Aika ja ajanlasku - Aikakausia ja ikäkausia - Mari Kyllönen Didrichsenin taidemuseo, Helinä Rautavaaran museo, Suomen Kellomuseo

Transkriptio

1 AikAkAuSiA JA ikäkausia Heti ryhdyttyään mittamaan aikaa, ihminen alkoi myös jakaa sitä osiin. Ajanlaskussa käytetyt osaset kuten tunti, päivä ja vuosi ovat meille tuttuja. lisäksi ihminen on jaotellut menneisyyttä ja joskus jopa tulevaisuuttakin erilaisiin aikakausiin. Samoin elämänkaari on monissa kulttuureissa jaettu erilaisiin ikävaiheisiin. ajan PyÖrän Osat Hindulaisessa filosofiassa aika jaetaan eripituisiin kausiin jotka toistuvat suuressa ajankierrossa. Ajanpyörän kierros koostuu neljästä vaiheesta tai aikakaudesta eli yugasta. Aikakaudet ovat keskenään eri pituiset. Aikausista pisin on täydellisyyden aikakausi krtayuga, jota seuraavat lyhyemmät asteittain rappioituvat ajat tretâyuga ja dvâparayuga. Viimeinen, lopullisen rappion aikakausi kaliyuga on kestoltaan lyhyin. Neljä aikakautta muodostavat kokonaisen kierroksen, mahâyugan, joka toistuu yhä uudestaan. Joidenkin käsitysten mukaan toisto tapahtuu niin, että neljännestä kaudesta siirrytään ensimmäiseen. Toinen tulkinta on, että rappion kauden jälkeen aikakaudet etenevät käänteisessä järjestyksessä. Jälkimmäistä näkemystä voisi kuvata edestakaisin pyörivänä pyöränä, joka aina kierroksen päätyttyä vaihtaa suuntaa. Aikakausien kestoista on erilaisia mielipiteitä. Useimmiten ajatellaan pisimmän täydellisyyden ajan kestävän 4000 vuotta ja sitä seuraavien aina tuhat vuotta vähemmän. Jokaiseen aikaan kuuluvat myös välikaudet, joiden kuluessa siirrytään aikakaudesta toiseen. Yhteensä mahâyugan kesto on vuotta. Usein ajatellaan näiden vuosien edustavan jumalien vuosia, jotka ovat 360 kertaa ihmisten 1

2 vuosia pidempiä. Toisin sanoen mahâyugan pituus olisi kaiken kaikkiaan vuotta. Intialaiset olivat ihastuneet suuriin, jopa käsityskyvyn ylittäviin lukuihin. Yugat eivät ole ainoa aikayksikkö hindulaisuuden ajankierrossa, vaan niitäkin pidempiä ajan jaksoja on mahâyugaa vastaa yhtä kalpaa eli Brahmanin päivää. Tavallisissa vuosissa kalpan pituus on vuotta. Brahman päivää seuraa aina saman mittainen Brahmanin yö, joka on olemattomuuden kausi. Brahman on hindujen nimitys maailman sielulle ja sen olemassaolon perimmäiselle tarkoitukselle. Menneisyyden kultakaudet Eurooppalaiset filosofit pitivät pitkään itsestään selvyytenä, että menneisyys oli ollut jollain tavoin nykyisyyttä parempaa aikaa. Historia jaettiin kausiin, joissa parempaa ajanjaksoa seurasi aina huonompi. Nykyäänkin historia on jaoteltu erilaisiin kausiin kuten antiikkiin, keskiaikaan ja uuteen aikaan, mutta kausia ei enää laiteta paremmuusjärjestykseen. Jo antiikin kreikkalaiset jakoivat myyttisen menneisyytensä kausiin. Kaukaisimpana menneisyydessä oli kulta-aika, joka oli joutilasta yltäkylläisyyden aikaa. Kultakauden ihmisten ei tarvinnut tehdä työtä tai kärsiä vanhuuden vaivoja. Kultaaikaa seurasivat hopea-aika, pronssiaika ja heerosten eli sankarien aika. Jokainen aika oli edeltäjäänsä vaivalloisempi ja ihmiset huonompia. Kreikkalaiset ajattelivat itse elävänsä viidettä aikaa, joka oli rappeutunut rauta-aika. Kreikkalaisten myyttiin menneisyyden kultakaudesta ja ajan aiheuttamasta rappiosta liittyi myös toivo siitä, että tulevaisuudessa asiat voisivat olla paremmin. Pessimistit ajattelivat tosin rappion johtavan tuhoutumiseen. Samanlainen käsitys ajan kulusta muinaisuuden paratiisista tuskien ja rappion kautta uuteen paratiisiin kuuluu myös kristilliseen aikakäsitykseen, joka muotoutui länsimaisen aikakäsityksen perustaksi. Keskiajan eurooppalaiset jakoivat menneisyytensä onnelliseen aikaan paratiisissa ja sitä seuranneeseen lain aikaan, josta kerrottiin Vanhassa testamentissa. Jeesuksen elämä merkitsi historiassa käännettä armon aikaan, jonka lopuksi uskovat pääsisivät taivaaseen ja ikuiseen autuuteen. Ennen viimeistä tuomiota uskottiin kuitenkin koittavan kaaoksen ja rappion aikakausi. 2

3 Keskiajan lopulla eurooppalaiset jakoivat historian kuuteen tuhatvuotiseen kauteen, jotka vastasivat luomiskertomuksen kuutta päivää, joiden aikana Jumala raamatun mukaan loi maailman. Tiedemiehet yrittivät raamatun avulla laskea maailman iän ja päätyväit noin kuuteen tuhanteen vuoteen. Irlannin arkkipiispa James Usher ( ) sai laskelmastaan jopa niin tarkan, että väitti Jumalan luoneen maailman 22. lokakuuta 4004 eaa. Nykyään tiedämme maapallon olevan huomattavasti vanhempi. Tieteessäkin uskottiin edelleen raamatun todistusvoimaan ja kuuden tuhatvuotisen kauden jälkeen koittavaan paratiisinomaiseen aikaan. Nykyisin käsitys tulevaisuudesta ja menneisyydestä jakautuu kahtia. Yksien mielestä entisinä aikoina elämä oli yksinkertaisempaa ja aidompaa eli parempaa. Toiset ajattelevat tulevaisuuden tuovan tullessan parempia aikoja sekä vaurautta tekniikan ja tieteen kehittymisen myötä. Siirtymäriitit Siirtymä- eli ikäkausiriitit tarkoittavat erilaisia tapoa ja perinteitä, jotka liittyvät ihmisen siirtymiseen ikäryhmästä toiseen. Niiden avulla on jaksotettu ihmisen elämää erilaisiin ikäkausiin, joita ovat esimerkiksi lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Siirtymäriittejä on kaikissa kulttuureissa. Meille tuttuja siirtymävaiheita ovat kouluun meno, vanhojen tanssit, häät ja vaikkapa eläkkeelle jääminen. Rituaalissa siirtyminen erilaiseen asemaan yhteisössä tehdään näkyväksi ja saatetaan näin kaikkien tietoon. Siirtyminen ikäryhmästä ja elämän vaiheesta toiseen on suuri tapahtuma ja merkittävä niin ihmiselle itselleen kuin koko yhteisöllekin. Syntymä Syntymä on hyvin konkreettinen siirtymä ihmisen elämässä. Elämän alkuun liittyvä nimen antaminen on useissa kulttuureissa tärkeä riitti, jossa tullaan osaksi yhteisöä. Monissa afrikkalaisissa uskonnoissa esiintyy ajatus sielunvaelluksesta ja jälleensyntymästä. Syntyvän lapsen ajatellaankin usein olevan joku esi-isän uudelleen ruumilliistuma. Esimerkiksi Länsi-Afrikassa asuvat jorubat voivat antaa lapselleen nimen Babatunde, isä on palannut tai Yetunde, äiti on palannut. 3

4 Joruboiden keskuudessa lapsen nimen voivat myös määrätä synnytyksen olosuhteet, kuten syntyminen juhlapäivänä, jalat edellä tai napanuora kaulan ympärillä. Myös kaksoset nimetään erityisellä nimellä; ensin syntynyttä kutsutaan Taiwoksi ja toisena syntynyt saa nimen Kehinde. Yleensä lapsen nimenantoseremonia on kahdeksan päivän kuluttua syntymästä. Jorubojen kaksosia esittävä ibeji-patsas. Helinä Rautavaaran museo Myös Väli-Amerikan mayojen elämässä syntymä oli tärkein tapahtuma, sillä syntymäpäivän uskottiin määrittävän ihmisen luonnetta ja kohtaloa. Emme valitettavasti tiedä tarkkaan, minkälainen mayojen syntymään liittynyt siirtymäriitti oli. Hieman pohjoisempana Meksikossa eläneiden asteekkien kerrotaan toimineen lapsen syntyessä tiettyjen rituaalien mukaan. Kylän pappi laati rituaalisen tzolk in-kalenterin päivämäärän perusteella lapselle horoskoopin ja suoritti erityisen seremonian, joka sitoi lapsen kyseiseen päivämäärään. Syntymän päivämäärän toivottiin tietysti olevan mahdollisimman onnekas, joten jos syntymä sattui erityisen epäonniselle päivälle saatettiin rituaalin suorittamista vitkutella. Näin saatiin lapselle onnekkaampi syntymäpäivä. Aikuistuminen Aikuistumisrituaaleja järjestetään kaikkialla maailmassa. Suomalaisille tuttuja esimerkkejä voivat olla: ripille pääsy, penkkarit tai vaikkapa armeija. Rituaaleilla ilmoitetaan ympäröivälle yhteiskunnalle, että nuoren rooli yhteisössä muuttuu ja hänestä on tulossa täysivaltainen yhteisön jäsen. Useissa 4

5 kulttuureissa naimisiin meno on mahdollista vasta aikuistumisriitin jälkeen. Monissa Afrikan kulttuureissa tytöille ja pojille järjestetään erilaiset aikuistumisrituaalit. Rituaaleissa on usein kysymys juuri siitä, että nuoresta tehdään täysivaltainen nainen tai mies. Usein aikuistumisrituaalit liittyvät myös seksuaalisuuteen, koska täyteen aikuisuuteen kuuluu melkein kaikissa maailman yhteiskunnissa lasten hankkiminen. Useissa heimoissa initioitavat lapset viettävät jonkin aikaa eristettynä yhteisöstä. Eristämisen aikana nuorille opetetaan yhteisön tapoja ja sääntöjä. Monesti näistä riiteistä on luovuttu modernimman elämäntavan myötä. Muinaisten mayojen keskuudessa aikuistumiseen liittyvää juhlaa kutsuttiin nimellä jumalten laskeutuminen. Juhla järjestettiin tyttöjen ollessa noin 12-vuotiaita ja poikien 16-vuotiaita. Sen aikana riisuttiin pois lapsuuden aikaiset korut. Juhlaa varten valittiin huolella päivä, joka olisi enteiltään mahdollisimman onnekas. Seremonian aikana lapset lahjoittivat papille kaakaopapuja ja sulkia ja jumalille uhrattiin erityistä alkoholijuomaa, jonka jälkeen pappi leikkasi helmet poikien hiuksista ja tyttöjen äidit riisuivat lapsiltaan simpukkavyöt. Vasta tämän juhlan jälkeen vanhemmat saivat alkaa etsiä pojalleen vaimoa. Initiaatioon voi myös liittyä erilaisia kokeita, joissa nuoren tulee todistaa taitavuutensa ja rohkeutensa. Esimerkiksi Papua-Uuden-Guinean poikien aikuistumisrituaaleihin kuuluu hurjan benjihypyn tekeminen. Avioliitto Avioliitto on yksi tärkeistä elämään kuuluvista siirtymäriiteistä sillä perinteisesti sen ja lasten hankkimisen ajatellaan kuuluvan kaikkien elämään. Avioliitto on aikuistumisriitin kanssa yksi aikuisuuden kynnyksistä. Voidaankin sanoa, että monissa kulttuureissa aikuistumisriitti aloittaa polun aikuisuuteen, ja vasta avioituminen ja lasten saaminen tekee nuoresta täyden aikuisen. Ennen avioon astumista jorubat pyytävät neuvoa ennustajalta. Jos ennustus on suotuisa, voidaan avioliitto solmia. Häiden yhteydessä uhrataan jumalille ja esi-isille, jotta liitto saisi siunauksen. Jorubojen kielessä avioliittoa tarkoittava sana igbeyawo merkitsee morsiammen kantamista, sillä 5

6 hääiltana morsian kannetaan sisään taloon. Samalla tavalla myös Suomessa sulhanen joskus nostaa morsiammen kynnyksen yli yhteiseen kotiin. Myös muinaiset mayat luottivat enteisiin avioliittoa solmittaessa. Kylän tietäjä tutki tarkkaan avioon aikovien horoskoopit, sillä niiden oli sovittava yhteen. Myös nimien oli soinnuttava yhteen, jotta liitto ei kariutuisi heti ensimmäiseen riitaan. Useissa kulttuureissa avioliitto on ollut ennen kaikkea liitto kahden suvun välillä. Jotta liitosta tulsisi mahdollisimman kestävä, maksettiin häiden yhteydessä myötäjäisiä. Mayjojen keskuudessa sulhasen vanhempien oli maksettava morsiamen isälle. Tinkiminen saattoi kestää viikkokausia, sillä isä tietysti tahtoi tyttärestään mahdollisimman korkean hinnan. Myötäjäistavaroiden lisäksi sulhasen oli tehtävä työtä appivanhempiensa pelloilla viidestä kuuteen vuotta, ja vasta sen jälkeen hän saattoi vapaasti viljellä omia peltojaan. Suomessakin avioliittoon kuuluivat ennen vanhaan myötäjäiset. Niiden osana morsian vei uuteen kotiinsa kapiot eli liinavaatteet, jotka hän oli valmistanut ennen avioon astumista. Kapiot olivat myös merkki nuoren naisen taitavuudesta käsitöissä. Morsiammen vanhemmat maksoivat myötäjäiset, mutta myös sulhasen tuli antaa morsiammelleen huomenlahja. Huomenlahja jäi kokonaan vaimon omaisuudeksi ja takasi toimeentulon, jos hän jä leskeksi. Kuolema Monissa uskomusjärjestelmissä uskotaan jonkinlaiseen kuoleman jälkeiseen elämään. Sen takia hautajaiset ovat olleet tärkeä siirtymäriitti, jossa menehtynyt omainen on saatettu matkalle tuonpuoleiseen. Afrikassa hautaustavat vaihtelevat heimosta ja jopa kylästä riippuen. Usein menehtynyt haudataan nopeasti, mutta varsinaisia hautajaisia juhlitaan vasta myöhemmin. Perheen täytyy yleensä kerätä huomattavasti varoja hautajaisia varten, joten ne pidetään kuukaudesta vuoteen hautaamisen jälkeen. Ystäville ja muille yhteisön jäsenille hautajaiset ovat tanssin ja pitojen juhla, jossa muistellaan vainajan onnistunutta elämää. Perheelle se on muutakin, nimittäin hautajaisten yhteydessä varmistetaan, että menehtyneen henki pysyy hyväntahtoisena perhettä kohtaan. Niinpä pidot tanssiesityksineen ovat 6

7 tärkeä sosiaalinen tapahtuma, mutta myös uhrilahja esi-isille ja menehtyneelle perheenjäsenelle. Mayojen uskomusten mukaan tie tuonpuoleiseen oli hankala, täynnä vaaroja ja koettelemuksia. Kun kuolema kohtasi mayaylimyksen, hänet haudattiin temppeliin upeiden uhrilahjojen kanssa. Hallitsijoiden kasvoille asetettiin jadeiittinaamio, jotta manalan valtiaat tunnistaisivat heidät ja voisivat antaa heille arvoisensa kohtelun. Tavallinen kansa hautasi kuolleensa talojensa alle ja antoi heidän mukaansa vaatimattomammat uhrilahjat. Jadeiittihelmiä sujautettiin kuolleen suuhun jauhetun maissin kera, jotta vainajalla olisi maallista ja henkistä evästä matkallaan tuonpuoleiseen ja tulevaan elämäänsä. Mayaylimykset haudattiin jadeiittinaamio kanssa. Didrichsen taidemuseo, Stina Ericsson 7