Peruspalvelut Lapissa 2010 Lapin aluehallintovirasto

Transkriptio

1 Peruspalvelut Lapissa 2010 Lapin aluehallintovirasto 2/2011 Lapin aluehallintoviraston julkaisuja

2 Julkaisija: Lapin aluehallintovirasto Julkaisun nimi: Peruspalvelut Lapissa 2010 Lapin aluehallintoviraston julkaisuja 2/2011 ISSN (PDF) Rovaniemi 2011 Yhteistyökumppanien tunnukset:

3 Lapin aluehallintovirasto Julkaisuja 2/2011 Tekijät Peruspalvelujen arviointiryhmä Puheenjohtaja opetustoimen ylitarkastaja Elisa Suutala Julkaisun nimi Peruspalvelut Lapissa 2010, Lapin aluehallintovirasto Julkaisuaika Toimeksiantaja(t) Lapin aluehallintovirasto Toimielimen asettamispäivä Tiivistelmä Peruspalvelujen arviointi on aluehallintoviraston lakisääteinen tehtävä, joka toteutetaan yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) kanssa. Peruspalveluilla tarkoitetaan lähinnä sellaisia palveluja, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä, vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Valtio ja kunnat rahoittavat nämä palvelut yhteisesti, vaikka palvelujen järjestäminen on pääsääntöisesti kuntien tehtävä. Vuotta 2010 koskevan arvioinnin kohteena on hallinnon toimivuuteen, turvallisuuteen, osaamiseen, hyvinvointiin, liikennepalveluihin ja kuluttajan asemaan liittyviä arviointikohteita. Lisäksi poikkihallinnollisena arviointikohteena on käsitelty paikallista turvallisuusyhteistyötä. Valtion aluehallintoa ohjaavat ministeriöt ja keskushallinnon virastot määrittelevät vuosittaiset arviointikohteet. Arvioinnin avulla saatuja tuloksia hyödynnetään muun muassa säädösvalmistelussa, valtakunnallisessa päätöksenteossa ja taloussuunnittelussa. Peruspalveluja arvioidaan kansalaisten tasa-arvon näkökulmasta. Lähtökohtana on palvelujen alueellisen saatavuuden, kattavuuden ja tarjonnan arviointi sekä yhteiskunnan rakennemuutoksen seuranta. Arvioinnissa käytetään hyväksi uusimpia saatavissa olevia tilastotietoja sekä yksittäisiä kyselyjä eri toimijoille. Tähän kokonaisuuteen aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asiantuntijat tuovat lisäarvona alueellisen asiantuntemuksensa. Tuloksissa verrataan Lapin tilannetta koko maahan sekä vertaillaan Lapin seutukuntia ja kuntia keskenään. Arvioinnissa käytetään soveltuvin osin karttaesittämistä. Lapin toimintaympäristö poikkeaa hyvin paljon Manner-Suomesta. Suuri pinta-ala, pitkät etäisyydet, harva asutus ja toisaalta väestön keskittyminen kaupunkeihin ja taajamiin aiheuttavat suuria haasteita palvelujen järjestämiselle. Monessa tapauksessa myös vähäiset henkilöresurssit vaikeuttavat palvelujen järjestämistä. Erot kuntien ja seutukuntien välillä ovat Lapissa suuria. Erityisesti maaseutumaisten kuntien asukkaiden peruspalvelujen tasa-arvoiseen saatavuuteen on kiinnitettävä tulevaisuudessa erityistä huomiota, kun yhteiskunnan hallinto- ja palvelurakenne on monin tavoin muuttumassa. Asiasanat Lappi, peruspalvelut, arviointi ISSN (painettu) ISBN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) ISBN (verkkojulkaisu) Kokonaissivumäärä 131 Julkaisija Lapin aluehallintovirasto Kieli Suomi Hinta Paino Edita Prima Oy, Helsinki 2011

4 Sisällysluettelo Kuvailulehti...3 Lukijalle...6 Arvioinnin keskeiset tulokset Toimeksianto ja työn organisointi Toimintaympäristö Toiminta-alue Väestö- ja asutusrakenne Elinkeinot ja työpaikat Työllisyys, työttömyys ja huoltosuhde Kuntatalous Teemana hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen vaikutusten seuranta Hallinnon toimivuus Yhteispalvelun kattavuus Turvallisuus Poliisitoimi Ennalta estävä toiminta Nopean avun saanti Tutkintapalvelut Poliisipalvelujen saatavuus Pelastustoimi Ennalta ehkäisevä toiminta Nopean avun saanti Väestönsuojelun palvelut Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelut Lapissa 2010

5 5. Osaaminen Opetustoimi Perusopetuksen alueellinen saatavuus Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus Nuorisotoimi Nuorisolain 8 :n edellyttämä nuorten osallistuminen ja kuuleminen kunnissa Liikuntatoimi Käyttövuoropolitiikan vaikutukset liikuntapaikkojen tasaarvoiseen saavutettavuuteen Hyvinvointi Lastensuojelulain toimeenpanon toteutuminen Liikennepalvelut Joukkoliikenteen muutokset EY:n palvelusopimusasetuksen (PSA) ja joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen ( ) Kuluttajan asema Talous- ja velkaneuvonnan saatavuus Eläinlääkintähuolto Eläinlääkintähuollon valvonnan saatavuus Kunnallisten eläinlääkäripalvelujen saatavuus Elintarvikevalvonta Riskeihin perustuvan suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan saatavuus Poikkihallinnollinen arviointikohde Paikallinen turvallisuusyhteistyö Kuva- ja taulukkoluettelo

6 Lukijalle Aluehallintovirastojen tehtävänä on peruspalvelujen saatavuuden ja laadun arviointi alueillaan. Aluehallintovirastojen yhdessä laatima valtakunnallinen arviointiraportti on luettavissa osoitteesta: avi.fi/fi/virastot/pohjoissuomenavi/ajankohtaista/julkaisut/documents/2011/avi%20peruspalvelut% LR.pdf. Valtakunnallinen raportti oli pohjana Lapin vuoden 2010 arvioinnissa. Lapin raportissa on kaikkiaan 19 arviointikohdetta, joista jokaisesta on esitetty toimenpide-ehdotuksia tilannetta parantamaan. Arvioinnin keskeinen teema on ollut hallinto- ja palvelurakenteen muutos. Lapissa Paras-hanke on johtanut muutoksiin lähinnä ammattikorkeakoulutuksen ja toisen asteen ammatillisen opetuksen hallintorakenteessa. Pohjois- ja Itä-Lapin alueen jätehuollon yhteinen organisaatio on myös vahvistanut kyseisen toimialan palvelurakennetta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteissa sen sijaan ei ole tapahtunut myönteistä kehittymistä, vaan kaikki yhteistoiminta-alueen perustamiset ovat kaatuneet nojaten puitelain poikkeuspykälään (kuntakeskusten väli enemmän kuin 40 km) tai muihin erimielisyyksiin. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden muodostaminen ei myöskään ole edennyt edellytetyssä aikataulussa ja todennäköistä onkin, että yhteistoiminta-alueet tullaan määräämään valtioneuvoston päätöksellä. Lapin sisäinen muuttoliike on jatkunut. Väestö ja palvelut keskittyvät entistä selvemmin kuntakeskuksiin sekä monilta osin seutukunta- ja aluekeskuksiin. Hyvinvointipalvelujen saavutettavuusongelmat kasvavat entisestään vähenevän väestön alueilla ja eri alueilla asuvien ihmisten eriarvoisuus palvelujen saavutettavuuden suhteen kasvaa. Tämä kehityssuunta ei muutu nyt tiedossa olevilla resursseilla ja keinoilla. Aluehallintovirasto haluaa kehittää peruspalvelujen arviointijärjestelmää siten, että siitä muodostuu hyvinvointipalvelujen kehittämisen yhteistyömuoto ja -väline aluehallintoviraston, kuntien ja muiden hyvinvointipalvelujen tuottajien välille. Lapin aluehallintovirasto käyttää näitä arviointeja muun työnsä tukena ja perusteena muita kehittämistoimenpiteitä suunniteltaessa. Toivomuksemme on, että arvioinnin kohteena olleet tahot perehtyvät raporttiin ja antavat palautetta yhteiseksi hyväksi. Ylijohtaja Timo E. Korva 6 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelut Lapissa 2010

7 Arvioinnin keskeiset tulokset HALLINNON TOIMIVUUS Yhteispalvelun kattavuus Valtion paikallishallinnon toimialueet ovat muuttuneet ja laajentuneet merkittävästi. Paikallispalvelujen saavutettavuus on Lapissa pysynyt hyvänä. Kunnista vain Keminmaassa ja Simossa ei ole tarjolla valtion paikallisviranomaisen tai Kansaneläkelaitoksen palvelua. Väestöstä noin 80 prosenttia asuu enintään 20 kilometrin etäisyydellä Kansaneläkelaitoksen toimistosta, työ- ja elinkeinotoimistojen ja poliisin lupahallinnon palveluista. Verohallinnon palveluverkosto ei ole aivan yhtä kattava, mutta verotoimistoilla on muita valtion viranomaisia enemmän sähköistä asiointia. Lapissa on yhteispalvelupisteet Pelkosenniemellä ja Utsjoella. Kunnat toimivat yhteispalvelusopimuksen toimeksisaajina, ja palveluja tarjoavat Kansaneläkelaitos, työ- ja elinkeinotoimistot, poliisin lupahallinto sekä Utsjoella myös maistraatti. Palvelut tarjotaan useimmiten yhteispalvelumääritteen mukaisina vakiopalveluina ajanvarauksella. Yhteispalvelupisteissä on asiakkaiden käytössä asiakaspäätteitä. Molemmissa pisteissä on käytössä myös apudiaari. Julkisen hallinnon palvelujen laadun ja kokoaikaisen saatavuuden turvaamiseksi on tehtävä laajaa yhteistyötä alueellisesti ja paikallisesti. Yhteispalvelupisteiden palveluvalikoiman on katettava määritellyt vakiopalvelut, ja sähköisten palvelujen saanti on taattava tulevissa yhteispalvelupisteissä. Valtion paikallishallinnon rakenteellisissa muutoksissa ja asiakaspalvelurakenteen kehittämisessä yhteispalvelu on yksi mahdollinen palvelupaikka viranomaisen oman toimipaikan rinnalla. TURVALLISUUS Poliisitoimi Vuosi 2010 oli poliisin uuden hallintorakenteen ensimmäinen toimintavuosi. Vuonna 2009 toimintansa aloittivat uudet, selvästi aiempaa suuremmat poliisilaitokset ja vuoden 2010 alussa toimintansa aloitti Poliisihallitus. Uusien toimintojen käynnistäminen, toimintakulttuurien luominen ja normaalitoiminnan ylläpitäminen olivat vuodelle leimaa antavia. Vuoden 2010 arvioinnin kantavana teemana onkin hallintorakenneuudistusten vaikutusten arviointi. Poliisitoimen arviointikohteina olivat ennalta estävä toiminta, nopean avun saanti, tutkinnan palvelutaso sekä poliisipalvelujen saavutettavuus. Koko maakunnan alueella perheväkivaltahälytysten määrä on vähentynyt. Hälytysten määrän kehityksen hajonta kuntien välillä on erittäin suuri. Perheväkivaltaan puuttuvat projektit ja muut sosiaali- ja terveystoimen palvelut on saatava toimimaan seudullisesti tai muutoin kuntien yhteistyönä siten, että palvelujen saatavuus voidaan varmistaa myös pienemmissä kunnissa. Hälytystehtävien toimintavalmiusaika heikentyi Lapissa hieman vuodesta Kuntien väliset erot olivat varsin suuria. Nopean avun saantia on tehostettava harvaan asutuilla alueilla käyttäen erilaisia yhteistoimintamuotoja viranomaisten kesken. Rikosten tutkinta-aikaa on kyetty 2000-luvulla lyhentämään merkittävästi, mutta vuoteen 2008 verrattuna keskimääräinen tutkinta-aika jatkui Lapissa 11 vuorokaudella. Rikosten selvitysaste on kehittynyt erittäin myönteisesti. Poliisin hallintorakenneuudistuksen eräs keskeisistä tavoitteista oli esitutkintaprosessien yhtenäistäminen ja kehittäminen ja siinä näytetään onnistuneen. Poliisin palveluverkosto on Lapissa varsin kattava ja sijaitsee toiminnallisesti siellä, missä ihmiset muutoinkin hoitavat asiointinsa. Palvelujen fyysiseen saavutettavuuteen ei ole tarvetta tehdä muutoksia sen sijaan sähköistä asiointia ja lupapalvelusalkun käyttöä on tehostettava. Pelastustoimi Pelastustoimen haasteena on kehittää ennaltaehkäisevää toimintaansa niin, että onnettomuuksien määrä edelleen vähenee. Erityistä huomiota tulee kiinnittää 7

8 sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön parannettaessa vanhusten ja erityisryhmien asumisen turvallisuutta. Pelastustoimen hälytysten määrä vuonna 2010 on Lapissa pysytellyt edellisen vuoden tasolla. Hälytystehtävien osalta suurimman haasteen aiheuttaa automaattisten paloilmoittimien kautta saatujen aiheettomien palohälytysten suuri määrä. Aiheettomat palohälytykset kuormittavat turhaan palokuntia ja alentavat pelastustoimen valmiutta. On tärkeää, että aiheettomien paloilmoitusten määrä saadaan vähenemään. Myrskyn, tulvan, epidemian, säteilyonnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman seurauksena voi kunnassa syntyä tarve majoittaa ja huoltaa suurehkoja väkijoukkoja. Lapin kunnissa ei ole varattuna riittävästi suojatiloja tällaisten tilanteiden varalle. On tärkeää, että kunnat varmistavat sen, että häiriötilanteiden varalta niillä on olemassa riittävä majoittamisja huoltovalmius. OSAAMINEN Opetustoimi Perusopetuksen alueellista saavutettavuutta on arvioitu yhtäjaksoisesti vuodesta 2004 alkaen. Arvioitavana olivat myös peruskoululaisten kuljetusmatkat, joita on seurattu vuodesta 2006 alkaen. Kouluverkkoa joudutaan sopeuttamaan edelleen oppilasmäärien muutokseen. Kyläkoulujen lakkauttamisen ja opetuksen keskittymisen arvioidaan jatkuvan niin Lapissa kuin koko maassa. Yläkouluikäisten määrä vähenee Lapissa edelleen vuoteen 2025 saakka, kun taas alakouluikäisten määrä lähtee nousuun jo vuodesta 2015 alkaen. Kuntien ja seutukuntien väliset erot ovat suuria. Koulujen keskikoko on kasvanut. Keskikoko on kuitenkin pienempi kuin maassa keskimäärin ja yli puolessa Lapin peruskouluista on alle sata oppilasta. Kuljetettavien oppilaiden määrä on Lapissa vähentynyt vuoteen 2009 verrattuna 400 oppilaalla. Vain muutama yksittäinen oppilas on kunnan järjestämässä majoituksessa vuosittain. Lähes 80 prosentilla kuljetusoppilaista koulumatka yhteen suuntaan on enintään 20 kilometriä. Pisimmät koulumatkat ovat kuitenkin jopa kilometriä yhteen suuntaan. Koulumatka-aika ylittyy 42 oppilaalla ainakin kerran viikossa. Ylityksiä on Lapissa eniten Manner- Suomeen verrattuna. Pääasiallisin syy ylityksille on yhteiskuljetuksesta johtuva odotus. Kunnan kouluverkko on pyrittävä säilyttämään sellaisena, että ainakin vuosiluokkien 1 6 oppilaat voivat käydä koulua kotoa käsin ja esiopetuspalvelut ovat kohtuullisesti kaikkien oppilaiden saavutettavissa. Kuntien on suunniteltava niiden raja-alueilla asuvien lasten opetuspalvelujen järjestäminen kuntarajat unohtaen. Toisen asteen koulutuksen alueellinen saatavuus oli arviointikohteena neljännen kerran. Peruskoulun päättävä 16-vuotiaiden ikäluokka pienenee Lapissa noin viidenneksen kuluvan vuosikymmenen aikana, minkä jälkeen ikäluokka Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vakiintuu noin nuoreen. Nuorten ikäluokkien voimakas pieneneminen uhkaa johtaa erityisesti lukiokoulutuksen tarjonnan supistumiseen väkiluvultaan pienimmissä kunnissa. Vuonna 2010 lukiokoulutusta oli tarjolla alle 10 kilometrin etäisyydellä asuinpaikasta 78 prosentille ja alle 30 kilometrin etäisyydellä 93 prosentille Lapin 16-vuotiaista nuorista. Kolme ammatillista koulutusalaa oli tarjolla alle 10 kilometrin etäisyydellä 64 prosentille ja enintään 30 kilometrin etäisyydellä 74 prosentille Lapin 16-vuotiaiden ikäluokasta. Keväällä 2010 peruskoulun päättäneestä ikäluokasta noin 40 prosenttia suuntautui lukiokoulutukseen ja 44 prosenttia ammatilliseen koulutukseen. Niin sanotun ammattilukion aloitti noin 10 prosenttia nuorista. Ainoastaan 31 (1,3 %) peruskoulun päättäneistä nuorista ei jatkanut opiskelua missään koulutuksessa eikä ollut työssä. Ammatillisen koulutuksen ja pienten lukioiden toimintaedellytykset on varmistettava muuttamalla rahoituslainsäädäntöä siten, että harvaan asutuilla seuduilla sijaitsevien ammatillisen koulutuksen opetuspisteiden ja lukioiden keskimääräistä korkeammat kustannukset tulevat otetuksi huomioon valtionosuutta määrättäessä. 8 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelut Lapissa 2010

9 Nuorisotoimi Lapissa on hyvät edellytykset nuorisolain 8 :n edellyttämälle nuorten osallistumiselle ja kuulemiselle. Kaikissa kunnissa on mahdollisuus käyttää Aloitekanava.fi -palvelua, joka sisältää sekä aloite- että kuulemisjärjestelmän. Nuorten vaikuttajaryhmiä ja nuorisotalotoimikuntia puuttuu joistakin kunnista, mutta niitäkin on enemmän kuin Manner-Suomessa keskimäärin. Lapissa on kyse enemmänkin siitä, että nuorten osallistumis- ja kuulemisjärjestelmistä on tiedotettava nuorille paremmin ja ne on otettava aktiivisempaan käyttöön. Nuorten osallistuminen ja kuuleminen ei ole vielä koko kunnan asia. Nuoret voivat vaikuttaa ennen kaikkea nuorisotoimeen ja kouluun liittyviin asioihin, mutta mahdollisuudet vaikuttaa nuorisopolitiikkaan laajemmin arvioidaan heikoiksi. Nuorten vaikuttajaryhmät toivovat aitoa kuulemista ja korostavat, että nuorten mielipiteet pitää ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä. Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksien edistäminen on kirjattava kunnan johtosääntöön, kuntastrategiaan ja vastaaviin asiakirjoihin. Osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksia on myös arvioitava säännöllisesti. Nuorten osallistumiseen ja kuulemiseen liittyvää koulutusta on tarjottava kunnan eri hallintokuntien henkilöstölle, luottamushenkilöille ja nuorille. Nuorille suunnattua tiedotusta on lisättävä ja tiedotuksessa on hyödynnettävä monipuolisesti eri kanavia. Liikuntatoimi Liikuntatoimen arviointikohteena oli käyttövuoropolitiikan vaikutus liikuntapaikkojen tasa-arvoiseen saavutettavuuteen. Käyttövuoropolitiikalla tarkoitetaan joko virallisesti hyväksyttyjä tai vakiintuneen, pitkäaikaisen käytännön mukaisia liikuntapaikkojen käyttövuorojen jakoperusteita ja näiden vahvistamista koskevaa päätöksentekoprosessia sekä määriteltyjen tavoitteiden toteutumisen seurantaa. Arvioinnissa tarkasteltiin kunnan omien liikuntapaikkojen käyttövuoroja sekä kunnan hallinnassa olevia, esimerkiksi yksityiseltä halliyhtiöltä tai kuntosaliyrittäjältä vuokrattuja vakiokäyttövuoroja. Liikuntapaikkojen käyttövuorojen kysyntä vaihteli huomattavasti liikuntapaikoittain. Kaikista suurin kysyntä oli liikuntasaleista ja -halleista ja toiseksi suurin jäähalleista. Liikuntatoimen viranhaltija päätti lähes puolessa Lapin kunnista liikuntapaikkojen käyttövuoroista. Vain neljässä kunnassa Lapissa oli laadittu liikuntaasioista vastaavan lautakunnan virallisesti hyväksymät liikuntapaikkojen käyttövuorojen jakoperusteet. Lasten ja nuorten liikunnan edistäminen oli tärkein huomioonotettava tekijä käyttövuorojen jaossa. Kuitenkin vain kolmannes kunnista seurasi tavoitteiden toteutumista. Puolessa kunnista tiloja on riittävästi, mutta noin kolmasosassa kuntia ongelmana pidettiin vuorojen vähäisyyttä kysyntään verrattuna. Kunnan on laadittava kirjalliset käyttövuorojen jakoperusteet, jotka hyväksytään virallisesti esimerkiksi liikuntalautakunnassa tai vastaavassa toimielimessä. Jakoperusteiden on perustuttava liikuntatointa ohjaavaan strategiaan. Kunnan on seurattava käyttövuoropolitiikan tavoitteiden toteutumista ja tarvittaessa muutettava tavoitteita. HYVINVOINTI Lastensuojelulain toimeenpanon toteutuminen Lastensuojelulaissa säädetään lastensuojeluasian käsittelyn määräajoista. Käsittelyn viivytyksettömyys ja määräajat ovat ehdottomia ja ne ovat osa asiakkaiden oikeusturvaa ja erityisesti lapsen oikeutta erityiseen suojeluun. Lain tarkoituksena on turvata mahdollisimman oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen apu ja tuki lapselle ja tämän perheelle. Lapin kunnissa ei lastensuojelulain määräaikoja pystytä aina noudattamaan. Noin 75 prosenttia Lapin kunnista käsittelee kuitenkin kaikki lastensuojeluasiat pääsääntöisesti määräajassa. Käsittelyaikojen ylittyminen johtuu useimmiten kuntien riittämättömistä henkilö- ja talousresursseista, mutta myös vaikeista ja paljon selvitystyötä edellyttävistä tapauksista. Päätöksenteko vaikeutuu ja viivästyy erityisesti silloin, kun kunnassa ei ole riittävästi kelpoisuusvaatimukset täyttäviä sosiaalityöntekijöitä. Lisäksi lastensuojelutarpeen selvitystyömallit ovat vielä paikoin vakiintumattomia. Lastensuojeluasian 9

10 selvitystyön organisoimistavalla tai selvityksen laajuudella ei kuitenkaan näytä olevan vaikutusta määräaikojen noudattamiseen. Kuntien on tehostettava lastensuojeluasioiden käsittelyä ja noudatettava ehdottomia määräaikoja. Lisäksi lastensuojelutarpeen selvitykset tulee tehdä tarvittavassa laajuudessa. Kuntien on varmistettava riittävät resurssit lastensuojelutyöhön ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin kelpoisuusvaatimukset täyttävien sosiaalityöntekijöiden saatavuuden ja pysyvyyden parantamiseksi. Kunnan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma toimii kunnan lastensuojelutyötä ohjaavana suunnitelmana, kun siihen kirjataan kunnassa esiintyvä lastensuojelun tarve, käytettävissä olevat palvelut, resurssitarpeet ja se otetaan huomioon kunnan talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa. LIIKENNEPALVELUT Joukkoliikenteen muutokset EY:n palvelusopimusasetuksen (PSA) ja joukkoliikennelain (869/ ) voimaantulon jälkeen Joukkoliikenteen toimintaympäristössä on lyhyessä ajassa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Linja-autoliikenteen harjoittamista koskeva lainsäädäntö sekä seutu-, kaupunki- ja työmatkalippusopimukset on uudistettu. Joukkoliikenteen palvelutaso on Lapissa edelleen kohtuullisen hyvä, koska PSA:n ja uuden joukkoliikennelain voimaan tulo ei Lapissa aiheuttanut joukkoliikenteen lakkautuksia. Vuoden 2010 aikana siirtymäajan liikennöintisopimuksiin tehtiin jonkin verran asiakaslähtöisyyttä ja kustannustehokkuutta parantavia muutoksia. Muuhun maahan verrattuna lakkautuksia oli varsin vähän. Kaikkiaan lakkautettiin kolme vuoroa, joista kaksi korvautui hyvin aikataulullisesti lähellä olevilla vuoroilla. Ainoastaan yhden vuoron lakkautus heikensi joukkoliikenteen palvelutasoa. Joukkoliikennelaissa säädettyjen menettelytapojen ei voida osoittaa olevan syynä siirtymäajan liikennöintisopimusten mukaisten vuorojen päättymiseen. Uuden lain vaikutukset tulevat näkyviin vasta siirtymäajan loppupuolella. Lakiin liittyvien erimielisyyksien vuoksi linja-autoalalla tulevaisuus on epäselvä ja siirtymäajan vuoksi odottava. Joukkoliikennelain vaikutuksia olemassa oleviin joukkoliikennepalveluihin on tarkasteltava myöhemmin, kun laki on ollut pidempään voimassa. Vuosina Tilastokeskuksen laatima linja-autoliikenteen kustannusindeksi kohosi 18,8 prosenttia. Vastaavalla jaksolla valtion talousarviossa liikenteen ostoihin osoitetut määrärahat eivät kasvaneet juuri lainkaan. Kustannusten kasvaessa ja määrärahojen pysyessä samalla tasolla tai vähentyessä joudutaan liikennettä karsimaan, koska suhteessa entistä pienemmillä määrärahoilla voidaan ostaa entistä vähemmän liikennettä. Kuntien vastuu joukkoliikennepalveluista ja joukkoliikennettä koskevat tehtävät ovat lisääntyneet, mutta siirtyvien tehtävien mukana ei vastaavasti ole siirretty resursseja niiden hoitamiseksi. ELY-keskuksille ja kunnille on osoitettava lisää määrärahoja peruspalvelutasoisen liikenteen ostamiseen ja henkilöresursseja tehtävien hoitamiseen. KULUTTAJAN ASEMA Talous- ja velkaneuvonnan saatavuus Talous- ja velkaneuvonnan jonotusajat ovat Lapissa keskimäärin lyhyempiä kuin koko maassa. Neuvontayksiköiden puhelinneuvonta- ja ajanvarausajat ovat Lapin aluehallintoviraston alueen yksiköissä tavoitteen mukaiset ja aikoja on riittävästi. Lapissa kuntarahoituksen osuus talous- ja velkaneuvontapalvelujen tarjonnassa on muuta maata suurempi. Valtion rahoituksen epävakaisuus ja riittämättömyys heikentää palvelun tarjontaa ja toiminnan kehittämistä. Pikavippien ja kulutusluottojen myötä pääsy lakisääteiseen velkajärjestelyyn on vaikeutunut. Talous- ja velkaneuvontajärjestelmää odottaa uudelleen organisointi. Mikäli Velkajärjestelytyöryhmän ehdotus toteutuu, ollaan talous- ja velkaneuvonalle siirtämässä uusia tehtäviä. 10 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelut Lapissa 2010

11 Eläinlääkintähuolto Kaikissa eläinlääkintähuollon valvontayksiköissä ei ole riittävästi eläinlääkäreitä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan. Eläinlääkäreillä ei ole tarpeeksi aikaa tehdä tarkastuksia eikä paneutua kohteiden suunnitelmalliseen valvontaan. Valvontojen etenemisen seuranta on vaikeaa, koska käytössä oleva Elite-tietojärjestelmä toimii lähinnä tietojen tallennusvälineenä. Lisäksi järjestelmässä olevat tiedot ovat osin puutteellisia, koska kunnat eivät pysty käyttämään Elite-järjestelmää. Nautaterveydenhuoltoon kuuluvien tilojen osuus on kasvanut voimakkaasti, mutta terveydenhuolto-ohjelma ei toteudu tavoitteiden mukaisesti. Eläinlääkäripäivystyksen järjestäminen ei kaikilla alueilla täytä eläinlääkintähuoltolain asettamia vaatimuksia. Keskitettyä puhelinpäivystystä ei ole saatu kattavaksi. Kuntien on varattava riittävästi eläinlääkäreitä valvontatehtäviin ja eriytettävä valvontatehtävät muista eläinlääkärin tehtävistä. Tarvittaessa on perustettava uusia valvontatehtäviin painottuvia virkoja alueilla, joilla näin ei vielä ole tehty. Nautaterveydenhuoltoa on kehitettävä sellaiseksi, että eläinten omistajat motivoituvat sitoutumaan eläinterveydenhuoltosuunnitelman toteuttamiseen Elintarvikevalvonta Kunnallinen elintarvikevalvonta ei nykyvoimavaroin toteudu suunnitellusti eikä pysty varmistamaan elintarviketurvallisuutta tasavertaisesti kuluttajille. Suunniteltu elintarvikevalvonta jää toteutumatta joka toisessa valvontayksikössä. Suunnitelmallinen elintarvikevalvonta ei toteu du vielä täydessä laajuudessaan eikä täysin riskiperusteisena. Suunnitelmallisten tarkastusten toteutuminen on todellisuudessa heikompaa kuin nyt saatujen tulosten perusteella näyttää olevan, mikä johtuu henkilöstövoimavarojen puutteesta ja tiedonkeruun epätarkkuudesta. Toisaalta osa lakisääteisesti suunnitelmallisen valvonnan piiriin kuuluvista tarkastuksia tehdään vielä ei-suunnitelmallisina. Elintarvikevalvontayksiköiden työaikaa ovat vieneet yhteistoiminta-alueiden muodostaminen ja toiminnan käynnistäminen sekä muut ympäristöterveydenhuollon piiriin kuuluvat tehtävät kuten terveydensuojelu-, tupakka- ja kuluttajaturvallisuusvalvonta. POIKKIHALLINNOLLINEN ARVIOINTIKOHDE Paikallinen turvallisuusyhteistyö Turvallisuuden ymmärtäminen osaksi hyvinvointia on merkittävä muutos monessa Lapin kunnassa. Lapin 18 kunnassa on sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteiden mukainen turvallisuussuunnitelma. Suunnitelmien sisällöissä otetaan laajasti huomioon kuntalaisten arjen turvallisuuteen liittyviä asioita. Syrjäytymisen ehkäisy, yleinen järjestys ja liikenneturvallisuus ovat esillä kaikissa suunnitelmissa. Poliisilaitokset ovat nimenneet Lapin kuntien turvallisuussuunnittelutyöryhmiin poliisin edustajat. Poliisi painottaa työtään lähisuhdeväkivaltaan, nuoriin, häiriökäyttäytymiseen, lähi- ja koulupoliisitoimintaan sekä yhteistyöhön sosiaalitoimen kanssa. Poliisin, pelastustoimen ja kuntien on toimittava suunnitelmallisessa ja säännöllisessä yhteistyössä kunnan turvallisuustyön toteuttamisessa. 11

12 1. Toimeksianto ja työn organisointi Peruspalvelujen arviointi on lakisääteistä toimintaa Aluehallintoviraston tehtävänä on aluehallintovirastosta annetun lain (896/ ) 4 :n mukaan peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi. Aluehallintovirastot seuraavat, valvovat ja arvioivat peruspalvelujen saatavuuden lain mukaista ja yhdenvertaista toteutumista. Vastaava tehtävä kuului aiemmin lääninhallituksille vuosina Lakisääteistä arviointi on ollut vuodesta 2000 lähtien. Peruspalvelujen arviointia ohjaavat omilla toimialoillaan asianomaiset ministeriöt ja keskushallinnon virastot. Kuntien peruspalvelujen arviointi liittyy kuntalain mukaiseen peruspalveluohjelmamenettelyyn. Aluehallintoviraston peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi tuottaa osaltaan aineistoa tähän prosessiin. Peruspalveluilla tarkoitetaan sellaisia hyvinvointipalveluja, joiden on perustuslain mukaan oltava kaikkien kansalaisten yhdenvertaisesti saatavilla. Peruspalveluiksi määritellään palvelut, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Peruspalveluja ovat myös erityisryhmien palvelut, vaikka ne eivät koskisikaan suurta määrää ihmisiä. Julkisen vallan ja valtion tehtävänä on luoda riittävät edellytykset peruspalvelujen tuottamiselle. Valtio ja kunnat rahoittavat peruspalvelut yhteisesti, vaikka palvelujen järjestäminen on pääsääntöisesti kuntien tehtävä. Suuri osa peruspalveluista kuuluu kuntien valtionosuusjärjestelmän piiriin. Julkisen sektorin tilivelvollisuus kansalaisia kohtaan edellyttää, että kansalaisille annetaan tietoa siitä, mitä verorahoituksella on tuotettu. Vuoden 2010 arvioinnin toteutus Valtionvarainministeriö määritteli vuoden 2010 peruspalvelujen arviointia varten hallinnonaloittaiset arviointikohteet (VM:n kirjeet ja , VM/1702/ /2010). Arvioinninkohteet valittiin yhteistyössä aluehallintovirastoja ohjaavien viranomaisten ja Suomen Kuntaliiton kanssa. Arvi- ointikohteista sovitaan hallinnonaloittaisissa tulossopimuksissa ja ne sisältyvät aluehallintovirastojen peruspalvelujen usean vuoden arviointisuunnitelmaan, joka päivitetään vuosittain. Lapin arviointiraporttiin ei sisälly kirjastotoimen arviointikohde Maakuntakirjastotoiminta osana kirjastotoimen kehittämistä, koska alueella on vain yksi maakuntakirjasto. Sen sijaan kirjastotoimen osuus löytyy valtakunnallisesta arviointiraportista. Valtakunnallinen peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointiraportti laadittiin tällä arviointikierroksella ensimmäistä kertaa ajallisesti ennen aluehallintovirastojen alueellisia arviointiraportteja ja ainoastaan sähköisenä. Se julkaistiin ja luovutettiin kunta- ja hallintoministerille Tällä menettelyllä pyritään saamaan arviointitieto mukaan keskushallinnon suunnittelu- ja päätöksentekosykliin. Peruspalvelujen arvioinnin teemana vuonna 2010 oli hallinto- ja palvelurakenteiden muutosten vaikutus peruspalvelujen saatavuuteen. Teemaa tarkasteltiin kaikissa niissä arviointikohteissa, joissa sen sisällyttäminen arviointiin oli mahdollista. Vuoden 2010 peruspalvelujen arvioinnissa arviointikokonaisuuksia ja arviointikohteita olivat: Hallinnon toimivuus Yhteispalvelun kattavuus Turvallisuus Poliisitoimi: ennalta estävä toiminta, nopean avun saanti, tutkintapalvelut ja poliisipalvelujen saatavuus. Pelastustoimi: ennalta ehkäisevä toiminta, nopean avun saanti ja väestösuojelun palvelut. Osaaminen Opetustoimi: perusopetuksen alueellinen saatavuus ja toisen asteen alueellinen saavutettavuus. Nuorisotoimi: nuorisolain 8 :n edellyttämä nuorten osallistuminen ja kuuleminen kunnissa. Liikuntatoimi: käyttövuoropolitiikan vaikutukset liikuntapaikkojen tasa-arvoiseen saavutettavuuteen. Hyvinvointi Lastensuojelulain toimeenpanon toteutuminen. Liikennepalvelut Joukkoliikenteen muutokset palvelusopimusasetuksen (PSA) ja joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen ( ). 12 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelut Lapissa 2010

13 Kuluttajan asema Talous- ja velkaneuvonnan saatavuus. Eläinlääkintähuolto: eläinlääkintähuollon valvonnan saatavuus ja kunnallisten eläinlääkäripalvelujen saatavuus. Elintarvikevalvonta: valvonnan saatavuus. Poikkihallinnollinen arviointikohde Paikallinen turvallisuusyhteistyö. Nuoriso- ja liikuntatoimen sekä liikennepalvelujen arvioinnit tehtiin Lapin elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksessa ja poliisitoimen arvioinnin teki Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Hyvinvoinnin arvioinnin suoritti koko maassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja kukin aluehallintovirasto täydensi analysointia alueellisella näkemyksellä omissa arviointiraporteissaan. Arvioinnin tekijät Peruspalvelujen arviointityöstä vastaa Lapin aluehallintoviraston johtoryhmä ja arviointityötä koordinoi Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen opetustoimen tiimi: opetustoimen ylitarkastaja Elisa Suutala (koordinaattori) erikoissuunnittelija Marjatta Tarkiainen erikoissuunnittelija Aune Kina Oman toimialansa arvioinnin ovat toteuttaneet: ylitarkastaja Paula Leppänoro-Jomppanen, hallinnon toimivuus, Lapin AVI ylitarkastaja Konsta Korhonen, poliisitoimi, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto johtaja Jari Aalto ja pelastusylitarkastaja Seppo Lehto, pelastustoimi ja poikkihallinnollinen arviointikohde, Lapin AVI opetustoimen ylitarkastaja Elisa Suutala, erikoissuunnittelija Marjatta Tarkiainen ja erikoissuunnittelija Aune Kina, opetustoimi, Lapin AVI suunnittelija Marja Hanni ja sivistystoimentarkastaja Seija Kähkönen, nuorisotoimi, Lapin ELYkeskus erikoissuunnittelija Marjatta Huhtala, liikuntatoimi, Lapin ELY-keskus sosiaalihuollon ylitarkastaja Sari Husa ja erikoissuunnittelija Pirjo-Liisa Suorsa, Lapin AVI ylitarkastaja Raimo Rajamäki ja valmiustarkastaja Heikki Hirttiö, liikennepalvelut, Lapin ELYkeskus ylitarkastaja Juha Lämsä, talous- ja velkaneuvonta, Lapin AVI läänineläinlääkäri Pirkko Pirinen, eläinlääkintähuolto, Lapin AVI ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Matti Mattas, elintarvikevalvonta, Lapin AVI Paikkatiedon vastuuhenkilöinä ovat toimineet ja karttojen teosta vastanneet erikoissuunnittelijat Aune Kina, Marjatta Tarkiainen ja Pirjo-Liisa Suorsa. Raportin graafisesta suunnittelusta ja taitosta on vastannut Edita Prima Oy. 13

14 2. Toimintaympäristö 2.1. Toiminta-alue Lapin aluehallintoviraston toimialueena on Lapin maakunta, joka sijaitsee Pohjoiskalotilla ja Barentsin alueella. Alue rajoittuu idässä Ve näjään, pohjoisessa Norjaan ja lännessä Ruotsiin. Kansainvälisyys on luonteva osa Lapin arkea, mikä johtuu sijainnista ja vilkkaasta matkailusta. Lapin pinta-ala on km 2. Lappi on pinta-alaltaan Suomen maakunnista suurin ja kattaa 29 prosenttia koko maan pinta-alasta. Etäi syydet sekä maakunnan sisällä että valtakunnan keskuksiin ovat pitkät. Lapin maakuntaan kuuluu 21 kuntaa, joista kaupunkeja on neljä: Rovaniemi, Kemi, Tornio ja Kemijärvi. Kuntien määrä väheni viimeksi , kun Rovaniemen kaupunki ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyivät. Tilastollisen kuntaryhmit telyn mukaan kaupunki maisia kuntia ovat Kemi, Rovaniemi ja Tornio, taajaan asuttuja kuntia Kemijärvi, Ke minmaa ja Sodankylä ja maaseutumaisia loput 15 kuntaa. Seutukuntia on kuusi. Kuvassa on esitetty Lapin kunnat ja seutukunnat. Paikallispoliisia koskeva toimialueuudistus tuli voimaan , jolloin maahan muodostettiin 24 poliisilaitosta. Sitä ennen niitä oli ollut 90. Lappiin tuli aikaisemman 10 kihlakunnan poliisilaitoksen tilalle kaksi poliisilaitosta: Lapin ja Peräpohjolan poliisilaitokset. Kansalaisen näkökulmasta uudistus ei aiheuttanut juurikaan muutosta. Lapin poliisilaitos muodostettiin Inarin-Utsjoen, Koillis-Lapin, Ranuan-Posion, Rovaniemen ja Sodankylän kihlakunnan poliisilaitoksista. Lapin poliisilaitoksen pääpoliisiasema on Rovaniemellä ja poliisiasemat Inarissa, Kemijärvellä, Ranualla ja Sodankylässä. Palvelupisteet ovat Posiolla, Sallassa, Savukoskella ja Utsjoella. Peräpohjolan poliisilaitos muodostettiin Kemin, Kittilän, Käsivarren, Tornion ja Tornionlaakson kihlakunnan poliisilaitoksista. Poliisilaitoksen pääpoliisiasema on Torniossa ja poliisiasemat Kemissä, Kittilässä, Muoniossa ja Ylitorniolla. Palvelupisteet ovat Enontekiöllä, Kolarissa ja Pellossa. Utsjoki Inari Enontekiö as. Seutukunta (kuntien määrä) Rovaniemi (2) Kemi-Tornio (5) Torniolaakso (2) Itä-Lappi (5) Tunturi-Lappi (4) Pohjois-Lappi (3) Lähde: Lapin aluehallintovirasto as. Sodankylä Muonio Kittilä Savukoski Kolari as. Pelkosenniemi Pello Salla Kemijärvi Rovaniemi as. Ylitornio as. Tornio Tervola Posio as. Ranua Keminmaa Simo Kemi Kaupunki Väkiluvun muutos, % (kuntien määrä) 0,0-6,3 (2) -10,0 - -0,1 (7) -15, ,1 (6) -17, ,1 (6) Lappi -3,1 % Koko maa +3,7 % Lähde: Tilastokeskus Kuva Lapin kunnat ja seutukunnat vuonna Kuva Väkiluvun muutos Lapin kunnissa vuodesta 2000 vuoteen Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelut Lapissa 2010

15 2.2. Väestö- ja asutusrakenne Lapin väkiluku on ollut aleneva vuodesta 1993 lähtien. Vuosina Lappi menetti väestöstään lähes henkeä eli 9,6 prosenttia. Eniten väkeä menettivät syrjäiset maaseutualueet ja erityisesti Itä- Lapin ja Torniolaakson seutukunnat, joiden väestö väheni tuona aikana yli neljänneksen. Pahimmat väestökatovuodet ajoittuivat 1990-luvun lopulle ja vuosituhannen alkuun, jolloin väestö väheni hengellä vuosittain. Väestön väheneminen on kuitenkin hidastunut ja vuonna 2010 vähennys oli 260 asukasta. (Taulukko ). Vuodesta 2000 vuoteen 2010 väkiluku väheni Lapissa kaikkiaan 4,3 prosenttia ja oli vuoden 2010 lopussa hen keä (Kuva ). Lapin väkimäärä oli 3,4 prosent tia koko maan väes töstä. Viimeisimmän Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Lapin asukasmäärä vähenee lähivuosina selvästi aiempaa maltillisemmin. Väki vähenisi vuoteen 2015 ja alkaisi sen jälkeen taas kasvaa. Vuonna 2020 väestöä olisi kuitenkin noin 950 henkeä vähemmän kuin oli vuonna 2010 (Taulukko 2.2.1). Lapin vuosikymmeniä jatkuneeseen väestökatoon on ollut syynä syntyvyyden nopea lasku ja erityisesti muuttoliik e. Vielä 1990-luvun alkuvuosina Lapissa syntyi vuosittain noin lasta, kun vuonna 2010 syntyneitä oli Syntyneiden määrä on kuitenkin jo toista vuotta peräkkäin suurempi kuin kuolleiden määrä, joten luonnollista väestönkasvua Lappiin saatiin myös vuonna Vähiten lapsia syntyi Pelkosenniemellä (2), Savukoskella (13) ja Pellossa (16). Väestön muuttotase on ollut lähes kaikissa Lapin kunnissa vuosittain negatiivinen. Pahin vuosi oli 1998, jolloin maakunnasta poismuuttaneita oli henkeä. Muuttotase on parantunut vuosituhannen vaihteen tilanteesta selvästi, mutta on edelleen negatiivinen. Vuoden 2009 kokonaisnettomuutto oli 251 henkeä ja Tilastokeskuksen ennakkotiedon Taulukko Lapin läänin kuntien väkilukutietoja vuosina Kunta Väkiluku Väkiluku , ennuste , ennuste Muutos lkm Muutos lkm Enontekiö Inari Kemi Kemijärvi Keminmaa Kittilä Kolari Muonio Pelkosenniemi Pello Posio Ranua Rovaniemi Salla Savukoski Simo Sodankylä Tervola Tornio Utsjoki Ylitornio Lapin lääni Koko maa Lähde: Tilastokeskus 15

16 mukaan vuoden 2010 kokonaismuutos tulee olemaan -324 henkeä tappiollinen. Muuttotase oli jonkin verran positiivinen ainoastaan seitsemässä Lapin kunnassa. (Kuva ) Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu ovat maan ainoat maakunnat, joissa asuu enemmän miehiä kuin naisia. Lapissa naisenemmistöisiä kuntia ovat vain Ro vaniemi ja Kemi. Väestön keski-ikä oli Lapissa vuonna 2010 hieman korkeampi kuin keskimäärin koko maassa. Lapissa se oli 42,4 vuotta ja koko maassa 40,9 vuotta. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan myös tulevina vuosina ikääntynyttä väestöä on Lapissa koko maata enemmän (Taulukko 2.2.2). Vuosia jatkunut syntyvyyden lasku ja nuoren väestön poismuutto ovat vaikuttaneet epäedullisesti alueen väestörakenteeseen. Vuonna 2010 vain neljässä Lapin kunnassa (Keminmaa, Ranua, Rovaniemi, Tornio) oli 0 14-vuotiaiden osuus väestöstä suurempi kuin yli 64-vuotiaiden osuus (Kuva ). Lapin väestön yhtenä erityispiirteenä on Euroopan ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset. Saamelaiskäräjien vuonna 2007 keräämien tietojen mukaan Suomessa on noin saamelaista. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodan kylän kunnan pohjoisosa. Taulukko Väestön ikärakenne Lapissa ja koko maassa vuosina ja ennuste vuosille 2015 ja Lappi 0 14 v % v % yli 64 v % N ,6 65,9 18, ,5 65,6 18, ,6 61,8 22, ,1 58,2 25, Koko maa ,6 66,4 17, ,5 66,0 17, ,5 62,8 20, ,6 60,5 22, Lähde: Tilastokeskus Kotiseutualueella asuu noin saa melaista. Suomen saamelaisista noin 62 prosenttia asuu kuitenkin saamelaisalueen ulkopuolella. Ainoa saamelaisenemmistöinen kunta on Utsjoki, jossa saamelaisten osuus kunnan väestöstä on 60 prosenttia. Maahanmuuttajia Lapissa oli vuonna 2009 kaikkiaan henkeä. Heistä Euroopasta tuli 1 709, Aasiasta 813, Afrikasta 235, Amerikasta 75 ja Oseaniasta 13 henkeä. Lapin väestön koulutustaso on alhaisempi kuin keskimäärin koko maassa. Vuonna 2009 Lapin 15 vuotta täyttäneestä väestöstä oli 65,2 prosenttia suorittanut peruskoulun jälkeen tutkinnon lukiossa, Lähde: Tilastokeskus Kittilä Muonio Rovaniemi Kolari Tornio Savukoski Tervola Pelkosenniemi Enontekiö Simo Pello Salla Utsjoki Kemijärvi Sodankylä Keminmaa Posio Kemi Ylitornio Ranua Inari Lappi Kuva Muuttotase Lapin kunnissa vuoden 2010 ennakkotiedon mukaan. 16 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelut Lapissa 2010

17 ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa, kun koko maassa tutkinnon suorittaneita oli 66,2 prosenttia. Tilanne on kuitenkin parantunut, sillä yli 60 prosentin osuuteen pääsi Lapin 21 kunnasta kaksitoista, kun edellisenä vuonna tähän ylsi yhdeksän kuntaa. Vähiten pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevia oli Rovaniemellä, Keminmaassa ja Torniossa. Lapissa on koko maahan verrattuna suhteellisesti enemmän keskiasteen tutkinnon suorittaneita ja vähemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneita. Asutusrakenne Lappi on erittäin harvaan asuttua aluetta. Keskimääräinen väestötiheys on vain kaksi asukasta neliökilometriä kohti, kun koko maassa neliökilometrillä on 18 asukasta. Erityisesti alueen poh jois- ja itäosissa sijaitsee laajoja asumattomia alueita. Toisaalta Lapissa on myös selkeitä väestökeskittymiä, joista suurimmat ovat Rovaniemen ja Kemi Tornion kaupunkiseudut, joissa asuu kaksi kolmasosaa alueen väestöstä. (Kuva ) Väestön keskittyminen kaupunkeihin ja niiden läheisyydessä sijaitseville alueille sekä kuntakeskuksiin on jatkunut tasaisesti. Vuonna 2000 taajama-aste, eli taajamissa asuvan väestön osuus koko väestöstä, oli Lapissa 74 prosenttia ja vuoden 2009 lopussa jo 76 prosenttia. Selvimmin keskittyminen näkyi Tervolassa. (Taulukko ) Väestön keskittymiskehitys jatkuu Lapissa hyvin todennäköisesti tulevina vuosina, vaikka päinvastaistakin kehitystä on tapahtunut joissakin kunnissa (Taulukko ). Rovaniemi muodostaa kuitenkin vetovoimaisen keskittymän ja Ruotsin rajanaapurina sijaitsevan Kemi Tornion alueen asema on vahva. Lisäksi väestöä keskittynee muutamiin muihin elinvoimaisiin taajamiin ja erityisesti (suuriin) matkailukeskuksiin. Toisaalta täysin asumattomien alueiden määrä lisääntyy. Pelkosenniemi Salla Pello Kemijärvi Savukoski Posio Kolari Enontekiö Ylitornio Inari Sodankylä Kemi Utsjoki Muonio Lappi Kittilä Tervola Koko maa Rovaniemi Simo Tornio Keminmaa Ranua 0% 20% 40% 60% 80% 100% 0-14 vuotiaat vuotiaat yli 64 vuotiaat Kuva Väestön ikärakenne Lapissa kunnittain ja koko maassa

18 Taulukko Lapin kuntien taajama-asteen kehitys Lapissa 2000-luvulla. Kunta Muutos Muutos Enontekiö 43,5 43,5 43,7 0,2 0,2 Inari 60,7 61,5 61,9 1,1 0,4 Kemi 99,2 98,9 99,0-0,2 0,1 Kemijärvi 69,1 69,4 69,3 0,2-0,1 Keminmaa 83,8 84,6 85,0 1,2 0,4 Kittilä 52,2 54,9 54,3 2,1-0,6 Kolari 45,2 49,4 49,9 4,7 0,5 Muonio 51,4 52,1 53,7 2,3 1,6 Pelkosenniemi 45,5 45,8 43,8-1,8-2,1 Pello 51,5 52,8 54,5 3,0 1,7 Posio 37,7 39,8 40,1 2,4 0,3 Ranua 44,7 48,2 47,4 2,8-0,8 Rovaniemi 86,9 87,7 87,7 0,8 0,0 Salla 42,1 41,5 42,7 0,6 1,2 Savukoski 40,8 41,2 41,9 1,1 0,7 Simo 60,3 64,2 63,5 3,3-0,7 Sodankylä 57,5 60,7 61,7 4,2 1,0 Tervola 41,1 48,2 49,0 8,0 0,8 Tornio 86,5 87,5 88,0 1,5 0,5 Utsjoki 25,1 27,3 26,8 1,6-0,5 Ylitornio 53,4 44,3 45,9-7,5 1,6 Lapin lääni 73,9 75,4 76,1 2,2 0,7 Koko maa 83,1 84,3 84,4 1,3 0,1 Lähde: Tilastokeskus 2.3. Elinkeinot ja työpaikat Väestön määrä neliökilometrin ruuduissa (575) (154) (327) (845) 1-10 (4394) Lähde: Tilastokeskus Kuva Lapin väestö neliökilometrin ruuduissa (tumma väri kuvaa suurta väestötiheyttä eli väestön keskittymistä). 0 km 50 Tilastokeskuksen työssäkäynnin viimeisin lopullinen vuositilasto on vuodelta 2008, jolloin Lapissa oli työssäkäyvää henkilöä (Taulukko ). Lappi menetti 1990-luvun alun lamavuosina huomattavan osan työpaikoistaan. Vaikka työpaikkojen määrä on 1990-luvun puolenvälin jälkeen hitaasti lisääntynyt, oli työpaikkoja vuonna 2008 noin vähemmän kuin vuonna Työpaikat keskittyvät Rovaniemen ja Kemi-Tornion seutukuntiin. Näillä alueilla asuu 68 prosenttia Lapin väestöstä ja niissä sijaitsee 70 prosenttia työpaikoista. Vuonna 2008 Rova niemen seudun työpaikasta 81 prosenttia oli yksityisen ja julkisen sektorin palvelutyöpaikkoja. Teollisuustyöpaikat puolestaan keskittyivät Kemi Tornion seutukuntaan, kun taas Tunturi-Lapissa yksityiset palvelut työllistävät eniten. 18 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelut Lapissa 2010

19 Koko maan elinkeinorakenteesta Lappi poikkeaa siten, että al ku tuotanto ja julkinen sektori työllistävät enemmän ja teollisuus sekä yksityinen sektori vähem män kuin koko maassa keskimäärin (Taulukko ). Julkisen sekto rin, erityisesti valtion, työpaikkojen määrä on Lapissa kuitenkin vähentynyt jatkuvasti. Tällä hetkellä jo 57 prosenttia Lapin palkansaajista työskentelee yksityisellä sektorilla. Vastaava koko maan luku on 66 prosenttia. Julkisella sektorilla työskentelee 43 prosenttia palkansaajista (koko maassa 34 %) ja lisäksi itsenäisinä yrittäjinä toimii 12 prosenttia (koko maassa 10 %). Omaleimaisin Lapin alkutuotan non elinkeinoista on porotalous, joka alueen pohjoisosissa työllistää väkeä metsätalouden ohella. Lapin työikäisen väestön vähenemisen takia maakunnassa tällä hetkellä asuva väestö ei riitä täyttämään tulevia työvoimatarpeita. Eläkkeelle siirtyvien määrän ja työmarkkinoille tulevan uuden ikäluokan ero kasvaa ja kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kiristy- Taulukko Työpaikat (alueella työssäkäyvät) toimialan mukaan (%) Lapissa ja koko maassa vuonna Toimiala Lappi Koko maa Maa-, metsä- ja kalatalous 5,5 3,7 Kaivostoiminta; Sähkö-, kaasu ja lämpöhuolto; Vesi-, viemäri- ja jätehuolto 2,3 1,2 Teollisuus 11,8 16,1 Rakentaminen 6,2 6,6 Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta 21,6 21,8 Informaatio ja viestintä 1,7 3,7 Rahoitus- ja vakuutustoiminta 1,1 2 Kiinteistöalan toiminta 1,0 0,9 Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivakuutus.; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalvelut 10,4 11,3 32,0 27,4 Muut palvelut 5,1 4,6 Toimiala tuntematon 1,3 0,8 Yhteensä, % Työpaikat yhteensä, lkm Lähde: Tilastokeskus mään. Elinkeinoelämän kehittyminen, elinkeinorakenteen muutokset ja muuttoliike määrittävät sen, kuinka suureksi ero lappilaisen työvoiman tarjonnan ja kysynnän välillä tulee kasvamaan. Työvoiman saatavuus voi muodostua elinkeinojen kehittymisen esteeksi ja työvoiman vajausta voi olla myös julkisella sektorilla. Saatavuusongelmia on jo ajoittain ollut sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa, rakennus- ja metallialan sekä matkailualan tehtävissä. Koulutetun henkilöstön saatavuus on vaikeaa erityisesti niillä aloilla, joiden koulutusta ei ole Lapissa. Saatavuusongelmat korostuvat maaseutukunnissa erityisosaamista vaativissa tehtävissä. Yhtenä ratkaisuna mahdolliseen työvoimapulaan pidetään Etelä-Suomesta Lappiin suuntautuvaa lappilaislähtöisen väestön paluumuuttoa Työllisyys, työttömyys ja huoltosuhde Vuoden 2010 aikana talouden taantuma alkoi hellittää niin Lapissa kuin koko maassa. Työttömyyden kehitys kääntyi Lapissa aikaisempaa positiivisemmaksi alkuvuoden 2010 aikana ja oli koko vuoden parempi kuin koko maassa. Lomautusten määrä väheni ja työttömiä työnhakijoita oli lomautetut mukaan lukien 650 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Työllisyysaste, eli alueella asuvien työllisten osuus vuotiaasta väestöstä, nousi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan Lapissa vuoden 2010 kolmannella neljänneksellä 62,2 prosenttiin, kun se edellisenä vuonna oli 60,5 prosenttia. Koko maan työllisyysaste oli kuitenkin edelleen Lappia selvästi parempi, 68,9 prosenttia ja Lapin työttömyysaste Pohjois-Karjalan jälkeen maan toiseksi korkein. Alueellisesti vaikein tilanne oli Itä-Lapin seutukunnan alueella, jossa 18 prosenttia työvoimasta oli työttömänä. (Kuva ) Taloudellinen huoltosuhde, eli kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työllistä kohden, on Lapissa parantunut. Vuonna 1995 taloudellinen huoltosuhde oli 2,06 ja vuoden 2009 ennakkotiedon mukaan se oli 1,65. Taloudellinen huoltosuhde oli kuitenkin edelleen Lapissa oleellisesti huonompi kuin keskimäärin koko maassa. Koko maassa eniten ei-työllisiä suhteessa työllisiin oli Torniolaakson ja Itä-Lapin seutukunnissa. Väestöllisessä (demografisessa) huoltosuhteessa, eli lap- 19

20 Taulukko Lapin kuntien taloudellinen huoltosuhde (työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrä yhtä työllistä kohden) ja väestöllinen huoltosuhde (alle 15-vuotiaiden ja yli 64-vuotiaiden määrä yhtä vuotiasta kohden) vuosina 2002 ja 2009 sekä ennuste vuosille 2015 ja Työttömyysaste, % Lappi 13,7 % Koko maa 10,0 % Lähde: Lapin ELY-keskus 18,0-21,1 (4) 15,0-17,9 (5) 12,0-14,9 (8) alle 12 (4) Kuva Lapin läänin kuntien työttömyysasteet vuonna sien ja eläkeikäisten suhteessa työikäisiin, viime vuosina tapahtuneet muutokset ovat koko maakunnan tasolla olleet vähäisiä. Samalla kun 0 14-vuotiaiden määrä on vähentynyt, on yli 64-vuotiaiden määrä lisääntynyt. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle tilanne tulee selvästi heikkenemään. (Taulukko ) Taloudellinen huoltosuhde Demografinen huoltosuhde Kunta Enontekiö 1,67 1,78 0,44 0,46 0,48 0,63 0,99 Inari 1,39 1,46 0,45 0,46 0,47 0,57 0,88 Kemi 1,67 1,87 0,50 0,51 0,52 0,63 0,84 Kemijärvi 2,08 2,11 0,62 0,62 0,64 0,83 1,28 Keminmaa 1,42 1,53 0,52 0,54 0,55 0,67 0,92 Kittilä 1,22 1,29 0,52 0,51 0,50 0,58 0,75 Kolari 1,36 1,51 0,50 0,49 0,48 0,63 0,86 Muonio 1,39 1,42 0,54 0,54 0,54 0,65 0,87 Pelkosenniemi 1,83 1,87 0,54 0,55 0,53 0,83 1,33 Pello 2,08 2,15 0,63 0,62 0,63 0,83 1,31 Posio 1,91 1,98 0,58 0,58 0,59 0,77 1,21 Ranua 2,15 2,22 0,65 0,65 0,66 0,72 1,09 Rovaniemi 1,38 1,45 0,47 0,47 0,47 0,54 0,71 Salla 2,19 2,34 0,63 0,64 0,64 0,81 1,26 Savukoski 1,70 1,78 0,55 0,54 0,57 0,74 1,26 Simo 1,80 1,93 0,63 0,63 0,64 0,79 1,05 Sodankylä 1,53 1,58 0,51 0,51 0,52 0,64 1,04 Tervola 1,98 2,07 0,73 0,74 0,74 0,77 1,03 Tornio 1,47 1,59 0,51 0,50 0,51 0,61 0,77 Utsjoki 1,45 1,68 0,52 0,56 0,58 0,69 1,06 Ylitornio 2,07 2,26 0,67 0,66 0,68 0,76 1,10 Lapin lääni 1,55 1,65 0,52 0,52 0,52 0,62 0,84 Koko maa 1,24 1,35 0,50 0,50 0,51 0,59 0,73 Lähde: Tilastokeskus 2.5. Kuntatalous Vuoden 2009 tilinpäätöstietojen mukaan Lapin kuntien taloustilanne keskimäärin heikkeni hieman edellisestä vuodesta. Vuosikate laski 11 kunnassa ja jäi negatiiviseksi kahdessa kunnassa. Kuitenkin Lapin kuntien taloudellinen tilanne oli parempi kuin keskimäärin koko maassa, sillä vaikka asukasta kohden vuosikate laski koko Lapissa keskimäärin 12 euroa, ylitti se edelleen koko maan keskiarvon. Kattamatonta alijäämää oli viidellä kunnalla, kun edellisenä vuonna kuntia oli yhdeksän. Alle 50 prosentin omavaraisuusaste oli seitsemällä ja yli 70 prosentin kahdella kunnalla. Koko Lapin tilanne oli kuitenkin keskimäärin asukasta kohden 166 euroa ylijäämäinen, kun edellisenä vuonna ylijäämä oli vain kolme euroa. Lapin kunnat olivat edelleen keskimääräistä velkaantuneempia, vaikka ero koko maahan kaventui vuoden aikana selvästi. Lapin kunnilla oli lainaa noin euroa asukasta kohden, kun koko maassa kuntien vastaava luku oli noin euroa. Vuonna 2008 ero koko maahan oli 341 euroa, mutta vuonna 2009 enää 123 euroa asukasta kohden. Kolmessatoista Lapin kunnassa lainakanta asukasta kohden laski edellisestä vuodesta, Posiolla yli euroa. Neljän kunnan lainakanta oli ylitti euroa. (Taulukko ) Työ- ja elinkeinoministeriön ja Suomen Kuntaliiton aluebarometrin mukaan kuntien yleiset kehitysnäkymät kohentuivat vuoden 2010 aikana ja olivat 20 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelut Lapissa 2010