Pääsiäisen tarhareissumme Tg-Jiuhun 2014

Transkriptio

1 Pääsiäisen tarhareissumme Tg-Jiuhun 2014 Jo perinteiseksi muodostunut pääsiäisen tarhareissumme Tg-Jiuhun alkoi aamuyöllä ja perillä Pro Animals Romanian tarhalla olimme iltaseitsemän aikoihin. Tällä kertaa reissussa mukana minun ja mieheni Jukan lisäksi olivat ensikertalaiset Anita ja hänen tyttärensä Maria Sofia. Matkatessamme Bukarestista vuokra-autolla Tg-Jiuhun näimme teiden varsilla paljon kodittomia koiria ja se vahvisti taas kerran sitä tosiasiaa, että tappamalla koirien määrää ja ongelmia ei voida ikinä poistaa. Kun olimme matkanneet jo lähes kolme tuntia ja käännyttyämme eräästä risteyksestä, huomasimme pienen koiranpennun istuvan risteyksen viereisellä kävelykadulla. Emme voineet pysähtyä risteykseen, mutta emme myöskään voineet jättää tarkistamatta sitä miksi pikkuinen istui yksin kadulla. Jonkin matkaa ajettuamme teimme u-käännöksen ja parkkeerasimme risteyksen läheisyydessä olleen "rakennuksen kuoren" edustalle, huomasimme, että sen sisälle oli hylätty kokonainen orpo pentue. Keräsimme kaikki viisi pikkuista mukaamme sillä emme mitenkään voineet jättää niitä, vaikka tiesimmekin kuinka täynnä PARin tarha on. Pennuille oli jätetty ruoaksi pikkunappuloita sekä juomaksi vettä, mutta paikka jonne pennut oli hylätty, oli kovin outo ja läheinen vilkasliikenteinen tie oli varma surmanloukku. Johdatustako lie se, että yksi pennuista oli tullut istumaan risteyksen läheisyyteen siitä ohi ajaessamme. Ehkä hän sydämessään tiesi, että pieni selviytymisen mahdollisuus on olemassa. Jos pentujen hylkääjä on käynyt katsomassa kuinka ne pärjäävät, on hän löytänyt PAFin käyntikortin ja toivon mukaan tuntenut pistoksen sydämessään. Hylätty, lasinsirpaleita ja muuta roinaa täynnä oleva talon kuori, jonka sisälle pennut oli jätetty. Nutriplus maistui pikkuisille erinomaisesti Vaikka matkanteko onkin raskasta ja arvokasta aikaa siihen kuluu aivan liian paljon, on meidän Tg-Jiuhun päästyämme aivan pakko rientää ensimmäisenä tervehtimään Carmenaa ja satoja koiraystäviämme PARin tarhalle. Perillä Carmena halusi esitellä Tg-Jiussa ensimmäistä kertaa olleelle Anitalle tarhan alueen. Kun olimme kierroksen tehneet ja vaihtaneet hieman kuulumisia, oli meidän vetäydyttävä hotellille yöpuulle. Carmena ja työntekijät jäivät vielä tarhalle iltapuuhiinsa.

2 Ensimmäisen tarhapäivän aamu valkeni harmaana ja sataa tihkutteli. Tarhalle mennessämme poikkesimme Kauflandissa ja paikallisten hamstratessa kärrykaupalla pääsäiseksi ruokaa perheilleen, oli meillä loppujen lopuksi neljät kärryt täynnä koiranruokaa. Purettuamme ruokalastin autoon annoimme parkkipaikalla ja sen liepeillä ruokaa kerjääville koirillekin oman osuutensa. Anitan kanssa riensimme vielä ruokkimaan kadun toisella puolella ollutta pientä koiraa läheisen kerrostalon pihalle. Yksi asukkaista livahti sisälle hyvin syötetty rotikka hihnassa ja pian kumpaisenkin pää ilmestyi alimman kerroksen ikkunaan ihmettelemään mitä touhusimme. Sitten viereemme tuli nainen, joka suolsi mahdottoman sanatulvan suustaan ja pudisteli päätään meidät nähdessään. Kun hän meni ohitsemme kerrostalon ovelle näin kauhukseni, että hänen selässään olleessa läpinäkyvässä pussissa oli kokonainen nyljetty karitsa. Olin vähällä oksentaa siihen paikkaan. Saavuttuamme ruokalasteinemme PARin tarhalle, alkoi sisällä liikehdintä ja tarhan etuosassa majailevat koirat eivät millään malttaneet pysytellä hiljaa. Alkoi äänekäs kuorolaulu, jotta varmasti huomaisimme heidät ja kiirehtisimme rapsuttelemaan. Ja niin tietenkin teimmekin. Vaikka sää olikin sateinen, ei se onneksi ollut kovin kylmä. Osalla meistä oli aika puutteellinen varustus siitäkin huolimatta, että sää oli tiedossamme jo hyvissä ajoin ennen matkaa. Jostakin syystä vuosien takaiset pääsiäisen ajan helteet ovat iskostuneet niin lujasti takaraivoon, ettei halua uskoa sään voivan olla ennusteista huolimatta sateisen ja kylmän. Viime vuonna tosin sateli luntakin eli ilmat ovat heittäneet aikamoista kuperkeikkaa helteisistä vuosista. Minä olin sateesta itsekkäästi iloinen siitä syystä, että kuvaaminen kävi mahdottomaksi ja vaihdoin kameran saksiin ja harjaan. Tarhalta löytyy aina koiria, joiden turkit kaipaavat selvittelyä takuista ja minä olen ottanut kunnia-asiakseni saada mahdollisimman monta "asiakasta" hoidettua. Tällä kertaa ensimmäiseksi käsittelyyn joutui piskuinen leijonan egon omaava ja sen mukaan nimensä saanut Leutzu. Alkuun asiakkaani ei oikein ymmärtänyt mistä on kyse ja yritti puntuilla karkuun. Mutta kun älysin nostaa Leijona-herran korokkeelle, josta hän saattoi tarkkailla valtakuntaansa samalla kun leikkasin takkuja, sujui kaikki erinomaisen yhteisymmärryksen vallitessa. Kesken pikkuleijonan turkin selvittelyn Carmena pyysi minua auttamaan vielä samana iltana Saksaan uusiin koteihin lähtevien koirien turkkien harjauksessa ja kynsien leikkaamisessa. Pikkuleijona käsittelyssäni ja välillä Jukkakin sai selvitellä leijonan harjaa Maria Sofian harjatessa lattiaa. Tiimityötä parhaimmillaan ;)

3 Ihmettelin hieman kuinka puhtaanoloisia Saksaan lähtevät koirat olivatkaan ja miten tarkkaan niitä tuli vielä harjailla. Syy selvisi jälkeenpäin kun saksalainen PARin tarhalla samaan aikaan kanssamme vieraillut Iris kertoi, että Saksassa uudet omistajat haluavat ehdottomasti, että heille tulevat koirat ovat puhtaita ja viimeisen päälle harjattuja. Kerroin Irikselle, että suomalaiset taas ottavat mielellään koirat vastaan "alkukantaisessa" kuosissaan sillä mikäpä on sen parempi tapa rakentaa luottamusta uuteen tulokkaaseen kuin pesten ja harjaten. Kaiken lisäksi Carmenalla ja tarhan työntekijöillä on niin paljon tekemistä muutenkin, ettei heidän aikaansa ole järkevää käyttää koirien pesemiseen ja buunaamiseen uusia koteja varten. Tunnit lentävät siivillä tarhalla ollessa ja ne on käytettävä huolella. Iltapäivällä kaupungin tarhan edustalle kaarsi rankkuriauto, jonka sisällä oli iso valkoinen koira (tosin näimme siitä vain nenänpään). Carmena kertoi, että omistaja oli soittanut rankkureille ja kertonut haluavansa eroon koirastaan, joka söi kanoja. Romaniassa on erikoista se, että kanoille ei tehdä mitään häkkejä, vaan ne tepastelevat vapaana. Harvoin koirat niitä ahdistelevat, mutta toki nälkä ajaa syömään niitä ja ehkäpä tässäkin tapauksessa hylätty koira oli jäänyt vaille hoitoa ja ruokaa, joka oli ajanut sitten syömään kanoja. Koira vietiin kaupungin ulkotarhaan, mutta hänen tarinansa saikin yllättävän käänteen seuraavana päivänä. Rankkuri ei olisi millään halunnut paljastaa mitä autossa oli eikä tietenkään tykännyt yhtään siitä, että otimme kuvia

4 Viiden aikoihin Carmena jo pyysi meitä kanssaan kaupungin tarhalle. Lähden mukaan aina pitkin hampain ja sydän kurkussa, koska vierailu kyseisellä tarhalla aiheuttaa valtavan ahdistuksen. Koska kaupungin tarhan asiat ovat päin helvettiä, on meidän Tg-Jiussa vierailevien kyettävä kohtaamaan tilanne silmästä silmään voidaksemme tarvittaessa todistaa sen, että olemme olleet paikan päällä ja nähneet omin silmin kaiken kurjuuden. Itkienhän me tietenkin kaupungin tarhalta pois tulimme. Carmena kertoi, että kolmena seuraavana päivänä kaupungin tarha on auki yhdeksästä kahteentoista ja paikalla lienee vain yksi työntekijä. Olihan pääsiäinen ja kaupungin tarhan työntekijöiden tuli tietenkin saada nauttia pyhistä lyhyempien työpäivien ja notkuvien ruokapöytien merkeissä. Toisin oli PARin tarhan työntekijöillä, jotka pakersivat tunnollisesti koko pääsiäisen ajan 12-tuntista työpäivää. Nämä pari kuvaa Tg-Jiun kaupungin tarhan sisältä kertonevat tarpeeksi sen tilanteesta. Carmena on yrittänyt tehdä parhaansa auttaakseen ja viimeisten kuukausien aikana Tg-Jiun kaupungin viranomaisille on ehdotettu yhteistyötä, johon ei ole edelleenkään annettu vastausta. Kuuden aikaan illalla saapui PARin tarhan edustalle auto noutamaan kuutta koiraa kuljetettavaksi Saksaan uusiin koteihin. Autossa oli jo entuudestaan kymmenkunta pientä koiraa, jotka oli noudettu muilta tarhoilta. Pientä hämmennystä aiheutti se, että PARin tarhalta mukaan otettaville koirille oli varattu liian pieniä häkkejä, mutta onneksi tilanne selvisi sillä, että PARin tarhalla oli lainata tarpeeksi isot häkit mukaan lähteville koirille ja kaikki koirat, joiden oli tarkoitus päästä pian uusiin koteihinsa pääsivät kyytiin. Kun olimme hyvästelleet uusiin koteihinsa matkaavat koirat, vietimme vielä muutaman tovin tarhalla. Carmena haki minut työpäivän jälkeen kotiinsa, koska meillä oli paljon puhuttavaa. Täytyy kyllä myöntää, että aamuyön tunteina vähäisten yöunien ja pitkien päivien jälkeen eivät aivot välttämättä toimi toivotulla tavalla. Mutta nämä yhteiset keskustelut Carmenan keittiön pöydän äärellä ovat erittäin arvokkaita meille molemmille. Toisen tarhapäivän aamu ei luvannut edellistä parempaa säätä, päinvastoin ulkona puhalsi viiltävän kylmä tuuli jota rytmitti sade. Herättyämme aamuvarhaisella Carmenan kanssa, vietimme tovin siivoten hänen kotinsa yhteydessä olevien koirien tiloja ja minä tietenkin käytin tilaisuutta hyväkseni rapsutellen ja sylitellen Carmenan lemmikkejä. Carmenan puhelin soi aamukahdeksasta alkaen tauotta ja hän hoiteli muiden töidensä ohella suvereenisti tarhaan ja eläinten suojeluun liittyviä asioita. Koska kaupungin tarha sulki pääsiäisen aikana ovensa jo puolilta päivin, oli Carmenalla kiire keitellä soppaannos, jonka hän jakaa päivittäin muun lisäruoan lisäksi kaupungin tarhan koirille. Kymmenen aikoihin Carmenan auto oli lastattu ja suuntasimme nokkamme kohti tarhoja ja päästyämme perille kaupungin tarhan edustalla odotti jo kärsimättömästi ainoa kyseisenä päivänä töissä ollut henkilö. Itse en ehtinyt vaihtaa edes tarhavaatteita ylleni, kun säntäsimme ulkotarhan puolelle ruokkimaan siellä olleita koiria. Minua kosketti ulkotarhalla kaksi pentuetta, jotka vieraat huomatessaan juoksivat ulos pikkukopeistaan ja hakivat huomiota ja mitä ilmeisimmin myös ruokaa. Näillä pennuilla oli turvanaan emot mikä hieman helpotti omaa oloa kuin myös se, että pentueet olivat ulkotarhalla. Huomasin myös pian, että ulkotarhaa reunustavassa verkossa oli reikä ja sitä ihmetellessäni tuli kaupungin tarhan työntekijä selittämään minulle, että toisen pentueen emo käy tarhan ulkopuolella ja käyttää kyseistä reikää. Vei aikansa ennen kuin tajusin asian, koska työntekijä puhui kanasta, joka sitten osoittautui emoksi.

5 Pienet kaupungin tarhalta. Toisen pentueen emo oli hyvin arka, mutta kaipasi kovasti hellyyttä. Ruoka maistui vasta tarhan ulkopuolella. Kaupungin tarhalla vielä ollessamme pihaan saapuivat Saksasta vierailulle tulleet Iris, hänen miehensä Joachim ja ystävänsä Petra. Iris on perustanut Saksassa yhdistyksen, jonka tarkoituksena on auttaa pääasiassa Tg-Jiun kaupungin tarhan koiria. Tietenkin he yrittävät auttaa myös PARin tarhaa mm. ruokatoimitusten muodossa. Meille suomalaisille PARin tarhan ystäville saksalaisten apu on tietenkin mitä tervetullein apu, sillä oltuamme kahdeksan vuoden ajan ainoa tuki, on todella helpotus se, ettemme ole aivan yksin. Ja meidän keskittyessämme auttamaan PARin tarhaa tiedämme, että Iriksen ryhmä tekee parhaansa auttaakseen Tg-Jiun kaupungin tarhaa. Tervehdittyämme lähtivät Iris ja Petra tutustumaan kanssamme kaupungin tarhaan. Tässä lienee turha enää toistaa sen kummemmin tunnelmiamme kyseisen kierroksen aikana. Kaupungin tarhan jälkeen olivat vuorossa PARin tarhan suojatit ja heidän seurassaan sieluni saa todellisen rauhan. Halusin istua jonkin aikaa yksin ystävieni kanssa kyynelten valuessa pitkin poskiani. En kykene kuvaamaan sanoin sitä kuinka rauhallinen ja onnellinen olen silloin, kun saan olla PARin tarhan koirien seurassa. Ainoa huolenaiheeni reissujemme aikana on se, että aikaa on rajallisesti ja minun on siirryttävä "eteenpäin" vaikka kuinka haluaisinkin jäädä tuntikausiksi paikoilleni ja viettää aikaa ystävieni kanssa ilman minkäänlaisia aikatauluja tai velvoitteita. Rakastan PARin tarhan koiria ja haluaisin oppia tuntemaan kaikki uudet tulokkaat sekä luoda luottamuksen arimpiinkin ystäviin. Tällä reissulla yksi herkimmistä hetkistä oli se, että vuosikausia sitten erään kerrostalon asuinkerrosten alle sokkeloisiin perustuksiin lasten heittämä pieni pentu, jota mekin yritimme erään reissumme aikana saada pois talon alta ja joka lopulta saatiin pelastettua PARin tarhalle, tuli vihdoin nuuhkimaan kättäni ja lopulta päätti olla ystäväni nuolaisten sormiani.

6 Sakset ja harja kulkivat koko ajan mukanani ja aina kun tilaisuus tuli, tartuin niihin ja selvittelin takkuja ja harjailin turkkeja. Välillä ympärilläni oli oikein tungosta, kun koirat taisivat ymmärtää, että harjaaminen tuntuu erittäin mukavalta Iltapäivällä koimme yllätyksen, kun edellisenä iltana kaupungin ulkotarhalle viety omistajan hylkäämä koira juoksentelikin vapaana tarhan liepeillä. Onneksemme koira ei arastellut outoja ihmisiä eikä säntäillyt karkuun vaan tuli kiltisti ottamaan vastaan herkkuja. Uutta ystäväämme ei tietenkään voinut jättää hortoilemaan tarhan ulkopuolelle emmekä tietenkään vieneet sitä enää kaupungin tarhalle vaan talutimme PARin tarhan sisäpuolelle. Koiran turkki oli todella onnettomassa kunnossa ja tiesin oitis, että saksilleni ja harjalleni tulisi hieman töitä. Annoin Skipperiksi nimeämäni ystäväni kuitenkin ensin tutustua uusiin ympyröihin. Skipper hengailemassa PARin tarhan edustalla ja toisessa kuvassa yömajassaan PARin tarhalla. Päivämme tarhalla oli päättymässä ja oli aika tehdä hyvän yön kierros. Tarkoitus oli kokoontua vielä puoli yhdentoista aikaan illalla Carmenan veljen perheen luo syömään. Carmenan veljen Sorinin vaimon Simonan (seisoo vasemmalla) loihtimien herkkujen ääressä. Vasemmalta: Iriksen mies Joachim, Petra, Iris, pöydän päässä minä, oikealla Anita ja hänen tyttärensä Maria Sofia sekä Carmena. Meillä oli todella hauska ilta uusien ystäviemme seurassa.

7 Viimeisen tarhapäivämme aamu lupaili hieman parempaa säätä ja olimme siitä iloisia, sillä yksi ja toinen meistä alkoi tuntea jo hiipivän flunssan oireita. Minulla niitä ei onneksi ollut, mutta selkäni oli vihoitellut jo ennen reissuun lähtöä ja yöt olivat menneet kipuillessa, joten olo oli välillä aika zombiemainen. Tarhalle päästyäni kaikki vaivat kuitenkin katosivat kuin taivaan tuuliin ja puhkuin energiaa. Kaufland oli pääsiäisen vuoksi kiinni, joten emme päässeet enää ostoksille. Olimme kuitenkin saaneet jo viedyksi tarhalle noin 700 kiloa ruokaa ja tyydyimme siihen. Olihan meillä vielä edessä tarhan työntekijöiden "lahjominen" ja siihenkin tuli varata jokunen euro. Tarhalle päästyämme vaihdoimme pikaisesti tarhakamppeet yllemme ja säntäsimme kuka minnekin rapsuttelemaan ystäviämme ennen kuin lähtisimme Carmenan kanssa kaupungin tarhalle. Päästyämme kaupungin ulkotarhalle huomasin heti, että suosikkipentuettani ei löytynytkään ja hetken jo pelkäsin, että niille on tapahtunut jotain pahaa. Onneksi selitys katoamiselle tuli pian ja tajusimme, että pennut olivat "karanneet" verkossa olevasta aukosta ulos. Ne löytyivätkin läheisen kallion kolosta ja kannoimme pikkuiset takaisin sisäpuolelle syömään tietäen, että ne eivät enää vankilassaan pysy kun ovat äkänneet kuinka päästä sieltä pois. PARin tarhalle pentuetta ei voinut ottaa, koska tarha on jo ääriään myöten täynnä ja pennuilla on kuitenkin suhteellisen hyvät mahdollisuudet selvitä emon ollessa lähellä ja Carmenan ruokkiessa niitä päivittäin. PARin tarhalla jatkuivat omalta osaltani vielä parturoinnit ja harmittelin sitä, kuinka aika rientää ja tekemistä olisi niin paljon. Yritin siirtää ajatukset pois lähestyvistä hyvästeistä ja ottaa kaiken ilon irti vielä jäljellä olevasta ajasta. Vasemmassa kuvassa Skipper saa vapautuksen takuistaan ja oikeassa kuvassa haastavin asiakkaani tämän reissun aikana. Pieni hellyyspakkaus halusi mieluummin halata ja pussailla kuin olla hiljaa paikallaan parturoitavana. Lopulta teimme sopimuksen, että viiden minuutin välein halaamme ja pussailemme. Patricia kertoi jälkeenpäin yrittäneensä leikata pikkuisen takkuja siinä onnistumatta. Samoin hän ihmetteli sitä kuinka uskallan olla niin reipasotteinen Skipperin suhteen, vaikka koira on vasta tullut ja vielä outo. Kerroin Patricialle, että olen tutustunut Skipperiin jo useamman tunnin ajan ja se tuntuu meistä ikuisuudelta. Jossakin välissä oltuani täysin keskittynyt takkutukan leikkuuseen, kuulin Carmenan kutsuvan minua lounaalle. Asuntovaunulle oli tuotu Simonan herkkuja ja iloinen picnic ystävien seurassa saattoi alkaa.

8 Maittavan lounaan jälkeen jatkoimme puuhastelujamme tarhalla ystäviemme seurassa ja tietenkin meillä oli tärkeä tehtävä edessämme eli lahjoitimme tarhan viidelle työntekijälle tupakka-askit ja 50 euroa kullekin. Voitte vain kuvitella kuinka onnellisen yllättyneitä työntekijät olivat lahjastamme ja toki se toi meillekin niin mahdottoman hyvän mielen.

9 Anita ja Maria Sofia vetäytyivät alkuillasta hotellille pakkaamaan ja levähtämään hetken ennen kuin ajomatkamme kohti Bukarestia alkaisi kymmenen aikoihin illalla. Jukkakin vetäisi "kauneusunet" autossa, mutta minä en millään malttanut pysähtyä vaan seurustelin ystävieni kanssa niin kauan, että minut oli pakko miltei kantaa pois tarhalta. Ennen hyvästejä sain vielä yllätyslahjan tarhan työntekijöiltä. He olivat opetelleet laulamaan englanniksi Happy Birthdayn ja se sujui niin mallikkaasti, että tarhan koiratkin yhtyivät kuoroon. Tämän vuotinen syntymäpäivä jää varmasti ikimuistoisimpien joukkoon. Vaikka tarhalta lähteminen on aina yhtä vaikeaa, lohduttaudun sillä, että jos en lähde välillä pois en voi palata takaisin. Carmenan mielestä edellä mainittu kuulosti kuulema enemmänkin vitsiltä. Kiitos Anitalle ja Maria Sofialle mahtavasta matkaseurasta. -Kiia- Tarhareissukuvia