Tutkimustehtäviä hindulaisuuden harjoittamisesta

Transkriptio

1 Tutkimustehtäviä hindulaisuuden harjoittamisesta 1. Kumbha mela Kumbh mela on kolme kuukautta kestävä hindujen pyhiinvaellusjuhla. Tapahtuma järjestetään kolmen vuoden välein joko Allahabadin, Haridwarin, Ujjainin tai Nashikin kaupungissa. Kyseiset kaupungit ovat valikoituneet juhlapaikoiksi, koska vanhan tarun mukaan niiden alueille tippui kuolemattomuuden nektaria jumalien ja demonien taistelussa. Kerran 12 vuoden jaksossa pidetään Allahabadissa maha kumbha mela, johon osallistuu kymmeniä miljoonia ihmisiä, mikä tekee siitä maailman suurimman joukkojen kokoontumisen. Tänä vuonna kumbha mela järjestetään esimerkiksi helmikuussa kolme kertaa ja huhtikuussa 5 kertaa. Hindut uskovat Gangesissa kylpemisen puhdistavan kylpijät synneistä ja vapauttavan heidät elämän ja jälleensyntymän kierteestä. Peseytyminen tehdään paitsi itselle, myös niiden ystävien ja sukulaisten puolesta, jotka eivät osallistu pyhiinvaellukseen. Naga babat ovat vaeltavia askeetteja, jotka palvovat Sivaa. He ylistävät Sivaa juhlan aikana. 2.Diwali Diwali eli deepavali on hindujen tärkeä vuotuinen juhla, jota viettävät myös sikhit ja jainalaiset. Diwalin suora käännös tarkoittaa valon tai lamppujen juhlaa, ja se symboloi hyvyyden voittoa pahuudesta. Diwalin kunniaksi sytytetään lamppuja ja järjestetään ilotulituksia. Nimeä diwali käytetään Pohjois-Intiassa ja Nepalissa, kun taas deepavali-nimi on käytössä Intian eteläisemmissä osissa.

2 Diwalia vietetään Ashwayua-kuukauden lopussa, joka sattuu yleensä loka-marraskuun vaihteeseen. Juhla kestää viisi päivää. Monille hinduille se on uuden vuoden alkamisjuhla. Se on myös sikheille tärkeä juhla, Kultaisen temppelin perustamisen vuosipäivä. Intiassa diwalia vietetään kansallisena juhlapäivänä uskonnosta riippumatta. Erityisesti Länsi-Bengalissa diwalia juhlitaan suuren jumalattaren, Devin voittona pahuudesta, erityisesti sotaisan neitojumalatar Durgan hahmossa. Yhdeksän yön (Navaratri) ajan jumalatarta palvotaan hänen monissa muodoissaan. Kolmena ensimmäisenä päivänä palvotaan viisauden ja oppimisen jumalatar Sarasvatia, jolloin kukaan talossa ei saa tehdä työtä eikä opiskella, koska opiskelun ja työn välineet lasketaan Sarasvatin alttarille lepäämään jumalattaren siunattaviksi. Kolmena seuraavana päivänä juhlistetaan Lakshmia, vaurauden, onnen, elinvoiman ja hyvinvoinnin jumalatarta, ja pyydetään tältä hyvää onnea tulevaksi vuodeksi. Viimeisten kolmen päivän ajan kunnioitetaan Kalia, jotta tämä raivaisi esteet tieltään ja poistaisi hengellisen että maallisen pimeyden. Toisten myyttien mukaan diwalia juhlitaan Raman Sri Lankassa kukistamien demonien voiton kunniaksi. Diwali on virallinen vapaapäivä Intiassa, Nepalissa, Sri Lankassa, Myanmarissa, Mauritiuksella, Guyanassa, Trinidad ja Tobagossa, Suri a essa, Malesiassa, Si gaporessa ja Fidžisaarilla. Diwali on nykyään myös hyvin kaupallinen juhla, esimerkiksi festivaalin sivuilla myydään diwali karkkeja, viestejä ja tavaroita laidasta laitaan. 3. Ganges Ganges on suuri joki, jonka pääuoma virtaa Intiassa ja Bangladeshissa, sivujoet myös Kiinassa ja Nepalissa. Se on kilometriä pitkä. Joki saa alkunsa Himalajalta, Gangotrijäätikön sulamisvesistä. Alakanandajoen yhdyttyä siihen se virtaa Pohjois-Intian tasangoille. Bangladeshissa Ganges ja Brahmaputra yhdistyvät muodostaen yhden maailman suurimmista suistoalueista ennen laskemistaan Bengalinlahteen. Ganges on hinduille pyhä joki. Sen uskotaan

3 tulevan taivaasta ja voivan siten pestä pois synnit, jos siinä kylpee. Merkittävin pyhiinvaelluskohde on Sivan pyhä kaupunki Varanasi, jonne tullaan erityisesti viimeiselle pyhiinvaellukselle ennen kuolemaa, sillä Varanasissa kuolemisen katsotaan olevan oikotie taivaaseen. Samasta syystä monet haluavat tuhkansa ripoteltavan jokeen. Ganges-joki on hyvin saastunut. Ganges-jokeen on upotettu ruumiita, joita ei hindulaisuuden mukaan tarvitse krematoida. Esimerkiksi lapset, pyhät miehet, raskaana olevat naiset ja käärmeen puremaan menehtyneet ovat päätyneet Ganges-joen pohjaan ilman polttohautausta. Suurimmat ympäristöongelmat syntyvät kuitenkin muista syistä. Raskas teollisuus sekä maatalous, varsinkin joen ylävirran valuma-alueella, lisäävät sekä ympäristölle että ihmisille haitallisten aineiden määrää jokivedessä. 4. Temppelit Mandir on hindulaisuuden temppeli. Se on yleensä pyhitetty jollekin jumalalle. Pääjumalan lisäksi temppelissä kunnioitetaan yleensä myös muita tähän liittyviä jumalia. Temppelin seinissä ja muissa osissa on kuvia, jotka kertovat jumalan elämänvaiheista ja niihin liittyvistä tapahtumista. Temppelit on usein rakennettu kivestä. Vanhimmat temppelit on kaiverrettu kallioon. Kaikkien temppelien keskeinen arkkitehtuuri on samanlainen. Jumalan kuva murti on sijoitettu nelikulmaiselle korokkeelle. Sen yläpuolella nousee pyramidimainen, Meru-vuorta kuvaava kupoli. Tämä osa on kaikkein pyhin, ja siellä bramiinit suorittavat rituaalit. Keskeisen torni ympärillä on kolmelta sivulta avoin, pilarien kannattelema halli. Sinne uskovaiset kerääntyvät osallistuman rituaaleihin. Siellä suoritetaan myös uskonnolliset tanssit. Keskushallin ympärillä on pihamaa, joka voi olla avoin tai muurien suojaama. Pihamaalle tullaan portin eli gopuramin kautta. Cholan elävät temppelit ovat temppeleitä Intian eteläisessä Tamil Nadun osavaltiossa. Ne on rakennettu Chola-dynastian aikoina. Temppeleistä suurin ja kuuluisin on Brihadisvaran temppeli Thanjavurissa, joka on ollut UNESCOn

4 maailmanperintökohde vuodesta Mahabodhi-temppeli on buddhalainen temppeli Bodhgayassa Intiassa, paikassa, jossa Buddha saavutti valaistumisen. Temppeli on rakennettu noin vuotta sitten. Temppeli on yksi buddhalaisten pyhimmistä paikoista ja tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita. Unesco lisäsi temppelin maailmanperintöluetteloon vuonna Temppeli on hindulaisille paikka, johon tullaan keskustelemaan Jumalan kanssa. Hindulaiset kiittävät Jumalia temppeliuhreilla. Uhraamalla pyritään saamaan Jumalan huomio ja samalla pyydetään jotain. Palvoja tulee osalliseksi jumalallisesta voimasta, kun hän saa papin siunaaman uhrilahjansa takaisin. Temppelipapit ovat asiantuntijoita rituaalien suorittamisessa. Heidän ei ole tarkoitus antaa minkäänlaista moraalista opetusta. 5. Häät hindulaisuudessa Avioliitto on hinduille uskonnollinen velvollisuus, jolla on erittäin tärkeä merkitys sosiaalisessa elämässä. Kastilaitos vaikuttaa suuresti hindulaisten avioliittoon. Avioliittoilmoitukset tehdään ensisijaisesti kastin mukaan. Häät ovat yleensä ylelliset. Tilaisuus järjestetään yleensä morsiamen kotona, usein suuressa teltassa, joka on sisustettu kukilla, värikkäillä koristeilla ja koruilla. Myös puutarhassa, pihalla, suljetulla kadulla tai aukiolla voidaan häät järjestää. Vieraita on paljon ja heille tarjoillaan ruokaa kolmen päivän ajan. Ennen hääseremoniaa sulhanen saapuu perheineen ja ystävineen morsiamen kaupunkiin ja hänelle järjestetään tervetuloseremonia. Aterian jälkeen sulhanen ja morsian seisovat koristellulla lankulla ja papit pitävät huntua heidän välissään. Papit laulavat häälauluja ja vieraat heittelevät heidän päälleen riisiä ja jyviä. Morsiamen isä luovuttaa tyttärensä sulhaselle. Morsian hieroo santelipuutahnaa sulhasen otsalle ja sulhanen tekee punaisen merkin morsiamen otsalle koko avioliiton ajaksi. Riisiä ja ghee-voita uhrataan tuleen ja pappi lausuu mantroja. Hääpari lausuu häävalat jumalien edessä ja ottaa seitsemän rituaalista

5 askelta, jotka kuvaavat heidän yhteistä taivaltaan elämän halki. Morsiamen vanhemmat antavat sulhaselle lahjoja ja hääpari kiedotaan puuvillaan ja heille toivotetaan onnea. Morsian pesee kätensä, minkä jälkeen hääpari rukoilee itselleen menestystä, rikkautta ja dharmaa. Kumpikin pukeutuu myös kulta- tai hopeaketjuun, joka symboloi kahden suvun yhdistymistä. 6. Hautajaiset hindulaisuudessa Kuolema ja hautajaiset sen ovat jälleensyntymiseen uskoville buddhalaisille tärkeitä, koska kuoleva on saatettava huolellisesti uuteen elämään. Hautauksen yleinen muoto on polttohautaus, joka suoritetaan mieluiten luostarin krematoriossa. Vainajan tuhka kerätään, ja kolmentoista päivän kuluttua se sirotellaan mereen tai pyhään jokeen, kuten Gangesiin. Omaiset pukeutuvat sadan päivän ajan mustiin. Hautajaisissa ei ole sallittua pukeutua punaiseen, vaaleanpunaiseen tai oranssiin, koska ne ovat onnen värejä. Aviomiehen kuoltu leski saattaa tehdä polttoitsemurhan eli satin. Se on ollut pääasiassa aatelissukujen tapa eikä se saa siunausta hindulaisista pyhistä kirjoituksista. Tiukan lainsäädännön vuoksi seremonia suoritetaan nykyään erittäin harvoin. Leskiä pidetään myös huonon onnen tuojina. Ylempien säätyjen lesket eivät saa avioitua uudelleen tai olla sukupuolisuhteissa kenenkään kanssa.