Toimiston aukioloajat. Yhdistyksen hallinto. Hallitus Varajäsenet: Matti Karhu Tuula Leino

Transkriptio

1

2 Yhteystiedot Julkaisija Uudenmaan Parkinson-yhdistys ry Saimaankatu 1, HELSINKI, puh , Vastaava: Heikki Teräväinen Toimitussihteeri: Soili Semkina Toimituskunta: Gordin Ariel, Granqvist Katja, Erähalme Liisa, Hokkanen Raimo, Kaakkola Seppo, Karjalainen Risto, Kauppi Soile, Kutvonen Esko, Lehmusvaara Iiris, Lähde Marja-Leena, Mikkonen Irja, Mustonen Kaarina, Mustonen Seija, Nykänen Kari, Sounela Jorma, Teräväinen Heikki, Valpas Ari Taitto: Soili Semkina Kansi: Lasse Riikonen Tilaukset ja osoitteen muutokset: Yhdistyksen toimisto puh Vuonna 2006 kolme numeroa, tilaushinta 30 Jäsenille lehti tulee jäsenetuna Ilmoitusten myynti: Uudenmaan Parkinson-yhdistys ry Painos: 2000 Paino: Savion kirjapaino Oy Seuraava Parkkis ilmestyy helmikuun lopulla Toimiston aukioloajat Yhdistyksen toimisto on toistaiseksi avoinna ma 12-16, ti 9-12, to 9-13, pe Yhdistyksen hallinto Hallitus 2007 Puheenjohtaja: Heikki Teräväinen Varapuheenjohtaja: Raimo Hokkanen Jäsenet: Liisa Erähalme Ariel Gordin Katja Granqvist Seppo Kaakkola Aila Kuittinen Markku Syrjänen Varajäsenet: Matti Karhu Tuula Leino Tilintarkastajat Raili Eloranta Marja Saastamoinen Tuula Wainio (varalla) Suomen Parkinson-liitto ry Liittokokousedustajat: Seppo Bütt Liisa Erähalme Katja Granqvist Raimo Hokkanen Matti Karhu Tuula Leino Varaedustajat: Kari Nykänen Rolf Åberg Yhdistyksen jäsenet liittohallituksessa: Heikki Teräväinen Aila Kuittinen Liikuntavastaavat: Kainu Mikkola Kari Nykänen Suomen Parkinson-liiton Etelä-Suomen aluesihteerin Soile Kaupin toimisto on yhdistyksen tiloissa, puh ja , Suomen Parkinson-liiton kotisivut: Parkinson-kerhojen yhteystiedot Kerho Yhteyshenkilö Puhelin Sähköposti Borgå - Porvoo Katja Grangvist katja.granqvist@pbezone.net Espoo Seija Mustonen seija.mustonen@nic.fi Helsingforsnejdens Bror Wikman carita.mansikka@taloverkot.fi Helsinki-eteläinen Ilkka Pulkkinen ilkka.pulkkinen@welho.com Helsinki - itäinen Marjatta ja Tauno Valtonen Helsinki - koillinen Risto Stordell Helsinki - läntinen Raimo Hokkanen raimo.hokkanen@pacius.net Hyvinkää Aili Myllynen upy.ry@kolumbus.fi Keski-Uusimaa Kari ja Mia Nykänen kari.nykanen@kolumbus.fi Kirkkonummen seutu Aila Kuittinen aila.kuittinen@kolumbus.fi Etelä-Kymi Marja-Leena Lähde marjaleena.lahde@kymp.net Pohjois-Kymi Mikko Helminen mikko.helminen@kohdex.com Lohja Pekka Laurila Mäntsälä Sinikka Schlobohm sinikka.schlobohm@pp.inet.fi Nurmijärvi Matti Iivanainen/Salli Mikkola salli.mikkola@luukku.com Vantaa-Myyrmäki Marjatta Terrihauta marjatta.terrihauta@nettiviesti.fi Vantaa-Tikkurila Västra Nyland Sinikka Kourunen Nils Lindroos remite@saunalahti.fi upy.ry@kolumbus.fi 2

3 Sisältö 4 Parkinsonin taudin periytyvyydestä Heikki Teräväinen 5 Kasvutekijät Parkinsonin taudin hoidossa Seppo Kaakkola 7 Ensi kertaa laastari Parkinsonismin oireisiin Heikki Teräväinen 8 Stamcellernas roll vid behandling av Parkinson s sjukdom Ariel Gordin 9 Mrs. Parkinson Risto Karjalainen 10 Etelä-Kymen kerhon matka Haapasaareen Iiris Lehmusvaara 11 Aluesihteerin palsta Soile Kuppi 12 Warszawa pozdrorwienia! Irja Mikkonen ja Liisa Erähalme 15 Pukkaliiga Kari Nykänen 16 Neljä näkökulmaa, yksi tapahtuma Esko Kutvonen, Iiris Lehmusvaara, Seija Mustonen, Kari Nykänen 18 Aktiveringskurs i Lappnor Katja Granqvist 19 Jaettu ilo on moninkertainen ilo Kaarina Granqvist 19 Ilmoitustaulu 20 Omenainen tarina Ari Valpas 21 Kerhot toimivat Uutena tulokkaana Tämä on ensimmäinen syksyni töissä Uudenmaan Parkinson-yhdistyksessä. Näiden muutamien kuukausien aikana minulle on avautunut aivan uudenlainen maailma. Aikaisemmin en tiennyt Parkinsonin taudista juuri mitään. Tutustumispaketteja lähetellessäni olen nyt ehtinyt perehtyä niin levodopahoitoon kuin Parkinsonin taudin historiaan. Olen myös lueskellut vanhoja Parkkiksia. Niistä on erityisesti jäänyt mieleen kerhojen monenlaiset tapahtumat. Jokaisesta jutusta välittyy kerhojen lämmin ja rento tunnelma. Kerhotoiminta on varmasti antoisimpia asioita yhdistyksessä ja lähimpänä jäsentä. Työn mukana on tullut myös haasteita. Kädessänne oleva Parkkis-lehti on esimerkki tällaisesta urakasta. Kiitoksia kaikille, jotka osallistuivat tämän lehden tekoon! Lopuksi pyytäisin, että lähettäisitte palautetta lehdestä. Haluaisin kuulla, mikä oli kiintoisaa ja tarpeellista, mistä halutaan lukea lisää ja mistä ei. Voin siten kehittää lehteä vastaamaan jäsenten toiveita ja tarpeita. Joulunodotusta! Helsingissä Soili Semkina Yhdistyksen joulujuhla Parkkis kiittää ilmoittajia! Juhla pidetään Kinaporin palvelukeskuksessa, Kinaporinkatu 9, Helsinki. Kahvitarjoilu ja viihteellinen ohjelma alkavat kello Tervetuloa! Tue yhdistyksen toimintaa Tue rahallisesti yhdistyksesi toimintaa, jos se ei rasita talouttasi. Tukesi palautuu kokonaisuudessaan jäsenistön eduksi, koska niin hallituksen jäsenet kuin muutkin aikaansa yhdistyksen toiminnalle antaneet ovat tehneet tämän korvauksetta. Lahjoitukset: Nordea Uudenmaan Parkinson-yhdistys ry 3

4 Lääketiede Parkinsonin taudin periytyvyydestä Teksti: Heikki Teräväinen Noin 70 vuotta sen jälkeen kun James Parkinson oli vuonna 1817 kuvannut Parkinsonin taudin, ranskalainen neurologi Gowers esitti ensi kertaa, että sairaus saattaisi olla kytkettynä perimään. Hän oli havainnut, että noin 15% potilaista oli parkinsonismiä myös suvussa. Sairauden periytyvyydestä on tämän jälkeen keskusteltu, eikä asiaa ole vieläkään erityisen hyvin ymmärretty. Osaltaan asian vaikeatajuisuus johtuu sairauden historiasta; eri tauteja, joihin liittyy samanlaisia oireita ja löydöksiä kuin Parkinsonin tautiin, ei ole aiemmin osattu erottaa toisistaan. Parkinsonismisairauksien joukosta ovat lähes poistuneet viruksen aiheuttamat tautitapaukset, mutta on myös opittu tuntemaan monia uusia Parkinsonin tautia muistuttavia sairauksia. Tämä ongelma on nykyisin hyvin tiedostettu ja viimeaikaiset tutkimukset onkin pyritty tekemään tiukoin diagnostisin kriteerein toivoen tämän selventävän asiaa. Tiedetään varmuudella, että joillakin harvoilla potilailla sairauden syynä on ollut jokin ulkoinen tekijä ja joillain tautiperimä. Kuitenkaan suurimmalla osalla sairastuneita ei näitä tekijöitä ole voitu osoittaa. Vaikuttaakin siltä, että periytyvä Parkinsonin tauti on hyvin harvinainen. Tällaisia sukuja toki tunnetaan ja tunnetaan myös useita eri geenimuutoksia (esim á-synukleiini ja parkin-geenit) joihin liittyy parkinson-oireisto eli parkinsonismi. Näitä sairauksia luonnehtii monesti sairastuminen nuorena ja usein jossain määrin tavanomaisesta Parkinsonin taudista poikkeava oireisto ja/tai sairauden kulku. Tutkimukset kaksosilla, joista ainakin toisella oli Parkinsonin tauti, ovat antaneet ristiriitaista tietoa periytyvyydestä: Osassa on katsottu, ettei viitettä periytyvyyteen ole, että toisellakin kaksosista olisi tauti. Toisissa tapauksissa nuorena sairastuneilla kaksoispareilla tehdyissä selvityksissä on katsottu olevan viittettä periytyvyyteen. Pari vuotta sitten Ruotsissa julkaistiin laaja kaksosilla tehty selvitys. Sen mukaan merkitsevää viitettä periytyvään sairauteen ei löytynyt. Samana vuonna Yhdysvalloissa julkaistiin tutkimus, jossa kaikki suvun jäsenet yhden kunnan alueelta tutkittiin tai ainakin pyrittiin tutkimaan. Tämän mittavan selvityksen mukaan Parkinson potilaan omaisilla on 1,7 kertainen riski sairastua tautiin verrattuna muuhun väestöön. Edellä todetusta voi päätellä, että Parkinsonin tautia sairastavan potilaan omaisilla saattaa todella olla hivenen muuta väestöä suurempi riski sairastua Parkinsonin tautiin, vaikka selvää geeniperimää suvussa ei olisikaan kyetty osoittamaan. Sairauden synty voi kuitenkin olla seurausta useammasta samanaikaisesta ja samaan suuntaan vaikuttavasta asiasta, esimerkiksi perimän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. 4

5 Lääketiede Ympäristötekijöistä on viimeaikoina ehkä eniten kiinnostuttu kasvisuojelumyrkyistä, koska osalla niitä on rakenteellisia samankaltaisuuksia erääseen pyridiinijohdannaiseen (MPTP), joka on aiheuttanut parkinsonismia sekä ihmiselle että eräille eläimille. Nykyisin sen apinamallia käytetään jopa eläinkokeissa kehitettäessä Parkinsonin taudin lääkkeitä. Jotkut tutkimukset ovat tukeneet ajatusta kasvisuojelumyrkkyjen merkityksestä, toiset eivät. Tänä vuonna lokakuussa julkaistiin viimeisin tutkimus (Movement Disorders 2006:21, ), jonka mukaan kasvisuojelumyrkkyjä käyttäneillä miehillä olisi muita miehiä enemmän Parkinsonin tautia. Kun tulokset eivät ole yksiselitteisiä, niin tutkijat pohtivat jälleen kerran myrkkyjen ja perimän mahdollista yhteisvaikutusta. Kokonaisuus on siis monessa mielessä epävarma ja tutkimukset jatkuvat eri puolilla maailmaa, myös Suomessa Parkinson-säätiön tuella. Kasvutekijät Parkinsonin taudin hoidossa Teksti: Seppo Kaakkola Hermoston kasvutekijät ovat valkuaisaineita, joita tarvitaan erityisesti hermoston kehittymisen aikana sikiökaudella. Niiden vaikutuksesta syntyy erityyppisiä hermosoluja, kuten esimerkiksi liikehermosolut, dopamiinisolut, ja hermoratayhteydet. Eli ilman kasvutekijöitä ei syntyisi normaaleja aivoja, selkäydintä eikä ääreishermoja. Kasvutekijöitä tarvitaan myös aikuisella ihmisellä ylläpitämään hermojen toimintaa ja estämään niiden kuolemaa. Hermoston kasvutekijöitä tunnetaan kymmeniä. Eri kasvutekijät vaikuttavat erityyppisiin hermosoluihin. Parkinsonin taudissa erityisesti aivojen dopamiinisolut tuhoutuvat ja sen vuoksi on ajateltu, että ne kasvutekijät, jotka ylläpitävät dopamiinisolujen toimintaa, olisivat myös hyviä lääkkeitä Parkinsonin taudin hoidossa. Ne voisivat mahdollisesti estää dopamiinisolujen ennenaikaista kuolemista ja parantaa yhä elossa olevien dopamiinisolujen toimintaa. Aivojen tukikudoksesta (gliasta) peräisin oleva kasvutekijä (GDNF) on ollut suurimman kiinnostuksen kohteena, koska se on soluviljelmissä lisännyt huomattavasti dopamiinisolujen kasvua. Myös Parkinsonin taudin eläinmalleissa se on lievittänyt tai jopa parantanut eläinten Parkinsonin tautia. GDNF:n kuten muidenkin kasvutekijöiden ongelmana on, että ne eivät imeydy suun kautta otettuna, koska valkuaisaineet hajotetaan suolistossa. Myöskään suoneen annetusta GDNF:stä ei ole hyötyä, sillä se ei mene aivoihin ns. veriaivoesteen takia. Tämän vuoksi se on ruiskutettava suoraan aivoihin. Tämäkin on ihmisellä mahdollista, mutta edellyttää ns. stereotaktista aivoleikkausta, jossa asennetaan letku tyvitumakkeeseen tai aivokammioon.letku yhdistetään kannettavaan pumppuun, joka pumppaa ainetta tasaisesti aivoihin. On ilmeistä, että näin monimutkainen menetelmä soveltuu pienen potilasmäärän kokeelliseen tutkimukseen, jossa halutaan saada selville, onko GDNF:stä mitään hyötyä Parkinsonin taudissa. Ensimmäisessä potilastutkimuksessa GDNF:ää annettiin 38 Parkinson-potilaalle aivokammioon kahdeksan kuukauden ajan kuukauden välein ja osalla tutkimusta jatkettiin aina 20 kuukauteen saakka. Kontrolliryhmässä 12 potilasta sai tehotonta ainetta (lumetta). 5

6 Lääketiede Tässä tutkimuksessa GDNF:llä ei ollut mitään vaikutusta Parkinsonin taudin oireisiin. Sen sijaan se aiheutti sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointia, oksentelua, puutumista ja painon laskua. Tutkijat arvelivat, että GDNF ei aivokammioon annettuna levinnyt tyvitumakkeiden dopamiinisolujen alueelle ja oli siksi tehoton. Seuraavat tutkimukset tehtiin niin, että GDNF:ää ruiskutettiin suoraan aivokudokseen aivojen tyven tumakkeisiin (striatumiin) alueelle, jossa dopamiinisolujen hermopäätteet sijaitsevat. Ensin tehtiin kaksi avointa tutkimusta, toinen Englannissa, jossa oli mukana viisi potilasta, ja toinen Amerikassa, jossa oli mukana kymmenen potilasta. Näissä tutkimuksissa potilaat saivat jopa kahden vuoden ajan GDNF:ää. Molemmissa tutkimuksissa tulokset olivat myönteisiä. GDNF näytti lievittävän Parkinsonin taudin oireita ja potilaat saattoivat vähentää lääkitystään. Koska hyvään tutkimukseen kuuluu, että mukana on kontrolliryhmä, joka ei saa aktiivia ainetta ja että potilas ja tutkija eivät tiedä, mitä ainetta kukin potilas saa, tehtiin seuraavaksi laajempi kontrolloitu tutkimus USA:ssa. Tässä tutkimuksessa 17 potilasta sai striatumiin GDNF:ää ja toiset 17 potilasta sai lumetta kuuden kuukauden ajan. Tässä tutkimuksessa GDNF: stä ei saatu merkitsevää hyötyä Parkinsonin taudin oireisiin. Aivojen dopamiinisolujen määrä näytti kuitenkin olevan GDNF-ryhmässä vähän suurempi, kun tätä selvitettiin PET-tutkimuksella. Haittoina osa potilaista koki päänsärkyä ja puutumista, ja lisäksi oli kohtalaisen paljon laiteongelmia. Tämän tutkimuksen jälkeen GDNF:n valmistajatehdas Amgen ilmoitti lopettavansa tämän aineen tutkimukset Parkinsonin taudissa. Valmistaja katsoi, ettei GDNF ole tehokas Parkinsonin taudissa. Lisäksi he ilmoittivat, että kroonisissa eläinkokeissa GDNF oli aiheuttanut pikkuaivojen hermosolujen tuhoutumista. Tämän jatkona eräät potilaat, jotka olivat saaneet GDNF:ää ja jotka olivat kokeneet siitä hyötyneensä, vaativat hoidon jatkamista ja asia on mennyt oikeuskäsittelyihin saakka, jossa valmistaja on voittanut asian. Nämä huonohkot GDNF-tulokset eivät ole sentään lannistaneet uskoa siihen, että hermoston kasvutekijät voisivat kuitenkin olla hyödyllisiä Parkinsonin taudin hoidossa. Esimerkiksi nyt yritetään antaa kasvutekijä aivoihin toisella tavalla eli aivoihin ruiskutetaan muunnettua virusta (virusvektori), jossa on kasvutekijän geeni ja aivot alkavat paikallisesti tuottaa kasvutekijää. Paraikaa on menossa pieni kokeilu neurturiini-nimisellä kasvutekijällä, joka on läheistä sukua GDNF:lle. Tässä tutkimuksesta ei ole käytettävissä vielä mitään tuloksia. Tunnetaan myös monia muita aivojen dopamiinisoluihin vaikuttavia kasvutekijöitä, joista on saatu lupaavia tuloksia soluviljelmissä ja eläintöissä. Toivotaan, että jokin näistä olisi mahdollisesti se tekijä, joka toimii myös ihmisellä ja saisi aikaan läpimurron Parkinsonin taudin hoidossa. Asian selvittäminen vie valitettavasti monia, monia vuosia. 6

7 Laastari sisältää rotigotiini-nimistä lääkettä, jota myydään kauppanimellä Neupro. Rotigotiini kuuluu dopamiinin tavoin vaikuttavien aineiden ryhmään. Sen vaikutus on periaatteessa samantapainen kuin jo käytössä olevilla tablettimuotoisilla lääkkeillä (esim Requip ja Sifrol ). Rotigotiini imeytyy huonosti vereen suun kautta otettuna, mutta sen ominaisuudet sopivat suhteellisen hyvin ihon läpi annosteltavaksi. Suhteellisen hyvin siksi, että valmistajan tietojen mukaan vereen imeytyvä osa laastarissa olevasta lääkkeestä vaihtelee kohtalaisen paljon eri henkilöillä (40 % ja 70 % välillä). Tämä on hyvä huomioida hoidossa. Laastareita on useita eri vahvuuksia, joissa kussakin on sama määrä lääkettä neliösentillä. Lääkkeen vahvuus kasvaa laastarin kokoa lisäämällä. Lääkettä todennäköisesti myydään 2,4 mg, 6 mg ja 8 mg vahvuuksilla, millä tarkoitetaan sitä määrää lääkettä, mikä imeytyy vereen. Laastarissa on lääkettä hyvinkin kaksinkertainen määrä mitä sen vahvuudeksi ilmoitetaan, koska lääke ei kokonaisuudessaan imeydy laastarista sinä aikana kun se on iholla. Tämä on hyvä huomioida laastareita hävitettäessä ja hoitaa asia siten, etteivät esimerkiksi lapset pääse niihin käsiksi. Laastari asetetaan kerran päivässä iholle (esimerkiksi aamulla aina likimain samaan aikaan) vaihtaen sen paikkaa päivittäin. Hoito aloitetaan samoin kuin muilla vastaavilla valmisteilla pienellä annoksella totuttaen lääkkeeseen kasvattaen annosta pikkuhiljaa. Lääkkeen mahdolliset haitat ovat olleet samantapaiset kuin muilla dopamiinin tavoin vaikuttavilla aineilla, esim. pahoinvointi. Lisäksi erilaisia ihon ärsytys-oireita verraten runsaasti, likimain joka kolmannella, vaikka ennalta laastariherkiksi tiedettyjä ei tutkimuksiin otettu. Ihon ongelmien vähentämiseksi suositetaankin, ettei ainakaan kahteen viikkoon laastaria asetettaisi samalle kohtaa ihoa. Jos menee magneettikuvaukseen, niin laastari Lääketiede Ensikertaa laastari Parkinsonismin oireisiin Teksti: Heikki Teräväinen Useita lääkevalmisteita voi annostella laastarilla iholle, josta lääke imeytyy vereen. Näitä on saatavana muun muassa ihon puuduttamiseen, sydänlääkkeenä (nitro), hormonikorvaushoitoon, kivun, huimauksen, matkapahoinvoinnin hoitoon ja tupakasta vierottamiseen. Vuoden 2007 alkupuolella todennäköisesti myös Parkinsonin taudin hoitoon on saatavana laastarimuotoinen lääkevalmiste. pitää ottaa pois, koska siinä on metallia. Lääke auttaa kaikkiin tavanomaisiin Parkinsonin taudin oireisiin ja sen erityisetuna voidaan pitää tasaisempaa ympärivuorokautista lääkevastetta tablettihoitoon verrattuna. Rotigotiini lääkettä on verrattu Suomessakin käytössä olevaan tablettimuotoiseen ropiniroli (Requip )-lääkkeeseen. Tässä vertailussa noin 90 % rotigotiini-hoidetuista potilaista käytti suurinta vuorokausiannosta (8mg). Ropiniroli oli vertailussa tehokkaampi. Kun tietää näiden lääkkeiden tehon olevan suhteessa niiden annokseen, niin yksin tähän tehoeroon ei ole syytä kovastikaan tuijottaa. On huomioitava, että ropiniroli-lääkkeen annos lääketestissä oli merkittävällä osalla myös varsin suuri: noin 1/3 osa käytti 24 mg vuorokaudessa mitä meillä Suomessa harvoin tapaa. Rotigotiiniä ei ole vielä erityisen laajalti tutkittu. Tutkimukset on tehty pääasiallisesti vasta sairastuneilla, jotka eivät ole käyttäneet levodopa-lääkkeitä, joten uskoisin että käyttö varmaankin rajataan juuri tähän potilasryhmään. Potentiaalista käyttäjäkuntaa ajatellen asia ehkä olisi juuri päinvastoin, koska vastasairastaneilla ei juurikaan ole yöllisiä ongelmia, ei nielemisvaikeuksia eikä suurta päivittäistä lääkemäärää. 7

8 Vad är en stamcell? Med stamceller avser man celltyper i ett tidigt utvecklingsstadium. En befruktad äggcell är en stamcell. Denna delar sig och blir 2, 4, 8, 16 och småningom otaliga stamceller. Stamcellerna differentieras småningom medan fostret utvecklas till de mest mångfacetterade celltyper; de utvecklas till benceller, broskceller, matsmältnings organens celler, hjärtrmuskelceller, nervceller osv. De utvecklade cellerna kan sedan endast förökas till likadana celltyper, dvs. nervceller förökas endast till att bli nervceller, broskceller blir endast broskceller osv. Varifrån får man stamceller? Ju tidigare skede av stamcellens utveckling, desto större förmåga har de att bilda olika celltyper. Sålunda kan man samla stamceller i samband med konstgjord befruktning.vid konstgjord befruktning befruktas i allmänhet flera äggceller för säkerhetens skull, eftersom befruktningen inte lyckas med alla äggceller. I allmänhet använder man endast en eller två äggceller. Sålunda kan man vid stamcellsforskining använda de celler som blivit över vid denna 8 Lääketiede Stamcellernas roll vid behandling av Parkinson s sjukdom Texten: Ariel Gordin Många forskargrupper yrkar på att stamceller kunde bli lösningen vid behandling av Parkinson s sjukdom i framtiden. Ungefär för två år sedan, våren 2004, lyssnade jag på ett föredrag, där kända stamcellsforskare berättade att behandling med stamceller skulle vara verklighet redan inom några år. Men vilken är sanningen i dag? procedur. Dessa odlas i laboratorier i försöksförhållanden där de förökar sig och alla celler blir likadana. Det har dock konstaterats, när de överförts till försöksdjur, att detta kan leda till en oreglerbar tillväxt, och resultatet kan vara att det bildas cancerceller. Med hjälp av vissa tillägsfaktorer har man hos försöksdjur i endel fall dock lyckats åstadkomma och styra förökningen av olika celler till den önskade cellinjen. Praktiska och etiska problem Våra kunskaper om stamceller och hur man reglerar och styr deras tillväxt är för tillfället otillräckliga och det behövs ytterligare mycket forskning på detta område innan man kan styra dessa celler i en specifik riktning så att man får en önskad cellinje, t.ex. en dopaminergisk cellinje. Användningen av embryonala celler för att erhålla stamceller förknippas med många etiska problem. Dessa spelregler diskuteras fortsättningsvis livligt. Upprättandet av så kallade stamcellsbanker diskuteras även idogt, dvs. tillvarataga olika celltyper kunde sålunda användas senare för att t.ex.bota olika typer av blodsjukdomar. Artikkeli on aikaisemmin julkaistu suomeksi Parkkiksessa 3/05. Stamceller vid behandling av Parkinson s sjukdom? När man strävar att sköta patienter med Parkinson s sjukdom, borde dessa celler programeras så att de utvecklas i en specifik riktning; vid Parkinson s sjukdom till nervceller som producerar dopamin. Dessutom borde dessa nya celler kunna söka sig till rätt plats i hjärnan, vid denna sjukdom till den skadade substantia nigra, svarta kärnan, och dess dopaminerga områden. Dessa nya dopaminerga celler borde även bilda nätverk med andra nervcellstyper. Stamcellsforskningen som förknippas med Parkinson s sjukdom är ännu på laboratorie- och djurförsöks stadium. Forskning med djurmodeller har ännu ej gjorts i tillräklig mån. Man vet helt enkelt för lite om människans stamceller för att man i en nära framtid kunde framskrida till försök med patienter. Å andra sidan har man redan lyckats använda stamceller för att sköta vissa sjukdomar. Stamceller som bildar benmärgsceller samlas genom benmärgspunktering från friska personer och stamceller kan även isoleras från navelblod vid födslar och även från perifert blod. Dessa överförs sedan till patienter med vissa blodsjukdomar. Stamceller ges även åt cancerpatienter, som behandlats med cytostatika, då deras blodcells värden är låga. Denna typ av behandlig med stamceller används alltså som stöd-

9 Pakina behandling hos cancerpatienter. Dessa metoder är sålunda redan praktisk medicin. Rätt information till patienter I början av 1990-talet raporterades det om synnerligen lovande resultat vid transplantation av dopamin producerande celler till patienter som haft långtkommen Parkinson s sjukdom. Optimismen var dock överdriven och denna metod blev inte en praktisk behandlingsform. Även om man nu inte med säkerhet vet om man kan utveckla en effektiv och trygg behandlingsform av Parkinson s sjukdom med människans stamceller, finns det inte heller orsak till överdriven pessimism. I medlet av 1970-talet arbetade jag som läkare vid njurkliniken vid Universitets sjukhuset i Helsingfors. På den tiden gjordes de första njurtanspantationerna i Finland. De flesta misslyckades. I dag är njurtransplantation nästan rutin och resultaten är ypperliga. Detta berodde på en långsiktig och konsekvent forskning, som förde kunskapen framåt. Så även i stamcellsforskning.. Å andra sidan bör man heller inte ge en för optimistisk bild åt patienterna om en framtida behandlingsmöjlighet. Detta är en av orsakena varför jag skrev denna artikel. Denna artikel baserar sig på föredrag som skribenten har åhört, på de articklar han läst och framför allt på den förtjänfulla artikeln av Timo Otonkoski som publicerats i Helsingin Sanomat. Rauhallista joulunodotusta toivottaa: Kirkkonummen Uimahalli Kirkkonummen Fysikaalinen Hoitolaitos Supermarket Senaattori Kirkkonummen Sanomat Kirkkonummen Katukeittiö Tukka-Taiturit Pesula Pekka Kivini RMV-Korut Oy Matkahaukka Oy KIRKKONUMMI Laalin Parketti Oy Hautauspalvelu Begravningstjänst Ab BO R. Linström puh Oy Auto-Ljunqvist Fysigator Oy Puh Sampo Pankki Oyj Kirkkonummi Autoilija Jari Kuronen Suomen LM Ericsson Kirkkotallin Apteekki Kirkkonummen kunta Kyrkslätt kommun Kirkkonummen suomalainen seurakunta Mrs. Parkinson Olen mennyt naimisiin, hissun kissun, ehdoitta, Mrs. Parkinsonin kanssa. Hän tahtoi pitää tunnetun tyttönimensä. Tulemme kyllä toimeen, olemme samaa lihaa - tosin, aamulla rouva vitkastelee, ei vauhtiin pääse, eikä valpastu. Ottaa lääkkeensä. Tunti, toista - sitten tokenee, kuin ei mitään muistaisi menneestä; on heti valmis, joka lähtöön. Aamupäivä on auteretta; työtä, touhua, ajatusten aivoriihtä, kuten ennen poikamiehenä, pitkää päivää puurtaen. Päivälääkitys unettaa - käymme torkulle, yhtä kyykkyä unten maille. Heräämme horroksesta - katselen vaimoa; liike, liikkeet, liikehdintä, liikkeelle lähtö harkittuine, kohmeisine suoritteineen, kuin hidastetuissa kuvissa olisi. Iltalääkkeet. Olemme niin uppoutuneita tekemisiin, ettemme edes tiedosta toisiamme; tajua, että meitä on kaksi. Iltayöstä vaimoni on yhä vireä, ei malttaisi hiljaa maata; nyhtää käsivartta, etten vain saisi unta - kiehnää oikein. Aamuyöstä raukeamme syvään uneen - tallenteiden pikaskannaus yllättää usein; kiintoasemat eheytyvät ohessa. Sormusta en antanut, ei ollut tarvetta - käsikahva kertoo liitostamme ja suhteen syvyys käy yhä ilmeisemmäksi. Kynkkää ei saa auki, lääketiede ei anna avainta; kavaljeeriasentoni näkyy kumaraisena kohteliaisuutena kaikille. Onko hän yhä vain ihastunut, ote ei heltiä hetkeksikään? Tosi rakkautta tämä on, todella tarrautumista toiseen. Vaimoni kävelee kammeten, ei muista kiireen käsitettä; jahkaa, tuumaa, vaikka tietää, mitä tänään pitäisi tehdä. Hyvä on harkiten mennä - hallitusti hiljaa, hillitymmin; hoppuilijat ja hosujat hiihtävät aurinkohangilla harhaan. Mitä muuta, kuin myötäelää - rauhassa, rakkaudessa - itseään säästäen, ettei katkeroidu. Mukaudun, avioerolle ei ole perusteita. Oppii tässä, jalostuu itsekin ihmiseksi; on tällekin ajalle tarkoitus, ei vain ajankulua, odottelua. Mutta, tulee aika, jota vaimoni kova kantti ei kestä - kuolee. Jään leskeksi - en ilman lohtua - ollen terve, vapaa. Risto Karjalainen 9

10 Kerhotoiminta Etelä-Kymen kerhon matka Haapasaareen Teksti: Iiris Lehmusvaara Kuvat: Marja-Leena Lähde, Jorma Sounela Etelä-Kymen Parkinson-kerho teki retken Haapasaareen. Päivän aikana katseltiin merinäkymiä ja nautittiin yhdessäolosta. Matka alkoi hyvän sään vallitessa, mieliala iloisen odottavana. Lähdimme matkaan Kotkan Sapokasta klo Osallistujia oli yli kuudenkymmenen, osa Pohjois-Kymen parkkislaisia ja kymmenkunta Kouvolan Syöpäyhdistyksestä. Sapokka on kuuluisa kauniista Vesipuistostaan yli Suomen rajojenkin: Upea vesiputous, kauniit kukkaistutukset ja surullisen kuuluisat sorsat. Lähellä on myös paljon puhuttu Maretarium. Molemmat ovat näkemisen arvoisia. En tiedä, ehtikö näistä Haapasaareen matkaajista kukaan niihin tutustua? Matka alkoi pilvipoutaisen sään vallitessa, mutta merelle päästyämme pilvet haihtuivat. Laiva oli nimeltään MS-Vikla. Kapteeni esitteli Kotkan saaristoa ja kertoili juttuja siitä. Kirkonmaan kohdalla oli se huonommin hoidettu tieosuus, vähän kuoppainen, mutta sitä ei kestänyt pitkään. Meri aukeni edessämme kauniina ja tyynenä. Matkaan meni pari tuntia ja perillä jakauduimme kahdeksi ryhmäksi. Toiset jäivät laivaan syömään erinomaista lohikeittoa ja toiset lähtivät tutustumaan saareen. Käytiin katsomassa saaren vankkaa puukirkkoa, koululla olevaa taidenäyttelyä ja aittamuseota. Joillekin taisi tarttua taidettakin kotiin vietäväksi. Jokunen kävi tutustumassa pikkuiseen Osuuskauppaan. Olikohan siellä ovenpielessä sillitynnyri? Haapasaari on kyllä tutustumisen arvoinen paikka, vaikka kyllä siellä talvella taitaisi olla aika ankeaa. Jäi sitä soppaa vielä toiselle ryhmällekin. Täysivatsaiset hikoilivat nähtävyyksien kimpussa, kamerat räpsivät kuvia. Näkymät olivat todella kauniit. Sitten olikin jo kotimatkan aika. Alkumatkasta oli myyty arpoja, aina tyhjänä ammottavan kerhon kukkaron täyttämiseksi. Suoritettiin arvonta: niinhän siinä kävi, toiset saivat ja toiset ei, kaikilla arpaonnea ei ole! Matka jatkui kahvia juoden ja korvapuusteja syöden. Taisi joku vähän vahvempaakin nauttia. Suorttin pojat viihdyttivät matkalaisia soitolla, yritettiin siinä vähän laulellakin. Kuoppaisella tieosuudella ei kaatunut kuin kaksi kahvimukia, esimerkiksi allekirjoittaneelta. Perillä Kotkassa olimme neljän huippeilla. Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä matkaan. Suuri kiitos 10

11 Aluesihteeriltä Marja-Leena ja Helge kaivolla Aluesihteerin palsta kuului ehdottomasti laivan henkilökunnalle ja tietysti Marja-Leenalle ja Helgelle matkan junailusta. Matka oli mahtava, seura mukavaa Teema vuodelle 2007 OIKEUS JA KOHTUUS Vuoden teeman mukaisesti edunvalvonta nostetaan esille eri yhteyksissä. Helsingin kaupungin vammaisneuvostossa on Neurologisten vammaisjärjestöjen edustajana Timo Lehtonen Helsingin Lihastautiyhdistys ry:stä. Suomen parkinson liiton aluesihteeri Distriktssekreterare Soile Kauppi Saimaankatu 1, HELSINKI Puh , GSM Onko vuoteessa kääntyminen hankalaa? LIUKULAKANA on patjan keskiosan poikki pingotettava satiinipintainen lakana, joka helpottaa vuoteessa kääntymistä ja kääntymisessä avustavaa henkilöä. Saatavana aluesihteereillä ja keskustoimistossa! Hinnat 110 cm x 200 cm cm x 200 cm 20 postitettaessa toimitusmaksu 5 NV-Neurologisten vammaisjärjestöjen yhteinen edunvalvontakoulutus käynnistyy Helsingissä ja jatkuu kahtena kurssipäivänä myöhemmin keväällä. Uudenmaan Parkinson-yhdistyksen hallitus lähettää koulutukseen Raimo Hokkasen ja Liisa Erähalmeen. ALUESIHTEERIT JÄRJESTÄVÄT RAY:N TUKEMIA TEEMALOMIA Omaishoitajien ja hoidettavien yhteinen loma pidetään Nummelan Hopeaniemessä Hakulomakkeita ja lisätietoja saa Soile Kaupilta. Loma on tarkoitettu omaishoitotilanteessa oleville yhteiseksi hengähdystauoksi. Muista lomista löydät tietoa Parkinson-postista 3/2006. RÄTTVISA & RIMLIGHET Enligt årets tema hålls intressebevakning upp på verksamhet och aktiviteter. I Helsingfors ordnar NH-Neurologiska handikapporganisationer en gemensam skolning för alla NH-föreningar i Helsingfors. Parkinson-föreningen sänder Raimo Hokkanen och Liisa Erähalme till kursen. ja tulemme varmasti uusimaan sen, vaikkapa Suursaareen, kun se tulee mahdolliseksi! Kiitos kaikille matkassa olleille! Muistiin merkkasi Iiris Lehmusvaara En friskvårdsvecka för närståendevårdare och deras vårdtagande hålls i Hopeaniemi, Nummela Mera information Soile Kauppi, gsm NH-Neurologiska Handikapparorganisationer ordnar en understödd semestervecka för svenskspråkiga personer på Bad Hotellet Kivitippu, Lappajärvi Kontaktpersonen är Hanna Mattila, tel. (02) MONO I -kurssi kerhon aktiivijäsenien tueksi Lahdessa, kurssikeskus Lepolassa pe-la Liiton aluesihteerit ovat kehittäneet kouluttaja Mikko Lännenpään kanssa kerhotoiminnan tueksi MONO- eli Moniosaaja -koulutusohjelman kerhoissa ja yhdistyksissä toimiville tai sitä suunnitteleville yhdistysten jäsenille. MONO I on peruskurssi, jolla pohditaan, miksi kerho tai yhdistys on olemassa, mitkä ovat järjestössämme vapaaehtoistoiminnan periaatteet, arvot ja keinot sekä mikä tekee toiminnasta mielenkiintoisen. Kouluttajana on Mikko Lännenpää. KERHOT! LÄHETTÄKÄÄ UUSIA JÄSENIÄ OPPIMAAN JA INNOSTUMAAN! Lisätietoja voi kysyä Soilelta myös sellainen vapaaehtoistoiminnasta kiinnostunut, joka ei ole vielä kerhotoiminnassa mukana. ILMOITTAUTUMINEN VIIMEISTÄÄN Soile Kaupille. 11

12 Kerhotoiminta Warszawa pozdrorwienia! Teksti: Irja Mikkonen ja Liisa Erähalme Kuvat: Raimo Hokkanen Länsi-Helsingin Parkinson-kerho teki pitkään suunnitellun matkan Varsovaan. Puolan kulttuurikaupungista nautittiin täysin siemauksin. Moni saattaa kysyä, miksi valitsimme juuri Puolan matkamme kohteeksi. No tietenkin siksi, koska kerhomme jäsen Pobby, Darkowska Boguslaw, on syntynyt Varsovassa. Vaikka hän sai meidät vakuuttuneiksi paikan ihmeellisyydestä, ei hän itse kuitenkaan tullut mukaan. Matkaan lähti 15 innokasta Parkinsonin tautia sairastavaa ja heidän puolisoitaan sekä yksi Varsovasta kiinnostunut kerhon kannattajajäsen. Ikähaitari oli mutta siellä tunnuimme kaikki olevamme saman ikäisiä. Matkallamme oli useita päämääriä. Yksi tärkeimmistä kohteista oli paikalliseen Parkinson-kerhoon tutustuminen. Varsovan kerhon toiminnanjohtaja Jerzy Lukasiewicz haki meidät hotellista. Menimme ensin Parkinson säätiön omistamaan toimistoon, joka sijaitsi varakkaan näköisellä alueella. Oppaamme kertoi, että Hera Lukasiewicz oli lahjoittanut tilat Parkinson-säätiön käyttöön. Hän myös perusti säätiön puolitoista vuotta sitten jäätyään eläkkeelle. Ilmeisesti hän myös rahoittaa muutenkin toimintaa. Toiminnanjohtajan lisäksi toimistossa työskentelee sihteeri ja Lukasiewiczin veljenpoika. Kerran viikossa toimistossa on lääkärin vastaanotto, mikä on asiakkaille maksuton. Erityisen tärkeänä hän näki sen maalta tuleville ihmisille. Kuvassa olemme Chòpinin puistossa tulopäivänä: edessä vasemmalta: Marja Saastamoinen, Liisa Erähalme Carola, Carita Mansikka, Paavo Kotkanen, Helmi Kotkanen ja Airi Kahilainen ja takarivissä vasemmalta Liisa Lehtinen, Raimo Hokkanen, Veikko Lehtinen, Reijo Kahilainen ja hänen vierellään Eskil Mansikka (näkyy vain hiuksia), Helge Lindholm, Irja Mikkonen, Kai Silvennoinen, Sirkka Silvennoinen ja Mirjam Markula. Lääkäreinä on vuorotellen neurologi, kardiologi ja fysiatri. Potilaat varaavat ajan internetin kautta. Muutenkin asioiminen tapahtuu netissä. Kun osa vanhemmasta väestöstä ei osaa käyttää internetiä, toimivat lapset ja lapsenlapset asianhoitajana. Yhdeksänvuotias tyttö oli juuri tiedustellut, kuinka hän voisi auttaa Parkinsonia sairastavaa mummiaan. Hera Lukasiewicz, joka on itse sairastanut Parkinsonia 12 vuotta, kertoi sanoneensa, että rakasta mummia oikein paljon. Puolassa on vain kaksi lääkettä, Kuvassa istuu pöydän päässä isäntämme Jerzy Lukasiewiczin, jonka vasemmalla puolella oppaamme Antony Krawczykiewicz tulkkaa Liisa Erähalmeelle vastausta kysymykseensä. Liisan vieressä istuu Uudenmaan Parkinson-yhdistyksen varapuheenjohtaja Raimo Hokkanen. 12

13 Kerhotoiminta mitkä sairastavat saavat ilmaiseksi, Kardopal ja Sinemet depot. Muista lääkkeistä pitää maksaa täysi hinta. (Ne eivät ole esim. meidän Kelaa vastaavan lääkekorvauksen piirissä). Lääketehtaat lahjoittavat joskus lääkkeitä, joita jaetaan lääkärin määräysten mukaisesti säätiön toimistosta. Sairastuneet kokoontuvat pienryhminä tapaamaan toisiansa ja saamaan vertaistukea. Jos yhdeksän erityistilanteessa olevaa sairastunutta, esim. Parkinsonin lisäksi jotain muuta samaa sairautta sairastavat haluavat, heille muodostetaan oma pienryhmä. Säätiö yrittää tehdä itseään ja samalla Parkinsonin tautia tunnetuksi. Heillä on muun muassa tunniste-kaulakoru. He järjestävät myös erilaisia tempauksia, joista he voivat saada taloudellista tukeakin. Yksi tällainen esimerkki oli tulossa oleva suomalaisten esittelemä sauvakävely, jonka tempauksen tuotosta tulee 20 % Parkinsonsäätiölle. Muuten lahjoituksia ei juuri tule. Lehti-ilmoituksista järjestö saa huomattavan alennuksen. Huhtikuun 11. vietettiin Puolassa Parkinson-päivää, joka televisioitiin. Tilaisuuteen oli saapunut 3000 osanottajaa. Tapahtuman seurauksena tuli 5000 uuta jäsentä. Puolalaisista, jonka asukasluku on 38,6 milj. sairastaa Parkinsonin tautia ihmistä. Jerzy Lukasiewiczin mielestä olimme rohkeita, kun olimme sairaudesta huolimatta lähteneet matkaan. Hän oli pyytänyt varaamaan meille pyörätuoleja lentokentälle sekä tulo että lähtöpäivänä, jos vaikka olisimme sattuneet tarvitsemaan. L u k a s i e w i c z kertoi, että Parkinsonin sairautta hävetään Puolassa eli monet sairastuneet häpeävät tautia ja niin sanotut terveet eivät paljon tiedä taudista. Liisa kertoi tilaisuudessa myös meidän organisaatiosta ja lupasi lähettää esitteitä. Palataksemme vielä alkutunnelmiin: iski pieni paniikki, kun Pobby ei tullutkaan mukaan. Onneksi paikalla oli Kuvassa on sodan jäljiltä uudelleen rakennetut porvaristalot ja etuosassa ravintolat, joissa istuskelimme. 13

14 Kerhotoiminta Kulttuuritalo keskellä ja pilvenpiirtäjiä läheltä ja kaukaa. Poltravel-matkatoimiston järjestämä suomea taitava opas Antony Krawczykiewicz. Vaikka hänen piti aluksi ottaa vain meidät vastaan lentokentällä ja olla mukana kiertoajelulla, sai Uudenmaan Parkinson-yhdistyksen varapuheenjohtaja Raimo Hokkanen puhuttua hänet oppaaksemme lähes koko ajaksi. Hän esittelikin sitten meille paitsi parhaat ruokapaikat ja puolalaiset herkut myös tärkeimmät nähtävyydet. Kiertoajelussa tuli yleiskuva kaupungista. Mieleenpainuvinta oli viehättävä vanha kaupunki ja lukuisat puistot. Vaikuttavassa Chòpinin puistossa viivähdimmekin kohtuullisen pitkään. Chòpinin konserttiin emme valitettavasti päässeet Antonin erityisneuvotteluista huolimatta - ajat eivät vaan sopineet. Oppaamme osasi esitellä meille yksityiskohtaisesti kaupungin historiaa. Varsova oli lähes kokonaan tuhoutunut sodassa ja pieteetillä jälleenrakennettu. Vanhassa kaupungissa riitti kulttuurijanoiselle ryhmällemme aihetta useampaankin käyntiin. Vierailimme monessa kauniissa historiallisessa kirkossa. Nautimme maukkaita aterioita vanhankaupungin ravintoloissa ja istahdimme katukahviloihin ottamaan caffelattea ja muita virvokkeita ja drinkkejä. Toria reunustavat somat eriväriset porvaristalot, joiden ikkunoiden määrästä saattoi arvioida perheen asemaa. Torilta löytyi tuliaisiksi kauniita käsitöitä ja maukkaita juustoja, joita saimme maistella. Vierailimme kuninkaanlinnassa, jossa eteemme aukesi menneitten aikojen mahti ja kauneus. Tietenkin vierailimme myös kulttuuritalossa, josta oppaamme kertoi olevan kauneimmat näkymät yli Varsovan - rakennus ei silloin näy. Rakennus on Venäjän lahja Puolan kansalle. Keskustassa oli useita erivärisiä, uutuuttaan hohtavia pilvenpiirtäjiä. Pimeän tullen ne muuttuivat maamerkeiksi ja näkyivät tyylikkäissä mainosvalaistuksissa mainioine lausahduksineen, kuten life is live. Valojen kirjaimet putoilivat hauskasti pitkiäkin matkoja alaspäin ja teksti näytti häipyvän pois, mutta jutut jatkuivat taas tuokion kuluttua. Antoni osasi hyvin suomea, koska hän oli asunut Helsingissä useita vuosia opettaessaan puolaa Helsingin yliopistossa. Hänen tyttärensä Beatha, joka oli myös opiskellut suomea avusti sightseeingeilla kulttuurikohteissa. Antoni ja Beatha olivat tehneet yhdessä puola-suomi-puola sanakirjan, jonka saimme ostaa heiltä. Antoni oli kirjoittanut meille muutamia tärkeitä puolankielisiä lauseita sekä säkeitä suomen- ja puolankielisistä lauluista, joita bussimatkoilla laulelimme, kuten Sininen on taivas, Meil` on metsässä 14

15 Urheilu Reunimmaisena oikealla Eskils, joka soitti meille pianomusiikkia. nuotiopiiri tai Partisaanivalssi. Päivät kuluivat joutuisasti ja sääkin suosi meitä. Liikuimme kaupungilla myös itsenäisesti ilman Antonia. Hotelli oli keskeisellä paikalla ja kaikin puolin toimiva. Sinä ainoana sadepäivänä kävimme tietenkin ostoksilla. Hintataso oli hieman omaamme edullisempi. Kävelimme pitkiä matkoja, vaelsimme kauniissa puistoissa. Osa ryhmästä kävi kirpputorilla ja taidenäyttelyissä. Matka oli suurenmoinen ja parasta siinä oli hyvä yhteishenki. Muistorikkaita tapahtumia oli paljon ja erityisesti voi mainita yhteiset ateriamme ja varsinkin juhlaillallinen, j o h o n saimme jopa syntymäpäiv ä s a n - k a r i n. Tapahtumaa juhlisti Eskilsin soittama miellyttävä pianomusiikki. Näistä onnistumisen kokemuksista seurasi se, että seuraava matka on jo mielessä. Do widzenia! Irja ja Liisa Oma kuula on saatava lähimmäksi maalipalloa, vaikka pukkaamalla pelikumppanin kuulaa. Uusiiko Espoo viime kevään liigavoiton vai onko Parkiadivoittaja Keski- Uusimaa vahvempi? Mihin yltävät vanhat mestarit Vantaa-Myyrmäki ja Kampin taipumattomat? Onko uusien yllättäjien vuoro? Lokakuussa käynnistettyyn pukkaliigaan osallistuu 15 joukkuetta, mikä on uusi osanottoennätys. Joukkueet on jaettu aluksi kolmeen viiden joukkueen lohkoon, joissa pelataan joukkueiden väliset koti- ja vierasottelut. Lohkoissa parhaiten sijoittuneet karsivat kevään pudotuspeleissä, kunnes jäljellä on loppuottelupari, joka keskinäisellä ottelulla ratkaisee liigan mestaruuden. Kari 15

16 Urheilu Neljä näkökulmaa, yksi tapahtuma Teksti: Esko Kutvonen, Iiris Lehmusvaara, Seija Mustonen, Kari Nykänen Kuvat: Marja-Leena Lähde Keilakisa Keravalla aamulla varhain/ joukko parhain/ lähti Keravaa kohti/ keilakisaan meidän matka johti/ Espoon Parkkis- joukkue yksi/ Tuomo, Matti ja Ilkka/ sekä kakkonen Seija, Ritva ja Taisto/ perillä hallissa, kaikki oli mallissa/ kisa alkoi, pallot kolisi/ intoa riitti/ tulosta syntyi/ ja mieli yltyi/ välillä meni vikaan/ mutta mitäs siitä/ ei aina taito riitä/ Espoon joukkue ykkönen näytti/ miten keilat kaatuu/ tulosta tulee/ nyt menee hyvin/ riittääkö potti/ vai kuka sen otti/ Miten menee muilla/ naapuri keilaa hurjan lailla/ me olimme jotain vailla/ pettikö kantti/ vai menikö maltti/ Keski-Uusimaalla oli valtti/ Harri keilasi hurjaan tahtiin/ näytti muille miten keilat kaatuu/ tulkaa perässä/ minä olen terästä/ Harri, Kari ja Jouko/ voiton kotiin toitte/ sitten toisten/ on vuoro meidän/ ei pidä kuitenkaan surra/ hienosti keilasi Matti, Tuomo ja Ilkka/ tuli sija kaksi/ ensi vuonna pannaan paremmaksi/ Kiitos teille järjestäjille/ meitä oli paljon/ teillä oli työtä/ tämän hyvän keilakisan myötä. Seija Mustonen Espoon-Parkinson kerhon keilaaja. Terkkuja. Keilakeikka Keravalle! Valkeni myöhäissyksyn sateinen aamu. Lähdimme matkalle kahdella autolla, Marja-Leena ajoi ensimmäistä kyydissään Lauri, Mirja ja Ari. Pake ajoi toista apuohjaajina Eero ja minä. Vettä tuli kaatamalla, joten näkyvyys oli sen mukainen. Edellämme joku autoilija teki melkoisia ohituksia. Pelko pehvassa katselimme ja ihmettelimme, ajattelimme, että on noita naapurin poikia. Jos vaikka joutuu vesiliirtoon, niin hullustipa käy. Onneksi ei niin käynyt! Olisi ollut ikävä tunnelma kilpailuissa! Pienten mutkien jälkeen olimme onnellisesti perillä. Kiireesti vaatteiden vaihtoon, kengät jalkaan ja keilapallon etsintään. Minulla kun on sellainen hehtaaripeukalo, ettei sille sopivaa palloa tahdo helposti löytyä. Paikallinen herrasmies tuli apuun. Onkos tytöllä pallo hukassa? Olihan se hukassa. Ai että hiveli se tyttö! Hän ojensi minulle pallon ja sanoi, että tämän pitäisi sopia ja sopihan se. Parempaa palloa minulla ei ole aiemmin ollutkaan. Mutta eipä se tuloksiini vaikuttanut. Ne olivat taitojeni mukaiset! Siellä häntäpäässä se pallo pyöri. Olihan meillä hyviäkin pelaajia muun muassa Mirja. Eivätkä Eero ja Marja-Leenakaan ihan heikoimpia olleet. Minulle sattui taas kerran se rata, joka viettää ränniin! Kilpa edistyi mukavasti, tunnelma oli tiivis ja henki korkealla. Maitohapot ja pulssi äärirajoilla. Eräs kilpailija sanoi Paulille: Minä olen sitä mieltä, että pärjään täällä hyvin tai huonosti se ei ole tärkeintä, vaan Parkinsonia sairastavien yhdessäolo. Parasta lääkettä ovat ystävät, ei kotona yksinolo, eikä ole varmasti sivuvaikutuksia. Voi verrata tuntemuksiaan. Sama olo tulee kerhoilloissa. Paras tuki on vertaistuki. Älä jää yksin! Harrasta kykyjesi mukaan. Se on sitä paljon puhuttua laatuaikaa! Kilpailut menivät hyvän tunnelman vallitessa. Käytiin syömässä ja palkintojen jaossa. Pystejä ei tosin saanut, kuin Mirja, mutta henkisiä pyttyjä sitäkin enemmän! Nokka kohti kotia, iloisella mielellä ja tyytyväisinä ja matka sujui hyvän sään vallitessa. Yhteinen päätös oli, että kyllä me vielä näytetään! Kiitos järjestäjille!!!! E-K P K puolesta Iiris Keravalla kilpailukokemusta hankkimassa Keilailu on kuulunut monen Parkinson-kerhon liikuntaohjelmaan jo pitempään. Meillä Kirkkonummella harrastus on uusi, vaikka jotkut kerholaisemme ovatkin keilanneet jonkin verran jo aiemmin. Itse sain keilailukärpäsen pureman Saarenmaan retkellä kesällä Kun Kirkkonummelta puuttui keilahalli, otin kiitollisena 16

17 Urheilu vastaan Keski-Uudenmaan kerhon tarjoaman mahdollisuuden osallistua keilaharjoituksiin Keravalla syyskaudella Kun sitten Masalassa avattiin keilahalli viime vuodenvaihteessa, pääsimme myös me Kirkkonummen Parkinson-kerholaiset harjoittelemaan tätä kiehtovaa lajia kotipaikkakunnallamme. Kollektiivinen kokemuksemme keilailusta ylimalkaan on siis vielä kovin vähäistä, kilpailemisesta suorastaan olematonta ja keskimäärin tulostasomme edustaa asteikon alapäätä. Silti, kun Kari Nykänen alkusyksystä kyseli meitä pelaamaan Keravalla järjestettävään keilaturnaukseen, olimme innolla lähdössä mukaan... Vasta pari viikkoa ennen h-hetkeä minulle selvisi, että meidän tulisi saada kasaan neljän keilaajan joukkue! Optimiolosuhteissakaan tämä ei olisi ollut kovin helppoa, ja kun parhaimpia tuloksia saavuttaneet keilaharrastajamme olivat sairaana tai matkoilla, näytti joukkueen kokoaminen jo lähes mahdottomalta. Onneksi joukkueen koko pienennettiin kolmeen ja saimme värvättyä Hannelen Hakunilasta mukaan joukkueeseemme, joten saatoimme aloittaa valmentautumisen ensimmäiseen keilaturnaukseemme. Kokematon, mutta sitäkin innostuneempi joukkueemme, Aila, Hannele sekä allekirjoittanut, lähti Keravalle realistisin tavoittein, kokemusta kartuttamaan ja ystäviä tapaamaan. Menestyksemme kilpailussa ylitti lopulta odotuksemme emme sijoittuneetkaan viimeiseksi. Tärkeintähän ei ole voitto, vaan... tässä tapauksessa poistuimme kilpailupaikalta yhtä kokemusta rikkaampana ja vatsa täynnä. Mielestäni tämän turnauksen todellinen merkitys kuten koko keilaharrastuksenkin on herra Parkinsonin selättäminen mukavan ja haasteellisen urheilun parissa ja samalla siltojen rakentaminen kerhojen ja niissä toimivien ihmisten välille. Niinpä haluamme jatkaa kerhojen välistä kanssakäymistä myös keilailun merkeissä järjestämällä seuraavan keilailuturnauksen Blue1-Arenalla Masalassa, Kirkkonummella. Esko Kutvonen Keilakilpailu Keravalla Viikko ennen keilamittelöä testasimme kisapaikan ja joukkueisiin Kahvasta kiinni pyrkivien doping-käytön. Sakelta ei löydetty doping-lupaa kelakortista: Sakke lupautui kilpailun johtajaksi. Kisassa radat oli jaettu niin, että eri joukkueiden edustajat keilasivat samalla radalla ja saivat näin tilaisuuden tutustua toisiinsa. Keski- Uudenmaan keilavalmentaja Eki Reen seurasi tarkasti kilpailun etenemistä ja kerkesi tämän lähes kolmen tunnin tapahtuman aikana neuvomaan sekä suojattejaan että vierailevia keilamestareita kuin myös vasta keilaukseen innostuneita. Useilta radoilta kuului Ekin ohje: Vähennä vauhtia, vähennä yritystä, vähennä voimaa. Kun hillitsevät neuvot kohdistuivat Parkinsonin tautia sairastaviin, täytyi innostuksen olla valtaisa! Keravan keilahalli onnistui järjestelyissä erinomaisesti ja näytti, miten pienissä tiloissa järjestetään suurenmoinen 24 keilaajan kilpailu. Keilauksen jälkeen söimme maittavan silakka-aterian Viertolan päiväkeskuksessa, joka myös halusi näyttää omaa osaamistaan. Sakke palkitsi parhaan vieraspaikkakuntalaisen keilaajan ja joukkueen. Lopuksi nautittiin päiväkeskuksen tarjoamat kahvit ja Tuulan leipomaa herkullista keilan muotoista banaaniunelmaa: omenasosetta, kermavaahtoa ja maitorahkaa. Kari Kaikille ei normaali kolmireikäinen keilapallo sovi. Silloin saattaa apu löytyä erikoispallosta, jossa on sisäänvetäytyvä kahva. Ailan murtuman vaurioittama ranne leikattiin viime keväänä. Leikkauksen jälkeen keilaaminen tavallisella pallolla ei sujunut ollenkaan. Noin viikkoa ennen Keravan turnausta kotihallimme järjesti Ailalle kahvapallon, joka tuntui heti helpommalta pitää poissa ojista. Nyt Aila heittää hyvänä päivänä kahvapallolla jo yli 130 pisteen sarjoja. Paikot sujuvat erinomaisesti, mutta kevyellä ja liukkaalla pallolla kaadot vaativat tavallista tarkempaa työskentelyä. 17

18 Kerhotoiminta Aktiveringskurs i Lappnor Texten: Katja Granqvist Sensommarens aktiveringsvecka på Lappnor i Pernå i Östra Nyland var en vecka vi minns, i höstmörker och vinterkyla när det är regnigt och kallt. En dag i augusti styrde vi iväg till Lappnor i Pernå på aktiveringskurs, det var enda dagen på hela sommaren som regnet stod som spön i backen och åskmolnen hopade sig hotfullt. Bilen var fullpackad, med stavar, stövlar, tossor o kläder för ute o inne bruk. Kursdeltagarna kom från Borgå, Esbo, Helsingfors, Kastelholm, Korpo, Pargas och Sibbo, sammanlagt 13 st. När vi kom fram blev vi på gården mottagna av tre glada damer som önskade oss välkomna. Det var Maggan som var ansvarig för kursen samt ergoterapeut Quillie och fysioterapeut Ippa som stod för jumppan. På gården fanns flere små radhus, där vi skulle bo. Vi installerade oss i vårt hus där det fanns tre rum, och ett allrum samt, kokvrå som nog inte behövdes, för i karaktärs huset fanns det matsal och husmor som gjorde god mat, så vi åt tre gånger om dagen. Vi bodde tre damer i vårt hus, och hade det riktigt mysigt, och ibland var vi fnittriga som små flickor. För grupparbetena delades vi upp i två grupper, som hette Blåbär och Lingon, vi hade olika lekar och tävlingar, stavgång i skog och mark, och älg flugor i 100 tal som höll på och bosätta sig på oss, mig tyckte dom särskilt mycket om, jag liknade nog säkert en älg. Så det var älgflugs avlusning efter varje promenad, till herrarnas förtjusning. 18 Vi hade 3 ggr gruppdiskussioner, nu hade vi hunnit bli en sammansvetsad grupp där vi diskuterade livets glädje och allvar allt efter hur det kändes och behövdes, vi hade ju alla en gemensam sak Parkinsons-sjukdom. För en del av deltagarna var sjukdomen ganska ny, för andra var den bekant sen 14 år, någon gick med käpp, eller hade annars litet svårt med rörligheten, men alla klarade sig förvånansvärt bra bland stubbar och stenar. Morgongymnastik hade vi varje morgon, på sandplanen.. Rösten och motoriken övade vi genast på morgonen med en sång. ( lilla Olle i skogen... ) Det fanns möjlighet att simma varje dag men tyvärr kom det alger i vattnet som litet begränsade vattenplasket. Det fanns kanoter och roddbåtar så om man ville kunde man nog vara på vattnet. Spela kubbe (mölkky) på stranden var också roligt, där kunde alla vara med. Till Lovisa stad for vi på utfärd och såg saltbodarna vid havet,några besökte bostadsmässan i gamla stan och såg gamla nyrenoverade hus. I Lovisa var det marknadsstämning på torg och gator,. På torget underhandlade min kompis ivrigt vilken gungstol som möjligen passade henne bäst, jag provsatt och fick samtidigt tillfälle och vila benen. En del sprang och shoppade kläder, andra strövade omkring och njöt av läckerheter på gatu cafe. Så var aktiveringskursen slut. Som avslutning på en trevlig vecka hade vi en riktig kräftskiva med allt som hör till. Kursledarna hade verkligen gjort ett stort jobb. I karaktärshuset stod bordet vackert dukat på verandan, utanför var det blå skymning och från havet hördes vågornas skvalp, riktig feststämning. Kursdeltagarna Blåbär o Lingon hade fått i uppdrag att skriva och framföra var sin snapsvisa, det var nog så trevligt, så vi sjöng snapsvisor av hjärtans lust. Vi fick äta kräftor så mycket vi orkade, men en av herrarna vägrade äta sådana djur, trots att hans bordsdam ivrigt försökte övertala honom att smaka, så det var bara att acceptera. Så var det dags för prisutdelning från veckans olika tävlingar, samt kursbetyg. En av kursdeltagarna hade gjort en minnessak till oss alla. Tack för den omtanken. ETT STORT TACK till de kursansvariga,samt kursdeltagare för en trevlig vecka som varit både lekfull, glad, allvarsam och fylld av fakta. Nu har vi fått många nya vänner som vi kan dela våra tankar med. Det är nog trevligt med sommarminnen till JULKLAPP. En riktigt GOD JUL O GOTT NYTT ÅR TILL ALLA.! önskar Katja Granqvist PS. Skall vi ha en kursträff i januari- februari?

19 Jaettu ilo on moninkertainen ilo Teksti: Kaarina Korhonen Parkinson-kerhojen yhteistyöstä puhutaan ja sitä toivotaan. Miten se toteutuu käytännössä, onkin jo vaikeampi asia. Monella kerholla on niin paljon omaa toimintaa, että tuntuu kohtuuttomalta vaatia lisää edes yhteistyön nimissä. Myös kerhon puuhaihmiset saattavat olla siinä määrin työllistettyjä, etteivät he enempää jaksa, eikä uusia ole helppo löytää. Silloin on toimintaa priorisoitava. Luontevasti yhteistyö sujuu pukanpeluussa. Liiga on mitä mainioin idea tähän tarkoitukseen. Mutta jos yhteydenpito rajoittuu yksinomaan liigaan, se koskee vain osaa kerholaisista. Nämä kyllä oppivat tuntemaan kilpakumppaninsa hyvin. En mitenkään aliarvioi liigan merkitystä, mutta muu mukava yhteistyö tepastelee vielä lapsenkengissä. Onneksi on kerhoja ja ahertajia, jotka pyrkivät enempään ja näyttävät esimerkkiä muille. Tällaisia on Länsi-Uudellamaalla ainakin Espoo. Muistammehan esimerkiksi Hattukarkelot ja kerhon kymmenvuotisjuhlat. Kirkkonummelaiset ovat niin ikään olleet aktiivisia yhteydenpitäjiä. Hehän kutsuivat lähikerhoja kanssaan Siuntion kylpyläretkelle ja pelaamaan pukkaa heidän omalla vuorollaan. Ja uusia suunnitelmia on kehitteillä. Näin Kirkkonummi potkii yhteistyötä eteenpäin. Vantaakin on yrittänyt parhaansa. Seitsemäs maaliskuuta pidettiin lauluilta, jossa oli läsnä ryhmä Vantaan Laulun Oltermanneja, aktiivisia veteraanilaulajia, naapurikerholaisia ja tietysti omia kerholaisia. Muutakin on puuhattu, mutta usein on törmätty siihen, että kutsutut eivät jostakin syystä ole päässeet tulemaan. Alussa jo viittasin kerhojen oman toiminnan määrään, mutta muitakin esteitä on. Ikä ja sairaus asettavat rajansa jaksamiselle. Kyyti voi olla hankala järjestää, jos omaa autoa tai ajotaitoista läheistä ei ole käytettävissä. Lyhytkin matka voi estää joskus osallistumisen. Jotkut kerhot pystyvät käymään ulkomailla rentoutumassa kylpylöissä tai tapaamassa sikäläisiä Parkinson-potilaita, joista on tullut ystäviä. Kaikille sellainen toiminta ei ole mahdollista, ei edes muiden kerholaisten avustamina. Sanotaan, että jokaisen kerhon toimintaan voivat osallistua muidenkin kerhojen jäsenet. Rajoja ei tunneta. Kuinka moni kuitenkaan uskaltautuu toisen kerhon tilaisuuteen, jollei häntä ole varta vasten kutsuttu. Varmasti vierailija tuntee itsensä tunkeilijaksi tai kuokkavieraaksi, kun isäntäkerho keskustelee esimerkiksi raha-asioista. Ainakin kannattaa ottaa selvää, mitä asioita käsitellään. Toisaalta jos tilat antavat myöten - mikä estää kerhoja kutsumasta vieraita sellaiseen kokoukseen, jossa on joku ansioitunut alustaja puhumassa. Luennoitsija sekä isäntäkerho ovat tyytyväisiä, kun kuuntelijoita on runsaasti. Erityisesti kannattaa ottaa huomioon uudet kerhot, jotka vasta etsivät itselleen erilaatuisia käytänteitä. Tässä yhteydessä on mainittava vieläkin laajempi kerhojen yhteistyö. Jokaisella paikkakunnalla on muitakin kerhoja ja yhdistyksiä kuin Parkinson-kerhot. On eläkeläisiä, sydänyhdistyksiä, selkäsairaita ja epilepsiaa sairastavia. Heidänkin kanssaan yhteistyö on mahdollista. Kokemuksia meillä ei ole kahta pukkakilpaa enempää, mutta tapahtumat olivat uusimisen arvoisia. Kolumni Hyvää tahtoa, viitseliäisyyttä ja järjestelykykyä vaatii kerhojen välinen yhteistyö. Toisaalta vaihteluakin kaivataan kerhojen toimintaan. Olisiko tämä yksi pohtimisen arvoinen väylä parempaan toistemme tuntemiseen? Tutkimusta ja työtä parkinsonin taudin hyväksi. 19

20 Ilmoitustaulu SUURTAPAHTUMA PARKINSONVIIKOLLA KERAVALLA lauantaina kello Paneelikeskustelu: Luovuus ja Sairaus Paneelissa mukana: puheenjohtajana Sakari Leino psykoanalyytikko Seppo Anttila professori Ariel Gordin professori, näyttelijä Martin Kurtèn vanhusten hoitaja Tarja Tallqvist professori Heikki Teräväinen Lisämausteena yleisön joukkoon on kutsuttu tunnetusti luovia parkkiksia TUETTU LOMA Uudenmaan Parkinson-yhdistys järjestää yhdessä Lomaliiton kanssa tuetun loman Punkaharjun Lomakeskuksessa Lisätietoja aila. fi tai puh Uudenmaan Parkison-yhdistys järjestää Parkison-potilaille soveltuvaa liikuntaa Kampin palvelukeskuksessa, Malminkatu 3 D, neljästi viikossa alkaen : Yhdistyksen hallitus PELKKIS JA PUKKA Keski-Uudenmaan Parkinson-kerho: sketsisikermä parkkiksien kauppamatkasta Huumorin sävytyksellä kerrotaan Parkinson-potilaan kauppa-asioinnin vaikeuksista ja kohtaamista ennakkoluuloista Näyttely Parkinson-potilaiden taidoista ja luomisvoimasta Älä unohda tätä tilaisuutta, sillä tätä tilaisuutta et unohda PARKINSONIN TAUTI JA SALATUT VOIMAT L I I K U N TAV U O R O T HELSINGISSÄ kokoontuu syyskaudella Kokoukset alkavat klo 15.00, Saimaankatu 1. JOOGA Tiistaisin klo 12-13, ohjaajana lääket. ja kir. tri Erkki Melartin. Tule kokeilemaan jooga rentouttaa! Kausimaksu 20,00. JUMPPA Torstaisin klo asiantuntevan fysioterapeutin ohjauksessa. Jumppa ylläpitää kuntoa ja toimintakykyä, se on mitoitettu parkkislaiselle soveltuvaksi. Kausimaksu 20,00. Maanantaisin Pelejä pelataan rinnakkain liikuntasalissa. Kummatkin soveltuvat hyvin parkkislaisille, myös sellaisille, jotka eivät aikaisemmin ole pallopelejä pelanneet. Liikunta pitää sinutkin liikkeessä - tervetuloa mukaan! Kymenlaakson Parkinson-kerhot juhlivat 15-vuotista toimintaansa Pohjois-Kymen ja Etelä-Kymen Parkinson-kerhot valmistautuvat yhdessä juhlimaan vuonna 2007 Kymenlaakson alueella 15 vuotta jatkunutta, järjestäytynyttä Parkinson-toimintaa. Lisätietoa Kerhot toimivat -palstalla. Järjestäytynyt Parkinson-toiminta Kymenlaaksossa sai alkunsa Kuusankoskella Pieni kahdeksan henkilön ryhmä perusti Uudenmaan Parkinson-yhdistykseen kolmannen kerhon, jonka nimeksi tuli Kymenlaakson Parkinson-kerho. Puheenjohtajaksi valittiin Ulla-Maija Bütt Anjalankoskelta. Hankalien liikenneyhteyksien takia vuoden 1994 loppupuolella OMENAINEN TARINA Huolimatta menneen kesän kuivuudesta, omenasato, ainakin meidän puutarhassamme, oli ennätyksellisen suuri. Elokuun alussa kypsyivät Huvitus ja Pirja, syyskuussa Punainen kaneli sekä syyskuun loppupuolelta lokakuun puoleen väliin tummanpunainen Lobo. Söimme omenia itse ja veimme ystävillemme muovikasseittain, mutta ne eivät näyttäneet vähenevän hituistakaan, vaikka peurat ja kauriitkin kävivät ahmimassa puun alle pudonneet hedelmät. Peurat ja kauriit! Yhtäkkiä muistin, että myös mökillämme Siuntiossa Kalvön saarella asuu runsaasti näitä sorkkaeläimiä, joille omput ovat herkkuruokaa. Niinpä seuraavilla mökkikäynneillämme omenakassit olivat kaikkein painavimmat kantamukset. Yhden kassin tyhjensin jäkälikköön lipputangon juurelle ja toisen puolukkakankaalle, vajaan kymmenen metrin päähän makuuhuoneen ikkunasta. Illansuun hämärässä hiipi ensimmäinen ruokailija, mutta ei suinkaan 20 Karhulan Päiväsairaalassa perustettiin Etelä-Kymenlaakson Parkinson-kerho, jonka puheenjohtajaksi valittiin Kaija Markkanen. Vuoden 2005 lopulla kerhot lyhensivät nimensä Pohjois-Kymen ja Etelä-Kymen Parkinson-kerhoksi. Kymenlaakson kerhojen yhteistyö on jatkunut hyvänä ja lisääntynyt monipuolisesti. Kerhoilla on tarkoitus: potilasjäsenten vertaistuki, tautiin liittyvä tiedotus, hoito ja kuntoutus sekä oikean tiedon jakaminen Parkinson-taudista ulkopuolisille. Juhlavuonna 2007 kerhojen puheenjohtajina toimivat Marja-Leena Lähde etelässä ja Mikko Helminen pohjoisessa. Teksti: Ari Valpas mikään sorkkaeläin, vaan täysikasvuinen, todella roteva supikoira. Se suunnisti suoraan kohti makkarin ikkunasta näkyvää omppukasaa, istahti välillä, mutta jatkoi pian matkaansa. Olin jo vähällä mennä ulos huutelemaan, että omenat oli tarkoitettu aivan muille elukoille, kun paikkaa lähestyi varovaisesti hiipien pienempi, keväällinen supikoiranpentu. Se alkoi nakertaa kasasta etäämmälle vierinyttä hedelmää, kun Isomus huomasi sen ja ärähti pahalla äänellä. Pikkuinen perääntyi hiukan, mutta nälkä ajoi sen yrittämään uudelleen. Silloin Isomus menetti malttinsa, hyökkäsi pienempänsä kimppuun, ravisteli sitä niskasta ja heitti lopulta katajapensaaseen, eikä pienempi enää uskaltautunut samalle kasalle Isomuksen kanssa. Onnekseen se poistuessaan sai vainun lipputangon juurelle jättämistäni omenoista, mutta äskeisestä läksytyksestä oppineena se ei uskaltautunut ruokailemaan kasan äären, vaan kävi nappaamassa yhden hedelmän kerrallaan ja poistu jyrsimään sitä tuuhean kuusen alle. Kauriskin tuli samaiselle kasalle, mutta pelästyi jotakin ja häipyi metsän suojaan. Isomus vallitsi toista kasaa ja omput todellakin maittoivat sille. Kun jäljellä oli enää yksi hedelmä, Isomus istahti, ja minusta se näytti röyhtäisevän. Se tuijotti omenaa ikään kuin miettien, miten jaksaisi syödä tuon viimeisenkin, vaikka kirkko oli niin täynnä, ettei pappi mahtunut sisään. Niinpä ilmapallon muotoiseksi turvonnut supikoiramme kääntyi lähteäkseen, mutta ahneus voitti, ja eläin nappasi viimeisenkin makupalan hampaittensa väliin ja lähti hölkyttämään sinne, mistä oli tullut. Seuraavana iltana ei omppukasoille ilmestynyt valoisaan aikaan mitään elukoita, mutta aamulla oli kaikki omenat syöty ja sorkan pistot kielivät peurojen pitäneen pimeän tullen kelpo juhlat. Saman voi päätellä myös jätöksistä, jotka eivät olleet kovin kiinteässä olomuodossa.