtyjen esitysten johdosta laiksi, joka kieltää yhtiöitä ja osuuskuntia sekä eräissä tapauksissa yksityisiä henkilöitä hankkimasta kiinteätä omaisuutta maalla. Eduskunta on pöytäkirjan otteiden kera viime helmikuun 28 päivältä valmistelevaa käsittelyä varten talousvalior kuntaan lähettänyt valtiopäiville jätetyt edustajain Hannes Oebhardin ja Branderin tekemät eduskuntaesitykset n:ot 5 ja 30. Katsoen siihen, että maanviljelys maaperämme karuudesta huolimatta on meillä päässyt kohoamaan pääelinkeinon asemaan ja että sen harjoittajat aina ovat olleet valtiollisen sekä yhteiskunnallisen kehityksemme vankimpina kannattajina, on varsin luonnollista, että nykyisenä edistyksen aikana on erityisesti ruvettu huolehtimaan maataviljelevän väestön aseman vakaannuttamisesta ja sen lukumäärän lisäämisestä tilattoman väestön asuttamisen kautta. Mutta tämän rinnalla on taloudellisessa elämässämme syntynyt virtauksia, jotka käyvät aivan vastakkaiseen suuntaan. Välinpitämättömyys metsien hoitoon nähden, taloudellinen ahdinko, kykenemättömyys oikein arvostella maansa ja sillä kasvavan metsän' arvoa sekä puutavaraliikkeiden kyky korkeilla hinnoilla voitollisesti kilpailla maataviljelevän väestön kanssa metsätilojen kaupoissa, ovat sen tosiasian Talousvaliokunnan mietintö N:o 1.

2 Eduskuntaesitysmiet. N:o 1. yhteydessä, ettei lainsäädäntömme tällä alalla ole kulkenut muun kehityksen tasalla, vaikuttaneet, että maatila toisensa jälkeen on luisunut maataviljelevän väestön omistuksesta puutavaraliikkeiden käsiin. Puutavaraliikkeiden maanostoja 30 päivänä toukokuuta 1902 tutkimaan asetetun komitean hankkimista tiedoista on havaittavissa, että kosketeltu ilmiö oli jo 1905 vuoden lopussa, jolloin komitea päätti työnsä, saavuttanut peloittavan laajuuden. Niinpä eräänkin kunnan (Rautavaaran) kaikista yksityisistä tiloista lähes puolet oli siirtynyt mainittujen liikkeiden haltuun. Sanotun selvityksen nojalla ja katsoen siihen vauhtiin, millä tämä tilojen siirtyminen vuosi vuodelta on edistynyt, voipi päättää, että nykyään yli viisituhatta tilaa, jotka on arvioitu alaltaan vastaavan yhteensä noin kahta miljoonaa hehtaaria eli siis kymmenettä osaa kaikesta yksityisestä maaomaisuudesta Suomessa, on joutunut puutavaraliikkeiden käsiin. Mihin kaikkiin tuloksiin tällainen asiaintila, jos se saa jatkua, lopultakin veisi, on vaikea ennakolta päättää. Mutta jo saavutettu kokemus on omiansa kiinnittämään puoleensa mitä vakavinta huomiota. On tehty se havainto, että viljelysmaa tuottaa huonomman sadon yleensä puutavaraliikkeiden ja heidän tilanhoitajiensa huostassa, kuin jos se on itsenäisen talonpoikaisväestön käsissä. Maan ottaminen viljelykseen ei näillä tiloilla ole, kuten olisi ollut luonnollista, lisääntynyt, vaan ennen viljelykseen otetun käyttäminenkin on taantunut. Viljelysmaita on tilojen jouduttua mainittujen liikkeiden omistukseen, varsinkin maan sisäosissa jätetty rappeutumaan, vieläpä kokonaan häviämäänkin. Onpa peljättävissä, että yhä suuremmat maa-alat, jotka useiden miespolvien työllä ja hiellä on viljelykselle voitettu, uudelleen jäävät metsistymään. Sen ohessa maanviljelystä varten tarpeelliset asuin- ja talousrakennukset rappeutuvat tai kokonaan hävitetään ja viedään tilalta pois. Vielä suurempaa huomiota ansaitsee se seikka, että

3 Rajoituksia maan hankinnassa. 3 sikäli kuin puutavaraliikkeiden maaomaisuus lisääntyy, samassa määrässä vähenee itsenäinen maata omistava ja viljelevä väestö, lisäten siten osaltaan maassamme jo entisestään lukuisaa tilatonta väestöä. öitä paitsi on havaittu, etfeivät maansa menettäneet tilalliset enemmän kuin puutavaraliikkeetkään kannata paikkakunnan yleisiä rientoja ja kunnallisia pyrkimyksiä, ei ainakaan samassa määrässä kuin itsenäinen maataviljelevä väestö. Ja suuri vaara meidän kansalliselle olemuksellemme piilee siinä tosiasiassa, että suurimmat ja mahtavimmat puutavaraliikkeet ovat kansallemme ja sen elinharrastuksille useimmiten kylmäkiskoisina pysyvien ulkomaalaisten käsissä. Nämä viittaukset edellä mainitun komitean mietinnössään autamaan kuvaukseen valiokunnan mielestä riittävästi todistavat, että pikaiset lainsäädäntötoimenpiteet käyvät tässä välttämättömiksi. Eikä valiokunta miettiessään keinoja puheenaolevan epäkohdan korjaamiseksi ole nähnyt asian olevan muutoin autettavissa, kuin että maalla olevan kiinteän omaisuuden jatkuva siirtyminen puutavaraliikkeiden haltuun lain kautta estetään. Tällaisen kieltolain säätämistä on vastustettu pääasiallisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin väitetään, että kieltolain kautta estettäisiin puutavaraliikkeitä turvaamasta itselleen raaka-aineen saantia. Tämän väitteen kumoamiseksi valiokunta, joka kyllä tunnustaa puutavarateollisuuden suuren merkityksen maallemme, ainoastaan viittaa siihen tosiasiaan, että puheenalaiset liikkeet ovat tilaisuudessa joko puiden oston tahi metsämaiden vuokrauksen kautta hankkimaan kruunun laajoilta alueilta ja yksityisten hallussa vielä olevilta metsämailta riittämään asti raaka-ainetta tarvitsematta sitä varten hankkia omistusoikeutta itse maapohjaan. Toiseksi on sanottu, että maallemme niin suuriarvoiset metsät yksityisten käsissä tulevat joko kokonaan haaskatuiksi tai ainakin huonommin hoidetuiksi kuin puutava-

4 Eduskuntaesitysmiet. N:o 1. rayhtiöiden huostassa. Vaikkakin on myönnettävä kokemuksen osoittavan, että tällaiset yhtiöt joskus hoitavat ja säästävät metsiään paremmin kuin pieniä metsäaloja omistavat yksityiset, niin ei tämä seikka valiokunnan mielestä kuitenkaan ole riittävä aihe ja puolustus maaomaisuuden kasaannuttamiselle mainittujen liikkeiden käsiin, varsinkin kun tämä säästäminen usein ilmeisesti on tapahtunut yksityismetsien kustannuksella. Sitäpaitsi ei ole mitään takeita siitä, ettfeivät tuollaisetkin liikkeet, kuten kokemus kyllin jo on osoittanut, taloudelliseen ahdinkoon jouduttuaan tahi muistakin syistä raiskaisi metsiään. Toisaalta ovat tämän laatuiset epäkohdat tehokkaimmin ehkäistävissä sopivan lainsäädännön ja tarkoituksenmukaisten hallinnollisten toimenpiteiden kautta, jossa tarkoituksessa näillekin valtiopäiville on jätetty ja vielä jätettänee erinäisiä lakiehdotuksia. Koska lakia voitaisiin helposti kiertää, jos maanhankkimiskielto rajoitettaisiin ainoastaan puuta raaka-aineena kuluttavaa teollisuutta tahi puutavarakauppaa harjoittaviin liikkeisiin, on valiokunta asettunut samalle kannalle kuin edustaja Gebhard esityksessään siinä, että kielto on ulotettava yleensä kaikkiin yhtiöihin ja osuuskuntiin. Niiden poikkeustilaan asetettujen laitosten lukuun, jotka sanotussa esityksessä ovat mainitut, on valiokunnan mielestä otettava yleensä kaikki maanviljelyksen edistämistä tarkoittavaa toimintaa, kuten meijeriliikettä ja turvepehkunnostoa harjoittavat osuuskunnat, koska muutoin tällä lailla vastoin sen tarkoitusta voitaisiin vaikeuttaa maanviljelystä. Vastoin valiokunnan vähemmistön mielipidettä, katsoo enemmistö, ettei yhtiöitä ole asetettava samanlaiseen poikkeusasemaan kuin mainittuja osuuskuntia, koska yhtiöt yleensä pyrkivät hankkimaan osakkailleen niin suuria osinkoja kuin mahdollista eivätkä aina siinä määrin pidä silmällä yhteistä etua kuin osuuskunnat. Edustaja Gebhardin esityksessä ehdotettuun säännökseen, joka myöntää yhtiölle tahi osuuskunnalle oikeuden

5 Rajoituksia maan hankinnassa. 5 hankkia maalla olevaa kiinteää omaisuutta toiselta yhtiöltä tahi osuuskunnalta, on valiokunnan mielestä väärinkäytösten välttämiseksi lisättävä sanat samanlaatuista liikettä harjoittavalta". Niinikään ehdotetaan mainitun esityksen 4 :ään muutos, joka koskee aikaa, minkä kuluessa yhtiö tahi osuuskunta on velvollinen luovuttamaan pakkohuutokaupassa itselleen huutamansa kiinteistön toiselle. Tämä aika on valiokunnan enemmistön mielestä määrättävä yhdeksi vuodeksi, koska on katsottava, että yhtiö tahi osuuskunta siinäkin ajassa ehtii saada hankkimansa kiinteistön rahaksi muutetuksi ja kun tuo aika maanviljelyksen edun kannalta on supistettava niin lyhyeksi kuin mahdollista. Mitä sitten tulee hankkimiskiellon esineenä olevan maan laatuun ja laajuuteen, ovat edustajain Grebhardin ja Branderin esitykset, jotka edellä mainituissa suhteissa ovat rakennetut pääasiallisesti samoille periaatteille, tässä tärkeässä kohdassa toisistaan eroavaiset. Edellinen asettuu täydellisen kiellon kannalle, kun taas jälkimäinen ehdottaa hankkimiskiellon kohdistettavaksi ainoastaan viljeltyihin tiluksiin ja kotitarvemetsään. Näin rajoitettua kieltoa ei valiokunta ole voinut pitää riittävänä. Jos nimittäin puutavaraliikkeille jätettäisiin oikeus edelleen hankkia itselleen vaikkakin ulompana taloista olevia metsäpalstoja ja varsinaiselle viljelykselle tarpeettomia metsämaita, olisi tästä seurauksena, että entisten laajojen alueiden lisäksi tuntuva osa maamme kansallisomaisuutta vähitellen siirtyisi puutavarateollisuuden yksinomaiseen palvelukseen. Näin ollen siitä ei olisi maanviljelykselle sitä vakavaa ja pysyväistä tukea, joka valiokunnan mielestä viljelyksemme kehittymiselle sekä yleensä yhteiskuntamme [vaurastumiselle on välttämätöntä ja joka on saavutettavissa ainoastaan siten, että maanviljelijöille pysyväisen sivutulon saamiseksi säilytetään metsämaat omassa hallussaan. Samalla tulisivat tällaisia metsämaita myytäessä niissä olevat näennäisesti vähempiarvoiset viljelykset ja suuret alat viljelyskelpoista maata varsin todennäköisesti siirtymään yhtiöiden haltuun ja sitä

6 Eduskuntaesitysmiet. N:o 1. tietä pois maanviljelyksen sekä varsinkin uudisasutuksen palveluksesta. Mainitusta yleisestä kiellosta on kyllä valiokunnankin mielestä tehtävä erinäisiä poikkeuksia. Kiellon ulkopuolelle on jätettävä joku maa-ala, jota liikkeenharjoittajat voivat tarvita lastauspaikaksi, tonttialueeksi, varastopaikaksi, kivilouhimoksi sekä hiekan-, saven- tahi turpeenottopaikaksi taikka muuta sellaista tarvetta varten. Edustaja Gebhardin ehdottamaa kahden hehtaarin alaa täytyy kuitenkin pitää useimmissa tapauksissa riittämättömänä, ja kun kyseessä oleviin tarkoituksiin, kuten tunnettu, yleensä tarvitaan kymmeneen hehtaariinkin saakka maata, ehdottaa valiokunta puheena olevan kohdan tämän mukaan muutettavaksi. Enemmän tarvittaessa, mikä poikkeustapauksissa on mahdollista, samoinkuin sellaisessakin tapauksessa, että joku yhtiö tahi osuuskunta, jonka toiminta ei sodi tämän lain tarkoitusta vastaan, tarvitsee maata, on valiokunnan mielestä senaatille jätettävä valta, tehdystä hakemuksesta ja otettuaan tarkan selon tarkoituksesta, mihin maata tarvitaan, myöntää sen hankkimiseen lupa. Valiokunnan ehdottama kielto tietysti estää puutavaraliikkeitä saamasta lainhuutoa vastoin tämän lain säädöksiä hankkimalleen kiinteistölle. Mutta tätä ei vielä ole katsottava riittäväksi lain rikkomista estämään. Varmimpana ja sopivimpana keinona siinä tarkoituksessa pitää valiokunta edustaja Gebhardin esityksessä ehdotettua saannon mitättömäksi katsomista. Sillä myyjä, joka niin ollen edelleenkin jää kiinteistön omistajaksi, voi tällaisen kaupan estämättä milloin tahansa täydellä oikeusvoimalla luovuttaa sen toiselle. Niin epävarmaan kauppaan ajatteleva ostaja tuskin antautunee. Lopuksi mainittakoon, että valiokunnan mielestä on ehdotettu laki puheenaolevien epäkohtien jatkumisen välttämiseksi määrättävä heti voimaan astuvaksi. Sen nojalla mitä edellä on esitetty sekä viitaten muuten viime valtiopäivillä jätettyjen esitysehdotuksen n:o 7

7 Rajoituksia maan hankinnassa. ' 7 ja anomusehdotuksen n:o 77 perusteluihin (v valtiopäiväasiakirjain liitteet VIII, 9, 11), saa valiokunta kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta hyväksyisi ja Keisarillisen Majesteetin vahvistettavaksi jättäisi seuraavan lakiehdotuksen: Laki, joka kieltää yhtiöitä ja osuuskuntia sekä eräissä tapauksissa yksityisiä henkilöitä hankkimasta kiinteätä omaisuutta maalla. Yhtiö tahi osuuskunta älköön tästälähin kaupan taikka siihen verrattavan saannon kautta hankkiko itselleen maalla olevaa kymmentä hehtaaria laajempaa kiinteää omaisuutta muissa kuin alempana mainituissa tapauksissa, ellei senaatti, saatuaan luotettavan selvityksen siitä, ettei kiinteistöä käytetä puuaineen hankkimiseksi puutavarateouisuutta tahi puukauppaa varten, erinäisten asianhaarain vuoksi ole "antanut siihen lupaa. 2. Yhtiö tahi osuuskunta olkoon, edellä säädetystä kiellosta huolimatta, oikeutettu hankkimaan maalla olevaa kiinteätä omaisuutta toiselta samanlaatuista liikettä harjoittavalta yhtiöltä tahi osuuskunnalta, elleivät nämä ole saaneet kiinteistöä sillä tavalla kuin 3 :ssä sanotaan. 3 - Jos maalla oleva kiinteä omaisuus myydään julkisella pakkohuutokaupalla, olkoon yhtiöllä tahi osuuskunnalla valta huutaa kiinteistö itselleen, kun se tapahtuu sellaisen saarni-

8 Eduskuntaesitysmiet. N:o 1. sen tai oikeuden turvaamiseksi, jonka vakuutena kiinteistö kiinnityksen perusteella tai muutenlain mukaan on. Yhtiön tahi osuuskunnan, joka äskenmainitulla tavalla on saanut haltuunsa kiinteistön, tulee vuoden kuluessa huutokaupan toimittamisesta tahi, jos siitä on tehty valitus, joka saattaa vaikuttaa huutokaupan kumoamiseen, samassa ajassa sen jälkeen, kun huutokauppa on saanut lain voiman, luovuttaa se toiselle. Jos tämä laiminlyödään, ilmoittakoon asianomainen kruununpalvelija siitä kuvernöörille, joka määrää kiinteistön myytäväksi julkisella huutokaupalla; ja on tähän nähden soveltuvissa kohdin noudatettava mitä ulosmitatun kiinteän omaisuuden rahaksi muuttamisesta ja siinä saatujen varain tilityksestä ja jakamisesta on säädetty. Tällaisessa huutokaupassa älköön yhtiö tahi osuuskunta huutako kiinteistöä itselleen takaisin. Mitä edellisessä momentissa on säädetty velvollisuudesta luovuttaa pakkohuutokaupalla hankittu kiinteä omaisuus, koskee myöskin maalla olevaa kiinteistöä, joka muuten kuin kaupan tai siihen verrattavan saannon kautta joutuu yhtiölle tahi osuuskunnalle, ellei tämä ole saanut sitä haltuunsa sillä tavalla kuin 2 :ssä sanotaan. Jos yhtiö tahi osuuskunta vastoin tämän lain säädöksiä on hankkinut kiinteää omaisuutta maalla, olkoon saanto mitätön. 5. Ylempänä olevat säädökset ovat sovellettavat myöskin yksityiseen henkilöön, joka harjoittaa puuta raaka-aineena kuluttavaa tehdasmaista teollisuutta taikka pääasiallisena elinkeinonaan pitää puutavarakauppaa. Sitä vastoin sanotut säädökset eivät koske yhtiötä, joka harjoittaa yksinomaan pankki- tahi vakuutusliikettä eikä myöskään osuuskuntaa, jonka toimialana on maan hank-

9 Rajoituksia maan hankinnassa. 9 kiminen tilattomalle väestölle tahi joku muu maanviljelyksen edistämistä tarkoittava toiminta. Tämä laki tulee heti noudatettavaksi. Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Perttilä, varapuheenjohtaja Bränder, sekä jäsenet E. Aromaa, Eloranta, Kalliokorpi, K. Knuutila, Leppälä, Naaralainen, Oljemark, Pullinen, S. Rantanen, Runeberg, Runtti, Viljomaa ja Vuorimaa, osittain Nuotio sekä varajäsenet M. Hoikka, Huoponen, Kivioja, Nykänen, Räsänen, Salminen ja Schybergson. Helsingissä, 14 p. maalisk

10 Eduskuntaesitysmiet. N:o I. Vastalauseita. I Viitaten Eduskunnalle jätettyyn yhdessä eräitten muitten kanssa allekirjoittamaani esitysehdotukseen n:o 30 ja pääasiassa yhtyen samoihin perusteluihin kuin valiokunnan enemmistökin sekä pyrkien samaan päämäärään kuin sekin maanviljelyksen ja asutuksen turvaamiseen nähden, ei allekirjoittaja kuitenkaan keinoksi päämäärän saavuttamiselle katso tarvittavan niin jyrkkää ja pitkälle menevää lainsäädäntöä, kuin enemmistö ehdottaa. Ollen vakuutettu siitä, että tarkoitus täysin saavutetaan jonkun verran vapaamielisemmälläkin lainsäädännöllä, pyydän alempana esittää eroavan kantani. Jos ehdottamallamme tavalla säädetään, että kiellonalaisten yhtiöiden, osuuskuntain ja yksityisten metsämaata ostaessa kaupasta on poiserotettava tilan viljelys- ja laidunmaat sekä viljelysalain suuruuden mukaan riittävästi kotitarvemetsää, joksi on ehdotettu eteläisissä lääneissämme vähintäin 100 ha verollista metsämaata, itäisissä ja pohjoisissa vähintäin 200 ha, niin joutuvat laajoilla aloilla kaikki pienet tilat ja suuri osa keskikokoisiakin kyseessä oleviin ostajiin nähden koskemattomiksi ja merkitsee ehdottamamme laki niihin nähden siis täydellistä kaupan kieltoa. Ja kieltämätöntä kai on, että juuri pienviljelijät sekä vähävaraisuutensa että tietämättömyytensä takia ovat joutuneet metsätilain ostajain uhreiksi ja heidän turvaamisekseen onkin

11 Rajoituksia maan hankinnassa. 11 lainsäädäntö ennen kaikkea tarpeen. Mitä muitten tilain omistajiin tulee, niin voi heillä edellyttää olevan enemmän sekä tietoja että taloudellista itsenäisyyttä. Kieltämättä jonkun verran metsämaita edelleenkin joutuisi puutavaraliikkeen ja teollisuuden harjoittajain haltuun, mutta edellä mainittujen rajoituksien ja niistä johtuvien vaikeuksien takia niin vähässä määrässä, ettei siinä suinkaan enää olisi mitään yhteiskunnallista vaaraa, päinvastoin olisi eräillä uusilla teollisuuslaitoksilla, kuten puuhiomoilla y. m., joiden mertys maassamme on hyvin suuri, tilaisuus hankkia omiakin, niin sanoaksemme tukimetsiä säännöllisen liikkeensä turvaamiseksi, vaikkakin niiden tuotanto luonnollisesti tulisi pääasiallisesti perustumaan tilallisilta ostettujen puutavarain jalostamiseen. Kaikessa tapauksessa, kaikenkokoisiin tiloihin nähden olisi nykyinen maanviljelys täydellisesti turvattu. Joku määrä takamaiden metsissä olevaa viljelyskelpoista maata voisi kyllä joutua varsinaisilta maanviljelyksen harjoittajilta toistaiseksi pois, mutta huomioon ottamalla ettei niillä seuduilla, joita kyseessä oleva lainsäädäntö etupäässä tarkoittaa, viljelysmaista ole puutetta ja näillä yleensä olisi pyrittävä laajaperäisemmästä viljelyksestä voimaperäisempään, jonka kautta entisilläkin viljelysaloilla voidaan asutusta ja toimeentuloa melkoisesti lisätä, ei pitäisi olla pelkoa siitä ettei vastaisen lainsäädännön ja muitten toimenpiteiden kautta saataisi takamaittenkin viljelyskelpoisia maita asutuksen liuostaan, niin pian kuin niitten vuoro tulee. Vaikka ehdotuksessamme on käytetty käsitettä nkotitarvemetsä", niin on tämä viljelys- ja laidunmaiden lisäksi kaupassa erotettava kasvuisan metsämaan ala niin suuri, että siitä, jos vähänkään järkiperäisyyttä hoidossa tavotellaan, voidaan yli oman tarpeen metsäntuotteita melkolailla myydä. Niinikään voidaan sellainen tila, jos tarve vaatii, jakaa vielä eräitten perillistenkin kesken niin että kullekin tulee tarpeeksi kotitarvemetsää. Useimpiin yksityiskohtaisiin määräyksiin nähden olen samalla kannalla kuin valiokunnan enemmistö.

12 Eduskuntaesitysmiet. N:o 1. Edellä esitetyn nojalla pyydän sentähden kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta hyväksyisi seuraavan lakiehdotuksen: Ehdotus laiksi, joka eräissä tapauksissa rajoittaa yhtiöiden, osuuskuntain ja yksityisten oikeutta hankkia itselleen kiinteätä maaomaisuutta. Puutavaraliikkeen tai puuta raaka-aineena käyttävän teollisuuden harjoittaja, yhtiö, osuuskunta tai yksityinen ja muuta teollisuusliikettä harjoittava yhtiö tai osuuskunta älköön tästä lähin saako omistusoikeutta manttaaliin pannun tilan viljelysmaihin ja niihin liittyvään kotitarvemetsään. 2. Jos semmoinen yhtiö, osuuskunta tai yksityinen, kuin 1 :ssä mainitaan, tahtoo hankkia itselleen omistusoikeutta metsämaahan, joka kuuluu manttaaliin pantuun maanviljelystilaan, on kaupasta poiserotettava tilan viljelys- ja laidunmaa sekä riittävästi kotitarvemetsää viljelysalain suuruuden mukaan, eikä ainakaan kutakin itsenäistä tilaa kohti vähempää kuin 100 hehtaaria verollista metsämaata Uudenmaan, Turun ja Porin, Hämeen, Mikkelin sekä Viipurin lääneissä, lukuunottamatta Salmin kihlakuntaa, ja 200 hehtaaria viimeksi mainitussa Viipurin läänin kihlakunnassa sekä Kuopion, Vaasan ja Oulun lääneissä. Tilan yhteinen manttaali on jaettava metsätilan ja maanviljelykselle jätetyn tilan välillä. Anottaessa lainhuutoa sellaiselle metsätilalle kuin edellä mainitaan, minkä tulee tapahtua vähintäin 1 vuoden kuluttua kaupasta lukien,' on kihlakunnanoikeudelle jätettävä valtion tai maanviljelysseuran palveluksessa olevan, korkeamman metsänhoidollisen sivistyksen omaavan ammatti-

13 Rajoituksia maan hankinnassa. 13 miehen antama todistus siitä, että sille maanviljelystilalle, josta edellinen on erotettu, on jäänyt metsämaata tämän lain mukaisesti. Jollei lainhuutoa ole määrä-ajan kuluessa haettu katsotaan saanto mitättömäksi. 8. Omistusoikeuden koko tilaan voi yhtiö, osuuskunta tai yksityinen, josta 1 :ssä manitaan, saada ainoastaan sellaisissa poikkeustapauksissa, jolloin Senaatti, saatuaan selvityksen siitä, mihin tarkoitukseen hankittavaa kiinteimistöä aijotaan käyttää, katsoo olevan erityisiä syitä luvan myöntämiseen. Laillisesti erotetun palstatilan saa 1 :ssä mainittu yhtiö, osuuskunta tai yksityinen esteettä ostaa varasto-, lastaus- tai rakennuspaikaksi, louhiakseen siitä kiviä, nostaakseen soraa, savea, sammalta tahi turvetta tai käyttääkseen siinä olevaa vesivoimaa, taikka muihin näihin verrattaviin tarkoituksiin. Jos kiinteimistö myydään julkisella pakkohuutokaupalla, olkoon 1 :ssä mainitulla yhtiöllä, osuuskunnalla tai yksityisellä valta huutaa kiinteimistö itselleen, kun se tapahtuu sellaisen saamisen tai oikeuden turvaamiseksi, jonka vakuutena kiinteimistö. kiinnityksen perusteella tai muuten lain mukaan on. Yhtiön, osuuskunnan tai yksityisen, joka äskenmainitulla tavalla on saanut haltuunsa kiinteimistön, tulee kahden vuoden kuluessa huutokaupan toimittamisesta tahi, jos siitä on tehty valitus, joka saattaa vaikuttaa huutokaupan kumoamiseen, samassa ajassa sen jälkeen, kun huutokauppa on saanut lain voiman, luovuttaa se toiselle. Jos tämä laiminlyödään, ilmoittakoon asianomainen kruununpalvelija siitä

14 Eduskuntaesltysmiet N:o 1. kuvernöörille, joka määrää kiinteimistön myytäväksi julkisella huutokaupalla; ja on tähän nähden soveltuvissa kohdin noudatettava mitä ulosmitatun kiinteän omaisuuden rahaksi muuttamisessa ja siinä saatujen varain tilityksestä ja jakamisesta on säädetty. Tällaisessa huutokaupassa älköön 1 :ssä mainittu yhtiö, osuuskunta tai yksityinen huutako kiinteistöä itselleen takaisin. Mitä edellisessä kohdassa on säädetty pakkohuutokaupalla hankitun kiinteimistön luovuttamisesta, koskee myöskin sellaista kiinteimistöä, joka joutuu 1 :ssä mainitulle yhtiölle, osuuskunnalle tai yksityiselle muuten kuin kaupan tai siihen verrattavan saannon kautta, 3 ja 4 :ssä tarkoitettuja tapauksia lukuunottamatta. «Jos 1 :ssä mainittu yhtiö, osuuskunta tai yksityinen vastoin tämän lain säädöksiä on hankkinut kiinteimistöä, olkoon saanto mitätön. Tämä laki tulee heti noudatettavaksi- Helsingissä, maalisk. 14 p U. Bränder.

15 Rajoituksia maan hankinnassa. 15 n. Pääasiallisesti yhtyen edelläolevaan vastalauseeseen olemme kuitenkin sitä mieltä, että siinä esitetty lakiehdotus olisi perinpohjaisesti tuleva valmistelevan käsittelyn alaiseksi valiokunnassa, sekä pyydämme siis ehdottaa että Eduskunta, 'pääasiallisesti hyväksyen vastalauseen, lähettäisi asian takaisin valiokunnalle kehoituksella antamaan uuden mietinnön vastalauseessa esitetyn lakiehdotuksen perusteella. K. T. Oljemark. J. W. Runeberg.