Sumuvalo kesäkuu. Kaaleppi Kardaani Sumuvalon Armoitettu Päätoimittaja

Transkriptio

1 Sumuvalo kesäkuu 2014 Kaaleppi Kardaani Sumuvalon Armoitettu Päätoimittaja

2 Sisällysluettelo: - Citykinneri - sivu 3 Kaupunkikulkuneuvo vailla vertaa. - Auton käännin ja käännön estin - sivu 5 Huimia innovaatioita Japanista. - Välipaljo iso poliisi - sivu 7 Törkeää asiaa välipaljosta. - Kysytään Jööltä - sivu 10 Liikenneaiheisia kysymyksiä ja Jöön vastauksia. - Uudet automallit - sivu 12 Toyota FCV polttokennoauto. - Vanhat automallit - sivu 14 Esittelyssä James Bondin leffasta tuttu Toyota 2000GT urheiluauto. - Autosananlaskuja - sivu 16 Vanhat sananlaskut ovat kirjoitettu vastaamaan tätä päivää. - Esittelyssä Nissan gallery - sivu 18 Humahutimme itsemme Yokohamaan Nissanin pääkallopaikalle. - Loppusanat - sivu 22 Kaikki loppuu aikanaan, myös sanat. Armoitetun Päätoimittajan palsta Kesäpölinät Makkaraa, olutta ja kumin käryä, siitä se Suomen kesä on tehty. Näin meillä Sumuvalossa. Ylikonstaapeli Jöön mukaan kesä on tehty sakoista, kuivuvista korteista ja irrotetuista rekisterikilvistä. Jokaisella on tietysti oma mielipide siitä mistä Suomen kesä on tehty. Nyt kesäkuussa satoi lunta, joka tuskin on juuri kenenkään mielestä kesän rakennusaine. Oluet kun saa kylmäksi ilman ulkona vallitsevaa nollakeliä. Sähköyhtiöt ovat toki mielissään, kun autot ovat roikassa kesät talvet. Olemme täällä Sumuvalossa hieman matkailleet ja se käy hyvin ilmi tämänkertaisessa numerossa. Emme kirjoittaneet sitä ulkomaan kielellä, vaan toimme artikkeleihin aiheita kaukaa Aasiasta. Koska lehden resurssit ovat pienet ja kovin ailahtelevat, niin kirjoittelemme vähän sitä sun tätä autoiluun ja liikenteeseen liittyvää. Mitään vertailuja ei tässä numerossa ole, sillä kukaan ei halua antaa meille mitään vertailtavaksi, eikä toimituksella ole rahaa ostaa mitään. Siitä huolimatta emme ole sortuneet (vielä) lahjuksiin. Facebookissa on Rutinoff-ryhmä, jossa voi antaa meille juttuehdotuksia ja kommentoida muutenkin loistavaa lehteämme. Ettehän sitten lue mitään korvikkeita, niistä tulee vaan paha mieli meille. Eikä sitten tankata niitä autoja auringon laskuun! Kaaleppi Kardaani Armoitettu Päätoimittaja 2

3 Liity sinäkin meidän maailman onnellisimpien Toyota-autoilijoiden joukkoon. Kerhossa ei ikärajoja, vain oma Toyota tarvitaan! Lataa oma jäsenhakemuksesi tästä Citykinneri L.Ehtiö Sumuvalo-autolehti ei ole pelkästään ämpäreittäin bensaa polttavan autoilevan kansan asialla, vaan kirjoitamme juttuja liikenteestä laajalla skaalalla. Tämän artikkelin aihe jalostui jo vuosi sitten, mutta erinäisten painoteknisten seikkojen vuoksi artikkeli julkaistaan vasta nyt. No, se kyllä kirjoitettiinkin vasta eilen, mutta se on toisarvoinen seikka. Citytoimittajana ja Kaaleppi Kardaanin avustajana kirjoitan nyt mieltäni lämmittävästä citykinneristä, kulkupelistä joka ei saastuta ja jota ei tarvitse katsastaa. Maaseutu huomio, teille näitä ei edes myydä, vaikka toisitte hevoskuormallisen sitä itseään näiden myyntipisteeseen. Rahaa tarkoitin, jos joku sattui suuntaamaan kumiteränsä tunkiotaan kohti. Olen ilolla huomannut, että pääkaupungissa on alettu suosimaan ekologista liikkumistapaa myös auton muodossa. Fillarit ovat jotenkin niin out ja Jopoja varastetaan siihen malliin, että kohta Helsingissä pitää olla oma Jopo-tehdas joka kaupunginosassa ja Itä-Helsingissä vieläkin useampi. Näissä uusissa citykinnereissä on aivan loistava vapaapainovoimainen ilmastointi, mikä ei rasita luontoa vaarallisilla kaasuilla. Kevyen rakenteen vuoksi ne ovat myös vapautettu mm. rekisteröintipakosta, ajovalopakosta, turvavyöpakosta, autoverosta, käyttömaksusta ja pysäköintimaksusta. Ne voidaan pysäköidä polkupyörien lähelle. 3

4 Allekirjoittanut on yrittänyt bongata tällaista ajopeliä liikenteestä, mutta toistaiseksi ainoat havainnot näistä on pysäköityinä. Kävi minulla yksi tuuri, sain otettua kuvan eräästä kolaroidusta yksilöstä. Kuvassa oleva skootteri ei ole syyllinen citykinnerin kuntoon, sillä kävin tarkastamassa sen itse henkilökohtaisesti. Citykinneriin on täytynyt törmätä jotain isompaa. Veikkailisin vaurioista katsellen, että jonkun kerrostalon katto on tullut tuulella alas ja murtanut citykinnerin turvarakenteet. Vauriot kun ovat lähinnä yläpuolisia. Hyppimällä se ei mene rikki, testasin sitä ehjällä versiolla. Putosin vain itse ja nenääni tuli asfaltti-ihottumaa. Minulle sattui kumma episodi, kun olin kuvaamassa tätä kolaroitua citykinneriä. Paikalle pyöräili eräs vanhempi nainen, joka alkoi tivata, että miksi minä olen mennyt särkemään fillaritelineen. Täh? Täti oli aivan kuutamolla. Alkoi höpöttää, että olin hajottanut jonkun designtelineen. Voi yhden kerran, on tainnut mammalle itselleen tipahtaa teline päähän, kun heti aamusta oli sellaista selittämässä. Vai olisikohan tuo ollut kännissä? Tädin kadottua fillarinsa kanssa sadatellen, jäin haravoimaan katuja ja etsimään fillaritelinettä. No eihän niitä löydy Helsingin kaduilta, kukkuu! Lähimmät telineet taitavat olla rautatieasemalla ja ehkä jostain kävelykadulta voisi löytyä. En tiedä niiden tarkkoja sijainteja, mutta ei niitä missään kaduilla ole, se on täysin varma. Missä autot ajaisivat ja mihin niitä pysäköitäisiin, mikäli kadunvarret olisivat täynnä jotain desingpyörätelineitä. Hmm, tai ehkäpä täti oli tulossa Amsterdamista ja siellä sallitut aineet olivat sekoittaneet hänen päänsä. Lisäksi paikallinen suuri pyörämäärä oli saanut hänet luulemaan, että muuallakin maailmassa kaikki pyörii pyöräilijöiden ympärillä. Pari sanaa vielä citykinneristä. Se on ekologinen myös sen vuoksi, ettei siinä tarvitse olla omia stereoita. Se on niin ilmava, että kaikki lähistön musiikki kuuluu kivasti läpi. Tämän vuoksi myös hälytysajoneuvojen ääni kuuluu selvästi, mikä on turvallisuuskysymys. Kiitos ja kumarrus, lähdenkin tässä kaupungille citykinnereitä bongailemaan, jos niistä olisi tullut markkinoille jo uusi malli. Artikkelin on kirjoittanut ja kuvat ottanut Sumuvalo-lehden hortoileva toimittaja herra L.Ehtiö, joka pyörittää kynää kädessään kuin jäistä nakkia. 4

5 Auton käännin ja käännön estin Kaaleppi Kardaani Yleensä kotimaisena, mutta myös toisinaan maailmanlaajuisena autoilun ilosanoman levittäjänä esittelemme teille nyt japanilaisia innovaatioita. Ne innostavat myös meitä täällä Sumuvalon toimituksessa. Tosin jos voin sanoa henkilökohtaisen mielipiteeni, niin Japanista löytyy myös muutakin innostavaa kuin autoiluun liittyvät tuotteet. Innostun nimittäin herkästi myös sakesta. Yläpuolella olevassa kuvassa on auton käännin. Stop tykkänään nyt kaikki autovarkaat tai alalle halajavat. Kyseessä ei ole suinkaan ajoneston ohitusjärjestelmä tai joku muu konsti kääntää auto ilman omistajan suostumista. Tämä on siis auton käännin, ei auton käännin. Tuliko selväksi? Kenelle tällainen japanilainen auton käännin sitten on tehty? No ensimmäisenä tulee mieleen, että japanilaisille, sillä emme ole nähneet näitä vielä muualla. Toisaalta, eihän tämä auton käännin ole mitenkään paikkasidonnainen, kuten tulivuori tai järvi. Niitä et voi siirtää, mutta auton kääntimen voit siirtää (et kääntää). Auton käännin on tehty kiireiselle kaupunkiautoilijalle, jonka kaikki aika menee ruuhkassa eteenpäin ajaessa. Ja hei kuulkaa, ei sitä joka paikassa ole tilaa lähteä peruuttelemaan ja kääntelemään autoa kadunkulmassa. Pahimmassa tapauksessa auton kääntämiseen menee puoli tankillista polttoainetta ja saattaapa siinä yksisuuntaisia suhatessa kaupunkikin vaihtua. Ei se ole helppoa isoissa kaupungeissa. Auton käännin helpottaa asiaa. Sen kun vaan ajat autosi kääntimeen, niin sen pyörölevy kääntää autosi ympäri. Ei turhia vekslaamisia eikä auton oma iso kääntösäde haittaa yhtään. Eteen voi laittaa reteesti todella leveät kumit, kun auton käännin kääntää auton rattiin koskematta. Aivan tajuttoman kätevä kampe. Tämä kuvan käännin kääntää auton vain täysin ympäri. Kehittyneemmissä malleissa autoa on mahdollista kääntää myös 90 asteen portain. Onko niille taas tarvetta, niin siihen toimituksemme ei ota kantaa. Auton käännin on erittäin käytännöllinen myös auton pesussa. Kuinka moni on saanut pesuletkun jumiin auton renkaan alle tai letkusta on loppunut pituus kesken autoa kierrettäessä? Juuri näin, jokainen joka on letkulla autoa pessyt. Nyt se on loppu. Kääntimen kanssa tarvitsee vain seistä letku kädessä yhdessä kohtaa ja käännin kääntää autoa eri asentoon pesijään nähden. Todella kätevää. Kyllä pitää sanoa, että japanilainen insinööri on viisas, tai sitten mukavuudenhaluinen. 5

6 Myös toinen tämän artikkelin innovaatioista tulee Japanista. Se on käännön estin (kuva yllä). Nyt ei pidä sekoitta asioita. Tällä käännön estimellä ei todellakaan estetä ensimmäisen auton kääntimen toimintaa. Tarkkaavaisimmat lukijamme varmaan huomaavat, että tässä käännön estimessä ei ole pyörivää alustaa, toisin kuin auton kääntimessä. Kyseessä on totaalisesti aivan eri tuote eri tarkoitukseen. Ja pienet autovarkaan alut, tämä koskettaa teitä. Auton kun parkkeeraa tuohon, niin siinä on ja pysyy. Vaikka jättäisi avaimet virtalukkoon, niin eipä niillä mitään tee. Auto menee vaan hajalle jos sitä yrittää väkisin tuosta ajaa yli. Tosin toimituksemme alkoi parin saken jälkeen miettiä, että mitä hittoa tuollaisella keksinnöllä Japanissa tekee? Ihmisethän ovat siellä niin kunnollisia, että riittää kun maalaa asfalttiin viivan ja kirjoittaa siihen, ettei sitä saa ylittää. Nyt siellä joku trukkikuski huutelee takarivistä, ettei tuollaisen varastaminen ole mikään ongelma. Ei olekaan, mikäli omistaa trukin tai jonkun muun nostolaitteen tai polttoleikkausvälineet / rälläkän. Kyseinen käännön estin toimii myös käänteisesti. Juu, ei kuitenkaan niin, että se sallisi käännön, mikäli joku sitä ajatteli. Maksullisen parkkipaikan omistaja estää tuollaisella kätevästi sen, ettei kukaan käännä häneltä parkkiaikaa ilman korvausta. Maksun saanti on varmaa, ja ellei rahoja tipu, niin ainahan autosta voi myydä sen verran osia, että parkkimaksu tulee kuitattua. Toimituksemme nerokas aivoriihi keksi tuolle käännön estimelle myös muuta käyttöä. Täällä lumisessa Suomessa sillä voisi putsata auton alustan lumesta ja jäästä. Tuossa on tietty se pointti, että vähän matalammista autoista lähtee roiskeläppien lisäksi myös pakoputki ja muut alustan osat samalla. Niin, kuinkahan moni japanilainen auton omistaja on huomannut liian myöhään, ettei oman auton maavara ollutkaan riittävä? No, japsithan eivät valita, tekevät vain harakirin jos tarpeeksi vituttaa. Toimituksemme ei lakkaa ihmettelemästä japanilaisten keksintöjä. Ajatelkaapa esimerkiksi Toyotaa, ne pirut liikkuvat maailman tappiin, mikä on jo järjen vastaista Sushia emme sentään syö, vaan muikkuja sen olla pitää. Kaaleppi Kardaani & sakepönikkä 6

7 Välipaljo iso poliisi Tutustu Jaska Pontti: Kadonnut Hävikki -kirjaan osoitteessa R.Ahtari Kiitos jälleen Kardaanille, että pääsen avautumaan venyvän vatsanahkani kanssa kaikille asiasta kiinnostuneille. Olen ollut jälleen tien päällä ties kuinka monen välipaljon verran. Uusia rasvaisia ja sokerisia kokemuksia on taas ihan muille jakaa asti. Palstatila on kuitenkin rajallista, joten jaan kanssanne vain yhden kokemukseni tältä alkuvuodelta. Silloin elettiin vielä aikaa jolloin lumi oli maassa, joten ilman rasvaa oli lähes uhkarohkeaa lähteä millekään pitemmälle reissulle. Tästä syystä kurvasin useammankin kerran aterioimaan Pukinmäen Snackylle. Tämä ei ole maksettu mainos, sillä syön aina anonyymina ja maksan vain käteisellä. Ainoa jälki minkä jälkeeni jätän, on rasvainen ovenkahva ruokapaikasta poistuessani. Olisin voinut mennä ruokailemaan muuallekin, mutta vanhana maanteiden urittajana tykkään käydä huoltoasemilla ja Snacky nyt sattuu olemaan kivasti vanhan huoltoaseman kiinteistössä. Joskus muinoin tästä kiinteistöstä on tullut ostettua autoon yhtä sun toista tarviketta ja taisipa siellä tulla jotkut kahvitkin hörpättyä. Nykyisin en juo enää kahvia ilman kermaa tai pullaa, on vähän liian kevyttä näillä kilometreillä. Alkaa heikottaa jo pelkkä ajatuskin kaljupääkahveista. Vaan asiaan. 7

8 Sanottakoon, että miljoonan mäkkipurilaisen ja puolen miljoonan hesesämpylän jälkeen snackyn hampurilainen on erittäin maittava tuttavuus. Limu on tosin yhtä laihaa kuin muuallakin, mutta pidän hienosokeripussia povarissa ja maustan sillä tilanteen mukaan. Tämän ruokapaikan hyvä fiilis alkoi pihalta, ihan kuin olisi kotiin tullut. Autolle oli reilusti tilaa ja jätin sen nälissäni kerrankin katoksen alle oven eteen. Ei sitä nälkäinen viitsi kovin kaukaa aterialle raahautua. Jos tilanteeni olisi ollut vähänkin kriittisempi, olisi pitänyt turvautua johonkin autokaistaan, mistä safkan saa suoraan autoon. Se vastaa tiputusta teho-osastolla. Nyt kävelin omin jaloin sisälle ja tilasin poliisi-aterian. Päätös ei ollut helppo, vaikka olin harjoitellut sitä netissä näppis kuolassa. Sitä vaan jotenkin ruokapaikassa aina jämähtää menun ääreen, kun on niin paljon erilaista ruokaa tarjolla. Kävin kovan taiston pressan ja poliisin välillä, mutta vähemmän poliittinen poliisi voitti. Ateria tilattiin ja maksettiin kassalle, ja sitten pöytään odottamaan safkan valmistumista. Pikaruokapaikoissa on se hyvä puoli, ettei ruokaa tarvitse odottaa kovin pitkään. Jokusen minuutin odottelemisen jälkeen sain annokseni. Kokeilin heti, että mahtuuko hampurilainen kokonaisena suuhuni. Ei mahtunut, mikä on hyvän hampurilaisen merkki. Jos hampurilainen oli hyvä, niin ranskalaiset olivat suorastaan loistavia tuhtiin makuuni. Ei mitään rasvassa vettyneitä makaroonin korvikkeita, vaan sellaisia tuhteja ja tymäköitä koossa pysyviä jötiköitä. Ihastuin niihin taas uudelleen. Söin ensin ranskalaiset ja melkein kuulin Edith Piafin hyräilvän korvaani ranskaksi, että syö, syö, syö Hmmm, vai olikohan se sittenkin takauma edellisestä krapula-aamusta, joka oli yök, yök, yök? Oli miten oli, niin ruoka oli hyvää ja rasva tarttui sormiini, kuten kuuluukin. Syön ranskalaiset aina ensin, sillä haluan poistua purilaispaikasta hampurilaisen maku suussani. Se on varmaan trauma siitä, kun kerran aikoja sitten söin ranskalaiset viimeisenä ja ne olivat ihan vettyneitä löllöjä. Paras ranskalainen on hieman kärähtänyt ja hampaissa narskuva. Siinä tulee rasvan lisäksi myös karsinogeenit. Ei ole terveellistä, mutta ah, kovin maistuvaa ja ruoan maustahan tässä on kyse. Olen niin mukava itselleni, etten viitsi itselle vittuilla syömällä huonosti maistuvaa ruokaa. Nimestään huolimatta hampurilainen ei ollut millään tavalla rinnastettavissa vanhan poliisi-saabin roiskeläppään, ei edes sinne päin. Se oli maittava ja maku oli erittäin pitkään suussa viipyilevä. Taisin maistaa sen vielä seuraavana aamuna herätessäni. Kuinka moni kallis viini saa aikaan sen, ellei nyt satu palailemaan ruokahissillä yläkertaan? Pientä pettymystä aiheutti hampurilaisen koko, se kun olisi saanut olla isompikin. Sitä varten on kyllä tuhdimpi ateria, mutta voisihan tämä olla isompi ja se iso hampurilainen vieläkin kookkaampi. Limu nyt oli mitä 8

9 oli. En ymmärrä miten nuo limut maistuvat nykyisin kovin vettyneiltä. Taitaa olla jotain salaatinsyöjien juonia tuollainen limujen laimentaminen. Kokonaisuutena ateriasta jäi vatsaan hyvä olo ja aimo annos kaloreita. Vähän harmitti, kun en ottanut sittenkin jotain isompaa annosta, sillä nyt minun piti palailla kotiin lähimarketin kautta, josta ostin paketin grillimakkaraa. Vaan huoli pois lukijoilta, en mennyt nälkäisenä nukkumaan. Kiitos ja röyh! Artikkelin on kirjoittanut ja kuvat ottanut Sumuvalo-lehden vieraileva avustaja R. Ahtari. Kyseessä ei ole rekkakuski, vaan makean ja maistuvan ruoan perässä paikasta toiseen ajava ja ruokaa kupuunsa ahtava kulkuri. Lue viimeisin Rutinoff-kirja! 9

10 Kysytään Jööltä Ylikonstaapeli Jöö Sakkohuomenta vaan jokaiselle lapun saaneelle autoilijalle. Mikäli se minusta olisi kiinni, niin Suomessa olisi tuplaten niin monta sakon saanutta autoilijaa, kun täällä on autoilijoita. Nyt kun olen ainoa työntekijä Jöön keskuspoliisissa, niin sakkotulot ovat entistä merkittävämmässä osassa. Ettei tästä Kaaleppi Kardaanin lehdestä tulisi aivan puuta heinää jauhava turhanpäiväinen ajantappoväline, niin lupauduin sakotuskiireideni keskellä kirjoittamaan artikkelin ja vastailemaan avuttomien autoilijoiden ja ties kenen lähettämiin kysymyksiin. Sitä minä en vaan ymmärrä, että saan sellaisia kysymyksiä, että paljonko kello on ja pidetäänkö teillä mattoja lattialla? Vastaan tuollaisiin aina sakkolapulla, jossa en kysy tuloja. Merkkaan ne aina kymppitonniksi kuussa. Keskimääräistä sakon saanutta vituttaa kuin pientä oravaa, jonka ainoan kävyn päälle parkkeerasi Dunloppi. Seuraavaksi kysymyksiin: Traktoriperkeleitäkö kysyy: Maaseudulla ajaessa näkee usein traktoreita, joissa ei ole toimivia valoja eikä vilkkuja. Peräkärrytkin kulkevat takana kuin ajokoirat, pyörät linkuttaen ja valottomina ja kuormaa tippuu tielle kuin EU:n tukiaisia Kreikalle. Miksi poliisi ei tee näille mitään, kun valoton pyöräilijä on kyllä kaupungissa heti virkavallan hampaissa? Jöön vastaus: Miksi et itse istu jokaiselle jakkaralle jonka päivän mittaan näet? Ihan tyhmä kysymys tuollainen, että miksi poliisi ei tee mitään. Jos minä näkisin tuollaisen traktorin, niin kuski lähtisi koppiin ja traktori takavarikoitaisiin valtiolle vaikka sillä syyllä, että sillä on kuskattu ruohoa. Toisaalta, ei valtiolla ole ylettömästi rahaa ajattaa poliiseja pitkien peltoteitä. Kaupungissa etäisyydet ovat pienemmät ja sitä kautta valvonta tehokkaampaa. Salama välähti, minulla ei kysyy: Ajoin 80km/h rajoitusalueella 75km/h ja kameravalvontatolpan salama välähti. Ihmettelen suuresti, että miksi? En ajanut ylinopeutta, meikannut, tekstaillut enkä tehnyt mitään laitonta. Lisäksi autoni on juuri katsastettu ja siinä on varmasti oikeat rengaspaineet. Myös tuulilasin kiveniskemät ovat korjattu eikä uusi pakoputki enää pörise äänekkäästi. Miksi siis välähti? Jöön vastaus: Sehän siis toimi, kiitos luojan, että kytkentäni toimivat, vaikka kävin kolvinkäsittelykurssista vain puolet. Kehotan odottelemaan löysät pöksyissä sakkolappua kotona muutaman viikon. Ellei sitä tule, niin jatkossa ajaisin vieläkin hiljempaa ja tarkastaisin, että moottoriöljy on varmasti ylä- ja alamerkin välissä. Kilvetön kahvimukkeri kysyy: Menetin autostani kilvet viikko sitten. Minun pitäisi käydä katsastamassa autoni, mutta en viitsi mennä katsastuskonttorille, koska siellä ei saa tuoreista pavuista jauhettua kahvia. Kahvi on niin paskaa kuraa, että pitäköön kilvet. Nyt kysyisin, että voinko tehdä itse kilvet vaikka pahvista? Toki pahvi likoaa sateessa, mutta varaan takakonttiin pari ylimääräistä pahvilaatikkoa, niin voin tehdä aina välillä uudet kilvet. Jöön vastaus: Voit tehdä. Odotan jo oikein nautinnosta hymyillen sitä tilannetta, kun minä, sinä ja sinun pahvikilvet kohtaamme tienpäällä. Minä en nimittäin vie kilpiä, vaan vien sen autosi kilpien välistä. Niillä pahveilla voit sen jälkeen pyyhkiä vaikka sinertävän kukertavaa hanuriasi, sen jota hetki sitten kurmuutin nokialaisella nuoriso-ohjaajalla. Tehdä saa, mutta älä jumalauta jää kiinni. Tuleva poliisiko kysyy: Millaista on ajaa poliisiautolla? Jöön vastaus: Aivan helvetin hienoa! Minun virka-mersullani ajaminen on yhtä juhlaa. Epäilen tosin, etteivät kaikki virkaveljeni ole samaa mieltä Mondeon ratin takana. Heidän uravalintansa ei ole sujunut yhtä hyvin kuin minulla. Ja mikä parasta, pysäköinnistä ei tarvitse maksaa. Lommot vituttaa kysyy: Uutta autoani on kolhittu jo monta kertaa markettien parkkipaikoilla. Ruudut ovat niin ahtaat, että läskiperseiset idiootit kolhivat autoni kylkiä ja se alkaa näyttää perunapellolta. Olen ostanut jo pesäpallomailan, jolla ajattelin muotoilla seuraavan kolhijan autoa. Olenko oikeutettu tuohon, vai onko se niin, että vain kalliita autoja saa kolhia parkkipaikoilla? Voin kyllä peltiosan sijasta kilauttaa jonkun lasin paskaksi, niin ei tule maalaushommia vastapuolelle. Ei kait tuollaisesta voi saada sakkoja? 10

11 Jöön vastaus: Vihaan autojen lommottajia, mutta vain omani. Toisten autoja kolhivat ovat potentiaalisia asiakkaitani, joten eipäs nyt oteta sitä pelivälinettä omaan kouraan ja viedä minulta leipää. Mikäli nyt kuitenkin alat huitoa sen mailasi kanssa, niin suosittelen hakemaan lyöntituntumaa omalla autolla treenaten. Parempi vaihtoehto on kuitenkin tarjota lommottajalle liköörikonvehti ja soittaa minulle. Puhallutan sen, niin lähtee kortti rattiksesta, eikä ole sen jälkeen pitkään aikaa kolhimassa toisten autojen peltejä. Eikä minun rankaisuni katso minkä hintaista autoa on kolhittu. Koukussa suuveteen kysyy: Olen tarkka hampaistani. Harjaan niitä noin kuusi kertaa päivässä ja väliajat purskuttelen suuvettä. Missään nimessä en niele sitä, sillä minua alkaa pierettää jos juon sitä. Nyt kuitenkin ajoin puhallusratsiaan ja poliisi ilmoitti minun olevan alkoholin vaikutuksen alainen. Myöhempi tarkkuusalkometripuhallus todisti toisin ja olen syytön. Nyt perään poliisilaitokselta korvausta hävinneestä suuvesipullosta ja menetetystä purskutteluajasta. Eikö poliisikoulussa opeteta suuveden käyttöä, että olisi tällainen seikka selvillä? Ei niillä alkometrien tekijöilläkään taida olla hampaat kunnossa, jos ne kerran reagoi suuveteen. Jöön vastaus: Ei opeteta! Siellä treenataan hinausköyden poikki puremista, eivät siellä heikkohampaiset suuveden purskuttelijat pärjäisi päivääkään. Poliisilaitos ei myöskään maksa mitään korvauksia mistään menetetystä. Ihan omalla vastuulla olet sitä suuvettäsi lotrannut ja mukanasi kuskannut. Otapa vielä kerran asia puheeksi, niin saat sakot vaarallisen aineen kuskaamisesta ilman asianmukaisia lupia. Uskallatko? Tässä kaikki tällä kertaa. Mikäli teille tulee mieleen lisää kysymyksiä, niin tuherrelkaa niitä epäselvällä käsialalla pienille paperilapuille ja lähetelkää ne Sumuvalon toimitukseen viitteellä Kysytään Jööltä. Teidän kesäpainajaisenne Ylikonstaapeli Jöö Ernesti Kilarin ensimmäinen viikko, Korvikeautojen koeajot ja Rutinoff 2 ovat nyt ostettavissa Elisa-Kirjan e-kirjoina. 11

12 Uudet automallit Kaaleppi Kardaani Voinen tällä kertaa ylpeänä esittää, että tämänkertainen uuden automallin esittelyn yhteydessä otetut kuvat ovat omasta kamerastani. Mitään selfietä ette tule minusta näkemään, koska olen Armoitettu Päätoimittaja, mutta autokuviani saatte ihastella. Tällä kertaa Sumuvalo räjäyttää pankin esittelemällä uutukaisen japanilaisen Toyota FCV polttokennoauton, joka on vielä konseptiauto. Toimituksemme veikkailee, että auto tulee kyllä tuotantoon joko tuollaisena, vähäisin muutoksin tai sitten aivan erinäköisenä ja erilaisella tekniikalla varustettuna. Allekirjoittaneella kun on taipumus osua oikeaan ennustuksien kanssa, kröhöm! Tämä auto on käyty kuvaamassa Tokiossa (minä itse kävin). Eihän se mikään Mersu ole, mutta hieman parsimalla siitä saa varmasti kulkupelin vuodeksi tai pariksi. Tankilla saattaa tosin joutua käymään Japanissa, mutta mitäs ostaa niin kaukana tehdyn auton. 12

13 Tuolle pelille luvataan maksimitoimintamatka noin 700 km ja tankin täyttäminen sujuu kolmessa minuutissa, ellei kukaan tollo pistä röökiksi samalla mittarikentällä. Siinä tapauksessa auto häviää sekunnissa takaisin Japaniin. Auto on neljän hengen kuljetin, mikä laittaa viisihenkisiä perheitä epätasa-arvoiseen asemaan. Meillä täällä Suomessa kun on yleensä totuttu viidelle rekisteröityihin autoihin. Lisäksi huippunopeus on niinkin rajallinen, kuin 170 km/h. Joidenkin lähteiden mukaan huippunopeus olisi vieläkin pienempi. Autossa on tehoa noin 134 hevosvoimaa ja se sinkauttaa mokoman polttokennoihmeen nollasta sataseen noin 11 sekunnin tietämillä. Korostan tässä, että tekniset tiedot ovat koottu osin luotettavista ja osin epäluotettavista lähteistä. Osassa tiedoista on ristiriitoja, mutta koska Sumuvalo ei ole tuomioistuin, kehotamme teitä suhtautumaan em. teknisiin tietoihin varauksella. Kuvat ovat kuitenkin aitoja ihan aidosta autosta. Auto on kyllä nätti, ja toimituksemme päätti pienen palaverin jälkeen, että kyllä tuollaisella voisi ajella itsekin, mikäli sitä voi tankata jossain. Sitä odotellessa ajamme dieselikäyttöisellä Mersulla ja Hiacella, ne kun vievät aina perille ja niitä voi tankata joka huoltiksella. Voisimme ajella, tosin varauksella. K.K. Uusin Rutinoff-autohuumoripläjäys. 13

14 Vanhat automallit Kaaleppi Kardaani Hyppäämme nyt vanhan automallin esittelyssä niinkin eksoottiseen autoon kuin Toyotaan. Tämä taas johtuu ihan suoraan siitä, että Transittini hajosi ja ostin sen tilalle Hiacen. Tämän vuoksi jouduin Japaniin ja pääsin tutustumaan Toyotan eri malleihin. Vanhan diesel-mersuni (joka on ykkösautoni) vahvan väännön motivoimana päätin esitellä teille James Bondin käyttämän Toyotan. Tämä kyseinen automalli, eli Toyota 2000GT on esiintynyt Bondin leffassa nimeltä Elät vain kahdesti. Auto on harvinainen, sitä valmistettiin vuosien välisenä aikana 337 kappaletta (Joidenkin lähteiden mukaan 351 kappaletta?). Koneena autossa on 2 litran 150 hevosvoimainen Crownin peruja oleva kuutoskone. Yhdeksässä autossa oli isompi 2.3 litran kone. Bondia varten autosta tehtiin avoversio, mutta tuotantoautot olivat umpimallisia, siis kuvan kaltaisia. Tuota kuvaa kun katselee, niin tulee väkisinkin mieleen, ettei ainakaan E-type Jaguar ole ollut suunnittelijoilla mallina. Varmaan suunnitelleet jotain Fiat 2300 S coupen kopiota, mutta piirrelleet lopulta ihan mitä sattuu. Vahingossahan ne laivatkin seilaavat, vai oliko se sittenkin tuurilla? 14

15 Huippunopeutta Toyotalle ilmoitetaan 220 km/h ja kiihtyvyydeksi 8,6 sekuntia km/h. Aika rivakka peli noin vanhaksi. Koneen suunnittelussa oli mukana Yamaha, joten yksin Toyotalle ei kuulu kunnia auton rivakasta kulkupuolesta. Vaihteistona oli 5-vaihteinen manuaali, paitsi joissain yksilöissä (amerikkalaisten vaatimuksesta) kolmiportainen automaatti. Auton tuotantomäärät jäivät pieneksi, se kun oli kallis kuin piru ja hörppi bensiiniä reippaan puoleisesti ja saastemääräykset tiukentuivat. Auto oli kallis aikoinaan, mutta tänä päivänä se on käsittämättömissä hinnoissa. Toimituksemme harmiksi autosta otetuilla kuvilla ei ole mitään arvoa, mikä on niin väärin ainakin meidän mielestämme. Nättihän tuo on ja ainakin kuvaamani yksilö oli erittäin hyvässä kunnossa. Kuvaamani auto oli kyltin mukaan vuosimallin 1967 MF12 ja export malli, eli mahdollisesti Amerikan vientimalli. Tarkkanäköiset lukijamme voivat bongata auton takaa USA-kilven. Yksi asia on ainakin varma, eivät tuolla mitkään hipit aikoinaan ajelleet, Volkkarit olivat sitä varten! K.K. Tykkäätkö nyplätä pitsiä, juoda teetä pikkusormi pystyssä ja paheksua hiilidioksidipäästöjä? Älä sitten vieraile sivustolla! 15

16 Autosananlaskuja Kaaleppi Kardaani Erittäin laajasti tunnettuna huumoripäätoimittajana (Armoitettuna sellaisena) olen tullut siihen tulokseen, että minun pitäisi kirjoittaa sananlaskut uuteen muotoon. Vanhat alkava jo tympäistä, eikä niistä saa hymyä aikaiseksi kuin joiltain ulkomaalaisilta, joista suomen kieli kuulostaa muutenkin hassulta. Antaa tulla vain kuraa tuulilasiin ja linnunpaskaa katolle, kuulostaa paljon paremmalta kuin lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Eihän näissä kerrostaloissa ole enää mitään entisajan porstuoita ja toiseksi, nykysukupolvet luulevat porstuaa joko uudeksi muotihuumeeksi tai tulevaksi pelijulkaisuksi tai iphonen jännäksi sovellukseksi, joka tekee jotain. Sananakin se on niin vaikea, että tekstinkäsittelyohjelma kaatui kuusi kertaa, kun yritin taivuttaa sitä. Vaan minähän en Armoitettuna Päätoimittajana kompastu ensimmäisen porstuan kynnykseen, vaan jatkan siitä eteenpäin. Seuraavaksi muutamia uusiksi sorvattuja sananlaskuja. Ne ovat vapaasti käytettävissä ja nauraakin saa, jos siltä tuntuu. Ladan alla ruohokin on ruskeampaa. - Aidat ovat maaseudun juttuja, joten autoistumisen myötä aidan takana ollut ruoho on nyt Ladan alla. Aina roiskuu kun kaahataan. - Rapparit ovat nykyisin virolaisia, joten turha heitä on käyttää suomalaisissa sananlaskuissa. Kaahareita nyt on omasta takaa ja sadettakin piisaa, joten lätäköstä kaahatessa roiskuu taatusti. Auta miestä auton kanssa, älä hänen vaimoaan peiton alla. - Kuka nyt tänä päivänä ketään mäessä auttaa, kun jokaisessa moottoroidussa vaunussa on tarpeeksi heppoja. Auton kanssa miestä voi auttaa, mutta vaimoaan kannattaa vältellä, vaikka olisi millainen superpuuma mahtipuskureilla. Ei röpöttävä auto kunnolla kulje. - Koirista ei koskaan tiedä, haukkuva koirakin voi purra jos sitä tarpeeksi ärsyttää. Se on kuitenkin varmaa, ettei röpöttävä auto kunnolla kulje. Ei kaikki ole kromia mikä kiiltää. - Kultaa on autoissa harvemmin missään näkösällä, joten päivitin sen kromiksi. Silti kannattaa olla varovainen, sillä muoviosat näyttävät usein kromisilta. Ei pakoputki autosta kauas putoa. - Omena muuten putoaa kauemmaksi mitä pakoputki, vai kuka on nähnyt omenoita kasvavan 10 cm korkeudella maasta. Kyllä tämä minun versioni on huomattavasti täsmällisempi sananlasku. Haihtu kuin lämpö kuplavolkkarista. - Sahara on suomalaiselle pierulle turhan kaukainen paikka. Lisäksi aika harva suomalainen on käynyt Saharassa piereskelemässä, joten tein tästäkin uuden version. Jos kuplaan jostain tulee hieman lämpöä, niin ei se sisällä viihdy. Joka toisille autoja korjaa, on autonasentaja. Joka toiselle renkaan vaihtaa, se oman selkänsä venäyttää. - Kuopankaivajasta saisi montakin versiota, mutta tässä pari nykyaikaistettua versiota. Kuopat kaivetaan nykyisin kaivurilla, mutta renkaita kyllä vaihdellaan itse ja juostaan sitten lekurissa saikkua hakemassa. Lisäksi toisille autoja korjaaja on aika usein autonasentaja. Kaahaamalla ei tule kuin pikavoittoja. - Hosuminen ja kusipäiset kakarat ovat hieman kyseenalainen asia. Jos tarpeeksi hosuu, niin reisillehän se menee, ei siitä tule edes kusipäisiä kakaroita. Sen sijaan tarpeeksi kaahaamalla tulee taatusti pikavoittoja. 16

17 Pidä tunkkisi, minulla on renkaanpaikkaussarja. - Tämä on uusinta uutta, eikä perustu mihinkään vanhaan. Koettakaapa löytää nykyautoista vararengasta. Sitä ei ole, joten mitä vittua sillä tunkilla enää tekee. Parempi Lada tallissa, kuin Mersu ruostevauriokorjauksessa. - Vähemmän ne naapurit irvistelevät jos on varaa pitää ehjää Ladaa omassa tallissa, kun korjauttaa pankin omistamaa ruostevaurioista Mersua jokaisen kevätkukinnan aikaan. Henkilökohtaisesti en tosin allekirjoita tätä sananlaskua, sillä oma ruosteinen 123-koppainen voittaa minkä tahansa Ladan, vaikka juuri tehtaalta ulos rullanneen. Tämä sananlasku onkin kirjoitettu vain Ladan omistajien itsetuntoa pönkittämään. Ennemmin etuvedolla kiinni omassa pihassa kuin nelivedolla naapurin ojassa. - Tämän rustasin sen takia, kun nelivetomiehet eivät osaa muusta puhuakaan, kuin siitä miten neliveto on yliveto. Auto ilman tehoja on kärsimys. - Ilman viinaa voi teeskennellä vaikka miten, moni absolutisti on sen jo todistanut. Tehotonta autoa sen sijaan ei kukaan voi pitää nautintona, varsinkin jos sillä pitää ajaa rampilta moottoritielle. Jaettu autokyyti on puolta halvempi. - Minä en osaa iloita naapurin isommista tuloista tai kalliimmasta autosta, joten muutin mokoman sutkauksen järkeväksi sananlaskuksi. Ota kaveri kyytiin ja pyydä pistä maksamaan puolet polttoaineista, niin jaettu kyyti on puolta halvempi. Joka halvan auton ostaa, se sitä kestäköön. - Leikitty tässä on jo ihan tarpeeksi ja kestetty ties mitä typeriä ryhmäleikkejä. Aikuisena pitää kestää montaa muuta juttua ennemmin kuin leikkejä. Halvassa autossa sitä kestämistä onkin, on remppaa ja ties mitä omituisuutta. Tyhjä akku pitkästä starttauksesta. - En minä itke pitkän ilakoinnin jälkeen. Yleensä silloin on pää kipeä, mutta se ei itkemällä parane, vaan Buranalla. Akku sen sijaan on taatusti tyhjä liian pitkästä starttauksesta. Joka kortitta ajaa, se kera rikosrekisterin kuolee. - Kuritta kasvaneet ovat monta kertaa tässä maassa päättävissä asemissa ja kunniaakin ovat kerinneet haalia, joten muutin sananlaskun toiseen muotoon. Jos kortitta ajamisesta narahtaa, niin siitä tulee rekisterimerkistä. Voihan se ajastaan poistua, mutta esimerkiksi konsultoimani ylikonstaapeli Jöö kertoi, ettei hän poista mitään tietoja koskaan mistään rekisteristä. Joka kuusen alle pysäköi, saa autonsa varjoon. - Metsurit taitavat olla niitä jotka kuusia kurkottelevat, joten tässä tätä päivää paremmin kuvaava versio. Tosin ilmastoinnin yleistyessä voisi koko kuusi-sananlaskun heivata eläkkeelle. Vaan olkoon toistaiseksi tässä artikkelissa. Joka viimeksi starttaa, on yleensä viimeinen. - Alkuperäisestä sananlaskusta poiketen tämä ei paljon naurata. Mitäs lähtee aina viime tingassa liikkeelle, niin onhan sitä viimeisenä paikalla. Kaksipaikkainen auto on kolmannen bussikyyti. - Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti on kyllä nykyisin niin, että jos kaksi tekee tietynlaisia vispilänkauppoja, niin kyllä niitä korvapuusteja syö lauma asianajajia. Sen sijaan kaksipaikkainen auto on sata varmasti kolmannen bussikyyti. Tässäpä kaikki tällä kertaa. Sananlaskuja olisi ollut enemmänkin, mutta säästin niitä myös seuraavaan numeroon. Eipähän tarvitse joka kertaa miettiä, että mitähän hittoa sitä kirjoittaisi, että saisi lukijat pyörryksiin. Kaskuilemisiin Kaaleppi Kardaani Sumuvalon Armoitettu Sananlaskumestari 17

18 Esittelyssä Nissan Gallery - Yokohama Kaaleppi Kardaani Armoitetun Päätoimittajan ominaisuudessani saan päättää mistä kirjoitan. En minä tätä artikkelia olisi halunnut kirjoittaa, mutta koska Japanin reissullani sake humahti niin päähän, että alkoi olla sellainen jokohama humahuta olotila, joka tosin muuttui aika nopeasti kysymykseen: toire wa dokodesuka? No vessaanhan siinä tuli kiire. Siitä olosta tuli mieleen Yokohama ja päätin, että se olkoon tämän lehden viimeinen artikkeli. Nissanin pääkonttori löytyy Yokohamasta, ja siellä on myös Nissan-galleria. Aika yllättäen sieltä löytyy huomattava määrä Nissaneita. Oli joukossa yksi Datsunkin, eli historiaakaan ei ollut unohdettu, vaikka kyseessä oli pähkä uusi auto. Nissan oli pitkään Tokiossa, mutta siirtyi lopulta takaisin Yokohamaan, josta se on kotoisin. Allekirjoittaneella oli kovin heikko hetki, kun lähdin junalla Tokiosta ja päädyin Yokohamaan. Kawasakin 18

19 kohdalla meinasi jo lentää laatta, mutta sain pideltyä sen Yokohamaan asti. Siellä tulikin sitten muuten paha olo, sillä en nähnyt koko reissulla yhtään Mersua. Itse Nissanin pääkonttori ja galleria löytyivät vallan helposti. Nissan on helpottanut niiden löytämistä ja rakentanut pytinkinsä ihan Yokohaman päärautatieaseman viereen. Lisäksi ne julkaisevat vielä sivuillaan niin tarkan kävelyohjeen kyseiseltä rautatieasemalta, ettei sillä matkalla voi pirulauta eksyä, vaikka mieli tekisi. Paikka sinällään on tyylikäs, siisti, erittäin valoisa ja väljä. Pienet japsit mahtuvat pyörimään siellä vaikka selällään autojensa ympärillä. Mitä minä sitten siellä tein? Sitähän sitä tässä vieläkin ihmetellään, eli siitä ei sen enempää, kun ei ole allekirjoittaneellekaan ihan täysin selvinnyt. Jos joku vastaus pitää virallisesti antaa, niin haluan näin autolehden päätoimittajana jakaa tuon tuskan, siis kokemuksen, muiden lukijoideni kanssa. Villi veikkaukseni on, että ainakin joku osa lukijoista ajaa Nissanilla. Koska tämä on autolehti, julkaisen myös muutaman autokuvan Nissan-galleriasta. Tuota, sitten pieni huomautus näistä kuvista. Kröhöm, koska käytössäni ei ollut valokuvaajaa, otin kuvat itse. Toki täysin ammattilaisen ottein, siis noin niin kuin periaatteessa. Varmaan muistikortin lentomatka sai aikaan sen, että nämä ottamani autokuvat ovat myös omasta mielestäni hieman erikoisia. Juuri näin, niissä on mustat kehykset. 19

20 Ensimmäisessä kuvassa on ihan selvästi punainen Nissani. Tarkempi malli on Skyline 350GT. Noita Skylinen malleja oli siellä useampi. Varmaan joku naisten malli, kun kaikki olivat punaisia. Kyllähän tuon kuvastakin näkee, että hirmuisen tyylikäs autohan tuo on. Tämä kyseinen malli on neliovinen, toisin kuin 370GT, joka puolestaan on kaksiovinen versio. Yritin saada ne samaan kuvaan kun seisoivat siellä vierekkäin, mutta joku käpy tuossa kävi, kun tuli nuo mustat kehykset. Koska emme ole täällä Sumuvalossa vain pienten autojen asialla, niin esittelen tässä ison edustusluokan auton Ciman ja vieläpä erittäin nykyaikaisena hyrpiidinä. Kuten kuvasta näkee, niin kyseessä on edustusluokan iso neliovinen sedan. Muotoilukieli on todellakin ihan jotain muuta, mitä monet muistelevat vanhoista Datsuneista. Unohtakaa ne ja katselkaa tämän tyylikkään auton muotoja. Tosin tuo Nissanin rinkulamerkki tuo mieleen vanhan Almeran, mutta olihan niitäkin sedaneina. Tuplaputkia ei Almeroissa ollut, kuten tässä Cimassa, mikä tuo oman lisän ulkonäköön. Wroom, nyt pitää hieman revitellä kuvien kanssa. Ai että tämä kuvan GT-R on vallan tyylikäs ja virtaviivainen auto. Siinä sitä on nipponin poweria vaikka amerikkalaisille jakaa. Tässä ei olekaan enää pelkät tuplaputket takana, vaan peräti neljä rööriä poistamassa pakokaasuja. Mittaristo tässä on kuin lentokoneessa, mutta eiköhän se aika matalalentoa olekin tällä ajaminen, jos laittaa kengänpohjan pakosarjaa vasten. Onnekseni 20

21 tämä yksikö oli parkissa galleriassa, jotta sain vangittua sen virtaviivaiset muodot kamerallani ja saan ne välitettyä näin teille rakkaat lukijani. Eksoottisista matalalentopeleistä takaisin ihan tuiki tavalliseen Nissaniin. Kuten yläpuolen kuvasta näkee, niin nyt ovat korin muodot jo aivan toisenlaiset. Enää ei takapäässä ole pakoputkiarmeijaa, vaan yksi hentoinen mehupilli päästämässä höyryä. Tämän auton jännin ominaisuus on takaovi, mitä varmaan myös te lukijat ihmettelette minun ohella suuresti. En tiedä mitä ovat japanilaiset insinöörit ajatelleet sitä suunnitellessa, mutta onhan se meikäläisittäin erikoinen ratkaistu. Auton kokoon nähden takakontti on aika pieni, mutta se on sisätilojen kustannuksella. Neljä ovea helpottaa kulkemista. Moottori on aika pieni, mutta eihän tällaiseen kaappiin voi isoa konetta laittaa, kaatuu muuten Cube kurveissa. Viimeisimpänä temppuna kävin Nissanin gallerian kaupassa ja ostin sieltä kynän. Ajatuksena oli piirtää sillä johonkin ruma kuva, mutta unohdin. Kynä oli kiva taittuva mallinen, joten mahtuu pienemmänkin Nissanin hansikaslokeroon. Armoitettu ulkomaankirjeenvaihtaja Kaaleppi Kardaani 21

22 Loppusanat Kaaleppi Kardaani Loppusanat ovat usein lopulliset sanat, niin myös tässä tapauksessa. Se tosin koskee vain tätä numeroa. Jo viime numerossa ilmoitimme, että se saattaa olla viimeinen niin tämäkin saattaa olla lajinsa neljäs ja viimeinen. Suurin osa näistä loppusanoista on kopioitu edellisestä numerosta, sillä mitä sitä hyvää sanaa kirjoittamaan joka kerta uudelleen. Lehdessä olevat kuvat ovat lehden toimituksen tai avustajien ottamia ja niiden copyraitit ovat niiden ottajilla. Piirrokset ovat myös itse piirrettyjä olemattoman huonojen mallien pohjalta. Työ on tehty suomalaisin voimin, vaikka kuvia on myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Emme ole vahingoittaneet kuvien kohteita millään tapaa, vaan kuvaajamme ovat sattuneet paikalle täysin sattumalta. Pieni sana niille tosikoille, jotka luulevat kaiken painetun olevan totta. Tämä lehti tässä on täysin fiktiivinen pläjäys. Jos seassa on joku totuuden siemen, on se kulkeutunut sinne vahingossa ja pyydämme olemaan huomioimatta moista erhettä. Tämä on tarkoitettu vain ja ainoastaan viihteeksi. Mikäli tästä ei ollut edes viihteeksi, niin sitä emme pahoittele. Se on vain lukijan huumorintajuttomuutta. Sumuvalon toimitukseen voi laittaa asian tiimoilta sähköpostia osoitteeseen: kaaleppi.kardaani (ät) mirakle.net Otamme mielellämme vastaan risut, kehut, kehitysehdotukset, juttuehdotukset, kuvat, Mersun työntöavun yms. Tämän(kään) numeron tekemiseen emme ole saaneet lahjuksia, mitä joku voi pitää ihmeenä. Olemme usein kuulleet väitteen, että lehtien vertailujen voittajat olisi lahjottu voittamaan. Niin, me kyllä täällä Sumuvalossa ilmoitamme, mikäli joku voittaa rehellisellä lahjuksella. Linjamme on suora. Muistakaa tarkastaa ilmanpaineet pyöreät pyörivät paremmin! Kaaleppi Kardaani Sumuvalo-lehden Armoitettu Päätoimittaja Huomioikaa, että myös tällä lehdellä on tekijänoikeudet. Lehteä saa levittää eteenpäin ja jakaa ilmaiseksi ihan missä muodossa tahansa, mutta siihen ei saa tehdä muutoksia. Lehden linkit toimivat vain sähköisessä versiossa, joten älkää klikkailko hiirellä tulostettua versiota Rauno Vääräniemi